Paltamon pohjavesialueiden uudelleenluokittelu ja -rajaus

Transkriptio

1 LIITE/Kuulutus KAIELY/576/2017 Paltamon pohjavesialueiden uudelleenluokittelu ja -rajaus Pohjavesialueiden rajauksesta ja luokittelusta säädetään vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) uudessa luvussa 2 a, joka on tullut voimaan Lain mukaan alueelliset elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (ELY-keskukset) vastaavat pohjavesialueiden kartoituksesta ja luokituksesta sekä pohjavesialuetiedon ylläpidosta. Tämän lainsäädännön muutoksen myötä kaikkia aikaisemmin luokiteltuja pohjavesialueita tarkastellaan niiden suojelutarpeen ja vedenhankinnan käyttöön soveltuvuuden kannalta kuin ne määriteltäisiin ensimmäisen kerran. Vedenhankinnallisten ominaisuuksien lisäksi arvioidaan muodostuman pohjaveden vaikutusta EU:n luontodirektiivin (92/43/ETY) liitteessä 1 määriteltyjen erityisen tärkeiden pohjavesiriippuvaisten ekosysteemien kannalta. 1-luokkaan kuuluvat alueet ovat vedenhankintaa varten tärkeitä pohjavesialueita, joiden vettä käytetään tai on tarkoitus käyttää yhdyskunnan vedenhankintaan tai talousvetenä enemmän kuin keskimäärin 10 m 3 /vrk, tai yli viidenkymmenen ihmisen tarpeisiin, eli ne vastaavat aiemman luokituksen mukaisia I-luokan pohjavesialueita. 2-luokkaan luokitellaan muut vedenhankintakäyttöön soveltuvat pohjavesialueet, jotka pohjaveden antoisuuden ja muiden ominaisuuksiensa perusteella soveltuvat 1-luokan mukaiseen käyttöön. E-luokkaan luokitellaan pohjavesialueet, joiden pohjavedestä jokin pintavesi- tai maaekosysteemi on suoraan riippuvainen. E-luokituksella ei ole itsenäistä oikeusvaikutusta, vaan sen tarkoitus on informatiivisena lisämääreenä muistuttaa huomioimaan pohjaveden suojelua koskevan lainsäädännön. Mikäli E-luokan pohjavesialue soveltuu myös vedenhankintaan, määritetään se 1E- tai 2E-luokkaan. Aiemman luokittelun mukainen III-luokka poistuu käytöstä, ja siihen kuuluvat alueet joko määritetään uudelleen luokkiin 1, 2, E, 1E tai 2E tai poistetaan pohjavesirekisteristä. Pohjavesialueluokat ilmaistaan jatkossa arabialaisin numeroin, jotta uusien säännösten perusteella luokitellut alueet voidaan erottaa aikaisemmin luokitelluista alueista. Luokitustyössä on pääosin hyödynnetty aiemmin tuotettua aineistoa, kuten vedenhankintaselvityksiä ja pohjavesitutkimuksia. Saarijärvenkangas B- nimisellä III-luokan pohjavesialueella tehtiin 2018 maatutkaluotauksia ja maaperäkairauksia, joilla pyrittiin tarkentamaan käsitystä pohjavesiesiintymän laajuudesta ja yhtenäisyydestä. Kesän 2017 aikana Paltamon pohjavesialueilla on kartoitettu pohjavesiriippuvaisia luontotyyppejä E-luokituksen toteuttamiseksi. Heinäkuussa 2018 tarkasteltiin lisäksi aiemmin luokituksesta poistettuja alueita, jotka voisivat täyttää uudistuneen luokituksen mukaiset, pohjavesialueelle määritellyt kriteerit. Kaikkien 11 Paltamon kunnassa sijaitsevan pohjavesialueen, kuten myös viiden aiemmin luokituksesta poistetun alueen, luokitus ja rajaus on nyt tarkastettu. Määritystyön johtopäätökset on esitetty tässä kirjeessä. Saarijärvenkangas B- pohjavesialueen ( B) poistaminen pohjavesialueluokituksesta Paltamon itäosassa sijaitseva, Saarijärvenkangas B- niminen III-luokkaan määritetty pohjavesialue kuuluu samaan hiekkavaltaiseen harjujaksoon kuin sen länsipuoleinen, II-luokan pohjavesialueeksi luokiteltu Saarijärvenkangas A. Osa-alueita erottaa toisistaan puro. Osa-alue B koostuu useista kumpareista, ja siinä on epäyhtenäisiä sivuharjanteita. Muodostuma on merkitty Suomen Akatemian valtakunnallisen harjututkimuksen harjunsuojelukohteeksi. Alueen maa-aineksen laatu ja pohjavesiolosuhteet on aiemmin tunnettu puutteellisesti, joten se on määritetty muille kuin vedenhankintaan soveltuviksi katsotuille pohjavesialueille varattuun IIIluokkaan. Käynnissä olevan pohjavesialueiden määritystyön yhteydessä tehdyt pohjavesiselvitykset koostuivat maastotarkastelusta, maatutkaluotauksista ja maaperäkairauksista.

2 Alueen merkitystä pohjavesiriippuvaisten ekosysteemien kannalta on arvioitu maastokäynnillä Saarijärvenkankaiden osa-alueelta B ei löytynyt mitään viitteitä pohjavesipuhkeamista, joten se ei täytä E- luokan pohjavesialueen kriteereitä. Maastossa havaittiin materiaalin olevan pinnaltaan hyvin kivistä ja huonosti lajittunutta, jopa moreenimaista. Muodostumaa tutkittiin vuonna 2018 kolmella maatutkauslinjalla ja kahdella maaperäkairauksella. Asiakirjan loppuosassa olevalla kartalla on esitetty Saarijärvenkankaiden osa-alueelle B aiemmin määritetyt pohjavesialuerajat, ja tutkimusten kohdistuminen alueelle. Kairauspisteet toimivat referenssinä maatutkaluotauksille, eli niiden perusteella luotausaineistosta tehtyjä tulkintoja voitiin varmentaa, tai tarvittaessa maatutkaluotauksia voitiin tulkita uudelleen. Luotausprofiilien perusteella maa-aineskerrokset ovat sitä paksumpia ja paremmin vettä johtavia mitä lähempänä osa-aluetta A ollaan. Läntisimmän selänteen kaakkoispuolella sijaitsevalla kairauspisteellä havaittiin kalliopinnan olevan tasossa n. +207,3 m (N2000), vain noin 3 m syvyydellä maanpinnasta. Kairauksessa ei purkautunut pohjavettä, ja maa-aines oli hienoainespitoista hiekkaa. Itäisemmällä pisteellä kallio määritettiin tasoon n ,5 m, ja pohjavesikerroksen paksuudeksi arvioitiin 5 m. Maa-aines on pisteellä pääosin soraista hiekkaa. Kairaustuloksiin sidotusta maatutkaprofiilista tulkittiin, että pohjoisin, ojien muista selänteistä erottama sivuharjanne ei enää ole osa pohjavesimuodostumaa, sillä luotauslinjan pohjoisosassa kallio on selvästi pohjavedenpinnan yläpuolella. Selvitystulokset viittaavat siihen, että muodostuman pohjavesivarat ovat jakautuneet kahden erillisen, kalliokohoumien erottaman yksikön välille (liitekartta). Varsinaisen pohjaveden muodostumisalueen pinta-ala on aiemmin ollut 0,27 km 2, kun se muutosten jälkeen koostuisi läntisestä n. 0,09 km 2 ja itäisestä n. 0,04 km 2 kokoisesta pohjavesiesiintymästä. Vaikka materiaalin vedenläpäisevyyden oletettaisiin olevan hiekkaiselle soralle tyypillisellä tasolla, laskennallinen pohjaveden muodostumismäärä olisi kahdelle yksikölle yhteensä vain 98 m 3 /vrk. Tästä läntisen, osa-alueen A jatkeena olevan pohjavesiyksikön osuus olisi 72 m 3 /vrk, ja itäisessä yksikössä pohjavettä muodostuisi ainoastaan 26 m 3 /vrk. Laskennallisessa arviossa huomioidaan alueen pinta-ala, sadanta ja materiaalin vedenjohtavuuteen ja alueelle tyypilliseen haihduntaan perustuva imeytymiskerroin, joka kuvaa pohjavesikerrokseen asti päätyvää osuutta sadannasta. Sadantatietoina on käytetty lähimmän Ilmatieteenlaitoksen seuranta-aseman, Sotkamon Kuolaniemen vuosikeskiarvoa (628 mm) aikaväliltä 8/2009 7/2018. Saarijärvenkangas B:n maaaineksen kerrospaksuudet ovat erityisesti alueen itäosassa ohuet, ja paikoitellen maa-aines johtaa vettä heikon lajittuneisuutensa vuoksi laskelmassa käytettyjä arvoja huonommin. Näin ollen todellinen pohjaveden muodostumismäärä voi olla vielä laskennallista arviotakin vähäisempi. Vesienhoitolain luvun 2a ( /1263) mukaan 2-luokan pohjavesialueeksi voi määrittää sellaisen esiintymän, joka antoisuutensa tai muiden ominaisuuksiensa puolesta soveltuu turvaamaan yli viidenkymmenen ihmisen vedentarpeen. Ohjeellisena pohjaveden muodostumismäärän alarajana on 100 m³/vrk. Arvo ei ole ehdoton, vaan tätäkin vähäisemmät esiintymät voidaan luokitella pohjavesialueiksi, mikäli niillä on tärkeä rooli esimerkiksi paikallisen tason vesihuollon järjestämisessä. Saarijärvenkangas B:llä ei tällaista merkitystä yhdyskuntien vedenhankinnan kannalta ole, vaan se sijaitsee etäällä asutuskeskittymistä, ja alueella mahdollisesti tulevaisuudessa ilmenevät vedenhankintatarpeet todennäköisesti kohdistuvat lähistöllä sijaitseviin ja tuottoisampiin, 2-luokkaan määritettäviin pohjavesialueisiin. Saarijärvenkangas B:n länsiosaa, jossa tutkimusalueen runsain pohjavesiyksikkö sijaitsee, ei myöskään liitetä osa-alueeseen A, sillä muodostumia erottaa toisistaan puro, johon pohjavesiä purkautuu. Osa-alueilla ei niin ollen ole hydraulista yhteyttä, vaikka syntyhistorialtaan Saarijärvenkangas B onkin hieman paremmin lajittuneen Saarijärvenkangas A:n jatke. Edellä mainituista syistä Saarijärvenkangas B poistetaan pohjavesialueluokituksesta.

3 Heinikankaan ( A) ja Kokkoharjun ( ) pohjavesialueiden määrittäminen luokkaan 1E Kainuun ympäristökeskus on tehnyt vuosina pohjavesiselvityksiä Heinikankaan ja Kokkoharjun pohjavesialueilla. Taustalla oli vesihuollon yleissuunnitelman mukainen tavoite siirtyä vedenhankinnassa kokonaan pohjaveden käyttöön, ja selvittää vedenottamolle soveltuvia kohteita. Heinikangas on suppien ja kumpareiden luonnehtima harjulaajentuma, jonka itäosassa on laaja dyynikenttä. Maa-aines on muuten hiekkaa, mutta muodostumalla on hiekkaisesta sorasta koostuva ydin. Antoisuuspumppauksen perusteella arvioitiin, että pohjavettä olisi yhtäjaksoisessa käytössä hyödynnettävissä noin 600 m 3 /d, joten Heinikangas on varteenotettava kohde uudelle vedenottamolle lähitulevaisuudessa, mikäli Paltamon kunnan vedentarve sellaisen rakentamista edellyttää. Muodostuma on Suomen Akatemian valtakunnallisessa harjututkimuksessa määritetty harjunsuojelukohteeksi. Pohjavesiriippuvaisten ekosysteemien kartoittamiseksi Heinikankaalla tehtiin maastotarkastelua Pohjavesialueen pohjoisreunalla on aiempien pohjavesiselvitysten yhteydessä löydettyjä lähteitä, joista itäisempi on arvioitu zonation-analyysin perusteella Metso-ohjelmaan soveltuvaksi kohteeksi. Suojavyöhyke luontotyypin ja ojitetun suon välillä on kuitenkin riittämätön tätä silmällä pitäen, vaikka kohde osoittautui maastotarkastelulla erittäin laajaksi. Lähteen virtaama on hyvä, ja sen lähiympäristö on luonnontilainen. Selänteen reunalta purkautuu pohjavesiä luonnontilaiseen puroon, jonka varrelle muodostuu merkittävä pohjavesiriippuvainen ekosysteemi. Pohjavesiriippuvaisen kasvilajiston runsaus ja sen peittävyys on erinomainen. Alueella on joitain vanhoja, mahdollisesti vedenottoon liittyneitä puurakenteita, mutta ne ovat jo hyvin lahoja, eivätkä vaikuta kohteen luonnontilaan laskevasti. Läntisemmän tietokantoihin merkityn lähteen luonnontilaa oli muutettu, ja purkauman kohdalle oli kaivettu ojat molempiin suuntiin. Myös pohjavesialueen muissa osissa oli pohjavesiriippuvaista lajistoa paikoissa, joissa pohjavettä sekoittui pintaveteen. Vaikka toinen lähteistä onkin tuhoutunut, koillisosan lähteikkö on niin laaja pohjavesiriippuvainen maaekosysteemi, että sen, ja muodostuman vedenhankinnallisten ominaisuuksien perusteella Heinikangas voidaan määrittää 1E-luokan pohjavesialueeksi. Pohjavesialue ja sen alueella sijaitsevat pohjavesiriippuvaiset ekosysteemit on esitetty liitteen 2 kartalla. Kokkoharju on laaja ja korkea hiekkavaltainen harju, jonka pohjoisosaan on kasaantunut dyynejä. Etelässä on lukuisia suppia ja kumpareita. Antoisuuspumppauksissa todettiin muodostuman länsiosan soveltuvan hyvin vedenhankintaan, ja sinne on selvitysten myötä rakennettu vedenottamo, joka sijaitsee tuottoisan lähteen välittömässä läheisyydessä. Maastokäynti Kokkoharjulle tehtiin Tuolloin havaittiin, että vedenottamon ympäristön ekosysteemi on elinvoimainen, eikä se ole supistunut vedenoton myötä. Länsipuoliset suot on kuitenkin voimakkaasti ojitettu, joten vaikka vedenottamolta tulevasta ylivalumasta syntyneen puron varrella on runsas pohjavesiriippuvainen sammallajisto, jolla on laaja peittävyys, kyseessä ei ole luonnontilainen ekosysteemi. Kaksi muodostuman pohjoisreunalla sijaitsevaa lähdekohdetta puolestaan sijaitsevat luonnontilaisessa metsässä, ja ne ovat vaikutusalueeltaan laajoja ja ympäristöään huomattavasti rehevämpiä. Pohjavesiriippuvainen sammallajisto on sekä runsas että peittävyydeltään erinomainen kummallakin kohteista. Virtaama on hyvä erityisesti itäisemmällä lähteiköllä, josta virtaa lähdepuro pohjoiseen. Koska muodostuman pohjavettä sekä hyödynnetään yhdyskuntien vedenhankinnassa että sillä on vaikutusta merkittäviin ja luonnontilaisiin pohjavesiriippuvaisiin ekosysteemeihin, se määritetään pohjavesialueluokkaan 1E. Pohjavesialue ja sen alueella sijaitsevat pohjavesiriippuvaiset kohteet on esitetty asiakirjan loppuosassa olevalla kartalla.

4 Kylmäpuronharjun ( ) pohjavesialueen määrittäminen luokkaan 2E Kylmäpuronharju on Varsavaaran pohjoispuolelle kerrostunut, jyrkkäpiirteinen ja kapea harju. Maa-aines on länsiosassa lohkareista ja kivistä soraa, ja idässä hiekkaa. Useista selänteistä koostuvaa muodostumaa halkoo Kylmäpuro. Laskennallinen arvio muodostuvan pohjaveden määräksi on 300 m 3 /d, mutta muodostuman epäyhtenäisyyden vuoksi todellinen antoisuus lienee vähäisempi. Koska harjun maa-aines kuitenkin on todettu hyvin vettä johtavaksi, voidaan sen katsoa soveltuvan pienimuotoiseen vedenhankintaan. Kohteella käytiin kartoittamassa pohjavesiriippuvaisia ekosysteemejä. Muodostuman keskiosissa, Kylmäpuron eteläpuoleisella suolla on harjun reunalta sijaitsevan mättään alta pulppuava lähde, josta valuu pohjavettä soisen vyöhykkeen lävitse Kylmäpuroon. Myös Kylmäpuronharjun pohjoisosassa on useita pieniä pohjavesipurkaumia, joiden vesi kerääntyy sekä luonnontilaisiin puroihin että metsäojiin. Selänteen kasvillisuus on rehevää, mikä ilmenee muun muassa pohjavesiriippuvaisten kinnassammalten (Scapania ssp.) suurena kokona. Pohjavesiriippuvaista kasvilajistoa kasvaa runsaasti Kylmäpuron varrella, joten muodostuman pohjavesi vaikuttaa myös pintavesiekosysteemin tilaan. Muodostuman pohjavesi on hyödynnettävissä pienimuotoisessa vedenhankinnassa, ja se ylläpitää merkittäviä pohjavesiriippuvaisia pintavesi- ja maaekosysteemejä. Tämän vuoksi Kylmäpuronharju määritetään 2E-luokan pohjavesialueeksi. Pohjavesialue ja sen alueella sijaitsevat pohjavesiriippuvaiset kohteet on esitetty asiakirjan loppuosassa olevalla kartalla. Torvenkankaan ( ) pohjavesialueen määrittäminen luokkaan 2E Torvenkangas on pieni, mutta korkea harjuselänne, jonka itäosassa on Torvenjärven rantaterasseja. Kainuun ympäristökeskus on selvittänyt Torvenkankaan vedenhankinnallisia ominaisuuksia vuonna 1996 toteutetuissa Paltamon pohjavesialueiden perustutkimuksissa. Pohjaveden muodostumisolot ja maa-aineksen vedenjohtavuus on tuolloin todettu hyviksi. Osaan alueen lähteistä on asennettu vesipumput, ja niitä hyödynnetään yksittäisten kotitalouksien vedentarpeen kattamiseen toteutetulla maastokäynnillä keskityttiin alueen itäosaan, mutta aiemmin tuotetun aineiston perusteella lähteitä on pohjavesialueen muissakin osissa, ja osa niistä sijaitsee talojen pihapiirissä. Torvenjoen rantaterasseilla on useita luonnontilaisia pohjavesipurkaumia ja lähdepuroja, joista kaksi suurinta on merkitty liitteen 5 kartalle. Kaikkiin kohteisiin on muodostunut runsaslajinen ja kasvustopeittävyydeltään hyvä ekosysteemi, joka on suoraan pohjavedestä riippuvainen. Koska muodostuman pohjavesi on hyödynnettävissä kotitalouksien vedenhankintaan, ja se ylläpitää merkittäviä ja luonnontilaisia pohjavesiriippuvaisia ekosysteemejä, määritetään Torvenkangas 2E-luokan pohjavesialueeksi. Pohjavesialue ja kahden maastokäynnillä havaitun merkittävän ekosysteemin sijainnit on esitetty asiakirjan loppuosassa olevalla kartalla. Majoanharjun ( ) palauttaminen pohjavesialueluokitukseen ja määrittäminen luokkaan 2E Nykyiseen lainsäädäntöön perustuvat määrityskriteerit 2- luokan pohjavesialueelle eroavat vanhentuneen ohjeistuksen mukaisista pohjavesialueluokituksiin sovelletuista kriteereistä, joten aiemmin poistetut pohjavesialueet on nyt otettu uudelleentarkasteltaviksi kuin ne määritettäisiin ensimmäisen kerran. Vedenhankinnallisten ominaisuuksien lisäksi on arvioitu niiden merkitystä tärkeille pohjavedestä riippuvaisille luontotyypeille. Menettelyssä on maastotarkastelun lisäksi hyödynnetty vanhoissa vedenhankintatutkimuksissa tuotettua aineistoa. Tarkastelun

5 lopputuloksena Majoanharjun maaperämuodostuma päädyttiin määrittämään jälleen pohjavesialueeksi. Härmänmäen vaaran lounaispuolelle kerrostunut Majoanharju kuuluu luode- kaakkosuuntaiseen, Sotkamon kunnan puolelle ulottuvaan harjujaksoon. Kohteelle tehtiin maastokäynti tarkoituksena kartoittaa muodostuman pohjaveden vaikutusta tärkeisiin pohjavesiriippuvaisiin ekosysteemeihin. Tuolloin tarkasteltiin alueella sijaitsevien, Metsäkeskuksen tietokantaan tallennettujen lähdekohteiden luonnontilaisuutta ja merkittävyyttä. Kantatie 89 pohjoispuolisen harjulaajentuman lounaisreunalta löytyi maastokäynnillä kaksi pohjavesiriippuvaista kohdetta. Näistä eteläisempi on kangasmetsän ja suon rajalla sijaitseva, luoteeseen laskeva lähdepuro, jossa on voimakkuudeltaan kohtalainen virtaama. Kohde on luonnontilainen, kuten sen ympäristökin. Suota ei ole ojitettu, eikä lähistöllä ole merkittäviä hakkuita. Lähdepuron uoma kulkee osittain maanpinnan alapuolella, ja kuljettaa pohjavettä etäämmälle. Tämän johdosta kohteelle on syntynyt laaja-alainen pohjavesiriippuvainen ekosysteemi, jonka lajistolla on hyvä peittävyys. Löytyneitä pohjavesiriippuvaisia sammallajeja ovat muun muassa hetealvesammal (Chiloscyphus polyanthos), hetesirppisammal (Warnstorfia exannulata), korpilehväsammal (Plaglomnium medium), lähdelehväsammal (Rhizomnium magnifolium), purolähdesammal (Philonotis fontana) ja purosuikerosammal (Brachythecium rivulare). Pohjoisempi kohteista on lähteikkö, jonka itäosan suolla on pieniä avolähteistä. Selänteen päässä harjun reunalta purkautuu hyvällä virtaamalla pohjavettä lähdepuroihin, joista se kerääntyy laajoiksi pohjavesilammikoiksi suoalueelle. Kohde on luonnontilainen, ja pohjavesiriippuvaista sammallajistoa kasvaa runsaasti. Lajit ovat muutoin samat kuin eteläisemmällä kohteella, mutta korpilehväsammalta, lähdelehväsammalta tai purosuikerosammalta ei havaittu. Sen sijaan kohteelta löytyi hetehiirensammalia (Bryum weigelii) ja kiiltolehväsammalta (Pseudobryum cinclidioides). Eteläisempi lähdepuro on ominaispiirteiltään pohjoisempaa, suolle purkautuvaa lähteikköä rehevämpi. Kainuun ympäristökeskus on vuonna 1995 tehnyt alueella pohjavesiselvitystä, jonka yhteydessä harjulla suoritettiin maaperäkairauksia ja antoisuuspumppauksia. Harjun hyvin vettä johtavan maa-aineksen kerrospaksuudet ovat suuret kaakkoisosassa, missä kairattiin m syvyyteen saakka. Antoisuuspumppausten tuotto osoittautui hyväksi 2 10 m syvyydellä, mutta 4 m alapuolisissa kerroksissa vesi oli vähähappista ja sen rautapitoisuudet olivat korkeita. Muodostuman vedenjakaja sijaitsee kantatie 89 pohjoispuolella, missä myös kairaussyvyydet olivat pienempiä, 4 7 m luokkaa. Tutkimuskohteella antoisuudet olivat tästä huolimatta melko hyviä, ja keskiosassa muodostumaa voisikin olla pieniä määriä hyödyntämiskelpoista pohjavettä. Majoanharjun luoteisosassa maa-aineskerrokset ovat n.15 m paksuisia. Pohjaveden muodostumis- ja virtausolot Majoanharjulla ovat hyvät, mutta antoisimmilla pisteillä pohjavedessä havaittujen laatuongelmien vuoksi sen ei ole katsottu soveltuvan yhdyskuntien vedenhankintaan. Tästä syystä se on aiemmin poistettu pohjavesialueluokituksesta. Ympäristöhallinnon uusimman luokittelu- ja rajausmenettelystä antaman ohjeluonnoksen mukaan vedenlaatu ei ole enää peruste pohjavesialueen luokittelematta jättämiselle. Tämä johtuu vedenkäsittelytekniikoiden, kuten raudan ja mangaanin saostusmenetelmien, kehittymisestä. Voidaan pitää epätodennäköisenä, että Majoanharjun pohjavettä hyödynnetään lähitulevaisuudessa vähintään 50 henkilön kokoisten yhdyskuntien talousvetenä, sillä se vaatisi vedenkäsittelyä, kuten raudan saostusta ja happipitoisuuden kohottamista, ja lähialueilta on saatavissa myös sellaisenaan käyttökelpoista pohjavettä. Edellytykset vedenpuhdistamiseen tarvittaessa kuitenkin ovat, ja harjun rakenne mahdollistaa sellaiset vedenottomäärät, että alue voidaan katsoa soveltuvaksi vedenhankintaan. Koska sen pohjavesi lisäksi ylläpitää merkittäviä ja luonnontilaisia pohjavesiriippuvaisia maaekosysteemejä, Majoanharju nostetaan jälleen pohjavesialueluokitukseen 2E -luokan pohjavesialueena. Pohjavesialueelle määritettiin rajat tehtyjen tutkimusten perusteella. Etelässä se rajautuu paikallisena vedenjakajana toimivan Tervalammen alueelle, ja pohjoisessa jokiin, joihin pohjavettä myös purkautuu. Perustettavan pohjavesialueen kokonaispinta-ala on noin 2,83 km 2,

6 ja varsinaisen pohjaveden muodostumisalueen pinta-ala noin 1,51 km 2. Pohjavesialueelle määritetyt rajat ja pohjavesiriippuvaisten ekosysteemien sijainti alueella on esitetty asiakirjan loppuosassa olevalla kartalla. Miesjärvenharjun ( B) pohjavesialueen rajauksen muuttaminen Miesjärvenharjun 2-luokkaan määritettävä pohjavesialue on osa harjujaksoa, johon on kuulunut sittemmin luokituksesta poistettuja pohjavesialueita. Tämän vuoksi varsinaisen pohjaveden muodostumisalueen länsiraja on kiinni pohjavesialueen uloimmassa rajassa, jonka länsipuolella on aiemmin ollut silloiseen II-luokkaan määritetty Miesjärvenharju A- niminen pohjavesialue. Nyt Miesjärvenharjun (aiemmin osa-alue B) rajausta kavennetaan hieman siten, että muodostumisalue rajautuu uloimmillaan Uusijokeen, johon pohjavesiä myös purkautuu. Muodostumisalueen koko on jatkossa 1,01 km 2, kun se on aiemmin ollut 1,04 km 2. Pohjavesialueen ulointa rajaa, jonka sisälle jäävällä alueella on vaikutusta muodostumisalueella sijaitsevan pohjavesiyksikön laadun ja määrän kannalta, ei muuteta. Rajausmuutokset on esitetty asiakirjan loppuosassa olevalla kartalla. TAUSTA-AINEISTO Heinikankaan pohjavesiselvitykset, Paltamo. Kainuun ympäristökeskus, Kokkoharjun pohjavesiselvitykset, Paltamo. Kainuun ympäristökeskus, Paltamon pohjavesialueiden perustutkimukset. Kainuun ympäristökeskus, Maatutkaluotaukset Suomussalmella, Kuhmossa ja Paltamossa 3/2018. GeoWork Oy, Maaperäkairaukset Saarijärvenkankaalla Taratest Oy, 2018.

7 KARTAT MUUTOKSISTA

8

9

10

11

12

13

14