Outokumpu Oy Malminetsintä. Perapohjan alue. Sijainti

Transkriptio

1 Outokumpu Oy Malminetsintä Sijainti Perapohjan alue Perapohjan alue muodostaa selvästi rajoitetun muodoltaan kolmiomaisen geologisen yksikön, jota pohjoispuolella reunustaa Keski-Lapin graniittialue ja eteläpuolella Oijarven gneissigraniittialue. Kolmion kantana on Tornionj oki Tornion ja Ylitornion välisellä alueella ja kolmion karkena voidaan pitää Misin rautamalmialuetta alueen koillisnurkassa. Alue kokonaisuudessaan on melko hyvin tieverkoston piirissä, pisimmät tiettömat taipaleet ovat vain n. 5-7 km. Alueelta on saatavissa painettu topografi- tai peruskartta 1: (lehteä 2633 lukuunottamatta). Lisäksi ovat saatavissa ilmakuvat ja alueen itäosista (suunnilleen Tervolasta itään) korkeakuvauskartat Rovaniemen toimiston arkistosta löytyy ainakin joku em. laatua oleva 1: mittakaavainen kartta lähes alueen kaikilta lehdilta. Geologisen tutkimuslaitoksen aeromagnee ttiset kartat peittavät koko alueen, aerosähköisistä puuttuu osa Rovaniemen ymparistösta. Omia geofysikaalisia lentomittauksia ei alueella ole suoritettu. Perapohjan alue Ylipaakkolan korkeudelta etelään sisältyg Oulu-Tornio kivila jikarttaan (1953), mutta pohjoispuoli on vanhaa Hackmania (1914). Malminetsinnän omien kartoituksien ja eräiden gradu-töiden perusteella ovat tosin päällisin puolin tulleet tutuiksi Karungin ja Rovaniemen väliset laajat alueet ja huonoimmin tunnettuja ovat enaii vain Narkauden ja Misin valiset seudut.

2 3. Alueen geologiset yleispiirteet Perapohjan alue muodostaa maljamaisen yksikön, jossa voidaan erottaa kaksi lähes itä-länsisuuntaista allasta ja näitä erottava selhne. Mikkola (1949) on käyttänyt pohjoisemmasta altaasta Idartimojoen synkliinin ja etelaisemmasta Kemi joen alajuoksun synkliinin nimitystä ja näiden välistä antikliinialuetta kutsunut Korpikylän (- Koivun) antikliiniksi. Kemijoen ala juoksun synkliinissa on edelleen mahdollista erottaa kaksi allasta, eteläinen ja pohjoinen. Samoin ilmeisesti Martimojoella ja siitä itaaa voidaan erottaa useita subsynkliineja. Martimojoen synkliinin E-jatke lienee löydettavissa Rovaniemen eteläpuoleisessa kiilleliuskevyöhykkeessä. Suprakrustiset kivilajit sekä näihin ajallisesti ja paikallisesti liittyviit initiaali-magmatismin ja - vulkanismin rehevät tuotteet ovat leimaa-antavia Peragohjan alueelle. Jos suprakrustisten kivi la j ien joukosta jätetään pois vulkaani sen vaiheen edustajat, jaa jaljelle oppikirjoista tuttu etumaasedimenttifasies ja osittain miogeosynkliinivaiheen sedimentaatio. Näin voimakas vulkaaninen toiminta sen sijaan liittyy yleensä vain eugeosynkliinivaiheeseen, ja eu- ja mio-~asitteet nykyisessä muodossaan ovatkin alueella pahasti päällekkäin. Kivilajien metamorfoosi on kokonaisuutena ottaen suhteellisen heikko. Alueen sedimenttikivien stratigrafia on parhaiten selvitetty ja nähtävissä alueen etelaosista, mutta sitä on voitu jaljittaa myös erillisilla pienemmillä kohteilla alueen eri puolilla. Kerrosj&rjestyksessä aliapana on pohjakongloaeraatti, jota paikallisesti on tavattu mm. Sompujärvella ja Suhangon alueella. Tämän päällä on paksu kvartsiittipatja, jossa on voitu erottaa ainakin Kivalon, Kallfnkankaan seka dolomiittien yhteydessä olevat massamaiset tyypit. Kvartsiitin ja alla olevan gneissigraniitin valiin on tunkeutunut paikallisesti ultraemaksisiii ja emäksisia syväkiviä seka pitkänä laajaalaisena kerroksena albiittidiabaasijuoni. Suhangon alueella ovat em. kivet taipuneet poikittaissuuntaiseksi matalaksi synkliiniksi. Konglomeraatti on tassa sytakassa joutunut pohjasta eroon albiittidiabaasin ja emaksisen kompleksin valiin.

3 Koivun ja Muurolan välillä esiintyvät albiittidiabaasit ja -gabrot ilmeisesti lävistävät kvartsiitteja ja esiintyvät näin ollen stratigrafiassa ylempänä kuin albiittidiabaasi Kivaloilla. Albiittidiabaasien yhteydessa on paikoin tavattu albitiitteja, jotka usein sisaltavat runsaasti magnetiittia sekä paikoin kvartsia. Kerrosjarjestyksessa kvartsiittien paalla seuraavat spiliittiset vihreakivet, jotka tyypillisimmillään ovat aglomeraatteja tai mantelirikkaita emaksisiä laavoja. Näiden yhteydessa tavataan paikoin metadiabaaseja. Happamet differentiaatit tuntuvat laavojen joukosta puuttuvan. Laavojen paalla on vihrealiuskeiksi metamorfoituneita tuffiitteja. Alueen huomattavimmat dolomiittiesiintymät liittyvät tiiman vyöhykkeen ylimpään horisonttiin; dolomiittien yhteydessa mainittakoon erikoisuutena fossiiliset stromatoliitit sekä onkoliitit. Perapohjan alueen keskiosissa ja etenkin sen luoteisosissa esiintyy lisäksi mustaliuskeita vihreiiliuskeiden yhteydessa. Vare j asven alueella (josta on tekeillä gradu-tutkielma) on sedimenttikivien vaihtelu vilkasta ja tavatut tyy-pit peräti moninaisia. Edelleen on vihreäkivien ja vihreäliuskeiden kontaktialueilla tavattu cherttyyppisiä kvartsiitteja, Nosanjarvellii t ha kvartsiitti esiintyy vuorokerroksin dolomiitin kanssa. Paikalla on Otanmaki Oy tutkinut Kittilän Petäjäselän kaltaisia sideriittisiä Fe- Mn-malmiutumia. Vihrealiuskeet vaihettuvat ylöspäin kerrallisiksi fylliittisiksi liuskeiksi. Taivalkosken konglomeraatti antaa muodostumansisaisena erikoisuutena vbiä tälle alueen stratigrafisesti ylimmalle osastolle. Sedimenttimuodostumaa nuoremmista syvakivista ovat malmigeologisesti toistaiseksi hedelmallisemmaksi osoittautuneet Harmeen (1949) anortosiitti-serpentiinisarjaksi ristima kompleksi alueen eteliiisessa kontaktissa gneissigraniittia vasten. Sarjan varhaisimmat differentiaatit ovat kromiitin ohella serpentiniitti, peridotiitit ja pyrokseniitit, jotka muodostavat selviä kerroksia ja pat joja kompleksin pohjaosissa. Kivilajijärjestys Kujanpaan (1964) mukaan esim. Ksski- Penikoilla on seuraavanlainen: ylempi gabro (saussuriitti) - anortosiitti - alempi gabro (saussuriittigb - pyrokseenigb) - peridotiitti (spt) - noriitti - ultraemäksiset (prd-sst-pyr)

4 - reunavyöhyke-pohja. Kerrosten vahvuus ja gärjestys vaihtelee paikallisesti melkoisestikin. Ultraemaksiselle osalle on varsinkin muodostuman keskiosissa tyypillista hyvin kehittynyt kerroksellinen, jopa rytmillinen rakenne. Suhangon emäksista jaksoa pohjaava kvartsidioriitti ulottuu pitkänä kielekkeena etelään ohi Ranuan kirkonkylän. Ranuan Ruona j oen (Rn/'g) serpentiniittipahku jen j ono kuulunee samaan magmaattiseen vaiheeseen. Penikkain Jaksossa on todettu kokoomukseltaan vihreäkivisten diabaasien lävistavan anortosiittiseryentiinisarjan kivilajeja voimakkaimman poikkirakoilun suunnassa; ilmeisesti jakson päällä oleva vihreakividiabaasi 1 on näihin juoniin syypää. Peräpohjan alueen etelaosaa lävistävät syvakivet ovat luettu Haaparanta-sarjaan. Siihen kuuluu jäseniä emaksisesta happameen. Naista mainittakoon Tornion seudulla oleva laaja gabroalue, joka Kaakamon suuntaan vaihettuu granodioriitiksi, Liakan pieni gabro-peridotiittimassiivi seka Pe ta j amaan ja Kantojärven välinen granodioriittivaltainen ja reunoiltaan emaksisempi intrusiivi. Perapoh Jan liuskealueen poh j oisreunaa migmatisoivaa graniittia on, ainakin Ruotsin puolella, pidetty varhaisorogeenista Haaparanta-sarjaa nuorempana, myöhäiskarjalaisena. Gneissimäiset syvakivet (joita nuorempi graniitti lavistslee) liuskealueen pohjoisreunan tuntumassa saattavat olla Satteitä vanhasta mobiloituneesta pohjasta, tähän kysymykseen ei kukaan ole tiettävästi lähemmin kadonnut. Myös Perasohjan alueen eteläreunalla gneissigraniittialueella esiintyy graniittityyypia, jota sana rejuvenaatio saattaisi parhaiten karakterisoida.

5 4. Malmiaiheita ja lohkarelöytö ja = tärkeimmät tutkimustyömaat Tavatut malmiaiheet ja -1ohkareet edustavat seuraavanlaisia malmityy2peja: 1) Spiliittisiin pinnallisiin tai puolipinnallisiin kiviin liittyvät malmiaiheet. Yllämainituissa kivissa esiintyy yleisesti karbonaattija/tai kvartsirikkaita juonia, jotka saattavat olla kultaja kuparipitoisia. Mittavimmat ja rikkaimmat juonet on tavattu Tervolan Kivimaalla (T/1), Rovaniemen maalaiskunnan Vinsassa (Roi/6) seka Laurilassa (Tegengren 1951). Hirvaalla on jakso klo-afb-kiviä (kyseessii lienee metasomaattinen, krd-atf-kiviin rinnastettava muodostuma, hiidenkirnut Sukularakassa sijaitsevat muuten tassa kivessä), jossa lohkarehavainnoista päätellen on magnetiittirikkaissa kohdissa mukana myös kuparikiisua. Narkaudessa on Kivalo-kvartsiitin päällä olevissa erilaisissa vihreäkivissa digeniittia (Roi/l-2). Kuparihohdetta on todettu vihreakivissii Kemin lähellä Laurilassa (Ke/8) ja hlaraunolla. Diabaaseihin liittyvissä albitiiteissa on paikoin runsaastikin rnagnetiittia, kuparikiisuakin saattaa tällöin kuulua pienissä määrin kuvaan mukaan. Misin laaja rautamalmiprovin~si on tapaus sinänsä, Tervolan Vähä j oella dolomiitissa ja karsikivissa sijaitseva malmi (Mikkola 1947) lienee samaa heimoa. 2) Emaksisiin syväkiviin liittyvät malmiaiheet. Peragohjan liuskealueen ja sen eteläpuoleisen gneissigraniitin kontakti on malmigeologisesti mielenkiintoinen horisontti. Tahän hiatuskohtaan tunkeutuneet ultraemaksiset ja emaksiset kivet muodostavat malmikriitilliset puitteet, joihin Kemin jaksossa Elijärvellä (Ee/l) liittyy oksidimalmeja ja Penikkain jaksossa Paasivaaralla saussuriittigabrossa kiisupirotetta (Ke/4) ; tässä jaksossa on myös heikkoja merkke ja Eli järvelle analogisesta kroniitin esiintymisestä. Palovaaran-Suhangon jaksossa (Rn/l-2) tulee edellisten kaltaiseen kuvaan lisää

6 alimmaksi kvartsidioriitti, kiisut seuraavat täällä pirotteena ja breksiana metaperidotiitin ja kvartsidioriitin kontaktivyöhyketta. Analysoiduissa näytteissä on lähes aina ollut kuparia enemmän kuin nikkeliä, magneettikiisua on läsnä verraten runsaasti ja tästä johtuen on kiisufaasin nikkelipitoisuus verraten alhainen. Malmi eroaa luonteeltaan selvästi varhaismagmaattisista nikkelfmalmeista, ero johtunee magmaattisen kehityksen aikana vallinneista erikoisolosuhteista, mm. spiliittivaiheesta. Alatornion Liakan (At/l) gabrossa ja sen ultraemäksisissa differentiaateissa on todettu lähes 1 prosenttiin nousevia Cu+Ni-pitoisuuksia. Parhaat näytteet ovat lohkareista, samaa tavaraa on tavattu kairauksissa joskin pitoisuudeltaan alhaisempana ja mittasuhteiltaan hyvin vaatimattomana. Laurilan ja Liakan välillä on tavattu satunnaisia kromiittimalmilohkareita, nämä saattavat olla peräisin Ruotsinkin puolelta. 3) Happamiin syväkiviin liittyvät malmiaiheet. Perapohjan liuskealueen pohjoisreunalla Ylitornion Kalli järvellä tunnetaan pieni m~l~bd~nimalmiaihe (Yle tyinen 1967). Rovaniemen Ylikylästä on löydetty suurikokoinen gneissilohkare (Roi/5), joka sisältää runsaanlaisesti molybdeenihohdetta. Rovaniemen lentokentällä on punaista graniittia leikkaavissa pegmatiittijuonissa satunnaisia rnolybdeenihohdekasautumia. Kemijärven suuntaan on edelleen tavattu satunnaista molybdeenihohdetta graniitti- 6. h. lohkareissa. Nämä aiheet kuuluvat jo paremmin Keski-Lapin graniittialueen piiriin.

7 4) Sedimenttikiviin liittyvät malmiaiheet. Rovaniemen maalaiskunnan Vanttausjarven aihe (Roi/3) osoittaa, että ainakin lähella Keski-Lapin graniittialuetta saattaa kiilleliuskeissa tai -gneisseissä esiintyä kerrosnyötaisesti kuparipitoisuutta. Otanmaki Oy:n tutkima rautakiisuuntuma (Nuutilainen 1968) Venejärven rannalla Misin alueella liittyy edelleen hyvin metamorf iseen ymgaristöön. Hirvaalla on sorakuopasta tavattu useita heikosti kiisupitoisia kvartsiittilohkareita (TH, -65) ja Tervolan Mikkotervonperalta on löydetty niinikään sorakuopasta yksinäinen kuparista rikas kvartsiittilohkare (Kn 24-8/Roi -68). Oulun - Tornion kivilajikartan selityksessa on mainittu Juorkunanmaassa tavatun karbonaatti-iskoksellisessa kvartsiitissa eräässä kohdin noin neliömatrin alueella kuparihohdetta. Karungin Varajarvella (~t/2) ja Tervolan Mustamaalla (T/3) on lohkareina todettu hienorakeista rikkikiisua, joka ilmeisesti on lähtöisin mustaliuskeita ja merkeliliuskeita leikkaavista juonimaisista esiintymistä, jalompia aineksia ei näihin ole todettu liittyvän. Kemin läheltä Kylaj oelta löydetty karsilohkare sisältää kuparikiisun ohella sinkkivalkettä ja lyijyhohdetta; toinen, kuparihohdepitoinen karsikivi on löytynyt Liakanjoen Pirkonkoskelta. Tassa yhteydessä tulkoon vielä mainittua Tervolan Vähävaarasta tavatut heikosti sinkkivalke- ja lyijyhohdepitoiset dolomiittilohkareet.

8 Arviointia alueen malmimahdollisuuksista Tassa kagpaleessa on tarkoitus alueelta saatujen viitteiden pohjalta esittää joitain subjektiivisia ajatuksia, seka positiivisia että negatiivisia, Peräpohjan malmimahdollisuuksista. Initiaalimagmatismiin ei tunnu liittyvän ainakaan mainittavampia happamia differentiaatteja, tata pitäisin negatiivisena piirteenä ajateltaessa suurempikokoisten kiisuaalmien esiintymistä. Sama saattaa päteä myös Sarkikaman emaksisen muodostuman suhteen. Kuten Tervolan Kivimaan etsintatyön lähtökohta, Juntusen löytämä kultarikas lohkare osoittaa, saattavat juonet yltää hyvinkin korkeisiin pitoisuuksiin, ja tästä syystä on vihreäkivien juoniseurueita jatkuvasti pidettävä silmällä. Xuparihohteen esiintyminen vihreakivissa on kuin virvatuli, syttyy ja sammuu, joten san merkitystä on vaikea arvioida. Tahanastiset havainnot eivät ekonoomisessa mielessä suuria lupaile. Molybdeenimalmimahdo11isuudet alueen pohj oisreunalla ovat ehkä kaikista kiisumalmeista parhaat, sillä tunnetaanhan useita hyvanlaatuisia salvittamattömia molybdeenihohdegitoisia lohkareita ja molybdeenin provinsiaalinen esiintyminen on myös positiivinen piirre. Kuparipit oinen kvartsiitt ilohkare on aina mie1enki.int oinen, tamant;).yppisten lohkareiden ja1 jittäminen sen sijaan on peräti vaikeata. Mikäli kuparimineralisaatio edustaa syngeneettistii malmimuodostusta, saattaisi mahdollisella esiintymalla olla merkittavakin laajuus, mutta jos kyseessä on vain puoli~innallisten kivien kontaktimetasomaattinen vaikutus sivukiveensa, lienee mineralisaatio kooltaan melko vaatimaton; tässä suhteessa on vaikeaa antaa prognoosia. Kvartsiittien mahdollinen uraanipitoisuus on niinikään kysymysmerkki. Rovaniemi

9 Perapohjan liuskealuetta käsittelevää kirjallisuutta: Berghell, Hugo und Hackman, Victor (1923) uber den Quartzit von Hallinkangas, seine Wellenfurchen und Trockemisse. Bull. Comm. &ol. Finlande 59. Enkovaara, Harme ja Väyrynen (1953) Suomen geologinen yleiskartta, lehdet Oulu-Tornio CS-B5, kivilajikartan selitys. Hackman, Victor (1914) Geologisk översiktskarta över Finland. Sekt. C6, B5 och B6. Rovaniemi, Tornea och Overtorneå. Beskrivning till bergartskartan. Geologiska komissionen. - " - (1918) Suomen geologinen yleiskartta. Lehdet Rovaniemi- Tornio-Ylitornio. Vuorila jikartan selitys. Bausen, Hans (1936) The North-Bothnian Downfold. Acta Academiae Aboensis. Math. et Phys. XI. Harme, Maunu (1949) On the stratigraphical and structural geolopg of the Kemi area, northern Finland. Bull. Comm. geol. Finlande n:o " - and Perttunen, Vesa (1964) Stromatolite struetures in Precambrian dolomite in Tervola, North Finland. C.R. Soc. geol. Finlande XXXV, Bull. Comm. geol. Finlande N: o 212. Kahma, Siikarla, Veltheim, Vaas j oki ja Heikkinen (1962) On the prospecting and geology of the Kemi chromite deposits, Finland (A preliminary report). Bull. Comm. g601. Finlande 194. Kujanpää, Jorma (1964) Kemin Penikkain jakson rakenteesta ja kromiiteista. Käsikirjoitus Oulun Yliopiston geologian ja mineralogian laitoksen arkist ossa. Mikkola, Aimo (1947) The Vähajoki iron ore in Tervola, North- ern Finland. C.R. Soc. geol. Finlande XX, Bull. Comm. géol. Finlande N:o 140.

10 Mikkola, Aimo (1949) On the geology of the area north of the Gulf of Bothnia. Bull. Comm. &ol. Finlande N:o Mikkola, Toivo (1960) Sedimentation of quartzite in the Kemi area, north Finland, Int. Geol. Cong., XXI session, part IX, p Malkki, Esko (1964) Yli-Penikan alue Kemin-Penikkain kerroksellisessa intrusiossa. Käsikirjoitus Helsingin yliopiston geologian ja mineralogian laitoksen kirjastossa. Nuutilainen, Juhani (1968) On the geology of the Misi iron ore province, Northern Finland. Ann. Acad. Sci. Fennicae, Ser. A, 111, 96. Näykki, Ossi (1953) Kemin Kivalojen emaksisen kompleksin geologiaa. Hasikirjoitus Helsingin yliopiston geologian ja mineralogian laitoksen kirjastossa. - " - (1967) Havaintoja Kemin alueen emaksisista kivista. GEOLOGI no 8/63. - It - (1964) Kemin Kivaloiden emäksinen kompleksi. Kasikir j oitus Helsingin yliopiston geologian ja mineralogian laitoksen kirjastossa. Paakkola, Juhani (1967) Lapin läänin kansannäytteet vuosina Geoteknillisia julkaisuja no 70. Perttunen, Vesa (1964) Tervolan seudun geologiaa. Kasikirjoitus Helsingin yliopiston geologian ja mineralogian laitoksen arkictossa. Stigzelius, Herman ja Ervamaa, Pentti (1962) Lapin kivennäisvarat. Geoteknillisia julkaisuja no 67. Suomalainen, Mikko (1967) Mikroanalyyttisia tutkimuksia Suomen magnetiittimalmeista ja niiden sivukivistä. Kasikirj oitus Helsingin yliopiston geologian ja mineralogian laitoksen arkistossa. Tegengren, F. R. (1951) Guldmalsfynden vid Kemi. Acta Academiae Aboensis, Mathematica et Physica XVII, 7.

11 Vornanen, Erkki (1963) Vähä j oen malmin ja sen lähiympäristön kivilajien geologiaa. Käsikirjoitus Helsingin yliopiston geologian ja mineralogian laitoksen arkistossa. 0 Yletyinen, Veijo ( 1967) Ylitornion Kivilomgolon molybdeenihohdeesiintyraasta. Geoteknillisia julkaisuja no 73.

12