MODULAARINEN ENSIHOITOREPPU- JÄRJESTELMÄ

Transkriptio

1 Opinnäytetyö (AMK ) Ensihoitajakoulutus 2019 Tapani Laaksonen, Aleksi Lehtonen & Rizgar Yousif MODULAARINEN ENSIHOITOREPPU- JÄRJESTELMÄ Modulaarisen ensihoitoreppujärjestelmän sisällön ja rakenteen malli

2 OPINNÄYTETYÖ (AMK) TIIVISTELMÄ TURUN AMMATTIKORKEAKOULU Ensihoitajakoulutus Kevät sivua, 51 liitesivua Tapani Laaksonen, Aleksi Lehtonen & Rizgar Yousif MODULAARINEN ENSIHOITOREPPUJÄRJESTELMÄ Modulaarisen ensihoitoreppujärjestelmän sisällön ja rakenteen malli Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli suunnitella ja kehittää ensihoitajien työskentelyä helpottava modulaarisen ensihoitorepuston malli, eli varustelista ensihoitoreppujen sisällöstä, sekä välineiden jaottelusta reppujen sisällä. Repusto suunniteltiin mahdollisimman käyttäjäystävälliseksi. Tällä tarkoitetaan sitä, että välineet jaotellaan kokonaisuuksiin reppujen sisällä helpottamaan yksittäisen ensihoitajan toimintaa sekä tehtävien jakoa useamman ensihoitajan välillä. Tämän opinnäytetyön tiedonhankintamenetelminä on käytetty kirjallisuuskatsausta ja TYKSin ERVA-alueen ensihoidon toimijoille tehtyä kyselyä käytössä olevien ensihoitoreppujen sisällöstä. Kirjallisuuskatsauksen avulla on selvitetty ensihoidon toimintamahdollisuuksia, toimintatapoja ja ensihoidossa tarvittavia välineitä. Ensihoidon toimijoille tehdystä kyselystä saatiin selville TYKSin ERVA-alueella tällä hetkellä käytössä olevat välineet. Kirjallisuuskatsauksesta ja ensihoidon toimijoille tehdystä kyselystä saatua tietoa käytettiin repuston suunnittelussa. Täman opinnäytetyön lopputuotoksena on modulaarisen ensihoitorepuston varustelista, josta käy ilmi reppujen sisältö ja välineiden jaottelu reppujen sisällä. Työssä päädyttiin jakamaan välineet neljään eri reppuun, joista hoito- ja happirepussa hyödynnetään tässä opinnäytetyössä suunniteltua modulaarista rakennetta. Hoito- ja happirepun lisäksi suunnitelmassa käytettiin jo käytössä olevaa lasten reppua ja c-kitiä, joka on Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin alueella käytössä oleva massiivisten verenvuotojen tyrehdyttämistä ja monipotilastilanteita varten rakennettu laukku. Hoito- ja happirepun sisältö ja välineiden jaottelu suunniteltiin sellaiseksi, että välineet on jaoteltu toiminta- ja toimenpitekohtaisiin kokonaisuuksiin, jotka ovat repussa irrallisina osastoina eli moduuleina. Jokaisessa moduulissa on kaikki tarvittavat välineet jonkin tietyn toiminnan tai toimenpiteen suorittamiseen. Tämä helpottaa hoitovälineiden saatavuutta siten, että ensihoitajan ei tarvitse erikseen kerätä tarvitsemiaan välineitä potilaan vierelle. Tällainen moduulirakenne helpottaa myös useamman ensihoitajan yhteistyötä, sillä jokainen voi ottaa suorittamaansa tehtävää tai toimenpidettä vastaavan moduulin ASIASANAT: Ensihoito, Happireppu, Hoitoreppu, Hoitoväline, Laukku, Reppu,

3 BACHELOR S ABSTRACT TURKU UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES Emergency care , 51 page in appendices Tapani Laaksonen, Aleksi Lehtonen & Rizgar Yousif MODULAR EMERGENCY CARE BACKPACK SYSTEM A model of content and structure of modular emergency care backpack system. The purpose of this thesis is to develop a model of a functional backpack system for medical emergency care use. The idea is to make a list of the content of each individual backpack, and organize the equipment into different compartments inside each backpack in a way that it would make a job of a single emergency nurse easier but also help with task management between multiple nurses. Data acquisition methods that were used in this thesis were an overview of relevant literature and an inquiry for emergency care providers of TYKS ERVA-region about contents of their backpacks. Possibilities in emergency care, proper practices and required equipment has been studied with the overview of relevant literature. The information about the equipment used in TYKS ERVA-region was acquired with the inquiry that was made as a part of this thesis. The information acquired with the overview of relevant literature and the inquiry for emergency care providers of TYKS ERVA-region about the content of their backpacks was used in designing of the backpack system. The final product of this thesis is a list of the content for the modular backpack system that reveals the content of each backpack and the way that equipment is organized inside. Equipment was distributed into four different backpacks, of which response pack and oxygen response pack utilizes the modular structure. In addition an existing childrens response pack and c-kit were used. The c-kit is a pack for catastrophic bleeding and multiple patient situations and it is used in Varsinais-Suomi region. The response- and oxygen response packs consists of modules that are separate from the rest of the pack and can be taken out as a whole. Majority of the equipment is placed in these modules according to the procedure or action that each piece of equipment is related to so there is a module for every action or procedure. This kind of system makes it easier to collect the things one needs because one does not need to collect everything piece by piece. This system is also advantageous when multiple people are treating one patient because everyone can take their own module according to which procedure or action they want to perform. KEYWORDS: Backpack, Bag, Emergency care, Medical equipment, Oxygen response pack Prehospital care, Response pack

4 SISÄLTÖ KÄYTETYT LYHENTEET TAI SANASTO 6 1 JOHDANTO 7 2 OPINNÄYTETYÖN TARKOITUS JA TAVOITTEET 8 3 ENSIHOITOPALVELU JA ENSIHOIDOSSA KÄYTETTÄVÄT REPUT Ensihoitopalvelu Ensihoidossa käytettävät reput Broselow-mitan mukaan rakennettu lasten reppu Opinnäytetyön rajaus 11 4 POTILAAN HOITAMINEN ENSIHOIDOSSA JA SIIHEN TARVITTAVAT VÄLINEET Tutkimusten ja toimenpiteiden järjestys ensihoidossa DRcABCDEF-protokollan mukaan Ensiarvio Ensiarviossa tarvittavat välineet Tarkennettu tilanarvio Tarkennetussa tilanarviossa tarvittavat välineet 16 5 OPINNÄYTETYÖN PROSESSIKUVAUS Toiminnallinen opinnäytetyö toteutusmenetelmänä Opinnäytetyön toteutus 18 6 MODULAARINEN ENSIHOITOREPPUJÄRJESTELMÄ JA SEN RAKENTUMINEN Ensihoitoreppujen määrä Erilaiset ensihoitoreppujen osastot Repusta irrallisten moduulien hyödyt Toiminta- ja toimenpidekohtainen välineiden jaottelu Toiminta- ja toimenpidekohtainen välineiden jaottelu verrattuna DRcABCDE protokollan mukaiseen välineiden jaotteluun Hoitoreppu Happireppu Lasten reppu 28

5 6.9 c-kit (VSSHP:n ohjeistus) 28 7 OPINNÄYTETYÖN EETTISYYS 30 8 OPINNÄYTETYÖN LUOTETTAVUUS 32 9 POHDINTA Työn eteneminen Lopputuotos 34 LÄHTEET 36 LIITTEET Liite 1. Modulaarinen ensihoitoreppujärjestelmä Liite 2. Turku (kenttäjohtoyksikkö) Liite 3. Nousiainen Liite 4. Salo (kenttäjohtoyksikkö) Liite 5. Salo Liite 6. Somero Liite 7. Loimaa (kenttäjohtoyksikkö) Liite 8. Mynämäki, Laitila, Uusikaupunki Liite 9. Taivassalo Liite 10. Pohjanmaan pelastuslaitos Liite 11. Kysely TYKSin ERVA-alueen suurimmille ensihoidon toimijoille käytössä olevien reppujen sisällöstä

6 KÄYTETYT LYHENTEET TAI SANASTO Moduuli Modulaarinen Järjestelmä TYKSin ERVA-alue Itsenäinen osa, jollaisista voidaan koota erilaisia kokonaisuuksia. (Kielitoimiston sanakirja. 2018) Moduuleista koostuva, moduulirakenteinen. (Kielitoimiston sanakirja. 2018) Tiettyjen periaatteiden mukainen (toiminnallinen) kokonaisuus, systeemi. Toiminnnaltaan yhteenkuuluvien osien kokonaisuus. (Kielitoimiston sanakirja. 2018) Turun yliopistollisen sairaalan erityisvastuualue, johon kuulvat Varsinais-Suomen, Satakunnan ja Vaasan sairaanhoitopiiri. (Valtioneuvoston asetus erityistason sairaanhoidon erityisvastuualueista 156/2017)

7 7 1 JOHDANTO Nykypäivän ensihoidossa on laajat mahdollisuudet hoitaa ja tutkia potilaita sairaalan ulkopuolella. Tämän mahdollistavat omalta osaltaan ensihoidossa käytettävissä olevat tutkimus- ja hoitovälineet. (Määttä 2015, 14-15) Ensihoidossa on käytössä paljon erilaisia välineitä ja tarvikkeita potilaan monipuoliseen tutkimiseen ja hoitamiseen sairaalan ulkopuolella (Valvira 2017). Välineiden ja tarvikkeiden suuri määrä asettaa myös vaatimuksia välineiden ja tarvikkeiden säilyttämisen ja kuljetuksen suhteen. Tutkimuksissa on todettu, että järjestelmällinen lähestymistapa kriittisesti sairaan potilaan hoitoon, esimerkiksi DRcABCDE protokollan noudattaminen, voi parantaa hoidon laatua (Thim ym. 2010; Lodier 2018). Tässä opinnäytetyössä on tarkoitus suunnitella modulaarinen ensihoitoreppujärjestelmän malli, joka tukee järjestelmällistä toimintatapaa. Reppujärjestelmän rakenne, sisältö ja välineiden jaottelu on tarkoitus suunnitella sellaiseksi, että se helpottaisi yksittäisen ensihoitajan työskentelyä sekä tehtävänjakoa useamman ensihoitajan kesken. Tämän opinnäytetyön toimeksiantajana toimii Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin ensihoidon ylilääkäri Timo Iirola.

8 8 2 OPINNÄYTETYÖN TARKOITUS JA TAVOITTEET Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on luoda uudenlainen modulaarisen ensihoitoreppujärjestelmän malli eli varustelista ensihoitoreppujen sisällöstä sekä välineiden jaottelusta reppujen sisällä. Tämän opinnäytetyön tavoitteena on suunnitella modulaarinen ensihoitoreppujärjestelmä, joka olisi mahdollisimman helppokäyttöinen ja käyttäjäystävällinen. Reppujärjestelmän modulaarisuus tarkoittaa sitä, että välineet jaotellaan kokonaisuuksiin reppujen sisällä helpottamaan yksittäisen ensihoitajan toimintaa sekä tehtävien jakoa useamman ensihoitajan välillä. Annettuja tehtäviä voisivat olla esimerkiksi potilaan tarkempi tutkiminen, verenkierron tukeminen sekä hengityksen tukeminen. Tarkoituksena on jakaa reput toiminta- ja toimenpidekohtaisiin kokonaisuuksiin, jotka olisi mahdollista irrottaa reppujen runko-osasta ja jakaa kahden tai useamman ensihoitajan kesken. Reppujärjestelmän suunnittelussa pyritään myös siihen, että se tukisi DRcABCDE-protokollan mukaista järjestelmällistä toimintatapaa ensihoitotehtävällä. Tämän opinnäytetyön tavoitteena on myös palvella ensihoitoreppujen kehitystyötä antamalla uusia ideoita ja näkökulmia ensihoitoreppujen kehittämiseen.

9 9 3 ENSIHOITOPALVELU JA ENSIHOIDOSSA KÄYTETTÄVÄT REPUT 3.1 Ensihoitopalvelu Ensihoitopalvelu sisältää terveydenhuoltolain mukaan muun muassa seuraavat asiat: äkillisesti sairastuneen tai loukkaantuneen potilaan hoidon tarpeen arviointi ja kiireellinen hoito ensisijaisesti terveydenhuollon hoitolaitoksen ulkopuolella, tarvittaessa potilaan kuljettaminen lääketieteellisesti arvioiden tarkoituksenmukaisimpaan hoitoyksikköön ja äkillisesti sairastuneen tai vammautuneen potilaan jatkohoitoon liittyvät siirrot silloin, kun potilas tarvitsee siirron aikana vaativaa ja jatkuvaa hoitoa tai seurantaa. (Terveydenhuoltolaki 1326/2010) Sairaanhoitopiirin kuntayhtymä suunnittelee ja toteuttaa ensihoitopalvelut alueellansa. Sairaanhoitopiirin kuntayhtymä voi toteuttaa ensihoitopalvelut itse, yhteistoiminnassa alueen pelastustoimen ja toisen sairaanhoitopiirin kuntayhtymän kanssa tai ostaa palvelut yksityisiltä palveluntuottajilta. Ensihoitopalvelu tulee suunnitella ja toteuttaa siten, että se muodostaa toimivan kokonaisuuden alueen päivystävien terveydenhuollon yksiköiden kanssa. (Terveydenhuoltolaki 1326/2010) 3.2 Ensihoidossa käytettävät reput Ambulansseissa käytössä olevat hoitovälineet on suositeltava jakaa happi- ja hoitoreppuun. Happireppuun sijoitetaan välineet, joita tarvitaan happeuttamiseen, ilmatien varmistamiseen, ventilaatioon sekä hengitysteiden imemiseen (Castre n ym ). Hoitorepussa on muut tutkimus- ja hoitovälineet, kuten lääkkeet, nestehoidon toteuttamiseen tarvittavat välineet sekä vieritesteihin tarkoitetut välineet (Castre n ym ). Lapsille tarkoitetut välineet sijoitetaan usein omaan reppuunsa. Välineet tulee sijoittaa hoitovälinereppuihin siten, että ne ovat nopeasti ja helposti saatavilla. Hoitovälinereput mahdollistavat tarvittavien välineiden kuljettamisen tehtäväpaikalle samanaikaisesti ja nopeasti.

10 10 Perus- ja hoitotason ambulanssit tulee varustella siten, että niiden välineistö täyttää niille kansallisesti asetetut minimivaatimukset (Valvira 2017). Lisäksi varustusta voidaan täydentää sairaanhoitopiirien paikallisten ohjeiden tai vaatimusten mukaisesti. 3.3 Broselow-mitan mukaan rakennettu lasten reppu Lasten ensihoitoreput ovat niin Suomessa kuin maailmalla suunniteltu usein Broselowin mitan mukaan. Broselow-mitta on apuväline, jolla terveydenhuollossa työskentelevät voivat arvioida lapsen painon pituuden mukaan, jonka jälkeen lapset jaetaan eri värikoodeihin saadun painoarvion perusteella. Mitta on suunniteltu alle 12-vuotiaille, jotka painavat alle 36 kg ja ovat cm pitkiä. (Meguerdichian & Clapper 2012, 416.) Kotimaista tutkimusnäyttöä Broselow-mitan oikeellisuudesta on vähän, mutta maailmalla lapsipotilaan pituuden ja painon välistä yhteyttä on tutkittu jo vuosikymmeniä. Vaikka Broselow-mitta ei olekaan virheetön, niin sen avulla lapsen paino voidaan arvioida korkeintaan 10% virhemarginaalilla 65% tapauksista. Myös intubaatioputken oikean koon määrittämisessä Broselow-mitta toimii paremmin kuin iänmukainen jaottelu. Mitta soveltuu parhaiten normaalipainoisille lapsille ja eniten virheitä syntyy ali- ja ylipainoisen lapsen painon arvioinnissa. (Hofer ym. 2002, ) Lapsen pituuden mukainen painon arviointi on tarkempi tapa arvioida lapsipotilaan painoa kuin pelkkä lapsen ikään perustuva arvio (Young & Korotzer 2016; Wells ym. 2017) Kaikista ensihoitotehtävistä alle 10% tapauksissa on kyseessä lapsipotilas. Lapsi eroaa merkittävästi aikuisesta anatomisesti, fysiologisesti, psyykkisesti ja farmakologisesti. Lisäksi lasten merkittävät kokoerot aiheuttavat haasteita ensihoidolle erityisesti välineistön suhteen. (Jalkanen 2008, 464.) Välineistön lisäksi myös lapsipotilaan lääkehoito eroaa merkittävästi aikuisen lääkehoidosta. Lapsen kehittyessä ja kasvaessa elimistön suhteet, kuten neste- ja rasvaosuus, muuttuvat. Tällä on merkitystä erityisesti lääkkeiden aloitusannoksissa. Lasten lääkeannokset huomioidaan annostelemalla lääkkeet suhteessa potilaan painoon (mg/kg). (Hoppu 2016). Lapsiin liittyvien tehtävien vähäisen määrän, lasten anatomisten variaatioiden sekä lapsipotilaan hoidon poikkeavuuksien vuoksi lapsipotilaan välineet sijoitetaan omaan reppuunsa.

11 Opinnäytetyön rajaus Tässä opinnäytetyössä käsiteltäviin reppukokonaisuuksiin kuuluvat happireppu, hoitoreppu, lasten reppu ja mahdolliset muut käytössä olevat reput tai laukut. Opinnäytetyössä ei käsitellä triagelaukkua tai muita suuronnettomuuteen liittyviä laukkuja eikä synnytyslaukkua.

12 12 4 POTILAAN HOITAMINEN ENSIHOIDOSSA JA SIIHEN TARVITTAVAT VÄLINEET 4.1 Tutkimusten ja toimenpiteiden järjestys ensihoidossa DRcABCDEF-protokollan mukaan. DRcABCDEF -protokolla etenee kiireellisyysjärjestyksessä eli suurimmasta vaaran aiheuttajasta pienimpään. (Maegele 2015) Toisin sanoen, verenpaineen mittaaminen on turhaa, jos potilaan ilmatie on tukossa, koska tukkeutunut ilmatie aiheuttaa potilaalle välittömän hengenvaaran. Ulkoa opetellun protokollan toteuttaminen jokaisella tehtävällä auttaa muistamaan kaikki olennaiset asiat (Alanen ym. 2016, 24). DRcABCDEF protokollan määritelmä: D = Danger R = Response c = catastrophic bleeding, cervical spine A = Airway B = Breathing C = Circulation D = Disability E = Expose/Examine/Environment F = Future (Blaber & Graham. 2011, 2; Alanen ym. 2016, s. 22, 62) Danger Kohteen turvallisuuden arvioiminen ensisijaisesti ensihoitajien, mutta myös potilaan kannalta (Blaber & Graham 2011, 2-3). Response

13 13 Potilaan tajunnantason määrittäminen sen perusteella, pystyykö potilas vastaamaan puhutteluun tai reagoimaan kipustimulaatioon. Tässä kohdassa ei määritellä tarkemmin tajuttomuuden syvyyttä. (Blaber & Graham 2011, 3) catastrophic bleeding, cervical spine Henkeä uhkaavan verenvuodon tyrehdyttäminen ja kaularangan tukemisen tarpeen huomioiminen (Blaber & Graham 2011, 2; Alanen ym. 2016, 22). C-kohdan paikka ja sisältö protokollassa vaihtelee lähteestä riippuen. Airway Potilaan ilmatien avoimuuden tutkiminen ja hoitaminen. Jos ilmatien avoimuudessa on ongelmia tai niitä on odotettavissa, tulee niihin puuttua tässä kohdassa. (Blaber & Graham 2011, 4; Alaspää & Holmström 2015, 120) Breathing Potilaan hengityksen arvioiminen. Arvioitavia asioita ovat potilaan ventilaation ja happeutumisen riittävyys. Mahdollisiin hengityksen ongelmiin puututaan tässä kohdassa. (Blaber & Graham 2011, 4) Circulation Potilaan verenkierron tutkiminen. Tässä kohdassa tutkitaan potilaan verenkierron tilaa ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Mahdollisiin verenkierron ongelmiin puututaan tässä kohdassa. (Blaber & Graham 2011, 5; Kuisma ym. 2015, 121) Disability Potilaan tajunnantason määrittäminen. Tässä kohtaa tutkitaan laajasti potilan tajunnantasoon mahdollisesti vaikuttavia tekijöitä. (Alanen ym. 2016, 44) Expose/Examine/Environment

14 14 Potilaan paljastaminen tarpeen mukaan ja mahdollisten ulkoisten vammojen etsiminen ja tutkiminen. Tässä kohdassa arvioidaan myös mahdollisten ulkoisten tekijöiden vaikutukset potilaan tilaan ja niihin puututaan. (Blaber & Graham 2011, 7) Immobilisaatiota eli tuentaa vaativat potilaat tuetaan tyhjiöpatjalle tai rankalaudalle (Hiltunen ym. 2015, ). Future Tulevaan varautuminen. Arvioidaan potilaan tilan kehittymistä ja mittaustulosten suuntaa eli trendejä. Varaudutaan mahdollisiin tuleviin ongelmiin tai potilaan tilan muutoksiin. (Alanen ym. 2016, 62) Tässä opinnäytetyössä F kohtaa ei käsitellä jatkossa, koska se ei suoraan liity ensihoitoreppujen sisältöön eikä tarvittaviin välineisiin. 4.2 Ensiarvio Jokainen ensihoitotehtävä alkaa ensiarviosta. Ensiarvion tarkoituksena on selvittää kohteen turvallisuus ja onko potilaalla peruselintoimintojen häiriötä tai muita henkeä uhkaavia ongelmia. Ensiarvio tehdään nopeasti potilasta puhuttelemalla ja kliinisesti tutkimalla DRcABC -protokollan mukaisesti. Jos ensiarviossa havaitaan potilaan henkeä uhkaava ongelma, siihen tulee puuttua ennen tarkennettuun tilanarvioon siirtymistä (Alaspää & Holmström 2015, ; Alanen ym. 2016, 20-23). Ensiarvion aikana tehtävillä hoitotoimenpiteillä pyritään tyrehdyttämään massiivinen verenvuoto, turvaamaan avoin ilmatie, varmistamaan hengityksen riittävyys ja turvaamaan riittävä verenkierto (Jacobs 1987; Alanen 2016, 121). Ensiarvion aikana tehtävät välttämättömät toimenpiteet tulee tehdä DRcABC protokollan mukaisessa järjestyksessä (Maegele 2015). Ensiarviossa arvioidaan myös nopean kuljetuksen tarve eli onko tehtävä niin sanottu load and go vai stay and play tyyppinen (Blaber & Graham 2011, 2) Ensiarviossa käytettävän protokollan muoto vaihtelee lähteestä riippuen. Eri versioita ensiarvion tutkimus- ja hoitojärjestystä kuvaavasta protokollasta ovat esimerkiksi edellä mainittu DRcABC sekä cabcd. (Blaber & Graham 2011, 2; Alaspää & Holmström

15 , ) Nämä protokollat eroavat toisistaan tajunnantason määrittelemisessä. DRcABC -protokollassa potilaan tajunnantaso määritellään karkeasti R- eli responsekohdassa, kun taas cabcd-protokollassa vastaava tajunnantason määrittely tehdään D- eli disability-kohdassa. 4.3 Ensiarviossa tarvittavat välineet Tässä kappaleessa käsitellään vain sellaisia potilaan tutkimiseen ja hoitoon liittyviä toimenpiteitä, joihin tarvitaan joitakin välineitä. Tämän vuoksi DRcABC-protokollan D- ja R-kohtia ei käsitellä tässä kappaleessa. cervical spine, catastrophic bleeding Kiireellisin ensiarvion aikana tehtävä toimenpide on massiivisen verenvuodon tyrehdyttäminen. Massiivisen verenvuodon tyrehdyttämiseen käytettäviä välineitä ovat paineside, hemostaattiset tuotteet ja kiristysside. Tässä vaiheessa tulee myös huomioida rankavamman mahdollisuus. (Alaspää & Holmström 2015, 121; Alanen ym. 2016, 22) Airway Seuraavaksi avataan potilaan ilmatie ja varmistetaan sen auki pysyminen. Potilaan ilmatien hoitamiseen tarvittavia välineitä ovat Magillin pihdit, imulaite, nieluputki ja nenänieluputki (Alaspää & Holmström 2015, 314; Elvytys: Käypä hoito suositus, 2016). Elottoman potilaan ensiarvion aikaisiin toimenpiteisiin kuuluu myös hengitystien varmistaminen supraglottisella välineellä (Elvytys: Käypä hoito suositus, 2016; Kurola. 2016). Breathing Potilaan hengityksen tila tutkitaan karkeasti ja puututaan mahdollisiin hengityksen ongelmiin. Välittömästi tehtäviä toimenpiteitä potilaan hengityksen hoitamiseksi ovat palje-maskiventilaatio ja neulatorakosenteesi. Lähteestä riippuen ensiarvioon voi sisältyä myös happisaturaation mittaus, koska mittari on usein välittömästi saatavilla. (Alanen ym. 2016, 22; Alaspää & Holmström 2015, ; Blaber & Graham. 2011, s. 4, 135)

16 16 Circulation Potilaan verenkierron tila arvioidaan karkeasti ja puututaan potilaan heikentyneeseen verenkiertoon. Välittömästi tehtäviä toimenpiteitä heikentyneen verenkierron hoitamiseksi ovat suoniyhteyden avaaminen sekä nesteytyksen aloitus. Myös aiemmin B- kohdassa mainittu neulatorakosenteesi vaikuttaa potilaan verenkierron tilaan. (Alaspää & Holmström 2015, 121; Alanen ym. 2016, 23) 4.4 Tarkennettu tilanarvio Ensiarvion jälkeen edetään tarkennettuun tilanarvioon, jonka tarkoituksena on potilaan tilan ja taustan tarkempi selvittäminen. Tarkennettu tilanarvio sisältää tarkempia potilaalle tehtäviä mittauksia ja tutkimuksia sekä laajempaa tilanteen ja taustan selvittelyä potilasta tai muita paikalla olevia haastattelemalla. Tarkennetussa tilanarviossa tulisi ensiarvion tapaan edetä ABCDE-protokollan mukaisessa järjestyksessä. (Blaber & Graham 2011, 7; Alanen ym. 2016, 24) 4.5 Tarkennetussa tilanarviossa tarvittavat välineet Airway Potilaan ilmatien hoitamiseen tarkennetun tilanarvion vaiheessa käytetään samoja välineitä ja toimintatapoja kuin ensiarviossa. Elossa olevan potilaan lääkkeellinen ilmatien varmistaminen kuuluu tarkennetun tilanarvion aikaisiin toimenpiteisiin, koska se vaatii potilaan laajempaa tutkimista ja seurantaa kuin ensiarvion aikana tehtävä kliininen tutkiminen. (Lehtonen 2013, ) Breathing Potilaan hengityksen tutkimiseen ja hoitamiseen käytettäviä välineitä tarkennetun tilanarvion aikana ovat: stetoskooppi, happisaturaatiomittari, häkäpulssioksimetri, kapnometri, palje-maskiventilaatioon tarvittavat välineet, lisähapen ja höyrystettävien lääkkeiden antamiseen tarvittavat välineet, CPAP sekä paineilmarinnan purkuun käytettävä

17 17 neula (Holmström & Puolakka 2015, ; Alaspää & Holmström 2015, ; Aaltonen & Ångerman-Haasmaa 2015, 432; Saikko 2016, 69-74). Circulation Potilaan verenkierron tutkimiseen ja hoitoon tarkennetussa tilanarviossa tarvittavia välineitä ovat: verenpainemittari, EKG (rytmin seuranta ja kanavainen EKG), suoniyhteyden ja intraosseaaliyhteyden avaamiseen tarvittavat välineet, perusnesteet, verenkiertoon vaikuttavat lääkkeet, erilaiset verenvuodon tyrehdyttämiseen käytettävät sidokset sekä mahdollisesti verituotteet (Holmström & Puolakka 2015, s. 131, 137; Puolakka 2015, s. 208, 212; Aaltonen & Ångerman-Haasmaa 2015, ; Alanen ym. 2016, 39-44; Saikko 2016, 75). Disability Tarkennetussa tilanarviossa potilaan tajunnantason ja siihen liittyvien tekijöiden mittaamiseen käytettäviä välineitä ovat: verensokerimittari, ketoainemittari, alkometri ja kynälamppu (Alanen ym. 2016, 44-48; Saikko & Seppälä 2016, 157) Exposure Tarkennetussa tilanarviossa potilas paljastetaan tarpeen mukaan vammojen löytämiseksi ja suojataan ympäristön vaikutuksilta, kuten kylmältä ja kuumalta. Tähän tarvittavia välineitä ovat vaatesakset tai vaateleikkuri, avaruuslakana, lämmin peitto tai huopa, lämpöpakkaukset sekä tärykalvo- tai peräsuolilämpömittari. (Alanen ym. 2016, 52; Hiltunen ym. 2015, ; Jama 2015, 610) Immobilisaatiota vaativat potilaat tuetaan tyhjiöpatjalle tai rankalaudalle ja kaularangan tukemiseen käytetään lisäksi tukikauluria. Potilaan tukemiseen tyhjiöpatjalle tarvitaan lisäksi kauhapaarit, siirtolakana sekä tyhjiöpumppu tai imulaite. (Hiltunen ym 2015, )

18 18 5 OPINNÄYTETYÖN PROSESSIKUVAUS Opinnäytetyön toteutusmenetelmäksi valittiin toiminnallinen opinnäytetyö. Opinnäytetyö sisältää teoriapohjaisen kirjallisuuskatsauksen sekä kyselyn Turun yliopistollisen keskussairaalan erityisvastuualueen ensihoidon toimijoille, joiden pohjalta laaditaan lopputuotoksena modulaarisen ensihoitoreppujärjestelmän malli Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin ensihoidon ylilääkäri Timo Iirolalle. 5.1 Toiminnallinen opinnäytetyö toteutusmenetelmänä Toiminnallisen opinnäytetyön tarkoituksena on tehdä uutta tietoa sisältävä tuotos, joka tehdään tavanomaisen tutkimusraportin sijaan (Salonen 2013). Toiminnallisessa opinnäytetyössä on tarkoitus tuottaa jokin tuotos käytännön elämää varten ja esittää se tutkimusviestinnän keinoin. Raportointiosuudessa on tarkoituksena selventää ja avata työprosessia sekä selventää, miten lopputuotokseen on päästy. Raportin perusteella tuotetaan toiminnallisena osuutena opinnäytetyön lopputuotos. (Vilkka & Airaksinen 2003, s. 9, 16-17, 65.) 5.2 Opinnäytetyön toteutus Opinnäytetyössä tehtiin kirjallisuuskatsaus ensihoidon kirjallisuudesta ja tutkimuksista. Soveltuvin osin käytettiin myös muuta kuin ensihoidon kirjallisuutta. Kirjallisuuskatsauksessa etsittiin tietoa ensihoitotehtävän etenemisestä ensiarviosta tarkennettuun tilanarvioon sekä DRcABCDEF -protokollasta potilaan tutkimisen ja hoidon apuvälineenä. Kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli selvittää ensihoidon tutkimus- ja hoitomahdollisuuksia sekä niihin käytettäviä välineitä. Kirjallisuuskatsauksen jälkeen pidettiin palaveri opinnäytetyöstä VSSHP:n ensihoitopäällikkö Tomi Niemisen kanssa. Palaverin perusteella päädyttiin tekemään kysely koko TYKSin ERVA-alueen suurimmille palveluntuottajille. (Liite 11) TYKSin ERVA-alueeseen kuuluu Varsinais-Suomen, Satakunnan ja Vaasan sairaanhoitopiirit. Palaverissa Nieminen ehdotti, että opinnäytetyössä asiantuntijana toimisi Uudenkaupungin kenttäjohtoyksikössä työskentelevä Aku Äärinen. Äärinen tekee Turun yliopiston hoito-

19 19 tieteen laitoksella projektityötä, jonka tarkoituksena on kuvata ensihoidon potilaiden tarpeet erilaisille kertakäyttöisille hoitotarvikkeille, kartoittaa ensihoidon kertakäyttöisten hoitotarvikkeiden nykytila sekä verrata tarvikkeita hoitosuosituksiin ja tutkimusnäyttöön. Kirjallisuuskatsauksen ja palaverin jälkeen kyselyt lähetettiin TYKSin ERVA-alueen ensihoidon toimijoille ensihoitoreppujen sisällöstä ja välineiden jaottelusta reppujen sisällä. Kyselyssä pyydettiin ensihoidon toimijoilta välineluettelo tarkistuslistan tai muun vastaavan listan muodossa sekä valokuvia avonaisista ensihoitorepuista. Kyselyn avulla saatiin kartoitettua TYKSin ERVA-alueen ensihoitorepuissa olevat välineet. Saatuja listoja käytettiin avuksi uuden ensihoitoreppujärjestelmän sisällön suunnittelussa. Kirjallisuuskatsauksen ja kyselyn jälkeen aloitettiin reppujärjestelmän mallin suunnittelu saatuja tietoja apuna käyttäen. Reppujärjestelmän malliin valittiin tarvittavat välineet ja ne ryhmiteltiin tarkoituksenmukaisiin kokonaisuuksiin, joista muodostui reppujen eri taskujen ja osastojen sisällöt. Välineiden osalta arvioitiin, tuleeko ne sijoittaa ensihoitoreppuihin, vai voidaanko ne sijoittaa muualle ensihoitoyksikköön. Tämän opinnäytetyön yhteydessä suunniteltiin modulaarisen ensihoitoreppujärjestelmän malli. Malli koostuu reppujen varustelistoista, joista käy ilmi reppujen sisältö ja välineiden jaottelu reppujen sisällä. Reppujärjestelmän sisältö välineiden osalta perustuu kirjallisuuskatsaukseen ja TYKSin ERVA-alueella käytössä oleviin välineisiin. Reppujärjestelmän moduulirakenne ja välineiden toiminta- ja toimenpidekohtainen jaottelu reppujen sisällä on tämän opinnäytetyön tekijöiden suunnittelema. Reppujärjestelmä perustuu välineiden jaottelun osalta tämän opinnäytetyön tekijöiden päätelmiin, jotka on esitetty modulaarisen ensihoitoreppujärjestelmän kuvaus osiossa. Reppujärjestelmän suunnittelussa mukana olivat opinnäytetyötä ohjaava opettaja Jari Säämänen ja yhteistyökumppani Aku Äärinen. Ehdotus reppujärjestelmän mallista esiteltiin Aku Ääriselle, joka toimii opinnäytetyössämme asiantuntijana Turun yliopistolle tekemänsä projektityön pohjalta. Välineiden jaottelua pohdittiin yhdessä Äärisen kanssa ja arvioitiin sen toimivuutta käytännössä. Ääristä pyydettiin ottamaan kantaa suunniteltuun reppujärjestelmän mallin varustuksen ajantasaisuuteen ja kunkin välineen tarpeellisuuteen ensihoitorepuissa. Äärisen projektityö oli vielä kesken, joten Äärinen ei voinut työnsä pohjalta ottaa kantaa suunnittele-

20 20 miemme reppujen sisällön ajantasaisuuteen, muuten kuin hyvin yleisellä tasolla. Äärisen mukaan Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin alueella käytettävät välineet ovat pääsääntöisesti hoitosuosituksia ja tutkimusnäyttöä vastaavia. Äärinen kommentoi myös reppujen rakennetta, välineiden sijoittelua ja jaottelua, sekä näiden perusteluja. Kommenttien perusteella tehtiin tarpeelliseksi havaitut muutokset reppujen suunnitteluun. Äärinen nosti esille seuraavat asiat, joiden perusteella reppuihin tehtiin muutoksia. Atrovent Comp aiottiin ensin sijoittaa happireppuun nebulisaattorien yhteyteen, mutta se päädyttiin kuitenkin sijoittamaan lääkepakkiin muiden lääkkeiden kanssa. Tähän ratkaisuun päädyttiin siksi, että Atrovent Comp tulee säilyttää valolta suojattuna. CPAP-laitteisto aiottiin sijoittaa happireppuun sille varattuun taskuun. Äärinen huomautti että olisi aseptiikan ja käytännöllisyyden näkökulmasta parempi, jos CPAP-laitteisto olisi omassa moduulissaan, eikä vapaana happirepun taskussa. CPAP-laitteisto olisi omassa moduulissaan suojassa epäpuhtauksilta ja esimerkiksi sopivan maskin löytäminen olisi helpompaa, kun kaikki maskit saisi moduulin avulla helposti potilaan vierelle. Näistä syistä CPAP-laitteisto sijoitettiin happireppuun omaan moduuliinsa. Äärinen mainitsi myös, että joissain VSSHP:n alueen ensihoitoyksiköissä on käytössä pika Hb mittari. Pika Hb mittaria ei oltu aikaisemmin huomioitu reppujärjestelmän suunnittelussa ollenkaan, koska sitä ei ollut kyselyyn vastanneiden ensihoitoyksiköiden varustelistoissa. Pika Hb mittari päädyttiin sijoittamaan hoitoreppuun moduulien ulkopuolelle. Äärinen ehdotti, että kylmäpussin voisi sijoittaa myös hoitoreppuun verenvuodot moduuliin, koska kylmäpusseja tarvitaan yleensä traumojen yhteydessä, joissa yleensä tarvitaan myös jonkinlaisia sidostarpeita ja verenvuotojen tyrehdyttämiseen käytettäviä välineitä. Kylmäpussit päädyttiin kuitenkin lopulta sijoittamaan hoitoreppuun moduulien ulkopuolelle, jotta ne olisivat helposti saatavilla esimerkiksi silloin, kun tyhjiölastan kanssa halutaan käyttää kylmäpussia, eikä muita verenvuodon tyrehdyttämiseen tarvitavia välineitä tarvita.

21 21 6 MODULAARINEN ENSIHOITOREPPUJÄRJESTELMÄ JA SEN RAKENTUMINEN 6.1 Ensihoitoreppujen määrä Ensihoidossa on yleisesti käytössä erilliset laukut hoitovälineille, hengityksen hoitovälineille ja lasten hoitovälineille. (Seppälä & Pousi 2012, 54-55; Liiteet 2-10) Reppujen paino on yksi tärkeimmistä syistä, miksi välineet täytyy joka tapauksessa jakaa useampaan reppuun. Reppujen määrän vähentäminen toisi lisää painoa jo ennestään painaviin repppuihin. Potilaan ilmatien ja hengityksen hoitamiseen tarvitaan yleensä paljon välineitä, joista suuri osa on isoja ja painavia, kuten esimerkiksi happipullo. Tästä syystä on järkevää. että kaikki potilaan ilmatien ja hengityksen hoitoon liittyvät välineet sijoitetaan omaan reppuunsa ja muut hoitovälineet omaan reppuunsa, kuten suurimmassa osassa TYK- Sin ERVA-alueen ensihoitoyksiköissä onkin tapana. Kaikkia välineitä ei kuitenkaan voi sijoittaa vain yhteen reppuun, joten edellä kuvattu jaottelu on järkevä. Lasten hoitovälineiden sijoittaminen aikuisten reppuihin olisi yksi vaihtoehto, jos haluttaisiin vähentää reppujen määrää. Tällaisesta välineiden sijoittelusta olisi hyötyä silloin, kun potilaana on esimerkiksi nuori henkilö, pienikokoinen tai muuten anatomisesti poikkeava aikuinen, jolla on esimerkiksi pienet kasvonpiirteet. Tällaisissa tapauksessa olisi helppo etsiä oikean kokoisia hoitovälineitä, kuten esimerkiksi hengityspalkeen maskia, sillä jokaisen välineen kaikki eri kokovaihtoehdot olisivat samassa repussa. Lasten hoitovälineiden sijoittamisella aikuisten reppuihin olisi todella suuri vaikutus reppujen kokoon ja painoon. Lasten hoitovälineiden sijoittaminen aikuisten reppuihin voisi vaikeuttaa välineiden etsimistä. Lapsipotilaita kohdataan ensihoidossa vähän ja suurinta osaa lasten hoitovälineistä tarvitaan erittäin harvoin. Jos kaikki lasten hoitovälineet sijoitettaisiin hoito- ja happireppuun, tulisi lasten hoitovälineet kannettua potilaan luokse lukuisia kertoja niin ikään turhaan. Toisaalta yleisenä käytäntönä vaikuttaa olevan, että happireppu kannetaan potilaan luo vain silloin, kun hätäkeskuksen antamissa tiedoissa on viitteitä siitä, että potilaan ilmatietä tai hengitystä voidaan joutua hoitamaan. Tämä

22 22 tarkoittaisi sitä, että entistä painavampaa ja suurempaa happireppua jouduttaisiin kantamaan harvemmin kohteeseen, jolloin happirepun lisääntynyt paino voisi olla hyväksyttävämpää. Happirepun lisääntynyt paino saattaa tosin nostaa kynnystä ottaa happireppu mukaan kohteeseen, joka saattaa joissain tapauksissa viivästyttää potilaan ilmatien ja hengityksen hoitoa. Edellä mainituista syistä tässä opinnäytetyössä päädyttiin jakamaan välineet hoitoreppuun, happireppuun ja lasten reppuun. Tämän lisäksi reppujärjestelmässä käytettiin Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin alueellä käytössä olevaa c-kitiä, joka on massiivisten verenvuotojen tyrehdyttämistä ja monipotilastilanteita varten rakennettu laukku. 6.2 Erilaiset ensihoitoreppujen osastot Ensihoitorepuissa välineet on yleensä jaoteltu moneen eri osastoon, jotta välineet olisi helpompi pitää hyvässä järjestyksessä. Repun osastot voivat olla joko kiinteä osa reppua, irrallisia tai helposti irrotettavia yksikköitä. Repun kiinteitä osastoja voivat olla esimerkiksi erilaiset taskut tai lokerot, ja repusta irrallisia osastoja taas esimerkiksi pienet pussukat tai kotelot. Ensihoitorepuissa voidaan käyttää jompaakumpaa kahdesta edellä mainituista osastotyypeistä tai yhdistellä näistä kumpaakin. Tässä opinnäytetyössä suunniteltiin ensihoitoreppujärjestelmän malli, jossa pyrittiin hyödyntämään repusta irrallisia osastoja mahdollisimman tehokkaasti. Irrallisia osastoja hyödyntämällä pyrittiin suunnittelemaan ensihoitorepuista sellaisia, että ne voisivat omalta osaltaan sujuvoittaa toimintaa ensihoidossa. Tässä työssä käytetään repuista irrallisista tai helposti irrotettavista osastoista nimitystä moduuli. 6.3 Repusta irrallisten moduulien hyödyt Reppujen jakamisella irrotettaviin moduuleihin saavutetaan enemmän hyötyjä kuin sijoittamalla välineet esittämämme periaatteen mukaisesti normaaleihin taskuihin tai lokeroihin, joita ei ole mahdollista irrottaa repusta. Ensihoitorepun moduulirakenne tekee työstä sujuvampaa, koska jotakin yksittäistä tehtävää tai toimenpidettä suorittavan hoitajan ei tarvitse erikseen kerätä tarvitsemiaan välineitä potilaan vierelle vaan hänellä on

23 23 kaikki tarvittava yhdessä moduulissa. Tällöin hoitajan ei tarvitse käydä uudestaan hakemassa välineitä hoitorepusta, jos esimerkiksi suoniyhteyden avaaminen ei onnistu ensimmäisellä yrittämällä tai kanyyliteippi rypistyy käyttökelvottomaksi, jolloin tarvitaan uusi kanyyliteippi. Moduulirakenteista reppua käytettäessä on helppo ottaa riittävä määrä kuhunkin tehtävään tai toimenpiteeseen tarvittavia välineitä aivan potilaan vierelle hyvässä järjestyksessä. Ensihoidossa joudutaan usein työskentelemään ahtaissa tiloissa. Moduulirakenteinen reppu voisi osaltaan helpottaa ahtaissa tiloissa työskentelyä. Usein koko hoitorepun tai happirepun sijoittaminen aivan potilaan vierelle on mahdotonta. Pieni moduuli on paljon helpompi sijoittaa aivan potilaan vierelle, jolloin kaikki tarvittavat välineet saadaan helposti käden ulottuville myös ahtaissa tiloissa. Moduulirakenne sujuvoittaa työnjakoa useamman hoitajan välillä. Moduulirakenne mahdollistaa sen, että jokaisen hoitajan ei tarvitse erikseen etsiä tarvitsemiaan välineitä samasta repusta vaan jokainen voi ottaa repusta oman moduulin sen mukaan, mitä tehtävää tai toimenpidettä aikoo suorittaa. Esimerkiksi toinen hoitaja voi tehdä tarkennettua tilanarviota ja ottaa tutkimusvälinemoduulin käyttöönsä sillä aikaa, kun toinen hoitaja ottaa suoniyhteyden avaamiseen tarkoitetun moduulin ja aloittaa suoniyhteyden avaamisen. Tällä tavalla voidaan välttää tilanne, jossa useampi hoitaja etsii repusta tarvitsemiaan välineitä samaan aikaan. 6.4 Toiminta- ja toimenpidekohtainen välineiden jaottelu Tässä opinnäytetyössä suunnitelluissa ensihoitorepuissa suurin osa välineistä on jaoteltu toiminta- ja toimenpidekohtaisesti repusta irrotettaviin moduuleihin. Kuhunkin moduuliin sijoitetaan kaikki tiettyyn toimintaan tai toimenpiteeseen tarvittavat välineet. Esimerkiksi potilaan tutkiminen on yksi toimintakokonaisuus jota varten on rakennettu siihen tarkoitettu moduuli. Osa välineistä jätetään moduulien ulkopuolelle ja sijoitetaan esimerkiksi repun taskuihin tai lokeroihin. Moduulien ulkopuolelle jäävät muun muassa yksittäin käytettävät välineet, sellaiset välineet, joita tarvitaan useammassa kuin yhdessä moduulissa tai välineet joiden sijoittamisella johonkin moduuliin ei jostain muusta syystä saavuteta merkittävää hyötyä.

24 24 Toiminta- ja toimenpidekohtaisen välineiden jaottelun tarkoituksena on, että yksittäinen ensihoitaja pystyy suorittamaan hänelle annetun tehtävän tai toimenpiteen yhden moduulin varustuksella eikä hänen tarvitse erikseen kerätä repusta tarvitsemiaan välineitä potilaan vierelle. Ensihoitajan ei myöskään tarvitse hakea repusta erikseen lisää tarvitsemiaan välineitä, jos esimerkiksi suoniyhteyden avaaminen ei onnistunutkaan ensimmäisellä yrittämällä tai jokin väline unohtui reppuun. Tällainen välineiden jaottelu helpottaa ja selkeyttää toimintaa tehtävillä, joilla useampi ensihoitaja osallistuu potilaan hoitoon ja joutuu käyttämään reppujen sisältämiä välineitä. Toiminta- ja toimenpidekohtainen välineiden jaottelu antaa mahdollisuuden sujuvaan tehtävien jakamiseen, koska jokainen ensihoitaja voi ottaa hänelle annetun tehtävän mukaisen moduulin, jossa on kaikki kyseiseen tehtävään tarvittavat välineet. Välineiden tulisi olla jaoteltu ensihoitorepuissa mahdollisimman yksiselitteisiin ja selkeisiin kokonaisuuksiin. Toiminta- ja toimenpidekohtainen jaotteluperiaate on selkeä ja yksiselitteinen eikä siihen tarvitse tehdä useita poikkeuksia, mikä voisi heikentää repun loogista ja selkeää järjestystä. 6.5 Toiminta- ja toimenpidekohtainen välineiden jaottelu verrattuna DRcABCDE protokollan mukaiseen välineiden jaotteluun DRcABCDE protokollan mukainen välineiden jaotteluperiaate voisi olla toinen tapa lajitella välineet ensihoitorepuissa. Moduulirakenteisessa ensihoitorepussa tällainen jaotteluperiaate ei vaikuta kovin toimivalta. Mikäli välineet olisi jaoteltu täysin DRcABCDE protokollan mukaan, niin esimerkiksi tutkimusvälineet olisivat tässä tapauksessa useammassa kuin yhdessä moduulissa. Jos välineiden jaotteluperiaatteeseen tehtäisiin poikkeus tutkimusvälineiden kohdalla ja ne sijoitettaisiin samaan moduuliin, se voisi heikentää repun selkeyttä. Tutkimusvälineet olisi joka tapauksessa hyvä olla yhdessä moduulissa, jotta jokaisen potilaan kohdalla ei jouduttaisi käyttämään useampaa moduulia. Välineet jaoteltiin repuissa siten, että on helposti ja yksiselitteisesti pääteltävissä mikä väline kuuluu mihinkin moduuliin. DRcABCDE protokollan mukaisessa välineiden jaottelussa tiettyjen välineiden kohdalla ei olisi täysin selvää, mikä väline kuuluu mihinkin moduuliin, tai ainakaan se ei olisi aina helposti pääteltävissä. Esimerkiksi paineilmarin-

25 25 nan purkaminen neulatorakosenteesillä vaikuttaa sekä potilaan hengitykseen että verenkiertoon, joten neulatorakosenteesineulan voisi tällä perusteella sijoittaa joko B- tai C-moduuliin. DRcABCDE protokollan mukaisessa jaottelusta jotkin moduulit sisältäisivät todella paljon välineitä. Tämän periaatten mukaan esimerkiksi CPAP, happimaskit ja hengityspalje olisivat kaikki B-moduulissa ja C-moduulissa olisi kaikki nesteensiirtoon tarkoitetut välineet, mukaan lukien i.o. yhteyden avaamiseen tarkoitetut välineet sekä verenvuodon tyrehdyttämiseen tarkoitetut välineet. Liian paljon välineitä sisältävät moduulit eivät enää palvele moduulirakenteisen repun alkuperäistä tarkoitusta. Edellä kuvatut moduulit sisältäisivät myös välineitä moniin eri toimintoihin ja toimenpiteisiin. Tällainen välineiden jaottelu ei mahdollistaisi helppoa työnjakoa ensihoitajien kesken samalla tavalla kuin toiminta- ja toimenpidekohtainen jaottelu. DRcABCDE protokollan mukaisessa välineiden jaottelussa nesteensiirtoon tarvittavat välineet ja verenvuodon tyrehdyttämiseen tarvittavat välineet olisivat samassa moduulissa. Toiminta- ja toimenpidekohtaisessa välineiden jaottelussa ne olisivat erillään omissa moduuleissaan, jolloin toinen ensihoitaja voisi avata suoniyhteyttä ja toinen tyrehdyttää samaan aikaan potilaan verenvuotoa, jolloin kummallakin olisi oma moduulinsa. Edellä kuvatuista syistä työssä päädyttiin käyttämään toiminta- ja toimenpidekohtaista välineiden jaotteluperiaatetta, joka vaikuttaisi olevan parempi vaihtoehto kuin DRcABCDE protokollan mukainen välineiden jaotteluperiaate. 6.6 Hoitoreppu Hoitoreppu jaettiin viiteen repusta irrotettavaan moduuliin, joihin suurin osa välineistä sijoitetaan. Moduulien lisäksi reppuun tarvitaan yksi tai useampi osasto moduulien ulkopuolelle sijoitettaville välineille. Hoitorepun moduulit ovat rakennettu niin, että kaikki välineet joita tarvitaan yhdessä samaan aikaan tai välineet, joita tarvitaan jonkun toimenpiteen hoitamiseen, ovat samassa moduulissa. Repun moduulit ovat seuraavat: 1) tutkimusvälineet, 2) i.v.-yhteys, 3) i.o.-yhteys, 4) verenvuodot, 5) lääkkeen anto, 6) muuta / ei moduuleihin kuuluvat välineet (Liite 1).

26 26 Tutkimusvälinemoduuli sisältää kaikki tutkimusvälineet, jotka eivät sisälly defibrilaattoriin. CRP-, ketoaine- ja pika Hb -mittaria ei löytynyt kaikista TYKSin ERVA-alueen ensihoitoyksiköiden hoitorepuista. Tässä työssä ne sijoitettiin hoitoreppuun, jotta niitä tulisi käytettyä useammin. Hb- ja CRP-mittarit päädyttiin sijoittamaan hoitoreppuun moduulien ulkopuolelle, jotta tutkimusvälinemoduulista ei tulisi liian suuri. Lisäksi niitä käytetään harvemmin, joten niiden sijoittaminen tutkimusvälinemoduuliin, jota käytetään jokaisella tehtävällä, ei olisi järkevää. I.v. yhteys moduuli sisältää kaikki i.v. yhteyden avaamiseen ja potilaan nestehoitoon tarvittavat välineet. I.o.- yhteyden avaamiseen tarvittavat välineet päädyttiin sijoittamaan erilliseen moduuliin kahdesta syystä. Moduulista tulisi todella suuri, jos i.v.- ja i.o. välineet olisivat samassa moduulissa. Liian isoa ja liikaa välineitä sisältävää moduulia voisi olla vaikea käsitellä ahtaissa tiloissa ja ottaa esimerkiksi potilaan vierelle. I.v.- ja i.o. välineet on hyvä sijoittaa erillisiin moduleihin myös siksi, että toisen hoitajan on helppo avata i.o. yhteyttä samalla, kun toinen hoitaja yrittää avata i.v. yhteyttä. Näin kumpikin hoitaja saa tarvitsemansa välineet omassa moduulissaan. Verenvuotomoduuliin on koottu kaikki välineet verenvuotojen tyrehdyttämiseen pienistä vuodoista isoihin vuotoihin, nenäverenvuodot mukaan lukien. Kylmäpussit sijoitettiin tämän moduulin ulkopuolelle, koska ne veisivät paljon tilaan verenvuotomoduulista ja kylmäpusseja voidaan tarvita myös ilman sidostarpeita esimerkiksi tyhjiölastaa käytettäessä. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin alueella on käytössä c-kit, joka sisältää enemmän tarvikkeita muun muassa massiivisten verenvuotojen tyrehdyttämiseen. Verenvuotomoduulin sisältö on suunniteltu c-kitin sisältö huomioiden, koska c-kitiä on käytetty sellaisenaan tässä opinnäytetyössä suunnitellussa reppujärjestelmässä. C-kitin tarkoituksesta on kerrottu tarkemmin kappaleessa 6.9. Lääkkeen anto moduuliin on koottu lääkkeiden lisäksi suurin osa lääkkeiden annosteluun liittyvistä välineistä, kuten neulat, ruiskut ja MAD-lääkesumuttimet. Kaikkia lääkkeitä ei kuitenkaan ole sijoitettu tähän moduuliin. Natriumbikarbonaatti, i.v. parasetamoli, 10% glukoosiliuos ja 100ml NaCl ovat sijoitettuna hoitoreppuun moduulien ulkopuolelle, koska ne veisivät paljon tilaa lääkkeen anto moduulissa. Myös näiden lääkkeiden sijoittaminen lääkkeen anto moduuliin olisi perusteltua, mikäli ne sinne mahtuvat. Inhaloitavat lääkkeet voitaisiin sijoittaa happireppuun nebulisaattorien yhteyteen,

27 27 koska niitä tarvitaan aina samaan aikaan. Päädyimme kuitenkin sijoittamaan myös inhaloitavat lääkkeet lääkkeen anto moduuliin, koska esimerkiksi Atrovent Comp täytyisi suojata valolta. Lääkkeiden viimeinen käyttöpäivä on myös helpompi tarkistaa, kun lääkkeitä ei ole monessa paikassa. Repusta irroitettavien moduulien ulkopuolelle on sijoitettu kaikki sellaiset välineet, joita tarvitaan yleensä yksittäin tai joita voidaan käyttää useamman kuin yhden moduulin yhteydessä. Osa enemmän tilaa vievistä lääkkeistä on myös sijoitettu moduulien ulkopuolelle, jotta lääkkeen anto -moduulista ei tulisi liian iso. 6.7 Happireppu Happirepun välineet jaetaan kolmeen osaan, joista kaksi on repusta irroitettavia moduuleita. Irroitettavia moduuleita ovat 1) ilmatiemoduuli ja 2) CPAP-moduuli. Ilmatiemoduuli pitää sisällään intubaatiovälineet sekä kirurgisen ilmatien varmistamiseen tarvittavat välineet. CPAP-moduuli sisältää CPAP:n ja siihen tarvittavat välineet. Moduulien ulkopuolelle, kolmanteen osaan, jäävät happeuttamiseen ja ventilaatioon tarvittavat välineet, kuten esimerkiksi happipullo, happiletku ja erilaiset happimaskit. (Liite 1) I-gelit päädyttiin sijoittamaan irroitettavien moduulien ulkopuolelle, mutta samaan repun taskuun ilmatiemoduulin kanssa. Tämä siistä syystä, että I-gel toimii varasuunnitelmana intubaation epäonnistuessa sekä toisinpäin intubaatio toimii I-gelin varasuunnitelmana. Kirurginen ilmatien varmistus toimii viimeisenä vaihtoehtona, jos ilmatietä ei saada varmistettua muilla toimenpiteillä. On tärkeää, että varasuunnitelman toteuttamiseen tarvittavat välineet ovat käden ulottuvilla. Lisäksi moduulista tulisi todennäköisesti liian suuri, jos eri koon I-gelit sijoitettaisiin moduulin sisälle. TYKSin ERVA-alueen ensihoitoyksiköissä on käytössä erilaisia CPAP-laitteita. Käytössä olevia laitteita ovat erilaiset koottavat CPAP-mallit sekä kertakäyttöinen CPAP (Pulmodyne). Työssä päädyttiin siihen, että CPAPvälineet on järkevää sijoittaa omaan erilliseen moduuliinsa. Tämä siitä syystä, että välineitä tarvitaan potilaan vieressä ja erillisen moduulin kanssa sopivan kokoinen maski on helpompi valita. Lisäksi irtonaisten maskien säilyttäminen vapaana repussa saattaa altistaa ne pölylle ja lialle.

28 28 Happirepuun tarvitaan useampi osasto välineille, jotka sijoitetaan moduulien ulkopuolelle. Työssä päädyttiin sijoittamaan loput välineet erikseen moduulien ulkopuolelle niin, että tietyn tyyppiset välineet, kuten esimerkiksi happimaskit, ovat kaikki samassa paikassa. Paljemaskiventilaatioon ja lisähapen antamiseen tarvittavia välineitä ei ole järkevää sijoittaa erikseen irrotettaviin moduuleihin, koska ventiloidessa tai lisähappea annettaessa tarvitaan aina myös happipullo, jolloin koko happirepun tulisi olla potilaan vieressä. Paljemaskiventilaation yhteydessä tarvitaan myös nieluputkia tai nenänieluputkia, mutta niitä voidaan tarvita myös erillään, jolloin erillistä paljemaskiventilaatio moduulia ei ole järkevää tehdä. Lisähapen antamiseen tarvittavia erilaisia maskeja tarvitaan vain yksi maski kerrallaan, jolloin yksi maski on helppo ottaa repusta sitä tarvittaessa eikä erillisestä moduulista olisi näin ollen hyötyä. 6.8 Lasten reppu Lapset ovat ensihoidossa harvinainen potilasryhmä, joiden hoitoon liittyy monia erityispiirteitä aikuisiin verrattuna. Broselow-mitan perusteella rakennettu reppu on hyvä työkalu auttamaan hoitajaa muun muassa oikean kokoisten välineiden valinnassa. Nämä Broselow-repun tuomat edut ovat erittäin tervetulleita, koska lapsipotilaiden hoitaminen ei ole rutiinia ensihoidossa. Broselow-reppu tuo enemmän apua lapsipotilaiden hoitamiseen kuin tässä opinnäytetyössä suunniteltu moduulimallin mukaan rakennettu reppu. Näistä syistä tässä opinnäytetyössä suunnitellussa reppujärjestelmässä on käytetty jo käytössä olevaa Broselow-mitan mukaan rakennettua lasten reppua (Liite 1). 6.9 c-kit (VSSHP:n ohjeistus) Kevään 2018 aikana otettiin kaikissa Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin alueella toimivissa ensihoitoyksiköissä käyttöön c-kit, johon sijoitetaan potilasluokittelun aikana tehtävissä toimenpiteissä tarvittavat hoitotarvikkeet. Tämän lisäksi c-kit toimii päivittäistoimintojen sidosvälinelaukkuna ja ohjeistettuun sisältöön voi lisätä omien tarpeiden mukaisesti esimerkiksi pääverenvuotoon tarkoitettuja perjantaipipoja.

29 29 C-kitin tarkoituksena on helpottaa ja nopeuttaa ensihoitajien toimintaa ensihoidon erityistilanteissa, kuten monipotilas- ja suuronnettomuustilanteissa sekä päivittäistoiminnassa. C-kitin lisääminen ensihoitoyksiköihin on osa sairaanhoitopiirin varautumista tulevaisuuden uhkakuviin. Laukku tulee sijoittaa ensihoitoyksikön ohjaamoon siten, että se on helposti otettavissa mukaan kaikissa tilanteissa. Sairaanhoitopiiri ei ohjeista erikseen, millaiseen laukkuun liitteessä 1 olevat hoitovälineet tulee sijoittaa vaan palveluntuottajat voivat käyttää parhaaksi katsomiaan laukkumalleja (Tomi Nieminen. 2018).

30 30 7 OPINNÄYTETYÖN EETTISYYS Tämän opinnäytetyön jokaisessa vaiheessa noudatettiin rehellisyyttä, yleistä huolellisuutta ja tarkkuutta. Nämä ovat tiedeyhteisön tunnustamia yleisesti hyväksyttäviä toimintatapoja. (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2009, 172; TENK 2012, 6) Hyvän tieteellisen käytännön loukkauksiksi katsotaan vilppi ja piittaamattomuus hyvästä tieteellisestä käytännöstä (TENK 2016, 8). Tässä opinnäytetyössä käytettiin kahta tiedonhankintamenetelmää, jotka olivat kirjallisuuskatsaus ja kysely ensihoitoreppujen sisällöstä ensihoidon toimijoille. Kirjallisuuskatsauksessa viitattiin käytettyyn tutkimustietoon ja kirjallisuuteen asianmukaisilla lähdeviitteillä ja käytetyt lähteet mainittiin Turun ammattikorkeakoulun ohjeiden mukaisesti lähdeluettelossa. Kirjallisuuskatsauksessa käytetty tieto esitettiin alkuperäisessä merkityksessään eikä sitä irroitettu asiayhteydestä. Kirjallisuuskatsauksessa ei esitetty omia mielipiteitä eikä tehty omia johtopäätöksiä. Noudattamalla edellä kuvattuja toimintatapoja vältytään plagioinnilta, anastamiselta, sepittämiseltä ja tietojen vääristelyltä, jotka katsotaan vilpiksi tieteellisessä toiminnassa ja ovat hyvän tieteellisen käytännön loukkauksia (TENK 2012, 8-9). Tähän opinnäytetyöhön sisältyi ensihoidon toimijoille tehty kysely ensihoitoreppujen sisällöstä. Kysely kohdistui vain ensihoitoreppujen sisältöön. Kyselyyn vastaaminen oli vapaaehtoista, ja kyselyn yhteydessä varmistettiin vielä, että tiedot saa julkaista. (Liite 11) Kyselyssä saatuja tietoja käytettiin apuna modulaarisen ensihoitoreppujärjestelmän suunnittelussa. Ensihoidon toimijoilla käytössä olevia reppuja tai niiden osia ei esitetty omana ideana vaan niihin viitattiin asianmukaisesti, jotta kävisi ilmi, minkä ensihoitoyksikön tai -yksiköiden repuista on kysymys. Tässä opinnäytetyössä yhteistyökumppanina toimi Uudenkaupungin kenttäjohtoyksikössä työskentelevä Aku Äärinen. Äärinen tekee Turun yliopiston hoitotieteen laitoksella projektityötä, jonka tarkoituksena on kuvata ensihoidon potilaiden tarpeet erilaisille kertakäyttöisille hoitotarvikkeille, kartoittaa ensihoidon kertakäyttöisten hoitotarvikkeiden nykytila sekä verrata tarvikkeita hoitosuosituksiin ja tutkimusnäyttöön. Yhteistyönä syntyneet ajatukset repun lopullisesta rakenteesta ja sisällöstä esitettiin siten,