Kauhajoen sienistä MAIJA KIVILUOMA TARPEELLISET SIENET

Transkriptio

1 Kauhajoen sienistä MAIJA KIVILUOMA Ensi kosketukseni Kauhajoen sieniin sain eräänä lapsuuteni toukokuuna. Heikkurin tien varressa kasvoi merkillinen tummanruskea kiemurapintainen suuri jokin. Otin sen ja juoksin näyttämään äidille. Nimeksi selvisi korvasieni, eikä siinä kaikki. Äiti teki siitä maukkaan kastikkeen. Näin oli minulle selvinnyt kaksi kiehtovaa asiaa sienten maailmasta: Niiden merkillinen ulkonäkö ja se, että ne ovat herkullista syötävää. Oikeastaan kolmaskin puoli. Ne voivat olla, ellei niitä tunne tai käsittele oikein, tappavan myrkyllisiä. Keväisin kävinkin tarkistamassa kastikevärkkipaikan ja yleensä pannuun pantavaa löytyi ja monesti samasta kasvupaikasta. Olen myöhemmin tutkiessani Kauhajoen sienisatoa voinut todeta, että sienet tulevat uskollisesti syksystä toiseen täsmälleen samaan paikkaan. Muulloin ei meillä sieniä syöty eikä kerätty. Kuten yleensä Länsi-Suomessa ne olivat maronlakkia ja aiheuttivat lapsillekin harmia syksyisin, kun he kuljettivat kurmuja laitumelta navettaan, niin lehmät kirmailivat sienten perässä mettään. Ne ymmärsivät paimenta paremmin sienten arvon. Oliko kyseiseen käsitykseen vaikuttanut ruotsalaisen Carl von Linnèn suhtautuminen? Hän nimitti sieniä kasvimaailman kuljeskelevaksi roskajoukoksi. Todellisen innostukseni sieniin herätti Turun yliopiston kasvitieteen professori Paavo Kallio. Hänen kursseillaan Utsjoen Kevolla opin paitsi tuntemaan myös syömään sieniä. TARPEELLISET SIENET Sienikunnan edustajat ovat toisenvaraisia niin kasveista kuin eläimistäkin poikkeavia. Se mitä tavallisesti sanotaan sieneksi, on itiöemä, joka tuottaa sienen lisääntymiseen tarvittavia itiöitä. Pääosan sienestä muodostaa maan alla elävä sienirihmasto. Sienet ovat ravinnon hankinnaltaan loisia, lahottajia tai symbioottista yhteiselämää esim. puitten kanssa viettäviä. Metsissä sienet ovat tärkeitä monellakin tavalla. Männyn tai kuusen neulasella tai muulla karikkeella elävät lahottajat huolehtivat yhdessä bakteerien kanssa eloperäisen aineksen hajottamisesta. Puitten hyvinvoinnin kannalta ensiarvoisen tärkeitä ovat symbioottiset mykorritsasienet. Kasvit ja sienet ovat eläneet yhteiselämää siitä saakka, kun ensimmäiset maakasvit ilmestyivät. Niinpä esim. maanviljelyn kannalta on tärkeä tieto, että viljelykasvit, viljat, jne. ovat riippuvaisia sienijuurista. Puitten sienijuuret ovat ektomykorritsoja eli sienirihmat ovat kasvisolujen välissä. Koska puilta puuttuvat juurikarvat, niille on edullisempaa tehdä yhteistyötä sienirihmastojen kanssa. Puut antavat sienille sokeria ja saavat palkkioksi vettä ja ravinteita. Sienijuuren avulla puun juuriston pinta-ala kasvaa tuhatkertaiseksi ja se kykenee näin keräämään ravinteita laajalta alueelta. Sienten entsyymit myös hajottavat ravinteita, 224

2 SEPPO LAAKSO HEIKKURIN TIEN VARRESSA KASVOI MERKILLINEN TUMMANRUSKEA KIEMURAPINTAINEN SUURI JOKIN. NIMEKSI SELVISI KORVASIENI, EIKÄ SIINÄ KAIKKI... joita puu ei muuten saisi käyttöönsä. Avohakkuut tuhoavat sienirihmastoa. Juurien ympärillä on samanaikaisesti useita sienilajeja. Joku laji hankkii tehokkaasti ravinteita, toinen on hyvä puolustaja taudinaiheuttajia vastaan. Sienet voivat myös auttaa isäntäkasvia taistelemaan muita kasvilajeja vastaan. Esim. kanervalla, joka on yleisin kuivien kankaiden kasvi, on apuna tilan valloittamisessa ja ravinteitten hankinnassa maljakkaitten sieniryhmä. Ne muodostavat sienijuuren vain kanervan kanssa ja hajottavat tehokkaasti kuollutta ainesta. Lisäksi ne erittävät myrkkyjä, jotka tekevät maaperän kelvottomaksi muille kasveille. Puun ja sienen elämässä yhteistyö vaihtuu vuoden kierron mukaan. Keväällä yhteyttämistuotteista suuri osa menee juuriin ja edelleen sienirihmastoon, joka käyttää niitä kasvuun. Syksyllä ravintokierto puusta sieniin vähenee. Turvatakseen lajin säilymisen sienirihmasto tekee itiöemiä, sieniä. Puitten taimien kasvun kannalta on tärkeätä, että taimille kehittyy hyvä juuristo. Luonnonoloissa siemenet putoavat emokasvin lähelle. On tärkeää, että sienten rihmastot löytävät puun jälkeläiset, kiinnittyvät taimien juuriin ja antavat hyvän kasvumahdollisuuden; näin puun taimet ovat liittyneet maanalaisen verkoston jäseniksi. Sienten muodostaman verkoston avulla jopa eri lajit, esim. kuusi ja mänty, voivat vaihtaa aineita keskenään. Sienten maailma on laaja myös Kauhajoella, siinä on monennäköisiä ja -kokoisia lajeja. Kaikkialla esiintyviä alkeellisimpia sieniä ovat metsänpohjalla näkyvät vaaleanpunainen sudenmaito (Lycogala epidendrum) tai kirkkaankeltainen paranvoi (Fuligo septica). Ne edustavat limasienten sieniryhmää. Niiden kasvullisen vaiheen, limakon, muodostavat ameebamaisesti liikkuvat solut. Tietyssä vaiheessa limakko tulee itiöitten muodostusta varten näkyviin, esimerkiksi laho- 225

3 SEPPO LAAKSO MÄNTY JA MÄNNYNPUNIKKITATTI ELÄVÄT SYMBIOOSISSA. PUNIKKITATTI ON KAUHAJOEN YLEISIMPIÄ SYÖTÄVIÄ SIENIÄ KANERVATYYPIN METSISSÄ. puiden karikkeen sammalten pinnalle. Tässä vaiheessa limakko muistuttaa paksua kermaa tai piimää. Sieniä on myös puiden oksistossa ja lehdissä. Kansanperinteen mukaan tuuli meni yölevolle koivun latvuksissa oleviin risukasoihin, tuulenpesiin. Ne ovat tuulenpesäsienen (Taphrina betulina) aikaansaannoksia. Se ehkäisee verson pituuskasvua, mutta ei haaroittumista, jolloin latvukseen syntyy risukimppu. SIENITUTKIMUSTA KAUHAJOELLA Professori Kallio pyysi opiskelijoita tuomaan syksyllä 60-luvulla tullessaan kotipaikkakunnan sieniä näytteiksi yliopiston kokoelmiin. Hyvänä sienisyksynä vein mukanani kymmeniä näytteitä lähinnä Haapalankoskesta. Viimeiset tarttuivat matkaan tienvarren hietikosta, kun menin polkupyörällä linja-autolle Kauhajärvelle. Näistä näytteistä, kun Oulun yliopiston kasvimuseon amanuenssi Esteri Ohenoja niitä tarkemmin tutki, löytyi ensimmäisen kerran Suomessa valelapakka 226

4 (Neolecta vitellina). Löytöjä on nykyään viideltä paikkakunnalta. Se on pohjoismaissa hyvin harvinainen kirkkaan keltainen kapean nuijamainen 1 2cm korkea sieni. Tämä osoittaa sitä, että suursientenkin maailma on heikosti tunnettu ja tutkittu sekä lajeiltaan että esiintymisalueiltaan. Toinen harvinainen, vaarantunut sienilaji, on Lauhavuoren lähdepuron haavanrungolta löytynyt kääpä harjasorakas (Gloidon strigosus), 1992 ensimmäistä kertaa Vaasan läänissä. Seuraavista keräämistäni sienilajeista on näytteitä joko Turun tai Oulun kasvimuseossa: Amanita rubescens rusokärpässieni, Albatrellus ovinus lampaankääpä, Bovista nigrescens nurmimaamuna, Clitocybe squamulosa suomumalikka, Collybia acerbata kimppujuurekas, C. cirrhata loisjuurekas, C. confluens tupasjuurekas, C. maculata rusotäpläjuurekas, Cystoderma carcharias kalvasryhäkäs, Entoloma centratum kangasrusokas, Gomphidius roseus punanuljaska, G. glutinosus limanuljaska, Gymmnopilus penetrans kangaskarvalakki, Hygrocybe reidi hunajavahakas,hygrophorus agathosmus tuoksuvahakas, H. hypothesus hallavahakas, H. karstenii keltahelttavahakas, H. pustulatus jyväsvahakas, Laccaria laccata lohisieni, Lactarius glyciomus viitapalsamirousku, L. spinosulus suomurousku, Lycoperdon perlatum känsätuhkelo, Lyophyllum fumosum tumma tupaskynsikäs, Panus conchtus rustovinokas, Paxillus atrotomentosus samettijalka, Pholiota flammans tulihelokka, P. lenta limahelokka, P. scamba pikkuhelokka, Rickinella fibula oranssinapalakki, Spathularia flavida keltalapakka, Tricholomopsis decora lahovalmuska. Marasmius oreades nurminahikas on Esteri Ohenojan ja Liisa Pohjolan keräämä näyte. Tietoni Kauhajoen sienistä pohjautuvat lähinnä tekemääni kenttätyöhön Suomen Akatemian sienitaloudellisen tutkimuksen sienisatotutkimuksessa Tavoitteena tutkimuksessa oli kauppa- ja muiden ruokasienten sadon määrän ja ajoittumisen selvittäminen. Koealueet olivat aarin suuruisia, 2 x 50m, yhteensä 11 kpl kolmella eri metsätyypillä. Kaksi metsätyyppiä oli Salmenmäessä Kauhanevan liepeillä, toisella MT (mustikka) metsätyypillä neljä koealuetta ja CaT (kanerva) tyypillä kolme koealuetta. Kolmas VT (puolukka) tyyppi oli Kiviluoman kylässä, siellä neljä koealuetta. Sienet kerättiin kerran viikossa heinäkuusta lokakuun loppuun. KOEALUEELTA LÖYTYIVÄT SEURAAVAT LAJIT: Kärpässienet; Amanita porphyria,kangaskärpässieni. Tuhatheltat; Baecspora sp. Keltasarvikat; Calocera viscosa, keltasarvikka. Haaraheltat; Cantharella umbonata haaraheltta. Malikat; Clitocybe clavipes nuijamalikka, C. diatreta nummimalikka, C. fragrans anismalikka, C. metachroa harmaamalikka, C. regularis kangasmalikka, C. vibecina jauhomalikka. Juurekkaat; Collybia asema harmaajuurekas, C. butyracea valkoviirujuurekas, C. distorta kierrejalkajuurekas, C. dryophila kalpeajuurekas, C. putilla mäntyjuurekas, C. tuberosa ruskopahkajuurekas. Seitikit; Cortinarius anomalus koivuseitikki, C. armillatus punavyöseitikki, C. bivelus kaksivyöseitikki, C. brunneus karhunseitikki, C. calopus kaunojalkaseitikki, C. cinnamomeus kaneliseitikki, C. collinitus kangaslimaseitikki, C. dilutus vaaleatyviseitikki, C. elatior ryppylimaseitikki, C. gentilis kangasmyrkkyseitikki, C. glandicolor valkovyöseitikki, C. laniger valkovillaseitikki, C. mucosos nummilimaseitikki, C. multiformis mesinuppiseitikki, C. semisanguineus verihelttaseitikki, C. traganus haisuseitikki, C. trivialis porraslimaseitikki, C. vibratus karvaslimaseitikki. Tupasorakkaat; Creolophus cirrhatus tupasorakas. Lakkinupikat; Cudonia confusa lakkinupikka. Ryhäkkäät; Cystoderma amianthium keltaryhäkäs, C. ajasonis kultaryhäkäs. Rusokkaat; Entoloma cetrum kangasrusokas. Nääpikät; Galerina marginata myrkkynääpikkä, G. pseudomycenopsis pohjannääpikkä. Tympöset; Hebeloma sp. Nahkaorakkaat; Hydnellum aurantiaca oranssiohakas. Valevahverot; Hygrophoropsis aurantiaca valevahvero. Metsävahakkaat; Hygrophorus olivaceoalbus harmaankirjavavahakas, H. piceae valkovahakas. Lahokat; Hypholoma capnoides kuusilahokka. Risakkaat; Inocybe umbrina pallotyvivahakas. Kantosienet; Kuehneromyces lignicola kevätkantosieni. Rouskut; Lactarius rufus kangasrousku. Lehmäntatit; Leccinum scabrum lehmäntatti, L. versipellum koivunpunikkitatti, L. vulpinum männynpunikkitatti. Limalakit; Limacella sp.

5 Kynsikkäät; Lyophyllum sp. Nahikkaat; Marasmius androsaceus jouhinahikas. Haisunahikkaat; Micromphale perforans kuusenneulasnahikas. Hiipot; Mycena aurantiomarginata oranssiterähiippo, M.cinerella jauhohiippo, M. clavicularis kangashiippo, M. epipterygia keltajalkahiippo, M. flavoalba kermahiippo, M. galerigulata poimuhiippo, M. haematopus hurmehiippo, M. metata hallahiippo, M. rorida limajalkahiippo, M. rosella punahiippo, M. rubromarginata punaterähiippo, M. sanguinlenta verihiippo. Tähtimalikat; Omphaliaster asterosporus eteläntähtimalikka Jänönkorvat; Otidea sp. Vinokkaat; Panellus mitis piikkivinokas, P. serotinus talvivinokas. Pulkkosienet; Paxillus involutus pulkkosieni. Lahorusokkaat; Pluteus atricapillus koivulahorusokas. Haprakkaat; Psathyrella sp. Madonlakit; Psilocybe inquilina rikkamadonlakki. Jalkakäävät; Polyporus ciliatus rispikääpä. Kehnäsienet; Rozites caperata kehnäsieni. Haperot; Russula adusta savuhapero, R. decolorans kangashapero, R. paludosa isohapero, R. vinosa viinihapero, R. xerampelina sillihapero. Suomuorakkaat; Sarcodon imbricatus suomuorakas. Käpynahikkaat; Strobilurus sp. Kaulussienet; Stropharia Hornemannii isokaulussieni. Tatit; Suillus bovinus nummitatti, S. luteus voitatti, S. variegatus kangastatti. Valmuskat; Tricholoma aestuans äikävalmuska, T. pessundatum pisamavalmuska, T. portentosum viiruvalmuska, T. saponaceum suopavalmuska. Napanahikkaat; Xeromphalina fellea sappinapanahikas. Yhteensä 43 sukua ja 85 lajia Vuosi 1976 oli Länsi-Suomessa niukkasatoinen, 1977 taas runsassatoinen. Vuonna 1978 Länsi- Suomi kärsi kuivuudesta ja sato jäi pieneksi. Lajien esiintyminen eri metsätyypeillä ja koealueilla vaihteli. Kanervatyypin (CaT) metsässä lajimäärä oli alhaisimmillaan kymmenen lajia ja runsainmillaankin vain 21 lajia. Syötävistä sienistä yleisin oli kangasrousku, kakkosena tulivat kangastatti ja punikkitatti. Muutaman kerran löytyi kehnäsieni ja voitatti. Haperoista kangashaperoa oli muutaman kerran yhdellä koealalla. Muita yleisiä lajeja olivat juurekkaat ja seitikit. Sekä puolukka- (VT) että mustikka (MT) tyypin metsien koealat olivat lajimäärältään lähes yhtä runsaita, viisi lajia enemmän löytyi mustikkatyypin metsästä. Lajimäärät vaihtelivat VT tyypillä lajiin ja MT tyypillä lajiin. Runsassatoisin laji oli kummallakin metsätyypillä myöhäissyksyllä ilmestyvä isokaulussieni (Stropharia hornemannii). Se on valitettavasti syötäväksi kelpaamaton. Muita yleisiä, syötäväksi kelpaamattomia ryhmiä olivat pienikokoiset hiipot, juurekkaat ja ryhäkkäät. Lukumääräisesti eniten oli kuusenneulasella kasvavaa kuusenneulasnahikasta, jonka epämiellyttävä haju saattaa sateisina syksyinä antaa tiheille kuusikoille ominaishajunsa. Yleisin sienisuku oli seitikkien suku. Kangasmyrkkyseitikkiä oli yhtä koealaa lukuunottamatta jokaisella VT ja MT tyypin koealalla. Se näytti puuttuvan sen sijaan kanervatyypin koealoilta. Syötävistä sienistä kangastatti oli yleisin ja sitä oli kaikilla koeruuduilla. Toinen yleinen ruokasieni, kangasrousku puuttui yhdeltä mustikkaja puolukkatyypin koealalta. Haperoista isohapero oli satoisin. Muita hyviä syötäviä haperoita MT ja VT koealoilla olivat kangas- ja viinihapero. Sillihaperokin ilmestyi useamman kerran. Puolukkatyypin koealoilta löytyi nummitatti, punikkitatteja ja valmuskoita, joita ei ollut muitten metsätyyppien koealoilla. SATOMÄÄRÄT VAIHTELEVAT VUOSITTAIN YLEISIÄ KAUHAJOKISIA SIENIÄ Kauppasienistä eniten oli kangasrouskua (Lactarius rufus), haperoista isohaperoa (Russula paludosa), tateista kangastattia (Suillus variegatus). Kaikki 15 luonnonvaraista kauppasienilajia löytyvät Kauhajoelta. Ne ovat herkkutatit, kangastatti, punikkitatit, haaparousku, kangasrousku, karvarousku, leppärouskut, isohapero, keltavahvero, suppilovahvero, lampaankääpä, vaalea orakas, korvasieni ja huhtasieni. Muita hyviä Kauhajoelta löytyviä ruokasieniä ovat vihertävänharmaa

6 JARI SATOKUNNAS KAUHAJOEN YLEISIN KAUPPASIENI ON KANGASROUSKU. koivuhapero (Russula aeruginea) ja sillihapero (Russula xerampeline) joka yksinäänkin parantaa minkä tahansa sieniruuan makua. Sieltä täältä löytyy herkullista keltahaperoa (Russula flava), ja kangashapero (Russula decolorans), joka vahingoittuneena ja vanhana harmaantuu, on hyvin yleinen. MYRKKYSIENIÄ ON VAROTTAVA KAUHAJOELLAKIN Tappavan myrkyllisistä sienistä Kauhajoella kasvaa kuusikoissa valkokärpässieni (Amanita virosa) ja hyvin yleinen pulkkosieni (Paxillua involutus). Se kasvaa rikotuilla metsämailla, lannoitetuilla alueilla ja kuivina kesinä. Pulkkosientä on jopa syöty, mutta siinä on kahdenlaisia myrkkyjä, joista toiset vaikuttavat ruuansulatuskanavaan ja toiset aikaansaavat elimistön herkistymistä. Joillekin pulkkosienten toistuva syönti aiheuttaa vereen vasta-aineita, jotka tuhoavat verikudosta. Oireet voimistuvat käyttökertojen lisääntyessä, ja pahimmillaan verenkiertojärjestelmä tuhoutuu ja seurauksena on kuolema. Lisäksi tuoreessa pulkkosienessä on ruuansulatuskanavaa ärsyttäviä myrkkyjä. Kolmas tappavan myrkyllinen raakana ja puutteellisesti käsiteltynä on korvasieni (Gyromitra esculenta). Myrkyllisiä sienilajeja Suomessa on noin 50 ja niistä vaarallisia noin kaksitoista. Näistä Kauhajoella edellisten lisäksi esiintyy kannoilla kasvava myrkkynääpikkä (Galerina marginata), jonka voi sotkea herkulliseen koivunkantosieneen (Kuehneromyces mutabilis). Korvasienen myrkkyä gyromitriinia on tummajalkanupikassa (Cudonia circinans) yhtä paljon kuin korvasienessä. Edelleen myrkyllisiä Kauhajoella tavattavia sieniä ovat pienikokoinen mitättömän näköinen valkorisakas (Inocybe geophylla), jossa on samaa muskariini-nimistä hermomyrkkyä kuin yleisesti esiintyvässä punakärpässienessä (Amanita muscarina). Samaa myrkkyä on nummimalikassa (Clitocybe diatreta), joka on 2 9cm:n korkuinen valkean oliivinkellertävä sieni. 229

7 Nuijamalikka (Clitocybe clavipes) vaikuttaa alkoholin kanssa nautittuna antabuksena samalla tavalla kuin harmaamustesieni. Punaisten verisolujen hajoamista ja sitä kautta anemiaa aiheuttaa rusokärpässieni (Amanita rubescens), jos sitä käytetään raakana tai huonosti kypsennettynä. Se on Keski-Euroopassa arvostettu ruokasieni. Ruuansulatuskanavaa ärsyttäviä sienilajeja on useita, kuten lakritsirousku (Lactarius helvus) ja pisamavalmuska (Tricholoma pessundatum). Raakana syötynä oireita aiheuttavat esim. mesisienet (Armillaria), nuo lahopuulla tai lahopuuta sisältävässä maassa kasvavat sienet. Niitten rihmasto hohtaa pimeässä syysyössä ja lienee antanut aiheen aarnivalkeataruihin. Samaan ryhmään kuuluvat yleisesti käytetyt punikkitatit. Vatsavaivoja voi aiheuttaa myös sienisokerin trehaloosin imeytymishäiriö, joka aiheuttaa samanlaisia oireita kuin maitosokerin, laktoosin imeytymishäiriö. Sienten myrkyllisyys riippuu sienilajista, osittain kasvuympäristöstä ja sienten iästä. Myrkkypitoisuus laskee kasvukauden loppua kohti. Myös ihmisten herkkyys sienimyrkyille vaihtelee. Lapset ovat herkimpiä. VÄREJÄ SIENISTÄ Sieniä voidaan käyttää paitsi ruuaksi, myös lankojen värjäyksiin. Myös lievästi myrkyllisiä sieniä kuten veriseitikkiä voidaan käyttää värjäykseen, sillä niillä värjätyt langat eivät ole vaaraksi ihmisille. Sienillä värjättyjen lankojen valonkestävyys on suuri, jopa parempi kuin kasveilla värjätyillä. Kauhajoella kasvaa ainakin seuraavia värjäykseen sopivia sienilajeja: verihelttaseitikki (Cortinarius semisanguineus), veriseitikki (C. sarguineus), kaneliseitikki (C. cinnomomeus), keltahelttaseitikki (C. crooccus), punavyöseitikistä (C. armillatus) värjäykseen käytetään punaiset vyöt ja lakin pintakelmu. Samettijalasta (Paxillus atsotomentosus) saadaan harmaanvihreää-mustanruskeaa väriä, pulkkosienestä hiekanruskeaa. Punanuljaskaa (Gomphidius roseus), joka kasvaa nummitatin (Suillus bovinus) seurassa voidaan käyttää värjäykseen. Limanuljaskasta (G. glutinosus) saadaan aikaan erilaisia vihreän sävyjä, sen mukaan käytetäänkö siitä lakkia, jalkoja vai jalkojen keltaisia tyviosia. Sinistä väriä, sitä voimakkaampaa mitä vanhempi sieni on, saadaan suomuorakaasta (Sarcodon imbricatus) ja samettijalasta. Värjäykseen sopivat myös samettitatti (Xerocomus subtomentosus), kangastatti ja herkkutattien pillistä jopa vanhana ja madonsyömänä. Syksy 1998 oli erinomainen sienisyksy Kauhajoella kävi tunnettu ja arvostettu sienten tutkija, Oulun yliopiston kasvimuseon amanuenssi FT Esteri Ohenoja. Tällöin löysimme seuraavia uusia lajeja Salmenmäen, Haapalankosken, Niemen ja Katikan tienoilta: Alnicola escharoides ruosteheltta, Amanita fulva ruostekärpässieni, Armillaria borealis /Betula, samassa Ascocoryne mesisieni, Ascocoryne sarcoides /Berula, samassa Armillaria kantohytynupikka, Baeospora myosura käpysieni, Clavariadelphus ligula pikkunuijakas, Clitocybe (Lepista) odora vihertuoksumalikka, Clitocybe candicans hentomalikka, Clitocybe phyllophila valkomalikka, Clitopilus prunulus jauhosieni, Coltricia perennis kangaskääpä, Conocybe cf. lactean valkokuupikka, Cortinarius armeniacus aprikoosiseitikki, Cortinarius biformis, Cortinarius camphoratus löyhkäseitikki, Cortinarius canabarba harmaapartaseitikki, Cortinarius casimiri, Cortinarius claricolor vanujalkaseitikki, Cortinarius fulvescens, Cortinarius glaucopus v. glaucopus viirunuppiseitikki, Cortinarius haematochelisn, Cortinarius leucophanes kermaseitikki, Cortinarius lividoochraceus, Cortinarius malachius malvaseitikki, Cortinarius obtusus jodiseitikki, Cortinarius paleaceus pelargoniseitikki, Cortinarius paragaudis, Cortinarius pholideus suomuvyöseitikki, Cortinarius raphanoides naurisseitikki, Cortinarius scaurus tummatäpläseitikki, Cortinarius septentrionalis, Diatrype stigma /Betula laakakilpi, Entoloma conferendum silorusakas, Entoloma sericellum valkorusokas, Galerina atkinsoniana, Galerina calyptrata, 230

8 Galerina mniophila, Galerina pumila hunajanääpikkä, Ganoderma lipsiense /Populus tremula lattakääpä, Gymnopilus penetrans kangaskarvaslakki, Gyromitra ambigua pohjanpiispanhiippa, Hydnellum ferrugineum ruosteorakas, Hypomyces /tattin sienenriesa, Inocybe lanuginellan, Laccaria bicolor kangaslohisieni, Lactarius glyciosmus viitapalsamirousku, Lactarius mammosus kangaspalsamirousku, Lactarius musteus männynrousku, Lactarius turpis (L. necator) mustarousku, Lactarius uvidus korpirousku, Leccinum aurantiacum haavanpunikkitatti, Leccinum piceinum kuusenpunikkitatti, Lepiota rhacodes pikku-ukonsienilaji, Lepista nuda sinivalmuska, Lycoperdon pyriforme ryhmätuhkelo, Multiclavula septentrionalis, männyntaimikossa puolipaljaalla maalla parvikkalaji, Mycena pura sinipunahiippo, Naucoria escharoides lepikossa leppäruosteheltta, Otidea leporina kangasjänönkorva, Peziza badia maksamaljakas, Panaeolus foenisecii nurmikirjoheltta, Phellinus cinereus /Betula arina-kääpälaji, Phellodon tomentosus ryytiorakas, Plicatura nivea /leppä? leppävalmuska, Psathyrella haprakas, Pycnoporus cinnabarinus /Betula punakääpä, Ramaria flava coll. keltahaarakas, Russula consobrina polttiaishapero, Sarcodon scabrosum ruso-orakas, Sistotrema kurokka, Stereum rugosum /Alnus incana ryppynahakka, Strobilurus esculentus kuusenkäpynahikas, Stropharia semiglobata /lehmänlantan lantakaulussieni, Trametes /Betula + toinen kääpä vyökääpä, Tricholoma sejunctum keltareunavalmuska, Tricholomopsis rutilans purppuravalmuska. PUNAKÄRPÄSSIENI SISÄLTÄÄ MUSKARIINI- HERMOMYRKKYJÄ. SEPPO LAAKSO LÄHTEET: Karstenia vol. 29 suppl Suomen suursienten nimet Sienilehti vuosikerrat 34, 44,