Marjastajan ja sienestäjän luontoelämyksiä

Transkriptio

1 Marjastajan ja sienestäjän luontoelämyksiä SIRKKA-LIISA HAVUNEN MUSTIKASSA Mikä ilo sisältyykään ajatukseen metsästä marjastajalle ja sienestäjälle. On elämys poimintaretkillä kulkea metsässä, rauhoittavan vihreyden ympäröimänä, tuntea pehmeä sammal jalan alla, kulkea kallioilla, kivien kainaloissa, humisevissa männiköissä tai hämärän kuusikon katveessa. On elämys olla siellä yksin ajatuksineen, aistia tuoksut, kuulla ja nähdä metsäluonto ympärillään. Tuolta löytyy kasa oravan syömiä käpyjä ja tikka terävästi naputtelee lahopuusta itselleen ravintoa. Toisella puolella polkua pikkulinnut ilmoittavat kulkijalle, että tulit heidän reviirilleen. On ilo löytää kauniisti jo melkein umpeen varvustoa kasvanut polku tai vanha metsätie ja lähteä tutkimaan mihin se vie. Muurahaiset ahkeroivat puiden etelänpuoleisilla sivustoilla olevilla pesillään. Löytyy hylättyjäkin pesiä. Ajatus viivähtää niissä ja yritän painaa paikan mieleeni, niistä saisi hyvää multaa kukkapenkkeihin. Jostakin kuuluu veden solinaa. Maatuneet ojanpenkereet näkyvät rinnemaastossa kauas. Ojassa vesi virtaa vuolaasti. Hirvien jälkiä on penkereiden ympärillä runsaasti. Vesi, elämän elinehto tuo ne juomapaikalle. Ja sieltä se löytyi, kauempana rinteessä ja alingoissa iso alue mustikkaa, aivan sinisenä isoja maukkaita mustikoita. Mikä löytämisen ilo! Nykyajan hyvällä poimurilla poiminta on nopeaa, ajatus kulkee mukana. Onko alue tarpeeksi suuri seuraavan päivän poimintaan, minkä tyyppinen maasto on puustoltaan, aluskasvillisuudeltaan ja kosteudeltaan. Sen mukaan seuraavan mustikkapaikan etsiminen on helppoa. Tuntuu että aika rientää siivillä. Metsä on kuin ruoan aarreaitta, joka odottaa poimijaansa. Kunto nousee kävellessä ja poimiessa huomaamatta. Millään ei malttaisi vielä kiirehtiä pois, mutta sanko täyttyy ja taskussa varalla ollut muovikassikin on jo painava mustikoista. Luonto on metsään satonsa kasvattanut, meidän ei tarvitse kuin valmis sato poimia. HERKKUTATTEJA SYRPYSKOPILLA Kyrönjoki-seminaari päättyi retkeen eri vesistökohteisiin Kauhajoella, viimeisenä kohteena Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuisto ja siellä pitkospuureitistön patikointi. Alueen autopaikoituspaikkaa lähestyttäessä silmäilin linja-autosta maastoa. Mitä kummallista tuolla kuivalla mäntykankaalla näkyy jäkälän peittämillä alueilla? Kuin herkkutatteja mutta voiko se olla mahdollista. Koko syksy oli ollut kuivaa ja kaikkia sienilajeja oli löytynyt vain vähän, miten täällä voi olla sieniä ja vielä herkkutatteja. Patikointi pitkospuureitistöä kohti alkoi ja alkutaipaleella metsäisen reitin varrella juoksin polulta metsään yhä uudelleen. Totta se oli, herkkutatteja eri kokoisia, ruskeita ja vaaleampia kuin 248

2 TUOMO HAVUNEN HERKKUTATTEJA KANKAALLA KAUHANEVAN TUNTUMASSA. pieniä limppuja oli jäkäliköllä ja varvuston joukossa! Sellaiset määrät etten koskaan ollut nähnyt! Malttamattomana kävelin suoalueen pitkospuureitistöllä ja mietin miten saan sienet tänään kerättyä. Retkellä mukana ollut Luontomatkailun vetäjä Soile Marttila lainasi kännykkäänsä ja soitin kotiin isännälle, että hän tulisi tänne sangot, veitset, eväät ja syrpyskopat maastoautoon pakattuna. Syrpyskoppa on pärekoppa, jolla ennen kuljetettiin eläimille olkisilppua. Ja niin alkoi seminaariretken jälkeen elämäni erikoisin ja unohtumattomin sieniretki. Pysäköintialueen ympäristössä länteen päin suoalueen reunoja kohti koko pitkän linjan oli herkkutatteja yksittäin ja ryhmissä. Aina vain näkyi uusia sienipaikkoja, useimmiten kuivalla mäntykankaalla, missä kangas oli jäkälän peittämää. Kankaalla kasvoi myös puolukkaa ja kanervaa. Mäntyjen oksat olivat alhaalta kuivuneita ja harsuuntuneita. Koko ajan mietin, miten oli mahdollista, että siellä kasvoi näin suuri määrä herkkutatteja. Onko laajan suoalueen läheisyydessä pohjavesi korkeammalla ja maaperä kosteampaa? Miksi täällä on sieniä kun muualta Kauhajoelta niitä ei sinä syksynä löytynyt? Vai onko tällä alueella satanut paljon ja sienirihmastot saaneet vettä oikeaan aikaan? 249

3 TUOMO HAVUNEN KAUHANEVALLA Seurasin maastoa ja keräsin sanko toisensa jälkeen herkkutatteja ja tänä päivänäkään minulle ei ole selvinnyt miksi sillä alueella oli sellainen määrä herkkutatteja. Maastoautolla liikuimme Kyrönkankaantietä takaisin Nummijärven suuntaan pieniä matkoja, taas poikkesimme länteenpäin metsäteille, jotka johtivat suoalueelle. Uusia herkkutattialueita löytyi jatkuvasti, kuin valmiit ruokakorit olisi metsästä hakenut! Lopulta syrpyskopat olivat täynnä, eli auto täynnä herkkutatteja. Oli maltettava lähteä kotiin. Viileässä yössä, ulkotiloissa ilmavissa koreissa kiinteät tatit säilyivät hyvin odottaen seuraavan päivän käsittelyä. Sen syksyn aikana sain niiltä alueilta yli 100 kiloa herkkutatteja. Osa sienistä kuivatettiin viipaleina hyötykasvikuivurilla. Osa esikypsytettiin omassa nesteessään viipaleina paksupohjaisissa kattiloissa ja paistinpannuissa, osa uunissa uunipannuilla. Ne jäähdytettiin, pakattiin pakasterasioihin ja pakastettiin. Paljon myös lahjoitettiin onnellisille sienien ystäville. Metsän aarrearkku oli löytynyt kuin sadussa sateenkaaren päästä. Ilo oli jakaa aarretta ystäville, ilo kertoa viestiä hyvistä sienialueista. Nämä kokemukset voivat olla sinunkin kokemuksiasi, lähde tutkimaan ja metsän aarteita etsimään. KAUHANEVALLA Metsä on vielä kostea aamuisen sateen jäljeltä. Muistelen reittiä hillapaikalle suon reunoille. Metsän tuoksussa on pehmeiden koivunlehtien, uusien männynneulasten ja suolta saakka leviävän suopursujen tuoksua. Puiden latvoista kuuluu hiljainen rauhoittava humina. Yksittäiset linnut aloittavat laulunsa, vähitellen yhä useampi yhtyy siihen. Kävelen kuivasta männiköstä sekametsäiselle pienelle harjulle, jossa jäkälä muuttuu sammalvarvukoksi. Sammal ja jäkälä, sekä tuoreen vihreät mustikka, puolukka ja kanervakasvusto tekevät maastosta värikylläisen maiseman. Henkäisen lumoutuneena! Harjulta avautui alaspäin salskeiden mäntyjen lomasta utuinen, 250

4 kuin satumainen näkymä laajalle suolle. Valkoisena, silkinhohtoisena harsona tupasvilla lainehti juhannusillan auringossa suon yllä. Suosta nouseva kosteus väreili sinisenä utuna valkoisen harsopilven päällä. Kurjen, joutsenten, viklojen ja muiden suolla pesivien lintujen äänet kuuluivat yhä voimistuen joka suunnalta suoaluetta. Sudenkorentojen siivet kimaltelivat auringossa niiden lentäessä kasvustosta toiseen. Olin tullut elämää kuhisevaan lintujen paratiisiin. Kuuntelin ja katselin ajantajun kokonaan unohtaen... Kauempana metsässä käki kukkui jonkun kerran ja lensi lähellä, suon reunassa kasvavaan mäntyyn ja jatkoi kukkumistaan. Äkkiä säikähdin... Kurkipariskunta lensi takaani metsästä suoraan pääni yli uljain siiveniskuin ja huudoin suoalueelle ruoan etsintään. Havahduin. Minähän olin tullut etsimään hillan raakileita mielessä kesän poimintaretket. Niitä ei löytynyt kuin muutama. Löysin hillojen asemasta minun maisemani, minun juhannukseni. KAUHAJOKI - METSIÄ, SIENIÄ JA METSÄMARJOJA Sieneenlähtö on jännittävää, kuin kalaan lähtisi. Koskaan ei etukäteen tiedä minkälaisen saaliin kotiin tuo. Sieniaikaan ilmat ovat jo viileämmät ja kulkeminen metsässä on nautinto. Kilometrejä saattaa kertyä huomaamattaan runsaasti. Tehokasta kuntoliikuntaa tulee yhä uusien poimintaretkien mukana syksyn aikana lisää. Monet pelkäävät eksyvänsä metsään. Siihen on kyllä aihetta ellei noudata määrättyjä perussääntöjä: Tarkista aina lähtötilanteessa sijaintisi aurinkoon nähden ja huomioi siinä ajan kuluminen. Ellei aurinko paista, opi tarkkailemaan puiden oksista kumpi on pohjoisen puoli, kumpi aurinkoisen etelän puoli. Tarkkaile lähtöpaikkasi lähellä olevat selkeät maamerkit maastossa, kuten polut, metsätiet, ojat, purot, lähellä olevat hakkuualueet, isot yksittäiset puut ja kalliot. Palaa aina samaa reittiä takaisin. Uusia sienitai marja-alueita etsiessä helposti innostuu ja unohtaa seurata oman kulkureittinsä merkkejä ja silloin palaaminen lähtöpaikkaan on vaikeaa. Itsekin olen innostuksissani pilvisellä säällä unohtanut painaa mieleeni kulkemani reitin, aloin kulkea ympyrää ja vain vahingossa löysin lähtöpaikkaani autolle. Älä lähde itsellesi oudossa maastossa liian syvälle metsään ellei polku tai metsätie ole kulkureittinäsi. Tutki ensin lyhyempi matka ja seuraavalla kerralla voit lähteä jo pidemmälle poimintaretkelle samassa maastossa. Kannattaa opetella käyttämään karttaa ja kompassia, se antaa varmuuden löytää takaisin lähtöpaikkaan. Ilmoita aina kotiväelle mihin suuntaan poimintaretkelle lähdet ja kuinka pitkään aiot olla siellä. Mieluisia sienestyspaikkoja, myös marjastuspaikkoja, Kauhajoella ovat Laitasaaren metsät, Lamminmaan metsäteiden alueet, metsäalueet Nummijärvelle mentäessä, Keevelin alue, Karhukankaan alue, Järvikylän metsäalueet, Päntäneellä Isojoen tien varrella olevat metsäalueet. Sahankylän ja Ikkeläjärven metsistä löytyy myös hyviä alueita samoin laajoilta Hyypän metsiltä. Lauhan ja Kauhanevan alueet ovat rikkaita sieni- ja marja-alueita. Jokaisella on omat tutut marja- ja sienimaat, mutta aina satoa ei seuraavana syksynä tutusta varmasta paikasta saakaan. Joka vuosi kannattaa tarkkailla kevään ja kesän säätä. Minkä tyyppisessä maastossa kukinta eri metsämarjoilla on onnistunut. Missä on ollut sienille tarpeeksi kosteutta ja mitä sienilajeja esiintyy eniten. Kohdista poiminta niihin kohteisiin. Poimi ainoastaan niitä sieniä, joita varmasti tunnistat. Opettele jokaisena sienikautena tunnistamaan yksi tai kaksi uutta sientä. Parhaiten se onnistuu pienissä ryhmissä. Lähtekää yhdessä sieneen ystävien kanssa, jotka jo ovat poimineet useampia eri sienilajeja. Sieniretki on oivallinen liikuntamuoto työkavereiden kesken. Sieniretkiä voivat järjestää erilaiset yhdistykset ja se on mieleenpainuva elämys luontomatkailuun liitettynä. Entä ala-asteen oppilaat ympäristöopin tunneilla marja- ja sienimetsään? Onnistuu varmasti kun vanhemmat lähtevät opettajan avuksi retkelle! 251

5 SEPPO LAAKSO LÄHES ASUMATTOMILLA METSÄALUEILLA KUNNAN ETELÄOSASSA VOI TAVATA ARKOJA KORVEN KULKIJOITA, MM. SUDEN JA ILVEKSEN JÄLKIJÄTÖKSIÄ. RANNIKON ILVEKSET VAELTAVAT TALVISIN LAUHAN ALUEELLA, MUTTA PYSYVÄSTÄ ASETTUMISESTA EI OLE VIELÄ VARMUUTTA. 252