Pohjois-Savon ELY-keskuksen piilevänäytteiden määritykset 2017

Transkriptio

1 Raportti Juha Miettinen Pohjois-Savon ELY-keskuksen piilevänäytteiden määritykset 2017 sivu 1 / 17

2 Raportti Juha Miettinen Piilevämääritykset 2017 Ecomonitor Oy Länsikatu JOENSUU puh Tekijä: Juha Miettinen, FT Tilaaja: Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Antti Kanninen PL KUOPIO sivu 2 / 17

3 SISÄLTÖ JOHDANTO... 4 MENETELMÄT... 5 TULOKSET... 7 TULOSTEN TARKASTELU KIRJALLISUUS MÄÄRITYSKIRJALLISUUS sivu 3 / 17

4 JOHDANTO Osana vesienhoitoon liittyvää vesistöjen biologista seurantaa kerätään näytteitä päällysleväyhteisöistä (vedessä erilaisilla pinnoilla kasvavat levät). Piikuoriset piilevät muodostavat huomattavan osan päällyslevien yhteisöstä useimmissa vesiympäristöissä Suomen oloissa, ja niitä käytetään standardien mukaisesti kuvaamaan päällyslevien ekologista tilaa. Tässä työssä tutkittiin 21 kappaletta Pohjois-Savon ELY-keskuksen alueelta syksyllä 2017 kerättyä virtavesien (Taulukko 1) ja järvilitoraalien piilevänäytettä (Taulukko 2). Tavoitteena on seurata vesistöjen ekologista tilaa Pohjois-Savon alueella, ja luokitella tutkittujen vesimuodostumien ekologinen tila päällyslevien osalta. Kaikki määritykset on tehnyt FT Juha Miettinen. Määritysaineisto on saatavissa digitaalisessa muodossa taulukkoina sekä Omnidia-ohjelmiston siirtotiedostona. Taulukko 1. Tutkitut virtavesinäytteet. Paikka ETRS (Y) ETRS (X) pvm Haukijoki Koivujoki Sahakoski Luvejoki Luvekoski Palosenjoki Ryönänkoski Pappilanjoki Taulukko 2. Tutkitut järvilitoraalinäytteet. Paikka ETRS (Y) ETRS (X) pvm Akonvesi Muuruvesi Muuruvesi Nurmesjärvi Nurmesjärvi Nurmesjärvi Petosenlampi Petosenlampi Pieni-Panka Pieni-Panka Pieni-Panka Suurijärvi Hirviniemi Suurijärvi Rautaniemi Varpanen Varpanen Varpanen sivu 4 / 17

5 MENETELMÄT Näytteistä poistettiin orgaaninen aines vetyperoksidimenetelmällä, ja valmistettiin kolme kappaletta kestopreparaatteja kustakin näytteestä. Preparaatit lähetetään Suomen Ympäristökeskuksen piileväarkistoon. Preparaattien valmistus ja piilevien määritykset tehtiin kansallisten ohjeiden (Eloranta ym. 2007) ja eurooppalaisen standardin (CEN 2004) mukaisesti. Määritykset tehtiin käyttäen LeicaDM2000 tutkimusmikroskooppia faasikontrastilla, 10 okulaarilla ja 100 objektiivilla (1000 suurennos). Meneillään olevalla vesienhoitokaudella päällyslevä-laatumuuttujan luokittelu perustuu kahteen piileväyhteisön rakenteesta laskettuun muuttujaan, tyypille ominaisten taksonien esiintymiseen (TT) ja piileväyhteisön prosenttiseen mallinkaltaisuuteen (PMA). Luokkarajat perustuvat tyyppikohtaisiin vertailuarvoihin. Piilevien omat jokityypit perustuvat yleisistä jokityypeistä poiketen näytepisteiden yläpuolisen valuma-alueen kokoon. Epävarmat määritykset jätetään TT- ja PMA-laskujen ulkopuolelle. Virallisten luokittelumuuttujien lisäksi laskettiin pitkään käytössä olleet indeksit ja ekologiset jakaumat. Määritystulosten pohjalta laskettiin Omnidia v. 5.2-ohjelmistolla (päivitysversio 2015) piileväindeksien arvot (/20) kullekin näytteelle, sekä erilaisiin ekologisiin ryhmiin kuuluvien piilevien osuuksia (ekologiset jakaumat). IPS-indeksille (Indice de polluo-sensitivité, Cemagref 1982) on määritelty luokkarajat (taulukko 3), minkä lisäksi muita indeksejä voidaan käyttää apuna ekologisen laadun luokituksessa erityisesti humuspitoisissa vesissä. IPS-indeksin virhemarginaalina kokeneella määrittäjällä pidetään ±0,5 IPS-yksikköä, kun IPS>12, ja ±1 IPS-yksikkö, kun IPS<12 (Kahlert ym. 2009). Taulukko 3. Ekologisten laatuluokkien luokkarajat päällysleville Suomen ympäristökeskuksen ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen luokitteluoppaan Pintavesien ekologisen luokittelun vertailuolot ja luokan määrittäminen, , mukaan. Laatuluokka Erinomainen Hyvä Tyydyttävä Välttävä Huono IPS-indeksin arvo IPS-tulosten lisäksi esitetään Suomessa käytettyjen TDI:n ja %PTV:n arvot. TDI (Trophic Diatom Index; Kelly 1998) on Britanniassa jätevesipuhdistamojen seurantaan kehitetty indeksi, joka korreloi lähinnä veden fosforitason kanssa. Tässä TDI:stä esitetään versio, jossa maksimiarvo on 20 (vähäravinteinen) ja minimiarvo 1 (fosforipitoisuus erittäin korkea; yksikkönä mg/l). TDI-indeksin sivu 5 / 17

6 tulkinnassa käytetään apuna kuormitusta sietävien lajien osuutta (%PT; Pollution Tolerant valves), joka kertoo orgaanisesta likaantumisesta. Happamissa vesissä Omnidian laskemat indeksit pyrkivät antamaan aina erinomaisia tuloksia, joten lisäksi käytettiin Ruotsissa kehitettyä ACID-indeksiä (Andrén & Jarlman 2008), joka mallittaa vesistön happamuutta (Taulukko 4). Jos ACID sijoittuu luokkaan E, vesistössä on happamuutta siinä määrin, että IPS ei ole käyttökelpoinen. Taulukko 4. ACID-indeksin luokkarajat. Luokat C, D, ja E osoittavat happamuutta. Luokka A B C D E ACID >7,5 5,8-7,5 4,2-5,8 2,2-4,2 <2,2 Omnidia-ohjelmisto luokittaa piilevätaksonit erilaisten ympäristövaatimusten suhteen (Taulukko 5). Luokittelu eri tekijöiden mukaan perustuu julkaisuun Van Dam ym. (1994). Lajiston jakautuminen eri luokkiin esitetään ns. ekologisina jakaumina (luokkien osuudet näytteen koostumuksesta), jotka havainnollistavat lajiston vaatimia olosuhteita. Ekologisista jakaumista käytetään määritystulosten tulkinnassa tähän seurantaan soveltuvina ph-, saprobia- ja trofiavaatimuksia. Taulukko 5. Ekologisiin jakaumiin käytetyt piilevätaksonien indikaattoriarvojen luokittelut. Lisäksi trofiataso jaetaan luokkiin: oligotrofit, oligo-mesotrofit, mesotrofit, meso-eutrofit, eutrofit, hypertrofit, sekä laaja-alaiset (oligo-eutrofit). ph-luokka ph-alue 1 asidobiontit <5.5 2 asidofiilit <7 3 neutrofiilit lähellä 7 4 alkalifiilit pääasiassa >7 5 alkalibiontit aina >7 6 indifferentit ei selvää optimia Typenkäyttömuodot Vaatimukset 1 autotrofit herkät sietävät vain pieniä orgaanisen typen pitoisuuksia 2 autotrofit kestävät sietävät kohonneita orgaanisen typen pitoisuuksia 3 heterotrofit fakult. voivat käyttää vaihtoehtoisesti orgaanista typpeä 4 heterotrofit tarvitsevat org. typpeä Hapenkulutus Saprobia BOD 5 (mg O 2 /l) oligosaprobit <2 beta-mesosaprobit 2-4 alfa-mesosaprobit 4-13 meso-polysaprobit polysaprobit >22 sivu 6 / 17

7 TULOKSET JOET: Taulukossa 6 on esitetty aineiston perustiedot ja tärkeimmät Omnidia-ohjelmiston laskemat muuttujat. Taulukossa 7 listataan yhteisömuuttujat, joiden perusteella päällyslevästön tila luokitellaan ympäristöhallinnon seurannoissa. Taulukko 6. Virtavesinäytteistä laskettujen leväyksikköjen (piileväkuorien) määrä ja taksonien lukumäärä, Achnanthidium minutissimum-lajikompleksin keskileveys, ACID-arvot, sekä tärkeimpien Omnidia-ohjelmiston indeksien arvot. Paikka Kuoria Taksonit ADMI µm ACID IPS TDI %PT Haukijoki ,86 7,88 16,1 12,2 1,7 Koivujoki ,84 8, ,2 1 Luvejoki ,80 7,49 18,7 8,1 6,9 Palosenjoki ,80 6,41 18,8 14,4 1,2 Pappilanjoki ,94 7,06 15,9 8,4 26 ACID-arvojen perusteella näytteet eivät edusta happaman veden olosuhteita. Luvejoen TDI-arvo on erittäin matala (korkea fosforipitoisuus), vaikka IPS-arvo on erinomaisessa luokassa. Pappilanjoessa havaitaan orgaanista kuormitusta hyvin kestäviä taksoneja 26 %:n osuudella. Taulukko 7. Yhteisömuuttujien TT40 ja PMA arvot sekä niistä määräytyvät laatuluokat vuoden 2017 virtavesinäytteille. Taksoni- ja yksilömäärät on tähän taulukkoon otettu muuttujien laskemista varten muokatusta aineistosta. Tyyppi Paikka TT40 TT luokka PMA PMA luokka Taksonit Yksiköt Pt_E Haukijoki 14 Hyvä 0,353 Hyvä Kk_E Koivujoki 9 Tyydyttävä 0,350 Erinomainen Kt_E Luvejoki 9 Tyydyttävä 0,353 Erinomainen Kk_E Palosenjoki 12 Hyvä 0,431 Erinomainen Pk_E Pappilanjoki 11 Tyydyttävä 0,350 Hyvä Yhteisömuuttujien arvot sijoittuvat keskimäärin hyvään luokkaan kaikille virtavesinäytteille (Pappilanjoki alarajalle). Koivujoen ja Luvejoen havaittu tyypille ominaisten taksonien määrä on vain tyydyttävä (9), vaikka prosenttinen mallinkaltaisuus on erinomaisella tasolla. sivu 7 / 17

8 Tarkasteltaessa näytteiden ekologisia jakaumia, nähdään että happamuuden osalta kaikissa näyteissä ovat hallitsevina neutrofiilit. Haukijoen ja Luvejoen näytteissä on erityisen vähän happamuutta suosivia asidofiilejä, ottaen huomioon jokien turvemaiden tyypin (Kuva 1). Kuva 1. Määritettyjen piileväkuorien jakautuminen ( ) eri ph-tasoja suosiviin lajeihin näytteissä. Kuva 2. Määritettyjen piileväkuorien jakautuminen ( ) eri saprobiatasoja suosiviin taksoneihin näytteissä. sivu 8 / 17

9 Saprobiatasot kertovat biologisesta hajotustoiminnasta ja veden kemiallisesta hapenkulutuksesta. Saprobiatasot ovat melko matalia, ja korkeampaa saprobiatasoa (meso-polysaprobit) edustavia taksoneita havaitaan vain pienillä osuuksilla, lähinnä Luvejoen näytteessä (Kuva 2). Kuva 3. Määritettyjen piileväkuorien jakautuminen ( ) eri trofia-tasoja suosiviin lajeihin näytteissä. Rehevöityminen näkyy alhaisia ravinnetasoja suosivien lajien (oligo- ja oligo-mesotrofit) ja korkeita ravinnetasoja suosivien (eutrofit ja meso-eutrofit) lajien suhteena (Kuva 3). Haukijoen näyte edustaa runsasravinteisia olosuhteita. Koivujoen ja Luvejoen lajistojen trofiavaatimukset ovat huonosti tunnettuja. Palosenjoen ja Pappilanjoen näytteissä on enemmän oligotrofeja kuin eutrofeja. JÄRVET: Taulukossa 8 on esitetty aineiston perustiedot ja tärkeimmät Omnidia-ohjelmiston laskemat muuttujat. Taulukossa 9 listataan yhteisömuuttujat, joiden perusteella päällyslevästön tila luokitellaan ympäristöhallinnon seurannoissa. sivu 9 / 17

10 Taulukko 8. Järvilitoraalinäytteistä laskettujen leväyksikköjen (piileväkuorien) määrä ja taksonien lukumäärä, ACID-arvot, sekä tärkeimpien Omnidia-ohjelmiston indeksien arvot. Paikka Kuoria Taksonit ADMI µm ACID IPS TDI %PT Akonvesi ,88 7, ,1 5,8 Muuruvesi ,88 7,05 17,2 10,4 3,8 Muuruvesi ,88 7,60 16,2 12,5 2,2 Nurmesjärvi ,84 7,06 15,9 10,9 2,2 Nurmesjärvi ,76 7,01 17,5 10,1 0,2 Nurmesjärvi ,84 7,52 16,7 10,4 5,3 Petosenlampi ,76 9,94 17,6 8,8 0 Petosenlampi ,78 9,93 17,8 9,2 0 Pieni-Panka x 3,96 18,9 11,9 0,5 Pieni-Panka ,82 6,34 17,9 15,1 0,7 Pieni-Panka ,88 5, ,9 2,4 Suurijärvi Hirviniemi ,84 8,53 16,6 13,2 0,2 Suurijärvi Rautan ,92 8,53 16,6 11,6 0 Varpanen x 4, ,5 Varpanen ,80 4,24 18,6 15,1 1,2 Varpanen x 4,52 18,6 12,6 8,6 Järvilitoraalinäytteiden IPS-arvoista ainoastaan Muuruvesi 2 ja Nurmesjärvi 1 sijoittuvat selkeästi hyvään luokkaan, ja muut näytteet vähintään erinomaisen luokan rajalle. TDI-arvot ovat runsasravinteisella tasolla ainoastaan Petosenlammen näytteille. Taulukko 9. Yhteisömuuttujien TT40 ja PMA arvot sekä niistä määräytyvät laatuluokat vuoden 2017 järvilitoraalinäytteille. Tyyppi Paikka TT TT PMA PMA Taksonit Yksiköt 40 luokka luokka Kh Akonvesi 3 21 Hyvä 0,358 Hyvä Kh Muuruvesi 1 19 Hyvä 0,238 Tyydyttävä Kh Muuruvesi 2 15 Tyydyttävä 0,247 Tyydyttävä Kh Nurmesjärvi 1 16 Tyydyttävä 0,149 Välttävä Kh Nurmesjärvi 2 17 Hyvä 0,281 Hyvä Kh Nurmesjärvi 3 20 Hyvä 0,178 Välttävä Rk (Vh_p) Petosenlampi 1 7 Välttävä 0,095 Välttävä Rk (Vh_p) Petosenlampi 2 6 Välttävä 0,122 Välttävä MRh_p Pieni-Panka 1 13 Hyvä 0,257 Tyydyttävä MRh_p Pieni-Panka 2 17 Erinomainen 0,302 Hyvä MRh_p Pieni-Panka 3 19 Erinomainen 0,434 Erinomainen Mh_p Suurijärvi Hirviniemi 14 Hyvä 0,171 Välttävä Mh_p Suurijärvi Rautan. 9 Tyydyttävä 0,110 Välttävä Ph Varpanen 1 17 Erinomainen 0,415 Erinomainen Ph Varpanen 2 14 Hyvä 0,421 Erinomainen Ph Varpanen 3 16 Erinomainen 0,276 Hyvä sivu 10 / 17

11 Yhteisömuuttujien perusteella Muuruvesi, Nurmesjärvi, Petosenlampi ja Suurijärvi eivät saavuta hyvää ekologista tilaa. Petosenlampi kuuluu runsaskalkkisten järvien tyyppiin, jota ei käytetä yhteisömuuttujien laskennassa, joten Petosenlammen tyyppinä on käytetty pientä vähähumuksista järveä. Tarkasteltaessa näytteiden happamuusvaatimusten jakaumia, nähdään että happamuusvaatimukset ovat keskimäärin lähellä neutraalia, paitsi Petosenlammen näytteille, jotka osoittavat veden pharvoa yli 7. Pieni-Pankan ja Varpasen näytteissä on eniten asidofiileja piileviä, osoittaen lievää happamuutta (Kuva 4). Kuva 4. Määritettyjen piileväkuorien jakautuminen ( ) eri ph-tasoja suosiviin lajeihin järvinäytteissä. sivu 11 / 17

12 Kuva 5. Määritettyjen piileväkuorien jakautuminen ( ) eri saprobiatasoja suosiviin taksoneihin järvinäytteissä. Saprobiatasot kertovat biologisesta hajotustoiminnasta ja veden kemiallisesta hapenkulutuksesta. Saprobiatasot ovat melko matalia, ja korkeampaa saprobiatasoa (meso-polysaprobit) edustavia taksoneita havaitaan vain hyvin pienillä osuuksilla (Kuva 5). Kuva 6. Määritettyjen piileväkuorien jakautuminen ( ) eri trofia-tasoja suosiviin lajeihin järvinäytteissä. sivu 12 / 17

13 Rehevöityminen näkyy alhaisia ravinnetasoja suosivien lajien (oligo- ja oligo-mesotrofit) ja korkeita ravinnetasoja suosivien (eutrofit ja meso-eutrofit) lajien suhteena (Kuva 6). Nurmesjärven ja Petosenlammen näytteissä on enemmän eutrofeja kuin oligotrofeja, mikä osoittaa reheviä olosuhteita. TULOSTEN TARKASTELU (aakkosjärjestyksessä, joet ensin) Haukijoki (pieni turvemaiden joki) Haukijoen näytteessä runsaimpia taksoneita ovat Achnanthidium minutissimum (leveät muodot) ja Fragilaria capucina-lajiryhmä. Lisäksi havaitaan mm. humusvesien planktisia Aulacoseira-suvun piileviä. Lajiston perusteella näyte edustaa humuksista ja mesotrofista veden laatua. IPS-arvo sijoittuu hyvään luokkaan, ja TDI-arvo mesotrofiselle tasolle. Yhteisömuuttujien arvot sijoittuvat hyvään laatuluokkaan. Koivujoki (keskisuuri kangasmaiden joki) Koivujoen näytteestä Achnanthidium minutissimum (leveät muodot) muodostaa lähes 80 %. Veden laadun ja ekologisen tilan arvio on siten tavallista epätarkempi. IPS-arvo sijoittuu hyvään luokkaan, ja TDI-arvo oligo-mesotrofiselle tasolle. Tyypille ominaisten taksonien määrä on vain tyydyttävä, mutta mallinkaltaisuus erinomainen. Luvejoki (keskisuuri turvemaiden joki) Achnanthidium minutissimum muodostaa Luvejoen näytteestä yli puolet. Rehevyyttä osoittaa noin 7 %:n osuudella havaittu Gomphonema parvulum f. parvulum. sivu 13 / 17

14 IPS-arvo sijoittuu erinomaiseen luokkaan, mutta TDI-arvo rehevälle tasolle. Tyypille ominaisten taksonien määrä on tyydyttävä, ja mallinkaltaisuus erinomainen. Kokonaisuutena ekologisen tilan arvio on epätarkka. Palosenjoki (keskisuuri kangasmaiden joki) Ryönänkosken näytteessä Achnanthidium minutissimum on runsain taksoni, ja lisäksi havaitaan mm. Aulacoseira-suvun lajeja, sekä tavallisia Fragilaria- ja Staurosira-lajeja. Piilevien koostumuksen perusteella joen veden laatu on lievästi humuksinen ja oligo-mesotrofinen. IPS-arvo sijoittuu erinomaiseen luokkaan, ja TDI-arvo vähäravinteiselle tasolle. Yhteisömuuttujista tyypille ominaisten taksonien määrä on hyvä, ja mallinkaltaisuus erinomainen. Pappilanjoki (pieni kangasmaiden joki) Pappilanjoen näytteessä runsaimmat taksonit ovat Achnanthidium minutissimum (leveät muodot) ja Karayevia suchlandtii. Lajisto kokonaisuutena osoittaa kiintoainekuormitusta luultavasti pääosin humuksen muodossa. IPS-arvo sijoittuu hyvään luokkaan, ja TDI-arvo runsasravinteiselle tasolle. Voimakastakin orgaanista kuormitusta kestävien taksonien määrä on huomattava 26 %. Tyypille ominaisten taksonien määrä on tyydyttävä ja mallinkaltaisuus hyvä. Kokonaisuutena näytteen voidaan katsoa edustavan niin huomattavaa muutosta luonnontilaisuus verrattuna (>50 %), että vesimuodostuma luokittuu tyydyttävään tilaan. Akonvesi (keskisuuri humusjärvi) Akonveden näytteessä runsain taksoni on Achnanthidium minutissimum (leveät muodot). Lisäksi havaitaan mm. Fragilaria capucina-lajiryhmä, ja Tabellaria flocculosa. Näytteessä havaitaan melko runsas piilevälajisto, jossa vähälukuisina monia reheviä vesiä suosivia lajeja. IPS-arvo sijoittuu erinomaisen luokan rajalle, ja TDI-arvo melko vähäravinteiselle tasolle. Yhteisömuuttujat sijoittuvat hyvään luokkaan. Kokonaisuutena näyte osoittaa järvityyppi huomioon sivu 14 / 17

15 ottaen happamuudeltaan neutraalia, vain lievästi humuksista, hyvin puskuroitua ja lievästi rehevöitynyttä veden laatua. Muuruvesi, 2 näytettä (keskisuuri humusjärvi) Molemmissa tutkituissa näytteissä runsain taksoni on Achnanthidium minutissimum (leveät muodot). Näytteessä 1 havaitaan runsaana Stauroforma exiguiformis. Lajistot kokonaisuutena osoittavat neutraalia, puskuroitua ja keskiravinteista veden laatua. IPS-arvot sijoittuvat erinomaisen luokan rajalle ja hyvään luokkaan. TDI-arvot osoittavat lähinnä mesotrofiaa. Näytteen 1 tyypille ominaisten taksonien määrä on hyvä, muuten yhteisömuuttujien arvot sijoittuvat tyydyttävään luokkaan. Nurmesjärvi, 3 näytettä (keskisuuri humusjärvi) Näytteessä 1 runsain taksoni on planktinen Aulacoseira ambigua, ja näytteissä 2 ja 3 Achnanthidium minutissimum. Näytteissä havaitaan runsaasti laaja-alaisia piileviä, mutta vähän varsinaisia rehevyyden indikaattoreita. Veden laatu on lajistojen perusteella lievästi humuksista, neutraalia ja keskiravinteista. IPS-arvot sijoittuvat hyvään luokkaan tai erinomaisen luokan rajalle. TDI-arvot sijoittuvat keskiravinteiselle tasolle. Yhteisömuuttujien arvot vaihtelevat hyvän ja välttävän välillä, keskimäärin sijoittuen tyydyttävään luokkaan. Petosenlampi, 2 näytettä (runsaskalkkinen järvi, toissijainen tyyppi vähähumuksinen pieni järvi) Näytteissä runsain taksoni on Achnanthidium minutissimum, mutta runsaina havaitaan myös Epithemia sorex, Encyonema cf. reichardtii, Nitzschia acidoclinata ja N. alpina. Erikoinen lajisto edustaa alkaalisia olosuhteita runsaskalkkiselle järvelle tyypillisesti. Lajistot eivät kuitenkaan osoita korkeita fosforipitoisuuksia. IPS-arvot sijoittuvat erinomaiseen luokkaan, mutta TDI-arvot runsasravinteiselle tasolle. Runsaskalkkisten järvien tyyppi ei ole mukana yhteisömuuttujien laskennassa, joten laskentaan sivu 15 / 17

16 käytettiin vähähumuksisten järvien tyyppiä, mikä ei edusta hyvin Petosenlampea. Kaikki yhteisömuuttujien arvot sijoittuvat välttävään luokkaan. Asiantuntija-arviona näytteet edustavat lähinnä hyvää ekologista tilaa. Pieni-Panka, 3 näytettä (matala runsashumuksinen pieni järvi) Näytteessä 1 runsain taksoni on Stauroforma exiguiformis, näytteessä 2 Aulacoseira ambigua, ja näytteessä 3 Tabellaria flocculosa. Näytteiden koostumuksessa järven sisällä on poikkeuksellisen suuret erot. Näytteet edustavat humuksista veden laatua, mutta myös hyvää puskurikykyä, joten veden ph ei ole kovin alhainen. Ravinteisuus on lähinnä mesotrofisella tasolla. IPS-arvot sijoittuvat erinomaiseen luokkaan, ja TDI-arvot keskiravinteiselle tasolle (näytteelle 2 vähäravinteiselle tasolle). Yhteisömuuttujien arvot vaihtelevat erinomaisesta tyydyttävään, ollen keskimäärin hyvällä tasolla. Suurijärvi, 2 näytettä (pieni matala humusjärvi) Molemmissa näytteissä Achnanthidium minutissimum (leveät muodot) muodostaa noin puolet piilevistä. Muu lajisto (mm. Encyonopsis minuta, Staurosira-suku) osoittaa neutraaleja tai alkaalisia, vähähumuksisia olosuhteita. Rehevyystason arviointi on epätarkkaa. IPS-arvot sijoittuvat erinomaisen luokan rajalle, ja TDI-arvot (oligo-)mesotrofiselle tasolle. Tyypille ominaisten taksonien määrä on hyvä ja tyydyttävä, mutta mallinkaltaisuus vain välttävä. Piilevien koostumus on tyypillinen vähähumuksiselle järvelle, joten vertailu humusjärviin tuottaa alhaisen luokituksen. Varpanen, 3 näytettä (pieni humusjärvi) Näytteissä 1 ja 3 runsain taksoni on Stauforma exiguiformis, ja näytteessä 2 Aulacoseira ambigua. Näytteiden koostumus osoittaa humuksista, lievästi hapanta, vähintään keskiravinteista vedenlaatua. IPS-arvot sijoittuvat erinomaiseen luokkaan, ja TDI-arvot oligotrofiselle tasolle (näyte 3 oligomesotrofinen). Yhteisömuuttujat sijoittuvat voittopuolisesti erinomaiseen luokkaan. Rehevyyden ja sivu 16 / 17

17 kohtalaisen runsaan planktonin vuoksi asiantuntija-arviona näytteet edustavat lähinnä hyvää ekologista tilaa. KIRJALLISUUS Andrén, C. and Jarlman, A. (2008). Benthic diatoms as indicators of acidity in streams. Fundamental and Applied Limnology 173/3 : Cemagref (1982). Etude des méthodes biologiques d appréciation quantitative de la qualité des eaux., Q.E. Lyon-A.F.Bassion Rhône-Méditeranée-Corse: 218. CEN/TC 230 (2004) Water quality Guidance standard for the identification, enumeration and interpretation of benthic diatom samples from running waters. European Standard EN 14407, 8/2004. Eloranta, P., Karjalainen, S.-M. & Vuori, K.-M. (2007) Piileväyhteisöt jokivesien ekologisen tilan luokittelussa ja seurannassa menetelmäohjeet. Ympäristöopas Kahlert, M. et al. (2009). "Harmonization is more important than experience - results of the first Nordic-Baltic diatom intercalibration exercise 2007 (stream monitoring)." Journal of Applied Phycology 21: Kelly M.G. (1998) Use of the Trophic Diatom Index to monitor eutrophication in rivers. Wat. Res. 32: Van Dam H., Mertens A & Sinkeldam J (1994) A coded checklist and ecological indicator values of freshwater diatoms from the Netherlands, Netherlands Journal of Aquatic Ecology 28, MÄÄRITYSKIRJALLISUUS Cantonati M., Kelly M.G. & Lange-Bertalot H Freshwater Benthic Diatoms of Central Europe: Over 800 Common Species used in Ecological Assessment. Koeltz Botanical Books. Krammer K. & Lange-Bertalot H Bacillariophyceae. Teil 1-4. Süsswasserflora von Mitteleuropa, Band 4/1-4. G. Fischer Verlag, Stuttgart. Krammer K. (2002) Diatoms of Europe, vol. 3. Cymbella. A.R.G. Gantner Verlag K. Lange-Bertalot H. (2001) Diatoms of Europe, vol. 2. Navicula sensu stricto 10 genera separated from Navicula sensu lato Frustulia. A.R.G. Gantner-Verlag K.G. Lange-Bertalot H. (ed. 2011) Diatomeen im Süsswasser-Benthos von Mitteleuropa. A.R.G. Gantner-Verlag K.G. sivu 17 / 17