7/2002. Suomen malli tuloksia luottamuksella ja yhteistyöllä. SAK:n tavoitteet vaalikaudelle SUOMEN AMMATTILIITTOJEN KESKUSJÄRJESTÖ

Transkriptio

1 7/2002 Suomen malli tuloksia luottamuksella ja yhteistyöllä SAK:n tavoitteet vaalikaudelle SUOMEN AMMATTILIITTOJEN KESKUSJÄRJESTÖ

2 Lokakuu 2002 Lisätietoja: Sinikka Näätsaari puh. (09) SAK, PL 157 FIN Helsinki Tilaukset: SAK/postitus puh. (09)

3 SAK:n tavoitteet vaalikaudelle Suomen malli tuloksia luottamuksella ja yhteistyöllä 3 Vaalikauden haasteet 3 Suomesta parempi paikka palkansaajan elää 6 Työtä ja toimeentuloa 6 Työllisyysaste 75 prosenttiin 6 Verotuksen painopistettä muutettava 7 Työllisyysasteen nostamiseksi tarvitaan aktiivitoimia 8 Nuorille yhteiskuntatakuu 9 Suomessa tarvitaan harkittua ulkomaalaispolitiikkaa 9 Suomalaiset työmarkkinasuhteet rakentuneet luottamukselle 10 Suomalainen sopimusmalli tuottanut tuloksia 10 Sopimusjärjestelmä pidettävä vankalla pohjalla 11 Suomalaiset vähimmäisehdot kansalaisuudesta riippumatta samat 11 Sopimusjärjestelmän turvaaminen kilpailulta 12 Julkisen sektorin palkkausjärjestelmiä kehitettävä 12 Huomio työyhteisöjen kehittämiseen ja vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen 13 Työelämää kehitetty, mutta työtä jatkettava 13 Enemmän aikaa lapsille 13 Turvallisuutta työsuhteissa ja työelämän muutoksessa 14 On osallistumisjärjestelmien kehittämisen vuoro 15 Ikääntyvien työntekijöiden asema ja sukupolvenvaihdosjärjestelyt16 Työaikaa lyhennettävä eurooppalaiseen tahtiin 16 Terveellisen työn oikeudet kaikille 17 Työelämän kehittämisohjelmia jatkettava ja monipuolistettava 18 Yritysten kannettava yhteiskuntavastuunsa 19 Yhteiskuntavastuuta maailmanlaajuisesti 19 Kolmikantainen yhteiskunnallisen vastuun toimintaohjelma 20 Työnantajien vastuu verkostoituneessa tuotantomallissa 20 Työehdoilla ja oloilla kilpailuttaminen estettävä 21 Osaamisella työtä, hyvinvointia ja turvallisuutta muutoksissa 22 Osaaminen on parasta työsuhdeturvaa 22 Tasa-arvoiset mahdollisuudet 22 Hyvä koulu lapsen ja perheen tukena 22 Ammatillinen koulutus vetovoimaiseksi 23 Haasteena aikuiskoulutus 23 Ammattikorkeakouluja kehitettävä 24 Koulutusta kehitettävä yhteistyössä työelämän kanssa 25 Kulttuuripalveluista huolehdittava 25 SAK TAVOITTEET VAALIKAUDELLE

4 Sosiaalivakuutusta ja palveluja kehitettävä työelämän muutokset huomioon ottaen 25 Työttömyysturva keskeinen osa palkansaajan sosiaaliturvaa 26 Työeläkeuudistus saatettava loppuun 26 Varhaiskuntoutukseen huomiota 27 Kansaneläkelaitoksen rahoitus selkeäksi 28 Tarvitaan aktivoivaa sosiaalipolitiikkaa 28 Sosiaali- ja terveyspalveluja kehitettävä 29 Suomesta parempi paikka tuotannon sijoittua 30 Aktiiviseen elinkeinopolitiikkaan 30 Valtion omistajaohjausta parannettava 30 Tutkimuksesta ja tuotekehittelystä huolehdittava 31 Riskirahoituksen mahdollisuuksia lisättävä 31 Liikenne turvalliseksi ja väylät kuntoon 32 Asuntopolitiikalla tuettava työssäkäynnin edellytyksiä 34 Ympäristöteknologiasta ja kestävästä kehityksestä menestystekijä 35 Kestävän kehityksen kolme pilaria 35 Monipuolista energialinjaa jatkettava 36 Kumppanuudella ja osaamisella tehoa aluekehittämiseen 37 Suomelle aktiivinen rooli kansainvälisessä yhteisössä 38 EU:sta vahvempi toimija 38 Maailmankaupalle reilut pelisäännöt 38 Sosiaalinen pääoma Suomen vahvuutena 40 2 S AK TAVOITTEET VAALIKAUDELLE

5 Suomen malli tuloksia luottamuksella ja yhteistyöllä Suomi nousi lamasta kansainvälisesti ainutlaatuisella sopimiseen perustuvalla yhteistyöllä. Tämä Suomen malli on tehnyt mahdolliseksi luoda yli uutta työpaikkaa ja parantaa suomalaisten toimeentuloa sekä kehittää työelämää ja sosiaaliturvaa. SAK:n tavoitteena on, että sopimisen, luottamuksen ja sosiaalisen pääoman sekä yhteisvastuun Suomi on entistä parempi koti niin palkansaajalle kuin tuotannollekin. Sopimiseen perustuvalla yhteiskunnalla kolmikantayhteistyöllä - voidaan jatkossakin saada parhaat tulokset. Ammattiyhdistysliike on olennainen osa kansalaisyhteiskuntaa. Tässä asiakirjassa SAK esittää omia tavoitteitaan ja lähtökohtiaan pidettäviä eduskuntavaaleja edeltävää keskustelua varten. Suomessa, kuten muissakin eurooppalaisissa demokratioissa, on turvattu työntekijöiden neuvottelu-, sopimus- ja työtaisteluoikeudet. Työehtosopimukset takaavat työntekijöiden palkat ja muut vähimmäisehdot. Mielekäs työ antaa paitsi toimeentulon myös tyydytystä tekijälleen ja merkitystä koko elämälle. Työtä tekemällä jokainen osallistuu yhteiskunnan rakentamiseen voimiensa ja kykyjensä mukaan. Hyvinvointi syntyy työstä. Siksi työttömyys on aina vakava inhimillinen ja yhteiskunnallinen ongelma. Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta rakentuu sopimiseen perustuvaan ansioturvaan, sitä täydentävään vähimmäisturvaan sekä kaikille yhteisiin, valtaosin verorahoitteisiin hyvinvointipalveluihin. Työmarkkinajärjestöjen vastuulla on erityisesti sopiminen työhön liittyvästä sosiaaliturvasta. Työlainsäädännöllä työntekijöille on turvattu perussuoja työsuhteissa. Hyvinvointimallimme on merkittävästi vaikuttanut sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja yhteiskunnallisen tasa-arvon edistämiseen. Hyvinvointiyhteiskuntaa on edelleen kehitettävä niin, että pystymme parantamaan työllisyyttä. Samalla on vastattava työelämän pirstaloitumisen ja epävarmuuden, pitkäaikaistyöttömyyden, syrjäytymisuhkien ja ikääntymisen vaatimuksiin. SAK TAVOITTEET VAALIKAUDELLE

6 Vaalikauden haasteet Tulevalla vaalikaudella Suomi on suurten haasteiden edessä. Haasteista tärkeimpiä ovat globalisaation vaikutukset ja väestön ikärakenteen muutos. Globalisaatio, maailmanlaajuinen keskinäinen riippuvuus, muokkaa yritysten toimintaa, työelämää ja ihmisten arkipäivää. Suuri suomalainen sukupolvenvaihdos aiheuttaa muutoksen osaamisen siirtämisessä työelämässä, yhteiskunnan palvelutarpeessa ja sosiaaliturvan rahoituksessa. Sukupolvenvaihdoksen hoitaminen hallitusti edellyttää yhteiskuntapolitiikan osapuolten yhteistyötä ja asian kokoavaa tarkastelua seuraavassa hallitusohjelmassa. Muuttuvassa maailmassa on huolehdittava, että Suomi on entistä parempi paikka ihmisille elää ja yrityksille sijoittua. Kansalaisten kannalta tämä tarkoittaa työn ja toimeentulon turvaamista niin, että mahdollisimman moni on mukana työelämässä ja palkka- ja muut työehdot ovat kunnossa. Ihmisillä on oltava mahdollisuus itsensä kehittämiseen ja työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen. Yritysten kannalta on tärkeää, että tarjolla on osaavaa työvoimaa, toimiva tuotannon perusrakenne ja viihtyisä ympäristö. Suomen menestyminen pohjautuu ennen kaikkea siihen, että työntekijöillä on todelliset vaikutusmahdollisuudet työyhteisöissä ja yrityksillä luottamus siihen, että toiminta on ennustettavaa ja pelisäännöt ovat tiedossa. Sosiaalisen pääoman merkitys - se, että voi luottaa toisiin yhteiskunnassa ja työelämässä - on suuri. Tällä vuosikymmenellä tärkein tavoite on työllisyysasteen nostaminen 75 prosenttiin ja työttömyysasteen painaminen viiden prosentin tasoon. Tavoitteen toteutuminen edellyttää vakaata talouskasvua, jonka turvaamiseen talous-, elinkeino- ja muun yhteiskuntapolitiikan on tähdättävä. Globalisaatio voimistuu edelleen. Suomalaistenkin elämä on entistä riippuvaisempi kansainvälisestä talouskehityksestä. Haitallinen kansainvälinen verokilpailu sekä EU:n jäsenyys vaikuttavat yhä enemmän myös kansalliseen politiikkaan. Globalisaation myötä työelämään on tullut uutta epävarmuutta, johon kansallisesti on entistä vaikeampi vaikuttaa. Yrityksissä ja pääomamarkkinoilla haetaan nopeita tuottoja, kapea-alaista kilpailukykyä ja kulujen leikkaamista henkilöstön kustannuksella. Organisaatiomuutokset ovat merkinneet verkostoitunutta tuotantotapaa, ulkoistamisia, yhtiöittämisiä, ostopalveluja, alihankintaa, sopimusvalmistamista, liikkeen luovutuksia, fuusioita ja kilpailuttamisia. Työvoiman käyttötapoja on joustavoitettu epätyypillisillä työsuhteilla. Sopeutuminen maailmanmarkkinoihin ei saa merkitä ihmisten unohtamista ja markkinavoimien sanelua. Haasteena on muutoksen ja turvallisuuden yhteensovittaminen. Yritykset on eri keinoin saatava kantamaan yhteiskuntavastuutaan niin Suomessa kuin muissa maissa. Uusien maiden tuleminen EU:n jäseneksi vaikuttaa paitsi EU:n kehitykseen, myös jäsenmaihin. Laajentuminen vahvistaa EU:n asemaa ja lisää kansalaisten hyvinvointia. Laajentuminen on toteutettava hallitusti. Työvoiman ja eräiden palvelujen liikkuvuuteen on sovellettava riittäviä siirtymäaikoja ja työehtojen valvontaa on parannettava keinottelun ja työehtojen polkemisen estämiseksi. 4 S AK TAVOITTEET VAALIKAUDELLE

7 Kansantalouden vakauden turvaaminen vaatii jatkossakin talous- ja työmarkkinapolitiikan yhteensovittamista, johon työmarkkinaosapuolten ja valtiovallan laajapohjainen yhteistyö, osapuolten neuvottelutoiminta sekä suomalaiselle yhteiskunnalle ominainen yhdessä sopimisen toimintatapa tarjoavat hyvät mahdollisuudet. Yritys- ja sijoitustoiminnan maailmanlaajuistuessa on yhä tärkeämpää huolehtia siitä, että Suomi pysyy vetovoimaisena tuotannon sijaintialueena ja sijoitusten kohteena, ja että erityisesti talouden tulevaisuuden kannalta keskeiset osaamiskeskittymät säilyvät Suomessa. Kansantalouden ja yritysten reaalinen, osaamiseen ja tuottavuuteen perustuva kilpailukyky on pidettävä jatkossakin korkeana. Tutkimus- ja tuotekehityspanostusten on pysyttävä riittävän korkeina ja vaikutuksiltaan tehokkaina niin yksityisessä kuin julkisessa sektorissa. Korkeatasoiseen ja laaja-alaiseen koulutukseen on suunnattava tarvittavat voimavarat sekä varmistettava taloudellisen ja yhteiskunnallisen perusrakenteen, infrastruktuurin, toimivuus ja hyvä laatutaso. Kuluvan vuosikymmenen aikana työelämästä poistuu työntekijää. Samanaikaisesti työelämässä on noin henkilöä vailla perusasteen jälkeistä koulutusta. Työssä jaksamisen edistäminen ja työyhteisöjen kehittäminen ovat avainasemassa keskimääräisen eläkkeellesiirtymisiän nostamisessa ja työvoiman saatavuuteen liittyvien ongelmien vähentämisessä. Suomen väestön ikärakenteen muutos seuraavien vuosikymmenien aikana vaikuttaa sosiaaliturvan rahoituspohjaan, kasvattaa eläkemenoja ja sairaudesta aiheutuvia kustannuksia sekä luo kasvavia haasteita lisätä hoivapalveluja. Hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksesta on huolehdittava ja kohotettava julkisten palvelujen tuottavuutta erityisesti hallintoa, johtamista ja uuden tietotekniikan soveltamista kehittäen. Siten on mahdollista parantaa palveluja, vahvistaa nykypohjaista lakisääteistä sosiaalivakuutusta ja kehittää tulonsiirtoja. Suomen on huolehdittava myös tulevista sukupolvista. 24-tuntinen yhteiskunta on synnyttänyt uusia haasteita yhteensovittaa työtä ja perhe-elämää. Pienten lasten vanhemmille on annettava paremmat mahdollisuudet työ- ja perheelämän yhteensovittamiseen mm. työaika- ja työjärjestelyjen avulla. Myös pienten koululaisten vanhempien mahdollisuuksia lyhentää työaikaansa tulee lisätä. Lapsiperheiden palveluja on kehitettävä mukaan lukien koululaisten iltapäivä- ja kerhotoiminta. Työllisyyttä tulee kohentaa myös verotuksen, sosiaaliturvan, koulutus- ja työvoimapolitiikan sekä alue- ja asuntopolitiikan keinoin. Rakenteellisesti vaikean, erityisesti pitkäaikaisen työttömyyden torjumiseen on suunnattava tarvittavat erityiset toimet ja niiden edellyttämät voimavarat. Toimeentulo- ja syrjäytymisongelmia ehkäistään parhaiten työmahdollisuuksia tarjoamalla. Erityinen huomio on kiinnitettävä sukupolvesta toiseen periytyvän syrjäytymisen ehkäisemiseen. SAK TAVOITTEET VAALIKAUDELLE

8 Suomesta parempi paikka palkansaajan elää Työtä ja toimeentuloa Maailmanlaajuiset tavara-, palvelu- ja pääomamarkkinat sekä tietotekniikan alati kehittyvät sovellutusmahdollisuudet ovat tuoneet palkansaajien elämään uutta epävarmuutta. Alkavalla vaalikaudella korostuu osaaminen ja työvoiman markkinoiden kansainvälistyminen. Uusliberaalien talousoppien suosio on samanaikaisesti nostanut esille talousongelmien ainoana ratkaisuna markkinavoimien vapauksien lisäämisen, sosiaaliturvan heikennykset ja muut ns. rakenteelliset uudistukset sekä syytökset suhdannepolitiikan ja aktiivisen työvoimapolitiikan vanhanaikaisuudesta. Kansainvälinen kilpailu ja talouden muutokset uhkaavat jakaa ihmiset uusia mahdollisuuksia saaviin menestyjiin ja työpaikkansa menettäviin häviäjiin. SAK:n mielestä talouselämää on kehitettävä ihmisten lähtökohdista ja tavoitteena on oltava elintason parantaminen, ei pelkkä yritysten ja pääoman vallan ja vapauksien lisääminen. Tarjolla on oltava mielekkäitä, kohtuullisen toimeentulon tarjoavia työpaikkoja kaikille työtä haluaville. Yritysten on tunnustettava yhteiskunnallinen vastuunsa, eikä niiden pidä olla pelkkiä omistajien ja ylimmän johdon rahastusvälineitä. Euroopan Unionin on palautettava ihmisen vaikutusmahdollisuuksia talouspolitiikkaan ja vältettävä liiallista keskittymistä yritysten vapauksien lisäämiseen. Euroopan Keskuspankin on hintavakauden ohella tavoiteltava hyvää työllisyyttä. Suomessa hallituksen pitää budjettipolitiikallaan tukea työllisyyttä, eikä rajoittua suhdanteista riippumattomasti valtion velan lyhentämiseen. Kansainvälisen talouden lisääntyneiden riskien ja epävarmuuden takia korostuu Suomessa harjoitettavan pitkäjänteisen, talouden vakautta ja ennustettavuutta tukevan, luottamusta vahvistavan talouspolitiikan merkitys. Työmarkkinaosapuolten ja valtiovallan laajapohjaisella, keskinäiseen luottamukseen ja sopimiseen perustuvalla Suomen työmarkkinamallilla pidetään kotipesä parhaiten kunnossa, kun maailmalla myrskyää. Yhteiskunnallisista ja taloudellisista epäkohdista vakavin on edelleen aivan liian korkea työttömyys, erityisesti pitkäaikaistyöttömyys ja siihen liittyvä syrjäytymisuhka. Työttömyyden määrätietoinen ja mahdollisimman nopea alentaminen kohti täystyöllisyyttä on seuraavalla vaalikaudella harjoitettavan talouspolitiikan päätehtävä. Työllisyysaste 75 prosenttiin Viime vuosikymmenen puolivälistä lähtien talouspolitiikan tulokset ovat olleet myönteisiä. Suomen taloudellinen kasvu on ollut läntisten teollisuusmaiden nopeimpia ja työllisyystilanne on parantunut tuntuvasti. Talouskasvun myötä on voitu työllistää yli henkilöä enemmän. Hintojen nousu on vakiintunut matalalle tasolle. Palkkatulojen verotusta on voitu keventää tuntuvasti. Julkinen talous on vahvistunut ja muuttunut rakenteellisesti ylijäämäiseksi. Valtion velka on alentunut radikaalisti ja on nyt suhteessa kokonaistuotantoon jo teollisuus- 6 S AK TAVOITTEET VAALIKAUDELLE

9 maiden alhaisimpia. Viennin huikean kasvun aikaansaaman ylijäämän ansiosta Suomen kansantaloudella on jo enemmän saatavia ulkomailta kuin sinne on velkaa. Työllisyysasteen kohottamisen välttämätön edellytys on riittävän ripeän talouskasvun jatkuminen. Talouskasvun myötä verokertymä kasvaa, julkinen talous vahvistuu, laadukkaat julkiset palvelut ja kohtuullinen sosiaaliturva voidaan säilyttää, ja lisäksi työn verotusta voidaan maltillisesti keventää. Tällaisen myönteisen kehän aikaansaaminen on myös tulevan vaalikauden mahdollisuus. Suomen muita teollisuusmaita nopeammalle talouskasvulle ei lähivuosina ole rakenteellisia esteitä. Uhka eläkkeiden rahoitusvajeesta on torjuttu eläkeuudistuksella, julkinen velka on hallinnassa, yritysten ja kotitalouksien rahoitusasema on vahva, työmarkkinat ovat yhdet Euroopan joustavimmista ja luotettavimmista, ennestään korkeaa osaamista kehitetään, sosiaaliturva ja palvelut tukevat työssäkäyntiä ja työn verotuksen korjaaminen on käynnissä. Työvoiman määrän vähentyminen yhdistettynä talouskasvun jatkumiseen mahdollistaa etenemisen täystyöllisyyteen. Vuosikymmenen loppuun mennessä on tavoiteltava 75 prosentin työllisyysastetta ja työttömyys on painettava enintään viiteen prosenttiin. Tavoitteen saavuttamista vaikeuttaa työikäisen väestön ikärakenteen muuttuminen niin, että väestöennusteiden mukaan vuosikymmenen puolivälin jälkeen väestön määrä kasvaa vain yli 55-vuotiaiden ikäryhmissä. Keskimääräistä eläkkeelle siirtymisikää on voitava nostaa 2 3 vuodella nykyisestä 59 ikävuodesta. Tämä edellyttää sovittujen eläkeuudistusten lisäksi muun muassa työelämän kehittämistä, mahdollisuutta elinikäiseen oppimiseen ja aktiivista työvoimapolitiikkaa. Työllisyysasteen nostamistavoitteessa onnistuminen edellyttää jatkossakin naisten korkeaa työssäkäyntiastetta. Onkin luotava malleja, jotka tarjoavat nykyistä paremmin pienten lasten vanhemmille mahdollisuuden todelliseen työ- ja perheelämän yhteensovittaminen. Verotuksen painopistettä muutettava Veropohjan vahvistaminen on tärkeää, jotta jatkossakin voidaan turvata kattavat hyvinvointipalvelut ja kohtuullinen sosiaaliturva sekä tasoittaa tuloeroja. Verotukselle on löydettävä taso, joka lisäksi tukee talouskasvua, työllisyysasteen nousua ja vakaata julkista taloutta. Noususuhdanteessa julkisen talouden ylijäämästä osa tulee käyttää julkisen velan lyhentämiseen, mikä pienentää korkomenoja ja luo näin taloudellista liikkumavaraa. Osa liikkumavarasta tarvitaan kasvuedellytyksiä vahvistavaan talouden perusrakenteen kehittämiseen. Tulevina vuosina on varauduttava muun muassa väestön ikääntymisen aiheuttamaan menojen kasvuun. Julkisen talouden tulojen supistumista puolestaan aiheuttaa ainakin auto-, alkoholijuoma- ja tupakkaverojen tuottojen vähentyminen. Tämän vuoksi lähivuosina ei ole tilaa mittaviin muihin veronkevennyksiin. SAK TAVOITTEET VAALIKAUDELLE

10 Valtion rahoitustasapainoa heikentänee myös EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistus, joka aiheuttaa paineita kasvattaa kansallista maataloustukea. Valtiontalouden näkymät eivät kestä mittavia elinkeinotukia, vaan ne on arvioitava uudelleen. Työn verotusta on kevennettävä siirtämällä verotuksen painopistettä pääomatulojen, kiinteistövarallisuuden ja ympäristöverojen suuntaan. Veronkevennyksiä ei pidä rahoittaa supistamalla kansalaisille tärkeitä julkisia palveluja tai sosiaalisia tulonsiirtoja. Palkkaverotuksen kevennysvara on käytettävä pieni- ja keskituloisten palkansaajien verotuksen alentamiseen, mikä tuottaa myös parhaat työllisyysvaikutukset. Työnteon pitää olla kannattavaa. Siksi työssäkäynnistä aiheutuvat menot on täysimääräisesti huomioitava verotuksessa. Matkakuluvähennyksen korkea omavastuu ei ole tämän kanssa sopusoinnussa. Matkakuluvähennyksen omavastuuosuus on perusteltua poistaa vaalikauden aikana. Osana verotuksen painopisteen siirtämistä pääomatulojen suuntaan on vähintäänkin supistettava yhtiöveron hyvitysjärjestelmää. Veroluonteisten työnantajamaksujen kohdentamisessa yksityisen ja julkisen sektorin työnantajia on kohdeltava samalla tavalla. Sosiaalivakuutuksen rahoituksen perusteettomia ja maksujen kiertämiseen houkuttelevia portaita ja rajoja tulee välttää. Kuntien liikkumavaraa kiinteistöverotuksessa on lisättävä nostamalla kiinteistöveroprosentin ylärajaa ja kiinteistöverotus on ulotettava maa- ja metsätalousmaahan. EU:n käynnistämä työvaltaisten palvelualojen arvonlisäverokokeilu jatkuu kuluvan vuoden loppuun. Kokeilun aikana jäsenvaltiot ovat voineet tilapäisesti soveltaa eräille palvelualoille yleistä verokantaa alempaa verotusta. Kokeilun päätyttyä komissiolla on tarkoitus ottaa käsittelyyn alennettujen arvonlisäverokantojen lista. Tässä yhteydessä Suomen tulee esittää työvoimavaltaisten palvelujen, erityisesti ravintoloiden ja henkilöstöruokaloiden ruokatarjoilun ottamista alennettujen arvonlisäverokantojen listalle. Tarjoilutoiminnan ja henkilöstöruokalatoiminnan arvonlisäverokanta tulee alentaa samaksi kuin elintarvikkeiden arvonlisäverokanta eli 17 prosenttiin. Laajempaa arvonlisäverokannan alentamista vaikeuttaa alkoholijuomaveron ja mahdollisesti myös tupakkaveron sekä autoveron aleneminen. Mikäli välillisen verotuksen alentamisvaraa myöhemmin kuitenkin syntyy, tulee se suunnata elintarvikkeiden EU:n keskitasoa korkeamman arvonlisäverokannan alentamiseen. Työllisyysasteen nostamiseksi tarvitaan aktiivitoimia Työssäkäyvien mahdollisuuksia osaamisen kehittämiseen ja koulutukseen on lisättävä. Työelämässä on noin henkilöä, joilta puuttuu perusasteen jälkeinen tutkinto. Tämä on merkittävä riski työllisyyden kannalta. Työttömyyden ennaltaehkäisemiseksi ja työllisyysasteen nostamiseksi on lisättävä investointeja aikuisväestön osaamiseen. 8 S AK TAVOITTEET VAALIKAUDELLE

11 Työllisyysasteen nostaminen 75 prosenttiin edellyttää aktiivista työvoimapolitiikkaa. Aktiivisten toimenpiteiden voimavarat on turvattava. Aktiivisissa toimenpiteissä on aina painotettava työnhakijan osaamisen kehittämistä. Samalla on kuitenkin huomioitava työttömien koulutustaustasta, aiemmasta työurasta, iästä ja muista tekijöistä johtuvat yksilölliset erot aktiivitoimien tarpeissa. Työllisyysastetta voidaan nostaa myös lisäämällä kokoaikatyön määrää. Monilla aloilla erityisesti naiset joutuvat tekemään osa-aikatyötä, koska kokoaikatyötä ei ole tarjolla. Kokoaikatyötä tarjoamalla voitaisiin työllisyysasteen nostamisen ohella poistaa monia osa-aikatyöntekijöiden sosiaaliturvan ja työsuhteeseen liittyvien etuuksien kertymään liittyviä ongelmia. Nuorille yhteiskuntatakuu Nuorten osallisuutta yhteiskunnassa on lisättävä. Tämä vaatii yhteistyötä eri toimijoiden kesken. Keväällä 2002 käynnistetty nuorten osallisuushanke esittikin toimenpide-ohjelman, josta työmarkkinajärjestöjen vastuulla ovat erityisesti työelämään liittyvät asiat. Erityisen tärkeää on varmistaa, että nuoret jatkavat opintojaan peruskoulun jälkeen ja työllistyvät heti koulutuksen saatuaan. Monipuolinen henkilöstörakenne on lähestyvässä sukupolvenvaihdoksessa yrityksille etu. Myös kesätyömahdollisuuksia tulee lisätä. Työttömistä nuorista ammatillinen koulutus puuttuu 46 prosentilta. Nuorten syrjäytyminen on katkaistava ajoissa aktiivitoimien avulla. Nuorille on rakennettava aukoton yhteiskuntatakuumalli siten, että koulutus-, harjoittelu- tai työpaikka on aina ensisijainen vaihtoehto pelkkään passiiviseen rahanjakoon verrattuna. Suomessa tarvitaan harkittua ulkomaalaispolitiikkaa Ulkomaalaisia asuu Suomessa noin eli kaksi prosenttia väestöstä. Heistä avoimille työmarkkinoille oli vuonna 2001 sijoittunut henkilöä. Työvoimakoulutuksen oli aloittanut henkilöä, työllistämistoimenpiteillä oli sijoitettu maahanmuuttajaa ja oli työttöminä työnhakijoina. Työttömyysprosentti maahanmuuttajien keskuudessa on noin 30 prosenttia. Työttömyysluvut ovat korkeita etenkin Afrikasta ja Lähi-idästä tulleiden turvapaikanhakijoiden keskuudessa. Työllisyysaste Suomessa on edelleen vain noin 68 prosenttia, kun se vielä vuonna 1989 oli miltei 75 prosenttia. Työttömyysaste pysyttelee sitkeästi yli yhdeksän prosentin. Suomella on siis edelleen huomattava oma työvoimareservi, jonka työllistäminen on ensisijainen tehtävä. Tarvetta suureen Suomeen suuntautuvaan muuttoliikkeeseen ei työnantajien päinvastaisista vaatimuksista huolimatta ole. Työvoimatarve voidaan jatkossakin tyydyttää pääosin kotimaisin voimin. Kansainvälistymisen edetessä työelämä ja koko Suomi muuttuu kuitenkin yhä monikulttuurisemmaksi. Siihen on varauduttava harkitulla maahanmuuttopolitiikalla, jonka suuntaviivoista on sovittava viimeistään seuraavassa hallitusohjelmassa. Sitä edellyttää myös EU:n laajentuminen, jonka jälkeen vapaan liikkuvuuden SAK TAVOITTEET VAALIKAUDELLE

12 piirissä on siirtymäaikojen päätyttyä lähes 500 miljoonaa ihmistä nykyisen 370 miljoonan sijasta. Työlupamenettely ja työvoimapoliittinen harkinta työlupien myöntämisen lähtökohtana tulee pitää voimassa samalla kun tehdään tarpeelliset muutokset ulkomaalaislakiin. Lakiuudistuksessa on estettävä työluvilla keinottelu. Myöntämisen tulee perustua todelliseen työvoimatarpeeseen, jonka arviointi suoritetaan kolmikantaisesti. Laissa on taattava luottamushenkilöille tiedonsaantioikeus noudatettavista työehdoista. Työntekijän oleskeluluvan myöntämisen ehtona tulee olla, ettei sillä vaaranneta suomalaisen tai Suomessa jo asuvan ulkomaalaisen mahdollisuutta saada työtä. Työntekijän oleskelulupa tulee voida myöntää ammattialakohtaisesti ja enintään vuodeksi kerrallaan. Siirtolaisuus, pakolaisuus ja laiton maahanmuutto ovat kaikki eri asioita. Ne vaativat kukin erilaista suhtautumistapaa ja erilaisia toimenpiteitä. Työntekoon tähtäävän aktiivisen maahanmuuton tulee perustua todelliseen työvoimatarpeeseen, eikä sillä saa syrjäyttää kotimaista työvoimaa. Kaikissa tapauksissa on toimittava Suomen lainsäädännön mukaisesti ja noudatettava työehtosopimuksia. Suomen on autettava pakolaisia humanitaarisen vastuumme tuntien. Kaikki turvapaikanhakijat eivät kuitenkaan täytä YK:n pakolaissopimuksen määräyksiä. Harmaaseen tai pimeään ulkomaiseen työvoimaan, laittomaan maahanmuuttoon tai turvapaikkahakemuksilla keinotteluun on syytä suhtautua torjuvasti ja huolehtia siitä, että sekä lainsäädäntö että viranomaisten valmiudet ovat riittävät. Maahanmuuttajien työllistymistä tukee ennen muuta riittävä kielitaito ja ammattikoulutus. Heille on siksi suunnattava erikseen räätälöityjä työvoimapalveluja. Tavoitteena tulee olla sijoittuminen avoimille työmarkkinoille ja se, että maahanmuuttajien aiemmin hankkimaa osaamista voidaan hyödyntää. Kotouttamisohjelmiin on osoitettava riittävät voimavarat. Hyviä etnisiä suhteita työelämässä on edistettävä tukemalla monikulttuurisuutta ja suvaitsevaisuutta edistäviä hankkeita sekä torjumalla ennakkoluuloja ja rasismia. Suomalaiset työmarkkinasuhteet rakentuneet luottamukselle Suomalainen sopimusmalli tuottanut tuloksia Suomen vahvuudeksi ja menestystekijäksi on noussut työmarkkinaosapuolten ja valtiovallan laaja yhteistyö, kyky neuvotella ja sopia yhdessä keskeisistä asioista. Suomalaisen yhteiskunnan sopimisen toimintatapa on rakentunut osapuolten väliselle luottamukselle. Se on luonut perustan yhteiskunnan vakaudelle ja eheydelle sekä talouden kasvulle ja palkansaajien hyvinvoinnille. Tätä yhteistyötä on harjoitettu erityisesti tulopoliittisten sopimusten kautta. Kolmikantayhteistyö lainsäädännön valmistelussa on yhtä lailla osoittautunut tulokselliseksi. Kuluvalla vaalikaudella tästä ovat esimerkkejä suuri eläkeuudistus ja työttömyysturvan kehittäminen, uusi työsopimuslaki sekä työturvallisuus- ja työterveyshuoltolait ja vuorotteluvapaan kehittäminen. 10 S AK TAVOITTEET VAALIKAUDELLE

13 Sopimusjärjestelmä pidettävä vankalla pohjalla Palkansaajat ovat saavuttaneet pitkäaikaisella toiminnalla oikeudet ammatilliseen järjestäytymiseen sekä työehtosopimus-, virkaehtosopimus- ja luottamushenkilöjärjestelmät. Nämä saavutukset ovat niitä kulmakiviä, joiden varaan ammattiyhdistysliikkeen edunvalvonta edelleen nojaa. Suomalainen työmarkkinoiden säätelyjärjestelmä on jo yli puoli vuosisataa toiminut perustaltaan samanlaisena. Työehtosopimusjärjestelmä ja erimielisyyksien ratkaisu työtuomioistuimessa sekä työriitojen sovittelujärjestelmä ovat sopeutuneet hyvin erilaisiin taloudellisiin ja poliittisiin olosuhteisiin. Järjestelmät ovat säilyttäneet toimintakykyisyytensä toimintaympäristömuutoksissa. Näiden järjestelmien ylläpitäminen on välttämätön edellytys työmarkkinoiden toiminnalle jatkossakin, eikä niiden lainsäädäntömuutoksille ole perusteita. Myös EU:n säännöstö rakentuu työelämän osalta toimivien ammattiyhdistysoikeuksien varaan. Tältä osin tarvitaan kuitenkin niiden tunnustamista perustamissopimuksessa turvattuina perusoikeuksina, joihin ei voida taloudellisten perusvapauksien varjolla puuttua. Suomen hallituksen tuleekin sitoutua toimimaan tämän tavoitteen puolesta, koska työelämän kansainvälistyminen edellyttää myös rajat ylittävien neuvottelu-, sopimus- ja lakko-oikeuksien turvaamista. Suomalaiset vähimmäisehdot kansalaisuudesta riippumatta samat Suomessa työskenteleviä ulkomaalaisia työntekijöitä on kohdeltava tasavertaisesti suomalaisiin nähden sekä työlainsäädännön että vähimmäistyöehtojen noudattamisessa. Ulkomaisen työvoiman usein törkeät väärinkäytöstapaukset ovat viime aikoina lisääntyneet, eikä työlupaehtojen noudattamisen valvonta toimi asianmukaisesti. Lainsäädännön ja valvonnan puutteita hyödynnetään harmaan talouden rikollisessa toiminnassa. Siksi on kaikin mahdollisin keinoin varmistettava, että Suomessa tehtävään työhön sovelletaan suomalaisia vähimmäistyöehtoja kansalaisuudesta riippumatta. Työehtojen viranomaisvalvontaa on tehostettava siten, että viranomaisilla on riittävät resurssit ja toimivaltuudet. Toisaalta ammattiliitoilla ja luottamushenkilöillä on oltava tehokkaat keinot osallistua valvontaan. Työlupia myöntävien viranomaisten on omalta osaltaan lisättävä ulkomaisten työntekijöiden tietämystä oikeuksistaan. Viranomaisille, ammattiliitoille ja luottamusmiehille tulee antaa oikeus valvoa palkka-, työaika-, vuosiloma- ja sosiaaliturvaetuuksien noudattamista kaikkien työntekijöiden kohdalla. Jos työntekijän oikeuksia loukataan, hänelle on turvattava tehokkaat oikeudelliset keinot tilanteen korjaamiseen. Lainsäädännöllä tai työehtosopimuksilla säänneltyjen työehtojen valvonta on ensisijaisesti työehtosopimusosapuolten tehtävänä. Euroopan Unionin laajentuminen lisää työvoiman liikkuvuutta. Suomeen tilapäisesti tai pysyvästi tulevien työntekijöiden työehdot määräytyvät pääsääntöisesti suomalaisten normien mukaan. Tällaiset työntekijät eivät useimmiten ole järjestäytyneitä edes kotimaansa ammattiliittoihin. Suomalaisten järjestöjen onkin vaikea valvoa sitä, että heihin sovelletaan suomalaisia työehtoja. Erityisen vaikeaa valvonta on silloin, kun palvelujen vapaan liikkuvuuden nimissä Suomeen tuotetaan esimerkiksi vuokratyövoimaa. Työvoiman polkumyynnin estämiseksi myös suomalaisten työnantajien SAK TAVOITTEET VAALIKAUDELLE

14 etuna on valvoa, että Suomen normeja noudatetaan. Suomalainen työehtovalvonta ei ole lähimainkaan eurooppalaisella tasolla. Ulkomaalaisen ja myös kotimaisen työvoiman väärinkäytöksiä on pyrittävä torjumaan jo ennakolta. Lisäksi on kehitettävä tehokkaita jälkivalvonnan keinoja. Ennakkovalvonnan muotona on toteutettava muun muassa tilaajan vastuu työnantajavelvoitteiden noudattamisesta. On toteutettava myös työnantajan velvollisuus asettaa vakuus työ-, sosiaali- ja verolainsäädännön mukaisista velvollisuuksista. Järjestöjen ja viranomaisten valtuuksia on lisättävä olennaisesti sekä työvoiman vapaan liikkumisen piirissä että työluvan varassa liikkuvaan työvoimaan nähden. Viranomaisten voimavaroja on lisättävä riittävästi. Rikkomusten seuraamukset on säädettävä tuntuviksi. Työnantajien tiedonantovelvollisuutta on lisättävä siten, että luottamushenkilöt saavat riittävät tiedot ulkomaalaisesta työvoimasta ja siihen noudatettavista työsuhteen ehdoista. Ammattiliitoilla on oltava kanneoikeus puolustaa työntekijöitä, joiden oikeuksia loukataan. Sopimusjärjestelmän turvaaminen kilpailulta Suomessa on jo pitkään ollut kiistaa työmarkkinajärjestöjen sopimusvapauden suhteesta kilpailulainsäädäntöön. Kiista on koskenut mm. sitä, voidaanko työehtosopimusmääräyksin rajoittaa ulkopuolisen työvoiman käyttöä. Korkein hallinto-oikeus antoi vuonna 1995 paperiteollisuuden ulkopuolisen työvoiman käytöstä päätöksen, jolla KHO laajensi kilpailulain soveltamisalaa vastoin lain sanamuotoa koskemaan myös työehtosopimuksia. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ennakkotapausluonteisissa ratkaisuissa on kuitenkin katsottu työehtosopimuksien kuuluvan kilpailulainsäädännön ulkopuolelle. Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja yhteisötuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistettu oikeus ammatilliseen järjestäytymiseen ja työehtosopimustoimintaan on Suomessakin turvattava, eikä niitä saa mitätöidä kilpailuviranomaisen päätöksillä. Tältä osin kilpailulainsäädäntöä on selvennettävä suhteessa työehtosopimuksiin. Työehtosopimuslain sopimusvapauden puitteissa tapahtuva työntekijöiden suojelu on turvattava kilpailuviranomaisten puuttumiselta. Julkisen sektorin palkkausjärjestelmiä kehitettävä Palkkatasa-arvon edistäminen on tärkeä väline vahvasti sukupuolen mukaan jakautuneiden työmarkkinoiden purkamisessa. Julkisen sektorin sopimusratkaisujen tulee tukea palkkatasa-arvon lisäämistä. Työn vaativuuden arviointijärjestelmiä on kehitettävä niin, että voidaan verrata saman työnantajan palveluksessa olevien samanarvoista työtä tekevien palkkoja keskenään. Tavoitteena on, että jokainen saa työn vaativuutta vastaavan palkan alasta riippumatta. Julkiselle sektorilla on kehitettävä nykyaikaisia palkkausjärjestelmiä, jotka yhtäältä turvaavat kilpailukykyisen palkkatason ja samalla tukevat tuottavuuden parantamista myös julkisella sektorilla. Tulospalkkausjärjestelmiä on kehitettävä erityisesti naisvaltaisille aloille. On huolehdittava siitä, että julkinen työnantaja on houkutteleva ja osaavan henkilökunnan riittävyys julkisissa palveluissa turvataan myös tulevaisuudessa. 12 S AK TAVOITTEET VAALIKAUDELLE

15 Huomio työyhteisöjen kehittämiseen ja vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen Työelämää kehitetty, mutta työtä jatkettava SAK:n tavoitteena on sellainen työelämä, jossa työntekijällä on mahdollisuus kehittyä, vahvistaa ammattitaitoaan ja vaikuttaa sekä omaan työhönsä että työpaikkaansa. Työhyvinvoinnin perusedellytyksiä ovat taitavasti ja ihmisarvoisesti johdettu työpaikka, mielekkäästi organisoidut työjärjestelyt, psyykkistä ja fyysistä työkykyä tukeva työympäristö ja työntekijöiden tarpeet huomioivat työaikajärjestelyt. Inhimillinen työelämä mahdollistaa paremmin myös työn, perheen ja muun elämän yhteensovittamisen. Työjärjestelyillä ja riittävällä henkilöstömäärällä varmistetaan se, etteivät työpaineet johda liialliseen kuormitukseen ja ylityöhön. Työntekijöille työelämän muutosten hallitseminen on tärkeää. Kahden edellisen vaalikauden aikana keskeiset työelämän lait on uudistettu tai saatettu uudistustyön alle. Työlainsäädännön toimivuutta on jatkuvasti arvioitava suhteessa työelämän muutoksiin. Tulevalla vaalikaudella SAK:n tavoitteissa korostuvat erityisesti työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen, työntekijöiden suoja yritysten muutostilanteissa ja todellisten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen osallistumisjärjestelmien kautta. Lainsäädäntöä on edelleen kehitettävä vastaamaan verkoistoituneiden yritysten ja yritysrakenteiden sekä uusien työnteon muotojen aiheuttamiin ongelmiin. Enemmän aikaa lapsille Työelämästä on tullut entistä kiivaampaa. Työ vie yhä enemmän aikaa ja lapset ovat pitkiä aikoja päivähoidossa tai yksin kotona. Työelämän kehitys on osaltaan ollut aiheuttamassa lasten turvattomuutta yhteiskunnassa. Ympärivuorokauden toimiva, 24-tuntinen yhteiskunta on vaikeuttanut työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista. Perheiden epävarmuus toimeentulosta on myös lisääntynyt mm. työsuhteiden katkonaisuuden ja pätkittymisen takia. Työelämän pitää joustaa niin, että vanhemmilla on mahdollisuus kantaa oma hoito- ja kasvatusvastuunsa lapsistaan. Työaika- ja työjärjestelyitä tuleekin tehdä perheiden tarpeiden mukaan. Isiä on aktiivisesti kannustettava lastenhoitovastuuseen ja perhevapaiden suurempaan käyttöön. Suomalaisilla naisilla on pitkä kokopäivätyössäkäynnin perinne. Kahden ansaitsijan perhemalliin ovat vaikuttaneet mm. naisten halu olla taloudellisesti itsenäisiä, naisten korkea koulutus sekä omistamiseen perustuva asuntopolitiikka. Naisten korkeasta työssäkäyntiasteesta huolimatta Suomessa syntyvyys on pysynyt korkeammalla kuin useimmissa Euroopan maissa. Lapsiperheiden tuilla, kuten päivähoitopalveluilla ja lastenhoitovapaita koskevilla sopimuksilla sekä yhteiskunnan antamalla lapsiperheiden taloudellisella tuella, on tärkeä merkitys syntyvyyteen ja lapsiperheiden pärjäämiseen. Kuitenkin Suomessakin hankitaan lapsia entistä vanhempina. Koulutusajat ovat pidentyneet. Pätkittäiset ja epävarmat työsuhteet vaikuttavat lasten hankinnan siirtämiseen myöhempään tai jopa tietoiseen valintaan lasten hankkimatta jättämisestä. Tutkimuksissa onkin jo viitteitä naisten välisestä jakautumisesta: joko SAK TAVOITTEET VAALIKAUDELLE

16 hankitaan pitkä koulutus, ollaan pitkään erilaissa pätkätöissä eikä hankita lapsia ollenkaan tai suuntaudutaan enemmän kotiäidin uraan. Osittaista hoitovapaata ja osittaista hoitorahaa on kehitettävä niin, että se nykyistä paremmin voi tarjota työssäkäyville pienten lasten vanhemmille todellisen vaihtoehdon. Näin parannetaan lasten turvallisuutta sekä lyhennetään pienten lasten hoitopäivän pituutta ja pienten koululaisten yksinäistä iltapäivää. Osittaista hoitovapaata tulee laajentaa niin, että molemmat alle 10-vuotiaan lapsen vanhemmat voivat halutessaan lyhentää työaikaa. Näin mahdollistetaan nykyistä paremmin työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen. Uudesta mahdollisuudesta osittaiseen vanhempainvapaaseen on tiedotettava tehokkaasti, seurattava sen käynnistymistä ja vahvistettava tarvittaessa sen toimivuutta. Samoin tulee selvittää lapsen sairastumisesta aiheutuvasta tilapäisestä hoitovapaasta työnantajille aiheutuvat kustannukset ja kehittää vaihtoehtoinen malli kustannusten jakamiseksi. Vuorotyössä ja vastaavissa työaikamuodoissa työskenteleville pienten lasten vanhemmille tulee antaa paremmat mahdollisuudet yhteensovittaa työ- ja perhe-elämää. Turvallisuutta työsuhteissa ja työelämän muutoksessa Suomalainen lainsäädäntö on osoittautunut heiveröiseksi yritysten rakennemuutoksissa ja toimialarationalisoinneissa. Työnantajien vastuu irtisanomis- ja lomautustilanteissa on selvitysten mukaan heikompi kuin muissa Euroopan Unionin jäsenmaissa. Esimerkiksi työsopimuslain irtisanomisperusteet eivät ulotu kansainvälisiin yritysjärjestelyihin. Yritystoiminnan lakkauttamisen yhteydessä tapahtuvat irtisanomiset eivät muodostu Suomessa ero- tai irtisanomisrahojen kautta vastaavanlaiseksi kustannuseräksi kuin useimmissa EU:n jäsenmaissa. Siksi yritysostojen yhteydessä lakkauttamistoimet ovat kohdistuneet kannattaviinkin suomalaisiin yrityksiin. Kiristynyt kilpailu on tuonut työntekijöille epävarmuutta monilla sellaisilla paikkakunnilla, joissa työllisyys on ollut yhden yrityksen varassa. Lähtökohtana on oltava työnantajien vastuun lisääminen yritysten muutostilanteissa. Lomautusten ja irtisanomisten sijasta työnantajienkin edun mukaista on investoida työntekijöiden ammatilliseen osaamiseen nykyistä enemmän. Irtisanomismenettelyyn pitäisikin liittää erillinen koulutusjärjestelmä ja uudelleensijoittamisohjaus. Näin monipuolistetaan työntekijöiden osaamista ja turvataan mahdollisuus siirtyä uusiin tehtäviin tai uuteen yritykseen työpaikan vaihdon myötä. Taloudellisista, tuotannollisista tai työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvissa irtisanomisissa työnantajan on maksettava työntekijöilleen erorahatyyppinen korvaus, jonka tarkoituksena on helpottaa työntekijän asemaa, kouluttautumista ja uudelleensijoittumista. Suomessakin rahakorvauksia on maksettu yksittäistapauksissa. Myös työntekijöiden henkisestä hyvinvoinnista on huolehdittava vähentämistilanteissa ja työsuhteen päättymisen jälkeenkin. Yritysten on otettava tästä vastuuta esimerkiksi jatkamalla työntekijän oikeutta työterveyshuoltopalvelujen käyttöön tietyksi ajaksi myös työsuhteen lakattua. 14 S AK TAVOITTEET VAALIKAUDELLE

17 Epätarkoituksenmukaisen lyhyet työvuorot vaikeuttavat ihmisten elämänhallintaa. Niissä ihmiset asetetaan kohtuuttomiin, jopa nöyryyttäviin tilanteisiin. Toimeentulo-ongelmien vuoksi ihmiset joutuvat turvautumaan useamman työnantajan palveluksessa suoritettaviin pätkiin. Osa-aikatyöntekijöille tuleekin turvata yhtäjaksoinen ja riittävän pitkä vähimmäisaika työvuorolle. Yhtä lailla on turvattava vähimmäistuntien määrä työviikolla tai jaksotyössä. Näin kohtuuttoman lyhyet työajat poistuvat ja niistä kärsimään joutuvat suojattomimmat työntekijäryhmät voivat saada inhimillisemmän kohtelun. Oman elämän hallinnan ja taloudellisen turvallisuuden näkökulmasta on tärkeätä, että vastentahtoisen osa-aikatyön ja muunlaisen pätkätyön käyttöä vähennetään. Tähän voidaan päästä sekä lainsäädäntömuutoksin että sopimusjärjestelyin ja työn organisoinnin kehittämisen kautta. Työvoiman käyttötapojen on täytettävä yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden vaatimukset. Työsuhteiden pysyvyys ja turvallisuus takaavat parhaiten henkilöstön sitoutumisen, työn ja palvelun laadun sekä yrityksen toiminnan tuloksellisuuden. On osallistumisjärjestelmien kehittämisen vuoro Demokraattisessa yhteiskunnassa suurin demokratiavaje on työelämässä. Todellisuudessa yritysdemokratian peruslaki on muodostunut irtisanomismenettelylaiksi. Osallistumisjärjestelmät eivät ole tuoneet todellisia vaikuttamisen paikkoja työntekijöille silloin, kun yrityksissä tehdään ratkaisevia päätöksiä yritysjärjestelyistä, toiminnan muutoksista, tuotannon ja palvelujen uudelleenorganisoinnista, toiminnan lakkauttamisesta kotimaassa, henkilöstön asemasta muutostilanteissa jne. Myös osallistumisjärjestelmillä pitää voida vaikuttaa työntekijöiden odotukseen turvallisemmasta muutoksesta. Työelämän osallistumisjärjestelmien kehittäminen on välttämätöntä paitsi palkansaajien todellisten vaikutusmahdollisuuksien kannalta, myös tuottavuuden ja kilpailukyvyn parantamisen näkökulmasta. Kun nykyinen yhteistoimintalaki rajaa henkilöstön vaikutusvallan lähinnä tietojen saanti- ja neuvotteluoikeuteen, on osallistumisjärjestelmiä laajennettava koskemaan yritys- ja liikkeenjohdollisia sekä tuotannollisia kysymyksiä. Työpaikoilla on edettävä aitoon vuoropuheluun ja sopimismenettelyihin. YT-lakia on uudistettava koskemaan sellaisia palkansaajille tärkeitä ja läheisiä asioita kuin työn sisältöä ja organisointia, henkilöstön osaamista ja jaksamista sekä yleisemminkin työyhteisöjen kehittämistä. Työntekijöiden turvallisuuden kannalta yhteistoimintamenettelyssä tulee korostua myös työnantajien lisääntynyt vastuu henkilöstönsä työllistämisestä. Yhteistoimintamenettelyssä on käsiteltävä mahdollisuudet tarjota muuta työtä, koulutusta ja uudelleensijoittamisohjausta. Yhteistoimintamenettelyyn on sisällytettävä alihankintatoiminta ja työvoiman määrään vaikuttavat toimintojen ulkoistamiset. Työntekijöillä tulee olla nykyistä paremmat mahdollisuudet vaikuttaa riittävän ajoissa sellaisiin strategisiin ja liikkeenjohdollisiin päätöksiin, joilla on vaikutusta henkilöstön asemaan. Kansainvälisten ja kotimaisten konsernien ja yritysten velvoitteita on lisättävä erityisesti silloin, kun yritystoimintaa siirretään ulkomaille. Osallistumisjärjestelmiä kehitettäessä on selvitettävä myös, millä tavoin työntekijöiden vaikutusmahdollisuudet yhteensovitetaan siihen vaikuttamiseen, joka SAK TAVOITTEET VAALIKAUDELLE

18 henkilöstön edustajilla on yritysten hallintoelimissä liiketoimintaa, taloutta ja henkilöstön asemaa koskevissa kysymyksissä. Yritysten kansainvälinen kehitys edellyttää, että osallistumisen eurooppalaiset rajat poistetaan ja perustetaan maailmanlaajuisia osallistumisjärjestelmiä. Ikääntyvien työntekijöiden asema ja sukupolvenvaihdosjärjestelyt Kuluvan vuosikymmenen aikana työelämästä poistuu työntekijää suurten ikäluokkien myötä. Syntyvyyden vähentymisen vuoksi nuoremmista ikäluokista ei heidän tilalleen saada vastaavaa määrää. Suomalaisen työelämän kehittämistä on jatkettava niin, että kaikki työikäiset ovat panoksellaan mukana suomalaisen yhteiskunnan ylläpitämisessä. Uhkaavaa työvoimapulaa voidaan torjua siten, että parannetaan työoloja ja ympäristöä, otetaan huomioon ikääntyvien työntekijöiden erityistarpeet sekä vahvistetaan ihmisten osaamista ja jaksamista työhistorian kaikissa vaiheissa. Keski-ikäiset tarvitsevat mahdollisuuden vaihtaa ammattia aikuiskoulutuksen avulla ja myöhentää eläkkeellesiirtymistään sapattivapaiden avulla. Erityisesti ikääntyneille on turvattava aikuiskoulutusmahdollisuudet, jotta heillä on todelliset mahdollisuudet selviytyä työmarkkinoilla. Suurten ikäluokkien lähestyessä eläkeikää on vaarana, että sukupolvien välinen kosketus katkeaa ja näin ikääntyvien työntekijöiden kokemus ja hiljainen tieto ei siirry nuoremmille sukupolville. SAK:n tavoitteena on edistää työpaikoilla eri sukupolvien välistä yhteistyötä. Ikääntyvien työntekijöiden töiden ja työaikojen järjestelyissä sekä työn mitoituksessa on huomioitava heidän muuttuneet voimavaransa, jotta he jaksaisivat nykyistä pitempään työelämässä. Samanaikaisesti turvataan ikääntyvien työntekijöiden työkokemuksen siirtyminen nuoremmille työntekijöille ja työtehtävien jakautuminen eri ikäryhmille kunkin työntekijän voimavarojen mukaisesti. Hallittua ja inhimillistä sukupolvenvaihdosta varten on tarpeen valmistella kolmikantaisesti sukupolvenvaihdosjärjestelyjä koskeva toimintamalli työyhteisöjä varten. Mallin avulla voidaan kehittää ikäjohtamista myös käytännön tasolla. Työaikaa lyhennettävä eurooppalaiseen tahtiin Työaikapolitiikassa ovat painopisteenä sopimusalakohtaisesti toteutettavat yksilöllisesti joustavat työaikaratkaisut. Työaikoja työpaikoilla kehitettäessä on otettava huomioon työntekijöiden elämäntilanteesta johtuvat tarpeet. Tältä pohjalta on tarkasteltava työajan sijoittelua ja vuorotyöjärjestelmien tarvetta ja toimivuutta. Yksilöllisiä tarkoituksia varten on kehitettävä säästö- ja sapattivapaajärjestelmiä, työaikapankkeja tai Ranskan ja Saksan mallin kaltaisia työaikatilejä jne. Työaikaratkaisuissa on otettava huomioon myös elinikäisen oppimisen tarpeet ja mahdollisuudet. Työsuojelunäkökulma tulee korostumaan työaikapolitiikassa. Työelämän joustot ovat kohdistuneet myös työaikoihin. Työntekijöille se on merkinnyt pitkiä työpäiviä ja työviikkoja, epäsäännöllisiä työaikoja, kiirettä ja aikapainetta. Ylipitkät ja epämukavat työajat näkyvät työterveyden ja työturvallisuuden heikentymisenä. 16 S AK TAVOITTEET VAALIKAUDELLE

19 Työaikamallien kehittämisessä on otettava huomioon työterveyden vaatimukset ja ylipitkistä työajoista johtuvat tapaturmariskit. SAK seuraa kansainvälistä työaikakehitystä ja erityisesti kehitystä Euroopan Unionin jäsenmaissa. Kun lainsäädäntömuutokset 35-tuntisesta työviikosta on tehty Ranskassa, myös Suomessa vaatimukset työajan lyhentämisestä ovat kasvaneet. Perinteisesti työajan yleinen lyhentäminen on ollut työmarkkinajärjestöjen välinen sopimusasia. Tämä linja on edelleen kestävä. Terveellisen työn oikeudet kaikille Työhön liittyvät turvallisuus- ja terveysriskit kuormittavat työntekijöitä lisääntyvässä määrin. Toisto- ja pakkotahtisen työn lisääntyminen samoin kuin työelämän kiire ja lukuisat muut stressitekijät vaikuttavat työntekijöiden jaksamiseen ja työkyvyn menetykseen. Psykososiaaliset stressitekijät kuormittavat yhä enemmän myös nuoria työntekijöitä. Työntekijöiden ikääntyminen asettaa erityisen haasteen kehittää työoloja. Työsuojelu- ja työterveyshuoltolainsäädäntö on uudistettu tällä vaalikaudella. Uudet lait antavat entistä paremmat mahdollisuudet puuttua työsuojeluongelmiin. Nyt on huolehdittava siitä, että uuden lainsäädännön tuomat oikeudet toteutuvat kaikille työntekijöille tasavertaisesti myös käytännössä. Tämä edellyttää riittäviä resursseja. Valvonnan tehostamiseksi työsuojelupiirien resursseja ja moniammatillista osaamista on lisättävä ja hallinnon toimintaa kehitettävä. SAK korostaa työterveyshuollon perustehtävää, ennaltaehkäisevää työpaikkatason toimintaa, mitä vahvistaa työterveyshuoltolain uudet velvoitteet. Työterveyshuollon toteutuminen on kuitenkin ratkaisevalla tavalla riippuvainen palvelujen saatavuudesta. Valtiovallan on yhdessä kunnallisten terveyskeskusten kanssa huolehdittava siitä, että laadukkaita työterveyshuollon palveluja on tarjolla kattavasti koko maassa. Tämä on erityisen tärkeää pienten työpaikkojen työterveyshuollon turvaamiseksi. Uusi työterveyshuolto- ja työturvallisuuslaki antavat entistä paremmat mahdollisuudet työtapaturmien ja ammattitautien ennaltaehkäisyyn. Ne myös täsmentävät työnantajan vastuuta työpaikan hyvinvoinnista huolehtimisesta ja ulottuvat alueille, joita nykyinen tapaturmavakuutus- ja ammattitautilaki eivät kata. Tulevalla vaalikaudella onkin muutettava ammattitautilakia niin, että ammattitaudiksi voidaan katsoa myös sosiaalisen ja psyykkisen tekijän aiheuttama sairaus. Lisäksi on käynnistettävä selvitys tapaturmavakuutuslainsäädännön uudistamistarpeista. SAK on huolissaan ammattitautien ja työperäisten sairauksien suuresta määrästä. Tällaisina esimerkkeinä ovat tuki- ja liikuntaelin sairaudet sekä kemikaaleista johtuvat erilaiset sairaudet. Ennaltaehkäisevää toimintaa on suunnattava entistä enemmän siihen, että tutkitaan ja selvitetään tapaturman sattumiseen ja altistumiseen liittyvät todelliset työolosuhteet. Työpaikkatason toiminta on avainasemassa työsuojelun ja työpaikkahyvinvoinnin kehittämisessä. Työsuojelun yhteistoimintajärjestelmän merkitys korostuu uusien lakien sisäänajossa. Työsuojelun yhteistoimintaa koskeva lainsäädäntö SAK TAVOITTEET VAALIKAUDELLE

20 on kuitenkin vanhentunut eikä ota riittävästi huomioon niitä muutoksia, joita on tapahtunut yritysten rakenteissa, verkostoituneessa tuotantomallissa tai yrityskoon pienentymisessä. Lainsäädäntöä tulee uudistaa siten, että henkilöstön työsuojeluedustajille taataan samanarvoiset toimintaedellytykset työpaikan koosta, toiminnan organisoinnista ja toimialasta riippumatta. Tulevalla vaalikaudella on käynnistettävä työsuojelun valvontalain uudistaminen. On arvioitava uudelleen työsuojeluvaltuutettujen valintavelvoite pienissä yrityksissä, työpaikkakäsitteen laajuus valtuutetun työn kannalta ja ennen kaikkea valtuutetun ajankäytön tarve ja yksityiskohtaiset perusteet. Työsuojelu- ja työterveysriskien hallinnassa korostuvat erityisesti työnantajan edustajien pätevyys- ja koulutusvaatimukset. Päihteiden väärinkäytöstä aiheutuvat terveysuhat työelämässä ovat lisääntyneet. Työelämän yksityisyyden suojaa koskevalla lailla ja valmisteltavana olevilla päihdetestausta koskevilla säännöksillä täsmennetään osaltaan päihteiden väärinkäyttöön ja testaamiseen liittyviä epäselvyyksiä. Työntekijöiden oikeusturvan ja asianmukaisen hoidon takaamiseksi on kuitenkin aivan yhtä tärkeää vaikuttaa myös siihen, että työntekijöiden käytettävissä on toimiva hoitoonohjausjärjestelmä, joka sisältää mahdollisuuden kuntoutukseen työsuhteen pysyessä voimassa. Homeiden ja muiden sisäilman epäpuhtauksien aiheuttamat terveyshaitat ovat merkittävä työntekijöiden terveyttä vaarantava tekijä työpaikoilla. Kosteusvauriot ja rakennusten epäasianmukainen kunnossapito aiheuttavat sisäilmaongelmia. Niiden poistamiseen tarvitaan selvittämis-, korjaamis- ja jälkitarkastusohjeisto. Työelämän kehittämisohjelmia jatkettava ja monipuolistettava Työelämän kehittämisohjelmista on kahden vaalikauden aikana saatu myönteisiä kokemuksia. Tämän vuoksi ohjelmia on jatkettava nykyistä suuremmalla panostuksella. Lisäksi niistä on tehtävä pysyviä siten, että ne yhdistetään yhdeksi sateenvarjoksi, jossa tarjotaan työyhteisöjen kehittämiseen erilaisiin aihealueisiin ja menettelyihin painottuvia vaihtoehtoja. Työpaikkahankkeille on näin luotava mahdollisuudet keskittyä erilaisille kehittämisen alueille, kuten esimerkiksi tasaarvon edistäminen, työssä jaksaminen sekä sukupolvenvaihdosjärjestelyt. Työelämän kehittämisohjelmat, jotka käytännössä ovat olleet työnantajaaloitteisia hankkeita, eivät ole ulottuneet kaikkein ongelmallisimpiin, kehitykseltään pysähtyneisiin työpaikkoihin. Ohjelmien puitteissa on luotava resursseja ja uusia avauksia sen suhteen, miten tällaiset useimmiten pienet työpaikat saadaan mukaan kehittämisohjelmiin. Tutkimuksen suuntautumisessa tulee nykyistä painokkaammin ottaa mukaan työsuojelu- ja työterveysnäkökohdat, samoin kuin työpaikkojen osallistuvan vuoropuhelun kehittäminen. 18 S AK TAVOITTEET VAALIKAUDELLE