Insinöörityöohjeet. Metropolia Ammattikorkeakoulu

Transkriptio

1 Insinöörityöohjeet Metropolia Ammattikorkeakoulu

2 Sisällys Lyhenteet 1 Johdanto 1 2 Insinöörityön tekeminen Insinöörityön tavoitteet, aihe, sisältö ja laajuus Työn järjestelyt ja ohjaus Työn kulku ja aikataulu Opinnäytetyön tekniikkaa Insinöörityön etiikka Suullinen esittely Insinöörityön arviointi 6 3 Raportointiohjeet Insinöörityöraportti Tekstin asettelu ja otsikointi Tiivistelmät, sisällys- ja lyhenneluettelo sekä liitteet Lähdeviitteet ja lähdeluettelo Kielenkäyttöohjeita 22 4 Kypsyysnäyteohjeet 30 5 Yhteenveto 31 Kirjallisuutta 33 Liitteet Liite 1. Liite 2. Liite 3. Liite 4. Liite 5. Liite 6. Liite 7. Liite 8. Insinöörityön tarkistuslista Tiivistelmän mallit Englanninkielisen tiivistelmän pohja Sisällysluettelon esimerkit Lyhenneluettelon esimerkki Lähdeluetteloesimerkki: numeroviitejärjestelmä Lähdeluetteloesimerkki: nimi-vuosijärjestelmä Turnitin-ohjeet

3 1 1 Johdanto Näihin ohjeisiin on koottu asioita, jotka tulee ottaa huomioon tehtäessä insinöörityötä Metropolia Ammattikorkeakoulussa tekniikan ja liikenteen alalla. Koulutusohjelmissa voi olla lisäksi muitakin ohjeita. Ohjeista poikkeamisesta on aina sovittava työn ohjaajien kanssa. Opinnäytetyön kokonaisuuteen kuuluu työn tekemisen sekä sen suullisen ja kirjallisen raportoinnin lisäksi myös kypsyysnäytteen hyväksytty suorittaminen. Kypsyysnäytettä varten on ohje luvussa 4. Insinöörityö tulee myös syöttää PDF-muodossa ammattikorkeakoulujen yhteiseen Theseus-verkkokirjastoon. Ohje opinnäytetyön syöttämiseen on Metropolian kirjaston sivulla 2 Insinöörityön tekeminen 2.1 Insinöörityön tavoitteet, aihe, sisältö ja laajuus Insinöörityö on laajahko itsenäinen harjoitustyö. Tarkoituksena on valmentaa valmistuva insinööri työskentelemään johdonmukaisesti ja järjestelmällisesti tekemään yhteistyötä etsimään ja käyttämään oikein lähdeaineistoa yhdistelemään opetuksen eri osien antamia tietoja käyttämään tarkoituksenmukaisia työmenetelmiä tekemään tarkoituksenmukaisia ratkaisuja ja päätelmiä harjaantumaan hyvään kirjoitus-, kuva- ja puheilmaisuun. Työllä pyritään yhdistämään teoreettinen opiskelu ja käytännön työelämä sekä helpottamaan opiskelijan siirtymistä insinöörin tehtäviin. Insinöörityön tulisi olla tyypillinen insinöörin työtehtävä. Se voi olla esimerkiksi

4 2 tuotteen tai palvelun kehitystehtävä valmistusmenetelmän valinta- tai kehitystehtävä tietokoneohjelman tai ohjelmasovelluksen laadinta projektin, tuotantolinjan, laadun, organisaation, työmaan tai jokin muu kehittämis- tai suunnittelutehtävä tutkimus- tai selvitystyö. Työnsä aiheen opiskelija hankkii itse. Useimmiten aihe saadaan yritykseltä tai muulta yhteisöltä. Ellei opiskelija onnistu aiheen hankinnassa, ammattikorkeakoulu voi antaa aiheen. Valitun aiheen tulee liittyä opiskelijan koulutusohjelman alaan. Työn aiheen hyväksyy koulutuspäällikkö tai koulutusohjelmavastaava. Insinöörityö vastaa laajuudeltaan vähintään kahden ja puolen kuukauden tiivistä kokopäivätyöskentelyä (15 opintopistettä). Työhön on varattu tilaa neljännen opiskeluvuoden ohjelmassa. Tyypillinen insinöörityöraportti on sivumäärältään yleensä sivua. Laajuus määräytyy valitun aiheen, sisällön ja käsittelytavan mukaan. Työn aihe pyritään jo alun perin rajaamaan mahdollisimman tarkoin. Työn edetessä aihetta voidaan tarvittaessa täsmentää. Tekijä antaa työlle sen sisältöä kuvaavan nimen. Insinöörityön kulkua seurataan insinöörityöseminaarissa, johon osallistuminen on pakollista. Työhön kuuluvat varsinainen työsuoritus, kirjallisen dokumentin laadinta ja työn suullinen esittely seminaaritilaisuudessa, johon osallistuu opiskelijoita ja opettajia. Kokonaisuuteen kuuluu lisäksi kypsyysnäyte. 2.2 Työn järjestelyt ja ohjaus Insinöörityöstä tehdään suunnitelma. Jos aihe on yrityksen antama, yrityksen on nimettävä ohjaaja, joka huolehtii työn välittömästä ohjauksesta. Ohjaaja antaa työstä lausunnon arvostelua varten. Koulutuspäällikkö tai koulutusohjelmavastaava määrää ennen työn aloittamista työtä ohjaavan opettajan. Raportin ulkoasua ja kielenkäyttöä ohjaavat lisäksi tekstinohjaajat (kielenopettajat). Jos opinnäytetyö tehdään palkattuna työnä, opiskelijan ja työn teettäjän on sovittava palkkauksesta keskenään.

5 3 Opinnäytetyöt ovat julkisia. Opetusministeriön ohjeen mukaan opinnäytetöihin ei tule sisällyttää salassa pidettävää aineistoa ja opinnäytteiden tulee olla julkisia heti, kun ne on hyväksytty (Opinnäytetöiden julkisuus. Opetusministeriön kirje yliopistoille ja ammattikorkeakouluille ). Toki työssä voi olla salassa pidettävä liite, jota ei julkiseen versioon liitetä. Työn ohjaava opettaja antaa neuvoja, ja tekstinohjaaja seuraa ja ohjaa kielenkäyttöä. Sisällön ja kielen korjaukset tekee ja niistä on vastuussa opiskelija itse. 2.3 Työn kulku ja aikataulu Insinöörityö kuuluu neljännen opintovuoden ohjelmaan, mutta monet aloittavat sen suunnittelun ja tekemisenkin jo kolmannen opintovuoden harjoittelujaksolla tai kesätyössä. Työn kulku voi olla suurin piirtein taulukossa 1 esitettävän kaltainen. Taulukko 1. Insinöörityön vaiheet, seuranta ja arviointi. Työn vaihe Tapahtuma Seuranta Päätös aiheen valinta ja ohjaaja hyväksytys taustaan perehtyminen sekä aikataulun ja menetelmien suunnittelu työn tekeminen ja raportin luonnostelu raportin kirjoittaminen raportin muokkaaminen ja viimeistely työn ja sen tulosten suullinen raportointi kypsyysnäyte raportin luovuttaminen arvioitavaksi työn arviointi ja hyväksyminen aiheen ja menetelmien esittely työn kulun ja ongelmien esittely päätösseminaari ohjaaja, ohjaava opettaja ohjaaja, ohjaava opettaja ohjaaja, ohjaava opettaja, tekstinohjaaja ohjaaja, ohjaava opettaja, tekstinohjaaja ohjaava opettaja ohjaava opettaja, tekstinohjaaja ohjaava opettaja koulutuspäällikkö tai koulutusohjelmavastaava ohjaava opettaja insinöörityöraportin syöttö Theseus-verkkokirjastoon ohjaava opettaja

6 4 Koulutuspäällikkö tai koulutusohjelmavastaava antaa työn suositusaikataulun. Omaan työaikatauluun pitää varata myös ohjaajien lukuajat. Työn edistymisen seurantaan on käytössä sähköinen seurantalomake, Webinssi, tai Tuubin työtila. Opiskelija syöttää työn PDF-muodossa Theseus-verkkokirjastoon Metropolian kirjaston www-sivulla ( olevan ohjeen mukaisesti. Insinöörityön tekijä sopii työn ohjaajan kanssa ohjausprosessin yhteydessä, missä muodossa opiskelija toimittaa valmiin insinöörityönsä ohjaajalle. 2.4 Opinnäytetyön tekniikkaa Opinnäytetyöhön kuuluva tutkimus- ja selvitystyö opiskelijan on tehtävä omin voimin, mutta työn ohjaajien neuvoja voi tietenkin käyttää hyväksi. Ensiksi työn tekijän on syytä kriittisesti tutustua aihetta käsitteleviin aikaisempiin tutkimuksiin ja selvityksiin. Lähdeteoksista kannattaa heti käytettäessä tehdä riittävän tarkat lähdeviitemuistiinpanot (ks. jaksoa Lähdeluettelo), ettei tietoja joudu metsästämään uudelleen. Lähteitä voi etsiä muun muassa Metropolian kirjaston kotisivujen avulla Metcatista. Kirjaston kotisivuilta löytyy myös hyödyllisiä elektronisia tietokantoja. Mahdollisiin kaukolainauksiin kannattaa varautua ajoissa. Theseus-tietokannassa ja Metropolian kirjastossa ovat luettavissa ammattikorkeakoulun aikaisemmat opinnäytetyöt. Myös suullisista tiedoista on syytä merkitä heti muistiin antajan nimi, tehtävänimike, yritys ja paikkakunta sekä saantipäivä. Kirjaston henkilökunta ja informaatikot avustavat tarvittaessa tiedonhaussa. Metropolian kirjaston kotisivuilta pääsee tekemään tiedonhakuja eri tekniikan alojen tietokannoista ja elektronisista lehdistä. Niitä on hankittu erityisesti insinööritöiden tekijöitä varten. Usein insinöörityö on osa projektia, josta lopputulokseksi saadaan jokin laite, järjestelmä tai ohjelmisto. Tällainen kehittämisprojekti jaetaan yleensä seuraaviin päävaiheisiin: määrittelyyn, suunnitteluun, toteutukseen, testaukseen, käyttöönottoon ja ylläpitoon. Insinöörityö voi sisältää nämä kaikki vaiheet tai keskittyä vain joihinkin niistä. Tulosten ja päätelmien ohella kirjallisessa dokumentissa on esitettävä myös työn kulkua, mahdollisia virheitä ja tulosten virhelähteitä. Koko insinöörityöprosessin ajan kannattaa pitää työpäiväkirjaa, johon tapahtumat, virheet, ongelmat ja lähdeviitteetkin kirjataan.

7 5 2.5 Insinöörityön etiikka Insinöörityön tekijän tulee noudattaa rehellisyyttä, yleistä huolellisuutta ja tarkkuutta työssä sekä tulosten tallentamisessa ja esittämisessä. Työssä tulee soveltaa tieteellisen tutkimuksen kriteerien mukaisia ja eettisesti kestäviä tiedonhankinta-, tutkimus- ja arviointimenetelmiä sekä avoimuutta tulosten julkistamisessa. Insinöörityön tekijä ottaa asianmukaisella tavalla huomioon muiden työn ja saavutukset sekä antaa niille asiaankuuluvan arvon oman työnsä tuloksia julkistaessaan. Insinöörityö tulee suunnitella, toteuttaa ja raportoida yksityiskohtaisesti ja tieteelliselle tiedolle asetettujen vaatimusten mukaisesti. Ryhmätyönä tehtävässä insinöörityössä muun muassa ryhmän jäsenten osuus tekijyydestä on selkeästi määriteltävä johdannossa. (Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausten käsitteleminen Suomessa 2012.) Vaikka esimerkiksi kirjalliset ja suulliset kysely- ja haastatteluaineistot tulee asianmukaisesti dokumentoida, on joskus tarpeen huolehtia myös tiedonantajien intimiteettisuojasta. Jo haastatteluja suunniteltaessa on harkittava myös eettisiä asioita. Metropoliassa on käytössä Turnitin-ohjelma, joka on työkalu kirjoittamisen tueksi ja plagioinnin välttämiseksi. Turnitin-ohjelma on insinöörityöprosessin laatua varmistava apuväline, joka auttaa opiskelijaa ja ohjaajaa näkemään, miten tekstissä viitataan lähteisiin. Jokainen insinöörityön tekijä syöttää oman työnsä Turnitiniin liitteessä 8 olevien ohjeiden mukaan ja toimittaa työnsä Turnitin-raportin ohjaavalle opettajalleen. 2.6 Suullinen esittely Insinöörityö esitellään sovittuna aikana 20 minuutin pituisessa suullisessa esityksessä, jonka kuulijoina on opiskelijoita ja opettajia. Esittelyssä tehdään lyhyesti selkoa työn tavoitteista, toteutuksesta ja tuloksista. Esitystä on hyvä havainnollistaa esimerkiksi Powerpoint-esitysgrafiikkaohjelmalla. Kuulijoiden kanssa keskustellaan esityksen jälkeen. Esittelyyn voi osallistua myös työelämän edustajia sen mukaan, onko insinöörityö tehty esimerkiksi toimeksiantona jollekin yritykselle. Esitys on luonnollisesti hyvä suunnitella kulloisenkin kohdeyleisön mukaisesti.

8 6 2.7 Insinöörityön arviointi Insinöörityön asiasisällön arvioi ohjaava opettaja. Raportin ja sen suomenkielisen ja englanninkielisen tiivistelmän kieliasun arvioivat tekstinohjaajat (kielenopettajat). Työtä arvioidaan sen vielä kestäessä ja raportinteon eri vaiheissa. Työn arvioinnissa otetaan huomioon aiheen valinta, tarkoituksenmukaisuus, suunnittelu ja tavoitteet työn toteutus: taustatietojen selvittely, suoritustavat, menetelmät, luovuus tulosten käsittely: tulosten oikeellisuuden ja laadun arviointi, virhearvio, tulkinta yhteenveto, päätelmät ja pohdinta työn vaativuus, tavoitteiden saavuttaminen, työn hyödynnettävyys sekä tulosten paino- ja uutuusarvo kirjallinen raportointi: sisältö, rakenne, ulkoasu, esitystapa, havainnollisuus, kieliasu ja muotorakenteet työprosessi suullinen esittely kypsyysnäyte. Näiden arviointien ja työelämäohjaajan lausunnon pohjalta lopullisen arvosanan antaa ohjaava opettaja. Tutkintotodistukseen merkitään työn aihe, laajuus ja arvosana. 3 Raportointiohjeet 3.1 Insinöörityöraportti Insinöörityöraportti noudattaa yleistä tutkimusraportin rakennetta. Sen lukijaksi voi ajatella alaa tuntevan henkilön, joka ei kuitenkaan ole perehtynyt juuri insinöörityössä käsiteltävään aiheeseen, esimerkiksi saman koulutusohjelman valmistumassa olevan opiskelijan. Insinöörityöraporttia laadittaessa ja viimeisteltäessä kannattaa hyödyntää liitteenä 1 olevaa tarkistuslistaa.

9 7 Insinöörityöraportin osat ovat nimiösivu tiivistelmä englanninkielinen tiivistelmä sisällysluettelo (lyhenne- tai symboliluettelo) johdanto käsittely (aineisto ja menetelmät, työn kulku, tulokset, tulosten tarkastelu) yhteenveto lähteet liitteet. Johdanto Varsinainen raportointiosa alkaa johdannolla, joka on työn ensimmäinen pääluku. Johdannon tehtävänä on esitellä työn aihe ja tavoitteet ja herättää lukijan kiinnostus. Tarkoituksena on antaa sellaista taustatietoa aiheesta, että itse raporttiosaan on helpompi perehtyä. Tilaaja, jolle työ on tehty, esimerkiksi yritys, esitellään johdannossa, ja samalla kerrotaan tiiviisti, mikä on työn arvo tilaajalle, miksi juuri tämä aihe valittiin ja mitä uutta se antaa. Johdannossa ei kerrota työn tuloksista, eikä siinä tehdä yhteenvetoa koko työstä; se esitetään tiivistelmässä. Tutkimusongelman määrittelyn perustana ovat kysymykset, joihin tutkimuksessa etsitään vastauksia. Jos aiheena on esimerkiksi mittauslaitteiston kehittäminen, tutkimuskysymyksiä voivat olla vaikkapa seuraavat: Mikä on nykyisen laitteiston rakenne? Mitkä ovat tuotekehityksen pääasialliset kohteet? Millä tavoin kehittäminen toteutetaan? Insinöörityön tavoite pitäisi määritellä siten, että sen toteutuminen voidaan selkeästi todeta, kun työ on valmis. Jos työn jälkeen tehdään kysymys käyttäen tavoitteessa olevia sanoja, vastauksesta pitäisi voida päätellä, onko työn tavoite saavutettu. Seuraavassa on esimerkki epätäsmällisestä tavoitteenasettelusta:

10 8 Tavoitteena on tutkia hyperstaattisten rakenteiden ratkaisumenetelmiä sekä niiden vahvuuksia ja heikkouksia. Tarkempi tavoitteenasettelu olisi seuraavanlainen: Tavoitteena on esittää kolme hyperstaattisten rakenteiden ratkaisumenetelmää sekä esimerkkien avulla niiden vahvuudet ja heikkoudet. Johdannossa tehtävänmäärittelyn aikamuotona on yleensä preesens (esim. tavoitteena on -), jolloin johdanto kirjoitetaan siitä näkökulmasta, että työtä ei vielä ole tehty. Tavoitteenmäärittely voidaan esittää esimerkiksi seuraavilla tavoilla: Insinöörityössä tutkitaan kokeellisesti, miten Windows 7 -käyttöjärjestelmän poisto- ja alustustoiminnot todellisuudessa muuttavat kiintolevyn sisältöä ja kuinka luotettavia ne ovat. Tavoitteena on selvittää tavallisia tietoturvariskejä, kuvata niiden luonnetta ja antaa suosituksia tiedon turvallisesta käsittelystä Windows-ympäristössä. Työn tavoitteena on kehittää vanhan PC-pohjaisen pyöreydenmittaus-järjestelmän tilalle uusi, sulautettu järjestelmä. Tuotekehityksen mahdollisina hyötyinä ovat laitteen halvempi valmistus, pienempi fyysinen koko, lisäominaisuudet ja mahdollisesti myös mittauksellisesti tarkempi kokonaisuus. Toisaalta, jos opinnäytetyö on luonteeltaan (esim. kehittämis- tai kokeiluprojektin) raportti, johdannon tavoitteenmäärittelyssä voidaan käyttää menneen ajan aikamuotoa, jolloin selostetaan jo tehdyn työn tavoitteita ja menetelmiä. Seuraavassa esimerkissä on havainnollistettu tehtävänmäärittelyn ilmaisemista johdannossa: Insinöörityö tehtiin osana älykoneprojektia. Sen pääasiallisena tavoitteena oli tehdä mittauksia ohjausjännitteen ja hydraulisen tilavuusvirran välisestä suhteesta. Hydrauliikkajärjestelmä pyrittiin säätämään kuormaajan tavanomaista käyttöä vastaavaksi. Mittausten tavoitteena oli selvittää ohjausjännitteen ja tilavuusvirran välinen riippuvuus. Työssä tehtyjä käytännön mittauksia varten rakennettiin hydrauliikkajärjestelmä, jossa on riittävän monipuoliset mittausmahdollisuudet ohjausfunktioiden määrittämiseksi. Käsittely Käsittely on opinnäytetyöraportin varsinainen runko-osa. Käsittelytapa ja -järjestys sekä jako lukuihin riippuvat kulloisenkin raportin sisällöstä. Käsittelyosaan kuuluu seuraavanlaisia asioita: aiheen tietoperustan esittely

11 9 tehtävän yleisperiaatteet, tehtävän kuvaus, mahdollisen työpaikan kuvaus, tutkimus- tai työmenetelmä, välineet, aineet (osa ehkä jo johdannossa) työn tai tutkimuksen suoritus, tehdyt havainnot ja laskelmat, saadut tulokset tulosten luotettavuuden ja käyttökelpoisuuden sekä työn tavoitteiden saavuttamisen arviointi tulosten sovellusmahdollisuuksien selvittäminen sekä tulosten teknisen ja taloudellisen merkityksen arviointi. Yhteenveto Yhteenveto-osassa luodaan lyhyt katsaus työhön ja sen ongelmiin, tuloksiin ja päätelmiin. Yhteenvedossa vastataan kysymyksiin: Mitä ei tiedettäisi, ellei tätä työtä olisi tehty? Mitä jäi selvittämättä? Miten tutkimusta voisi jatkaa? Miten työtä hyödynnetään? Käsittelyosassa mainittuja arviointeja voidaan sijoittaa yhteenveto-osaankin. Pohdintaluku ja päätelmät voivat sisältyä yhteenvetolukuun tai olla omana lukunaan. Seuraavassa esimerkissä havainnollistetaan yhteenvedon pohdintaosuutta, jossa johdannossa esitetty tavoite kerrataan: Insinöörityössä selvitettiin tilavuusvirran ja ohjausjännitteen riippuvuutta Hiab 022-2L -nosturissa. Lisäksi tavoitteena oli säätää hydrauliikkajärjestelmä parhaaseen mahdolliseen mittaus- ja toimintakuntoon. Seuraavassa esimerkissä havainnollistetaan pohdintaosuutta, jossa työn tuloksia esitellään ja arvioidaan: Mittauslaitteiston valinta ja tehdyt mittaukset onnistuivat erittäin hyvin, ja tuloksena saatiin odotusten mukaisesti muodostettua tarvittavat funktiot. Hydrauliikkajärjestelmän toiminnasta ja sen kyvystä suoriutua sille suunnitelluista tehtävistä saatiin myös riittävä kuva. Seuraavassa esimerkissä havainnollistetaan pohdintaosuutta, jossa työssä saavutettu tulos ja sen käyttömahdollisuus esitellään: Mittaustietovarasto määriteltiin verkkoyhtiön tämänhetkisten tarpeiden mukaan. Tarpeet muuttuvat, kun kaukoluennasta saadaan lisää kokemuksia ja järjestelmät ja teknologiat kehittyvät. Määrityksiä tuleekin päivittää ja tarkentaa. Työssä tehtyjä määrityksiä voidaan kuitenkin käyttää pohjana esimerkiksi vertailtaessa eri valmistajien tarjoamia tuotteita.

12 10 Insinöörityössä kehitettiin asennonosoitin, joka on matalampi kuin nykyinen laite. Rakennetta pystyttiin osittain yksinkertaistamaan. Valmistettavien osien lukumäärää ei onnistuttu pienentämään merkittävästi, mutta laitteesta saatiin yhtenäisempi kokonaisuus. 3.2 Tekstin asettelu ja otsikointi Tekstin asettelun ja otsikoinnin ohjeet perustuvat Metropolia Ammattikorkeakoulun yleiseen opinnäytetyön mallipohjaan. Sen perusteella tekniikan koulutusohjelmiin on tehty erillinen insinöörityön mallipohja, joka löytyy Tuubista koulutusohjelman osoittamasta työtilasta. Samoja tekstin asettelun ja otsikoinnin ohjeita on noudatettu myös tätä ohjetta kirjoitettaessa. Leipäteksti Reunuksiksi jätetään kaikilla tekstisivuilla ylös 2,5 cm alas 3 cm vasemmalle 4 cm oikealle 2 cm. Näin palstan leveydeksi tulee 15 cm. Sopiva rivinväli on 1,5, teksti tasataan molemmista reunoista ja tavutetaan. Tästä asettelusta poikkeavat vain nimiösivu, tiivistelmät ja liitesivut, joiden laatimista ohjeistetaan erikseen luvussa 3.3. Kirjainlaji tulee valita Metropolia Ammattikorkeakoulun graafisen ohjeiston mukaisesti. Insinöörityön mallipohjassa kirjainlaji on valmiiksi valittuna. Sivunumero merkitään oikeaan yläkulmaan, 1 cm:n päähän paperin yläreunasta ja 2 cm:n päähän paperin oikeasta reunasta. Sivuja aletaan laskea johdantosivusta lähtien. Juokseva sivunumerointi ei jatku työn liitteisiin. Liitteet numeroidaan erikseen (Liite 1, Liite 2 jne.) Jos liitteessä on useita sivuja, käytetään seuraavaa merkintätapaa: Liite 1 1 (3). Tällöin sulkeissa oleva sivunumerointi osoittaa, kuinka monta sivua liitteeseen kuuluu. Insinöörityön mallipohjaan on tehty myös liitesivumallit valmiiksi.

13 11 Kappaleet erotetaan toisistaan leipätekstin tyhjää riviä vastaavalla välillä. Ensimmäistä riviä ei sisennetä. Kappaleesta ei ole syytä tehdä riviä pitempää, ettei sisällön hahmottaminen vaikeudu. Kappaleiden pituutta kannattaa kuitenkin vaihdella; vaihtelu tekee tekstin rytmin sujuvammaksi. Kappaleen alusta tai lopusta ei jätetä yhtä riviä yksin edelliselle tai seuraavalle sivulle (ns. leski- ja orporivit). Tekstiä voi tehostaa monin keinoin, muun muassa alleviivaamalla, kursivoimalla, lihavoimalla tai sisentämällä, mutta näitä keinoja kannattaa käyttää säästeliäästi ja johdonmukaisesti ja vain yhtä kerrallaan. Otsikot Otsikot alkavat vasemmassa reunassa samasta kohdasta kuin teksti. Ensimmäinen numeroitu pääotsikko on johdanto, joka on luku 1, ja viimeinen numeroitu luku on päätäntö, esimerkiksi otsikolla yhteenveto. Numerottomia pääotsikoita ovat Tiivistelmä, Sisällys, Lähteet ja Liitteet. Otsikoissa kannattaa käyttää mallipohjan otsikkotyylejä, jolloin sisällysluettelonkin saa tehtyä automaattisesti: pääotsikot ( Otsikko 1 tekstinkäsittelyohjelman tyyleissä): Arial, 12 pt, lihavoitu väli- ja alaotsikot ( Otsikko 2 ja Otsikko 3 ) Arial, 11 pt. Otsikot numeroidaan hierarkkisesti, ja numero ja otsikko erotetaan kahdella välilyönnillä. Numeron loppuun ei merkitä pistettä. Otsikot erotetaan toisistaan ja edeltävästä tai seuraavasta tekstistä leipätekstin riviväliä isommalla, tyhjää riviä vastaavalla välistyksellä. Jokaisen pääluvun voi halutessaan aloittaa uudelta sivulta. Jos pääluvussa on numeroituja alalukuja, niistä ensimmäinen voi alkaa heti luvun pääotsikon alta. Pääotsikon alle ei siis välttämättä tarvitse kirjoittaa yleistä esittelyä tai johdantoa. Jos luvussa on alaotsikko, esimerkiksi 2.2.1, pitää olla myös 2.2.2, eli yksittäisiä alaotsikoita ei voi olla.

14 12 Tekstiä ei tule pilkkoa otsikoilla kovin pieniin osiin, ja kolmipolvisia otsikoita tulee välttää. Numeroitujen otsikoiden lisäksi voi tarvittaessa käyttää kevyempiä, niin sanottuja ohjaavia otsikoita, jotka ovat numeroimattomia ja jotka eivät näy sisällysluettelossa. Ohjaavia otsikoitakaan ei kannata käyttää, jos niihin liittyy hyvin vähän tekstiä; tällöin tekstin sisällä olevia yksittäisiä käsitteitä voidaan korostaa kursivoimalla. Hyvä otsikko on lyhyt, helppolukuinen, informatiivinen ja siihen liittyvän tekstin aihepiirin kattava. Otsikoiden tulee olla tutkielman tyyliin sopivia, käsiteltävän asian nimeäviä otsikoita. Kysymysmuotoisia ja virkkeen muotoisia otsikoita ei käytetä. Otsikon jälkeen tulevan tekstin alussa ei tule viitata otsikkoon, eli tekstin tulee olla ymmärrettävää, vaikka otsikon jättäisi poiskin. Otsikkoon liittyvä teksti ei jatku suoraan otsikosta, vaan otsikko ja siihen liittyvä teksti ovat omia erillisiä kokonaisuuksia. Seuraavassa esimerkissä havainnollistetaan, miten leipäteksti aloitetaan otsikon jälkeen. Kiihdytysvirta Kiihdytysvirralla tarkoitetaan sitä virtaa, jonka hissi ottaa verkosta hissin kiihdyttäessä nimellisnopeuteen. Leipätekstiä ei siis tule aloittaa näin: Kiihdytysvirta Tarkoittaa sitä virtaa, joka Raportin otsikoiden tulee olla nimeäviä: Pakokaasujen puhdistaminen Pakokaasujen puhdistamista koskevia määräyksiä Sen sijaan seuraavanlaisia otsikoita ei tule käyttää: Pakokaasut kuriin! Määräykset tiukkenevat Mitä öljyn jälkeen?

15 kosteus (%) / lämpötila ( C) 9:00 12:00 15:00 18:00 21:00 0:00 3:00 6:00 13 Kuvat, taulukot ja yhtälöt Tekstiä kannattaa havainnollistaa kuvien, kaavioiden, piirustusten, kaavojen ja yhtälöiden, luetteloiden ja taulukkojen avulla. Ne sijoitetaan tekstin yhteyteen, jos ne liittyvät olennaisesti tiettyyn tekstikohtaan, jos niitä selostetaan tekstissä ja jos niitä ei ole kovin paljoa. Jos tällaista aineistoa on runsaasti tai se on isokokoista, se kannattaa sijoittaa liitteiksi tekstin loppuun. Tekstissä olevat taulukot ja kuvat numeroidaan ja otsikoidaan omina sarjoinaan (kuva 1, kuva 2, taulukko 1, taulukko 2 jne.). Kuvan numero, otsikko ja mahdollinen seloste kirjoitetaan kuvan alapuolelle; taulukon numero, otsikko ja seloste kirjoitetaan taulukon yläpuolelle. Jos kuva tai taulukko on lainattu muualta, otsikon perään merkitään lähdeviite. Kuvien ja taulukoiden otsikot kirjoitetaan kirjainkoolla 10 ja rivivälillä 1, kuten seuraavissa esimerkeissä on tehty (ks. kuva 1 ja taulukko 2) kosteus lämpötila aika (klo) Kuva 1. Neuvotteluhuoneen ilman lämpötila ja kosteus (8, s. 16). Kuvia tai taulukoita ei kannata sijoittaa peräkkäin, vaan niiden väliin on hyvä kirjoittaa tekstiä, jossa selostetaan seuraavaksi tulevaan kuvaan tai taulukkoon liittyvää asiaa.

16 14 Taulukko 2. Suunnitellut ilmavirrat. Asunto Tuloilma (l/s) Poistoilma (l/s) Ulkoilma lto:lle (l/s) A A B B C C D D E F Tekstissä on muistettava viitata jokaiseen kuvaan ja taulukkoon sen numero mainiten ja kertoa lukijalle, mitä hänen pitäisi kuvasta tai taulukosta havaita eli mitä ne kertovat. Numerosarakkeet voi tapauksen mukaan tasata vasemmalle, keskelle tai oikealle, tai jos luvuissa on desimaaleja, desimaalipilkun mukaan. Kuvista ja taulukoista ei tarvitse tehdä erillistä luetteloa. Seuraavissa esimerkeissä on havainnollistettu kuviin viittaamista: Kuvassa 1 on havainnollistettu D2XX-ohjaimen arkkitehtuuria. Kuvassa 2 on esitetty Spy-yksikön tärkeimmät osat lohkokaavioina. Seuraavissa luvuissa käsitellään näitä lohkoja ja niiden suunnittelua ja toteutusta tarkemmin. Kuvan 3 käyrästöstä nähdään, että paineen kasvaminen lohkossa ei aiheuta merkittäviä muutoksia tilavuusvirtaan, vaan se pysyy lähes vakiona. Mittalaite (kuva 4) on tarkoitettu käytettäväksi hyvin haasteellisissa oloissa. Jos työssä on paljon yhtälöitä ja kaavoja, ne kannattaa numeroida. Yhtälön numero sijoitetaan kaarisulkeissa saman rivin oikeaan reunaan: a = P a+p l P 0 = 1 P h P 0 (1) P 0 on pintaan osuvan äänen teho P h on heijastuvan äänen teho P a on absorboituvan äänen teho P l on läpi menevän äänen teho. Tekstissä viitataan yhtälöihin numeron avulla. Yhtälöissä olevien muuttujien ja suureiden tunnuksien selitykset kirjoitetaan yhtälön alle. Selityksissä on parempi käyttää olla-verbiä

17 15 kuin merkkiä = (yhtä suuri kuin). Jossa-sanan voi yhtälön ja selitysten välistä jättää pois. Kuitenkin silloin, kun yhtälö on kiinteä osa lausetta, jossa-sana on tietysti tarpeellinen, esimerkiksi seuraavanlaisessa yhteydessä: Kun painehäviön kannalta epäedullisin kiertopiiri on selvitetty, tarkistetaan linjaan vaikuttavan linjasäätöventtiilin ja patteriventtiilin vaikutusasteet. Yhtälöstä p p p 1, (2) 1 2 jossa on vaikutusaste, p1 on venttiilin painehäviö ja p2 on säätöpiirin muun osan painehäviö, saadaan vaikutusaste, jonka tulee olla välillä 0,50 0,80. Erikoistapauksissa insinöörityöhön voi olla tarpeen lisätä myös muita havainnollistamiskeinoja. Seuraavassa on esimerkkikoodi 1, jossa on hyvä käyttää jotain muuta kuin leipätekstin kirjainlajia. Koodiesimerkeissä yleinen kirjainlaji on Courier. ***moninpelit.php <html> <head> <title>villen korttipelisivu</title> </head> <body> <img src="logo.png"> <p><a href="etusivu.php">etusivu</a> <a href="pasianssit.php">pasianssit</a> <a href="palaute.php">palaute</a></p> </body> </html> Esimerkkikoodi 1. Ote laaditusta koodista. 3.3 Tiivistelmät, sisällys- ja lyhenneluettelo sekä liitteet Tiivistelmät Tiivistelmä on enintään yhden sivun pituinen itsenäinen, erillinen selostus, josta lukija saa kokonaiskuvan tehdystä työstä tutustumatta varsinaiseen raporttiin. Tiivistelmän paikka on nimiösivua seuraavalla sivulla. Sen alkuun merkitään työn bibliografiset ja

18 16 muut tarvittavat tiedot (tekijä, otsikko, sivumäärä, päiväys, koulutusohjelma, tutkinto, ohjaaja ja ohjaava opettaja) ja loppuun 3 6 avainsanaa työn tiedonhakujärjestelmään sijoittamista varten. Ohjaajan ja ohjaavan opettajan nimen eteen merkitään tehtävänimike, esimerkiksi tuotantopäällikkö ja yliopettaja. Jos työtä on ohjannut sivutoiminen opettaja, hänen nimensä eteen merkitään oppiarvo, esimerkiksi dipl.ins., fil. maist. tai tekn. lis. Tiivistelmässä kerrotaan lyhyesti (enintään 250 sanaa) insinöörityön aihe, tavoite, käytetyt menetelmät, olennaiset tulokset, tuloksista johdettavat päätelmät sekä tulosten myöhemmät käyttömahdollisuudet ja merkitys. Tiivistelmä kirjoitetaan kokonaisin lausein ja passiivimuodossa (selvitettiin, havaittiin) tai 3. persoonan muodossa (tuloksista ilmeni, hajonta oli, mittaukset osoittivat). Tiivistelmän mallit ovat liitteessä 3. Englanninkielinen tiivistelmä sijoitetaan suomenkielisen tiivistelmän jälkeiselle sivulle. Esimerkki on liitteessä 4. Sisällysluettelo Sisällysluettelon otsikoksi merkitään sana Sisällys (pistekoko 12, lihavoitu). Automaattisen sisällysluettelon tyyliksi valitaan selkeä ja pelkistetty, luvussa 3.2 otsikoista annettuja ohjeita noudattava tyyli. Sisällysluettelosivun reunukset ovat samat kuin tekstisivujen. Sisällysluettelon esimerkit ovat liitteenä 5. Lyhenteet, määritelmät ja symbolit Työssä toistuvista lyhenteistä, symboleista ja/tai termeistä voidaan laatia luettelo erilliselle sivulle heti sisällysluettelon jälkeen ennen johdanto-osuutta. Lyhenteet ja termit tulee siitä huolimatta selittää myös tekstissä, kun ne otetaan käyttöön ensimmäisen kerran. Lyhenneluettelo on tarkoitettu työn lukijan avuksi, eli lukija voi tarvittaessa tarkistaa luettelosta, mitä lyhenteellä tai käsitteellä tarkoitetaan. Yleisesti tunnettuja käsitteitä ja mittayksiköitä ei merkitä luetteloon, koska ne ovat alaa tuntevalle lukijalle selviä. Luettelon nimenä voi olla esimerkiksi Symbolit tai Lyhenteet ja määritelmät. Lyhenteet ja termit luetteloidaan aakkosjärjestyksessä. Kirjainlyhenteiden kohdalla on selitettävä, mistä sanoista lyhenne on muodostettu. Tämän lisäksi on selvitettävä suomeksi, mitä lyhenteellä tarkoitetaan. Esimerkki lyhenne- ja käsiteluettelosta on liitteenä 6. Seuraavissa esimerkeissä on havainnollistettu lyhenteiden selostamista lyhenneluettelossa:

19 17 CGI Common Gateway Interface. Rajapinta, jonka avulla voidaan lisätä dynaamisuutta www-sivuille. Java Sun Microsystemsin luoma olio-ohjelmointikieli. URL Uniform Resource Locator. Internetissä olevan sivuston tai tiedoston sekä näiden käyttöön tarvittavan yhteyskäytännön yksilöivä tunnus. WWW-sivun osoite. Liitteet Sellainen aineisto, joka on tarpeellista työn havainnollistamiseksi mutta jota ei ole tarpeen sijoittaa tekstin yhteyteen, sijoitetaan raportin liitteiksi. Esimerkiksi laajat käyttöohjeet, tietokoneohjelmien listaukset ja isokokoinen aineisto sijoitetaan aina liitteiksi. Liitteet numeroidaan siinä järjestyksessä, kuin niihin tekstissä viitataan, ja ne otsikoidaan. Liitteen numero ja otsikko (pistekoko 12, lihavoitu) merkitään jokaisen liitesivun yläreunaan sekä raportin sisällysluetteloon. Liitesivuillakin vasempaan reunaan kannattaa jättää noin 4 cm:n reunus. Yhdessä liitteessä voi olla useita sivuja. Liitesivujen otsikointi on samanlainen kuin tämän ohjeen liitesivujen. Liitesivuilla on oltava sama otsikko kuin sisällysluettelossa mainituilla liitteillä. Jos liitteessä on muualta lainattua tietoa, kuvia tai muuta sellaista, lähdeviitteet merkitään näkyviin. Liitesivuilla olevat kuvat ja taulukot numeroidaan jokaisessa liitteessä erikseen alkaen kuvasta 1 ja taulukosta 1. Kaikkiin työn liitteisiin tulee viitata raportin tekstissä liitteen numero mainiten. Liitteisiin voidaan viitata esimerkiksi seuraavilla tavoilla: Liitteen 5 käyrästöstä ja ohjausfunktioista nähdään, että trendikäyrä ei kuvaa tilavuusvirtaa yhtä hyvin kuin nostoliikkeessä. Käyrästöstä (liite 3) voidaan nähdä tilavuusvirran käyttäytyminen. Siitä huomataan asiaan vaikuttavat keskeiset elementit.

20 Lähdeviitteet ja lähdeluettelo Lähdeviitteet tekstissä Työssä käytettyjen tietolähteiden esittäminen lisää tekstin luotettavuutta. Lähteitä ei sellaisenaan siteerata, vaan niitä referoidaan niin, että kieli on virheetöntä ja insinöörityön kirjoittajan oma tyyli säilyy yhtenäisenä läpi työn. Suoria lainauksia tulee käyttää säästeliäästi, ja niiden tulisi olla mahdollisimman lyhyitä. Suora lainaaminen on paikallaan silloin, kun lähteessä asia on esitetty niin täsmällisesti ja vakuuttavasti, että se menettäisi referoitaessa tarkkuutensa. Tyypillisiä esimerkkejä näistä ovat lakitekstit. Yli kolme virkettä pidemmät suorat lainaukset erotetaan muusta tekstistä kappalevälillä, lainattu teksti sisennetään sarkaimen verran ja kirjoitetaan pistekoolla 10 sekä rivivälillä 1 insinöörityön mallipohjan mukaisesti. Lainausmerkkejä tulee käyttää vain erikoistapauksissa. Lainauksen jälkeen merkitään lähdeviite. Lainaus tulee liittää sujuvasti osaksi omaa tekstiä johtolauseen tai muun lähteeseen viittaavan ilmauksen avulla. Seuraava esimerkki havainnollistaa suoran lainauksen eli siteerauksen kirjoittamista tekstiin: Insinöörin ammatti on eettinen ammatti. Insinööri on mukana luomassa tekniikkaa, joka koituu luonnon ja ihmisen hyväksi. Insinööri on kaikissa toiminnoissaan suojelemassa kasvien, eläinten ja ihmisten elämää. Maailman parantaminen on insinöörille kunnia-asia. [5, s. 72.] Lähteistä saatu tieto siirretään omaan tekstiin selostaen eli referoiden. Selostamisen periaatteena on asian esittäminen omin sanoin. Lähdetietoa referoitaessa on huolehdittava, että alkuperäinen informaatio välittyy lukijalle oikein mutta siten, että kirjoittajan oma ääni kuuluu. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kirjoittaja voi yhdistellä eri lähteistä saatuja tietoja ja jopa vertailla niitä toisiinsa. Hän voi myös tarkentaa tekstissä esitettyjä väitteitä ja esittää eri näkökulmia asiaan. Erityisen tarkkaan kirjoittajan on huolehdittava siitä, että työssä esitettyjen mielipiteiden ja ohjeiden alkuperä tulee lukijalle selväksi. Näin kirjoittaja voi myös osoittaa kriittisyyttä ja asiantuntemusta, mikä lisää esityksen vakuuttavuutta. Lähteet ilmaistaan sekä itse tekstissä että lähdeluettelossa. Tekstiin merkitään lainatun tiedon kohdalle viite, jonka tarkoitus on ohjata lukija lähdeluettelon oikeaan kohtaan. Tekstiviitteiden merkintätapoja ja lähdeluettelon laadintatapoja on useita erilaisia. Paljon

21 19 käytettäviä merkintäjärjestelmiä ovat esimerkiksi teknisissä teksteissä tavallinen numeroviitejärjestelmä (Vancouverin järjestelmä) ja nimi-vuosijärjestelmä (Harvardin järjestelmä), joiden kummankin käyttöä esitellään tässä ohjeessa. Valittua tapaa noudatetaan johdonmukaisesti. Numeroviitejärjestelmässä lähteet numeroidaan lähdeluetteloon. Lähteen numero, ja jos mahdollista myös sivunumero, kirjoitetaan tekstin asianomaiseen kohtaan sulkeisiin, esimerkiksi [3, s. 15] tai (3, s. 15). Koko ajan käytetään samanlaisia sulkeita. Jos viitataan useaan lähteeseen, lähteet erotetaan toisistaan puolipisteellä: (3, s. 16; 8, s. 5 8; 12). Nimi-vuosijärjestelmän lähdeluettelo laaditaan tekijän sukunimen mukaiseen aakkosjärjestykseen. Lähdeluettelossa olevaan lähdetietoon viitataan tekstissä sukunimellä ja julkaisuvuodella, ja jos mahdollista, myös sivunumero merkitään mutta ilman sivun lyhennettä, esimerkiksi (Nieminen 2009: 15). Jos tekijöitä on kaksi, merkitään kirjoittajien sukunimien väliin &-merkki: (Pekkanen & Viitala 2007: 88 92). Jos tekijöitä on useampia kuin kaksi, merkitään viitteeseen lähteessä ensimmäisenä mainitun tekijän sukunimi ja sen jälkeen lyhenne ym.: [Karajärvi ym. 2008: 134]. Jos viitataan useaan lähteeseen, lähteet erotetaan toisistaan puolipisteellä: [Nieminen 1989: 15; Toivonen ym. 2005: ] Jos kirjoittajaa ei löydy, lähdetietona käytetään teoksen, artikkelin tai vastaavan nimeä, esimerkiksi [Rakennusten sisäilmasto ja ilmanvaihto 2003: 23]. Tekstissä olevan viitteen yhteydessä käytetään usein tekijän nimeä seuraavaan tapaan: Numeroviitejärjestelmä: Saarelaisen (4, s. 3) esittelemässä mallissa... Pienimäen ja Arolan (6, s. 11) mukaan... Koposen ym. (9, s. 276) tutkimustulokset osoittavat... Nimi-vuosijärjestelmä: Saarelaisen [2009: 3] esittelemässä mallissa... Pienimäen ja Arolan [2010: 11] mukaan... Koposen ym. [2008: 276] tutkimustulokset osoittavat...

22 20 Jos viite liittyy vain edeltävään virkkeeseen, viite merkitään sulkeisiin ennen virkkeen loppupistettä. Numeroviitejärjestelmä: Yrityksen tuottavuutta voidaan parantaa myös oikein suunnitellulla ja toteutetulla työvoimastrategialla (15, s. 11). Nimi-vuosijärjestelmä: Yrityksen tuottavuutta voidaan parantaa myös oikein suunnitellulla ja toteutetulla työvoimastrategialla [Hansen 2005: 11]. Jos viite taas liittyy useisiin edeltäviin virkkeisiin, viite merkitään viimeisen virkkeen pisteen jälkeen ja viitteen loppuun tulee piste sulkeiden sisään. Numeroviitejärjestelmä: Projektia arvioidaan hankkeen aikana yhdestä kolmeen kertaa. Arviointeihin osallistuvat projektipäälliköiden lisäksi esimerkiksi suunnittelijat, eri yhteistyöosapuolet ja työmaapäälliköt. Parhaimmillaan arviointitilaisuus on myös markkinointia asiakkaalle. (8, s. 39.) Nimi-vuosijärjestelmä: Projektia arvioidaan hankkeen aikana yhdestä kolmeen kertaa. Arviointeihin osallistuvat projektipäälliköiden lisäksi esimerkiksi suunnittelijat, eri yhteistyöosapuolet ja työmaapäälliköt. Parhaimmillaan arviointitilaisuus on myös markkinointia asiakkaalle. (Virtanen 2002: 39.) Lähdeluettelo Lähdeluettelo (otsikkona Lähteet, pistekoko 12, lihavoitu) tulee varsinaisen tekstin perään. Sivun asettelu on sama kuin tekstisivujen. Lähdeluettelossa mainitaan kaikki ne lähteet, joihin tekstissä on viitattu. Sanakirjoja, kielioppaita ja standardeja, joita on käytetty tekstin ulkoasun tai kielen tarkistukseen, ei ole tapana mainita. Jos sen sijaan esimerkiksi sanakirjasta tai standardista otetaan määritelmä, lähde otetaan luetteloon ja siihen viitataan. Vieraskielisten lähteiden tiedot merkitään alkuperäiskielellä, paitsi sellaiset sanat, jotka on itse lisätty, esimerkiksi teoksessa tai s. (= sivu).

23 21 Numeroviitejärjestelmän lähdeluettelossa lähteet luetellaan siinä järjestyksessä, kuin ne on mainittu tekstissä. Lähteet numeroidaan lähdeluetteloon juoksevasti; se lähde, johon tekstissä on ensimmäiseksi viitattu, on numero 1 lähdeluettelossa. Luettelossa (sulkeitta) olevaa numeroa käytetään tekstissä (sulkeissa) lähteeseen viitattaessa. Tämä tapa sopii erityisesti silloin, kun lähteitä on vähän. Numeroviitejärjestelmää voi soveltaa myös niin, että lähteet järjestetään lähdeluetteloon tekijän sukunimen mukaiseen aakkosjärjestykseen ja sitten numeroidaan juoksevasti. Nimi-vuosijärjestelmän lähdeluettelossa lähteet luetellaan tekijän sukunimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä, saman tekijän teokset aikajärjestyksessä vanhimmasta uusimpaan. Jos samalta tekijältä on useita julkaisuja samalta vuodelta, ne järjestetään lähdeluetteloon otsikon alkukirjaimen mukaiseen aakkosjärjestykseen ja lisäksi vuosiluvun perään merkitään a, b, c ja niin edelleen. Pienaakkosta vuosiluvun perässä käytetään tietysti myös tekstiviitteessä: (Salminen 2005b: 204). Jos lähteellä ei ole kirjoittajaa, aakkostetaan teoksen nimen, artikkelin otsikon tai muun sellaisen mukaan. Kumpaakin luettelointitapaa käytettäessä kustakin lähdeteoksesta annettavat tiedot ovat samat, ja ne esitetään samassa järjestyksessä. Sekä numeroviitejärjestelmässä että nimi-vuosijärjestelmässä järjestys on siis Kuka? Milloin? Mitä? Missä? Kirjoittajan nimi. Vuosi. Teoksen nimi. Kustannuspaikka: Kustantaja Rihlama, Seppo Värioppi. Helsinki: Rakennustieto. Lehtiartikkeleista mainitaan samat seikat kuin teoksista yllä olevissa esimerkeissä mutta niin, että kustannuspaikan kohdalle merkitään lehden nimi ja numero sekä sivut, joilla artikkeli on. Tuisku, Tero Kirjastot luokittelevat netin sisällön. Tietoverkko 1/2009, s Internetlähteet ja muut sähköiset lähteet merkitään samoin periaattein kuin painetut lähteet, mutta niiden yhteydessä mainitaan myös lähteen tyyppi. Osoitetieto on hyvä antaa esimerkiksi kulmasulkeissa, jotta sen alkamis- ja loppumiskohta erottuvat muusta tekstistä, mutta osoitteen alleviivaus (hyperlinkki) tulee lähdeluettelosta poistaa. Julkaisu- tai päivityspäivämäärä merkitään lähdetietoihin, samoin päivä, jona tieto on luettu.

24 22 Numeroviitejärjestelmä ja nimi-vuosijärjestelmä: Tuominen, Kimmo Lisää julkaisujen näkyvyyttä verkossa: käytä metadataa. Verkkodokumentti. < metadatakt.html> Luettu Jos lähteellä ei ole kirjoittajaa, aloitetaan otsikosta: Numeroviitejärjestelmä ja nimi-vuosijärjestelmä: Tietoa ja teoriaa selkokielisyydestä Verkkodokumentti. Selkokeskus. < Luettu Jos lähteenä on käytetty suullista tietoa esimerkiksi alan asiantuntijoilta, tiedonantajat mainitaan lähdeluettelossa (nimi, tehtävänimike, yritys, paikkakunta, lähteen luonne ja päiväys). Numeroviitejärjestelmä ja nimi-vuosijärjestelmä: Teikari, Veikko Professori, työpsykologian ja johtamisen laboratorio, Teknillinen korkeakoulu, Espoo. Puhelinkeskustelu Numeroviitejärjestelmän mukaisesta lähdeluettelosta on esimerkki liitteessä 7 ja nimivuosijärjestelmän mukaisesta lähdeluettelosta liitteessä 8. Luetteloihin on koottu esimerkkejä erityyppisten lähdemateriaalien merkitsemistavoista, muun muassa painetut ja sähköiset lähteet, standardit, lait, opinnäytteet, artikkelikokoelmat ja luentomuistiinpanot sekä vieraskieliset lähteet. 3.5 Kielenkäyttöohjeita Seuraaviin ohjeisiin on poimittu sellaisia oikeakielisyysasioita, jotka ovat osoittautuneet haasteellisiksi insinööritöitä laadittaessa. Näitä ohjeita on syytä soveltaa tekstiin jo ennen kuin sen vie ensi kerran ohjaavalle opettajalle ja tekstinohjaajalle. Näin säästyy sekä kirjoittajan että ohjaajien aikaa ja vaivaa.

25 23 Kielikello-lehdessä 2/2006 on yksityiskohtaisia ohjeita ja esimerkkejä muun muassa välimerkeistä (esim. yhdysmerkin käytöstä) ja luetelmasta. Oikeinkirjoitusasioita voi tarkistaa myös esimerkiksi Terho Itkosen ja Sari Maamiehen Uudesta kielioppaasta. Erityisesti seuraaviin seikkoihin kannattaa kiinnittää huomiota: 1. Jokaisessa lauseessa on oltava predikaatti. 2. Jokaisessa virkkeessä on oltava ainakin yksi päälause; pelkkä sivulause saati lauseenvastike ei ole virke. 3. Välimerkkien käytön tulee olla asiatekstin normien mukaista. 4. On varottava niin sanottua substantiivitautia eli verbin ja substantiivin käyttämistä silloin, kun pelkällä verbillä selviää (suoritettiin mittauksia mitattiin). 5. Tekstin tulee valtaosin olla normaalivirkkeistä, ei luettelomaista. Pitkiä luetteloita voi sijoittaa liitteiksi. 6. Yhdyssanat ja yhdysmerkit on kirjoitettava oikein. Raportin kielenkäytön tulee olla kunnossa raporttia tarkastukseen luovutettaessa, jotta vältytään hankalilta myöhemmiltä korjaamisilta. Tekstinohjaaja ei ole korjaaja. Raportin tekijä itse tekee korjaukset. Virkekokonaisuudet ja lauseiden täydellisyys Samaan virkkeeseen voi yhdistää vain lauseita, jotka ajatukseltaan liittyvät yhteen. Virkkeet on syytä lukea. Jos ei helposti itse saa selvää ajatuksesta, muutkaan eivät varmasti saa. Silloin asia on parempi jakaa useaan virkkeeseen tai sanoa toisella tavoin. Tekstin lauseesta ei ole syytä jättää pois predikaattiverbiä, vaikka se olisi niinkin lyhyt kuin on. Lauseiden vaillinaisuus vaikeuttaa lukemista.

26 24 Sanajärjestys Vastoin luuloa suomen kielen lauseiden sanajärjestys ei ole vapaa. Poikkeava sanajärjestys korostaa ja tuottaa merkityseroja. Muun muassa ajatuksellisesti yhteen kuuluvat sanat pyrkivät toistensa lähelle. Esimerkiksi sana myös asettuu miltei poikkeuksetta sen sanan tai sanaryhmän eteen, jota sillä halutaan painottaa: Kuntotutkimuksen perusteella voidaan myös ennakoida rakennuksen tulevaa korjaustarvetta. vrt. Kuntotutkimuksen perusteella voidaan ennakoida myös rakennuksen tulevaa korjaustarvetta. Sivulausetta aloittavan joka-sanan korrelaatti (sana, johon joka viittaa) on sijoitettava mahdollisimman lähelle joka-sanaa, yleensä aivan sen eteen: Seuraavaksi täytettiin jokaisesta mitatusta erästä lomake, johon kirjattiin tuotteen tiedot sekä ajotapa ja ajomestarin nimi. Virkkeessä jälkilauseen sanajärjestys on yleensä suora, toisin sanoen subjekti on ennen predikaattia: Jos käyttöveden lämpötila on rajoittamaton tai liian korkeaksi säädetty, se alennetaan lämpötilaan +55 ºC. Luetelmat Luetelmaviivojen tai vastaavien merkkien avulla tehtävissä luetelmissa pitää olla johdatelause ennen lueteltavia osia. Luetelman osien tulee olla keskenään samantasoisia: Jos yksi luetelman osa on kokonainen virke tai useita virkkeitä, muidenkin tulee olla isolla kirjaimilla alkavia ja isoon välimerkkiin päättyviä. Jos yksi luetelman osa on lause (jossa on persoonamuotoinen verbi), muidenkin on oltava lauseita. Jos yksi luetelman osa on sana, sanapari tai lauseke (ei persoonamuotoista verbiä), muidenkin on oltava samanlaisia. Luetelmaviivana käytetään ajatusviivaa. Esimerkkejä luetelmista on tässä ohjeessa sekä Kielikello-lehden numerossa 2/2006.

27 25 Luetelman johdantolauseen loppuun tulee kaksoispiste yleensä vain silloin, kun siinä on jokin luetelmaan viittaava nomini (Laitteessa on seuraavat osat:. Laitteessa on kolme osaa: mutta Laitteen osat ovat ). Luetelman loppuun tulee yleensä piste kuten muissakin virkkeissä. Piste voidaan poikkeuksellisesti jättää pois, jos sen käytöstä tulisi epäselvyyttä esimerkiksi tietokonekomennon lopussa. Luetelma erottaa luetelman osat selkeästi toisistaan korvaa edellisen rivin lopun pilkun ei riitä korvaamaan virkkeen loppuvälimerkkiä eli pistettä (joskus kysymystai huutomerkkiä). Luetelman käytöstä kannattaa vielä huomata seuraavat asiat: Luetelmaviivasta tekstin alun erottaa joko yksi välilyönti tai sarake. Alakkaista luetelmaa ei pidä käyttää, ellei lueteltavia osia ole vähintään kolme. Luetelmaa tulee käyttää raporttitekstissä yleensä vain tärkeähköjen asioiden esiin nostamiseen. Teksti ei saa olla pelkkä luetelmakokoelma. Sellaisesta saa kuvan, että työ on keskeneräinen, muistiinpanojen asteella. Luetelma ei saa olla yksinään kappaleena tai lukuna, vaan mukana tulee olla vähintään luetelman johdantolause. Luetelmaan päättyvä luku ei ole hyvän näköinen. Hyvä olisi, jos kappaleen lopussa olisi vähintään yksi virke muuta tekstiä. Luetelma on hyvä pyrkiä sijoittamaan samalle sivulle. Relatiivipronominit joka ja mikä Sivulausetta aloittavat muun muassa relatiivipronominit joka ja mikä. Joka viittaa yhteen (tavallisesti juuri edellään olevaan) sanaan ja sen määritteisiin, mikä taas viittaa laajempaan, tavallisesti koko lauseen ajatuskokonaisuuteen: Loppu ilma otetaan esimerkiksi kylmältä lastaussillalta, mikä aiheuttaa vedon tunnetta.

28 26 Jos korrelaattina on pronomini (usein se), mikä viittaa asiaan ja esineeseen, joka elolliseen olentoon: On tehtävä se, mikä vielä on tehtävissä. Tämän tekee yleensä se, joka on laitteen asentanutkin. Yhdyssanat ja yhdysmerkki Yhdyssanavirheitä ei saa insinöörityössä olla. Erityisesti nominatiivialkuisten yhdyssanojen virheet pistävät silmään (palo muuri, hiiri matto). Genetiivialkuisissa on usein olemassa sekä erikseen että yhteen kirjoittamisen mahdollisuus; eri kirjoitustavoissa saattaa olla merkitysero (äidin kieli, äidinkieli). Teksti on syytä lukea ensin läpi ja poistaa huolimattomuudesta johtuvat väärät välilyönnit. Kun haluaa kokeilla, ovatko kaksi peräkkäistä sanaa yhdyssana vai erilleen kirjoitettava sanaliitto, voi sijoittaa sanojen väliin esimerkiksi liitepartikkelin -kin tai jonkin adjektiivin. Jos -kin sopii väliin, se ei ilmeisesti liity molempiin sanoihin vaan ainoastaan ensimmäiseen. Jos adjektiivi sopii väliin, se liittyy vain jälkimmäiseen sanaan. Näissä tapauksissa on kyseessä kaksi erilleen kirjoitettavaa sanaa. Jos -kin tuntuu sopivan vain sanaparin loppuun tai adjektiivi vain alkuun, kyseessä on todennäköisesti yhdyssana. Yhteen kirjoitetaan -inen-loppuiset adjektiivit, esimerkiksi kymmenasteinen, sata-asteinen, kaksivuotinen, viisipäiväinen, tämänhetkinen, puolitehoinen, maksimivirtauksinen, viimevuotinen. Numerot, merkit ja lyhenteet liitetään muuhun yhdyssanaan yhdysmerkin avulla: 20-asteinen, C-asteikko, %-pohjainen. Yhdysmerkki eli lyhyt viiva kuuluu seuraavantyyppisiin tapauksiin: Käynnistä-painike tuotanto- ja jakelujärjestelmä TCP/IP-protokolla IMT-2000-järjestelmä

29 27 WLAN-verkko MPEG-4-videonpakkausmenetelmä MPEG-4-kompressointi e-standardi IEEE e -standardi WiMAX-teknologia SDL-ohjelmointikieli 16QAM-modulaatio IMT-2000-määritys DS/CDMA-tekniikka päästä päähän -yhteys point-to-point-yhteys Ford Mondeo -merkkinen online-yhteys satelliitti-tv 16-bittinen (mutta: 16 bittiä!). Yhdysmerkki on kiinni sanassa. Jos yhdyssanan alkuosaan kuuluu kaksi tai useampia erilleen kirjoitettuja sanoja (tai lukuja), yhdysmerkin edellä on väli, kuten seuraavassa: Mobile Application Part -standardi ACS 600 -taajuusmuuttaja EXE- ja DLL-tiedosto FDMA- ja TDMA-tekniikat Windows 7 -käyttöjärjestelmä (vrt. 7-käyttöjärjestelmä) Windows- ja Linux-käyttöjärjestelmät Windows Vista- ja Windows 7 -käyttöjärjestelmät Release 5- ja Release 6 -versiot

30 28 GSM 900- ja GSM verkot CD-, DVD- ja/tai DC/RW-asemien tyypit. Lyhenteiden merkintä Insinöörityössä tulee käyttää vain vakiintuneita lyhenteitä, ei tilapäislyhenteitä. Monet vakiintuneetkin lyhenteet (esimerkiksi, niin sanottu, muun muassa) kannattaa kirjoittaa kokonaisina sanoina leipätekstissä. Jos työssä on paljon erilaisia lyhenteitä, työn alkuun tulee laatia erillinen lyhenneluettelo. Monissa teknisen alan opinnäytetöissä ovat viime vuosina yleistyneet isokirjainlyhenteet. Tällaisia lyhenteitä voidaan käyttää, kunhan muistetaan, että otettaessa lyhenne käyttöön ensimmäisen kerran lukijalle pitää selostaa, mitä lyhenteellä tarkoitetaan. Ei siis riitä, että lyhenne selitetään pelkästään lyhenneluettelossa, vaan se on selitettävä myös leipätekstissä raportin sisällä. Seuraava esimerkki havainnollistaa, miten lyhenne voidaan selittää raportin sisällä: LAI (Location Area Identity) on lyhenne matkaviestinnän maatunnuksesta, matkaviestinverkon tunnuksesta ja sijaintialueen koodista muodostettu tunnus, jonka avulla matkaviestimet päivittävät sijaintiaan. Tekstin selkeyden ja luettavuuden vuoksi tällaisten isokirjainlyhenteiden käytössä tulisi kuitenkin pyrkiä siihen, että mikäli lyhenteelle on olemassa vakiintunut suomenkielinen termi, tekstissä käytetään sitä. Selvyyden vuoksi lyhenne on kuitenkin usein tarpeen merkitä sulkeisiin näkyviin. Seuraavanlaista tapaa tulee välttää: GSM:n BS:stä ja BSC:stä koostuva BSS ja UTRAN, joka koostuu node B:stä ja RNC:stä, on kytketty GPRS:ään pakettivälitteisiä yhteyksiä varten. Edellinen esimerkki voidaan kirjoittaa paremmin ja lukijan kannalta ystävällisemmällä tavalla seuraavasti: GSM:n tukiasemista (BS) ja tukiasemaohjaimista (BSC) koostuva tukiasemajärjestelmä (BSS) ja UMTS-radioliityntäverkko (UTRAN), joka koostuu tukiasemista (node B) ja radioverkko-ohjelmista (RNC), on kytketty yhteiseen GPRS-verkkoon pakettivälitteisiä yhteyksiä varten. Nominatiivimuotoisen numeroin kirjoitetun lukusanan jälkeen ei mittayksikön lyhenteeseen tai symboliin merkitä partitiivin päätettä, niin kuin seuraava esimerkin osoittaa:

31 29 E-GSM toimii taajuusalueella MHz (nouseva siirtotie) ja taajuusalueella MHz (laskeva siirtotie). Isokirjainlyhenteissä päätteen merkintätapa valitaan lukutavan mukaan. Jos lyhenne luetaan kirjaimittain, käytetään kaksoispistettä: WWW:n GRPS:ään VTT:hen ITU-T:n standardoima. Lyhenteitä käytettäessä on usein suositeltavampaa liittää yhdysmerkin avulla lyhenteen yhteyteen esimerkiksi jokin määrittelevä sana kuin liittää pelkkä sijamuodon tunnus lyhenteeseen. Seuraavissa esimerkeissä on havainnollistettu määrittelevän sanan käyttöä lyhenteiden yhteydessä: TKIP-protokolla mahdollistaa myös Access Point (AP) -tukiaseman levitysviestien salaukseen käytetyn avaimen vaihtamista aika ajoin. BKR (Broadcast Key Rotation) -menetelmää suositellaan käytettäväksi 802.1x-verkoissa, ja se vaatii työasemilta LEAP- tai EAP-tunnistusta. GPRS-solmu mahdollistaa datasiirron GPRS-verkon sisällä sekä ulkopuolisten dataverkkojen ja GPRS-verkon välillä. Kun vastaanottaja on lähettänyt ACK-kuittauksen, kaikki asemat odottavat DIFSviiveen ajan, ja tämän jälkeen alkaa uusi vaihe. Kongruenssi Suomen kielessä lauseen pääjäsenet, subjekti ja predikaatti, ovat tavallisesti keskenään kongruenssissa: jos subjektisana on monikollinen tai sanoja on monta, predikaatti on monikollinen. Pitää vain muistaa etsiä ehkä kaukanakin toisistaan olevat pääjäsenet. Muutamia merkintätapoja Päiväys merkitään kielitoimiston suosituksen mukaan ylenevästi: Nelinumeroiset ja suuremmat luvut ryhmitetään lopusta lähtien kolmen numeron ryhmiin: Luvun desimaaliosaa ei yleensä ryhmitellä: 3, Jos desimaaliosa on hyvin

32 30 pitkä, sen voi kuitenkin hahmottamisen helpottamiseksi jakaa kolmen numeron ryhmiin desimaalipilkusta alkaen vasemmalta oikealle: 0, Suomenkielisessä tekstissä käytetään desimaalipilkkua, ei -pistettä! Luku erotetaan välilyönnillä mittayksiköstä ja sen lyhenteestä: 20 min, 500 m/s, 10 m:n matka, 13 %:iin Huom! 37 mutta 37 C Jotta numeroilmaus ei jakaannu eri riveille, tulee käyttää niin sanottua sitovaa välilyöntiä. Kahden numeroilmauksen merkitsemistä peräkkäin tulee välttää: Yrityksen liikevaihto oli vuonna miljoonaa euroa. Yrityksen liikevaihto vuonna 2010 oli 27 miljoonaa euroa. Miinusmerkki merkitään tavallisessa tekstissä ajatusviivalla: 20 ºC. Myös rajakohtia osoittamaan käytetään ajatusviivaa: km. (Huom! Ei välilyöntejä.) Tekniikan teksteissä voidaan käyttää lukujen välissä kolmea pistettä etenkin, jos sekaannuksen vaara on olemassa: Lukujen ja mittayksiköiden merkinnästä, muun muassa päätteiden liittämisestä numeroihin, katso Kielikello 2/ Kypsyysnäyteohjeet Kypsyyskokeet ovat valvottuja kypsyysnäytteen kirjoitustilanteita, joita järjestetään noin kuukauden välein. Opiskelija ilmoittautuu kokeeseen, kun hänen insinöörityönsä ohjaajat ovat ilmoittaneet hyväksyvänsä työn tai työn raportti on niin valmiina, että ohjaava opettaja ja tekstinohjaaja antavat luvan kokeeseen. Työn ohjaava opettaja antaa opiskelijalle koetilaisuuteen enintään kolme aihetta, joista opiskelija valitsee yhden. Aiheet liittyvät opiskelijan insinöörityöhön ja sen lähdekirjalli-

33 31 suuteen, ellei ohjaajan kanssa toisin sovita. Opiskelija laatii (ilman lähdeaineistoa) aiheesta noin 400 sanan asiatyylisen kirjoitelman, esimerkiksi raportin, artikkelin tai esseen. Kirjoitelman tulee noudattaa valittua tekstilajia ja olla rakenteeltaan jäsentynyt, kiinteä kokonaisuus. Siinä on oltava asiaan vievä johdanto ja käsittelyn kokoava lopetus. Otsikko on merkittävä näkyviin, ja sisällön tulee vastata otsikkoa. Alaotsikoita saa käyttää. Kappalejako ja asian kehittelyn johdonmukaisuus kappaleesta toiseen on osoitettava selvästi. Kirjoitelman lukijaksi ajatellaan alan ajattelutapaa tunteva henkilö, joka ei kuitenkaan ole perehtynyt juuri käsiteltävään asiaan. Kirjoitelman pitää olla ymmärrettävissä sellaisenaan, itsenäisenä kokonaisuutena, ilman, että lukija tuntee tekijän insinöörityön. Välimerkkien käyttö ja oikeinkirjoituksen perusasiat on hallittava. Tekstistä on käytävä ilmi, kirjoitetaanko sanat yhteen vai erikseen ja käytetäänkö isoa vai pientä alkukirjainta. Sanan- ja ilmaisunvalinnoissa tulee pyrkiä luontevuuteen, tiiviyteen ja täsmällisyyteen. Milloin suinkin mahdollista, on käytettävä suomenkielisiä termejä. Kirjoitelman virkerakenteiden pitää olla ehyitä ja luontevan vaihtelevia. Virkkeiden ja lauseiden keskinäiset suhteet on osoitettava selvästi, ja viittaussuhteiden tulee olla kunnossa. Kirjoitelma voidaan hylätä, jos siinä on suuria ja toistuvia ongelmia edellä mainituissa asioissa tai jos siinä on monia erilaisia virheitä. Samoin kirjoitus voidaan hylätä, jos opiskelija ei osaa kirjoittaa ymmärrettävästi ja asian hallintaa osoittavasti annetusta aiheesta. Jos kypsyysnäyte hylätään, opiskelijan tulee käydä saamassa palautetta kokeen tarkastajilta ennen uuteen kokeeseen ilmoittautumista. 5 Yhteenveto Insinöörityön yhteenveto voi olla nimeltään myös Pohdintaa, Lopuksi tai Päätelmiä. Viimeisessä luvussa ei kannata hellittää opinnäytetyötyöskentelyä, sillä yhteenveto työstä on tärkeä. Yhteenvedossa kerrotaan, mitä insinöörityössä tehtiin, miten työssä onnistuttiin ja mitä tuloksia saatiin aikaan. Yhteenvedossa voidaan myös pohtia sitä, mitä insinöörityöprosessin aikana opittiin.

34 32 Vaikka työ on loppusuoralla ja tekisi mieli jättää työ käsistään mahdollisimman pian, on syytä kiinnittää erityistä huomiota insinöörityön yhteenvetoon, tiivistelmään ja johdantoon. Ne ovat nimittäin työn osat, jotka työelämän edustajia ensi alkuun kiinnostavat. Niiden perusteella koko työkin otetaan luettavaksi. Insinöörityö on opinnäytetyö, jossa pyritään tunkeutumaan valittuun aiheeseen syvällisesti. Insinöörityö on prosessi, josta näkyvänä tuotoksena jäljelle jää ainakin raportti. Raportin tanakka sisältö sekä huoliteltu kieli ja muoto luovat yhdessä hyvän insinöörityön. Siksi kirjoittamisprosessiin kannattaa panostaa: muokata, kaulita, kääntää, vääntää ja muokata uudestaan. Insinöörityössäkin kyse on oppimisesta ja harjoituksesta työelämään. Kannattaa muistaa, että harjoitus tekee mestarin ja insinöörityö insinöörin.

35 33 Kirjallisuutta Heinisuo, Rami & Ekholm, Kai Elektronisen viittaamisen opas. Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuja 40. Jyväskylä: Jyväskylän yliopiston kirjasto. Hirsjärvi, Sirkka, Remes, Pirkko & Sajavaara, Paula Tutki ja kirjoita. 15., uudistettu painos. Helsinki: Tammi. Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausten käsitteleminen Suomessa Helsinki: tutkimuseettinen neuvottelukunta. Itkonen, Terho & Maamies, Sari Uusi kieliopas. 4., tarkistettu painos. Helsinki: Tammi. Kauranen, Ilkka, Mustakallio, Mikko & Palmgren, Virpi Tutkimusraportin kirjoittamisen opas opinnäytetyön tekijöille. 2., korjattu painos. Espoo: Teknillinen korkeakoulu. Kielikello. Kielenhuollon tiedotuslehti. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Mäkinen, Olli Tieteellisen kirjoittamisen ABC. Helsinki: Tammi. Mäkinen, Olli Tutkimusetiikan ABC. Helsinki: Tammi. Nykänen, Olli Toimivaa tekstiä. Opas tekniikasta kirjoittaville. Helsinki: Tekniikan Akateemisten Liitto. Opinnäytetyön laadun tekijät ammattikorkeakouluissa Suosituksia opinnäytetyötä ohjaaville. Opetusministeriö ja Oulun seudun ammattikorkeakoulu. Opinnäytetöiden julkisuus Opetusministeriön kirje yliopistoille ja ammattikorkeakouluille Dnro 3/500/2004. Rantapuska, Seppo & Kankkunen, Antti Insinöörityön arviointikriteerit. Opinnäytetyö. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Ammatillinen opettajakorkeakoulu. SFS Tiivistelmien laatiminen ja käyttö Helsinki: Suomen Standardisoimisliitto. SFS Numeroiden ja merkkien kirjoittaminen Helsinki: Suomen Standardisoimisliitto. SFS Lähde- ja tekstiviitteitä koskevat ohjeet Helsinki: Suomen Standardisoimisliitto.

36 Liite 1 1 (3) Insinöörityön tarkistuslista Työn nimi Onko työn nimi lyhyt, informatiivinen ja vastaako se työn sisältöä? Tiivistelmä Onko tiivistelmä ymmärrettävissä muusta tekstistä irrallisena? Kattaako tiivistelmä koko työn (tavoitteen, menetelmät, tulokset, päätelmät)? Jäsentely ja otsikointi Syntyykö sisällysluettelossa olevien otsikoiden perusteella selkeä kuva johdonmukaisesti etenevästä asian käsittelystä? Ovatko otsikot lyhyitä ja informatiivisia? Vastaako jokaisen luvun otsikko luvun sisältöä? Onko otsikoiden hierarkia looginen? Jos alalukuja on käytetty, onko niitä vähintään kaksi? Johdanto Onko tutkimusongelma tai kehittämistehtävä määritelty riittävän tarkasti ja selkeästi? Onko työn konkreettiset tavoitteet kuvattu täsmällisesti? Onko työn taustasta kerrottu riittävästi? Onko tutkimusmenetelmät kuvattu selkeästi? Onko tutkimuksen aineisto kuvattu selkeästi? Onko työn toimeksiantaja mainittu? Teoreettinen tausta ja työn aiheen käsittely Onko teoriatausta riittävä ja asianmukainen?

37 Liite 1 2 (3) Onko työn kannalta keskeiset teoriat, käsitteet ja määritelmät esitelty? Onko tiedonlähteitä riittävästi, ja ovatko ne luotettavia? Onko tekstissä osoitettu, mikä yhteys esitetyllä teorialla on tutkittavana olevaan ongelmaan? Onko teoriaosuudessa käytetty lähdemateriaali valittu kriittisesti? Onko työn käsitteistö kuvattu riittävän tarkasti? Onko lyhenteet, käsitteet ja termit selitetty ja käytetäänkö niitä yhdenmukaisesti? Vastaako aiheen tarkastelu johdannossa esitettyihin tutkimuskysymyksiin? Onko pohdittu tulosten merkitystä ja mahdollista yleistettävyyttä tai muuta käyttöä? Lähdeviitteet ja lähdeluettelo Onko tietojen alkuperä osoitettu yksiselitteisesti? Onko jokaisella lähdeviitteellä vastineensa lähdeluettelossa? Ovatko lähdeviitteet ohjeiden mukaiset, ja onko lähdeluettelo laadittu ohjeiden mukaisesti? Kieli ja tyyli Onko teksti kauttaaltaan asiatyyliä? Ovatko kappaleet johdonmukaisesti eteneviä ja vaihtelevan mittaisia? Onko asiaa käsitelty selkeästi ja havainnollisesti? Ovatko lauseet ymmärrettäviä rakenteeltaan ja sisällöltään? Onko välimerkkejä käytetty oikein? Onko oikeinkirjoitus normien mukaista (yhdyssanat, päätteiden merkintä lyhenteisiin jne.)? Kuvat ja taulukot Ovatko kuvat ja taulukot tarpeellisia aiheen kannalta, ovatko ne selkeitä ja havainnollisia ja havainnollistavatko ne esitystä?

38 Liite 1 3 (3) Kytkeytyvätkö kuvat ja taulukot tekstin viittauksiin? Onko kuva ja taulukko ymmärrettävissä ilman tekstiä? Onko kuvat ja taulukot numeroitu omina sarjoinaan ja onko niissä selosteteksti ohjeiden mukaisesti? Onko kuviin ja taulukoihin merkitty lähdeviite, jos ne on otettu lähteestä suoraan tai mukaillen?

39 Tiivistelmä Liite 2 1 (2) Tekijä Otsikko Sivumäärä Aika Onneli Opiskelija Painotuotteen suunnittelun integrointi PDF-työnkulkuun 45 sivua + 2 liitettä Tutkinto insinööri (AMK) Koulutusohjelma mediatekniikka Suuntautumisvaihtoehto graafinen tekniikka Ohjaajat toimitusjohtaja Toivo Johtaja yliopettaja Sini Opettaja Insinöörityössä oli tavoitteena soveltaa uutta strategiaa sekä nuoren palvelurepron prepress-tuotantoprosessin tekniseen kehittämiseen että yrityksen markkinointiprofiilin luomiseen. Repron asiakkaan kannalta tavoitteena oli tehostaa ja nopeuttaa tuotantoprosessia ja näin saavuttaa kustannussäästöjä. Projektin tavoitteenasettelu tehtiin yhteistyössä asiakasyrityksenä olleen mainostoimiston kanssa. Pilottiprojektin aikana arvioitiin työnkulun integrointia toimintamallina kehitettäessä työnkulkua kiristyvässä kilpailutilanteessa. Tavoitteena oli saada yleiskuva etäsyötön edellytyksistä ja vaikutuksista sekä repron että sen asiakkaan näkökulmasta. Insinöörityössä automatisoitiin sivunvalmistuksen digitaalista työnkulkua integroimalla painotuotteen suunnitteluvaihe palvelurepron PDF-työnkulkuun etäsyöttölaajennuksen avulla. Mainostoimistoon asennettiin Create-ohjelmisto, ja sen suunnitteluvaiheen työnkulku muutettiin palvelinpohjaiseksi. Projektin aikana laadittiin tarvittavat työohjeet sekä mainostoimiston että repron työvaiheisiin. Ohjeet liitettiin repron laatujärjestelmään, ja lisäksi järjestettiin koulutustilaisuudet järjestelmän käytöstä sekä repron että mainostoimiston henkilökunnalle. Insinöörityön lopputuloksena syntyi repron ja sen asiakkaan välinen toimiva etäsyöttöympäristö. Se osoittautui aiempaan verrattuna noin 28 prosenttia edullisemmaksi ja ajallisesti noin 50 prosenttia nopeammaksi toimintatavaksi. Projektin kokemukset osoittivat etäsyöttöympäristön rakentamisen pitkäjänteiseksi prosessiksi. Kyseessä oli totutun työskentelytavan muutos eikä vain yhden uuden sovelluksen käyttöönotto. Työnkulun integrointi muutti painotuotteen suunnittelun työnkulkua ja tuotantotapaa. Insinöörityö oli kehitysprojekti, jossa repron palvelun tärkeänä osana oli asiakkaan työnkulun kehittäminen. Projektin pohjalta yritys kehitti CAA (Computer Aided Advertising) - toimintamallin, jota käytetään yrityksen markkinointistrategiassa ja asiakasyhteistyössä. Avainsanat digitaalinen työnkulku, integroitu työnkulku, PDF, työnkulun ohjausjärjestelmä, etäsyöttö

40 Tiivistelmä Liite 2 2 (2) Tekijä Otsikko Sivumäärä Aika Olli Opiskelija Korroosionestomaalauksen esikäsittelymenetelmät 45 sivua Tutkinto insinööri (AMK) Koulutusohjelma materiaali- ja pintakäsittelytekniikka Suuntautumisvaihtoehto materiaali- ja korroosiotekniikka Ohjaajat toimitusjohtaja Toivo Johtaja yliopettaja Sini Opettaja Insinöörityössä selvitettiin pyöreän rakeen sekä pyöreän ja särmikkään rakeen sekoituksella suihkupuhdistettujen teräksisten koelevyjen maalipinnan tarttuvuutta alustaansa ja kor-roosionkestävyyttä. Osa koelevyistä saatettiin epäpuhtauksien alaiseksi ennen maalausta. Erilaisia esikäsittelyjä oli viisi, samoin maalausyhdistelmiä. Työssä mitattiin suihkupuhdistetun pinnan pinnankarheus sekä tutkittavien materiaaliyhdistelmien kuivakalvon paksuudet ja tartuntalujuudet vetokokeella. Maaliyhdistelmien kor-roosionkestävyyttä testattiin 240 tunnin koestusrasituskokeella sekä 240 ja 480 tunnin suo-lasumurasituskokeella. Koestusrasituskoe tehtiin standardin ISO ja suolarasituskoe standardin SFS-EN ISO mukaan. Maalipinnoitteen huononemista arvioitiin standardin SFS 3762 mukaan, ja tarttuvuudet testattiin standardin ISO 4624 mukaisesti. Suihkupuhdistusrakeen muodolla ei ollut merkittävää vaikutusta pinnoitteen tarttuvuuteen tai korroosionkestävyyteen, eli saavutettavalla pintaprofiililla on vähäinen vaikutus. Pinnalla olleiden epäpuhtauksien todettiin huonontavan pinnoitteen korroosionkestävyyttä, mutta ei pinnoitteen tarttumista alustaansa. Korroosionkestävyyttä menetettiin niillä koelevyillä, jotka oli saatettu epäpuhtauksien vaikutuksen alaiseksi ennen maalausta. Maalaus pitääkin suorittaa heti esikäsittelyn jälkeen, jottei näin kävisi. Tarttuvuustuloksissa oli epäjohdonmukaisuuksia, jotka johtuivat kuivakalvonpaksuuksien suurista vaihteluista koelevyillä. Murtumatyypit olivat koheesiomurtumia. Avainsanat korroosionestomaalaus, esikäsittely, suihkupuhdistus, sinkopuhdistus, tarttuvuus, korroosionkestävyys

41 Abstract Liite 3 1 (1) Author(s) Title Number of Pages Date First name Last name Title of the Thesis xx pages + x appendices 15 September 2012 Degree Bachelor of Engineering Degree Programme Name of the degree programme Specialisation option Name of the specialisation option Instructor(s) First name Last name, Title (for example: Project Manager) First name Last name, Title (for example: Principal Lecturer) Keywords

42 Liite 4 1 (3) Sisällysluettelon esimerkit Sisällys Lyhenteet 1 Johdanto 1 2 Ohjelmoitavat logiikkapiirit Ohjelmoitavat logiikkapiirityypit FPGA-piirien kehitys 1990-luvun lopussa FPGA-piirien ja ASIC-piirien tekniikka Solurakenteet Johdotus ja kytkentäkentät Globaalit signaalit Erikoismakrot Piirien vertailun yhteenveto 29 3 Digitaalisen modeemi-asic:n prototyypitys FPGA-piireillä FPGA-prototyypityksen istuttaminen ASIC-suunnitteluprosessiin ASIC:n spesifikaation luominen VHDL-lohkojen uudelleenkäyttö ASIC:n mallinnus Logiikan suunnittelu Synteesit Lohkojen vahvistus Sirun vahvistus Testikehitys Piirikaavion luominen Testausympäristö ja -laitteet Piirilevyn suunnittelu ja toteutus VHDL-koodin kääntäminen Laboratoriotestaus Prototyypityksen yhteenveto 54 4 Tulevaisuuden näkymiä FPGA-piirit vuonna

43 Liite 4 2 (3) 4.2 ASIC-piirien varmentaminen vuonna Yhteenveto 59 Lähteet 61 Liitteet Liite 1. Laboratoriolaitteet

44 Liite 4 3 (3) Sisällys 1 Johdanto 1 2 Kemikaalisäiliöt ja niistä ympäristölle aiheutuvat vaarat Kemikaalisäiliötyypit Kemikaalisäiliöistä aiheutuvat vaarat Suomessa Riski-käsitteen määrittäminen 12 3 Kemikaalin vapautumistiet ja kemikaalivuodon aiheuttajat Kemikaalin vapautumistiet Kemikaalivuodon aiheuttajat 19 4 Riskien määräytymisperusteet Kemikaalien omaisuusriskiin vaikuttavat ominaisuudet Kemikaalien terveysriskiin vaikuttavat ominaisuudet Kemikaalien ympäristöriskiin vaikuttavat ominaisuudet 30 5 Säiliöriskien kokeellinen kartoitus Kemikaalisäiliökysely ja sen tulokset Kaasusäiliöiden seurausanalyysi 39 6 Pohdinta 49 Lähteet 51 Liitteet Liite 1. NFPA-vaararuudukon merkit ja niiden selitykset Liite 2. Reaktiomatriisi Liite 3. Dow-indeksimenetelmän lomakepohja Liite 3. Vikapuun rakenne Liite 4. Ilmakehän stabiiliuden määrittäminen Liite 5. Kemikaalisäiliökysely Liite 6. Säiliöiden piirustukset: a) happisäiliö ja b) hiilidioksidisäiliö Liite 7. Happisäiliön sijainti kartalla ja vaarasektorit Liite 8. Hapen putkivuodon leviämiskuvaajat Liite 9. Hiilidioksidisäiliön sijainti kartalla

45 Liite 5 1 (2) Lyhenneluettelon esimerkki Lyhenteitä ja Digitan käyttämä nimitys Flash-OFDM-tekniikasta, joka käyttää NMT450- verkolta vapautuneita taajuuksia. AD Active Directory. Microsoftin Windows 200X Server -käyttöjärjestelmän tietokanta käyttäjistä, laitteista ja verkon resursseista. ATM Asynchronous Transfer Mode. Tahdistamaton siirtotapa, laajakaistainen, yhteydellinen tiedonsiirtomenetelmä. CAP Carrierless Amplitude and Phase modulation. Kantoaallon amplitudi- ja vaihemodulaatio, ADSL-tekniikassa käytetty modulointitapa. CO Central Office. Puhelinyhtiön tai operaattorin tila, jossa tilaajajohdot yhdistetään. EDGE Enhanced Data Rates for GSM Evolution. Yksi 3G-tekniikoista. HSCSD High Speed Circuit Switched Data. GSM-verkon laajennus nopeampaan tiedonsiirtoon. NMT Nordisk Mobiltelefon. Vanhentunut matkapuhelintekniikka. PING Packet Internet Groper. Pingiä tai pingaamista käytetään verkkolaitteen yhteyden testaamiseen IP-verkoissa. RADIUS Remote Authentication Dial In User Service. Protokolla, jota käytetään käyttäjien keskitettyyn todentamiseen. Reed Solomon Lohkokoodaus, joka korjaa virheryöppyjä. Trellis Virheenkorjaustekniikka, joka korjaa yksittäisiä bittivirheitä.

46 Liite 5 2 (2) UDP User Datagram Protocol. Kuljetuskerroksen protokolla, jolla sovellus lähettää viestejä toiselle koneelle. WiMAX Worldwide Interoperability for Microwave Access. Suurisoluinen (yli 10 km) langaton verkko.

47 Liite 6 1 (2) Lähdeluetteloesimerkki: numeroviitejärjestelmä Lähteet 1 Sipilä, Jorma Asiantuntijapalvelujen tuotteistaminen. Porvoo: WSOY. 2 Rinne, Ilari Syväpainosylintereiden laadun vakiointi. Insinöörityö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 3 Syrjälä, Päivi Talonrakennuksen perustamistapojen tuotteistaminen. Diplomityö. Lappeenrannan teknillinen korkeakoulu. 4 Lehtinen, Tapio (toim.) Digitaalinen painaminen. Helsinki: Opetushallitus. 5 Dutheillet, Y., Mantle, M., Vesely, D. & Gladden, L Diffusion of water-acetic acid mixtures in epoxy. Journal of Polymer Science. Vol. 37, s Lehtinen, Jarmo Sähkö iskee paperiin. Tekniikka & Talous, , s Virtala, Iikka Paino- ja jälkikäsittelyprosessit 1. Luentomoniste. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 8 Kiinteistösähkö Verkkodokumentti. Motiva Oy. < asuinkiinteistöala/energianjavedenkulutusasuinkerrostaloissa/kiinteistosahko. html. Päivitetty Luettu Halmesola, Matti Järjestelmäpäällikkö, Tietotupa Oy, Helsinki. Keskustelu Wilson, John & Hawkes, John Optoelectronics. An introduction. 3rd ed. London: Prentice Hall. 11 Lepistö, Arto Energiansäästöprojekti. Loppuraportti. Kauppa- ja teollisuusministeriö, energiaosasto. Katsauksia B:100. Helsinki: Valtion painatuskeskus. 12 Complex programmable logic device Verkkodokumentti. OptiMagic, Inc. < Updated 14 May Luettu Rakennusten sisäilmasto ja ilmanvaihto Suomen rakentamismääräys-kokoelma, osa D2. Helsinki: ympäristöministeriö.

48 Liite 6 2 (2) 14 Olkinuora, Hannu Minne menet media? Verkkodokumentti. Elinkeinoelämän Valtuuskunta. < Luettu Polymer-supported reaction McGraw-Hill encyclopedia of science & techno-logy. 8 th edition. New York: McGraw-Hill. 16 Maankäyttö- ja rakennuslaki. 132/ SFS Pienjännitesähköasennukset Erikoistilojen ja -asennusten vaatimukset. Lääkintätilat. Helsinki: Suomen Standardisoimisliitto. 18 Bauchop, T Foregut fermentation. Teoksessa Clark, R. & Bauchop, T. (eds.). Microbial Ecology of the Gut. London: Academic Press. 19 Paakkola, Olli Laskeuma ja sen ympäristövaikutukset. Teoksessa Toivonen, Harri, Rytömaa, Tapio & Vuorinen, Antti (toim.). Säteily ja turvallisuus. Helsinki: Säteilyturvakeskus. 20 Thermodynamics Verkkodokumentti. Encyclopædia Britannica Online. < Luettu

49 Liite 7 1 (2) Lähdeluetteloesimerkki: nimi-vuosijärjestelmä Lähteet Bauchop, T Foregut fermentation. Teoksessa Clark, R. & Bauchop, T. (eds.). Microbial Ecology of the Gut. London: Academic Press. Complex programmable logic device Verkkodokumentti. OptiMagic, Inc. < >. Updated 14 May Luettu Dutheillet, Y., Mantle, M., Vesely, D. & Gladden, L Diffusion of water-acetic acid mixtures in epoxy. Journal of Polymer Science. Vol. 37, s Halmesola, Matti Järjestelmäpäällikkö, Tietotupa Oy, Helsinki. Keskustelu Kiinteistösähkö Verkkodokumentti. Motiva Oy. < /asuinkiinteistoala/energianjavedenkulutusasuinkerrostaloissa/kiinteistosahko.html. Päivitetty Luettu Lehtinen, Jarmo Sähkö iskee paperiin. Tekniikka & Talous, , s Lehtinen, Tapio (toim.) Digitaalinen painaminen. Helsinki: Opetushallitus. Lepistö, Arto Energiansäästöprojekti. Loppuraportti. Kauppa- ja teollisuusministeriö, energiaosasto. Katsauksia B:100. Helsinki: Valtion painatuskeskus. Maankäyttö- ja rakennuslaki / Olkinuora, Hannu Minne menet media? Verkkodokumentti. Elinkeinoelämän Valtuuskunta. < Luettu Paakkola, Olli Laskeuma ja sen ympäristövaikutukset. Teoksessa Toivonen, Harri, Rytömaa, Tapio & Vuorinen, Antti (toim.). Säteily ja turvallisuus. Helsinki: Säteilyturvakeskus. Polymer-supported reaction McGraw-Hill encyclopedia of science & technology. 8 th edition. New York: McGraw-Hill. Rakennusten sisäilmasto ja ilmanvaihto Suomen rakentamismääräyskokoelma, osa D2. Helsinki: ympäristöministeriö.

50 Liite 7 2 (2) Rinne, Ilari Syväpainosylintereiden laadun vakiointi. Insinöörityö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. SFS Pienjännitesähköasennukset Erikoistilojen ja -asennusten vaatimukset. Lääkintätilat. Helsinki: Suomen Standardisoimisliitto. Sipilä, Jorma Asiantuntijapalvelujen tuotteistaminen. Porvoo: WSOY. Syrjälä, Päivi Talonrakennuksen perustamistapojen tuotteistaminen. Diplomityö. Lappeenrannan teknillinen korkeakoulu. Thermodynamics Verkkodokumentti. Encyclopædia Britannica Online. < Luettu Virtala, Iikka Paino- ja jälkikäsittelyprosessit 1. Luentomoniste. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Wilson, John & Hawkes, John Optoelectronics. An introduction. 3rd ed. London: Prentice Hall.

51 Liite 8 1 (9) 1 Turnitin-ohjelman käyttö opiskelijana Turnitin-ohjelma on alkuperän tarkistusohjelma. Se vertaa palautettuja tiedostoja ja tekstejä eri tietokantoihin ja internetissä oleviin aineistoihin. Opettaja on luonut luokan ja luokkaan tehtäviä. Opiskelija palauttaa työnsä tehtävään. Ennen kuin voi palauttaa töitään Turnitin-ohjelmaan, pitää luoda itselle tili. Luontia varten tarvitaan luokkatunnus ja salasana, jotka saadaan opettajalta. Myöhemmin voi liittyä uusiin luokkiin. 2 Turnitin-käyttötilin luominen Opiskelija tarvitsee Turnitinin käyttöä varten opiskelijan käyttäjätilin (Student account). 1. Avaa selaimella 2. Valitse Create Account. 3. Valitse Student Kirjoita luokkatunnus ja salasana. 5. Täydennä omat tiedot: etunimi, sukunimi ja sähköpostiosoite. 6. Kirjoita ja vahvista oma salasana. 7. Valitse turvakysymystyyppi pudotusvalikosta ja kirjoita vastaus tekstikenttään. 8. Hyväksy profiili napsauttamalla Hyväksyn Luo profiili -painiketta.

52 Liite 8 2 (9)

53 Liite 8 3 (9) 8. 3 Ohjelman kielen valinta 1. Valitse kieli pudotusvalikosta Työn palauttaminen tehtävään 1. Valitse luokka Napsauta Palauta-painiketta.

54 Liite 8 4 (9) 3. Valitse palautustyyppi pudotusvalikosta. Kuvassa on valittu tiedoston palautus. 4. Kirjoita palautuksen otsikko. 5. Hae tiedosto. 6. Napsauta Siirrä palvelimelle Tarkista, mitä olet palauttamassa, ja hyväksy palautus napsauttamalla Palauta.

55 Liite 8 5 (9) Napsauta Mene salkkuun Raportin katselu 1. Valitse luokka. 1.

56 Liite 8 6 (9) 2. Napsauta Näkymä Napsauta Yhtäläisyys-kentässä olevaa %-kuvaketta ja odota hetki Napsauta nuolta luettelosta, niin saat näkyviin lähteen suorat lainaukset. 4.

57 Liite 8 7 (9) 5. Napsauta tekstissä numerokuvaketta, niin näet sen lähteen kohdan, mistä suora lainaus on. 6. Napsauttamalla Täydellinen lähdenäkymä näkee lähteen kokonaan Jos Turnitin-ohjelman oikeassa reunassa lukee Tällä hetkellä ei mitään palvelua aktiivisena, napsauta Originality-painiketta. 7.

58 Liite 8 8 (9) 6 Raportin tulostaminen 1. Napsauta tulostinkuvaketta. 2. Valitse Lataa PDF tämänhetkisestä näkymästä tulos Laajenna kirjanmerkit napsauttamalla +-merkkiä. 4. Valitse ALKUPERÄISYYSRAPORTTI. 5. Napsauta tulostinkuvaketta. 3.

59 Liite 8 9 (9) 5. 4.