Insinöörityöohjeet. Marjo-Riitta Näyhö. Kari Laukkanen. Tämän ohjeen kopioiminen on tekijänoikeuslain mukaisesti kielletty.

Transkriptio

1 Insinöörityöohjeet Marjo-Riitta Näyhö Kari Laukkanen 7., uudistettu painos, 2005 Oppimateriaalit, D: Marjo-Riitta Näyhö, Kari Laukkanen ja Espoon Vantaan teknillinen ammattikorkeakoulu Tämän ohjeen kopioiminen on tekijänoikeuslain mukaisesti kielletty.

2 Sisällys 1 Insinöörityön tekeminen Ohjeista Insinöörityön tavoitteet, aihe, sisältö ja laajuus Työn järjestelyt ja ohjaus Työn kulkujärjestys ja aikataulu Opinnäytetyön tekniikkaa Insinöörityön etiikka Suullinen esittely ja raportin luovutus Insinöörityön arvostelu 10 2 Raportointiohjeet Insinöörityöraportin rakenne Tekstin asettelu ja otsikointi Kannet, nimiösivu, tiivistelmät, sisällysluettelo ja liitteet Lähdeviitteet ja lähdeluettelo Kielenkäyttöohjeita 22 3 Kypsyyskoeohjeet 33 Kirjallisuutta 35 Liitteet Liite 1: Tietokantaohje 36 Liite 2: Insinöörityön edistymisen seurantalomake 37 Liite 3: Kannen ohjeet 38 Liite 4: Nimiösivun malli 40 Liite 5: Tiivistelmän mallit 41 Liite 6: Englanninkielisen tiivistelmän malli 43 Liite 7: Sisällysluettelon esimerkit 44 Liite 8: Lähdeluetteloesimerkki: numeroviitejärjestelmä 46 Liite 9: Lähdeluetteloesimerkki: nimi-vuosijärjestelmä 47

3 3 1 Insinöörityön tekeminen 1.1 Ohjeista Näihin ohjeisiin on koottu asioita, jotka tulee ottaa huomioon EVTEKammattikorkeakoulussa insinöörityötä tehtäessä. Koulutusohjelmissa voi olla lisäksi muitakin ohjeita. Ohjeista poikkeamisesta on aina sovittava työn valvojien kanssa. Opinnäytetyöopintojaksoon kuuluu työn tekemisen sekä sen suullisen ja kirjallisen raportoinnin lisäksi myös kypsyyskokeen hyväksytty suorittaminen. Kypsyyskoetta varten on ohje luvussa 3. Insinöörityöstä tulee myös luovuttaa sähköistä tietokantaa varten tiivistelmätiedot liitteen 1 ohjeen mukaisesti. 1.2 Insinöörityön tavoitteet, aihe, sisältö ja laajuus Insinöörityö on laajahko itsenäinen harjoitustyö. Tarkoituksena on valmentaa valmistuva insinööri työskentelemään johdonmukaisesti ja järjestelmällisesti tekemään yhteistyötä etsimään ja käyttämään oikein lähdeaineistoa yhdistelemään opetuksen eri osien antamia tietoja käyttämään tarkoituksenmukaisia työmenetelmiä tekemään tarkoituksenmukaisia ratkaisuja ja päätelmiä harjaantumaan hyvään kirjoitus-, kuva- ja puheilmaisuun. Työllä pyritään yhdistämään toisiinsa teoreettinen opiskelu ja käytännön työelämä sekä helpottamaan opiskelijan siirtymistä insinöörin tehtäviin. Insinöörityön tulisi olla tyypillinen insinöörin työtehtävä. Se voi olla esimerkiksi tuotteen tai palvelun kehitystehtävä valmistusmenetelmän valinta- tai kehitystehtävä tietokoneohjelman tai ohjelmasovelluksen laadinta

4 4 projektin, tuotantolinjan, laadun, organisaation, työmaan tm. kehittämis- tai suunnittelutehtävä tutkimus- tai selvitystyö. Työnsä aiheen opiskelija hankkii yleensä itse. Useimmiten aihe saadaan yritykseltä tai muulta yhteisöltä. Ellei opiskelija onnistu aiheen hankinnassa, ammattikorkeakoulu antaa aiheen. Valitun aiheen tulee liittyä opiskelijan koulutusohjelman alaan. Työn aiheen hyväksyy koulutusohjelmanjohtaja. Insinöörityö vastaa laajuudeltaan vähintään kahden ja puolen kuukauden tiivistä kokopäivätyöskentelyä (15 opintopistettä). Työhön on varattu tilaa neljännen opiskeluvuoden ohjelmassa. Työ tehdään usein aiheen antaneen yrityksen tiloissa sen välineillä. Työn aihe pyritään jo alun perin rajaamaan mahdollisimman tarkoin. Työn edetessä aihetta voidaan tarvittaessa täsmentää. Tekijä antaa työlle sen sisältöä kuvaavan nimen. Insinöörityön kulkua seurataan mm. insinöörityöseminaarissa, johon osallistuminen on pakollista. Työhön kuuluvat varsinainen työsuoritus, kirjallisen, tavallisesti sivua pitkän dokumentin laadinta ja työn suullinen esittely seminaaritilaisuudessa, johon osallistuu opiskelijoita ja opettajia. Opintojaksoon kuuluu lisäksi kypsyyskoe. Kukin opiskelija tekee työnsä itsenäisesti. Jos tehtävän kokonaisuus ja laajuus vaativat, työ voidaan antaa kahden tai kolmen opiskelijan ryhmälle. Työssä ja raportin kirjoittamisessa on silti oltava selvä työnjako. Jokainen ryhmän jäsen vastaa omasta osuudestaan. 1.3 Työn järjestelyt ja ohjaus Insinöörityöstä tehdään suunnitelma. Jos aihe on yrityksen antama, yrityksen on nimettävä ohjaaja, joka huolehtii työn välittömästä ohjauksesta. Ohjaaja antaa työstä lausunnon arvostelua varten. Koulutusohjelmanjohtaja määrää ennen työn aloittamista työlle valvojan. Raportin ulkoasua ja kielenkäyttöä valvovat lisäksi kielenopettajat.

5 5 Jos päättötyö tehdään palkattuna työnä, opiskelijan ja työn teettäjän on sovittava palkkauksesta keskenään. Päättötyöt ovat julkisia. Opetusministeriön ohjeen mukaan opinnäytetöihin ei tule sisällyttää salassa pidettävää aineistoa ja opinnäytteiden tulee olla julkisia heti, kun ne on hyväksytty (Opinnäytetöiden julkisuus. Opetusministeriön kirje yliopistoille ja ammattikorkeakouluille ). Suomenkielisen koulutusohjelman opinnäytetyö tehdään suomeksi. Koulutusohjelman johtaja voi anomuksesta poikkeuksellisesti antaa luvan työn tekemiseen englanniksi. Silloin työn teettäjäyrityksen on korvattava ammattikorkeakoululle englannin kielen seurannasta aiheutuvat kulut. Yrityksessä tapahtuva kielentarkistus ei vapauta tästä velvoitteesta. EVTEKin laitteita ja henkilökuntaa käyttäen voidaan tehdä palvelutoimintana päättötyöhön liittyviä tutkimuksia. Tästä on sovittava erikseen ammattikorkeakoulun kanssa. Kustannuksina veloitetaan sovittavia laitevuokria ja palkkamenoja. Työn valvoja antaa neuvoja ja kielenvalvoja seuraa ja ohjaa kielenkäyttöä. Sisällön ja kielen korjaukset tekee ja niistä on vastuussa opiskelija itse. 1.4 Työn kulkujärjestys ja aikataulu Insinöörityö kuuluu neljännen opintovuoden ohjelmaan, mutta monet aloittavat sen suunnittelun ja tekemisenkin jo kolmannen opintovuoden harjoittelujaksolla tai kesätyössä. Siksi koulutusohjelmanjohtaja järjestää kolmantena opintovuonna kolmen tunnin aloitusseminaarin, johon osallistuminen on edellytyksenä sille, että työ otetaan ammattikorkeakoulussa valvottavaksi. Työn kulku on suurin piirtein taulukossa 1 esitettävän kaltainen.

6 6 Taulukko 1. Insinöörityön vaiheet, seuranta ja arvostelu Työn vaihe Seminaari Seuranta Päätös aloitusseminaari (3. vuosi; 3 h) aiheen valinta ja hyväksytys ohjaaja koulutusohjelmanjohtaja taustaan perehtyminen sekä aikataulun ja menetelmien ohjaaja, valvoja suunnittelu työn tekeminen ja raportin aiheen ja menetelmien ohjaaja, luonnostelu raportin kirjoittaminen raportin viimeistely raportin korjaaminen kypsyyskoe raportin luovuttaminen kansissa arvosteltavaksi työn hyväksyminen esittely työn kulun ja ongelmien esittely työn ja sen tulosten suullinen raportointi valvoja ohjaaja, valvoja ohjaaja, valvoja valvoja, kielenvalvoja valvoja, kielenvalvoja koulutusohjelmanjohtaja (ohjaajan ja valvojien lausuntojen pohjalta) Koulutusohjelmanjohtaja antaa aloitusseminaarissa työn suositusaikataulun. Omaan työaikatauluun kannattaa varata myös valvojien lukuajat. Aloitusseminaarissa jaetaan myös insinöörityön edistymisen seurantalomake (ks. liite 2), jonka opiskelija toimittaa insinöörityöraportin mukana kulloisellekin valvojalle. Raportti on ehdottomasti luovutettava valmiina valvojalle toukokuun 8. päivään mennessä, jotta se ehditään arvostella niin, ettei insinöörintutkinnon suorittaminen viivästy.

7 7 1.5 Opinnäytetyön tekniikkaa Opinnäytetyöhön kuuluva tutkimus- ja selvitystyö opiskelijan on tehtävä omin voimin, mutta työn ohjaajan ja valvojien neuvoja voi tietenkin käyttää hyväksi. Ensiksi työn tekijän on syytä kriittisesti tutustua aihetta käsitteleviin aikaisempiin tutkimuksiin ja selvityksiin. Jo tehtyä työtä ei kannata tehdä uudestaan, ellei siinä ole virheitä. Aiheeseen kuuluvat peruskäsitteet on selvitettävä itselle alan peruskirjallisuudesta. Muina kirjallisuuslähteinä ovat yleensä parhaita alan aikakaus- ja sarjajulkaisut, koska niissä uusi tieto julkaistaan nopeammin kuin esimerkiksi oppikirjoissa. Kannattaa aloittaa uusimmista julkaisuista, koska niissä on viittauksia vanhempiin. EVTEKin kirjasto ja digitaaliset kirjastot ovat hyödyllisiä. Internetistä saa usein uusimman tiedon, mutta siihen tulee suhtautua kriittisesti. Luettaessa on syytä tehdä muistiinpanoja. Todennäköisesti siteerattavista tai muuten tärkeiltä tuntuvista kohdista kannattaa ottaa kopio, etenkin Internetistä, josta lähdeteksti voi muuttua tai poistua melko nopeastikin. Lähdeteoksista kannattaa heti käytettäessä tehdä riittävän tarkat lähdeviitemuistiinpanot (ks. jaksoa Lähdeluettelo), ettei tietoja joudu uudelleen metsästämään. Lähteitä voi etsiä mm. EVTEKin kirjaston kotisivujen avulla tai suoraan käymällä alan kirjastoissa. Mahdollisiin kaukolainauksiin kannattaa varautua ajoissa. EVTEKin kirjastossa ovat luettavissa ammattikorkeakoulun aikaisemmat opinnäytetyöt. Myös suullisista tiedoista on syytä heti merkitä muistiin antajan nimi, tehtävänimike ja yritys sekä saantipäivä. Kirjaston henkilökunta ja informaatikot avustavat tarvittaessa tiedonhaussa. EVTEKin kirjaston kotisivuilta pääsee tekemään tiedonhakuja eri tekniikan alojen tietokannoista ja elektronisista lehdistä. Niitä on hankittu erityisesti insinööritöiden tekijöitä varten. Työn tulokset saadaan omien havaintojen ja kokeiden avulla. Niiden on oltava tarkkoja ja luotettavia. Esimerkiksi koejärjestelyt selostetaan tarkoin. Kokeet pitää voida toistaa annettujen tietojen perusteella. Näytteiden tulee olla riittävän edustavia. Virhemahdollisuudet on pyrittävä poistamaan. Satunnaisvirheet johtuvat

8 8 usein inhimillisistä tekijöistä, ja ne voidaan poistaa uusimalla koe riittävän monta kertaa. Systemaattisten virheiden syyt pyritään selvittämään. Usein insinöörityö kuuluu projektiin, josta lopputulokseksi saadaan jokin laite, järjestelmä tai ohjelmisto. Tällainen kehittämisprojekti jaetaan yleensä seuraaviin päävaiheisiin: määrittely, suunnittelu, toteutus, testaus, käyttöönotto ja ylläpito. Useimmiten insinöörityö sisältää nämä kaikki vaiheet, mutta suurissa teollisuuden projekteissa insinöörityö voi liittyä vain joihinkin vaiheisiin. On muistettava, että tulosten ja päätelmien ohella kirjallisessa dokumentissa on esitettävä myös työn kulkua, jopa sattuneita virheitä ja tulosten virhelähteitä. On syytä pitää työpäiväkirjaa, johon tapahtumat, virheet, ongelmat ja lähdeviitteetkin kirjataan. 1.6 Insinöörityön etiikka Insinöörityössä tulee noudattaa ns. hyvää tieteellistä käytäntöä, jonka noudattamiseen EVTEK on sitoutunut. Työn tekemisessä ja raportoinnissa tulee muutenkin noudattaa eettisesti kestäviä periaatteita. Insinöörityön tekijän tulee noudattaa rehellisyyttä, yleistä huolellisuutta ja tarkkuutta työssä sekä tulosten tallentamisessa ja esittämisessä. Työssä tulee soveltaa tieteellisen tutkimuksen kriteerien mukaisia ja eettisesti kestäviä tiedonhankinta-, tutkimus- ja arviointimenetelmiä sekä avoimuutta tulosten julkistamisessa. Insinöörityön tekijä ottaa asianmukaisella tavalla huomioon muiden työn ja saavutukset sekä antaa niille asiaankuuluvan arvon oman työnsä tuloksia julkistaessaan. Insinöörityö tulee suunnitella, toteuttaa ja raportoida yksityiskohtaisesti ja tieteelliselle tiedolle asetettujen vaatimusten mukaisesti. Ryhmätyönä tehtävässä insinöörityössä mm. ryhmän jäsenten osuus tekijyydestä on selkeästi määriteltävä. (Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausten käsitteleminen 2002: 3, jossa on asiasta yksityiskohtaisemminkin.) Hyvän tieteellisen käytännön loukkauksia ovat mm. seuraavat: Sepittämistä on tekaistujen havaintojen ja tulosten esittäminen. Havaintojen vääristelyä on alkuperäisten ha-

9 9 vaintojen tarkoituksellinen muokkaaminen tai esittäminen niin, että tulos vääristyy. Tieteellisesti perusteeton tulosten muuttaminen tai valikointi on tulosten vääristelyä. Vääristelyä on myös johtopäätösten kannalta olennaisten tulosten tai tietojen esittämättä jättäminen. Luvatonta lainaamista eli plagiointia on toisen julkistaman tutkimussuunnitelman, käsikirjoituksen, artikkelin tai muun tekstin tai sen osan esittäminen omana. Anastaminen on työn tekijälle luottamuksellisesti esitetyn alkuperäisen tutkimusidean, -suunnitelman tai -havaintojen oikeudeton esittäminen tai käyttäminen omissa nimissä. (Hyvä tieteellinen käytäntö 2002: 4 5.) Insinöörityössä on tarvittaessa otettava huomioon myös ympäristöeettinen näkökulma. Työssä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava kestävän kehityksen periaatteita. Tutkittavan, suunniteltavan tai valmistettavan tuotteen koko elinkaaren aikaiset vaikutukset tulee ottaa huomioon. Mahdolliset ympäristöhaitat tulee raportoida. Vaikka esimerkiksi kirjalliset ja suulliset kysely- ja haastatteluaineistot tulee asianmukaisesti dokumentoida, on joskus tarpeen huolehtia myös tiedonantajien intimiteettisuojasta. Jo haastatteluja suunniteltaessa on harkittava myös eettisiä asioita. 1.7 Suullinen esittely ja raportin luovutus Insinööriyö esitellään sovittuna aikana noin 20 minuutin pituisessa suullisessa esityksessä, jonka kuulijoina on opiskelijoita ja opettajia. Esittelyssä tehdään lyhyesti selkoa työn tavoitteista, toteutuksesta ja tuloksista. Esitystä on hyvä havainnollistaa esimerkiksi selkein kalvoin. Kuulijat voivat esittää kysymyksiä. EVTEKiin, työn valvojalle, luovutetaan insinöörityöraportti kahtena kappaleena ja sidottuna koulutusohjelman ohjeen mukaisesti (kansiohjeet liitteenä 3). Työstä tulee myös syöttää tiedot kirjaston ylläpitämään opinnäytetyötietokantaan liitteen 1 ohjeen mukaan.

10 Insinöörityön arvostelu Insinöörityön asiasisällön arvostelee työn valvoja. Raportin ja sen suomenkielisen ja vieraskielisen tiivistelmän kieliasun arvostelevat kielenopettajat. Työtä arvostellaan myös sen vielä kestäessä ja raportinteon eri vaiheissa. Työn arvioinnissa otetaan huomioon seuraavat kymmenen osaamisaluetta: aiheen valinta, tarkoituksenmukaisuus, suunnittelu ja tavoitteet työn toteutus: taustatietojen selvittely, suoritustavat, menetelmät, luovuus tulosten käsittely: tulosten oikeellisuuden ja laadun arviointi, virhearvio, tulkinta johtopäätökset, päätelmät ja diskussio työn vaativuus, tavoitteiden saavuttaminen, työn hyödynnettävyys sekä tulosten paino- ja uutuusarvo kirjallinen raportointi: sisältö, rakenne, ulkoasu, esitystapa ja havainnollisuus kirjallinen raportti: kieliasu ja muotorakenteet työprosessin arviointi suullinen esittely kypsyyskoe. Näiden arvostelujen sekä ohjaajan lausunnon pohjalta lopullisen arvosanan vahvistaa koulutusohjelmanjohtaja. Tutkintotodistukseen merkitään työn aihe, laajuus ja arvosana.

11 11 2 Raportointiohjeet 2.1 Insinöörityöraportin rakenne Insinöörityöraportin osat ovat kannet nimiösivu tiivistelmä vieraskielinen tiivistelmä sisällysluettelo (lyhenne- tai symboliluettelo) johdanto käsittely (aineisto ja menetelmät, työn kulku, tulokset, tulosten tarkastelu) päätäntö (yhteenveto) lähteet liitteet. Varsinainen raportointiosa alkaa johdannolla, joka on työn ensimmäinen pääluku. Johdannon tehtävänä on esitellä lukijalle työn aihe ja tavoitteet ja herättää lukijan kiinnostus. Tarkoituksena on antaa sellaista taustatietoa aiheesta, että itse raporttiosaan on helpompi perehtyä. Yritys, jolle työ on tehty, esitellään johdannossa, ja samalla kerrotaan tiiviisti, mikä on työn arvo yritykselle, miksi juuri tämä aihe valittiin ja mitä uutta se antaa. Yritykselle luovutettavaan kappaleeseen voi halutessaan kirjoittaa myös erilliset kiitokset ohjaajalle ja työnantajalle. Johdannossa ei kerrota työn tuloksista, eikä siinä tehdä yhteenvetoa koko työstä; se esitetään tiivistelmässä. Käsittely on päättötyöraportin varsinainen runko-osa. Käsittelytapa ja -järjestys sekä jako lukuihin riippuvat kulloisenkin raportin sisällöstä. Käsittelyosaan kuuluu seuraavanlaisia asioita: alan aikaisemman tietämyksen esittely tehtävän yleisperiaatteet, tehtävän kuvaus, mahdollisesti työpaikan kuvaus, tutkimus- tai työmenetelmä, välineet, aineet (osa ehkä jo johdannossa) työn tai tutkimuksen suoritus, tehdyt havainnot ja laskelmat, saadut tulokset

12 12 tulosten luotettavuuden ja käyttökelpoisuuden sekä työn tavoitteiden saavuttamisen arviointi tulosten sovellusmahdollisuuksien selvittäminen sekä tulosten teknisen ja taloudellisen merkityksen arviointi. Päätäntöosassa luodaan lyhyt katsaus työhön sekä sen ongelmiin, tuloksiin ja päätelmiin. Mitä ei tiedettäisi, ellei tätä työtä olisi tehty? Mitä tekijä nyt tekisi toisin, jos aloittaisi työn uudelleen? Mitä jäi selvittämättä? Miten tutkimusta voisi jatkaa? Miten työtä hyödynnetään? Käsittelyosassa mainittuja arviointeja voidaan sijoittaa päätäntöosaankin. 2.2 Tekstin asettelu ja otsikointi Seuraavia tekstin asettelun ja otsikoinnin ohjeita on noudatettu myös tätä ohjetta kirjoitettaessa. Leipäteksti Insinöörityö kirjoitetaan A4-kokoisille arkeille, vain paperin toiselle puolelle. Reunuksiksi jätetään kaikilla tekstisivuilla ylös 3,5 cm alas 2,5 cm vasemmalle 4 cm oikealle 2 cm. Näin palstan leveydeksi tulee 15 cm, ja sopiva rivinväli on 1,5. Tästä asettelusta poikkeavat vain nimiösivu, tiivistelmät ja liitesivut, joiden asettelun ohjeet annetaan erikseen luvussa 2.3. Sivunumero merkitään oikeaan yläkulmaan, 1 cm:n päähän paperin yläreunasta ja 2 cm:n päähän paperin oikeasta reunasta. Sivuja aletaan laskea nimiösivulta lähtien, mutta ensimmäinen numero merkitään näkyviin vasta johdantosivulle. Yhtenäinen sivunumerointi jatkuu myös liitesivuilla.

13 13 Kirjasinlajiksi sopii jokin selkeä, helppolukuinen kirjasin, esimerkiksi Times New Roman, jota tässä ohjeessa on käytetty. Suositeltava pistekoko on yleensä 12. Kappaleiden väliin jätetään yksi tyhjä rivi. Ensimmäistä riviä ei sisennetä. Kappaleesta ei ole syytä tehdä riviä pitempää, ettei sisällön hahmottaminen vaikeudu. Kappaleiden pituutta kannattaa kuitenkin vaihdella; se tekee tekstin rytmin sujuvammaksi. Kappaleen alusta tai lopusta ei jätetä yhtä riviä yksin edelliselle tai seuraavalle sivulle (ns. leski- ja orporivit). Tekstiä voi tehostaa monin keinoin, mm. alleviivaamalla, kursivoimalla, lihavoimalla tai sisentämällä, mutta näitä keinoja kannattaa käyttää säästeliäästi ja johdonmukaisesti ja vain yhtä kerrallaan. Otsikot Otsikot alkavat vasemmassa reunassa samasta kohdasta kuin teksti. Ensimmäinen numeroitu pääotsikko on johdanto, se on luku 1, ja viimeinen numeroitu luku on päätäntö, esimerkiksi otsikolla yhteenveto. Numerottomia pääotsikoita ovat Tiivistelmä, Sisällys, Lähteet ja Liitteet. Otsikoissa kannattaa käyttää tekstinkäsittelyohjelman otsikkotyylejä, jolloin sisällysluettelonkin saa tehtyä automaattisesti: pääotsikot ( otsikko 1 tekstinkäsittelyohjelman tyyleissä): Times New Roman, 14 pt, lihavoitu väli- ja alaotsikot ( otsikko 2 ja otsikko 3 ) Times New Roman, 12 pt, lihavoitu. Otsikot erotetaan toisistaan ja edeltävästä tai seuraavasta tekstistä yhdellä tyhjällä rivillä. Jokaisen pääluvun voi halutessaan aloittaa uudelta sivulta. Otsikot numeroidaan hierarkkisesti, ja numero ja otsikko erotetaan kahdella välilyönnillä. Numeron loppuun ei merkitä pistettä.

14 14 2 Pääotsikko 2.1 Väliotsikko Alaotsikko Alaotsikko 2.2 Väliotsikko jne. Jos pääluvussa on numeroituja alalukuja, niistä ensimmäinen alkaa aina heti luvun pääotsikon alta. Pääotsikon alle ei siis ole tarpeen kirjoittaa yleistä esittelyä tai johdantoa. Jos luvussa on alaotsikko, esimerkiksi 2.2.1, pitää olla myös 2.2.2, eli vältetään numerosarjassaan yksinäistä otsikkoa. Tekstiä ei kannata pilkkoa otsikoilla kovin pieniin osiin, ja kolmea numeroa raskaammat numeroinnit ovat harvoin tarpeen. Numeroitujen otsikoiden lisäksi voi tarvittaessa käyttää kevyempiä, niin sanottuja ohjaavia otsikoita, jotka ovat numeroimattomia ja jotka eivät näy sisällysluettelossa. Otsikon pitää kertoa lukijalle luvun keskeinen aihe ja sisältö lyhyesti ja tiiviisti. Sellaiset yleisluonteiset otsikot kuin Käsittely, Yleistä, Taustaa tai Mittaukset eivät ole riittävän informatiivisia. Hyvä otsikko ei ole lauseen tai kysymyksen muotoinen. Kuvat, taulukot ja yhtälöt Tekstiä kannattaa havainnollistaa kuvien, kaavioiden, piirustusten, kaavojen ja yhtälöiden, luetteloiden ja taulukkojen avulla. Ne sijoitetaan tekstin yhteyteen, jos ne liittyvät olennaisesti tiettyyn tekstikohtaan, jos niitä selostetaan tekstissä ja jos niitä ei ole kovin paljoa. Jos tällaista aineistoa on runsaasti tai se on isokokoista, se kannattaa sijoittaa liitteiksi tekstin loppuun. Tekstissä olevat taulukot ja kuvat numeroidaan ja otsikoidaan omina sarjoinaan (kuva 1, kuva 2, taulukko 1, taulukko 2 jne.). Jos yhtälöitä on paljon, myös ne kannattaa numeroida. Yhtälön numeron voi sijoittaa kaarisulkeissa saman rivin oikeaan reunaan. Kuvan numero, otsikko ja mahdollinen seloste kirjoitetaan kuvan alapuolelle, taulukon numero,

15 15 otsikko ja seloste taulukon yläpuolelle. Jos kuva, taulukko tms. on lainattu muualta, otsikon perään merkitään lähdeviite. Kuvien ja taulukoiden otsikot voi esimerkiksi kursivoida, kuten seuraavissa esimerkeissä on tehty. kosteus (%) / lämpötila ( C) :00 12:00 15:00 18:00 21:00 0:00 3:00 6:00 kosteus lämpötila aika (klo) Kuva 1. Neuvotteluhuoneen sisäilmastomittaukset: ilman lämpötila ja kosteus Kuvia ja/tai taulukoita ei kannata sijoittaa peräkkäin, vaan niiden väliin on hyvä kirjoittaa tekstiä, jossa selostetaan seuraavaksi tulevaan kuvaan tai taulukkoon liittyvää asiaa. Taulukko 1. Suunnitellut ilmavirrat Asunto Tuloilma (l/s) Poistoilma (l/s) Ulkoilma lto:lle (l/s) A A B B C C D D E F Tekstissä on muistettava viitata jokaiseen kuvaan ja taulukkoon sen numero mainiten ja kertoa lukijalle, mitä hänen pitäisi kuvasta tai taulukosta havaita, mitä ne kertovat. Kuvissa ja taulukoissa itsessään olevia yksittäisiä sanoja ei ole syytä aloittaa isolla alkukirjaimella, elleivät ne ole erisnimiä tai suuraakkoslyhenteitä tai taulukossa otsik-

16 16 koasemassa. Taulukossa olevan tekstin voi kirjoittaa samalla kirjaintyypillä ja samalla pistekoolla kuin leipätekstinkin. Tarvittaessa voi käyttää yhtä, enintään kahta pistekokoa pienempää tekstiä, ja joskus voi olla hyvä kirjoittaa taulukon teksti tasavälisellä kirjaintyypillä, esimerkiksi Courierilla. Numerosarakkeet voi tapauksen mukaan tasata vasemmalle, keskelle tai oikealle, tai jos luvuissa on desimaaleja, desimaalipilkun mukaan. Kuvista ja taulukoista ei tarvitse tehdä erillistä luetteloa. 2.3 Kannet, nimiösivu, tiivistelmät, sisällysluettelo ja liitteet Kannet Insinöörityö sidotaan koviin kansiin. Kannen värinä käytetään koulutusohjelmassa käytössä olevaa värisävyä (ks. liite 3). Selkään painetaan ylimmäksi teksti EVTEK, keskelle tekijän etu- ja sukunimi ja alas vuosi. Kannen etuosaan painetaan ylös vasemmalle teksti EVTEK-ammattikorkeakoulu, keskelle sana Insinöörityö ja alas oikealle tekijän etu- ja sukunimi. Kanteen painettavan tekstin sijoitteluohje on liitteenä 3. Nimiösivu Nimiösivulla esitetään vasemmassa yläkulmassa ammattikorkeakoulun nimi sekä koulutusohjelma ja tarvittaessa suuntautumisvaihtoehto (2 cm yläreunasta, 4 cm vasemmasta reunasta). Keskelle sivua merkitään tekijän nimi ja työn nimi (pistekoko 14 lihavoituna ja 12 cm yläreunasta, 7 cm vasemmasta reunasta) ja oikeaan alakulmaan sana insinöörityö sekä päiväys ja ohjaajan ja valvojan nimet (24 cm yläreunasta, 11 cm vasemmasta reunasta). Ohjaajan (eli työtä yrityksessä ohjanneen) ja valvojan (eli työtä EVTEKissä valvoneen opettajan) nimen eteen merkitään tehtävänimike, esimerkiksi tuotantopäällikkö, yliopettaja jne. Jos työtä on valvonut sivutoiminen opettaja, hänen nimensä eteen merkitään oppiarvo, esimerkiksi dipl.ins., fil. kand. tai tekn. lis. Nimiösivun malli on liitteenä 4.

17 17 Tiivistelmät Tiivistelmä on enintään yhden sivun pituinen itsenäinen, erillinen selostus, josta lukija saa kokonaiskuvan tehdystä työstä tutustumatta varsinaiseen raporttiin. Tiivistelmän paikka on nimiösivua seuraavalla sivulla. Sen alkuun merkitään työn bibliografiset ja muut tarvittavat tiedot (tekijä, otsikko, sivumäärä, päiväys, koulutusohjelma, ohjaaja ja valvoja) ja loppuun 1 6 hakusanaa työn tiedonhakujärjestelmään sijoittamista varten. Tiivistelmässä kerrotaan lyhyesti (enintään 200 sanaa) insinöörityön aihe, tavoite, käytetyt menetelmät, olennaiset tulokset, tuloksista johdettavat päätelmät sekä tulosten myöhemmät käyttömahdollisuudet ja merkitys. Tiivistelmä kirjoitetaan kokonaisin lausein ja passiivimuodossa. Tiivistelmän mallit ovat liitteenä 5. Vieraskielinen tiivistelmä yleensä englanninkielinen abstract sijoitetaan suomenkielisen tiivistelmän jälkeiselle sivulle. Sen asettelu ja sisältö ovat samat kuin suomenkielisen. Englanninkielisen tiivistelmän malli on liitteenä 6. Sisällysluettelo Sisällysluettelon otsikoksi merkitään sana Sisällys (pääotsikoiden tyylillä eli pistekoko 14, lihavoitu). Automaattisen sisällysluettelon tyyliksi valitaan selkeä ja pelkistetty, luvussa 2.2 otsikoista annettuja ohjeita noudattava tyyli. Sisällysluettelosivun reunukset ovat samat kuin tekstisivujen. Sisällysluettelon esimerkit ovat liitteenä 7. Liitteet Sellainen aineisto, joka on tarpeellista työn havainnollistamiseksi mutta jota ei ole tarpeen sijoittaa tekstin yhteyteen, sijoitetaan raportin liitteiksi. Esimerkiksi laajat käyttöohjeet, tietokoneohjelmien listaukset ja isokokoinen aineisto sijoitetaan aina liitteiksi. Liitteet numeroidaan siinä järjestyksessä, kuin niihin tekstissä viitataan, ja otsikoidaan. Raportin sivunumerointi jatkuu myös liitesivuilla. Liitteen numero ja otsikko (pistekoko 14, lihavoitu) merkitään jokaisen liitesivun yläreunaan samalle riville kuin sivunumero (1 cm paperin yläreunasta) sekä raportin sisällysluetteloon. Liitesivuillakin vasempaan

18 18 reunaan kannattaa jättää noin 4 cm:n reunus, ettei osa tekstistä tai kuvasta jää piiloon, kun työ sidotaan. Yhdessä liitteessä voi olla useita sivuja. Liitesivujen otsikointi on samanlainen kuin tämän ohjeen liitesivujen. Jos liitteessä on muualta lainattua tietoa, kuvia tms., lähdeviitteet merkitään näkyviin. Kaikkiin työn liitteisiin tulee viitata raportin tekstissä liitteen numero mainiten. 2.4 Lähdeviitteet ja lähdeluettelo Lähdeviitteet tekstissä Työssä käytettyjen tietolähteiden esittäminen lisää tekstin luotettavuutta. Lähteistä lainatut tiedot yleensä referoidaan, ja vain harvoin on tapana käyttää suoria, lainausmerkeissä olevia sitaatteja. Lähteet ilmaistaan sekä itse tekstissä että lähdeluettelossa. Tekstiin merkitään lainatun tiedon kohdalle viite, jonka tarkoitus on ohjata lukija lähdeluettelon oikeaan kohtaan. Tekstiviitteiden merkintätapoja ja lähdeluettelon laadintatapoja on useita erilaisia. Paljon käytettäviä merkintäjärjestelmiä ovat esimerkiksi teknisissä teksteissä tavallinen numeroviitejärjestelmä (Vancouverin järjestelmä) ja nimi-vuosijärjestelmä (Harvardin järjestelmä), joiden kummankin käyttöä esitellään tässä ohjeessa. Valittua tapaa noudatetaan johdonmukaisesti. Numeroviitejärjestelmässä lähteet numeroidaan lähdeluetteloon. Lähteen numero, ja jos mahdollista myös sivunumero, kirjoitetaan tekstin asianomaiseen kohtaan sulkeisiin, esimerkiksi /3, s. 15/, (3, s. 15) tai [3, s. 15]. Koko ajan käytetään samanlaisia sulkeita. Jos viitataan useaan lähteeseen, lähteet erotetaan toisistaan puolipisteellä: (3, s. 16; 8, s. 5 8; 12).

19 19 Nimi-vuosijärjestelmän lähdeluettelo laaditaan tekijän sukunimen mukaiseen aakkosjärjestykseen. Lähteeseen viitataan tekstissä sukunimellä ja julkaisuvuodella, ja jos mahdollista, myös sivunumero merkitään mutta ilman sivun lyhennettä, esimerkiksi (Nieminen 1989: 15). Tekstissä olevan viitteen yhteydessä käytetään usein tekijän nimeä seuraavaan tapaan: Numeroviitejärjestelmä: Saarelaisen (4, s. 3) esittelemässä mallissa... Pienimäen ja Arolan (6, s. 11) mukaan... Koposen, Vartian ja Saaren (9, s. 276) tutkimustulokset osoittavat... Nimi-vuosijärjestelmä: Saarelaisen (1997: 3) esittelemässä mallissa... Pienimäen ja Arolan (2001: 11) mukaan... Koposen, Vartian ja Saaren (1999: 276) tutkimustulokset osoittavat... Jos teokseen, jolla on enemmän kuin kaksi tekijää, viitataan tekstissä useita kertoja, voi ensimmäisen mainintakerran jälkeen merkitä myös näin: Koposen ym. (9, s. 300) mukaan... Jos viite liittyy vain edeltävään virkkeeseen, viite merkitään sulkeisiin ennen virkkeen loppupistettä. Numeroviitejärjestelmä: Yrityksen tuottavuutta voidaan parantaa myös oikein suunnitellulla ja toteutetulla työvoimastrategialla (15, s. 11). Nimi-vuosijärjestelmä: Yrityksen tuottavuutta voidaan parantaa myös oikein suunnitellulla ja toteutetulla työvoimastrategialla (Hansen 1995: 11). Jos se taas liittyy useihin edeltäviin virkkeisiin, viite merkitään viimeisen virkkeen pisteen jälkeen ja viitteen loppuun tulee piste sulkeiden sisään.

20 20 Numeroviitejärjestelmä: Projektia arvioidaan hankkeen aikana yhdestä kolmeen kertaa. Arviointeihin osallistuvat projektipäälliköiden lisäksi esimerkiksi suunnittelijat, eri yhteistyöosapuolet ja työmaapäälliköt. Parhaimmillaan arviointitilaisuus on myös markkinointia asiakkaalle. (8, s. 39.) Nimi-vuosijärjestelmä: Projektia arvioidaan hankkeen aikana yhdestä kolmeen kertaa. Arviointeihin osallistuvat projektipäälliköiden lisäksi esimerkiksi suunnittelijat, eri yhteistyöosapuolet ja työmaapäälliköt. Parhaimmillaan arviointitilaisuus on myös markkinointia asiakkaalle. (Virtanen 1999: 39.) Lähdeluettelo Lähdeluettelo (otsikkona Lähteet) tulee varsinaisen tekstin perään. Sivun asettelu on sama kuin tekstisivujen. Lähdeluettelossa mainitaan kaikki ne lähteet, joihin tekstissä on viitattu. Sanakirjoja, kielioppaita ja standardeja, joita on käytetty tekstin ulkoasun tai kielen tarkistukseen, ei ole tapana mainita. Jos sen sijaan esimerkiksi sanakirjasta tai standardista otetaan määritelmä, lähde otetaan luetteloon ja siihen viitataan. Vieraskielisten lähteiden tiedot merkitään alkuperäiskielellä. Jos lähteitä on runsaasti, niitä voi ryhmitellä esimerkiksi alaotsikoilla Kirjalliset lähteet, Internet-lähteet, Haastattelut jne. Numeroviitejärjestelmän lähdeluettelossa lähteet luetellaan siinä järjestyksessä, kuin ne on mainittu tekstissä. Lähteet numeroidaan lähdeluetteloon juoksevasti; se lähde, johon tekstissä on ensimmäiseksi viitattu, on numero 1 lähdeluettelossa. Luettelossa (sulkeitta) olevaa numeroa käytetään tekstissä (sulkeissa) lähteeseen viitattaessa. Tämä tapa sopii erityisesti silloin, kun lähteitä on vähän. Jos lähteitä on paljon, numeroviitejärjestelmää voi soveltaa myös niin, että lähteet järjestetään lähdeluetteloon tekijän sukunimen mukaiseen aakkosjärjestykseen ja sitten numeroidaan juoksevasti. Nimi-vuosijärjestelmän lähdeluettelossa lähteet luetellaan tekijän sukunimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä, saman tekijän teokset aikajärjestyksessä. Jos tekijää ei ole, aakkostetaan teoksen, artikkelin tms. nimen mukaan.