Kirjoittaja oli uuden jätelaki eli JÄLKI-työryhmän jäsen. Uusi jätelaki

Transkriptio

1 Mikko Paunio Lääkintöneuvos, dosentti ja terveydenhuollon erikoislääkäri Sosiaali- ja terveysministeriö, hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen osasto, ympäristöterveyden ryhmä Kirjoittaja oli uuden jätelaki eli JÄLKI-työryhmän jäsen Uusi jätelaki ja sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonala Hallitus on antanut eduskunnalle lokakuussa 2010 esityksen uudesta jätelaista. Sosiaali- ja terveysministeriö on myötävaikuttanut merkittävästi lakiesityksen sisältöön mm. korostamalla uuteen EU:n jätedirektiiviin kirjattua periaatetta ympäristön- ja terveydensuojelun ensisijaisuudesta. Tämä periaate mahdollistaa poikkeamisen direktiiviin kirjatusta ns. etusijajärjestyksestä. Etusijajärjestykseen vetoamalla sekä taloudelliset että poliittiset toimijat pyrkivät ympäristönsuojelun nimissä näennäiskierrättämään biojätteitä ja kotitalouksissa syntyvää pakkausjätettä suurin taloudellisin- ja energiapanoksin välittämättä syntyvistä ympäristönsuojelullisista ja ympäristöterveydellisistä haitoista. Viimeisten vuosikymmenien aikana ympäristöterveydellisen normiohjauksen myötä on biojätteiden määrä pienentynyt merkittävästi parantuneiden pakkausten ja kehittyneen ruokaturvallisuuden turvaavan logistiikan myötä. Pakkaukset edistävät merkittävästi etusijajärjestyksen ensimmäistä pyrkimystä eli jätteen synnyn ehkäisyä ja toisaalta ruoan sisältämä hiilijalanjälki on kertaluokkaa suurempi kuin itse pakkauksen. Näin pakkausten sisältämän energian hyödyntäminen on etusijajärjestyksen hengen mukainen semminkin, kun niiden kierrättäminen on lähes mahdoton tehtävä. Ympäristön- ja terveydensuojelullisesti sekä koko sosiaali- ja terveydenhuollon näkökulmasta olisi pyrittävä kehittämään maahan kattavaa polttolaitosverkostoa, jossa sekä bio- että pakkausjätteet mutta myöskin esimerkiksi terveydenhuollolle ominaiset jätteet saataisiin hyödynnettyä lämpönä ja sähkönä. Sosiaali- ja terveysministeriö on kannattanut kuntien laajaa järjestämisvastuuta jätehuollon järjestämisessä mm. valvonnan helpottamiseksi. 84

2 Uusi jätelakiesitys on ollut suuri ympäristöministeriön voimainponnistus. Esitystä on valmisteltu JÄLKI-istunnoissa useissa kymmenissä kokouksissa vuoden 2008 alusta lähtien. Valtioneuvosto antoi uuden jätelakiesityksen eduskunnalle määräajassa lokakuussa 2010, mutta JÄLKI-työryhmä on joutunut hakemaan kaksi kertaa lisäaikaa erityisesti tarkentavien asetusten valmisteluun ja sen mandaatti päättyi joulukuussa Työryhmän toimeksianto on ollut erittäin kunnianhimoinen. Yhtäältä on pitänyt sisällyttää jätelakiin EU:n uuden jätedirektiivin määräykset ja toisaalta arvioida päällekkäisyyksiä ympäristönsuojelulain suhteen. Työryhmä teetti peräti 12 taustaselvitystä ja sen työtä on tukenut kaksi alajaostoa. Työryhmän kevään 2010 esitykseen jätettiin peräti seitsemän eriävää mielipidettä mukaan lukien oma sosiaali- ja terveysministeriön (STM) edustajana jättämäni perusteltu lausuma ja eriävä mielipide. Pyrin seuraavassa läpikäymään koko sosiaali- ja terveydenhuollon näkökulmaa ja painotuksia uutta jätelakia nyt säädettäessä eduskunnassa. Jo vuodesta 1996 lähtien STM on kriittiseen sävyyn arvioinut jätepoliittisia linjauksia ja on systemaattisesti koettanut skandinaavistaa harjoitettua jätepolitiikkaa ja on siinä pitkässä juoksussa myös lopulta paljolti onnistunut. Taustalla on erityisesti maassamme harjoitetun epäonnistuneen rinnakkaispolttoon sekä biojätteiden erilliskeräykseen nojaavan politiikan merkittävät ongelmat. STM:n kritiikki on kummunnut sekä ympäristöterveysnäkökulmasta mutta myös koko terveydenhuollon tarpeista ja se on painottanut tarvetta kehittää maahan kattavaa polttolaitosverkostoa. Kattava ja riittävän kapasiteetin omaava polttolaitosverkosto on välttämätön EU-lainsäädännön toimeenpanemiseksi. Keskeiset jätealaa ohjaavat EU-säädökset ovat kaatopaikka- ja jätedirektiivi, eläinten sivutuoteasetus sekä komitologiamenettelyllä nyt täydennettävä EU:n jäteluettelo. STM:n ajama koeteltuun tekniikkaan perustuva arinapolttolinjaus käy hyvin yksiin sekä ympäristön- että terveydensuojelun näkökulmien että taloudellisuusvaatimusten kanssa. Poliittisista sekä taloudellisista intresseistä kumpuavat pyrkimykset kierrättää hinnalla millä hyvänsä kierrätykseen soveltumattomia jakeita on johtanut siihen, että keskustelu jätepolitiikan suunnasta jatkuu edelleen kiivaana. Etusijajärjestys, uuden jätelain tavoite ja biojätteet Jätedirektiiviin kirjattu ns. etusijajärjestys ja siitä poikkeaminen on nyt käytävän jätelakikeskustelun ytimessä. Etusijajärjestyksen mukaan ensisijaisesti tulisi pyrkiä jätteensynnyn ehkäisyyn, seuraavaksi uudelleen käytön valmisteluun ja sitten kierrätykseen ja lopulta jätteen hyötykäyttöön. Viimeinen vaihtoehto eli loppukäsittely eli käytännössä usein läjittäminen kaatopaikalle tehdään monille jakeille mukaan lukien biohajoavat jätteet mahdottomaksi ympäristöministeriön asetuksella. Ongelmajätteet joudutaan jatkossakin tuhoamaan polttamalla ne ympäristöluvan saaneissa laitoksissa. Lähes huomiotta julkisessa keskustelussa on jäänyt se, että etusijajärjestys ei ole hierarkisesti ylin jätedirektiivin tavoite. STM saikin lopulta tahtonsa lävitse ja uuden jätedirektiiviin ensisijainen tavoite eli terveyden- ja ympäristönsuojelun ensisijaisuus kirjattiin hallituksen esitykseen uuden jätelain lähtökohdaksi erityisesti Suomen Luonnonsuojeluliiton ajaman kierrätystavoitteen sijaan. Jätedirektiivin kuudes johdantolause yhdessä 1. ja 13. artiklan kanssa antaa täysin yksiselitteisen tulkinnan siitä, että jätehuollon järjestämisessä terveydenja ympäristönsuojelun turvaaminen on ylin periaatteellinen lähtökohta. Etusijajärjestyksestä poikkeamisen edellytyksenä olisikin uudessa jätelaissa, että hierarkkisesti alemmalla tasolla oleva vaihtoehto toteuttaisi kokonaisuutena arvioiden paremmin lain tavoitteita, joita ovat jätteistä ja jätehuollosta aiheutuvien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäiseminen, jätteen määrän ja haitallisuuden 85

3 vähentäminen, luonnonvarojen kestävä käytön edistäminen, jätehuollon toimivuuden varmistaminen sekä roskaantumisen ehkäiseminen. Biojätteen kierrätyksen ympäristöterveydelliset ongelmat Vuonna 2003 juuri eläköitynyt ympäristöhallinnon pääjohtaja Valfrid Paulsson ja yhdeksän muuta ruotsalaista ympäristöalan raskassarjalaista linjasivat Dagens Nyheterissä, että biojäte tulee polttaa sekajätteen mukana. Näin Ruotsissa isoissa asutuskeskuksissa biojäte pääsääntöisesti poltetaan arinalla. Kiivaan keskustelun päätteeksi po. lehti kirjoitti pääkirjoituksen otsikolla lajittelu terapiana, joka päättyi sanoihin: lajittelu ei ole edes kovin hyvää terapiaa. Olen Ympäristö ja Terveys-lehden palstoilla kuvailemalla ja arkisilla vertailuilla osoittanut, että modernin jätteenpolttolaitoksen päästöt ympäristöön ovat hyvin pienet. i i Paunio M. Jätteenpolttoko ratkaisuksi ilmanlaatuongelmiin? Ympäristö ja Terveys-lehti 7 8:2008, 39 vsk. 86 Heterogeeninen biojäte ja/tai liete kerätään yhteen jopa sadoista tuhansista kotitalouksista. Näin se sisältää taudinaiheuttajia, erilaisia kemikaaleja ja raskasmetalleja. Keskitetyn biologisen käsittelyn riskin hallinnan ongelmat ovat analogisia plasmatuotteiden riskin hallinnan kanssa. Plasmatuotteet tuotetaan jopa kymmenien tuhansien verenluovuttajien verta puulaamalla. Ne ovat tehokkaasti levittäneet mm. HI-virusta, koska yksi verenluovuttaja voi infektoida koko puulatun erän. Ympäristöterveydellisiä ongelmia lisää biojätteen erilliskeräyksen logistiikan ongelmat viiveineen tai kotikompostoinnin edistämiseen liittyvät haittaeläinuhkakuvat. Edelleen kylmä talvi tekee biojätteen erilliskeräyksen lähes mahdottomaksi, mutta myös haittaa suuresti heterogeenisen biojätteen keskitettyä kompostointia. STM on suhtautunut jyrkän kielteisesti hygieenisistä syistä kauppojen biojätteen erilliskeräyksen laajentamiseen, koska se johtaisi takahuoneissa entisten elintarvikkeiden pakkausten auki repimiseen. Ihminen on kohtuusuojassa levitettäessä keskitetysti tuotettua kompostia, mutta viljelykasvit eivät sitä ole ja toisaalta viimeisin suu- ja sorkkatautiepidemia Isossa Britanniassa ilmeisesti sai alkunsa väärin huolehditusta maahantuodusta ja hylätystä lihaleikkeleestä. Osana ympäristöterveyden turvaamista maa- ja metsätalousministeriö huolehtii lannoitteiden puhtaudesta lainsäädännön keinoin ja toisaalta maatalousneuvosto antoi em. eläinten sivutuoteasetuksen karjaepidemioiden ehkäisemiseksi. Laajalti harjoitetun keskitetyn kompostoinnin tuottama multa on ollut huonolaatuista ja sertifikaatit ruoan tuotannon edistämiseksi ovat harvassa. Toistaiseksi Suomi ei ole kyennyt noudattamaan eläinten sivutuoteasetusta polttolaitosverkoston puuttuessa. Jätedirektiivin terveydensuojelu vaatimus ulottuu sekä eläinten että kasvien suojeluun. Ympäristöterveyden ja koko jätelogistiikan kannalta olisi viisainta kerätä biojäte suljetussa muovipussissa yhdessä sekajätteen kanssa ja polttaa se arinalla.

4 Biojätteen erilliskeräyksen ympäristöongelmat Pääkaupunkiseudulla kalliisti (hinta 500 euroa tonnilta) sekajätemaksuin ristisubventoitua kompostia on päätynyt viherrakentamiseen; kompostin tuottaja on saanut tuloja 1,26 euroa tonnilta menekin ollessa vähäisen. Pääasiassa komposti on päätynyt suljettavien kaatopaikkojen maisemointiin ja toimivien kaatopaikkojen tukirakenteisiin, mutta tämä tie on tulossa nyt tiensä päähän. STM huomautti JÄLKI-työryhmän mietinnöstä antamassaan lausunnossaan, että ei ole yhteiskunnan edun mukaista edistää kallista biojätteen näennäiskierrätystä. Vastoin alkuperäistä ajatusta aerobinen kompostointi kuluttaa taloudellisia resursseja ja sillä on jopa positiivinen hiilijalanjälki erityisesti jos se ulotetaan pientaloihin ja haja-asutusalueille pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan YTV:n vuonna 2008 teettämän polttolaitospäätökseen liittyvän esiselvityksen mukaan. Vajaan 50 aerobisen kompostointilaitoksen rakentaminen on ollut murheellinen kapitteli Suomen jätehuollon historiaa. Laitokset ovat levittäneet laajalti ympäristöön pahaa hajua. Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) on teettänyt laajat kansainvälisesti julkaistut hajuhaittaselvitykset biojätteiden keskitetystä käsittelystä ja vaati jätedirektiiviin vedoten uuteen jätelakiin hajuhaittojen ehkäisyn kirjaamisen. STM on nyt ympäristöministeriön kanssa käymissään valtakunnallisten alueiden käyttötavoitteita koskevissa keskusteluissa ottanut esiin hajuhaitat. Esimerkiksi Ämmässuon kaatopaikan ympäristöön leviävät hajut haittaavat ehkäpä Suomen kalleimman raakamaan kaavoitusta, kun Tukholmassa tiiviiseen taajamaan sijoitetut polttolaitokset ovat vailla merkittäviä vaikutuksia kaavoitukseen. Ovatko nyt uudet mädätykseen pohjaavat esitykset biojätteen erilliskeräyksen nykyisen tason turvaamiseksi tai jopa sen laajentamiseksi hyvin perusteltuja? Tuskinpa vaan. En mene tässä kirjoituksessa syvällisesti teknisiin yksityiskohtiin, mutta totean esimerkiksi mädätyksen jätevesipäästöjen olevan merkittävä ongelma. Edelleen mädätyksen lopputuote eli rejekti ei välttämättä ole uusien sääntöjen mukaan edes kaatopaikkakelpoista, jolloin se olisi kenties poltettava arinalla markkinoille kelpaamattoman aerobisen kompostin kanssa? Voidaan myös kysyä, mitä järkeä on vaikeasti hallittavan rejektiä tuottavan prosessin kautta pyrkiä polttamaan kaasutettu biojäte, kun se voidaan ilman rejektiä tai muita ympäristöterveydellisiä haittoja ja syntyvää rejektiä polttaa logistisesti yksinkertaisesti arinalla paremmalla hyötysuhteella? Taloudelliseen voittoon tähtäävät yksityiset toimijat ovat yhä edelleen saaneet vihreän viestinsä hyvin läpi massatiedonvälityksessä, vaikka heidän tavoitteensa eivät käytännössä käy yksiin etusijajärjestyksen tavoitteiden kanssa. Biojätteen määrä on pitkässä juoksussa ja kaikessa hiljaisuudessa pienentynyt merkittävästi ympäristöterveydellisen normiohjauksen myötä siitäkin huolimatta, että yltäkylläisyyden myötä Mädätyksellä parempaan huomiseen? 87

5 ruokaa myös haaskataan. Normiohjaus on pakottanut kehittämään pakkauksia ja logistiikkaa, joka on vähentänyt suuresti ruoan hävikkiä. Kun vielä pakkausten sisältämän ruoan hiilijalanjälki on hyvin pieni verrattuna itse sisältöön sosiaali- ja terveysministeriö katsoo biojätteiden ja pakkausten polttamisen olevan hyvin linjassa direktiiviin kirjatun etusijajärjestyksen sekä direktiivin perimmäisten tavoitteiden eli ympäristön- ja terveydensuojelun tavoitteiden kanssa. Kotitalouksien pakkaukset ja täysi tuottajavastuu Muistettakoon, että pakkausalan yhdistyksen (PYR) kesän 2010 Helsingin Sanomien yliössä julkaistujen laskelmien mukaan kuljetusyrittäjät pyrkivät lisäämään viidellä miljoonalla vuotuisella kilometrillä raskaan kalustonsa kuljetuksia vetoamalla ympäristönsuojeluun ja vaatimalla täyden tuottajavastuun ulottamista kotitalouksien pakkausten näennäiskierrättämistä. STM on lähtenyt siitä, että kun tiedämme pakkauskuidun jo nyt kiertävän lähes 90 % ja, että muovin kierrättämisessä on lähes ylitsepääsemättömiä hygieenisiä ongelmia, ainoa järkevä tapa on suosia kotitalouksien pakkausten energiahyödyntämistä sekajätteen mukana. Eräitä muita näkökohtia 88 Sosiaali- ja terveysministeriö on kantanut huolta jätemaksuihin kohdistuvista nousupaineista, jotka ovat seurausta siitä, että kierrätys ei ole monen jakeen ja erityisesti biojätteiden osalta johtanutkaan resurssien tarkoituksenmukaiseen ja säästävään käyttöön, vaan on käynyt päinvastoin. Biojätteen erilliskeräys ja käsittely on lähes tähtitieteellisen kallista ja toisaalta biojätteen erilliskeräystä harrastavat erityisesti korkeammassa sosiaalisessa asemassa oleva ruokakunnat. Näin jätemaksujen nousun kohdentuminen yhdessä em. biojätehuollon ristisubvention kanssa on johtanut regressiivisten maksujen nousuun ja näin se on osaltaan myötävaikuttanut paljon keskusteltua herättäneeseen sosiaalisesti eriarvoistavaan kehitykseen. Sosiaali- ja terveydenhuolto on suurin palvelusektorin jätteiden tuottajista. Sosiaali- ja terveysministeriö on myös kantanut huolta oman konserninsa jätehuoltopalvelujen saatavuudesta, koska sekä sosiaali- että terveydenhuollosta tulee runsaasti potilasjätettä. Näiden terveydenhuollolle ominaisten jätteiden käsittelyn kehittämiseksi on EU:n jäteluetteloa uudistettaessa kohdistunut paineita hyödyntää ne polttamalla lähinnä tartunnanvaaran tulkintojen laajentamispyrkimysten myötä. Myös eettiset syyt puoltavat tunnistettavien tai muutoin hankalien terveydenhuollon jätejakeiden (esim. sikiöt ja amputoidut raajat) polttamista. Ilman polttolaitoksia ei sosiaali- ja terveydenhuollon jätehuolto onnistu tulevaisuudessa. STM:llä ja sen alaisella Valviralla ja alueja kuntahallinnon ympäristöterveysviranomaisilla on toimivaltaa terveydensuojelulain nojalla. Edelleen Terveyden ja hyvinvoinnin laitos STM:n alaisena terveyshaittoja tulkitsevana asiantuntijalaitoksena on merkittävä toimija myös jätealalla. STM:ssä on tyytyväisenä pantu merkille näiden instituutioiden ja niiden mandaattien sekä terveyshaittakäsitteen kirjaaminen uuteen jäte-lakiin. Jätelain valmistelun yhteydessä yhteiskunnalliseen keskusteluun on syötetty monenmoista tavaraa ympäristönsuojelun nimissä. STM on muiden merkittävien toimijoiden (YM, Kuntaliitto, kuntien jätelaitosyhdistys) ollut yhtä mieltä siitä, että lain valvonnan turvaamiseksi kuntien laaja järjestämisvastuu on välttämätön ja kunnan ympäristöviranomaisen tulee olla se toimija, joka kilpailuttaa keskitetysti tarvittavat palvelut. Vaikka STM on saanut hyvin pään auki keskustelussa, alan keskeisten vastuullisten toimijoiden keskuudessa vallitsee edelleen erityinen huoli riittävän polttokapasiteetin saamisesta Suomeen ajallaan. Toivoa sopii, että eduskunnan lopulta säätäessä jätelain vastuuta kannetaan myös siellä.