Kertojan epäluotettavuus. Sisäistekijän kritiikki Sari Salin

HTML
DOWNLOAD

Koko: px

Aloita esitys sivulta:

Download "Kertojan epäluotettavuus. Sisäistekijän kritiikki Sari Salin"

Helinä Keskinen
6 vuotta sitten
Katselukertoja:

1 Kertojan epäluotettavuus Sisäistekijän kritiikki Sari Salin

2 Tom Kindt ja Hans-Harald Müller: The Implied Author (2006): - teos kritisoi Boothin sisäistekijän käsitettä - se on hämärä, koska se on 1) kompromissiin perustuva: Booth ei voinut sivuuttaa uuskritiikin oppeja tekstin autonomiasta, vaikka oli kiinnostunut tekijän intentiosta 2) kaksijakoinen: viittaa yhtä aikaa sekä abstraktiin konstruktioon (jonka lukija luo) että kirjailijaan

3 Kaksijakoisuus: sisäistekijä on Boothin määritelmässä yhtä aikaa sekä - tekstuaalinen, suoraan tekstistä pääteltävä tekstin kokonaisuus tai tekstin kokonaismerkitys että - epämääräinen, vaikeasti käsitettävä ihmisenkaltainen abstraktio Booth ei koskaan selventänyt tätä kaksijakoisuutta

4 Kindt ja Müller: edelleen käsitteen tekee hämäräksi se, että - vaikka Booth korosti, että sisäistekijä on erotettava tekijästä, hän ei koskaan selventänyt sisäistekijän ja tekijän suhdetta tai sitä, miten ne erotetaan toisistaan? - Booth huojui kahden vaiheilla: toisaalta sisäistekijä oli kirjailijan luoma kuva itsestään, toisaalta lukijan luoma kuva tekstin kirjoittajasta - Booth ei koskaan määritellyt, miten lukija rekonstruoi sisäistekijän tekstissä, miten lukija havaitsee epäluotettavuuden ja miten hahmottaa sisäistekijän normit ja arvot

5 Kindt & Müller: Booth erotti kaksi intentiota: Mahdollisen intention, jonka voi päätellä kirjailijan kirjeistä, päiväkirjoista yms. Todellisen intention, jonka lukija voi päätellä tekstin pohjalta Huom. Booth antoi tärkeämmän merkityksen lukijan päättelylle kuin biografiselle aineistolle

6 The Rhetoric of Fiction vs narratologia Sisäistekijän käsite on herättänyt paljon kiihkeitä kannanottoja puolesta ja vastaan Klassisen narratologian edustajat Gérard Genette ja Mieke Bal torjuvat sisäistekijän Genette: sisäistekijän käsite ei kuulu narratologian piiriin vaan yleisemmin poetiikkaan (Narrative Structure Revisited, 1988: 37)

7 Narratologia ei usko äänettömään ääneen Huojuntaa Rimmon-Kenanin Kertomuksen poetiikassa: kieltää ensin (s ) sisäistekijän tarpeellisuuden, mutta ironisen romaanin yhteydessä turvautuu siihen (s. 128) ja esittää myös pätevän määritelmän: [- -] sisäistekijä on syytä hahmottaa konstruktioksi, jonka lukija päättelee ja kokoaa kaikista tekstin aineksista (s. 111). - Rimmon-Kenanin määritelmä kieltäytyy vetoamasta tekijän intentioon ja korostaa lukijan tulkitsevaa panosta

8 Seymour Chatman on puolustanut sisäistekijää ja luonut kaunokirjallisen kerronnan kommunikaatiota kuvaavan mallin, joka tunnetaan nimellä Boothin-Chatmanin malli (Story and Discourse, 1978): RA> [ I author> (Narrator)>(Narratee)> I reader ] > RR (RA= real author, I= Implied, RR= real reader) Wolfgang Iser loi sisäislukijan (käsitteen (The Implied Reader, 1974)

9 Eniten sisäistekijän käsitettä on (n. vuosina ) kritisoinut Ansgar Nünning: sisäistekijä on hämärä, sekava, vaikeaselkoinen käsite, antropomorfinen aave Määritellyt epäluotettavan kertojan turvautumatta sisäistekijän käsitteeseen >

10 Nünning: epäluotettavan kertojan määritelmä Unreliable narrators are thus those whose perspective is in contradiction to the value and norm system of the whole text as well as to that of the reader" (Nünning 1997: 107.) Epäluotettavia ovat ne kertojat, joiden perspektiivi on ristiriidassa koko tekstin sekä lukijan arvojen ja normien kanssa.

11 Nünning: kognitiivinen lähestymistapa opastaa lukijaa epäl. kertojan havaitsemisessa ja tulkitsemisessa > Epäluotettavuuden tekstuaaliset ja kontekstuaaliset signaalit Tekstuaaliset signaalit kertovat ristiriidasta kertojan ja muun teoksen antaman informaation välillä (teoksen normit) Kontekstuaaliset signaalit kertovat ristiriidasta lukijan ja kertojan arvojen ja normien välillä (moraali, tieto maailmasta)

12 Nünning: Ristiriita epäluotettavuuden signaalina Toisin sanoin: jotta kertojan voisi tulkita epäluotettavaksi, vaaditaan jokin ristiriita tekstuaalisella tasolla: tekstuaalinen signaali tai kontekstuaalisella (tekstin ulkoinen konteksti) tasolla, lukijan ja kertojan arvojen ja normien välillä: kontekstuaalinen signaali (käsitellään tarkemmin 27.9.) Nünning korostaa lukijan panosta: ristiriita saa lukijan epäilemään kertojan näkemystä Esimerkkejä tekstuaalisista signaaleista >

13 Tekstuaalisia signaaleja Ristiriita kertojan raportoinnin ja henkilön repliikin antaman informaation välillä Esim. Pitkän päivän ilta: Stevens ei kuvaa tunteitaan lainkaan, mutta toinen henkilö huomauttaa, että Stevens itkee Ristiriita kahden eri kertojan antaman infon välillä Esim. Itkonen: Anna minun rakastaa enemmän, Kontio: Uumen Kertojan tekstin sisältämät epäloogisuudet ja lipsahdukset Esim. Korpelan väite-negaatio: >

14 Korpela: väite-negaatio kertojan epäluotettavuuden signaalina Tohtori Finckelman, 1952 Ja niin minä alan, kirjoitan elämäni tarinan, teen sen varoitukseksi muille kuten rehellinen mies tekee. Tulen kertomaan kaiken kaunistelematta, tarkalleen niin kuin todellisuudessa tapahtunut on, kerronpa jos itseni tunnen monet seikat todellisuutta tarkemminkin vain osoittaakseni, miten rehellinen olen. (S. 6.)

15 Jorma Korpela: Tohtori Finckelman Moni on kakku päältä kaunis... Noin ajattelin hänet nähdessäni ensi kertaa. Erehdys! Hän oli kaunis sisältäkin, kuten tulin myöhemmin huomaamaan. Ja sitäpaitsi: ei hän päältäpäin kaunis ollutkaan, jos nyt ei rumakaan, ei, sitä hänestä ei voinut sanoa missään tapauksessa kukaan muu kuin kilpaileva kanssasisar. "Eihän tuo nyt ole paljon minkään näköinen", olisi näet joku sellainen hänestä hyvinkin voinut sanoa. Mutta se olisi ollut mielekästä, tuollainen puhe, perin naisten tapaista kyllä. Sillä vilpitön käsitykseni on vieläkin, että hän oli ennemminkin kaunis kuin ruma. (S )

16 Epäl. kertoja: luokitteluja Perusjaottelu: faktuaalinen ja moraalinen epäluotettavuus (Cohn) - vrt. Nünning: epistemologinen ja moraalinen - faktuaalisesti epäl. kertoja voi olla tietämätön tai sitten vääristellä tahallaan (valehdella) - ongelma: moraalinen vajavuus johtaa faktuaaliseen epäluotettavuuteen

17 Kuusi epäluotettavan kerronnan tyyppiä Phelan, James 2005: Living to Tell about It. A Rhetoric and Ethics of Character Narration. Ithaca and London: Cornell University Press.

18 Kolme akselia, kaksi tapaa (3x2=6) Phelanin mukaan kertojan epäluotettavuutta esiintyy kolmella akselilla: 1. Eettisellä (axis of values/ethics; regard) 2. Faktuaalisella (axis of facts/events; report) 3. Havaintoa ja tietoa koskevalla akselilla (axis of knowledge/perception; read) Epäluotettava kertoja voi toimia kuhunkin akseliin nähden kahdella tavalla, eli kertoja voi arvostaa (regard), raportoida (report) tai havaita (read) asioita: >

19 1. Puutteellisesti (under-) tai 2. Väärin tai ei lainkaan (miss-) Kertoja voi siis 1. Arvostaa puutteellisesti (underregard) 2. Raportoida puutteellisesti (underreport) 3. Havainnoida puutteellisesti (underread) 4. Olla arvostamatta (missregard) 5. Olla raportoimatta (missreport) 6. Olla havainnoimatta (missread)

20 Phelanin typologian hyödyt? Ei luokittele kertojia, vaan erilaisia kerronnan tapoja, jotka voivat vaihdella saman kertojan kerronnassa Sopii erityisesti psykologisesti monimutkaisen, jakautuneen ja ristiriitaisen kertojan tuottaman kerronnan kuvaamiseen Antaa tilaa henkilön muutokselle ja kehitykselle kerronnan aikana; esim. Stevensin ja Humbertin asenteet vaihtelevat koko ajan ja muuttuvat loppua kohti

21 Martens, Gunther 2008: Entä yliraportointi? (overreporting) Bret Easton Ellisin Amerikan psykossa minäkertoja Bateman luettelee loputtomasti omistamiaan luksusesineitä > epäluotettavuus (Martensin artikkeli teoksessa Narrative Unreliability in Twentieth-Century First- Person Novel)

22 Epäluotettavuuden tematisoituminen Kun kertoja on tietoinen omasta epäluotettavuudestaan ja kommentoi sitä, voidaan puhua tiedostetusta tai tematisoidusta epäluotettavuudesta Esim. Sissiluutnantti: hermojen menettäminen eli mielenterveyden järkkyminen Holapan tunnustaja-minäkertoja nimeltään Pentti Holappa tunnustaa heti alussa valehtelevansa:

23 Pentti Holappa: Ystävän muotokuva (1998) Kirjoittaessani aion tehdä sekä tunnustuksia että valehdella. En tarkoita, että tunnustukset olisivat vilpittömiä. Monta kertaa kätken niihin pahimmat valheet, mutta valheissa piilee aina jokin totuus, jos ei muuta niin totuuden peilikuva, tai kääntöpuoli, tai vastakohta. (S. 6.) Myös niin sanottujen elämäkertojen kirjoittajat valehtelevat, ja he tietävät sen, vaikka vannoisivat käsi Raamatulla, että he kertovat totuuden, mitään lisäämättä ja mitään unohtamatta. Samanlaisia ovat omien muistelmiensa sepittäjät. Valehtelijoita! (S. 7.)

Samankaltaiset tiedostot

Kertojan epäluotettavuus

Kertojan epäluotettavuus Johdanto 6.9.2018 Sari Salin Termit unreliable narrator= epäluotettava kertoja narrative unreliability= kerronnan epäluotettavuus unreliable narration=epäluotettava kerronta implied