Lolitan kaksoisfokalisaatio. Phelan: Dual Focalization, Discourse, and Ethics. Kertojan epäluotettavuus Salin

Transkriptio

1 Lolitan kaksoisfokalisaatio. Phelan: Dual Focalization, Discourse, and Ethics. Kertojan epäluotettavuus Salin

2 Lolita (Lo, Lola, Dolly) >< Dolores esp. kivut, tuskat - miksi Phelan ja muutkin tutkijat käyttävät nimeä Dolores? - mitä romaanihenkilön nimet heijastelevat?

3 James Phelan: Dual Focalization, Discourse, and Ethics. Living to Tell about It, henkilökerronnassa (character narration) kertova subjekti (kertoja-päähenkilö) jakautuu kahtia kertovaan minään ja kokevaan minään (narrating-i, experiencing-i) - eli kertojaan ja kokijaan (tai henkilöön) - eli (suhteessa kerrontahetkeen) nykyiseen minään ja aiempaan minään - kertoja kertoo koko ajan, mutta teksti on kaksiäänistä siten, että välillä fokalisoijana toimii kertoja, välillä henkilö Fokalisaation vaihtelu, jota Phelan kutsuu kaksoisfokalisaatioksi (dual focalization)

4 Kertoja vai kokija fokalisoijana? 1 Lolita, elämäni valo, kupeitteni tuli. Minun syntini, minun sieluni. Lo-li-ta: kolme kertaa kielen kärki hypähtää kitalaelle ja koskettaa kolmannella hampaita. Lo.Lii.Ta. Hän oli Lo, vain Lo, aamulla; pituus neljä jalkaa kymmenen tuumaa toisessa jalassa nilkkasukka. Hän oli Lola housuasussa. Hän oli Dolly koulussa. Hän oli Dolores pisteviivalla. Mutta minun sylissäni hän oli aina Lolita. Oliko hänellä edeltäjää? Oli, oli tosiaan. Totuus lienee, ettei Lolitaa olisi ollutkaan, ellen olisi eräänä kesänä rakastanut muuatta tyttöä, lasta, ensimmäistäni. Meren äärellä, rannalla ruhtinaan. Ah, milloin? Suunnilleen yhtä monta vuotta ennen Lolitan syntymää kuin minulla sinä kesänä oli ikää. Murhaajaan voi aina luottaa, jos oikukkaasta proosatyylistä on kysymys. Juryn arvoisat naiset ja herrat, näyttö numero yksi: se mitä serafit, tietämättömät, yksinkertaiset, jalosiipiset serafit kadehtivat. Katsokaa tätä okaiden tiheikköä.

5 Fokalisaatio ja luotettavuus Phelanin mukaan fokalisaatio vaihtelee koko ajan, mutta romaanin alkupuolella kertoja samastuu enemmän kokevaan minäänsä > kokijan fokalisaation avulla yrittää saada sisäislukijan puolelleen kertojafokalisoija puhuttelee yleisöään suoraan, tosin ironisesti ( juryn arvoisat naiset ja herrat, juryn kunnioitettavat frigidit naiset ) kertoja on alussa epäluotettavampi, toisin sanoen etääntyy sisäistekijästä (joka tuomitsee pedofilian) loppua kohti kertoja yhä useammin toimii fokalisoijana ja myös tuomitsee aiemman eli kokevan minänsä teot, ja on siis vähemmän epäluotettava preesensin ja imperfektin vaihtelu osoittaa fokalisaation vaihtumista: preesens kuuluu kokijalle, imperfekti kertojalle

6 Toisin sanoen kertoja huojuu itseinhoisen tunnustamisen ja puolustautumisen välillä, mutta loppua kohden päätyy yhä enemmän tuomitsemaan itsensä Phelan tuomitsee Nabokovin, koska lukija joutuu välillä lähes samastumaan pedofiiliin Nabokov on Phelanin mukaan paitsi joku, jota tulee ihailla, myös joku, jota tulee varoa Salinin huomautukset: Onko huojunnan ja fokalisaatiovaihtelun suhde näin looginen? Onko oikein tuomita kirjailija, kun Nabokov käsittelee Humbertin sisäistä taistelua? Voisiko sitä edes käsitellä ilman, että lukija samastuu kokevaan minään? (Vrt. Phelan 2008!)

7 29 [ - - ] Pikku Lo käsitteli elämääni tarmokkaasti ja arkipäiväisen asiallisesti kuin se olisi ollut tunteeton koje, jolla ei ollut minuun mitään yhteyttä. Vaikkakin hän oli innokas tekemään minuun vaikutuksen kovanaamaisten kakaroiden maailmalla, hän ei ollut aivan valmistautumaton tiettyihin eroavuuksiin, joita pikkupojan ja minun elämälläni oli. Yksinomaan ylpeys esti häntä luopumasta leikistä; oudon asemani vuoksi näet teeskentelin ääretöntä tyhmyyttä ja annoin hänelle vapaat kädet ainakin niin pitkäksi aikaa kuin kestin sitä. Mutta itse asiassa näillä seikoilla ei ole merkitystä; ns. sex ei ole lainkaan kiinnostukseni kohteena. Jokainenhan voi kuvitella mielessään noita animaalisuuden elementtejä. Suurempi pyrkimys houkuttelee minua jatkamaan: haluan lopullisesti vangita nymfettien perikatoon saattavan taikavoiman. >

8 30 Minun on edettävä varovasti. Minun on puhuttava kuiskaten. Oi te rikosreportteriveteraani, te vakava vanha oikeudenpalvelija, te entinen suosittu poliisimies, nyt yksinäisyyteen tuomittu somistettuanne tuota kouluristeystä vuosikausia, te surkea emeritus, jolle poika lukee! Ei todellakaan ikinä kävisi päinsä panna teitä rakastumaan mielettömästi minun Lolitaani! Jos olisin ollut maalari, jos Lumottujen Metsästäjien [hotellin] johto olisi menettänyt järkensä jonakin kesäisenä päivänä ja antanut minulle tehtäväksi koristella heidän ruokasalinsa uudestaan omilla seinämaalauksillani, tällaista minä ehkä olisin suunnitellut, jos sallitte minun luetella yksityiskohtia:

9 Siellä olisi ollut järvi. Olisi ollut lehtiholvi liekkikukissa. Olisi ollut luonnontutkielmia tiikeri ajamassa takaa paratiisilintua, kuristava käärme pistämässä tuppeen kokonaista nyljettyä porsaanruhoa. Olisi ollut sulttaani, jonka kasvot olisivat ilmaisseet suurta tuskaa (itse asiassa ristiriidassa hänen muovailevan hyväilynsä kanssa) ja joka auttaisi kallipygistä orjalasta kiipeämään onyksipylvästä ylös. Siellä olisi ollut noita gonadinkuultoisia, sädehtiviä palloja, jotka liikkuvat ylöspäin levyautomaattien valoa läikehtivällä puolella. Siellä olisi ollut kaikenlaisia tyttöryhmän suorittamia leiripuuhia, kuten kalastusta, kampaamista, kanootilla soutelua ranta-auringossa. >

10 Olisi ollut poppeleita, omenia, puutarhakaupunginosan sunnuntai. Olisi ollut tuliopaali liukenemassa aaltorenkaiden keskelle lammikkoon, viimeinen tykähdys, viimeinen värinsipaisu, pistävän punainen, vihlovan vaaleanpunainen, huokaus, värähtävä lapsi. 31 Koetan kuvata näitä asioita, en elääkseni niitä uudestaan nykyisessä rajattomassa kurjuudessani, vaan erottaakseni helvetin osuuden ja taivaan osuuden tuosta omituisesta, kauheasta, hulluksi tekevästä maailmasta nymfettirakkauden maailmasta. Eläimellinen ja kaunis yhtyivät yhdessä kohdassa, ja juuri tuon rajaviivan haluaisin tavoittaa, ja tunnen siinä täysin epäonnistuvani. Miksi?

11 Etiikka ja estetiikka - eettinen ongelma: Nabokov ei anna ääntä Doloresille, kohtelee häntä loppuun asti seksiobjektina (vaikka väittää rakastavansa) The moral sense in mortals is the duty We have to pay on mortal sense of beauty (Moraalin taju kuolevaisten vero on kuolettavan kauneuden tajun) Oikeuttaako estetiikka etiikan puutteen?