VAPO OY ENERGIA, SUO JA VESI JAKO-MUURAISSUON LINNUSTOSELVITYS

Transkriptio

1 VAPO OY ENERGIA, SUO JA VESI JAKO-MUURAISSUON LINNUSTOSELVITYS

2 1 Jako-Muuraissuon linnustoselvitys Juha Parviainen, FM Juha Repo, LuK SISÄLTÖ 1 JOHDANTO ALUEEN KUVAUS LASKENTAMENETELMÄT MUUTONAIKAINEN LASKENTA PESIMÄAIKAINEN LASKENTA Linjalaskenta Kartoituslaskenta TULOKSET MUUTONAIKAINEN LASKENTA PESIMÄAIKAINEN LASKENTA YHTEENVETO KIRJALLISUUS... 9 Liitteet Liite 1: Jako-Muuraissuon linnustoselvityksen muuttoaikaisen laskennan laskentapisteet sekä pesimäajan linjalaskentalinjat ja kartoitetut alueet (1:20 000) Liite 2: Suojelullisesti merkittävien lintulajien muuttoaikaisten havaintojen sijoittuminen Jako-Muuraissuon alueella (1: ) Liite 3: Suojelullisesti merkittävien lintulajien pesimäaikaisten havaintojen sijoittuminen Jako-Muuraissuon alueella (1: ) Liite 4: Jakosuon pesimäaikaisen linnuston suojelullinen arvo Mikkola-Roosin (1996) esittämään laskentatapaan perustuen.

3 1 1 JOHDANTO Oulunsalon ja Muhoksen kuntien alueilla sijaitsevat 710 ha:n (Varila 1982) Jakosuo sekä sen luoteispuolella oleva 400 ha:n (Pajunen 1994) Muuraissuo muodostavat ha:n suokokonaisuuden, josta Vapo Oy:n hallinnassa on 440 ha. Jako-Muuraissuolla ei ole tehty mitään varsinaiseen turvetuotantoon liittyviä valmistelutöitä vaan alue on lähes luonnontilassa. Jako-Muuraissuota ympäröivien reuna-alueiden metsiä on kuitenkin hakattu ja ojitettu, ja varsinkin Jakosuon alueella ojitukset yltävät varsinaisen suon laidoille saakka. Jako-Muuraissuon turvetuotantohankkeessa suoritetaan YVA-menettely ja siihen liittyen alueella tehtiin linnustokartoitus, jonka tarkoituksena oli selvittää alueen muutto- ja pesimäaikainen linnusto. Laskennat suoritettiin ja Linnustoselvityksessä on keskitytty Vapo Oy:n hallinnassa olevalle alueelle sekä huomioitu mahdollisen turvetuotantoalueen reunaosien (28 ha) linnusto. Tässä raportissa esitetään käytetyt laskentamenetelmät, Jako- Muuraissuon muutto- ja pesimälinnuston lajistokoostumus sekä havaitut yksilömäärät. Suojelulliselta asemaltaan merkittävien lajien havainnot esitetään lisäksi karttaliitteessä (liitteet 2-3). Aikaisemmin alueen linnustosta on tehty selvitykset vuosina 1995 (Kirkkomäki 1995) ja 2002 (PSV 2002). 2 ALUEEN KUVAUS Jako-Muuraissuon alue koostuu kahdesta erillisestä suoalueesta ja näitä yhdistävästä kapeasta rämekaistaleesta (liite 1). Alueen länsiosassa sijaitsevasta Muuraissuosta Vapo Oy:n hallinnassa on noin 190 ha. Muuraissuo on suurimmaksi osaksi puutonta avosuota ja rämettä. Märkää ja paikoin rimpimäistä pintaa esiintyy varsinkin Muuraissuon pohjoispäässä sekä toisaalta alueen keskiosassa. Kokonaisuudessan Muuraissuon pohjoisosa on eteläpäätyä märempää ja biotoopeiltaan heterogeenisempää. Lännessä ja etelässä Muuraissuon tutkittava-alue rajautuu rämemetsävyöhykkeeseen, joka vaihettuu edelleen kuivemmaksi kangasmaastoksi. Muuraissuon itäosaa ja Jakosuon länsipäätyä yhdistävä rämekaistale on pääasiassa matalahkoa suomännikköä. Jakosuon keskiosassa, Raitosaaren kaakkoispuolella kulkeva maantie jakaa suon kahteen osaan. Jakosuota hallitsevat laajat avosuoalueet, metsäsaarekkeet sekä reunaosien rämemänniköt, joita on paikoin ojitettu suon laidoille saakka. Avonaisemmat alueet ovat valtaosin kuivahkoja: märimmät alueet sijaitsevat Jakosuon luoteis- ja pohjoisosissa. Nälköniemen ja Raitasaaren metsäsaarekkeet ovat kuusivaltaista kohtalaisen iäkästä sekapuustoa. Idässä ja koillisessa Jakosuo rajautuu Viita-ojaan, jonka pensaikkovyöhyke ulottuu paikoin tutkimusalueen reunaan. Pirttiselän koillispuolelle ulottuva Jakosuon eteläpääty on enimmäkseen rämettynyttä sekametsää.

4 2 3 LASKENTAMENETELMÄT 3.1 Muutonaikainen laskenta Jako-Muuraissuon muuttolinnusto kartoitettiin klo välisenä aikana pistelaskennalla, joka toteutettiin Koskimiehen & Väisäsen (1988) laskentaohjeita soveltaen. Laskenta perustuu linnuston havainnointiin maastossa valituilla pisteillä, joilla kullakin havainnointiin käytetään vakioitu aika. Tässä tapauksessa laskentapisteitä oli yhteensä 20 kappaletta (liite 1) ja kullakin pisteellä käytetty havainnointiaika oli 10 minuuttia, jolloin kaikki kiikarilla ja kaukoputkella havaitut linnut merkittiin muistiin. Laskentayksikkönä käytettiin lintuparia, jollaiseksi tulkittiin laskentaohjeiden mukaisesti nähty tai kuultu koiras, pari, yksinäinen naaras, poikue tai pesä. Laskentapisteeltä toiselle siirryttäessä linnustoa havainnoitiin kartoituslaskennan sovelluksen, ns. koealamenetelmän, avulla. Koealamenetelmä on kuvattu tarkemmin kohdassa Pesimäaikainen laskenta Jako-Muuraissuon pesimälinnuston lajistokoostumus ja yksilömäärät selvitettiin linja- ja kartoituslaskentojen avulla. Laskentalinjat ja kartoitetut alueet on esitetty liitteessä 1. Laskennat suoritettiin klo välisenä aikana Koskimiehen & Väisäsen (1988) sekä Turveteollisuusliitto ry:n (2002) linnustolaskennasta antamia toimintaohjeita soveltaen Linjalaskenta Linjalaskentaa käytetään yleisesti linnuston selvitys- ja seurantamenetelmänä ja se antaa suhteellisen nopeasti edustavan kuvan alueen kokonaislinnustosta lukuun ottamatta vesilinnustoa (Väisänen ym. 1998). Tavoitteena on selvittää pesivän maalinnuston lajisto, parimäärät ja kokonaistiheydet. Laskennan aikana havaittavat linnut kirjataan laskijan edestä ja sivuilta, ja erikseen merkitään 50 m leveällä pääsaralla (25 m laskijan molemmin puolin) sekä sen ulkopuolisella apusaralta havaitut linnut. Apusarkahavaintoja ovat kaikki pääsaran ulkopuoliset havainnot. Yhdessä nämä kaksi sarkaa muodostavat tutkimussaran. Pääsarkahavaintojen osuuksien perusteella on laskettu lajikohtaisia kuuluvuuskertoimia, joiden avulla tutkimussaran havainnot voidaan muuntaa vertailukelpoisiksi pääsarkahavainnoiksi. Nämä havainnot suhteutetaan laskenta-alueen pinta-alaan kertomalla ne tutkittavan alueen alalla. Tällöin tuloksena saadaan minimiarvio tutkimusalueella pesivien lintuparien lukumääristä. Lajikohtaisten parimäärien lisäksi aineistosta laskettiin Mikkola-Roosin (1996) esittämällä menetelmällä lajin suojeluarvoon perustuva pisteytys, jonka avulla voidaan tehdä johtopäätöksiä alueen linnustollisesta arvosta ja verrata sitä muihin alueisiin. Pisteytyksessä huomioidaan lajin uusiutumiskyvyttömyys ts. luonnossa lisääntyvän kannan sukupolvenväli, lajin lisääntyvän kannan koko Suomessa sekä lajin uhanalaisuus Suomessa, Euroopassa ja maailmanlaajuises-

5 3 ti. Kuuluvuuskertoimien avulla lasketut parimäärät muunnetaan pisteiden laskennassa kertoimiksi korottamalle ne potenssiin 0,7. Samalla pienennetään yhdyskuntien vaikutusta lopputulokseen. Lajin suojelupistemäärä saadaan kertomalla edellä muunnettu parimääräkerroin lajikohtaisella suojeluarvolla. Elinympäristön suojeluarvo saadaan laskemalla alueen lajien suojeluarvot yhteen. Laskentalinjat valittiin siten, että kaikkia maastossa esiintyviä biotooppeja sisältyi linjoille samassa suhteessa niiden esiintymisrunsauteen. Tällöin eri biotooppien lintulajien teoreettinen esiintymisrunsaus vastaa todellisuutta ja saatu tulos on mahdollisimman todenmukainen. Laskettujen linjojen kokonaispituus oli yhteensä 5,8 km Kartoituslaskenta Muuraissuolla pesimäaikainen laskenta toteutettiin kartoitusmenetelmällä (liite 1), jonka avulla tutkittavan alueen pesimälinnustosta saadaan mahdollisimman tarkkaa tietoa (Turveteollisuusliitto ry 2002). Kartoitus toteutettiin ns. koealamenetelmällä, joka on varsinaisen kartoitus-laskennan (Koskimies & Väisänen 1988) sovellus. Koealamenetelmässä tutkittava alue kuljetaan systemaattisesti läpi siten, ettei yksikään paikka jää yli 100 m etäisyydelle kulkureitistä. Muutoin noudatetaan kartoituslaskennasta annettuja toteutusohjeita. Koealamenetelmä soveltuu erityisen hyvin soilla tapahtuviin laskentoihin, jolloin näkyvyys on yleensä hyvä ja kokonaislintutiheydet varsin pieniä. Vastaavaa menetelmää käytettiin myös muutonaikaisessa laskennassa laskentapisteiden välejä kuljettaessa. 4 TULOKSET 4.1 Muutonaikainen laskenta Muutonaikaisessa laskennassa Jako-Muuraissuolla tavattiin kaikkiaan 21 lintulajia (taulukko 1). Hallitsevimpia linturyhmiä olivat metsän yleislinnut (7 lajia) sekä suolinnut (5 lajia) (luokittelu Väisäsen ym mukaan). Varsinaisista suolajeista, joita Suomessa pesii 19 lajia ja Pohjois-Pohjanmaalla sekä Koillismaalla 15 lajia, tutkitulla alueella havaittiin kurki (Grus grus), pikkukuovi (Numenius phaeopus), liro (Tringa glareola), niittykirvinen (Anthus pratensis) ja keltavästäräkki (Motacilla flava). Edellisten lisäksi kapustarinta (Pluvialis apricaria) on Pohjois-Pohjanmaalla tyypillinen soiden laji, vaikka se luokitellaankin valtakunnallisesti tunturilintuihin. Taivaanvuohen (Gallinago gallinago) esiintyminen on Suomessa keskittynyt erityisesti maan pohjoisosan suoseuduille, missä laji voi paikoin olla jopa liroakin yleisempi (Väisänen ym. 1998). Suurin osa kaikkien lajien sekä suojelullisesti merkittävien lajien muuttokauden aikaisista havainnoista keskittyi tutkimusalueen länsiosaan Muuraissuon ympäristöön (liite 2). Kyseisellä alueella vallitsevana biotooppina on märkä ja paikoin rimpipintainen matalaa saraa kasvava suo. Erityisesti kahlaajille sove-

6 4 liasta elinympäristöä esiintyy Muuraissuon pohjois- ja keskiosissa varsin runsaasti, mikä voitiin havaita mm. pikkukuovien runsautena. Taulukko 1. Jako-Muuraissuon alueella muutonaikaisessa laskennassa havaittujen lintujen havaitut parimäärät ja suojelullinen asema; Suomi;NT/VU= Suomessa silmälläpidettäväksi/vaarantuneeksi luokiteltu laji, EVA= Suomen kansainvälinen erityisvastuulaji. Varsinaiset suolajit (Väisänen ym 1998) alleviivattu. Suojelullinen asema Havaittu Laji EU:n lintudirektiivi UHEX EVA parimäärä Laulujoutsen Cygnus cygnus x x 1 Teeri Tetrao tetrix x x 8 Kurki Grus grus x 2 Tavi Anas crecca x 1 Kapustarinta Pluvialis apricaria x 5 Töyhtöhyyppä Vanellus vanellus 3 Taivaanvuohi Gallinago gallinago 1 Metsäviklo Tringa ochropus 1 Pikkukuovi Numenius phaeopus x 11 Liro Tringa glareola x x 8 Käki Cuculus canorus NT 1 Käenpiika Jynx torquilla VU 1 Törmäpääsky Riparia riparia 2 Kiuru Alauda arvensis 3 Niittykirvinen Anthus pratensis 12 Keltavästäräkki Motacilla flava 11 Punakylkirastas Turdus philomelos 2 Räkättirastas Turdus pilaris 1 Pajulintu Phylloscopus trochilus 6 Korppi Corvus corax 1 Peippo Fringilla coelebs 2 Yhteensä Jakosuon alueella linnuston määrä oli selvästi pienempi. Vallitseva varsin kuiva suotyyppi ei kokonaisuutena ole parasta mahdollista biotooppia esim. kahlaajille, mikä osaltaan selittää havaintojen vähäisyyttä. Myös Jakosuolla enin osa havainnoista keskittyi suon märempiin osiin. Suon reuna-alueiden rämemänniköissä ja Raitasaaren metsäsaarekkeessa vallitsevia lajeja olivat tyypilliset havupuuvaltaisen sekametsän linnut kuten pajulintu (Phylloscophus trochilus) ja peippo (Fringilla coelebs). Yksilömääräisesti runsaimpia muuttoajan lintulajeja Jako-Muuraissuolla olivat niittykirvinen (12 havaittua paria), pikkukuovi (11), keltavästäräkki (11) ja liro (8). Myös teeriä havaittiin alueella kaikkiaan 8 paria. Suojelullisesti merkittävimpiä muutonaikaisia havaintoja olivat EU:n lintudirektiivin liitteessä I mainitut laulujoutsen (Cygnus cygnus), teeri (Tetrao tetrix), kurki, kapustarinta ja liro. Direktiivin määritelmän mukaan liitteessä mainittujen lajien elinympäristöjä on suojeltava erityistoimin, jotta varmistetaan näiden lintulajien lisääntyminen ja eloonjääminen niiden levinneisyysalueella. Näitä erityistoimia ovat mm. SPA-alueet (Special Protection Areas), jotka ovat osa Natura verkostoa.

7 5 Suomen kansainvälisiin vastuulajeihin (EVA) alueen muutonaikaisesta linnustosta kuuluvat laulujoutsen, teeri, tavi, pikkukuovi ja liro. Käenpiika (Jynx torquilla) kuuluu Suomen uhanalaisuusluokituksessa (Rassi ym. 2001) vaarantuneisiin (VU) lajeihin. Laji on vaarantunut, jos se ei täytä äärimmäisen uhanalaisten tai erittäin uhanalaisten lajien kriteerejä, mutta siihen kohdistuu suuri uhka keskipitkällä aikavälillä hävitä luonnosta. Käki (Cuculus canorus) on luokiteltu silmälläpidettävien (NT) luokkaan. Silmälläpidettäviä ovat lajit, jotka eivät täytä vaarantuneiden lajien kriteerejä eivätkä ne lukeudu varsinaisesti uhanalaisiin lajeihin. Edellä mainittujen suojelullisesti huomattavien lajien havaintojen sijainnit on esitetty liitteessä 2. Kevään 2003 laskentojen perusteella muuttolinnuston laji- ja yksilömäärät eivät juurikaan poikenneet edellisen laskentakerran (v. 2002) havainnoista. Lajimäärä oli täsmälleen sama ja lajien runsaussuhteet olivat säilyneet lähes samoina. Laskentojen perusteella varsinkin Muuraissuon voidaan katsoa soveltuvan hyvin kahlaajien, erityisesti pikkukuovien levähdys- ja ruokailuympäristöksi. Jakosuon alue oli kumpanakin vuotena muuttolinnustoltaan yksipuolisempi. 4.2 Pesimäaikainen laskenta Pesimäaikana Jako-Muuraissuon alueella tavattiin yhteensä 22 lintulajia joista 5 lajia on varsinaisia suolintuja (taulukot 2 ja 3). Suurimman linturyhmän muodostivat kuitenkin metsän yleislinnut, joita havaittiin kaikkiaan 9 lajia. Muuraissuon koealalaskennassa yleisimpiä pesimälintuja olivat niittykirviset (7 paria). Kahlaajien parimäärät (liro, pikkukuovi) olivat selvästi alhaisempia (2 paria). Jakosuolla pesivistä lajeista runsaimpia olivat keltavästäräkki (22 paria/km 2 ), niittykirvinen (17 paria/km 2 ) sekä pajulintu (Phylloscophus trochilus; 6,6 paria/km 2 ). Kahlaajien parimäärät olivat Muuraissuota pienemmät ja linnusto koostuu Jakosuolla pääasiallisesti sekametsien ja soiden hyönteissyöjälinnuista. Verrattaessa Jako-Muuraissuon havaintoja valtakunnallisen atlaskartoituksen vastaaviin parimääriin (Väisänen ym. 1998) kahlaajien ja märempää ympäristöä vaativien suolintujen tiheydet olivat tutkitulla alueella keskitasoa. Esimerkiksi pikkukuovin keskimääräinen esiintymistiheys Pohjois-Pohjanmaalla on atlaskartoituksen mukaan noin 0,5-1,0 paria/km 2 ja liron 1-2 paria/km 2. Muuraissuota voidaan näin ollen pitää varsin keskimääräisenä kyseisten lajien osalta kun taas Jakosuolla parimäärät jäävät keskimääräisiä alhaisemmiksi.

8 6 Taulukko 2. Muuraissuon pesimäaikaisissa koealalaskenassa havaitut lajit ja niiden suojelullinen asema: Suomi;NT = Suomessa silmälläpidettäväksi luokiteltu laji, EVA= Suomen kansainvälinen erityisvastuulaji. Varsinaiset suolinnut (Väisänen ym. 1998) alleviivattu. Laji Suojelullinen asema EU:n lintudirektiivi UHEX EVA Havaittu parimäärä Töyhtöhyyppä Vanellus vanellus 1 Pikkukuovi Numenius phaeopus x 2 Suokukko Philomachus pugnax x NT 1 Liro Tringa glareola x x 2 Metsäkirvinen Anthus trivialis 1 Niittykirvinen Anthus pratensis 7 Keltavästäräkki Motacilla flava 2 Pensastasku Saxicola rubetra NT 1 Korppi Corvus corax 1 Yhteensä Taulukko 3. Jakosuon pesimäaikaisissa linjalaskennassa havaitut lajit ja niiden suojelullinen asema: Suomi;NT= Suomessa silmälläpidettäväksi luokiteltu laji, EVA= Suomen kansainvälinen erityisvastuulaji. Havaintojen ja lajikohtaisten kuuluvuuskertoimien perusteella lasketut tutkittavan alueen minimikokonaisparimäärät. Lisäksi Mikkola-Roosin (1996) mukaan lasketut lajikohtaiset suojeluarvopisteet. Varsinaiset suolinnut (Väisänen ym. 1998) alleviivattu. Suojelullinen asema Laji EU:n lintudirektiivi UHEX EVA Parimäärä Pisteet Kapustarinta Pluvialis apricaria x 8,8 4,21 Töyhtöhyyppä Vanellus vanellus 1,4 0,59 Pikkukuovi Numenius phaeopus x 3,0 2,17 Suokukko Philomachus pugnax x NT 3,0 2,87 Metsäviklo Tringa ochropus 1,4 0,48 Liro Tringa glareola x x 1,8 0,80 Sepelkyyhky Columba palumbus 2,5 0,51 Käki Cuculus canorus NT 0,3 0,37 Metsäkirvinen Anthus trivialis 16,2 0,49 Niittykirvinen Anthus pratensis 70,0 1,37 Keltavästäräkki Motacilla flava 55,3 2,16 Punakylkirastas Turdus iliacus 2,4 0,17 Laulurastas Turdus philomelos 5,4 0,29 Lehtokerttu Sylvia borin 2,2 0,12 Pajulintu Phylloscopus trochilus 20,6 0,42 Hömötiainen Parus montanus 18,0 0,38 Pensastasku Saxicola rubetra 3,5 0,29 Harmaasieppo Muscicapa striata 5,7 2,37 Järripeippo Fringilla montifringilla 2,0 0,11 Peippo Fringilla coelebs 14,9 0,20 Pajusirkku Emberiza schoeniclus 6,0 0,45 Yhteensä ,83

9 7 Pääosa havainnoista keskittyi vuoden 2002 tavoin Muuraissuon alueelle (liite 3). Myös pesintäaikana Muuraissuon pohjois- ja keskiosan märemmät alueet olivat linnuston kannalta suotuisimpia habitaatteja. Jakosuolla linnuston kannalta merkittävintä pesimäaikaista aluetta oli edellisvuoden tapaan suon luoteispääty. Raitasaaren ympäristössä pesivinä havaittiin mm. kapustarintoja, suokukko ja pikkukuovi. Myös Jakosuolla suurin osa reviireistä keskittyi suon märempiin osiin. Jakosuon kaakkoisosassa märempiä biotooppeja on vähemmän ja lajisto koostui tyypillisistä suo- ja metsälajeista Suojeluarvoltaan merkittävimpiä Jako-Muuraissuon alueella pesiviä lajeja olivat EU:n lintudirektiivissä mainitut suokukko, kapustarinta ja liro. Pikkukuovi, ja liro kuuluvat Suomen kansainvälisiin erityisvastuulajeihin (EVA). Havaituista lajeista Suomessa silmälläpidettäviksi on luokiteltu suokukko, käki (Cuculus canorus) sekä pensastasku (Saxicola rubetra). Jako-Muuraissuon linnustollisesta arvosta antaa viitteitä havaintojen perusteella laskettu suojelullinen arvo (20,83; liite 4) joka on tavanomainen tai hieman keksimääräistä korkeampi verrattuna ympäristöltään vastaaviin Pohjois-Pohjanmaan soihin. Mikkola- Roosin esittämään laskentatapaan (Mikkola-Roos 1996) perustuen suojeluarvoltaan arvokkaimpia alueella pesiviä lajeja olivat suokukko ja harmaasieppo. Kapustarintojen ja keltavästäräkkien verrattain suuri määrä lisäsi osaltaan Jako-Muuraissuon linnustollista arvoa. Kokonaisuutena Jako-Muuraissuota voidaan pitää linnustoltaan keskimääräisenä pohjois-pohjanmaalaisena lyhytkorsinevan ja rämeiden hallitsemana suona. Lajisto ja yksilömäärät ovat runsaimmillaan märimmillä alueilla, jotka sijoittuvat lähinnä Muuraissuon pohjoisosiin. Näille alueille keskittyvät myös suojelullisesti merkittävien lajien havainnot (liite 3). Verrattaessa vuoden 2003 laskennassa saatuja tuloksia edelliseen alueella tehtyyn linnustoselvitykseen (PSV 2002) ei lajistossa eikä parimäärissä havaita suuria muutoksia. V hyönteissyöjiä havaittiin jonkin verran edellisvuotta enemmän mutta toisaalta petohavainnot jäivät v laskennoissa vastaavasti puuttumaan. Kokonaisuudessaan linnusto on pysynyt ennallaan.

10 8 5 YHTEENVETO Jako-Muuraissuon muutonaikaisen ja pesimäkauden linnuston lajisto sekä parimäärät selvitettiin turvetuotannon ja suoritetuissa laskennoissa. Muutonaikainen laskenta koostui piste- ja kartoituslaskennoista. Pesimäkauden laskenta tehtiin linjalaskentana: linjan yhteispituus oli 5,8 km. Jako-Muuraissuon linnusto on varsin monipuolista ja yksilömääriltään melko runsasta. Muuttoaikana varsinaisia suolintuja alueella havaittiin 5 lajia. Muutonaikaisista lajeista suojelullisesti EU:n lintudirektiivin liitteessä I on mainittu 5 lajia. Muuttolaskennassa tutkimusalueella tavattiin 5 Suomen kansainvälistä vastuulajia (EVA). 1 laji kuuluu Suomen uhanalaisuustarkastelussa vaarantuneiden luokkaan (käenpiika) ja 1 laji on luokiteltu silmälläpidettäväksi. Muutonaikaisista havainnoista suurin osa keskittyi Muuraissuolle ja erityisesti sen märimpiin osiin. Pesintäkaudella suurin osa linnustosta kuului metsän yleislintuihin. Varsinaisia suolajeja havaittiin 5. Pesimäaikana alueella havaittiin 3 EU:n lintudirektiivin mainitsemaa lajia sekä 2 Suomen EVA-lajia. Kolme Jako-Muuraissuon alueella pesivää lajia on luokiteltu Suomessa silmälläpidettäviksi (NT). Selvitysalueella ei tavattu muutto- eikä pesimäaikana Luonnonsuojelulain (46 ja 47 ) mukaisia uhanalaisia tai erityisesti suojeltavia lintulajeja. Myös pesimäaikana suolajien reviirit keskittyivät Muuraissuolle ja Jakosuon märempiin luoteisosiin. Jako-Muuraissuo edustaa linnustoltaan keskimääräistä tai hieman sitä monipuolisempaa pohjois-pohjanmaalaista suoympäristöä. Muuraissuon merkitys linnustolle on eteenkin muuttoaikana varsin merkittävä, koska märän ja paikoin rimpipintaisen suon osuus on kyseisellä alueella kohtuullisen suuri. Suolintujen esiintyminen keskittyy alueen märempiin ja avoimempiin osiin. Lisäksi alueella tavataan metsä- ja kosteikkolajeja. Aikaisempiin laskentatuloksiin verrattuna linnuston määrässä tai koostumuksessa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia viimeisten vuosien aikana.

11 9 6 KIRJALLISUUS Kirkkomäki, T. 1995: Jako-Muuraissuon linnustoselvitys. Moniste 7 s. + liite. Koskimies, P. & Väisänen, R.A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet. Helsingin yliopiston eläinmuseo, 2. Painos. Helsinki. Mikkola-Roos, M. 1996: Kosteikkojen linnuston suojeluarvo uusi menetelmä arviointiin. Linnut 3/1996, 3. vsk., ss Pajunen, H. 1994: Muhoksella tutkitut suot ja niiden turvevarat, Osa 2. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti 280. PSV- Maa ja Vesi Oy, 2002: Jako-Muuraissuon linnustoselvitys. Moniste, 9 s. + liitteet. Oulu. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki, 432 s. Uhanalaisten lajien II seurantatyöryhmä Turveteollisuusliitto ry. 2002: Turvetuotannon ympäristövaikutusten arviointi. Ohjeita turvetuotannon luonto- ja naapuruussuhdevaikutusten arvioimiseksi. Jyväskylä. Varila, T. 1982: Ylikiimingin inventoidut turvevarat ja niiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon. Geologian Tutkimuslaitos, Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/116. Väisänen, R.A., Lammi, E., Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Otavan Kirjapaino, Keuruu. ISBN

12

13

14

15 .YY lupahakemuksia ja Liite 4. Jakosuon pesimäaikaisessa linjalaskennassa havaitut ja kuuluvuuskertoimien (Väisänen ym. 1998) mukaan lasketut minimikokonaisparimäärät. Lajikohtaiset suojeluarvot (Mikkola-Roos 1996) sekä näiden perusteella lasketut suojelupisteet. Suolajit alleviivattu. Havaittu Kuuluvuuskerroin parimäärä Suojeluarvo Muunnettu parimäärä Laji Parimäärä Pisteet Kapustarinta (EU) Pluvialis apricaria 5 3,18 8,8 0,92 4,57 4,21 Töyhtöhyyppä Vanellus vanellus 1 2,56 1,4 0,46 1,27 0,59 Pikkukuovi (EVA) Numenius phaeopus 3 1,83 3,0 1 2,17 2,17 Suokukko (EU,NT) Philomachus pugnax 1 5,49 3,0 1,32 2,17 2,87 Metsäviklo Tringa ochropus 1 2,55 1,4 0,38 1,27 0,48 Liro (EU, EVA) Tringa glareola 1 3,19 1,8 0,54 1,49 0,80 Sepelkyyhky Columba palumbus 3 1,51 2,5 0,27 1,90 0,51 Käki (NT) Cuculus canorus 1 0,61 0,3 0,8 0,47 0,37 Metsäkirvinen Anthus trivialis 8 3,66 16,2 0,07 7,01 0,49 Niittykirvinen Anthus pratensis 22 5,77 70,0 0,07 19,58 1,37 Keltavästäräkki Motacilla flava 14 7,16 55,3 0,13 16,59 2,16 Punakylkirastas Turdus iliacus 1 4,39 2,4 0,09 1,86 0,17 Laulurastas Turdus philomelos 3 3,26 5,4 0,09 3,25 0,29 Lehtokerttu Sylvia borin 1 4,02 2,2 0,07 1,75 0,12 Pajulintu Phylloscopus trochilus 10 3,74 20,6 0,05 8,32 0,42 Hömötiainen Parus montanus 4 8,17 18,0 0,05 7,57 0,38 Pensastasku (NT) Saxicola rubetra 1 6,36 3,5 0,12 2,41 0,29 Harmaasieppo Muscicapa striata 1 10,37 5,7 0,7 3,39 2,37 Järripeippo Fringilla montifringilla 1 3,66 2,0 0,07 1,64 0,11 Peippo Fringilla coelebs 6 4,49 14,9 0,03 6,61 0,20 Pajusirkku Emberiza schoeniclus 2 5,41 6,0 0,13 3,49 0,45 Yhteensä ,83