luoteisosassa. Kirjallisuutta Breilin, O., Edén, P., Ojalainen, J., Sipilä, P. & Virransalo, P. 2005a. Geonature - Geological Excursion in the

Transkriptio

1 MOR-Y ARVOKKAAT MOREENIMUODOSTUMAT Mormi -alue Reunamoreenivalli Natura alue m Karttatuloste Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupa nro 197/MYY/2005 Suojelualueet Suomen Ympäristökeskus

2 KÖKLOT, FURUSKÄRET MUSTASAARI Tietokantatunnus: MOR-Y Muodostumatyyppi: Kumpumoreeni (Rogen) Arvoluokka: 1 Karttalehti: Alueen pinta-ala: 70,6 ha Korkeus: 15 m mpy Alueen suhteellinen korkeus: 15 m Muodon suhteellinen korkeus: 15 m Moreenimuodostuman sijainti: Furuskäret sijaitsee Mustasaaren kunnassa Köklotin saaren luoteisosassa. Geologia Jäätikön perääntymisen jälkeen veden syvyys alueella oli yli 200 metriä. Köklot, Furuskäretin moreenimuodostumat edustavat Rogen-tyyppisiä moreeneja. Rogen-tyyppiset moreenit ovat yleensä riekaleisia, kiemurtelevia ja epämääräisiä moreeniselänteiden ja moreenikumpujen muodostamia jonoja. Niiden katsotaan syntyneen mannerjään alla sen reunaosissa, noin kilometriä jään reunasta. Rogen-tyyppisten moreenien syntyyn liittyy voimakas jään virtaus (Breilin et al. 2005a). Rogen-tyyppiset moreenit ovat muodostuneet pohjamoreenista. Jäätikön virtaukseen nähden poikittaiset selänteet esiintyvät usein parvina. Vaasan alueen (Merenkurkun alue) Rogen-tyyppiset moreenit koostuvat vierekkäisistä jopa metriä korkeista kummuista ja selänteistä, jotka ovat metriä leveitä ja jopa muutamia kilometrejä pitkiä. Muodostumat esiintyvät yleisesti epäsäännöllisin välein (Breilin et al. 2004; Ojalainen et al. 2006). Köklotin saaren pohjoisosan moreeniselänteet ovat suuntautuneet saaren etelä- ja länsiosasta poiketen lounaasta koilliseen jäätikön reunan suuntaisesti. Alueen ns. päämuoto, Furuskäret, on hyvin selkeästi suuntautunut lounaasta koilliseen. Selänteellä on erittäin jyrkät rinteet, distaalirinne on proksimaalirinnettä jyrkempi ja pintalohkareisuus on runsasta. Suuri osa inventoidun alueen selänteistä sijaitsee Furuskäretin edustalla omina saarinaan, joista Lilla Furuskäret on pinta-alaltaan suurin. Selänteet ovat erittäin lohkareisia. Furuskäretin moreeniselänteeseen on tehty koekaivanto. Kaivannosta tehtyjen havaintojen mukaan moreeni on sulamismoreenia (melt-out -moreeni). Moreenin rakenteessa näkyy lajittumista, hiekkaa kivien ja lohkareiden ala- ja yläpuolella, lajittuneita hiekka- ja soralinssejä, kerrosrakenteita moreenissa sekä lajittuneiden kerrosten poimuttumista. Moreeniaines on heikosti suuntautunutta ja tiivistä eli kerrostuminen on tapahtunut subglasiaalisesti, jäätikön pohjaosissa (Breilin et al. 2005b). Biologia Furuskäret on melkein kokonaan tuoreen kankaan (MT) kasvatussekametsää, osaksi jopa varttunutta metsää. Rannoilta löytyy hieman enemmän lehtipuuta. Itäosissa on hieman tuoreen kankaan (MT) varttunutta kuusimetsää, ja rannassa, tien vieressä puusto on tuoreen kankaan (MT) varttunutta sekametsää. Alue on kivikkoista ja kasvillisuus on hyvin tavanomaista, paikoin jopa niukkaa. Erikseen mainittavaa lajistoa ei alueelta löytynyt. Maisema ja muut arvot Köklotin saari sijaitsee Etelä-Pohjanmaan rannikkoseudulla. Vaasan saaristo on tyypillisesti loivasti kumpuilevaa, lohkareista moreenialuetta. Furuskäretin alue on topografialtaan kuitenkin vaihtelevampaa. Furuskäretin reunamoreenit hahmottuvat merestä nousevina pitkittäisinä lohkareisina saarina, jotka ovat pääosin metsittyneet keskiosiltaan. Rantavyöhykkeessä on runsaasti kiviä ja lohkareita. Kiviset rantaniityt ovatkin Vaasan saariston yksi tunnusomainen piirre. Kivikkoisilla saarilla ei ole juurikaan loma-asutusta. Päämuodolta aukeaa näkymä merelle ja ympäröiviin saariin. Alueen länsiosa kuuluu laajaan Merenkurkun saariston Naturakohteeseen (FI ). Noin 1,3 kilometriä alueen pohjoispuolella sijaitsee Mikkelinsaarten Skogsskärin luonnonsuojelualue (YSA087199), joka kuuluu Mikkelinsaarten saariston rantojen suojeluohjelmaan (RSO100060). Lisäksi alue on osa Merenkurkun maankohoamisrannikon saaristoa, joka on vuonna 2006 nimetty Unescon maailmanperintöluetteloon luonnonperintökohteena. Merenkurkun alueella on myös toteutettu Ruotsin ja Suomen yhteinen EU-hanke, GEONAT -projekti, jonka aikana on mm. koottu asiantuntijatietoa vahvistamaan maankäytön suunnittelua ja ympäristönhuoltoa kummassakin maassa. GEONAT -projektin toiminta-alue kattaa Merenkurkussa Suomen ja Ruotsin puolella manneralueelta noin kolmen kilometrin kaistan ja koko Merenkurkun saariston. Furuskäretin inventoitu muodostuma sijaitsee em. GEONAT -projektin alueella. Kirjallisuutta Breilin, O., Edén, P., Ojalainen, J., Sipilä, P. & Virransalo, P. 2005a. Geonature - Geological Excursion in the

3 Vaasa area Guide, Geological Survey of Finland. 27 s. Breilin, O., Kotilainen, A., Nenonen, K. & Räsänen, M. 2005b. The unique moraine morphology, stratotypes and ongoing geological processes at the Kvarken Archipelago on the land uplift area in the western coast of Finland. Julkaisussa: Ojala, A. E. K. (toim.) Quaternary studies in the northern and Arctic regions of Finland : proceedings of the workshop organized within the Finnish National Committee for Quaternary Research (INQUA), Kilpisjärvi Biological Station, Finland, January 13-14th Geological Survey of Finland. Special Paper 40, Breilin, O., Kotilainen, A., Nenonen, K., Virransalo, P., Ojalainen, J. & Stén, C-G Geology of the Kvarken Archipelago. Espoo: Geological Survey of Finland. 47 s. Ojalainen, J., Kielosto, S., Putkinen, N., & Breilin, O A variety of glacial landforms and ice-flow indicators in the Kvarken archipelago in Western Finland. Julkaisussa: Peltonen, P. & Pasanen A. (toim.): Bulletin of the Geological Society of Finland, Special Issue 1, The 27th Nordic geological Winter Meeting, Abstract volume. s GEONAT-projektin kotisivut:

4 KÖKLOT FURUSKÄRET Databaskod: MOR-Y Formationstyp: Kullig morän (Rogen) KORSHOLM Värdeklass: 1 Kartblad: Områdets areal 70,6 ha Höjd: 15 m öhy Områdets relativa höjd: 15 m Formationens relativa höjd: 15 m Moränformationens läge: Furuskärret ligger i Korsholm kommun på Köklots nordvästra del. Geologi När inlandsisen drog sig tillbaka var vattendjupet på området drygt 200 meter. Moränformationerna på Furuskäret på Köklot representerar en typ av Rogenmorän. Denna typ av morän består vanligen av oregelbundna, slingrande och obestämda moränryggar och kedjor av moränkullar. Des anses har uppstått under inlandsisens frontzon, ca kilometer från isens kant. Uppkomsten av moräner av Rogentyp är förknippade med en kraftig isrörelse (Breilin et al. 2005a). Moräner av Rogentyp har bildats från bottenmoränen. Ryggarna ligger vinkelrätt mot inlandsisens rörelseriktning och de förekommer ofta flera av dem på samma ställe. Moränerna av Rogentyp i Vasa (Kvarkenområdet) består av upp till meter höga, bredvid varandra liggande kullar och ryggar, som är meter breda och t.o.m. några kilometer långa. Formationerna ligger vanligen på oregelbundna avstånd från varandra (Breilin et al. 2004; Ojalainen et al. 2006). Moränryggarna i Köklots norra del sträcker sig avvikande från ryggarna på öns södra och västra del från sydväst mot nordost, i samma riktning som inlandsisens kant. Områdets s.k. huvudformation, Furuskäret, har en mycket tydlig sydvästlig-nordostlig sträckning. Ryggen har mycket branta sluttningar, distalbranten är brantare än proximalbranten och där finns rikligt med stenblock. En stor del av de inventerade ryggarna ligger som separata holmar i vattenområdet utanför Furuskäret. Lilla Furuskärets areal är störst. På ryggarna finns det rikligt med stenblock. En provgrop har grävts i Furuskärets moränrygg. Enligt observationerna som gjordes i provgropen är moränen avsmält morän (melt-out morän). I moränens struktur syns sorterade jordarter, sand på och under stenarna, sorterade sand- och gruslinser, moränens lagerstruktur samt veckade lager av sorterat material. Moränmaterialet är tätt och har en svag strykning. Avlagringen har m.a.o. skett subglacialt i inlandsisens undre delar (Breilin et al. 2005b). Biologi Furuskäret har nästan helt skötselblandskog på frisk mo (MT), dels t.o.m. äldre skog. På stränderna finns det en aning flera lövträd. I den östra delen finns det i någon mån äldre granskog på frisk mo (MT), och nära vägen på stranden finns det äldre blandskog på frisk mo (MT). Området är stenigt och vegetationen är mycket vanlig, ställvis t.o.m. sparsam. På området påträffades inga arter som särskilt bör omnämnas. Landskap och övriga värden Köklot ligger inom den Södra Österbottens kustregion. Skärgården i Vasa är ett typiskt, svagt buktande moränområde med stenblock. Furuskärets topografi är dock mer omväxlande. Furuskärets randmoräner framträder som långsmala, steniga öar som stiger upp ur havet och vilkas mellersta delar huvudsakligen har beskogats. I strandzonen finns det rikligt med stenar och stenblock. De steniga strandängarna är ju också ett av de kännetecknande dragen för Vasa skärgård. På de steniga holmarna finns det inte just någon fritidsbosättning. Från huvudformationen öppnar sig en vy över havet och till de omgivande holmarna. Områdets västra del hör till Natura-området Kvarkens skärgård (FI ). Cirka 1,3 kilometer norr om området ligger Mickelsörarnas naturskyddsområde på Skogsskär (YSA087199). Området hör till skyddsprogrammet för Mickelsörarnas stränder (RSO100060). Området utgör dessutom en del av skärgården inom Kvarkens landhöjningskust, vilken upptogs på Unescos lista över världsnaturarv i juli Sverige och Finland har också genomfört ett gemensamt EU-projekt, GEONAT, i Kvarken. I projektet har man bl.a. sammanställt expertuppgifter till stöd för markanvändningsplaneringen och miljötjänsterna i bägge länderna. GEONAT-projektet verksamhetsområde täcker en ca tre kilometer bred remsa vid Kvarken på den svenska och den finska sidan samt hela Kvarkens skärgård. Den inventerade formationen på Furuskäret ligger inom GEONAT-projektets område. Litteratur Breilin, O, Edén, P,. Ojalainen, J., Sipilä, P. & Virransalo, P. 2005a. Geonature Geological Excursion in the Vaasa area Guide, Geological Survey of Finland. 27 p.

5 Breilin, O., Kotilainen, A., Nenonen, K. & Räsänen, M. 2005b. The unique moraine morphology, stratotypes and ongoing geological processes at the Kvarken Archipelago on the land uplift area in the western coast of Finland. I publikationen: Ojala, A. E. K. (red.) Quaternary studies in the northern and Arctic regions of Finland: proceedings of the workshop organized within the Finnish National Committee for Quaternary Research (INQUA), Kilpisjärvi Biological Station, Finland, January th Geological Survey of Finland. Special Paper 40, Breilin, O., Kotilainen, A., Nenonen, K,. Virransalo, P., Ojalainen, J & Stén, C-G Geology of the Kvarken Archipelago. Espoo: Geological Survey of Finland. 47 p. Ojalainen, J., Kielosto, S., Putkinen, N., & Breilin, O A variety of glacial landforms and ice-flow indicators in the Kvarken archipelago in Western Finland. I publikationen: Peltonen, P. & Pasanen A. (red.): Bulletin of the Geological Society of Finland, Special Issue 1, The 27 th Nordic geological Winter Meeting, Abstract volume. p GEONAT-projektets hemsidor: gsf.fi/tutkimus/geonat/index.htm