KATARIINANLAAKSO. Katariinanlaakson asuntomessualueen eteläpuolella rajoittuen Rauvolanlahteen.

Transkriptio

1 MOR-Y ARVOKKAAT MOREENIMUODOSTUMAT Mormi -alue Reunamoreenivalli Natura alue m Karttatuloste Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupa nro 197/MYY/2005 Suojelualueet Suomen Ympäristökeskus

2 KATARIINANLAAKSO TURKU Tietokantatunnus: MOR-Y Muodostumatyyppi: Reunamoreeni Arvoluokka: 4 Karttalehti: Alueen pinta-ala: 14,3 ha Korkeus: 10 m mpy Alueen suhteellinen korkeus: 10 m Muodon suhteellinen korkeus: 10 m Moreenimuodostuman sijainti: Katariinanlaakson reunamoreenimuodostuma sijaitsee Katariinanlaakson asuntomessualueen eteläpuolella rajoittuen Rauvolanlahteen. Geologia Salon 1: karttalehden läpi kulkee kaksi pienten päätemoreeneitten muodostamaa parvea, joista toinen Halikon Vaskiosta Paimion itäosaan. Tämän vyöhykkeen jatkeita voidaan hajanaisena parvena seurata Kaarinan, Kuusiston ja Paraisten alueella. Tästä hajanaisesta valliparvesta on inventointiin otettu Katariinanlaakson päätemoreenialue. Katariinanlaakson muodostuma koostuu neljästä erillisestä mäestä Pähkinämäestä, Moreenimäestä, Kivikkomäestä sekä Pellonmäestä. Näistä vain Pähkinämäki on maaperäkartoituksen yhteydessä luokiteltu reunamoreenimuodostumaksi, muut mäet ovat mm. lukuisten kalliopaljastumien vuoksi merkitty moreenimäiksi, joilla on reunamoreenivalli. Joka tapauksessa muodostuman aluetta voidaan käsitellä yhtenäisenä reunamoreenialueena. Muodostumat ovat suuntautuneet muinaisen mannerjäätikön reunan suuntaisesti lähes koillisesta lounaaseen. Mannerjäätikön viimeistä virtausvaihetta osoittavien nuorempien uurteiden suunta on Turun karttalehdellä keskimäärin 322 astetta. Pintalohkareisuus keskittyy reunamoreenien rinteille eikä ole erityisen runsasta, mutta joukossa on myös suuria lohkareita, jotka ovat jopa saaneet oman nimen paikan historiallisista tapahtumista. Rinteet eivät ole erityisen jyrkkiä, mutta selänteet erottuvat silti selkeinä saarekkeina ympäröiviltä pelloilta. Alueella ei ole leikkauksia. Moreenimäessä on kasvillisuuden perusteella yli 20 vuotta vanha maa-aineskuoppa. Yleisesti voidaan reunamoreenien aineksesta todeta kivisyyden ja lohkareisuuden olevan pinnalla yleensä runsaan ja aines on myös syvemmällä kivisempää kuin alueen pohjamoreeni. Muinaisen mannerjäätikön perääntyessä alueelta jäi alue kokonaan muinaisen Itämeren Yoldiamereksi kutsutun vaiheen peittämäksi ja vedenpinnan taso alueella oli noin 130 metriä nykyistä merenpintaa korkeammalla. Katariinanlaakson reunamoreenit ovat siis syntyneet subakvaattisesti eli vedenkoskettamina noin 120 metriä syvään veteen (Niemelä et al. 1987). Biologia Katariinanlaakso on luonnonarvoiltaan erittäin merkittävä lehtoalue, jonka jalopuulehdoissa kasvaa runsaasti vanhoja tammia ja lehmuksia. Lehmusten ja tammien lisäksi alueella on suhteellisen runsaasti vaahteraa ja jonkin verran saarnea. Vaateliaaseen kasvilajistoon kuuluvat mm. mäkiapila (NT/RT), lehtokuusama, taikinamarja, tesmayrtti, pystykiurunkannus, isokäenrieska, mukulaleinikki, mustakonnanmarja, lehtokielo, ukonputki, kevätesikko ja pähkinäpensas. Niiden lisäksi alueella tavataan mm. hirvenputkea, kahtaissaraa, sinivuokkoa, keltamataraa, aholeinikkiä, nuokkukohokkia, sikoangervoa ja kalliotuhkapensasta. Katariinanlaaksossa on myös runsas tammesta riippuvainen, eteläinen sienilajisto, joukossa mm. äärimmäisen uhanalainen sitruunajänönkorva (CR) ja erittäin uhanalainen haperomukula (EN) (Alapassi & Alanen 1988). Alueella tai luonnonsuojelualueella tavataan uhanalaisista lajeista lisäksi katkokynsisammalta (EN), paasihiippasammalta (VU) ja jalolaikkajäkälää (VU) (Taxon 2004). Katariinanlaakson lintutiheys on erittäin suuri ja lajisto monipuolinen käsittäen suuren osan lehdoille ja lehtipuuvaltaisille metsille tyypillisistä lajeista. Pesimälinnustoon kuuluvat mm. pikkutikka (VU), harmaapäätikka (NT) ja lehtopöllö. Myös selkärangaton eläimistö on edustava. Maisema ja muut arvot Katariinanlaakso on arvokas ja näyttävä lehtoalue, jonka luonto on aina viehättänyt kulkijoita. Turun kaupungin ympäristönsuojelutoimisto on tehnyt alueesta oman mielenkiintoisen opastevihkosen. Lisäksi alueella sijaitsee Katariinanlaakson luonnonsuojelualue sekä Katariinanlaakson luontopolku. Luontopolku on viitoitettu ja sen varteen pystytetyissä opastauluissa kerrotaan alueen kasveista, eläimistä ja historiallisista kohteista. Laukkavuoren kallioon on piirrettynä nimikirjoituksia, ja perimätiedon mukaan alueella on jo luvulla retkeillyt Juhana-herttuan puoliso, puolalainen Katariina Jagellonica, jonka mukaan on nimetty alueella sijaitseva tasainen, pöytämäinen siirtolohkare. Toinen siirtolohkare, Kuninkaankivi on saanut nimensä Kaarle-herttuan mukaan. Perimätiedon mukaan kuninkaan leiripaikka sijaitsi kiven vieressä vuonna 1597 tehdyn sotaretken yhteydessä. Vuonna 1599 Ruotsin sijaishallitsijana vallassa olleen Kaarle-herttuan joukot nousivat maihin alueen etelärannan Ruskeakalliolle kukistaakseen Suomen aateliston, joka oli uskollinen kuningas Sigismundille. Ruskeakalliolla sijaitsee myös alueen kolmas nimetty siirtolohkare, Rukouskivi. Alueella on inventoiduista

3 moreenimuodostumista runsaasti historiallista merkitystä. Alue on monipuolinen luontokohde ja virkistäytymisalue helppojen kulkuyhteyksien läheisyydessä (Turun kaupungin ympäristönsuojelutoimisto). Muodostumalla sijaitsevat suojelualueet ovat Katariinanlaakson lehtojensuojelualue (LHO020067), Katariinanlaakson luonnonsuojelualue (YSA022286), Rauvolanlahden Naturakohde (FI ) ja lisäksi muodostuma rajautuu Friskala- ja Rauvolanlahtien lintuvesiin (LVO020047). Kirjallisuutta Alapassi, M. & Alanen, A. 1988: Lehtojensuojelutyöryhmän mietintö. Ympäristöministeriö. Komiteamietintö 1988: s. Niemelä, J., Stén, C-G., Taka, M. & Winterhalter, B Turun-Salon seudun maaperä. Suomen geologinen kartta 1: : maaperäkarttojen selitykset 1043, s. + 3 liites. Geologian tutkimuskeskus. Turun kaupungin ympäristönsuojelutoimisto. Katariinanlaakson luontopolku. Turku. Opaslehtinen.

4 KATRINEDAL ÅBO Databaskod: MOR-Y Formationstyp: Ändmorän Värdeklass: 4 Kartblad: Områdets areal 14,3 ha Höjd: 10 m öhy Områdets relativa höjd: 10 m Formationens relativa höjd: 10 m Moränformationens läge: Katrinedals ändmoränformation ligger söder om bostadsmässområdet i Katrinedal och gränsar till Rauovolaviken. Geologi Två små ändmoränryggar sträcker sig inom kartbladet 1: över Salo. Den ena sträcker sig från Vaskio i Halikko till Pemars östra del. Fortsättningar på dessa zoner kan ses som spridda ryggar på Kustö i S:t Karins och i Pargas. Av dessa spridda ryggar har Katrinedals ändmoränområde inventerats. Formationen i Katrinedal består av fyra separata backar; Pähkinämäki, Moreenimäki, Kivikkomäki och Pellonmetsä. Vid jordartskarteringen har av dessa endast Pähkinämäki klassificerats som en ändmoränformation, de övriga backarna betecknas p.g.a. av många berghällar som moränkullar med en ändmoränrygg. Områdena i formationen kan i varje fall behandlas som ett enhetligt ändmoränområde. Formationerna sträcker sig i samma riktning som den forntida inlandsisens kant, nästan från nordost till sydväst. De yngre räfflorna, som beskriver inlandsisens sista strömningsskede, sträcker sig inom kartbladet över Åbo i medeltal 322 grader. Ytstenblock förekommer koncentrerat på ändmoränens sluttningar. Det förekommer inte särskilt rikligt med block på ytan, men bland dem finns det också stora stenblock, som t.o.m. har uppkallats enligt historiska händelser på platsen. Sluttningarna är inte särdeles branta, men ryggarna framträder dock tydligt på de omgivande åkrarna. På området förekommer inga skärningar. På basis av vegetationen finns det på Moreeninmäki en drygt 20 år gammal marktäkt. Enligt ändmoränmaterialet kan man allmänt konstatera att förekomsten av stenar och blockmark på ytan vanligen är riklig och att materialet djupare i marken också är stenigare än områdets bottenmorän. När den forna inlandsisen drog sig tillbaka från området blev det helt övertäckt av den forna Östersjön, som kallas Yoldiahavet, och vattenytans nivå låg ca 130 meter över den nuvarande havsytan. Katrinedals ändmoräner har alltså uppstått subakvatiskt, m.a.o. under vattenberöring, på ca 120 meters vattendjup (Niemelä et al. 1987). Biologi Katrinedal är p.g.a. sina naturvärden ett mycket betydande lundområde. I ädelträdslundarna växer det rikligt med gamla ekar och lindar. Förutom lind och ek förekommer där relativt rikligt med lönn, och i någon mån ask. De krävande växtarterna består bl.a. av backklöver (NT/RT), skogstry, degbär, myskört, stor nunneört, vårlök, svalört, trolldruva, storrams, björnfloka, gullviva och hassel. Därutöver växer där bl.a. säfferot, plattstarr, blåsippa, gulmåra, backranunkel, backglim, brudbröd och oxbär. I Katrinadal förekommer det också sydliga svamparter som gynnas av ek, bl.a. akut hotad örskål (CR) och starkt hotad naveltryffel (EN) (Alapassi & Alanen 1988). På området eller på naturskyddsområdet påträffas dessutom de hotade arterna filthättemossa (EN), barkkvastmossa (VU) och snöbollslav (VU) (Taxon 2004). Fågelfaunen i Katrinedal är mycket riklig och mångsidig och består av arter som är typiska för lundar och lövträdsdominerade skogar. Häckfågelfaunan består bl.a. av mindre hackspett (VU), gråspett (NT) och kattuggla. Den ryggradslösa faunan är också representativ. Landskap och övriga värden Katrinedal är ett värdefullt och imponerande lundområde, vars natur alltid har tilltalat vandrarna. Åbo stads miljöbyrå har utarbetat ett eget, intressant guidehäfte över området. På området finns dessutom Katrinedals naturskyddsområde och Katrinedals naturstig. Stigen är skyltad och på informationstavlorna längs stigen berättas om områdets växter, djur och historiska objekt. På berget Laukkavuori har inristats namn. Enligt sägen besökte Hertig Johans maka, Katarina Jagellonica från Polen, redan på 1500-talet området och att det jämna bordsformade flyttblocket har uppkallats efter henne. Ett annat flyttblock, Kungsstenen, har uppkallats efter Hertig Karl. Enligt sägen höll kungens läger vid stenen under fälttåget år Hertig Karls trupper landsteg på områdets södra strand vid Ruskeakallio för att kväsa Finlands adel, som var konung Sigismund trogna. Hertig Karl var under Sigismunds frånvaro Sveriges egentlige härskare. På Rus-keakallio finns också områdets tredje namngivna flyttblock, Rukouskivi (Bönestenen). Av de inventerade moränformationerna har detta område stor historisk betydelse. Området är ett mångsidigt naturobjekt och rekreationsområde nära goda färdförbindelser (Åbo stads miljöbyrå). Skyddsområdena inom formationen utgör Katrinedals lundskyddsområde (LHO020067), Katrinedals naturskyddsområde

5 (YSA022286), Rauvolavikens Natura-område (FI ). Formationen gränsar dessutom till fågelvattnen Friskalaviken och Rauvolaviken (LVO020047). Litteratur Alapassi, M. & Alanen, A. 1988: Lehtojensuojelutyöryhmän mietintö. Miljöministeriet. Kommittébetänkande 1988: s. Niemelä, J., Stén, C-G., Taka, M. & Winterhalter, B Turun-Salon seudun maaperä. Suomen geologinen kartta 1: : maaperäkarttojen selitykset lehdet 1043, s. + 3 liites. Geologian tutkimuskeskus. Åbo stads miljöbyrå. Katarinadals naturstig. Åbo. Guidehäfte.