Tuuli- ja rantakerrostumien inventointi GTK:n Etelä-Suomen yksikössä 2009 Rauhaniemi Tom & Sahala Lauri

Transkriptio

1 Etelä-Suomen yksikkö 31.4/2010/ Espoo Tuuli- ja rantakerrostumien inventointi GTK:n Etelä-Suomen yksikössä 2009 Rauhaniemi Tom & Sahala Lauri

2 Arkistoraportti GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS KUVAILULEHTI Päivämäärä / Dnro Tekijät Rauhaniemi, Tom Sahala, Lauri Raportin laji Arkistoraportti Toimeksiantaja Geologian tutkimuskeskus Raportin nimi Tuuli- ja rantakerrostumien inventointi GTK:n Etelä-Suomen yksikössä Tiivistelmä Tuuli- ja rantakerrostumien inventointihankkeessa arvotetaan ja rajataan sellaiset tuuli- ja rantakerrostumat, joiden geologiset, biologiset ja maisemalliset arvot ovat maa-aineslain (555/1981) tarkoittamalla tavalla valtakunnallisesti merkittäviä. Rannikkoalueilla ensisijaisina alueina ovat ne aktiiviset tuuli- ja rantakerrostumat, joissa eri luontotyyppeihin perustuvat biologiset tekijät säätelevät kohdealueiden rajausta. Sisämaassa, jossa kasvillisuus on peittänyt tuuli- ja rantakerrostumat, tapahtuu inventoitavien kohteiden rajaus pääosin geologisin perustein. Vuonna 2009 tuuli- ja rantakerrostumien inventointi toteutettiin Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan alueilla. Maastokäynti tehtiin 17 kohteelle joista mukaan inventointiin otettiin mukaan kymmenen kohdetta. Inventoiduista kohteista kolme oli tuulikerrostumia ja seitsemän kohdetta oli rantakerrostumia. Tuulikerrostumakohteista kaksi on yhdistelmäkohteita, joissa alueella on myös rantakerrostuma. Inventoitujen alueiden yhteispinta-ala oli noin 1186 hehtaaria. Elokuussa Tuura-hanke järjesti Länsi-Lappiin ja Norjan Sydbreen-jäätikölle suuntautuneen maastoekskursion, jolla hankkeen ohjausryhmä pääsi tutustumaan erityyppisiin tuuli- ja rantakerrostumiin. Inventoitujen alueiden rajaukset digitoitiin ja sekä geologian että maiseman osa-alueet raportoitiin tietokantaan vuoden 2009 loppuun mennessä. Valmiit aluerajaukset raporttiteksteineen luovutettiin SYKE:n biologille, jotka tekivät aineistosta valitsemilleen kohteille biologian osuuden maastoinventoinnin. Hankkeen valtakunnallisen loppuraportin on määrä valmistua vuonna Asiasanat (kohde, menetelmät jne.) Geodiversiteetti, biodiversiteetti, dyynit, rantamuodostumat, inventointi Maantieteellinen alue (maa, lääni, kunta, kylä, esiintymä) Etelä-Pohjanmaa, Pohjanmaa Karttalehdet Muut tiedot Arkistosarjan nimi Arkistoraportti Arkistotunnus Kokonaissivumäärä 5 s., 3 liites. Kieli Suomi Hinta Julkisuus Ei julkinen asti. Yksikkö ja vastuualue ESY, VA 212 Hanketunnus Allekirjoitus/nimen selvennys Allekirjoitus/nimen selvennys Tom Rauhaniemi Lauri Sahala

3 Arkistoraportti Sisällysluettelo Kuvailulehti 1. JOHDANTO 1 2. TUTKIMUSMENETELMÄT JA -SUUNNITELMA 2 3. TULOKSET 3 4. YHTEENVETO 5 LIITTEET LIITE 1. Esimerkki raporttipohjasta LIITE 2. Esimerkki raporttikartasta LIITE 3. Lehdistötiedote Kansikuva: Lauhanvuoren muinaisrantakivikkoa Isojoella. Kuva T. Rauhaniemi, GTK

4 Arkistoraportti 1 1. JOHDANTO Tuuli- ja rantakerrostumien valtakunnallisen inventointiprojektin (TUURA-hanke) tarkoituksena on luonnon ja maiseman kannalta arvokkaiden tuuli- ja rantakerrostumien inventoiminen koko maassa (pl. Ahvenanmaa). Hankkeessa arvotetaan ja rajataan sellaiset tuuli- ja rantakerrostumat, joiden geologiset, biologiset ja maisemalliset arvot (kuva 1) ovat maa-aineslain (555/1981) tarkoittamalla tavalla valtakunnallisesti merkittäviä. Työssä otetaan erityisesti huomioon luonnonsuojelulain (1096/1996) 29 :n 6 kohdassa mainitut puuttomat tai vähäpuustoiset hiekkadyynit. Inventointi toteutetaan Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) ja Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) yhteistyönä, ja hanke jakautuu geologiseen ja biologiseen osahankkeeseen. Kuva 1. Inventoinnissa otetaan huomioon myös kohteen mahdolliset maisema-arvot. Lohtajan dyynialuetta Lohtajalla. Kuva T.Rauhaniemi, GTK. Inventoinnin ohjausta ja valvontaa varten ympäristöministeriö on asettanut hankkeelle ohjausryhmän, jossa on edustettuina Ympäristöministeriö, GTK, SYKE, Metsähallitus, Suomen luonnonsuojeluliitto, Suomen Maarakentajien Keskusliitto, Satakuntaliitto ja Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto. TUURA-hanke on alkanut vuonna 2005, ja hankkeen valtakunnallisen loppuraportin on määrä valmistua vuonna 2010.

5 Arkistoraportti 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT JA -SUUNNITELMA Maastossa arvotettavat alueet valitaan GTK:n ja SYKE:n tausta-aineistojen perusteella tehdyn esivalinnan perusteella. Rannikkoalueilla ensisijaisina alueina ovat ne aktiiviset tuuli- ja rantakerrostumat, joissa eri luontotyyppeihin perustuvat biologiset tekijät säätelevät kohdealueiden rajausta. Tuuli- ja rantakerrostumilla on biologista merkitystä ja ekologisia erityispiirteitä mm. useiden uhanalaisten "paahdelajien" elinympäristöinä, luonnonsuojelulain ja luontodirektiivin tarkoittamina luontotyyppien sekä metsälain tarkoittamina erityisen tärkeinä elinympäristöinä. Sisämaassa, jossa kasvillisuus on peittänyt tuuli- ja rantakerrostumat, tapahtuu inventoitavien kohteiden rajaus pääosin geologisin perustein. Kuva 2. Maastohavaintolomake.

6 Arkistoraportti 3 Maastokäynnillä tehtyjen havaintojen perusteella (kuva 2) valitaan inventoitavat kohteet, jotka digitoidaan (liite 1) ja niistä kirjoitetaan sekä geologian että maisemallisten arvojen raporttiteksti (liite 2) Access-tietokantaan. Vuonna 2009 tuuli- ja rantakerrostumien inventointi toteutettiin Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan alueilla, joilla GTK:n geologit tekivät esivalituille alueille maastokäynnit. Inventoinnin pääpaino oli sisämaassa sijaitsevilla, metsittyneillä dyyneillä sekä sisämaassa eri korkeuksissa sijaitsevilla rantakerrostumilla. Rannikolla sijaitsevat rantadyynit on hankkeessa inventoitu kattavasti jo vuonna TULOKSET Maastotyöt tehtiin tutkimussuunnitelman mukaisella alueella kesäkuussa Maastossa tehtiin tarkastuskäynti yhteensä 17 esivalitulle kohteelle Ilmajoella, Isojoella, Jurvassa, Kauhajoella, Kristiinankaupungissa, Kurikassa, Teuvassa ja Vaasassa. Maastokäynnin perusteella mukaan inventointiin valittiin kymmenen kohdetta. Inventoiduista kohteista kolme oli tuulikerrostumia (kuva 3) ja seitsemän kohdetta oli rantakerrostumia (kuva 4). Tuulikerrostumakohteista kaksi on yhdistelmäkohteita, joissa alueella on myös rantakerrostuma. Kuva 3. Sotkankankaan metsittynyttä dyynikenttää Kauhajoella. Kuva T. Rauhaniemi, GTK.

7 Arkistoraportti 4 Inventoitujen alueiden yhteispinta-ala oli noin 1186 hehtaaria. Pinta-alaltaan suurin alueista oli Isojoen Lauhanvuori (noin 1103 ha) ja pienin Vaasan Öjberget (noin 0,5 ha). Tuura-hanke järjesti elokuussa 2009 Länsi-Lappiin ja Norjan Sydbreen-jäätikölle suuntautuneen maastoekskursion, jolla hankkeen ohjausryhmä pääsi tutustumaan erityyppisiin tuuli- ja rantakerrostumiin. Kuva 4. Pikku-Parran muinaisrantakivikkoa Teuvalla. Kuva T. Rauhaniemi, GTK. Maastossa inventoitujen alueiden rajaukset digitoitiin ja sekä geologian että maiseman osa-alueet raportoitiin tietokantaan vuoden 2009 loppuun mennessä. Valmiit aluerajaukset raporttiteksteineen luovutettiin SYKE:n biologille, jotka tekivät aineistosta valitsemilleen kohteille biologian osuuden maastoinventoinnin.

8 Arkistoraportti 5 4. YHTEENVETO Tuuli- ja rantakerrostumien valtakunnallisen inventointiprojektin (TUURA-hanke) tarkoituksena on luonnon ja maiseman kannalta arvokkaiden tuuli- ja rantakerrostumien inventoiminen koko maassa (pl. Ahvenanmaa). Hankkeessa arvotetaan ja rajataan sellaiset tuuli- ja rantakerrostumat, joiden geologiset, biologiset ja maisemalliset arvot ovat maa-aineslain (555/1981) tarkoittamalla tavalla valtakunnallisesti merkittäviä. Maastossa arvotettavat alueet valitaan GTK:n ja SYKE:n tausta-aineistojen perusteella tehdyn esivalinnan perusteella. Rannikkoalueilla ensisijaisina alueina ovat ne aktiiviset tuuli- ja rantakerrostumat, joissa eri luontotyyppeihin perustuvat biologiset tekijät säätelevät kohdealueiden rajausta. Sisämaassa, jossa kasvillisuus on peittänyt tuuli- ja rantakerrostumat, tapahtuu inventoitavien kohteiden rajaus pääosin geologisin perustein. Maastossa inventoidut kohteet digitoidaan ja niistä kirjoitetaan sekä geologian että maisemallisten arvojen raporttiteksti Accesstietokantaan. Vuonna 2009 tuuli- ja rantakerrostumien inventointi toteutettiin Pohjanmaan ja Etelä- Pohjanmaan alueilla. Inventoiduista kohteista kolme oli tuulikerrostumia ja seitsemän kohdetta oli rantakerrostumia. Tuulikerrostumakohteista kaksi on yhdistelmäkohteita, joissa alueella on myös rantakerrostuma. Inventoitujen alueiden yhteispinta-ala oli noin 1186 hehtaaria. Tuurahanke järjesti Länsi-Lappiin ja Norjan Sydbreen-jäätikölle suuntautuneen maastoekskursion, jolla hankkeen ohjausryhmä pääsi tutustumaan erityyppisiin tuuli- ja rantakerrostumiin. Inventoitujen alueiden rajaukset digitoitiin ja sekä geologian että maiseman osa-alueet raportoitiin tietokantaan vuoden 2009 loppuun mennessä. Valmiit aluerajaukset raporttiteksteineen luovutettiin SYKE:n biologille, jotka tekivät aineistosta valitsemilleen kohteille biologian osuuden maastoinventoinnin. Hankkeen valtakunnallisen loppuraportin on määrä valmistua vuonna 2010.

9 m Karttatuloste Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet Suomen Ympäristökeskus 0 Tuura -alue Natura alue ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT TUU LIITE 1

10 LAUHANVUORI Isojoki Tietokantatunnus: TUU Arvoluokka: Muodostuma: Tuuli- ja rantakerrostuma Alueen pinta-ala: 1103 ha Korkeus: 230 m mpy Karttalehti: Alueen suhteellinen korkeus: 84,7 m Muodon suhteellinen korkeus: 4 m Sijainti: Lauhanvuori sijaitsee Suomenselän eteläosassa Isojoen ja Kauhajoen rajalla. Yleiskuvaus: Geologia Lauhanvuoren 230 metriä korkea laki kohoaa noin 100 metriä ympäristön jokilaaksoja korkeammalle. Lauhavuori nousee hyvin loivasti, ja vasta lähellä huippua sen rinteet jyrkkenevät (Johansson et al. 2000). Kallioperä muodostuu pääasiassa joitakin kymmeniä metrejä paksusta hiekkakivikerroksesta, joka sijaitsee suoraan peruskallion päälle. Hiekkakiveä pidetään yleisesti kambrikautisena (Tynni & Hokkanen 1982). Jäätikön peräännyttyä Lauhanvuoren laki jäi yksinäisenä saarena suuren vesialueen ympäröimäksi. Aallot, jää ja tuuli pääsivät tehokkaasti muokkaamaan kasvipeitteetöntä saarta. Ylin ranta sijaitsee noin 203 metriä merenpinnan yläpuolella (Salomaa 1982a). Mäen lakiosa muodostaa supra-akvaattisen moreenikalotin. Lukauisat rantavallit kiertävät Lauhanvuorta kehämäisesti ylimmästä rannasta alaspäin. Rantavallit ovat syntyneet myrskyaaltojen kasaamasta hiekasta ja sorasta. Suurimmat niistä ovat 2-4 metriä korkeita, yli kilometrin pituisia ja parikymmentä metriä leveitä. Muita hyvin näkyviä muinaisia rantamuodostumia ovat rantatasanteet, eroosiotörmät ja särkät. Huipun pohjois- ja luoteissivuilla on ylimmän rannan muistona hyvin selväpiirteinen ja jyrkkä törmä (Olander 1934, Salomaa 1982b ja 1986). Lauhanvuoren huomattavimpia muodostumia ovat suuret lohkarepellot, kivijatat. Ne ovat muinaisten myrskyjen ja jäiden muovaamia rantakivikkoja (Olander 1934, Salomaa 1982a), ja ne sijaitsevat lännen ja pohjoisen välisillä rinteillä eli jäätikön tulosuunnan ja suurimman ulapan puolella. Lohkarekentät sijaitsevat metrin korkeudella. Ne ovat metriä pitkiä ja metriä leveitä. Paikoin ne muodostuvat valleista. Useimmat kivijatat sijaitsevat länsirinteellä hiekkakiven ja graniitin rajalla, mutta ne koostuvat yksinomaan hiekkakivilohkareista (Johansson et al. 2000). Rantamuodostumien lisäksi Lauhanvuorella sijaitsee myös lentohiekkakinoksia eli dyynejä. Niitä tavataan eniten länsirinteillä, muinaisten suurien lahtien perukoissa sekä Pohjois-Lauhan rantatasanteilla. Lisäksi dyynejä on myös Kaivolamminkankaalla ja Lauhankankaalla sekä ylimmän rannan yläpuolella Lauhanvuoren huipulla. Kaikki dyynit ovat nykyään kasvillisuuden sitomia (Salomaa 1982b). Biologia Maisema ja muut arvot Lauhanvuori ympäristöineen kuuluu noin 36 neliökilometrin laajuiseen kansallispuistoon. Se perustettiin suojelemaan geologialtaan ja kasvillisuudeltaan erikoista aluetta. Puistossa on näkötorni, opastuskeskus, telttailualueita ja pitkospuupolkuja sekä talvella latuverkosto. Kirjallisuus: Johansson, P., Sahala, L. & Virtanen, K Rantamerkit, tuulikerrostumat ja moreenimuodostumat geologisina luontokohteina. Tutkimusraportti 151. Geologian tutkimuskeskus, Espoo. 76 s. Olander, A Lauhavuoren vanhoista rantamuodostuksista. Terra 45 (4), Salomaa, R. 1982a. Post-glacial shoreline displacement in the Lauhanvuori area, western Finland. Annales Academiae Scientiarum Fennicae A III 134, Salomaa, R. 1982b. Erikoinen Lauhanvuori. Suomen Luonto 41 (1), Salomaa, R Lauhanvuori, Isojoki-Kauhajoki. Julkaisussa: Haavisto-Hyvärinen, M. (toim.) 17e Nordiska Geologmötet, 1986: excursion guide, excursion C 2: Qaternary geology, southern Finland. Geologian tutkimuskeskus, Opas 15, Tynni, R. & Hokkanen, K Annelidien ryömimisjälkiä Lauhanvuoren hiekkakivessä. Geologi 34,

11 LIITE 3