Lillhagenin reunamoreenivallit sijaitsevat Mustasaaren kunnassa, Björkön saaren eteläosassa Raippaluodon selän länsirannalla.

Transkriptio

1 MOR-Y Mormi -alue Reunamoreenivalli ARVOKKAAT MOREENIMUODOSTUMAT Natura alue m Karttatuloste Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupa nro 197/MYY/2005 Suojelualueet Suomen Ympäristökeskus

2 LILLHAGEN MUSTASAARI Tietokantatunnus: MOR-Y Muodostumatyyppi: Reunamoreenivalliparvi Arvoluokka: 3 Karttalehti: , Alueen pinta-ala: 1003,8 ha Korkeus: 7,5 m mpy Alueen suhteellinen korkeus: 5 m Muodon suhteellinen korkeus: 5 m Moreenimuodostuman sijainti: Lillhagenin reunamoreenivallit sijaitsevat Mustasaaren kunnassa, Björkön saaren eteläosassa Raippaluodon selän länsirannalla. Geologia: Lillhagenin reunamoreenivalliparvi kuuluu Raippaluodon De Geer -reunamoreenikenttään ja edustaa Vaasan - Raippaluodon alueelle tyypillistä De Geer -moreenityyppiä, jossa jäätikön reunan suuntaiset vallit esiintyvät laajoina kenttinä. Vallitsevan käsityksen mukaan De Geer -moreenit ovat syntyneet syvään veteen jäätikön reunavyöhykkeessä. Muodostumien syntyaikana veden syvyys on ollut yli 200 metriä (Breilin et al. 2004). De Geer -moreenit ovat yleensä noin viisi metriä korkeita, metriä leveitä ja muutamia satoja metrejä pitkiä. Vallien etäisyys on keskimäärin metriä (Breilin et al. 2005a). Vallien pintalohkareisuus on huuhtoutumisen vuoksi runsasta ja huuhtoutunut hienompi aines on kerrostunut moreeniselänteiden väliin (Breilin et al. 2005b). Lillhagenin reunamoreenivallien keskimääräinen välimatka on noin metriä. Yksittäisten vallien leveys vaihtelee 10 metristä 100 metriin ja pituus 70 metristä metriin. Pisimmät vallit koostuvat yleensä useasta toisissaan lähes kiinni olevasta osavallista. Vallit ovat matalia, suurin korkeus on noin viisi metriä. Vallit ovat suuntautuneet lounaasta koilliseen. Ne ovat muodoltaan melko symmetrisiä, niillä on loivat rinteet eikä niissä ole erotettavissa jyrkempää distaalisivua. Lillhagenin reunamoreenivalliparvi jatkuu Björköbyn kylän läpi aina saaren pohjoisosaan ja mereen asti. Itse Björköbyn kylässä selänteet ovat pääosin rakennettuja ja selänteiden väliset alueet ovat peltoina. Näitä selänteitä ei ole pääosin otettu mukaan inventointiin. Saaren pohjoispuolinen osa, Svedjehamn, on inventoitu omana alueenaan (MOR-Y10-032). Biologia Lillhagenin alue on laaja ja monipuolinen. Alueelta löytyy tavallisten kangasmetsien lisäksi tavallisimpia soita sekä rantametsiköitä. Puustossa on hyvin yleistä tuoreen (MT), varttuneen kuusikon esiintyminen. Myös tuore (MT) varttunut mäntymetsä ja toisaalta vasta äskettäin hakatut avohakkuualueet ovat tyypillisiä inventoidulla alueella. Alueen keskiosissa on vuoroin avointa, vuoroin hieskoivua kasvavaa oligotrofista saranevaa tai sarakorpea (OlVSN-OlSK). Rannan läheisyydessä puusto on yleensä tuoreen kankaan (MT) varttunutta sekametsää, josta löytyy myös katajaa sekä lahopuuta. Rannan tuntumassa on myös rantalehtoa (OMaT-OFiT), jossa kasvaa enimmäkseen harmaaleppää. Osaksi rantavyöhyke on järviruo'on valtaamaa merenrantaniittyä, jonka seassa kasvaa lisäksi terttualpia, kurjenpolvea, suoputkea ja suomataraa. Alueen kasvillisuus on melko tyypillistä, mutta se monipuolistuu rannoilla. Rantalepikoissa kasvaa muun muassa tesmaa, puna-ailakkia, nurmitädykettä ja tuoksusimaketta. Soilla valtalajina tavataan tupasvillaa, pullo- ja mutasaraa sekä lisäksi muun muassa karpaloa, pyöreälehtikihokkia ja raatetta. Uhanalaisista lajeista alueella on havaittu äärimmäisen uhanalainen tupsurustojäkälä (CR) ja harvinainen lakkakääpä (Taxon). Maisema ja muut arvot Lillhagen sijaitsee Etelä-Pohjanmaan rannikkoseudulla. Vaasan saaristo on tyypillisesti loivasti kumpuilevaa, lohkareista moreenialuetta. Lillhagenin inventoidun alueen itäisimmät ja läntisimmät reunamoreenivallit hahmottuvat merestä nousevina pitkittäisinä lohkareisina saarina. Pääosa alueesta sijoittuu Björkön saaren eteläosaan, jossa vallit erottuvat matalina, samansuuntaisina selänteinä. Selänteiden väliset alueet ovat paikoin soistuneita. Alue on melko alavaa ja korkeusvaihtelu on pientä. Alueen itäpuolella on rantojen suojeluohjelmaan kuuluva Merenkurkun saaristo (RSO100059), joka on myös osa laajempaa Merenkurkun saaristo Naturakohdetta (FI ). Alueen itäosassa sijaitsee Björköbyn Nyforsin luonnonsuojelualue (YSA107272). Alueen länsi- ja luoteisosa on osa Björköbyn valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta (MAO100111). Lisäksi alue on osa Merenkurkun maankohoamisrannikon saaristoa, joka on vuonna 2006 nimetty Unescon maailmanperintöluetteloon luonnonperintökohteena. Merenkurkun alueella on myös toteutettu Ruotsin ja Suomen yhteinen EU-hanke, GEONAT-projekti, jonka aikana on mm. koottu asiantuntijatietoa vahvistamaan maankäytön suunnittelua ja ympäristönhuoltoa kummassakin maassa. GEONAT-projektin toiminta-alue kattaa Merenkurkussa Suomen ja Ruotsin puolella manneralueelta noin kolmen kilometrin kaistan ja koko Merenkurkun saariston. Lillhagenin inventoitu muodostuma sijaitsee em. GEONAT-projektin alueella.

3 Kirjallisuutta Breilin, O., Kotilainen, A., Nenonen, K., Virransalo, P., Ojalainen, J. & Stén, C-G Geology of the Kvarken Archipelago. Espoo: Geological Survey of Finland. 47 s. Breilin, O., Kotilainen, A., Nenonen, K. & Räsänen, M. 2005a. The unique moraine morphology, stratotypes and ongoing geological processes at the Kvarken Archipelago on the land uplift area in the western coast of Finland. Julkaisussa: Ojala, A. E. K. (toim.) Quaternary studies in the northern and Arctic regions of Finland : proceedings of the workshop organized within the Finnish National Committee for Quaternary Research (INQUA), Kilpisjärvi Biological Station, Finland, January 13-14th Geological Survey of Finland. Special Paper 40, Breilin, O., Edén, P., Ojalainen, J., Sipilä, P. & Virransalo, P. 2005b. Geonature - Geological Excursion in the Vaasa area Guide. Geological Survey of Finland. 27 s. Laaksonen, K De Geer-moreenien syntymalleista. Terra 106 (1), GEONAT-projektin kotisivut:

4 LILLHAGEN Databaskod: MOR-Y Formationstyp: Ändmoränryggar KORSHOLM Värdeklass: 3 Kartblad: , Områdets areal 1003,8 ha Höjd: 7,5 m öhy Områdets relativa höjd: 5 m Formationens relativa höjd: 5 m Moränformationens läge: Lillhagens ändmoränryggar ligger i Korsholms kommun, i Björköns södra del på Replotfjärdens västra strand. Geologi Lillhagens ändmoränryggar hör till ändmoränfältet De Geer i Replot och representerar en De Geer-morän som är typisk för området Vasa- Replot. Ryggarna som följer inlandsisens kant förekommer i vida fält. Enligt en rådande uppfattning har De Geer-moränerna uppstått i djupt vatten i inlandsisens kantzon. När formationerna bildades var vattendjupet drygt 200 meter (Breilin et al. 2004). De Geer-moränerna är vanligen ca fem meter höga, meter breda och några hundra meter långa. Ryggarna ligger i medeltal meter från varandra (Breilin et al. 2005a). På grund av ytavspolningen förekommer det rikligt med stenblock på ryggarna och det avspolade, finare materialet har avlagrats mellan moränryggarna (Breilin et al. 2005b). Avståndet mellan ändmoränryggarna i Lillhagen är i medeltal ca meter. Enskilda ryggars bredd varierar från 10 meter till 100 meter och längden från 70 meter till meter. De längsta ryggarna består vanligen av flera delryggar som ligger tätt intill varandra. Ryggarna är låga, högst ca fem meter. Ryggarna sträcker sig från sydväst mot nordost. De har en rätt så symetrisk form och sluttar svagt och någon brantare distalsida kan inte urskiljas. Lillhagens ändmoränryggar fortsätter genom Björköby ända till öns norra del och havet. I Björköby är ryggarna huvudsakligen bebyggda och mellan ryggarn ligger åkrar. Dessa ryggar har huvudsakligen inte inventerats. Öns norra del, Svedjehamn, har inventerats som ett separat område (MOR-Y10-032). Biologi Lillhagens område är omfattande och mångsidigt. Förutom vanliga moskogar påträffas på området vanliga kärr samt strandskogar. I allmänhet består skogen av äldre, frisk granskog (MT). Även äldre, frisk tallskog (MT) samt å andra sidan nyligen avverkade kalhyggen är typiska på det inventerade området. På områdets centrala del finns oligotroft fattigkärr eller starr-lövkärr (OlVSN-OlSK), som dels är öppet, dels bevuxet med glasbjörk. Nära stranden består skogen vanligen av äldre blandskog på frisk mo (MT), där det också förekommer en och murken ved. Nära stranden finns det också en strandlund (OMaT-OFiT), där det mestadels växer gråal. En del av strandzonen är en havsstrandsäng där vass har tagit överhand. Bland vassen växer dessutom topplösa, näva, massrot och sumpmåra. Områdets vegetation är rätt så typisk, men blir mångsidigare på stränderna. I aldungarna vid stranden växer det bl.a. hässlebrodd, skogslyst, teveronika och vårbrådd. De dominerande arterna på kärren är tuvull, flaskstarr, svartstarr, samt dessutom bl.a. tranbär, daggört och vattenklöver. Av de hotade arterna har finflikig brosklav (CR), som är extremt hotad, och lacktikka, som är sällsynt, påträffats på området (Taxon). Landskap och övriga värden Lillhagen ligger inom den Södra Österbottens kustregion. Skärgården i Vasa är typiskt ett svagt buktande moränområde med stenblock. De östligaste och västligaste ändmoränryggarna som har inventerats i Lillhagen framträder som långsmala öar med stenblock, som reser sig ur havet. Största delen av området ligger i Björköns södra del, där ryggarna framträder som låga, parallella ryggar. Områdena mellan ryggarna är ställvis försumpade. Området är rätt så låglänt och höjdskillnaderna små. På områdets östra sida ligger Kvarkens skärgård (RSO100059), som ingår i strandskyddsprogrammet och som också är en del av Kvarkens omfattande Natura-område (FI ). Nyfors naturskyddsområde (YSA107272) i Björköby ligger i områdets östra del. Områdets västra och sydvästra del är en del av Björköbys värdefulla landskapsområde (MAO100111), som är av riksintresse. Området utgör dessutom en del av skärgården inom Kvarkens landhöjningskust, vilken upptogs på Unescos lista över världsnaturarv i juli Sverige och Finland har också genomfört ett gemensamt EU-projekt, GEONAT, i Kvarken. I projektet har man bl.a. sammanställt expertuppgifter till stöd för markanvändningsplaneringen och miljötjänsterna i bägge länderna. GEONATprojektets verksamhetsområde täcker en ca tre kilometer bred remsa vid Kvarken, på den svenska och den finska sidan, samt hela Kvarkens skärgård. Den inventerade formationen i Lillhagen ligger inom GEO- NAT-projektets område.

5 Litteratur Breilin, O., Kotilainen, A., Nenonen, K,. Virransalo, P., Ojalainen, J & Stén, C-G Geology of the Kvarken Archipelago. Espoo: Geological Survey of Finland. 47 p. Breilin, O., Kotilainen, A., Nenonen, K. & Räsänen, M. 2005a. The unique morain morpholgy, stratotypes and ongoing geological processes at the Kvarken Archipelago on the land uplift area in the western coast of Finland. I publikationen: Ojala, A. E. K. (red.) Quaternary studies in the northern and Arctic regions of Finland: proceedings of workshop organized within the Finnish National Committee for Quaternary Research (INQUA), Kilpisjärvi Biological Station, Finland, January th Geological Survey of Finland. Special Paper 40, Breilin, O., Edén, P., Ojalainen, J., Sipilä, P. & Virransalo, P. 2005b. Geonature Geological Excursion in the Vaasa area Guide. Geological Survey of Finland. 27 p. Laaksonen, K De Geer-moreenien syntymalleista. Terra 106 (1), GEONAT-projektets hemsidor: gsf.fi/tutkimus/geonat/index.htm