FURUSKÄRET - LILLAGNAN

Koko: px

Aloita esitys sivulta:

Download "FURUSKÄRET - LILLAGNAN"

Aune Auvinen
7 vuotta sitten
Katselukertoja:

1 MOR-Y ARVOKKAAT MOREENIMUODOSTUMAT Mormi -alue Reunamoreenivalli Natura alue m Karttatuloste Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupa nro 197/MYY/2005 Suojelualueet Suomen Ympäristökeskus

2 FURUSKÄRET - LILLAGNAN MUSTASAARI Tietokantatunnus: MOR-Y Muodostumatyyppi: Kumpumoreeni (Rogen) Arvoluokka: 3 Karttalehti: , Alueen pinta-ala: 100,8 ha Korkeus: 12,5 m mpy Alueen suhteellinen korkeus: 12,5 m Muodon suhteellinen korkeus: 12,5 m Moreenimuodostuman sijainti: Furuskäret-Lillagnan moreeniselänteet sijaitsevat Mustasaaren kunnassa, Kaukaluodon saaren länsi- ja eteläosassa. Geologia Jäätikön perääntymisen jälkeen veden syvyys alueella oli yli 200 metriä. Furuskäretin Lillagnan moreenimuodostumat edustavat Rogen-tyyppisiä moreeneja. Rogen-tyyppiset moreenit ovat yleensä riekaleisia, kiemurtelevia ja epämääräisiä moreeniselänteiden ja moreenikumpujen muodostamia jonoja. Niiden katsotaan syntyneen mannerjään alla sen reunaosissa, noin kilometriä jään reunasta. Rogen-tyyppisten moreenien syntyyn liittyy voimakas jään virtaus (Breilin et al. 2005). Rogen-tyyppiset moreenit ovat muodostuneet pohjamoreenista. Jäätikön virtaukseen nähden poikittaiset selänteet esiintyvät usein parvina. Vaasan alueen (Merenkurkun alueen) Rogen-tyyppiset moreenit koostuvat vierekkäisistä jopa metriä korkeista kummuista ja selänteistä, jotka ovat metriä leveitä ja jopa muutamia kilometrejä pitkiä. Muodostumat esiintyvät yleisesti epäsäännöllisin välein (Breilin et al. 2004; Ojalainen et al. 2006). Kaukaluodon saaren etelä- ja länsiosan moreeniselänteet ovat pääosin suuntautuneet luoteesta kaakkoon, ja ne ovat erittäin lohkareisia. Varsinainen Furuskäretin moreeniselänne on lähes itä-länsisuuntainen. Sillä on hyvin jyrkät rinteet, jotka rajautuvat lähes kauttaaltaan mereen. Selänteen pintalohkareisuus on erittäin runsasta ja lohkareet ovat melko isoja (halkaisija yhdestä kahteen metriin). Varsinaisella Kaukaluodon saarella sijaitsevat selänteet ovat matalampia. Niiden rinteet ovat kuitenkin selkeät ja melko jyrkät. Aivan pohjoisimmat muodostumat ovat lähinnä lohkareisia selänteitä. Saaren eteläosassa, inventoidun alueen ulkopuolella olevassa selänteessä oli pienimuotoista maa-aineksen ottoa. Selänteen pintaosa oli hyvin kivistä ja matriksi oli pääosin pölyävää, hienorakeista silttiä. Biologia Moreenialueella ei ole tehty kasvillisuusinventointia. Alueen metsät ovat suurimmaksi osaksi hakattu ja kasvavat nykyään osin vesakoitunutta taimikkoa tai kasvatusmetsää. Joillakin palstoilla saattaa olla vielä vähän varttunutta metsää (Ilmakuva 2001). Maisema ja muut arvot Kaukaluodon saari sijaitsee Etelä-Pohjanmaan rannikkoseudulla. Vaasan saaristo on tyypillisesti loivasti kumpuilevaa, lohkareista moreenialuetta ja rantavyöhykkeessä on runsaasti kiviä ja lohkareita. Inventoitua aluetta luonnehtii metsäinen Kaukaluodon saaren eteläosa ja merestä kohoavat kiviset selänteet, sekä Furuskäretin saaren selkeästi ympäristöstään kohoavat, paikoin metsäiset lohkaremäet. Varsinaisella Furuskäretin saarella on loma-asutusta ja kalasatama. Sieltä aukeaa näkymät ympäröivälle merelle. Myös Kaukaluodon rannoilla on jonkin verran loma-asutusta ja rannoilta aukeaa näkymä merelle. Kaukaluodon saaren poikki kulkevat selänteet hahmottuvat hyvin alueen teiltä. Selänteiden väliset alueet ovat rannan läheisyydessä paikoin soistuneita ja saarella on myös pieniä merestä kuroutuneita järviä. Alue on topografialtaan vaihtelevaa, tosin Kaukaluodon saaressa korkeuserot eivät ole suuria. Lisäksi alue on osa Merenkurkun maankohoamisrannikon saaristoa, joka on vuonna 2004 nimetty Unescon maailmanperintöluetteloon luonnonperintökohteena. Merenkurkun alueella on myös toteutettu Ruotsin ja Suomen yhteinen EU-hanke, GEONAT-projekti, jonka aikana on mm. koottu asiantuntijatietoa vahvistamaan maankäytön suunnittelua ja ympäristönhuoltoa kummassakin maassa. GEONAT-projektin toiminta-alue kattaa Merenkurkussa Suomen ja Ruotsin puolella manneralueelta noin kolmen kilometrin kaistan ja koko Merenkurkun saariston. Furuskäret - Lillagnan inventoitu muodostuma sijaitsee em. GEONAT-projektin alueella. Kirjallisuutta Breilin, O., Edén, P., Ojalainen, J., Sipilä, P. & Virransalo, P Geonature - Geological Excursion in the Vaasa area Guide, Geological Survey of Finland. 27 p. Breilin, O., Kotilainen, A., Nenonen, K., Virransalo, P., Ojalainen, J. & Stén, C-G Geology of the

3 Kvarken Archipelago. Espoo: Geological Survey of Finland. 47 p. Ojalainen, J., Kielosto, S., Putkinen, N., & Breilin, O A variety of glacial landforms and ice-flow indicators in the Kvarken archipelago in Western Finland. Julkaisussa: Peltonen, P. & Pasanen A. (toim.): Bulletin of the Geological Society of Finland, Special Issue 1, The 27th Nordic geological Winter Meeting, Abstract volume. p GEONAT-projektin kotisivut:

4 FURUSKÄRET - LILLAGNAN Databaskod: MOR-Y Formationstyp: Kullig morän (Rogen) KORSHOLM Värdeklass: 3 Kartblad: , Områdets areal 100,8 ha Höjd: 12,5 m öhy Områdets relativa höjd: 12,5 m Formationens relativa höjd: 12,5 m Moränformationens läge: Furuskäret-Lillagnans moränryggar ligger i Köklots västra och södra delar i Korsholms kommun. Geologi När inlandsisen drog sig tillbaka var vattendjupet på området drygt 200 meter. Moränformationerna i Furuskäret-Lillagnan representerar en typ av Rogenmorän. Denna typ av morän består vanligen av oregelbundna, slingrande och obestämda moränryggar och kedjor av moränkullar. De anses har uppstått under inlandsisen, ca kilometer från isens kant. Uppkomsten av moräner av Rogentyp är förknippad med en kraftig isrörelse (Breilin et al. 2005). Moräner av Rogentyp har bildats från bottenmorän. Ryggarna ligger vinkelrätt mot inlandsisens rörelseriktning och förekommer ofta i grupper. Moränerna av Rogentyp i Vasa (Kvarkenområdet) består av parallella, t.o.m. upp till meter höga kullar och ryggar, som är meter breda och t.o.m. några kilometer långa. Formationerna ligger vanligen på oregelbundna avstånd från varandra (Breilin et al. 2004; Ojalainen et al. 2006). Moränryggarna i Köklots södra och västra del sträcker sig huvudsakligen från nordväst mot sydost och på ryggarna finns det rikligt med stenblock. Furuskärets egentliga moränrygg sträcker sig i nästan öst-västlig riktning. Formationen har mycket branta sluttningar och de gränsar nästan alla till havet. Det förekommer rikligt med ytstenblock på ryggarna och blocken är rätt så stora (en till två meter i diameter). Ryggarna på egentliga Köklot är lägre. Sluttningarna är dock tydliga och rätt så branta. Formationerna allra längst i norr är i det närmaste steniga ryggar. På en av ryggarna i skärets södra del, utanför det inventerade området, fanns en liten marktäkt. Ryggens ytskikt var mycket stenigt och grundmassan bestod huvudsakligen av dammande, finkornig silt. Biologi Vegetationen på moränområdet har inte inventerats. Skogarna är till största delen avverkade och där växer nu delvis slyartade plantbestånd eller skötselskog. På vissa skiften kan det fortfarande finnas kvar lite äldre skog (Flygfotografi 201). Landskap och övriga värden Köklot ligger inom den Södra Österbottens kustregion. Skärgården i Vasa är ett typiskt svagt buktande moränområde med stenblock och i strandzonen finns det rikligt med stenar och stenblock. Det inventerade området karaktäriseras av Köklots skogbevuxna södra del och av de ställvis skogbevuxna, steniga ryggarna som reser sig ur havet samt av de ställvis skogbevuxna stenkullarna på Furuskäret, som tydligt reser sig i sin omgivning. På det egentliga Furuskäret finns det fritidsbosättning och en fiskehamn. Därifrån öppnar sig vyer över det omgivande havet. På Köklots stränder finns det också i någon mån fritidsbosättning och från stränderna öppnar sig vyer över havet. Ryggarna som sträcker sig på Köklot syns tydligt från vägarna på området. Nära stranden är områdena mellan ryggarna ställvis försumpade och på holmen finns det också sjöar som har avsnörts från havet. Området har en omväxlande topografi, om än höjdskillnaderna på Köklot är små. Området utgör dessutom en del av skärgården inom Kvarkens landhöjningskust, vilken upptogs på Unescos lista över världsnaturarv i juli Sverige och Finland har också genomfört ett gemensamt EU-projekt, GEONAT, i Kvarkenområdet. I projektet har man bl.a. sammanställt expertuppgifter till stöd för markanvändningsplaneringen och miljötjänsterna i bägge länderna. GEONAT-projektets verksamhetsområde täcker en ca tre kilometer bred remsa vid Kvarken, på den svenska och den finska sidan, samt hela Kvarkens skärgård. Den inventerade formationen Furuskäret-Lillagnan ligger inom GE- ONAT-projektets område. Litteratur Breilin, O, Edén, P,. Ojalainen, J., Sipilä, P. & Virransalo, P Geonature Geological Excursion in the Vaasa area Guide, Geological Survey of Finland. 27 p.

5 Breilin, O., Kotilainen, A., Nenonen, K,. Virransalo, P., Ojalainen, J & Stén, C-G Geology of the Kvarken Archipelago. Espoo: Geological Survey of Finland. 47 p. Ojalainen, J., Kielosto, S., Putkinen, N., & Breilin, O A variety of glacial landforms and ice-flow indicators in the Kvarken archipelago in Western Finland. I publikationen: Peltonen, P. & Pasanen A. (red.): Bulletin of the Geological Society of Finland, Special Issue 1, The 27 th Nordic geological Winter Meeting, Abstract volume. p GEONAT-projektets hemsidor: gsf.fi/tutkimus/geonat/index.htm

Samankaltaiset tiedostot

luoteisosassa. Kirjallisuutta Breilin, O., Edén, P., Ojalainen, J., Sipilä, P. & Virransalo, P. 2005a. Geonature - Geological Excursion in the

luoteisosassa. Kirjallisuutta Breilin, O., Edén, P., Ojalainen, J., Sipilä, P. & Virransalo, P. 2005a. Geonature - Geological Excursion in the 1531000 1532000 1533000 7024000 MOR-Y10-029 7022000 7023000 7025000 7025000 7024000 7023000 7022000 7021000 ARVOKKAAT MOREENIMUODOSTUMAT Mormi -alue Reunamoreenivalli Natura 2000 -alue 0 500 m Karttatuloste