Oikeustieteellisen tiedekunnan valintakokeen arvosteluperusteet 2012

Transkriptio

1 HELSINGIN YLIOPISTO OIKEUSTIETEELLINEN TIEDEKUNTA VALINTAKOE suomen kieltä taitavat hakijat Oikeustieteellisen tiedekunnan valintakokeen arvosteluperusteet 2012

2 TEHTÄVÄ 1 Mallivastaus Varsinaisena muutoksenhakukeinona yksipuolista tuomiota vastaan on takaisinsaanti. Sitä haetaan yksipuolisen tuomion antaneessa tuomioistuimessa. Takaisinsaanti tarkoittaa asian saattamista uudelleen saman tuomioistuimen käsiteltäväksi. Asianosainen, jota vastaan on annettu yksipuolinen tuomio, ei saa valittaa siitä hovioikeuteen. Takaisinsaantia on haettava kirjallisesti 30 päivän kuluessa siitä lukien, kun takaisinsaannin hakija hänen läsnä ollessaan toimitetussa ulosmittauksessa taikka muulla tavoin todisteellisesti on saanut tiedon yksipuolisesta tuomiosta. Yritys on todisteellisesti saanut tiedon sitä vastaan annetusta yksipuolisesta tuomiosta , joten muutoksenhaku on määräajan puolesta mahdollista [ saakka 1 ]. Yrityksen tulee hakea takaisinsaantia yksipuolisen tuomion antaneelta Helsingin käräjäoikeudelta. Jos yksipuolinen tuomio on annettu siitä syystä, että asianosainen ei ole noudattanut kehotusta antaa kirjallinen vastaus, josta ilmenee hänen kantansa pyynnössä esitettyihin kysymyksiin, hänen kantansa on ilmettävä takaisinsaantia koskevasta hakemuksesta. Jos yksipuolinen tuomio on annettu siitä syystä, että asianosainen ei ole noudattanut kehotusta antaa kirjallinen vastaus, hakemuksessa on mainittava sellainen syy tuomion muuttamiselle, jolla olisi voinut olla merkitystä asiaa ratkaistaessa [tai vaihtoehtoisesti: joka olisi estänyt yksipuolisen tuomion antamisen]. Juoksevaan velkakirjaan perustuvissa jutuissa vastaajalta kuitenkin edellytetään enemmän: vastaajan on vastustettava kannetta vähintään todennäköisillä syillä, jotta vastaus riittäisi estämään kanteen hyväksymisen yksipuolisella tuomiolla. Yritys ei ole lainkaan vastannut haastehakemukseen, joten sen on takaisinsaantihakemuksessaan esitettävä kantansa Pankin vaatimukseen. Pankin vaatimuksen perustuessa juoksevaan velkakirjaan Yrityksen on vastustettava kannetta vähintään todennäköisillä syillä, jotta Helsingin käräjäoikeus ottaisi jutun uudelleen käsittelyyn. 10 p. (Ks. Hupli, Tuomas: Siviiliprosessin laillisuustakeita, erityisesti sivut ja ) 1 Pistehyvityksen saamiseksi on riittänyt sen kertominen, että 30 päivän takaisinsaantiaika alkaa kulua tuomion tiedoksisaannista ja että muutoksenhakuaikaa on tänään vielä jäljellä. 1

3 TEHTÄVÄ 2 a) Pääsääntö on, että asianosaisilla ja vain heillä on muutoksenhakulegitimaatio. Asianosaisia ovat ne, joiden nimissä oikeutta on käyty ja asia ratkaistu edellisessä instanssissa. Poikkeuksena pääsäännöstä myös itsenäisellä väliintulijalla on muutoksenhakulegitimaatio. Itsenäisellä väliintulijalla tarkoitetaan sitä, joka ei ole asianosainen, mutta jota asiassa annettu tuomio sitoo (oikeusvoima). (2p) (Ks. Hupli, Tuomas: Siviiliprosessin laillisuustakeita, erityisesti s. 137.) b) Kanteesta luopuminen tarkoittaa kantajan tahdonilmaisua, jonka mukaan kanne voidaan hylätä. Peruuttamistahdonilmaisu puolestaan ei kohdistu kanteen aineelliseen hyväksyttävyyteen, vaan oikeudenkäynnin jatkamiseen sillä kertaa. Jos kantaja luopuu kanteesta, tuomioistuimen on hylättävä kanne asianosaisia sitovalla tuomiolla, joka lainvoimaistuttuaan estää nostamasta kannetta samasta asiasta myöhemmin. Jos juttu puolestaan jää sillensä/raukeaa peruuttamisen johdosta, uusi kanne voidaan panna vireille samasta asiasta. Kantaja voi aina luopua kanteesta, eikä vastaajalla ole vastustamismahdollisuutta. Kanteen peruuttaminen ei ole vapaata niin kuin kanteesta luopuminen, vaan vastaajalla on oikeus vaatia dispositiivisen asian ratkaisemista tuomiolla, jos hän on vastannut kanteeseen kantajan peruuttaessa sen. (3p) (Ks. Hupli, Tuomas: Siviiliprosessin laillisuustakeita, erityisesti s ) c) Tapauksessa oli kysymys käräjäoikeuden alueellisesta toimivallasta. Tehtävässä ei tullut keskittyä kiinteistönkaupan purkamista koskeviin aineellisoikeudellisiin kysymyksiin kuten siihen, millä edellytyksin kiinteistönkauppa voidaan lain mukaan purkaa. Pääsäännön mukaan kanne tutkitaan siinä käräjäoikeudessa, jonka tuomiopiirissä vastaajalla on kotipaikka tai vakituinen asuinpaikka (OK 10 luku). Oikeudenkäymiskaaren mukaan kiinteää omaisuutta koskeva asia voidaan vaihtoehtoisesti tutkia myös kiinteistön sijaintipaikan käräjäoikeudessa (forum rei sitae). Koska kiinteistöä koskevat riidat voidaan kantajan valinnan mukaisesti käsitellä joko vastaajan kotipaikan tai kiinteistön sijaintipaikan käräjäoikeudessa, Vantaan käräjäoikeus on vastaaja Antti A:n kotipaikan käräjäoikeutena ollut toimivaltainen käsittelemään Varsinais- Suomen käräjäoikeuden tuomiopiirissä sijaitsevaa kiinteistöä koskevan riidan. Myös Varsinais-Suomen käräjäoikeus olisi ollut toimivaltainen käsittelemään jutun. 2

4 Käräjäoikeuden oikeudenkäynnin aikana tekemään päätökseen saa hakea muutosta erikseen valittamalla vain, jos se on nimenomaisesti sallittu. Pääsääntö onkin, että oikeudenkäynnin aikana tehtyyn ratkaisuun haetaan muutosta vasta lopullisen ratkaisun yhteydessä. Ellei käräjäoikeus ole nimenomaisesti sallinut muutoksenhakua prosessiväitettä koskevaan päätökseen, voi Antti A hakea prosessiväitettä koskevaan käräjäoikeuden päätökseen muutosta vasta siinä yhteydessä, kun se hakee hovioikeudelta muutosta pääasiaa koskevaan käräjäoikeuden tuomioon. (5p) (Ks. Hupli, Tuomas: Siviiliprosessin laillisuustakeita, erityisesti s. 15, 38-40, 83, 128, 108.) 3

5 TEHTÄVÄ 3 Mallivastaus a) Onko Pirkolla oikeus tasinkoon osituksessa? (Mahdollista osituksen sovittelua ei tarvitse huomioida) 5p. - Jos avioehdolla tai esim. testamenttimääräyksellä ei ole suljettu pois aviooikeutta, kaikki ennen ositusperusteen syntyhetkeä tullut omaisuus on lähtökohtaisesti avio-oikeuden alaista. Täysien pisteiden saaminen on edellyttänyt sitä, että avioehto on kytketty nimenomaan avio-oikeuteen. (Kangas 2012, s. 255, 257, ) - Henkilökohtainen omaisuus, kuten tekijänoikeus, jää avio-oikeuden ulkopuolelle, mutta sen sijaan tullut omaisuus eli surrogaatti ja tekijänoikeudesta saadut tulot ovat avio-oikeuden alaista omaisuutta, vaikka lähtökohtaisesti aviooikeudesta vapaan omaisuuden sijaan tullut omaisuus on myös aviooikeudesta vapaata. Vastauksesta on tullut käydä ilmi, että vastaaja erottaa henkilökohtaisen omaisuuden avio-oikeudesta vapaan luonteen ja sen tuoton ja sijaan tulleen omaisuuden avio-oikeuden alaisuuden. Pelkkä puolittainen maininta jommastakummasta ei oikeuttanut pisteeseen. Lisäksi surrogaattiperiaatteen käsittäminen väärin on johtanut pistemenetykseen. (Kangas 2012, s , 261, ) - Osituksessa puolisoiden velat ensin katetaan ja sen jälkeen lasketaan yhteen kummankin avio-oikeuden alainen säästö. Summaksi saadaan avio-oikeuden alainen netto-omaisuus. Yhteenlaskettu säästö puolitetaan, jolloin saadaan tietää avio-osa. Avio-osaa verrataan netto-omaisuuteen. Jos avio-osa on suurempi kuin se nettovarallisuus, joka puolisoilla on ennen säästöjen yhteenlaskua, puolisolla on oikeus saada erotus tasinkona toiselta puolisolta. Oikeus tasinkoon riippuu siis siitä, jääkö puolisolle omaisuuden osituksen perusteella vähemmän avio-oikeuden alaista omaisuutta kuin toiselle puolisolle, koska puolisolla on oikeus puoleen avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta (aviooikeus). Tasinko on avio-oikeuden alaisen omaisuuden tasauserä. (Kangas 2012, s. 254, , , ) - Puolisoilla ei ole avioehtoa, jolla avio-oikeutta olisi rajattu eli kaikki tehtävässä mainittu omaisuus on avio-oikeudenalaista. Pirkolla on oikeus tasinkoon, koska tehtävässä annettujen tietojen perusteella hänellä on vähemmän aviooikeuden alaista omaisuutta kuin Konsensuksella. Vaihtoehtoisesti tasingon on myös voinut laskea, euroa. Vastauksesta on tullut käydä selkeästi ilmi valintakoekirjaan perustuneet juridiset perustelut Pirkon tasinko-oikeudelle eli pisteeseen ei ole oikeuttanut esimerkiksi pelkkä sinällään oikea laskelma, joka on perustelu puutteellisesti tai väärin. Pistettä ei ole myöskään saanut, jos on käsittänyt pariskunnan avio-oikeuden alaisen omaisuuden väärin. Tehtävästä oli rajattu ulos mahdollinen osituksen sovittelu, joten mahdollisia avioliiton pituus tai perusteeton etu yms. arviointeja ei tullut tehdä. 4

6 b) Onko Pirkolla oikeus elatukseen avioeron jälkeen? 5p. - Puolisoiden elatusvelvollisuus alkaa avioliiton solmimisesta ja päättyy avioeron tultua lainvoimaiseksi. Pirkolla ei siis lähtökohtaisesti ole oikeutta saada Konsensukselta elatusapua avioliiton päättymisen jälkeen. Tämä on tullut mainita suoraan. (Kangas 2012, s. 230, ) - Mahdollisen poikkeuksellisen avioeron jälkeisen elatuksen arviointi koostuu seuraavista seikoista: Puoliso voidaan tuomita suorittamaan toiselle puolisolle elatusapua, jos toinen puoliso on elatuksen tarpeessa ja toinen puolisoista on kykenevä suorittamaan elatusapua ja tällöinkin vain, jos elatusavun suorittamisvelvollisuutta voidaan pitää muihin seikkoihin nähden kohtuullisena. Pelkkä elatuksen tarve ei ole riittävä peruste vaan tarpeen tulee johtua nimenomaan avioliiton aikaisista syistä (ei avioerosta). Pisteiden saaminen on edellyttänyt nimenomaan valintakoekirjassa käytetyn terminologian käyttöä vastauksessa. - Mittapuu on objektiivinen eli elatuksen tarvetta ei voida punnita arvioimalla sitä elintasoa, johon puoliso on avioliiton aikana tottunut. - Elatusvelvollisuus lakkaa määräajan kuluttua umpeen, elatukseen oikeutetun solmiessa uuden avioliiton tai elatusvelvollisen kuollessa. Olennaista on ollut huomata erityisesti elatuksen määräaikainen luonne huomioon ottaen valintakoekirjassa mainitut oikeustapaukset. - Konsensuksella lienee elatuskykyä ja avioliitto on ollut pitkäkestoinen. Pirkolle kuitenkin jää osituksen jälkeen omaisuutta, jonka jälkeen voidaan olettaa, että hänellä ei ole tarvetta saada elatusapua. Jokaisella on tarvittaessa velvollisuus realisoida omaisuuttaan. Arviointi on tiukka. (Elatusapua lainvoimaisen avioeron jälkeen käsitellään valintakoekirjassa Kangas 2012 sivuilla ) - Tehtävässä pistemenetykseen johti väittämä siitä, että elatuksella olisi tarkoitus taata puolison elintaso vastaavana kuin avioliiton aikana tms. väittämät, koska ne osoittavat selvästi sen, että vastaaja ei ollut ymmärtänyt avioeron jälkeisen elatuksen tarkoitusta ja rajoja. - Muita huomioita Sekä kohdissa a) että b) pisteen saattoi menettää, jos vastaaja ei ollut ymmärtänyt aviovarallisuusjärjestelmän ja elatusjärjestelmän eroja vaan sekoittanut tehtävän a) tai b) -osaan siihen kuulumatonta tietoa. Sekä kohdat a) ja b) on arvioitu myös suhteessa vastauksen kokonaisuuteen. Sinällään oikeansuuntainen vastaus, joka ei kuitenkaan ollut selkeästi ja johdonmukaisesti perusteltu valintakoekirjassa annettujen tietojen perusteella ei oikeuttanut pisteisiin. 5

7 Esimerkkivastaus: Tehtävässä täysiin pisteisiin oikeuttavana vastauksena voidaan pitää esimerkiksi seuraavanlaista vastausta: a) Tapaukseen soveltuu avioliittolaki. Avio-oikeus on puolison oikeus toisen puolison omaisuuteen. Lähtökohtaisesti puolisoiden omaisuus on avio-oikeudenalaista, ellei avioehtosopimuksella taikka testamentti- tai lahjakirjassa sitä ole määrätty vapaaksi. Kolmas omaisuusluokka on sellainen omaisuus, joka voi tilanteesta riippuen olla joko avio-oikeudenalaista tai siitä vapaata, esim. tekijänoikeus. Tekijänoikeudella saatava tulo kuuluu avio-oikeuden alaiseen omaisuuteen, mutta esim. oikeus päättää kirjan kustannusajasta ei. Surrogaattiperiaateen mukaan avio-oikeuden alaisen tai vapaan omaisuuden sijaan tullut omaisuus säilyttää sen luonteen avio-oikeuden alaisena tai siitä vapaana. Tästä poikkeuksena on tekijänoikeuden sijaan tullut omaisuus ja tuotto, jotka ovat avio-oikeuden alaista omaisuutta. Osituksen piiriin kuuluu se omaisuus joka puolisoilla oli avio-oikeusyhteyden katketessa eli ositusperusteen syntyessä. Ositusperusteen (avioeron vireilletulo tai puolison kuolema) ilmettyä suoritettavassa osituksessa selvitetään puolisoiden avio-oikeuden alaisen omaisuuden yhteenlaskettu säästö. Kun tämä jaetaan kahdella puolittamisperiaatteen mukaisesti, saadaan avio-osa eli se osuus, joka puolisolle laskennallisesti kuuluu. Jos avio-osaa verrattaessa puolisoiden avio-oikeuden alaiseen säästöön huomataan toisen säästön olevan laskennallista avio-osaa suurempi, tämän on maksettava toiselle tasoitus, jota kutsutaan oikeuskirjallisuudessa tasingoksi. Tapauksessa Konsensuksen omaisuus on tekijänoikeuden sijaan tullut omaisuutta ( e) ja tekijänoikeuksien ja ansiotulojen sijaan tullutta omaisuutta ( e). Puolisoilla ei ole avioehtoa, joten omaisuus on avio-oikeuden alaista. Puolisoilla ei ole velkaa, eikä Pirkolla omaisuutta, joten avio-oikeuden alaisen omaisuuden yhteenlaskettu säästö on = euroa ja avio-osa on euroa. Konsensuksen säästö on euroa eli euroa avio-osaa suurempi. Hän on velvollinen suorittamaan Pirkolle tasinkona euroa. b) Aviopuolisoilla on molemminpuolinen elatusvelvollisuus avioliiton aikana Suomessa. Tämän voi täyttää ansio- tai eläke- tai muilla tuloilla tai toimimalla yhteisen talouden eteen. Tapauksessa K on tuonut rahallista tuloa ja P on tehnyt työtä talouden eteen. Elatusvelvollisuus kestää avioeron vireilläoloajan, vaikka puolisot olisivatkin muuttaneet erilleen ja päättyy avioeron tultua lainvoimaiseksi. Suomessa pääsääntöisesti ei makseta elatusta avioeron jälkeen, mutta se on mahdollista (sopimuksella tai haetaan kanteella). Huomioon otetaan toisen puolison elatuskyky ja toisen elatuksen tarve. Elatus tulee myös arvioida kohtuulliseksi. Avioliiton aikana puolisoiden tuloista riippumatta molemmilla tulisi olla samanlainen elintaso. Avioeron jälkeinen elatus ei puolestaan ole tulontasausjärjestelmä. Jos avioeron jälkeisellä elatustarpeella on syy-yhteys avioliittoon (esim. onnettomuudesta johtunut työkyvyttömyys), saattaisi olla mahdollista saada eron jälkeistä elatusta, mutta vain määräajaksi (esim. 300e/kk, 2-3 v, esim. kirjassa). Tapauksessa P saisi jo tasinkoa euroa. Ei tule ilmi, että hänellä olisi avioliitosta johtuvaa elatustarvetta eron jälkeen. 6

8 Kukin on velvoitettu realisoimaan omaisuuttaan eli käyttämään omaisuuttaan elatukseensa, P olisi siis oikeutettu erotapauksessa euroon erotapauksessa. Näin ollen P tuskin tulisi saamaan elatusta eikä olisi siihen oikeutettu euron omaisuudella. 7

9 TEHTÄVÄ 4 Mallivastaus a) Jos lapsi syntyi ennen avioliiton ulkopuolella, voitiin lapsen siittänyt mies velvoittaa ainoastaan maksamaan elatusapua. Miestä ei voitu todeta isäksi vanhan lainsäädännön mukaan vaan tämä tuli mahdolliseksi vasta vuonna Isyyslain voimaanpanolain mukaan isyyden vahvistamista koskeva kanne tuli panna vireille viiden vuoden kuluessa isyyslain voimaantulosta. Kanteen ajaminen oli mahdollista vain, jos mies oli vielä elossa. Tässä tapauksessa A on syntynyt ennen vuotta kuin ja kanne on nostettu vuonna 2009 eli viiden vuoden määräajan kulumisen jälkeen. Tämän vuoksi käräjäoikeus on hylännyt kanteen. b) EIS on Suomessa velvoittavaa oikeutta ja se on vähintäänkin perustuslain tasoinen oikeuslähde, joten sillä on etusija tavallisiin lakeihin. Kansallisen tuomioistuimen on ratkaisuissaan otettava huomioon EIT:n vakiintunut ratkaisukäytäntö. Liitteenä olevasta EIT:n tapauksesta Phinikaridou v. Kypros käy ilmi, että EIS:n mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämän suojaa. Tämä tarkoittaa myös oikeutta saada tieto isyydestä. Tätä oikeutta ei voida poistaa ehdottomalla määräajalla tapauksissa, joissa lapsella ei ole ollut mitään mahdollisuutta saada tietoa isästään ennen määräajan päättymistä. Tässä tapauksessa A:lla ei ollut mitään mahdollisuutta saada tietoa isästään ennen kesää 2009, jolloin hän on nostanut kanteen isyyden vahvistamiseksi. Tämän vuoksi absoluuttinen kanneaikasäännös on ristiriidassa EIS:n kanssa, jolloin käräjäoikeuden olisi tullut jättää kanneaikaa koskeva säännös soveltamatta ja vahvistaa isyys. Käräjäoikeuden ratkaisu ei tämän vuoksi ole Phinikaridou-tapauksen valossa oikea. Arvosteluperusteet Kohta a) (4 pistettä) Ensimmäinen osa oli perinteinen oikeustapaus, jossa tuli osata pääsykoekirjassa mainittu oikeussääntö (Urpo Kangas: Perhe- ja perintöoikeuden alkeet s. 63.) ja soveltaa sitä tapauksen tosiseikastoon. Vastauksessa tuli mainita sovellettava säädös eli isyyslain voimaanpanolaki sekä isyyslain voimaantuloaika. Vastauksessa tuli ottaa huomioon tehtävänannon rajaus siitä, että sovellettavaksi tuli vain tavallinen laki eikä muut oikeuslähteet. Tämän vuoksi sen arvioiminen, olisiko käräjäoikeuden tullut ottaa muita oikeuslähteitä huomioon, oli tässä kohdin epäolennaista. Isyyden vahvistamista, selvittämistä tai tunnustamista koskevien yleisten sääntöjen selostaminen tässä kohdin oli myös tarpeetonta. 8

10 Kohta b) (6 pistettä) Myös toinen tapaus oli oikeustapaustehtävä, tosin vastauksessa osa sovellettavista oikeussäännöistä tuli löytää liitteenä olevasta oikeustapauksesta. Kyse oli Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) ja isyyslain voimaanpanolain ristiriidasta. Vastaajan tuli liitteenä olleesta tosiseikastoltaan samankaltaisesta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) ratkaisusta oivaltaa, että tilanteessa, jossa lapsella ei ole ollut mitään mahdollisuutta saada tietoa isästään ennen määräajan päättymistä, absoluuttinen määräaika isyyden vahvistamiselle on EIS:n vastainen. Ristiriidan vuoksi käräjäoikeuden olisi tullut antaa etusija EIS:lle, koska ristiriitaa ei olisi muuten voinut korjata. Liitteen ja pääsykoekirjassa (Ari Hirvonen: Oikeuden ja lainkäytön teoria s , etenkin s ) esitetyn perustella vastauksessa tuli päätellä käräjäoikeuden ratkaisu vääräksi. Tehtävänannossa esitetty tilanne on hyvin samankaltainen kuin pääsykoekirjassa (Urpo Kangas: Perhe- ja perintöoikeuden alkeet s. 64) mainitussa korkeimman oikeuden tapauksessa KKO 2012:11, jossa korkein oikeus jätti isyyslain voimaanpanolain kanneaikasäännöksen soveltamatta, koska säännös oli ristiriidassa EIS:n ja perustuslain kanssa. Tämän vuoksi myös käräjäoikeuden olisi tullut jättää kanneaikasäännös soveltamatta. Vastausohjeiden mukaan se, että vastauksessa ei ole keskitytty olennaisiin asioihin, on voinut vähentää tehtävästä saatavaa pistemäärää. Ilman perusteluja tai väärin perusteluin saavutettu johtopäätös siitä, että käräjäoikeuden päätös oli väärä, ei oikeuttanut pistehyvitykseen. Pistehyvitykseen ei myöskään oikeuttanut vastaus, jossa käsiteltiin Euroopan unionin oikeuden ja kansallisen oikeuden suhdetta, koska tapauksessa ei ollut kyse tästä. 9

11 TEHTÄVÄ 5 Pätevyys on lakeihin, oikeusnormeihin, oikeudellisiin ratkaisuihin ja muihin oikeudellisiin tekoihin sekä oikeusjärjestykseen kokonaisuudessaan liittyvä ominaisuus. Pätevyys rinnastuu mm. voimassaolon, sitovuuden ja velvoittavuuden käsitteisiin. Sikäli kun normatiivisilla ilmiöllä ei ole totuusarvoa, niitä voidaan arvioida pätevyyden käsittein. Pätevyyden käsitteellä on muodollinen, tosiasiallinen ja sisällöllinen ulottuvuus, eli oikeudellinen pätevyys voi olla muodollista, tosiasiallista ja sisällöllistä pätevyyttä. Oikeusnormi on muodollisesti pätevä, kun se on asetettu asianmukaisessa menettelyssä, kuten valtiosäännön edellyttämällä tavalla. Lisäedellytyksenä on, ettei se ole kumottu tai ratkaisemattomasti ristiriidassa toisen pätevän oikeusnormin kanssa. Tällöin oikeusnormin pätevyys on kokonaan riippumaton sen sisällöllisestä hyväksyttävyydestä. Muodollinen pätevyys kytkeytyy oikeuspositivistiseen ajatteluun ja erityisesti käsityksiin oikeuden positiivisuudesta tietoisen inhimillisen toiminnan ja tahdon tuloksena sekä oikeuden ja moraalin erillisyydestä oikeudellisen pätevyyden arvioimisen kannalta. Tosiasiallinen pätevyys merkitsee oikeusnormin ja koko oikeusjärjestyksen tehokkuutta, eli sitä, että lakeja ja oikeutta yleisesti noudatetaan ja ne pannaan tehokkaasti täytäntöön. Tosiasiallinen pätevyys kytkeytyy oikeusrealistiseen ajatteluun ja erityisesti käsitykseen pätevyydestä normatiivisen sijaan empiirisesti tutkittavana olemisen maailman ilmiönä sekä ylipäänsä käsitykseen oikeudesta normijärjestelmän sijaan tosiasiallisina käytäntöinä. Oikeusnormien sisällöllinen pätevyys riippuu niiden sisällön merkityksellisyydestä ja hyväksyttävyydestä, jolloin niiden pelkkä muodollinen ja tosiasiallinen voimassaolo ei riitä. Sisällöllinen pätevyys kytkeytyy luonnonoikeudelliseen ajatteluun ja erityisesti käsityksiin asetetun oikeuden ja sen pätevyyden ylipositiivisesta perustasta, oikeuden ja moraalin kytkeytymisestä toisiinsa taikka moraalista asetettujen lakien ylipositiivisena mittapuuna. Toisaalta oikeuspositivismi on nykyisin uudistanut itseään ja oikeudelliseen pätevyyteen nähdäänkin yleensä kuuluvan muodollisen pätevyyden lisäksi paitsi tosiasiallinen myös sisällöllinen ulottuvuus. Erityisesti sisällöllinen hyväksyttävyys nähdään olennaisena osana oikeudellista pätevyyttä. Sitä ei kuitenkaan haeta asetetun oikeu- 10

12 den ulkopuolelta vaan oikeuden sisäisesti perus- ja ihmisoikeuksista ja perustavista oikeudellisista periaatteista. Oikeudellisen pätevyyden ulottuvuuksien suhteet jäsentyvät kysymyksissä, jotka ylipäänsä erottavat oikeuspositivismia, oikeusrealismia ja luonnonoikeusajattelua. Kysymysten kautta vastataan olennaisesti siihen, mitä oikeus on ja mitkä ovat pätevän oikeuden kriteerit. Näitä ovat kysymykset oikeuden ja moraalin suhteesta, oikeuden positiivisuudesta ja ylipositiivisuudesta sekä oikeudesta yhtäältä normatiivisena, toisaalta tosiasiallisena ilmiönä. Kunkin kappaleen asiakokonaisuudesta voi saada enintään 1 pisteen; eli yht. 10 pistettä. (Ari Hirvonen: Oikeuden ja lainkäytön teoria (2012). s ; erit , , 194) 11

13 TEHTÄVÄ 6 Mallivastaus 1. C 2. C 3. B 4. B 5. A 6. D 7. C 8. A 9. C 10. B Mallivastauksen perustelut 1. Tehtävän ensimmäisessä kohdassa on kysytty kuka seuraavista henkilöistä ei voi olla vainajan lakimääräinen perillinen? Oikea vastaus kysymykseen on C. Vainajan serkku. Urpo Kangas: Perhe- ja perintöoikeuden alkeet teoksen (2012) sivulla 354 on väliotsikon Lakimääräisen perillispiirin raja jälkeen todettu, että (S)erkut eivät peri. Näin ollen serkku ei voi olla vainajan lakimääräinen perillinen. Sen sijaan vainajan ottolapsi, joka on otettu lapseksi (vaihtoehto A), vainajan isoisä (vaihtoehto B) ja vainajan aviopuoliso (vaihtoehto D) ovat vainajan lakimääräisiä perillisiä. Perhe- ja perintöoikeuden alkeet -teoksen sivulla 349 on todettu, että (T)äysin rintaperillisen asemassa jaettaessa perintöä ottovanhemman jälkeen ovat ottolapset, jotka on otettu lapsiksi tai myöhemmin. Sivulla 354 on puolestaan kerrottu, että (J)os perittävältä ei ole jäänyt ensimmäiseen eikä toiseen parenteeliin kuuluvia perillisiä, jäämistö siirtyy perittävän isovanhempien parenteeliin (kolmas parenteeli). Edelleen sivulla 352 on kerrottu, että (J)os perittävältä ei jäänyt rintaperillisiä, eloonjäänyt puoliso perii ensiksi kuolleen puolison. 2. Tehtävän toisessa kohdassa on kysytty missä tilanteessa avioliiton solmiminen tai parisuhteen rekisteröiminen ei ole mahdollista edes erityisluvalla? Oikea vastaus kysymykseen on C. Alaikäinen mies haluaa rekisteröidä parisuhteen täysi-ikäisen miehen kanssa. Perhe- ja perintöoikeuden alkeet -teoksen sivulla 218 on kerrottu, että (P)arisuhteen rekisteröiminen edellyttää täysi-ikäisyyttä. Tätä nuoremmalle henkilölle ei voida myöntää erivapautta parisuhteen rekisteröimiseen. Sen sijaan erityisluvalla täysi-ikäinen mies saa solmia avioliiton veljensä täysi-ikäisen tyttären kanssa (vaihtoehto A), alaikäinen nainen saa solmia avioliiton täysi-ikäisen miehen kanssa (vaihtoehto B) ja täysi-ikäinen nainen saa rekisteröidä parisuhteen täysi-ikäisen tätinsä kanssa (vaihtoehto D). Perhe- ja perintöoikeuden alkeet - 12

14 teoksen sivulla 219 on kerrottu, että (E)rityisen luvan perusteella avioliiton voivat solmia keskenään myös ne, joista toinen on toisen veljen tai sisaren jälkeläinen. Mies voi siten laillisesti solmia Suomessa avioliiton veljensä tyttären kanssa ja vastaavasti tytär äitinsä veljen eli enonsa kanssa. Sivulla 217 on puolestaan kerrottu, että (A)violiittoon ei saa mennä alle kahdeksantoistavuotias. Erityisistä syistä oikeusministeriö voi kuitenkin antaa tätä nuoremmalle poikkeusluvan avioliiton solmimiselle. Edelleen sivulla 219 on todettu, että edellä lainattu, Perhe- ja perintöoikeuden alkeet -teoksen sivulla 219 ilmaistu, sääntö koskee myös parisuhteen rekisteröimistä. Näin ollen täysi-ikäinen nainen saa rekisteröidä parisuhteen täysi-ikäisen tätinsä kanssa. 3. Tehtävän kolmannessa kohdassa on kysytty mikä seuraavista maista ei ole valintakoekirjallisuudessa mainittu maana, jossa samaa sukupuolta olevat henkilö voivat solmia avioliiton? Oikea vastaus kysymykseen on B. Tanskassa. Perhe- ja perintöoikeuden alkeet -teoksen sivulla 252 on kerrottu, että (E)uroopassa samaa sukupuolta olevat henkilöt voivat solmia avioliiton vain Ruotsissa, Norjassa, Islannissa, Hollannissa, Portugalissa, Belgiassa ja Espanjassa. Näin ollen samaa sukupuolta olevat henkilöt eivät voi valintakoekirjallisuuden tietojen perusteella solmia avioliittoa Tanskassa. 4. Tehtävän neljännessä kohdassa on ensiksi kerrottu, että suomalaiset vanhemmat Teuvo ja Pirjo haluavat antaa tyttölapselleen hieman tavallisesta poikkeavan etunimen. Tämän jälkeen on kysytty mikä seuraavista etunimivaihtoehdoista on sallittu? Oikea vastaus kysymykseen on B. Omena. Perhe- ja perintöoikeuden alkeet - teoksen sivulla 134 on kerrottu, että (K)äsitykset nimen sopivuudesta etunimeksi eivät ole muuttumattomia; vielä vuonna 1982 korkein hallinto-oikeus piti nimeä Omena sopimattomana etunimeksi. Nykyisin on kiistatonta, ettei etunimen Omena hyväksymiselle ole estettä. Sen sijaa nimiä Heluna (vaihtoehto A), Kullanmuru (vaihtoehto C) ja Brisitta (vaihtoehto D) ei ole Perhe- ja perintöoikeuden alkeet -teoksen tietojen perusteella pidetty sallittuina etunimivaihtoehtoina ja ovat näin ollen vääriä vastauksia kysymykseen. Sivulla 134 on kerrottu, että (S)opimattomina ja haitallisina on pidettävä myös eläinten nimiä ja eläinten kutsumanimiä. Esimerkkeinä tavallisesti vain koirille, hevosille, lehmille ja kissoille annettavista nimistä voi mainita nimet Heluna... Sivulla 136 on puolestaan todettu, että (E)hdotetun nimen tulee noudattaa vakiintunutta nimen kirjoitustapaa. Esimerkiksi nimiä Brisitta ja Brisidee ei ole hyväksytty poikkeavan kirjoitustapansa vuoksi. Edelleen sivulla 134 on kerrottu, etteivät hellittelynimet, kuten Kullanmuru ole rekisteriin kelvollisia. 5. Tehtävän viidennessä kohdassa on kysytty mikä seuraavista avioehtosopimusta koskevista väitteistä ei pidä paikkaansa? Oikea vastaus kysymykseen on A. Avioehtosopimus voi olla pätevä, vaikka sitä ei olisi päivätty. Perhe- ja perintöoikeuden alkeet -teoksen sivulla 262 on kerrottu, että (A)vioehtosopimuksen, jotta se olisi pä- 13

15 tevä, tulee olla päivätty Siten myös päiväys, päinvastoin kuin esimerkiksi testamentissa, on sopimuksen pätevyyden edellytys. Näin ollen väittämä A ei pidä paikkaansa. Sen sijaan väittämät (A)vioehtosopimuksen todistajien ei tarvitse olla paikalla, kun puolisot allekirjoittavat asiakirjan (vaihtoehto B), (A)vioehtosopimus tulee voimaan vasta, kun se on rekisteröity (vaihtoehto C) ja (A)laikäisen kihlakumppanin solmiman avioehtosopimuksen pätevyys edellyttää edunvalvojan kirjallista hyväksyntää pitävät paikkansa ja ovat näin ollen vääriä vastauksia kysymykseen. Perhe- ja perintöoikeuden alkeet -teoksen sivulla 263 on kerrottu, että (T)odistajien tulee olla esteettömiä. Heidän ei tarvitse olla paikalla avioehtoa laadittaessa eikä oikeuskäytännössä omaksutun kannan mukaan edes silloin, kun puolisot allekirjoittavat asiakirjan. Sivulla 263 on niin ikään kerrottu, että (A)vioehtosopimus tulee voimaan, kun se on rekisteröity. Edelleen sivulla 262 on todettu, että alaikäisen henkilön kohdalla (P)ätevä avioehtosopimus edellyttää edunvalvojan kirjallista hyväksyntää. Tämä sääntö soveltuu aina silloin, kun kysymys koskee alaikäisen kihlakumppanin solmimaa avioehtosopimusta. 6. Tehtävän kuudennessa kohdassa on kysytty mikä seuraavista osituksen esisopimusta koskevista väitteistä ei pidä paikkaansa? Oikea vastaus kysymykseen on D. Jos osituksen esisopimus on kirjallinen, se korvaa sellaisenaan osituksen. Perhe- ja perintöoikeuden alkeet -teoksen sivulla 289 on todettu nimenomaisesti, että (V)aikka osituksen esisopimus olisi kirjallinen, se ei sellaisenaan korvaa ositusta. Sen sijaan väittämät (O)situksen esisopimus voi olla suullinen (vaihtoehto A), (O)situksen esisopimus voidaan tehdä milloin tahansa avioliiton aikana (vaihtoehto B) ja (O)situksen esisopimusta voidaan tarvittaessa sovitella yleisen varallisuusoikeudellisen sovittelusäännöksen nojalla (vaihtoehto C) pitävät paikkansa ja ovat näin ollen vääriä vastauksia kysymykseen. Perhe- ja perintöoikeuden alkeet - teoksen sivulla 289 on kerrottu, että (O)situksen esisopimusta varten ei ole olemassa erityisiä muotomääräyksiä. Sopimus voi olla myös suullinen. Samalla sivulla on niin ikään kerrottu, ettei osituksen esisopimuksen solmimisajankohdalle ole asetettu rajoituksia. Se voidaan tehdä milloin tahansa avioliiton aikana. Edelleen sivulla 290 on todettu, ettei avioliittolain erityinen sovittelusäännös sovi osituksen esisopimuksen sovitteluun ja siksi osituksen esisopimusta onkin soviteltava yleisen varallisuusoikeudellisen sovittelusäännöksen nojalla. 7. Tehtävän seitsemännessä kohdassa on kysytty mikä seuraavista yhteiselämän lopettamista koskevista väitteistä ei pidä paikkaansa? Oikea vastaus kysymykseen on C. Puolisoiden on tehtävä yhteiselämän lopettamista koskeva hakemus aina yhdessä. Perhe- ja perintöoikeuden alkeet -teoksen sivulla 224 on todettu nimenomaisesti, että (P)uolisot voivat tehdä yhteiselämän lopettamista koskevan hakemuksen toisistaan riippumatta tai yhdessä. Näin ollen puolisoiden ei ole aina tehtävä yhteiselämän lopettamista koskevaa hakemusta yhdessä. 14

16 Sen sijaan väittämät (Y)hteiselämän lopettamista koskeva päätös voi olla voimassa enintään kaksi vuotta (vaihtoehto A), (Y)hteiselämän lopettamista koskevassa asiassa annettu häätöpäätös on mahdollista panna täytäntöön jo ennen kuin se on lainvoimainen (vaihtoehto B) ja (Y)hteiselämän lopettamista koskeva vaatimus voidaan esittää vielä sen jälkeen, kun avioero on tullut lainvoimaiseksi (vaihtoehto D) pitävät paikkansa ja ovat näin ollen vääriä vastauksia kysymykseen. Perhe- ja perintöoikeuden alkeet -teoksen sivulla 225 on kerrottu, että (Y)hteiselämän lopettamista koskeva päätös on voimassa toistaiseksi, kuitenkin enintään kaksi vuotta. Sivulla 224 on puolestaan kerrottu, että (S)en jälkeen, kun tuomioistuin on ottanut kantaa asunnon tarpeeseen, sen tulee velvoittaa toinen puoliso muuttamaan pois yhteisestä kodista. Häätöpäätös voidaan panna heti täytäntöön, vaikka se ei ole saanut lainvoimaa, ellei päätöksessä ole toisin määrätty. Edelleen samalla sivulla on kerrottu, että (Y)hteiselämän lopettamista koskeva vaatimus voidaan esittää avioliiton aikana, avioeroa koskevan oikeudenkäynnin yhteydessä tai vielä sen jälkeen kun avioero on tullut lainvoimaiseksi. 8. Tehtävän kahdeksannessa kohdassa on kerrottu, että oikeuslähteet jaotellaan niiden velvoittavuuden perusteella kolmeen luokkaan. Tämän jälkeen on kysytty mikä seuraavista oikeuslähteistä kuuluu heikosti velvoittaviin oikeuslähteisiin? Oikea vastaus kysymykseen on A. Lain esityöt. Oikeuden ja lainkäytön teoria -teoksen sivuilla on kerrottu, että lain esityöt luetaan heikosti velvoittaviin oikeuslähteisiin. Sen sijaan maan tapa (vaihtoehto B) on vahvasti velvoittava oikeuslähde ja yleiset oikeusperiaatteet (vaihtoehto C) ja reaaliset argumentit (vaihtoehto D) ovat sallittuja oikeuslähteitä. 9. Tehtävän yhdeksännessä kohdassa on kysytty mikä seuraavista Euroopan unionin oikeutta koskevista väitteistä ei pidä paikkaansa? Oikea vastaus kysymykseen on C. Direktiivit velvoittavat välittömästi niiden voimaantulon jälkeen. Oikeuden ja lainkäytön teoria -teoksen sivulla 171 on kerrottu, että (D)irektiivit eivät velvoita välittömästi niiden voimaantulon jälkeen, vaan ne on ensin saatettava jäsenvaltioissa osaksi kansallista lainsäädäntöä. Sen sijaan väitteet Euroopan unionin oikeus menee mahdollisessa ristiriitatilanteessa kansallisten perusoikeuksien edelle silloin, kun se takaa jäsenvaltioiden perustuslakeja laajemman suojan (vaihtoehto A), Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut sitovat kansallisia tuomioistuimia (vaihtoehto B) ja Euroopan unionin oikeuden taustalla olevat arvot ja tavoitteet voivat itsenäisinä oikeuslähteinä syrjäyttää lain sanamuodon (vaihtoehto D) pitävät paikkansa ja ovat näin ollen vääriä vastauksia kysymykseen. Oikeuden ja lainkäytön teoria -teoksen sivulla 172 on kerrottu, että (V)aikka Euroopan unionin oikeus menee perustuslain edelle, niin sen ei voida katsoa menevän mahdollisessa ristiriitatilanteessa kansallisten perusoikeuksien edelle, paitsi silloin kun se takaa jäsenvaltioiden perustuslakeja laajemman suojan. Sivulla 173 on puolestaan kerrottu, että (M)uodollisesti Euroopan unionin tuomioistuimen ja 15

17 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut, joilla on yleisempää merkitystä, sitovat kansallisia tuomioistuimia. Lainkäytössä tuomarin ei tule sivuuttaa niiden oikeuskäytännöstä ilmeneviä yleisiä oikeusohjeita tai normeja. Edelleen sivulla 174 on kerrottu, että Euroopan unionin ja kansallisen oikeuden taustalla olevat arvot ja tavoitteet ovat välillisesti oikeuslähteitä sitä kautta, että lainsäädäntö ja tuomioistuinten ratkaisut ilmaisevat niitä. Mutta ne ovat myös itsenäisiä oikeuslähteitä, jotka ratkaisuperusteina voivat tulla sovellettaviksi yhdessä lainsäädännön ja tuomioistuinten ratkaisujen kanssa tai jopa syrjäyttää ne. 10. Tehtävän kymmenennessä kohdassa on ensiksi kerrottu Tuorin katsoneen, että oikeus koostuu erilaisista tasoista. Tämän jälkeen on kysytty, mikä seuraavista ei ole Tuorin ajattelua silmällä pitäen oikeuden taso? Oikea vastaus kysymykseen on B. Oikeusperiaatteiden taso. Oikeuden ja lainkäytön teoria -teoksen sivulla 196 on mainittu oikeuden tasoina vain oikeuskulttuurin taso (vaihtoehto A), oikeuden syvärakenne (vaihtoehto C) ja oikeuden pintataso (vaihtoehto D). Näin ollen oikeusperiaatteiden taso ei ole Tuorin jaottelussa oikeuden taso. 16

18 TEHTÄVÄ 7 ARVOSTELUPERUSTEET Sivuviittaukset valintakoekirjaan Urpo Kangas, Perhe- ja perintöoikeuden alkeet, OIKEIN Mikäli parisuhteeseen sovelletaan avoliittolakia, avopuolisolla on oikeus vaatia harkinnanvaraista avustusta avopuolisonsa kuolinpesästä. Tämän oikeutensa turvaamiseksi avopuoliso, tässä siis B, voi vaatia pesänjakajan määräämistä kuolleen avopuolisonsa, eli A:n, kuolinpesään avustusvaatimuksen turvaamiseksi. s. 337, OIKEIN Tapauksessa edunvalvontavaltuutus on vahvistettu holhousviranomaisen toimesta, joten se on voimassa ja L virallisesti edunvalvontavaltuutettu. Jos valtakirjassa ei erikseen ole määrätty siitä, että valtuutetun tekemiin oikeustoimiin sovelletaan holhoustoimesta annetun lain säännöksiä edunvalvojan tekemien oikeustoimien luvanvaraisuudesta, valtuutettu voi ryhtyä oikeustoimeen tarvitsematta siihen maistraatin lupaa. Perinnöstä luopuminen on yksi niistä toimista, joihin holhoustoimesta annetun lain mukainen edunvalvoja tarvitsee maistraatin luvan. Koska tehtävän liitteenä olleessa edunvalvontavaltakirjassa ei ollut erikseen määrätty, että valtuutetun tekemiin toimiin sovellettaisiin holhoustoimesta annettua lakia, L edunvalvontavaltuutettuna saa ryhtyä perinnöstä luopumiseen ilman maistraatin lupaa. s. 187, VÄÄRIN Lakiosan suuruutta laskettaessa pesän varoihin on lisättävä perittävän jälkeläiselleen tai ottolapselleen taikka tämän jälkeläiselle tahi näiden puolisoille antamansa sellainen lahja, jolla on ilmeisesti tarkoitettu suosia sen saajaa lakiosaan oikeutetun perillisen vahingoksi. Lahjansaajien henkilöpiiri on siis rajattu todetun mukaisesti tiettyihin sukulaisiin. Omalle aviopuolisolle tai avopuolisolle annettua lahjaa ei voida ottaa huomioon suosiolahjana lakiosan suuruutta määrättäessä. Kun B on ollut A:n avopuoliso, lahjaa ei voida ottaa suosiolahjana huomioon. s

19 4. VÄÄRIN Käytännössä yleinen avio-oikeutta koskeva määräys on sivullisen antamaan lahjaan sisällyttämä määräys, jonka mukaan saajan aviopuolisolla ei ole aviooikeutta tiettyyn omaisuuteen, sen sijaan tulleeseen omaisuuteen eikä tämän omaisuuden tuottoon. Tällaisen määräyksen tekee käytännössä usein lahjansaajan oma vanhempi. Avio-oikeudesta määrääminen on vain omistajan oikeus. Sen jälkeen kun lahjanantaja on luopunut omistajana hallitsemasta omaisuutta, hän ei voi enää määrätä, ettei lahjansaajan aviopuolisolla ole avio-oikeutta lahjoitettuun omaisuuteen. Saajan puolison avio-oikeuden poissulkevaa ehtoa ei voi jälkikäteen liittää lahjoitukseen, ellei tämä puoliso siihen anna suostumusta. Tässä tapauksessa lahjoitta A oli lähes vuosi lahjan antamisen jälkeen eli jälkikäteen selittänyt asiakirjalla, että lahjansaaja X:n puolisolla ei ole avio-oikeutta aikoinaan lahjoitettuun omaisuuteen. Kun puoliso F ei ole asiasta tiennyt eikä hän asiaa hyväksy, ei avio-oikeudesta määrääminen A:n tekemin tavoin ole tehokas. F:llä on avio-oikeus X:n lahjana saamiin asunto-osakkeisiin, joten kannanotto on väärin. s OIKEIN Z:n lakiosan menetystä voi tapauksessa arvioida kahdella perusteella. Ensinnäkin lakiosaperillinen voi hyväksyä testamentin, ja jos hyväksyntä tapahtuu ehdoitta, hyväksyjä menettää lakiosansa. Tämä hyväksyntä voidaan antaa myös heti tiedoksiannon yhteydessä, mutta testamentin tiedoksiantoasiakirjaan ei tässä sisälly mitään hyväksymisilmoitusta eikä mistään käy ilmi, että Z olisi hyväksynyt testamentin sellaisenaan lakiosastaan luopuen. Tässä mielessä on tärkeää erottaa testamentin tiedoksianto ja testamentin hyväksyminen: ne ovat eri asioita. Z ei ole ainakaan testamentin tiedoksisaannin perusteella menettänyt oikeuttaan lakiosaan. Toisaalta lakiosan saaminen edellyttää, että perillinen tekee testamentin saajalle erityisen lakiosailmoituksen. Lakiosailmoitus on tehtävä määräajassa. Aika on kuusi kuukautta luettuna siitä, kun testamentti on annettu lakiosaperilliselle tiedoksi. Tapauksessa testamentti on annettu tiedoksi lakiosaperillinen Z:lle , joten lakiosailmoitukselle varattu aika ei ollut umpeutunut valintakoepäivänä. Z ei tälläkään perusteella ole menettänyt oikeuttaan lakiosaan. Z ei ole X:n esittämillä perusteilla menettänyt oikeuttaan lakiosaan. s ,

20 6. VÄÄRIN Testamentin peruutus voi tapahtua myös suullisesti, eikä testamentin peruutus ole testamentin moiteperuste. Vain testamentin lakiin perustuvaa moitetta koskee kuuden kuukauden määräaika siitä lukien kun perillinen on saanut testamentin tiedoksi. Peruuttamiskanne onkin oma kannetyyppinsä. Perillinen voi sillä saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi sen, onko testamentti tullut peruutetuksi. Kun testamentin peruuttaminen ei ole moiteperuste, testamentin peruutus ei ole sellainen seikka, johon perillisen olisi vedottava testamentin moitteelle varatussa kuuden kuukauden määräajassa. Y:n ei siten tarvitse nostaa peruttamiskannetta kuuden kuukauden määräajassa siitä kun Y on saanut testamentin tiedoksi. s. 450, 452, VÄÄRIN Kuolinpesän varoihin on lisättävä perittävän antama ennakkoperintö, suosiolahja sekä, jos erityisiä vastasyitä ei ole, hänen sellaisissa olosuhteissa tai sellaisin ehdoin eläessään antamansa lahja, että se on tarkoituksensa puolesta rinnastettavissa testamenttiin. Mitä perittävä on eläessään antanut rintaperilliselle, on lain mukaan ennakkona vähennettävä tämän perinnöstä, ellei muuta ole määrätty tai olosuhteisiin katsoen otaksuttava tarkoitetun. Tämä säännös osoittaa sen, että perittävä voi antaa nimenomaisen määräyksen siitä, että lahja ei ole ennakkoperintöä. Koska olettama on tällä tavoin kumottavissa, kumoaminen vaikuttaa myös siihen, ettei lahjaa tällaisessa tilanteessa ole mahdollista ottaa huomioon lakiosalaskelmassa. Tapauksessa A oli määrännyt X:lle antamassaan lahjassa, että se ei ole ennakkoperintöä, joten sitä ei voida ottaa huomioon lakiosalaskelmassa ennakkoperintönä. Lahja voitaisiin periaatteessa ottaa huomioon suosiolahjana, sillä siitä perittävä ei voi määrätä. Kun Z tiedusteli lahjan huomioon ottamista nimenomaan ennakkoperintönä, niin esitetty kannanotto ennakkoperintönä huomioonottamisesta oli väärin. s OIKEIN Ositusta tai perinnönjako ei saa toimittaa, ennen kuin pesän tai vainajan velat on maksettu tai niistä on annettu vakuus. Mikäli ositukseen ja jakoon on kuitenkin ryhdytty ja sittemmin ilmenee, että jaetut varat kokonaisuudessaan tai osa niistä olisi tullut käyttää perittävän tai pesän velkojen maksamiseen, tuomioistuin voi määrätä pesänselvittäjän kanteesta osituksen ja perinnönjaon peräytymään ja velvoittaa osakkaat palauttamaan kaiken osituksessa tai jaossa saamansa omai- 19

21 suuden tai palauttamaan sen arvon. Tapauksessa oli kyse siitä, voiko perinnönjako perääntyä velkojan kanteesta, missä yhteydessä tuomioistuin määräisi osakkaat palauttamaan jaossa saatua omaisuutta tai niiden arvon. Perinnönjako voi kuitenkin peräytyä tehtävässä mainituin seurauksin vain pesänselvittäjän kanteesta, ei siis tiedustelussa mainitun velkojan kanteesta. Näin ollen esitetty kannanotto oli oikein. Perinnönjaon peräytymisessä ei ole kyse osakkaiden henkilökohtaisesta velkavastuusta vainajan veloista (mikä liittyy perunkirjoituslaiminlyönteihin), vaan nimenomaan selvittäjän kanteeseen perustuvasta perinnönjaon peräytymisestä eli Y:n ja X:n mainitsemasta palautusvastuusta. s VÄÄRIN Suomessa on käytössä arvomääräinen lakiosa. Arvomääräiselle lakiosajärjestelmälle on tunnusomaista se, että lakiosaan oikeutetulla perillisellä on oikeus saada lakiosaa vastaava osuus nimenomaan jäämistöön kuuluvasta omaisuudesta edellytyksin, että perittävä on juuri niin testamentissaan määrännyt. Määräyksen tulee olla nimenomainen. Perintökaaren mukaan testamentti on toisaalta perillistä kohtaan tehoton siltä osin kuin se estää häntä saamasta lakiosaansa jäämistöstä tai rajoittaa hänen oikeuttaan määrätä lakiosana tulevasta omaisuudesta. Testamentti on kuitenkin tehokas arvomääräiseen lakiosajärjestelmään perustuen, jos testamentin saaja suorittaa lakiosaan oikeutetulle perilliselle hänen lakiosaansa vastaavan tai siitä puuttuvan määrän rahana kohtuullisen ajan kuluessa eikä rahasuoritusta ole testamentissa nimenomaisesti kielletty. Tapauksessa testamentissa ei ole kielletty rahasuoritusta, joten X voi halutessaan maksaa mahdolliset lakiosat muille lakiosaperillisille eli V:lle, Y:lle ja Z:lle rahalla. Sillä, että kyseessä on legaattitestamentti, ei ole asiassa merkitystä, sillä rahasuoritusoikeus ja toisaalta rahasuoritusvelvollisuus lakiosasta koskee kaikkia testamentteja. V:llä, Y:llä tai Z:lla ei siten ole ehdotonta oikeutta saada CC Oy:n osakkeita lakiosaansa. Asiassa oli myös esillä lakiosan täydennyskanne. Se ei liity kyseiseen tilanteeseen ja testamentattuun omaisuuteen. Se on lahjan tai jonkin muun laskennallisena lisäyksenä huomioon otettavan etuuden saajaan kohdistettava viimesijainen kanne , VÄÄRIN Jos perinnönjakoa ei saada toimitetuksi omaisuusesineet jakamalla jakosääntöjen mukaan, pesänjakajan on haettava tuomioistuimelta omaisuuden myyntilupaa. Oma-aloitteisesti pesänjakaja ei voi ilman osakkaitten yksimielistä suostumusta muuttaa jäämistöomaisuutta rahaksi. Sääntöön ei ole poikkeusta. Myyntilupa-asian ratkaisee perittävän viimeisen kotipaikan käräjäoikeus. Pesänjakaja ei 20

22 siis voi myydä A:n kuolinpesästä mitään esineitä (olipa ne minkä laatuisia tahansa) ilman osakkaiden yhteistä suostumusta tai tuomioistuimen lupaa. Tärkeää oli huomata, että tapauksessa kyse oli nimenomaan pesänjakajasta, ei pesänselvittäjästä. Pesänselvittäjällä on oikeus oma-aloitteisesti luovuttaa irtainta omaisuutta, mutta vain pesänselvityksen suorittamiseksi. s