OHJEITA TUTKIELMAN KIRJOITTAJILLE

Transkriptio

1 JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO Kasvatustieteiden laitos Kasvatustiede ja aikuiskasvatustiede päivitetty versio. Tutkimuksenteon tarkat ohjeet löytyvät teoksesta Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara P Tutki ja kirjoita. Helsinki: Tammi. OHJEITA TUTKIELMAN KIRJOITTAJILLE 1 Ulkoasu 1.1 Nimiösivu Tutkielman nimiösivu on liitteen 1 mukainen. Tekstin pistekoon voi valita työn ja tekijän nimien pituuden mukaan siten, että kokonaisuus on esteettisesti tasapainoinen. 1.2 Kirjasintyyppi ja tekstipalstan koko Perusmerkkilajiksi valitaan Palatino, Times, Times Roman, Times New Roman tai Helvetica. Pistekoot ja rivivälit on lueteltu liitteessä 2. Vasen marginaali on 4 5 cm ja oikea 2 cm, jolloin palstan leveys on noin 15 cm. Ylä- ja alamarginaali ovat noin 2,5 cm, jolloin sivulle mahtuu noin 27 tekstiriviä. Tärkeintä on pyrkiä noudattamaan tekstinasettelun ohjeen mukaista logiikkaa (rivivälit, sisennys jne.; ks. tekstimallia liitteestä 3). Ulkoasun mallina voi käyttää tässä olevia liitteitä 2 5. Liitteet 3 5 ovat otteita kasvatustieteen laitoksen julkaisusta 2/1992: Maritta Hännikäinen, Roolileikkiin siirtyminen leikin kehitysvaiheena.

2 1.3 Otsikointi Otsikot aloitetaan vasemmasta marginaalista. Otsikoinnissa käytetään yleensä hierarkkista numerointia. Pääotsikko (1-numeroinen) aloittaa aina uuden sivun. Pääotsikko kirjoitetaan isoin kirjaimin, lihavoituna pistekoolla 17. Alaotsikot kirjoitetaan pienin lihavoiduin kirjaimin pistekoolla 14. (Muitakin pistekokoja voi otsikoissa käyttää.) Kappaleiden teksti aloitetaan 1,5 cm sisennettynä. Ensimmäistä otsikon jälkeistä kappaletta ei kuitenkaan sisennetä. Sisennyksen oikea reuna on oikea marginaali. (Sisennys siis kirjoitetaan marginaaliin saakka.) Sisennys erotetaan muusta tekstistä kahdella rivivälillä (ylä- ja alapuolelta). 1.4 Taulukot ja kuviot Taulukot ja kuviot numeroidaan arabialaisin numeroin yhtäjaksoisesti kumpikin omana numerosarjanaan. Taulukon ja kuvion selitysteksteineen tulee olla ymmärrettävissä ilman varsinaisen tekstin lukemista. Selitystekstin riviväli on tiheämpi kuin varsinaisen tekstin. Taulukon selitysteksti sijoitetaan taulukon yläpuolelle, kuvion selitysteksti taas kuvion alapuolelle. Taulukon sarakkeita ei eroteta toisistaan pystyviivoin. Ennen taulukon nimeä jätetään kaksi riviväliä, samoin taulukon jälkeen ennen tekstin aloittamista. Kuvion nimen jälkeen jätetään kaksi riviväliä ennen tekstiä. Taulukon ja kuvion jälkeistä kappaletta ei sisennetä. Jos taulukkoa joudutaan jatkamaan seuraavalle sivulle, kirjoitetaan sivun oikeaan alareunaan sulkeisiin (jatkuu). Seuraavalle sivulle kirjoitetaan vasemmalle ylös taulukon numero ja sulkeisiin jälleen sana jatkuu, esimerkiksi TAULUKKO 5. (jatkuu). Sivut on pyrittävä kirjoittamaan täyteen. Tekstissä olevat viittaukset kuvioihin ja taulukoihin tehdään numeroviittauksin, esimerkiksi (taulukko 2) tai (kuvio 3), joten teksti voi jatkua taulukosta tai kuviosta huolimatta. Täten esimerkiksi taulukko voidaan siirtää seuraavalle sivulle, ellei se mahdu jäljellä olevaan sivutilaan. Sanat taulukko ja kuvio kirjoitetaan yleensä isoin kirjaimin silloin, kun ne ovat taulukon ja kuvion otsikon yhteydessä. Ohjeita taulukoiden ja kuvioiden laatimisesta ja esittämisestä on teoksessa Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara P. Tutki ja kirjoita (2007). Esimerkkitaulukko liitteessä Sisällysluettelo Sisällysluettelo tehdään sitten, kun muu teksti on puhtaaksikirjoitettu. Sisällysluettelo on julkaisun alussa abstraktisivun jälkeen. Luettelo kirjoitetaan otsikoiden hierarkian mukaan porrastettuna. Myös liitteet merkitään sisällysluetteloon. Sisällysluettelon otsikoksi merkitään lyhyesti SISÄLTÖ tai SISÄLLYS. Pistekoko on sama kuin muussa tekstissä. Malli sisällysluettelosta on liitteenä 4.

3 3 1.6 Sivujen numerointi Sivunumerointi aletaan laskea nimiösivulta, ja numerointi jatkuu yhtäjaksoisena viimeiseen tekstiä sisältävään sivuun. Myös liitesivut ja lähdeluettelo sisältyvät yhtäjaksoiseen sivunumerointiin. Ensimmäinen sivunumero merkitään kuitenkin vasta varsinaisen tekstin ensimmäisen pääotsikon - jälkeiselle sivulle. Huom! Pääotsikkosivuille ei merkitä numeroa näkyviin. Sivujen numerot merkitään arabialaisin numeroin ilman pistettä oikeaan ylävierukseen tekstin kanssa samaan vertikaalilinjaan, 2 cm paperin yläreunasta. 2 Liitteet Liitteet merkitään arabialaisin numeroin yhtäjaksoisesti (ei 1, 1a, 1b, jne.). Pieniä liitteitä voi sijoittaa useita samallekin sivulle. Liitteiden liitteitä on vältettävä. Kirjoittajan on erityisesti harkittava, mitä liitteitä hän työhönsä liittää. Kuten edellä huomautettiin, liitteet mainitaan täydellisesti otsikoituina myös sisällysluettelossa. 3 Lähdeluettelo ja -viitteet Lähdeluettelon malli on liitteenä 5. Pistekoko on lähdeluettelossa sama kuin muussakin tekstissä. Lähdeluettelossa ei käytetä kursivointeja, ei myöskään sulkeita vuosiluvun ympärillä tms. (ks. mallia). Lähdeluettelon laadinnan sekä tekstiviitteiden merkinnän ohjeistona voi käyttää teosta Hirsjärvi ym. (2007) Tutki ja kirjoita. Lähteestä ilmoitetaan tekijän sukunimi ja etunimen alkukirjain (-kirjaimet), painovuosi (ilman sulkeita), teoksen nimi, julkaisupaikka eli kustantajan kotipaikka (ei siis kirjapainon paikka) ja kustantaja. Kustantaja ilmoitetaan niin lyhyesti kuin mahdollista mutta selvästi. (Ei McGraw Hill Company, Inc. vaan McGraw Hill.) Aikakauslehtien ja toimitettujen tai muiden kokoomateosten artikkeleista kirjoitetaan sivunumerot lähdeluetteloon. Lähteet merkitään sukunimien aakkosjärjestyksen mukaan. Saman kirjoittajan lähteet asetetaan järjestykseen julkaisuvuoden mukaan, varhaisin ensin. Saman tekijän samana vuonna ilmestyneet julkaisut asetetaan julkaisujen nimen mukaan aakkosjärjestykseen ja erotetaan pienellä kirjaimella (esim. 1990a; 1990b.) Jos kirjoittajalla on julkaisuja toisen tai toisten kanssa ja hänet

4 on mainittu ensimmäisenä kirjoittajana, tällaiset julkaisut tulevat lähdeluetteloon omassa kronologisessa järjestyksessään yksin kirjoitettujen jälkeen. Jokaisen käytetyn viitteen tulee löytyä lähdeluettelosta, ja jokaisen lähdeluettelossa olevan lähteen pitää esiintyä viitteissä ainakin kerran. 4 4 Tiivistelmä (abstrakti) Tiivistelmä (abstrakti) palvelee tutkimustietojen välittämistä tietojärjestelmiin. Se selvittää lukijalle suppeassa muodossa julkaisun sisällön. Tiivistelmä laaditaan itsenäiseksi supistelmaksi julkaisun sisällöstä niin, että se on ymmärrettävissä ilman alkuperäistä julkaisuakin. Tiivistelmä muodostuu työtä koskevista opastavista eli bibliografisista tiedoista sekä varsinaisesta tiivistelmäosasta. Bibliografiset tiedot otetaan työn nimiösivulta, ja ne merkitään siinä olevassa muodossa. Tietäväinen, Tiina. ÄIDIT JA ISÄT LASTENSA KASVATTAJINA Kasvatustieteen pro gradu -työ. Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen laitos, sivua. Julkaisematon. Tiivistelmästä tulee käydä ilmi tutkimuksen tarkoitus ja kohde (mitä ja miksi on tutkittu), tutkimusmenetelmät (miten) sekä tärkeimmät tutkimustulokset ja johtopäätökset (tutkimuksen keskeinen anti). Tiivistelmän kielen tulee perustua tutkimuksessa käytettyyn käsitteistöön. Kielenkäytössä karsitaan turhat sanat, mutta käytetään täydellisiä virkkeitä. Tiivistelmässä ei saa esiintyä taulukoita eikä graafista esitystä. Siinä ei myöskään viitata toisiin kirjoituksiin. Tiivistelmän maksimipituus on 250 sanaa. Se kirjoitetaan rivivälillä 1 ja sen tulee mahtua yhdelle sivulle. Kappalejako on suositeltava, mikäli tiivistelmän pituus ylittää 50 sanaa. Tiivistelmän paikka on työn nimiölehteä seuraavalla sivulla. Tiivistelmän loppuun merkitään hakusanat, 1 7 teoksen sisältöä kuvailevaa asiasanaa. Näistä sanoista ensimmäiset valitaan työn nimekkeestä, muiden valinnassa käytetään Psychological Abstracts, EUDISED tai ERIC -asiasanaluetteloita (tesaurus)

5 5 LIITE 1: Tutkielman kansilehti Tiina Tietäväinen ÄIDIT JA ISÄT LASTENSA KASVATTAJINA Kasvatustieteen pro gradu -tutkielma Syyslukukausi 2007 Kasvatustieteiden laitos Jyväskylän yliopisto

6 6 LIITE 2: Tekstin asettelu Perusmerkkilaji: Palatino, Times, Times Roman, Times New Roman, Helvetica Pistekoko pääotsikoissa 17 pt alaotsikoissa 14 pt muissa otsikoissa ja tekstissä 12 pt Riviväli tekstissä 1,5 tai 2 taulukoissa, sisennyksissä ja kuvioiden selityksissä 1 tai 2 alaviitteissä 1 tiivistelmässä 1 Sivulle mahtuu noin 27 riviä. Sivuilla ylä- ja alamarginaalit ovat 2,5 cm, vasen marginaali 4 5 cm ja oikea 2 cm. Kappaleet erotetaan toisistaan 1,5 cm:n sisennyksellä. Korostukset tehdään kursiivilla. Tehosteiden käytössä pitää olla säästeliäs.

7 7 LIITE 3: Näyte tutkielman tekstistä (Näytteessä on vain otteita luvusta 6.7.) 6.7 Leikin ohjaus Leikin ohjauksen tarkastelussa jouduttiin käyttökelpoisen piagetilaisen arviointimenetelmän puuttuessa tekemään kompromissi ja arvioimaan sitä Sladen (1987) käyttämän McCunen ( ) kehittämän leikin ohjaustapoja koskevan arviointimenetelmän avulla (liite 12). Sladen tutkimuksessa, joka suoritettiin strukturoidussa tilanteessa, tarkasteltiin leikin ohjauksen vaikutusta leikin kestoon sekä leikin symboliseen tasoon, jonka määrittelyyn käytettiin Nicolichin (1977) menetelmää (liite 6). Taulukko 5 osoittaa, kuinka kasvattajien toiminta Marin leikin ohjaamisessa sijoittui näihin luokkiin. TAULUKKO 5. Kasvattajan ohjaavat toimenpiteet McCunen menetelmän mukaan arvioituna Osallistumistapa n % 1. Kasvattaja ei osallistu Kommentointi (näistä riitaan tai konfliktiin liittyviä 4 ja leikin lopetukseen liittyviä 2) 3. Interaktio (näistä riitaan tai konfliktiin liittyviä 39, leikin lopetukseen liittyviä 40 ja leikkitilaan liittyviä 3) Kokonaisleikkiaikana (358 min) yhteensä McCune, L. (1984) A manual for analyzing free play: Experimental edition. Unpublished manuscript. Douglass College, Rutgers University.

8 8 LIITE 4: Näyte sisällysluettelosta SISÄLTÖ 1 LEIKIN TUTKIMUS - VARHAISKASVATUSTUTKIMUKSEN VALKEA LÄIKKÄ? Leikin tutkimuksen nykytila Yksi johtopäätös tilanteesta MITÄ LEIKKI ON? Leikisti esittäminen ja symbolileikki Roolileikki TUTKIMUKSEN ONGELMAT JA SUORITUSTAPA LEIKIN KEHITYS PIAGET'N TEORIASSA Piaget'n kritiikki aikaisemmille leikin lajien luokitteluille ja argumentit uudelle luokittelutavalle Kognitiivinen rakenne luokittelun kriteerinä Leikin kolme lajia Harjoitteluleikin ja symbolileikin välinen suhde Leikin synty ja kehitys sensomotorisella kaudella Siirtymä symbolileikkiin Symbolileikin kehitys esioperationaalisella kaudella Symbolileikit konkreettisten operaatioiden kaudella sekä sääntöleikit Leikin assimilatiivisen luonteen selittäminen Leikin tulkinta ajattelun struktuurin avulla Leikki ja sille rinnakkainen toiminta: imitaatio Leikin sosiaalinen aspekti Kehityskuvaus ja malli roolileikkiin siirtymisestä ROOLILEIKIN KEHITYS PIAGETILAISEN TUTKIMUKSEN VALOSSA Symbolisten skeemojen ja toimijaroolien kehitys Esineiden käytön kehitys Esineiden korvaaminen toisella esineellä Esineen korvaaminen pelkällä mielikuvituksella...67

9 9 LIITE 5: Näyte lähdeluettelosta LÄHTEET Argyle, M Cooperation: The basis of sociability. London and New York: Routledge. Askola-Vehviläinen, S vuotiaiden päiväkotilasten toiminnasta ns. vapaan leikin tilanteissa ja sen yhteyksistä lasten kotona tapahtuvaan toimintaan. Helsingin yliopisto. Kasvatustieteen pro gradu -tutkielma. Bae, B Observasjon i barnehagesammanhang - en problematisering. Teoksessa R. J. Pettersen, M. Lande & J. B. Lie (toim.) Barn och vuxna i barnomsorg. Del 1. Barns utveckling. Lund: Studentlitteratur, Bakeman, R. & Brownlee, J. R The strategic use of parallel play: A sequential analysis. Child Development 51, Barnes, K. E Preschool play norms: A replication. Developmental Psychology 5, Bateson, G A theory of play and fantasy. Psychiatric Research Reports 2, (Alkuperäinen teos ilmestyi 1954.) Bateson, G The message "This is play". Teoksessa R. E. Herron & B. Sutton-Smith (toim.) Child's play. New York: Wiley, (Alkuperäinen julkaisu ilmestyi 1956 teoksessa B. Schaffner (toim.) Group processes. New York: Josiah Macy Foundation, ) Bretherton, I. 1984a. Representing the social world in symbolic play: Reality and fantasy. Teoksessa I. Bretherton (toim.) Symbolic play. The development of social understanding. Orlando, FL: Academic Press, Bretherton, I. (toim.) 1984b. Symbolic play. The development of social understanding. Orlando, FL: Academic Press, esipuhe. Bretherton, I Pretense: Practicing and playing with social understanding. Teoksessa G. Brown & A. Gottfried (toim.) Play interactions: The role of toys and parental involvement in children's development. (Painopaikkaa ei ole mainittu teoksessa.) Johnson & Johnson, Brodzinsky, D. M., Sigel, I. E. & Golinkoff, R. M New directions in piagetian theory and research: An integrative perspective. Teoksessa I. E. Sigel, D. M. Brodzinsky & R. M. Golinkoff (toim.) New directions in piagetian theory and practice. Hillsdale, NJ: Erlbaum, Bruner, J The nature and uses of immaturity. American Psychologist 27,