2010 Kuntoutus. Taataan työkyky mahdollisimman monelle. Vaikeavammaisten aivoverenkiertohäiriökuntoutujien kuntoutuksen nykykäytännöt Suomessa

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "2010 Kuntoutus. Taataan työkyky mahdollisimman monelle. Vaikeavammaisten aivoverenkiertohäiriökuntoutujien kuntoutuksen nykykäytännöt Suomessa"

Transkriptio

1 Veijo Notkola Taataan työkyky mahdollisimman monelle Tuulikki Sjögren, Atte Hänninen, Annaliisa Kankainen, Jaana Paltamaa, Sinikka H. Peurala ja Ari Heinonen Vaikeavammaisten aivoverenkiertohäiriökuntoutujien kuntoutuksen nykykäytännöt Suomessa Seija Haapasalo ja Johanna Korkeamäki Opi oppimaan -hanke kehitti palveluita aikuisten oppimisvaikeuksiin Erkki Kemppainen Kuntoutus, osallisuus ja esteettömyys Marjut Rantanen Kuntoutuksen vaikuttavuuden seuranta ja yhteistyö terveyden- ja työterveyshuollon kanssa osaksi kuntoutuksen arkea HyvinvointiNetin avulla Markku Laatu, Anna-Liisa Salminen, Laura Kalliomaa-Puha, Ilona Autti-Rämö Setelillä kuntoon? Elina Mäenpää ja Elisa Lehtonen Kun läheinen ei jaksanut elää itsemurhan tehneiden läheisten kuntoutuskurssit Elina Voutila Aslak oppimisprosessina - miten aikuiskasvatuksen ideoita voidaan soveltaa kuntoutuskursseilla 2010 Kuntoutus 3

2 P Ä Ä K I R J O I T U S Veijo Notkola Taataan työkyky mahdollisimman monelle Pidempi työelämä, työssä jatkaminen. Harva se päivä saadaan milloin mistäkin lehdestä lukea, millä reseptillä työuria pitää jatkaa ja miten tärkeästä asiasta on kyse. Suomen nykyhallitus yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa on asettanut tavoitteeksi nostaa eläkkeellesiirtymisiän odotetta vähintään kolmella vuodella vuoteen 2025 mennessä. Erityistä huomiota on annettu sille, miten pitkittyviin työkyvyttömyystapauksiin voitaisiin puuttua ajoissa. Mielestäni Suomen eläkelainsäädäntö on ajan tasalla. Ihmiset voivat joustavasti jäädä pois aktiivisesta työelämästä ikävälillä 63 ja 68 vuotta. Mitä pidempään työelämässä jatketaan, sitä parempaa eläkettä saadaan. Lisäksi käytössä on vuorotteluvapaa, osa-aikaeläke ja muita järjestelmiä, joilla voidaan keventää työtä tai työssäoloa ennen varsinaiselle eläkkeelle siirtymistä. Väestöennusteiden mukaan 63-vuotiaan jäljellä oleva elinaika nousee vuoteen 2025 mennessä miltei neljällä vuodella. Hannu Uusitalo kirjoittaa Eläketurvakeskuksen selvityksiä -sarjassa 2010:1, että pitenevästä elinajasta ainakin osa voitaisiin käyttää työhön. Tällä olisi myönteisiä seurauksia eläkejärjestelmän, työmarkkinoiden ja julkisen talouden kannalta. Kuten Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Guy Ahonen Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla kirjoittaa, on arvioitu, että toteutuneen eläkeiän kohoaminen kolmella vuodella lisäisi kansantalouden työpanosta kahdeksalla miljardilla eurolla vuodessa. Erilaisia yritystason työhyvinvointiohjelmia, tyky-ohjelmia ja muita vastaavia on ollut käytössä ainakin 1990-luvun loppupuolelta asti. Euroopan tilastovirasto Eurostat ennusti jo 1990-luvun loppupuolella, että Suomen väestöllinen huoltosuhde tulisi vuonna 2030 olemaan hieman huonompi kuin esimerkiksi Ruotsissa, Ranskassa, Saksassa ja Italiassa ja Isossa-Britanniassa. Ero muhin maihin on kuitenkin pieni. Jos Ruotsissa huollettavia Kuntoutus

3 yhtä vuotiasta kohti vuonna 2030 on 0.82, on Suomessa vastaava luku Ranskassa sama luku oli tuonaikaisen ennusteen mukaan Minusta ero muihin maihin on jokseenkin minimaalinen. Samassa veneessä ollaan muiden maiden kanssa eikä väestörakenne Suomen venettä keikuta sen enempää kuin yleensäkin Euroopan maita. kuntoutuksen yhteydessä on edelleenkin nostettu esille se, että työnjaossa on parantamisen varaa ja että se ei tavoita ajoissa esimerkiksi mielenterveysongelmaisia. On kuitenkin muistettava, että mielenterveysongelmien lisäksi toinen suuri ryhmä, joka vie ihmisiä työkyvyttömyyseläkkeelle ennenaikaisesti, on liikuntaelinten sairaudet. Tärkeämpi kuin väestöllinen huoltosuhde on niin sanottu taloudellinen huoltosuhde, jossa lasketaan kutakin työllistä kohden työttömät ja työvoiman ulkopuolella olevat. Taloudelliseen huoltosuhteeseen vaikuttaa esimerkiksi se, miten nopeasti nuoret työllistyvät, miten hyvin maahanmuuttajat kotoutetaan (maahanmuuttajien työttömyysaste on huomattavasti kantaväestöä korkeampi), millainen on yleensäkin työllisyystilanne tai missä iässä joudutaan työkyvyttömyyseläkkeelle. Ammatillisen kuntoutuksen työnjakoon liittyy myös se, että kuntoutuksen alkaessa pitäisi olla tiedossa, mitä on tehty aiemmin. Toiveeni on myös, että työterveyshuolto tavoittaisi samaisen köyhän ja kipeän joukon entistä aiemmin, tuntisi kuntoutuksen mahdollisuudet ja toimisi entistä paremmassa yhteistyössä kuntouttajien kanssa. Työttömien työterveyshuolto ei toivottavasti jää kokeiluksi, joka unohtuu kaiken muun kehittämisen joukkoon. Taloudellinen huoltosuhde paranee kuin itsestään jos työtä on tarjolla, työkyky on hyvä ja asenne on kohdallaan eli työtä halutaan tehdä silloin kun sitä on tarjolla. Jo aiemmin mainittu Eläketurvakeskuksen selvitys kertoo, että mitä parempi yleinen työmarkkinatilanne on, sitä vähäisempää on ikääntyneissä alttius vetäytyä työmarkkinoilta. Kuntoutuksella ei työn tarjolla oloon voida kovin paljoa vaikuttaa, mutta työkykyyn ja asenteeseen kyllä. Työkyvyttömyyseläkkeistä noin kaksi kolmasosaa alkaa työntekijäammateissa. Jos näissä ammateissa eläkealkavuus laskisi asiantuntija-ammattien tasolle, pienenisi alkavuus noin 36 %. Käsitykseni on, että kaikesta hyvästä terveydestä huolimatta Suomi on maa, jossa sosioekonomiset terveyserot ovat edelleen muuta Eurooppaa suurempia eivätkä erot ole pienentyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kuntoutuksen pitää kohdentua niihin, jotka sitä todella tarvitsevat eli köyhiin ja kipeisiin. Tälle joukolle tarvitaan oikea-aikaista ja viivytyksetöntä kuntoutusta. Erityisen tärkeää on nuorten työkyvyttömyyseläkkeiden ehkäisy. Kelan Perhepiirissä-kirja kertoo, että teiniikäisinä laitoshoitoon sijoitetuista nuorista miehistä neljännes on joko työttömänä tai eläkkeellä. Kaikki nuoret pitäisi siis saada työllistymään ja jos työssä syntyy tarvetta työkyvyn parantamiseen, on kuntoutusta oltava tarjolla. Ammatillisen PK-yritysten ja terveyskeskustyöterveyshuollon kehittämisestä on puhuttu paljon ja pitkään, varmasti 20 vuotta. Epäilen, että jos tehtäisiin laskelmia siitä, paljonko yhtä työntekijää kohden työterveyseuroja käytetään PKyrityksissä ja lukua verrattaisiin isoihin yrityksiin, olisi summa PK-puolella paljon pienempi. Tähän tulisi saada vihdoinkin korjaus. Heikosti, vaikkakin lakisääteisesti järjestetty työterveyshuolto tarkoittaa yleensä sitä, että työhyvinvointikin on huonosti järjestetty. Kaikki sellaiset hankkeet, joissa PK-yritysten tilannetta tässä suhteessa yritetään parantaa, ovat tärkeitä. Tarvitaan myös kuntoutusneuvontaa. Kaiken lisäksi Suomessa on paljon köyhiä ja kipeitä, jotka todella haluaisivat osallistua työelämään, jos heitä siinä hieman tuettaisiin. 60 % eityöllisistä, joilla on terveysongelmia, voisivat oman arvionsa mukaan olla töissä, jos saisivat siihen hieman tukea. Alussa mainitussa asiantuntijaammattiryhmissä on paljon sellaisia, jotka jatkavat työuraansa aina 68 ikävuoteen asti. Suodaan se heille. Olen varma, että työllisyystilanteen parantuessa tämä joukko jatkaa työuraansa, etenkin jos työ on itsenäistä, suhteet työtovereihin ovat kunnossa ja työ on mielenkiintoista ja vaihtelevaa. Jos palkka on huono, työ on pakkotahtista, kiire vaivaa eikä tieto kulje, houkuttaa eläke varmasti. Suuri ongelma on edelleenkin se, että monella terveys pettää ennen 63 ikävuotta. On suuri onni olla työelämässä pitkään. Taataan tämä onni mahdollisimman monelle. 2 Kuntoutus Kuntoutus

4 T I E T E E L L I N E N A R T I K K E L I Tuulikki Sjögren, Atte Hänninen, Annaliisa Kankainen, Jaana Paltamaa, Sinikka H. Peurala ja Ari Heinonen Vaikeavammaisten aivoverenkiertohäiriökuntoutujien kuntoutuksen nykykäytännöt Suomessa Alueellisten erojen ja kuntoutussuunnitelman laatijatahon vaikutusten tarkastelua Johdanto Aivoverenkiertohäiriö (AVH) on aivojen verenkierron häiriön yleisnimitys. Häiriön syynä voi olla aivoinfarkti, aivoverenvuoto tai lukinkalvonalainen verenvuoto. Aivoverenkierron häiriöstä johtuvaa pysyvää toimintakyvyn alenemaa kutsutaan Suomessa aivohalvaukseksi (Aivoinfarkti 2006). AVH on suomalaisille hyvin yleinen sairaus. Aivohalvaus- ja dysfasialiiton mukaan Suomessa elää aivohalvauksen sairastanutta ja vuosittain tautiin sairastuu keskimäärin noin suomalaista, joista neljännes on työikäisiä. AVH:n sairastaneista jää hoivattaviksi prosenttia ja pitkäkestoista kuntoutushoitoa tarvitsee noin 40 prosenttia ( Suomessa on viime vuosina selvitetty AVHkuntoutuksen nykykäytäntöjä. Aivohalvaus- ja dysfasialiitto ry:n vuonna 2006 toteuttama tutkimus kohdistui AVH-kuntoutuksen alkuvaiheeseen. Tutkimustulosten mukaan erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon moniammatillisessa kuntoutuksessa havaittiin maantieteellistä eriarvoisuutta. Parhaimmillaan yli 40 % sairastuneista pääsi moniammatilliseen, suositusten mukaiseen kuntoutukseen, huonoimmillaan vain muutama prosentti sairastuneista sai laajaalaista kuntoutusta sairauden ensimmäisinä kuukausina. (Takala 2010). Samaan aikaan vuonna 2006 käynnistyi Kansaneläkelaitoksen (Kela) kehittämistoiminnan määrärahoilla vaikeavammaisten lääkinnällisen kuntoutuksen kehittämishanke (VAKE), jossa painopiste oli akuuttivaiheen jälkeisessä kuntoutuksessa. Laajan tutkimus- ja kehittämishankkeen tavoitteena on muun muassa parantaa vaikeavammaisten kokonaistilanteen arviointia, kuntoutussuunnitelmien käyttöä ja laatua sekä parantaa kuntoutuksen yksilöllisyyttä, vaikuttavuutta, seurantaa ja ammattiryhmien välistä yhteistyötä. Lisäksi tavoitteena on tarkastella kuntoutussuunnitelmien ja -päätösten ja eri ammattiryhmien toteuttaman kuntoutuksen tasavertaisuutta. Nykykäytäntöihin liittyvien tutkimusten lisäksi Suomessa on tehty viime vuosina useita suosituksia, jotka ohjaavat AVH-kuntoutusta. Aivoinfarkti Käypä hoito -suosituksessa, Aivoinfarktin ja TIA:n hoitosuosituksessa sekä Äkillisten aivovaurioiden jälkeinen kuntoutus - konsensuslausumassa korostetaan AVHkuntoutujan tarpeesta lähtevää aktiivista, intensiivistä ja moniammatillista kuntoutusta (Aivoinfarkti Käypä hoito -suositus 2006, Meretoja ym. 2008, Wikström ym. 2009). Käypä hoito -suositusten (2006) mukaan kuntoutus tulisi aloittaa heti, kun potilaan tila on riittävän vakaa ja aktiivista kuntoutusta tulisi jatkaa niin kauan kuin oleellista toipumista tapahtuu. Kuntoutujille, jotka voivat osallistua aktiivisesti kuntoutukseen ja joiden toimintakyky on heikentynyt, tulisi tehdä toimintakyvyn parantamiseen tähtäävä kuntoutussuunnitelma, ja sitä tulisi tarkistaa tarvittaessa potilaan tilan muuttuessa. Kuntoutussuunnitelmien laadussa on todettu olevan kuitenkin selkeitä puutteita (Kari & Puukka 2001, Paltamaa ym. 2009). Esimerkiksi Paltamaan ym. vuonna 2009 julkaiseman tutkimuksen mukaan kuntoutussuunnitelmat olivat laadultaan edelleen heikkoja ja niiden sisältö antoi huonosti tietoa kuntoutuspäätöksen tekemistä, kuntoutuksen toteutusta ja seurantaa varten. Tutkimus perustui VAKE-hankkeen tutkimukseen, jossa tutkijat analysoivat sadan vaikeavammaisen AVH- ja MS-kuntoutujan kuntoutuspäätökset, niihin liittyvät kuntoutussuunnitelmat ja niitä edeltävät terapiapalautteet. Myös aikaisemmin julkaistuissa VAKE-hankkeen alustavissa tutkimustuloksissa avofysioterapeuttien mielipiteissä havaittiin selviä mielipide-eroja kuntoutuksen suunnitteluun ja päätöksentekoon liittyvissä asioissa. Avofysioterapeuteista 44 % ilmoitti, että yksilöllinen laitoskuntoutusjakso ei sisältynyt juuri kenenkään AVH-kuntoutujan kuntoutuspäätökseen, kun taas 40 % oli sitä mieltä, että yksilöllinen laitoskuntoutusjakso sisältyi useimpien tai lähes kaikkien AVHkuntoutujien kuntoutuspäätökseen. Vastaavasti 47 % arvioi, että AVH-kuntoutujien kuntoutussuunnitelmassa tarkkaa päätavoitetta ei ollut ilmoitettu juuri koskaan tai harvoin, kun taas 41 % oli sitä mieltä, että tämä oli ilmoitettu useimpien tai lähes kaikkien suunnitelmassa. Lisäksi fysioterapeuteista 32 % arvioi, että ei ollut juuri koskaan tai harvoin saanut tarvittavia tietoja fysioterapian käynnistämiseksi, kun taas 49 % koki, että oli saanut useimmiten tai lähes aina tai aina tarvittavat tiedot kuntoutussuunnitelmasta fysioterapian käynnistämiseksi. Alustavissa tutkimustuloksissa, kun tilastollisena menetelmänä käytettiin kahden muuttujan välisiä analyysejä, vastauksissa olleella vaihtelulla ei ollut tilastollisesti merkitsevää riippuvuutta erikoissairaanhoitopiirien tai kuntoutussuunnitelman laatijatahojen välillä (Sjögren ym. 2008). Tässä VAKE-hankkeen avofysioterapeuttien nykykäytäntöjen uudessa 4 Kuntoutus Kuntoutus

5 kolmen muuttujan välisessä analyysissa haluttiin selvittää lisää alueellisten erojen ja kuntoutussuunnitelman laatijatahon mahdollisia vaikutuksia vaikeavammaisten AVH-kuntoutujien nykykäytäntöihin Suomessa. Tutkimuksen hypoteesina on, että vaikeavammaisten AVH-kuntoutujien kuntoutussuunnitelmissa ja -päätöksissä on eroja, jotka liittyvät sekä alueellisiin eroihin että kuntoutussuunnitelmien laatijatahoihin. Aineisto ja menetelmät Tutkimuksen kohdejoukko Tutkimuksen kohdejoukkona olivat yksityiset avofysioterapian palveluntuottajat, (=fysioterapian palveluntuottajat), joilla oli vuonna 2007 voimassa oleva sopimus Kelan vaikeavammaisten lääkinnällisistä avokuntoutuspalveluista ja Kelan rekistereiden mukaan asiakkaana AVH- ja/tai multippeliskleroosikuntoutujia. Ensimmäisessä vaiheessa kyselyt lähetettiin kaikille fysioterapian palveluntuottajille (n=864) verkkolomakkeena (vastauksia 108, 13 %). Toisessa ja kolmannessa vaiheessa lähetettiin kaikille vastaamatta jättäneille palveluntuottajalle paperilomake sekä tieto mahdollisuudesta vastata myös verkkolomakkeella. Vastauksia tuli lisää toisessa vaiheessa 321 ja kolmannessa 162. Osalla vastaajista ei ollut vuonna 2007 sopimusta Kelan kanssa tai yritys oli lopettanut toimintansa, joten lopulliseksi aineiston kooksi muodostui 837 ja yrityskohtaiseksi vastausprosentiksi 62 %. Mikäli yrityksessä oli useampia Kelan AVH- kuntoutusta toteuttavia fysioterapeutteja, ohjeistimme myös heitä vastaamaan kyselyyn. Yhteensä kyselyyn vastasi 591 fysioterapeuttia, joista 387:lla (65 %) oli ollut AVH-kuntoutujia fysioterapiassa vuonna Tutkimuksessa käytetyt muuttujat Fysioterapian palveluntuottajien kyselyssä kartoitettiin fysioterapian nykykäytäntöjä laajasti. Kaikkiaan kyselyssä oli 286 muuttujaa. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin fysioterapeuttien havaintoja kuntoutussuunnitelmista ja -päätöksistä huomioiden alueelliset erityisvastuualueet ja kuntoutussuunnitelman laatijataho. Sairaanhoitopiirit jaettiin viiteen alueeseen yliopistosairaaloiden erityisvastuualueiden [entisten miljoonapiirien (MP)] mukaan, jotka olivat Helsingin yliopistollinen keskussairaala (HYKS), Turun yliopistollinen keskussairaala (TYKS), Tampereen yliopistollinen sairaala (TAYS), Kuopion yliopistollinen sairaala (KYS) ja Oulun yliopistollinen sairaala (OYS). Kuntoutussuunnitelman laatijataho (LT) määriteltiin kysymyksestä, jossa kysyttiin fysioterapian palveluntuottajilta kuntoutujien kuntoutussuunnitelmien laatijatahoa (perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito, muu taho). Koska kuntoutussuunnitelmat oli laadittu pääasiassa perusterveydenhuollossa, ensimmäiseksi luokaksi määriteltiin perusterveydenhuolto. Toinen luokka muodostui erikoissairaanhoidon vastauksista sekä niistä vastauksista, joissa kuntoutujien kuntoutussuunnitelmat oli laadittu sekä perusterveydenhuollossa että erikoissairaanhoidossa, ja vastauksista, joissa laatijana oli ollut jokin muut taho (=erikoissairaanhoito ja muu taho). Kuntoutuspäätösten tarkastelu perustui fysioterapeuttien vastauksiin kysymyksestä Kuinka usein kuntoutuspäätökseen sisältyy yksilöllinen laitoskuntoutusjakso? (YLKJ). Kuntoutussuunnitelman tarkastelu perustui vastauksiin koskien kysymyksiä Kuinka usein kuntoutussuunnitelmassa on kuvattu selkeät fysioterapian päätavoitteet? (PT) ja Koetteko saavanne kuntoutussuunnitelmasta tar vittavat tiedot fysioterapian käynnistämiseksi? (TT). Liitetaulukossa 1 (s. 14) on kuvattu tarkemmin tutkimuksessa käytetyn aineiston muuttujat sekä tilastollisessa analyysissa käytetyt luokat tai mitta-asteikot. Lisäksi liitetaulukossa 2 (s. 15) on kuvattu tutkimuksessa käytettyjen muuttujien frekvenssit ja prosentuaaliset osuudet alkuperäisessä aineistossa. Tutkimusmenetelmät Tutkimusongelmaa lähestyttiin log-lineaaristen mallien avulla. Log-lineaarista analyysia käytetään silloin, kun ollaan kiinnostuneita kahden tai useamman luokittelu- tai järjestysasteikollisen muuttujan tai luokiteltujen määrällisten muuttujien riippuvuussuhteista, kun kaikkia mallin muuttujia käsitellään samanarvoisina. Mallien avulla selvitettiin muuttujien välisiä riippuvuuksia. Lisäksi pää- ja yhdysvaikutuksia tarkasteltiin tarkemmin erilaisten rajoitteiden avulla, jotta malli olisi tulkinnallisesti mahdollisimman yksinkertainen. SPSS-ohjelmassa rajoitteet asetettiin diskreettien kovariaattien avulla. Mallien yhteensopivuutta aineistoon testattiin uskottavuusosamäärätestin avulla. Tulokset Yksilöllisen laitoskuntoutusjakson toteutuminen erityisvastuualueittain ja laatijatahoittain Erityisvastuualueilla HYKS ja KYS sekä TYKS- ja TAYS-alueilla yksilölliset laitoskuntoutuksen määrät olivat keskenään samoin jakautuneita, mutta OYS-erityisvastuualue erosi tulosten perusteella tilastollisesti merkitsevästi (p-arvo=0.026) muista erityisvastuualueista. OYS-alueella AVHkuntoutujille oli myönnetty yksilöllinen laitoskuntoutusjakso useammin kuin HYKS-, KYS-, TYKS- ja TAYS-alueilla (Kuva 1). Tulosten perusteella ei voida sanoa, että yksilöllisiä laitoskuntoutusjaksoja määrättäisiin yleisemmin joko perusterveydenhuollossa tai erikoissairaanhoidossa ja muualla taholla. Laatijatahot erosivat toisistaan lähes merkitsevästi (p-arvo=0.051) ainoastaan yksilöllisten laitoskuntoutusjaksojen (YLKJ) luokassa 3 (= noin puolessa ), jossa perusterveydenhuollon odotetut frekvenssit olivat pienempiä kuin erikoissairaanhoidossa ja muualla taholla. 6 Kuntoutus Kuntoutus

6 Taulukko 1. Kuntoutuksen päätavoitteiden prosenttijakaumat laatijatahoittain ja erityisvastuualueittain (entinen miljoonapiiri) 50% 40% Miljoonapiirit HYKS TYKS TAYS KYS OYS Perusterveydenhuolto Ei juuri koskaan < 10 % Harvoin 10-39% Noin puolessa 40-60% Useimmiten 61-90% Aina tai lähes aina > 90% 30% 20% 10% 0% Ei juuri kenenkään <10% Harvan 10 39% Noin puolen 40 60% Useimpien 61 90% Yksilöllisen laitoskuntoutusjakson yleisyys Lähes kaikkien >90% Kuva 1. Erityisvastuualue (entinen miljoonapiiri) ja yksilölliset laitoskuntoutusjaksot Erikoissairaanhoito ja muu taho *) HYKS TYKS TAYS KYS OYS HYKS TYKS TAYS KYS OYS 15,5 46,4 27,5 17,8 20,0 21,2 0,0 18,4 9,7 18,4 43,1 28,6 15,7 22,2 20,2 30,3 22,2 42,1 19,4 23,7 *) Erikoissairaanhoito ja muu taho -luokka muodostui erikoissairaanhoidon vastauksista, niistä vastauksista joissa kuntoutujien kuntoutussuunnitelmat oli laadittu sekä perusterveydenhuollossa että erikoissairaanhoidossa ja vastauksista, joissa laatijana oli ollut jokin muut taho. 13,8 0,0 7,8 11,1 6,7 12,1 33,3 13,2 12,9 18,4 13,8 7,1 15,7 24,4 24,4 18,2 27,8 15,8 35,5 21,1 13,8 17,9 33,3 28,9 28,9 18,2 16,7 10,5 22,6 18,4 Fysioterapian päätavoitteiden esiintyminen erityisvastuualueittain ja laatijatahoittain Kuntoutussuunnitelman päätavoitteet oli kuvattu hyvin vaihtelevasti kaikissa eritysvastuualueiden molemmissa laatijatahoissa, eikä tilastollisesti merkitseviä eroja erityisvastuualueiden välillä juurikaan ollut. Erityisvastuualueista ainoastaan TAYS poikkesi tilastollisesti merkitsevästi muista alueista (p= ) siten, että TAYS-alueella perusterveydenhuollossa tehdyissä kuntoutussuunnitelmissa fysioterapian päätavoitteet oli kuvattu useammin kuin erikoissairaanhoidossa. Tuloksen tulkinnan apuna käytettiin myös aineiston riviprosenttijakaumia, joista havaittiin, että erityisvastuualueiden välisiä eroja oli laatijatahojen sisällä perusterveydenhuollossa TYKS-alueella ja erikoissairaanhoidossa TAYS- ja KYS-alueilla. Perusterveydenhuollossa TYKS-erityisvastuualueella kuntoutussuunnitelman fysioterapian päätavoitteet oli kuvattu harvemmin kuin muiden erityisvastuualueiden suunnitelmissa. Erikoissairaanhoidossa TAYS-alueella fysioterapian päätavoitteet oli kuvattu harvemmin ja KYS-alueella useammin kuin muissa erityisvastuualueissa. Fysioterapian kannalta tarvittavien tietojen esiintyminen erityisvastuualueittain ja laatijatahoittain Erityisvastuualueiden, laatijatahon ja muuttujan tarvittavat tiedot fysioterapian käynnistämiseksi välillä oli riippuvuuksia (p-arvo=0.007). Riippuvuutta aiheutti erityisvastuualue TYKS, joka erosi tilastollisesti merkitsevästi (p-arvo= ) muuttujan TT luokassa noin puolessa laatijatahojen välillä. Tarkastelemalla kuvia 2 ja 3, joissa on esitykset erikseen molemmille laatijatahoille erityisvastuualueen ja muuttujan TT yhdysvaikutuksesta, nähdään sama eli erityisvastuualueella TYKS oli perusterveydenhuollossa laadituissa kuntoutussuunnitelmissa muuttujan TT luokassa noin puolessa selvästi vähemmän havaintoja kuin vastaavasti erikoissairaanhoidon ja muun tahon kuntoutussuunnitelmissa. Kuvia tarkastelemalla näyttäisi myös, että erityisvastuualueiden HYKS ja KYS kohdalla oli suurempia arvoja muuttujan TT luokassa useimmiten kuin muissa erityisvastuualueissa, mutta nämä erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Selkeitä eroja ei siis ollut erityisvastuualueiden tai laatijatahon ja sen välillä, oliko kuntoutussuunnitelmissa fysioterapeuttien mielestä tarvittavat tiedot fysioterapian käynnistämiseksi. 8 Kuntoutus Kuntoutus

7 50% 40% 30% 20% 10% 0% Miljoonapiirit HYKS TYKS TAYS KYS OYS Kuva 2. Erityisvastuualue (entinen miljoonapiiri) ja kuntoutussuunnitelmassa olevat tarvittavat tiedot erikoissairaanhoidon ja muiden laatijatahojen mukaan 50% 40% 30% 20% 10% 0% Ei juuri koskaan <10% Harvoin 10 39% Noin puolessa 40 60% Useimmiten 61 90% Aina tai lähes aina >90% Tarvittavat tiedot fysioterapian käynnistämiseksi Ei juuri koskaan <10% Harvoin 10 39% Noin puolessa 40 60% Useimmiten 61 90% Aina tai lähes aina >90% Tarvittavat tiedot fysioterapian käynnistämiseksi Miljoonapiirit HYKS TYKS TAYS KYS OYS Kuva 3. Erityisvastuualue (entinen miljoonapiiri) ja kuntoutussuunnitelmassa olevat tarvittavat tiedot perusterveydenhuollon laatijatahon mukaan Pohdinta Tutkimustulosten perusteella voidaan sanoa, että vaikeavammaisten AVH-kuntoutujien kuntoutuspäätöksissä ja kuntoutussuunnitelmissa ei ollut selkeitä alueellisia tai kuntoutussuunnitelmien laatijatahoon liittyviä eroja akuuttivaiheen jälkeisessä kuntoutuksessa. Tasavertaisuus toteutui siis suhteellisen hyvin, kun sitä tarkasteltiin yhden kuntoutuspäätökseen liittyvän kysymyksen kautta ( Sisältyikö kuntoutuspäätöksiin myös yksilöllinen laitoskuntoutusjakso? ). Lisäksi tasavertaisuus toteutui kahden kuntoutussuunnitelmien sisältöä kuvaavien tekijöiden osalta, eli selkeiden fysioterapian päätavoitteiden ja fysioterapian käynnistämiseksi tarvittavien tietojen osalta. Tutkimuksemme tulos eroaa Takalan ym. (2010) tutkimustuloksesta, jossa havaittiin maantieteellistä eriarvoisuutta moniammatillisessa erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon kuntoutuksessa akuuttivaiheessa. Fysioterapian palveluntuottajien vastauksiin perustuen erityisvastuualueiden ja kuntoutussuunnitelmien laatijatahojen välillä havaittiin joitakin tilastollisesti merkitseviä, mutta pieniä eroja. Esimerkiksi OYSalueella kuntoutuspäätös sisälsi useammin yksilöllisen laitoskuntoutusjakson kuin muiden erityisvastuualueiden kuntoutuspäätökset. Lisäksi erityisvastuualue TAYS poikkesi muista alueista siten, että perusterveydenhuollossa tehdyissä kuntoutussuunnitelmissa fysioterapian päätavoitteet oli kuvattu useammin kuin erikoissairaanhoidossa. Erityisvastuualueisiin ja laatijatahoihin kohdistuvat lisäanalyysimme auttoivat osaltaan selittämään fysioterapeuttien mielipiteiden kaksihuippuisuutta, joka havaittiin VAKEhankkeen alustavissa tutkimustuloksissa (Sjögren ym. 2008). Tämä tutkimus keskittyi alueellisten ja kuntoutussuunnitelmien laatijatahojen välisten erojen selvittämisen. Tulevaisuudessa erojen havaitsemisen lisäksi olisi tärkeä tutkia myös eroja selittäviä tekijöitä: liittyvätkö erot esimerkiksi mahdollisiin erilaisiin kuntoutuskäytäntöihin, ympäristöön liittyviin tekijöihin tai näiden tekijöiden yhdysvaikutuksiin? Suositaanko esimerkiksi erityisvastuualueella OYS laitoskuntoutusta, koska välimatkat kuntoutujan ja fysioterapian palveluntuottajan välillä ovat suuremmat kuin muualla? Tutkimuksemme lähtökohta poikkesi VAKE-hakkeen aikaisemmin julkaistuista tutkimuksista, jossa tutkijat arvioivat muun muassa kuntoutussuunnitelmien laatua (Paltamaa ym. 2009) tai joissa tutkijat kartoittivat vaikeavammaisten kuntoutujien mielipiteitä kuntoutuksesta (Järvikoski ym. 2009). Tutkimuksessamme käytetty tieto perustui fysioterapian palveluntuottajien henkilökohtaisiin näkemyksiin kuntoutussuunnitelmien ja -päätösten sisällön merkityksistä omalle työlleen. AVHkuntoutuksen nykykäytäntöjä onkin syytä tarkastella laaja-alaisesti eri toimijoiden ja toiminnan tasolla sekä kuntoutuksen eri vaiheissa. Tutkimuksemme keskittyi kuntoutuspäätösten ja -suunnitelmien tarkasteluun. Tulevaisuudessa VAKEhankkeen moniammatillinen tutkimusryhmä tulee raportoimaan tutkimustuloksia myös palveluntuottajien ja moniammatillisen kuntoutuksen nykykäytännöistä sekä niihin vaikuttavista tekijöistä. Akuuttivaiheen (Takala ym. 2009) ja akuuttivaiheen jälkeistä kuntoutusta (VAKE- 10 Kuntoutus Kuntoutus

8 hanke) tutkivat tutkimus- ja kehityshankkeet sekä vallitsevat hoitosuositukset tuovat lisää tietoa AVH-kuntoutuksen nykykäytännöistä sekä mahdollista kehittämisen tarpeista. Viime vuosina julkaistut Äkillisten aivovaurioiden jälkeinen kuntoutus -konsensuslausuma (2008) sekä Aivoinfarktin ja TIA:n hoitosuositus (2008) ovat myös olennaisia AVH-kuntoutuksen suunnittelun, toteutuksen ja arvioinnin kehittämisessä sekä kuntoutujien tasavertaisen kohtelun tavoittelussa. Konsensuslausumassa korostetaan, että kaikille aivovaurion saaneille tulee tarvittaessa taata mahdollisuus moniammatilliseen, oikea-aikaiseen ja riittävän intensiiviseen kuntoutukseen (Wikström ym. 2009) ja aivoinfarktin ja TIA:n hoitosuositus painottaa kuntoutuksen keston ja intensiteetin merkitystä (Meretoja ym. 2008). laatijatahojen välillä oli joitakin tilastollisesti merkitsevä eroja. OYS-erityisvastuualueella kuntoutuspäätös sisälsi useammin yksilöllisen laitoskuntoutusjakson kuin muiden erityisvastuualueiden kuntoutuspäätökset. Lisäksi erityisvastuualue TAYS poikkesi muista alueista siten, että perusterveydenhuollossa tehdyissä kuntoutussuunnitelmissa fysioterapian päätavoitteet oli kuvattu useammin kuin erikoissairaanhoidossa. Abstract Current practices in medical rehabilitation in Finland concerning severely affected stroke patients: The effects of regional differentials and the body making the rehabilitation plan The goal of this study is to research whether or not stroke patients receive rehabilitation on equal basis regardless of their place of residence and the body making the rehabilitation decision. The data for this study were collected by sending a questionnaire to private sector physiotherapy service providers in The data collection was carried out as part of the project aiming at developing the medical rehabilitation of severely affected patients (VAKE Development and Research Project), financed by Kela, the Social Insurance Institution of Finland. Log-linear models were used to examine the relationships between the variables. The results of the analyses showed no significant differentials in terms of rehabilitation decisions or rehabilitation plans. Severely affected stroke patients were treated relatively equally when considering both regional differences in rehabilitation and decisions taken by the bodies making rehabilitation plans. Nonetheless, some statistically significant differences were found between some larger university central hospital areas in Finland and some bodies making rehabilitation plans. An individual rehabilitation period in a rehabilitation center was more often included in the rehabilitation plan in the Oulu university central hospital area than in other university central hospital areas throughout the countries. Furthermore, the main goals of physiotherapeutic treatment were specified more frequently in the Tampere university central hospital area on primary health care level than in university central hospital level. TtT Tuulikki Sjögren työskentelee fysioterapian yliopettajana Lahden ammattikorkeakoulussa (Sosiaali- ja terveysala). FM Atte Hänninen työskentelee tilastotieteilijänä A.C. Nielsenillä Espoossa. FT Annaliisa Kankainen työskentelee lehtorina matematiikan ja tilastotieteen laitoksella Jyväskylän yliopistossa. TtT Jaana Paltamaa työskentelee erikoissuunnittelijana Jyväskylän ammattikorkeakoulun hyvinvointiyksikössä. FT Sinikka H. Peurala työskentelee yliopistotutkijana terveystieteiden laitoksella gerontologian tutkimuskeskuksessa ja psykologian laitoksella Intervntion and Brain -yliopistoallianssissa Jyväskylän yliopistossa. LtT Ari Heinonen työskentelee professorina terveystieteiden laitoksella Jyväskylän yliopistossa. Tiivistelmä Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, toteutuuko aivoverenkiertohäiriöihin sairastuneiden akuuttivaiheen jälkeinen kuntoutus tasavertaisesti asuinpaikasta ja kuntoutussuunnitelman laatijatahosta riippumatta. Tutkimusaineistona oli Kelan vaikeavammaisten lääkinnällisen kuntoutuksen kehittämishankkeessa (VAKE) fysioterapian palveluntuottajille tehty kyselytutkimus vuonna Tutkimusaineiston analyysissa käytettiin log-lineaarisia malleja muuttujien välisiä riippuvuuksia selvitettäessä. Tulokset osoittavat, että kuntoutuspäätöksissä ja -suunnitelmissa ei ollut selkeitä eroja Suomessa. Vaikeavammaisten AVH-kuntoutuksen tasavertaisuus toteutui alueellisesti ja laatijatahon osalta suhteellisen hyvin, vaikkakin erityisvastuualueiden ja kuntoutussuunnitelmien 12 Kuntoutus Kuntoutus

9 Liitetaulukko 1. Tutkimuksessa käytetyt aineiston muuttujat Muuttuja Muuttujan kuvaus kyselylomakkeessa Tilastollisen analyysissa käytetyt luokat tai mitta-asteikot MP LT YLKJ Sairaanhoitopiiri, jonka alueella pääasiassa toimitte? Etelä-Karjala, Etelä-Pohjanmaa Etelä-Savo, Helsinki ja Uusimaa, Itä-Savo, Kainuu, Kanta-Häme, Keski- Pohjanmaa, Keski-Suomi, Kymenlaakso, Lappi, Länsi- Pohja, Pirkanmaa, Pohjois-Karjala, Pohjois-Pohjanmaa, Pohjois-Savo, Päijät-Häme, Satakunta, Vaasa, Varsinais-Suomi Kuntoutussuunnitelmien laatijataho Mikä taho on tehnyt Kelan kuntoutujien kuntoutussuunnitelmat? Perusterveydenhuolto AVH henkilöä Erikoissairaanhoito AVH henkilöä Muu taho, mikä AVH henkilöä 1=perusterveydenhuolto 2=erikoissairaanhoito 3=muu Kuntoutuspäätös, yksilöllinen laitoskuntoutusjakso Monenko Kelan kuntoutujan kuntoutuspäätökseen sisältyy myös yksilöllinen laitoskuntoutusjakso? Sairaanhoitopiirien jako erityisvastuualueisiin (ent. miljoonapiireihin) 1=HYKS 2=TYKS 3=TAYS 4=KYS 5=OYS 1=perusterveydenhuolto laatijataho 2=erikoissairaanhoito, erikoissairaanhoito ja perusterveydenhuolto, muu taho (=erikoissairaanhoito ja muut taho) 1=ei juuri koskaan < 10 % 2=harvoin % 3=noin puolessa % 4=useimmiten % 5=aina tai lähes aina > 90 % Liitetaulukko 2. Tutkimuksessa käytettyjen muuttujien frekvenssit ja prosentuaaliset jakaumat Laatijataho Frekvenssi Prosentit Perusterveydenhuolto Erikoissairaanhoito Molemmat/Muu Yhteensä Miljoonapiirit Frekvenssi Prosentit HYKS TYKS TAYS KYS OYS Yhteensä Yksilöllinen laitoskuntoutusjakso Frekvenssi Prosentit Ei juuri kenenkään <10% Harvan 10 39% Noin puolen 40 60% Useimpien 61 90% Lähes kaikkien >90% Yhteensä Fysioterapian päätavoitteet Frekvenssi Prosentit PT TT Kuntoutussuunnitelman sisältö, fysioterapian päätavoitteet Kuinka usein Kelan kuntoutujien kuntoutussuunnitelmassa on kuvattu selkeät fysioterapian päätavoitteet (tarkemmin kuin esimerkiksi Toimintakyvyn ylläpitäminen/parantaminen )? Kuntoutussuunnitelman sisältö, tarvittavat tiedot fysioterapian käynnistämiseksi Koetteko saavanne kuntoutussuunnitelmassa tarvittavat tiedot fysioterapian käynnistämiseksi? 1=ei juuri koskaan < 10 % 2=harvoin % 3=noin puolessa % 4=useimmiten % 5=aina tai lähes aina > 90 % 1=ei juuri koskaan < 10 % 2=harvoin % 3=noin puolessa % 4=useimmiten % 5=aina tai lähes aina > 90 % Ei juuri koskaan <10% Harvoin 10 39% Noin puolessa 40 60% Useimmiten 61 90% Aina tai lähes aina >90% Yhteensä Tarvittavat tiedot fysioterapian käynnistämiseksi Frekvenssi Prosentit Ei juuri koskaan <10% 33 9 Harvoin 10 39% Noin puolessa 40 60% Useimmiten 61 90% Aina tai lähes aina >90% Yhteensä Kuntoutus Kuntoutus

10 Kiitokset Artikkeli perustuu Atte Hännisen tilastotieteen pro gradu -tutkielmaan (Hänninen 2009). Kiitokset osoitamme Kelan vaikeavammaisten kuntoutuksen kehittämishankkeen (VAKE) Hyvät kuntoutuskäytännöt -toiminnasta vastaaville työntekijöille, hankkeessa mukana olleille asiantuntijoille sekä kyselyyn vastanneille fysioterapeuteille. Lähdeluettelo Aivoinfarkti (2006) Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Neurologinen Yhdistys ry:n asettama työryhmä. Käypä hoito -suositus. Duodecim 122, Saatavissa poimittu Hänninen Atte (2009) Aivoverenkiertohäiriökuntoutujien fysioterapian nykykäytännöt. Tilastotieteen pro gradu- tutkielma. Jyväskylän yliopisto. Matematiikan ja tilastotieteen laitos, tilastotiede. Syksy. Järvikoski A, Hokkanen L, Härkäpää K (2009) (toim.) Asiakkaan äänellä, odotuksia ja arvioita vaikeavammaisten lääkinnällisestä kuntoutuksesta. Kuntoutussäätiön tutkimuksia, Helsinki. ISSN X, ISBN Kari A & Puukka P. Vaikeavammaisen kuntoutussuunnitelma velvollisuus vai mahdollisuus? Kansaneläkelaitos. Sosiaali- ja terveysturvan katsauksia 2001;44. Jyväskylä: Gummeruksen Kirjapaino Oy. Paltamaa J, Knuuttila P, Peurala SH, Sjögren T, Suomela-Markkanen T, Heinonen A (2009) Kelan kuntoutuksen piirissä olevien vaikeavammaisten kuntoutussuunnitelmissa on suuria puutteita. Suomen Lääkärilehti 64, Sjögren T, Paltamaa J, Peurala S, Heinonen A (2008) Fysioterapian vaikuttavuus kuntoutuksessa: järjestelmällisten kirjallisuuskatsausten analyysi ja kuntoutuksen nykykäytäntöjen selvitys. Äkillisten aivovaurioiden jälkeinen kuntoutus. Konsensuskokous Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, Suomen Akatemia. Vammalan Kirjapaino Oy. Vammala, Takala T, Peurala SH, Erila T, Huusko T, Viljanen T, Ylinen A, Sivenius J (2010) AVH:n sairastaneiden alkuvaiheen kuntoutuspalveluissa on merkittäviä puutteita ja suurta vaihtelua. Selvitys aivoverenkiertohäiriön sairastaneiden kuntoutukseen ohjautumisesta ja kuntoutuksen toteutumisesta Suomessa. Suomen Lääkärilehti 65, Wikström J, Meretoja A, Hietanen M, Huusko T, Ihalainen R, Järvikoski A, Karhuvaara A, Kivekäs J, Lindstam S, Niinistö L, Nyfors H, Peurala S, Pohjolainen T,Vainikainen T, Ylönen A. Äkillisten aivovaurioiden jälkeinen kuntoutus. Konsensuslausuma. Duodecim 2009; 125(1): Sähköiset lähteet Aivohalvaus- ja dysfasialiiton kotisivu poimittu Meretoja A, Sairanen T, Tatlisumak T, Kaste M European Stroke. Aivoinfarktin ja TIA:n hoitosuositus Aivoinfarktin ja TIA:n hoitosuositus: Guidelines_Finnish.pdf, poimittu Seija Haapasalo ja Johanna Korkeamäki Opi oppimaan -hanke kehitti palveluita aikuisten oppimisvaikeuksiin K A T S A U S Kuntoutussäätiön kuntoutusalan tutkimusja kehittämiskeskuksen Opi oppimaan -hankkeen ( ) tavoitteena oli kehittää kuntoutuspalveluja nuorille ja aikuisille, joilla on opiskelua ja työssä selviytymistä haittaavia kehityksellisiä oppimisvaikeuksia ja jotka eivät ole saaneet peruspalveluiden kautta tarvitsemaansa tukea. Hankkeessa kehitettiin lyhytkestoisia oppimisvaikeuksien arvioinnin ja kuntoutuksen sekä valmennuksen muotoja, joita voivat toteuttaa aiempaa useammat ammattiryhmät. Tavoitteena oli sekä räätälöidä olemassa olevia palveluita (oppimisvalmiuksia kartoittava psykologin tutkimus ja ryhmäkuntoutusmalli) paremmin kohderyhmän tarpeita vastaavaksi että kehittää aivan uudenlaisia työskentelymalleja (oppimisvalmennus ja lukikonsultointi) kohderyhmän kuntoutukseen. Toiminnan sisällöllisen kehittämisen tueksi toteutettiin myös soveltava tutkimus, jossa kerättiin haastattelututkimuksen avulla tietoa oppimisvaikeuksiin liittyvistä hyvistä selviytymismalleista (Korkeamäki 2010). Kehittämishankkeen tavoitteena oli luonnollisesti myös arvioinnin ja tutkimuksen avulla tuottaa tietoa ja materiaalia aikuisten oppimisvaikeuksista, asiakkaiden palvelutarpeista ja palveluista saadusta hyödystä (Korkeamäki ym. 2010). Projektin kohderyhmää ei rajattu tarkemmin, koska haluttiin saada kokemuksia erilaisista asiakkaista ja palveluiden toimivuudesta erilaisissa elämäntilanteissa oleville. Hankkeen aikana kohderyhmä rajautui selkeämmin suomenkielisiin aikuisiin, joilla ei ollut akuutteja mielenterveyden tai päihdeongelmia. Hankkeen alaikäraja asetettiin peruskoulun päättäneisiin. Toisena kohderyhmänä olivat ammattilaiset, jotka kohtaavat työssään oppimisvaikeuksia. Heidän työnsä tukemiseen järjestettiin koulutuksia sekä tuotettiin tietoa, työvälineitä ja työmalleja aikuisten oppimisvaikeuksien tunnistamiseen, arviointiin ja kuntoutukseen. Oppimisvaikeuksien ilmeneminen aikuisilla Oppimisvaikeuksia voi esiintyä monista eri syistä. Kehityksellisillä oppimisvaikeuksilla 16 Kuntoutus Kuntoutus

11 tarkoitetaan erityisvaikeuksia, jotka ilmenevät merkittävinä ongelmina ja hitautena lukemisen, kirjoittamisen tai matematiikan taitojen oppimisessa ja hallinnassa. Lisäksi ongelmia ilmenee yleensä myös muistin ja vieraiden kielten alueilla. Vaikeudet eivät selity muilla vammoilla tai sairauksilla eivätkä peruskoulutuksen tai kielitaidon puutteilla. Niiden katsotaan olevan usein periytyviä. Pitkittäistutkimukset ovat osoittaneet lukivaikeuteen liittyvien piirteiden olevan suhteellisen pysyviä, samoin kuin lukemiskykyyn liittyvät erot hyvien ja heikkojen lukijoiden välillä. On myös viitteitä siitä, että erot voivat kasvaa aikuistuessa. Oppimisvaikeuksien varhainen tunnistaminen ja ennaltaehkäisevät toimet eivät siten poista kaikkia oppimisvaikeuksia, vaan osa lapsista tulee jatkossakin tarvitsemaan muita enemmän tukea oppimisessa. (Shaywitz & Shaywitz 2003, Holopainen ja Savolainen 2005). Erilaisten oppimisvaikeuksien (lukemis- ja kirjoittamisvaikeudet, matematiikka, tarkkaavuusongelmat) esiintyminen samanaikaisesti päällekkäin erilaisina yhdistelminä (komorbiditeetti) on hyvin tavallista. Suomessa ongelmana ovat useimmiten lukemisen ja kirjoittamisen hitaus ja työläys sekä kirjoituksessa esiintyvät virheet. Mitä vaativammalle koulutustasolle siirrytään, sitä suurempi merkitys on nopealla ja sujuvalla tekstin prosessoinnilla, jolloin hitaus ja työläys laajojen materiaalien lukemisessa ja tekstin tuottamisessa nousevat keskeisiksi ongelmiksi sekä opiskelussa että työelämässä. (Ahonen & Haapasalo 2008.) Varsinaisia lukemisen erityisvaikeuksia arvioidaan esiintyvän noin viidellä prosentilla väestöstä. Lievempinä erilaisista oppimisvaikeuksista on haittaa huomattavasti suuremmalle joukolle. Kansainvälisen lukutaitotutkimuksen mukaan suomalaisista aikuisista 15 prosentilla on lukutaidossaan sellaisia vaikeuksia, jotka vaikeuttavat heidän oppimistaan, työllistymistään ja työntekoaan sekä vähentävät aikuisten opiskeluhaluja (Malin 2006). Itseraportoituja vaikeuksia koulunkäynnissä tai oppimisessa on kokenut noin 16 prosenttia vuotiaista (Lavikainen ym. 2006). Aikuisten oppimisvaikeudet ovat edelleen huonosti tunnistettuja ja voivat altistaa itsetunnon ongelmille, työuupumukselle, masennukselle, päihteiden väärinkäytölle ja jopa rikollisuudelle. Tutkimuksissa on havaittu nuorten ja aikuisten oppimisvaikeuksien selvät yhteydet työttömyyteen ja rikollisuuteen sekä mielenterveyden ongelmiin, erityisesti masennukseen ja ahdistuneisuuteen (ks. Korkeamäki 2010, Nukari 2010). Hankkeen kehittämät palvelut Kehittämishanke sisälsi viisi eri osakokonaisuutta: psykologisen arvioinnin, ryhmäkuntoutuksen, oppimisvalmentajan ja lukikonsultin työmallit sekä selviytymiskeinoja kartoittavan tutkimusosion. Lukikonsultointi Lukikonsultin työmallia kehitettiin yhteistyössä Kuntoutussäätiön kuntoutuspalvelukeskuksen kanssa (asiakkaita yhteensä 55). Kuntoutuspalveluissa on usein asiakkaita, joilla on varsinaisen kuntoutukseen oikeuttavan syyn ohella myös oppimisvaikeuksia. Työmallissa lukikonsultti tuli mukaan asiakkaan ja kuntoutustyöntekijän tueksi, kun selviteltiin asiakkaan mahdollista oppimisvaikeutta ja siihen liittyviä kuntoutuksen lisätarpeita. Työ painottui yhteistyöhön asiakkaiden kanssa: keskeistä oli lukivaikeuden ensitunnistus sekä asiakkaan ohjaus muiden tarvittavien palveluiden ja erilaisten tukikeinojen pariin (neuropsykologinen tutkimus, äänikirjat ja apuvälineet). Lukikonsultointityön pohjalta laadittiin ammattilaisille tarkoitettu palveluohjauksen opas Lukivaikeuksien huomioiminen asiakkaan ohjauksessa (Saarelainen ym. 2010). Psykologitutkimuksen kehittäminen nuorten ja aikuisten oppimisvaikeuksien tutkimiseen Oppimisvaikeuksien arviointi toteutettiin projektissa laajan neuropsykologisen tutkimuksen muodossa, jonka pohjalta kehitettiin suppeampi tutkimusmalli muidenkin psykologien käyttöön. Työmallista on hyötyä erityisesti kuntoutuksen alueella, sekä terveydenhuollossa, työterveyshuolloissa ja aikuisoppilaitoksissa toimiville psykologeille. Psykologipalvelu pitää sisällään strukturoidun, perusteellisen haastattelun, kognitiivisen peruskapasiteetin sekä muistin arvioinnin, lukitestit, palautekeskustelun ja jatko-ohjausta, tarvittaessa ohjauskeskusteluja lähettävän tahon kanssa. Hankkeen tutkimuksissa kävi yhteensä 102 asiakasta. Lukivaikeus (70 %) oli selvästi yleisin esiin tulleista kehityksellisistä vaikeuksista. Tutkimusten tulokset on raportoitu tarkemmin erikseen (Nukari 2010). Vertaistukea tarjoava psykososiaalinen ryhmäkuntoutus Aiemmin kokeiltua ryhmäkuntoutuksen mallia (Haapasalo & Salomäki 2000) kehitettiin edelleen. Lukukauden kestävässä ryhmäkuntoutuksessa yhdistettiin asiantuntijatietoa, psykososiaalista ryhmätyötä ja vertaistukea. Asiakkailla oli mahdollisuus keskustella ja käsitellä omia oppimisvaikeuksiaan ryhmässä. He saivat tietoa oppimisvaikeuksista, muistista, oppimistavoista, aivojen hyvinvoinnista, stressistä, rentoutusmenetelmistä ja apuvälineistä. Tavoitteena oli asiakkaiden omien oppimistapojen kehittäminen ja kokeilu. Hankkeen aikana järjestettiin yhteensä viisi laajamittaista kuntoutuskurssia, joihin osallistui yhteensä 43 asiakasta. Ryhmäkuntoutuksen malli on esitelty tarkemmin erillisessä oppaassa (Saarelainen & Haapasalo 2010). Oppimisvalmennus Uutena työmallina oli yksilöllisen oppimisvalmennuksen kehittäminen siihen tarpeeseen, joka aikuisten oppimisvaikeuksien kuntoutuksen ja erityisopetuksen alueella vallitsee. Hankkeessa sekä erityisopettaja että neuropsykologi toteuttivat lyhytkestoista kuntoutustyötä asiakkaiden kanssa pääasiassa yksilöllisesti (n=67), mutta myös pienryhmässä. Valmennusjaksojen oli tarkoitus jäädä suhteellisen lyhyiksi (3 10 kertaa), vaikka osa jatkuikin kestoltaan yli tuon tavoitteen (enimmillään 15 kertaa). Oppimisvalmennuksessa keskeistä oli ohjata ja valmentaa asiakasta selviytymään eteenpäin elämässään lukivaikeuden tai muun oppimisvaikeuden kanssa. Keskeisiä välineitä olivat oppimisstrategioiden, muistitekniikoiden ja opiskelutekniikoiden opettelu, aikataulun hallinnan ja työn organisoinnin ohjaus, erilaisten apuvälineiden käytön 18 Kuntoutus Kuntoutus

12 opastus sekä oppimisen esteiden purkaminen tunne-elämän puolella. Valmennusta toteutettiin pääasiassa yksilötyönä, mutta kokeiluluonteisesti myös ryhmissä ja ammatillisen kuntoutuksen kursseilla. Oppimisvalmennuksen työmallia esitellään tarkemmin erillisessä oppaassa (Reiterä-Paajanen 2010). Hankkeen tuloksia Hankkeen eri palveluihin osallistui 180 asiakasta ja seulontatutkimuksiin yhteensä 64. Lisäksi tavoitettiin suuri määrä eri alojen ammattilaisia. Kokemusten mukaan läheskään kaikkien oppimisvaikeuksia ei ole tunnistettu kouluaikana. Kaiken kaikkiaan yli 60 prosenttia asiakkaista ei ollut saanut aikaisemmin mitään tukipalveluita oppimisvaikeuksiinsa. Hankkeen asiakkaista suuri enemmistö oli naisia, jotka olivat aiemmin jääneet miehiä useammin tukipalveluiden ulkopuolelle. Myös ikä oli vaikuttanut suuresti tuen saamiseen: nuorimmasta ikäluokasta 70 prosenttia oli saanut tukea peruskoulussa, vanhimmasta vain viidesosa. Asiakkaiden omien arvioiden mukaan kolme neljäsosaa raportoi vaikeuksia lukemisen ja kirjoittamisen ohella myös vieraissa kielissä, muistissa, matematiikassa, keskittymisessä ja itsetunnossa. Erityisesti muistiongelmat koettiin aikuisena suurempina kuin lapsuudessa. Oppimisvaikeudet häiritsivät suurimmalla osalla sekä opiskelua (opiskelijoista 74 %) että työntekoa (työssäkäyvistä 76 %). Työelämän ulkopuolella olevat kokivat eniten haittaa opiskelutaidoissaan (66 %) ja ammatinvalinnassaan. (56 %). Oppimisvaikeuksiin liittyvää tuen tarvetta lisäsivät myös monien asiakkaiden mielenterveydenongelmat. Psykologitutkimuksen yhteydessä erilaisia mielenterveyden ongelmia todettiin noin 40 prosentilla asiakkaista (Nukari 2010). Kaikkia asiakkaita koskevaan seurantakyselyyn vastanneiden joukossa masennusta ja ahdistuneisuutta raportoineiden määrä oli vielä korkeampi (45 %). Erityisen suuria kuntoutustarpeita kokivat työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien ryhmä, johon kuului työttömiä ja kuntoutuksessa olevia. Heistä yli puolet koki oppimisvaikeuksien vaikuttaneen omiin elämänvalintoihin paljon. Siitä huolimatta 68 prosenttia työelämän ulkopuolella olevista raportoi jääneensä ilman tukea oppimisvaikeuksiinsa. He myös kokivat tarvitsevansa muita ryhmiä useammin paljon tukea oppimisvaikeuksien kanssa selviytymiseen ja toivoivat muita useammin vertaistukea. Myös kuntoutusasiakkaille toteutetut oppimisvaikeuksien tunnistuslistakokeilut (n=125), lukivaikeuksien seulonta (n=64) sekä asiakasyhteistyö osoittivat, että aikuisten oppimisvaikeuksien huomioiminen kuntoutuksen yhteydessä on tärkeää. Yhdeksäsluokkalaisten verrokkiaineistoon verrattuna seulatutkimuksiin ohjatuilla kuntoutusasiakkailla ja ammatillisille kuntoutuskursseille osallistuneilla oli alhaisempi keskiarvo kaikissa lukemisen ja kirjoittamisen osa-alueita mittaavissa tehtävissä. Tulosten perusteella yli puolella asiakkaista oli tuen tarpeen selvittely suositeltavaa vähintään yhdellä osaalueella. Kuntoutuspalveluasiakkaista, jotka täyttivät vain tunnistuslistan, 20 prosentilla oli vahvat syyt epäillä oppimisvaikeutta tunnistuslistan perusteella. Vaikka tulokset eivät kaikkien kohdalla kerrokaan erityisten oppimisvaikeuksien olemassaolosta, ilmentävät ne oppimisen valmiuksiin liittyviä tuen tarpeita, jotka tulisi myös kuntoutuksessa huomioida. Seurantakyselyn perusteella asiakkaiden kokemukset hankkeen palveluista olivat hyviä, sillä 80 prosenttia koki palveluihin osallistumisella olleen myönteistä vaikutusta omaan elämäntilanteeseensa. Hieman useampi oli myös työssä seurantahetkellä kuin hankkeessa aloittaessaan, mitä voidaan pitää myönteisenä havaintona huomioiden seurantaan vastanneiden asiakkaiden kokemat vaikeudet ja seuranta-ajankohdan taloudellisen taantuman. Projektissa saatujen palveluiden määrällä oli vaikutusta, sillä useampaan kuin yhteen palveluun osallistuneet raportoivat muita enemmän, että heillä oli riittävästi oppimisvaikeuksiin liittyvää tietoa, he olivat tehneet useammin muutoksia omiin opiskelu- ja työtapoihinsa ja heillä oli enemmän keinoja hallita opiskelua ja työntekoa. Näyttääkin siltä, että tukiprosessin täytyy olla riittävän monipuolinen ja pitkä, jotta oikeita muutoksia omissa opiskelu- ja työtavoissa saadaan aikaiseksi. Projektilta saatu tuki arvioitiinkin merkittäväksi suhteessa muihin palveluihin. Haasteet palvelujärjestelmälle Hanke teki tiivistä yhteistyötä Kuntoutussäätiön kuntoutuspalvelukeskuksen kanssa, jota kautta hakeutui neljännes hankkeen asiakkaista. Kuntoutusasiakkaiden joukossa oli myös moniongelmaisia, työttömiä ja palvelujärjestelmän väliinputoajia. Palvelujärjestelmän toimivuuden kannalta on huolestuttavaa, että myöskään suuria vaikeuksia tai oppimisvaikeuden ohella muita ongelmia kokevat eivät olleet saaneet palveluita oppimisvaikeuksiinsa. Hankkeen asiakkaista noin puolella todettiin myös mielenterveyden ongelmia, mikä omalta osaltaan vahvistaa kohderyhmän kuntoutuspalvelujen kehittämisen tarpeita. Oppimisvaikeuksia voikin pitää selkeästi yhtenä riskitekijänä henkiselle kuormittumiselle ja mielenterveyden ongelmille. Tämä asettaa erityisesti haasteita varhaiskuntoutukselle, jotta voitaisiin riittävän ajoissa tunnistaa työssä kuormittuminen ja näin ennaltaehkäistä ongelmien kehittymistä masennukseksi ja uupumiseksi. Erilaisten tunnistus- ja seulontamenetelmien käyttäminen tarjoaa nopean tavan tunnistaa oppimisvaikeuksia ja asiakkaiden tilannetta voidaan helpottaa erilaisten apuvälineiden ja työjärjestelyiden avulla. Ruotsissa on saatu hyviä tuloksia ryhmämuotoisesta kuntoutuksesta, jossa on tarjottu intensiivistä tukea työttömien aikuisten oppimisvaikeuksiin (Jensen ym. 2000). 20 Kuntoutus Kuntoutus

13 Hankkeen kokemusten perusteella oppimisvaikeuksien kuntoutuksessa on tärkeää: Oppimisvaikeuden tunnistaminen ja sen selvittäminen koetaan tärkeänä ja usein helpottavana Tarkempi tieto omista vahvuuksista ja heikkouksista lisää omaa itsetuntemusta, auttaa rajaamaan ongelmaa ja löytämään selviytymiskeinoja Vertaistuki ryhmäkuntoutuksessa on erittäin tärkeää monille, varsinkin niille, joiden oppimisvaikeudet on tunnistettu vasta aikuisena Stressinhallinnan keinot ja rentoutusmenetelmien oppiminen ovat tärkeitä, koska monet työskentelevät jatkuvasti jaksamisen äärirajoilla ja kokevat ahdistusta ja masennusta selviytymisongelmien johdosta Muististrategioiden, erilaisten oppimistapojen, ajanhallinnan ja työnorganisoinnin apukeinoihin liittyvä ohjaus (oppimisvalmennus) sekä apuvälineet ovat monille suureksi hyödyksi ja avuksi sekä työelämässä että opinnoissa. Hankkeessa tuotetut materiaalit ovat vapaasti luettavissa -verkkosivuilta, joita päivitetään myös hankkeen jälkeen. FT, neuropsykologi Seija Haapasalo työskentelee projektipäällikkönä Kuntoutussäätiön kuntoutusalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksessa. VTM Johanna Korkeamäki työskentelee tutkijana Kuntoutussäätiön kuntoutusalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksessa. Lähteet Ahonen T & Haapasalo S (2008). Oppimisvaikeudet. Teoksessa Rissanen P, Kallanranta T & Suikkanen A (toim.) Kuntoutus. Helsinki: Duodecim. Haapasalo S & Salomäki J (2000) On kuin kivi olisi vierähtänyt sydämeltä. Kokemuksia aikuisten erilaisten oppijoiden ryhmäkuntoutuksesta. Kuntoutussäätiön tutkimuksia 64/2000. Kuntoutussäätiö, Helsinki. Holopainen L & Savolainen H (2005). Erityisopetus ja oppimisvaikeudet. Teoksessa Korkeakoski E (toim.) Koulutuksen perusturva ja oppimisen tuki perusopetuksessa. Syventävät artikkelit. Jyväskylä: Koulutuksen arviointineuvosto. Jensen J, Lindgren M, Andersson K, Ingvar D & Levander S (2000). Cognitive intervention in unemployed individuals with reading and writing disabilities. Applied Neuropsychology 7 (4), Korkeamäki J (2010). Aikuisten oppimisvaikeudet. Näkökulmia selviytymiseen. Kuntoutussäätiön tutkimuksia 83/2010. Kuntoutussäätiö, Helsinki. Korkeamäki J, Reuter A & Haapasalo S (2010). Aikuisten oppimisvaikeuksien tunnistaminen, arviointi ja kuntoutus. Opi oppimaan -hankkeen toimeenpano ja tulokset. Kuntoutussäätiön työselosteita 40/2010. Kuntoutussäätiö, Helsinki. Lavikainen H, Koskinen S, Aro H, Kestilä L, Lyytinen H, Martelin T, Pensola T, Rahkonen O & Aromaa A (2006). Kouluvaikeuksien yleisyys ja yhteydet aikuisiän elämäntilanteeseen ja koettuun terveyteen. Yhteiskuntapolitiikka 71 (4), Malin A (2006). Suomessakin on heikkoja lukijoita. Teoksessa Leskelä L & Virtanen H (toim.) Toisin sanoen. Selkokielen teoriaa ja käytäntöä. Helsinki: Kehitysvammaliitto, Nukari J (2010). Aikuisten oppimisvaikeuksien psykologinen arviointi. Kuntoutussäätiön työselosteita 39/2010. Kuntoutussäätiö, Helsinki. Reiterä-Paajanen U (tulossa 2010): Oppimisvalmennusta aikuisten oppimisvaikeuksiin ohjauksen ja kuntoutuksen opas ammattilaiselle. Opi oppimaan -hanke. Kuntoutussäätiö, Helsinki. Saarelainen AL & Haapasalo S (toim.) Ryhmästä voimaa aikuisten oppimisvaikeuksiin. Opi oppimaan -hanke. Kuntoutussäätiö, Helsinki. Saarelainen AL, Haapasalo S & Mikola S (2010). Oppimisvaikeuksien huomioiminen asiakkaan ohjauksessa. Tietoa aikuisen asiakkaan oppimisvaikeuden tunnistamisesta ja jatkoohjauksesta. Opi oppimaan -hanke. Kuntoutussäätiö, Helsinki. Shaywitz S & Shaywitz B (2003). The science of reading and dyslexia. Journal of Aapos 7 (3), Kuntoutus Kuntoutus

14 Kuntoutuksen käsitettä on mielenkiintoista tarkastella kansainvälisestä näkökulmasta. Siinä yksimielisyys vammaisten henkilöiden oikeuksista ilmenee Yhdistyneissä Kansakunnissa tehdyssä yleissopimuksessa (Neuvoston päätös). Suomi on allekirjoittanut sopimuksen, mutta ei ole vielä ratifioinut sitä. Kuntoutus nähdään tässä sopimuksessa laaja-alaisena henkilön kasvuprosessina. Se tähtää henkilön osallisuuteen yhteisössään. Yleissopimuksen kuntoutusta koskevan 26 artiklan mukaan sopimuspuolet toteuttavat tehokkaat ja asianmukaiset toimet muun muassa vertaistuen avulla, jotta vammaiset henkilöt voisivat saavuttaa ja säilyttää mahdollisimman suuren itsenäisyyden, täysimääräiset ruumiilliset, henkiset, sosiaaliset ja ammatilliset kyvyt sekä täysimääräisen osallisuuden ja osallistumisen kaikilla elämänalueilla. Tätä varten sopimuspuolet järjestävät, vahvistavat ja lisäävät laaja-alaisia kuntoutuspalveluja ja -ohjelmia erityisesti terveyden, työllisyyden, koulutuksen ja sosiaalipalvelujen aloilla. Tämä YK-sopimus ilmentää myös suomalaista kuntoutuskäsitystä, joka on muotoiltu esimerkiksi eduskunnalle annetuissa kuntoutusselonteoissa. Valtioneuvoston K A T S A U S Erkki Kemppainen Kuntoutus, osallisuus ja esteettömyys vuonna 2002 antaman selonteon mukaan kuntoutus voidaan määritellä ihmisen tai ihmisen ja ympäristön muutosprosessiksi, jonka tavoitteena on toimintakyvyn, itsenäisen selviytymisen, hyvinvoinnin ja työllisyyden edistäminen. Kuntoutus on suunnitelmallista ja monialaista, usein pitkäjänteistä toimintaa, jonka tavoitteena on auttaa kuntoutujaa hallitsemaan elämäntilanteensa (Kuntoutusselonteko 2002). Kuntoutuspalvelut tukevat siis henkilön osallisuutta yhteisössä. Jotta osallisuus voisi toteutua, yhteisön on oltava valmis ja sopiva osallistumiseen ja osallisuuteen. Tämä edellyttää ympäristön esteettömyyttä. Esteettömyyden lähtökohdat Esteet liittyvät tekemiseen (esimerkiksi liikkumiseen, näkemiseen, kuulemiseen, ymmärtämiseen tai viestintään). Niitä voivat olla esineet kulkureitillä, melu, huono valaistus tai epäselvä ilmaisu. Esteettömyyden lähikäsitteitä ovat saavutettavuus, esteetön pääsy tai myös käytettävyys. Englannin kielen pohjalta voidaan puhua Design for All -periaatteesta tai universaalista suunnittelusta. Asiayhteys määrittelee kulloinkin sopivan käsitteen. (Kemppainen 2008.) Esteettömyyden tavoittelemiselle on useita perusteita. Ensinnäkin se voi olla lainsäännön tai muiden normien asettama velvollisuus. Esteettömyys on tasa-arvon ja syrjinnän kiellon seuraamus. Nämä periaatteet ilmenevät mainitusta YK-sopimuksesta. Esteettömyysnormeja sisältyy myös eurooppalaiseen ja eri maiden lainsäädäntöön. Toiseksi, esteettömyys voi olla myös hyödyllistä monella tavalla. Esteettömät ja käytettävät tuotteet synnyttävät kysyntää ja markkinoita. Esteetön ympäristö mahdollistaa erilaisia toimintavajavuuksia omaavien henkilöiden osallistumisen esimerkiksi työelämään tai muihin yhteiskunnan toimintoihin ja näin parantaa yhteiskunnan toimivuutta ja inhimillisten resurssien käyttöä. Kolmanneksi, eettinen perustelu esteettömyysvaatimukselle ja sen mahdollistamalle osallisuudelle yhteiskunnassa on kaikkia koskeva ihmis- ja tasa-arvo. Tämä on perinteisesti pohjoismainen näkökulma esteettömyyteen. Samat perustelut pätevät kuntoutukseenkin. Esteettömyyden yleinen sääntely: yhdenvertaisuus Perustava yhteiskuntapoliittinen keino esteettömyyden edistämiseksi on yhdenvertaisuus- ja tasa-arvopolitiikka sekä niitä vastaava lainsäädäntö. Yhdenvertaisuutta koskevan lainsäädännön ydin Suomessa on perustuslain (731/1999) yhdenvertaisuussäännös (6 ), yhdenvertaisuuslaki (21/2004) sen soveltamisalueella, esimerkiksi elinkeinotoiminnassa tai sosiaali- ja terveyspalveluissa, sukupuolten tasa-arvoa koskeva naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annettu laki (609/1986), ja erityislainsäädännön säännökset, esimerkiksi työsopimuslaissa (55/2001). Lainsäädännön kokonaisuus on kuitenkin hajanainen. Yhdenvertaisuustoimikunta ehdotti tuoreessa mietinnössään muun ohella uutta yhdenvertaisuuslakia. Ehdotukseen sisältyi myös esteettömyyteen tähtäävä säännös kohtuullisista mukautuksista vammaisten ihmisten yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi, millainen säännös sisältyy jo nyt yhdenvertaisuuslakiin. Perustelujen mukaan kohtuullisten mukautusten laiminlyönti katsottaisiin syrjinnäksi. Asiakokonaisuuden vaikeutta kuvaa se, että komitean kaikki jäsenet, mukaan lukien toimikunnan puheenjohtaja, jättivät mietintöön joko lausuman tai eriävän mielipiteen. (Ehdotus uudeksi yhdenvertaisuuslaiksi ja siihen liittyväksi lainsäädännöksi.) Yhdenvertaisuussääntely sisältää sekä mahdollisuuksia että ongelmia esteettömyyden edistämisen kannalta. Yhdenvertaisuuden edistämisen tukeminen esimerkiksi juuri tavoiteasettelun ja informaation keinoin on keskeinen, suuri mahdollisuus. Toinen keino on syrjinnän kiellon vahvistaminen viime kädessä oikeudenkäyntien kautta. Tämä onkin tehokas keino yhteiskunnalliseen muutokseen erityisesti silloin, kun sisällöllistä lainsäädäntöä ei ole. Toisaalta kehityksen perustuminen tuomioistuinten ratkaisuihin soveltuu huonosti esteettömyyden edistämiseen, minkä perusajatus on, että esteettömyys tulisi ottaa huomioon etukäteen, rakenteellisesti, yleisenä kaikkiin vaikuttavana ratkaisuna eikä korjauksena jälkikäteen. Jäl- 24 Kuntoutus Kuntoutus

15 kikäteinen korjaus on olennaisesti kalliimpaa. Tuomioistuinten ratkaisujen sisältöä on uudessa kysymyksessä vaikea ennakoida. Myös yksityisen henkilön kynnys lähteä oikeudenkäyntiin on korkea. (Kemppainen 2008.) Kuten yhdenvertaisuustoimikunnan puheenjohtaja Matti Niemivuo totesi, painopisteen tulisi olla edistävissä toimissa. Esteettömyyden suhteen tarvitaan kuitenkin jotakin enemmän. Yhdenvertaisuuslainsäädäntö on välttämätön, mutta ei riittävä esteettömyyden toteuttamiseksi. Esteettömyyttä tarkemmin määrittelevä erityislainsäädäntö eri sektoreilla on avainasemassa. Lainsäädännön voimassaolon lisäksi sitä on tulkittava ja pantava täytäntöön. Syrjinnän kiellon lisäksi on myös muita ratkaisevan tärkeitä oikeudenalat ylittäviä keinoja, kuten julkiset hankinnat, joiden suhteen lainsäädäntö antaa keinoja esteettömyysehtojen asettamiseen. Tarvitaan erityislainsäädäntöä Esteettömyyden yleinen tavoite on yhteinen, mutta keinot sen edistämiseen ovat erilaisia eri hallinnonaloilla. Rakentamisen alalla on käytössä perinteellinen hallinnollinen kokonaisuus: laki ja alemman asteiset normit, luvat hallinnollisina keinoina, ja valvonta. Esteettömyys on otettu niissä huomioon. Haasteena on omaksua eri keinoihin oikea sisältö. Viestintäsektorilla on markkinoita edistävä lainsäädäntö. Haasteena on ottaa esteettömyys huomioon ohjauksen sisällössä. Uuden viestintälainsäädännön valmistelussa esteettömyys onkin jo otettu huomioon esimerkiksi televisio-ohjelmien tekstitystä lisäämällä. Esteettömyys on ajatuksena ollut sosiaalihuollon lainsäädännössä jo pitkään. Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (380/1987) 7 :n mukaan kunnan on huolehdittava siitä, että kunnan yleiset palvelut soveltuvat myös vammaiselle henkilölle. Sosiaali- ja terveydenhuollon erityisiä keinoja ovat asunnon muutostyöt ja apuvälineet, jotka täydentävät yksilöllisesti osallistumismahdollisuuksia ja mahdollistavat siten esteettömän pääsyn haluttuun kohteeseen. Sosiaali- ja terveydenhuollon antamat apuvälineet ja palvelut tukevat esteettömyyden hyödyntämistä. Jos resursseja ei ole riittävästi kaikkiin tarpeisiin, päätöksiä ei voida tehdä pelkästään ammattitaidon perusteella, vaan ammattitaitoinen henkilö joutuu intressien väliseen ristiriitaan. Hän voi ratkaista sen kussakin tilanteessa erikseen, mutta luultavasti hän kaipaisi siihen yleisiä kriteerejä. Myös alueellisen ja henkilöiden välisen tasaarvon kannalta ratkaisujen tulisi perustua yleisiin perusteisiin. Tarvitaan siis eriasteisia normeja, jotka eivät välttämättä ole toiminnan rajoitteita, vaan mahdollistavat toiminnan yhdenmukaisuutta luomalla. Keinojen harkinta on tärkeää Esteettömyyden ajatus on kokonaisvaltainen ja eri hallinnonalat läpäisevä, mutta keinot ovat sektorikohtaisia. Lainsäädännön rakenne ja perinne ovat erilaisia eri sektoreilla. Keinotyyppejä on useita, ja niitä käytetään vaihtelevasti eri sektoreilla. Lainsäädännön lisäksi pehmeän sääntelyn, erilaisten ohjelmien ja paikallisten aloitteiden merkitys on suuri. Lainsäädäntöä kuitenkin tarvitaan erityisesti silloin, kun eri intressejä sovitetaan yhteen. Normatiivisia eli normeihin liittyviä keinoja esteettömyyden edistämisessä on käytettävissä laaja skaala: kansainväliset sopimukset, Euroopan unionin lainsäädäntö, kansallinen lainsäädäntö, pehmeä sääntely ja joustavat normit, standardit, käsitteenmuodostus sekä yhteistyö ja tiedon kasvattaminen. Näiden keinojen käyttökelpoisuutta on harkittava kussakin asiayhteydessä. Kansainvälistä lainsäädäntöä ja standardeja on olemassa. Myös kansallista lainsäädäntöä tarvitaan. Normatiivisia keinoja olisi käytettävä rikkaasti, ottaen huomioon myös pehmeät joustavat normit ja standardit. Kuitenkin aina tarvitaan välttämättä toimijoita: yksilöitä, paikallisia, alueellisia ja sektoritoimijoita, sekä yhteistyötä. Esteettömyys on nuori, eri hallinnonalat läpäisevä käsite ja vaatimus. Esteettömyyttä ja kuntoutusta kehitetään eri keinoin, mutta ne tarvitsevat toisiaan. Ei ole yllättävää, että edistymisen lomassa voidaan nähdä haasteita ja ongelmia, mutta myös mahdollisuuksia osallisuuden yhteiskuntaan. OTK, FK Erkki Kemppainen työskentelee lakimiehenä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa. Lähteet Ehdotus uudeksi yhdenvertaisuuslaiksi ja siihen liittyväksi lainsäädännöksi. Yhdenvertaisuustoimikunnan mietintö. Komiteanmietintö 2009:4. Oikeusministeriö. Kemppainen E (2008) Kohti esteetöntä yhteiskuntaa. Yhteiskuntapolitiikan normatiiviset keinot esteettömyyden edistämisessä. Stakes, raportteja 33/2008. Helsinki. Kuntoutusselonteko Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2002:51. Neuvoston päätös, tehty 26 päivänä marraskuuta 2009, vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta. EUVL L 23, , s Kuntoutus Kuntoutus

16 Marjut Rantanen Kuntoutuksen vaikuttavuuden seuranta ja yhteistyö terveyden- ja työterveyshuollon kanssa osaksi kuntoutuksen arkea HyvinvointiNetin avulla Vuoden 2010 alussa julkaistussa sosiaali- ja terveysministeriön kuntoutuslaitosselvityksessä (Ihalainen&Rissanen 2009) korostetaan kuntoutuksen laadun arvioinnista puhuttaessa tärkeänä kriteerinä näyttöä vaikuttavuudesta, jonka tulisi jatkossa myös ohjata keskeisesti kuntoutuksen hankintapäätöksiä. Lisäksi selvityksessä korostetaan kuntoutuspalveluiden integroimista nykyistä kiinteämmin terveydenhuollon ja työterveyshuollon toimintaan. Muun muassa nämä ovat jo tämän päivän ja etenkin tulevaisuuden tarpeita, joihin kuntoutuksen palveluntuottajien on kyettävä vastaamaan mahdollisimman tehokkaasti ja tuloksellisesti. K A T S A U S HyvinvointiNetti ja vaikuttavuuden mittaaminen Kuntoutuksen vaikuttavuuden seuraamisesta ja dokumentoimisesta on puhuttu pitkään. Tämän vuoksi jo vuonna 2006 Siuntion Hyvinvointikeskus aloitti yhteistyössä kahdeksan muun kuntoutuspalveluntuottajan kanssa (Kuntoutuskeskus Kankaanpää, Kiipulan Kuntoutuskeskus, Kruunupuisto Punkaharjun kuntoutuskeskus, Kunnonpaikka, Kuntoutussäätiö, Kyyhkylän kuntoutuskeskus, Kuntoutus Peurunka ja Kuntoutuskeskus Petrea) työryhmätoiminnan, jonka tavoitteena oli kehittää yhdenmukainen vaikuttavuuden seurannan perusmalli. Mallin tarkoituksena oli koota vertailukelpoista tietoa eri kuntoutuskeskusten palveluiden vaikutuksista asiakkaiden toimintakykyyn. Tämä niin sanottu lomaketyöryhmä valitsi yhdessä kysymyssarjan, jota käytetään kuntoutuksen alussa ja lopussa vaikuttavuuden seurantaan. Työryhmä päätyi käyttämään laajalti Suomessa käytössä olevia mittareita (RAND-36, työkykykysely, terveys ja terveyskäyttäytyminen, mielialakysely, taustatietokysely), joiden reliabiliteetti ja validiteetti olivat riittävän hyviä. Lisäksi mittariston kehittämisessä pidettiin tärkeänä sitä, että saataisiin vertailukelpoista tietoa muuhun suomalaiseen väestöön. Suunnitelmaan liittyi myös laajan viitetietokannan kehittäminen. Tämän työryhmän valitsemat kyselyt (taustatiedot, RAND-36 -kysely, työkykykysely, terveys ja terveyskäyttäytyminen, mielialakysely ja asiakaspalaute) muodostivat pohjan Siuntion Hyvinvointikeskuksessa kehitetyn HyvinvointiNetti - järjestelmän mittaristolle. HyvinvointiNetti on järjestelmä, josta saadaan reaaliaikaista tietoa kuntoutusprosessin etenemisestä niin ryhmäkuin yksilötasollakin. Reaaliaikaisen tiedon lisäksi järjestelmästä saadaan monipuolisia vaikuttavuuden seurantaraportteja prosessien päättymisen jälkeen. Aluksi kaikki Siuntion Hyvinvointikeskuksen työhyvinvointi- ja kuntoutuspalveluita käyttävät asiakkaat täyttävät henkilökohtaisilla käyttäjätunnuksilla netissä heille prosessin alkukartoitukseen määritellyt kyselyt (esimerkiksi terveyskäyttäytyminen, työkykykysely). Tämän jälkeen asiakkaat saavat saman tien näytölle yhteenvetoraportit alkutilanteestaan. Tiedot ovat heti luettavissa myös prosessiin osallistuvalla henkilöstöllä. Alkukartoituksesta saatuja tietoja hyödynnetään sekä yksilö- että ryhmätapaamisten suunnittelussa ja toteutuksessa. Siuntion Hyvinvointikeskuksen kuntoutuksen erikoislääkäri Virpi Vartiainen kertoo omista HyvinvointiNetin käyttökokemuksistaan seuraavaa: Käytän kyselyistä saatavaa tietoa kaikissa tulotarkastuksissa hyödyksi. Yhteenvetoosiosta pystyn hyödyntämään kaiken tiedon. Liitän siitä paljon tietoa (esimerkiksi työterveyshuollon yhteystiedot, työkykyindeksin, lääkityksen ja allergiat) suoraan kuntoutusselosteeseen. Myös asiakkaan tavoitteet saan liitettyä selosteeseen helposti hyvinvointinetin kyselystä kopioimalla. Katsomme asiakkaan kanssa yhdessä RANDin käppyröitä ja pohdimme sen tuloksia. Välijaksoilla ja jatkosuunnittelussa voin hyödyntää asiakkaan kirjaamaa tavoiteseurantaa. Myös asiakaspalautetta käyn lukemassa järjestelmästä ja voin reagoida myös sitä kautta asiakkaiden esittämiin tarpeisiin. Alkukartoituskyselyiden lisäksi HyvinvointiNetti toimii työvälineenä koko prosessin ajan. Netissä tehdään erilaisia tehtäviä sekä jakson kuluessa että jaksojen välissä. Netissä on myös päiväkirja, johon voidaan kirjata tavoitteiden toteutumista reaaliajassa. Tämän päiväkirjan kautta myös vastuuohjaajat pysyvät ajan tasalla asiakkaan prosessin etenemisestä. Sivuston kautta voidaan ottaa helposti väliyhteydenotto asiakkaaseen ja ohjeistaa sekä kannustaa häntä eteenpäin tavoitteissaan. Monet asiakkaat nostavat yhdeksi tärkeimmistä vaikuttavuuden tekijöistä vertaistuen prosessin aikana. Lisäksi HyvinvointiNettiin on luotu keskustelupalsta helpottamaan vertaistuen saamista myös jaksojen väliaikana. Keskustelupalstalla asiakkaat voivat vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia sekä kannustaa toisiaan eteenpäin. Prosessin päätösvaiheessa asiakkaat täyttävät uudestaan samat kyselyt kuin ennen prosessin alkua. Tämän jälkeen he saavat itselleen yhteenvetoraportit prosessin päätöshetken tilanteesta verrattuna alkuhetkeen ja näkevät kaavioista tilanteessaan tapahtuneet muutokset. Myös prosessiin osallistuvat ohjaajat näkevät sekä yksilö- että ryhmäkohtaisen päätöstilanteen verrattuna alkutilanteeseen ja pystyvät tämän pohjalta helposti muodostamaan kokonaiskäsityksen 28 Kuntoutus Kuntoutus

17 prosessin aikaisista muutoksista. Yhteenvedot tulostuvat osaksi kuntoutusselostetta ja antavat näin helposti kattavan kuvan prosessin kulusta. Vuositasolla järjestelmään kertynyttä tietoa käytetään esimerkiksi Kelan vuosiraporttien valmistelussa. Järjestelmässä saadaan määriteltyä tarvittavat hakukriteerit yhteenvetojen tekemiseen. Kelan vuosiraportointeihin voidaan hakea esimerkiksi niveloireisten kurssien yhteenvedot RAND-36 -kyselystä (kuva 1). Tässä yhteenvedossa on mukana 122 kurssilaisen alku- ja loppumittaukset. Järjestelmästä voidaan ottaa myös laajempia yhteenvetoja, esimerkiksi 50-vuotiaiden miesten alku- ja loppumittaukset kaikilla Aslak-kursseilla tiettynä ajan jaksona. HyvinvointiNetti on ollut asiakaskäytössä vuoden 2008 alusta Koettu terveys Kivuttomuus RAND-36 / niveloireisten kurssit Fyys.toim.kyky Roolitoim./fyys Psy.hyv.vointi Yhteistyö terveydenhuollon ja työterveyshuollon kanssa Työterveyshuolto on keskeinen yhteistyökumppani toteutettaessa kuntoutus- ja työhyvinvointipalveluja. Usein prosessit jäävät irrallisiksi osasiksi eivätkä muodosta kenenkään osapuolen näkökulmasta järkevää ja ennen kaikkea asiakasta tehokkaasti hyödyntävää kokonaisuutta. HyvinvointiNetti mahdollistaa yhteistyön tehostamisen muiden keskeisten toimijoiden kanssa. Asiakkaan luvalla työterveyshuollot ja henkilöstöhallinto voivat saada järjestelmään omat käyttäjätunnukset. Käyttöoikeudet myönnetään vain heidän lähettämiensä ryhmien ja henkilöiden tietoihin. Kun nämä toimijat kirjautuvat järjestelmään, he pääsevät tarkastelemaan asiakkaidensa antamia tietoja. Työterveyshuollolle ja henkilöstöhallinnolle Sos.toim.kyky Roolitoim./psy. Tarmokkuus Väestönormi Aloitusjakso Päätösjakso avautuvat vastaavanlaiset yhteenvetoraportit kyselyistä kuin kuntoutustyöryhmälle. Tehtävien tarkastelun lisäksi työterveyshuollossa voidaan lukea järjestelmän kautta asiakkaan kuntoutusseloste. Samalla sivustolla kuntoutustyöryhmällä ja työterveyshuollolla on mahdollisuus välittää tietoa kuntoutusprosessista. Tiedon lähettämisestä tulee automaattisesti ilmoitus vastaanottajalle. Tämä turvaa sen, että tiedonkulun tarkistaminen ei jää muistin varaan. Kun sähköpostiin tulee tieto viestin saapumisesta, siitä avautuu linkki suoraan HyvinvointiNetin sivustolle. Näin kirjaaminen ja tietojen siirto on mahdollisimman helppoa ja nopeaa. Kuntoutusprosessien aikana saavutetut positiiviset muutokset säilyvät usein paremmin jos niitä seurataan aktiivisesti. HyvinvointiNetti mahdollistaa jatkoseurannan, vaikka varsinainen kuntoutusprosessi on jo saatu päätökseen. Yhteistyössä työterveyshuollon ja työnantajan kanssa voidaan sopia yksittäisen asiakkaan tai ryhmän jatkoseurannan toteuttamisesta sopivaksi katsotuin väliajoin. Näin voidaan helposti seurata pitkälläkin aikajänteellä asiakkaiden tilanteessa tapahtuvia muutoksia ja reagoida niihin tarvittavilla toimenpiteillä. Pitkäjänteinen toiminta, toistuva seuranta ja vaivattomasti toteutettava yhteistyö eri toimijoiden välillä helpottavat myös eri tahojen sitoutumista toimintaan. Käyttökokemukset ja kehityshaasteet HyvinvointiNetin kehittäminen on ollut tärkeää ajankohtaisuutensa ja tarpeellisuutensa vuoksi. Työhyvinvointi- ja kuntoutuspalvelujen toimijat painottavat tavoitteiden toteutumista, tuloksellisuutta, pitkäjänteisen seurannan tärkeyttä ja tiivistä yhteistyötä. HyvinvointiNettiin on kehitetty juuri näitä ominaisuuksia, joilla näihin tarpeisiin voidaan vastata. Järjestelmä palveleekin tällä hetkellä jo varsin monipuolisesti ja tehokkaasti eri toimijoita. Siuntion Hyvinvointikeskuksen asiakkaille tehdyn asiakaskyselyn perusteella asiakkaat kokivat järjestelmän helppokäyttöiseksi, selkeäksi ja toimivaksi seurannanvälineeksi. Kyselyt pysäyttivät miettimään omaa elämää, jaksamista ja työkykyä uudesta näkökulmasta. Hyväksi järjestelmän käytössä koettiin myös kaikkien tietojen löytyminen samasta paikasta, tavoitteidenseurannan helppous sekä kuntoutusprosessiin sitoutumisen vahvistuminen. Tässä vaiheessa on tehty vasta perustyötä HyvinvointiNetin kehittämiseksi. Mahdollisuudet ovat lähes rajattomat. HyvinvointiNetti voi toimia myös pitkäaikaisemman seurannan ja kuntoutustarpeiden havaitsemisen sekä sairauspoissaolojen seurannanvälineenä. Käytöstä tarvitaan lisää laaja-alaisia kokemuksia, jotta asiakkaat, työterveyshuollot, henkilöstöhallinto ja palveluntuottajat saavat järjestelmästä kuntoutukseen ja työhyvinvointipalveluihin hyvin toimivan välineen. Käytön myötä saadaan parhaat kehitysajatukset jatkossakin esille. Seuraava tavoite onkin kuntoutuksen toimijoiden yhteistyön ja verkostoitumisen Kuva 1. Niveloireisten kurssien yhteenvetoraportti RAND-36 -kyselystä 30 Kuntoutus Kuntoutus

18 rakentaminen. Järjestelmät mahdollistavat toimenpiteiden vaikuttavuuden tehokkaan seurannan, etenkin, jos pystymme luomaan mahdollisimman monia tahoja hyödyntäviä järjestelmiä. Useat erilliset ja irralliset järjestelmät voidaan kokea enemmän häiriötekijöiksi kuin hyödyksi. Tarvitaan palveluntuottajien välistä kehitysyhteistyötä, jotta päästään laaja-alaisimpiin uudistuksiin; entistä ennakoivampiin, tavoitteellisempiin ja tuloksellisempiin työhyvinvoinnin ja kuntoutuksen palveluihin. HyvinvointiNetistä on julkaistu raportti Miina Sillanpään Säätiön julkaisusarjassa B:31. Raportti on luettavissa Miina Sillanpään Säätiön internetsivuilla julkaisuluettelosta. Ft Marjut Rantanen työskentelee Siuntion Hyvinvointikeskuksen kuntoutus- ja työhyvinvointipalveluiden johtajana. Lähteet: Ihalainen R., Rissanen P: Kuntoutuslaitosselvitys Kuntoutuslaitosten tila ja selvitysmiesten ehdotukset kuntoutuslaitostoiminnan kehittämiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2009:61. Suomessa on otettu jo parin vuosikymmenen ajan käyttöön monituottajamalliin perustuvia sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämistapoja. Viime vuosina päättäjissä eniten kiinnostusta herättänyt keino on ollut palveluseteli. Sen käyttöä kokeiltiin jo 1990-luvulla lasten päivähoidossa ja omaishoidossa (Suominen ja Valpola 2002). Vuonna 2004 astuivat voimaan säädökset kotipalvelun ja kotisairaanhoidon palvelusetelistä. Laki sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä tuli voimaan elokuussa 2009 (569/2009). Se paransi setelin käytön edellytyksiä, ja sen tarkoituksena oli saada palveluseteli laajempaan käyttöön kunnissa. Myös Kelassa on oltu halukkaita kokeilemaan palveluseteliä. Kokeilussa arvioidaan, toimiiko seteli Kelan kuntoutuspalvelujen hankinnassa ja millä ehdoilla. Kokeilu toteutetaan vuosina Päijät-Hämeen ja Etelä-Pohjanmaan vakuutuspiireissä ja se kattaa kaiken ikäisten vaikeavammaisten henkilöiden perusmuotoiset yksilöfysioterapiapalvelut. Tässä katsauksessa tarkastellaan palvelusetelin lähtökohtia ja perusteita sekä arvioidaan palvelusetelin soveltuvuutta kuntoukseen. K A T S A U S Markku Laatu, Anna-Liisa Salminen, Laura Kalliomaa-Puha, Ilona Autti-Rämö Setelillä kuntoon? Palvelusetelin perustelut Palveluseteli on looginen jatke sosiaalialan lainsäädännössä tapahtuneisiin muutoksiin, joissa kansalaisen itsemääräämisoikeus ja aktiivisuus korostuu. Palveluseteliin liittyy monenlaisia ja suuriakin odotuksia. Setelin arvellaan lisäävän kansalaisten valinnanmahdollisuuksia. Sen odotetaan myös parantavan palvelujen saatavuutta, laatua ja vaikuttavuutta sekä edistävän julkisen hallinnon ja yksityisten palvelujen tuottajien yhteistyötä sekä palvelumarkkinoiden kehittymistä. Palvelusetelin käyttöalan laajentamisedellytyksiä pohtineen työryhmän muistiossa (Palvelusetelin käyttöalan 2008) on viitattu laajemmin myös väestörakenteen muutokseen ja huoltosuhteen heikkenemiseen. Setelin toivotaan tehostavan palvelujen järjestämistä ja vähentävän julkiseen palvelujärjestelmään kohdistuvia kustannuspaineita. Lisäksi sen odotetaan kasvattavan kansalaisen omaa vastuuta palvelujen tarvitsijana. Se tarjoaa heille aiempaa aktiivisemman roolin muun muassa oman hoivansa järjestämisessä. 32 Kuntoutus Kuntoutus

19 Palvelusetelin ideologiset lähtökohdat Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelin innovointia ja käyttöönottoa ovat edesauttaneet muissa OECD-maissa hankitut kokemukset palvelusetelin kaltaisista maksuvälineistä (ks. esim. Mikkola 2003, Hannu-Jama ja Andersson 2008). Palvelusetelin ideologiset juuret ulottuvat Suomeen 1980-luvulla rantautuneeseen uusliberalistiseen julkisen hallinnon kritiikkiin ja sen perustalle rakentuneeseen uuteen julkisjohtamisoppiin (New Public Management). Ne toivat mukanaan keskustelun hyvinvointivaltion pöhöttyneisyydestä ja tehottomuudesta ja asiakaslähtöisyyden puutteista. Samalla alettiin korostaa ylikuormittuneen ja holhoavan hyvinvointivaltion hyvinvointivastuiden priorisoinnin tärkeyttä. (ks. mm. Julkunen 2002, 27; Patomäki 2007, 70-72; Eräsaari 2006; Maailman 1993, 8; Luhmann 1995, ; Helén 2010, 38.) Uuden julkisjohtamisopin mukaisesti julkiselle hallinnolle asetetaan pitkälti samat menestyksen kriteerit kuin markkinoilla toimivalle yritykselle. Julkisen liikkeenjohdon tavoitteena on ottaa hyvinvointivaltion (valtio + kunnat) palvelutuotannossa enemmän irti yhä vähemmästä. Keinoina on käytetty hyvinvointivaltion sisäisiä markkinoita, työntekijöiden selontekovelvollisuuden lisäämistä sekä toimintojen ulkoistamista markkinoiden, kolmannen sektorin alihankkijoiden sekä yksilön itsensä hoidettavaksi. (ks. mm. Patomäki 2007, 70-72; Juhila 2009.) Palveluseteli vs. ostopalvelusopimus Uuden julkisjohtamisopin mukainen julkisten tehtävien ulkoistaminen on toteutunut pienin askelin. Perinteinen hyvinvointivaltioajattelu korosti vielä valtion laajaa huolenpitovastuuta kansalaisista. Huolenpitovastuun kiteytti Pekka Kuusi (1963) kun hän totesi, että meistä kansalaisista lähtöisin oleva valtiovalta on tarkoitettu meitä kansalaisia palvelemaan. Palvelutehtävä kattoi paitsi asiakkaan palveluhakemusta koskevan viranomaisen hallintopäätöksen, myös kyseistä palvelua koskevan viranomaisen tuottajavastuun. Hyvinvointivaltio Hakemus Asiakasmaksu Yksilö Hallintopäätös Palvelu Kuva 1. Perinteisen hyvinvointivaltion toimintaperiaate Ensimmäisiä askeleita kohti julkisen palvelutuotannon yksityistämistä - ja julkisten ja yksityisten organisaatioiden välistä monituottajamallin mukaista kumppanuutta - on ollut 1980-luvulla käyttöönotettu os- topalvelusopimus. Ostopalveluissa kunta määrittelee tilaamansa palvelun sisällön ja kilpailuttaa sen jälkeen sopiviksi katsomansa palveluntuottajat. Kysymys on kunnan ja palveluntuottajan välisestä sopimussuhteesta, jossa valtiolla/kunnalla on tilaajarooli. Ostopalvelujen rasitteena ovat olleet julkisen vallan kilpailutusvelvoitteet ja transaktiokustannukset (käsitteestä tarkemmin Kohtamäki 2005, 37 53) sekä se, ettei palvelun käyttäjällä ole ollut sanottavasti mahdollisuuksia vaikuttaa saamansa palvelun sisältöön. Palveluseteli on nähty ratkaisuksi näihin ongelmiin. Palvelusetelimallissa valtio/kunta vetäytyy taustalle eräänlaisen sponsorin rooliin. Sponsori maksaa palvelun käyttäjän yksityiseltä palveluntuottajalta hankkimat palvelut määrättyyn setelin arvoon saakka. Tilaajataho ei siis enää ole valtio tai kunta, vaan kuluttaja. Kysymys on suorasta kuluttajan ja palveluntuottajan välisestä sopimussuhteesta. Yksilö Hakemus Asiakasmaksu Hyvinvointivaltio Hallintopäätös Palvelu Tilaaja Kuva 2. Ostopalvelusopimuksen toimintaperiaate Hyvinvointivaltion ja kansalaisen muodonmuutos Ostopalvelusopimus ja palveluseteli ovat muuttaneet hyvinvointivaltion roolia merkittävästi luvulta lähtien valtio on muuttunut sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajasta ensin niiden tilaajaksi (ostopalvelu) ja sen jälkeen yhä yleisemmin tilaajan, so. palvelun käyttäjän (asiakkaan) ja tuottajan välisten liiketoimien taloudelliseksi tukijaksi (palveluseteli). Palvelusetelin myötä hyvinvointivaltion palveluja koskeva järjestämisvastuu vähenee olennaisesti. Samalla hyvinvointivaltio palveluvaltiona on menettämässä yhä enemmän merkitystään. Hyvinvointivaltion aiemmin itse tuottamista sosiaali- ja terveyspalveluista on tullut palvelusetelin myötä tulonsiirtojärjestelmän (niin kutsutun jakovaltion) rahamuotoisia etuuksia. Halutessaan palvelun käyttäjä voi ostaa omalla rahalla myös vakiopalvelun ylittäviä ekstrapalveluja. Sopimus Järjestöt Tuottajat Markkinat Yksityiset yritykset 34 Kuntoutus Kuntoutus

20 Hakemus Yksilö Hallintopäätös Kuva 3. Palvelusetelin toimintaperiaate Palvelusetelimallissa palvelun käyttäjä nousee palvelun tuottajan rinnalle palveluprosessin täysivaltaiseksi osapuoleksi. Hän muuttuu palvelumarkkinoilla suvereeniksi kuluttajakansalaiseksi, jonka oikeuksia määritellään myös kuluttajansuojaa koskevissa säädöksissä Samalla kuluttajan palveluja koskevat tilaaja- ja koordinointivastuut lisääntyvät. Hänen odotetaan tekevän itsenäisesti palveluja koskevia vertailuja ja valintoja ja toimivan läheistensä kanssa keskeisessä roolissa omien palvelujensa järjestäjänä. Palveluseteli ja kuntoutus Hyvinvointivaltio Palveluseteli Sponsori Ostosopimus palvelusetelillä Palvelu Oma vastuuosuus Valinta Järjestöt Markkinat Yksityiset yritykset Kuntoutus on haasteellinen palvelusetelin käyttöalue. Se on suunnitelmallista ja usein pitkäjänteistä toimintaa, jonka tavoitteena on parantaa tai ylläpitää kuntoutujan edellytyksiä toimia omassa elämänympäristössään (Alaranta ym. 2008). Kuten mitä tahansa lääketieteen toimenpidettä valittaessa oleellista on, että interventio perustuu vaikuttavaan, tilanteeseen soveltuvaan ja yksilön tarpeet, voimavarat ja preferenssit huomioivaan menetelmään sekä realististen tavoitteiden määrittämiseen. Kuntoutuksen suunnittelun tulisi perustua hyvään ja objektiiviseen arviointiin, jonka tarkoituksena on kuntoutujan vahvuuksien, heikkouksien ja muutosmahdollisuuksien tunnistaminen. Kuntoutuksen tavoite tulisi määritellä yhdessä kuntoutujan kanssa siten, että tavoite on kuntoutujalle merkityksellinen ja kuntoutustoimenpiteiden suhteen sovitussa aikataulussa realistisesti saavutettavissa (Alaranta ym. 2008). Hoitovastuussa olevan tahon on kerrottava kuntoutujalle ne vaihtoehdot, jotka, tutkimusnäyttöön tai sen puuttuessa teoreettiseen viitekehykseen ja kliiniseen kokemukseen perustuen, ovat kyseisen kuntoutujan kohdalla parhaat ja hyvän kuntoutuskäytännön mukaiset. Tämän jälkeen sekä tavoitteet että niiden saavuttamiseen tarvittavat interventiot kirjataan kuntoutussuunnitelmaan. Asiakkaan vastuu Palveluseteli kasvattaa asiakasvastuuta kuntoutuspalvelujen järjestämisessä ja niiden vaikuttavuuden arvioinnissa. Seteli edustaa eräänlaista mahdollisuuksien sosiaali- ja terveyspolitiikkaa, jossa mahdollisuuksien realisoituminen riippuu ratkaisevalla tavalla kansalaisen kyvystä toimia rationaalisena ja omista oikeuksistaan tietoisena kuluttajana. Se perustuu myös uskoon kuluttajan aktiivisuudesta ja siihen, että hän osaa ja haluaa ottaa aiempaa huomattavasti merkittävämmän vastuun omaa sosiaali- ja terveysturvaansa koskevissa asioissa. Sosiaalipoliittisesta näkökulmasta seteli herättää koko joukon kysymyksiä. Voivatko mahdollisuudet edes teoriassa realisoitua kaikissa tapauksissa näillä ehdoilla? Miten käy etenkin niiden ihmisten, joiden asiointivalmiudet ja omien oikeuksien tuntemus on heikko? Kykenevätkö he astumaan siihen rooliin, joka heille palvelusetelin myötä sälytetään? Palvelusetelin käyttöönotto tarkoittaa kuntoutujan kannalta sitä, että hänen itsensä pitää tunnistaa se kuntouttaja, joka hallitsee tarvittavat kuntoutusmenetelmät. Kun kuntoutuksen tarve voidaan tarkkaan määritellä esimerkiksi lonkkaproteesileikkauksen jälkeen on helpompi arvioida, minkälaista osaamista terapeutilta edellytetään Kun kyseessä on vaikea- ja/tai monivammainen henkilö, on spesifien osaamisalueiden määrittäminen vaikeampaa ja yksittäisen asiakkaan tarpeita vastaavan kuntouttajan tunnistaminen esimerkiksi palvelutuottajarekisterikuvauksen avulla vaikeutuu. Pitkäaikaista kuntoutusta tarvitsevan henkilön tilanne arvioidaan uudestaan 1 3 vuoden välein. Jos tavoitteita ei ole saavutettu, syitä voi olla erilaisia: epärealistiset tavoitteet, osaamattoman terapeutin valinta tai kuntoutukseen sitoutumaton kuntoutuja. Kuntoutussuunnitelmaa uusittaessa on aina otettava huomioon, miten edellisessä suunnitelmassa asetetut tavoitteet on saavutettu ja muutettava jatkosuunnitelmaa sen mukaisesti. Vaikuttamatonta kuntoutusta ei ole syytä jatkaa. Hoitavan tahon on kuitenkin erittäin vaikea arvioida, mistä asiakkaan toimintakyvyn kielteinen kehitys voi johtua. Jos päätös kuntouttajan valinnasta on luovutettu palvelusetelin myötä kuntoutujalle, on terveydenhuollon henkilökunnan ilmiselvissäkin tapauksissa vaikea todeta kuntoutujalle, että hänen valitsemansa kuntouttaja ei hallitse hänen kannaltaan oleellisia menetelmiä. Kenellä on vastuu siitä, että kuntoutujan edistymismahdollisuudet otetaan optimaalisesti huomioon? Kuntoutumisen voi rinnastaa mihin tahansa aktiiviseen oppimisprosessiin, joka ei perustu asiakkaan miellyttämiseen vaan yhdessä asetettujen realististen, omien voimavarojen käyttöä parantavien tavoitteiden saavuttamiseen. Kuntouttajan tehtävänä on olla motivoivalla tavalla vaativa ja kannustava; terapiatilanteissa mahdolliseksi osoittautuvat taidot eivät siirry arjen toimintoihin, ellei kuntoutuja sitoudu omatoimiseen harjoitteluun ja toimintatapojen muutokseen. Huoli siitä, että palveluseteli ohjaa kuntoutusta kuntoutujan miellyttämiseen, ei liene täysin aiheeton. Miten palvelunsetelin tarjoama valinnanvapaus takaa sen, että kuntoutujan valitsema kuntouttaja osaa tarvittavat toimenpiteet sekä pystyy valmentamaan kuntoutujaa siten, että hän motivoituu aktiiviseen harjoitteluun? 36 Kuntoutus Kuntoutus

Vaikeavammaisten aivoverenkiertohäiriökuntoutujien kuntoutuksen nykykäytännöt Suomessa

Vaikeavammaisten aivoverenkiertohäiriökuntoutujien kuntoutuksen nykykäytännöt Suomessa TIETEELLINEN ARTIKKELI Tuulikki Sjögren, Atte Hänninen, Annaliisa Kankainen, Jaana Paltamaa, Sinikka H. Peurala ja Ari Heinonen Vaikeavammaisten aivoverenkiertohäiriökuntoutujien kuntoutuksen nykykäytännöt

Lisätiedot

Väliinputoamisesta yhdenvertaisuuteen aikuisten oppimisvaikeudet palvelujärjestelmän haasteena

Väliinputoamisesta yhdenvertaisuuteen aikuisten oppimisvaikeudet palvelujärjestelmän haasteena Väliinputoamisesta yhdenvertaisuuteen aikuisten oppimisvaikeudet palvelujärjestelmän haasteena Tutkija, VTM Johanna Korkeamäki Valtakunnalliset Kuntoutuspäivät 13.4.2011 Työryhmä 6 20.4.2011 1 Esityksen

Lisätiedot

OPI OPPIMAAN HANKE PÄHKINÄNKUORESSA. Kuntoutuspalveluita nuorten ja aikuisten oppimisvaikeuksiin (2006-2010)

OPI OPPIMAAN HANKE PÄHKINÄNKUORESSA. Kuntoutuspalveluita nuorten ja aikuisten oppimisvaikeuksiin (2006-2010) OPI OPPIMAAN HANKE PÄHKINÄNKUORESSA Kuntoutuspalveluita nuorten ja aikuisten oppimisvaikeuksiin (2006-2010) Seija Haapasalo Kuntoutusalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Kuntoutussäätiö Opi oppimaan hanke

Lisätiedot

Kela kuntouttaja 2009

Kela kuntouttaja 2009 Kela kuntouttaja 2009 1 Kelan kuntoutuspalvelut työ- ja toimintakyvyn Pohjois-Suomen vakuutusalue näkökulmasta Työ- ja toimintakyky Terveet työntekijät Työkykyongelmia ennakoivat merkit 100 % Kelan palvelut

Lisätiedot

Mikä auttaa selviytymään?

Mikä auttaa selviytymään? Mikä auttaa selviytymään? Johanna Korkeamäki, tutkija, VTM Kuntoutusalan tutkimus- ja kehittämiskeskus, Kuntoutussäätiö johanna.korkeamaki@kuntoutussaatio.fi Tutkimuksen tausta Osana Kuntoutussäätiön Opi

Lisätiedot

Kelan järjestämä kuntoutus ja lasten ja nuorten sopeutumisvalmennuskurssit

Kelan järjestämä kuntoutus ja lasten ja nuorten sopeutumisvalmennuskurssit Kelan järjestämä kuntoutus ja lasten ja nuorten sopeutumisvalmennuskurssit Asiantuntija- ja keskustelutilaisuus narkolepsialasten vanhemmille ja aikuispotilaille 4.2.2011 Kehittämispäällikkö Tuula Ahlgren,

Lisätiedot

Miten tukea osaamisen kasvua ja kouluttautumista läpi työuran? Tutkija Johanna Korkeamäki, Kuntoutussäätiö Kuntoutuspäivät 2016

Miten tukea osaamisen kasvua ja kouluttautumista läpi työuran? Tutkija Johanna Korkeamäki, Kuntoutussäätiö Kuntoutuspäivät 2016 Miten tukea osaamisen kasvua ja kouluttautumista läpi työuran? Tutkija Johanna Korkeamäki, Kuntoutussäätiö Kuntoutuspäivät 2016 Osaava työvoima Osaava työvoima kykenee vastaamaan työn muutoksiin ja omaksumaan

Lisätiedot

OPI OPPIMAAN HANKE: KUNTOUTUSPALVELUITA NUORTEN JA AIKUISTEN OPPIMISVAIKEUKSIIN (2006-2010)

OPI OPPIMAAN HANKE: KUNTOUTUSPALVELUITA NUORTEN JA AIKUISTEN OPPIMISVAIKEUKSIIN (2006-2010) OPI OPPIMAAN HANKE: KUNTOUTUSPALVELUITA NUORTEN JA AIKUISTEN OPPIMISVAIKEUKSIIN (2006-2010) Seija Haapasalo Kuntoutusalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Kuntoutussäätiö Opi oppimaan -hankkeen tausta 1 Oppimisvaikeudet

Lisätiedot

Vaikeavammaisten toimintakyky asiantuntijaryhmä. Pj. Tiina Suomela-Markkanen Kela, Terveysosasto

Vaikeavammaisten toimintakyky asiantuntijaryhmä. Pj. Tiina Suomela-Markkanen Kela, Terveysosasto Vaikeavammaisten toimintakyky asiantuntijaryhmä Pj. Tiina Suomela-Markkanen Kela, Terveysosasto Taustaa Tavoitteena oli Löytää ja arvioida tarkoituksenmukaiset arviointimenetelmät vammaisten henkilöiden

Lisätiedot

Mikä auttaa selviytymään? Tutkimuksen ja arvioinnin näkökulma

Mikä auttaa selviytymään? Tutkimuksen ja arvioinnin näkökulma Mikä auttaa selviytymään? Tutkimuksen ja arvioinnin näkökulma Johanna Korkeamäki, tutkija, VTM Kuntoutusalan tutkimus- ja kehittämiskeskus, Kuntoutussäätiö johanna.korkeamaki@kuntoutussaatio.fi Esityksen

Lisätiedot

Kysely oppimisvaikeuksien ja mielenterveyden ongelmista (KOMO) kuntoutuksen arvioinnin tukena

Kysely oppimisvaikeuksien ja mielenterveyden ongelmista (KOMO) kuntoutuksen arvioinnin tukena Kysely oppimisvaikeuksien ja mielenterveyden ongelmista (KOMO) kuntoutuksen arvioinnin tukena Kuntoutuspäivät 2018 Kuntoutussäätiö Pakarituvantie 4-5, Malminkartano, Helsinki Mila Gustavsson-Lilius Terveyspsykologian

Lisätiedot

Kognitiivista kuntoutusta skitsofrenian ensipsykoosiin sairastuneille. Annamari Tuulio-Henriksson Tutkimusprofessori, Kelan tutkimus

Kognitiivista kuntoutusta skitsofrenian ensipsykoosiin sairastuneille. Annamari Tuulio-Henriksson Tutkimusprofessori, Kelan tutkimus Kognitiivista kuntoutusta skitsofrenian ensipsykoosiin sairastuneille Annamari Tuulio-Henriksson Tutkimusprofessori, Kelan tutkimus 11.11.2016 Skitsofrenia Skitsofrenia on vakava psykoosisairaus, johon

Lisätiedot

Kelan järjestämä vaikeavammaisten lääkinnällinen kuntoutus

Kelan järjestämä vaikeavammaisten lääkinnällinen kuntoutus Kelan järjestämä vaikeavammaisten lääkinnällinen kuntoutus Kommenttipuheenvuoro 2.12.2011 OYS Suunnittelija Marjut Hevosmaa Pohjois-Suomen aluekeskus Myöntöedellytykset, KKRL 9, 10, 14 1. Vaikeavammaisuus,

Lisätiedot

VIRTA OULU HANKE Työttömien työ- ja toimintakyvyn arviointi. 4.10.2013 Pirjo Nevalainen

VIRTA OULU HANKE Työttömien työ- ja toimintakyvyn arviointi. 4.10.2013 Pirjo Nevalainen VIRTA OULU HANKE Työttömien työ- ja toimintakyvyn arviointi 4.10.2013 Pirjo Nevalainen Lähtökohtia kehittämiselle Yhä enemmän työttömiä asiakkaita ohjautuu kunnan sosiaali- ja terveyspalveluihin erilaisiin

Lisätiedot

Kestävä työ ja työkyky Polkuja työelämään Tempo hanke. Pirkko Mäkelä Pusa, Kuntoutussäätiö

Kestävä työ ja työkyky Polkuja työelämään Tempo hanke. Pirkko Mäkelä Pusa, Kuntoutussäätiö Kestävä työ ja työkyky Polkuja työelämään Tempo hanke Pirkko Mäkelä Pusa, Kuntoutussäätiö Osatyökykyisyys ja työelämä Hyvinvointiyhteiskunnan turvaaminen edellyttää korkeampaa työllisyysastetta ja pidempiä

Lisätiedot

Osallistumisen mahdollistaminen ikääntyvän CP-vammaisten toimintaterapiasta. Tt, Ttyo Maikku Tammisto

Osallistumisen mahdollistaminen ikääntyvän CP-vammaisten toimintaterapiasta. Tt, Ttyo Maikku Tammisto Osallistumisen mahdollistaminen ikääntyvän CP-vammaisten toimintaterapiasta Tt, Ttyo Maikku Tammisto Ikääntyvä CP-vammainen seminaari 26.3.2010 Helsinki VAKE = Vaikeavammaisten kuntoutuksen kehittämis-

Lisätiedot

Kestävä työ ja työkyky - Polkuja työelämään Tempo hanke. Pirkko Mäkelä-Pusa, Kuntoutussäätiö

Kestävä työ ja työkyky - Polkuja työelämään Tempo hanke. Pirkko Mäkelä-Pusa, Kuntoutussäätiö Kestävä työ ja työkyky - Polkuja työelämään Tempo hanke Pirkko Mäkelä-Pusa, Kuntoutussäätiö Osatyökykyisyys ja työelämä Hyvinvointiyhteiskunnan turvaaminen edellyttää korkeampaa työllisyysastetta ja pidempiä

Lisätiedot

Väliinputoamisesta yhdenvertaisuuteen - aikuisten oppimisvaikeudet koulutusjärjestelmän haasteena

Väliinputoamisesta yhdenvertaisuuteen - aikuisten oppimisvaikeudet koulutusjärjestelmän haasteena Väliinputoamisesta yhdenvertaisuuteen - aikuisten oppimisvaikeudet koulutusjärjestelmän haasteena Tutkija, VTM Johanna Korkeamäki, tutkimus ja kehittäminen 15.4.2013 1 on kuntoutuksen tutkija, kehittäjä,

Lisätiedot

Masto-hanke. masennusperäisen työkyvyttömyyden vähentämiseksi

Masto-hanke. masennusperäisen työkyvyttömyyden vähentämiseksi Masto-hanke masennusperäisen työkyvyttömyyden vähentämiseksi Tukea työikäisten mielenterveydelle ja työkyvylle Työhyvinvoinnin edistämiseksi Masto-hanke tuo mielenterveysteemoja työterveys- ja työsuojeluhenkilöstön

Lisätiedot

VIRTA OULU HANKE Työttömien työ- ja toimintakyvyn arviointi. 19.9.2013 Pirjo Nevalainen

VIRTA OULU HANKE Työttömien työ- ja toimintakyvyn arviointi. 19.9.2013 Pirjo Nevalainen VIRTA OULU HANKE Työttömien työ- ja toimintakyvyn arviointi 19.9.2013 Pirjo Nevalainen Mitä Oulu Virta-hankkeessa tehtiin Hankkeen aikana kehitettiin moniportainen toimintamalli työttömien työ- ja toimintakyvyn

Lisätiedot

Tutkimus- ja kehittämistoiminta

Tutkimus- ja kehittämistoiminta Tutkimus- ja kehittämistoiminta 29.8.2013 1 Tutkimus- ja kehittämistoiminta Järjestöille RAY-rahoitus Pienimuotoista - n. 6 tutkija-kehittäjää Esim. järjestöllä ja llä oma resurssiosuus Erillisrahoitus

Lisätiedot

Kelan järjestämä vaativa lääkinnällinen kuntoutus alkaen

Kelan järjestämä vaativa lääkinnällinen kuntoutus alkaen Kelan järjestämä vaativa lääkinnällinen kuntoutus 1.1.2016 alkaen - vaikeavammaisten lääkinnällinen kuntoutus muuttuu Uusi laki tulee voimaan 1.1.2016 (HE 332/2014) Vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta

Lisätiedot

Kannattavaa kumppanuutta kuntouttavalla työotteella Alice Pekkala Kartanonväki-koti www.kartanonvaki.fi

Kannattavaa kumppanuutta kuntouttavalla työotteella Alice Pekkala Kartanonväki-koti www.kartanonvaki.fi Kannattavaa kumppanuutta kuntouttavalla työotteella Alice Pekkala Kartanonväki-koti www.kartanonvaki.fi Kuntoutus Kartanonväessä Hyvään hoitoon kuuluu aina kuntoutus Huonokuntoisellakin avuttomalla vanhuksella

Lisätiedot

Työkyvyttömyyseläkkeiden alue-erot. Tutkimusseminaari 21.03.2013 Mikko Laaksonen

Työkyvyttömyyseläkkeiden alue-erot. Tutkimusseminaari 21.03.2013 Mikko Laaksonen Työkyvyttömyyseläkkeiden alue-erot Tutkimusseminaari 21.03.2013 Mikko Laaksonen Työkyvyttömyyseläkettä saavat 25-64-vuotiaat (%), 2011 Ahvenanmaa 5,3 Etelä-Karjala 9,9 Etelä-Pohjanmaa 10,4 Etelä-Savo 11,9

Lisätiedot

työkyvyttömyyseläkkeistä

työkyvyttömyyseläkkeistä FINNISH CENTRE FOR PENSIONS KANSAINVÄLINEN VAMMAISNAISSEMINAARI 12.3.2008 Kuvitettua Naisten tietoa työkyky ja työkyvyttömyyseläkkeistä työkyvyttömyyseläkkeet Raija Gould Raija Gould Eläketurvakeskus Eläketurvakeskus

Lisätiedot

STESOn toimintaa. STESO-verkosto terveyden edistämistyön tukena 24.3.2014

STESOn toimintaa. STESO-verkosto terveyden edistämistyön tukena 24.3.2014 Terveyttä ja hyvinvointia yhteistyöllä Itä-Suomessa Kevätkoulutuspäivät 20.-21.3.2014 KYS, Kuopio STESO-verkosto terveyden edistämistyön tukena Veikko Kujala, puheenjohtaja Suomen terveyttä edistävät sairaalat

Lisätiedot

Liite 22. Kysely Narkolepsiaan sairastuneita lapsia ja nuoria hoitaville lääkäreille 2013

Liite 22. Kysely Narkolepsiaan sairastuneita lapsia ja nuoria hoitaville lääkäreille 2013 Liite 22 Kysely Narkolepsiaan lapsia ja nuoria hoitaville lääkäreille 2013 Hyvä narkolepsiaan lapsia ja nuoria hoitava lääkäri, Sait kesällä 2012 kyselyn koskien narkolepsiaan sairastuneiden lasten ja

Lisätiedot

Ammatillinen erityisopetus ja sen toteutuminen yleisissä ammatillisissa oppilaitoksissa

Ammatillinen erityisopetus ja sen toteutuminen yleisissä ammatillisissa oppilaitoksissa Ammatillinen erityisopetus ja sen toteutuminen yleisissä ammatillisissa oppilaitoksissa Kaija Miettinen FT, johtaja Bovallius-ammattiopisto Opetushallitus 17.1.2012 Klo 10.20 11.30 16.1.2012 kaija.miettinen@bovallius.fi

Lisätiedot

Tausta tutkimukselle

Tausta tutkimukselle Näin on aina tehty Näyttöön perustuvan toiminnan nykytilanne hoitotyöntekijöiden toiminnassa Vaasan keskussairaalassa Eeva Pohjanniemi ja Kirsi Vaaranmaa 1 Tausta tutkimukselle Suomessa on aktiivisesti

Lisätiedot

Kelan kuntoutus ja sopeutumisvalmennuskurssit reumapotilaille. Kuntoutusohjaaja Janne Österlund HYKS Reumaklinikka 1.10.2015

Kelan kuntoutus ja sopeutumisvalmennuskurssit reumapotilaille. Kuntoutusohjaaja Janne Österlund HYKS Reumaklinikka 1.10.2015 Kelan kuntoutus ja sopeutumisvalmennuskurssit reumapotilaille Kuntoutusohjaaja Janne Österlund HYKS Reumaklinikka 1.10.2015 Kela Kansaneläkelaitos hoitaa Suomen sosiaaliturvaan kuuluvien perusturvaa eri

Lisätiedot

INFO. Varautuminen1.1.2016 voimaantulevaan. lääkinnällisen kuntoutuksen lainmuutokseen

INFO. Varautuminen1.1.2016 voimaantulevaan. lääkinnällisen kuntoutuksen lainmuutokseen INFO Varautuminen1.1.2016 voimaantulevaan vaikeavammaisten lääkinnällisen kuntoutuksen lainmuutokseen Kehittämispäällikkö Juhani Rinne Lakimies Lyyti Harju Pääsuunnittelija Riikka Peltonen Asiantuntijalääkäri

Lisätiedot

Miten tuetaan osatyökykyisen työllistymistä?

Miten tuetaan osatyökykyisen työllistymistä? Miten tuetaan osatyökykyisen työllistymistä? Psykologi Tanja Josefsson, Tampereen TE-toimisto Projektipäällikkö Paula Salminen, Epilepsialiitto ry 24.4.2014 Kuka on osatyökykyinen Osatyökykyisyys (ent.

Lisätiedot

Arviointimenetelmät ja mittarit hyödyn raportoinnissa

Arviointimenetelmät ja mittarit hyödyn raportoinnissa Arviointimenetelmät ja mittarit hyödyn raportoinnissa 2019 1. Arviointimenetelmien käyttö hyödyn raportoinnissa Kuntoutuksesta saatavaa hyötyä arvioidaan kuntoutujien näkökulmasta, palveluntuottajien arvioinnin

Lisätiedot

Nuorten tukeminen on Kelan strateginen painopiste. Liisa Hyssälä Pääjohtaja Kela

Nuorten tukeminen on Kelan strateginen painopiste. Liisa Hyssälä Pääjohtaja Kela Nuorten tukeminen on Kelan strateginen painopiste Liisa Hyssälä Pääjohtaja Kela Kelan rooli nuorisotakuun toimeenpanossa Sidosryhmien (ELY-keskukset, TE-toimistot, kunnat) ja Kelan vakuutuspiirien odotukset

Lisätiedot

Kysely narkolepsiaa sairastavia lapsia ja nuoria hoitaville lääkäreille 2012

Kysely narkolepsiaa sairastavia lapsia ja nuoria hoitaville lääkäreille 2012 Liite 21 Kysely narkolepsiaa sairastavia lapsia ja nuoria hoitaville lääkäreille 2012 Hyvä narkolepsiaan sairastuneita lapsia ja nuoria hoitava lääkäri, Olen saanut tietooni, että osallistut sairaalassanne

Lisätiedot

Tutkimus terveydestä, työkyvystä ja lääkehoidosta. Tutkimuksen keskeisimmät löydökset Lehdistömateriaalit

Tutkimus terveydestä, työkyvystä ja lääkehoidosta. Tutkimuksen keskeisimmät löydökset Lehdistömateriaalit Tutkimus terveydestä, työkyvystä ja lääkehoidosta Tutkimuksen keskeisimmät löydökset Lehdistömateriaalit Tutkimuksen taustaa Aula Research Oy toteutti Lääketeollisuus ry:n toimeksiannosta tutkimuksen suomalaisten

Lisätiedot

KUNTOUTUKSEN SUUNNITTELU - KENEN ÄÄNI KUULUU?

KUNTOUTUKSEN SUUNNITTELU - KENEN ÄÄNI KUULUU? KUNTOUTUKSEN SUUNNITTELU - KENEN ÄÄNI KUULUU? Arja Korrensalo fysioterapeutti, kuntoutusohjaaja, YAMK -opiskelija Pirkko Leppävuori fysioterapeutti, YAMK -opiskelija Esitys pohjautuu YAMK opintoihin kuuluvaan

Lisätiedot

Ajankohtaista Kelan järjestämästä neuropsykologisesta kuntoutuksesta

Ajankohtaista Kelan järjestämästä neuropsykologisesta kuntoutuksesta Ajankohtaista Kelan järjestämästä neuropsykologisesta kuntoutuksesta 11.11.2016 Katariina Kallio-Laine LKT, neurologian erikoislääkäri Vastaava asiantuntijalääkäri katariina.kallio-laine@kela.fi Neuropsykologinen

Lisätiedot

HOITO- JA HOIVAPALVELUT MUUTOKSESSA - missä ollaan - mitä tulossa - HYVÄ 2011-2015. Ulla-Maija Laiho, kehitysjohtaja, TEM Mustasaari 4.9.

HOITO- JA HOIVAPALVELUT MUUTOKSESSA - missä ollaan - mitä tulossa - HYVÄ 2011-2015. Ulla-Maija Laiho, kehitysjohtaja, TEM Mustasaari 4.9. HOITO- JA HOIVAPALVELUT MUUTOKSESSA - missä ollaan - mitä tulossa - HYVÄ 2011-2015 Ulla-Maija Laiho, kehitysjohtaja, TEM Mustasaari 4.9.2012 Missä ollaan? 65 vuotta täyttäneiden henkilöiden määrä ylitti

Lisätiedot

Lapsen arki arvoon! Salla Sipari

Lapsen arki arvoon! Salla Sipari Lapsen arki arvoon! Salla Sipari 13.3.2013 Tulokulmia dialogiin Lapsen oppiminen Kasvatusta ja kuntoutusta yhdessä Kuntouttava arki arki kuntouttavaksi Kehittäjäkumppanuus 13.3.2013 Salla Sipari 2 Miksi

Lisätiedot

Nuorten aikuisten osaamisohjelma Ville Heinonen

Nuorten aikuisten osaamisohjelma Ville Heinonen Nuorten aikuisten osaamisohjelma Ville Heinonen Tausta Nuorten yhteiskuntatakuu Erillinen ohjelma 20 29-vuotiaille, vailla toisen asteen tutkintoa oleville Lisärahoitus ammatti- ja erikoisammattitutkintoon

Lisätiedot

Kuntoutuskysely lääkäreille Yhteenveto tuloksista. Maaliskuu 2013

Kuntoutuskysely lääkäreille Yhteenveto tuloksista. Maaliskuu 2013 Kuntoutuskysely lääkäreille Yhteenveto tuloksista Maaliskuu 2013 Kuntoutuskysely lääkäreille Toteuttajat Suomen Lääkäriliitto, Kuntoutussäätiö ja Avire-yhtiöt Vastausaika 19.-28.3.2013 Vastauksia 2 226

Lisätiedot

Uusi hyvä työterveyshuoltokäytäntö Kolmas kerta toden sanoo

Uusi hyvä työterveyshuoltokäytäntö Kolmas kerta toden sanoo Uusi hyvä työterveyshuoltokäytäntö Kolmas kerta toden sanoo HTTHK webinaari 26.9.2014 Finlandiatalo Sosiaali- ja terveysministeriön puheenvuoro lääkintöneuvos Arto Laine Hyvä työterveyshuoltokäytäntö -

Lisätiedot

Lastensuojelutoimien kustannukset ja vaikuttavuus

Lastensuojelutoimien kustannukset ja vaikuttavuus Lastensuojelutoimien kustannukset ja vaikuttavuus Valtakunnalliset lastensuojelupäivät, Turku 12.10.2010 Antti Väisänen Terveys- ja sosiaalitalous-yksikkö (CHESS) Esityksen sisältö Lastensuojelun palvelujen

Lisätiedot

Anna-Maija Koivusalo 26.5.15

Anna-Maija Koivusalo 26.5.15 Anna-Maija Koivusalo 26.5.15 Kivuton sairaala projekti vuonna 214 Kivun arviointi projekti Kivuton sairaala toteutettiin yhdeksännen kerran syksyllä 214 pääosin Euroopan kipuviikolla (viikko 42). Mukana

Lisätiedot

Kelan VAKE hanke VAKE vaikeavammaisten lääkinnällisen kuntoutuksen kehittämishanke

Kelan VAKE hanke VAKE vaikeavammaisten lääkinnällisen kuntoutuksen kehittämishanke Kelan VAKE hanke 2006-2013 VAKE vaikeavammaisten lääkinnällisen kuntoutuksen kehittämishanke 23.8.2012 NKL pilotin päätösseminaari Tiina Suomela-Markkanen Asiantuntijalääkäri, Kela, Terveysosasto Parasta

Lisätiedot

TYÖUUPUNEEN KUNTOUTUS KANNATTAA 8.5.2014. Kuntoutuserikoislääkäri Virpi Vartiainen Psykofyysisen fysioterapian fysioterapeutti Tiina Salo

TYÖUUPUNEEN KUNTOUTUS KANNATTAA 8.5.2014. Kuntoutuserikoislääkäri Virpi Vartiainen Psykofyysisen fysioterapian fysioterapeutti Tiina Salo TYÖUUPUNEEN KUNTOUTUS KANNATTAA 8.5.2014 Kuntoutuserikoislääkäri Virpi Vartiainen Psykofyysisen fysioterapian fysioterapeutti Tiina Salo Mistä on työuupuneiden kuntoutuksessa kysymys? Kenelle sopii? Miten

Lisätiedot

Tietoja ulkomaalaisista lääkäreistä Suomessa. Lääkäriliitto, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Työterveyslaitos ja Työsuojelurahasto

Tietoja ulkomaalaisista lääkäreistä Suomessa. Lääkäriliitto, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Työterveyslaitos ja Työsuojelurahasto Tietoja ulkomaalaisista lääkäreistä Suomessa Lääkäriliitto, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Työterveyslaitos ja Työsuojelurahasto Kyselytutkimuksen tausta Lääkäriliitto, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Lisätiedot

Erva, mitä sen tulisi olla ja mitä se voisi olla? Jouko Isolauri 27.9.2012

Erva, mitä sen tulisi olla ja mitä se voisi olla? Jouko Isolauri 27.9.2012 Erva, mitä sen tulisi olla ja mitä se voisi olla? Jouko Isolauri 27.9.2012 Sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusrakenne Keski-Suomessa 2 Lähteet: 1) Tilastokeskus, THL, Kuntien sosiaali- ja terveystoimen

Lisätiedot

Terveyspalvelujen tulevaisuus Suomessa. Eduskuntavaaliehdokastutkimus

Terveyspalvelujen tulevaisuus Suomessa. Eduskuntavaaliehdokastutkimus Terveyspalvelujen tulevaisuus Suomessa Eduskuntavaaliehdokastutkimus Tutkimuksen taustaa Aula Research Oy toteutti kyselytutkimuksen eduskuntavaaliehdokkaiden parissa koskien terveyspalvelualan tulevaisuutta

Lisätiedot

Heikossa työmarkkina-asemassa olevien henkilöt tilastollista tarkastelua

Heikossa työmarkkina-asemassa olevien henkilöt tilastollista tarkastelua Heikossa työmarkkina-asemassa olevien henkilöt tilastollista tarkastelua Työ- ja elinkeinotoimistoissa oli vuoden 2012 aikana vajaakuntoisia 1 (nyk. vammaisia ja pitkäaikaissairaita) työnhakijoita kaikkiaan

Lisätiedot

Työelämän ulkopuolella olevien terveys, työkyky ja kuntoutukseen ohjaaminen. Pirkko Mäkelä-Pusa, Kuntoutussäätiö 17.3.2016

Työelämän ulkopuolella olevien terveys, työkyky ja kuntoutukseen ohjaaminen. Pirkko Mäkelä-Pusa, Kuntoutussäätiö 17.3.2016 Työelämän ulkopuolella olevien terveys, työkyky ja kuntoutukseen ohjaaminen Pirkko Mäkelä-Pusa, Kuntoutussäätiö 17.3.2016 Työttömyys, terveys ja hyvinvointi Työttömät voivat keskimäärin huonommin ja ovat

Lisätiedot

Dokumenttia hyödyntävien tulee viitata siihen asianmukaisesti lähdeviitteellä. Lisätiedot: http://www.fsd.uta.fi/

Dokumenttia hyödyntävien tulee viitata siihen asianmukaisesti lähdeviitteellä. Lisätiedot: http://www.fsd.uta.fi/ FSD2605 CP-VAMMAISTEN AIKUISTEN ELÄMÄNHALLINTA 2008-2010 FSD2605 WELL-BEING OF ADULTS WITH CEREBRAL PALSY 2008-2010 Tämä dokumentti on osa yllä mainittua Yhteiskuntatieteelliseen tietoarkistoon arkistoitua

Lisätiedot

2. Mihin avomuotoisen ryhmäkuntoutuksen palveluista osallistuit työntekijänä kuluneen lukukauden aikana (kevät 2012)?

2. Mihin avomuotoisen ryhmäkuntoutuksen palveluista osallistuit työntekijänä kuluneen lukukauden aikana (kevät 2012)? 1 TÄYTTÖOHJE Tällä kyselylomakkeella kerätään tietoa elokuussa 2010 alkaneen ja keväällä 2012 päättyvän moniammatillisen avokuntoutusmallin kuntoutuspalveluista palvelujen toteuttajien näkökulmasta. Kaikki

Lisätiedot

Kelan TYP-toiminta KELA 20.4.2016

Kelan TYP-toiminta KELA 20.4.2016 Kelan TYP-toiminta KELA 20.4.2016 Työllistymistä edistävä monialainen yhteispalvelu (TYP) Työllistymistä edistävää monialaista yhteispalvelua (TYP) koskeva laki (1369/2014) tuli täysimääräisesti voimaan

Lisätiedot

Työuupumus -kuntoutuskurssit

Työuupumus -kuntoutuskurssit Terveysosasto Kuntoutusryhmä Työuupumus -kuntoutuskurssit Tiedotustilaisuus Kela uudistaa kurssipalveluja mikä muuttuu? Kelan Käpylän toimitalo 29.8.2012 Kurssikokonaisuus vuoden 2013 alusta Työuupumus

Lisätiedot

KELAN AVO- JA LAITOSMUOTOISEN KUNTOUTUKSEN STANDARDI

KELAN AVO- JA LAITOSMUOTOISEN KUNTOUTUKSEN STANDARDI KANSANELÄKELAITOS Terveysosasto Kuntoutusryhmä KELAN AVO JA LAITOSMUOTOISEN KUNTOUTUKSEN STANDARDI KUNTOUTUSTARVESELVITYKSEN PALVELULINJA Voimassa 1.1.2011 alkaen SISÄLLYS Sivu I YLEISET PERIAATTEET Kuntoutustarveselvitys...1

Lisätiedot

Ennakkojaksot ja VALMA 26.3.2015. Virpi Spangar / Oppisopimusyksikkö

Ennakkojaksot ja VALMA 26.3.2015. Virpi Spangar / Oppisopimusyksikkö Ennakkojaksot ja VALMA 26.3.2015 Virpi Spangar / Oppisopimusyksikkö MITÄ on VALMA? Ammatilliseen peruskoulutukseen ohjaava ja valmistava koulutus (vakinaistui 2010, perusteet), Ammattistartti Maahanmuuttajien

Lisätiedot

oppimisvaikeuksien tunnistaminen, arviointi ja kuntoutus

oppimisvaikeuksien tunnistaminen, arviointi ja kuntoutus Johanna Korkeamäki, Anni Reuter ja Seija Haapasalo Aikuisten oppimisvaikeuksien tunnistaminen, arviointi ja kuntoutus Opi oppimaan -hankkeen toimeenpano ja tulokset Kuntoutussäätiön työselosteita 40/2010

Lisätiedot

PHSOTEY:n kuntoutustutkimusyksikön rooli työkyvyn tukemisessa

PHSOTEY:n kuntoutustutkimusyksikön rooli työkyvyn tukemisessa PHSOTEY:n kuntoutustutkimusyksikön rooli työkyvyn tukemisessa Jukka Puustinen Oyl, neurologi Kuntoutustutkimusyksikkö, PHSOTEY KTY Kuntoutustutkimus Puheterapia Neuropsykologinen kuntoutus Vammaispoliklinikka

Lisätiedot

Miten saada tieto ja kehittämistulokset kaikkien käyttöön?

Miten saada tieto ja kehittämistulokset kaikkien käyttöön? Miten saada tieto ja kehittämistulokset kaikkien käyttöön? Johanna Korkeamäki Tutkija-kehittäjä, VTM 15.6.2015 1 Esityksen sisältö Nuorisotakuun jatkosuositukset kuntoutuksen kannalta Matalan kynnyksen

Lisätiedot

Osatyökykyisille tie työelämään

Osatyökykyisille tie työelämään Osatyökykyisille tie työelämään Kärkihanke osana strategisen hallitusohjelman toimeenpanoa 2016 2019 Painopistealue Hyvinvointi ja terveys Kuka on osatyökykyinen? Henkilö, jolla on käytössään osa työkyvystään

Lisätiedot

Voiko TK1 ja TK2- hankkeiden pohjalta tehdä johtopäätöksiä ASLAK:n ja TYK:n kehittämissuunnista?

Voiko TK1 ja TK2- hankkeiden pohjalta tehdä johtopäätöksiä ASLAK:n ja TYK:n kehittämissuunnista? Voiko TK1 ja TK2- hankkeiden pohjalta tehdä johtopäätöksiä ASLAK:n ja TYK:n kehittämissuunnista? Kela, terveysosasto, kuntoutusryhmä Leena Penttinen, KM, TtM, suunnittelija Ammatillisen kuntoutuksen päivät

Lisätiedot

Ikääntyvät työntekijät organisaatiomuutoksessa - ELDERS -projektin tuloksia

Ikääntyvät työntekijät organisaatiomuutoksessa - ELDERS -projektin tuloksia Ikääntyvät työntekijät organisaatiomuutoksessa - ELDERS -projektin tuloksia Krista Pahkin Organisatoriset innovaatiot ja johtaminen -tiimi ELDERS -projektin aineisto 1. Kirjallisuuskatsaus 2. HYVIS -aineiston

Lisätiedot

Kuntoutuksen kehittämishankkeet -kohti uudistettuja kuntoutuspalveluita

Kuntoutuksen kehittämishankkeet -kohti uudistettuja kuntoutuspalveluita Kuntoutuksen kehittämishankkeet -kohti uudistettuja kuntoutuspalveluita Kehittämispäällikkö Seija Sukula 29.8.2012 Kuntoutuksen lähivuosien haasteet Lasten ja nuorten syrjäytyminen Työllisyyden, työelämän

Lisätiedot

Eläkeikä edessä Työelämästä eläkkeelle -löytyykö hyviä käytäntöjä? Jyrki Komulainen Ohjemajohtaja Kunnossa kaiken ikää -ohjelma

Eläkeikä edessä Työelämästä eläkkeelle -löytyykö hyviä käytäntöjä? Jyrki Komulainen Ohjemajohtaja Kunnossa kaiken ikää -ohjelma Eläkeikä edessä Työelämästä eläkkeelle -löytyykö hyviä käytäntöjä? Jyrki Komulainen Ohjemajohtaja Kunnossa kaiken ikää -ohjelma TOIMINTAKYKYÄ TYÖELÄMÄÄN - KKI-toimet ja työelämä - KKI-hankkeet TYÖELÄMÄ

Lisätiedot

OTE- Kelan kokeilu-uudet ohjautumisen mallit. Seija Sukula Kuntoutuksen etuuspäällikkö Kela

OTE- Kelan kokeilu-uudet ohjautumisen mallit. Seija Sukula Kuntoutuksen etuuspäällikkö Kela OTE- Kelan kokeilu-uudet ohjautumisen mallit Seija Sukula Kuntoutuksen etuuspäällikkö Kela Taustaa Kelan tutkimusosaston kysely terveydenhuollolle ja järjestöille yhteistyöstä ja tulevaisuuden tarpeista

Lisätiedot

LASTEN VAATIVA LÄÄKINNÄLLINEN PUHETERAPIAKUNTOUTUS: VALTAKUNNALLINEN SELVITYS

LASTEN VAATIVA LÄÄKINNÄLLINEN PUHETERAPIAKUNTOUTUS: VALTAKUNNALLINEN SELVITYS LASTEN VAATIVA LÄÄKINNÄLLINEN PUHETERAPIAKUNTOUTUS: VALTAKUNNALLINEN SELVITYS Sari Kunnari, Elisa Heikkinen, Soile Loukusa, Tuula Savinainen-Makkonen, Anna-Leena Martikainen & Sini Smolander Child Language

Lisätiedot

AKVA Palveluntuottajien koulutus Työkyky tuloksellisuuden mittarina. Kirsi Vainiemi Asiantuntijalääkäri, Kela 27.10.2014

AKVA Palveluntuottajien koulutus Työkyky tuloksellisuuden mittarina. Kirsi Vainiemi Asiantuntijalääkäri, Kela 27.10.2014 AKVA Palveluntuottajien koulutus Työkyky tuloksellisuuden mittarina Kirsi Vainiemi Asiantuntijalääkäri, Kela 27.10.2014 Kelan ammatillisen kuntoutuksen lainsäädäntö Kokonaisvaltainen arviointi Kansaneläkelaitos

Lisätiedot

Avokuntoutusfoorumi 27.11.2014 Laitoskuntoutuksesta avokuntoutukseen

Avokuntoutusfoorumi 27.11.2014 Laitoskuntoutuksesta avokuntoutukseen Avokuntoutusfoorumi 27.11.2014 Laitoskuntoutuksesta avokuntoutukseen Tiina Huusko LT Sisätautien ja geriatrian erikoislääkäri Kuntoutuspäällikkö Kela, terveysosasto Kelan kuntoutustoiminta Lain mukaan

Lisätiedot

Yksityishammaslääkärikysely lokakuussa 2014. vastaanottokohtaiset tulokset

Yksityishammaslääkärikysely lokakuussa 2014. vastaanottokohtaiset tulokset Yksityishammaslääkärikysely lokakuussa 2014 vastaanottokohtaiset tulokset Yksityisen sektorin työvoimaselvitys loka-marraskuussa 2014 Tutkimus tehtiin yhteistyössä KT Kuntatyönantajien ja sosiaali- ja

Lisätiedot

NYT! Mitä uuttaa Kelan kuntoutuksessa

NYT! Mitä uuttaa Kelan kuntoutuksessa NYT! Mitä uuttaa Kelan kuntoutuksessa 2.12.15 Kelan kuntoutuksen tavoitteet Oikea-aikainen kuntoutus Vaikuttavat kuntoutustoimenpiteet Kuntoutujan tukeminen elämäntilanteen edellyttämällä tavalla 2 Seuraavaksi

Lisätiedot

Palauta täytetty kysely Kelan tutkijalle kotikäynnin yhteydessä. 1. Milloin aloitit avomuotoisessa ryhmäkuntoutuksessa?

Palauta täytetty kysely Kelan tutkijalle kotikäynnin yhteydessä. 1. Milloin aloitit avomuotoisessa ryhmäkuntoutuksessa? 1 Vastaajan nimi: Vastauspäivämäärä / 2012 Tutkimusnumero (tutkimussihteeri täyttää): TÄYTTÖOHJE Tällä kyselylomakkeella kerätään tietoa elokuun 2010 toukokuun 2012 aikana toteutuneen moniammatillisen

Lisätiedot

Vaikeasti työllistyvien tukeminen välityömarkkinoilla

Vaikeasti työllistyvien tukeminen välityömarkkinoilla Vaikeasti työllistyvien tukeminen välityömarkkinoilla Eveliina Pöyhönen Keitä ovat vaikeasti työllistyvät henkilöt? Ei yhtenäistä määritelmää voi tarkoittaa pitkäaikaistyöttömiä, vammaisia, osatyökykyisiä

Lisätiedot

Näkökulmia Kouluterveyskyselystä

Näkökulmia Kouluterveyskyselystä Näkökulmia Kouluterveyskyselystä Yhteiskuntatakuu työryhmän kokous 18.10.2011 18.10.2011 Riikka Puusniekka 1 Kouluterveyskysely 1995 2011 Toteutettu vuosittain, samat kunnat vastausvuorossa aina joka toinen

Lisätiedot

TEOS Sosiaalihuollon työelämäosallisuutta tukevan lainsäädännön ja palvelujärjestelmän uudistamistarpeita arvioivan työryhmän loppuraportti

TEOS Sosiaalihuollon työelämäosallisuutta tukevan lainsäädännön ja palvelujärjestelmän uudistamistarpeita arvioivan työryhmän loppuraportti TEOS Sosiaalihuollon työelämäosallisuutta tukevan lainsäädännön ja palvelujärjestelmän uudistamistarpeita arvioivan työryhmän loppuraportti STM:n raportteja ja muistioita 2014:32 Ajankohtaista Savon päivätoiminnassa

Lisätiedot

Nuoren kuntoutusraha. Nuoret ja mielenterveys Tampereen ammattiopisto Irma Leppänen, Kela

Nuoren kuntoutusraha. Nuoret ja mielenterveys Tampereen ammattiopisto Irma Leppänen, Kela Nuoren kuntoutusraha Nuoret ja mielenterveys Tampereen ammattiopisto 24.11.2017 Irma Leppänen, Kela Sisältö Nuoren kuntoutusrahan myöntöedellytykset Hakeminen Määrä Nuoren kuntoutusrahan maksaminen Seuranta

Lisätiedot

Vanhuuseläkkeelle jäännin vaikutukset terveyteen Suomessa

Vanhuuseläkkeelle jäännin vaikutukset terveyteen Suomessa Vanhuuseläkkeelle jäännin vaikutukset terveyteen Suomessa tutkimusneuvonantaja Tarmo Valkonen Etla Miksi tutkitaan? Eläkkeelle siirtymisen terveysvaikutuksista tiedetään Suomessa vähän, vaikka vanhuuseläkeiän

Lisätiedot

Työhön kuntoutumisen palveluverkosto Kela. Terveys- ja toimeentuloturvaosasto Kuntoutusryhmä. Helena Ahponen

Työhön kuntoutumisen palveluverkosto Kela. Terveys- ja toimeentuloturvaosasto Kuntoutusryhmä. Helena Ahponen Työhön kuntoutumisen palveluverkosto 13.11.2008 Kela Terveys- ja toimeentuloturvaosasto Kuntoutusryhmä Helena Ahponen Kelan kuntoutuksen lakiperusta Kela järjestää lakisääteisenä Ammatillista kuntoutusta

Lisätiedot

Oppimisen ongelmien seuraukset tiedetään tunnistetaanko oppimisen vaikeudet?

Oppimisen ongelmien seuraukset tiedetään tunnistetaanko oppimisen vaikeudet? Oppimisen ongelmien seuraukset tiedetään tunnistetaanko oppimisen vaikeudet? Johanna Korkeamäki Tutkija-kehittäjä, VTM 5.3.2015 1 Tervetuloa oppimisen ihmeelliseen maailmaan Oppiminen itsessään on yksi

Lisätiedot

HYVÄ ALUEFOORUM 29.10.2009

HYVÄ ALUEFOORUM 29.10.2009 HYVÄ ALUEFOORUM 29.10.2009 KASTE-OHJELMA Margit Päätalo Kaste-suunnittelija, Pohjois-Suomi puh. 044-703 4093 margit.paatalo@ouka.fi Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma (Kaste) 2008-2011

Lisätiedot

TOIMINTAOHJE TYÖTERVEYSHUOLLON HENKILÖSTÖLLE AMMATILLISEEN JA LÄÄKINNÄLLISEEN KUNTOUTUKSEEN OHJAUTUMISESTA TYÖTERVEYSHUOLLOSSA

TOIMINTAOHJE TYÖTERVEYSHUOLLON HENKILÖSTÖLLE AMMATILLISEEN JA LÄÄKINNÄLLISEEN KUNTOUTUKSEEN OHJAUTUMISESTA TYÖTERVEYSHUOLLOSSA TOIMINTAOHJE TYÖTERVEYSHUOLLON HENKILÖSTÖLLE AMMATILLISEEN JA LÄÄKINNÄLLISEEN KUNTOUTUKSEEN OHJAUTUMISESTA TYÖTERVEYSHUOLLOSSA TYÖKYVYN VARHAINEN TUKI Työterveyshuoltolain (1383/2001) perusteella työterveyshuollon

Lisätiedot

Oppimisvaikeuksien huomioiminen asiakkaan ohjauksessa. Tietoa aikuisen asiakkaan oppimisvaikeuden tunnistamisesta ja jatko-ohjauksesta

Oppimisvaikeuksien huomioiminen asiakkaan ohjauksessa. Tietoa aikuisen asiakkaan oppimisvaikeuden tunnistamisesta ja jatko-ohjauksesta Oppimisvaikeuksien huomioiminen asiakkaan ohjauksessa Tietoa aikuisen asiakkaan oppimisvaikeuden tunnistamisesta ja jatko-ohjauksesta Aikuisten oppimisvaikeudet: ovat vielä huonosti tunnistettuja voivat

Lisätiedot

Muistiohjelman eteneminen

Muistiohjelman eteneminen Kansallinen muistiohjelma: tavoitteena muistiystävällinen Suomi Pirkanmaan kunnille tehdyn kyselyn tuloksia Kirsti Kuusterä Asiantuntija, Muistiliiton muistiohjelmatoiminta Sihteeri, STM:n muistiohjelman

Lisätiedot

1. Seuraava kuvaus on lyhennetty lastensuojelun asiakirjoista. Lue kuvaus ja vastaa sitä koskevaan kysymykseen.

1. Seuraava kuvaus on lyhennetty lastensuojelun asiakirjoista. Lue kuvaus ja vastaa sitä koskevaan kysymykseen. FINLAND: 1. Seuraava kuvaus on lyhennetty lastensuojelun asiakirjoista. Lue kuvaus ja vastaa sitä koskevaan kysymykseen. Pentti, 2-vuotias poika Pentti syntyi seitsemän viikkoa etuajassa ja vietti neljä

Lisätiedot

VASTAANOTTOKESKUSTEN ASIAKASPALAUTTEEN YHTEENVETO

VASTAANOTTOKESKUSTEN ASIAKASPALAUTTEEN YHTEENVETO YHTEENVETO 5.9.2013 VASTAANOTTOKESKUSTEN ASIAKASPALAUTTEEN YHTEENVETO Taustaa Aikuisten turvapaikanhakijoiden asiakaspalautekysely järjestettiin 17 vastaanottokeskuksessa loppukeväällä 2013. Vastaajia

Lisätiedot

7.3 Tehostettu tuki Pedagoginen arvio

7.3 Tehostettu tuki Pedagoginen arvio 7.3 Tehostettu tuki Oppilaalle, joka tarvitsee oppimisessaan tai koulunkäynnissään säännöllistä tukea tai samanaikaisesti useita tukimuotoja, on pedagogiseen arvioon perustuen annettava tehostettua tukea

Lisätiedot

Kelan järjestämä vaativa lääkinnällinen kuntoutus 1.1.2016 alkaen

Kelan järjestämä vaativa lääkinnällinen kuntoutus 1.1.2016 alkaen Kelan järjestämä vaativa lääkinnällinen kuntoutus 1.1.2016 alkaen Minna Rantanen, Kela Läntinen vakuutuspiiri TYKS 17.5.2016 Saajat Vaikeavammaisten lääkinnällisen kuntoutuksen / vaativan lääkinnällisen

Lisätiedot

CP-vammaisten aikuisten hyvinvointi ja kuntoutus elämänkaarella -projekti vuosina 2007-2010 CP- ikä/kunto -projekti (CPIK)

CP-vammaisten aikuisten hyvinvointi ja kuntoutus elämänkaarella -projekti vuosina 2007-2010 CP- ikä/kunto -projekti (CPIK) CP-vammaisten aikuisten hyvinvointi ja kuntoutus elämänkaarella -projekti vuosina 2007-2010 CP- ikä/kunto -projekti (CPIK) Invalidiliitto ry hallinnoi - RAY rahoittaa www.invalidiliitto.fi/cp-projekti

Lisätiedot

Välittämistä ja konkretiaa Nuorten ja ammattilaisten kohtaamisia koulutuksen ja työelämän rajapinnoilla. Laura Halonen & Elina Nurmikari

Välittämistä ja konkretiaa Nuorten ja ammattilaisten kohtaamisia koulutuksen ja työelämän rajapinnoilla. Laura Halonen & Elina Nurmikari Välittämistä ja konkretiaa Nuorten ja ammattilaisten kohtaamisia koulutuksen ja työelämän rajapinnoilla Laura Halonen & Elina Nurmikari Nuorisotakuun hankekokonaisuus Millaiseen tarpeeseen hanke syntyi

Lisätiedot

LAPSEN JA NUOREN HYVÄ KUNTOUTUS Verkostokokous 6.9.2010. Seinäjoen osahanke Jaana Ahola

LAPSEN JA NUOREN HYVÄ KUNTOUTUS Verkostokokous 6.9.2010. Seinäjoen osahanke Jaana Ahola LAPSEN JA NUOREN HYVÄ KUNTOUTUS Verkostokokous 6.9.2010 Seinäjoen osahanke Jaana Ahola Hankkeen toteuttajat Hanke toteutetaan yhteistyössä Seinäjoen kaupungin, Seinäjoen Vajaaliikkeisten Kunto ry:n asiantuntijatoimikunnan

Lisätiedot

Aikuisiän oppimisvaikeudet ja niiden kohtaaminen

Aikuisiän oppimisvaikeudet ja niiden kohtaaminen Aikuisiän oppimisvaikeudet ja niiden kohtaaminen Jaana Körkkö, kouluttaja, ammatillinen erityisopettaja Satu Tuulasvirta, kouluttaja, ammatillinen erityisopettaja SISÄLTÖ: Aikuisten oppimisvaikeudet (johdanto

Lisätiedot

Opetus, tutkimus ja kehittämistoiminta sosiaalihuollossa. Marja Heikkilä Hankepäällikkö Keski-Suomen SOTE 2020 hanke

Opetus, tutkimus ja kehittämistoiminta sosiaalihuollossa. Marja Heikkilä Hankepäällikkö Keski-Suomen SOTE 2020 hanke Opetus, tutkimus ja kehittämistoiminta sosiaalihuollossa Marja Heikkilä Hankepäällikkö Keski-Suomen SOTE 2020 hanke Olemmeko jälleen kerran lähtöruudussa? Uusi sosiaalihuoltolakiesitys ei puhu opetuksesta,

Lisätiedot

Sosiaali- ja terveyspalvelut osatyökykyisiä tukemassa. Eveliina Pöyhönen

Sosiaali- ja terveyspalvelut osatyökykyisiä tukemassa. Eveliina Pöyhönen Sosiaali- ja terveyspalvelut osatyökykyisiä tukemassa Eveliina Pöyhönen Osatyökykyisyys on yksilöllistä Osatyökykyisellä on käytössään osa työkyvystään. Osatyökykyisyyttä on monenlaista, se voi olla myös

Lisätiedot

Satu Auvinen Kuntoutusylilääkäri Keski-Suomen sairaanhoitopiiri

Satu Auvinen Kuntoutusylilääkäri Keski-Suomen sairaanhoitopiiri Maakunnallinen Kuntoutuksen Toimintaohjelma terveydenhuollon ja sosiaalitoimen kuntoutusyhteistyön päivitys 2020 luvulle SAIRAANHOITOPIIRIN STRATEGINEN PROJEKTI 2016-2017 Satu Auvinen Kuntoutusylilääkäri

Lisätiedot

Kelan tukema ja järjestämä työikäisten kuntoutus. Marja-Liisa Kauhanen Ylilääkäri

Kelan tukema ja järjestämä työikäisten kuntoutus. Marja-Liisa Kauhanen Ylilääkäri Kelan tukema ja järjestämä työikäisten kuntoutus Marja-Liisa Kauhanen Ylilääkäri Yleistä Kelan työikäisten kuntoutuksesta Kuntoutukseen hakeutuminen Hoitavan lääkärin laatima B-lausunto tai vastaava, jossa

Lisätiedot

Yhteenveto Oppituki-hankkeen kyselystä sidosryhmille

Yhteenveto Oppituki-hankkeen kyselystä sidosryhmille Yhteenveto Oppituki-hankkeen kyselystä sidosryhmille Sidosryhmätyöpaja 4.9.2013 Koulutuspäällikkö Matti Tuusa 10.9.2013 1 Kyselyn tuloksia 10.9.2013 2 Taustatiedot Kysely lähetettiin 18 henkilölle, joista

Lisätiedot

Nuorisotakuun määritelmä

Nuorisotakuun määritelmä Nuorisotakuun tilanne 14.5.2014 Ylijohtaja Tuija Oivo Nuorisotakuu työryhmän puheenjohtaja TEM/Työllisyys ja yrittäjyysosasto Nuorisotakuun määritelmä Jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle

Lisätiedot

Aivoverenkiertohäiriöt ja kuntoutus. Neurologian erikoislääkäri Mika Koskinen 27.11.2014

Aivoverenkiertohäiriöt ja kuntoutus. Neurologian erikoislääkäri Mika Koskinen 27.11.2014 Aivoverenkiertohäiriöt ja kuntoutus Neurologian erikoislääkäri Mika Koskinen 27.11.2014 Miksi AVH-kuntoutus on tärkeää? Vuosittain sairastuu 15 000 Joka neljäs on työikäinen Suorat kustannukset + epäsuorat

Lisätiedot

Miksi muistiohjelma on kunnalle ja kuntalaisille hyvä juttu?

Miksi muistiohjelma on kunnalle ja kuntalaisille hyvä juttu? Miksi muistiohjelma on kunnalle ja kuntalaisille hyvä juttu? Juha Jolkkonen geriatrian erikoislääkäri osastopäällikkö Helsingin kaupunki sosiaali- ja terveysvirasto sairaala-, kuntoutus- ja hoivapalvelut

Lisätiedot