37. vsk, 2013 Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys EKLY ry. Lintuvuosi 2013 Muuttolintujen maakunnalliset valtaväylät Imatran taajamalaskennat

Transkriptio

1 37. vsk, 2013 Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys EKLY ry Lintuvuosi 2013 Muuttolintujen maakunnalliset valtaväylät Imatran taajamalaskennat

2 Sisällys 37. vsk, 2013 Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. EKLY:n jäsenlehti. 37. vsk, ISSN Päätoimittaja: Totti Toiskallio (päätoimittaja) Ulkoasu ja taitto: Totti Toiskallio PAINOTIEDOT Painopaikka: Aldus Oy, Lahti Painettu Painosmäärä: 500 kpl. Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. EKLY PL 180, Lappeenranta Hallitus 2014 Puheenjohtaja Juha Juuti Käpypolku 4 as Pulp p juuti.juha@gmail.com Harri Ekholm harri.ekholm@juttusultsina.fi Raine Kekäläinen Valto Käkelänkatu 20 f Lappeenranta p raine_kekalainen@hotmail.com Liisa Laitinen p liisa.laitinen@tintti.net Timo Patosuo timo.patosuo@kymp.net Seppo Pousi p seppo.pousi@live.com Timo Tikka p tsttikka@gmail.com Kannen kuva: Maakunnan neljäs merisirri Calidris maritima havaittiin Suur-Saimaalla. Lue lisää harvinaisuuskatsauksesta. Esa Sojamo. pääkirjoitus Juha Juuti 3 Etelä-Karjalan pullonkaulat lintuliikenteen valtavirtojen äärellä Jari Kontiokorpi 4 Karri Kuituselle lintujen äänet luovat tunnelman Anna-Liisa Pirhonen 13 Lintuvuosi 2013 Totti Toiskallio (toim.), Janne Aalto, Timo Kauppinen, Anniina Kontiokorpi, Jari Kontiokorpi 15 Yölaulajat ja rantakanat Etelä-Karjalassa 2013 Markku Loippo 42 Pikkuharvinaisuudet Etelä-Karjalassa 2013 Totti Toiskallio 47 EKLY:n aluerariteettikomitean ja BirdLife Suomen rariteettikomitean hyväksymät Etelä-Karjalan lintuharvinaisuudet 2013 Totti Toiskallio 55 Imatran talviset taajamalintulaskennat Jari Kontiokorpi & Jukka Jantunen 62 Lintujen havaittavuus ja pesimälinnuston laskentojen luotettavuus tuntureilla Pertti Koskimies 69 Hädässä lintujen ystävä tunnetaan Totti Toiskallio 81 Katsauksissa käytetyt lyhenteet sivulla 83. Jäsenenä tai lehden irtonumeron ostaneena saat lehden verkkoversion ilmaiseksi. Sähköisen PDF-lehden löydät osoitteesta ekly.org/yhdistys/ornis-karelica-lehti/orniskarelican-verkkoversiot/ tai käyttämällä esim. älypuhelimellasi oheista QR-koodia. Sivulle pääsyyn tarvitset salasanan: eklyok2014 Huomaa, että kaikki on kirjoitettu yhteen ja kaikki ovat pieniä kirjaimia. Salasana vaihtuu aina uuden numeron ilmestyessä, ja se kerrotaan painetussa versiossa.

3 Pääkirjoitus Suojelurahoja ja maaleja Kuulitko? Kannattaa liittyä ja maksaa jäsenmaksu. Ne ovat suojelurahoja! Retkiseurueelle oli kerrottu yhdistyksen ja järjestön moninaisista toiminnoista, muun muassa havaintotiedon keruusta ja siitä, kuinka tietoja voidaan käyttää apuna linnuston suojelussa. Yksi retkeläisistä teki nopean päätelmän ja innosti ystäväänsä liittymään jäseneksi. Iskevä kommentti painui mieleeni. Tähän rinnalle voisi nostaa toisen vuoden 2014 aikana mieleen tarttuneen keskustelun. Syyskokouksen yhteydessä keskusteltiin tämän, yhdistyksen näkyvän lippulaivan, Ornis Karelican tilanteesta. Lehden toimittaminen lepää raskaasti päätoimittajan harteilla ja apuvoimia tarvittaisiin kipeästi. Kuviteltaessa tilannetta, ettei lehteä julkaistaisikaan, arveltiin monen jäsenen kysyvän: Mitä jäsenmaksulla sitten saa? Lehdestä ei olla hevillä luopumassa, mutta jäsenmaksuina kerättävillä rahoilla on ennen muuta tarkoitus edistää lintuharrastustoimintaa ja lintujen suojelua. EKLY on vuonna 2014 saanut päätökseen suuren urakan MAALI-hankkeen toteuttamisessa. Maakunnallisesti tärkeitä lintualueita on rajattu jo aiemmin kerätyn havaintotiedon ja tuoreiden, hanketta varten tehtyjen kartoitusten avulla. Tarkoituksena on ollut tuottaa tietoa tärkeistä lintualueista käytettäväksi mm. maankäytön suunnittelun apuna. On tärkeää ja kaikkien edun mukaista, että tieto alueiden merkityksestä on laajasti tiedossa. Näin voidaan välttää mahdolliset alueiden käyttöön ja suunnitelmiin liittyvät konfliktit jo etukäteen. Maakunnallisesti tärkeiden lintualueiden (MAALI) selvitystyö aloitettiin MAALI-koordinaattorina EKLYn alueella toimi Anniina Kontiokorpi. Vuosina 2012 ja 2013 tehtiin suunnitellusti olemassa olevaa aineistoa täydentäviä laskentoja lähes koko maakunnan Juha Juuti alueelta. MAALI-hanke osoittautui huomattavasti työläämmäksi kuin alussa oletettiin. Projektia työsti varsin pieni ryhmä ja töitä tehtiin tiiviisti. Tehtävä saatiin lopulta lähes aikataulun mukaisesti valmiiksi. Tästä on kiittäminen erityisesti Anniina ja Jari Kontiokorpea, jotka hoitivat hankkeen mallikkaasti maaliin. Etelä-Karjalan merkittävien soiden linnuston kartoitus on edennyt samanaikaisesti MAALI-aineiston keruun kanssa. Linnustotietoja on tarvittu avuksi soiden arvottamiseen soidensuojelun täydennysohjelman toteuttamisessa. Pitkään valmistellun ohjelman toteuttaminen pysäytettiin yllättäen maalin jo häämöttäessä. Suomen suolintujen kannat ovat taantuneet kolmessa vuosikymmenessä 40 prosenttia ja jotkut ennen runsaslukuiset lajit kuten suokukko ja keltavästäräkki ovat muuttuneet uhanalaisiksi. Maakunnassamme on jäljellä hyvin vähän luonnontilaisia tai lähellä luonnontilaa olevia soita, joten olisi erittäin tärkeää varmistaa niiden tilan säilyminen ja mahdollinen parantaminen ennallistamalla. Epävirallisten tietojen mukaan lähes kaikki EKLYn arvokkaiksi määrittelemät suot ja niiden suojelurajaukset päätyivät ympäristöministeriön suojeluun esitettävien soiden listalle. Toivomme, että järki ja suojelutahto vielä voittaisivat poliittiset motiivit ja ohjelma saataisiin pikaisesti uudelleen liikkeelle. Me, monenkirjava lintuharrastajien joukko, olemme lintujen edunvalvojia. Lintujen elinpiirien turvaaminen ympäristömme jatkuvassa muutoksessa ja alati tehostuvan maankäytön puristuksessa on yhä tärkeämpää. Siihen tarvitaan toimijoita, ihmisiä, joille linnut ovat tärkeitä ja niitä suojelurahoja. Lopuksi kiitän Totti Toiskalliota ja kaikkia lehden ilmestymisen eteen töitä tehneitä. Maaliin päästiin täälläkin! Kirjoittaja on EKLY:n puheenjohtaja ja suojeluvastaava. Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk.,

4 Jari Kontiokorpi Lintujen muuttoreittejä ja lintuliikenteen muita pullonkaula-alueita selvitettiin vuonna 2013 BirdLife Suomen maakunnalliset lintualueet MAALI -hankkeessa. Etelä-Karjalassa muuttoa seuranneiden harrastajien 40 vuoden ja yhteensä kymmenien tuhansien turhuuden kallioilla vietettyjen tuntien aikana kertyneestä materiaalista syntyi raportti, joka antaa entistä jäsentyneemmän kuvan maakunnan läpi kulkevasta muutosta. Tämä artikkeli raaputtaa kyseisen raportin pintaa. BirdLife Suomen määritelmän mukaan pullonkaula-alue on alue, jonka läpi tiettynä ajanjaksona muuttaa huomattava määrä lintuja säännöllisesti. Lentoreittien pullonkaula-alueiksi voidaan nimetä suhteellisen kapeita kohteita, joiden kautta kulkee runsaasti suurikokoisia ja keskikokoisia lintuja. Muuttoreittien lisäksi pullonkaula-alueita muodostuu ruokailu- ja levähtämisalueiden välisille lentoreiteille. Monesti muuttoa kasaavien pullonkaula-alueiden osoittaminen on hyvin vaikeaa: esimerkiksi petolinnut muuttavat keväällä ja syksyllä runsaslukuisesti maakuntamme yli, mutta varsinaisia muuttoa merkittävästi kokoavia alueita eli pullonkauloja ei ole tai niiden rajaaminen on haastavaa. Summittaisia reittejä tunnetaan, mutta näissäkin tapauksissa sääolot vaikuttavat reitin tai väylän sijaintiin. Esimerkiksi valkoposkihanhen kevätmuuttoväylä voi olla vain muutaman kymmenen kilometrin levyinen, mutta sen sijainti vaihtelee keväästä ja säästä riippuen reilusti. Petolinnut taas välttelevät suuria vesialueita, mutta sääolot sekä vuoden- ja vuorokaudenaika vaikuttavat reitin sijoittumiseen rantalinjaan nähden. Tästä esimerkkinä voidaan pitää yhteensä :n petolinnun muuttoa Karjalankannaksella syksyllä 1999, jolloin pääreitti kulki rantalinjasta aina yli 15 kilometrin etäisyydelle asti (Kontiokorpi 2000). Lentokorkeudellakin on vaikutusta siihen, kuinka paljon maantieteellinen johtolinja, kuten rantalinja, vesistöreitti tai peltoalue, kokoaa muuttoa. Matalalla lentäessään linnut seuraavat herkästi vähäisiäkin maastonpiirteitä. Toisaalta maantieteellisten johtolinjojen muuttoa kokoava vaikutus on usein vähäinen, kun vastaava muutto tapahtuu korkealla. Myös tuuli vaikuttaa jossain määrin lintujen muuttosuuntaan ja siten siihen, mikä alue kulloinkin toimii parhaiten muuttoa keskittävänä johtolinjana. Oman lisänsä pullonkaulojen määrittelyn haasteellisuuteen tuo havainnoinnin epäsäännöllisyys. Havainnointia tulisi olla jatkuvasti läpi valoisan ajan, ja mieluusti tehokkaalla ryhmällä siten, että samanaikaishavainnointia olisi myös muilla paikoilla. Yömuuttoa tulisi seurata ja tutkia tutkalla sekä pimeänäkö- että kuuntelulaitteilla. Tähän ei luonnollisestikaan päästä vapaaehtoismenetelmällä. Selkeimmät muutto-ohjurit rajan takana Eteläkarjalaisia lintumuuttoja tarkasteltaessa maakuntaa on katsottava ensin osana suurempaa muuttokuviota: laajalla, Kuolasta Taimyrin eteläpuolelle ulottuvalla arktisella alueella pesivät ja Länsi- sekä Keski-Euroopassa ja Länsi-Afrikassa talvehtivat vesi- ja rantalinnut käyttävät Itä- ja Vienanmerta muuttokäytävinään. Suomenlahden ja Laatokan sekä Laatokan ja Vienanmeren väliset maakannakset katkaisevat yhtenäisen rannikkolinjan, ja niiden ylitys vaatii monelta vesi- ja rantalinnulta suuria ponnistuksia. Laatokan ja Suomenlahden välissä kulkeva Karjalankannas puolestaan toimii maalintujen muuttokäytävänä. Kannasta hyödyntävät muiden muassa petolinnut, ja esimerkiksi maakotkamäärät Etelä-Karjalan koillisosassa ovat valtakunnallisestikin merkittäviä. Maantieteellisten seikkojen ohella maakunnan yli kulkevien muuttojen ajoittumiseen vaikuttavat luonnollisesti muun muassa lintujen lähtöalueet sekä säätilan kehitys muuttoaikana: esimerkiksi tuulensuunnan muutokset sekä sumu- ja saderintamat saattavat 4 Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk., 2013

5 Valkoposkihanhia Branta leucopsis aamusumussa Lappeenrannan Joutsenon Konnunsuolla lokakuussa Kauko Kauppinen. siirtää muuttoreittejä reilustikin. Myös vuorokaudenaika on tärkeä vaikuttaja lintujen reittivalinnoissa. Keväinen vesilintumuutto suppiloituu Viipurissa Monien vesilintulajien Suomenlahtea pitkin kulkevat kevätmuuttolinjat tiivistyvät Viipurinlahden pohjukkaan. Tätä linjaa käyttäviä lintuja nähdään myös Etelä-Karjalassa. Hyvällä näkyvyydellä ja tuulen ollessa heikkoa keväiset valkoposkihanhien massat menevät rajan tuntumassa suurin piirtein Viipurinlahden jatkeena, jolloin maakunnan runsaslukuisin hanhipaikka on Lappeenrannan Ylämaa. Vähäinenkin tuulen suunnan muutos voi kuitenkin viedä hanhet Suomen kaakkoispuolelta tai vaihtoehtoisesti koko kanta voi tulla Suomen yli. Sorsalinnuille yhteistä on pimeälle keskittyvä muutto. Toukokuussa arktiset sorsat muuttavat maailmanlaajuisesti tärkeää muuttoreittiä Itämereltä Vienanmerelle. Mustalintu ja voimakkaasti vähentynyt alli ovat yleisimmät laajalla arktisella alueella pesivistä sorsista, ja toukokuussa tapahtuvan kevätmuuton aikana ne pyrkivät seurailemaan Suomenlahtea. Siksi Viipurinlahti on erittäin merkittävä muuttosuppilo. Jo ennen hämärää ja pimeällä allit ja mustalinnut lähtevät oikomaan Suomenlahdelta suoraan koilliseen kohti Vienanmerta, ja Taulukko 1. Parhaita sorsa- ja kuikkalintujen syysmuuttosummia ja paikalliskerääntymiä Etelä-Karjalassa. PAIKALLIset MUUTTAVAT Laji pvm paikka summa haapana Anas penelope LAP Luukkaansalmi 4004 jouhisorsa A. acuta LAP Huhmarvuori 521 lapasotka Aythya marila LAP Huhmarvuori Luukkaansalmi LAP Hurmarvuori 531 (+lapa-/tukkasotka 136) alli Clangula hyemalis RAU Simpele (+vesilintulaji ) LAP Jou Tiuruniemi (+vesilintulaji ) mustalintu Melanitta nigra LAP Askola LUU Korpela LAP Luukkaansalmi 3005 pilkkasiipi Melanitta fusca LAP Joutseno Tiuruniemi 1390 kuikka/kaakkuri Gavia arctica/stellata LAP Luukkaansalmi 3600 (kaakkuri 1399, kuikka 138) LAP Jou Tiuruniemi PAR Uuk Kuljakonvuori LAP Lamposaari PAR Uuk Kuljakonvuori 7926 Laji pvm paikka summa ristisorsa Tadorna tadorna TAI Suur-Saimaa Petraselkä 54 tukkasotka Aythya fuligula IMA Immalanjärvi 170 allihaahka Polysticta stelleri RAU/PAR Simpelejärvi 40 alli Clangula hyemalis LAP Jou Pulpinselkä 1500 kaakkuri Gavia stellata LAP Sammonlahti 250 (+720m) Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk.,

6 yöllä muutto Etelä-Karjalan yllä voi olla kiivasta. Viipurissa ja Etelä-Karjalassa muuttokorkeus illalla on hyvin suuri, eikä ylimenevienkään parvien ääni juuri kuulu havainnoitsijoiden korviin. Sen sijaan yötaivaalta parvet kuuluvat selkeästi, joka viittaa hieman alhaisempaan muuttokorkeuteen. Etenkin rajan pinnassa havaitaan tätä kilometrien korkeuksissa tapahtuvaa iltamuuttoa (mm Konnunsuo ). Saimaalta lähteneitä sorsia voi puolestaan nähdä Ruokolahden pohjoisosissa, mutta siellä havainnointi on ollut satunnaista. Kaakkoisrajalla voi nähdä iltaisin Viipurinlahden jatkeena kaukana kaakossa, Venäjän puolella kulkevaa muuttoa. Esimerkiksi Lappeenrannan Joutsenon Saarisuonmäeltä nähtiin sorsaa. Toukokuinen yömuutto huipentuu meillä yleensä puolenyön tienoilla. Esimerkkejä yömuutoista antavat Lappeenrannan Ylämaan Väkevänjärvellä noin 500 alli- ja mustalintuparvea, Imatran Immolassa 162 sekä Lappeenrannan Kansolassa 625 parvea. Iltamuutoilla keskimääräinen parvikoko on suurin piirtein 150, joten yömuutoilla lienee kuultu kymmeniätuhansia sorsia. Allin ja mustalinnun tärkeimmät levähdysvedet maakunnassa ovat Suur-Saimaan suuret selät, Pyhäjärvi, Simpelejärvi, Torsa, Immalanjärvi, Nuijamaanjärvi, Kuolimo ja Kivijärvi. Muista arktisista muuttajista huolestuttavasti vähentyneet pilkkasiipi ja lapasotka muuttavat enimmäkseen Viipurista ja Viipurin kaakkoispuolelta ja niitä havaitaan Etelä-Karjalassa enimmillään muutamia satoja yksilöitä. Pilkkasiiven suurin muuttajamäärä on Lappeenrannan Nuijamaanjärveltä Kuikan ja kaakkurin arktisten kantojen muutot toukokuussa ja kesäkuun alussa voivat olla merkittäviä, mutta varsinaisia pullonkauloja on vaikea osoittaa. Kaakkureita havaitaan lähinnä kuikkaparvissa vähälukuisesti, pääjoukot matkaavat Viipurista ja eteläisemmältä Suomenlahdelta. Kuikkia sen sijaan muuttaa Pohjanlahdelta kaakkoisrajalle, ja sisämaassa havaitaan monin paikoin hienoja muuttoja. Etelä-Karjalassa havaituista kuikista valtaosa lähtee Suomenlahdelta tai vielä kauempaa Itämereltä. Runsaslukuisia keväisiä kuikkamuuttoja voisi nähdä missä vain maakunnassa, mutta havainnointi on keskittynyt kaakkoisrajalle. Suurimpia kuikkalintumuuttoja keväällä edustavat Parikkalan Siikalahden ja Lappeenrannan Ylämaan Husun yksilöä. Paikallisia kuikkia on laskettu parhaimmillaan Lappeenrannan Joutsenon Tiuruniemessä 99 ja Rautjärven/Ruokolahden Torsalla 152. Muutto kulkee yleensä rintamana ja hyvällä säällä korkealla. Huonolla säällä lintuja putoilee ja muutto saattaa tiivistyä esimerkiksi Ruokolahden Huuhanrantaan, mutta täällä on havainnoitu varsin vähän. Syksyllä seurataan järvijonoja Maakunnan vahvin sorsalintujen syysmuuttoreitti kulkee Pyhäjärven, Simpelejärven, Torsan ja Nurmijärven kautta eteläiselle Saimaalle, jonka etelärantaa pitkin iso osa jatkaa Kivijärvelle. Kivijärveltä linnut lähtevät noin Selkäsaaren kohdalla. Saimaan reitille saapuu toinen vahva reitti Orivesi Puruvesi Pihlajavesi-vesistöketjulta. Näistä ilmeisesti pienempi osa ohjautuu Kyläniemen pohjoispuolitse. Lietvedeltä tulee Kuolimolle sorsia myös runsaasti. Eteläisen Saimaan reitiltä nousee ajoittain paljon lintuja mantereelle eteläisempään suuntaan Tiuruniemen ja Luukkaansalmen välissä ja uusia saapuu reitille. Saimaan reitiltä poistutaan etenkin lahdista, esimerkiksi Pulpinselkä ja Laihianselkä ohjaavat jonkin verran vesilintu- ja lokkimuuttoa mantereelle etelälounaaseen etenkin luoteistuulilla. Elo syyskuun muuttajista haapanan ja jouhisorsan lepäilyalueita on laajalla alueella pitkin Vienanmeren rannikkoa, minkä vuoksi hyviä muuttojakin nähdään Etelä-Karjalasta aina Keski-Suomeen saakka. Mustalintuja, pilkkasiipiä ja lapasotkia muuttaa paljon Vienanmeren Äänislahden pohjukan kautta ja ne ohittavat Etelä-Karjalan kaakkoispuolitse. Myös Belomorskin seudulta lähtee runsaasti sorsia muutolle. Nämä linnut lentävät Kaakkois-Suomen tai Laatokan kautta matkallaan Suomenlahdelle. Vienanmerellä sorsamuutot alkavat yleensä MUUTOKSIA MUUTTOKÄYTTÄYTYMISESSÄ Joidenkin lajien muutonaikainen käyttäytyminen on muuttunut radikaalisti viimeisten vuosikymmenten aikana. Vielä 1970-luvulla laulujoutsenet olivat melkein harvinaisuuksia, kun taas 1980-luvulla havaittiin keväin syksyin isohkoja joutsenmuuttoja ja komeita auroja. Vaikka Suomen pesimäkanta on moninkertaistunut, ovat suuret joutsenmuutot jääneet kokematta. Jo helmikuussa vaivihkaa pesimäreviireilleen saapuvat linnut saattavat vaikuttaa tähän: ne eivät siedä vieraita joutsenia reviireillään. Joutsenmuutto mennee tämän takia nykyisin kaakompaa kuin vielä 1980-luvulla. Esimerkiksi Venäjän Ilmajärvellä, jossa laulujoutsen ei pesi, on havaittu keväisin tuhansia levähtäviä laulu- ja pikkujoutsenia (mm. Rantanen & Silvennoinen 2003). Toinen suuri muutos on tapahtunut joutsenten ruokailukäyttäytymisessä. Aiemmin niitä havaittiin vain muutolla tai ruokailemassa kosteikoilla ja järvillä, mutta nykyään noin puolet parvihavainnoista koskee pelloilla ruokailevia joutsenia. Kevään parhaat joutsenpaikat Etelä-Karjalassa ovat olleet Lappeenrannan Ylämaan Väkevänjärvi ja Pukalus sekä Joutsenon Konnunsuo sekä Parikkalan Saaren lintuvedet ja -pellot. Syysmuutolla joutsenet muuttavat usein rintamana ja hyvillä muuttosäillä ne eivät juuri seuraile vesistöjä. Parhaimmat muutot on koettu itärajan pinnassa ja suurin noteeraus Lähi-Venäjältä on muuttavaa joutsenta Käkisalmessa (Kontiokorpi 2003). Myös hanhimuutto on kokenut muutoksia viimeisen vuosikymmenen aikana. Vielä parikymmentä vuotta sitten hanhia ei juuri lepäillyt Kaakkois-Suomessa, mutta tällä vuosituhannella valkoposkihanhet joiden parimäärät pesimäalueilla ovat kasvaneet selvästi ovat alkaneet käyttämään Etelä- Karjalan peltoantimia sekä keväällä että syksyllä. Syksyisin määrät tosin ovat moninkertaisia kevääseen nähden. Selkeä käänne hanhien lepäilyssä tapahtui syksyllä 2006, jolloin sääolojen takia suurin osa tundran hanhista muutti Kaakkois- Suomen ilmatilaan ja kymmenet tuhannet hanhet tekivät pakkolaskun pelloille ja vesistöille. Suurin osa hanhista oli valkoposkihanhia, mutta myös tuhannet tundra- ja metsähanhet laskeutuivat. Tämän jälkeen valkoposkihanhet ovat käyttäneet säännöllisesti Etelä-Karjalaa välilaskupaikkana ennen 6 Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk., 2013

7 Ruskosuohaukan Circus aeruginosus muuttosummat ovat hyvinäkin petolintumuuton päivinä yleensä maltillisia. Totti Toiskallio. iltahämärissä (Bianki ym. 1975) ja Etelä-Karjalaan linnut ehtivät ennen puolta yötä. Syksyisin on paljon sumuja ja sateita, joten sorsia näkee usein aamuisin paikallisina järven selillä tai jatkamassa muuttoaan. Kuikkalintujen muutto on usein syksyllä kevättä näyttävämpää mutta vaikeasti ennustettavaa. Kaakkurit tulevat Vienanmeren lounaisrannikolle Belomorskin seudulle, josta ne lähtevät varhain aamulla mantereen ylitykseen. Osa kaakkureista muuttaa Ääniselle, mutta ilmeisesti suurin osa matkaa Laatokan kautta. Toisin kuin keväällä, paljon kaakkureita muuttaa myös Kaakkois-Suomen yli ja linnut seuraavat vesistöjä hyvin tiukasti. Etelä-Karjalan havainnoista valtaosa onkin tehty Suur-Saimaan etelärannikolla. Aamulla Vienanmereltä lähteneet kaakkurit ehtivät Etelä-Karjalan ilmatilaan tuulesta ja lähtöalueesta riippuen ennen puolta päivää tai iltapäivällä. Joskus esimerkiksi Suur-Saimaalle on pysähtynyt satoja kaakkureita huonon sään takia, ja sään parannuttua on nähty voimakkaita ja lyhytkestoisia purkauksia. Yleensä lounaistuulisina ja sateisina syksyinä kaakkureita nähdään varsin paljon, myötä- tai luoteistuulisina syksyinä havaitut määrät ovat vaatimattomimpia. Esimerkiksi Taipalsaaren Sarviniemessä kaakkureita on havaittu lentävän isoja määriä kaakkoon, Tiuruniemessä jopa koilliseen. Nämä muutot ovat yleensä utuisina tai sateisina päivinä ja kaakkureiden ohella myös sorsia on muuttanut väärään suuntaan. Eivätkö ne osaa lähteä turvalliselta Suur-Saimaalta mantereelle vai onko niillä huonossa näkyvyydessä ongelmia suunnistamisessa? Kuikkia nähdään paljon epätasaisemmin eikä tähän ole keksitty kunnon selitystä. Kuikat matkaavat syksyllä Mustallemerelle, ja joskus ne koukkaa- siirtymistään Baltian kautta Hollantiin: syksyllä 2012 Etelä- Karjalassa oli parhaimmillaan liki valkoposkihanhea paikallisena ja koko Kaakkois-Suomessa lähes puoli miljoonaa. Tundra- ja metsähanhia havaitaan eniten Konnunsuon alueella ja määrät ovat edelleen kasvamaan päin. Metsähanhen rossicus-alalajin ja tundrahanhen osalta Konnunsuo oli esimerkiksi vuosina yksilömääriltään ja lepäilyn keston perusteella arvioituna Suomen tärkein keväinen lepäilyalue (Kuitunen 2012). Vaikka harmaahanhiakin havaittiin käännesyksynä 2006 maakunnassa mittavia määriä, ne eivät sen jälkeen ole ottaneet Etelä-Karjalan syksyisiä peltoja haltuunsa samalla tavalla kuin valkoposkihanhet. Tuolloin havaittiin suurimmassa parvessa Lappeenrannan Joutsenon Soljolassa noin paikallista tundrahanhea ja Karhusjärvellä hanhea yöpymään saapuvaa hanhea näistä suurin osa tundrahanhia. Syksyn 2012 suurin paikallismäärä oli tundrahanhea ja harmaahanhea Konnunsuolla. Määrät ovat valtakunnallisestikin suuria. Piekana ja hiirihaukka ovat taantuneet reilussa 30 vuodessa melkoisesti, hiirihaukan eteläiseen Afrikkaan muuttava alalaji idänhiirihaukka (Buteo buteo vulpinus) suorastaan romahdusmaisesti. Vielä 1980-luvulla saattoi nähdä usean sadan hiirihaukan ja piekanan muuttoja, mutta nykyisin saadaan tyytyä yleensä vain kymmeniin yksilöihin. Idänhiirihaukkoja ei juuri enää muuta maakunnan eteläosien kautta ja pohjoisosissakin niukasti. Kurjen osalta on ilmeistä, että kevätmuutossa on tapahtunut muutoksia viimeisen 30 vuoden aikana samaan aikaan kun kanta on kasvanut. Vielä 1980-luvulla havaittiin satojenkin lintujen kevätmuuttoja, mutta nykyisin suurimmat summat ovat muutamia kymmeniä. Parhaana keväänä 1981 Etelä- Karjalan kurkisumma oli yksilöä ja 1982 pelkästään Rautjärven Simpeleellä 716, kun esimerkiksi keväällä 2012 koko maakunnan yhteissumma oli 900. Joko kurjet muuttavat nykyisin eri reittiä tai luultavammin ne menevät Etelä- Karjalan yli vasta illan suussa tai hämärässä, jolloin havainnointia ei ole. Ehkä kurjet lähtevät nyt aamuisin kauempaa liikkeelle kuin aiemmin. Reittejä on vaikea osoittaa. Keväällä ja kesällä havaitaan lähinnä esiaikuisten kurkien parvia etenkin Parikkalan Saaren peltoaukeilla sekä Joutsenon Konnunsuolla, jossa mm ja paikallista. Näiden kurkien yöpymäpaikoista ja lennoista ei ole tietoa. Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk.,

8 vat suurilukuisesti Kaakkois-Suomen ilmatilassa, mutta joinakin syksyinä parhaat muutot jäävät muutamiin kymmeniin. Vienanmerelle asti kuikat mitä ilmeisimmin tulevat joka syksy, mutta joskus ne lähtevät jo Äänisniemeltä kohti Äänistä tai Laatokkaa, toisinaan taas Belomorskin rannikolta kohti Suomenlahtea tai Laatokkaa. Kuikkamuutot ovat äkkinäisiä rintamamuuttoja lokakuussa, eivätkä ne seuraa vesistöjä yhtä orjallisesti kuin kaakkurit. Maamme ylivoimaisesti kovin kuikkamuutto havaittiin Parikkalan Uukuniemen Kuljakonvuorella (ks. taulukko 1). Tasan kaksi vuotta myöhemmin, , kuikat muuttivat aluksi lounaaseen ja etelään, mutta puolen päivän jälkeen tuhnukelissä suunta vaihtui kaakkoon ja itään. Petolintujen pääreitillä Petolintujen kohdalla pullonkaulaalueiden selkeä määrittely on vaikeaa, ja lieneekin parempi puhua ennemmin pääreiteistä. Etelä-Karjala on kuitenkin petolintujen läpimuuttoalueena tärkeä. Tämä selittyy termiikkejä eli nousevia ilmavirtoja hyväksi käyttävien petolintujen isojen vesistöjen välttelyllä: Keväällä petolintuja muuttaa paljon Karjalankannaksen kautta, jolloin ne välttävät Suomenlahden ja Laatokan ulapat. Syksyllä Etelä-Karjalan ylittävät petolinnut tähtäävät suoraan Karjalankannakselle ja sieltä edelleen kohti Välimeren pohjukkaa tai Mustanmeren itärannikkoa matkalla Afrikkaan. Keväällä hiirihaukan, piekanan ja kotkien näkyminen Etelä-Karjalassa on paljolti riippuvainen sääoloista. Niiden muutto painottuu maakunnan koilliseen osaan, mutta etenkin piekanan ja hiirihaukan muuttoa nähdään runsaslukuisena myös muualla maakunnassa. Syksyllä petolintumuuttoa tapahtuu läpi maakunnan ja sen painopiste vaihtelee. Maakotka, mehiläishaukka ja hiirihaukkalajit tähtäävät Karjalankannakselle suunnaten etelään ja kaakkoon, merikotkat ja varpushaukat sen sijaan muuttavat enimmäkseen etelälounaaseen ja lounaaseen. Suuret vesistöt Etelä-Karjalan pohjois- ja luoteispuolella ohjaavat muuttoreittejä ja etenkin Suur-Saimaa jakaa muuttoa kuten keväälläkin. Syksyllä muuttopurkaukset ovat yleensä voimakkaampia. Huonojen muuttosäiden jälkeen parantunut sää saa petolinnutkin joukolla taivaalle, jolloin mehiläis- ja hiirihaukkaparvien koko voi olla kymmeniä yksilöitä. Päivän mittaan muuttokorkeus kasvaa ja hyvällä säällä lentokorkeus voi nousta kevään tapaan hyvin suureksi. Hyvä esimerkki haukkojen kevätmuutosta saatiin yhteishavainnointipäivänä Iltapäivällä hälvenneen sumun jälkeen alkoi maakunnan itäosissa voimakas muutto. Parikkalan Tyrjällä havaittiin 331 hiirihaukkaa ja piekanaa sekä 32 varpushaukkaa, Rautjärven Simpeleellä vastaavasti 241 ja 21. Luvut lännempänä olivat huomattavasti pienempiä: Ruokolahti Jokisaarenmäki 36 ja 6, Joutseno Suokumaa 43 ja 3, Taipalsaari Sarviniemi 13 ja 2, Luumäen Lepistössä ei yhtään ja Ylämaan Sammalisessa vain 1 hiirihaukka. Sen sijaan Pohjois-Karjalan puolella muutto oli kovaa, muun muassa Kesälahden kannaksella nähtiin 345 hiirihaukkalajien edustajaa (Halonen ym. 1990). Usein petomuutto on hämmentävän tasaista Parikkalan ja Lappeenrannan välillä. Samanaikainen havainnointi Karjalankannaksen itäosissa ja Etelä- Karjalassa on vahvistanut käsitystä muutosta: etenkin lounaistuulella Laatokan rannan Käkisalmessa on havaittu moninkertaisia piekana- ja hiirihaukkamääriä verrattuna Etelä-Karjalan pisteisiin, mutta itätuulilla petolinnut menevät enemmän Karjalankannaksen länsireunaa tai tasaisesti pitkin kannasta, eivätkä Käkisalmen luvut juuri eroa Etelä-Karjalan vastaavista. Karjalankannaksen itärannikolla pääreitti vaihtelee runsaasti, ja aivan rannassa menee yleensä vain varpushaukkoja. Aamuisin lentokorkeus on alhaisempi, jolloin linnut muuttavat lähempänä rantaa. Päivällä termiikkien ilmestyttyä lentokorkeus kasvaa ja etäisyys rantaan suurenee. Tällöin hiirihaukkalajien pääreitti menee usein yli viiden kilometrin päässä kannaksen rannasta. Myös merituuli vaikuttanee lintujen etäisyyteen rannikkolinjasta. Syksyllä on havaittu pääreitin vaihtelevan Laatokan itärannasta aina 25 kilometrin etäisyydelle asti, tuulesta riippuen. Esimerkki petolinnun muuttoreitistä on virolaisen satelliittilähettimellä varustetun kiljukotkan lentoreitistä keväällä 2009 ja 2011, jolloin se saapui Etelä- Karjalan ilmatilaan Karjalankannaksen itäosista ja jatkoi Rautjärven Ruokolahden Hauklapin kautta noin luoteeseen (Kuitunen 2011). Vaikka pääreittien tarkka määrittely onkin haasteellista, ainakin muutamia muuttouomia voidaan nimetä. Tärkeä kevätreitti kulkee Karjalankannaksen länsirannan suuntaisesti Viipurin itäpuolitse luoteeseen ja saavuttaa Etelä- Karjalan Nuijamaan tienoilla. Tästä muutto jatkuu Lappeenrannan Hanhijärven ja Joutsenon Konnunsuon välillä. Läntisempi reitti kulkee Hanhijärveltä Lemin itäosien kautta Savitaipaleel- 8 Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk., 2013

9 Suo- ja kuovisirriparvi Calidris alpina & ferruginea muutolla Lappeenrannan Kotasaaressa Totti Toiskallio. Taulukko 2. Kahlaajien suurimpia summia Etelä-Karjalassa. Kevät Syksy le, josta suurin osa kiertää Kuolimon itäpuolelta luoteeseen, pienempi osa eteläpuolelta länsiluoteeseen. Idempänä mennee petovirta Lauritsalan yli luoteeseen. Nämä linnut jatkanevat Taipalsaaren kirkonkylän yli. Voimakkaamman oloinen reitti puolestaan kulkee Konnunsuon yli jatkaen luoteeseen, mennen noin Ilottulan kohdalta Saimaan Keskisenselän yli ja jatkaen Taipalsaaren Rehulan kautta Solkeihin ja siitä Savitaipaleen Kuivaisen kautta Etelä-Savon puolelle. Imatran ajoittain hyvästä petolintuväylästä kertoo esimerkiksi hyvin havainnoitu päivä : Mellonmäeltä nähtiin 316 muuttavaa hiirihaukkalajin yksilöä, kun idässä Rautjärven Simpeleellä muutti 295 ja lännessä Joutsenon Myllymäellä 142 ja Luumäen Heimalassa 51. Imatran Tiuruniemen kautta petolinnut jatkavat Mietin- ja Härskiänsaarten kautta Kyläniemen itäpuolelle, josta eteenpäin reitit jäävät arvailujen varaan. Myös Rautjärven Purnujärven, Miettilän, Laikon ja Torsanpään tienoilla on ajoittain havaittu hyvää muuttoa, mutta selkeitä reittejä ei voida osoittaa. Muuttoa tapahtuu myös kuvailtujen virtojen välissä. Rautjärven Simpele on tärkeällä muuttoreitillä, ja siellä havainnointi on ollut melko kattavaa. Petolintuja muuttaa molemmin puolin Simpelettä noin pohjoisluoteeseen. Parikkalan Siikalahdella on myös ollut paljon havainnointia, ja siellä ehkä selkein reitti menee lahden itäosan laji pvm paikka summa kapustarinta Pluvialis apricaria LAP Jou alue 2000p PAR Siikalahti 1100p PAR Pohjanranta 1050p tundrakurmitsa Pluvialis squatarola LAP Jou Myllymäki 615m töyhtöhyyppä Vanellus vanellus LAP Askola 520m LAP Jou Konnunsuo 900p isosirri Calidris canutus LAP Jou Myllymäki 1030m suosirri Calidris alpina RUO Huuhanranta 315m PAR Siikalahti 366m LAP Jou Kotasaari 345m suokukko Philomachus pugnax RAU Simpeleellä 594m punakuiri Limosa lapponica LAP Haapajärvi 700m kuovi Numenius arquata LAP Jou Konnunsuo 147p mustaviklo T. erythropus PAR Siikalahti 220m valkoviklo Tringa nebularia RUO Savisienkylä 250p liro T. glareola LEM Nuorajärvi 3008m PAR Siikalahti 1250m PAR Saa Tarassiinlahti 1147m laji pvm paikka summa meriharakka Haematopus ostralegus LAP Luukkaansalmi 253m kapustarinta Pluvialis apricaria LAP Jou Konnunsuo 380p töyhtöhyyppä Vanellus vanellus LAP Jou Konnunsuo 320p LAP Haapajärvi 222p isosirri Calidris canutus LAP Haapajärvi 52m LAP Askolan altaat n.50m suosirri Calidris alpina LAP Haapajärvi 440p LAP Jou Suur-Saimaa 419p suokukko Philomachus pugnax LAP Jou Kukkuroinmäki 250p LAP Myrkkylahti (Kaukas) 400p punakuiri Limosa lapponica LAP Luukkaansalmi 621m kuovi Numenius arquata LAP Leiri 198m valkoviklo Tringa nebularia LAP Haapajärvi 125p liro T. glareola LAP Haapajärvi 550p puolelta kohti Särkisalmea. Parikkalan Tyrjällä petolintuja on nähty muuttavan molemmin puolin järveä tai sen yli, ajoittain enemmän kuin Simpeleellä. Selkeä, myös Vaaranmäellä näkyvä reitti, menee pohjoiseen Kesusmaan kautta Simpelejärven ja Suur-Rautjärven välistä. Tärkeämpi kotkareitti kulkee Ylä-Tyrjän ja Kurkelanjärven välistä pohjoiskoilliseen ja jatkuu joko Kesälahden kannakselle tai Uukuniemen kärkeen, josta muutto jatkuu joko Suitsansaaren tai Sarvisalon kautta Pohjois-Karjalaan. Syysreiteistä Luumäellä Karjalankannakselle suuntautuva petomuutto keskittyy syksyllä Kivijärven ja Ala-Kivijärven väliseen kannakseen (Huopainen Kontula) sekä keskeltä Kivijärveä menevään saariryhmään (Haapasalo Kiurula). Savitaipaleen seudulla selkein reitti kulkee Savitaipaleen Orrain ja Partakosken yli kaakkoon ohittaen kirkonkylän itäpuolelta edeten Pien-Saimaan länsireunaa seuraillen Lemin Salmenkylään ja siitä edelleen kaakkoon. Idempänä Joutsenon Tiuruniemen yli menee varsin paljon sekä hiirihaukkalajeja ja mehiläishaukkoja että varpushaukkoja. Läheisen Imatran Lammassaaren yli ja sen koillispuolelta muuttaa kohtalaisesti haukkoja etelään kaakkoon, nämä tulevat Äitsaaren eteläkärjen jatkeena pienempien saarien kautta mantereelle. Simpeleelle tulee Puru- ja Pihlajaveden Punkaharjun kohdalta ylittäviä haukkoja, jotka enimmäkseen kiertävät Simpelejärven länsipuolelta. Puruveden itäpuolitse saapuu Kesälahden kannakselle haukkareitin tiivistymä, joka näkyy etenkin Parikkalan Uukuniemellä ja Saarella. Syksyiset reitit eivät ole kovin tiukkoja. Kattavalla havainnoinnilla voisi lähes missä tahansa Etelä-Karjalan paikassa havaita tuhat petolintua syksyssä. Kurjet kerääntyvät pelloille Kurkia muuttaa ja lepäilee Etelä- Karjalassa kohtalaisia määriä, mutta selvästi vähemmän kuin läntisemmässä Suomessa. Kurkia muuttaa keväisin vaihtelevasti ja nykyään niitä nähdään yllättävän vähän (ks. Muutoksia muuttokäyttäytymisessä). Syksyisin kurkia alkaa kerääntyä elokuun loppupuolella samoille Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk.,

10 peltoaukeille kuin valkoposkihanhillakin: Parikkalan Saaren Jyrkilään, Siikalahdelle, Lappeenrannan Joutsenon Konnunsuolle sekä Luumäen Lepistön ympäristöön. Parikkalan Saarella on laskettu enimmillään 826 paikallista kurkea ja Siikalahdella Konnunsuon kurjista Kotasaareen jäi 72 yöpyjää, kun Nuijamaanjärvelle yli 10 kilometrin päähän suunnisti ennätykselliset 644 kurkea. Neljäs tärkeä kurkialue on Luumäen pellot, jossa on enimmillään laskettu paikallista kurkea. Viides levähtämisalue sijaitsee Savitaipaleen itäosissa ja Lemin Urolanlahden tienoilla. Täällä on enimmillään havaittu 200 kurkea yhdellä paikalla. Yhteensä Etelä-Karjalassa lepäilee enimmillään yli kurkea. Hyviä kurkimuuttopäiviä on yleensä useita elo syyskuun vaihteesta lokakuun alkuun, päämuutto tapahtuu normaalisti syyskuun jälkimmäisellä puoliskolla. Etelä-Karjalan linnut lähtevät muutolle yleensä suoraan yöpymäpaikoilta etelälounaaseen, ja päivän aikana Etelä-Karjalan ilmatilan saavuttaa myös Etelä- ja Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan, Kainuun sekä Vienan lintuja. Esimerkiksi Pohjois-Karjalan parhailla kurkipaikoilla on arvioitu enimmillään olleen yli kurkea. Etelä-Savossa paikallisparvien yksilömäärät jäävät alle viidensadan (mm. Lindblom 2013). Suurimmat muutot on nähty Etelä- Karjalan itäosissa: Rautjärven Simpeleeltä on laskettiin muuttavaa ja nähtiin Parikkalan Saaren suurin summa on 830 muuttavaa Samana päivänä myös lännessä oli vilskettä, sillä Savitaipaleen Kuolimolla ja kirkonkylällä nähtiin 856, Lappeenrannan Kemppilässä 727 sekä Joutsenon Tiuruniemessä 808 kurkea. Kurjen tiukimmat muuttoreitit ovat heti maakunnan yöpymäpaikkojen jatkeena etelälounaassa, kauempaa tulleiden reitit vaihtelevat tuuliolojen mukaan. Kyyhkyt ja varislinnut muuttavat rintamana Kyyhkyjen muutto tapahtuu enimmäkseen rintamana ilman selkeitä pullonkauloja. Keväällä sepelkyyhkyjä saapuu maaliskuusta lähtien ja muuttoa näkee pitkälle toukokuulle. Muutamien satojen päiväsummia havaitaan tasaisesti ja muuttavia nähdään eniten peltoaukeiden tuntumassa. Paikallisia kerääntyy parhaille pelloille varsinkin takatalvien aikaan, jolloin saatetaan nähdä myös kovaa lounaaseen suuntautuvaa pakomuuttoa. Pakomuutoissa parvikoko on suurempi ja meno normaalia kiihkeämpää: Lappeenrannan Joutsenon Kivisaaressa ja Karhulassa havaittiin lounaaseen muuttanutta kyyhkyä. Suurimpia paikallismääriä edustavat Konnunsuolla , Parikkalan Kullinsuolla ja Taipalsaaren Kolinlahdella Syksyisin paikallisparvet suurenevat ja muutolle lähdetään yleensä kirkkaalla säällä ja myötätuulella. Muutot voivat olla voimakkaita rynnäkköjä syyskuun puolivälin ja lokakuun alun välillä, ja parvikoko on usein suuri. Suurimpia paikallisparvia ovat olleet Konnunsuolla sekä linnun parvet Lappeenrannan Kalliokoskella ja Rautjärven Simpeleellä Suurimmat muutot on havaittu maakunnan pohjois- ja luoteisosissa: Taipalsaaren Kyläniemessä ja Savitaipaleen Säkniemessä , muualta esimerkiksi Ylämaan Hyttilässä Yli tuhannen kyyhkyn muuttoja on havaittu useilla paikoilla. Näyttääkin siltä, että viljavan Salpausselän eteläpuolisen kyyhkyreitin lisäksi maakunnan pohjoisosissa ja keskellä menee jopa enemmän kyyhkyjä. Kyläniemessä kyyhkyt seuraavat harjualuetta tai etelärantaa Hentulaan saakka, josta jatkavat järvelle lounaaseen. Säästä riippuen kyyhkyjä muuttaa enimmäkseen lounaaseen, mutta esimerkiksi Savitaipaleella ja Suur-Saimaan itärannikolla etelään tai jopa kaakkoon. Kaikkia kyyhkymuuton pullonkauloja ei ole vielä löydetty. Varislintujen muutto kulkee varsin leveänä rintamana keväällä noin koilliseen ja syksyllä noin lounaaseen. Muuttavien varisten ja etenkin mustavaristen määrät ovat vähentyneet viime vuosikymmeninä selvästi: keväällä suurin varismuutto on käsittänyt 500 yksilöä Vainikkalassa ja syksyllä 590 muuttavaa Lappeenrannan Kemppilässä Naakan suurimmat muuttosummat taas jäävät alle sadan. Mustavariksia nähtiin esimerkiksi keväällä 1985 Rautjärven Simpeleellä yhteensä yksilöä, joista parhaana päivänä 4.4. muutti 222. Nykyään jäädään koko maakunnassa alle kahteensataan mustavarikseen. Pikkulintumuuton ongelmana vaikea havaittavuus Pikkulinnut on monimuotoinen ryhmä, jolle yhteistä on lintujen vaikea havaittavuus. Pullonkaula-alueita ei havaitse kauas, ja jo yli kahden kilometrin matkalla saattaa jäädä tärkeäkin reitti havaitsematta. Korkeammalla lentäviä pikkulintuja puolestaan on vaikea havaita, sillä vaaleat vatsat sinitaivaalla ei ole helppo yhdistelmä. Pullonkau- Kurjen Grus grus kevätmuuton kuva maakunnassa on muuttunut. Esa Sojamo. 10 Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk., 2013

11 lojen määrittelyä vaikeuttaa edelleen se, että pikkulinnut ovat olleet useiden muutontarkkailijoiden hyljeksimä lajiryhmä isotöisyyden takia. Pikkulinnut pyrkivät välttelemään vesistöjen ylityksiä ja useimmat metsälajit myös muiden suurien aukeiden ylityksiä. Muutto tapahtuu normaalisti varsin matalalla, vastatuulella jopa osin metsän sisällä: etenkin vihervarpuset muuttavat yleensä matalalla. Myötätuulella muuttokorkeus nousee ja muutto häviää taivaalle. Kun pikkulinnut lähtevät ylittämään esimerkiksi kahden suuren veden välistä salmea, ne ottavat korkeutta reilusti lisää ennen rantaa ja pudottautuvat vastapuolelle päästyään taas matalalle. Samanlaista käyttäytymistä havaitaan myös muilla suurilla aukeilla, kuten peltojen yllä. Suurin osa pikkulinnuista muuttaa Etelä-Karjalassa keväällä kohti pohjoista ja koillista, osan mennessä luoteeseen. Huhtikuun aamuina havaitaan varsin paljon peippolintuja, mutta toukokuinen hyönteissyöjien muutto tapahtuu enimmäkseen pimeällä. Myös rastaat saapuvat pääosin pimeällä, mutta takatalven iskiessä tuhannet rastaat liittyvät peippojen pakomuuttoon. Takatalvimuutoissa pullonkaula-alueet ovat samoja kuin syysmuutossa, suurimmat muutot onkin havaittu takatalvien aikaan: Taipalsaaren Kyläniemessä havaittiin peippoa ja 6 Kevät Syksy 800 rastasta matkalla lounaaseen (Kuitunen 2011). Yleensä keväisessä peippomuutossa on vaikea löytää pullonkaula-alueita, sillä muutto tuntuu soljuvan rintamana. Pikkulintuja tulee laajalti Suomenlahden yli, ja Etelä-Karjalassa Suur-Saimaa on merkittävin pikkulintujen muuttoon vaikuttava maantieteellinen este. Kartalta katsoen Taipalsaaren Sarviniemeen katkeava toisen Salpausselän pitäisi koota suuri pikkulintuvirta keväisin, mutta määrät ovat olleet ehkä odotettua pienempiä. Ehkä muutto nousee Sarviniemen kärjessä jo liian korkealle, tai purkautuu jo aiemmin Suur-Saimaalle? Entä pohjoisempana Savitaipaleen Rahikkala ja etelämpänä Taipalsaaren Kattelussaari? Myös Suur- Saimaan etelärannan olettaisi pakkaavan pikkulintumuuttoa, mutta tästäkin on niukasti näyttöä. Karjalankannaksen Laatokan ranta tiivistää muuton, mutta Etelä-Karjalaan tämä pikkulintuvirta säilyy tai yltää harvoin. Urpiaiset, vihervarpuset, punatulkut ja pulmuset saattavat muuttaa meilläkin merkittävinä virtoina, mutta tällaisia muutonkokoamispaikkoja ei ole liiemmin etsitty. Suurimpia määriä edustavat pulmusen paikallista Joutsenon Konnunsuolla ja Luumäen Lepistössä sekä :n urpiaisen pohjoiskoilliseen suuntautunut muutto Rautjärven Simpeleellä Taulukko 3. Petolintujen suurimpia muuttosummia Etelä-Karjalassa. laji pvm paikka summa merikotka Haliaetus albicilla kevät 2010 yht. PAR Saa Vaaranmäki PAR Saa Vaaranmäki 21 hiirihaukka Buteo buteo buteo LAP Jou Konnunsuo 108 hiirihaukkalaji Buteo sp. kevät 1986 yht. RAU Simpele 1561 (hiirihaukka ja piekana yht.) RAU Simpele IMA Mellonmäki PAR Tyrjä 331 maakotka Aquila chrysaetos kevät 2010 yht. PAR Saa Vaaranmäki PAR Siikalahti 7 laji pvm paikka summa mehiläishaukka Pernis apivorus LAP Ylämaa RAU Simpele 134 merikotka Haliaetus albicilla RAU Simpele 9 varpushaukka Accipiter nisus LAP Jou Tiuruniemi LAP Ylä Väkevänjärvi 70 hiirihaukka Buteo buteo LAP Jou Konnunsuo 296 piekana Buteo lagopus LAP Ylä Sammalinen TAI Kyläniemi 107 maakotka Aquila chrysaetos RAU Simpele 6 Toukokuista pohjoiseen suuntautuvaa hyönteissyöjämuuttoa on seurattu satunnaisesti muutamalla paikalla, mutta tämäkin on pääosin selvittämättä Etelä-Karjalassa. Suurimpia määriä edustavat 357 uunilintulajien edustajaa ja määrittämätöntä hyönteissyöjää Joutsenon Tiuruniemessä sekä 353 vastaavaa Parikkalan Lemmikonsalmessa. Syksyisin havaitaan suurempia muuttosummia ja Suur-Saimaa sumputtaa muutot jopa valtakunnallisesti merkittäviksi virroiksi. Etenkin Taipalsaaren Kyläniemi toimii tärkeänä johtolinjana myös muille noin lounaaseen pyrkiville maalinnuille kuin pikkulinnuille. Paras muuttosumma Kyläniemestä on peippoa ja järripeippoa Osa virrasta ohjautuu Ruokolahden Mietinsaaren kautta (esim peippolajin edustajaa) ja osa pohjoisesta Lintusalon kautta Savitaipaleelle, jonne päätyy myös Lietveden luoteispuolen kautta muuttaneita. Tämä reitti on mainituista huonoiten tunnettu, eikä aiemmin mainittujakaan reittejä ole paikallistettu kuin vasta muutamia vuosia sitten. Tärkeitäkin pullonkaula-alueita on varmasti vielä löytämättä. Joutsenon Kukkuroinmäeltä havaittiin peräti muuttavaa pikkulintua, jotka lienevät Mietinsaaren virtaa. Imatralla Saimaan ja Immalanjärven välistä mennee suurempia määriä kuin on havaittu. Simpeleellä Simpelejärven ohjaamana muuttoa menee lukujen perusteella keskimääräisesti, parhaiden summien ollessa alle , mutta pääreitti virtaa vaikeasti havaittavasti metsää vasten tai sen takana muutaman kilometrin päässä, joten todellinen lukuarvo on suurempi. Parikkalan Uukuniemellä etenkin Suitsansaaren kautta tulee paljon pikkulintuja, vaikka suurin osa kiertänee Pyhäjärven etelästä Venäjän puolelta. Esimerkkinä Uukuniemen Kuljakonvuoren pikkulintua Raistaiden muutto kulkee keväisin päivänvalossa enimmäkseen pohjoisen ja koillisen suuntiin, syksyisin taas luoteen ja lounaan välille, jolloin muuttoa kokoavat niemet ja salmet ovat usein toiset kuin peipoilla. Lappeenrannan Huhmarvuorella havaittiin rastasta matkalla vastatuuleen länsiluoteeseen. Näihin samoihin niemiin kerääntyy vaelluslintuja, jotka pääsääntöisesti muuttavat meillä lounaan ja luoteen välille. Tällaisia vael- Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk.,

12 tavia, kierteleviä tai epäsäännöllisesti muuttavia lajeja ovat mm. tikat, tiaiset, närhi ja pähkinähakki, käpylinnut sekä monet paljolti puiden siemensadon mukaan elävät lajit, kuten urpiainen, vihervarpunen, taviokuurna ja punatulkku. Hyvä vaelluslintupaikka syksyllä on Taipalsaaren Kyläniemen ohella Luumäen Sarviniemi, keväällä taas etenkin Taipalsaaren Sarviniemi. Lappeenrannan Nuijamaanjärven Kirsiniemen kautta muuttaa ainakin viisinkertaisia määriä luoteeseen suuntaavia rastaita ja pikkulintuja lähialueeseen verrattuna. Vaelluslinnuista monet muuttavat jo kesällä, mutta hyvinä marjavuosina tai puiden siemensatovuosina saattaa maakunnassa esiintyä talvisinkin suuria määriä esimerkiksi tilhiä, rastaita ja urpiaisia. Tilhiä havaittiin talvella Joutsenon Imatran alueella valtavia määriä, enimmillään Imatran Saareksiinmäessä Nämä lensivät yöpymispaikoilta marja-apajille paikoin 15 kilometrin matkoja. Yhteenvetoa Sijoitettuna kartalle kaikki tärkeät muuttoreitit, yöpymis- ja ruokailulennot ja -paikat, lintukosteikot ja pellot, vesilintujen levähtämissulat ja -selät saadaan jonkinlainen kuva Etelä-Karjalan pullonkaula-alueista. Tarkkojen pullonkaula-alueiden määrittely on kuitenkin usein mahdotonta. Muuttoihin vaikuttavat paikalliset sääolot: tuulen suunta ja nopeus, näkyvyys ja mahdollinen sade sekä vuorokauden- ja vuodenaika vaikuttavat sekä lentoreitteihin että lentokorkeuksiin. Siksi yhteenvetokartassa on esitetty tärkeimmät muutonpakkaajat sekä paikallisten lintujen yöpymis- ja ruokailulentoalueet. Etelä-Karjalan yli kulkee valtakunnallisesti ja jopa maailmanlaajuisesti merkittäviä lintuvirtoja, joten on luonnollista, että tärkeitä alueita on kartalla paljon. Varsinaisiksi muuton pullonkaulaalueiksi voidaan nimetä ainakin Parikkalan Uukuniemen Pyhäjärven ja Luumäen Kivijärven välinen ensimmäisen Salpausselän pohjoispuolinen vesilintujen reitti, toisen Salpausselän Kyläniemen maalintujen muuttolinja sekä Rautjärven Simpeleen Parikkalan Uukuniemen petolintujen muuttoreitit. Tietämys muutosta ja reiteistä on kuitenkin edelleen varsin rajallista, ja niitä tulisikin edelleen tutkia tarkemman kuvan saamiseksi. Kuva 1. Tärkeimmät lintujen lentoalueet Etelä-Karjalassa. Punainen = paikallisten lintujen lennot, sininen = muuttavat. Koska monet lentoreitit pohjautuvat olettamuksiin, ei kartta ole tarkka vaan suuntaa-antava. Kirjallisuus: BirdLife Suomen Tiira-havaintopalvelu, Etelä-Karjalan lintutieteellinen yhdistys ry:n julkaisu Ornis Karelica (35 vuosikertaa) Etelä-Karjalan lintutieteellinen yhdistys ry:n jäsentiedotteet Bianki, V.V., Boiko, N.S. & Shutova, E.V. 1990: Autumn migration of the Long-tailed Ducks (Clangula hyemalis) on the Onega Bay. Commun. Baltic Commission Study Bird Migr. 23: Bianki, V.V, Kohanov, B.D. & Skokova, N.N. 1975: Vesilintujen syysmuutto Vienanmerellä (venäjäksi). Valtion Kantalahden rauhoitusalueen tutkimuksia, julkaisu IX, Murmansk. BirdLife International 2012: IUCN birds of Red List. (viitattu ) BirdLife Suomi 2010: Suomen uhanalaiset lintulajit uhex/uhex-lista.shtml (viitattu ) Fox, A.D., Ebbinge, B. S., Mitchell, C., Heinicke, T., Aarvak, T., Colhoun, K., Clausen, P., Dereliev, S., Faragó, S., Koffijberg, K., Kruckenberg, H., Loonen, M., Madsen, J., Mooij, J., Musil, P., Nilsson, L. Pihl, S. & Van Der Jeugd, H. 2010: Current estimates of goose population sizes in western Europe, a gap analysis and an assessment of trends. Ornis Svecica 20: Halonen, M., Kontkanen, H. & Pursiainen, J. 1990: Kevätmuutto 1989 Pohjois-Karjalassa. Siipirikko 17vsk (nro 2): Kontiokorpi, J. 2000: Petomuutto syksyllä 1999 Karjalankannaksella. Tringa 27(4): Kontiokorpi, J. 2003: Karjalankannas. Alula 9(1): Kontiokorpi, J. & Rusanen, P.: Survey of springtime Arctic bird migration in Vyborg in and in Kurortny District in Julkaisematon kirjoitus, Suomen ympäristökeskus. Kontiokorpi, J. & Tanskanen, A. 2012: Suomen tuulivoima Oy Savonrannan tuulipuistohankkeen muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 sekä vaikutusarvio. - Liite_4_Linnuston_muuttolintuselvitykset.pdf (viitattu ) Kuitunen, K. & Lehtonen, V.-P. 2010: Muukonkankaan tuulivoimapuiston linnustoselvitys vuonna Kevätmuuttoselvitys ja pesimälinnustoselvitys. TuuliSaimaa Oy. linnut2010_kuvitta.pdf (viitattu ) Kuitunen, K. 2011: Hauklapin tuulivoimapuiston luontoselvitykset. TuuliSaimaa Oy. Kuitunen, K. 2012: Konnunsuon linnustoselvitys Väliraportti. Madsen, J., Cracknell, G. & Fox, T. (ed.) 1999: goose Populations of the Western Palearctic. Wetlands International Publication No. 48. National Environmental Research Institute, Denmark. Nikander, P. J. 1985: Staijauskoe Hangon lintuasemalla. Tringa 12(4): Lehikoinen, A., Kondratyev, A.V., Asanti, T., Gustafsson, E., Lamminsalo, O., Lapshin, N.V., Pessa, J. & Rusanen, P. 2006: Survey of arctic bird migration and staging areas at the White Sea, in the autumns of 1999 and ymparisto.fi/download.asp?contentid=56350 (viitattu ) Lindblom, K. 2013: Pohjois-Karjalan potentiaaliset tuulipuistoalueet & muuttolinnuston esiintyminen maakunnassa linnuston ja elinympäristöarvojen huomiointi kohdealueiden valinnassa (Luonnos). Pohjois-Karjalan maakuntaliitto. Partanen, E. 2010: Raportti EKLY:n yhteishavainnoinnista leppoisaa säätä ja monipuolista muuttoa. pdf (viitattu ). Rantanen, P. & Silvennoinen R. 2003: Ilmajärvi (Lake Ilmen). Alula 9(1): Ruti, M. 1996: EKLY:n yhteishavainnointi keväinä Ornis Karelica 22.vsk: Ruti, M. 1998: Yhteishavainnointien tuloksia. Viiden lajin muuttorytmiikasta Ornis Karelica 24vsk: Sojamo, E. 1975: Myrkkylahti ja Tuosa saasteiset kahlaajakeitaat. Ornis Karelica 2vsk: Veijalainen, E. 1990: Yhteishavainnointi Ornis Karelica 16vsk.: Ympäristöministeriö 2007: Suomessa tavattavat lintudirektiivin I liitteen lajit. Koko raportin löydät EKLY:n verkkosivuilta: Mahdolliset viittaukset tulee tehdä suoraan alkuperäiseen raporttiin. 12 Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk., 2013

13 Karri Kuitunen retkimaisemissaan Konnunsuon tornilla. Anna-Liisa Pirhonen. Anna-Liisa Pirhonen Karri Kuituselle lintujen äänet luovat tunnelman Kui-kui-kui. Palokärjen kantava ääni kiirii yli Konnunsuon peltojen. Nyt ei äänessä tosin ole palokärki, vaan Karri Kuitunen. Hän tuli auttamaan Konnunsuon tornin joukkuetta Tornien taisto kisaan. Apu onkin tarpeen, sillä tulvalammikot puuttuvat vähälumisen talven ja kuivan kevään takia Konnunsuon pelloilta, ja sen myötä kaikki kahlaajat ja vesilinnut. Parin tunnin aikana Kuitunen löytää joukkueelle noin uutta 15 lajia, mutta palokärki jää puuttumaan. Avun ansiosta Konnunsuon tornin joukkue välttää EKLY:n alueen jumbosijan kisassa. Lintujen äänet ovat tärkeitä Kuituselle. Hän osaa matkia useiden pöllöjen ääniä, kuhankeittäjää ja monia muita lintuja. Matkin varpuspöllöä kun haluan pikkulintuja näkyviin, hän kertoo. Pojankloppi tuli paikalle juosten Lintukärpänen puri Karri Kuitusta 1980-luvun alkupuolella hänen ollessaan alle kymmenvuotias. Ensimmäiset kirjatut havainnot ovat vuodelta Isoäidin naapurissa asui poika, joka kertoi nähneensä varpushaukan. Innostuin, että voiko haukkoja nähdä. Kiersimme Karjalaisenkylän peltoja Joutsenossa ja tarkkailimme lintuja. Naapurin pojan innostus laantui, mutta minulla se kiihtyi. Käydessään kylässä Konnunsuon Kotilassa vuonna 1984 hän sai vinkin, että läheisellä niityllä rengastettiin parhaillaan viitakerttusia. Rengastaja oli Harri Hasari, joka muistaa heidän ensimmäisen kohtaamisensa hyvin. Pojankloppi tuli paikalle juosten kumisaappaissa! Harrista tuli ystäväni, esikuvani ja innoittajani. Olin hänen mukanaan rengastamassa vuosien ajan, ja heti kun sain tarpeeksi ikää, menin rengastustenttiin. Harri on sydämellinen ihminen. Oli onnenpotku tavata hänet, sanoo Kuitunen. Monipuolista luontoymmärrystä Lintuharrastukseen vaikuttaneita ihmisiä oli Kuitusen ympärillä paljon 1980-luvun lopulta alkaen. Suuren osan retkistään hän teki yhdessä Antti, Ville ja Mikko Supposen kanssa. Määritysasioissa Jukka Jantunen Imatralta oli tuohon aikaan Kuitusen paras harrastuskaveri. Pojilla oli kova innostus lintujen opiskeluun. Tutkimme yhdessä lintujen sulkasatoa ja iänmääritystä luvun lopulla Jukka kuitenkin muutti Kanadaan. Vuosituhannen vaihteessa Kuitunen teki yhdessä Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutin tutkijoiden Kimmo Saarisen ja Juha Jantusen kanssa Suomen ja Venäjän rajaalueiden vertailevaa tutkimusta. Olen aina ollut kiinnostunut luonnosta, mutta tuolloin olin vielä aika lintukeskeinen. Kimmon ja Juhan tapaaminen avarsi luontotuntemustani. Nykyisin lintujen lisäksi kiinnostavat myös muut siivekkäät, kuten lepakot ja perhoset. Vuonna 2006 Imatran kaupunki tilasi minulta liito-oravaselvityksen. Sen myötä vuonna 2008 perustin oman toiminimen, joka tuottaa muun muassa luontoselvityksiä kunnille, yrityksille, kaupungeille ja tarvittaessa myös yksityishenkilöille. Koulutukseltaan Kuitunen on maatalous- ja metsätieteiden maisteri. Työpäivät kuluvat usein maastossa, ja vapaa-aika- Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk.,

14 naankin hän käy lintu- tai muilla luontoretkillä. Puoliso pitää myös luonnosta ja kulkee usein retkillä mukana. Vakavalla tasolla oleva harrastus vaatii kumppanilta ymmärrystä, hän toteaa. Kotipaikkauskollista retkeilyä Kuitusen mielestä Etelä-Karjala on parhaita sisämaan retkeilyalueita, jolle Venäjän läheisyys antaa mystistä leimaa. Karjalan kannasta pitkin alueelle tulee kaakkoisia ja itäisiä lajeja. Kuitunen onkin kotipaikkauskollinen, ja retkeily painottuu vahvasti kotimaakuntaan. Hänen haaveissaan on hankkia oma vene, jolla pääsisi lintu- ja luontoretkille Saimaalle. Toki Kuitunen on tehnyt lintumatkoja Etelä-Karjalan ja Suomen rajojen ulkopuolellekin. Retket ovat suuntautuneet Israeliin, Venäjälle, Norjaan, Viroon, Espanjaan, Marokkoon ja Arabiemiraatteihin. Kahdesti hän on vieraillut rengastamassa israelilaisilla lintuasemilla. On aina hienoa päästä tutkailemaan kädestä pitäen lajeja, jotka ovat Suomessa satunnaisia tai harvinaisia. Reissuilla pääsee myös tutustumaan ulkomaalaisiin ornitologeihin ja luomaan suhteita. Suomessa havaitsemiensa lintulajien määrää Kuitunen ei ole laskenut, mutta arvelee luvun sijoittuvan 300:n ja 400:n väliin. Lajimäärällä ei ole niin väliä, sillä häntä kiinnostaa enemmän lintujen biologia, pesintä, muutto ja määritysongelmat. Toki etenkin itse löydettyjen harvinaisuuksien näkeminen on innostavaa, ei sitä käy kiistäminen, Kuitunen tarkentaa. Punarinnan laulu on kevätillan kauneimpia Kaiken sosiaalisuuden keskellä yksin luonnossa vietetyt tunnelmahetket ovat minulle tärkeitä. Lintujen äänimaailma on erityisasemassa. Istuskelen mielelläni rauhallisessa paikassa kuuntelemassa lintujen ääniä. Punarinnan Kuitusen harrastukseen kuuluu myös rengastus. Yllä rengastettavana rautiaispyynnin oheistuotteena saatu sinirinta Luscinia svecica. Marko Ruti. herkän laulun kuuleminen ensi kertaa keväällä tyynenä iltana tuntuu läheiseltä. Punarinnan laulu on ainutlaatuista ja mieltä rauhoittavaa: se ei toistu koskaan samanlaisena säkeenä kahta kertaa kuten säelaulajien laulu ja on ikään kuin improvisoitua, ennalta-arvaamatonta. Punarinnan liverryksen muisteleminen vie Kuitusen takaisin 1980-luvulle. Olin mukana Mikä lintu laulaa -kilpailussa radiossa. Pääsin kahden konkarin, Esa Sojamon ja Harri Hasarin, joukkueeseen. Kisan voitto oli harrastuksen alkuvuosien inspiroiva kokemus. Nykyisin Karri Kuitunen asuu Konnunsuolla siinä samassa talossa, jonka pihalta hän lähti 30 vuotta sitten kumisaappaat jalassa juosten tapaamaan lintuja lähiniityllä rengastanutta Harri Hasaria. Muistithan tallentaa havaintosi tiiraan? Havaintojen tallentaminen Tiira-lintuhavaintopalveluun on helpoin tapa osallistua yhdistyksen toimintaan. Havaintoaineiston keruu on yksi lintuyhdistysten toiminnan kulmakivistä. Oman panoksesi annat käden käänteessä osoitteessa TIIRA.FI. 14 Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk., 2013

15 Totti Toiskallio (toim.), Janne Aalto, Timo Kauppinen, Anniina Kontiokorpi, Jari Kontiokorpi Tämä katsaus käsittelee lintuvuotta 2013 Etelä-Karjalassa, poiketen kuitenkin tarkastelujaksoltaan kalenterivuodesta: katsausjakso alkaa ja päättyy , noudatellen termisten vuodenaikojen vaihtelua ja samalla aiemmin ilmestyneiden vuosikatsausten mallia. Vuosikatsaus kattaa maakunnan pesimälinnuston sekä vakituiset läpimuuttajat ja esittelee vuoden merkittävimmät havainnot lajikohtaisesti. Harvinaisuudet esitellään erillisissä katsauksissa. Myös yölaulajat ja -huutajat on perinteen mukaan koottu omaan katsaukseensa. Katsaus perustuu lähes täysin yhdistyksen jäsenten ja muiden lintuharrastajien yhdistyksen havaintoarkistoon ilmoittamiin havaintoihin. EKLY:n kuten muidenkin Suomen lintuyhdistysten havaintoarkisto toimii nykyisin sähköisenä verkossa, osoitteessa www. tiira.fi. Lisäksi katsausaineistona on käytetty Luonnontieteellisen keskusmuseon (LUOMUS) keräämiä talvilintulaskenta- ja petolintuseurantatietoja sekä eklyläisten harrastajien organisoiman Imatran talvilintulaskennan tuloksia. Säätilastoja Lintujen liikehdintään ja pesintään vaikuttavat luonnollisesti kulloinkin vallitsevat sääolot. Seuraava yleisluontoinen katsaus vuodenaikojen vaihtumiseen ja sääoloihin on koottu Ilmatieteen laitoksen julkaisemista tiedoista (Ilmatieteen laitos, 2014): Vuosi 2013 oli Suomessa harvinaisen lämmin ja maan keskiosassa tavanomaista sateisempi. Pitkäaikaiseen keskiarvoon ( ) verrattuna keskilämpötila oli koko maassa tavanomaista korkeampi. Suurimmassa osassa maata poikkeama oli 1-2 astetta. Maaliskuu, huhtikuu ja heinäkuu olivat kuitenkin koko maan mittakaavassa tavanomaista kylmempiä, maaliskuu jopa harvinaisen kylmä. Katsausjakso alkoi termisessä talvessa vuorokauden keskilämpötila pysyi pakkasen puolella alkaen, ja joulukuun puolivälissä lumipeite oli maakunnassa jo sentin paksuinen. Talven aikana keskilämpötila pysytteli 8 ja 6 asteen välillä. Terminen kevät (keskilämpötila 0 10 C) alkoi Etelä-Karjalassa hieman Katsausvuonna koettiin ennennäkemättömän voimakas hiiripöllöjen Surnia ulula vaellus. Antti Sojamo. Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk.,

16 keskimääräistä ( ) myöhemmin Terminen kasvukausi, jolloin lumi on sulanut aukeilta paikoilta ja vrk:n keskilämpötila nousee pysyvästi yli +5 asteen, alkoi maakunnassa ja jatkui aina saakka. Terminen kesä (keskilämpötila pysyvästi yli +10 C) pääsi puolestaan käyntiin aikaisin, jo 7.5., kun keskimääräinen alkamisajankohta on maakunnassa Termiseen syksyyn (keskilämpötila 0 10 C) siirryttiin 23.9., ja termiseen talveen lähes tasan kaksi kuukautta myöhemmin Katsauksen vertailtavuudesta ja tulevaisuudennäkymistä Sään lisäksi vuosikatsauksen sisältöön ja vertailtavuuteen suhteessa aiempiin vuosiin vaikuttavat monet seikat: harrastajien aktiivisuus, harrastustottumukset, maastossa vietetty aika, kokemus, osaaminen, havaintopaikat, maaston muuttuminen jne. Koska katsaus on koottu harrastajien havainnoista, ei tiedonkeruulle voida asettaa vaatimuksia säännönmukaisuudesta. EKLY:n kokoisessa yhdistyksessä jo yhdenkin aktiiviharrastajan harrastustapojen muutos tai vaikkapa havaintojen palauttamatta jättäminen voi aiheuttaa merkittäviä muutoksia. Muuttujista huolimatta katsaus on arvokas maakunnallisen lintutiedon lähde. Kunnia katsauksen sisällöstä ja siten myös maakunnallisen lintutietämyksen karttumisesta ja ajan tasalla pysymisestä kuuluu kaikille havaintojaan palauttaneille harrastajille. Katsauksen ilmestyminen Ornis Karelicassa on puolestaan jo vuosien ajan onnistunut vain ja ainoastaan aktiivisten harrastajien tekemän koonti-, analysointi- ja kirjoitustyön tuloksena. Nähtäväksi jää, miten vuosikatsausten jatkumon käy: lähes reaaliaikaista havaintotietoa tarjoavat palvelut, kuten Tiira, ovat muuttaneet havaintojen saatavuutta ja harrastajien kulutustottumuksia selvästi. Kirjoittajien työnjako: JaA kahlaajat ja pöllöt, TKa kuukkeli, AKo kyyhkyt, kiurut, pääskyt, kirviset ja peukaloinen, JKo tikat ja rautiainen, TT kaikki muut lajit ja alustus. Havainnot Laulujoutsen Cygnus cygnus Joulukuulla vielä runsaasti, mm LAP Vainikkala Telkjärvi 140p (SL) ja muutolla LAP Ylä Pukalus 43m SW 58p (PR). Näiden jälkeen talvehtivia mm. LAP Ylä Joutsenkoski asti 1ad 1juv p (JR, A.-L. Pirhonen ym.) sekä RAU Simpele Kokkolanjoki mm p (JoP, monet). Ensimmäisiä tulijoita jo LAP Ylä Pukalus 3p (T. Leino) ja PAR Saa Kanavalampi 2p (P. Tiainen). Kevätkauden maksimina LAP Jou Myllymäki 185m NW ENE (VPL, AS) ja pesimättömiä eniten kesän alussa 3.6. LAP Haapajärvi 260p (PSa). Syksyllä eniten PAR Siikalahdella, mm p (MPö, V. Vilska) ja TAI Rehula 200p (H. Friman, K. Leiri). Loppujaksolla vielä mm LAP Vainikkala 79p (SL). Pikkujoutsen Cygnus columbianus Ensimmäiset kolmella paikalla yht. 5 yks., jonka jälkeen havaintoja lähes päivittäin toukokuun puoliväliin. Kevään yhteismäärä n. 112, kaikki kymmenen ylitykset: 1.5. LAP Jou Suokumaa 10p (KrK), 5.5. LAP Haapajärvi 35NE (KrK) ja vielä LAP Rasala 20E (RKe, MR), jotka samalla kevään viimeiset. Syksyn (yht. 155 yks.) aloittivat PAR Saa Vaaranmäki 3ad m (JR) ja RAU Simpele Petritsanvaara 4 ad p (JoP). Suurimmat summat syyskuun lopulla PAR Siikalahti 43m/5a (JaA, JR) ja PAR Kullinsuo 39m (JaA, JKi) sekä LAP Vainikkala 29m SW/2a (SL), jotka samalla kaikki kaksinumeroiset. Viimeinen LAP Vainikkala 1kv p (SL). Metsähanhi Anser fabalis Nopeimmat kolmella paikalla yht. 12 yks. joiden jälkeen päivittäin. Muutolla mm RAU Simpele vt 190NE/3a (JoP) sekä 9.5. LAP Tuohimäki 205m E/ENE (SC). Kevään massat ilmoitettiin toukokuun alussa, 1.5. LAP Kivisaari 3000p (MR) sekä LAP Jou Konnunsuo 2300p ja Jou Kukkuroinmäki turvekenttä 4600p (JaA, SC). Kesäkuukausilta kaksi: LAP Haapajärvi lt 1ä (JPi) ja LAP Jou Korvenkylän allas 1p pellolla (JLi) PAR Siikalahti 9p (JaA) ja 2.9. LAP Jou Tiuruniemi 4m SW (KKa, SLä) syksyn ensimmäiset. Syysmuuton huiput LAP Murheistenranta 582m/16a (SC) ja 23.9., jolloin SAV vt 485m (MaL) ja LAP Pikisaari 1348m (TT). Paikallisia eniten LAP Jou Konnunsuo lt 330p (KrK, M. Rytkönen ym.) vielä PAR Siikalahti 69m SW (MLö, HP), jonka jälkeen enää LAP Jou Suokumaanjärvi 1p (HH, M. Kouki). Tundrahanhi Anser albifrons Ennätysmyöhäiset LAP Jou Konnunsuon alue 4p nous korjaamattomasta viljapellosta (JR) mainittu myös vuoden 2012 muuttokatsauksessa (Toiskallio 2014). Tundrahanhikevät alkoi kuudella paikalla yht. 24 linnun voimin. Levähtävien määrä kasvoi huhtikuun lopulta, mm LAP Jou Konnunsuo lt 320p (KrK), kiert (JB), LAP Jou Hyvättilä nn.2000p (AS) sekä suurin ilmoitus massiivinen LAP Jou Kukkuroinmäki turvekentät 6550p (JaA, SC), joka lienee samalla kautta aikain suurin kevätesiintymä EKLY:n alueelta. Kesäkuulle jäi vielä kuutisen lintua, heinäkuussa kolme: LAP Jou Kivisaari Vapon allas 1 +2kv p (KrK ym.) ja PAR Siikalahdella p sekä mm p (HA, JaA ym.) ja p (PPu). Syksyn ensimmäiset syyskuun puolivälissä. Muuton huippu hieman metsähanhen jälkeen: käynnistys illalla SAV Lavikanlahti 410m/5a (MaL, VP), massat mm. LAP Vainikkala 1000SW (SL), TAI Päiväniemi 1050SW/4a (KHä, VH) ja LAP Jou Myllymäki 2129m/13a + Anssp 826m (SC, VPL, AS) sekä hieman hiipumaan päin 29.9., mm. LAP Vainikkala 915m/17a (SL), TAI Jauhiala Hyvärniemi 855SW/5a (KHä, VH). Vielä marraskuulla viisi havaintoa, joista myöhäisimmät PAR Saa Akonpohja 1kv p (JKo) ja SAV Kunttula Mielakka 2 1kv p (MaL). Harmaahanhilaji Anser sp. Huhtikuun tundra- ja metsähanhikerääntymistä ilmoitettiin havaintoja myös määrittämättöminä harmaahanhina, mm LAP Jou Konnunsuon turvetuotantoalue 5000p aamupäivällä (JJu, LiL) ja Konnunsuo lt 5000p iltapäivällä (A. & R. Pohjonen, PR), LAP Jou Suur-Konnunsuo 7000p (PR, RS) ja LAP Jou Anola 6000p (PR) sekä vielä 6.5. Suur-Konnunsuo 5000p (PR). Eniten muutolla 9.5. LAP Jou Monnonmäki 565m/12a, suurin osa metsähanhia (SC, VPL, AS) sekä RAU Simpele vt 560NE/13a ja NE/10a (JoP). Yli tonnin summat syksyltä RAU Simpele vt 1705m SW/11a (JoP) ja PAR Saa Vaaranmäki 1360m (JR), PAR Siikalahti nn.1200m (JaA, JR), Vaaranmäki 1000m SE sekä m (JR). Kanadanhanhi Branta canadensis Yksi talvihavainto perinteiseltä paikalta, 3.1. IMA Vuoksi keskusliikenneasema 1p (JB). Ensimmäiset keväiset LAP Jou Konnunsuo lt 4p (ES, SK) TAI Saikkola 51p (MsL, MkL, ToL) ja p (JPT) edustivat lajin massoja. Poikueet ilmoitettiin 8 paikalta. 16 Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk., 2013

17 Syksyn kerääntymät tutuilla paikoilla TAI Rehulan ja Kolinlahden välillä, mm p (KHä, VH), p ja p (JPT), muualla maksimit ja LAP Sammonlahti 114p (JPi, TT) sekä huomattavasti aiemmin LAP Jou kk 106p (KrK). Jakson lopulla vielä kourallisia siellä täällä. Valkoposkihanhi Branta leucopsis Ennätysmyöhäinen LUU Risulahti 1p (JTa ym.). Kevään ekat PAR Uuk Kumpu 1m NW (JKo) ja LAP Tuohimäki 4p (PR). Yli sadan summa kirjattiin ensi kertaa 4.5. LAP Jou Hyvättilä 120p (PR) ja yli tuhat LAP Jou Kukkuroinmäki 1300p (JaA, SC). Kevään suurimmat paikallissummat PAR Saa Pohjanrannassa, mm n.7000p (JKo) sekä LAP Kivisaaren Vapon altaalla n.6000p (EL). Reilua menoa jo RAU Simpele vt 10575NE/18a ja hanhet yht /43a (JoP), mutta todellinen massa soljui läpi poikkeuksellisen pohjoista reittiä rannikolla olleen sumurintaman vuoksi: PAR Uuk Kumpu 94150m/168a (TI), PAR Tyrjä Halosenmäki 68200m (J.T. Koistinen, M. Teivonen, AVa, JVa ym.), LUU Laapas 47050m NE/88a (PKr), LAP Ylä Väkevänjärvi 36500m NE + AB 12700m (PR, JR, L. Laine), LAP Haapajärvi lt 29040m + AB 2500 (TM, HSa) sekä LAP Toikansuo 26018m jossa hanhet yht (ASa, TT). Havaintoja pikkumääristä pitkin kesää, pesinnät käsitelty tämän katsauksen yhteydestä löytyvässä artikkelissa. Ensimmäiset selkeät muuttajat seitsemällä paikalla, mm. LAP Jou Konnunsuo 140 lask p (KrK, P. Kangas) ja PAR Uuk Suurenjärvenliete 100m S (JTa). Syyssummat suurimmillaan LAP Jou Konnunsuon alueella syys lokakuun taitteessa, mm Höytiönlampi 30000p (KrK), Konnunsuo lt 79500p 1800S (SC) ja Suur-Konnunsuo (J. Rahkonen, T. Ikäheimonen, A. Sylgren). Muuttoja mm LAP Pikisaari 7209m (TT), TAI Rehula 5499/48a (JPT), LAP Jou Tiuruniemi 5849m (KrK ym.) sekä LAP Jou Myllymäki 11050m/161a + AB 9337 (SC, VPL, AS) ja LAP Jou Konnunsuo lt 22134m SW WSW/164a (SC), jonka jälkeen paikallissummat pienenivät. Viimeiset jäivät marraskuun puoliväliin, LAP Soskua 8p (PR), TAI Pakkala 1p (JTa) ja LAP Rasala 1p (T. & K. Kosonen). Sepelhanhi Branta bernicla Aloitti heti nelinumeroisesti, ensimmäiset 24.5., mm. LAP Ylä Väkevänjärvi Valkoposkihanhipoikue Branta leucopsis Imatran Niskalammella Kauko Kauppinen. Valkoposkihanhipareista Etelä-Karjalassa läpimuuttajasta vakiintuneeksi pesimälinnuksi Suomen pesivä valkoposkihanhikanta sai alkunsa 1981 Inkoon saaristossa, jonka jälkeen seuraava pari pesi Turun Ruissalossa 1985, jossa kanta alkoi pikku hiljaa kasvaa. 1 Vaikka Suomen pesimäkanta on vuosien saatossa kasvanut räjähdysmäisesti ja pesimäpopulaation koko on jo parin luokkaa 2, on kanta yhä painottunut vahvasti rannikolle, ja sisävesillä pesiviä valkoposkihanhia on suhteellisen vähän. Etelä-Karjalan ensimmäinen pesintä todettiin vuonna 2006 Parikkalassa, jossa pari kasvatti kaksi poikasta 3. Sen jälkeen pesintöjä on varmistettu vuosittain ja pesivien parimäärät ovat kasvaneet tähän mennessä melko maltillisesti, mutta tasaisesti (2006:1; 2007: 1; 2008:4; 2009: 4; 2010:4; 2011:7; 2012: n. 10). Maakunnan pienen kannan vahvinta aluetta on edelleen eteläinen Parikkala sekä Lappeenrannan Pien-Saimaa, jossa laji pesi ensi kertaa Etelä- Karjalan yhdeksästä nykykunnasta valkoposkihanhen pesintä on toistaiseksi todettu neljässä: Taipalsaaren ensipesinnät havaittiin kesällä 2012 (11.7. TAI Suur-Saimaa Kangasteljo 2ad 2pull [ES] ja TAI Saikonkylä Melkonkallio 2ad 2pull [M. Söderholm]) ja Imatran ensimmäiset 2013 (ks. alla). Vuoden 2013 pesimähavainnoista on vaikea määritellä tarkkaa parimäärää, mutta kanta näyttää edelleen kasvavan. Poikueita tavattiin seuraavasti: PAR Joukio jopa 40 ad ja 20 pull p (A. Europaeus), PAR Kangaskylä Saharanta 2ad 3pull (HA) ja ad 2 1kv (JaA, HP ym.), 4.7. LAP Pallonlahti 2ad 4pull (TT), IMA Kaukopää 4ad 9pull (PMi, TPe), LAP Pikisaari 4ad 6 1kv (TT), LAP Korkkitehtaanranta 4ad 5 1kv (M. Oksanen) sekä 4.8. LAP Kaupunginselkä 10 ad 4juv (MRk). Ainakin osa LAP havainnoista saattaa koskea samoja yksilöitä. 1 R. A. Väisänen, E. Lammi, P. Koskimies, Muuttuva Pesimälinnusto, 488. Otavan kirjapaino. Keuruu. 2 Valkama, J., Vepsäläinen, V., Lehikoinen, A Suomen III Lintuatlas. lintuatlas.fi (viitattu ). ISBN Kontiokorpi, J. (toim.) Lintuvuosi Ornis Karelica 2006, Aalto, J., Kontiokorpi, J., Partanen, E Lintuvuosi Ornis Karelica 2008, 20. Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk.,

18 Laulujoutsen Cygnus cygnus Imatran Vuoksella Kauko Kauppinen. 2610m NE/5a (PR, JR, L. Laine), muut suurimmat luvut RUO Mietinsaari Ristiniemi 1469m/12a (PMi, TPe) ja 1.6. PAR Siikalahti 1800m NE/1a (JKo). Koko kevätkaudelta ilmoitettiin 45 havaintoa yksilöstä, sisältäen mahdollisesti pieniä päällekkäisyyksiä. Kesää jäi viettämään LAP Askolan altaat 1 +2kv p (PPu, PSa, TT ym.) sekä 4.7. TAI Myhkiönselkä 1p liikkui vain uiden (VPL). Syksyn ensimmäiset LAP Kivisalmi 100m/1a (MPa). Voimakkainta muuttoa 21.9., jolloin RUO Mietinsaari Ristiniemi 3430m/8a (PMi, TPe), RAU Simpele Roukko 2750m SW/5a (JoP) sekä SAV vt 2250/3a (MaL). Seuraavina päivinä mm LAP Kotaliessaaret 2000m W/1a (PR), SAV vt 1250m/3a (MaL, VP), LAP Pikisaari 1580m SW/5a (TT) ja PAR Saa Vaaranmäki 1050m SW (JR). Muita yli 1000 linnun määriä ei ilmoitettu. Viimeiset PAR Koitsanlahti 90m (TKa) ja LAP Luukkaansalmi 1WSW (PR). Hanhilaji Anser/Branta Määrittämättömiä hanhia mm. valkoposkimuuton yhteydessä IMA Immalanjärvi Rautio 8940m NE/15a, TAI Rehula Tienpää 8940 E ENE (JPT), LAP Jou Valkamanranta 9050m/21a (KKa), LAP Toikansuo 10740m (MRk, ASa, TT), LAP Ylä Väkevänjärvi 12700m NE (PR, JR, L. Laine) sekä LAP Jou Myllymäki 5020/30a (SC, VPL, AS), RUO Mietinsaari Ristiniemi 5800m (PMi, TPe) ja PAR Uuk Kumpu 16205m NE (AS). Syksyllä suuret summat niin ikään valkoposki- ja osin tundrahanhimuuton yhteydessä LUU Hiijärvi (PKr), TAI Rehula 34658m (JPT), LAP Jou Tiuruniemi 33028m (KKa, KrK, SLä), SAV vt 27808m (MaL), PAR Saa Vaaranmäki (JR) sekä LUU Kivijärvi 9200m (N. Rintalahti, KRi) ja LAP Pikisaari 6605m (TT) IMA Lammassaari 7000m SW/67a (IHj) PAR Tarvaslampi 10000m klo 21:00-23:59 (HA, JaA) LAP Kanavansuu 9695m/88a (SHj), SAV vt 9330SW (MaL), PAR Saa Vaaranmäki 7000m (JR, EVe) Haapana Anas penelope PAR Siikalahti kn p (JKo) ja LAP Jou Konnunsuo 1k p (ES) ensimmäiset. Kertyminä 1.5. LAP Jou Konnunsuon turvetuotantoalue 91p (KrK), 3.5 PAR Saa Kanavalampi 111p (JaA, P. Aalto ym.), 4.5. Pohjanranta 100p 20m (TT, M. Tuomi ym.) ja 6.5. Akonpohja 120p (JKo). Muutto parhaimmillaan syyskuun puolivälin jälkeen, mutta 1000 ylitettiin vain kertaalleen LUU Ala-Kivijärvi 1550m/16a (PKr), LAP Jou Jänhiälä 737m SW (KRK) ja osin samoja LAP Pikisaari 635/12a (TT). Viimeiset LAP Sammonlahti 7m (EL) ja PAR Siikalahti 1p (JaA, JKo). Harmaasorsa Anas strepera Saapui LAP Haapajärvi 4p (JaA, TM). LAP Haapajärvellä parhaimmillaan 3 paria (KrK), muiden havaintojen koskiessa 1 5 aikuista yksilöä aikavälillä (monet). Yksi lintu koki laittoman lopun 20.8., kun metsästäjä ampui npuk-linnun alas toisen linnun kierrellessä järvellä (KrK). LAP Kaislasella k p (monet), /1p (JaA ym.), 8.5. kn p (EL, JPi, MV) sekä k p (JR, J. Knaapi ym.). Kaikki em. paikkojen ulkopuoliset: LAP Vainikkala Hiivaniemi 1k nous (JPi), LAP Vainikkala Telkjärvi kn E (SL) ja LAP Jou Pätilä kn p (AS), PAR Saa Kanavalampi 1k p (JaA, HP) ja IMA Niskalammen satama kn p (IHj), 2.5. PAR Tetrisuo 1k p (JaA) ja LAP Jou Suokumaa 1k p (KrK), 4.5. PAR Saa Tarassii 1k p (APa, M. Teivonen, AVa, JVa) ja Pohjanranta 1k p (TT, T. Kaijanen. M. Tuomi, K. Kaunisto) sekä PAR Tetrisuo 1 kiert (M. Karkia), 5.5. PAR Siikalahti kn (JPi), 6.5. PAR Saa Akonpohjan ymp. 2/1p (JKo), PAR Saa Pohjanranta 2/1p (JKo), RAU Simpele Kivijärvi kn p (JoP), sekä pesimähavainto LAP Ilottula 1n hautoi 9 munaa, 7.6. pesä tyhjä (P. & U. Lindqvist). Syyspuolella LAP Jou Korvenkylän allas 2 18 Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk., 2013

19 npuk p (JLi) ja LAP Toikansuo 5 npuk nous S (M. Rytkönen, HSa). Viimeiset LAP Eväksenjärvi 1 npuk (MR) ja Haapajärvi 2npuk p (KrK). Tavi Anas crecca Talvihavaintoja perinteisiltä paikoilta: 5., 10. ja RAU Simpele Kokkolanjoki 1 npuk p (JoP, JKo) sekä läpi talven LAP Toikansuo Pappilansalmi-välillä enimmillään p (ES, KJe, ym.). Ensimmäiset saapujat LUU Lepistö Papinkallio 4p (PKr), LAP Jou Konnunsuo 8p (ES) ja Tiuruniemi 1k p (KrK). Suurimmat kevätkertymät LUU Lepistö 320p (PKr), PAR Uuk Suurenjärvenliete 423p (JKo), 1.5. LAP Jou Konnunsuon turvetuotantoalue 274p (KrK) ja 2.5. LAP Jou Suokumaa 350p (KrK). Kesältä suurimmat summat LAP Jou Kivisaari Vapon allas 90p (PR) ja LAP Haapajärvi jopa 408p joista 21pull (KrK, JR). Syyskuukausien maksimit LAP Jou Konnunsuon turvetuotantoalue 111p (KrK), LAP Haapajärvi lt nn.200p (KrK), 6.9. LAP Eväksenjärvi nn.100p ja p (MR). Jakson viimeiset talvehtimispaikkojen ulkopuolelta PAR Rautalahti 2p (JaA, JKo, HP). Sinisorsa Anas platyrhynchos Talven maksimi tuttuun tapaan IMA Vuoksella, p (SC, PPu), helmikuulla myös mm LAP Pappilansalmi 170p (MV) ja p (EL). Suurimpia kevätkerääntymiä LAP Jou Konnunsuolla, jossa mm p (KrK), muualta LAP Jou Suokumaa 243p (KrK) ja jo kesäinen LAP Haapajärvi lt 214p (TT) SAV Lavikanlahti 800p (MaL, VH), LAP Eväksenjärvi 700p, TAI Rehula 400p (JPT, MaL) sekä LAP Lauritsala 400p (PR) olivat syksyn suurimmat paikkakohtaiset luvut. Jouhisorsa Anas acuta LAP Vainikkala kn p (SL) ja LAP Jou Konnunsuon pellot 4p (KrK, TM, ES) ehtivät ensimmäisinä. Yli 20 kerääntymät LAP Jou Kotasaaressa , ja p (KrK, AS), 1.5. LUU Suo-Anttila 20p (PKr) ja 5.5. TAI Suur-Saimaa 20p/2a (TM, ES). Kesäkuukausilta vain yksi havainto, LAP Askolan altaat 1 npuk p (JPi, JR, PSa ym.). Syysmuutto vauhdikkainta syyskuun lopulla, jolloin mm SAV vt 230 SW/3a (MaL, VP), LAP Pikisaari 146m SW/5a (TT) ja LAP Jou Jänhiälä 81m SW (KrK). Viimeiset SAV Kuolimo Isoselkä 4m SW (MkL, MsL) ja LAP Haapajärvi lt 1p (TT). Heinätavi Anas querquedula Ensimmäiset LAP Jou Suokumaa 1k p (KrK) ja Konnunsuo pellot 1k p (KrK). Nykyisin varsin harvinaisen lajin kaikki havainnot paikkakohtaisesti: IMA Immalanjärvi Immalanliete /2nous (UP); LAP Jou Suokumaa em. lisäksi k p (KrK, PSa), kn p (HH, KrK), kn p (HH, KrK, PR ym.); LAP Haapajärvi kn p (JR), k p (TT), k p (JR), k p (MAl, KrK ym.), k p (KrK), k p (KrK), k p (TT); LAP Jou Konnunsuon turvetuotantoalue 2.5. kn p Kotasaari (ASa), k p (JB), /1p (MAl, KrK ym.), npuk p (KrK) sekä Kotasaaressa 3 1kv p (ES); LAP Vainikkala npuk ESE (SL); LAP Toikansuo k p (MAl, MRk, TT); LUU Lepistö kn p (PKr); PAR Saa Tarassiinlahti kn p (EVe); PAR Saa Pohjanranta k p (JaA, AKo, JKo ym.), /1p (B. Possen); PAR Saa Kanavalampi k p (TT, T. Kaijanen ym.), k p (JPi); PAR Siikalahti 1.5. kn p (JKo), 7.5. k Ä (JaA), k (JPi), npuk (M. Lampinen, T. Swahn ym.); PAR Seppälänmäki k lask (JPi); PAR Uuk Suurenjärvenliete k p (JKo); SAV Lavikanlahti kn p (VP); SAV Piklampi k p (J. Sipari). Lapasorsa Anas clypeata Saapui LAP Jou Tiuruniemi kn p sulassa (KrK) ja eniten keväisiä LAP Jou Kotasaari 10p (KrK) ja PAR Siikalahti 8p (JaA), 7.5. TAI Suur-Saimaa 8p (ES) sekä jo melko kesäinen PAR Saa Akonpohja 9p (JKo). Ainoa poikuehavainto PAR Sammallampi 1n 7pull (M. Karkia). Syksyn suurimpana paikallismääränä LAP Haapajärvi lt 14 npuk p (KrK) ja parhaat summat muun Anasmuuton yhteydessä LAP Jou Jänhiälä 30m SW/5a sekaparvissa (KrK) ja osin samoja LAP Pikisaari 21m SW haapanaparvissa (TT). Viimeiset SAV Kuolimo Isoselkä 1m WSW (MkL, MsL) ja LAP Haapajärvi 2 npuk p (KrK). Punasotka Aythya ferina IMA Vuoksi Imatrankoski 1 jp k p (IHj) ja LAP Kaukaanselkä 1 jp k p (TT ym.) nopeimmat, seuraavat vasta Kevätmaksimit normaalipaikoilta, PAR Siikalahti 23p (JaA) ja p (JKo) sekä 2.5. LAP Kaislanen 24p (J. Esama, E. Mäkelä ym.). Pesintä varmistettiin vain PAR Siikalahdella, jossa mm n 13pull (M. Karkia). Laji katoaa syksyisin huomaamattomasti: syyskuulta neljä havaintoa, kaikki PAR Siikalahdelta, viimeisinä p (JaA). Tukkasotka Aythya fuligula Muutamien IMA Vuoksella havaittujen joulukuisten viimeisenä p (JLi) jälkeen saapui LAP Haapajärvi lt 2p (JR), jo usealla paikalla. Yli sadan keskittymiä ilmoitettiin neljästi: 1.5. LAP Haapajärvi 120p, p (KrK) ja p (JB) sekä 2.5. LAP Kaislanen 120p (J. Esama, E. Mäkelä ym.). Muuttolennossa eniten 4.5. PAR Saa Tarassiinlahti 49m (APa, AVa ym.) ja 5.5. LAP Jou Tiuruniemi 79m NE (IHj). Syksyn suurimmat summat SAV Kunttula Mielakka 33p (MaL, VP), LAP Haapajärvi 211p (KrK), n.230p (JR, MV) sekä p (KrK). Yksittäisiä ja pieniä ryhmiä aina joulukuulle asti. Lapasotka Aythya marila LAP Haapajärvi kn p (EL, JR ym.) ja k p (IHj) aloittivat muuton. Määrät pieniä toukokuun puoliväliin saakka, jolloin suurimpina noteerauksina LAP Jou Leistomäki 32m NE (SC, AS), LAP Suur-Saimaa 80p/6a (TM, ES), IMA Immalanjärvi 25p (IHj), SAV Kuolimo Isoselkä 25p (VP) sekä RAU Simolansalmi 20p (JKo). Kevätkauden viimeinen 1.6. LAP Kaislanen 1n p (JaA, PPu, JR, PSa). Syksyn aloittivat LUU Elkiänjärvi 2vp p (PKr) ja LAP Murheistenranta 20m W (SC, PR) muuttoa: IMA Lammassaari 30m/4a (M. Leivo) ja LAP Sammonlahti 29m/2a (ES). Maksimit SAV Kunttula Mielakka 55p (MaL, VP), LAP Haapajärvi väh. 21p ja vielä p (KrK). Yksittäisiä ja pieniä ryhmiä aina joulukuulle asti. Alli Clangula hyemalis Ainoa talvinen SAV Kuolimo 1p hyhmässä (MaL), kevään ensimmäiset 4.5. LAP Jou Tiuruniemi 4 5p ja IMA Immalanjärvi 7p (IHj). Määrät kasvoivat hiljalleen, mm TAI Suur-Saimaa 23p, p (TM, ES), 9.5. LAP Jou Pullikainen 80NE (HH), PAR Haikanniemi n.200p (JoP), joiden jälkeen rysähti: LAP Jou Leistomäki 4540m tod.näk. allia m NE ja VL yht iltamuutolla (SC, AS), LAP Jou Konnunsuo 995m NE/6a (KrK), TAI Suur-Saimaa 7300p (TM, ES), LAP Jou Kuurmanpohja 10228m NE (KrK) ja IMA Immalanjärvi 4000m NE/26a 650p Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk.,

20 (IHj). Kevätkauden viimeiset 9.6. LAP Askolan altaat 1p (PSa, R. Kinnunen) ja LAP Tyysterniemi 2p (MRk). Ensimmäiset syysmuuttajat LAP Pikisaari 16m SW (TT) ja SAV kk Pappilanranta 10m (MkL), jonka jälkeen havaintoja päivittäin. Meno voimakkainta lokakuun alkupuolella, PAR Siikalahti 5002m/36a SSW (JaA, JKi, JKo ym.), LAP Jou Tiuruniemi 2470m/22a (KKa) ja LAP Jou Eiskola 750m/3a SW (PR), PAR Siikalahti 1980WSW/7a (MLö), LAP Jou Tiuruniemi 1780m/28a SW (KKa, SLä) ja LAP Nuijamaanjärvi 800p/m (MR). Mustalintu Melanitta nigra LAP Jou Tiuruniemi 2p (IHj) ensimmäiset. Muutto vauhdissa hieman ennen allia, 8.5. LAP Jou Leistomäki 400m/2a NE (VPL), m/13a NE (KrK, VPL, AS, S. Pentikäinen), p (KKa), PAR Siikalahti n.500 yöm (HA, JaA) sekä alueellisesti ennenkuulumaton LAP Jou Leistomäki 35900m tod.näk. mustalintua m NE (SC, AS). Samana päivänä Porvoossa laskettiin muuttavaa mustalintua ja Virolahdella Koiraiden kesämuutosta ilmoitettiin vain yksi reilumpi summa: LAP Uus-Lavola 1150m/4a WSW (ASo, ES), eikä syksyltäkään mainittavampia lukuja. Muutamia kerrallaan aina jakson loppuun saakka. Pilkkasiipi Melanitta fusca Joulukuulla IMA Immalanjärvi 1kiert (PR), sekä 4. ja IMA Vuoksi Imatrankoski 1p (PR, IHj). Kevään avasivat 5.5. LAP Jou Tiuruniemi 5 lask p (IHj) ja maksimit maltillisia, mm RUO Huuhanranta 35m/1a E (PR, RS), LAP Jou Kuurmanpohja 37m/3a NNE (KrK), kunnes komeampi 1.6. PAR Siikalahti 95m NE (JKo). Kevään viimeisinä 7.6. LAP Jou Pullikainen 5k p (HH). Syysmuuton avaus jo 1.7. TAI Sarviniemi 27m W (JPT), seuraava SAV SAV Kuolimo Säkniemi 1k p (MaL). Päämuutto loka marraskuun taitteessa: LAP Pikisaari 70m/1a WSW (TT), LAP Mustola 65m/1a SW + 30 ilm. pilkkasiipeä (PR), LAP Pikisaari 49m/4a WSW (TT) ja LAP Linnoitus 83m/3a WSW (TT). Viimeisiä jäi vielä joulukuulle. Telkkä Bucephala clangula IMA Vuoksen suurimmat ilmoituksen helmikuulta: 5.2. Imatrankoski 155p yöpymisparvi (JaA), Vuoksi yht. 235p (SC, PPu) sekä p (SC, PR). Ensimmäiset talvipaikkojen ulkopuolella LAP Ylä Väkevänjärvi kn p (R. Vättö) ja laajemmalti vasta huhtikuun ensimmäisen kolmanneksen lopulla jäiden annettua periksi. Kevätsummat melko vaatimattomia, LAP Haapajärvi 32p (LrL) ja LAP Tuosa 50p (JTa). Syksyisiä kertymiä lähinnä vain LAP Haapajärvellä, n.100p (JR), p ja p (KrK) ja IMA Vuoksella Niskalammen laituri 200p (JTa, MV), Neitsytniemi 150p (JLi), sekä Kupari Niskalampi 274p (TT) ja Kupari Mansikkala 380p (SC, PPu, PSa). Uivelo Mergellus albellus Koiras talvehti IMA Vuoksella (monet) ja toinen talvipuolen havainto RAU Lahnanen npuk p (JoP). Ensimmäiset keväiset LAP Kaukaanselkä 1n p (PR, PSa ym.) ja IMA Vuoksella koiraan seuraan saapunut n (UP), Vuoksella jo yht. 3k (UP, JLi, IHj). Maksimit huhti toukokuun vaihteessa jäivät alle 20:n linnun, parhaana PAR Siikalahti 17p (JaA). Viimeiset kevätmenijät PAR Siikalahdella, joista viimeinen npuk p (M. Leivo, E. Manninen). Ensimmäiset palaajat alkaen PAR Siikalahti 2 1kv p (JaA) ja LAP Kaislanen 1 npuk p (PSa). Muutto huipussaan lokakuun loppupuolelta marraskuulle, eniten LAP Haapajärvi n. 60p (JR). Viimeiset Vuoksen ulkopuoliset TAI Leväsensalmi 2p (MaL, JPi). Vuokselle jäi talvisia. Tukkakoskelo Mergus serrator Ensimmäiset ilmoitettiin reilusti ennen seuraavia: LAP Ylä Väkevänjärvi kn p (R. Vättö), joka sivuaa EKLY:n saapumisennätystä. Seuraavat normaalimpaan aikaan IMA Vuoksi 2 3p (IHj, JJu, LiL) ollessa ensimmäisiä. Kevään parhaat summat 2.5. TAI Rastinvirta 23p (ES) ja IMA Immalanjärvi Rautio 27p (IHj). Syysmuutto voimakkaimmillaan kaakkurien kanssa samanaikaisesti, LAP Murheistenranta 39m WSW (SC) sekä LAP Pikisaari 63m/6a SW WSW (TT) ja LAP Jou Tiuruniemi 44m/5a SW (KKa, KrK, SLä). Viimeisiä vielä talven puolella. Isokoskelo Mergus merganser Lintuja sulan veden paikoilla läpi talven, keväältä ei kertymiä. Alkujakson suurin summa LAP Murheistenranta 160 kiert NE (PR). Syksyn lautat alkoivat karttua lokakuulla ja suurimmillaan ne olivat TAI Leväsensalmi 1350p (MaL, JPT), TAI Maavesi 750p (MkL, MsL, ToL), TAI Konstunkangas 1000p (JTa) sekä LAP Voisalmi 800p (MaL). Teeri Tetrao tetrix Suurimmat talviparvet LAP Karhusjärvi 60p (JWa), LAP Hanhijärvi 55p (JR) sekä PAR Uuk Värtsi 52p (J. Korhonen, T. Petterberg). Kolme poikuehavaintoa (MR), joista kaksi LAP ja yksi auton yliajamaa poikasta ja sen emoa koskenut LUU. Syksyn suurimmat luvut LUU Hyrmäsaarensuo 41p (PKr) ja RAU Laikonkangas 41p (AKo, JKo). RKTL:n riistakolmiolaskentojen kanalintukeskiarvot esitetty taulukossa 1. RIISTANHOITOYHDISTYS metso yks/km 2 teeri yks/km 2 pyy yks/km 2 riekko yks/km 2 Etelä-Saimaan rhy (Lappeenranta) Joutsenon rhy Lemin-Taipalsaaren rhy Luumäen rhy Rautjärven rhy Ruokolahden-Imatran rhy Savitaipaleen-Suomenniemen rhy Ylämaan rhy Koko Suomi kolmioita 50km:n sät. Taulukko 1. Metsäkanalinnut riistanhoitoyhdistyksittäin vuonna 2013, vertailuna koko maan keskiarvot. Lajikohtaiset lukuarvot ovat suoraan laskentatuloksista laskettuja tiheyksiä, yksilöä metsämaan neliökilometrillä. Luku pitää sisällään aikuiset ja poikaslinnut. Erikoista on riekon pieni, mutta tilastoissa näkyvä osuus, vaikka laji käytännössä katosi Etelä-Karjalan linnustosta jo 1980-luvulla. Koko Kaakkois-Suomen riekkokannaksi RKTL on kuitenkin ilmoittanut 0,0. Taulukon lähde: Riistaja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL), Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk., 2013

21 Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) koordinoimien riistakolmiolaskentojen mukaan metson Tetrao urogallus kaakkoissuomalainen kanta kasvoi merkittävästi. Esa Sojamo. Metso Tetrao urogallus Eniten RUO 4k 3n soitimella (JJu, LiL). Poikueita ilmoitettiin neljä: PAR 1, RUO 3. RKTL:n (2013) riistakolmiolaskentojen mukaan metsokanta kasvoi huomattavasti Kaakkois-Suomessa, muutoksen ollessa jopa 40 % viime vuodesta ja poikkeaman jopa 71 % viiden edellisvuoden keskiarvosta. Poikasosuus oli kuitenkin koko maan arvoon (49 %) verrattuna alhainen, 34 %. RKTL:n laskentojen alueittaiset kanalintukeskiarvot on esitetty taulukossa 1. Pyy Bonasa bonasia Kevättalvinen summa laajemmalta alueelta Erämaarallyssa: RUO Rasila Mustakulkkula yht. 16 (KH, JaV), muutoin lajille tyypillisesti ei kertymiä. Poikueita ilmoitettiin 13. RKTL:n (2013) mukaan Kaakkois-Suomen pyykanta kasvoi jopa 30 % viime vuodesta. RKTL:n laskentojen alueittaiset keskiarvot on esitetty taulukossa 1. Fasaani Phasianus colchicus Ilmoitettiin tarkastelujakson aikana 16 paikalta, joista mm. RUO Kuokkalammelle istutettu lintuja v Eniten PAR Tyrjä Matarmäki 9k p (JKo). Kaakkuri Gavia stellata Varhaisimmat TAI Sarviniemi 2p (MaL, ES). Kevätmuutolla nihkeästi, eniten 1.5. TAI Sarviniemi 5m (MaL, VH). Pesintöjä varmistettiin LUU 5 ja RUO 3. Syysmuutto vauhdikkainta syyskuun puolenvälin jälestä, yli sadan summia LAP Pikisaari 228m/10a (TT) ja m/4a (TT) ja LAP Murheistenranta 303m/7a (SC) sekä LAP Pikisaari 148m/9a (TT) muuttosuunta pääosin WSW/SW. Viimeiset 3 joulukuun alkupäivinä, LAP Höytiönsaari 2kiert WSW (PR) ja LAP Jou Jänhiälä 1kv p (KrK). Kuikka Gavia arctica Talvikuukausien ainoat heti LAP Voisalmi 4 lask p (PR). Ensimmäinen PAR Särkisalmi 1p (JaA) ja seuraavana päivänä jo usealla paikalla. Eniten lajilleen määritettyjä arktika-aikaan toukokuussa, yli sadan summia kirjattiin neljänä päivänä: IMA Immalanjärvi Rautio 232m (IHj) ja RUO Huuhanranta 132m ENE (PR, RS), LAP Myllymäki 253/9a (VPL), LAP Ylä Väkevänjärvi 355m (PR, JR, L. Laine) sekä LAP Toikansuo 169m NE (TT, ASa, MRk), RUO Mietinsaari Ristiniemi 168m (PMi, TPe) ja IMA Immalanjärvi Rautio 167m NE (IHj) ja vielä RUO Mietinsaari 188m (PMi). Tarkimmin kartoitetulta alueelta LUU LEM Kivijärveltä varmistettiin heinäkuussa 24 parin onnistunut pesintä ja lisäksi reviirejä kirjattiin 35 (PKr), muualta vain yksittäisiä pesimäja reviirihavaintoja. Syksyllä lajilleen määritettyjen muuttoluvut surkeita, eniten (!) LAP Pikisaari 20m (TT). Viimeiset viivyttelivät joulukuulle. Kuikkalaji Gavia sp. Keväällä lajilleen määrittämättömiä Gavioita noteerattiin eniten LAP Jou Myllymäki 314m ja m (VPL) sekä LUU Laapas 160m NE (PKr) ja PAR Uuk Kumpu kevään huippuna 840m (TI). Syksyllä yli sadan summat kaakkurimuuton tiimellyksessä: LAP Pikisaari 118m (TT) ja LAP Jou Tiuruniemi 305SW (KrK, KKa, SLä), PAR Saa Vaaranmäki 125m/15a (JR) sekä LAP Jou Tiuruniemi 387m (KKa). Silkkiuikku Podiceps cristatus Talvella kaksi havaintoa: LAP Kaukaanselkä 1p (PR) ja SAV Rahikkala 2tp p (MaL). Kevään avasi LAP Jou Tiuruniemi 1p (KrK), jonka jälkeen yleistyi nopeasti. Kevätkauden maksimit kahdelta paikalta: IMA Immalanjärvellä eniten p (JLi) ja PAR Särkisalmella p (JKo). Näiden lisäksi yli 50 yksilön summa IMA Niskalammen satama 55p (IHj). Syksyllä suurimmat määrät samoilla järvillä kuin keväällä: PAR Härskiinmutka 186p (JaA) ja 8.9. IMA Immalanjärvi Rautio 97p (IHj). Joulukuulle jäi vielä 4 lintua. Härkälintu Podiceps grisegena PAR Särkisalmi 1p (JaA, JKo) ja LAP Haapajärvi lt 2p (ASa) ehtivät ensimmäisinä. Keväältä mojova, ja samalla ainut yli kymmenen linnun kerääntymä: 2.5. TAI Rastinvirta 53p (ES). Kesällä eniten LUU Kivijärven alue 13p (PKr). Syysmuutolla mm SAV Kuolimo Säkniemi 7ad SW (MaL), viimeiset marraskuussa: SAV Kk Kaijanlahti 1 1kv p (MkL), IMA Immalanjärvi Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk.,

22 Kun vielä 1990-luvulla Parikkalan Siikalahdella pesi enimmillään yli 30 paria mustakurkku-uikkuja Podiceps auritus (Toivanen 2014), varmistettiin katsausvuonna koko maakunnassa vain muutamia pesintöjä. Esa Sojamo. Rautio 1 1kv p (IHj) ja vielä LAP Sammonlahti 1p (JKi, ASa). Mustakurkku-uikku Podiceps auritus Varhaisimmat LAP Kaislanen 2p (JaA, TT, I. Jarva), ja alkaen jo useammalla paikalla. Kevään maksimit LAP Karhusjärvi 5p (ES) ja 2.5. LAP Kaislanen 5p (monet). Pesinnät varmistettiin vain kolmella paikalla: LAP Jou Kotasaari mm ad 2pull (PR, SC, JuK), PAR Siikalahti mm ad 2 1kv, joista toinen vielä ruokittavana (JKo) sekä PAR Saa Valkialampi ad 1pull (JaA). Syksyltä ei yli kahden linnun summia, viimeiset PAR Härskiinmutka 1p (JaA, JKo) ja IMA Immalanjärvi Rautio 1p (IHj). Merimetso Phalacrocorax carbo Ainoa IMA Vuoksen ulkopuoliset talviset: TAI Sarviniemi 1 +1kv p (TM, ES), p (PR), p ja p (JPT) sekä TAI Päihäniemi 3p (PR). Vuoksen suurimmat noteeraukset joulu-, tammi- ja helmikuussa 10p (monet). Ensimmäiset keväiset Vuoksen ulkopuolella LAP Kaukaanselkä 1jp nous WSW (JB, M. Karvinen, TT) ja LAP Ylä Joutsenkoski 1p (JR). Kevätmuuttajia ilmoitettiin selkeät päällekäisyydet poissulkien 141 (23 havaintoa) välillä , viimeisten kevätkauden lintujen ollessa PAR Ehronselkä 1 2kv p (JaA, M. Valkeapää) ja LAP Nuijamaanjärvi 1 ad SE (MR). Seuraavat havainnot TAI Suur- Saimaa 1p ja 7.8. LAP Jou Suur-Saimaa 3p (ASo, ES, S. Sojamo), joiden jälkeen alueellisesti ennätyksellinen muutto: LAP Askolan lt 110m/5a S-SSW (ASa, MV, MAl), seuraavaksi suurimpien summien jäädessä kymmenen linnun tienoille. Harmaahaikara Ardea cinerea Ainoa maaliskuulle ehtinyt LAP Jou Ravattila 1 kohti Kukkuroinmäkeä (MK), seuraava 7.4. LAP Sammonlahti 1 +2kv (ES). Huhtikuussa n. 34 yksilöä, toukokuussa n.24, kesäkuussa 5, heinäkuussa jo reilummin (38 havaintoa / 71 yksilöä) ja yksilökohtainen erottelu haastavaa. Syyskertymät edellistä vuotta pienempiä LAP Haapajärven kuivatuksen loputtua, maksimin ollessa LAP Ylä Väkevänjärvi 26p (JR) ja muut yli 10 linnun määrät LAP Vainikkala Telkjärvi 15 ja (SL) sekä LAP Kaukaanselkä 13p 2kiert (EL). Elokuulta ilmoitettiin päällekkäisyyksiä erottelematta 110 havaintoa / 285 yksilöä, syyskuulta 85hav./160yks., lokakuulta 22hav./33yks. ja marraskuulta vielä 7hav./8yks. Tarkastelujakson viimeiset LAP Ilottula 1ä (SC) ja LAP Pikisaari 1 matalalla W (TT). Kaulushaikara Botaurus stellaris Ensimmäinen SAV Lavikanlahti rantalaituri 1 (R. & K. Inkinen) ja PAR Siikalahti 1p (EVe). Viimeinen noin kuukauden edellisen jälkeen, PAR Siikalahti 1p (B. Possen). Laji käsitellään tarkemmin yölaulajakatsauksessa. Mehiläishaukka Pernis apivorus 8.5. alkaen havaintoja yksittäisistä tai pienistä määristä lähes päivittäin. Selvä kahden päivän muuttopiikki toukokuun lopussa: LAP Ylä Väkevänjärvi 20m 3p (PR, JR, L. Laine), LAP Jou Konnunsuo 12m N (KrK, ES), Myllymäki 12m NE (VPL) ja muilta paikoilta yht.28m sekä LAP Jou Myllymäki 57m NE 6p (SC, VPL), RUO Mietinsaari Ristiniemi 51m (PMi, TPe), RUO Huuhanranta 33m NW-NE (PR, RS) sekä PAR Saa Kakssillanmäki 23m 4p (M. Teivonen, JVa, AVa ym.) ja muilta paikoilta yht. 31m. Mehiläishaukan rengastusmäärät löytyvät taulukosta 2. Syysmuuttoa havaittiin vaisusti, parhaat syysmäärät LAP Askolan lt 16 kiert/m (ASa, MV ym.) ja IMA Kurkvuori 18m SE (PR). Nuorten lintujen pääjoukot noin kuukautta myöhemmin LAP Jou Myllymäki 13 1kv m (VPL) ja RUO Mietinsaari Ristiniemi 9m/4a S (PMi, TPe) ja kv m SE (SC, VPL, AS) sekä SAV vt 10 SE (MaL, VH, VP ym.). Viimeinen PA Siikalahti 1 1kv m (JaA, JKi, HP, JR). Merikotka Haliaeetus albicilla Talvisia neljä: LAP Ylä Väkevänjärvi 1 ad p (PR) ja SAV Partakoski 1imm (ES), LAP Kukkuroinmäki jk 1 fl (TM, ES) sekä LAP Pappilanniemi 1 ad kiert W (EL). Ensimmäiset muutolla helmikuussa, IMA Vuoksi 1 ad m N (KKa, SLä) ja LAP Jou Pätilä 1m E (K. Laamanen, M. Sulko). Maaliskuun (44 havaintoa / 88 yksilöä) ja huhtikuun (67 havaintoa / 87 yksilöä) summat sisältänevät samoja lintuja eri havaintopaikoilta, muuton huippuina PAR Saa Vaaranmäki 8m 2p (EVe, RMo) ja PAR Tyrjä 4m 1 SW/kiert (TM, ES) ja Vaaranmäki 5m (EVe, RMo, APa) sekä 4.4. PAR Tyrjä 5m N (JTa, MV). Toukokuulla määrät jo 22 Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk., 2013

23 vähenemään päin, kesäkuussakin vielä 6 havaintoa, viimeinen LAP Jou Kivisaari 1 subad S (PR) LAP Ylä Väkevänjärvi 1imm SW (JR, JeR) jälkeen alkoi näkyä muutamien päivien välein, eniten syksyisiä PAR Saa Vaaranmäki 5 (JR) ja (JR, EVe) sekä LAP Jou Myllymäki 6m (SC), muut syksyltä max. 3 linnun summia. Koko syyskaudelta ilmoitettiin 157 havaintoa, viimeisten jäädessä tarkastelujakson jälkeiseen talveen. Sinisuohaukka Circus cyaneus Saapui LAP Jou Konunsuo 1k (T. Kosonen), seuraavana päivänä jo useampia. Kevään huippusummatkin pian ensimmäisten jälkeen, yhteishavainnointipäivänä 20.4.: RAU Simpele vt 4m 1p (JKo, JoP, P. Hotta), LAP Kolari Kissanhännänmäki 4m 1p (RKe, MR). Tiiraan ilmoitettujen kesähavaintojen perusteella reviirejä ainakin LAP Jou Konnunsuon, Kuurmanpohjan ja LAP Vainikkalan Matinsillan alueilla. Yhtään sinisuohaukkaa ei rengastettu Etelä-Karjalassa vuonna Elokuun puolivälistä eteenpäin laji alkoi ilmestyä runsaampana peltoalueille, luvut suurimmillaan LAP Konnunsuon pelloilla, p (KrK), 3.9. väh. 7p (JPi, TT), p (HSa, M. Rytkönen), p (JaA, KrK ym.) ja p (SC, PPu) ja vielä p (KrK, TM, ES ym.). Parhaana muuttona PAR Saa Vaaranmäki 5m (JR). Marraskuussa vielä 5 lintua, joista 4 ylitti maakunnan kautta aikain toiseksi myöhäisimmän päivämäärän: asti LAP Jou Konnunsuo 1k p (SC) ja k 1npuk p (P. Kangas, TT), LAP Kansola 1 ad k korkealla SE (AH) LAP Vainikkala Hiivaniemi 1 npuk p (SL, PSa). Myöhäisin päivän tarkastelujakson ulkopuolella, LAP Jou Kivisaari turvekentät 1 ad k p (PR). Ruskosuohaukka Circus aeruginosus Ehti päivää ennen sinisuota, LAP Vainikkala 1k lask (SL), viidellä muulla paikalla. Summina ja muuttoina PAR Siikalahden ulkopuolelta mm LAP Jou Konnunsuo lt 2m 3p (HH, KrK ym.), RAU Simpele vt 2p 5m (JKo, JoP, P. Hotta). Kevätmaksimit Siikalahdelta: väh. 10p (TM, ES, RMo ym.), k 6n p (EVe) ja m lask 8p (HA, JaA, HP ym.). Ruokohaukan rengastusmäärät löytyvät taulukosta 2. Syksyllä poikkeuksellisen suuria kertymiä LAP Jou Konnunsuolta, mm p (KrK) ja p (KrK, MV); 12. ja välillä pelloilla ainakin 15 eri lintua (KrK). Suurin summa Konnunsuon ulkopuolelta TAI Peltoi 5p (JPT). Viimeisiä vietiin vasta lokakuussa, PAR Siikalahti 1 1kv p (JaA, MLö) ja PAR Tarnala 1n p (J. Rahkonen, T. Ikäheimonen, A. Sylgren), joka sivuaa kautta aikain kolmanneksi myöhäisintä eteläkarjalaista havaintoa. Varpushaukka Accipiter nisus Ensimmäiset muutot PAR Siikalahti 11m (EVe ym.) ja LAP Jou Myllymäki 6m (VPL), PAR Uuk Kumpu 13m (JKo) ja LAP Jou Myllymäki 10m (VPL) sekä SAV vt 8m (SHj). Paras muutto yhteishavainnointipäivänä Taulukko 2. Petolintujen kunnittaiset rengastusmäärät vuonna Lähde: Rengastustoimiston tietopalvelu. LAJI KUNTA RAU LAP PAR RUO TAI SAV IMA LUU LEM YHT mehiläishaukka Pernis apivorus ruskosuohaukka Circus aeruginosus kanahaukka Accipiter gentilis varpushaukka Accipiter nisus hiirihaukka Buteo buteo tuulihaukka Falco tinnunculus nuolihaukka Falco subbuteo ampuhaukka Falco columbarius sääksi Pandion haliaetus : SAV vt 28m (MaL), RAU Simpele vt 20m (JKo, JoP, P. Hotta), PAR Siikalahti 13m (HA, JaA, HP ym.) ja PAR Kolmikanta Koskutmäki 12m (EVe). Varpushaukkoja rengastettiin vuoden aikana yhteensä 8 (ks. taulukko 2). Ensimmäisiä muuttavan oloisia jo ennen elokuun puoliväliä, LAP Askola lt 11m/kiert (ASa, MV), selkeää muuttoa kuun lopulla mm LAP Jou Konnunsuo 16m (KrK, MV). Liikenne vilkkainta syyskuun lopulla: LAP Toikansuo 15m SW (SC, MV), LAP Jou Myllymäki 31m (SC, VPL, AS) ja m SW (SC, AS). Vielä lokakuussa TAI Kyläniemi Taipale 16m (PR). Kanahaukka Accipiter gentilis Talvikuukausilta ilmoitettiin yht. 50 havaintoa, kaikki yksittäisistä linnuista. Kevätkaudelta 6 yli yhden linnun havaintoa, parhaana muutto PAR Tyrjänmäki 4m (JaA, JKi, JaV). Kanahaukan rengastusmäärät löytyvät taulukosta 2. Syysmuuton huippuina LAP Jou Myllymäki 5p 1m (SC, VPL, AS), LAP Jou Konnunsuo lt 10p (SC) ja SAV vt 6p/kiert (MaL, VP) sekä LAP Jou Konnunsuo lt 2m 4p (SC). Hiirihaukka Buteo buteo Ei talvihavaintoja, aikaisimmat tulijat 14.3., jolloin kolmella paikalla yksittäiset. Paras muuttojakso , jolta ilmoitettiin yht. 247 muuttavaa. Huippupäivä jolloin LAP Jou Myllymäki 40m 9p suuri osa vulpinuksia (VPL) ja PAR Siikalahti 27m (EVe ym.). Muut suurimmat muuttosummat PAR Uuk Kumpu 16m 10p (JKo) ja Siikalahti 11m (TM, ES, PKa ym.) sekä SAV vt 11m 8p (MaL). Rengastusmäärät löytyvät taulukosta 2. Parhaat muutot syyskuun puolivälissä: LAP Toikansuo 18m 2p (TT), LAP Jou Myllymäki 22m/9a 4p/m (VPL), LAP Jou Tiuruniemi 37m (KKa) ja osin ilm. samoja Myllymäki 22m 4kiert (VPL), LAP Jou Myllymäki 18m 2kiert (VPL), SAV vt 56SE/26a (MaL, VH) ja LAP Jou Myllymäki 38m 4p (SC, VPL, AS). Havaintoja yksittäisistä tai muutamista joulukuulle asti. Piekana Buteo lagopus Aikaisimmat LAP Jou Leistomäki 1m NW (VPL) ja LAP Toikansuo 1m NW (MV) ja parhaat kevätsummat LAP Jou Myllymäki 21m NW (VPL, AS) ja RAU Simpele vt 18m (JoP), 1.5. PAR Saa Tarassiinlahti 21m NNW (JPi) ja m (APa, M. Teivonen, AVa ym.), Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk.,

24 jolloin myös RAU Simpele vt 25m NW (AKo, JKo, LPe ym.). Kevään ajalta ilmoitettiin yhteensä 85 havaintoa 402 yksilöstä luku sisältänee jonkin verran samoja, eri pisteistä nähtyjä yksilöitä. Kevään viimeiset LAP Jou Myllymäki 1m WNW (VPL) ja LAP Mustola 1N (AR). Aikaisimmat palaajat LAP Jou Konnunsuo lt 1p/kiert (AH, KrK, ES, TT) ja 9.9. PAR Mikkolanniemi 1kiert E (HKo), yleistyi kuun puolivälin jälkeen. Huippu kuun lopulla: PAR Saa Vaaranmäki 23m S ja m 1p (JR) sekä LAP Jou Tiuruniemi 15m SE (KKa, SLä). Havaintoja melko tasaisesti vielä koko lokakuun, katsausjakson viimeinen PAR Kontiolampi Suursuo 1p (JKo). Maakotka Aquila chrysaetos Joulukuinen IMA Salo-Issakka 1 subad m ESE (KKa, SLä) ehkä vielä syysmuuton rippeenä. Kevätkauden yksilösumma selvät päällekäisyydet karsien 36 yks., joista aikaisin PAR Uuk Homavaara 1 matalalla NE (J. & M. Korhonen). Muuton huippuluvut 3.3. PAR Saa Vaaranmäki ja Tyrjä yht. 4m ja yht. 3-4m (RMo, TM, ES, EVe). Kevään myöhäisin 2.5. PAR Saa Pohjanranta 1 2kv m (T. Karkiainen, APa, EVe). Syyskaudelta ilmoitettiin 19 havaintoa ilm. 19 eri yksilöstä, ensimmäiset PAR Saa Vaaranmäki 1 subad/ad S (JR) ja LAP Haapajärvi lt 1 (JB), seuraavana päivänä yht. 4 yks. Jakson viimeiset PAR Vartialahti 1 2 4kv SSW (JKo) ja RUO Huhtanen 1 lask petäjän latvaan korppien häiritessä (S. Keltanen). Sääksi Pandion haliaetus Ensimmäinen LAP Jou Myllymäki 1m ENE (VPL), seuraavat IMA yht. 3 (IHj, JLi). Muutolla eniten LAP Vainikkala Pekkola 5WNW (SL) ja SAV vt 7NW 1p (MaL). Kesällä kalastelijoita PAR Siikalahdella parhaimmillaan p (JKo). Kalasääsken rengastusmäärät löytyvät taulukosta 2. Syksyn Parhaat muutot LAP Jou Myllymäki 4m S (SC, VPL, AS) ja SAV vt 4SSE (MaL, VH, VP, R. Inkinen). Viimeiset LAP Pikisaari 1m SW (TT) ja jo melko myöhäinen LAP Jou Kukkuroinmäki jk 1 1kv SSW (KrK, TT). Tuulihaukka Falco tinnunculus Ei talvihavaintoja. Aikaisin saapuja 3.4. LAP Toikansuo 1n m N (MV), seuraava 9.4. LAP Jou Myllymäki 1 ad k ENE (VPL), jonka jälkeen havaintoja päivittäin. Muutonaikaisia summia parhaimmillaan: ja LAP Jou Konnunsuo lt 6p (KrK ym.), LAP Jou Myllymäki 6m 1p (VPL), LAP Toikansuo 4m (ASa, MRk, MV) ja PAR Uuk Kumpu 2m 4p (JKo). Tuulihaukka on ylivoimainen ykkönen maakunnan petolinturengastustilastoissa: tarkemmat luvut löytyvät taulukosta 2. LAP Jou Konnunsuon alueen syysmaksimit hulppeita: peltotie 14p (KrK, MV), 1.9. Suur-Konnunsuo 35p (PR), pellot 15p (KrK). Eniten muuttavia LAP Jou Myllymäki 8m 3p (SC, VPL, AS). Havaintoja tasaisesti vielä lokakuun loppuun, viimeinen, pitempään LAP Jou Konnunsuolla viipynyt siipivaivainen +1kv k nähtiin viimeisen kerran (PR). Ampuhaukka Falco columbarius Joulukuussa 2, tammikuussa 3, helmikuussa 2, joista toinen myös maaliskuussa. Selvä muuton alku hieman ennen huhtikuun puoliväliä. Lajille tyypillisesti ei mainittavia muutonaikaisia summia, paras LAP Toikansuo 3N (ASa, MRk, MV) LAP Hanhijärvi 2ad p 4pull reng (JR, JeR) ja LAP Kimpinen 2 lentoitaitosta poikasta puistoalueella (A. Pulli, P. Parviainen). Vuoden aikana rengastettiin yhteensä 13 ampuhaukkaa (ks. taulukko 2). Suurin noteeraus syksyltä LAP Jou Myllymäki 5m S (SC, VPL, AS), jolloin myös SAV vt 3S (MaL ym.) sekä PAR Saa Vaaranmäki 3m (JR). Viimeiset LAP Askolan altaat 1 npuk p (TT) ja LUU Ala-Kivijärvi 1k p (PKr). Nuolihaukka Falco subbuteo Saapui PAR Siikalahti 1m (JaA, AMy, TM ym.), jonka jälkeen päivittäin. Suurimmat kevätluvut 9.5. LAP Tuohimäki 4p 1m (SC) ja LAP Ylä Väkevänjärvi 6p (PR, JR, L. Laine). Nuolihaukan rengastusmäärät löytyvät taulukosta 2. Syyspuolen parhaana summana PAR Siikalahti väh.10p (JKo). Syyskuun puolivälin jälkeen vielä kymmenkunta, joista viimeinen PAR Saa Vaaranmäki 1p (JR). Muuttohaukka Falco peregrinus LAP Toikansuo 1 ad m N (MV) ja LAP Jou Konnunsuo lt 1 ad p (KrK, EL, PR, K. Raunila) olivat ensimmäiset kevätkauden noin 29 yksilöstä. Havainnot painottuivat taas vahvasti LAP Jou Konnunsuon alueelle, jossa kevään aikana väh. 10 yks. Viimeiset menijät nuoria, PAR Saa Tetrisuo 1 2kv n p (AKo, JKo) ja vielä LAP Toikansuo 1 2kv n NNE (ASa, MV). KSUON alue väh. 10 exx. Syksyn aikaisin jo 5.8. LAP Jou Kivisaari turvekentät 1 +1kv k p (PR), seuraavat kuun puolivälissä. Selkeimmät päällekäisyydet karsien syksyn aikana havaittiin 49 yksilöä, joista 6 elokuussa. Vain kolme lokakuista, joista viimeinen LAP Vainikkala 1 1kv SSW (SL). Luhtakana Rallus aquaticus Ensimmäinen PAR Siikalahti 1ä (HA, JaA, HP ym.) ja viimeinen samalla paikalla 1ä (MLö, HP, K. Järvenpää). Laji käsitelty yölaulajakatsauksessa. Ruisrääkkä Crex crex 9.5. LAP Toikansuo 1Ä (PN, RRo) ensimmäinen, viimeiset LAP Toikansuo 2p nous (TT). Laji käsitelty yölaulajakatsauksessa. Luhtahuitti Porzana porzana Kevään avasi PAR Siikalahti 1Ä (HA, MLö). Viimeiset vipelsivät LAP Haapajärven tornilla syyskuussa maksimissaan väh. 5p (T. Hallikas, ES ym.). Luhtahuitti käsitellään tarkemmin yölaulajakatsauksessa. Liejukana Gallinula chloropus Käsitelty yölaulajakatsauksessa. Nokikana Fulica atra Huhtikuu toi tullessaan ensimmäiset keilapallot, 8.4. LAP Pappilansalmi 1p (MV) ja IMA Vuoksi Mansikkala 1p (IHj, JLi). Kevään suurimmat määrät pesimäpaikalta, 17. ja PAR Siikalahti 20p (monet), kauden maksimit samalta paikalta poikueiden kera: ad 61 1kv (JKo) ja >100p (JR). Myös syksyn paras summa, p (V. Hyyryläinen, H. Pylvänäinen), samalta paikalta. Viimeinen LAP Haapajärvi 1 ad p (KrK). Kurki Grus grus Saapui LAP Kaukaanselkä 1m N (TT) ja LAP Jou Konnunsuo 1m N (KrK, EL ym.). Kevätmuuton huippuluvut mietoja, LAP Jou Myllymäki 48m (VPL), PAR Uuk Kumpu 46m (JKo) ja SAV vt 37m (SHj) kaikki pikkuparvissa. Luppokurkia alkoi kasautua LAP Konnunsuon alueelle toukokuussa: p (PR), p (KrK, EL), p (KrK), kesäkuussa määrät pienenivät. Heinäkuun suurin summa 5.7. LAP Jou Nevala 115p (P. Kangas), 24 Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk., 2013

25 elokuussa jo LAP Jou Kivisaari turvekentät 250p (JaA) ja LUU Haimilankangas 300N yöpymispaikoille (PKr). Voimakkain muutto , mm SAV vt 244S/9a (MaL), LUU Hiijärvi 345m/11a SW (PKr), LAP Pikisaari 100m/4a SW (TT), LUU Karlahdenmäki 110m/4a SW (PKr), LAP Jou Jänhiälä 219m/10a (KrK), PAR Saa Vaaranmäki 520m/27a (JR) ja LAP Jou Myllymäki 711m/30a (SC, VPL, AS). Syyskuun loppuun asti kymmenien muuttoja ja vielä LUU Ala-Kivijärvi 40m S (PKr), joiden jälkeen enää kaksi havaintoa: LAP Jou Konnunsuo 1 ad p (HH, M. Kouki ym.) ja LUU Laapas 1 ad m SW kunnan myöhäisin havainto kautta aikain (PKr). Meriharakka Haematopus ostralegus Ensimmäiset hemarit saapuivat kahden yksilön voimin tutusti LAP Kaukaanselälle (EL, PR, ASa) ja LUU Taavetin keskustaajamassa kuului yöllä muuttavan ääntä (PKr) LAP Tuosassa oli enimmillään 12 porkkananokkaa (JTa) eikä muuttavilla juhlittu, sillä isoin parvi keväältä oli 9.5. LAP Jou, Pullikainen, Kaidonselkä 10m (HH). Reviirejä ilmoiteltiin taas muutamia Lappeenrannan perinteisiltä paikoilta ja muualtakin vain RUO Laurinniemestä LAP Satama n.10 lintua SW (MPa) ja IMA Immalanjärvi, Liete 11 m, lask (JLi). Viimeiset LAP Pikisaari 2ad+1 1kv m (TT). Pikkutylli Charadrius dubius Ensimmäiset LUU Heimala, alanko 1p (PKr) ja LAP Jou Konnunsuo 1p (PR ym.). Kesällä LAP Jou Kivisaari Vapon allas 15 ad p (KrK), samoin ad+5juv (KrK). Muualta ainoat pesinnät ilmoitettiin läheiseltä Kotasaarelta sekä LAP Huhtiniemestä ja Askolasta. Syksyn viimeinen PAR Siikalahti Huhmarinen 1p tiellä (HP). Tylli Charadrius hiaticula Varhaisimmat LUU Lepistö 3p (PKr), muualta havaintoja alkaen, jolloin PAR Siikalahti 1 kiert (HA, HP). Isoimmat kertymät LAP Jou Kotasaari- Kivisaari -akselilla, jossa enimmillään LAP Jou Kivisaari Vapon allas 47p (JaA, SC) ja turvetuotantoalue 39p ja Vapon allas 66p (KrK, ES) ja vielä Vapon allas 49p (EL) ja taas p (KrK, JPi). Syyspuolelta saman paikan parhaat kertymät olivat: ad+3juv (KrK), ainakin 40p (JB, M.Karvinen), p (PR), p (TM) ja vielä n.20p (PSa). Lokakuulta enää 3 havaintoa, joista viimeinenkin Vapon altaalla 1p (EL). Kapustarinta Pluvialis apricaria Ensimmäiset alkaen 16.4., jolloin LAP Jou Konnunsuo 2kiert (TM, ES), LAP Rasala 1p (PR) ja LAP Saarensuu 1p (JPi) PAR Siikalahti jo 50p (MLö), 2.5. PAR Saa Akanvaara, Tetrisuo 80p (JKo), ja kaikki yli sadan kevätilmoitukset: 4.5. PAR Saa Pohjanranta 90 kiert ja 21m (T.Kaijanen, K.Kaunisto, TT, M.Tuomi) ja 5.5. Konnunsuo 120p (KrK), 8.5. LAP Jou Kivisaari Vapon allas yht. 110 p/m/kiert (PR), IMA Virasojan pellot 120p (JLi), LAP Jou Hyvättilä 130 nous ja LAP Rasala 200p (PR) ja Kymälahti 118 (JLi). Kesäkuussa kapuloita havaittiin vain Konnunsuo-Kivisaari -akselilla 1-4 lintua (monet) ja vielä p (PR). Alkaen Vapon allas 1 ad nous SW (KrK) ja Askola 3ad+1 1kvp ja a3m S (JR, PSa, TT, MV) alkoi näkyä syysmuuttajia, yleisemmin kuitenkin vasta alkaen. Syksyn kerääntymistä mainittavimmat: Vapon allas 30p/kiert ja 2.9. LAP Mentula, Alankoniittu 46p (PR), jota isompia määriä vain muutolla mm SAV vt 90m (MaL, VPi) ja LAP Pikissari 106m (TT), LAP Jou Tiuruniemi 47m (KKa, KrK, SLä) sekä LAP Jou Myllymäki 54m (SC) Konnunsuolla vielä 23 1kv p (KrK ym.), vielä 7p (SC) ja tämän jälkeen enää selvästi myöhäisin Vapon allas 1 ä m (PR). Tundrakurmitsa Pluvialis squatarola LAP Jou Kivisaari Vapon allas 18p (KrK, MPa, PR). Kevään aikana yhteensä hieman yli 60 skvattia, kaksi muuta isompaa parvea LAP Jou Kotasaari turvetuotantoalue 15 lask, p (PR) ja LAP Jou Tiuruniemi 19m (IHj), viimeinen 1.6. LAP Jou Konnunsuo 1 kiert (SC). Syksyn ensimmäinen 9.8. LAP Askola 1p, nous (ASa, TT, MV) ja yhteensä syksyn aikana 153 skvattia/27 havaintoa. Isoimmat parvet LAP Pikisaari 35m mukanaan 3 isosirriä (TT) ja LUU Jurvalanharju 35m (KRi) LAP Askola 21m/3 (JR, MV). Viimeinen ad ja nuoria alkaen, eniten PAR Saa Vaaranmäki 15m (JR). Lokakuulta enää 2 havaintoa: LAP Jou Konnunsuo, peltotie 1 kiert (SC) ja Tiuruniemi 1m (KKa, SLä). Töyhtöhyyppä Vanellus vanellus Ensimmäiset LAP Jou Kukkuroinmäki 2m (KrK) ja seuraavat jo mo- Sinisuohaukka Circus cyaneus saapui huhtikuun puolivälissä. Esa Sojamo. Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk.,

26 nin paikoin, eniten PAR Siikalahti 7p+m (JaA ym.) ja Siikalahdella jo 116m (JaA, EVe) LAP Jou Konnunsuolla jo 150p (KrK, PR ym.), p (TM, ES) ja maksimi p (PSa) paras muutto RAU Simpele vt. 259m (JKo, JoP, PH) Konnunsuo 400p (SC), p (KrK), p (I.Kuitunen, KrK), p+m (SC, JuK) ja 1.7. n.100p (PR) olivat kesän suurimmat kertymät. Lokakuussa vielä jonkin verran havaintoja LAP Jou Konnunsuolta, mutta viimeiset Haapajärvi 1p (KrK) ja p (O.Heinonen). Isosirri Calidris canutus Kaikki vähäiset havainnot: LAP Askola 1 1kv p (PPu, ASa, MV) ja LAP Pikisaari ainakin 1 +1kv jp/vp m 35 tundrakurmitsan parvessa (TT), Askola 1p (PSa), LAP Jou Tiuruniemi a19m (KKa) ja viimeiset Askola 2 1kv p (MRy, HSa). Pikkusirri Calidris minuta Keväältä noin 18 yksilöä, joista ensimmäiset LAP Jou Kotasaari 1p (ES), LAP Jou Vapon allas 1p (KrK, PR) ja LAP Askola 1p (TT, MV) ja kevään viimeiset Vapon allas 6p, nous N (PR) oli samalla suurin määrä. Syksyllä ekat LAP Jou Vapon allas enimmillään 6p (EL) ja asti nähtiin vanhoja yhteensä noin tusina alkaen näkyi vain nuoria, joista mainittavin kertymä Askola 13p (ASa, MV). Viimeinen Askola 1p (PPu, PSa, MV). Lapinsirri Calidris temminckii Ensimmäinen 7.5. SAV Lavikanlahti 1m (MkL, MsL) ja seuraavat 9.5. alkaen. Eniten LAP Jou Kivisaari Vapon allas (17) + Kotasaari (9) = 25p (KrK), muuten muutama noin kympin kertymä samoilla paikoilla sekä LAP Askolassa. Kevään viimeiset Vapon allas 5p (PR). Syksyn ensimmäinen Vapon allas 1p (PR) ja yleistyi ja enimmillään 7.7. Askola 10p (PSa). Ensimmäiset nuoret alkaen, jolloin Vapolla vähintään 4ad+5juv (PR) Vapolla 11p (PR) ja Askolassa p (PPu, PSa, TT ym.) ja p (JR ym.) ja p (PPu, JR, PSa, ASa). Viimeinen Vapo 3p (JPi, PR, JTa, MV). Lapinsirrihavainnotkin keskittyivät vuoden aikana lähes täysin LAP, muualta mainittu kevään ensimmäinen SAV, LEM 1, PAR Uuk 1 ja TAI 1 keväthavaintoja ja syksyltä PAR Saa 3 ja TAI 1 yksilöä. Kuovisirri Calidris ferruginea Ainoa keväinen päivällä aikaisuusennätyksen rikkoen LAP Jou Kotasaari 1 tp p (SC, PR, AS). Syksyn ensimmäinen 6.7. LAP Ihalainen 1p (MRk, MV) ja yleisemmin kuun puolivälin jälkeen, mutta kaikki havainnot LAP Askola, Jou Kivisaari Vapon allas ja Jou Kotasaari ja yhteensä vanhoja noin 32 yksilöä, enimmillään Vapolla 5p (PR) ja viimeinen ad nuoria vain 6 yksilöä alkaen ja viimeinen ainoa syyskuinen Vapon allas (JaA, KrK, ES). Suosirri Calidris alpina Keväällä suosirrejä nähtiin vähän, vain 17 yksilöä/7 havaintoa. Ensimmäiset 8.5. LAP Jou Pullikainen, Kaidonselkä 2p (HH) ja PAR Siikalahti 1 kiert (JKo). Loputkin havainnot muutaman päivän sisään, paitsi viimeinen ja kevään suurin parvi LAP Jou Kivisaari Vapon allas 7p (KrK, ES). Syyskauden ensimmäiset LAP Jou Konnunsuo turvetuotantoalue 3p (EL, PSa). Kymppi paukkui vain 6.7. Vapon allas 10p (KrK), p (JR) ja LAP Askola 28p+m (JR, PSa, TT, MV). Ensimmäinen nuori näkyi ja tuttuun tapaan yksittäisiä vanhoja näkyi vielä pitkään nuorten ohella, viimeinen vp Syyskuun lopussa vielä jonkin verran havaintoja, mutta ainoa lokakuinen LAP Jou Kaidonselkä 1p (ES). Jänkäsirriäinen Limicola falcinellus Kaikki havainnot: LAP Jou Kotasaari 16p (PR), LAP Jou Kivisaari Vapon allas 1p (TT), 1.7. LAP Jou Konnunsuo 1p mulloksella vesisateessa (PR), Vapon allas 1p (JPi, PR), ja LAP Askola 1p (MV). Suokukko Philomachus pugnax Ainoat huhtikuussa maakuntaamme ehtineet olivat LUU Lepistö 1k p (PKr) ja LAP Jou Kotasaari 2k p (ES) Tornien taistossa PAR Siikalahti 40m (HA, JaA, P.Aalto ym.) ja PAR Saa Pohjanranta 32m (T.Kaijanen, K.Kaunisto, TT, M.Tuomi) 8.5. LAP Haapajärvi 150m+p (JR, MV) ja 9.5. LAP Jou Kotasaari huikeat 1700m (PR), samana päivänä myös LAP Askola 3p+180m (TT, MV ym) ja Siikalahti 200p+m (JPi) LAP Askola 1017m (MAl) ja Kotasaari min.1000p+m (EL), tuolloin myös SAV Lavikanlahti 8p+248m (MaL) PAR Saa Pohjanranta 160p (JKo), Kotasaari 360p+Kukkuroinmäellä vielä 70p (SC, AS). Vielä Siikalahti 250p (EVe) ja p (HP) taas Vapon altaalla 40p+m (PR) ja heinäkuussa p (KrK) ja LAP Jou Kivisaari 31p olivat isoimmat määrät ja elokuussa puolestaan 9.8. LAP Askola 30p (ASa, TT), Vapon allas 37p (KrK) ja LAP Haapajärvi 37p (KrK) LAP Mentula, Alankoniitty 65p, p (PR) ja LAP JOu Suokumaanjärvi 77 kiert (SC, AS) olivat suurimmat kertymät. Vielä Konnunsuolla 11p (KrK, JR, HSa, TT) ja viimeinen vielä LAP Askola 1p (MRk, MV). Jänkäkurppa Lymnocryptes minimus Kaksi ilmoitettua joulukuista talvihavaintoa RAU Simpele Juhola (MPö) ja LAP kunnan alue (PSa). Kevään ensimmäiset LAP Jäkkö 1p (TT) ja TAI Saikkola Kolinlahti (MaL). Soidintavia ilmoitettiin vain 2, 2.5. PAR Saa Honkakylä Kanavalampi (K.Lindbom, A.Lindén ja M.Niemi) sekä PAR Siikalahti (AMy). Kevään paras jänksipaikka oli Kolinlahti, jossa enimmillään p (MaL). Näiden havaittujen jälkeen seuraavat syksyllä alkaen LAP Toikansuo 1p (MRy, HSa, N.Åberg). Syksyn suurimmat kertymät LEM Urola, Pitkäniemi 11p (HSa) ja LAP Jou Kotasaari 11p (KrK, HSa). Viimeinen Urolanlahti, Hannanniitty 1p (MaL). Taivaanvuohi Gallinago gallinago Ensimmäiset pässit IMA Kymälahti 1 kiert (KKa), LAP Toikansuo 1 nous (MV) sekä LAP Jou Konnunsuo 2 nous (KrK ym.). Seuraavana päivänä jo PAR Siikalahti 2p (JaA) ja Konnunsuolla jo 10p (TM, ES). Selkeästi isoimmat kertymät laskettiin TAI Saikkola, Kolinlahti 47p ja p (MaL). Syyspuolen kertymät vaatimattomia, suurin LAP Jou Kivisaari Vapon allas 12 kiert (PR) ja ainoat muut kympit 2.9. PAR Kullinsuo 10 (HA, JaA) 10p ja 7.9. LAP Jou Sukumaanjärvi 10p, kiert (KrK, TT) LAP Jou Kotasaari vielä 5p (KrK, HSa) ja viimeinen SAV Lavikanlahti 1 nous (MkL, MsL). Lehtokurppa Scolopax rusticola Ensimmäinen LAP Kourula 1Ä (PN) ja yleistyi kuun puolivälin jälkeen IMA Rönnemäellä hauska poikuehavainto 1+4pull (JLi) ja kesältä ainoa isompi määrä 2.6. PAR Hyypiävaara- Kivilahti 7 tiellä (JKo). Syksyllä marraskuulta vielä kolme havaintoa, joista viimeiset RAU Simpele, Kangaskoski 1p (JKo) ja viimeinen LAP lentokenttä, jossa 1 vielä soidinlennolla (ASa). Punakuiri Limosa lapponica Kaikki havainnot: 9.5. IMA Immalanjärvi 6p (KKa), LAP Jou, Likosienlahti 35m (HH), RUO Haukkavuori a100m 26 Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk., 2013

27 (JKo) ja LAP Piiluvanselkä 2m (JPi). Syksyllä ensimmäiset nous (ASa), 8.8. IMA Immalanjärvia11m (KKa), LUU Veikkanen, Tuomela n.12m (KS ym.), LAP Jou Kaidonselkä 1p (ES) ja TAI Saikkola, Kolinlahti 1p (MaL), LAP Vainikkala 11m (SL) ja viimeiset LAP Pikisaari 8m 7 tundrakurmitsan kanssa (TT) ja SAV vt. 1m 15 kapustarinnan parvessa (MaL, VPi). Pikkukuovi Numenius phaeopus LAP Toikansuo 1 (ASa) ja LAP Jou Konnunsuo 1p (HH, Ilkka Halinen) olivat ensimmäiset a24 kuovilinnun parvi, josta kuului vain pikkukuovin ääntä (KTi) ja 5.5. IMA Kymälahti a21m (IHj) olivat mainittavimmat parvet kevään viimeinen Konnunsuo 1m NE ja syksyn ensimmäinen 1p (SC) ja kesäkuun kaikki havainnot tulivat Konnunsuon ympäristöstä. Heinäkuulta vain kaksi havaintoa PAR Kangaskylä 1 ä m (JaA) ja LAP Askola1 (P.Bossen). Elokuulla 10 havaintoa 34 yksilöstä, eniten LAP Jou Tiuruniemi 14m (KKa) ja viimeinen TAI Sarviniemi 1m kuoviparvessa (JPT). Kuovi Numenius arquata ensimmäiset monessa paikassa: IMA Kymälahti, Porkkanakatu 2 m NW päivällä (UP) ja 1 kiert iltapäivällä (KKa, SLä), LAP Vainikkala, Pekkola 1m (SL), PAR Siikalahti 3m (PKa, JKo, MLa, VV) ja 1 ä m (JaA), SAV Lavikanlahti, rantapelto 1p (HLa, PO), LAP Jou Konnunsuo 1 kiert (TM, ES) ja illalla jo 4p (KrK) sekä LAP YLä Väkevänjärvi, Ryönänlahti 1p (JPi). Kevään suurimmat parvet olivat paikallisista PAR Saa Pohjanranta 14p (AKo, JKo, OKo) ja muuttavista Siikalahden a42m (ES) Konnunsuolla 25p (SC), p (I.Kuitunen, KrK), LAP Jou Kivisaari Vapon allas 42m+3p (SC) ja m (SC, JuK), Vapon allas 23p (PR) ja SAV Lavikanlahti 26m (MaL) olivat suurimmat syyskauden määrät. Syyskuulta enää kolme havaintoa, joista selvästi myöhäisimmät LAP Vainikkala, Pekkola 1 nous SW (SL) ja LAP Askola 1p (PSa). kartoitti 11 reviiriä. Syysmuutolta isoin kertymä oli TAI Suur-Saimaan luodoilta ynnätyt 17p. Syksyn viimeinen oli 1.9. LAP Hyötiönsaaren länsikärki 1p (A.Pulli, JPu). Metsäviklo Tringa ochropus Ensimmäiset kolmessa paikassa IMA Niskalampi 1p (IHj), IMA Kymälahti 1m (IHj) ja LAP Ylä Väkevänjärvi 1m (PR), seuraavat alkaen SAV Lavikanlahti, rantapelto 10p (MaL), PAR Siikalahti 6m+4kiert (HA, JaA, HP ym.) ja RAU Simpele vt. 8m (PH, JKo, JoP), PAR Uuk Suurenjärvenliete 40p (JTa, MV) ja LUU Lepistö 25p (PKr) mainittavimmat summat. Syyspuolella LAP Jou Kivisaari Vapon allas 12p (KrK, PR) oli ainoa mainittava havainto ja elokuussa enää 4 havaintoa 6 yksilöstä, joista viimeiset LAP Haapajärvi 2 1kvp (ES). Mustaviklo Tringa erythropus Saapui LUU Lepistölle, jossa 1 vp p (PKr, J.&T.Salminen) ja viihtyen paikalla loppu kuun. Seuraavat LUU Nuppola 1 jp p (PKr) ja LAP Rantala 2p (MV) Tornien taistossa PAR Saa Pohjanranta 36m (T.Kaijanen, K.Kaunisto, TT, M.Tuomi) ja PAR Siikalahti 40m (HA, JaA, P.Aalto ym.) LAP Jou Kivisaari turvekentät 37p+m (PR), p (KrK), sitten 9.5. komeat 221m (PR) ja vielä LAP Ihalainen 30 kiert (MRk). Kevään viimeinen LEM Nuorajärvi (KHä) ja syksyn ensimmäiset 2.6. Vapon allas 5p (KrK), 4.6. altaalla jo 20p (KrK) ja turvekentillä 31 p+m (PR). Eka 1kv ja viimeinen ad Nuoria havaittiin vähän, vain noin 25 yksilöä, joista enää 2 havaintoa enää elokuun puolivälin jälkeen Vapon allas 2p (PB, PR, ES) ja vielä 6.9. LAP Jou Kotasaari 1p (TT). Rantasipi Actitis hypoleucos Ensimmäinen LAP Pappilansalmi 1p (KJe, TM, ES), jonka jälkeen näkyi päivittäin LUU Ala-Kivijärvltä MR Rantasipi Actitis hypoleucos saapui ja viimeinen nähtiin 1.9. Kauko Kauppinen. Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk.,

28 Valkoviklo Tringa nebularia Ensimmäiset LAP Jou Konnunsuo 1p (KrK ym.) ja PAR Siikalahti 1 kiert (HP) LUU Lepistö jo 20p (PKr), PAR Uuk Suurenjärvenliete 24p (JaA, HP) ja LAP Jou Kivisaari turvetuotantoalue 37p (KrK), Siikalahti 28m (ES) ja LAP Jou Kivisaari 37p (PR) ja turvetuotantoalue 21p (PR, RSi) LAP Jou Suokumaa, Luhdanniitty 63p (AS) ja 1.5. PAR Saa Pohjanranta 83p (HA, JaA) ja Suurenjärvenliete enimmillään 63p (JPi) ja Suokumaa enimmillään 64p (KrK) Pohjanranta 70p (T.Karkiainen, APa, EVe) p (JaA, P.Aalto, A.Hamari, MSu) ja Suokumaa 76p (KrK). Maksimi kuitenkin Tornien taistossa 4.5. Pohjanranta 122p+m (T.Kaijanen, K.Kaunisto, TT, M.Tuomi) Syksyn suurin kertymä LAP Jou Kivisaari Vapon allas 19p (SC, JuK), TAI Saikkola, Kolinlahti 10m (Ma) ja syksyn jälkeen enää yksittäisiä, joista viimeinen 1.9. LAP Vainikkala, Pekkola 1 yöm (SL). Liro Tringa glareola Ensimmäinen LAP Jou Kivisaari, peltotie 1p (KrK), toinen LUU Ylä-Hirvas (T.Missonen) ja yleistyi alkaen PAR Saa Pohjanranta 20p+51m (T.Kaijanen, K.Kaunisto, TT, M.Tuomi) 6.5. LUU Lepistö 250p (PKr), 8.5. LAP Haapajärvi 400p+320m (JR, MV) ja LAP Jou Kivisaari turvekentät 560p, lask (KrK, PR) ja 9.5. LAP Jou Kotasaari komeat 2560m NW (PR), jolloin myös PAR Siikalahti 400m+p (JPi). Ja mukavasti riitti vielä Siikalahti 590m (HP) ja TAI Saikkola, Kolinlahti 386m (MaL, JPT) ja Kotasaari aamulla 226p+m ja Kivisaari, turvekentät illalla 342p+m (PB, PR) enimmillään vielä turvetuotantoalueella 83p, nous (PR). Lirohavainnoista tauot ja taas , jonka jälkeen taas lähes päivittäin ja Vapon altaalla 479 p+m (SC, KrK), enimmillään 430p (KrK, JPi) ja p+m (SC, JuK) ja vielä p (SC, JuK). Syksymmällä isoin määrä Vapon allas 53p (EL) ja viimeinen samalla paikalla (JaA). Punajalkaviklo Tringa totanus Ensimmäinen LAP Pätilä 1m (PN, KW) ja seuraavat heti seuraavina päivinä, mm PAR Siikalahti 1ä (TM, ES) LAP Hiivaniemi 4p (SL) ja LAP Haapajärvi 3Ä+1p eri puolilla (KrK) olivat parhaat paikat. Muualta reviiriin viittaavia havaintoja vain 9.5. LEM Ruomi 1 soidintava (MaL) sekä LEM Urolanlahti 2 Vatainniityllä ja 1 Urolassa (HSa) LAP Jou Kivisaari Vapon allas 3p (PR) ja heinäkuulta enää kourallinen havaintoja ja viimeiset 3.8. LAP Hanhijärvi 1p (JeR, JR) sekä Vapon allas 1m (EL). Vesipääsky Phalaropus lobatus Kaikki havainnot: Ensimmäinen saapui paria päivää aiemmin kuin koskaan IMA Immalanjärvi, Liete 1p (KKa), TAI Suur-Saimaa 13p/3 selillä (TM,ES), LAP Jou Kotasaari 4p (PR) ja p (KrK, PR), LAP Jou Kivisaari Vapon allas 1p (KrK, EL ym.), PAR Saa Pohjanranta 2p (JHä) ja LAP Askola 1p (PSa). Heinäkuussa vielä Askola ainakin mahdollisesti koko ajan sama, välillä piilotellut 1 ad p (JR, ASa, TT, MV ym.). Merikihu Stercorarius parasiticus Erinomainen kihukevät, yhteensä ilmoitettiin 23 havaintoa 60 yksilöstä. Ensimmäinen RUO Mietinsaari Ristiniemi 1tu m NW (PMi, TPe) oli samalla maakunnan aikaisuusennätys, seuraavat 9.5. LAP Jou Monnonmäki 2va 1tu NNE (SC, VPL, AS). Määrät suurimmillaan toukokuun loppupuolella, huippupäivä 24.5., jolloin nähtiin yht. peräti 29 yksilöä, eniten LUU Laapas 8m NE/2a (PKr) ja SAV Jäkälänjärvi 8N joista ainakin 5va (VP). Kevätkauden viimeinen IMA Immalanjärvi 1va NNE (SC, PPu). Syksyllä 9 havaintoa 21 yksilöstä, ensimmäiset LAP Toikansuo 3va S (MV), eniten 2.9. LAP Jou Tiuruniemi 7va m SW/3a (KKa, SLä) ja viimeiset LAP Jou Tiuruniemi 1tu 1kv m (KKa) ja LAP Kivisalmi 1va ad m SE (MPa). Kalalokki Larus canus Talvikuukausilta havaintoja vain joulukuussa vajaasta 20 yksilöstä. Viimeinen näistä LAP Toikansuo 1ad S (MV). Kevät käynnistyi vasta huhtikuun alussa: 4.4. LAP Ruohosaari 12 (T. Laine), IMA VUoksi Itä-Siitola 1p (JLi), alkaen jo runsaammin. Suurimmat kevätkertymät heti perään: LAP Jou Konnunsuo lt 550p (KrK) Kalatiira Sterna hirundo. Totti Toiskallio. 28 Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk., 2013

29 ja LUU Lepistö 450p ja Haimilanalanko 290p (PKr). Syksyllä eniten IMA Immalanjärvi 205p (H. Seppänen, A. Ordning) sekä TAI Suur-Saimaa 220p (ES). Joulukuulla vielä melko runsaasti havaintoja. Harmaalokki Larus argentatus Joulukuulta 7 havaintoa 11 yksilöstä, tammikuulta ainoana 4.1. IMA Vuoksi Kyyrönkoski 1ad nous S (PR) LAP Pappilansalmi 3ad p (EL, ES) ehtivät ensimmäisinä keväisinä, kuun puolivälin jälkeen summat kasvoivat. Havaintosarja IMA Vuokselta kuvannee muuton kulkua: p, p, p, p, p, p, p (KrK, IHj, SC, KKa ym.). Syyspuolen maksimit LAP Jou Kukkuroinmäki jk:n tuntumasta: p, p, p ja p (KrK). Näkyvää muuttoa eniten marraskuun puolivälissä, mm LAP Linnoitus 110m/14a SW/WSW (TT). Merilokki Larus marinus Joulukuulta PAR Kirkkoselkä 1ad p (M. Valkeapää, E. Putkinen). Helmikuussa harmaalokkikertymissä vähintään 7 yksilöä, maaliskuussa noin 10 lintua, huhtikuussa ilmoitettiin 23 havaintoa 37 yksilöstä, joista osa koskenee samoja lintuja, vähentyen toukokuulla 8 havaintoon 13 yksilöstä. Kesä elokuulta 8 havaintoa yhtä monesta linnusta. Syys marraskuun kuukausittaiset yksilömäärät: 4, 2, 13. Marraskuussa muutolla mm LAP Sammonlahti a5m S (TT) ja sama parvi myöhemmin LUU Kivijärvellä WSW (PKr) sekä LAP Linnoitus 4m WSW harmaalokkiparvissa (TT). Jakson viimeinen LAP Lamposaari 1ad S (PR), joulukuulla vielä 4 havaintoa 5 yksilöstä. Selkälokki Larus fuscus Ensimmäiset 12.4., kaikki nimialalajin edustajia: LAP Kaukaanselkä 1 ad m E (TT), IMA Imatrankoski 1 ad p (IHj) ja LAP Jou Tiuruniemi 1 ad p (KrK) LAP Jou Kivisaaren turvekentät jo 14p (PR) ja kevätmuutonaikaisena huippulukemana LAP Jou Kukkuroinmäki jk 26 ad p (KrK, ES). Selkälokki oli BirdLife Suomen vuoden lintu 2014, joten kanta laskettiin normaalia tarkemmin lähinnä muutaman aktiivin toimesta. Kesäkuussa koko Suur-Saimaan alueelta takseerattiin 66 paria (KJe) ja heinäkuun alussa LUU Kivijärven alueelta 36ad 18pull (PKr). Edelliseen, vuonna 2003 toteutettuun laskentaan verrattuna tulokset olivat positiivisia: Etelä-Karjalan selkälokkikanta oli katsausvuonna arviolta 25 % suurempi kuin kymmenen vuotta aiemmin silti selkälokkeja on puolet vähemmän kuin 1970-luvulla (Hario 2014). Syysmuuttoa kirjattiin pienissä määrin lähinnä syyskuun lopulla, mm SAV vt 4ad 2 1kv SSE (MaL, VP, R. Inkinen) ja LAP Pikisaari 5ad m SW (TT). Lokakuulta vielä 4 havaintoa, viimeinen reilusti myöhäisempi LAP Jou Kukkuroinmäki jk 1 1kv kiert (KrK). Tuhkaselkälokki Larus fuscus heuglini/ graellsii/intermedius Kaikki havainnot LAP, havaintojen keskittyessä Jou Kukkuroinmäki jk:n ympäristöön, jossa kevään ensimmäinen ad p (ES, TM) ja seuraavana päivänä 2ad p (KrK, ES). Huhtikuussa nähtiin 3, touko- 1, kesä- noin 5, heinä- 0, elo- 2 3 ja syyskuussa 1. Naurulokki Larus ridibundus Varhaisimmat ilmeistyivät 9.4. LAP, jonka jälkeen yleistyi nopeasti. Kevätmuutto huipussaan huhtikuun puolenvälin jälkeen, jolloin mm LAP Jou Kukkuroinmäki jk 775p (KrK, ES) ja LAP Jou Konnunsuo lt n.1000p (KrK). Selkeää muuttoliikettä kirjattiin käytännössä vain yhteishavainnoinnin yhteydessä 20.4.: RAU Simpele vt 190m (JKo, JoP, PH) ja PAR Siikalahti 265m (HA, JaA, HP ym.). Pesimäkolonioita ilmoitettiin varsin niukasti: LAP Jou Suur-Saimaan luodolla noin 80 pesivää paria (KJe), jonka lisäksi PAR Siikalahti 150 var (HA, JaA, A. Peuna) sekä ad 80 1kv p (JKo) olivat kesäkauden suurimmat pesintään viittaavat havainnot. Syksyltä ei mainittavia summia eikä muuttoja, viimeiset marraskuun alussa, myöhäisin PAR Särkisalmi 1p (JaA). Pikkulokki Hydrocoloeus minutus Aikaisimmat ilmoitettiin LAP Ylä Ryönanlahti 2kiert (E. Hietanen), seuraavat PAR yht. 5 (JaA, MLö, JKo). Muutto voimissaan toukokuun alussa, eniten 4.5. PAR Saa Tarassii 159m 30p (AVa, APa, EVe ym.), 5.5. TAI Suur-Saimaa 170p ja p (ES, TM) sekä myöhemmin PAR Siikalahti lt 220p (JaA). Kesällä kerääntymiä perinteisten pesimäpaikkojen ulkopuolelta 8.6. LAP Vainikkala Telkjärvi 70p (SL), IMA Immalanjärvi 57p (IHj) ja LAP Hanhijärvi 78p (TT). Pesintään viittaavina mm RUO Säynäänluoto 40 ad var (KJe) ja PAR Siikalahti mm var (HA, JaA). Syksyllä määrät vaatimattomia, eikä elokuun alun jälkeen tavattu kertaakaan yli 10 yksilöä. Viimeinen PAR Härskiinmutka 1 1kv p (JKo). Kalatiira Sterna hirundo Kevään ensimmäiset LAP Haapajärvi 1p (JaA), LAP Pappilanniemi 2p (JPi) ja LAP Kaukaanselkä 4p/ kiert (ASa). Havaintoja kevätkaudelta tuli varsin vaatimattomasti eikä merkittäviä kerääntymiä ilmoitettu lainkaan, suurimmat: 9.5. Suur-Saimaa yht. 30p/kiert (ES, TM) ja IMA Immalanjärvi 30p (SC, PPu). Pesintää takseerattiin muutamalla järvellä: Suur-Saimaa n.470 paria (KJe), LUU Ala-Kivijärvi n.5 paria (MR, PKr), LUU-LEM Kivijärvi 70ad23pull (42 paria?) (PKr) ja PAR Simpelejärven länsiosat 133ad12pull (n.80 paria?) (JKo, Jari Lajunen). Pesintätulos Saimaalla on normaali (ES). Syyshavaintosarja Suur-Saimaan seliltä: yht. 370p (suurin osa jo lähtenyt), 7.8. yht. 320p, yht. 270p, p, yht. 4ad7juv (ES, ASo, Suvi Sojamo). Syksyn viimeinen jo TAI Rehula 2kiert (JPT). Kesykyyhky Columba livia domestica Maksimimäärät kunnittain: IMA 100, LAP 82, LUU 8, PAR 2, RAU 80. Uuttukyyhky Columba oenas Ensimmäinen havainto LAP Askola 1 lask, p, nous, SW (MV), joka lähentelee lajin aikaisuusennätystä Seuraava havainto kuukauden päästä LAP Ihalainen 3 p (MV). Reviirejä tulkittavissa Tiira-aineistoista seuraavasti: LAP 10, LUU 2 ja PAR 1. Suurin kerääntymä LAP Jou Konnunsuo 67 p (KrK). Viimeinen havainto LAP Palosuonkatu 1 p (MV). Sepelkyyhky Columba palumbus Uuden aikaisuusennätyksen tehnyt sepelkyyhky havaittiin jo 1.2. LAP Jou, Pätilä (SC ym.), jossa lintu viihtyi aina asti. Seuraava havainto 7.3. LAP Hanhikemppi 1 p (JR ym.). Yleistyi huhtikuun puolen välin kieppeillä. Yhteishavainnoinnissa havaittiin yhteensä 2236 muuttavaa yksilöä, joista suurin summa RAU Simpele, vesitorni 1064 m (PH, JKo, JoP). Suurin kerääntymä syksyllä LAP Jou, Konnunsuo 4000 p (JaA) ja suurin muuttosumma LAP Jou, Myllymäki 2654 m, WSW, Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk.,

30 SW (VPL, AS, SC). Viimeinen havainto LAP Huhtiniemi 1 SW (ASa). Käki Cuculus canorus Kukkui ensimmäisenä RUO Mietinsaaressa sekä Ristiniemessä että Mietinkylässä (PMi, TPe). Muutolla toukokuussa max. 3 linnun summia, eniten kesälä kohtuullisen kokoisilla alueilla LAP Nuijamaa 9 (MR), LUU Petäjäsaari Salajärvi 12 15Ä 5 6km matkalla (PKr) ja PAR Kullinsuo Tyrjä Kesusmaa 16Ä (JKo). Syksyltä ei mainittavia muuttosummia. Syyskuun alkupuolella vielä kolme ja viimeinen TAI Kyläniemi Taipale 1 1kv p (PR) paransi maakunnan myöhäisyysennätystä jopa 9 päivällä. Helmipöllö Aegolius funereus Talven ensimmäinen havainto 7.1. LAP Ylä Hujakkala istui ruokinnan päällä ja vielä ainakin (R.Vättö) SAV Hiienmäentiellä törmäsi helmari ikkunaan, mutta toipui (T. Kainlauri). Maaliskuun alussa ja kuun puolivälissä tavattiin eri puolilla maakuntaa nälkäpöllöjä ruokintojen liepeillä ja muutamia löytyi lopulta kuolleina alkaen kuitenkin LAP alkoivat ensimmäiset pöllöt puputtaa, kun MAl kuuli parilla pöllöretkellä jo 5 helmipöllöä Piutula Kiiala Haapajärvi Mäkelä-akselilla. Pian pöllöjä kuultiin jo ympäri maakuntaa ja yhteensä kevään aikana ilmoitettiin noin 60 puputtajaa, joista viimeiset kuultiin vielä kesäkuussa, jopa SAV Lapatto, Takomäki 1Ä (MaL). Oletettavaa oli siis, että helmipöllöjä pesi vielä todella myöhään, mutta harva rengastaja enää pönttöjään myöhään tarkastelee. Niinpä pesälöydöt jäivät todella vähiin: LUU rengastettiin ainoa poikue ja Parikkalan ainoa yritys tuhoutui (JaA). Syyshavaintoja alkoi kertyä 6.9. alkaen ja myöhemmin muutamin paikoin koitettiin vaeltavien pöllöjen pyyntiä. Lopulta vuoden aikana maakunnassamme sai renkaan yhteensä 15 helmipöllöä. Marraskuussa havaittiin vielä neljä helmaria. Hiiripöllö Surnia ulula Talvikaudella havaittiin 7 hiiripöllöä LAP LEM TAI Suomenniemi -akselilla. Kevätkaudelle sinnitteli näistä ainoastaan LAP Saarensuun lintu, joka havaittiin pitkän tauon jälkeen (SL). Lisäksi PAR Kangaskylältä löytyi 4.4. hiljattain nälkiintyneenä kuollut hipö (JaA, M.Valkeapää). Syksyllä alkoikin sitten kaikkien aikojen hiiripöllöesiintyminen tästä enemmän seuraavalla sivulla. Huuhkaja Bubo bubo Talven aikana havaittiin vain pari huuhkajaa: Lappeenrannan Toikansuon suosittu pöllö näyttäytyi monille heti tammikuun alusta alkaen ja 9.2. LAP Jou Metsälässä kuultiin ensimmäinen huutelija (SC, M.Järvinen, M.Santamaa) ja LAP Jou Laaksolassa 2 lintua (SC, PPu). Maaliskuun alusta huutelijoita alettiin kuulla enemmänkin, kun harrastajat aktivoituivat pöllöretkille. Mutta vähissä ovat maakuntamme huuhkajat, sillä kevät- kesäkaudella kuultiin yhteensä vain 13 lintua, useamman kunnan jäätyä koko vuoden ilman huuhkajahavaintoja. Loka-marraskuussa kuultiin vielä 5 huuhkajaa syyssoitimellaan ja nämä olivat kaikki eri lintuja kuin keväällä, joten koko vuoden havaittujen huuhkajien määrä on Etelä-Karjalassa vain 19 lintua. Lapinpöllö Strix nebulosa Talvikaudella havaittiin PAR Siikalahden Tiviällä 1p (MLö), LAP Paakkalassa 1p (S.Metso) ja LAP Jou Kivisaari 1p (P.&S.Routasuo) SAV kunnan alueella nähtiin ja kuultiin pariskunta reviirillään (VP) ja 2.5. PAR Saa alueella havaittiin vanhalla reviirillä lappari (J.Esama, E.Mäkelä, P.Mäkelä, P.Tervamäki). Lokakuussa havaittiin LAP Järventauksessa 1p (M.Koikkalainen), IMA Rajapatsaalla 1p (SLä, KKa) ja PAR Melkoniemessä 1p (HS). Lehtopöllö Strix aluco Kaikki havainnot: Punaruskea lehtari näkyi LAP Pappilanniemessä (ES). Maaliskuun lopussa-huhtikuussa kuultiin ja nähtiin TAI 6 lehtopöllöä: Seisenniemi 1Ä (HV), Käkelänniemi 1Ä (MAl), 5.4. Laukniemi 1p (JTa), 7.4. Toijansalmi 1Ä (PPu, PSa), Nieminen 1Ä (HV) ja Rehula, Tienpää 1Ä (JPT) IMA Mansikkalasta löydettiin yksi kuollut lintu (EM, M.Miettinen) huhuili lehtari vanhalla reviirillä PAR Ristimäessä (MLö), 19.5 LUU Askolassa (PKr), 5.7. pöllöperhe, jossa 3 poikasta liikkui pihapiirissä LAP Tapavainolassa, LAP Vainikkalassa 1p (M.Kallio) ja LAP Jou Haukilahdessa emo huuteli ja 1-3 poikasta vastaili ruokaa kerjäten (M.Hämäläinen) ja än samassa paikassa (T.&N.Halinen) ja viimeinen havainto LEM Olkkonen 1 auton alle jäänyt lintu (VP). Sarvipöllö Asio otus LAP Jou Pätilä 1Ä (SC) oli vuoden selvästi ensimmäinen sarvari Erämaarallissa kuului RUO Äitsaaren Ravalissa ja Salosaaren Kirruuvuorella 1Ä (RKe, JKi, JRu) ja yleisemmin alettiin havaintoja tehdä 9.4. alkaen. Mutta kovin kummoinen sarvipöllövuosi ei ollut, sillä vain vähän reilut 20 lintua havaittiin ennen kuin poikaset alkoivat kerjuunsa kesäkuun alussa. Poikueita ilmoitettiin havaitun 16 ja 4 poikasta rengastettin. Syksyllä havaintoja tehtiin tyypillisen vähän: LAP Jou Pieni- Läykkä 1ä (KrK), PAR Koitsanlahti, Hovinniemi 1p (TK) ja LAP Jou Konnunsuo lt 1-2ä (SC). Suopöllö Asio flammea LAP Jou Pätilässä tehtiin harvinainen talvihavainto, kun suopöllö saalisteli iltapäivällä viljapeltojen päällä (PR). Kevään ensimmäinen löytyi 4.5. LAP Jou Konnunsuolta, jossa 1p (M.Kostiainen, A.Pulli, JPu, V.Töytäri). Kevään ja kesän aikana suopöllöjä havaittiin n.25 yksilöä, joista vain 2 muuttolennossa. Reviirit todettiin ainakin PAR Siikalahden Tetrisuolla sekä LAP Jou Konunsuolla ja Hyvättilässä, kaksi poikasta jopa rengastettiin. Syksyltä 8 havaintoa, joista 2 lokakuista Konnunsuo 1p (SC) ja LAP Jou Kuurmanpohja, Lehtola 1p (SC). Varpuspöllö Glaucidium passerinum Talvikaudella havaittiin 22 varpuspöllöä ennen kuin ensimmäiset kuultiin ja alkaen soidinaikaan havaittiin täsmälleen saman verran, 22 minipöllöä, viimeiset 6.4., jolloin myös ainoa havainto kahdesta yhtä aikaa RUO Särkijärvi 2Ä (J.Torppa). Vain pari pesintää varmistui: PAR Melkoniemi, jossa 9 munan pesueesta selvisi 3 ja oli vielä isoina pesässä (HA, JaA ym.) ja toinen RUO. Yhteensä renkaan sai 11 varpuspöllöä. Syyshuutelijoita alkoi kuulua alkaen ja yhteensä syksyllä havaittiin 33 varpuspöllöä. Viirupöllö Strix uralensis Talvikaudelta vain 3 havaintoa (joulukuu 1 ja tammikuu 2), joista näistäkin myöhemmät olivat saaneet riesakseen varislintuja. Eipä siis yllätys, että helmikuun ainoa havainto koski kuolleena löytynyttä. Ensimmäiset soidinaikaiset kuultiin Erämaarallissa ja koko kevään huutelijat oli laskettavissa kahden käden sormin, kun vain 8 lintua kuultiin. Pesintöjä kuitenkin oli ympäri maakuntaa ihan mukavasti, sillä yhteensä 81 viirupöllöä sai renkaan vuoden aikana. Rengastus onkin helpoin tapa havaita viirupöllö kesäaikaan, sillä muuten kesältä tehtiin vain 3 havaintoa 30 Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk., 2013

31 Esa Sojamo Syksyllä ja talvella koettiin hiiripöllöjen ennennäkemätön invaasio Hiiripöllön äärimmäisen runsaan syysvaelluksen alkutahdit koettiin Etelä-Karjalassa elokuun lopulla, jolloin yhden viikon aikana kirjattiin yhteensä kolme yksilöä: RAU Palokallio 1p (JVa), LAP Jou Konnunsuo 1p (HSa, KrK) ja LAP Vainikkala 1p (SL). Alkusysäyksen jälkeen liikehdinnän voimistumista odoteltiin vielä noin kuukauden päivät muutamien yksilöiden voimin, kunnes syys lokakuun vaihteessa yksilömäärät pomppasivat heti yli kahteenkymmeneen, ja lokakuun toisella viikolla jo yli 40 yksilöön! Määrät pysyivät kaksinumeroisina aina maaliskuulle 2014 saakka. Yli kahden linnun keskittymiä tavattiin RAU Vertasenlahti 4p noin 5km matkalla (J. Hynninen, E. Lehtovirta), loka marraskuussa LAP Jou Konnunsuo 3p (SC, HL, EL ym.), PAR Uuk Suurenjärvenliete 3p (K. Martiskainen ym.) ja RAU Änkilä 3p (KK, V. Timonen). Vaikka vaellus oli voimakasta, havaittiin maakunnassa muuttolennossa vain kuusi yksilöä, kaikki syys lokakuussa (1W, 2SW, 1S, 1SSW, 1 kiert E). Yhteensä syksyn ja talven aikana (poikkeuksellisesti tässä käsitelty koko talven yksilöt) havaittiin noin 230 hiiripöllöä näistä jopa noin 90 lintua havaittiin vielä vuoden 2014 puolella. Edellinen vaellussyksy oli vuonna Tuolloin hurjaksi kuvailtu vaellus oli kuitenkin pientä nyt koettuun verrattuna, sillä koko talvikauden 2005/2006 maakunnan yhteissummaksi jäi 25 yksilöä 1. 1 Kontiokorpi, J. (toim.) 2007: Lintuvuosi Ornis Karelica 2006, Syksyn ja talven hiiripöllöhavainnot EKLY:n toimialueella Syksyn ja talven hiiripöllösummat maakunnassa viikoittain jaoteltuna. Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk.,

32 Taulukko 3. Tikat (paitsi käpytikka) Etelä-Karjalassa 2013 vanhan kuntajaon mukaan. Reviiririvillä suluissa muut pesimäaikaiset tapaamispaikat. LAJI ALUE Ylä LUU LEM SAV TAI LAP Jou IMA RUO RAU PAR Saa Uuk yht. käenpiika rev harmaapäätikka talvi harmaapäätikka rev 2(1) 4(1) (1) 7(1) 6 8(5) 2(3) 1(3) 6(1) 13(3) 12(3) (22) harmaapäätikka syys palokärki talvi palokärki rev 1(1) 13(10) 1 5 9(4) 16(7) 4(4) 2(4) 14(14) 5(6) 3(9) 4(1) 1(1) 78(61) palokärki syys valkoselkätikka talvi valkoselkätikka rev 1 2(2) 2(2) 2 2(1) 9(4) 4(3) 3(2) 6(1) 8(1) 11(2) 4(1) 3(1) 57(20) valkoselkätikka syys pikkutikka talvi pikkutikka rev 4(2) 2 (1) 5(1) 7(3) (2) 6(3) 1(2) 2(1) 4(1) 3(1) 1(1) 35(18) pikkutikka syys pohjantikka talvi pohjantikka rev (1) 3(1) 2(2) (1) (2) (1) (1) 5 (9) pohjantikka syys aikuisista linnuista sekä 1 maastopoikueesta. Syksyllä vielä loka marraskuussa 7 viirupöllöhavaintoa. Kehrääjä Caprimulgus europaeus Saapui jälleen varsin aikaisin samalle paikalle kuin vuonna 2012 ennätyksen tehnyt, 3.5. RUO Lassila 1Ä (S. Keltanen). Viimeinen 2.9. LAP Jou Konnunsuo peltotie 1 1kv p (JTa). Laji käsitelty yölaulajakatsauksessa. Tervapääsky Apus apus Paransi saapumisennätystä päivällä: 3.5. LAP Karhusjärvi 1 kiert W (HSa), seuraavat heti perään 4.5. neljällä paikalla, mm. LAP Vihtola 7p (JRu). Maksimit toukokuun jälkipuoliskolla, RAU Simpele vt väh. 80p/kiert (JoP) ja LAP Haapajärvi 80p (TT). Syyspuoliskon parhaat luvut varsin pieniä, mm PAR Siikalahti 80 kiert (JKo) ja IMA Salo-Issakka 35m/3a (KK). Viimeiset jo IMA Kymälahti 3p (IHj). Käenpiika Jynx torquilla Huhtikuussa havaittiin 17 käenpiikaa, ensimmäinen LAP Jou Tiuruniemi 1p (KrK). Reviirimäärä iso 131. Tiheimmin 3Ä SAV Monola (VP) ja LUU Taavetti (PKr). Ainakin 6 varmistettua pesintää. Vuoden viimeinen LAP Toikansuo 1p (PPu). Harmaapäätikka Picus canus Talvella paljon, 128. Pesimäaikaisia reviirejä tulkittiin noin 64 ja muita pesimäaikaisia tapaamispaikkoja 22. Varmistettuja pesintöjä 7, joista pesälöytöjä 5 ja poikueita 2 (RAU 3, LAP 2, LUU ja PAR 1). Ilmoitetut pesäpuulajit: haapa 3 ja harmaaleppä 1. Syksyllä 89 harmaapäätikkaa, joista lennossa 6 (S 1, W 3, NW 1, E 1). Palokärki Dryocopus martius Talvella havaittiin palokärkiä puolet harmaapäätikkojen määrästä. Reviirejä havaittiin noin 78 ja muita pesimäaikaisia tapaamispaikkoja 61. Pesiä ilmoitettiin 7 (LAP 3, Saa 2, Jou ja RUO 1). Syksyllä havaittiin noin 139 palokärkeä, joista lentäviä 11 (N 1, NNE 2, NE 2, E 1, S 2, SSW 1, SW 1, W 1). Kaikista lentävistä on vaikea tulkita olivatko vaeltavia vai kierteleviä. Käpytikka Dendrocopos major Talvella käpytikka oli hyvin runsaslukuinen hyvän kuusen siemensadon ansiosta. Imatran tammikuisessa taajamalaskennassa havaittiin peräti 293 käpytikkaa, kun 9:n laskennan keskiarvo on 143. Käpytikan runsaus näkyi myös pihabongaustuloksissa, Itä- Suomen keskiarvo oli 0,8 käpytikkaa/ ruokinta kun keskiarvo on ollut noin 0,7. Myös talvilintulaskennoissa käpytikka ylsi koko maan tilastoissa ennätyksiin. Erämaarallissa havaittiin peräti 492 käpytikkaa kuuden joukkueen voimin RUO-RAU -alueella. Pesintöjä oli myös runsaasti, ja ne ajoittuivat hiukan tavallista aikaisemmaksi. Odotettavissa oli kunnon vaellus, mutta iso osa heinäkuun liikehtivistä tikoista vaikutti olleen Suomesta ja lähialueilta. Idästä tullut tikkavirta meni varsin pohjoisessa (eniten Juuka 762 ja Kontiolahti 693 W [Tiira]). Ehkä suurin osa tikoista tuli tällä kertaa Äänisen pohjoispuolitse eikä Laatokan rantaa pitkin? Länsirannikon pohjoisosissa havaittiin hyvin suuria käpytikkamääriä, eniten 7.8. Vöyrissä 8000 etelään. EK:n ensimmäisiä vaeltajia havaittiin TAI Kyläniemi RUO Junnikkala yht. 15 enimm. NW (PR,RS). Vilkkain liikenne heinä-elokuun vaihteessa, jolloin esim LAP Toikansuo 69 W-NW (MV), LAP Jou Tiuruniemi NW, NW ja NW (IHj) sekä 3.8. LAP Lamposaari 111 W-NW (PR). Vaeltavat käpytikat kuukausittain: heinä- 448, elo- 384, syys- 31 ja lokakuu 2, yhteensä 865. Etelä-Karjalassa vaellus tuntui keskittyvän maakunnan keskiosiin ja tulevan Karjalankannakselta. Parikkalassa lintuja muutti myös pohjoiseen, mutta havaintomäärät olivat pienempiä. Valkoselkätikka Dendrocopos leucotos Talvella havaittiin noin 91 eri valkoselkätikkaa eli varsin paljon. Reviirimäärä oli edellisvuotisilla tasoilla, yhteensä 57 plus 20 pesimäaikaista tapaamispaikkaa. Varmistettuja pesintöjä 35: PAR 8, LAP 7, RAU ja RUO 4, Jou ja Saa 3, TAI 2, LEM, LUU, SAV ja Uuk 1. Huomionarvoista on Imatran jääminen ilman varmaa pesintää. Tiheimmin jälleen PAR Siikalahdella, josta löytyi 3 pesää. Syksyllä havaittiin yhteensä 41 valkoselkätikkaa. Pikkutikka Dendrocopos minor Talvella tavattiin 40 pikkutikkaa. Pesimäaikaisia reviirejä yhteensä muuta tapaamispaikkaa. 6 varmistet- 32 Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk., 2013

33 tua pesintää, pesäpuulaji oli ilmoitettu kolmesti (haapa 2, leppä 1). Syksyn 29 pikkutikasta vaelluslennossa havaittiin vain 2. Pohjantikka Picoides tridactylus Talvella tavattiin 23 pohjantikkaa. Pesimäaikaisia vain 5 reviiriä ja 9 muuta tapaamispaikkaa. 3 varmistettua pesintää: LUU 2, LAP 1, ilmoitettu 2 pesää kuusessa. Syksyllä 23 pohjantikkaa, joista 9 vaeltavaa (W 3, WSW 3, SW 1 ja SSE 1). Kangaskiuru Lullula arborea Ensimmäinen havainto LUU Suo- Anttila 1 p, än (JTa). Etelä-Karjalan alueelta tulkittavissa 35 reviiriä, jotka jakautuvat LAP 6, LUU 17, RAU 3, RUO 1, SAV 2, TAI 6. Viimeinen havainto LAP Purala 3 p (JTa). Kiuru Alauda arvensis Ensimmäinen LAP Jou Konnunsuo 1 p (JkK, JhK). Suurin kerääntymä keväällä LAP Jou Konnunsuo 100 p (ES, TM). Suurin kerääntymä syksyllä LUU Lepistö 85 p (PKr). Viimeinen havainto PAR Saa Akanvaara 1 p, än (JTa, MV). Törmäpääsky Riparia riparia Ensimmäiset 3.5. LUU Heimala 1 p (JTa), RAU Simpele, Kokkolanjoki 1 p (JKo) ja LAP Hiivaniemi 1 p (TT, M. Tuomi, K. Kaunisto, T. Kaijanen). Suurin kerääntymä PAR Siikalahti 70 p (JKo). Tiira-aineiston perusteella tulkittavissa vain kolme pesimäkoloniaa, jotka jakautuvat: LAP 1, LUU 1, PAR 1. Viimeiset havainnot LAP Haapajärvi 4 p (ES) ja LAP Purala 10 p (JTa). Haarapääsky Hirundo rustica Ensimmäiset havainnot PAR Siikalahti 1 S (AMy, EVe, JaA, Egbert Beuker, Boy Possen) ja SAV vesitorni 1 m, E (SHj). Tornien taistossa 4.5. havaittiin hieman muuttoa, yhteensä 121 m. Suurin kerääntymä keväällä PAR Siikalahti 400 p (JKo) ja syksyllä LAP Jou, Suokumaanjärvi 350 p, kiert (KrK). Viimeinen havainto LAP Haapajärvi 1 p (ES, TM). Räystäspääsky Delichon urbicum Ensimmäiset PAR Uuk, Kumpu 1 m, NE (JKo) ja LAP Haapajärvi 1 p (JR). Yleistyi toukokuun alussa. Tornien taistossa 4.5. havaittiin yhteensä 20 muuttavaa yksilöä. Suurin kerääntymä 8.8. TAI Nukkumalahti 40 p (JPu, A. Pulli). Viimeinen havainto RAU Simpele 15 p (JoP). Tämä valkoselkätikkakoiras Dendrocopos leucotos tutkaili koivunrunkoa Lappeenrannassa Kauko Kauppinen. Metsäkirvinen Anthus trivialis Saapui LAP Jou Konnunsuo 3 m (ES), PAR Siikalahti 1 N (EVe) ja TAI Kirjamoinsalmi 1 m (JTa). Suurin muuttosumma keväällä 4.5. RAU Simpele, vesitorni 45 m (PH, AKo, JKo, JKu, LPe, JoP) ja syksyllä TAI Kyläniemi 427 m (PR). Suurin kerääntymä RUO Junnikkala 100 p (PR). Viimeinen havainto LAP Haapajärvi 1 m (ES). Niittykirvinen Anthus pratensis Aikaisimmat PAR Saa Akonpohja 2 p (T. ja K. Karlsson). Suurin kerääntymä keväällä 4.5. LAP Jou Ravattila 120 p (KrK) sekä syksyllä LAP Jou Konnunsuo 220 p, nous, lask (TT) ja TAI Halila 220 p (MaL). Suurin muuttosumma TAI Kyläniemi 178 m, W (PR, SC). Viimeinen havainto LAP Toikansuo 1 p (MV). Lapinkirvinen Anthus cervinus SAV Lavikanlahti 1 p (MaL, VP) ja LAP Jou Kotasaari 1 kiert / 1 än (ES, AS ja JaA, SC) ensimmäiset. Keväältä em. lisäksi vain yksi havainto PAR Saa Tarassiinlahti 1 m, NNW (AKo, JKo, OKo). Syksyllä suurin kerääntymä LAP Jou Konnunsuo 22 p (TT, ASa). Viimeinen havainto LAP Jou Konnunsuo 1 p, nous (SC). Keltavästäräkki Motacilla flava Varhaisin LUU Lepistö 1 p (PKr). Yleistyi toukokuun alkupuolella. Tornien taistossa havaittiin 4.5. yhteensä 160 muuttavaa yksilöä. Suurin kerääntymä keväällä SAV Lavikanlahti 170 p (MaL, MkL). Vain 2 reviiriä LAP Jou Konnunsuon alueella sekä kesäkuun alun havainnot LAP Vainikkalasta ja PAR Saa Pohjanrannasta. Laji menetettäneen pesimälinnustostamme hyvin pian. Syksyllä LAP Jou Kivisaari 250 p (PR), LAP Jou Konnunsuo 250 p (EL) ja LAP Jou Kivisaari 250 p ( KrK). Viimeinen havainto LAP Jou Konnunsuo 1 än, kiert (KrK). Västäräkki Motacilla alba Ensimmäiset PAR, RAU, IMA ja LAP yhteensä 8 yksilöstä. Suurin keräänty- Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk.,

34 mä keväällä p (MkL, HLa) ja syksyllä LAP Ylä Väkevänjärvi 150 p (PR). Viimeinen havainto LAP Korkkitehtaanranta 1 p (J. Savolainen). Tilhi Bombycilla garrulus Vuonna 2013 tilhien esiintyminen Etelä-Karjalassa ei ollut erityisen runsasta. Alkuvuodesta havaittiin korkeintaan muutamien kymmenien lintujen parvia. Kevään viimeinen havainto LAP Jou Myllymäki 2 p, kiert (VPL). Syksyllä ensimmäinen havainto LAP Toikansuo 1 m, SW (SC). Suurin muuttosumma TAI Kyläniemi 222 m, WSW (PR). Syksyn suurimmat kerääntymät LAP Keskusta 150 p (JPu) ja LAP Lapvesi 200 p (2a) (PR). Koskikara Cinclus cinclus Keväällä viimeinen havainto 9.4. RAU Simpele, Ritakoski 1 p (JoP). Ei pesintään viittaavia havaintoja. Syksyllä ensimmäiset havainnot RAU Helisevä 2 p ja RAU Niskapietilä 1 p (ES, TM). Tiira-aineistosta tulkittavissa olevat yksilömäärät kunnittain: IMA 10, LAP 15, LUU 6, PAR 1, RAU 12, RUO 1, SAV 1; yht. 47 yksilöä. Peukaloinen Troglodytes troglodytes Ensimmäinen LUU Ellola 1 p (MR). Viimeinen havainto LUU Uro, Rantsilanmäki 1 ä (PKr). Rautiainen Prunella modularis Ensimmäinen TAI Rehula 1p (JRu). Rautiaiset saapuivat varsin vaivihkaa, eniten LAP Kolari Kissanhännänmäki 19m (MR, RKe). Reviirejä ilmoitetaan vähän, mainittakoon LAP Mattila-Kaislanen 5Ä (TT). Syysmuutto alkaa elokuussa, nyt ensimmäiset SAV Lavikanlahti 2m (MaL). Päämuutto syyskuussa, eniten TAI Kyläniemi Taipale 77m W (SC,PR) ja RUO Mietinsaari Huopalahdenniityt 204m S (PMi, TPe). Viimeinen SAV Kk 1p (MkL). Muutosta saatiin melko edustava käsitys rengastuspaikoilta. LAP Jou Suokumaanjärveltä ilmoitettiin 3 rengastusaamua: , ja rengastusta (KrK, MR, TT). RAU Simpele Konkamäellä verkotettiin yhteensä 22 päivänä 72 tuntia, tuloksena 336 rengastusta ja vain 5 omaa kontrollia (JKo, MLö). Vaihtuvuus oli jälleen suurta. Parhaimmat päivät 4. ja sekä rengastusta. Suurin osa mäen linnuista on aina renkaattomia, esim arvioitiin paikalla olleen aamun päätteeksi 80p, joista joka kymmenes renkaallisia (20 rengastusta). Mäeltä lähti muutolle 18 NNE ja 19 SSW. Aamun saldo siis rautiaista. Simpeleen rengastuksista on saatu löydöt Virosta, Latviasta ja Mikkelistä. Punarinta Erithacus rubecula Joulukuun neljä ainoat talviset: LAP Sammonlahti 1p (P. Kansonen), IMA Tainionkoski 1p (S. Kontunen), PA Särkisalmi 1p än (JKo) ja LAP Mattila 1p (MV). Saapui LAP Haapajärvi 1Ä (KrK) ja LAP Vainikkala 1p Ä (SL) ja yleistyi heti. Ke- Sirittäjät Phylloscopus sibilatrix yleistyivät toukokuun alussa. Totti Toiskallio. vään suurin keskittymä PAR Koitsanlahti veneranta 10p (JoP). Syksyn maksimi RAU Simpele Konkamäki 25p joista 7 reng (JKo, MLö). Jakson viimeinen ja ainoa marraskuinen TAI Levänen Olkkola 1ä (MaL). Satakieli Luscinia luscinia Käsitelty tarkemmin yölaulajakatsauksessa. Saapui jo LAP Vainikkala 1Ä (SL), ollen toiseksi aikaisin havainto maakunnasta. Seuraava 4.5. samalla paikalla (SL) ja 5.5. LAP Toikansuo 1Ä (PSa). Viimeiset ja ainoat syyskuiset 4.9. LAP Vainikkala 1 (SL) ja 6.9. SAV Pappilanranta 1p än (MkL). Sinirinta Luscinia svecica 4.5. kolmella paikalla, kussakin yksi. Keväältä yhteensä 13 havaintoa ja 14 yksilöä, viimeisen ollessa PAR Saa Pohjanranta 1Ä (JKo). Ensimmäinen syksyinen LAP Jou Suokumaanjärvi 1k 1kv reng (KrK). Syksyltä yhteensä yksilöä, eniten 6.9. LAP Haapajärvi lt 3p (KrK) ja 8.9. SAV Lavikanlahti Pohjasuo 6p (MaL), viimeinen LAP Pikisaari 1k p (TT). Leppälintu Phoenicurus phoenicurus LAP Pallo 1Ä (P. Majuri) ja LUU Jurvalanharju 1k p (KRi) nopeimmat saapujat, muuton ajalta ei mainittavia summia. Reviirikeskittymiä LUU Taavetti 16Ä (PKr) ja LAP Linnoitus 5Ä (MPa). Suurin osa katosi syyskuun alkupuolella, viimeiset SAV Lavikanlahti 1p (SHj) ja LAP Jou keskusta 1k 1kv p (HH). Pensastasku Saxicola rubetra Varhaisin SAV Lavikanlahti 1p (VP) ja seuraavat PAR Saa Tarassiinlahti 1k p (EVe) ja PAR Alava 1k p(jko). Keväältä ei kertymiä, kesällä reviirejä selvästi eniten PAR Saa Akanvaara Tetrisuo 16 rev (JKo). Maksimit elokuussa poikueiden lähdettyä maastoon: SAV Lavikanlahti satama 48p (MaL), IMA Virasojan pellot 50p (JLi) ja LAP Jou Konnunsuo peltotie 60p (PR). Viimeiset noin kuukautta myöhemmin, LAP Hanhijärvi Rantala 2p (TT) ja LAP Toikansuo 1p (MV ym.). Kivitasku Oenanthe oenanthe Saapui rytinällä 17.4., jolloin jo yht. 14 yksilöä kahdeksalla paikalla. Suurin kertasumma muutamaa päivää myöhemmin, LAP Vainikkala 14p pienellä pellolla (SL). Syksyltä parhaina kertyminä LAP Jou Konnunsuo 34 Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk., 2013

35 pellot 12p (ES) ja p (PR). Lokakuulta vielä väh. 4 yksilöä, viimeiset LAP Jou Penttilä 1p (HH, M. Kouki) ja PAR Siikalahti 1p (JRs, A. Borgström). Mustarastas Turdus merula Talvella eniten LAP Jou keskustaajama 8p (PR). Muuttajia alkoi palata maaliskuun lopulla. Eniten keväisiä kirjattiin yhteishavainnoinnissa RAU Simpele vt 34m (JKo, JoP, P. Hotta) ja LAP Kolari Kissanhännänmäki 11m (RKe, MR). Syysmuutto kiivainta lokakuun alkupuoliskolla, mm TAI Kyläniemi Taipale 23m WSW (PR), ja m WSW (PR). Räkättirastas Turdus pilaris Läpi talven pääasiassa yksittäisiä tai pieni parvia. Ensisaapujia maaliskuun loppupuolella ja muutto huipussaan huhtikuun lopulla, PAR Sikalahti 776m (HA, JaA, HP ym.) ja LAP Kolari 340m (RKe, MR). Syksyllä eniten 2.9. LAP Mentula 800p (PR), LUU Lepistö Hevosniemenmäki väh.1000p (PKr), TAI Kyläniemi Taipale 955m WSW sis. ITur ja m W sis. ITur (PR). Punakylkirastas Turdus iliacus Talvikuukausilta yksi: PAR Kangaskylä 1p (MLö). Aikaisimmat saapujat LAP Ylä Ryönänlahti 1ä (JPi) ja LAP Lamposaari 1p (KK), seuraavana päivänä määrä jo kymmenissä. Kevään maksimi PAR Simpele Kankaanpellot 35p (JoP). Muutto voimakkainta syyskuun puolivälistä lokakuulle: LAP Jou Myllymäki 417m SW sis. PTur (SC, AS), TAI Kyläniemi Taipale 93WSW 200ENE, WSW sis. PTur ja WSW 57ENE sis. PTur (PR). Marraskuulta neljä havaintoa kuudesta linnusta, joista viimeinen LAP Vainikkala 1nous (SL). Laulurastas Turdus philomelos Aikaisin IMA Kymälahti 1p (IHj) ja eniten keväällä LAP Kolari Kissanhännänmäki 30m (RKe, MR). Syysmaksimi perinteisen vaatimaton, TAI Kyläniemi Taipale 24m W (SC, PR). Marraskuun alussa ja kaksi sekä viimeinen LAP Pappilanniemi 1p (JKi, ASa). Kulorastas Turdus viscivorus Joulukuun alussa LAP Kapakka 1p (JTa). Ensimmäinen LAP Hautasaari 1p (PR) ja seuraava 7.4. TAI Taulukko 4. Pikkusieppoyksilöiden Ficedula parva määrät Etelä-Karjalassa kunnittain ja kuukausittain vuonna Kunta kuukausi touko kesä heinä elo syys loka IMA 3Ä 1Ä (sama kuin V) LAP 5Ä 7Ä (1 sama kuin V) 1Ä LEM 1Ä 2p LUU 8Ä 7Ä (1 sama kuin V) PAR 7Ä RAU 3Ä RUO 5Ä 2Ä 1var SAV 4Ä 7Ä TAI 6Ä 3Ä (2 samaa kuin V) 1var Kurhila 1p (MaL), yleistyi alkaen RAU Simpele vt 22m (JKo, JoP, P. Hotta) ja LAP Kolari Kissanhännänmäki 28m (RKe, MR) sekä 4.5. RAU Simpele vt 20m (AKo, JKo, LPe ym.) olivat parhaat kevätmuutot. Syyskuulta hyvä muutto, TAI Kyläniemi Taipale 94m W (SC, PR), muina huippuina SAV Ollikkala 60 kiert (VP), TAI Kyläniemi Taipale 32WSW (PR) ja LAP Jou Konnunsuo 26p (PR). Viimeinen kuudesta marraskuisesta RUO Vehviälä 1p (SS). Kultarinta Hippolais icterina LAP Ylä Hujakkala 1Ä (R. Vättö) ja LAP Parkkarila 1Ä (EL) aikaisimmat. Yhteensä tehtiin yli 80 havaintoa, keskittyminä SAV kk 3Ä (MkL) ja LAP Ihalainen 3Än (TT) sekä PAR Saa Akonpohja 3Ä (JKo) ja IMA Niskalampi 3Ä (JLi). Elokuussa kaksi, TAI Saikkola Kolinlahti 1än (MaL) ja SAV kk 1 1kv p (MkL). Pajulintu Phylloscopus trochilus Huhtikuulle ehti 13 yksilöä, ensimmäinen melko aikainen LUU Suo-Anttila Töyrylä 1 Än (KS, M-L Sinkkonen). Kevään suurin summa 6.5. PAR Saa Akonpohja 30p (JKo). Syyspuolen parhaat luvut (15 yks.) elokuun puolivälin jälkeen, viimeinen jo syyskuulla SAV Lavikanlahti 1ä (MaL, MkL). Tiltaltti Phylloscopus collybita Aikaisimmat LAP Pappilanniemi 1p (R. Kinnunen, TM, ES) ja LAP Haapajärvi 1Ä (KrK) olivat molemmat ns. hily- tai hihku-äänisiä. Muutoin palattiin vuoden 2012 hilytiltaltti-invaasion jälkeen normaaliin esiintymiseen: suurin osa linnuista äänteli normaalia hyit-kutsuääntä. Ei merkittäviä kevät- tai reviirikeskittymiä, syyskuussa neljä 7 linnun kertasummaa. Viimeiset jo LAP Skinnarila 2 ja Pikisaari 1 än p (TT). Sirittäjä Phylloscopus sibilatrix Nopeimmat saapujat LAP Pappilanniemi 2Ä (EL, KW ym.), yleistyen toukokuun alussa. Suurimmat reviirikeskittymät lukumääräjärjestyksessä 9.6. RUO Suuri Paljärvi 14Ä (JJu, LiL), RUO Haukkavuoren W-puoli 7Ä (JKo) ja LUU Hevossaari 7Ä (PKr). Elokuulta neljä havaintoa, viimeinen 10 päivää edellisen jälkeen SAV kk Pappilanranta 1p (MkL). Idänuunilintu Phylloscopus trochiloides Iduli saapui neljälle paikalle LAP neljän yksilön voimin. Yksilömäärät kunnittain: IMA 5Ä 1än, LAP 17Ä, LEM 1Ä, LUU 2Ä, PAR 8Ä, RAU 1Ä 1än, RUO 14Ä, SAV 8Ä, TAI 4Ä 1p. Etenkin LAP havainnot koskenevat suurelta osin muuttajia, eniten reviirilaulajia 2.6. RUO Syvämäki 4Ä (JJu, LiL). Ei poikuehavaintoja. Viimeiset ilmoitettiin RUO Poitsilanmaa 1Ä syyslaulua (LiL) ja LAP Jou Haukilahti 1 än lauloi muutaman säkeen (M. Hämäläinen). Mustapääkerttu Sylvia atricapilla Saapui 1.5. LAP Haapajärvi 1k p (M. Oksanen), seuraavat 4.5. Parhailla keksittymillä kolmen koiraan laulukuoroja. Syksyllä tankkaajia LAP Toikansuon kasalla viitenä päivänä 5p (monet). Viimeiset LUU Jurvalanharju 1k p (KR) ja LAP Kaukas 1k p (KJe). Lehtokerttu Sylvia borin Aikaisin 8.5. LAP Haapajärvi 1Ä (MV), seuraavat Eniten reviireitä LUU Taavetti Sorosenlehto väh. 6Ä (PKr). Syysmaksimit 3.8. LAP Jou Suokumaanjärvi 9reng (KrK) ja LAP Toikansuo n.8p (HSa, M. Rytkönen). Viimeiset LAP Toikansuo 2p (SC, MV). Pensaskerttu Sylvia communis Ensimmäinen 5.5. LAP Kaislanen 1p (TT, HSa, M. Tuomi ym.) ja 8.5. LAP Han- Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk.,

36 hikemppi 1Ä (JR). Reviirikeskittymänä 9.6. LUU Hepokangas 20 rev (MR), joka samalla koko vuoden paikkakohtainen maksimisumma. Viimeiset SAV Lavikanlahti 1 1kv p (MkL, MsL) ja selvästi myöhemmin RUO Mietinsaari Mietinkylä 1p (PMi, TPe). Hernekerttu Sylvia curruca 4.5. jo kolmella paikalla, 5.5. viidellä. Keväältä ja kesältä ei mainittavaa. Havaintoja tasaisesti syyskuun puoliväliin, viimeisenä IMA Mansikkala 1p (IHj). Hippiäinen Regulus regulus Kolmen talvikuukauden ajalta ilmoitettiin hyvin vähän havaintoja: 32 havaintoa 85 yksilöstä. Keväältä ja kesältä ei juuri mainittavaa, syksyn muutot eivät yltäneet lähellekään massasyksyn 2012 lukuja. Parhaina 7.9. TAI Kyläniemi Taipale 58WSW (PR) ja WSW sekä Rastinniemi 50p (PR, RS). Harmaasieppo Muscicapa striata 3.5. LAP Jou Tavitie 1p (HH) jäi päivällä saapumisennätyksestä, seuraavat 9.5. neljällä paikalla 6 lintua. Kevätmuutolla LAP Ylä Hyttilä 10m SE vastatuuleen (PR) ja vielä 1.6. LAP Jou Konnunsuo 7m N (SC). Syysmuuttoa ja -kerääntymä loppukesällä RAU Innasennurkka 15p (JKo) ja PAR Uuk Kumpu 13m NW S (JKo) sekä TAI Kyläniemi Taipale 4p 8WSW (PR). Viimeinen SAV vt 1p (MaL). Kirjosieppo Ficedula hypoleuca Nopeimmat LAP Pallo 1k p (P. Majuri) ja LAP Jou Nevala 1k (P. Kangas). Keväältä ei yli 3 linnun summia, eikä myös- kään syksyltä. Viimeiset jo yllättävänkin aikaisin, LAP Vainikkala 1 npuk p (SL) ja LAP Toikansuo 1p (PPu). Pikkusieppo Ficedula parva Aikaisimmat 9.5. LEM Niemikylä 1 npuk p ja LEM Vuolteenkangas 1 npuk p (MaL). Yksilömäärät eroteltu kunnittain ja kuukausittain taulukossa 4. Viimeiset LUU Ala-Kivijärvi 1ä (PKr) ja LAP Jou Haukilahti 1 npuk än (M. Hämäläinen). Pyrstötiainen Aegithalos caudatus Talven esiintyminen tavanomainen, pieniä määriä (max. a16) ilmoitettiin läpi talven. Pariutuneita/reviirejä kevätkaudelta yhteensä 9, lisäksi lentopoikueita ja todennäköisiä sellaisia kesä heinäkuussa 5. Syksyllä pientä vaellusta, suurimmat summat samalta päivältä ja alueelta TAI Kyläniemi Taipale 265m SW/6a ja Rastinniemi 134m WSW/5a (PR). Hömötiainen Parus montanus RUO RAU Erämaarallyssa yhteensä 110 hömppää. Talvimääriä esitelty taulukossa 5. Kuusitiainen Parus ater Vaellushavaintona TAI Kyläniemi Taipale 14WSW/2a (KrK). Talvilintulaskentojen tuloksia taulukossa 5. Töyhtötiainen Parus cristatus Tavalliseen tapaan ei vaellusta, talvilintulaskentojen tuloksia taulkossa 4. Talitiainen Parus major Talvimääriä esitelty taulukossa 5. Ke- Taulukko 5. Talven talvilintulaskentojen tuloksia laskentajaksoittain jaoteltuna. Luvut ovat yksilömääriä 10 reittikilometriä kohden, sulkumerkkien sisään on merkitty Etelä-Karjalan laskentahistorian keskiarvo. LAJI LASKENTAKERTA syys ( ) talvi ( ) kevät ( ) hömötiainen Parus montanus 10,5 (15,8) 9 (11,6) 8 (12,2) töyhtötiainen P. cristatus 1 (3,3) 2 (2,4) 1,7 (2,6) kuusitiainen P. ater 1,5 (0,8) 1,9 (0,6) 1,4 (0,5) sinitiainen P. caeruleus 38,4 (10,4) 48,7 (9,6) 45,6 (13,2) talitiainen P. major 107,6 (60) 77,8 (44,9) 90,9 (48,1) puukiipijä Certhia familiaris 3,2 (1,9) 1,9 (0,8) 1,7 (0,8) Närhi Garrulus glandarius 8,1 (7,5) 5,3 (3) 2,9 (3) harakka Pica pica 15,9 (15,3) 14,3 (12,2) 11,8 (12,8) varpunen Passer domesticus 3,5 (25,7) 1,9 (28,3) 3,6 (25,9) pikkuvarpunen P. montanus 18 (11,2) 19 (8) 17,8 (10,9) viherpeippo Carduelis chloris 21,1 (16,9) 24,4 (12,1) 18,1 (16,7) urpiainen C. flammea 99 (42,3) 52,3 (27,2) 17,6 (17,6) punatulkku Pyrrhula pyrrhula 23 (16,2) 25,2 (15,7) 7,9 (16) keltasirkku Emberiza citrinella 18,7 (31,1) 23,1 (45,4) 37,3 (39,8) vätmuutolla TAI Sarviniemi 206 S/6a (PR). Syksyllä parasta menoa tuttuun tapaan TAI Kyläniemessä, jossa W, WSW/17a, WSW, WSW/21a, W/10a, WSW,SW/55a ja WSW,W/32a (PR, RS ym.). Sinitiainen Parus caeruleus Talvimääriä esitelty taulukossa 5. Syysmeno varsin vaatimatonta, parhaana ja ainoana yli 50 summana TAI Kyläniemi Taipale 71WSW/19a (PR). Puukiipijä Certhia familiaris Talvimääriä esitelty taulukossa 5. Kertamaksimit Erämaarallyssa RUO Rasila Mustakulkkula yht. 16 (JaV, KH) sekä kesäinen LUU Hietamies 12, joka sisältää 8 reviiriä ja yhden maastopoikueen (PKr). Ei mainittavaa vaellusta. Kuhankeittäjä Oriolus oriolus Saapui aikaisin, 9.5. RUO Mietinsaari Arpolahti 1k m SE (PMi, TPe) on kautta aikain toisiksi aikaisin havainto Etelä- Karjalasta. Seuraavakin varsin varhainen PAR Kirjolankangas 1Ä (J. Partanen), alkaen tavattiin lähes päivittäin. Reviirejä kunnittain IMA 1, LAP 11, LEM 0, LUU 1, PAR n.35, RAU 3 4, RUO 7, SAV 4 ja TAI n.16. Viimeiset TAI Saikkola Kolinlahti 1p (JPT) ja 7.9. PAR Tyrjä 1 npuk p kiert (EVe). Pikkulepinkäinen Lanius collurio 8.5. LAP Kaislanen 1n p (JPi) ja LAP Jourulanmäki 1k p (MRk) jälkeen päivittäin. Syksyn massat ennen havaintojen hiipumista LAP Jou Konnunsuo peltotie 14p (PR) ja LUU Lepistö Mähönmäki 10p (PKr). Syyskuulta 9 havaintoa 10 yksilöstä, joista viimeinen myöhäinen: LAP Jou Kivisaari 1 1kv p (ES, TM, KrK ym.). Isolepinkäinen Lanius excubitor Joulu helmikuun yksilöt kunnittain: IMA 6, LAP 23, LEM 0, LUU 3, PAR 7, RAU 3, RUO 0, SAV 2, TAI 1. Uusia tulijoita maaliskuun loppupuolella, viimeiset pohjoiseen menijät katosivat toukokuun alussa. Kesähavaintona LAP Leppälä 1p Ä (T. Kosonen) ja mahdollisesti pesintään viittavana LAP Jou Kivisaari 1ad 2juv p (ES). Elokuun lopulta myös kolme muuta havaintoa, kunnes yleistyi jälleen syyskuun puolivälissä. Lajin näkyvää muuttoa todetaan harvemmin: TAI Kyläniemi Taipale 5m WSW yksittäin (PR). 36 Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk., 2013

37 Syksyn mielenkiintoisimpia ilmiöitä oli närhien Garrulus glandarius voimakas, vain kolmelle päivälle keskittynyt vaellus. Esa Sojamo. Närhi Garrulus glandarius IMA taajamalaskennassa yhteislukumäärä, 44, jäi keskiarvon (67,6) alapuolelle, muutoin talviesiintyminen melko normaalia. Kevätmuuttona LAP Jou Myllymäki 18m/3a (AS, VPL), muutoin muutolta ilmoitettuja niukasti. Syyskuun puolivälissä lajin vaellus niin sanotusti räjähti käsiin: aiemman massasyksyn 2010 puolentoista kuukauden aikana laskettu yhteismäärä peitottiin selvästi kolmessa päivässä, kun pelkästään havaittiin 3867 muuttavaa närheä. Maksimeina LAP Toikansuo 467m S W (TT, MRk, MV), TAI Kyläniemi Taipale 97m W 7m E (SC, PR), LAP Toikansuo 588m SW (MV, MRk, PPu, PSa) ja IMA Lammassaari 54m/5a (IHj), IMA Immalanjärvi Immalanliete 54m/5a (IHj), LAP Lamposaari 537m/49a (PR, RS) sekä LAP Toikansuo 1041m pääosin S-WSW (SC, MV). Tämän jälkeen määrät laskivat nopeasti ja selvästi, eikä muita yli 50 linnun muuttoja ilmoitettu. Kuukkeli Perisoreus infaustus Kuukkelien reviiritilanne oli muutaman edellisvuoden kaltainen. Yhden ennestään tunnetun reviirin todentaminen jäi saavuttamatta pesintäkauden jälkeen, mutta muut kuusi reviiriä todennettu ja useimmissa myös pesintätuloksia. Kuukkelien elinpiiri Savo- Karjalan alueella näyttää vakiintuneen RUO-PAR-Punkaharju-akselilla suhteellisen rajalliselle alueelle. Havainnot talvella ennen pesintäkautta: 7 reviiriä, joissa yhteensä 17 eri linnun havainnot. Havainnot pesintäkauden jälkeen: 6 reviiriä joista viideltä reviiriltä poikasia 1 3/pesintä. Yksilöhavaintoja pesintäkauden jälkeen yhteensä 20 kpl. Harakka Pica pica tehdyn IMA taajamalaskennan yhteissumma lähellä keskiarvoa, yht Talven kertamaksimi 1.2. LAP Jou Pätilä 90p (SC), muualta LAP Jou Kukkuroinmäki jk 38p (KrK). Koko vuodelta ilmoitettiin kaksi muuttohavaintoa: RAU Simpele vt 1m (JKo, JoP, PH) ja LAP Jou Tiuruniemi 10m NW, joista 6 palasi ja 4 jatkoi selän yli (TT). Talvilintulaskentojen harakkalukuja on esitetty taulukossa 5. Pähkinähakki Nucifraga caryocatactes Syksyn 2012 maltillisen vaelluksen jäljiltä talvisia IMA n. 10, LAP 5, PAR 1, RAU 2 ja RUO 1, muista kunnista ei havaintoja. Yksi keväinen RAU Simpele Tiiliruukki 1p (JKo) ja yksi kesäinen LAP Kesämäki lentoasema 1p (TT). Havaintoja yksittäisistä tai muutamista heinäkuun alusta alkaen, suurimpina päiväsummina PAR Kangaskylä 4p (HA, JaA, JKo, HP ym.), LAP Jou Myllymäki 5m (VPL) sekä IMA Rönnemäki väh. 4p (JLi). Syksyllä nähtiin yhteensä noin 70 hakkia, joista suurin osa LAP (n.32). Ainakin osa Parikkalan linnuista saapunee vuosittain paikalle Punkaharjun pesimäkannasta: PAR Kangaskylässä tavattiin sama Punkaharjulla rengastettu lukurenkaalinen lintu (valk. C68) kuin 2012 (JaA). Naakka Corvus monedula Talven ja koko vuoden maksimina ilmoitettiin 5.2. LAP Kukkuroinmäki jk 1600p (SC, AS), joka oli muihin vuoden kertalukuihin nähden yli kaksinkertainen. Mainittavia muuttolukuja ei ilmoitettu keväältä eikä syksyltä. Syyskauden suurin kertymä 6.9. IMA Linnansuon pellot n.450p (JLi). Mustavaris Corvus frugilegus Aikaisin ehti IMA Vuokselle 1 ad p (SC, PPu), seuraavat 9.3. LAP 2 ja IMA 2. Kaksinumeroisiin lukuihin päästiin käsiksi kahdesti, LAP Vainikkala Pekkola 10NW (SL) ja 3.5. LAP Ylä Leino 10 (T. Leino). Maakunnan kevään yhteissumma jälleen noin 100 yksilön tietämissä, viimeisen keväisen ollessa LAP Hanhikemppi 1 +2kv p (TT). Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk.,

38 Mikäli PAR Siikalahden tuntumassa tehdyt havainnot vanhasta linnusta koskevat kaikki samaa yksilöä, tavattiin maakunnassa koko syyskaudella vain kaksi mustavarista. Toinen näistä oli 5.9. LAP Jou Kivisaari turvekentät 1p (PSa). Varis Corvus corone cornix Joulu helmikuun suurimmat luvut 5.2. LAP Kukkuroinmäki jk 750p (SC, AS) ja IMA Vuoksi Imatrankoski 760p (SC, PPu). Maaliskuun 9.3. IMA Vuoksi Imatrankoski 735p (SC, PPu) puolestaan koko kevätkauden kertamaksimi. Paras kevätmuutto PAR Saa Vaaranmäki 52NE (EVe, RMo). Syyslukujen parhaimmistona puolestaan LAP Jou Kukkuroinmäki jk 600p (KrK) ja muutto LAP Jou Konnunsuo lt nn.400m SW (SC). Korppi Corvus corax 5.2. LAP Jou Kukkuroinmäki 440p (SC, AS) vuoden suurin luku, kuukauden päästä p (JaA, SC). Keväisiä muualta mm LAP Jou Leistomäki 105p (SC, VPL, AS) ja PAR Tyrjänmäki 55p (JaA). Syyskauden kertymät kevään ja talven tapaan LAP Kukkuroinmäellä, jossa mm n.90p (KrK), p (SC) ja p (KrK). Kottarainen Sturnus vulgaris Talvisia kahdella paikalla: LAP Jou Kukkuroinmäki jk p (JPi) ja p (SC, AS) sekä PAR Likolampi 5.2. alkaen 1p ruokinnalla (PKa). Ensimmäiset muuttajat säihin nähden melko varhain, LAP Askolan lt 2m (MV). Em. paikkojen ulkopuolelle ensimmäiset saapuivat 4.4. Kevään parhaina lukuina LAP Jou Konnunsuo pellot 200p (ES, TM) ja LAP Rasala 80p (PR). Syysparvet kasvoivat jo kesäkuulla, mutta vanhojen hyvien aikojen suurparvilta vältyttiin jälleen, 8.9. LAP Voisalmi 500p (JTa) ja LAP Rasala 400p (PR) ollessa suurimmat. Viivyttelijöitä jäi LAP Jou Kukkuroinmäki jk:lle, mm p (KrK), viimeinen muualta LAP Hanhijärvi 2p (JR). Varpunen Passer domesticus Talvimääriä esitelty taulukossa 5. IMA talvilintulaskennassa yhteensä 149 lintua, joka jää hieman vuodesta 2006 tehtyjen laskentojen keskiarvon (157) alapuolelle. Vuoden suurin yksittäinen summa tutulta paikalta IMA Koskenparras ja tori 68p (TMe). Yli 20 linnun summa ilmoitettiin pihabongauksen pikkuvarpusvivahteisten lisäksi vain LAP Jou Pätilästä, jossa tammi helmikuun maksimi p (SC). Pikkuvarpunen Passer montanus Talvimääriä esitelty taulukossa 5. Suurin kerääntymä talvella 5.2. LAP Jou Pätilä 200p (SC, AS), IMA taajamalskennoissa yht. 1068, nousten keskiarvon (994) yläpuolelle. Syyskauden suurimmat paikkakohtaiset luvut peltojen tietämiltä TAI Saikkola Kolinlahti 160p (MaL) ja SAV Lavikanlahti yläpelto 150p sekä myöhemmin syksyllä LEM Urola p (HSa). Peippo Fringilla coelebs Yksittäisten lintulautojen turvin talvehtivien lintujen lisäksi LAP Jou Pätilässä mm n.20p, jopa 42p ja seuraavana päivänä 25p (SC) sekä p (SC, AS). Muualta puimattomia rypsipeltoja hyödyntäviä SAV Lavikanlahti 10p rypsipellossa (VP), TAI Ukkola 12k p (MaL). Ensimmäisiä kevättulijoita maaliskuun puolivälissä, mutta määrät pysyivät alhaisina huhtikuulle asti. Kevätmuuton parhaimmistoa yhteishavainnointipäivänä PAR Siikalahti 632m (HA, JaA, HP ym.), LAP Kolari Kissanhännänmäki 252m (MR, RKe) ja RAU Simpele vt 188m (JKo, JoP, PH). Kesämuutoksi voinee luonnehtia RUO Junnikkala 600p, joista osa liikkui E (PR). Syysmuutto kuitenkin parhaassa vauhdissa elokuun lopulta syyskuun loppupuolelle, jolloin mm LAP Jou Konnunsuo pellot väh. 1000p (KrK, MV), 7.9. TAI Kyläniemi Taipale 12300m WSW sis. PL (PR), LAP Jou Parjala 2000p (PR), LAP Ylä Väkevänjärvi Nurmela 1000p (PR), TAI Kyläniemi Tai- Taulukko 6. Peippojen läpivirtaamat TAI Kyläniemessä syksyinä ( ). Huomaa, että havainnoinnin aktiivisuuden vaihtelut vaikuttavat lukuihin merkittävästi. VUOSI YHT HAV.PÄIVÄT YHT peippo Fringilla coelebs järripeippo F. montifringilla peippolaji F. sp Yhteensä pale 33780, sis. PL (SC, PR) sekä WSW 230ENE (PR), jolloin myös RUO Mietinsaari Huopalahdenniitty Fri sp. 3000m SE (PMi, TPe). Kyläniemestä ilmoitettiin edellisiin vuosiin nähden varsin niukasti havaintoja (ks. taulukko 6) TAI Kyläniemi Taipale 34m WSW/14a (PR) oli viimeinen ilmoitettu kaksinumeroinen summa, yksittäisiä jäi talven kynnykselle. Järripeippo Fringilla montifringilla Joulukuulta 5, tammikuulta 15 ja helmikuulta 17, joista 2 edelleen maaliskuulla kuun ainoina havaintoina. Saapui muutolta huhtikuun alkupuolella, 8.4. LAP Pappilanniemi 3p (MV) ja ä (JPu) sekä LUU Heimalan alanko 1ä (PKr), joiden jälkeen runsastui. Liekö syynä ollut myöhäinen kevät ja paineet päästä pesimäseuduille, mutta suurin kevätsumma jäi hyvin pieneksi, RUO Rautiala 10p (TTi), ja koko huhti toukokuulta ilmoitettiin vain vaivaiset 36 havaintoa reilusta 60 linnusta. Keväisten, muuttomatkalla laulavien koiraiden erottelu reviirilaulajista on haasteellista, mutta kesältä ilmoitettiin ainakin yksi reviiri: LUU Hietamies 1k Ä (JTa, MV, PKr). Lisäksi kolme muuta kesäistä, LAP Penttilä 1ä p (JPi), 2.7. TAI Sarviniemi 1NNE (MaL) ja LAP Jou Pullikainen 1p (HH). TAI Kyläniemen kuten muiden paikkojen syysmuuttoilmoitukset jäivät melko vaisuiksi, parhaana m W (SC, PR). Tätä suurempia lukuja ilmoitettiin kahdesti: PAR Lahdensuo 700p (JaA, JKi) ja LAP Jou Konnunsuo 500 kiert (JB). Lokakuun alussa vielä muutamien satojen päiviä, viimeiset jäivät odottelemaan talvikautta. Viherpeippo Carduelis chloris IMA taajamalaskennan yhteissumma 1203 nousi hieman vuoden 2012 pohjalukemista (996), mutta jäi silti selvästi laskentojen keskiarvon (1892) alapuolelle. IMA ulkopuolella kolminumeroisiin summiin päästiin talvella vain kerran, TAI Halila 100p (JTa). Mainittavia kevätmuuttoja ei ilmoitettu. Syksyltä ja SAV Lavikanlahti 130p (MaL, MkL), LAP Jou Konnunsuo 100p (KrK), LAP Haapajärvi nn.150p (M. Oksanen) ja jo talvinen LAP Linnoitus nn.200p (JPu, A. Pulli) olivat loppuvuoden merkittävimmät määrät. Vihervarpunen Carduelis spinus Spinaria tavattiin talvella melko mallikkaasti, ja mm. IMA talvilintulaskennassa 38 Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk., 2013

39 Alkuvuoden urpiaismassojen ohella myös tundraurpiaisia Carduelis hornemanni nähtiin melko runsaasti. Totti Toiskallio tehtiin laskennan historian suurin tulos, 1398 yksilöä. Talven suurimmat yksittäiset parvet nähtiin joulukuussa, LAP Alakylä 22p (TM) ja LAP Jou Ahvenlampi 45p (JJu, LiL). Talven loppua kohden määrät vähenivät, ja LAP Jou Konnunsuo 13p ruokinnalla (KrK) saattavat olla jo paluumuuttajia. Selkeämmin muutto lähti käyntiin maaliskuun loppupuoliskolla, ja melko pieniksi jääneet kevätsummat kuitattiin yhteishavainnointipäivänä 20.4.: LAP Kolari Kissanhännänmäki 75m (RKe, MR) ja RAU Simpele vt (JKo, JoP, PH). Syysmuuton massat kirjattiin jo loppukesällä, TAI Kyläniemi Taipale 178WSW 6ENE (PR, RS), RUO Junnikkala 111NW/10a (PR), SAV Lavikanlahti 150p (MaL) ja TAI Kyläniemi Taipale 101m WSW 80p (PR). Vielä LUU Kannuskoski 100m SW (PKr), mutta lokakuussa enää kourallinen ja marraskuussa vain 9 havaintoa yht. 18 yksilöstä. Tikli Carduelis carduelis Pieniä määriä maisemissa läpi talven, eniten kerralla PAR Likolampi 23p (PKa) ja IMA Imatrankoski 15p (JTa, MV). Reviirilaulajia maaliskuun alusta eteenpäin, ensimmäiset ilmoitettiin muutolta kuun lopussa. Kevätkauden paras noteeraus LAP Toikansuo n.25p (PSa, MV). Alkusyksyllä mm LAP Kotimäenkatu väh. 25p (PSa), 8.8. LAP Pelkola 26p (PR), maksimina 9.8. IMA Saunasuo 55p (JLi). Kohtuullisen myöhäinen pesintä IMA Mansikkala 1ad ruokkimassa 6pm (TTi). Syyskuussa ilmoitettiin 134 yksilöä, mm LAP Askola lt nn.30p (PPu), lokakuussa 43 ja marraskuussa enää 12. Urpiainen Carduelis flammea Talven summat poikkeuksellisen suuria, IMA taajamalaskennassa tehtiin lukumääräennätys, yht. 4082, joka muodostaa lähes kolmasosan vuosina ko. laskennassa tavatuista linnuista. Eläinmuseon koordinoimien talvilintulaskentojen tuloksia on esitelty taulukossa 5. Yksittäisistä laskentojen ulkopuolisista luvuista suurimmat 9.1. LAP Jou Pätilä 240p (SC), RAU Hinkkasennotko 200p (T. Patosuo) ja 4.2. PAR Särkisalmi 200p (JKo). Helmikuun kuluessa määrät vähenivät selvästi lintuen jatkaessa ilmeisesti etelämmäs. Tämän jälkeen maaliskuussa nähtiinkin hyvää muuttoa: PAR Tyrjä 70W/1a (ES, TM) ja LAP Jou Leistomäki huima 896m (SC, AS), PAR Tyrjä 80m NW (JTa, MV) sekä LUU Hevossaari 110m NE/13a (PKr). Huhtikuussa enää 12 yks. ja kevään viimeiset kolme toukokuun alussa. Kesältä kaksi, LUU Taavetti 1p (PKr, M. Karhu) ja LAP Askola lt 1N (JPi). Hiljaisen syksyn ensimmäiset LAP rautatieasema 1 kiert ESE (TT) ja LUU Hevossaari 1 5ä E (PKr). Muuttosummat edelliseen syksyyn nähden vaisuja, suurimpina TAI Kyläniemi Taipale 328m E/16a ja m E/9a (PR). Näiden lisäksi koko syyskaudelta vain kuusi 50:n ylittänyttä summaa. Tundraurpiainen Carduelis hornemanni Urpiaisen vanavedessä myös turbolla kohtuullinen talviesiintyminen, vähintään 70 yksilöä tavattiin joulu helmikuussa, eniten IMA Meltola 5p (JaA, KK). Kevätkuukausilta ei ainuttakaan havaintoa. Syksyn ensimmäiset SAV kk 2p (MkL) ja LUU Nuoppola 1p (JaA). Lokakuulta 16 havaintoa 18 yksilöstä, marraskuulta 17 havaintoa 26 linnusta suhteessa urpiaisten niukkuuteen tundraversioita oli siis liikkeellä melko hyvin. Hemppo Carduelis cannabina Talvisia vain kahdella paikalla: LAP Toikansuolla joulukuun alussa 3 ja asti 1 (JPi, PPu, MV ym.) sekä LAP Jou Pätilä p (SC). Kevään avasivat LAP Jou Korvenkylä 2p (KrK) ja LAP Haapajärvi lt 1m (MV), jotka olivat samalla ainoat maaliskuiset. Määrät pysyivät vähäisinä huhtikuun puoliväliin, LAP Jou Konnunsuo pellot 26p (KrK, ES) oli kevätkauden suurin noteeraus. Syyskertymiä elokuun lopulta alkaen: LAP Jou Konnunsuo lt 40p (KrK), LAP Jou Kukkuroinmäki 75p/1a, p/3a ja p/1a (KrK), jonka jälkeen katosivat. Kauden viimeiset samalta paikalta p (KrK, TT). Punavarpunen Carpodachus erythrinus Aikaisimmat PAR Uuk Suurenjärvenliete 1Än (JKo) ja PAR Särkisalmi 1ä m (JKo, AKo), yleistyi kuun puolivälin jälkeen. Saapuu keväällä reviireille vaivihkaa, joten kevään suurimmat summat voivat sisältää sekä muutolla että reviireillä olevia: LAP Toikansuo 6p 1Ä ja IMA Kymälahti 6p (TMe). Reviirimäärät kunnittain IMA 4, LAP 22, LEM 2 3, LUU 9, PAR 13, RAU 4, RUO 3, SAV 1, TAI 2. Syysmuuttajia elokuun ajalta totutun niukasti, viimeiset ja ainoa syyskuiset 7.9. RAU Simpele Konkamäki 1p (JKo, MLö) ja 8.9. LAP Jou Konnunsuo 1 1kv p (TT). Taviokuurna Pinicola enucleator Valtaisan syysvaelluksen (ks. Toiskallio 2014) jäljiltä maisemissa vielä jonkin verran kuurnia. Joulukuussa yht. 85 yksilöä, eniten LUU Hepokangas 10p (JR) ja LAP Sammonlahti 10 kiert (P. Kansonen). Tammikuulta 12 yksilöä ja helmikuulta 16, viimeisten ollessa IMA Sienimäki 5/1p (JLi). Syksyllä pieni määrä kuurnia läpäisi maakunnan loka marraskuussa: yhteensä 130 lintua havaittin, ensimmäisen ollessa LUU Ala-Kivijärvi 1ä S Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk.,

40 (PKr), suurimmat kertasummat TAI Kyläniemi Taipale 33m SW/2a (PR) ja SAV Olkkola 28m SW (MkL) ja koko kalenterivuoden viimeinen LAP Palosuonkatu 1 npuk p (MRk). Isokäpylintu Loxia pytyopsittacus Joulukuussa ilmoitettiin 6, tammikuussa 1 ja helmikuussa 1 yksilö. Maalis heinäkuussa 22 havaintoa, joista selkeästi suurin summa LAP Hanhijärventie 26p suurin osa 1kv (TT). Elokuulta ei havaintoja, syys-marraskuulta 16 havaintoa 80 yksilöstä, suurimpien määrien ollessa TAI Kyläniemi Taipale 15 kiert ja p WSW (PR). Pikkukäpylintu Loxia curvirostra Läpi vuoden huomattavasti isoa serkkuaan yleisempänä esiintyvällä pikkuloxialla liikettä toukokuusta alkaen, mm LUU Haimilankangas 135 ENE/13a, ENE/20a (PKr). Meno vaikutti voimistuvan keskuussa ja muutamien kymmenien muuttolukuja kirjattiin päivittäin. Selkeä lukumääräpiikki TAI Päihäniemi 2080m SE + 18:n parven ääntä havaintopaikkaa etsiessä (PR) on EKLY:n oloissa ennätyksellinen. Tämän jälkeen meno laantui nopeasti ja lokakuun puoliväliin asti nähtiin vain pieniä määriä. Merkillepantavaa on, että ei ilmoitettu ainoatakaan havaintoa! Punatulkku Pyrrhula pyrrhula IMA talvilaskennassa tehtiin tulkun kohdalla uusi ennätys, kun yht. 590 lintua tavattiin (laskentojen ka. 294). IMA ulkopuolelta talvikauden maksimina TAI Ukkola 65p (MaL). Talvilintulaskentojen tuloksia taulukossa 5. Keväällä ei mainittavaa liikettä, syksyn parhaana ja ainoana yli 100 linnun lukuna TAI Kyläniemi Taipale 314m WSW (PR). Paikan syksyn yhteismäärä 698m. Nokkavarpunen Coccothraustes coccothraustes Joulu helmikuulta noin 14 yks., joista 8 IMA Linnansuo Linnankoski Mehiläismäki-alueella (JLi, SC, PR ym.) ja väh. 3 LAP Tirilässä (S. Smolander, PSa, TT ym.). Määrät nousivat talvehtimispaikoilla kevään kuluessa, ja 8.4. IMA Linnansuo 24p (JLi) sekä LAP Tirilä 6p (PR). Huhtikuun alkupuolelta alkaen havaintoja myös talvipaikkojen ulkopuolelta. Reviirejä tästä pesimäaikaan äärimmäisen piilottelevasta lajista ilmoitettiin IMA 3 ja RUO 1, jotka eivät liene maakunnan ainoat pesijät. Kesäkuulta 6 yksilöä, heinäkuulta ei ainuttakaan. Syysmuuton avasi LAP Jou Suokumaanjärvi 1m (KrK), syyskuussa tavattiin 19 yks. ja lokakuussa 8, marraskuulta ilmoitettiin vain yksi. Lapinsirkku Calcarius lapponicus Saapui PAR Saa Ylä-Ollukka 1p (JKo) ja SAV Lavikanlahti 1k kiert (MkL, MsL, ToL). Ei suuria kerääntymiä, koko keväältä ilmoitettiin 23 havaintoa 140 yksilöstä, eniten TAI Halila 14NW 10p (MaL) ja SAV Lavikanlahti 25 kiert (MkL, HLa). Kevään viimeinen 9.5. LAP Jou Hyvättilä 1kiert (SC). Syksyn nopein TAI Ukkola 1p (MaL) ja muita elokuisia 8. Syyskuussa tavattiin 75 yksilöä maksimina SAV Lavikanlahti 15p (MsL, MkL), lokakuussa noin 9 joista viimeinen LAP Jou Konnunsuo 1 p (SC). Pulmunen Plectrophenax nivalis Kaksi talvista, LAP Jou Konnunsuo lt 1k kiert (JTa) ja LAP Jou Pätilä 1p (JR, JeR ym.). Ensimmäiset kevätkauden linnut niin ikään LAP Jou Pätilässä p (PPu, PSa, SC), seuraavat LAP Jou Leistomäki 5m NNW (SC). Mojovimmat parvet 7.4. LAP Jou Konnunsuo lt 207p (KrK, EL, MK) ja p Suopelto (PR) sekä IMA Virasojan pellot 150p (JLi). Karistivat maakunnan pölyt huhtikuun puolivälin tuntumassa, kevään viimeinen LEM Urolanlahti 1n p (MaL). Syksyn ensimmäinen LAP Jou Konnunsuo, turvetuotantoalue 1 kiert än (KrK), enemmälti kuun puolivälistä alkaen. Syysmuuton maksimi LAP Jou Konnunsuo 101m ESE-SE (SC), viimeinen samalla paikalla kiert SSE (SC, PPu, PSa). Keltasirkku Emberiza citrinella Jättikerääntymä vietti talvea LAP Jou Pätilässä korjaamattoman vehnäpellon antimista nauttien. Määrät vaihtelivat talven mittaan: joulukuun maksimina p (PR), tammikuussa mm p ja jopa 5100p (SC), p (PR), helmikuussa p (SC) ja p (SC, JaA), jonka jälkeen luvut hiljalleen laskivat. Suurimmat muualta LAP Jou Konnunsuo (JR), RAU Purnujärvi 600p (JKo) sekä PAR Pettäinmäki nn.600p (JTa, MV). Talvilintulaskentojen tuloksia taulukossa 5. Syyskuussa 2, lokakuussa pieni kourallinen muuttajia. Kohtuullisia kerääntymiä lähinnä marraskuulla talvea enteillen RAU Purnujärvi 500p ja p (JKo) sekä PAR Kullinsuo 400p (JaA). Peltosirkku Emberiza hortulana Jyrkkää alamäkeä liukuvan lajin aikai- Pulmunen Plectrophenax nivalis on maakunnan läpi muuttavista linnuista varhaisimpia saapujia ja myöhäisimpiä lähtijöitä. Esa Sojamo. 40 Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk., 2013

41 simmat 2.5. LUU Nuppola 1k Än (PKr) ja 5.5. LAP Jou Konnunsuo peltotie 2 3Ä (TT, M. Tuomi, T. Kaijanen, K. Kaunisto). Reviireitä kunnittain LAP 15 joista Jou 14, LUU 2, PAR 4, IMA, LEM, RAU, RUO, SAV ja TAI 0. Etelä-Karjalan vahvin kanta sinnittelee edelleen LAP Jou Konnunsuon pelloilla, jossa 6 reviiriä. Syyspuolen havaintoja vain LAP Jou Konnunsuolta, jossa p (KrK), p (TM) ja viimeisenä än ESE (TT, ASa). Pajusirkku Emberiza schoeniclus Huomattavan aikainen RAU Lahnanen 1npuk p (JoP), seuraavat 8.4. LAP Kasukkala 1p (H. Laajala) ja PAR Siikalahti 1ä (JaA), yleistyen huhtikuun puolivälissä. Muutolla PAR Siikalahti 21m (HA, JaA, HP ym.). Kesällä parhaimmillaan LAP Ylä Väkevänjärvi Iskulahti 11p (MR). Syksyltä kaksi varsin mainiota muuttoa, TAI Kyläniemi Taipale 68m W (SC, PR) ja RUO Mietinsaari Huopalahdenniitty 81m S (PMi, TPe). Viimeiset eivät jääneet viivyttelemään, TAI Kyläniemi Taipale 4m WSW (PR) ja SAV Lavikanlahti 2p (MsL, MkL). Lähteet: Aikaisimmat kevätmuuttajat lajeittain. EKLY:n verkkosivut. aikaisimmat-kevatmuuttajat-lajeittain/. Hario, M. 2014: Katsaus selkälokkikantojen muutoksiin Suomen eri osissa. Linnutvuosikirja 2013, Rutila, J. (toim.) Etelä-Karjalan lintuvuosi Ornis Karelica 2010: Rutila, J., Toiskallio, T. (toim.) Etelä-Karjalan lintuvuosi Ornis Karelica 2011: Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos RKTL, 2013: Metsäkanalinnut riistanhoitoyhdistyksittäin vuonna Saatavilla internetissä metsakanalinnut_vuonna_2013/metsakanalinnut_riistanhoitoyhdistyksittain_vuonna.html. Lainattu Tiira-lintuhavaintopalvelu (EKLY:n havaintoarkisto). Toiskallio, T Kevät- ja syysmuutto Etelä- Karjalassa Ornis Karelica 2012: Toivanen, T Vuoden lintu -kartoituksen tulokset 2012 Mustakurkku-uikusta on tullut saariston lintu. Linnut-vuosikirja 2013: 4 9. Viimeiset viivyttelijät lajeittain. EKLY:n verkkosivut. Taulukko 7. Katsausjakson aikana tehdyt uudet aikaisuus- ja myöhäisyysennätykset. Hakasulkeissa esitetty aiempi ennätyspäivämäärä. Laji aikaisuusennätys myöhäisyysennätys valkoposkihanhi Branta leucopsis LUU Risulahti 1p (JTa ym.) [ ; ] tundrahanhi Anser albifrons LAP Jou Konnunsuon alue 4 (JR) [ ] tukkakoskelo Mergus serrator LAP Ylä Väkevänjärvi 2p (R. Vättö) [ ] sepelkyyhky Columba palumbus LAP Jou, Pätilä (SC ym.) [ ] uuttukyyhky Columba oenas LAP Palosuonkatu 1p (MV) [ ] kuovisirri Calidris ferruginea LAP Jou Kotasaari 1 tp p (SC, PR, AS) [ ] vesipääsky Phalaropus lobatus IMA Immalanjärvi 1p (KKa) [ ] käki Cuculus canorus TAI Kyläniemi Taipale 1 1kv p (PR) [ ] tervapääsky Apus apus LAP Karhusjärvi 1 kiert W (HSa) [4.5. useampia havaintoja] lapinkirvinen Anthus cervinus LAP Jou Konnunsuo 1p, nous (SC) [ ] OIKAISUJA Ornis Karelica 2012:ssa ilmestyneeseen vuoden 2012 muuttokatsaukseen Katsauksessa esiteltiin tundrahanhen kohdalla kolme lukua, jotka olivat vuoden 2012 sijaan vuosilta 2006 ja 2007! Oikeat ovat PAR Saa Vaaranmäki 12152m (EVe) ja LAP Jou Myllymäki 11627m (SC) sekä LAP Jou Soljola 10000p (PR, SC, KrK). Valkoposkihanhen ennätysmyöhäisissä oli päivämäärävirhe: LAP Vainikkala 2p (SL) po Katsauksessa oli jäänyt kokonaan huomioimatta muutamia lajiryhmätasoisia nimikkeitä: Harmaahanhilajin Anser sp. luvut olivat parhaimmillaan 9.5. RAU Simpele vt 1310NE/3a (JoP) ja LAP Jou Myllymäki 1150m/31a (VPL, AS) sekä Simpele 3620NE/18a (JoP) ja Myllymäki 1630m/38a (SC, VPL, AS). Paikallisia ilmoitettiin lajilleen määrittämättöminä eniten LAP Jou Kähärilä 1000p (PR). Syksyllä huimaa Anser-muuttoa mm RAU Simpele tundrahanhen lisäksi 23120m SSW/85a (JoP, PH) ja LAP Jou Myllymäki tundran lisäksi (VPL, AS). Hanhilajin Anser/Branta parhaat muutot keväällä pääosin valkoposkihanhimuuttoa: LAP Jou Myllymäki 57712m/202a, AB yht m (SC, VPL, AS), PAR Uuk Kumpu 38200m/140a (TI) ja LUU Laapas 34300m, AB yht m (PKr), Myllymäellä 49201m/65a, AB yht (SC, VPL, AS), Kummussa 27450m/72a (TI) sekä RAU Simpele vt 17600m/48a, AB yht /82a (JoP). Syksyllä parhaat päivät TAI Kyläniemi 89300m, AB yht (PR, RS), samassa paikassa 47500m (PR, RS) ja LUU Ala-Kivijärvellä 29280m, AB yht m (PKr) sekä LAP Jou Tiuruniemessä nn m suurin osa valkoposkia (KKa, SLä) tundrahanhimuuton yhteydessä RAU Simpele 48600m/75a, AB yht /240a (JoP, PH) ja LUU Lepistö 43000m SW suurin osa tundrahanhia (PKr) sekä LAP Hanhijärvi 25000m (JR). Peippolajin Fringilla sp. luvut olivat etenkin syyskuussa huomattavia. Perinteisessä pikkulintumuuton suppilossa TAI Kyläniemen Taipaleessa muutto soljui parhaimmillaan kymmenien tuhansien päivävauhtia: m SW sis. PL (KrK, KK, PR), m WSW, m WSW (PR, KK), m WSW ja Rastinniemi 600m WSW (PR), m WSW (KK, PR), m WSW, m WSW, m WSW pieni enemmistö vaihtunut järripeipoiksi, m WSW ainakin puolet järrejä, m WSW, sekä lokakuulla m WSW sis. PL ja m WSW (PR). Toimitus pahoittelee virheitä ja puutteita. Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk.,

42 Markku Loippo Taustaa laskennoille ja kesän sää Etelä-Karjalan maakunta on maantieteellisesti otollista seutua yölaulajien esiintymiselle. Suuren Salpausselän itäpuolelle jäävä tasainen suuria viljelysaukeita käsittävä alue on mitä soveliain monelle Luoteis-Venäjän suunnasta saapuvalle avomaalajille. Mäkisemmällä vesistöjen rikkomalla Salpausselkien välisellä seudulla viihtyvät taas monet rehevöityneiden rantojen ja pikkujärvien lajit. Yölaulajat sisältävät lajiryhmänä melko niukan lajikokoelman ja vain vähän rariteettien tuomaa imua. Yölaulajien suurin vetovoima on poikkeavissa yön olosuhteissa. Toki monien lajien runsaussuhteissa näkyvä muutos on mielenkiintoinen: esimerkiksi viitakerttunen on jatkanut runsastumistaan, mutta satakielen kanta on heikentynyt tai paikoin pysynyt ennallaan. Yölaulajamäärien koonti on helpottunut huomattavasti BirdLifen Tiirajärjestelmän myötä. Yleisesti Tiirajärjestelmän olemassaolo on lisännyt havaintodataa, mutta yölaulajien kohdalla havaintomäärä on takavuosiin verrattuna kasvanut jonkin verran. Näyttää kuitenkin olevan niin, että laskentoja tekevien harrastajien määrä on vähentynyt. Toisaalta niiden harrastajien osuus, joiden havainnot ennen jäivät pöytälaatikkoon tai oman muistin sopukoihin on selvästi kasvanut Tiirajärjestelmän myötä. Kevään ja alkukesän sää olivat poikkeavat. Toisaalta koimme jo kolmannen 42 Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk., 2013

43 Viitakerttunen Acrocephalus dumetorum ylsi jälleen uuteen reviirimääräennätykseen. Kauko Kauppinen. lumisen lopputalven peräkkäin ja parin aiemman kevään tapaan lumet sulivat myöhään. Keväällä 2013 sää lämpeni vasta huhtikuun puolivälissä ja mittava lumimassa suli nopeasti vesisateissa. Toukokuun alussa tuulet vaihtelivat, mutta myös etelävirtauksia koettiin. Äitienpäivän tienoilla alkoi korkeapainejakso, jossa virtaukset olivat usein idän, itäkaakon puolella, sää kirkas ja lämpötila oli suhteellisen korkea. Toukokuun lopulla, yölaulajien päämuuttoaikaan, virtaukset suosivat erityisesti kaakkoisia muuttajia. Tämä lienee pääsyy siihen, miksi yölaulajien ja rantakanojen kesästä tuli poikkeuksellisen hyvä. Kesäkuun alkupuolella tyynet ja selkeät yöt suosivat kuuntelua ja periaatteessa samantyyppinen selkeä ja melko lämmin korkeapainesää jatkui koko kesäkuun. Heinäkuun alkupuoli oli hiukan epävakaisempaa, mutta selkeää kylmenemistä ei silloinkaan tapahtunut. Aineisto ja alue Rajoiltaan ja kuntajaoltaan Etelä-Karjalan maakunta on ollut muun Suomen tapaan muutoksen tilassa. Maakunnan ulkoraja muuttui Luoteis-kolkastaan Suomenniemen liityttyä Mikkeliin vuoden 2013 alusta. Tämä liitettynä maakunnan aiempiin kuntaliitoksiin on aiheuttanut sen, että vanhaa kuntajakoon perustuvaa koontitaulukkoa on vaikea laatia. Sellainen tässä katsauksessa kuitenkin on. Tästä edespäin nykyisin kuntanimin ja ilman Suomenniemeä. Katsauksessa on myös päivitetty historiataulukko vuosilta Taulukkoon on liitetty uudet katsauslajit kaulushaikara ja kehrääjä vuodesta 2006 alkaen. Yölaulajat Satakieli Luscinia luscinia Erittäin hyvä esiintyminen. Kesän reviirimäärä 664Ä on hiukan huippuvuoden 2010 määrää 702Ä heikompi. Todettakoon, että esim. vuonna 1990 laskettiin peräti 892 reviiriä! Kevään ensimmäinen koiras tiputteli jo LAP Vainikkalassa (SL). Toukokuun alun korkeapainejaksolla saapui maakuntaan suuri määrä satakieliä ja määrät alkoivat kasvaa 5.5. alkaen ilmoitettiin jo eri puolilta 28Ä, mm. LAP Mustolan 3Ä (AR) oli LAP Vainikkalassa äänessä 0,5h kierroksella jo 13Ä (SL). Viikkoa myöhemmin määrät alkoivat lähennellä jo huippua: LAP Toikansuolla lauloi 16Ä (JPi). Kesän suurimmat yhden kuuntelupisteen satakielikoosteet laskettiin LAP Toikansuo 11Ä (JPi), PAR Kesusmaa 8Ä (AVa, EVe). Kuuden koiraan koosteita laskettiin touko-kesäkuun vaihteessa TAI Halilassa (MaL), LAP Vainikkalassa (SL) ja PAR Akonpohjassa sekä PAR Rantakylässä (AVa, EVe). Huippuvaiheen jälkeen n ilmoitetut määrät alkoivat odotetusti laskea. Kesän viimeiset laulavat koiraat olivat äänessä IMA Linnankoski Ä (IHj) ja TAI Halila 1Ä (MaL). Reviirien painopisteet kunnittain: PAR 174Ä ja LAP 170Ä. LAP Joutsenon Suokumaan SSPpyynnissä rengastettiin kv ja kv yksilöt (KrK). Syyskuun alussa yhytettiin vuoden viimeiset 4.9. LAP Vainikkala 1p (SL) ja 6.9. SAV Kk Pappilanranta 1p (MkL). Viitakerttunen Acrocephalus dumetorum Huippuesiintyminen: reviirimäärä 1268Äon maakunnan historian toiseksi paras. Ennätys 1331Ä on vuodelta Viitakerttusen kanta runsastuu maakunnassa edelleen hyvin voimakkaasti, sillä vielä viisi vuotta sitten vuosittaiset reviirimäärät olivat luokkaa Ä. Kevään ensimmäiset lauloivat jo RAU Koskenkulma 1Ä (PK) ja LAP Jou Kukkuroinmäki 1Ä (KrK). Seuraavina päivinä ilmoituksia tehtiin jo monin paikoin ja jo ilmoitettiin 38 laulavaa viitakerttusta koko EK:n laajuudella. Varhaisia suuria koosteita todettiin LUU Taavetti, taajama 9Ä (PKr), LAP Jou Eiskola 10Ä (HH) ja LAP Jou Korvenkylä 32Ä vt 6 molemmin puolin 1,8km matkalla (KrK). Kesän suurimmat reviirikoosteet 1.6. LAP Jou Kesola 16Ä (SC), 1.6. SAV Hyrkkälä 12Ä (MaL) ja 3.6. IMA Linnansuonniityt 12Ä (IHj). Yhdentoista viitakerttusen kertymiä laskettiin kesäkuun alussa PAR Sopenmäki-Lahdenkylässä (AVa,EVe), IMA Sienimäellä (IHj,JLi), TAI Halilassa ja SAV Niinimäellä (MaL). Viimeiset laulavat viitakerttuset kuultiin PAR Moskuunniemellä (AKo,JKo) ja 4.8. TAI Rehulassa (JPT). LAP Jou Suokumaanjärvellä rengastettiin yht. 7 1kv yksilöä, joista rengastettu oli koko syksyn viimeinen (KrK). Kunnittainen painopiste: LAP 298Ä, PAR 236Ä, SAV 198Ä ja LUU 137Ä. Luhtakerttunen Acrocephalus palustris Ennätyksellinen esiintyminen: 120 reviiriä. Luhtakerttusen pesimäkanta on kasvanut hitaasti ja laji on edelleen Taulukko 1. Yölaulajien ja rantakanojen esiintyminen kunnittain Etelä-Karjalassa kesällä kunta LAJI PAR RAU RUO IMA LAP LUU LEM SAV TAI yht. satakieli Luscinia luscinia Ä viitakerttunen Acrocephalus dumetorum Ä+7r luhtakerttunen A. palustris Ä rytikerttunen A. scirpaeus Ä rastaskerttunen A. arundinaceus Ä +1r pensassirkkalintu Locustella naevia Ä viitasirkkalintu L. fluviatilis Ä luhtahuitti Porzana porzana Ä luhtakana Rallus aquaticus Ä liejukana Gallinula chloropus yks. ruisrääkkä Crex crex Ä kaulushaikara Botaurus stellaris Ä kehrääjä Caprimulgus europaeus Ä Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk.,

44 harvalukuinen eteläisessä Suomessa. Pesimäkanta on huomattavasti tiiviimpi Suomen eteläpuolella ja luhtakerttusen voi sanoa olevan runsaslukuinen laululintu tasamaaseuduilla eteläisessä Virossa ja Luoteis-Venäjällä. Lähilaji viitakerttuseen runsaussuhteiden vaihtuminen on hyvin mielenkiintoinen: EK:ssa Viita- ja luhtakerttusen reviirimäärät ovat suhteessa 10:1, mutta km kaakkoon Novgorodin seudulla esiintymissuhde on 1:6 luhtakerttusen eduksi. Kevään 2013 ensimmäinen lauloi jo PAR Ristimäellä (MLö). Seuraava tavattiin vasta LAP Haapajärvellä (KrK). Havainnot alkoivat runsastua jälkeen ja vilkkain laulujakso osui kesäkuun alkuun. Suurimmat koosteet todettiin 1.6. LAP Toikansuolla 3Ä (TT) ja 3.6. LEM Suonialassa 3Ä (MaL). Samoina aikoina todettiin yhdeksällä paikalla kaksi laulavaa koirasta. Kesän viimeinen laulava koiras todettiin 16.7 RUO Huhtasessa (Seppo Keltanen). Koko kauden viimeinen (1kv) rengastettiin LAP Joutsenon Suokumaalla (KrK). Kunnittain tiheimmät esiintymät: LAP 44Ä, PAR 15Ä ja SAV 15Ä. Rytikerttunen Acrocephalus scirpaceus Erittäin niukka esiintyminen vain 15Ä +2 1kv yks. Vuoteen 1990 ulottuvalla kokonaismäärien tilastoinnilla vain vuosina Ä ja Ä on laskettu vähemmän reviirejä. Rytikerttusen reviirimäärät ovat olleet laskussa jo viimeisen kymmenen vuoden ajan. Syytä taantumiseen on vaikea arvioida. Sopivia pesimäruovikoita on riittämiin ja ilmaston lämpenemisen voisi kuvitella suosivan lajin levittäytymistä Vuonna 2013 tehtiin lähes käsittämättömältä tuntuva viitasirkkalinnun reviiriennätys: 202Ä. pohjoiseen. Taantuman syyt saattavat löytyä myös talvialueilta Itä-ja Etelä- Afrikasta. Eräs merkittävät tekijä datan vähenemiselle voi olla lajin hankalassa havaittavuudessa: ruovikossa liikkumisen vähenemisen myötä rytikerttusen havaitut määrätkin ovat laskeneet. EK:n kaikki rytikerttuset vuonna 2013: PAR Siikalahti, patotie 1Ä (JVa ym.), LAP Karhusjärvi, N-ranta 1Ä (ES), PAR Siikalahti, lintutorni 1Ä (Veijo Vilska ym.), IMA Immalanjärvi, golf-kentän ranta 1Ä (JLi ym.), 2.6. LAP Hanhijärvi, N-pää 1Ä (JR), LAP Haapajärvi eri puolilla yht. 4Ä (KrK ym.), LAP Pappilanniemi, golfkentän ranta 2Ä (Matti Kiuru ym.), TAI Haikola, Karvajalka 1Ä (MaL), LAP Kaislanen, itäranta 1Ä (TT), TAI Rehula, Tienpää 1Ä (JPT), LAP Ylämaa Nurmelan lt, Salajärvi 1Ä (PR, Olli Räty), LAP Vainikkala, Telkjärvi 1kv p (SL), LAP Haapajärvi lt 1kv p (KrK, ES). Kunnittain: LAP 11Ä, PAR 2Ä, IMA 1Ä ja TAI 2Ä Rastaskerttunen Acrocephalus arundinaceus Rastaskerttunen on edelleen harvinainen pesimälintu eteläisessä Suomessa. Tämänkin lajin kohdalla kanta on paljon tiheämpi hieman etelämpänä Baltiassa ja Luoteis-Venäjällä. Lajilla on lievää kolonialismia ja se kelpuuttaa hyvinkin pienet vahvakortiset ruovikot reviirikseen lähekkäin naapurin kanssa. Suomen ja EK:n kanta rakentuu lähinnä yksittäisten koiraiden reviireistä. Vuoden 2013 esiintyminen 5Ä+1yks. on parempi kuin 1990-luvulla, mutta 2000-luvun hieman runsaamman esiintymisen jakson heikoimpia. Etelä-Karjalan kaikki rastaskerttuset 2013: LAP Kaislanen, itäranta, enimmillään 2Ä (JPi, JR ym.), IMA Immalanjärvi golf-kentän ranta 1Ä (KKa, SLä, JLi ym.), PAR Siikalahti eteläosa 1Ä (JaA ym.), LAP Haapajärvi N-ranta 1Ä (KrK, MAl), LAP Joutseno Suokumaa +1kv reng. (KrK). Pensassirkkalintu Locustella naevia Kesän reviirisumma 96Ä on keskiverto, mutta monina 2000-luvun vuosina on ylletty reilusti yli sadan reviirin. Legendaarinen ennätysvuosi 201Ä summattiin vuonna Laji suosii tasankomaiden suuria pensaikkoisia viljelysaukeita. Kevään ensimmäiset laulavat koiraat todettiin 9.5. LAP Kaislasella (TT,MAl) ja LAP Jou Hyvättilässä (SC). Tämän jälkeen tehtiin harvakseen havaintoja eri puolilta, mutta todellinen runsastuminen alkoi vasta Paras laulujakso oli totutusti kesäkuun alkupuolella ja viidellä paikalla todettiin kaksi laulavaa koirasta: LUU Jurvala 2Ä (PKr), 2.6. SAV Säänjärvi 2Ä (MaL), 5.6. LAP Sipari 2Ä (MAl), PAR Tetrisuo 2Ä (JaA) ja RAU Purnujärvi 2Ä (JKo). Sirkkalintujen tapaan joidenkin koiraiden laulukausi venyi tänäkin kesänä: Taulukko 2. Yölaulajien ja rantakanojen vuosittaiset reviirimäärät Etelä-Karjalassa vuosina Kaulushaikaran ja kehrääjän summat on koottu vuodesta 2006 alkaen. laji vuosi satakieli Luscinia luscinia viitakerttunen Acrocephalus dumetorum luhtakerttunen A. palustris rytikerttunen A. scirpaeus rastaskerttunen A. arundinaceus pensassirkkalintu Locustella naevia viitasirkkalintu L. fluviatilis luhtakana Rallus aquaticus luhtahuitti Porzana porzana liejukana Gallinula chloropus ruisrääkkä Crex crex kaulushaikara Botaurus stellaris kehrääjä Caprimulgus europaeus 44 Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk., 2013

45 Luhtakerttusen Acrocephalus palustris esiintyminen oli ennätyksellistä. Yhteensä tavattiin 120 reviiriä. Kauko Kauppinen. viimeiset 4.8. LAP Toikansuo mäki 1Ä (MV) ja TAI Saikkola, Kolinlahti 1Ä (MaL). Kunnittain eniten: LAP 38Ä, PAR 15Ä, SAV 12Ä. Viitasirkkalintu Locustella fluviatilis Viitasirkkalinnun runsastuminen on yölaulajien ryhmässä suhteellisesti lähes viitakerttusen luokkaa. Viitasirkkalintu ei ole reviirin suhteen kovin vaativa, sille kelpaavat niin korkeampi lehtipensaskasvusto, matalampi vatukko, kuin paikoin kumpuilevan maaston taimikko. Jos pensassirkkalinnun rikkomattomalta tuntuva reviiriennätys on kaukaa vuodelta 1988, tehtiin viitasirkkalinnun reviiriennätys, lähes käsittämätön 202Ä, katsausvuonna Aiempi ennätys 98Ä on kesältä Kevään ensimmäinen koiras helisytteli RUO Mietinsaaressa (PMi,TPe) alkaen laulua kuului jo monin paikoin ja vilkkain laulujakso ajoittui tälläkin lajilla kesäkuun alkuun. Ennätyskesälle ominaista oli sekin, että monilla paikoilla tavattiin pieniä kolmen, jopa neljän koiraan kertymiä: 1.6. TAI Peltoi 4Ä (MaL), SAV Pöntylä 3Ä (MkL,MaL), 1.6. LAP Jou Savela 3Ä (SC), 6.6. LAP Jou Kivisaari 3Ä (SC), SAV Lavikanlahti 3Ä (MaL). Kesän viimeinen laulava koiras LAP Jou Konnunsuo 1Ä (KrK) ja kauden viimeinen PAR Melkoniemi 1p (EVe). Kunnittain: LAP 61Ä, PAR ja SAV 24Ä, RUO 22Ä Rantakanat Luhtahuitti Porzana porzana Kesän luhtahuittisumma 86Ä edustaa hyvin viime vuosien esiintymiskuvaa. Parin vuosikymmenen aikajaksolla vuoden 1995 reviirimäärä 152Ä on suurin. Kannanvaihtelu on hyvin voimakasta, josta esimerkkinä pohjanoteeraus 20Ä vuodelta Kevään 2013 ensimmäinen huittaili PAR Siikalahden S-osassa (HA,MLö) Siikalahdella oli äänessä jo 10k (JaA). Muualta varhaisin 4.5. TAI Levänen 1Ä Salakkalahdessa (JTa). Siikalahden lisäksi maakunnan suurempia koosteita kirjattiin idässä: PAR Saa Akonpohja 6Ä (EVe,AVa), 3.6. PAR Saa Kanavalampi 4Ä (EVe,AVa), LAP Jou Kotasaari 3Ä (KrK), PAR Saa Pieni Rautjär satakieli Luscinia luscinia viitakerttunen Acrocephalus dumetorum luhtakerttunen A. palustris rytikerttunen A. scirpaeus rastaskerttunen A. arundinaceus pensassirkkalintu Locustella naevia viitasirkkalintu L. fluviatilis luhtakana Rallus aquaticus luhtahuitti Porzana porzana liejukana Gallinula chloropus ruisrääkkä Crex crex kaulushaikara Botaurus stellaris kehrääjä Caprimulgus europaeus Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk.,

46 Vuoden ruisrääkkäsumma on maakunnan historian kolmanneksi suurin. vi Ruissaarenluhta 3Ä (EVe,AVa,JKo). Huutelukausi jatkui tuttuun tapaan heinäkuun puolelle, esim PAR Saa Akonpohja 1Ä (JKo), LAP Jou Kotasaari 1Ä (TT) ja LAP Jou Suokumaa 1Ä (KrK). Syksyllä todettiin LAP Haapajärvellä poikkeuksellisen vilkasta luhtahuittien liikehdintää merkkinä onnistuneesta pesinnästä. Enimmillään yks, joista iälleen määritettyjä 1ad ja 1juv (ES). Vuoden viimeinen havainto sekin LAP Haapajärven poikueesta vielä 4 yks. (ES). Kunnittain eniten PAR 39Ä, LAP 18Ä ja TAI 8Ä. Luhtakana Rallus aquaticus Kauden luhtakanasumma 21Ä on vaatimaton, sillä edellisen kerran alempana on käyty 2001 (12Ä). Lähivuosikymmenien suurin reviirimäärä on vuodelta Ä. Kevään ensimmäinen PAR Siikalahdella (HA,JaA). Huhtikuun puolelle vielä LEM Nuorajärvi 1Ä (MaL). Kesän suurin kooste todettiin jo PAR Siikalahdella 5Ä (JaA). Siikalahden ohella muiden paikkojen havainnot olivat yksittäisiä, mutta 6.6. PAR Saa Kanavalammella 2Ä (JaA). Syksyn viimeinen havainto sekin PAR Siikalahdella 1ä (Kristiina Järvenpää). Kunnittain: PAR 15Ä, LAP 3Ä, LEM 2Ä ja IMA 1Ä. Liejukana Gallinula chloropus Meillä harvalukuisen liejukanan vuosittaiset havaintomäärät vaihtelevat 1 9:n välillä. Vuodelta 1990 on tuoreemman historian suurin summa 13 havaintoa. Katsausvuoden viisi havaintoa edustavat keskimääräistä esiintymistä. Muutamat huhtikuiset havainnot ovat maakunnallisesti poikkeuksellisia. Kaikki havainnot: LAP Ylä Väkevänjärvi 1p ojassa (PR), RAU Simpele vedenpuhdistamo 1p (Pasi Terävä), SAV Keskusta 1p Kapak ojassa (Leena Saikkonen), LEM Tevaniemi, Nuorajärvi k Ä (HSa ym.), PAR Siikalahti lt 1kv p (Mikko Niemi, Katriina Paakki). Ruisrääkkä Crex crex Vuoden 2013 ruisrääkän kokonaissumma 1098Ä on maakunnan historiatilaston kolmanneksi suurin. Ennätysjaksolla 2001 koottiin 1186Ä ja suurin summa 1458Ä heti perään vuonna Jos nuoremmat tätä lukevat, on hyvä muistaa, että vielä 1990-luvulla ruisrääkkä oli vähälukuinen ja mm. vuonna 1991 EK:n vuoden kokonaissumma oli 36Ä! Kevään 2013 ensimmäinen jo 9.5. LAP Toikansuolla (PN,RRo) rääkkiä tavattiin jo kolmella paikalla, joista RUO Mietinsaaressa 2Ä (PMi,TPe). Tämän jälkeen uusia rääkkiä kuultiin päivittäin. Kesän suurimmat koosteet alkaen toukokuun kolmannelta viikolta: LAP Jou Konnunsuo 12Ä (KrK), SAV Pöntylä 11Ä (MaL), PAR Karinmäki 11Ä (EVe,AVa), RAU Änkilänsalo 11Ä (JoP). Jatkossa tehtiin mielenkiintoisia lyhyen reitin koonteja: RAU Korpijärvi-Purnujärvi 14Ä (JTa), LAP Hanhijärvi-Kourulanmäki 20Ä 6km matkalla (TT) LAP Jou Pätilä 19Ä (SC,JuK). Samaisen yön aikana kuultiin Joutsenon 102km reitillä 161 ruisrääkkää (SC). Nykyään runsaslukuisen lajin pesimähavainnot ovat edelleen harvinaisia: 2.8. RUO Rautialan Mötönmäellä pakeni 10 rääkänpoikasta niittotraktoria (Maall./TTi). Vilkasta rääkkäkesää seurasi myös vilkas syksy. Syyskuun puolella tehtiin viisi havaintoa, joista viimeinen vielä LAP Toikansuolla 2 lentoon havainnoitsijan jaloista (TT). Parhaat rääkkäpitäjät: LAP 245Ä, PAR 236Ä ja SAV 155Ä. Kaulushaikara Botaurus stellaris Kaulushaikaran kumea puhallus on keskeinen osa alkukesän yömaisemaa ja yölaulajaretkiä. Aiemmin keväällä koiraat huutelevat päivisinkin ja monet reviirit on helppo kirjata jo huhtikuun lopun vilkkaan kilpahuudannan aikana. Kevään ensimmäinen puhalteli SAV Lavikanlahden päätyluhdalla (Rauni ja Kari Inkinen). Seuraavina päivinä huutelua kuului jo eri puolilla maakuntaa ja myöhään alkanut kevään eteneminen toi myös haikarat ruovikoihin PAR Siikalahdella jo 3Ä (JaA). Tiheitä koosteita laji ei muodosta, mutta kantavaa puhallusta voi kaukaa kuulla yhteen pisteeseen 5-6 suunnalta PAR Siikalahdella 6yks. lennossa (Mikko Karkia) TAI Suolahti 3Ä lähekkäin (ES). Viimeinen huutelija oli äänessä LAP Vainikkalan Telkjärvellä (SL). Koko vuoden viimeinen PAR Siikalahti 1 nousi lentoon (Boy Possen). Kesän kokonaissumma 79Ä on melko vaatimaton, edellisen kerran vähemmän reviirejä on laskettu Ä. Viime vuosista paras on ollut 2009, jolloin summattiin peräti146ä. Kunnittain: PAR 18Ä, TAI 14Ä ja LEM 11Ä. Kehrääjä Caprimulgus europaeus Kehrääjien tehokas kartoitus vaatii erikoisretkiä laajoille mäntykankaille, joita ei aina perinteisille yölaulajaraiteille osu. Kehrääjän surina on kuitenkin yllättävän kantava ja laji on helppo kuulla kauempaakin. Kevään ensimmäinen oli äänessä jo 3.5. RUO Lassilassa (Seppo Keltanen). Korkeapaineinen sää suosi muuttajia ja 4.5. TAI Ristihongissa oli jo 4Ä (JTa). Kesän suurimmat kehrääjäkoosteet: SAV Selkäkangas-Petynkangas 3km reitillä 10Ä (JSi), LAP Purala soramontut 5Ä (PSa), 5.6. LUU Pukinkangas 7Ä (PKr) ja laulukauden jatkuessa vielä 6.7. RUO Sikiölä 7Ä (Tom Nordblad). Viimeinen oli äänessä LAP Myrässä (MR). Laulukauden jälkeen todettiin vilkasta liikehdintää ja esim LAP Jou Konnunsuo Kivisaari alueella 9p (JTa). Koko vuoden viimeinen 2.9. LAP Jou Konnunsuon peltotiellä 1kv p (JTa). Kunnittain eniten: LUU 73Ä, LAP 57Ä ja RUO 42Ä. Kirjallisuus ja lähteet: Toiskallio, T. 2012: Kevät- ja syysmuutto Etelä- Karjalassa Ornis Karelica 36: Rajakallio, R. 2011: Etelä-Karjalan Lintuvuosi 2011 Yölaulajat ja -huutajat Alamäki jatkuu. Ornis Karelica 35: 50 Veijalainen, E. 2010: Yölaulajat ja yöhuutelija Etelä-Karjalassa Ornis Karelica 34: Rajakallio, R. 2009: Yölaulajat ja yöhuutajat laulajia suviyössä. Ornis Karelica 33: 27 Ohtonen, M. 2008: Yölaulajat ja yöhuutajat Ornis Karelica 32: 31 Aalto, H. 2007: Yölaulajat ja yöhuutajat Ornis Karelica 31: 26 Aalto, H. 2006: Yölaulajat ja yöhuutajat Ornis Karelica 30: Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk., 2013

47 Lyhytnokkahanhi Anser brachyrhynchus (vas.) on nykyisin vakituinen, mutta harvalukuinen läpimuuttaja Etelä-Karjalassa. Havainnot painottuvat Lappeenrannan ja erityisesti Joutsenon alueelle. Esa Sojamo. Totti Toiskallio Etelä-Karjalan lintuharvinaisuudet on käsitelty Ornis Karelicassa perinteisesti yhdessä harvinaisuuskatsauksessa. Vuodesta 2012 alkaen valtakunnallisen BirdLife Suomen rariteettikomitean (RK) ja Etelä-Karjalan lintutieteellisen yhdistyksen aluerariteettikomitean (ARK) tarkastettaviin kuuluvat havainnot on päätetty käsitellä omassa katsauksessaan. Tässä, niin sanotussa pikkuharvinaisuuskatsauksessa, esitellään siis havainnot niistä lajeista, jotka ovat Etelä-Karjalassa verrattain harvinaisia, mutta jotka eivät kuulu harvinaisuuskomiteoiden tarkastuslistoille. Perusteena laji-, lajiryhmä- ja alalajivalinnoille on pidetty pääsääntöisesti lajin kuulumattomuutta alueemme normaaliin linnustoon ja/tai vähäistä vuosittaista havaintomäärää yhdistyksen toimialueella. Joidenkin lajien kohdalla rajanveto heijastelee lajin kotimaista esiintymiskuvaa maakuntaa laajemmalla alueella: esimerkiksi Etelä-Karjalassa harvinaisena esiintyvät rastaskerttunen ja liejukana käsitellään yölaulajakatsauksessa, kun taas mm. viiriäinen ja pähkinänakkeli esitellään tässä katsauksessa, vaikka niiden vuosittaiset havaintomäärät ovat maakunnassa edellä mainittuja lajeja suurempia. Katsauksessa esitellään myös havainnot harvinaisista risteymistä. Vuoden erityispiirteitä Eri kalenterivuosina harvalukuisia lajeja esiintyy usein eri intensiteetillä, johtuen muun muassa säiden ja muiden vaihtelevien tekijöiden vaikutuksesta. Vuoden 2013 aikana suhteellisen runsaina esiintyivät kyhmyjoutsen, merihanhi, punajalkahaukka, viiriäinen ja lampiviklo sekä harjalintu. Lisäksi lajilleen tarkemmin määrittämättömästä jääkuikkalajista tehtiin selvästi keskiarvoa enemmän havaintoja yhteensä kolme. Mustapystökuirin vahva kevätesiintymisen trendi jatkui edelleen: vuoden yksilömäärä jäi vain muutaman päähän vuoden 2012 ennätyslukemista. Toisilla lajeilla esiintyminen oli puolestaan normaalia heikompaa: katsausvuonna ei havaittu ainuttakaan hrotaalalajin sepelhanhea, pikkuhuittia tai kuningaskalastajaa, ja pikku-uikusta tehtiin vain yksi havainto. Vuosi 2013 ei myöskään muuttanut käsitystä turturikyyhkyn, pohjansirkun ja vielä vuosikatsauksen puolelle jääneen peltosirkun ahdingosta. Vuoden aikana Etelä-Karjalassa tavattiin vain yksi turturikyyhky sekin toki kasvatti havaintomäärää 100:lla prosentilla vuodesta Havainnot Kyhmyjoutsen Cygnus olor Varsin runsas esiintyminen. Kaikki havainnot tyypillisesti keväältä: 5.4. LAP Pappilansalmi 3p (EL ym.), 7.4. LAP Kaukaanselkä ad nous NW (KJe), LAP Kaukaanselkä ad p (PSa, PR Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk.,

48 Kyhmyjoutsen Cygnus olor Imatran Immalanjärvellä Kauko Kauppinen. ym.), LAP Jou Myllymäki ad m W (VPL), LAP Jou Konnunsuon pellot 2kv p (ES, TM, KJe, KrK), LAP Vainikkala 3 NW (SL), LAP Jou Suokumaa, Luhdanniitty +2kv nous SSW (KrK), IMA Immalanjärvi ad p (JLi, IHj, JaV, PSa ym.), PAR Haljakanranta 2 N (PKa), LAP Haapajärvi ad p (MPa ym.), LAP Rantala p (MV, MRk). Vaikka kyhmyjoutsenella on rannikolla vahva jalansija pesimälintuna, pesintöjä todetaan sisämaassa varsin harvoin. Laji on pesinyt vuosina 2001 ja 2002 Parikkalassa (Kuitunen 2004), muttei kuulu Etelä-Karjalan nykyiseen pesimälinnustoon. Lyhytnokkahanhi Anser brachyrhynchus Suur-Konnunsuon alueelta havaintoja , mutta yksilömäärä vaikeasti tulkittavissa. Alueen havainnot paikoittain: Hyvättilä p, p, p; Kivisaari pellot p, p: turvekentät p, p, p, p, p, p; Konnunsuo peltoalue p, p, p joka nähtiin myös turvekentillä; Soljola p, p. Muualta PAR Siikalahti 1p (ES), TAI Saikkola 1p (VH), 1.5. LAP Lensula 1p (JR), 1.5. PAR Uuk Suurenjärvenliete 1p (JPi), 6.5. PAR Saa Akonpohja 1p (JKo), LAP Ylä Salminen 1m N (JPi), LAP Vainikkala 1NNE ja E (SL) sekä ainoa syksyinen LAP Murheistenranta 1m SW (SC). Lyhytnokkahanhi on nykyisin säännöllinen vieras maakunnassa, esiintymisen painottuessa vahvasti entisen Joutsenon kunnan alueelle. Merihanhi Anser anser Hyvä esiintyminen sekä keväällä että syksyllä. Lajille tyypillisesti suurin osa havainnoista tehdään keväällä, syksyisten ollessa perinteisesti selvässä vähemmistössä. Ensimmäinen 4.4. LAP Jou Konnunsuo lt 1m SE (KrK, KK, JRu, MK). Arvioidut yksilömäärät kunnittain: IMA 4, LAP n. 26, LEM 0, LUU 2 3, PAR 10, RAU 0, RUO 0, SAV 8, TAI 0. Näistä kevän jälkeen LAP Jou Kotasaari 2p (PR, ES ym.), PAR Saa Tarassiinlahti 1p (JaA), LAP Jou Konnunsuo pellot 2p, LAP Vainikkala 3N (SL) ja LAP Jou Konnunsuo 2p sekä turvealueella että pelloilla (KrK). Ristisorsa Tadorna tadorna Mahdollisesti kaksi toisensa löytänyttä lintua: LAP Jou Suokumaa Luhdanniitty n p (KrK, SS, Harri Siitonen), LAP Jou Konnunsuo turvetuotantoalue k p (KrK) ja kn p (PSa) luvulla lajia on tavattu vuosittain seuraavasti: yksilöä (2 havaintoa), , (5 havaintoa). Haahka Somateria mollissima Laji on harvinaista herkkua sisämaassa, nyt tehtiin kolme havaintoa viidestä linnusta: 9.5. LAP Toikansuo n SW (TT, MAl, MV, L. Vilkko ym.), PAR Simpelejärvi Kurhonselkä 2 jp k p (JKo, JoP ym.) sekä LAP Jou Tiuruniemi kn p (IHj) havainnot maakunnasta. Vuosina haahkoja on tavattu vuosittain 8 (4 havaintoa), 3 (2 havaintoa) ja 1 yksilöä. Allihaahka Polysticta stelleri 5.5. LAP Jou Suur-Saimaa 2k3n p (ES, TM), LAP Jou Tiuruniemi 4k4n p (IHj) ja IMA Immalanjärvi 6k6n (JPi) sekä 9.5. TAI Suur-Saimaa Petranselkä 2k1n (ES, TM). Vuonna 2012 tavattiin 17, 2011 seitsemän ja yksilöä. Peltopyy Perdix perdix Ei havaintoja luonnonvaraiseksi tulkittavista yksilöistä RUO Kuokkalammella 6 edeltävänä kesänä istutettua (AKe). Viiriäinen Coturnix coturnix Maksimissaan 25 yksilöä kertoo varsin hyvästä viiriäisvuodesta. Lintujen mahdollinen siirtyily hankaloittaa kuitenkin tulkintaa, ja etenkin LAP määrä saattaa olla todellisuudessa pienempi. Kunnittain: IMA: Viraskorpi 1Ä ja Ä, jonka jälkeen 1Ä asti (HL, IHj, JPi, JLi ym.). LEM: Ei havaintoja. LUU: Koskisaari 1 Än (KS) ja Lepistö, Mähönmäki 1Ä (PKr). LAP: noin 13 yksilöä, joista kahta lukuun ottamatta kaikki Jou alueella. Ensimmäinen Hanhijärvi 1Ä (MRk ym.), kaksi kerrallaan Hyvättilä 2Ä (TT, SC, JuK) ja Pätilä 2Ä (SC, JuK) sekä 7.8. Konnunsuo peltotie 2Ä (T. & E. Kosonen, JTa). PAR: 4 5 yksilöä, joista yhtä lukuun ottamatta kaikki Saa alueella. RAU: Ei havaintoja. RUO: Tervahautoinkangas (VPL, JTa). SAV: Heituinlahti 1Ä (VP ym.) ja Lavikanlahti Hujala 1Ä (MaL). TAI: Halila 1Ä (MaL). 48 Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk., 2013

49 Jääkuikkalaji Gavia immer/adamsii Varsin hyvä esiintyminen. Näiden lisäksi yksi määritetty jääkuikka esitelty ARK-katsauksessa PAR Siikalahti jp m E (JPi), PAR Siikalahti 1 jp m NE (ES, TM) ja RUO Mietinsaari Ristiniemi 1m NE (PMi). Pikku-uikku Tachybaptus ruficollis Ainut havainto: RAU Simpele Kokkolanjoki 1 tp p (JoP ym.). Vuonna 2010 maakunnassa tavattiin 6, ja 2012 kolme pikkuuikkua. Kattohaikara Ciconia ciconia Hyvä esiintyminen. Kaikki havainnot kunnittain: IMA: Viraskorpi 2 kiert (PSa), Mellonmäki 3 (HL), Sienimäki 3 kiert S (JLi). LAP: Jou Myllymäki 1WSW 1NW (VPL) joista toinen nähtiin myös Konnunsuolta (KrK) sekä Mustola 1 kiert ESE klo ja Konnunsuo pellot 1 klo saattavat koskea samaa, kuten myös Jou Kivisaari 1p (MRk ym.), Vihtola 1 WSW (TT) ja Lauritsala 1W (A. Walle), Jou Konnunsuo turvetuotantoalue 1p (KrK), Kukkuroinmäki 1p (KrK), Tuohimäki 3p (JB, M. Oksanen, KK ym.) ja mahd. samat Toikansuo 3 SE (TT, MRk), Konnunsuo 1p (KrK), Kaislanen 3 kiert E, eri lintuja kuin Toikansuolla (MV), Jou Kähärilä 2p (PR, AS), 2.5. Jou Kivisaari 1 lask kaukana NE:ssä (PR), 4.5. Jou Konnunsuo lt 4 kiert (JPu, MK, A. Pulli ym.), Jou Myllymäki 2SW (HL), 5.5. Jou Kivisaari 2p kiert (PR, JKi, ASa), 7.5. Jou Myllymäki 2NW 1WSW (VPL, AS), 8.5. Jou Leistomäki 1NE (VPL, AS), 9.5. Tuohimäki 3p nous, 1 SW:ssä (PSa, A. Salakka, SC), Jou Kotasaari 1SW (SS, Harri Siitonen), Jou Kotasaari 1kiert (PR), Jou Kivisaari 4p nous SW (PR, P. Bruun), Jou Myllymäki 2SW (VPL), Jou Konnunsuo lt 1N, Jou Myllymäki 1m (VPL), Ylä Hyttilä 6NW (PR), Ylä Väkevänjärvi 1m NE (A. Aintila ym.), 8.6. Ylä Väkevänjärvi 1 kiert (J. Lehtonen ym.), LAP Jou Konnunsuo pellot 1p (KrK, PR ym.) ja Jou Kukkuroinmäki 1kiert SE (PR). LEM: ei havaintoja: LUU: Heimala 1p (PKr ym.), Suo-Anttila 1p (KS). PAR: Siikalahti 2m N (JaA, RMo, HP ym.), 2.5. Siikalahti 1SE (A. Partanen, A. Virnes), Koitsanlahti 3p (A. Ahtiainen, SS, PKa ym.), 4.5. Siikalahti 4m (HA, JaA, A. Hamari ym.), 9.5. Siikalahti 2S (T. Lehtonen, MLö, JPi ym.) ja samat Koitsanlahti 2p (JPi, E. Elonen, MLö ym.) sekä Tyrjä 2kiert (T. & K. Karlsson). RAU: 2.5. Miettilä 1S (J. Iivonen), 7.5. Simpele vt 1S-W (JoP), Simpele Roukko 2ENE (JoP) sekä Miettilä Torkkeli 2p nous (JKo, K. & M. Häyhä). RUO: Utula Yläkylä 1p (PR, RS). SAV: Lavikanlahti 1SW (VP), Kylliälä 1p (T. Hurskainen, P. Lapatto). TAI: Ei havaintoja. Haarahaukka Milvus migrans Ensimmäinen LAP Vainikkala kiert (SL), jonka jälkeen havaintoja lähes päivittäin. Kunnittain: IMA: Viraskorpi 1NNW (PPu), Immalanjärvi 1p/kiert (IHj). LAP: Havainnot keskittyivät Vainikkalaan Haapajärvelle Keskisaareen ja Joutsenon (Konnunsuon) alueelle, sekä Ylä Väkevänjärvelle. Vainikkalan seudulla ilm. reviiripari, havaintoja lähinnä yksittäisistä linnuista asti (SL, monet), mm kv p/kiert nähtiin menevän kolmeen kertaan Joussuon suuntaan (A. Vänskä). Joutsenossa havaintoja enemmälti Konnunsuo Kukkuroinmäki-alueelta , joista Kukkuroinmäellä vierailleiden yksilöiden on epäilty olevan Vainikkalan suunnan reviirilintuja. Kaikki havainnot eivät kuitenkaan koske näitä, sillä Kukkuroinmäellä todettiin kolme eri +2kv lintua (KrK). Ylä Väkevänjärven tuntumassa SW (JR), Ylä Hujakkala 1kiert (A. Aintila ym.), kiert (O. & P. Lamminen) ja kiert (O. Häärä). Mainittujen lisäksi muilta alueilta ja muutolla LAP 4.5. Jou Myllymäki +2kv m WNW (VPL, AS) ja eri lintu 6.5. m (VPL), Toikansuo 1m NW (TT), Jou Myllymäki 1 SSW (VPL), Jou Suokumaanjärvi 1 lask p (KrK), Jou Myllymäki 1E (VPL), Toikansuo 1 kiert NW (TT, AsA, K. Koivula), Märkälä 1 (PkK), Säämälä 1kiert (JTa), Askola lt 1kiert E (ASa, MV) ja Hanhijärvi Rantala 1 Tämä kolmen kattohaikaran Ciconia ciconia kopla piipahti Lappeenrannan Tuohimäessä huhtikuussa. Esa Sojamo. Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk.,

50 +1kv m WSW (TT). LEM: Vainikkala 1kiert WSW (HSa). LUU: Taavetti 1SSE (PKr, S. Karhu), 2.5. Nurmiainen 1 (E. Niemi), 9.5. Lepistö 1W (PKr) sekä Nurmiainen 1 eri yksilö kuin 2.5. (E. Niemi). PAR: Siikalahdella kiert ENE (EVe, HP ym.), m NNE (JaA, B. Possen), m N (HA, JaA, P. Aalto ym.), m NE (KrK, JoH ym.) ja SW (ES, TM, EVe). Paikallisemman oloisena ainakin Saa Kanavalammen tuntumassa (monet). Muut: Hörhönrinne 1kiert (JTa, MV), Uuk Kumpu 1m N (TI), Pistoniemi 1kiert (JKo) ja Härskiinmutka 1m SSW (JKo). RAU: Simpele hautausmaa 1m WSW (JKo, AKo), 9.7. Vilkko 1p (M. Häyhä). RUO: 7.5. Myllyntausta 1kiert (TPa). SAV: vt 1m SW (SHj) sekä Monola 1SW (VP). TAI: Ei havaintoja. Niittysuohaukka Circus pygargus Vain yhden naaraan (joka esitelty ARKkatsauksessa) lisäksi 6 +2kv koirasta: 5.5. LAP Jou Konnunsuo pellot W (TT, T. Kaijanen, M. Tuomi, K. Kaunisto), LAP Jou Kivisaari NW pinnassa (PR), LAP Jou Konnunsuo pellot 1NE (MAl), 8.6. LAP Ylä Väkevänjärvi p soidinlennossa idässä (O. Häärä), 2.7. LAP Jou Kivisaari kiert lähti S (P. Bruun) ja äärimmäisen myöhäinen ilmoitus RAU Simpele Änkilänsalo 1p (LPe, H. Vierikko). Arosuohaukka Circus macrourus Muut kuin ad-pukuiset koiraat on esitelty ARK-katsauksessa. Vanhoista koiraista 8 havaintoa: PAR Siikalahti NNE (TM, ES, EVe, RMo, PKa) ja LAP Toikansuo kiert (MV), LAP Jou Konnunsuo lt 3kv kiert (PR, SK, MNu, ASa), LAP Kolari Kissanhännänmäki 1kiert/m (RKe, MR), PAR Lahdensuo 1 NW (JaA) ja Joukionsalmi (H. Kauhanen), PAR Syrjänrinne p (EVe), PAR Saa Haukkavaara NNE (T. & K. Karlsson) sekä ainoa syksyinen ad koiras PAR Saa Akanvaara Tetrisuo p (JTa, MV). Sirosuohaukka Circus pygargus/macrourus PAR Siikalahti 1 ad n WNW tn. arosuo (JaA, HA) ja RAU Simpele vt npuk NW tn. arosuo (JoP, JKo, PH), 4.5. PAR Uuk Kumpu npuk N (M. & E. Koivula), 5.5. LAP Jou Myllymäki +2kv n WSW mahd. niittysuo (VPL, AS), LAP Jou Kivisaari W pinnassa (PR, P. Bruun), 5.8. LAP Toikansuo +1kv n m mahd. niittysuo (MV), TAI Kyläniemi satama 1kv kiert E tn. arosuo (PR), LAP Jou Konnunsuo pellot 1kv p tn. arosuo (KrK) ja kv NE (ES), RAU Simpele vt 1kv m W (JoP) sekä SAV vt npuk SE (MaL). Kiljukotkalaji Aquila pomarina/clanga Lajilleen määritetyt pikkukilju- ja kiljukotkat on esitelty ARK-katsauksessa PAR Siikalahti 1S (TM, ES, EVe, PKa, RMo), 2.5. LAP Ylä Väkevänjärvi 1 ad S (E. Hietanen) ja W (HSa, A. & M. Rantanen, JRu, JPT, MPa), LAP Vainikkala 1WSW (SL, PSa), 6.5. LAP Ylä Väkevänjärvi 1kiert (KKa, SLä), RUO Mietinsaari Ristiniemi 1kiert (PMi), LAP Ylä Väkevänjärvi 2kiert SE (H. & M. & S. Miettinen), PAR Siikalahti 1NNW (B. Possen ym.), 8.6. LAP Ylä Väkevänjärvi 1kiert (P. Borg, J. Lehtonen ym.), 6.7. RUO Sikiölä 1W (T. Nordblad), LAP Jou Konnunsuo +1kv WNW (KrK, MV), LAP Vainikkala 1SW (SL). Punajalkahaukka Falco vespertinus Viime vuosien valossa kohtuullinen esiintyminen, joka ei kuitenkaan vedä vertoja elokuun 2005 massaesiintymiselle, jolloin nähtiin noin 57 nuorta lintua (Rantanen 2006). Katsausvuonna havaittiin 10 yksilöä: 9.5. LAP Vainikkala +1kv n kiert N (SL) ja LAP Hanhijärvi Rantala n p (P. Bruun) sekä LAP Jou Kotasaari +2kv n NE klo joka aamulla Soljolassa p (PR, M. Karhu, ES), LAP Konnunsuo ad k kiert (MR), LAP Vainikkala n SE (SL), 8.6. LAP Ylä Väkevänjärvi +kv k p (O. Häärä), PAR Rasvaniemi ad n p (T. & K. Karlsson), LAP Askola lt 1kv p (ASa), LAP Jou Konnunsuo pellot 1kv p (TT, JPi, KS, T. Korjala ym.), LAP Toikansuo 1kv p lähti SE (MV). Keräkurmitsa Charadrius morinellus Heikko vuosi, vain neljä havaintoa: LAP Jou Konnunsuo pellot 5 kiert Karikukko Arenaria interpres vierailee vähälukuisena maakunnassa vuosittain, mutta jää usein vain Saimaalla veneilevien harrastajien herkuksi. Kuvassa osa Suur-Saimaalla havaituista linnuista. Esa Sojamo. 50 Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk., 2013

51 (PR) ja p (SC), PAR Saa Akanvaara Tetrisuo 1kiert (JTa, MV) sekä LAP Jou Konnunsuo pellot 1kv p (SC, ES ym.). Pulmussirri Calidris alba Vuoden 2012 sateisen kesän ja LAP Haapajärven väliaikaisten kahlaajalietteiden (ks. Toiskallio 2013) jälkeen palattiin normaalin niukkaan esiintymiseen. Kaksi havaintoa neljästä linnusta: LAP Jou Kivisaari Vapon allas +1kv vp lähti SW (TM) ja TAI Kyläniemi Rastinniemi 3 1kv lask, nous W (PR, RS). Heinäkurppa Gallinago media Perinteisellä paikalla PAR Kolmikannan Kullinsuolla komea reviirikeskittymä: Ä (JKo) ja jopa 8 yks. (K. Kuntze, P. Boijer, M. Öhman). Ainakin yksi pesintä lienee paikalla onnistunut, sillä 8.8. havaittiin 3 lintua, joista ainakin yksi oli 1kv (JKo). Muita kevään tai kesän havaintoja ei tehty. Syksyllä yht. n. 20 yksilöä, aikajärjestyksessä: SAV Lavikanlahti 1p (MaL), LAP Jou Konnunsuo pellot 1p (JTa), LAP Vainikkala 1p (SL) sekä LAP Haapajärvi 1p (PSa), LAP Hanhijärvi Rantala 1p (TT) ja p (ASa, TT, MV), 2.9. RAU Simpele Kankaanpellot 1p (JoP) sekä PAR Lahdensuo 1kv p (HA, JaA, HP), 3.9. LEM Junnola Sarkasenlahti 2p (HSa), 5.9. IMA Saunasuo 1p (JLi), 6.9. LAP Jou Konnunsuo pellot 2p (TT) ja p (E. Enho, K. Järvenpää, AH, TT, KrK ym.), 9.9. PAR Kullinsuo 1kv p (JaA), PAR Uuk Suurenjärvenliete 1p (JTa), IMA Kymälahti Porkkanankatu 2p (IHj), IMA Saunasuo 1p (J. Raivio, N. Paulaniemi, SC) sekä p (JLi), LAP Jou Konnunsuo pellot 1p (SC). Mustapyrstökuiri Limosa limosa Ensimmäinen PAR Uuk Suurenjärvenliete 1p (EVe), jonka jälkeen tavattiin noin 35 yksilöä: PAR Siikalahti 1lask (JaA), PAR Uuk Suurenjärvenliete 1p (JaA, HP), LUU Sokura Lepistö 2p ja p (PKr, J. & T. Salminen), LAP Jou Suokumaa Luhdanniitty 1p (KrK, S. Kontunen, UP ym.), LAP Jou Kotasaari 1p (PR), LAP Jou Kivisaari pellot 2p (KrK, PR) sekä LAP Hanhijärvi Rantala 1p (MV) ja LAP Jou Suokumaa 1p eri lintu kuin aiempi (KrK), 1.5. PAR Saa Kanavalampi 2nous (JPi) Kuva 1. Heinäkurpan Gallinago media vuosittaiset yksilömäärät esiintymiskausittain. ja PAR Uuk Suurenjärvenliete 1p (AKo, JKo, JPi) ja p (JaA, MSu, P. Aalto, A. Hamari), 4.5. LAP Jou Nevala 2p (KrK) sekä Kivisaari turvekentät 1p (PR, MNu ym.) ja PAR Saa Pohjanranta 2p (TT, K. Kaunisto, AVa, JVa ym.), LAP Jou Hyvättilä 1p (PR) ja 5.5. LAP Jou Konnunsuo pellot 1lask (KrK), 8.5. LAP Jou Kotasaari 1lask p (PR, KrK), 9.5. LAP Toikansuo 2lask nous (L. Vilkko, TT, MAl, MV ym.) sekä PAR Siikalahti 1m (JPi), LEM Tevaniemi Nuorajärvi 1Ä E (MaL), LAP Tuohimäki 1m E (SC) ja LAP Jou Kotasaari 1kiert NW (PR), LAP Jou Kivisaari Vapon allas 1p nous NW (PR), SAV Lavikanlahti 1p (S. Blom), LAP Jou Kotasaari Kivisaari turvekenttä väh. 1 (JPi, KrK), LAP Mustola 1npuk p (P. Parkko), PAR Uuk Suurenjärvenliete 1p (TI) ja Saa Pohjanranta 1N (K. Järvenpää), LAP Jou Kivisaari Vapon allas 1p (KrK) ja lask p (PR) sekä LAP Askolan lt 1kv p (A. Vänskä). Vuoden yksilömäärä, 36, on vain kaksi yksilöä vähemmän kuin ennätysvuonna Seuraavaksi suurimmat vuosikohtaiset määrät on kirjattu 2011 (27 yks.) ja 2006 (n. 28 yksilöä). (Toiskallio 2013, Loippo et al. 2007). Rantakurvi Xenus cinereus Yksi havainto: 5.5. PAR Saa Pohjanranta 1p (JaA, P. Aalto, A. Hamari, JPi). Vuosina havaintoja on tehty vuosittain seuraavasti: 2, 1, 0, 2, 1, 0, 1, 0, 2, 1, 3, 1, 1. Lampiviklo Tringa stagnatilis Hyvä esiintyminen, yhteensä tehtiin 12 havaintoa yksilöstä, riippuen siitä, tulkitaanko LAP Kotasaaren Kivisaaren linnut samoiksi vai eri yksilöiksi PAR Saa Pohjanranta 1p (AVa, M. Teivonen, JVa, P. Valonen), 5.5. PAR Saa Kanavalampi 1 jp p (JPi) ja LAP Jou Kotasaari 1p (TT, T. Kaijanen, M. Tuomi, K. Kaunisto ym.), 7.5. LAP Jou Kivisaari Vapon allas 1kiert (MAl, E. Saarinen), 9.5. LAP Askolan altaat 1p (MV ym.) ja LAP Jou Kotasaari 2p nous NW (PR), PAR Saa Pohjanranta 1p (JKo), PAR Saa Kanavalampi 1 nous N (JR) sekä LAP Jou Kivisaari turvekentät 1kiert (P. Bruun), PAR Uuk Suurenjärvenliete 1p (JKo), PAR Siikalahti 1p (ES, TM, EVe) ja LAP Ylä Väkevänjärvi 1kiert (A. Aintila, J. Viisainen, J. Kanerva). Vuosina lampiviklomäärät ovat olleet vuosittain 7, 3, 3, 4, 3 4, 1, 4, 11, 9, 3, 7, 6 ja 8. Karikukko Arenaria interpres Sisämaaharvinaisuus nähtiin vuoden aikana neljästi, yhteensä yhdeksän yksilön voimin: 9.5. LAP Jou Kivisaari Vapon allas 3p nous N (PR), LAP Suur-Saimaa 4p (TM, ES), LAP Askolan lt 1p (B. Possen) sekä LAP Jou Kivisaari Vapon allas 1kv p (PR). Isolokki Larus hyperboreus Vuodelta 2013 ei havaintoja. Edellisessä katsauksessa julkaisematta jäänyt: LAP Tuohimäki 2kv p nous (ES ym.). Isolokki on nykyisin maakunnassa paremman luokan harvinaisuus (ks. kuva 2). Yksi syy havaintojen vähyyteen voi olla isojen lokkien suosimien avokaatopaikkojen katoamisessa. Pikkukajava Rissa tridactyla Kaksi keväthavaintoa ja kolme loppusyksyltä, kaikki nuorista linnuista: LAP Hanhijärvi 1 2kv m (JR) ja jo melko kesäinen 2.6. LAP Jou Kotasaari 1 2kv p nous N (KrK), IMA Lammassaari 1 1kv kiert (KKa), SAV Kuolimo Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk., syksy kevät- kesä

52 Isoselkä 1 1kv SW (ES, TM) sekä LAP Jou Pulpinselkä 1 1kv p (HH). Lajia tavataan maakunnassa vuosittain muutamien yksilöiden voimin, vuosina yksilömäärät ovat olleet vuosittain 1, 1, 10, 1, 2, 1, 1, 3, 1, 0, 1, 2. Vuoden 2002 luku koskee yhtä parvea. Räyskä Hydropogne caspia Esiintyminen painottui normaaliin tapaan kesään ja alkusyksyyn: LAP Askolan altaat 2p (PPu ym.) sekä mahdollisesti toinen näistä LAP Hanhijärvi 1S (JR, JeR), LAP Murheistenranta 1 ad WSW (PR), LAP Ylä Väkevänjärvi 3ad 3juv p (JR) sekä kv p (ES, VVä) ja LAP Luukkaansalmi 1ad WSW (EL). Vuosina räyskiä on tavattu Etelä-Karjalassa yhteensä 145 yksilöä kaikki huhtikuun lopun ja syyskuun välisenä aikana. Suurin osa yksilöistä on nähty elokuussa (ks. kuva 3). Lapintiira Sterna paradisaea Lapintiira tavattiin katsausvuonna vain kolmesti: 6.5. SAV Kuolimo Pappilanlahti 1m E-NE (MkL), TAI Suur-Saimaa 1p (TM, ES) ja LAP Haapajärvi 1p (KrK, MAl, JR). Keväisten tiirakerääntymien huolellinen tarkastaminen saattaisi paljastaa lisää lapintiiroja. Mustatiira Chlidonias niger LAP Haapajärvi 1 jp p (KrK, MAl, JR, PSa) ja jp p (HSa, TM), Kuva 2. Isolokin Larus hyperboreus vuosittaiset yksilömäärät Etelä-Karjalassa vuosina PAR Saa Tarassiinlahti 1kiert (K. Järvenpää, E. Enho, PPu) sekä syksyinen LAP Haapajärvi 1 1kv p (KrK). Keskiverto mustatiiravuosi: neljä havaintoa yhteensä viidestä yksilöstä. Vuonna 2012 tavattiin 5, ja mustatiiraa. Turkinkyyhky Streptopelia decaocto Ainoa 8.7. PAR Kangaskylä 1p (JKo, O. Kontiokorpi). Lajista tehdään havaintoja vuosittain, mutta yksilömäärät on normaalisti kyetty laskemaan yhden käden sormilla. Turturikyyhky Streptopelia turtur Vain yksi havainto: 2.6. LUU Uro 1p (PKr) luvulla yksilömäärät maakunnassa ovat olleet vuosittain ( ) 8, 4, 7, n.10, 2, 8, 1, 6, 2 3, 9, 4, 0. Vielä 1990-luvun puolivälin tienoilla vuosittaiset yksilömäärät olivat useita kymmeniä (Loippo 1999 ja 2000). Harjalintu Upupa epops Yllättävän runsas esiintyminen, 7 yksilöä PAR Lahdenkylä 1p nous SE (JKo), LAP Sammonlahti 1p 07:45 (PkK) ja mahdollisesti sama LAP Toikansuo 1m 08:17 (MAl), SAV Monola 1p (T. Korjala, HLa, P. Salmen- Nuori keräkurmitsa Charadrius morinellus pysähtyi Konnunsuolla lokakuun alussa. Karri Kuitunen. 52 Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk., 2013

53 haara, KS), LUU Suo-Anttila Hämy 1Än lähti E (KS), IMA Lammassaari 1 (T. Ahonen), IMA Lakasenpelto 1p (R. Hämäläinen) ja LAP Kivirannankatu 1nous (S. Rapi). Tunturikiuru Eremophila alpestris Ei ainuttakaan keväistä, ja syksyltäkin niukat kolme havaintoa yhteensä kuudesta yksilöstä: PAR Saa Akanvaara 2p än (JTa, MV), LAP Jou Konnunsuon pellot 2p (HH, M. Kouki) ja LUU Luotola Haisevakangas 2än SW (PKr). Tunturikiuruvuosi 2013 jää kuudella yksilöllä selvästi edeltävistä vuosista: vuonna 2012 havaittiin 21 yksilöä, ja 2010 noin 55. Mustaleppälintu Phoenicurus ochuros Noin 8 yksilöä tavattiin: LAP Jou Konnunsuo 1 npuk p (KrK), LAP Ylä Väkevä 1 +2kv k p (TT, JRu ym.), LAP Askolan lt 1 npuk p (B. Possen), LAP Mustola 1 ad k p (JPi), SAV Hakamäki 1 npuk p ja vielä LAP Haapajärvi Vatajanranta 1 npuk p (TT). Reviiri todettiin LAP Vainikkalassa, jossa p (SL), joista ainakin toinen paikalla asti (SL ym.), jonka jälkeen havainnoissa vajaan kuukauden tauko alkaen 4.9. asti taas 1 npuk p (JPi, SL ym.). Vuonna 2012 havaittiin 9, ja 2010 ennätykselliset 25 yksilöä. Sepelrastas Turdus torquatus Keskiverto sepelrastasvuosi: Etelä- Karjalassa harvalukuisesta läpimuuttajasta tehtiin neljä keväthavaintoa ja yksi syyshavainto LAP Rasala 1k p (T. Jokela), IMA Immalanhovi 1p (JR), LAP Purala 1k p (KW, L. Weijo ym.), RUO Mietinsaari Mietinkylä 1n p (PMi, TPe) sekä SAV Urheilutie 1 npuk p (MkL). Pähkinänakkeli Sitta europaea Määrät kunnittain: IMA: talvi kevät 9 yks. Eniten Karhukallio 4p (PH). Lisäksi Raution alueella pesää rakentava pari (KKa, SLä). Syksy talvi 4 5 yks. LAP: talvi kevät 9 exx. Ei pesintään viittaavia havaintoja. Syksy talvi noin 20 yks., eniten Jou Tiuruniemi 3 europaea reng värirenkain (KrK, Juha Jantunen). LEM: Kaksi havaintoa: alkaen vuoden 2014 puolelle Kuukanniemi 1p (U. Komsa, V. & V. Värtö, HSa) ja Kk 1 europaea p (T. & E. Tikka). LUU: Ilmeisesti kolme yksilöä: Jurvalanharju p ja E sama? huh+ touko kesä heinä elo syys Kuva 3. Räyskän Hydropogne caspia yksilömäärät Etelä-Karjalassa vuosina (n=145) tapaamiskuukausien mukaan Kuva 4. Tunturikiurun Eremophila alpestris yksilömäärät maakunnassa 2000-luvulla. (KRi) sekä Taavetti p, p ja p (PKr, L. Karhu ym.). PAR: Ei talvisia, keväällä kolme: Särkisalmi 1p (A. Anttonen), Siikalahti Torokanniemi 2 europaea p (JKo) ja Tyrjä 1 europaea N (HA, JaA, TM, ES). Syksyllä 11 yksilöä, joista Kirkonkylällä ruokinnalla p, p ja p (monet). RAU: Kolme syksyistä, joista 2 syyskuussa ja yksi lokakuussa (JoP, JKo). RUO: Pesintä todettin Mietinsaaren Mietinkylässä, jossa europaea-alalajin pariskunta kasvatti kaksi poikasta (TPa). Lintuja havaittiin paikalla tammikuusta joulukuulle. Myös kironkylän Rasilassa havaittiin pariskunta sopivassa pesimäbiotoopissa (JaV, K. Hilditch). Muualta kaksi: Salosaari 1p (S. Avelin) ja Kukonharjun kanava 1p W (MO ym.). SAV: kirkonkylällä syyskuussa 1 (T. Nurkka), loka marraskuussa enimmillään 2 europaea p (MkL), lisäksi Kuolimo Piensäkniemi 1kiert (VP). TAI: Kaksi vaellushavaintoa Kyläniemestä: ENE 2WSW (PR) ja m WSW (PR). Vuorihemppo Carduelis flavirostris Heikko vuosi, vain kaksi havaintoa tehtiin SAV Lavikanlahti 1n p (MkL, MsL, ToL), LAP Toikansuo 1p (MV). Kirjosiipikäpylintu Loxia leucoptera Yhteensä 31 havaintoa 60 yksilöstä kertoo kohtalaisesta kirjoloxiavuodesta. Alkuvuodelta kaksi 9.2. IMA Vallinkoski 1kiert (SC) ja IMA Imatrankoski 1ä kiert (JaA). Syksyn ensimmäinen LUU Taavetti 1 än E (PKr), eniten 5.9. LUU Korpela Suohoikinsuo 9NW (PKr) ja viimeinen sekä ainoa marraskuinen LAP Nuijamaa Pohjola 1p kiert (PR, RS). Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk.,

54 Etelä-Karjalan kautta muuttavat allihaahkat Polysticta stelleri suosivat suuria selkävesiä. Kuvan linnut pysähtyivät Suur-Saimaalla keväällä Esa Sojamo. Pohjansirkku Emberiza rustica Ei kevät- tai kesähavaintoja. Syksyllä 13 havaintoa 16 yksilöstä, joista ensimmäinen jo 9.8. LAP Hanhijärvi 1p (MV). Eniten 9.9. RAU Simpele Konkamäki 2p 1m E (JKo) sekä RUO Mietinsaari Huopalahdenniitty 1SSE 1lask (KrK). Muut yksittäisiä lintuja, viimeinen SAV Monola 1nous m (VP). Pohjan-/pikku-/kultasirkku Emberiza rustica/pusilla/aureola Lajilleen määrittämättömiä, niin sanottuja tik-sirkkuja ilmoitettiin neljä: 8.5. LAP Kaislanen 1m (JPi), LAP Jou Kivisaari 1ä m (JPi), LAP Hanhijärvi Rantala 1p (MV) sekä TAI Kyläniemi Taipale 1m E (SC, PR). Risteymät Hanhiristeymät Hanhiristeymien esiintyminen on normaalisti ajoittunut valkoposkihanhien muuton huippuihin, ja useimmissa risteymissä on myös havaittu valkoposkihanhiemoon viittaavia piirteitä. Mikäli havaintoilmoitukseen on ollut merkittynä epäily emolajeista, on se kirjattu havainnon jälkeen sulkeisiin. Yhteensä hanhiristeymiä ilmoitettiin vuoden ajalta kuusi: LAP Kaislanen 1p (Ans fab x Ans alb) (JaA, I. Jarva), LAP Haapajärvi 1p (Bra leu x Ans?) (SC, PPu, TT), LAP Jou Konnunsuo pellot 1p (Ans fab x Ans alb) (KrK) ja turvetuotantoalue 1p eri kuin edellinen (SC), LAP Jou Kotasaari 1p (Bra hut x Bra leu) (ES, TM) ja PAR Siikalahti 1m (Bra can x Bra leu) (JaA, HA). Tavi x sinisorsa Anas crecca x platyrhynchos LAP Kaukaanselkä Toikansuo 1k p (MV ym.) ja sama LAP Jäkkö p (TT) sekä pukutuntomerkkien perusteella eri lintu LAP Toikansuo Kaukaanselkä 1k p (JPi ym.). Varis x nokivaris Corvus corone cornix x C. c. corone IMA Imatrankoski Linnankoski 1p (JaA, JJ ym.). Risteymä tai poikkeavan värinen varis. Kyseisen kaltaiset risteymät, joiden oletettu toinen osapuoli kuuluu BirdLife Suomen Rariteettikomitean (RK) tarkastettavien taksonien listalle, on toivottavaa ilmoittaa RK:lle, vaikkeivät ne varsinaiselle tarkastettavien listalle kuulukaan. Varpunen x pikkuvarpunen Passer domesticus x P. montanus LAP Kimpinen 1p (RKe, N. Levo), PAR Kangaskylä 1p (HA, JaA). Lähteet: Kontiokorpi, J. (toim.), Aalto, H., Aalto., J., Cairenius, S., Ohtonen, M., Pirhonen, J., Rutila, J., Sojamo, E. 2007: Lintuvuosi Ornis Karelica 2006, Kuitunen, K. 2004: Lintuharvinaisuudet Etelä- Karjalassa vuosina Ornis Karelica , Aalto, J. (toim.) Aalto, H., Cairenius, S., Kauppinen, T., Kiljunen, J., Kontiokorpi, J., Nyström, H., Partanen, E., Pirhonen, J., Punnonen, P., Rutila, J., Sojamo, E. 2008: Lintuvuosi Ornis Karelica 2007, Aalto, J., Kontiokorpi, J. & Partanen, J. (toim.), Aalto, H., Cairenius, S., Eerikäinen, A., Kauppinen, T., Kiljunen, J., Ohtonen, M., Pirhonen, J., Punnonen, P., Rutila, J., Sojamo, E., Tyyskä, J.-P., Varis, J. 2009: Lintuvuosi Ornis Karelica 2008, Aalto, J. (toim.), Cairenius, S., Kauppinen, T., Kiljunen, J., Kontiokorpi, A., Kontiokorpi, J., Pirhonen, J., Rantanen, P., Rajakallio, R., Rutila, J., Sojamo, E., Varis, J. 2010: Lintuvuosi Ornis Karelica 2009, Loippo, M. 1999: Harvinaisuudet Etelä-Karjalassa Ornis Karelica 1/1998, Loippo, M. 2000: Harvinaisuudet Etelä-Karjalassa Ornis Karelica 1/1999, Loippo, M., Pirhonen, J., Rantanen, P., Toiskallio, T. 2011: Lintuharvinaisuudet Etelä-Karjalassa Ornis Karelica 2010, Loippo, M., Pirhonen, J., Rantanen, P., Toiskallio, T. 2012: Lintuharvinaisuudet Etelä-Karjalassa Ornis Karelica 2011, Loippo, M., Rantanen, J., Rantanen, P. 2007: Lintuharvinaisuudet Etelä-Karjalassa Ornis Karelica 2006, Loippo, M. 2003: Harvinaisuudet Etelä-Karjalassa Ornis Karelica , Pirhonen, J., Rantanen, P. 2010: Lintuharvinaisuudet Etelä-Karjalassa Ornis Karelica 2009, Pirhonen, J. 2009: Lintuharvinaisuudet Etelä- Karjalassa Ornis Karelica 2008, Rantanen, J. 2006: Lintuharvinaisuudet Etelä- Karjalassa Ornis Karelica , Rantanen, J., Pirhonen, J. 2008: Lintuharvinaisuudet Etelä-Karjalassa Ornis Karelica 2007, Toiskallio, T. 2013: Pikkuharvinaisuudet ja harvalukuiset lintulajit Etelä-Karjalassa Ornis Karelica 2012, Tiira-lintuhavaintopalvelu Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk., 2013

55 Suurharvinaisuushavaintojen määrällä mitattuna Etelä-Karjalan harvinaisuusvuoden 2013 voidaan katsoa olleen erinomainen. Maakunnalle uutena lajina (339.) tavattiin pikkutrappi Imatralla. Toista kertaa havaittiin ruskosotka ja pronssi-iibis, kolmatta kertaa pikkukotka ja arotasku. Alle kymmenen kertaa maakunnassa tavattuja harvinaisuuksia olivat lisäksi amerikantavi, amerikanjääkuikka, avosetti, palsasirri, merisirri, pikkusirkku ja harmaasirkku. Vaikka suurharvinaisuuksia löydettiin suhteellisen runsaasti, olivat muutamat normaalisti lähes vuosittain esiintyvät lajit kateissa: sitruunavästäräkistä ja isokirvisestä ei tehty ainuttakaan havaintoa. Muutoksia ARK:n kokoonpanossa Aluerariteettikomitean kokoonpano oli vuonna 2013 seuraava: Markku Loippo (pj), Totti Toiskallio (sihteeri), jäsenet Paavo Rantanen ja Jarmo Pirhonen, sekä varajäsen Jouko Rantanen. Totti Toiskallio Vuoden 2013 lopussa pitkän komiteauran tehneet Paavo ja Jouko Rantanen luopuivat tehtävistään. ARK kiittää Rantasia eteläkarjalaisten harvinaisuushavaintojen ansiokkaasta käsittelystä vuosien varrella. Vuoden 2014 alusta ARK:n puheenjohtajana on toiminut Jarmo Pirhonen, sihteerinä Totti Toiskallio, jäseninä Markku Loippo ja Karri Kuitunen sekä varajäsenenä Ilpo Hjerppe. Toinen Lappeenrannan Konnunsuolla pesineen pikkukultarintaparin Iduna caligata emoista. Pariskunta sai maailmalle neljä poikasta. Karri Kuitunen. Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk.,

56 Etelä-Karjalan viides amerikantavi Anas carolinensis Taipalsaaren Suur-Saimaan Mäntyselällä Rinnansivun valkoinen pystyjuova on juhlapukuisen koiraan paraatituntomerkki. Huomaa myös vasemmalla olevaan tavikoiraaseen verrattuna heikommat pään vihreän alueen vaaleat reunajuovat sekä valkoisen pitkittäisen kylkijuovan lähes täydellinen puuttuminen. Esa Sojamo. Lukuohjeita Vuoden 2012 jälkeen EKLY:n aluerariteettikomitea (ARK) päätti esitellä katsauksessaan vain BirdLife Suomen valtakunnallisen rariteettikomitean (RK) ja ARK:n tarkastuksen piiriin kuuluvat havainnot. Tämän katsauksen lisäksi tästä lehdestä löytyy ns. pikkuharvinaisuuskatsaus, jossa esitellään maakunnan tasolla harvinaiset, mutta komiteoiden tarkastuksen piiriin kuulumattomat havainnot. Havainnot esitetään katsauksessa systemaattisessa lajijärjestyksessä. Vuoden 2013 havaintojen lisäksi katsaukseen on listattu ne aiempina vuosina tehdyt havainnot, jotka komitea on saanut tarkastettavaksi jälkikäteen. Lajinimen perässä on joko merkintä [ARK] tai [RK] riippuen siitä, kumman komitean tarkastamiin lajeihin kyseinen taksoni kuuluu. Yksilöiden lukumäärä on ilmoitettu numeroin vain silloin, jos havainto koskee useampaa kuin yhtä lintua. Mahdolliset lisätiedot (paikallinen, muuttava, muuttosuunta, laulava, ääntelevä, rengastus jne.) on merkitty havaintoihin vakiintunein lyhentein. Samoin on toimittu havainnoijien kohdalla mikäli havainnoijalle on annettu EKLY:n havainnoijalyhenne, se on ilmoitettu suluissa havainnon perässä. Jos linnun havaitsija ei ole itse tehnyt ARK- tai RK-ilmoitusta, mutta linnusta on ollut kuvia, äänitteitä tai vastaavia dokumentteja saatavilla esimerkiksi Tiira-havaintotietokannassa, on aluerariteettikomitea voinut tehdä havaintoilmoituksen havainnoijan sijaan. Tällä tavoin ilmoitetuissa havainnoissa asia on mainittu havainnoijaluettelon yhteydessä, ilm. ARK/RK. Kyseinen toimintatapa on kuitenkin poikkeuksellinen ja ei-toivottu: havainnoijien vakiintuneen tavan mukaan löytäjän tulisi aina ilmoittaa havainto ko. komitealle itse, sillä komiteoilla ei ole resursseja kerätä tietoja havainnoijien puolesta. Edellä mainitut lyhenteet on selitetty toisaalla tässä lehdessä, kohdassa Katsauksissa käytetyt lyhenteet. Mikäli havainnon tarkastaneelle komitealle on toimitettu havaintoilmoituksen yhteydessä lisämateriaalia, on tämä merkitty havaintoihin seuraavasti: valokuva = (v), äänite = (ään), video = (video). ARK kiittää kaikkia harvinaisuushavaintoja ilmoittaneita ja toivottaa hyviä havaintoja sekä ilmoituksentäyttöintoa myös jatkossa! Hyväksytyt havainnot: Tiibetinhanhi Anser indicus [ARK; E-kategoria] LAP Joutseno, Suur-Saimaa ad m NE (v) (ES); LAP Toikansuo ENE (TT, ASa, K. Koivula); PAR Kinnarniemi (v) (AKo, JKo ym., ilm. ARK); PAR Siikalahti S (JaA). Lappeenrannan keväisten havaintojen tulkitaan koskevan samaa, Saimaan rantareittiä valkoposki- ja sepelhanhiparvessa muuttanutta yksilöä. Parvi lepäili hetken Suur-Saimaan selkävesillä. Parikkalan havaintojen tulkittiin koskevan aiemmin Pohjois-Karjalan Tohmajärvellä havaittua yksilöä. Tiibetinhanhi palautettiin ARK:n tarkastettavien lajien listalle vuoden 2013 alussa mm. Suomessakin tavattujen risteymien vuoksi. Maakunnassa on nyt tavattu 7 tiibetinhanhea: ensimmäinen havaittiin 1981 Imatralla (Mikkola 1982) ja seuraavat vuosina 2008, 2009, 2010 ja Punakaulahanhi Branta ruficollis [ARK] LAP Joutseno, Konnunsuon alue ad renkaallinen (v) (KrK, ES ym.) [E-kategoria]; LAP Jou Konnunsuon turvetuotantoalue 2kv (v) (EL, PSa ym.); LAP Joutseno, Konnunsuo ja Kivisaari +1kv p renkaallinen (v) (ES ym.) [E-kategoria]; SAV vt SW (MaL). Hyvä esiintyminen. Konnunsuolla keväällä ja syksyllä havaittu vanha punakaulahanhi tulkittiin samaksi yksilöksi. Havainnot sijoitettiin linnun oikeassa jalassa havaitun, mitä ilmeisimmin tarha-alkuperästä kertovan kapean siniharmaan renkaan vuoksi E-kategoriaan. Kevään punakaulahanhet viihtyivät samalla alueella, mutta erillään toisistaan. Amerikantavi Anas carolinensis [ARK] 7.5. TAI Suur-Saimaa Mäntyselkä k jp (v) (ES). EKLY:n viides havainto lajista. Kaikki Suomen amerikantavihavainnot koskevat juhlapukuisia koiraita, ja naaraspukuisten lintujen määrittäminen maastossa katsotaan nykytiedon valossa käytännössä mahdottomaksi. Vuosina amerikantavi havaittiin Suomessa keskimäärin 6,6 kertaa vuodessa (Huhtinen 2013), joten keväisten taviparvien tarkka seulominen myös Etelä-Karjalassa saattaa tuottaa tulosta. Ruskosotka Aythya nyroca [RK] ja LAP Kaislanen jp k (v) (PSa ym.) Suomen 22. havainto ja toinen laatuaan Etelä-Karjalasta. Ensimmäinen sekin juhlapukuinen koiras nähtiin vuonna 2005 (Rantanen 2006). Suo- 56 Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk., 2013

57 men kaikki ruskosotkat on tavattu aikavälillä ja näistä suurin osa huhtikuussa (Lehikoinen et al. 2011). Amerikanjääkuikka Gavia immer [ARK] PAR Simpelejärvi Härskiinmutka +1kv tp (v) (JKo ym., ilm. ARK) EKLY:n neljäs amerikanjääkuikka kellui Simpelejärven vesillä yhden iltapäivän ajan. Jääkuikka Gavia adamsii [ARK] 9.5. LAP Vainikkala, Pekkola jp NE (SL) Maakunnan 15. jääkuikkayksilö tavattiin pitkän tauon jälkeen: edelliset havainnot ovat vuosilta 2003 ja Ensimmäinen havainto on tehty ja 1900-luvun vaihteessa Lappeenrannassa luvulla EKLY:n alueella tavattiin 7 ja 1990-luvulla 4 yksilöä sekä 2000-luvulla edellä mainitut kaksi jääkuikkaa. Lajin vähäinen esiintyminen maakunnassa painottuu selvästi syksyyn toukokuulta on kolme havaintoa, lokakuulta 9 ja marraskuulta yksi. Jalohaikara Egretta alba [ARK] LAP Haapajärvi (v) (KrK ym.); ja LAP Vilkjärvi (v) (Esa Paavola) Euroopan jalohaikarakanta on kasvanut merkittävästi 1980-luvulta lähtien. Samaan aikaan laji on myös levittäytynyt pohjoiseen ja länteen, ja vuoden 1980 jälkeen laji on pesinyt ensi kertaa 13 maassa muun muassa Ruotsissa ja Englannissa. Vuoden 2000 jälkeen myös läntisen ja keskisen Euroopan talvikannat ovat kasvaneet: aiemmin satunnaisesti talvehtineiden pienien parvien tilalla tavataan nykyisin jopa useiden satojen lintujen parvia. (Ławicki 2014). Suomen ensimmäinen jalohaikara tavattiin vuonna 1966 ja vuoteen 1980 mennessä havaintoja oli tehty vain kahdeksan luvulla havaittiin muutamien parempien vuosien myötä keskimäärin 3,5 yksilöä vuodessa, 1990-luvulla kuusi ja 2000-luvulla jo 20 yksilöä vuodessa ennätysvuonna 2009 tavattiin yhteensä 52 lintua. (em.). Etelä-Karjalassa laji on toistaiseksi pysynyt varsin harvinaisena, vuoden 2013 havaintojen ollessa 11. ja 12. maakunnasta. Lisäksi tarkemmin määrittämätön jalohaikaralaji on tavattu kolmasti. Jalohaikaralaji Egretta sp. [ARK] LAP Hanhijärvi Rantala 1p,nous,SW (v) (ASa, MRk). Konnunsuolla viihtynyt +1kv arosuohaukkanaaras Circus macrourus herätti keskustelua yksilön mahdollisesta hybridialkuperästä. Perusteena epäilyille pidettiin etenkin ulkoa laskien viidennen näkyvän käsisulan (P6) ulkohöydyn kovertumaa, joka kuitenkin on loivempi kuin sinisuohaukalla. On mahdollista, että tämän yksilön perimässä on mukana sinisuohaukkaa, mutta ensimmäisen sukupolven (F1) risteymä se ei oletettavasti ole. Totti Toiskallio. Pronssi-iibis Plegadis falcinellus [RK] PAR Lahdenkylä Peräsuo (v) (JKo ym., ilm. ARK) Maakunnan toinen havainto ja kolmas yksilö. Loppusyksyn aikana Suomessa tehtiin kolme muutakin havaintoa lajista (Lehikoinen et al. 2014). Ennen katsausvuotta Suomessa oli tavattu yhteensä 56 pronssi-iibisyksilöä (em. 2013). Arosuohaukka Circus macrourus [ARK; muut kuin ad koiraat] LAP Jou Myllymäki +2kv n WSW (VPL); LAP Jou Kivisaaren turvekentät 1kv k (v) (EL); LAP Jou Konnunsuo pellot 2kv k (KrK, MV); LAP Jou Hyvättilä 1kv n (v) (JPu, A. Pulli, T. Aartolahti ym.); LAP Jou Konnunsuo 1kv n (v) (EL ym.); LAP Jou Konnunsuo +1kv n (JaA, ES, KrK, PR, TT ym.); 7.9. LAP Jou Konnunsuo pellot 1kv (v) (KKa, SLä); 7.9. LAP Jou Suokumaanjärvi 1kv n (v) (KrK, TT); 8.9. TAI Saikkola Kolinlahti +1kv n W (MaL). Ad-koiraat (8 9 yksilöä) on esitelty pikkuharvinaisuuskatsauksessa. Konnunsuon syyskuinen +1kv naaras herätti laajaa keskustelua, sillä sen katsottiin olevan piirteiltään poikkeuksellinen toisen polven risteymää sinisuohaukan kanssa pidettiin mahdollisena. Linnusta saadun asiantuntijalausunnon (Dick Forsman, kirjallinen ilmoitus) perusteella sitä on kuitenkin pidettävä arosuohaukan vaihtelun piiriin sopivana yksilönä. Niittysuohaukka Circus pygargus [ARK; muut kuin ad koiraat] RAU Simpele Kankaanpellot ad n NE (v) (ES, TM). Ad-koiraat (6 yks.) on esitelty pikkuharvinaisuuskatsauksessa luvun havaintomäärien valossa keskimääräinen esiintyminen. Pikkukiljukotka Aquila pomarina [ARK] 4.5. PAR Siikalahti lt N (v, video) (JaA, HA, P. Aalto, I. Kuusisalo, B. Possen, MSu); 4.5. PAR Saa Pohjanranta N (TT, T. Kaijanen, K. Kaunisto, M. Tuomi); PAR Uuk Kumpu SSW (TI). Tornien taisto -päivänä Parikkalassa tehdyt havainnot koskevat samaa, ensin Siikalahdelta löytynyttä lintua luvulla Etelä-Karjalassa tehtiin 5, 1990-luvulla 6, 2000-luvulla 26 ja 2010-luvulla toistaiseksi 13 havaintoa pikkukiljukotkasta. Kiljukotka Aquila clanga [ARK] 2.5. LUU Kiurula +2kv W (v) (P. Mäkelä, J. Esama, E. Mäkelä, J. Tervamäki); 5.5. LAP Jou Konnunsuo subad S/SE (v) (K. Kaunisto, T. Kaijanen, PR, TT, M. Tuomi); LAP Ylä Väkevänjärvi subad/ ad (A. Aintila, J. Viisainen, J. Kanerva); LAP Ylä Väkevänjärvi subad/ad (S. Laine, J. Kaitajärvi). Kilju- ja pikkukiljukotkia koskevissa kuvauksissa on edelleen tarkentamisen varaa, sillä useita yksilöitä jouduttiin jättämään lajilleen määrittämättä, eli hyväksyttiin nimikkeellä kilju- tai pikkukiljukotka. Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk.,

58 Maakunnan kolmas pronssi-iibisyksilö Plegadis falcinellus löytyi marraskuussa joutsenparven seasta Parikkalassa. Kauko Kauppinen. Pikkukotka Aquila pennata [RK] LAP Haapajärvi tumma värimuoto SSW (KrK, JR): LAP Vainikkala tumma värimuoto E (S. Laine, J. Kaitajärvi). Havainnot koskevat samaa, Haapajärveltä löytynyttä ja myöhemmin Vainikkalasta bongattua lintua. Etelä- Karjalan ja Lappeenrannan kolmas sekä Suomen 16. yksilö. Koko maan mittakaavassa pikkukotkalla todettiin ennätyksellinen esiintyminen: yhteensä havaittiin kuusi yksilöä, joista suurin osa nähtiin etelärannikon tuntumassa. Suomen ensimmäinen pikkukotka, vaalean värimuodon lintu, tavattiin LAP Hanhijärvellä vuonna 1984 (Hario & Numminen 1985). Ensimmäinen tumman värimuodon lintu puolestaan havaittiin vasta vuonna 2010 Virolahdella (Lehikoinen et al. 2011). Tunturihaukka Falco rusticolus [ARK] PAR Lahdenpohja imm N (JKo). Tunturihaukkahavaintoja on maakunnassa tehty 1970-luvulla 2, 1980-luvulla 5, 1990-luvulla 3, 2000-luvulla 1 ja 2010-luvulla toistaiseksi 2, edellisen havainnon ollessa vuodelta 2010 (Loippo et al. 2011). Pikkutrappi Tetrax tetrax [RK] Imatra Saunasuo +2kv k (v) (JLi, KrK ym.) Uusi laji maakunnalle Suomen 21. havainto ja 22. yksilö. Pikkutrappi pesii kahdella erillisellä alueella, jois- ta itäinen ulottuu Venäjän, Georgian, Ukrainan, Kirgistanin, Kasakstanin, Luoteis-Kiinan sekä Pohjois-Iranin ja Turkin alueille, läntinen puolestaan Espanjaan ja Portugaliin. Laji on selvästi vähentynyt osassa esiintymisaluetta ja hävinnyt pesimälintuna vähintään 11 Euroopan maasta pääosin viljelykulttuurin muutoksen vuoksi (BirdLife International 2012). Pikkutrappi onkin luokiteltu maailmanlaajuisesti silmälläpidettäväksi (NT). Suomen edellinen yksilö tavattiin Pyhtäällä syyskuussa 2012 ja sitä edellinen vuonna 2008 (Lehikoinen et al. 2013) Avosetti Recurvirostra avosetta [ARK] LAP Vainikkala, Pekkola ESE (SL). Maakunnan 8. havainto ja 21. avosettiyksilö. Imatran pikkutrappi Tetrax tetrax. Karri Kuitunen. Palsasirri Calidris melanotos [ARK] LAP Askolan altaat (v) (TT ym.) Etelä-Karjalan 9. havainto ja yksilö. Havainnoista kaksi koskee nuoria syksyisiä lintuja ja seitsemän kevät- ja kesäaikaisia +1kv-lintuja. Yhtä Ruokolahdella havaittua lukuun ottamatta kaikki maakunnan palsasirrit on tavattu nykyisen Lappeenrannan kunnan alueella. Merisirri Calidris maritima [ARK] TAI Suur-Saimaa Mäntyselkä +1kv (v) (ES) Sisämaassa äärimmäisen harvinainen merisirri on havaittu Etelä-Karjalassa vain kolme kertaa aiemmin: heinäkuussa 1977, lokakuussa 2004 ja lokakuussa Tundravikla Tryngites subruficollis [RK] PAR Saa Pohjanranta (v) (JaA, P. Aalto, A. Hamari, MSu ym.) Suomen 33. ja EKLY:n viides tundravikla löytyi Tornien taiston aattona ja lähti muutolle lirojen mukana seuraavana aamuna. Tundravikla tavataan Suomessa nykyisin lähes vuosittain, aiempien eteläkarjalaisten havaintojen ollessa vuosilta 2011, 2005, 2004 ja Kaikki aiemmat yksilöt on tavattu syys lokakuussa. Virtavästäräkki Motacilla cinerea [ARK] LAP Jou Myllymäen laskettelukeskus k (v) (VPL, AS); Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk., 2013

59 Etelä-Karjalan kolmas arotasku Oenanthe isabellina Ruokolahden Utulassa. Linnun vaalea yleisväri, pysty asento sekä voimakkaimmillaan silmän edessä oleva silmäkulmajuova johtavat lajinmääritystä arotaskun jäljille. Karri Kuitunen. LAP Jou Kiukas Myllylähde 2kv k ja +1kv n (v) (KrK, JRu, MV). Havainnot koiraasta koskevat samaa yksilöä, joka lauloi sekä laskettelukeskuksella että Myllylähteellä. Naaras havaittiin Myllylähteellä 3.5., mutta pesintää ei pystytty varmistamaan. Arotasku Oenanthe isabellina [RK] RUO Utula 1kv (v) (KrK ym.) Etelä-Karjalan kolmas ja Suomen 22. arotasku viihtyi yhden iltapäivän ajan peltotien tuntumassa. Aiemmat maakunnan arotaskut on havaittu 2002 Lappeenrannassa ja 2011 Taipalsaarella. Viirusirkkalintu Locustella lanceolata [ARK] RUO Salosaari, Hangaslahti k Än (video) (MO ym.) Aiemmista viirusirkkalintuhavainnoista kuusi on tehty nykyisessä Lappeenrannassa (näistä 5 Joutsenossa), neljä Parikkalassa ja kolme Ruokolahdella. Vuonna 2001 Ruokolahden Utulassa lauloi kaksi lintua, muut havainnot koskevat yksittäisiä laulavia koiraita. Yhteensä havaintoja on tehty 15:sta yksilöstä. Ruokosirkkalintu Locustella luscinioides [ARK] PAR Siikalahti patotie Ä (ään) (JaA, PKa ym.) Siikalahden ruokosirkkalintu lauloi lajityypillisessä biotoopissa tasan kuukauden ajan. Yhteensä 15:sta maakunnassa tavatusta ruokosirkkalinnusta seitsemän on havaittu Siikalahdella ja kolme Savitaipaleen Jäkälänjärvellä. ARK toivoo, että laulavista sirkkalintulajeista pyrittäisiin saamaan mahdollisuuksien mukaan äänite tai valokuvadokumentteja. Pikkukultarinta Iduna caligata [ARK] LAP Jou Konnunsuo kn + 4 pull (v) (PPu, PSa, PR, KrK ym.); 3.6. RAU Simpele Kankaanpellot Än (video) (JoP); 3.6. PAR Saa Pohjasuo Ä (ään) (JKo, ilm. ARK); IMA Korvenkanta 2Ä ja Ä (v, ään) (JPi, L. Lindholm, J. Normaja ym.); RUO Utula Yläkylä 2 Än (MO, P. Ohtonen, L. Ohtonen). Varsin hyvä pikkukultarintavuosi: pesinnän myötä vuoden yksilömäärä ylsi 13:een yksilöön. Vuoden 2013 loppuun mennessä Etelä-Karjalassa on tavattu yhteensä 65 yksilöä, joista 21 poikasia. Hippiäisuunilintu Phylloscopus proregulus [ARK] LUU Nuppola, Kiertomäki (v) (PKr ym.) Maakunnan 14. hippiäisuunilintu. Laji on edelleen kovan luokan sisämaaharvinaisuus, jonka valtakunnalliset yksilömäärät ovat viime vuosina olleet selvästi pienempiä kuin taigauunilinnun. Vuonna 2013 Suomessa tavattiin 35 hippiäisuunilintua, joista neljä sisämaassa (Rissanen et al. 2014). Taigauunilintu Phylloscopus inornatus [ARK] LUU Kivijärvi, Sarviniemi (v) (PKr); IMA Mansikkala, Pässiniemi (IHj); LAP Jou Leppälä (PPu, PSa); IMA Tuulikallio, Tainionkosken hautausmaa (IHj). Neljä yksilöä tekee vuodesta ennätyksellisen: aiemmin on tavattu kolme lintua vuosina 2003 ja 2011, kahden linnun vuosia on ollut kolme. ARK:n linjauksen mukaan pelkkiä äänihavaintoja ei sekoittamisriskin vuoksi hyväksytä ilman äänitettä. Viitatiainen Parus palustris [RK] LAP Jou Tiuruniemi, lähti WNW (v, video) (TT) Vaellussyksyn 2010 jälkeen koko maassa palattiin melko normaaliin esiintymiseen. EKLY:n 18. yksilö pyöri kotvan Tiuruniemen kärjessä ja lähti lopulta Vipeleenvirran yli Masteensaareen. Pussitiainen Remiz pendulinus [ARK] LAP Toikansuo (TT, KW); LAP Kaislanen k (v) (P. Alanko, M. Dahlman, J. Laiho ym.); LAP Toikansuo (TT) havainnot maakunnasta melko tyypilliseen vuodenaikaan vain yksi havainto on tehty nuoresta lin- Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk.,

60 Ei verkkojulkaisulupaa. Karjalassa Ornis Karelica 2008: Pirhonen, J., Rantanen, P Lintuharvinaisuudet Etelä-Karjalassa Ornis Karelica 2009: Rantanen, J Lintuharvinaisuudet Etelä- Karjalassa vuosina Ornis Karelica : Rantanen, J., Pirhonen, J Lintuharvinaisuudet Etelä-Karjalassa Ornis Karelica 2007: Rissanen, E., Aalto, P., Järvinen, K., Lehikoinen, P., Uusimäki, T., Väisänen, R Pikkuharvinaisuudet Suomessa vuonna Linnut-vuosikirja 2013: Rissanen, E., Aalto, P., Järvinen, K., Mikola, A., Väisänen, R Pikkuharvinaisuuksien esiintyminen Suomessa vuonna Linnut-vuosikirja 2013: Toiskallio, T BirdLife Suomen rariteettikomitean ja EKLY:n aluerariteettikomitean hyväksymät Etelä-Karjalan vuoden 2012 harvinaisuushavainnot. Ornis Karelica 2012: Valkama, J., Vepsäläinen, V., Lehikoinen, A Suomen III Lintuatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. lintuatlas.fi, lainattu Jalohaikara Egretta alba Lappeenrannan Vilkjärvellä syyskuussa Esa Paavola. nusta syyskuussa 2006 (Loippo et al. 2007). Kaislasen koiras piti reviiriä otollisessa habitaatissa, muttei ilmeisesti löytänyt itselleen puolisoa. On mahdollista, että Toikansuon havainnot koskevat vain yhtä yksilöä. Pikkusirkku Emberiza pusilla [ARK] 9.8. PAR Särkisalmi (JKo) Pikkusirkku on maakunnassa hyvin harvinainen vieras: alueen kautta aikain yhdeksäs yksilö osui onnekkaan harrastajan eteen koiralenkillä, mutta katosi pian ensihavainnon jälkeen. Vuosikymmenittäin havaintoja on tehty seuraavasti: 1970-luku 1, 1980-luku 2, 1990-luku 1, 2000-luku 3 ja 2010-luku toistaiseksi 2. Aiemmista havainnoista kaksi on toukokuulta, yksi kesäkuulta, neljä syyskuulta ja yksi marraskuulta. Harmaasirkku Emberiza calandra [RK] LAP Jou Pätilä (v) (SC, JaA ym.) Talvinen harmaasirkku löytyi keltasirkkujen massaparven seasta puimattoman vehnäpellon tuntumasta. Maakunnan yhdeksäs yksilö: 1980-luvulla tavattiin 3, 1990-luvulla 2, 2000-luvulla 2 ja 2010-luvulla 2. Talvihavaintoja näistä on kolme kaikki on tehty entisen Joutsenon kunnan alueella. Lähteet: BirdLife International IUCN IUCN Red List of Threatened Species. Versio Saatavilla internetissä: Lainattu Hario, M., Numminen, T Rariteettikomitean hyväksymät vuoden 1984 harvinaisuushavainnot. Lintumies 20: Saatavilla internetissä: Hario%20&%20Numminen%201985%20LM pdf Kuitunen, K Lintuharvinaisuudet Etelä- Karjalassa vuosina Ornis Karelica : Ławicki, Ł The Great White Egret in Europe: population increase and range expansion since British Birds 107, 2014: Lehikoinen, A., Aalto, T., Huhtinen, H., Lampila, P., Lehikoinen, P., Normaja, J., Velmala, W., Väisänen, R Rariteettikomitean hyväksymät vuoden 2013 harvinaisuushavainnot. Linnut-vuosikirja 2013: Lehikoinen, A., Aalto, T., Huhtinen, H., Lampila, P., Lehikoinen, P., Normaja, J., Soilevaara, K., Velmala, W Rariteettikomitean hyväksymät vuoden 2012 harvinaisuushavainnot. Linnut-vuosikirja 2013: Lehikoinen, A., Aalto, T., Nikander, P. J., Normaja, J., Rauste, V., Soilevaara, K., Velmala, W Rariteettikomitean hyväksymät vuoden 2010 harvinaisuushavainnot. Linnut-vuosikirja 2010: Loippo, M Harvinaisuudet Etelä-Karjalassa Ornis Karelica : Loippo, M., Rantanen, J., Rantanen, P Lintuharvinaisuudet Etelä-Karjalassa Ornis Karelica 2006: Loippo, M., Pirhonen, J., Rantanen, P., Toiskallio, T Lintuharvinaisuudet Etelä-Karjalassa Ornis Karelica 2010: Loippo, M., Pirhonen, J., Rantanen, P., Toiskallio, T Lintuharvinaisuudet Etelä-Karjalassa Ornis Karelica 2011: Mikkola, K Rariteettikomitean hyväksymät vuoden 1981 harvinaisuushavainnot. Lintumies 17(4): Saatavilla internetissä: birdlife.fi/havainnot/rk/katsaukset/mikkola% %20LM pdf Pirhonen, J Lintuharvinaisuudet Etelä- Oikaisuja Edellisessä katsauksessa (Toiskallio 2014) oli joitakin virheitä: - LAP Ravon tekoaltaan lapinuunilintu oli EKLY:n alueen 16. yksilö, ei RAU Pirholan viitatiainen oli julkaistu virheellisellä päivämäärällä, oikea on EKLY:n alueella tavattujen pikkukultarintojen määrä oli ilmoitettu virheellisesti. Ilmoita harvinaisuushavaintosi! Havainnot tarkastettavien listalla olevista lajeista ilmoitetaan mieluiten valmiilla lomakepohjalla, joka on ladattavissa RK:n sivuilta osoitteesta birdlife.fi/havainnot/rariteettikomitea.shtml. Toimita täytetty lomake mahdollisine liitetiedostoineen ARK:n sihteerille mieluiten sähköpostilla, osoitteeseen ark@ekly.org. Voit toimittaa ilmoituksen myös postissa (EKLY ARK / Totti Toiskallio, Pikisaarenkatu 34 as 11, Lappeenranta). Lomakkeen täyttämisen perusperiaate on yksinkertainen: kirjoita kaavakkeelle kaikki, mitä olet linnusta havainnut ja vältä viimeiseen asti asioiden pitämistä itsestäänselvyyksinä. Mahdollisimman tarkka kuvaus helpottaa huomattavasti havainnon arviointia. Yksi tapa testata lomakkeen onnistuneisuutta on peittää lajinimi ja mahdolliset suorat viittaukset kirjallisuuteen, ja testata, tunnistaako lajin pelkästään annettujen tuntomerkkien perusteella. 60 Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk., 2013

61 Vuoden 2014 alusta alkaen EKLY:n aluerariteettikomitea tarkastaa havainnot seuraavista taksoneista: kiljuhanhi Anser erythropus lumihanhi Anser caerulescens tiibetinhanhi Anser indicus (kategoria E) punakaulahanhi Branta ruficollis ruostesorsa Tadorna ferruginea punapäänarsku Netta rufina amerikantavi Anas carolinensis kyhmyhaahka Somateria spectabilis (ei ad jp koiraat) amerikanjääkuikka Gavia immer jääkuikka Gavia adamsii jalohaikara Egretta alba arosuohaukka Circus macrourus (ei +2kv ad koiraat) niittysuohaukka Circus pygargus (ei +2kv ad koiraat) pikkukiljukotka Aquila pomarina kiljukotka Aquila clanga pikkukiljukotka x kiljukotka A. pomarina x clanga käärmekotka Circaetus gallicus tunturihaukka Falco rusticolus avosetti Recurvirosta avosetta merisirri Calirdis maritima palsasirri Calidris melanotos lampiviklo Tringa stagnatilis (vain nuoret) isovesipääsky Phalaropus fulicarius leveäpyrstökihu Stercorarius pomarinus (ei ad jp) tunturikihu Stercorarius longicaudus pikkukajava Rissa tridactyla (vain ad linnut) aroharmaalokki Larus cachinnans riuttatiira Sterna sandvicencis pikkutiira Sternula albifrons valkosiipitiira Chlidonias leucoptera etelänkiisla Uria aalge ruokki Alca torda ruokki/kiisla Alca/Uria sp. riskilä Cepphus grylle pikkuruokki Alle alle mehiläissyöjä Merops apiaster sininärhi Coracias garrulus lyhytvarvaskiuru Calandrella brachydactyla nummikirvinen Anthus campestris isokirvinen Anthus richardi luotokirvinen Anthus petrosus sitruunavästäräkki Motacilla citreola virtavästäräkki Motacilla cinerea sinipyrstö Tarsiger cyanurus sepeltasku Saxicola maurus mustapäätasku Saxicola rubicola viirusirkkalintu Locustella lanceolata ruokosirkkalintu Locustella luscinioides pikkukultarinta Iduna caligata (kaikki; syksyiset pesimäpaikkojen ulkopuoliset tarkastaa RK) lapinuunilintu Phylloscopus borealis hippiäisuunilintu Phylloscopus proregulus taigauunilintu Phylloscopus inornatus sepelsieppo Ficedula albicollis viiksitimali Panurus biarmicus pussitiainen Remiz pendulinus mustaotsalepinkäinen Lanius minor punakottarainen Pastor roseus keltahemppo Serinus serinus pikkusirkku Emberiza pusilla Lista valtakunnallisen rariteettikomitean tarkastamista lajeista ja alalajeista löytyy osoitteesta fi/havainnot/rk/rk-tarkastettavat-havainnot.shtml Toukokuun lopulla sepel- ja valkoposkihanhien parvessa muuttanutta tiibetinhanhea Anser indicus päästiin havainnoimaan kahdesta pisteestä Lappeenrannassa. Kellonaikojen ja parvikokoarvioiden perusteella kyseessä on todennäköisesti sama lintu, joka nähtiin aiemmin samana päivänä mm. Porvoon Emäsalossa. Laji luetaan Suomessa tarhakarkulaiseksi, mutta se on myös pesinyt maassamme kertaalleen: Kemijärvellä 2008 (Valkama et al. 2011). Esa Sojamo. tuemme valkoselkätikan talviruokintaa Etelä-Karjalassa Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk.,

62 Idea Imatran talvilaskennoista syntyi Rautjärven Parikkalan samanmoisten laskentojen innoittamana. Nyt Imatran kaupungin taajama-alueen tammikuista linnustoa on laskettu jo yhdeksän vuoden ajan. Jari Kontiokorpi ja Jukka Jantunen Simpeleellä ja Parikkalan Kangaskylässä teimme ensimmäisen laskennan surullisen kuuluisana tsunamipäivänä Jantusen Jukka mietiskeli sen jälkeen, onnistuisiko laskenta myös Imatralla. Koko Imatran talvinen linnusto kiinnosti. Parilta laskijalta menisi kartoitukseen pari viikkoa, joten isolle alueelle laskentaan kannattaisi yrittää saada paljon lintuharrastajia. Sanoista teoiksi. Teimme lähes kerralla varsin onnistuneen Imatran taajamaalueen lohkokartan, johon tuli 9 laskenta-aluetta. Päätimme tasapuolisuuden nimissä jättää vesilinnut pois laskennasta, sillä kaikille lohkoille ei Vuoksea riitä. Sen sijaan rantalinnut (haikarat, kahlaajat, lokit, koskikara) jätimme laskentakohteiksi. Laskenta-ajaksi sovimme 9-14, mutta aikaisemminkin sai aloittaa. Ensimmäisen laskennan nimeksi tuli Loppiaislapatus ja saimme kasaan kaikkiaan 16 laskijaa, jolloin kahdella lohkolla oli vain 1 laskija ja yhdellä toinen laskija oli vain osan aikaa. Tällöin havaitsimme, ettei yksi lintuharrastaja ehdi käymään läpi läheskään kaikkia lohkon katuja. Jatkossa vain muutamalle lohkolle on jäänyt yksi laskija, yleensä toisen sairastuttua tms. hyvällä syyllä. Viime aikoina emme ole yrittäneet viime hetken paikkausta, vaan Jukka on laskenut puutelohkot muina päivinä. Laskennoissa olemme kierrättäneet harrastajia eri alueille. Mielenkiinnon lisäämiseksi eri alueet ja laskijaryhmät kilvoittelevat keskenään nähtyjen yksilö- ja lajimäärien osalta. Purkutilaisuudet ovat olleet innostavia ja leppoisia. Ruoan, juoman, saunan ja esitysten aikana on ollut mukava rupatella joutavia ja spekuloida tuloksilla. Yhdeksän vuoden aikana laskentoihin olemme saaneet 47 eri laskijaa. Kaikkiin laskentoihin on osalllistunut kirjoittajien lisäksi Kai Hilditch, kahdeksaan laskentaan ovat osallistuneet Janne Aalto, Jari Kiljunen ja Ari Parviainen, seitsemään Ilpo Hjerppe, Markku Loippo, Jarmo Pirhonen ja Esko Veijalainen. Muut osallistujat aakkosjärjestyksessä: Hanna Aalto, Sampsa Caireni- Taulukko 1. Laskentapäivät säätietoineen. Muistiinpanot ovat olleet harmillisen hataria, esimerkiksi lumensyvyys on usean laskentapäivän kohdalla arvioitu jälkeenpäin Ilmatieteen laitoksen lumikartoista. pvm lämpö näkyvyys pilvisyys tuuli lumensyvyys C hyvä 8/8 heikko 25 cm C 8/8 tyyntä 1 cm C huono 8/8 kohtalainen 0 cm navakka C 8/8 heikko n.5 cm kohtalainen C 3/8 tyyntä n.5 cm C 0/8 tyyntä n.40 cm C ajoitt. enimm. 8/8 15 cm huono C utua 4/8 tyyntä 30 cm C utua 8/8 heikko 1 cm us, Satu Hilditch, Seppo Hjerppe, Pertti Hotta, Karoliina Hämäläinen, Pertti Jantunen, Eero Jordan, Hannu Jordan, Jaana Jordan, Jari Jordan, Juha Jordan, Karri Jordan, Kauko Kauppinen, Raine Kekäläinen, Anniina Kontiokorpi, Karri Kuitunen, Kari Kärkkäinen, Helena Lamberg, Antti Luukkonen, Susanna Lähde, Matti Lötjönen, Jarmo Mertanen, Tuija Mertanen, Harry Nyström, Pekka Punnonen, Jarkko Rutila, Eelis Rissanen, Mikael Rytkönen, Ari Salminen, Henrik Salomaa, Miika Suojarinne, Ville Timonen, Totti Toiskallio, Arttu Valonen, Juha-Matti Valonen ja Jani Varis. Laskijoista 25 on ollut jossain vaiheessa elämää enemmän tai vähemmän imatralaisia. Kauimmaiset ovat Pohjois- Savosta, Pohjois-Karjalasta, Uudeltamaalta ja tietenkin Kanadasta (JJ). Tuloksiin vaikuttavat seikat Lintukartoitus on ulkolaji, joten sää vaikuttaa tuloksiin. Samoin laskijoiden lukumäärä, kokemus ja vireys vaikuttavat saatuihin lukuihin. Nämä lait pätevät kaikkiin laskentoihin, joten niiden kanssa on vain elettävä. Alueellisissa laskennoissa voi tulla joku parvi nähdyksi kahdessa lohkossa, toisaalta parvi voi jäädä kokonaan näkemättäkin. Isot ja näkyvät linnut tulevat kirjoihin suhteessa runsaammin kuin pienet ja piilottelevat. Joidenkin lajien talvikannat saisi paremmin laskettua yöpymälennoilta. Tällaisia ovat mm. varis, naakka ja tilhi. Laskentasäät ovat vaihdelleet yhdeksän vuoden aikana melkoisesti, plussakelistä yli 20 asteen pakkasiin. Kovilla pakkasilla esimerkiksi tiaiset eivät juuri lentele ja ääntele, sen sijaan harakat nousevat puun latvoihin auringonpaisteeseen. Tuuli vaikutti yhdessä laskennassa lukuihin negatiivisesti, muuten tuuliolot ovat olleet suotuisat. Lumen syvyys on vaihdellut huomattavasti, parina vuotena on ollut ohut härmä- 62 Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk., 2013

63 Miika Potu Suojarinne katsastamassa naapurin puolen lintuja Vuoksen rannassa taajamalaskennassa Vesilintuja ei lasketa. Janne Aalto. kerros, toisina lumi on estänyt metsäkävelyn. Esimerkiksi keltasirkut ovat vähälumisina talvina pelloilla ja maaseudulla, runsaslumisina talvina ruokintapaikoilla. Näitä sään aiheuttamia eroja on vaikea korjailla kertoimilla, joilla saataisiin luotettava kannankehityslukema. Sen sijaan laskijoiden lukumäärästä tai muista johtuvia tehoja alentavista seikoista voi kertoimilla yrittää tasata. Kuvaajissa olemme ottaneet mukaan kertoimia, jossa kahden hengen tehokas laskijaryhmä on kertoimella 1, yhdellä laskijalla kerroin on 2 ja siitä välistä 1,5 (toinen laskija osan aikaa jne.). Jos on ollut laskijakaksikkoa tehokkaampi ryhmä (useita laskijoita tms.) kertoimeksi annoimme 0,7. Alueet Varsinaisia laskentalohkoja on 9, jotka kaikki on kartoitettu joka talvi Lisäksi on ollut satunnaisesti käytössä kolme ylimäärälohkoa, jotka on laskettu 1-2 kertaa/alue. Taajama-aluetta on lohkoilla suurin piirtein yhtä paljon. Laskimme esimerkin vuoksi Mustalammen lohkon (lohko D) pinta-alan ja katujen pituuden. Laskenta-alaa on noin 3,9 km 2, joka on pyritty saamaan kattavasti kartoitettua joka talvi. Lohkolla on Imatran teknisen toimiston mukaan kaupungin teitä, katuja ja kujia yhteensä 38,7 km. Laskijapari ehtii päivässä kartoittamaan km, joten kaikkia teitä ei ehditä kävelemään. Osan kujista näkeekin isommalta kadulta ja osan teistä voi ajaa autolla, kun siirrytään seuraavalle taajama-alueelle. Ihan kaikkia kujanpäitä ei ehditä tarkistamaan. Laskenta-alueen ulkopuoliset lohkot Joka vuosi ei ole löytynyt kaikille lintuharrastajille aluetta varsinaiselta laskenta-alueelta. Laskentaintoa saatiin purettua ottamalla kolme ylimäärälohkoa: Imatran Räikkölän maaseutualue sekä Lappeenrannan (Joutsenon) Korvenkylän sekä Ruokolahden Rasilan taajamat Imatran kupeessa. Agraari- Imatra (lohko J) takseerattiin 2009 ja 2012, Korvenkylä (L) 2009 ja Rasila (K) 2009 ja Huomio kiinnittyy maaseudun melko isoihin keltasirkkumääriin ja viherpeipon jyrkkään vähenemiseen 2009 ja 2012 välillä. Tuloksia Kaikkiaan yhdeksän vuoden aikana varsinaisilla laskentalohkoilla on havaittu lintuyksilöä, 60 lajia. Lisäksi apulohkoilla on havaittu 6246 yksilöä. Keskimäärin siis 1282 yksilöä laskentalohkolla. Yleisimpien talvilajien (18 lajia) lukumäärät esitetään kaavioilla. Kaaviot ovat korjauskertoimilla laadittuja, jotka poikkeavat hiukan havaituista määristä. Laskentojen ylivoimaisesti runsaslukuisin laji on ollut talitiainen perässään viherpeippo, keltasirkku, pikkuvarpunen ja sinitiainen. Myös urpiaisia, variksia, naakkoja ja harakoita on havaittu yhteensä useita tuhansia. Vaikka harvalukuiset lajit ovatkin erilaisten laskentojen suola kaikkein mielenkiintoisin ja tärkein aineisto tulee näistä runsaslukuisista lajeista. Tavalliset lajithan ovat niin yleisiä, etteivät useimmat harrastajat kirjaa arkiretkeilyssä havaintojaan niistä, varsinkaan systemaattisesti, ja niin kannanmuutokset jäävät helposti huomaamatta. Jonkin verran harvinaistunut yleinen laji kun on sittenkin vielä yleinen. Kaikki top-5 lajit ovat talviruokintojen vakiovieraita ja niiden, keltasirkkua lukuun ottamatta, vuosikymmeniä jatkunut yleistyminen ja levittäytyminen pohjoisemmaksi on usein osittain yhdistetty lisääntyneeseen lintujen talviruokintaan. Imatralla laskijoiden Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk.,

64 Taulukko 2. Varsinaisten laskentalohkojen havaitut lintumäärät vuosittain. Taulukko jatkuu seuraavalle sivulle. Laji (yht. 60) Yht. A-I teeri pyy harmaahaikara merikotka kanahaukka varpushaukka ampuhaukka taivaanvuohi harmaalokki kesykyyhky viirupöllö hiiripöllö varpuspöllö palokärki harmaapäätikka käpytikka valkoselkätikka pikkutikka pohjantikka koskikara tilhi virtavästäräkki punarinta räkättirastas mustarastas mustapääkerttu hippiäinen viitatiainen talitiainen kuusitiainen sinitiainen töyhtötiainen hömötiainen pyrstötiainen puukiipijä pähkinänakkeli isolepinkäinen pähkinähakki närhi harakka naakka varis korppi kottarainen varpunen pikkuvarpunen peippo järripeippo viherpeippo urpiainen Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk., 2013

65 Laji (yht. 60) Yht. A-I tundraurpiainen tikli vihervarpunen punatulkku nokkavarpunen taviokuurna pikkukäpylintu + c/p isokäpylintu kirjosiipikäpylintu keltasirkku hiiripöllö/kana-/varpushaukka YKSILÖITÄ YHT. / VUOSI Kuva 1. Imatran kaupungin kartta sekä laskenta-alueet. Kaupungin rajat on merkitty vihreällä, varsinaiset laskenta-alueet sinisellä: A = Rautio, B = Virasoja, C = Vuoksenniska - Saarlampi, D = Mustalampi, E = Korvenkanta, F = Sotkulampi, G = Rajapatsas, H = Saareksiinmäki, I = Meltola, apulaskenta-alueet pinkillä: J = Räikkölä, K = Ruokolahden Rasila, L = Lappeenrannan Korvenkylä. Varsinaisten laskentalohkojen aina kartoitetut alueet maalattu kellanvihreäksi. näppituntuma on kuitenkin se, että kuluneiden yhdeksän talven aikana ruokintojen määrä ja laatu on selvästi vähentynyt. Tähän asti ruokintoja ei ole laskennoissa laskettu eikä rankattu laadun mukaan, joten mahdollisesti hyvinkin mielenkiintoinen kannan kehitykseen vaikuttava komponentti on valitettavasti menetetty. Mahdollinen ruokintojen vähentyminen ei kuitenkaan näy, ainakaan vielä, kaikkein profiloituneiden ruokintalajien tali- ja sinitiaisen ja pikkuvarpusen kannankehitystrendeissä. Niin tali- kuin sinitiaisenkin kanta näyttää runsastuneen edelleen ja pikkuvarpusen pysyneen aikalailla vakaana. Talitiaisen laskentakohtaisissa määrissä on ollut huomattavaa yleensä säästä johtuvaa vaihtelua. Useina leutoina talvina valtaosa talitiaismääristä on laskettu isoista liikkuvista parvista ruokintojen sijaan. Laskijoiden taholta on myös huomattu, että vanhojen ja uusien asutusalueiden välillä on valtava ero lintumäärissä. Valitettavasti tätäkään ei ole huolella kirjattu mutta useimmat uudet asutusalueet ovat todellisia lintutyhjiöitä vailla sen paremmin ruokintoja kuin lintuja suojaavaa kasvillisuuttakaan. Ilmeisesti uusilla ja vanhoilla asutusalueilla asuu eri arvomaailman omaavia ihmisiä tai kenties uusien asutusalueiden paljaus ei houkuttele ihmisiä aloittamaan ruokintaa? Pikkuvarpunen on erityisen selvästi laji joka Imatralla suosii vanhoja asutusalueita ja valtaosa kullakin alueella lasketaan muutamalta hyvältä ruokinnalta, joille parvet keskittyvät. Joitakin isoja kertymiä on myös hieman uudempien rivitalojen takapiharuokinnoilla jos sopivia suojapaikkoja on vaan tarjolla. Varpunen vähenee Imatralla pikkuhiljaa. Varpusen väheneminen maaseudulla on ollut nopeampaa kuin kau- Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk.,

66 punkien keskustoissa (Väisänen 2003). Imatralla väheneminen on tapahtunut samaan tahtiin koko Suomen talvilintuaineiston kanssa. Sekä viherpeipon että keltasirkun kannankehitys on ollut laskeva, mutta syyt ovat muualla kuin ilmeisesti vähentyneessä talviruokinnassa. Viherpeipon raju kannantaantuma on tunnistettu trikomonoosiepidemiaksi (mm. Lehikoinen ym. 2011). Talvilintulaskentojen perusteella Etelä-Suomen viherpeippokanta väheni puoleen talvina 2008/2009 ja 2009/2010 palautuen % seuraavana talvena. Väli- ja Pohjois-Suomessa taantuma ei ollut niin raju. Imatralla alamäki alkoi vuotta myöhemmin kuin koko Suomen tilastossa, jossa Etelä- ja Lounais-Suomen osuus on merkittävä. Tauti saapui Suomeen lounaasta. Yhtään kunnon marjavuotta ei ole jakson ajalle sattunut. Edellinen hurja marjalintutalvi oli , jolloin mm. tilhiä oli Imatralla kymmeniätuhansia. Sen jälkeen kaikki lupaavat pihlajamarjasyksyt ovat lopahtaneet ennen talvea, joko marjat ovat mustuneet ja pudonneet tai sitten ne on popsittu syksyn aikana. Laskennan paras marjalintuvuosi on ollut 2006, jolloin laskettiin lähes tuhat tilheä ja sata rastasta. Monen puulajin hyvä siemensato toi hienon laskennan 2013, tällöin havaittiin mm. yli 4000 urpiaista ja ennätysmääriin ylsivät myös käpytikka, kuusitiainen, vihervarpunen, tundraurpiainen ja punatulkku. Harvalukuisista lajeista nokkavarpunen vaikuttaisi vähentyneen jakson aikana, lajin tiedetään sairastuvan samaiseen trikomonoosiin kuin viherpeipon (Lehikoinen ym. 2011). Vastapainoksi pähkinänakkelista näyttäisi tulleen uusi pesimä- ja talvilaji Imatralle. Laskennan harvinaisimmat talvilajit ovat olleet merikotka, harmaahaikara, taivaanvuohi, virtavästäräkki, 3 mustapääkerttua ja viitatiainen. Esimerkiksi nokkavarpusia on havaittu myös apulohkot mukaan ottaen yhdeksän vuoden aikana yhteensä 66, valkoselkätikkoja 19 ja pöllöjä Taulukko 3. Varsinaisten laskentalohkojen ulkopuolisten lohkojen lintumäärät vuosittain. Vertailu eläinmuseon laskentoihin Kuinka hyvin laskentatapamme toimii verrattuna Helsingin yliopiston eläinmuseon organisoimiin talvilintulaskentoihin? Eläinmuseolla on yli 500 reittiä/ laskenta, painotus on Etelä- ja Lounais- ALUE VUOSI Räikkölä 2009 teeri 1 Räikkölä 2012 Korvenkylä 2009 Rasila 2009 Rasila 2012 varpushaukka 1 1 lapinpöllö 1 varpuspöllö 1 hiiripöllö 1 kesykyyhky harmaapäätikka 1 1 valkoselkätikka 1 3 käpytikka tilhi 1 mustarastas räkättirastas mustapääkerttu 1 hippiäinen talitiainen sinitiainen kuusitiainen 3 5 hömötiainen töyhtötiainen pyrstötiainen puukiipijä isolepinkäinen 3 2 närhi harakka naakka varis korppi varpunen pikkuvarpunen peippo 1 1 viherpeippo tikli 1 vihervarpunen 1 60 urpiainen tundraurpiainen 1 1 nokkavarpunen 2 punatulkku pikkukäpylintu 2 keltasirkku Yksilöitä yhteensä Suomessa. Tästä Etelä-Karjalan osuus on reilut kymmenen laskentareittiä, joista yksi on Imatralla. Otimme vertailtavaksi koko Suomen ns. joululaskennan, joka tehdään kahden viikon aikana vuodenvaihteessa ja on siten ajallisesti lähimpänä Imatran laskentoja. Vertailuvuodeksi valittiin 2006, jolle annettiin luvuksi 1 ja muut vuodet on suhteutettu siihen. Esimerkkikuvaajista näkee, että suuntaus on samansuuntainen, mutta Imatran muutokset ovat jyrkempiä. Tämä johtunee pienemmästä ja virhealttiimmasta materiaalista. Esimerkiksi käpytikan 2008 isompi notkahdus Imatralla johtui osittain tuulisesta laskentapäivän säästä, joka vaikeutti tikan naputtelun kuulemista. Myös laskennan tehostuminen ensimmäisestä laskentakerrasta näkyy liian pienenä 2006 vuoden suhdelukuna. Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk., 2013

67 Kuvat :n runsaslukuisimman talvilaskentalajin esiintyminen Imatralla Pystyakselilla yksilömäärä, vaaka-akselilla laskentavuosi. Tarvitaanko Imatran tapaista laskentaa, jos kerran suuntaus on hyvin samantapainen koko maan aineiston kanssa? Kyllä. Osa eroavaisuuksista valtakunnallisen ja Imatran tulosten kesken on todellisia. Parhaiten nämä näkyvät kesykyyhkyn ja pikkuvarpusen kuvaajissa. Valtakunnan aineistossa kesykyyhky on säilyttänyt runsautensa 9 vuoden aikana, Imatralla kanta on vähentynyt jyrkästi. Kyyhkyt on tunnettu trikomonoosiin sairastuva ryhmä, mutta jos Imatran kesykyyhkyt kärsisivät ko. alkueläimen aiheuttamasta kupu- ja nielutulehduksesta, luulisi tällöin taudin jylläävän koko maassa. Imatralta kuolleina löydetyistä kesykyyhkyistä talvelta 2011/12 löydettiin Eviran tutkimuksissa Newcastlen tautia aiheuttavaa virusta (Evira 2012), joka lienee pääsyy Imatran kesykyyhkykannan rajuun alenemiseen. Pikkuvarpusen talvikanta on jakson aikana Suomessa moninkertaistunut, mutta Imatralla kanta on vakiintunut ja vaihtelu on vähäistä. Laskennan jälkeen kokoonnutaan yhteiseen purkutilaisuuteen, jossa kootaan eri lohkojen tulokset ja vertaillaan lukuja. Monesti tämän jälkeen on katseltu laskijoiden kokoamia kuvaesityksiä. Yksi laskennan vetovoimatekijöistä lieneekin purkutilaisuus, jossa iltaa vietetään leppoisasti samanmielisessä seurassa. Sampsa Cairenius Ei verkkojulkaisulupaa. Paljonko Imatralla on talvisin lintuja? Lintuja on havaittu vuosittaisissa laskennoissa yllättävän tasaisesti luokkaa. Isoista linnuista on nähty varmaan suurin osa, mutta pikkulintujen Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk.,

68 osuus on todennäköisesti selvästi alhaisempi, kenties puolet on havaittu laskennoissa. Laskennan ulkopuolisen Imatran maaseudun ja metsäalueen linnuista kertyisi laariin useampi tuhat, Vuoksen vesilinnuista lähes tuhat. Karkeasti voidaan arvailla Imatralla olevan normaalitalvisin lintuja yhtä paljon kuin ihmisasukkaita, vajaa Kiitokset Kiitämme Helsingin yliopiston Aleksi Lehikoista ja Imatran kaupungin teknisen toimen Sulo Palovaaraa Imatran väylästökartan antamisesta käyttöömme. Pertti Jantunen ansaitsee kiitokset vuosittaisesta purkutilan varaamisesta. Suurin kiitos kuuluu tietenkin laskijoille, jotka olette jaksaneet tulla kaukaakin tähän yhteiseen projektiimme. Lähteet: Eviran nettisivut fi/elaimet/ajankohtaista/?bid=2899 (viitattu ) Lehikoinen, A., Lehikoinen, E., Valkama, J. & Väisänen, R.A. 2011: Trikomonoosiepidemian vaikutus Suomen viherpeippokantaan. Linnut-vuosikirja 2010: Väisänen, R.A. 2003: Varpusen ahdinko. Linnut 38(3): Kuvat Seitsemän talvilintulajin kannankehitys Imatralla ja koko Suomen talvilintulaskennoissa (ns. joululaskenta, esimerkiksi vuoden 2006 kohdalla joululaskenta 2005/06). EKLY:n MAALI MAALISSA! MAALI on BirdLife Suomen ja sen alueyhdistysten yhteisvoimin toteuttama hanke, jossa kartoitetaan ja nimetään Suomen maakunnallisesti tärkeät lintualueet eli MAALI-alueet. Hanke on maakuntatason laajennus kansainvälisesti (IBA) ja kansallisesti (FINIBA) tärkeiden alueiden kartoitushankkeille. Hankkeen tavoitteena on tiedonkeruun kautta löytää ja säilyttää niin lintuharrastajille, linnuille kuin muillekin eliöille tärkeät alueet Suomen eri maakunnissa. Kun tärkeimmät alueet ovat viranomaisten ja muiden toimijoiden tiedossa, ne osataan ottaa paremmin huomioon erilaisia aluevarauksia muodostettaessa jo etukäteen. Lisää tietoa MAALI-hankkeesta sekä Etelä-Karjalan ja muiden maakuntien raportit löydät osoitteesta birdlife.fi/maali. 68 Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk., 2013

69 Lintujen havaittavuus ja pesimälinnuston laskentojen luotettavuus tuntureilla Olen tarkastellut Ornis Karelican artikkelisarjan ensimmäisessä osassa pesimälinnuston laskentojen luotettavuutta ja menetelmiä lintuvesillä, soilla ja muilla kosteikoilla sekä lehtimetsissä (Koskimies 2009) ja toisessa osassa havumetsissä (Koskimies 2011a). Tässä kolmannessa osassa esittelen tunturikoivikoiden ja -paljakoiden tyypillisten pesimälajien laskentaan liittyviä näkökohtia ja etenkin lajien havaittavuuteen vaikuttavia tekijöitä. Lajikohtaisen havaittavuuden tunteminen auttaa paitsi maastotyön hienosäädössä myös tulosten tulkinnassa ja luotettavuuden arvioinnissa, mikä on artikkelisarjani päätavoite. Käsittelen tälläkin kertaa lajien havaittavuutta valtakunnallisten vakio-ohjeiden (Koskimies & Väisänen 1988, 1991, Koskimies 1994) mukaan tehtävissä pesimälinnuston laskennoissa Pohjois- Suomessa, pääosin toukokuun loppupuolelta heinäkuun alkuun. Osa lajeista pesii myös etelämpänä esimerkiksi soilla tai metsissä, mutta tässä esittämäni näkökohdat pätevät nimenomaan Pohjois-Lapin tunturikoivikoissa, -paljakoilla ja -soilla. Valtakunnalliset me- Pertti Koskimies netelmäohjeet on laadittu koko lajiston laskentaan, mutta jos tavoitteena on laskea vain osa lajeista, voidaan niin aikataulun kuin maastotyön yksityiskohdat tarkentaa kohdelajien mukaan, mikä entisestään parantaa tulosten luotettavuutta. Yleiskatsaus lintulaskentojen virhelähteistä, kirjoitussarjan taustalla olevasta tietämyksestä sekä keskeisestä menetelmäkirjallisuudesta sisältyy sarjan ensimmäiseen osaan (Koskimies 2009). Sen jälkeen etenkin BirdLife Suomen Linnut-vuosikirjassa on julkaistu usei- Keltavästäräkki Motacilla flava laulaa näkyvällä paikalla, mutta parinmuodostuksen jälkeen koiraan lauluinto laimenee huomattavasti. Pertti Koskimies. Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk.,

70 poikkeavan näkyviä ja kuuluvia lajeja. Valtaosalla lajeista lintuja jää todennäköisimmin huomaamatta äänettömyyden ja piilottelevuuden vuoksi etenkin haudontavaiheessa ja pienten poikasten aikaan. Siksi tarkastelen erityisesti niitä elintapoja ja ominaisuuksia, joiden vuoksi laskija ei huomaa kaikkia yksilöitä maastossa. Pääsääntöisesti linnut ovat varmimmin havaittavissa laulu- ja soidinkauden alkuvaiheessa aktiivisimman ääntelyn, puiden lehdettömyyden ja aluskasvillisuuden kehittymättömyyden vuoksi sekä poikaskauden loppuvaiheessa, jolloin emot näyttäytyvät ja varoittelevat hanakammin kuin muissa pesinnän vaiheissa. Toisaalta poikasvaiheen lopulla paljastuvat vain onnistuneesti pesineet yksilöt, mikä johtaa kannan aliarviointiin. Monilla lajeilla koiraat voivat laulaa useammankin päivän kesken muuttomatkan, jolloin vaarana on puolestaan alueen pesimäkantaan kuulumattomien yksilöiden aiheuttama yliarvio. Punakylkirastas Turdus iliacus on tunturikoivikoiden yleisimpiä varpuslintuja. Matalissa ja avoimissa koivikoissa laulu kuuluu kauemmas kuin etelän korkeissa ja tiheissä metsissä. Toisaalta rastailla ja monilla muillakin laulajilla koiras laulaa hajanaisemmin vuorokauden eri aikoihin kuin etelässä, ei yhtä painottuen iltaan ja aamuun. Pertti Koskimies. ta laajoja katsauksia valtakunnallisista ja alueellisista seuranta- ja muista laskennoista, joiden kaltaisiin töihin esittämäni näkökohdat liittyvät. Laajimpia tuoreita julkaisuja lintukantojemme muutoksista ovat esimerkiksi yhteenvedot pesivän maalinnuston (Väisänen & Lehikoinen 2013), vesilinnuston (Lehikoinen ym. 2013), saaristolinnuston (Hario & Rintala 2014) sekä talvilinnuston (Lehikoinen & Väisänen 2014) pitkäaikaisista vaihteluista. Valkama ym. (2011a) kokosivat 2000-luvun lintuatlaksen tulokset ja vertasivat levinneisyysmuutoksia ja 1980-lukujen kartoituksiin, ja itse kokosin tänä vuonna yhteenvedon koko pesimälajistomme nykykannoista ja muutoksista 1980-luvulta (Koskimies 2014). Linnut-vuosikirjassa ja muissa julkaisusarjoissa ilmestyy jatkuvasti myös alueellisia tutkimuksia, joiden laskentamenetelmistä on sovellettavissa yksityiskohtia vastaaviin selvityksiin. Kuten aiemmissakin artikkeleissa, näkemykseni perustuvat laskentamenetelmiä koskevaan kirjallisuuteen ja omakohtaiseen maastokokemukseen, jota Pohjois-Lapin tunturilinnustosta on vuodesta 1986 alkaen. Artikkelista puuttuvat vähälukuisimmat tunturien lajit, joista minulla on niukasti omakohtaista kokemusta, ja joiden osuus kokonaislinnustosta on vähäinen. Useimmissa lintusuvuissa ääntelyaktiivisuus, ruokailupaikat ja -tavat sekä muut käyttäytymispiirteet ovat runsailla ja harvalukuisilla lajeilla niin samankaltaisia, ettei lähisukuisten lajien välillä ole usein merkittäviä eroja havaittavuudessa eikä laskentatulosten luotettavuudessakaan. Kaikki linnut eivät paljastu Lajien havaittavuus on olennaista tuntea lintukantoja arvioitaessa ja seurattaessa. Laskennoissa huomataan yleensä vain osa alueella elävistä yksilöistä lukuun ottamatta harvalukuisia ja Periaatteessa ainakin osa normaalisti havaitsematta jäävistä yksilöistä voisi paljastua, jos laskenta-alueella soitettaisiin laulu-, varoitus- tai jotain muuta ääntä. Atrapin soittaminen on kuitenkin harkittava kriittisesti ja tapauskohtaisesti ja rajoitettava mieluiten tutkimuksiin, joiden tuloksista on todennäköisesti käyttöä myös lintujen suojelussa. Atrapista saattaa nimittäin koitua lintujen elämälle haittaa tiedettyä useammin. Atrappi voi sekoittaa lintujen keskinäistä viestintää ja reviirinpuolustusta. Atrapin vuoksi varoittelemaan tai muuten ääntelemään alkanut lintu voi paljastaa pesänsä myös lähistön pedoille, mikä on kohtalokkaampaa. Toisaalta esimerkiksi petolinnun ääniatrappi voi vaientaa muita laskentakohteena olevia lajeja, jolloin lintulaskija tietämättään alentaa itse tulostensa luotettavuutta. Atrapin mahdolliset haitat jäänevät useimmiten tilapäiseksi ja harmittomaksi, mutta varovaisuus on perusteltu lähtökohta. Kartoitusmenetelmällä luotettavimpia tuloksia Paikallinen lintupopulaatio koostuu pesivistä pareista, joista osa onnistuu pesinnässään ja osa ei, sekä pesimättömistä yksilöistä, jotka joko puolustavat reviiriä tai liikkuvat läpi pesimäajan laajemmalti (floating population). Jotta populaation koko voitaisiin määrittää mahdollisimman tarkasti, on suositeltavinta käyttää usean käyntikerran kartoitusmenetelmää (Koskimies & 70 Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk., 2013

71 Väisänen 1988, 1991, Koskimies 1994), jossa lintujen havaintopaikat merkitään jokaisella laskentakerralla tarkasti kartalle. Pesien etsintä ja emojen rengastus tarkentaisivat tuloksia lähes absoluuttisiksi, mutta niin suureen työpanokseen on harvoin mahdollisuuksia. Hyvin tarkkaan tulokseen päästään käymällä kartoitettavalla alueella tarpeeksi monta kertaa (metsäympäristöissä suosituksena kymmenen käyntiä läpi lintujen pesimäkauden), mutta luotettavuus paranee entisestään käyttämällä kuhunkin laskentakertaan riittävästi aikaa, pysähtelemällä tuon tuosta tarkkailemaan lintujen olinpaikkoja ja liikkeitä niiden huomaamatta sekä tuntemalla hyvin eri lajien ääntely- ja liikkumisaktiivisuus, ruokailu- ja muut elintavat, jotka vaikuttavat niiden havaittavuuteen. Pisimmillään yli 40 vuotta seuraamillani laskenta-alueilla Parikkalassa olen juuri tulosten luotettavuuden takaamiseksi käyttänyt kartoitumenetelmää laulukauden alusta siihen saakka, kunnes poikaset lähtevät pesästä mutta pysyttelevät vielä synnyinsijoillaan. Lintukantojen muutoksia voidaan seurata muillakin, myös yhteen käyntikertaan pesimäkaudessa perustuvilla menetelmillä, kun tavoitteena on suurten alueiden yleisseuranta, ja aineistoa kertyy runsaasti. Kaikilla menetelmillä on olennaisen tärkeää toistaa laskenta maastossa vuosi vuodelta samalla vakioidulla tavalla ja kirjata muistiin säätila, maastotyön yksityiskohdat ja muut tekijät, jotka saattoivat vaikuttaa tuloksiin. Käyttämällä alueellisissakin selvityksissä valtakunnallisen seurannan menetelmiä (Koskimies & Väisänen 1988, 1991, Koskimies 1994) taataan pienilläkin alueilla parhaiten myös vertailukelpoisuus muiden tutkimusten ja seurantojen kanssa. Tuntureiden erityisoloja lintulaskennassa Tuntureilla sade, kylmyys ja tuuli alentavat lintujen ääntely- ja liikkumisaktiivisuutta yleensä vielä enemmän kuin suojaisemmissa metsissä ja ylipäänsä etelämpänä, joten siellä on tavallistakin tärkeämpää ajoittaa laskenta mahdollisimman tyyneen, poutaiseen ja lämpimään ajankohtaan. Äärevämpien sääolojen vuoksi lintujen laulu- ja ruokailuaktiivisuus voi vaihdella päivästä ja jopa tunnista toiseen enemmän kuin etelässä. Monet lajit eivät päiväaikaan ääntele läheskään yhtä usein kuin etelässä varsinkaan kylminä tai helteisinä päivinä. Toisaalta avoimempi maasto helpottaa niiden näkemistä verrattuna etelän korkeisiin ja tiheäkasvuisiin metsiin. Ylipäänsä etelän metsiin verrattuna tunturien linnuista on mahdollista nähdä huomattavasti suurempi osa avoimemman maaston sekä alhaisemman lajimäärän ja pesimätiheyden ansiosta. Pohjois-Lapissa aurinko ei laske lainkaan keskeisimpään laskenta-aikaan toukokuun lopulta heinäkuun alkuun. Suuri osa lintulajeista ja varsinkin varpuslinnuista ja kahlaajista laulaa ja ääntelee aktiivisimmin ilta- ja aamuyöstä, monesti kaiken yötä. Kaikkien lajien laskentaan sopiva ja lintujen aktiivisuuden ansiosta suotuisa aika alkaa pian puolen yön jälkeen, jos sää on sopiva (ei liian kylmä eikä tuulinen tai sateinen). Vuorokauden usein viileimpään aikaan varhaisaamulla linnut ovat paljon useammin vaiti ja keskittyvät ruokailemaan tiiviimmin kuin Etelä-Suomessa, jossa laskennat aloitetaan auringon noustua tai viimeistään kello neljän maissa; pohjoisessa voidaan laskentaa siis lopetella samaan kellonaikaan kun etelässä aloitellaan. Varsinkin harvassa tunturikoivikossa lintuja on mahdollista laskea luotettavasti päivälläkin niin ääni- kuin näköhavaintojen perusteella, kunhan liikutaan riittävän hitaasti ja pysähdellään tuon tuosta odottelemaan lintujen ilmaantumista näkyville ja kuuluville. Kaikki maastotyön yksityiskohdat on syytä kirjata muistiin tulosten luotettavuuden myöhempää arviointia varten. Tunturikoivikoiden pesimälajeja Tarkastelen tunturilintujen havaittavuutta ja laskentojen luotettavuutta erikseen tunturikoivikoissa sekä -paljakoilla ja -soilla, koska niin pesimälajisto kuin lintujen havaittavuuteen vaikuttavat tekijät ovat näissä tunturien pääympäristötyypeissä erilaisia. Tunturikoivikoissa pesii monia Etelä- Suomen lehtojen ja havumetsien lajeja, joita esittelin jo kahdessa aiemmassa artikkelissa, ja jotka siksi sivuutan lyhyemmin maininnoin. Sama koskee paljakoiden ja tunturisoiden lajeja, joita käsittelin aiemmin soiden ja kosteikkojen yhteydessä, ja joista nyt otan esille nimenomaan Lapin oloissa olennaisia näkökohtia. Joka tapauksessa tietyistä lajeista kiinnostuneiden lukijoiden kannattaa tarkistaa myös aiemmat tämän sarjan artikkelit (Koskimies 2009, 2011a). Lajeja ei ole järjestetty systemaattisesti vaan siten, että pohjoiset tunturikoivikoiden tyyppilajit käyn ensin läpi, ja niiden jälkeen esitän myös eteläisemmissä metsissä pesivistä ja jo aiemmin käsittelemistäni lajeista lappilaisia lisänäkemyksiä. Tunturikoivikossa lintujen pesimätiheys on linjalaskentojen perusteella useimmiten parin luokkaa neliökilometrillä (Väisänen ym. 1998). Koska lähes puolet linnuista jää keskimäärin huomaamatta yhden käyntikerran laskennoissa, todellinen tiheys lienee tyypillisesti sadan parin suuruusluokkaa. Yleisiä lajeja koivikoissa on vain kymmenkunta, joista järripeippo, pajulintu, urpiainen ja punakylkirastas muodostavat tavallisesti yli puolet kokonaislintukannasta. Niukahko lajimäärä ja alhainen pesimätiheys helpottavat laskijan työtä. Harva ja matala koivupuusto sekä matalahko ja laikuittainen varvikko eivät suo linnuille samanlaisia piiloutumismahdollisuuksia kuin eteläisempien metsien tuuheat pensaikot ja rehevä ruohokasvillisuus. Toisaalta kangasmaiden tiheät katajikot ja joenja puronvarsien rehevät pajukot kätkevät lintuja ja pesiä tunturikoivikoissakin jopa eteläisten tiheyksien veroisesti. Havaitakseen linnut luotettavasti laskijan on koluttava näiden vaikeakulkuisten tiheikköjen liepeitä riittävän rauhallisesti ja huolellisesti. Varpuslinnut Sinirinta saapuu Lapin tunturikoivikoihin toukokuussa, jolloin maa on useimmiten laajalti lumen peitossa. Koiras alkaa laulaa hyvin pian reviirin valinnan jälkeen, mikä on tyypillistä Lapin linnuille lyhyen ja kiireisen pesimäkauden vuoksi. Useimmat koiraat ovat aktiivisesti äänessä vielä kesäkuun alkupuolella, mutta pesinnän päästyä vauhtiin ne vaikenevat varsin nopeaa tahtia. Juhannuksen aikoihin kohtalaisen kuuluva laulu on katkonaista, ja suuri osa pesivistä koiraista on hiljaa pitkiä aikoja. Pesimättömät koiraat jatkavat aktiivista laulua heinäkuun alkuun. Laulu on aktiivisinta yleensä aamuöisin ja usein myöhään illallakin, mutta sitä kuulee silloin tällöin kaikkina vuorokaudenaikoina ja saapumisen jälkeen intensiivisenä myös päivällä. Koiras laulaa tunturikoivun tai pajun latvustossa mutta yleensä jonkin verran lehvästön suojassa. Laulaja saattaa paljastua sattumalta kaukaakin kiikareilla, koska välillä se levittelee soitimella pyrstöään ja väristelee siipiään. Koiras pyrähtää toisinaan lyhyisiin laululentoihin ja laskeutuu samaan tai lähipuuhun; monesti koiraalla on useita vaihtoehtoisia laulupaikkoja. Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk.,

72 Laulu kuuluu kohtalaisen kauas myös puronsolinan yli. Rehevillä suonlaiteilla, puronvarsilla ja rannoilla useampi, vielä pariton sinirintakoiras laulaa usein lähimmillään vain metriä toisistaan. Koiraat saattavat jopa lennellä ristiin rastiin, mikä vaikeuttaa reviirien laskemista, ellei lintujen liikkeitä tarkastele pitempään. Reviirien hyvin epätasainen jakaantuminen kasvillisuuden rehevyyden mukaan johtaa siihen, että pienillä ja vähillä laskenta-alueilla on hyvin hankalaa selvittää laajemmalle alueelle yleistettävää pesimätiheyttä. Pesän luona monet emot varoittelevat vasta viime tingassa ja näyttäytyvät pelottomina, harvemmin yli metrin päästä. Aika ajoin ne hiljenevät ja puikahtavat toviksi näkymättömiin ja puikkelehtivat kasvillisuuden kätköissä keräten kiireisesti ruokaa. Sinirinta liikkuu muutenkin pitkiä aikoja puiden ja pensaiden kätköissä ja varvikoissa näyttäytymättä avoimesti, vaikka ihminen seisoisi lähellä pesää. Sinirinta on ainoa lajimme, joka kopioi muilta lajeilta laulun lisäksi varoitusäänensäkin, joten tavallisen naksuttavan varoitusäänen sijaan laskijan on oltava tarkkana myös kuullessaan järripeipon, keltavästäräkin tai jonkin muun lajin ääniä erehdyttävästi muistuttavia mutta oikeasti sinirinnan päästämiä varoitusääniä. Järripeippo laulaa toukokusta kesäkuun alkuun aktiivisesti suuren osan päivää, usein iltapäivälläkin, jolloin pääosa muista linnuista on vaiti lepäilemässä tai ruokailemassa ja paljon epätodennäköisemmin huomattavissa kuin järripeipot. Lauluinto hiipuu muninnan jälkeen. Kuten lähisukuisella peipolla, myös järripeipolla on hyvin tyypillistä, että yhden koiraan alkaessa laulaa liki kaikki kuuloetäisyyden päässä olevat, mieluusti toistensa lähettyville keväällä asettuneet koiraat innostuvat laulamaan ainakin joksikin aikaa, jolloin reviirien paikantaminen ja laskeminen on helppoa, nopeaa ja luotettavaa. Toisaalta viileällä, tuulisella ja sateisella säällä ja toisinaan hyvissäkin oloissa liki kaikki linnut kuitenkin vaikenevat, ja kesäkuun jälkipuolella useimmat laulavat harvakseltaan. yliarvioidaan, jos laskenta-alue on pieni; osa havaituista yksilöistä on nimittäin tullut järripeipon hätäilyn houkuttamana jopa satojen metrien päästä. Järripeipon laskennasta etelän havumetsissä on muutamia muita näkökohtia edellisessä artikkelissani (Koskimies 2011a). Tunturikoivikoissa urpiainen kuuluu useina vuosina järripeipon ja pajulinnun ohella runsaimpiin lajeihin, joten sen laskentatuloksilla on huomattava merkitys kokonaistiheyden määrittelyssä. Urpiaisen laskentaongelmat ovat samankaltaisia kuin havumetsien vihervarpusen (Koskimies 2011a). Urpiaiset liikkuvat tunturikoivikoissa, suonlaiteilla, joenvarsilla ja muissa tiheiköissä yksin tai useimmiten pikku ryhminä jopa kilometrien matkoja, mikä vaikeuttaa pesäpaikan paikantamista. Koska lintujen liikkeitä ja edes pesimäpaikkojen summittaista sijaintia ei normaalin laskenta-aikataulun puitteissa useinkaan ehdi selvittää, jäävät tulokset varsinkin pesimäkauden alkuvaiheessa toukokuun loppu- ja kesäkuun alkupuolella epäluotettavammaksi kuin muilla varpuslinnuilla. Poikasaikaankin lähinaapuruston emot lentelevät yleisesti jopa yli kilometrin päähän ruokailemaan. Urpiainen laulaa pesäpaikalla varsin pienen osan aikaa ja hyvin ailahtelevaisesti; hetken päästä se pyrähtää jo kauemmas joko yksin tai liittyy naapuruston hääräilijöihin. Toisaalta se voi innostua varoittelemaankin, vaikka pesää ei lähellä olekaan. Urpiaisen tiheyden määrittelyssä on yleensä tyydyttävä paikallisilta vaikuttavien yksilösummien jakamiseen lasketun alueen pintaalalla, sillä useammallakaan käyntikerralla kerääntyvät havainnot eivät välttämättä ryhmity erillisiksi reviireiksi useimmista muista varpuslinnuista poiketen. Useimmiten urpiaisten parimäärät tullevat yliarvioiduiksi lintujen vilkkaan liikkumisen vuoksi. Kartoituslaskennassa kannattaa merkitä kartalle havaintopaikan ja yksilömäärän lisäksi lintujen sukupuolet, liikkuminen ja muu käyttäytyminen, jotta parimäärän tulkintaa varten olisi käytössä mahdollisimman paljon tietoa. Alkuperäishavaintojen tarkasta taltioimisesta on sekin hyöty, että laskija voi tarkistaa tulkintaa myöhemmin opittuaan mahdollisesti lisää lajin elintavoista. Selvästi laskenta-alueen yli ja määrätietoisesti lentäviä yksilöitä ei pidä laskea alueen pesivään linnustoon. Sen sijaan paikallisilta vaikuttavat ja alueella pysyvät, vaikka paikkaakin vaihtavat yksilöt lasketaan mukaan, ellei kyse ole muutamaa yksilöä suuremmasta, mitä ilmeisimmin pesimättömästä parvesta. Varmimmin laskenta-alueen minimiparimäärä on määritettävissä pesien ja pesän luona hätäilevien emojen perusteella, mikä edellyttää kuitenkin alueen läpikäymistä lähekkäisin kulkulinjoin hyvin ja tarkasti, sillä pesä on usein hyvässä piilossa tiheässä katajassa, eikä emo luikahda siltä kuin viime hetkellä. Pesästä voi kävellä läheltäkin ohi emon varoittelematta. Taviokuurna on tunturikoivikoiden ja Lapin havumetsien vaikeimmin laskettavia lintuja. Koiraat laulavat aktiivisesti ja kuuluvasti pitkin päivää maaliskuun lopulla ja huhtikuussa, pari kuukautta ennen munintaa, mutta var- Järripeippo varoittelee yleensä vasta laskijan tultua lähelle pesää, tyypillisesti metrin päähän. Molemmat emot innostuvat varoittelemaan kuuluvasti ja houkuttelevat lähiympäristön järripeipot ja monet muutkin lajit ympärilleen. Tällöin lintutiheys helposti 72 Lapintiainen Parus cinctus on utelias ja peloton, mutta se saattaa jäädä lähietäisyydeltäkin huomaamatta esimerkiksi ruokaillessaan. Pertti Koskimies. Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk., 2013

73 Sepelrastas Turdus torquatus saattaa kerätä mittarintoukkia ja muuta ruokaa poikasilleen avoimesti paljakan reunalla, mutta tavallisesti se pysyttelee katajien ja kivenlohkareiden kätköissä, mistä varoitusääni paljastaa linnun vasta lähietäisyydeltä. Pertti Koskimies. sinaisen laskentakauden aikaan touko heinäkuussa laji on hyvin huomaamaton ja hiljainen. Koiras laulaa harvoin ja katkonaisesti ja muuallakin kuin pesän lähettyvillä. Emot ruokailevat ja lentelevät latvuston sisällä ääneti ja kaukanakin pesältä, ja ruokaa etsiessään ne hyppelevät hissun kissun pitkiä aikoja maassa. Luottavaiset linnut eivät pelästy ihmistä eivätkä pakene useinkaan ennen kuin vasta metrien päästä. Laji ei juuri varoittele, ja yhteys- ja muutkin äänet ovat hyvin hiljaisia. Emotkaan eivät hätäänny, vaikka pesä olisi aivan vieressä, eikä hautova naaras aina pakene vaikka sitä silittäisi selästä. Suurehkoa pesääkään ei tiheästä katajasta tai männystä huomaa monesti kuin sattumalta. Taviokuurnan pesimätiheydet ovat useimmissa tutkimuksissa todennäköisesti aliarvioitu lajin vaikean havaittavuuden vuoksi. Lapintiainen pesii pääosin Metsä- Lapin havumetsissä, mutta pieni osa kannastamme myös tunturikoivikoissa. Jo havumetsälintujen yhteydessä mainitsin, että lapintiaiseen pätevät samat näkökohdat kuin hömötiaiseen (Koskimies 2011a): laji pesii varhain, ja varsinaisen laskentakauden alkaessa haudonta on pitkällä ja linnut vaitonaisia (naaras hautomassa pesäkolossa). Lapintiaiset huomaa kuitenkin kesäkuussa helposti, kun vilkkaasti hyörivät ja tuon tuosta ääntelevät emot ruokkivat isoja poikasia. Vielä varmemmin paljastuvat poikueet, jotka kiertelevät kuitenkin pian pesästä lähdettyään laajemmalti, joten niiden perusteella ei voi varmistua lajin pesinnästä suppeaa aluetta laskettaessa. Lapintiaisen aikainen pesintä ja vaiteliaisuus laskentakauden alussa johtavat todellista pienempään lukumäärään, äänekkäät ja kiertelevät poikueet taas yliarvioon. Kun poikuehavainnot paljastavat kuitenkin vain onnistuneet pesinnät, ja niiden osuus aloitetuista vaihtelee vuodesta toiseen, sattumatekijöiden vaikutus kasvaa entisestään. Jos lapintiaisia haluaa laskea mahdollisimman luotettavasti, on alue käytävä läpi jo lauluaikaan alkukeväällä, ennen kuin valtaosa muista lajeista on edes saapunut Pohjois-Lappiin. Samalla saa etenkin taviokuurnan ja pohjantikan runsaudesta luotettavamman käsityksen kuin alku- tai keskikesällä. Lapinuunilintu on tunturikoivikoiden harvalukuisimpia ja hankalimmin laskettavia lajeja poikkeuksellisen myöhäisen kevätmuuttonsa ja pesintänsä vuoksi suuri osa lapinuunilinnuista saapuu pesimäseuduilleen vasta tavanomaisimman laskentakauden loppuvaiheessa tai jopa sen päätyttyä. Aktiivisin laulukausi kestää vain viikon tai korkeintaan pari ja ajoittuu heinäkuun alkuun. Koiraan lauluinto laimenee pariutumisen jälkeen. Usein jopa puoli tusinaa koirasta asettuu laulamaan kuulomatkan päähän toisistaan, ja toisaalta jopa peninkulmien etäisyydellä lapinuunilintuja ei esiinny lainkaan. Laskenta-alueen sijoittuminen suhteessa laulajaryhmiin aiheuttaa merkittävän, sattumasta johtuvan virhelähteen, joten pienten ja harvojen alueiden tuloksista ei voida yleistää lajin keskimääräistä tiheyttä Pohjois-Suomessa. Laulukauden päätyttyä lajia on vaikea huomata, ja poikasvaiheessa heinäkuun lopulla ja elokuun alussa, jolloin emot hätäilevät lähellä pesää, tavanomaiset laskennat on jo lopetettu. Tunturikoivikoiden muita yleisimpiä varpuslintuja ovat pajulintu, punakylkirastas, metsäkirvinen ja leppälintu, joiden havaittavuutta olen pohtinut aiemmissa tämän sarjan artikkeleissa (Koskimies 2009, 2011a). Pajulintu laulaa pitkin päivää, ja useimmat koiraat ovat myöhäisen saapumis- ja pesimäaikansa ansiosta äänessä kesäkuun alkupuoliskolla, monet myöhemminkin. Koska läpimuuttavia ei tunturikoivikoissa Etelä-Suomesta poiketen juuri pysähdy, ovat melkein kaikki laulavat koiraat paikallista kantaa. Poikasaikaan emot varoittelevat innokkaasti pesän lähellä. Punakylkirastas laulaa Pohjois-Lapissa innokkaimmin toukokuussa ja kesäkuun alussa iltayöstä aamuvarhaiseen, harvemmin ja katkonaisemmin päivällä. Muna-aikaan emo pakenee vasta lähietäisyydeltä mutta ilmi tultuaan hätäilee ja lentelee ympäriinsä, poikasaikaan harvapuisissa tunturikoivikoissa laajemmalti ja helpommin huomattavana kuin etelän metsissä. Metsäkirvinenkin on äänessä pohjoisessa innokkaimmin ilta- ja aamuyöstä, joskin etelän ta- Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk.,

74 voin koiras laulaa myös päivisin varsin usein. Lajin aktiivisin laulukausi ajoittuu pajulinnun tavoin toukokuun loppupuolelta kesäkuun puoliväliin. Leppälintu laulaa hyvin innokkaasti öisin, aamuisin katkonaisemmin mutta aika usein pitkin päivääkin kesäkuun alkupuolelle saakka. Emot varoittelevat hyvin hätäisinä pesän lähellä, mutta eivät kovin kaukaa paitsi kesä heinäkuun vaihteessa poikasten ollessa suuria. Muita lajeja Riekko on tunturikoivikon runsaslukuisin ei-varpuslintu. Se elää talvikaudella jopa kymmenien yksilöiden parvina, joista koiraat hajaantuvat reviireilleen huhtikuussa. Ne räkättävät kuuluvasti etenkin ilta- ja aamuhämärässä. Yhden pärähtäessä ääneen myös lähiympäristön muut koiraat innostuvat herkästi ääntelemään. Varsinaiseen laskenta-aikaan toukokuun puolivälistä heinäkuun alkupuolelle riekkoparit ovat kuitenkin vaiti. Lintuihin, pesään ja poikueeseen törmää sattumanvaraisesti. Pesän tienoilla vahtiva koiraskin paljastuu usein vasta hautovan naaraan paetessa pesästään miltei jaloista. Sama koskee poikuetta. Huomattava osa riekon pesinnöistä tuhoutuu, minkä jälkeen linnut voivat siirtyä kauemmas. Koska tunturisopulien ja muiden myyrien runsaus vaikuttaa siihen, kuinka paljon pedot saalistavat riekkoja, tuhoutuvien pesien osuus ja riekkojen havaittavuuskin vaihtelevat tästäkin sattumatekijästä johtuen eri tavoin vuodesta toiseen. Koska sattuma vaikuttaa ratkaisevasti riekkojen havaintomääriin tavanomaisissa pesimäaikaisissa laskennoissa, ei niiden tuloksia voi luotettavasti käyttää kannanmuutosten seurantaan. Atrapilla lintuja on houkuteltavissa esiin laskentakauden alussa. Luotettavin keino on kuitenkin etsiä riekot kanakoiran avulla, kuten Pohjois-Lapin nykyisissä riistalaskennoissa heinä elokuussa (Paasivaara ym. 2014). Kannanvaihtelun seurantaan sopivat myös huhtikuiset vakiolaskennat (Koskimies 2011b). Käki on kuuluvimpia ja helpoimmin havaittavia metsälintuja (Koskimies 2011a). Käki kukkuu tunturikoivikoissa tyypillisesti keskiyölläkin ja ylipäänsä illasta aamuun mutta innokkaimmin aamuyöstä, usein lyhyempiä jaksoja päivälläkin. Koiras liikkuu useiden, jopa yli kymmenen neliökilometrin reviirillään ahkerasti ja kukkuu useiden kilometrinkin päässä toisistaan olevilla vaihtoehtoisilla laulupaikoillaan jonkin aikaa ennen lentämistään seuraavalle, joten on varottava saman yksilön laskemista monen kertaan. Luotettavin tulos saadaan kuuntelemalla aktiivisimpaan varhaisaamun kukkumisaikaan yhtaikaa kukkuvia koiraita. Usean koiraan alueella liikkuvien naaraiden määrää on käytännössä mahdoton määrittää normaalein laskentamenetelmin. Hiiripöllö huhuilee soidinhuutoaan lopputalvella ja alkukeväällä sekä hämärässä että valoisassa. Varsinaiseen laskenta-aikaan loppukeväästä keskikesään pöllöillä on poikaset pesässä tai jo maastossa, kesäkuun lopulla mahdollisesti jo satojen metrien päässä tai kauempanakin pesästä. Tuolloin naaras vahtii poikuetta kelon päästä, korkean tunturikoivun latvasta tai muulta hyvältä näköalapaikalta, jolta se on helposti huomattavissa. Varsinkin poikasten hajaannuttua maastoon moni naaras on hyvin aggressiivinen ja käy sumeilematta ihmisen kimppuun. Toisaalta se voi osallistua ravinnonhankintaan poikasten lähdettyä pesästä, jolloin molemmat emot saattavat olla tuntejakin poissa, eikä poikasia tuolloin välttämättä huomaa. Koiras saalistaa läpi pesimäkauden kilometrien päässä pesältä, joten maastossa havaittua lintua on tarkkailtava sen verran, että käy ilmi, onko se lähellä pesää vai kauempana siitä. Sekä saalistavat että pesinnässään epäonnistuneet pöllöt käyttäytyvät ihmistä kohtaan välinpitämättömästi verrattuna pesiviin. Yleistettäviä tuloksia harvassa pesivien hiiripöllöjen tiheydestä on saatavissa vain suurilta tutkimusalueilta ja useammalta vuodelta, koska kanta vaihtelee myyrätilanteen mukaan tietyllä seudulla monikymmenkertaisesti vuodesta toiseen. Ampuhaukan soidinkausi ajoittuu pääosaksi toukokuulle, osittain ennen varsinaista laskentakautta. Munintaja haudonta-aikaan sekä pesäpoikaskauden alkuvaiheessa pienikokoista haukkaa on hankala huomata korpin tai variksen vanhasta pesästä, eikä naaras poistu sieltä ellei puuta potkaise tai lintua pelästytä muuten. Tämä ei kuitenkaan ole suositeltavaa pesinnän tuhoutumisvaaran vuoksi. Jos sattumalta osuu pesän lähettyville koiraan tuodessa ruokaa, pesäpaikka paljastuu helpohkosti lyhyen aikaa kuuluvasta huudosta sekä yhtä sattumanvaraisesti silloinkin, kun vahdissa ollut koiras säntää karkottamaan ohi lentävää korppia, varista tai isompaa petolintua. Isompien poikasten aikaan kesäkuun lopulla ja heinäkuun alkupuolella emot varoittelevat kuuluvammin ja kauempaa, mutta silloinkin laji on hankalampi huomata kuin isommat petolinnut. Alhaisen ja alueellisesti vaihtelevan pesimätiheyden vuoksi ampuhaukasta saadaan luotettavampia ja yleispätevämpiä tuloksia vain isojen tutkimusalueiden erityislaskennoissa, joissa tarkastetaan puissa ja kalliojyrkänteillä olevia risupesiä järjestelmällisesti ja käytetään atrappia lintujen houkuttelemiseksi esiin. Tuolloinkin osa pesistä voi jäädä huomaamatta jyrkiltä rinteiltä, joilla ampuhaukkoja pesii maassa ilman risupesääkin. Ampuhaukan oleskelu pesäpaikalla paljastuu kokeneelle lajituntijalle myös tuoreista sulista, höyhenistä, ulosteista, oksennuspalloista ja saalisjätteistä. Tikoista tunturikoivikoissa pesivät säännöllisesti mutta hyvin harvalukuisina pohjantikka ja pikkutikka, joita olen käsitellyt aiemmissa artikkeleissa (pohjantikka kuusimetsien, pikkutikka kosteikkojen yhteydessä). Pohjantikka on huhti toukokuisen rummutuskauden mentyä hyvin hiljainen ja huomaamaton. Pohjantikan lento- ja yhteysääni kuuluu vain lyhyen matkaa, eikä laji ääntele yhtä aktiivisesti kuin useimmat sukulaisensa. Tunturikoivikoissa pohjantikka joutuu liikkumaan laajemmalla alueella kuin havumetsissä, koska puiden runkotilavuus ja tarjolla oleva ravintomäärä ovat vain murto-osa eteläisempiin havumetsiin verrattuna, mikä heikentää entisestään laskennan luotettavuutta pienillä alueilla. Vain isojen poikasten kerjuuääni laskentakauden loppuvaiheessa kesä heinäkuun vaihteen jälkeen voi paljastaa pesäpaikan helposti. Samat näkökohdat koskevat myös pikkutikkaa, jonka soidinääntä voi kuulla lähinnä huhti toukokuussa ja poikasten kuuluvaa kerjuuta kesä heinäkuun vaihteessa. Avotuntureiden pesimälajeja Avoimilla tunturipaljakoilla ja -soilla linnut ovat huolellisesti kiikaroimalla ja kävelemällä laskenta-alue tiheään läpi niin luotettavasti huomattavissa, että niitä voidaan laskea aamuyöstä ainakin puoleen päivään saakka. Kartoitusmenetelmää käytettäessä osa käynneistä voidaan ajoittaa iltaankin, sillä koivikkolajien tavoin myös paljakoiden ja soiden linnut ääntelevät erityisen aktiivisesti ja näyttäytyvät avoimesti aamun lisäksi illansuusta iltayöhön. Tuntureilla laji- ja yksilömäärät ovat huipussaan vetisillä ja laajoilla soilla 74 Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk., 2013

75 ja niiden reunamilla, joilla linnuille on tarjolla runsaasti ruokaa ja turvallisia pesä- ja suojapaikkoja. Pääosa avomaiden lajistosta on kahlaajia, jotka sekä soidin- että poikasaikaan varoittelevat ihmisestä jo kaukaa. Vain niittykirvinen, kivitasku, lapinsirkku ja jotkin harvalukuisemmat varpuslinnut ja pienet kahlaajat voivat piilotella pitempiä aikoja ja jäädä huomaamatta, ellei laskija kävele aluetta tiheään ristiin rastiin. Soilla ja ylipäänsä lintujen kerääntymisalueilla lintujen häirintää on kuitenkin ehdottomasti vältettävä, ettei pesintöjä tuhoutuisi. Parasta on kiikaroida ensin kauempaa lintuja pelottelematta ja merkitä havainnot kartalle ja vasta sitten käydä alue läpi ja etsiä piilossa olleita yksilöitä niin rivakasti, että pesiltä paenneet linnut uskaltavat palata pian takaisin. Tarkastelen avotuntureiden tyypillisten pesimälajien havaittavuutta ja siihen vaikuttavia tekijöitä yksityiskohtaisemmin lappilaisilla lajeilla ja tunturioloihin sopivilla täydentävillä huomioilla joistakin muista lajeista, joita käsittelin jo eteläisten kosteikkojen ja soiden oloissa (Koskimies 2009). Yleisistä Pohjois-Lapin suolajeista olen jättänyt pois liron, valkoviklon ja suokukon, joiden havaittavuutta käsittelin etelän suolinnuston esittelyssä (Koskimies 2009). Soiden yhteydessä käsittelen muutaman pohjoisen vesilintulajinkin, joita ei etelän karuilla vesillä tavata, ja jotka siksi puuttuvat aiemmasta katsauksesta (Koskimies 2009). Olen ryhmitellyt lajit pääasiallisen elinympäristön mukaan kuivahkojen avomaiden (tunturipaljakat ja -nummet sekä lakien rakkakivikot) sekä kosteiden paljakoiden ja rinne- ja alankosoiden lajeihin (pääosin palsasoita), vaikka monet lajit pesivät ja ruokailevat molemmilla ympäristötyypeillä. Olen suojelusyistä jättänyt pois muutto- ja tunturihaukan ja maakotkan, vaikka ne kuuluvatkin pohjoislappilaiseen tunturilajistoon. Kuivien paljakoiden ja rakkakivikoiden lajeja Keräkurmitsa on hiljainen eikä herätä huomiota käyttäytymiselläänkään yhtä paljon kuin useimmat muut kahlaajat. Se suhtautuu ihmiseenkin melko välinpitämättömästi ja pysyy paikallaan jopa hautoessaan, vaikka laskija kulkisi aivan vierestä. Poikastenkaan luona laji ei hätäile kaukaa eikä kuuluvasti. Saraikkoon ja heinikkoon sopiva suojaväri kätkee liikkumattoman linnun tehokkaasti. Toisinaan lintu tähystelee näkyvästi kivellä tai mättäällä ja lennähtää tunturinkupeen tuntumassa kauemmas hennosti äännellen, jolloin se on aika helppo huomata. Keräkurmitsa voi kuopia toukokuussa ja kesäkuun alkupuolella useita pesäkuoppia mutta pesiä todellisuudessa muualla. Osa naaraista munii yhden pesyeen, jonka haudonnasta vastaa täysin tai pääosaksi koiras. Toisinaan naaras voi pariutua kahden eri koiraan kanssa ja munia pesyeen molempien haudottavaksi. Lintu voi ruokailla satojenkin metrien päässä pesältään, ja poikasetkin saattavat siirtyä kauas pesästä hyvin nopeasti. Vaikka pesimäkausi on pohjoisessa lyhyempi kuin etelässä, niin keräkurmitsalla kuin useimmilla muillakin lajeilla suurehko osa pesistä tuhoutuu, ja monien parien uusi pesintäyritys johtaa viikkoja vaihteleviin aikatauluihin naapuriparienkin välillä. Kaksi kuivien paljakoiden ja tunturiylänköjen tyyppilajia ovat kapustarinta ja pikkukuovi. Kapustarinta on hyvin valpas, jo kaukaa varoitteleva ja avoimesti lähettyvillä lennähtelevä laji, joka varsinkin poikasaikaan seuraa ihmistä tyypillisesti puolikin kilometriä. Reviirien laskenta voi tuottaa hankaluuksia silloin, kun parit pesivät lähellä toisiaan ja lentelevät mikä minnekin. Soitimella vielä touko kesäkuun vaihteessa kapustarinnat lentelevät taivaalla yksin ja pikku ryhminä hämäävän laajoilla alueilla. Soidinaikaan kahlaajat ovat ylipäänsä aktiivisesti äänessä ja paljastuvat vaikka ihminen ei niitä lähestyisikään, ja silloin kannattaa hyvältä tähystyspaikalta seurata jonkin aikaa lintujen liikkeitä ja laskeutumista omille tahoilleen. Sen jälkeen on kiikaroitava kärsivällisesti ympärilleen ja laskettava kaikki yksilöt muutamaan kertaan. Muna-aikaan hautova emo pakenee vasta jaloista mutta toinen vahtii ympäristöä näkyvältä paikalta ja alkaa varoitella jonkin matkan päästä. Nuoret ja meluisat korpit Corcus corax pysyvät synnyinpesänsä lähettyvillä emojensa hoidossa alkusyksyyn saakka. Pertti Koskimies. Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk.,

76 Myös pikkukuovi tähystää näkyvästi mättäiden lisäksi pökkelöiden päässä ja muilla näköalapaikoilla. Se varoittelee ainakin satojen metrien päästä ja seurailee ihmistä varsinkin poikasaikaan pitkiä aikoja. Heti ensimmäisestä havainnosta on syytä pysähtyä ja keskittyä siihen, mistä suunnista ja kuinka kaukaa ilmaantuu muita yksilöitä, jotka mitä todennäköisimmin paljastavat itsensä saman tien. Tällöin saa luotettavamman tuloksen lähiympäristön eri yksilöiden ja reviirien määristä. Ihmisen tultua lähemmäs linnut liikkuvat laajemmalti edes takaisin ja ovat hankalammin eroteltavissa toisistaan, sitä vaikeammin mitä pitemmälle pesintä etenee. Pesimäaikaankin laskenta tarkentuu, jos malttaa odottaa lintujen rauhoittumista ja palaamista munapesiensä tai pienten poikastensa lähettyville. Tunturikihu on näkyvä laji, joka valkomahaisena paljastuu jo kaukaa joko kiikaroimalla ympäristöä tai tarkkailemalla matalalla lenteleviä lintuja. Ongelmana on pesimäkannan suuri, jopa yli kymmenkertainen vaihtelu tietyllä seudulla myyräkantojen vaihtelun mukaan. Myyrävuosina pesivät parit on helppo todeta hautomisesta ja sitä hermostuneemmasta lentelystä ja kiivaammasta hätäilemisestä, mitä lähemmäs pesää laskija tulee. Toisinaan kihut kuitenkin makaavat hautovan oloina paikallaan, vaikka niillä ei munia olisikaan; tällöin ne ihmisen tullessa lähemmäs liihottelevat kauemmas sen enempää kiukustumatta. Aikuiset palaavat vuodesta toiseen Atlantin talvialueilta samoille pesimäpaikoille, mutta jos myyriä ei ole, ne alkavat kierrellä laajemmalti vaihtelevankokoisina ryhminä ja katoavat edellisvuotisilta pesäpaikoiltaan usein viikon tai parin päästä. Pesimättömiä, enimmäkseen nuoria yksilöitä sekä pesinnässään jossain muualla epäonnistuneita lintuja esiintyy myös myyrävuosina. Lintuja siis näkee joka vuosi, mutta käyttäytymisen perusteella pääteltävissä oleva pesivien parien määrä vaihtelee äärevämmin kuin millään muulla yhtä runsaalla lajilla. Tunturikihujen laskennassa ongelma ei olekaan, ettei lintuja huomaisi, vaan se, kuinka luotettavasti linnut on varmistettavissa pesiviksi. Sekä ajallisesti että alueellisesti erittäin paljon vaihtelevan esiintymisen vuoksi tunturikihun seuranta ja keskimääräisen pesimätiheyden määrittely edellyttää tavallistakin suurempia ja pitkään seurattuja, ympäristövalikoimiltaan edustavia tutkimusalueita. Kiiruna on melko helppo huomata soidinaikaan huhtikuussa ja varsinkin lumien sulamisvaiheessa toukokuun alkupuolella etenkin aamuisin ja iltaisin, jolloin vielä valkoinen koiras seisoskelee näkyvästi isolla kivellä tai tunturinrinteen mättäällä ja lennähtää laajassa kaaressa rinteen kuvetta seuraavalle tähystyspaikalle. Samalla se kuuluttaa reviirinsä omistusta narisevalla äänellä, joka kantaa tyynellä säällä satoja metrejä. Koiras voi intoutua soitimelle pitkin päivää mutta aktiivisimmin aamulla ja illalla. Välillä se kuitenkin vaikenee tunneiksikin, ja varsinkin lumipyryjen aikaan lähistön koiraat ja naaraat kerääntyvät parviksi ruokailemaan lumettomille törmille. Varsinaiseen laskentaaikaan toukokuun loppu- ja kesäkuun alkupuolella naaras hautoo piilossa kivien ja mättäiden kupeessa, mutta vahtia pitävä koiras on usein löydettävissä huolellisesti kiikaroiden. Kesäkuun lopulla ja heinäkuussa pari hiippailee poikastensa kanssa kivikoiden kupeilla ja paljakoiden heinikoissa. Kiirunaperheet (kuten naapuruston pulmuset ja kivitaskutkin) löytyvät sitä varmemmin, mitä kauemmin laskija tunturinlaella ja lakitörmillä kiikaroi kaikkiin suuntiin, ja mitä tiheämpään rakkakivikoita kulkee ristiin rastiin lintujen kokonaistiheyteen suhteutettuna aikaa on käytettävä luotettavan lopputuloksen saamiseksi suhteellisesti enemmän kuin monissa muissa ympäristöissä, sillä kiirunat, pulmuset ja kivitaskut ovat osan ajasta hiljaa ja täysin näkymättömissä. Pulmunen on helpoin huomata toukokuussa ja kesäkuun alussa, jolloin koiras laulaa melko usein ja oleskelee näkyvästi kivikoissa. Sen sijaan myöhemmin kesällä koiras laulaa paljon harvemmin ja lyhyempiä pätkiä ja on pitkiä aikoja kivikoiden ja mättäiden kätkössä ruokailemassa ja lepäilemässä. Koiraat voivat lennellä vakituiselta laulupaikalta toiselle satoja metrejä eri suuntiin ja silloin tällöin ristiin toisiinsa nähden, mikä vaikeuttaa reviirien paikantamista; parasta on odotella jonkin aikaa, jotta useampi koiras mahdollisesti laulaisi yhtaikaa. Ruokaa linnut etsivät suurehkoilta alueilta ja ovat pitkiä aikoja hiljaa ja näkymättömissä. Kärsivällisesti odotellen ja huolellisesti kiikaroiden pesään ja poikasille ruokaa kuljettavat emot on huomattavissa hyvältä tähystyspaikalta varsin luotettavasti. Kivitaskuun pätevät suureksi osaksi samat ohjeet kuin pulmuseen. Kivitaskun pesimä- ja muut havaittavuuteen vaikuttavat elintavat ovat hyvin samankaltaiset kuin pulmusen. Kivitasku pesii kuitenkin yleisenä lakikivikoiden ohella tunturien avoimilla rinteillä, harvapuisissa koivikoissa, jokivarsilla, rannoilla ja muillakin paikoilla, joilla on runsaasti pesäpaikaksi sopivia kivikoita. Kivitasku tähystelee keskimäärin näkyvämmin ja on luotettavammin havaittavissa kuin pulmunen, ja usein kivitasku pakenee kauempaa, jolloin valkoisena välähtävä pyrstö kavaltaa linnun. Toisaalta kivitasku lennähtää usein kauas louhikoiden tai törmien taakse ja katoaa näkyvistä kokonaan, ellei pesä ole lähellä. Koiras vaihtaa laululennähdyksillä paikkaa tyypillisesti :n, joskus jopa 300 metrin päähän. Haudontavaiheessa ja poikasten kuoriuduttua emot eivät ole läheskään yhtä näkyviä kuin ennen pesintää, vaan luikkivat ääneti piiloon jo kaukaa. Isojen poikasten aikaan emot varoittelevat kuuluvasti ja niiailevat ja pyrähtelevät hermostuneesti. Paikoilla, joilla pesii useita kivitaskupareja lähekkäin, lintujen liikkeet ja käyttäytyminen sekä ennen kaikkea naapurikoiraiden yhtaikaiset havainnot kannattaa merkitä tarkalle kartalle. Sepelrastas ei hevin näyttäydy, mutta sen laulu kantaa tyynellä säällä kauas. Aktiivisinta lauluaikaa kestää toukokuun alkupuolelta kesäkuun alkuun. Koiras laulaa innokkaimmin aamuyöllä ja aamulla, kevätkesästä illalla ja yölläkin. Päivällä laulu on katkonaisempaa ja satunnaisempaa. Pesinnän alettua koiras laulaa huomattavasti harvemmin. Vaitonaista lintua on vaikea huomata, sillä se piileskelee jyrkkien tunturinrinteiden ja kurunseinämien vaikeakulkuisissa, tuuheiden katajapehkojen peittämissä lohkareikoissa. Edes poikasaikaan emot eivät varoittele kovin kaukaa saati kuuluvasti. Ruokaa etsiessään ne voivat näyttäytyä avoimesti heinäisillä ja kivikkoisilla törmillä tai rinteillä mutta puikahtavat pian piiloon. Naapuruston linnut liikkuvat toistensa pesien lähellä herättämättä sen enempää riitaisuuksia reviirienrajoista. Sepelrastaan löytämiseksi on syytä kulkea mahdollisimman lähellä lajin suosimia jyrkkiä ja kivikkoisia rinteitä, jotta lintu alkaisi äännellä. Koiras vastaa atrappiin pesimäkauden alkuvaiheessa herkästi, mutta linnun häiritsemisen minimoimiseksi äänen soittaminen on syytä lopettaa heti paikannuksen jälkeen. Piekana kuuluu helpoimmin havaittaviin tunturilintuihin, koska laji pakenee ihmistä pesältä viimeistään satojen 76 Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk., 2013

77 Paljakan päällä liihotteleva tunturikihu Stercorarius longicaudus on helppo huomata. Pesimättömät kiertelijät eivät piittaa ihmisestä mutta pesivät käyvät sitä hermostuneemmiksi mitä lähemmäs pesää ihminen tulee. Pertti Koskimies. metrien päästä. Jos koiras ei ole saalistamassa muualla, se nousee taivaalle ja alkaa varoitella kaukaa niin muna- kuin poikasvaiheessakin. Naaras sen sijaan pakenee pesästä joskus vasta metrin päästä, varsinkin haudonnan loppuvaiheessa ja pieniä poikasia lämmittäessään. Tosin lähes aina se huomaa ihmisen kauempaa ja varoittelee munien tai poikasten päällä pysytellessäänkin. Kumpikin emo kaartelee laskijan lähettyvillä, välillä päällä ja joka tapauksessa alle metrin päässä sen mukaan, miten lähelle pesää ihminen tulee, ja kuinka rohkea yksilö on rohkeimmat emot syöksyilevät vain muutaman metrin päästä. Jos koiras on saalistamassa ja pesä tunturinhuipun takana tai kurussa, josta emo ei huomaa ihmistä, ei pesäpaikka välttämättä paljastu ohikulkijalle. Siksi sopivat pahdat ja jyrkät rinteet pitäisi laskenta-alueelta tarkistaa piekanan varalta erikseen. Sopivat pesäpaikat paljastuvat topografikartalta tai vanhoista pesistä. Tasamailla ja joskus kallioisillakin paikoilla pesä voi olla myös männyssä tai mäntyrajan pohjoispuolella koivussakin. Puupesätkin kestävät paikallaan asumattominakin useita vuosia. Pikkunisäkäsravintoon erikoistuneen piekanan pesimäkanta vaihtelee tietyllä alueella moninkertaisesti myyräkantojen mukaan. Huonoina myyrävuosina linnut voivat vaihtaa pesimäseutuja tai jättää pesinnän väliin. Pesimättömien parien laskeminen on hankalampaa kuin pesivien. Huonoina myyrävuosina yksinäinen lintu tai pari kuitenkin rakentaa pesää tai kunnostaa vanhaa, mikä paljastuu tuoreista oksista. Mäntyä kasvavilla seuduilla vihreät tai kesän mittaan ruskettuvat neulaset paljastavat keväisen pesänrakennuksen, koivikkoalueilla koivunoksien vaaleat katkaisupinnat. Samana pesimäkautena kunnostetun pesän laidat ovat koholla ja oksat pöyheänä, ilmavana kasana. Autiossa pesässä laidat ovat talven jäljiltä litteät, ja pesässä on pelkästään vanhoja risuja tiiviiksi painuneina. Pesässä, jossa lintuja on oleskellut, tai sen vieressä on usein joko linnun omia tai saalislajien höyheniä, tarkasti katsoen voi näkyä myös jätteitä myyristä sekä vitivalkoisia, tuoreita ulostepirskeitä, joiden lajin- ja iänmääritys vaatii kuitenkin kokemusta. Saalistavat tai muuten muualla kuin sopivilla pesäpaikoilla lentelevät piekanat, jotka eivät varoittele tai muutenkaan vaikuta juuri kiinnostuvan ihmisestä, on syytä merkitä muistiin, kuten niiden käyttäytyminenkin, mutta tällaisista havainnoista ei voi suoraan varmistaa pesintää tai tulkita pesivien parien määrää. Alueellisesti ja ajallisesti huomattavasti vaihtelevan piekanakannan pesimätiheyttä ei voi luotettavasti selvittää lyhytaikaisissa eikä pienialaisissa tutkimuksissa. Lisäksi laskenta-alueet ovat usein pienempiä kuin piekanaparin elinpiiri. Usean parin koiraat voivat saalistaa samoilla paikoilla, mikä vaikeuttaa laskentatulosten tulkintaa entisestään. Korppi on laskentakohteena piekanan kaltainen. Pesivät korppiparit on helpohko laskea asuttujen pesien ja varoittelevien emojen perusteella. Korppikannasta kymmeniä prosentteja on kuitenkin alle kolmivuotiaita tai muita reviirittömiä kiertelijöitä. Ne liikkuvat usein pieninä ryhminä eivätkä jää paikalleen varoittelemaan tai muutenkaan hätäilemään ihmisen tultua näkyville vaan liihottelevat omille teilleen, kuten pesivätkin linnut ruoanhaussa kaukana pesältä. Parvien esiintymisestä ja koosta (kesän ja syksyn poikueita lukuun ottamatta) ei voi päätellä pesivän korppikannan kokoa. Korppi on pesäpaikka- ja pariuskollinen, eikä sen parimäärä vaihtele vuodesta toiseen juuri lainkaan. Pesät ovat Pohjois-Lapissa enimmäkseen tunturinrinteiden jyrkänteillä ja kuruissa, kalliottomilla seuduilla männyn- ja harvemmin koivunlatvoissa. Piekanan lailla korpinkin pesimätiheys vaihtelee huomattavasti alueelta toiselle pesäpaikkojen saatavuuden vuoksi, mutta keskimäärin korpit jakaantuvat maastoon paljon tasaisemmin kuin piekanat: monilla seuduilla pesiä on peninkulman välein, kun taas piekanan pesien välinen etäisyys vaihtelee hyvinäkin myyrävuosina usein parista kilometristä yli kymmeneen. Parilla on yleensä useita vaihtoehtoisia pesiä samoilla tai lähekkäisillä jyrkänteillä. Osa pareista jättää toisinaan pesimättä, ja moni pesintä tuhoutuu ihmisen aiheuttaman häiriön tai kotkan tai tunturihaukan vuoksi (tämän jälkeen pari vaihtaa herkästi pesäpaikkaa). Korpit rakentavat pesää pääosin helmi maaliskuussa, ja vielä kesälläkin Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk.,

78 Mustaviklo Tringa erythropus on poikasaikaan helppo huomata emon, yleensä koiraan, alettua varoittelemaan jopa satojen metrien päässä. Poikasaikaan paljastuvat vain onnistuneet pesinnät, joten laskenta liian myöhään johtaa pesimäkannan aliarvioon. Pertti Koskimies. samanvuotisten oksien katkaisupinnat ovat vaaleampia kuin edellisvuotisten. Korppi rakentaa pesän rungon pääosin sormenvahvuisista oksista, kotka paksummista, piekana ohuemmista. Korpin poikaset lähtevät pesästä Pohjois- Lapissa kesäkuun puolivälin paikkeilla, mutta poikue oleskelee ja metelöi lähettyvillä helposti huomattavissa ainakin heinäkuulle saakka. Korpin esiintyminen paljastuu myös soidinlennosta ja -äänistä etenkin lopputalvella ja keväällä mutta usein syksylläkin sekä ympäri vuoden jatkuvista vieraiden yksilöiden äänekkäistä takaa-ajoista, mutta pesä voi tuolloin olla kilometrien päässä. Uusi pari voi puolustaa reviiriään 1 2 vuotta ennen ensimmäistä pesintää. Palsasoiden ja muiden kosteikkojen lajeja Punakuiri on Pohjois-Lapin harvalukuisimpia kahlaajia. Laji on valpas ja ääntelee aktiivisesti sekä soitimella että pesän luona. Kaikilla kahlaajilla soidin on aktiivisinta illasta aamuun, mutta varsinkin keski- ja iltapäivällä linnut voivat ruokailla ja lepäillä hissuksiin tuntikausia. Sen sijaan pesän ja poikueen luona hätäilevä emo paljastaa varoittelullaan itsensä mihin vuorokaudenaikaan tahansa, kuten muutkin kahlaajat. Vaaraa epäillessään punakuiri nousee mättäälle tai kivelle ja lentelee ihmisen ympärillä. Haudontavuorosta vapaa emo ruokailee pesäpaikan tuntumassa ja alkaa varoitella usein satojen metrien päässä, joten muna-aikaankin laji paljastuu varmemmin kuin esimerkiksi valkoviklo, kapustarinta tai pikkukuovi, jolla toinen emo voi olla syömässä kaukaisella kosteikolla, eikä kuivalla tunturikankaalla hautova emo pakene ellei ihminen ole tarpeeksi lähellä. Punakuirin kannanarviointia ja yksittäisten laskentatulosten yleistämistä hankaloittaa kuitenkin monilla seuduilla useamman parin ryhmittyminen toistensa lähettyville eli muutaman sadan metrin säteelle, jolloin edestakaisin hädissään lentelevien yksilöiden liikkeitä on seurattava tarkoin ja riittävän pitkään, jotta koiraiden ja naaraiden tarkka yhteismäärä selviää. Pesimättömät ja pesinnässään epäonnistuneet yksilöt voivat siirtyä kauemmas, ja ne ovat erotettavissa pesivistä välinpitämättömämmän käyttäytymisen perusteella. Mustaviklo kuuluu Pohjois-Lapin näkyvimpiin ja kuuluvimpiin lajeihin kesäkuun lopulla ja heinäkuussa, jolloin emo, yleensä koiras, varoittelee ihmisestä jo satojen metrien päässä. Poikasten lähdettyä pesästä emo jatkaa hermostunutta inttämistään väsymättä, kunnes ihminen poistuu kauemmas. Pesä tai poikaset ovat lähellä sitä paikkaa, mistä lintu ponkaisi lentoon. Varoittelun ja lentelyn intensiteetti ja kesto paljastaa, kuinka lähellä pesä tai poikaset ovat. Myös kauempana pesästä ruokaillut lintu huikkaa varoitusääniä pakoon ponkaistessaan, mutta se lennähtää kohta kauemmas jäämättä hermoilemaan laskijan ympärille. Vaikka laskentakauden lopulla poikue voi olla jo kilometrinkin päässä pesästä eikä tarkkaa pesäpaikkaa pysty määrittämään, pesivät mustaviklot tavallisesti niin harvassa, että vaaraa parien sekoittamisesta ei ole. Soidinaikaan toukokuun lopulla ja kesäkuun alussa mustaviklot liikkuvat muiden kahlaajien lailla laajemmalti ja voivat ryhmittyä pikku parviksikin, jolloin tietyn alueen pesivien parien määrää on hankala arvioida. Jänkäsirriäinen kuuluu Pohjois-Lapin suolaskentojen hankalimpiin lajeihin, koska se pesii vetelimmillä soilla, piipertää mutaikoilla ja saraikoissa piilossa eikä varoittele tai lentele näkyvämmin ellei laskija osu lähelle pesää. Soitimellakaan sirriäiset eivät lennä tai ääntele yhtä vilkkaasti saati huomiota herättävästi kuin isommat ja meluisammat kahlaajat. Jänkäsirriäisen löytää varmimmin vain erikseen etsimällä; tavanomaisissa laskennoissa kannanarviot jäävät liian pieniksi lajin piilottelevuuden vuoksi. Sama koskee jänkäkurppaa, jonka kuitenkin huomaa touko kesäkuussa jänkäsirriäistä todennäköisemmin soidinäänen ansiosta. Vilkkaimmin jänkäkurppa lentää soitimella ja ääntelee yöllä mutta joskus päivisinkin. Koska ääntelyaktiivisuus vaihtelee huomattavasti, ja koska lintuun törmääminen vaikeakulkuisilla pesimäpaikoilla on hyvin sattumanvaraista, ei jänkäkurpasta saa vakiomenetelmin kunnollisia laskentatuloksia. Jänkäsirriäisen ja jänkäkurpan luotettava kannanarviointi edellyttäisi näihin lajeihin keskittyviä erikoistutkimuksia. Myös vesipääsky kuuluu huomio- 78 Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk., 2013

79 ta herättämättömiin pikkukahlaajiin. Tämäkään laji ei lentele kovin aktiivisesti eikä meluten edes soidinaikaan. Koska vesipääsky ei ole ihmisarka, ei se ponkaise siivilleen saati varoittele kuuluvasti toisin kuin isommat kahlaajat. Vesipääskyn löytää varmimmin tarkastamalla huolella tutkimusalueen suoallikot ja muut pikkulampareet. Tasamaalla linnut näkyvät uidessaan kauempaakin; vedessä uiva vesipääsky on monesti todennäköisemmin huomattavissa kuin saraikoissa piileskelevät jänkäsirriäinen ja jänkäkurppa. Toisaalta vesipääskyllä parimäärän tulkintaa vaikeuttaa keräkurmitsan tapainen pariutumisjärjestelmä, jossa naaras on aloitteellisempi ja voi munia pesyeen kahdelle eri koiraalle. Yksinään oleskelevia, pareiksi hankalasta tulkittavia lintuja näkyy usein. Lisäksi vesipääskyt saapuvat myöhään ja osa lähtee varhain, eikä pesivien ja muuttavien varma erottaminen toisistaan ole aina helppoa, ellei (pesivä) lintu osoita hätäilyn merkkejä. Tylli ja suosirri pesivät Pohjois-Lapissa palsasoilla ja kosteilla tunturikankailla. Nämä pikkukahlaajat huomaa avoimemman näyttäytymisen ja kirkkaampien värien ansiosta yleensä varmemmin kuin jänkäsirriäisen, jänkäkurpan ja vesipääskyn. Tyllin varoitus- ja yhteysääni erottuu muiden lajien äänistä helposti, suosirrin surahdus huonommin. Soidinaikaan touko kesäkuun vaihteessa molemmat lajit lentävät tulevan pesäpaikan lähettyvillä mutta lyhyehkön aikaa, eivätkä soidinäänet ole yhtä kuuluvia kuin isoilla kahlaajilla. Kumpikin laji on laskettavissa palsasoiden tarkoissa tarkastuksissa ja kiikaroiden riittävän kauan hyviltä tähystyspaikoilta. Lapintiira pesii Pohjois-Lapissa järvien, lampien ja jokisuvantojen ohella allikkoisilla soilla. Hautovat ja hätäilevät emot on helppo huomata, ja poikasaikaan ne syöksyilevät tunturikihun tavoin liian lähelle tulevan ihmisen päätä hipoen. Ruokailevat linnut eivät juuri välitä ihmisestä saati hätäile, mistä ne on erotettavissa pesivistä pareista. Pesinnässään epäonnistuneet yksilöt poistuvat pesäpaikoilta varsin pian, mikä liian myöhäisissä laskennoissa johtaa pesimäkannan aliarvioon. Vesilinnuista Pohjois-Lapissa melko yleisinä pesivät mutta suuresta osasta maata puuttuvat jouhisorsa, alli, uivelo, pilkkasiipi ja mustalintu. Näillä ja muillakin sorsalajeilla luotettavin jakso parimäärän arviointiin ajoittuu jäiden lähdön ja muninnan väliseen kauteen, jolloin pesimäkanta on saapunut pesäpaikoilleen, mutta pariside ei ole vielä katkennut. Pohjois-Lapissa paras aika osuu normaalivuosina kesäkuun alkuun. Myöhäisimpään pesivillä mustalinnuilla ja pilkkasiivillä sekä korkeimmilla tunturiylängöillä muillakin lajeilla pariskunta ui yhdessä usein kesäkuun puolivälin jälkeenkin. Naaraan alettua hautoa koiras odottelee ainakin viikon verran pesäpaikan tuntumassa naaraan tuloa syömään, mutta kesäkuun lopulla koiraat ovat usein hajaantuneet kauemmas ja kerääntyneet pikku ryhmiksi, joista ei voi päätellä pesimäkannan kokoa. Heinäkuussa poikueet viihtyvät ruohostoisilla rannoilla, joilla ne saattavat piilotella taitavasti, mutta ilmi tultuaankin paljastavat vain onnistuneiden pesintöjen määrän. Soilla elävistä varpuslinnuista lapinsirkku pesii ainoastaan Pohjois-Lapissa. Laji hakeutuu palsasoiden laitamille ja kosteille tunturikankaille. Koiras laulaa koivun latvassa, mättäällä tai muulla kohtalaisen näkyvällä paikalla ja ponkaisee silloin tällöin laululentoon. Laulu on aktiivisinta touko kesäkuun vaihteessa, mutta katkonaisesti sitä kuulee silloin tällöin heinäkuun alkuun saakka. Suuren osan aikaa lapinsirkut ruokailevat ja piipertävät maassa, eivätkä ne pakene kaukaa, mikä johtaa kannan aliarviointiin. Lisäksi useita ja toisinaan toistakymmentä paria hakeutuu tyypillisesti lähekkäin, jolloin lintuja lentelee laskijan edestä ristiin rastiin, eivätkä koiraatkaan vaikuta kunnioittavan erityisempiä reviirinrajoja. Vasta pitempiaikainen tähystely ja yksilöiden toistuva laskeminen, lintujen liikkeiden seuraaminen ja piilossa kyhjöttäneiden yksilöiden odottelu näkyville johtavat mahdollisimman luotettavaan tulokseen. Epätasaisen jakaantumisen vuoksi lapinsirkullekin pätee tuntureille niin ominainen perussääntö, että harvojen ja pienten alueiden tuloksista ei voi yleistää pesimätiheyttä laajemmalle alueelle. Pohjois-Lapin tunturisoiden ja kosteiden paljakoiden runsaimpia varpuslintuja ovat niittykirvinen ja keltavästäräkki, joiden havaittavuus on samankaltaista kuin eteläisemmillä soilla ja kosteikoilla (Koskimies 2009). Niittykirvisen aktiivisin laulukausi ajoittuu Pohjois-Lapissa toukokuulle, ja parhaaseen laskenta-aikaan kesäkuussa koiraat laulavat ja nousevat laululentoon satunnaisemmin. Kirviset ruokailevat pitkiä aikoja maassa, eikä hautova naaras pakene pesästä kuin viime tingassa. Niin muna- kuin poikasaikaan- Haudonta-aikaan kahlaajia ja useimpia muitakin lintuja on hankalampi havaita kuin soidinaikaan ennen pesintää tai poikasten kuoriuduttua. Liron Tringa glareola pesäpaikka paljastuu vasta laskijan osuessa metrin parin päähän. Pertti Koskimies. Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk.,

80 kin niittykirviset lentelevät laajahkolla alueella eivätkä varoittele yhtä intensiivisesti ja lähellä laskijaa kuin useimmat muut varpuslinnut, vaan päinvastoin ne saattavat hiippailla vaitonaisina saraikon ja heinikon kätkössä. Riski kannan aliarvioon on merkittävä, ja virhelähteenä on myös naapuriemojen liikuskelu yhdessä reviirirajoista piittaamatta. Sen sijaan keltavästäräkki herättää huomiota värikkäänä, vilkkaana ja näkyvästi mättäillä ja puunlatvoissa pitkin päivää ääntelevänä lajina, mutta haudonta-aikaan toinen emo saattaa olla kilometrinkin päässä syömässä toisen hautoessa näkymättömissä. Koiras ei juuri laula pariuduttuaan. Poikasaikaan laji hätäilee ihmisen tultua lähelle pesää kiivaammin kuin useimmat muut pikkulinnut. Kesäkuun lopulla ja heinäkuun alussa keltavästäräkkejä lentelee miltei koko ajan varoittelemassa avosoilla, muilla kosteikoilla ja niiden reunamilla. Ongelmia parimäärän laskennalle koituu siitä, että parit pesivät mieluusti lähekkäin, ja niiden hätäily houkuttelee laskijan ympärille koko joukon lajikumppaneita kauemaapin ja lähistön muitakin lintuja, jotka intoutuvat niin ikään varoittelemaan tavallista kauempana omista pesistään. Tällöin on kirjattava linnut ja niiden liikkeet tarkoin kartalle, jotta tilapäisen kerääntymän yksilöitä ei tilastoitaisi myöhemmin toisaalla. Keltavästäräkkien innostamina alkavat varoitella usein sellaisetkin pikkulinnut, joilla ei ole lainkaan pesää tai poikasia. Lintulaskennat seurannan ja suojelun perusta Huomioni lintujen havaittavuudesta johtuvista ongelmista pesimälinnuston laskennoissa saattaa johtaa päätelmään, että pesimälinnustomme tutkimus ei tuota luotettavia tuloksia saati ole käyttökelpoista luonnollisten ja ihmisestä johtuvien kannanmuutosten seurantaan. Tämä johtopäätös on virheellinen. Päinvastoin, lintujen kannanarviointi- ja seurantamenetelmät ovat tarkempia, luotettavampia ja alueelta ja vuodesta toiseen vertailukelpoisempia kuin useimpien muiden eliöryhmien (esim. Koskimies 1987, 1989). Koska lintututkija voi kuitenkin harvoin käyttää maastossa niin paljon aikaa ja työpanosta, että kaikista lajeista saataisiin pari- ja yksilömäärät absoluuttisesti selville, on tunnettava kunkin menetelmän virhelähteet. Tällöin virhelähteiden ja satunnaistekijöiden vaikutus tuloksiin pysyy riittävän vakiona, ja ne voidaan ottaa huomioon toistettaessa laskentoja eri alueilla ja samalla alueella eri vuosina sekä tulkittaessa tuloksista todellista lintukannan kokoa. Eri lajien havaittavuuteen vaikuttavien laulu- ja ääntelyaktiivisuuden, äänten kuuluvuuden, liikkumis-, ruokailu- ja muun käyttäytymisen ja muiden elintapojen tunteminen ja tarkkaileminen luonnossa tuo antoisia oivalluksia jokaiselle lintuharrastajalle. Linnut tapoineen tulevat tutummiksi niin pihoilla kuin kaukoretkilläkin. Eri lajien elintavat ja havaittavuus tuntemalla lintuharrastaja voi myös pätevämmin päätellä, johtuuko vaikkapa jonkin lajin katoaminen omilta retkipaikoilta todella kannan pienenemisestä vai retkeilytapojen ja -aikojen muutoksesta. Vuosia ja vuosikymmeniä vakioalueella jatkuvasta järjestelmällisestä retkeilystä ja lintulaskennoista on suurta iloa paitsi laskijalle itselleen myös merkittävää hyötyä lintukantojen seurannalle ja suojelulle. Systemaattisesti kerättyjen havainto- ja laskentasarjojen arvo säilyy ja jopa kasvaa tulevaisuudessa, kun nykyisten ja tulevien ympäristömuutosten luontovaikutusten mittaamiseksi on saatavissa vankka vertailupohja. Kirjallisuus Hario, M. & Rintala, J. 2014: Saaristolinnuston kehitys Suomen rannikoilla Linnutvuosikirja 2013: Koskimies, P. 1987: Suomen linnuston seuranta. Linnut ympäristömuutosten ilmentäjinä. Ympä ristöministeriö, Ympäristön ja luonnonsuojeluosas ton sarja A 49: Koskimies, P. 1989a: Birds as a tool in environmen tal monitoring. Annales Zoologici Fennici 26: Koskimies, P. 1994: Linnuston seuranta ympäristöhallinnon hankkeissa. Ohjeet alueelliseen seurantaan. Vesi- ja ympäristöhallituksen julkaisuja B18: Koskimies, P. 2009: Kuinka luotettavia lintulaskennat ovat? Pesimälajien havaittavuudesta lintuvesillä ja -soilla. Ornis Karelica 33: Koskimies, P. 2011a: Metsälintujen havaittavuudesta pesimälinnuston laskennoissa. Ornis Karelica 35: Koskimies, P. 2011b: Conservation biology of the Gyrfalcon (Falco rusticolus) in northern Fennoscandia. Teoksessa/In: Watson, R., Cade, T., Fuller M., Hunt, G. & Potapov, E. (toim.), Gyrfalcons and Ptarmigan in a changing world. Proceedings of the Conference, 1 3 February 2011, Boise State University, Idaho, USA. Vol. II: The Peregrine Fund, Boise. Koskimies, P. & Väisänen, R. A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet (2. painos). Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki. 143 s. Koskimies, P. & Väisänen, R. A. 1991: Monitoring Bird Populations. A Manual of Methods Applied in Finland. Zoological Museum, Finnish Museum of Natural History, University of Helsinki, Helsinki. 144 s. Koskimies, P. 2014: Suomen lintuopas (3. p.). WSOY, Helsinki. 368 s. Lehikoinen, A., Pöysä, H., Rintala, J. & Väisänen, R. A. 2013: Suomen sisävesien vesilintujen kannanvaihtelut Linnut-vuosikirja 2012: Lehikoinen, A. & Väisänen, R. A. 2014: Suomen talvilinnuston muutokset eri elinympäristöissä Linnut vuosikirja 2013: Paasivaara, A., Helle, P. & Katajamaa, J. 2014: Ylä-Lapin riekot pienriista/yla_lapin_riekkolaskennat/ (viitattu ). Valkama, J., Vepsäläinen, V. & Lehikoinen, A. 2011: Suomen III Lintuatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. lintuatlas.fi (viitattu ). Väisänen, R. A., Lammi, E. & Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Otava, Helsinki. Väisänen, R. A. & Lehikoinen, A. 2013: Suomen maalinnuston pesimäkannan vaihtelut vuosina Linnut-vuosikirja 2012: Kiinnostaako linnustonseuranta? Luonnontieteellisen keskusmuseon seurantoihin osallistumalla voit olla mukana kokoamassa tärkeää tietoa lajien kannanmuutoksista ja niiden taustatekijöistä. Seurannat ovat avainasemassa myös suojelupäätöksiä tehtäessä. Lisätietoa talvilintulaskennoista, ruokintapaikkaseurannasta, vesilintulaskennasta, linja- ja pistelaskennasta sekä muista projekteista löydät osoitteesta 80 Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk., 2013

81 Mitä tehdä, kun kanahaukka tömähtää ikkunasta sisään tai kun telkänpoika on juuttunut jalastaan kiinni siimaan? Entä jos talven kynnykselle viipyvä laulujoutsen näyttääkin siipivaivaiselta ja järven jäätyminen on lähellä? Etelä-Karjalassa apu on vain puhelinsoiton päässä. Lain mukaan sairasta, vahingoittunutta tai muutoin avuttomassa tilassa olevaa luonnonvaraista eläintä on pyrittävä auttamaan. Etelä-Karjalan lintutieteellisellä yhdistyksellä on mahdollisuus auttaa tällaisten lintujen avuntarpeen arvioinnissa sekä niiden kiinniotossa ja hoitoon toimittamisessa. Nimettyjä yhdistyksen jäseniä voidaankin nyt kutsua niin sanotuiksi lintuambulanssikuskeiksi. Heinäkuun lopulla tumpelo nuori kanahaukka oli lentänyt lemiläisen mökin ikkunaan, ja mökin emäntä soitti tapahtuneen johdosta hätänumeroon. Hälytyskeskus lähetti sitten poliisipartion lopettamaan lintua, kertoo EKLY:n varapuheenjohtaja Harri Ekholm, yksi eklyläisistä lintuambulanssikuskeista. Lopettamistuomion kuultuaan rouva hätääntyi, etsi netistä lisää tietoa aiheesta ja löysi EKLY:n. Yhteydenoton perusteella ehdin hätiin, ja lintu sai pitää henkensä. Se toimitettiin Pyhtään lintuhoitolaan, josta se lähti siivilleen viikon toipumisen jälkeen, Ekholm toteaa. Yhteistoimintaa viranomaisten kanssa Helsingissä pelastuslaitoksella on erityinen eläintenpelastusyksikkö, mutta maakunnissa viranomaisresurssit eivät useinkaan riitä erikoisyksikköjen perustamiseen, ja tapauksiakin sattunee hieman harvemmin. Kesäinen kanahaukkatapaus oli lähtölaukaus EKLY:n oman, vapaaehtoisvoimin toimivan iskujoukon perustamiselle. Ekholm kävi kirjeenvaihtoa paikallisen poliisipäällikön kanssa, ja poliisille toimitettiin Totti Toiskallio lista yhdistyksen lintuambulanssikuskeista. Nyt loukkaantuneet tai muuten huonoon jamaan joutuneet linnut voivat saavat uuden mahdollisuuden. Aiemmin näitä tapauksia on ratkaistu yksioikoisemmin, eli lopettamalla kyseiset linnut, Ekholm sanoo. Osaavaan hoitoon Loukkaantuneet tai uupuneetkaan linnut eivät aina ole säyseintä sorttia, ja niiden kiinniotossa tarvitaan oikeanlaisten välineiden lisäksi myös tietotaitoa ja kokemusta. Näin lintua ei kiinniotossa vahingoiteta ja tietyissä tapauksissa säästytään myös ihmisille aiheutuvilta vaurioilta. Esimerkiksi käteen kiinni tarraava petolintu tai silmään nokkansa tähtäävä kaulushaikara voivat saada aikaan pahaa jälkeä yrittä- Tämä nuori kanahaukkakoiras Accipiter gentilis sai EKLY:ltä kyydin Lemiltä Pyhtään lintuhoitolaan. Toipumisen jälkeen se vapautettiin hyvävoimaisena takaisin luontoon. Harri Ekholm. Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk.,

82 essään puolustautua uhaksi kokemaansa kiinniottajaa vastaan. Siksi vaikeammat tapaukset onkin syytä jättää osaavien henkilöiden EKLY:n lintuambulanssikuskien hoidettaviksi. Tittelinsä mukaisesti lintuambulanssikuskit toimittavat loukkaantuneet linnut niiden tarvitsemaan hoitoon, tai siirtävät täysissä ruumiin voimissa olevat tapaukset takaisin niiden luontaiseen ympäristöön. Tarvittaessa konsultoimme eläinlääkäreitä jotka päättävät, onko joku siivekäs niin toivoton tapaus, että se on parasta lopettaa kivuttomasti, Ekholm sanoo. Suomessa pitkäaikaisempaa hoitoa linnuille antavat muun muassa Pyhtään lintuhoitola, Heinolan lintutarha sekä Korkeasaaren eläinhoitola Helsingissä. Moni siipeensä saanut lintuyksilö on hoitolasta saadun avun jälkeen noussut siivilleen hyvävoimaisena ja palannut luontoon kuten eräskin lemiläinen kanahaukka. Miten toimin, jos löydän loukkaantuneen linnun? Tällä mökkiläisten Taipalsaarelta kiinni ottamalla sinisorsalla Anas platyrhynchos oli puremajäljet kallon molemmin puolin ja lintu piti päätään vinossa. Elänlääkärin tarkastuksen, antibioottipistoksen ja yön yli lepäämisen jälkeen se vaikutti taas pirteältä ja vapautettiin. Sorsa oli rengastettu kaksi ja puoli vuotta aiemmin Ruotsissa, Ottenbyssä. Jari Kontiokorpi. Arvioi ensin itse linnun avuntarve: esimerkiksi ikkunaan törmännyt pikkulintu nousee usein itse siivilleen hieman huilattuaan, kun taas esimerkiksi siimaan sotkeutunut, kiinni jäätynyt tai siipensä vaurioittanut lintu ei yleensä selviä tilanteesta itse. Jos lintu on niin sanotusti henkihieverissä, eikä toivoa näytä olevan, se on pyrittävä lopettamaan kivuttomasti. Lintuambulanssikuskit voivat auttaa myös tilanteen arvioinnissa. Jos pystyt auttamaan esimerkiksi siimaan sotkeutunutta lintua itse, lintua ja itseäsi vaarantamatta, tee se. Mitä nopeammin apu tulee, sitä todennäköisempää linnun selviytyminen on. Soita EKLY:n lintuambulanssikuskeille ja kysy neuvoja tai pyydä heitä järjestämään linnulle apua. Huomaa, että alla mainitut alueet ovat viitteellisiä voit soittaa kenelle tahansa, vaikka lintu ei olisikaan juuri näissä kunnissa. Harri Ekholm, p (Lappeenranta, Imatra) Juha Juuti p (Ruokolahti, Lappeenrannan Joutseno) Raine Kekäläinen p (Lappeenranta, Taipalsaari) Eero Kivimäki p (Lappeenranta) Anniina Kontiokorpi p (Parikkala, Rautjärvi) Liisa Laitinen p (Lappeenranta) Seppo Pousi p (Imatra) Puh/fax: (05) Kirkkokatu 14, Lappeenranta Avoinna ark la Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ornis karelica 37. vsk., 2013

83 Katsauksissa käytetyt lyhenteet Ornis Karelica etsii katsaustoimittajaa Oletko kiinnostunut lintujen vuotuisista liikkeistä maakunnassa? Osaatko pitää ohjat käsissäsi ja kiinni aikatauluista? Jos vastasit näihin kyllä, sinussa saattaa olla ainesta katsaustoimittajaksi. Vuosikatsaus kokoaa yhteen vuoden maakunnalliset lintutilastot ja toimii arvokkaana tietolähteenä vielä vuosienkin päästä. Huomisen historiaa tehdään tänään, ja sinä voit paketoida sen mustaksi valkoiselle. Ilmoittaudu katsaustoimittajaksi nyt lähetä viesti osoitteella

84 Kun tilanne on päällä......ovathan varusteesi kunnossa kuvat Pentax K-3 ja Pentax 300 mm/f4 Lintuvaruste Oy, Koetilantie 1 B, Helsinki Avoinna Ma , Ti-Pe lintuvaruste@birdlife.fi, p