Mustionjoen, Fiskarsinjoen, Pohjanpitäjänlahden ja Tammisaaren merialueen yhteistarkkailun yhteenveto vuodelta 2011

Transkriptio

1 Mustionjoen, Fiskarsinjoen, Pohjanpitäjänlahden ja Tammisaaren merialueen yhteistarkkailun yhteenveto vuodelta 211 Ralf Holmberg Marja Valtonen Länsi-Uudenmaan VESI ja YMPÄRISTÖ ry Västra Nylands vatten och miljö rf Julkaisu 235/212

2

3 LÄNSI-UUDENMAAN VESI JA YMPÄRISTÖ RY JULKAISU 235/212 Mustionjoen, Fiskarsinjoen, Pohjanpitäjänlahden ja Tammisaaren merialueen vesistötarkkailun yhteenveto vuodelta 211 Ralf Holmberg Marja Valtonen Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry

4 LÄNSI-UUDENMAAN VESI JA YMPÄRISTÖ RY, JULKAISU 235/212 Valokuva(t): LUVY ry (Arto Muttilainen) Julkaisu on saatavana myös internetistä: T:mi Harriprint, Karkkila 212 ISBN (nid.) ISBN (PDF) ISSN-L ISSN (painettu) ISSN (verkkojulkaisu)

5 Sisältö 1 Johdanto Taustatiedot Tarkkailualueen yleiskuvaus Tarkkailujakson säätila ja hydrologiset olosuhteet Pistemäinen jätevesikuormitus jaksolla Yleistä Vesistökuormitus Luparajojen saavuttaminen vuonna Tutkimuksen suorittaminen Tutkimustulokset Veden laatu Mustionjoki Fiskarsinjoki Pohjanpitäjänlahti Tammisaaren lähivedet Tammisaaren merialue Pohjanpitäjänlahden ja merialueen rehevyys Yhteenveto ja johtopäätökset Sammanfattning Kirjallisuuslähteet Liitteet Liite 1. Kartta yhteistarkkailualueesta Liite 2. Alueen pistekuormitus Liite 3. Vuoden 211 analyysitulokset Liite 4. Analyysimenetelmät Kuvailulehti... 67

6

7 1 Johdanto Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry (LUVY) on suorittanut vuoden 211 yhteistarkkailun päivätyn uuden tarkkailuohjelmaluonnoksen mukaisesti. Tarkkailuohjelman päivittämisen tarkoitus on saada alueen kalataloudellinen ja vesistötarkkailu yhdistettyä yhdeksi tarkkailuohjelmaksi. Ohjelmaluonnos oli pääpiirteiltään samanlainen kuin aikaisempi hyväksytty ohjelma, mutta Mustionjoen alajuoksun ja Pohjanpitäjänlahden sisäosan muuttuneesta kuormitustilanteesta johtuen eräitä näytepisteitä muutettiin vastaamaan paremmin muuttunutta kuormitustilannetta. Tarkkailu perustuu tarkkailuun osallistuvien osalta taulukon 1 mukaisiin velvoitteisiin. Taulukko 1. Yhteistarkkailun perusteet. Tabell 1. Samkontrollens grunder Tarkkailuvelvollinen Lupapäätös Päivämäärä Karjaa-Pohja jvp LSY-24-Y Mustion jvp UUS-24-Y Skeppsholmenin jvp LSY-22-Y Hangon Lappohjan jvp No 6/2/ IDO Kylpyhuone Oy Ab UUS-26-Y Oy Tenala Marina Ab L-S VO 73/1979C (KHO ) FN Steel, Koverhar LSY-22-Y Tvärminnen eläint. asema YS Taustatiedot 2.1 Tarkkailualueen yleiskuvaus Tarkkailualue ulottuu Lohjanjärven luusuasta aina Tvärminnen Storfjärdenille asti. Lisäksi tarkkailualueeseen kuuluu Fiskarsinjoen alajuoksu. Alue on varsin vaihteleva, käsittäen osia Mustionjoen ja Fiskarsinjoen vesistöistä, suolattoman ja meriveden vaihtumisalueen Pohjanpitäjänlahdessa ja saaristoisen Tammisaaren edustan merialueen. Tarkkailualueen kartat löytyvät liitteestä 1. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 235/212 5

8 Pohjanpitäjänlahteen laskevista vesistöistä ylivoimaisesti tärkein on Mustionjoki. Sen valumaalue on 2 39 km 2 ja järvisyys on 12,2 %. Vesistön suurin järvi on Lohjanjärvi, johon johdetaan mm. Lohjan kaupungin sekä paperiteollisuuden jätevedet. Mustionjoen virtaama on seuraava: keskivirtaama 19 m 3 /s keskiylivirtaama 43 m 3 /s keskialivirtaama 9 m 3 /s Mustionjoen veden laatuun vaikuttavat metsistä ja soilta tuleva luonnon huuhtouma sekä maa- ja metsätalouden, asutuksen ja teollisuuden kuormitus. Mustionjoen varrella ovat Mustion, Karjaan, Pinjaisten ja Åminneforsin taajamat ja suurin yksittäinen pistekuormittaja oli alkukesään 27 asti Karjaan-Pinjaisten jätevedenpuhdistamo. Karjaan ja Pohjan yhteinen uusi puhdistamo aloitti toimintansa alkukesällä 27, jolloin myös jätevesien purkupaikka siirtyi Mustionjoelta Pohjanpitäjänlahden perukkaan. Kullaanjärven vesistöalueelta (pinta-ala 56,4 km 2 ) vedet laskevat Pohjanpitäjänlahden länsirannalla Thomasbölevikeniin. Vesistöön kohdistuu haja-asutuksen ja maanviljelyksen kuormitusta. Österbyn suljettu kaatopaikka oli mukana tarkkailussa vuoteen 26 asti, mutta kaatopaikan kunnostushankkeen käynnistyttyä, kaatopaikkatarkkailua alettiin tehdä erillisen tarkkailuohjelman ja toisen konsultin toimesta, joten kaatopaikan kuormitustilannetta ei raportoida tämän yhteenvetoraportin yhteydessä. Österbyn kaatopaikka sijaitsee noin 2 km Österbyn keskustasta pohjoiseen suoperäisessä maastossa. Kaatopaikka-alueen vaikutukset kohdistuvat Kvarnbackabäcken-nimiseen puroon sekä Österbybäckeniin, jotka laskevat Pohjanpitäjänlahteen. Pohjanpitäjänlahden pituus Tammisaaresta Pohjankuruun on 14,5 km ja suurin leveys on 4,5 km. Pohjanpitäjänlahden syvänne erottuu selvästi Tammisaaren eteläpuoleisesta merialueesta, sillä Tammisaaren keskustan kohdalla on matala kynnys, jossa syvyys on laivaväylän kohdalla 5 6 m ja muualla selvästi pienempi. Pohjanpitäjänlahti on hyvin arvokas, monessa kansallisessa ja kansainvälisessä suojeluohjelmassa mukana oleva vesistö. Lahti muistuttaa vuonoa ja tämä onkin syy miksi alue on hyvin kuormitusherkkä. Lahti on pysyvästi suolaisuuskerrostunut ja alusveden happivarat täyttyvät ainoastaan silloin, kun uutta vettä virtaa Tammisaaren edustan saaristoalueelta lahden syvänteeseen. Tämä tapahtuu yleensä syksyisin ja talvisin sisään virtaavan veden ollessa tarpeeksi raskasta (suolaista ja kylmää) syrjäyttääkseen Pohjanpitäjänlahden vanhan syväveden. Pohjanpitäjänlahden happitilanne on useana vuonna ollut hyvinkin huono ja vuosina alueella kokeiltiin alusveden keinotekoista hapetusta. Alusveden jokavuotinen happiongelma on selvä osoitus siitä, että nykyinen lahteen kohdistuva kuormitus ylittää lahden sietokyvyn. Valtaosa tästä kuormituksesta tulee Mustionjoen kautta, mutta edellä mainittujen seikkojen valossa Tammisaaren lähivesiinkin kohdistuva kuormitus saattaa tietyissä olosuhteissa ulottua aina Pohjanpitäjänlahteen saakka. 6 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 235/212

9 Pohjanpitäjänlahden valuma-alue on Tammisaaren rautatiesillan kohdalla noin 2 35 km 2. Valuma-alueelta Stadsfjärdenille purkautuvan veden virtaamalle voidaan esittää seuraavia, suuruusluokkaa edustavia tunnuslukuja: HQ MGQ MQ MNQ NQ 88 m 3 /s 53 m 3 /s 22 m 3 /s 6 m 3 /s 4 m 3 /s Meriveden pinnankorkeuden vaihteluista voidaan esittää seuraava suuntaa-antava arvio, joka pohjautuu Hangon ja Helsingin mareografien tuloksiin: Ylin vedenkorkeus HW +1,4 m Keskiylivedenkorkeus MHW +,65 m Keskivedenkorkeus MW -,7 m Keskialivedenkorkeus MNW -,58 m Alin vedenkorkeus NW -,89 m Tammisaaren merialueen erottavat Suomenlahden ulapasta useat isot saaret, joista läntisimmät ovat Odensö ja Gullö. Vesi tulee alueelle Hankoniemen ja näiden saarien välistä Vitsandin salmesta. Odensöstä etelään saaria on edelleen runsaasti. Lounas-koillinen suunnassa kulkeva syvänne jatkuu Tvärminneä kohti. Syvyyssuhteet alueella ovat seuraavat: Tammisaari, Stadsfjärden Skogbyn kohdalla Lappohjan kohdalla Tvärminne Storfjärden n. 7 m n. 2 m n. 3 m n. 4 m Tätä merialuetta kuormittavat lähinnä Tammisaaren Skeppsholmenin puhdistetut jätevedet sekä Lappohjan ja Koverharin jätevedet. Skeppsholmenin jätevedenpuhdistamon purkupaikka sijaitsee Båssafjärden-nimisen vesialueen itäosassa ja Båssafjärden sijaitsee Tammisaaren eteläpuolella. Alue on varsin matala ja rehevä. Veden syvyys on laajoilla alueilla noin 2 m ja vesikasvillisuus on hyvin kehittynyt. Kesäaikaan makrokasvillisuus ulottuu paikoin vesipintaan saakka. Alue on aika eristynyt ulkopuolisilta vesialueilta. Alueelle ei laske ojia suurempia vesistöjä. Alueen itäosassa Båssafjärdeniä rajaa Baggön tiepenger, jonka aukon kautta alue on yhteydessä hyvin rehevään Dragsviksfjärdeniin. Dragsviksfjärden on yhteydessä ulkoisen saaristoalueen kanssa ainoastaan pitkän ja paikoin melkein umpeenkasvaneen vesiväylän kautta. Suurin Dragsviksfjärdeniin laskeva vesistö on Storängsbäcken, jonka vedet laskevat Dragsviksfjärdeniin sen itäisimpään osaan. Storängsbäckenin varrella on paljon peltoalueita, joten voidaan olettaa, että alueelle kohdistuva ravinnekuormitus on merkittävä. Toinen Båssafjärdenin kapea yhteys ulkopuolisiin vesialueisiin on Jomalvikin kanava alueen eteläosassa. Kanava on kuitenkin kapea ja matala, joten sen kautta virtaavat vesimassat ovat varsin pienet. Båssafjärdenin tärkein yhteys ulkopuolisiin vesialueisiin on alueen länsiosan salmet, joista Söukan-saaren ja Högholmenin välinen melko syvä salmi on tärkein. Sitä kautta vesi liikkuu Stadsfjärdenin ja Båssafjärdenin välillä. Pääasiallinen veden vaihtumiseen vaikuttava tekijä on meriveden pinnan Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 235/212 7

10 vaihtelut. Veden pinnan noustessa vesi työntyy kohti Båssafjärdeniä ja vastaavasti veden laskiessa vesi virtaa ulos Båssafjärdenin alueelta. Virtauksen ollessa kohti alueen ulko-osia Dragsviksfjärdeniltäkin virtaa ravinnerikasta vettä Båssafjärdenin alueelle. Veden vaihtuminen purkualueella on varsin monimutkainen tapahtuma, varsinkin jos otetaan se tosiasia huomioon, että Stadsfjärdenin alueen veden laatu vaihtelee suuresti. Stadsfjärden on hyvin matala (n. 2 m) jatke Pohjanpitäjänlahdelle. Ainoastaan laivaväylän kohdalla veden syvyys on noin 6 m. Riippuen siitä, onko meriveden pinta nousussa vai laskussa ja riippuen siitä, miten suuri Mustionjoen kautta tuleva virtaama on, Stadsfjärdenin alueella saattaa olla joko pääosin Mustionjoelta peräisin olevaa vettä tai ulkopuolisen saaristoalueen vettä. Etenkin talvisin ja hyvin runsassateisina jaksoina Mustionjoen veden vaikutus Stadsfjärdenin veden laatuun saattaa olla merkittävä. Syksyisin ja talvisin syysmyrskyjen yhteydessä meriveden pinta saattaa nousta rajustikin. Tällaisissa tilanteissa Stadsfjärdenin kautta virtaa Båssafjärdenille, mutta etenkin Pohjanpitäjänlahdelle runsaasti vettä alueen ulkopuolelta. Tällaisissa tilanteissa Tammisaaren lähialueen kuormitus saattaa vaikuttaa myös Pohjanpitäjänlahden tilanteeseen. Myös silloin, kun vesi virtaa pinnan tuntumassa Pohjanpitäjänlahdelta ulos, pohjan tuntumassa tapahtuu vastavirtausta sisäänpäin. (Malve & al. 2). Oy Tenala-Marina Ab:n venesatama sijaitsee Lappohjan ja Skogbyn välisellä alueella Järnön -nimisen saaren vieressä. FN Steel, Koverharin rauta- ja terästehtaan purkupaikka sijaitsee Tvärminne Storfjärdenin länsilaidalla noin 2 km Tvärminnen eläintieteelliseltä asemalta pohjoiseen. Storfjärden on avoin selkä, jossa tehtaan edustalla on vain yksi huomattava saari, Syndalsholmen. Veden vaihtuminen avonaisella Storfjärdenillä on hyvä, koska virtauksia estäviä kynnyksiä ei ole ja pohja viettää tasaisesti kohti ulkomerta. Maalta tuleva vähäsuolainen vesi virtaa alueen kautta ulkomerelle vesirungon pintaosissa ja pohjaa myöten alueelle tunkeutuu ajoittain Suomenlahden suun syvänveden alueelta suolaisempaa ravinnerikasta vettä. Matalan veden alueella (< 15 m) hiekka ja löysä saviaines ovat vallitsevia pohjamateriaaleja. Syvemmällä tavataan pehmeitä sedimenttipohjia. Pohjanpitäjänlahti ja sen edustan merialue on otettu mukaan kansainväliseen vesiensuojeluohjelmaan Projekt Aquaan, jolla pyritään suojelemaan kansainvälisesti tärkeitä tutkimusalueita. Suurin osa tarkkailualueesta kuuluu lisäksi Suomen ehdotukseen Natura 2 -alueeksi. 2.2 Tarkkailujakson säätila ja hydrologiset olosuhteet Tarkkailuvuosi 211 alkoi tavanomaista kylmempänä ja talvi alkoi jo marraskuussa 211 eteläisessäkin Suomessa. Koko tarkkailualueelle muodostui paksu jääpeite. Talvi oli paitsi kylmä niin myös runsasluminen ja lumen sulaminen käynnistyi kunnolla vasta maaliskuun lopussa. Kevät ja alkukesä olivat melko epävakaisia ja koleita, mutta juhannuksen jälkeen sää lämpeni ja kesä oli sen jälkeen hyvin lämmin ja aurinkoinen. Poikkeuksellisen lämmin sää jatkui pitkälle elokuuhun saakka, mutta hienosta kesäsäästä huolimatta satoi aika paljon. Paikalliset vaihtelut olivat suuret sateiden kuuroluonteisuuden johdosta. Syksyllä sää pysyi varsin kauniina ja syyssateet alkoivat varsin runsaina lokakuussa. Loppuvuonna, varsinkin joulukuussa satoi hyvin paljon ja sateet tulivat pääosin vetenä. Tarkkailuvuoden kuukausien keskilämpötilat ja -sademäärät verrattuna pitkän ajan keskiarvoon on esitetty kuvissa 1 ja 2. 8 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 235/212

11 oc Kuukauden keskilämpötila Tvärminne I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Kuukausi Kuva 1. Kuukauden keskilämpötila Hangon Tvärminnen säähavaintoasemalla vuonna 211. Figur 1. Månadsmedeltemperaturerna vid Tvärminne väderstation i Hangö under år Kuukauden sademäärä Tvärminne 15 mm I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Kuukausi Kuva 2. Kuukauden sademäärä Hangon Tvärminnen säähavaintoasemalla vuonna 211. Figur 2. Månadsnederbörden vid Tvärminne väderstation i Hangö under år 211. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 235/212 9

12 Mustionjoen keskivirtaama m3/s 2 1 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Kuukausi Mustionjoen keskivirtaama Kuva 3. Mustionjoen kuukauden keskivirtaama vuonna 211 sekä keskivirtaamat vuosina Figur 3. Svartåns månadsmedelflöde år 211 samt medelflödena under perioden Pistemäinen jätevesikuormitus jaksolla Yleistä Yhdyskuntien puhdistamot tuottavat tällä alueella valtaosan pistekuormituksesta peräisin olevasta ravinnekuormituksesta. Vastaava tilanne vallitsee happea kuluttavan kuormituksen ja hygieenisen kuormituksen osalta. Teollisuuden osuus on vähäinen. Puhdistamojen toiminnan tärkein tehtävä on vesistöön kohdistuvan ravinnekuormituksen vähentäminen minimiin. Fosforin- ja typenpoiston toimiessa puhdistamoilla vakaasti saavutetaan samalla paras kokonaistulos jätevesien puhdistuksessa. Yhdyskuntien jätevesienkäsittelyä on keskitetty isoihin yksiköihin. Yhteenvetona todetaan: - Keskusyksikkönä Pohjanpitäjänlahden eteläosassa toimii Tammisaaren Skeppsholmenin puhdistamo. Skeppsholmenin keskuspuhdistamolla käsitellään Tammisaaren kau- 1 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 235/212

13 punkialueen-tenholan suunnan jätevedet. Laajat keskittämistoimet saatiin päätökseen kesäkuussa 22, jolloin aikaisemmin Rögrundin puhdistamolla käsitellyt jätevedet yhdistettiin Skeppsholmenille. - Toisena keskusyksikkönä toimii Pohjanpitäjänlahden perukkaan v. 27 valmistunut Karjaa-Pohja puhdistamo. Karjaa-Pohja puhdistamolla käsitellään aikaisemmin Karjaa- Pinjaisten ja Pohjan Gumnäsin puhdistamoille viemäröidyt jätevedet. - Mustion puhdistamolle nykyisin viemäröidyt jätevedet tullaan johtamaan Karjaa- Pohja puhdistamolle käsiteltäväksi. Siirtoviemärin suunnittelutyö aloitetaan v. 212 ja Mustion puhdistamon arvioidaan jäävän pois käytöstä v Tvärminnen puhdistamon toiminta on loppunut marraskuussa 211 ja Lappohjan puhdistamon toiminta on loppumassa lähiaikoina. Näille puhdistamoille viemäröidyt jätevedet johdetaan/tullaan johtamaan Hangon Suursuon puhdistamolla käsiteltäväksi. - Koverharin terästehtaan omalla saniteettijätevedenpuhdistamolla käsiteltävät jätevedet on alettu johtamaan Hangon Suursuon puhdistamolla käsiteltäväksi. Saniteettijätevedenpuhdistamon toiminta on loppunut keväällä Vesistökuormitus Tarkasteltavan alueen pistekuormitus muodostuu valtaosin yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoilta. Kuvasta 4 nähdään kuormituksen jakautuminen prosentuaalisesti alueen pistekuormittajien kesken vuonna 211. % 1 Pistekuormituksen %-jakautuminen puhdistamoiden kesken v VESI BHK7 FOSFORI TYPPI Karjaa-Pohja Skeppsholmen Muut yht. Kuva 4. Pistekuormituksen % -jakautuminen puhdistamoiden kesken vuonna 211. Figur 4. Punktbelastningens % -fördelning i de olika reningsverken år 211. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 235/212 11

14 Alueen tärkeimmät puhdistamot ovat nykyisin Skeppsholmen ja v. 27 valmistunut Karjaa- Pohja puhdistamo. Niissä yhteensä käsiteltävä jätevesimäärä oli vuonna 211 n. 78 % kaikissa alueen puhdistamoissa käsiteltävästä jätevesimäärästä. Puhdistamoilta vesistöön johdettavan kuormituksen kehitys jaksolla käy ilmi kuvista 5, 6 ja 7. Vastaavat lukuarvot käyvät ilmi liitteestä 2. Yksityiskohtaisempaa tietoa puhdistamoiden toimivuudesta ja lupaehtojen täyttymisestä on saatavissa puhdistamokohtaisista kuormitustarkkailun yhteenvetoraporteista. Pääkohdittain alueen pistemäisestä vesistökuormituksesta todetaan seuraavaa: - Fosforimäärä on vähentynyt suuruusluokasta 11 kg/d v. 199 nykytasolle n. 1 3 kg/d (Kuva 5). Väheneminen on tulosta Tammisaaren Skeppsholmenin keskuspuhdistamon tehostamisesta ja puhdistamoiden käytön edelleen kehittämisestä sekä vuonna 27 toukokesäkuussa Karjaa-Pohja puhdistamon käyttöönotosta. Karjaa-Pohja puhdistamolla käsitellään aikaisemmin Karjaa-Pinjaisten ja Gumnäsin puhdistamoille viemäröidyt jätevedet. Vuonna 26 Karjaa-Pinjaisten ja Gumnäsin puhdistamolta vesistöön johdettu fosforikuorma oli yhteensä keskimäärin n. 2,2 kg/d ja vuosina Karjaa-Pohja puhdistamolta vesistöön johdettu keskimääräinen fosforikuorma oli välillä,72 1,3 kg P/d. Vuonna 211 Karjaa-Pohja puhdistamolta vesistöön johdettu fosforikuorma oli keskimäärin 2,6 kg P/d. Karjaa-Pohja puhdistamon vuoden 211 keskimääräistä fosforitulosta heikensi kevään suuret hulevesimäärät, joista aiheutui ohituksia ja ongelmia hiekkasuodatuksen toiminnalle. Lisäksi Karjaa-Pohja puhdistamolla oli jakson 4/211 aikana kaksi sähkökatkoa, joista aiheutui koko puhdistamon ohitusta. Ohitukset huomioidaan mukaan laskettaessa laskentajaksojen kokonaistuloksia. kg P/d Mereen johdetun fosforikuormituksen jakautuminen puhdistamoiden kesken v Karjaa-Pinjainen Gumnäs Karjaa-Pohja Skeppsholmen Rögrund Muut yht. Kuva 5. Mereen johdetun fosforin jakaantuminen pistekuormittajien kesken v Figur 5. Fördelningen av den fosforbelastning som letts till havet under perioden Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 235/212

15 - Puhdistamoilta vesistöön johdettu typpimäärä on vähentynyt suuruusluokasta 29 kg/d v. 199 nykytasolle n kg/d (kuva 6). Skeppsholmenin tehostaminen typenpoistolle on tuonut suurimman vähenemisen ennen vuotta 27. Tammisaaren yhteenlaskettu (Skeppsholmen+Rögrund) typpikuormitus on laskenut 199-luvun alkupuolen suuruusluokasta kg/d nykytasolle 5 6 kg/d. Karjaa-Pohja puhdistamon käyttöönotto v. 27 on jatkanut typpikuormituksen vähentämistä. Vuonna 26 Karjaa-Pinjaisten ja Gumnäsin puhdistamoilta vesistöön yhteensä keskimäärin johdettu typpikuorma oli 154 kg/d ja Karjaa-Pohja puhdistamolta v. 211 vesistöön johdettu typpikuorma oli 4 kg/d. kg N/d Mereen johdetun typpikuorman jakautuminen puhdistamoiden kesken v Karjaa-Pinjainen Gumnäs Karjaa-Pohja Skeppsholmen Rögrund Muut yht. Kuva 6. Mereen johdetun typen jakaantuminen pistekuormittajien kesken vuonna Figur 6. Fördelningen av den kvävebelastning som letts till havet under perioden BHK 7 -määrä on vähentynyt 199-luvun alun tasolta kg/d, nykytasolle 2 5 kg/d (kuva 7). - Vuonna 27 käyttöönotettu Karjaa-Pohja puhdistamo on vähentänyt BHK 7 -kuormitusta. Vuonna 26 Karjaa-Pinjaisten ja Gumnäsin puhdistamolta vesistöön yhteensä johdettu BHK 7 -kuorma oli n. 68 kg O 2 /d ja vuonna 211 Karjaa-Pohja puhdistamolta vesistöön keskimäärin johdettu BHK 7 -kuorma oli 35 kg O 2 /d. Vuosina Karjaa- Pohja puhdistamolta vesistöön johdettu BHK-kuorma oli keskimäärin 9,5 16 kg O 2 /d. Karjaa-Pohja puhdistamon vuoden 211 keskimääräisen BHK-kuormituksen nousuun vaikutti kevään suuret hulevesimäärät ja niistä aiheutuneet ongelmat hiekkasuodattimelle ja ohitukset. Lisäksi jakson 4/211 sähkökatkot ja niistä aiheutuneet koko puhdistamon ohitukset lisäsivät kuormitusta. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 235/212 13

16 kg O2/d Mereen johdetun BHK7-määrän jakautuminen puhdistamoiden kesken Karjaa-Pinjainen Gumnäs Karjaa-Pohja Skeppsholmen Rögrund Muut yht. Kuva 7. Mereen johdetun BHK 7 -määrän jakaantuminen pistekuormittajien kesken v Figur 7. Fördelningen av den BHK 7 -belastning som letts till havet under perioden Luparajojen saavuttaminen vuonna 211 Puhdistamoilta vesistöön johdettavalle käsitellylle jätevedelle on määritelty raja-arvot laitosten ympäristöluvissa. Seuraavassa esitetään lyhyesti vuoden 211 osalta raja-arvojen saavuttaminen alueen lupavelvollisten pistekuormittajien osalta. Luparajojen saavuttaminen ja vesistökuormitus käydään tarkemmin läpi vuosittain laadittavissa jätevedenpuhdistamoiden kuormitustarkkailujen yhteenvedoissa. Karjaa-Pohja puhdistamo Karjaa-Pohja puhdistamon toiminta perustuu Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätökseen (dnro: LSY-24-Y-19) ja Vaasan hallinto-oikeuden päätökseen (dnro: 89/5/511). VHO:n päätöksen mukaisesti puhdistamolta ja sen piirissä olevasta viemäriverkostosta mereen johdettavien jäteveden pitoisuuksien ja käsittelytehojen on mahdolliset ohijuoksutukset, ylivuodot ja muut poikkeustilanteet mukaan lukien täytettävä neljännesvuosikeskiarvoina laskettuna seuraavat vaatimukset ( lukien): pitoisuus enint. käsittelyteho vähint. BOD7-ATU 1 mg O 2 /l 95 % Fosfori,3 mg P/l 95 % CODCr 6 mg O 2 /l 9 % Kiintoaine 1 mg/l Kokonaistypen poistotehon tulee olla vähintään 7 %, kun prosessilämpötila on yli 12 C ja vähintään 6 % vuosikeskiarvona laskettuna mahdolliset ohijuoksutukset, ylivuodot ja poikkeustilanteet mukaan lukien. 14 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 235/212

17 Jaksolla 2/211 ei saavutettu neljännesvuosikeskiarvoille asetettuja raja-arvoja kiintoaineen, COD:n, BHK:n ja fosforin osalta. Jaksolla 4/211 ei saavutettu neljännesvuosikeskiarvoille asetettuja raja-arvoja vesistöön johdetun veden pitoisuuksissa kiintoaineen ja fosforin osalta, puhdistuksen kokonaistehoissa ei saavutettu raja-arvoa COD:n ja fosforin osalta. Jaksoilla 1 ja 3 saavutettiin kaikki neljännesvuosikeskiarvoille asetetut raja-arvot. Typenpoiston teho kaudella, jolloin prosessilämpötila oli yli 12 C, oli 83 % (näytepäivien keskiarvo) ja vuosikeskiarvona laskettuna 76 %. Tulokset saavuttivat typenpoiston teholle asetetut raja-arvot. Puhdistustulokset saavuttivat Valtioneuvoston asetuksessa 888/26 määritellyt vähimmäispuhdistusvaatimukset. Skeppsholmenin puhdistamo Puhdistamon ympäristölupapäätöksen mukaan (dnro: LSY-22-Y-357 ja Vaasan hallinto-oikeus dnro: 1523/4/511) jätevedet tulee puhdistaa siten, että vesistöön johdettavan jäteveden BHK 7 -ATU -arvo on enintään 1 mg O 2 /l ja COD Cr -arvo enintään 6 mg O 2 /l, fosforipitoisuus enintään,3 mg P/l ja kiintoainepitoisuus enintään 1 mg/l. Puhdistustehon tulee olla BHK 7 -ATU:n ja fosforin osalta vähintään 95 % ja COD Cr :n osalta vähintään 9 %. Raja-arvot pitää saavuttaa neljännesvuosien keskiarvoina laskettuna mahdolliset ohijuoksutukset, ylivuodot ja poikkeustilanteet mukaan lukien. Typenpoiston teholle on voimassa 7 %:n tehoraja-arvo, joka pitää saavuttaa vuosikeskiarvona mahdolliset ohijuoksutukset, ylivuodot ja poikkeustilanteet mukaan lukien. Skeppsholmenin puhdistustulos saavutti neljännesvuosien keskiarvoille asetetut raja-arvot vuonna 211. Typenpoiston tehon vuosikeskiarvo oli 62 % ja tulos ei saavuttanut raja-arvoa (vuosika. vähint. 7 %). Puhdistamo saavutti Valtioneuvoston asetuksen (888/26) vähimmäispuhdistusvaatimukset BHK 7 -ATU:n, COD Cr :n ja kiintoaineen osalta kaikilla yksittäisillä näytteenottokerroilla v Puhdistamo saavutti myös asetuksessa fosforille asetetut raja-arvot, mutta typenpoistoa koskevat rajat jäivät saavuttamatta. Mustion puhdistamo Uudenmaan ympäristökeskuksen Mustion puhdistamolle antaman ympäristölupapäätöksen (UUS-24-Y ) mukaan puhdistamolta lähtevän jäteveden BOD 7 -ATU -arvo saa olla enintään 15 mg/l ja kokonaisfosforipitoisuus enintään,7 mg/l. Puhdistustehon on lisäksi molempien osalta oltava vähintään 9 %. Orgaaniselle aineelle ja fosforille asetetut raja-arvot on saavutettava puolivuosikeskiarvoina mahdolliset ohijuoksutukset, ylivuodot ja poikkeustilanteet mukaan lukien. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 235/212 15

18 Vuonna 211 käsittelytulokset saavuttivat jaksoilla 1 & 2 ympäristöluvassa puolivuosikeskiarvoille asetetut raja-arvot. Myös Valtioneuvoston asetuksessa 888/26 asetetut vähimmäispuhdistusvaatimusten raja-arvot saavutettiin. Lappohjan puhdistamo Länsi-Suomen vesioikeuden antaman päätöksen (dnro: 98376) mukaan Lappohjan puhdistamolla käsitellyn ja mereen johdettavan jäteveden BHK 7 -ATU -arvo saa olla enintään 15 mg O 2 /l ja kokonaisfosforipitoisuus enintään,7 mg P/l. Puhdistustehon on molempien osalta oltava vähintään 9 %. Arvot lasketaan puolivuosikeskiarvoina ottaen huomioon mahdolliset häiriöt ja ohijuoksutukset. Vuonna 211 puolivuosikeskiarvoille asetetut raja-arvot saavutettiin muilta osin paitsi jaksolla 2/211 fosforin poistotehon osalta. Kokonaisteho fosforin poistolle 2. jaksolla oli 85 %. Valtioneuvoston asetuksen 888/26 vähimmäispuhdistusvaatimukset saavutettiin v Tvärminnen puhdistamo Jätevedenpuhdistamolta lähtevän jäteveden BHK 7 -ATU -arvo saa olla enintään 15 mg/l ja kokonaisfosforipitoisuus enintään 1, mg/l. Puhdistustehon on lisäksi molempien osalta oltava vähintään 9 %. BHK 7 -ATU:n ja fosforin arvot on saavutettava vuosikeskiarvoina mahdolliset ohijuoksutukset, ylivuodot ja poikkeustilanteet mukaan lukien. Tätä yhteenvetoa kirjoitettaessa Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:lle ei vielä oltu toimitettu Tvärminnen puhdistamolta käyttötarkkailun yhteenvetotietoja (sis. mm. käsitellyt jätevesimäärät). Tämän vuoksi käsittelytulosten vuosikeskiarvoja ei ole vielä laskettu. Tvärminnen puhdistamo lopetti toimintansa marraskuussa 211 jätevesien siirryttyä uuden siirtoviemärilinjan myötä Hangon Suursuon puhdistamolla käsiteltäväksi. Vuoden 211 yksittäisiltä näytteenottokerroilta todetaan seuraavaa: - näytteenottokerralla 1/211 ( ) käsittelytulokset saavuttivat laskentajakson raja-arvot. - näytteenottokerralla 2/211 ( ) BHK:n käsittelytulokset saavuttivat laskentajakson raja-arvot, mutta fosforitulokset jäivät alle raja-arvojen. Käsitellyn jäteveden fosforipitoisuus oli 3,9 mg P/l ja käsittelyteho oli fosforin osalta 7 %. - näytteenottokerralla 3/211 ( ) käsittelytulokset saavuttivat laskentajakson raja-arvot. IDO Kylpyhuone Oy Tehtaan ympäristölupapäätöksen mukaan prosessijätevedenpuhdistamon kautta Pohjanpitäjänlahteen johdettavan jäteveden kiintoainepitoisuus saa olla enintään 3 mg/l kuukausikeskiarvona laskettuna. 16 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 235/212

19 Vuonna 211 ei tullut raja-arvon ylityksiä. FNsteel Oy Ab, Koverhar Tehtaan saniteettijätevedenpuhdistamolla jätevedet tulee käsitellä siten, että vesistöön johdettavan jäteveden BHK 7 -ATU saa olla enintään 15 mg O 2 /l, kokonaisfosforipitoisuus enintään,7 mg P/l Puhdistustehon tulee olla alkaen vähintään 9 %. Tulokset lasketaan mahdolliset poikkeustilanteet, puhdistamon ohijuoksutukset ja viemäriverkon ylivuodot mukaan lukien vuosikeskiarvona. Saniteettijätevedenpuhdistamon keskimääräiset tulokset saavuttivat vuonna 211 ympäristöluvassa laskentajaksolle asetetut raja-arvot. Ainoastaan yhdellä vuoden 211 näytteenottokerroista ( ) fosforin käsittelyteho oli 89 % ja vuosikeskiarvolle asetettua raja-arvoa ei saavutettu. Tehtaalta mereen johdettavalle prosessijätevedelle on annettu seuraavat kuukausikeskiarvoina saavutettavat raja-arvot: kiintoaine 25 kg/d ja öljy 4 kg/d. Prosessijäteveden öljykuorma ylitti raja-arvon marraskuussa (kuukausikeskiarvo 4,2 kg/d) ja kiintoainekuorma joulukuussa (kuukausikeskiarvo 69,6 kg/d). Joulukuussa tapahtuneeseen kiintoaineraja-arvon ylitykseen todetaan täsmentävänä tietona, että kiintoainerajan ylittävä kiintoaines on raakavetenä käytetyn vesistön kiintoainetta, siis raakaveden mukana tullutta humusta jne. eikä tehtaan prosesseista peräisin olevaa kiintoainesta. Vertailun vuoksi kuvassa 8 on esitetty Mustionjoen ravinnekuormituksen kuukausikeskiarvot. Kuvasta näkee että Mustionjoen kautta tuleva ravinnekuorma on selvästi alueen pistekuormitusta suurempi. Mustionjoen kuormitus vuonna I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Kok-N Kok-P Kuva 8. Mustionjoen kautta tuleva ravinnekuorma vuonna 211 Peltokosken mittausasemalla. Figur 8. Närsaltsbelastningen via Svartån vid Åkerfors mätpunkt år 211. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 235/212 17

20 4 Tutkimuksen suorittaminen Veden fysikaalis-kemiallista laatua tutkittiin ohjelman mukaisesti näytepisteestä riippuen vuosittain 3-5 kertaa. Merialueella mitattiin lisäksi veden klorofylli-a pitoisuutta viidesti kasvukauden aikana. Vuonna 211 oli vuorossa ns. normaalivuosi. Tarkkailusta vastaavana tutkijana toimi Ralf Holmberg, joka myös on tehnyt tämän raportin. Kuormitustiedoista vastaa puhdistamoinsinööri Marja Valtonen. Näytteenotosta ovat vastanneet sertifioidut kenttämestarimme Arto Muttilainen ja Jorma Valjus. Valtaosa analyyseistä on analysoitu Länsi Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:n laboratoriossa, joka on FINAS akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T147, akkreditointivaatimus EN ISO/IEC Tutkimustulokset 5.1 Veden laatu Mustionjoki Mustionjoki on melko ravinteikas joki, joka suurimmaksi osaksi halkoo kulttuurimaisemia. Karjaan-Pinjaisten jätevedenpuhdistamo oli toukokuuhun 27 asti joen selvästi suurin yksittäinen pistekuormittaja. Alkukesästä 27 valmistui Karjaa-Pohja uusi jätevedenpuhdistamo, jonka purkualue on Pohjanpitäjänlahden perukka. Muutoksen jälkeen Mustionjoen ainoa pistekuormittaja on Mustion taajaman jätevedenpuhdistamo (kartta liitteenä 1). Mustionjoen varrella on paljon maatalousalueita ja Lohjanjärven eteläosaan kohdistuu kuormitusta sekä Lohjan kaupungista että paperiteollisuudesta. Virtaamaolosuhteista riippuen joen kuljettama kuormitus vaihtelee. Yleensä joen Pohjanpitäjänlahteen kuljettama kuorma on suurimmillaan keväällä ja syksyllä, jolloin joen virtaama tavallisesti on suurimmillaan. Vuonna 211 joen virtaamahuiput olivat huhti-, lokakuussa mutta ennen kaikkea joulukuussa. Joulukuussa satoi hyvin paljon ja joen kuljettama ravinnekuorma oli hyvin suuri (kuvat 3 ja 8). Joen huomattavasta hajakuormituksesta huolimatta Karjaan-Pinjaisten laitoksen jätevesikuormituksen vaikutukset näkyivät laitoksen ollessa toiminnassa ajoittain selvästikin, mutta veden laatu muuttui selvästi paremmaksi puhdistustehon kasvaessa ja purkupaikan siirryttyä alueelta pois. Kuvassa 9 kuvataan kokonaisravinnepitoisuuksien tilanne vuoden 211 aikana ja siitä näkyy, että kokonaisfosforipitoisuus nousi aika tasaisesti alaspäin mentäessä paitsi lokakuussa, jolloin pitoisuudet olivat alhaiset ja samansuuruiset koko jokiosuudella. Kokonaistypen osalta pitoisuudet nousivat ainoastaan huhtikuun virtaamahuipun yhteydessä. Muina näytteenottokertoina pitoisuudet olivat samalla tasolla koko jokiosuudella. 18 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 235/212

21 µg/l Kokonaisfosforipitoisuus Kokonaistyppipitoisuus 211 µg/l Kuva 9. Mustionjoen alajuoksun kokonaisravinnepitoisuudet vuonna 211. Figur 9. Halterna av totalnärsalter i vattnet i Svartåns nedre lopp år 211. Vedessä esiintyvien fekaalisten bakteerien määrät indikoivat ammoniumtypen kanssa hyvin jätevesien esiintymistä vedessä. Kuvasta 1 näkee, että ammoniumtyppipitoisuudet pysyivät melko samalla tasolla koko jokiosuudella vaikka tiettyä vaihtelua eri vuodenaikojen välillä esiintyi. Fekaalisia bakteereita esiintyi koko jokiosuudella jonkin verran, mutta määrät olivat varsin pienet ja esimerkiksi verrattuna uimavesille asetettuun rajaan (enint. 5 pmy/1 ml) määrät olivat selvästi pienemmät. Mustionjoen veden laatu oli kauttaaltaan hyvin sama koko jokiosuudella ja varsinaisia kuormitusvaikutuksia esimerkiksi Mustion jätevesien purkupaikan alapuolella ei ollut havaittavissa. Fekaalisia indikaattoribakteereita esiintyi kuitenkin kaikilla pisteillä, joten se osoittaa, että jokeen kohdistuu hajakuormitusta. Joen alimmalta pisteeltä mitattiin myös veden mineraaliöljypitoisuutta, mutta pitoisuudet alittivat alimman määritysrajan joka on 5 µg/l. Verrattuna tilanteeseen ennen Karjaa-Pinjaisten jätevedenpuhdistamon sulkemista, Mustionjoen alajuoksun veden laatu on parantunut varsin selvästi. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 235/212 19

22 µg/l Ammoniumtyppi pitoisuus Fekaaliset kolibakteerit 211 pmy/1 ml Kuva 1. Mustionjoen alajuoksun ammoniumtyppipitoisuudet sekä fekaalisten kolibakteerien määrät vuonna 211. Havaintopiste 41 sijaitsee Karjaan yläpuolella ja piste 3 joen lähellä joen suuta. Figur 1. Halterna ammoniumkväve och mängderna fekala kolibakterier i vattnet i Svartåns nedre lopp år 211. Provtagningspunkt 41 befinner sig ovanför Karis och punkt 3 ligger i åns nedersta del Fiskarsinjoki Fiskarsinjoen virtaama on huomattavasti pienempi kuin Mustionjoen. Yleisesti ottaen Mustionjoen virtaama on noin 2-kertainen Fiskarsinjokeen nähden. Fiskarsinjoessa ei esiinny varsinaista pistekuormitusta, mutta haja-asutuksen kuormitusta jossain määrin. Lisäksi jokea kuormittaa ympäröiviltä mailta tuleva hajakuormitus. Joen tilannetta seurataan ainoastaan pisteellä 6, joka sijaitsee joen alajuoksulla. Eri vuosina veden laadussa on esiintynyt melko suurtakin vaihtelua ja ajoittain hajakuormituksen vaikutuksia on ollut selvästi havaittavissa. Hajakuormituksesta oli lähinnä merkkinä vedessä esiintyvät fekaaliset kolibakteerit. Pitoisuudet olivat vielä muutama vuosi sitten ajoittain hyvin korkeita, mutta yleisesti ottaen bakteerimäärät ovat aivan viime vuosina laskeneet selvästi (kuva 11). Vuonna 211 korkeimmat kuormitusta indikoivat pitoisuudet todettiin lokakuussa jolloin mm. kokonaisfosforipitoisuus ja bakteerimäärä olivat selvästi kohonneet Fiskarsinjoen alajuoksulla. Jokiveden fosforikuormitus vaihtelee eri vuodenaikojen ja virtaamaolosuhteiden mukaan. Melko usein korkeimmat 2 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 235/212

23 pitoisuudet on tavattu syksyisin syyssateiden aikaan. Kokonaisfosforin osalta Fiskarsin alajuoksulla ei ole pitkäaikaisvertailussa havaittavissa selvää muutosta. Bakteerimäärien osalta yleinen trendi viime vuosina on ollut lievästi laskeva Fiskarsinjoen kokonaisforipitoisuudet Fiskarsinjoen ammoniumtyppi Fiskarsinjoen bakteerimäärät Kuva 11. Fiskarsinjoen alajuoksun indikaattoribakteerien määrät sekä ammoniumtyppi- ja kokonaisfosforipitoisuudet jaksolla Kehitystä kuvaa mittaustulosten perusteella laskettu lineaarinen trendiviiva. Figur 11. Bakterimängderna samt ammoniumkväve- och totalfosforhalterna i Fiskarsåns nedre del under perioden Den allmänna utvecklingen illustreras av den på basen av mätresultaten beräknade lineära trendlinjen. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 235/212 21

24 5.1.3 Pohjanpitäjänlahti Pohjanpitäjänlahden aivan sisimmän osan yleistilaan vaikuttaa hyvinkin voimakkaasti Mustionjoen kautta tuleva kuormitus. Karjaa-Pohja jätevedenpuhdistamon myötä Karjaan ja Pohjan taajamien puhdistetut jätevedet alettiin johtaa Pohjanpitäjänlahden perukkaan alkukesällä 27. Samalla alettiin seurata purkualueen veden laatua kolmella näytteenottopisteellä aivan uuden purkupaikan läheisyydessä. Tarkkailussa on seurattu lähinnä jätevesikuormitusta parhaiten indikoivan veden fekaalisten bakteerien määrää sekä ammoniumtyppipitoisuutta. Vuosien tulokset on esitetty kuvassa 12. Tuloksista näkee että kuormitusta hyvin indikoivien ammoniumtypen ja fekaalisten bakteerien perusteella arvot ovat pysyneet melko alhaisella tasolla sitten tarkkailujakson alun, jolloin mitattiin selvästi korkeampia pitoisuuksia ja määriä. Koska jäteveden purkupaikka sijaitsee aivan Mustionjoen suualueella, on vaikeata arvioida johtuvatko hieman kohonneet arvot jätevedenpuhdistamon vaikutuksista vai joen tuomasta hajakuormituksesta. Mustionjoen pitoisuudet huomioon ottaen voidaan olettaa, että uuden jätevedenpuhdistamon suorat vesistövaikutukset ovat toiminnan alkuvuosina pysyneet varsin pieninä. 1 Uuden purkualueen bakteerit fek. Koli pmy/1 ml a 7b 7c 6/7 8/7 5/8 7/8 9/8 6/9 8/9 7/1 5/11 8/11 Uuden purkualueen ammoniumtyppi µg/l a 7b 7c 6/7 8/7 5/8 7/8 9/8 6/9 8/9 7/1 5/11 8/11 Kuva 12. Karjaa-Pohja jätevedenpuhdistamon purkualueen ammoniumtyppipitoisuudet sekä fekaalisten kolibakteerien määrät. Figur 12. Ammoniumkvävehalterna samt mängderna fekala koliforma bakterier i Karis-Pojo reningsverks utsläppsområde. 22 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 235/212

25 Pohjanpitäjänlahden sisin osa on yleisesti ottaen kuormittunut ja se on aikaisemminkin osoittanut rehevöitymisen merkkejä. Kuormitusvaikutus näkyy esim. siinä, että vedessä esiintyy ajoittain fekaalisia kolibakteereita. Jätevesiä hyvin indikoivan ammoniumtypen osalta tilanne vaihtelee ja ajoittain jätevesikuormituksen vaikutus on ollut ilmeinen. Yleensä kuormitusta indikoivien aineiden pitoisuudet ovat korkeampia pisteellä p. 7 lahden perukassa verrattuna tilanteeseen hieman ulompana Pohjanpitäjänlahdessa. Tilanne keskeisimpien parametrien osalta jaksolla on esitetty kuvissa 13 ja 14. Vaikuttaa melko selvältä, että sekä ammoniumtyppipitoisuudet että bakteerimäärät ovat laskeneet kesästä 27 lähtien. Tämä saattaa johtua siitä, että Karjaan-Pinjaisten jätevedenpuhdistamon päästöt Mustionjokeen loppuivat. Vaikka uusi purkupiste sijaitsee lähempänä havaintopistettä P7, parantunut jätevedenpuhdistus merkitsee sitä, että pisteelle P7 kohdistuva kuormitus on vähentynyt. Jos näin on, voidaan todeta, että parantunut jätevedenpuhdistus myös näkyy Pohjanpitäjänlahden sisäosan parantuneena vedenlaatuna, mikä olisi vesistön kannalta hyvä asia. Pohjanpitäjänlahden sisäosa kokonaisfosfori µg/l P8 P7 Kuva 13. Pohjanpitäjänlahden sisäosan (pisteet 7 ja 8) kokonaisfosforipitoisuudet 1 m:n syvyydellä Figur 13. Totalfosforhalten i ytvattnet (1 m) i Pojovikens inre del (punkterna 7 och 8) under perioden Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 235/212 23

26 µg/l Pohjanpitäjänlahden perukka ammoniumtyppi P8 P7 pmy/1 ml Pohjanpitäjänlahden sisäosa bakteerit P8 P7 Kuva 14. Pohjanpitäjänlahden sisäosan (pisteet 7 ja 8) ammoniumtyppipitoisuudet sekä fekaalisten kolibakteerien määrät 1 m syvyydellä Piste P7 esittää tilannetta lahden perukassa. Figur 14. Ammoniumkvävehalten i ytvattnet (1 m) i Pojovikens inre del (punkterna 7 och 8) under perioden Punkt P7 representerar vikens innersta. Pohjanpitäjänlahden keskiosaan maalta tulevan kuormituksen suorat vaikutukset veden laatuun ovat vain harvoin havaittavissa kohonneina pitoisuuksina. Lähinnä talvisin, jolloin Mustionjoelta tulevat vedet pysyvät sekoittumattomana jään alla, saattaa ajoittain esiintyä korkeita ravinnepitoisuuksia. Tämä oli tilanne myös vuonna 211, koska kylmä talvi aiheutti sen, että näytteenottohetkellä maaliskuun puolivälissä, valumat maalta olivat pienet ja jokiveden vaikutus näkyi aivan ylimmässä vesikerroksessa missä veden suolaisuuskin oli hyvin alhainen. Pohjanpitäjänlahti on hyvin herkkä kuormitukselle. Lahti on pysyvästi kerrostunut johtuen siitä, että Mustionjoelta tuleva vesi muodostaa vähäsuolaisen päällysveden, jonka alla on suolaisempi ja samalla tiheämpi alusvesi. Syväveden vaihtuminen on täysin lahden ulkopuoliselta merialueelta työntyvän uuden hapekkaan veden varassa. Tämä tapahtuu yleensä loppusyksyisin ja talvisin, kun sisään virtaava vesi on tarpeeksi suolaista ja kylmää syrjäyttääkseen kevyemmän ja yleensä vähähappisen alusveden. Tämä tapahtuma on monen eri tekijän säätelemä. 24 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 235/212

27 Sisään työntyvän veden suolaisuuden ja lämpötilan ohella tilanteeseen vaikuttaa Pohjanpitäjänlahdelta ulospäin tapahtuvan pintavirtauksen voimakkuus samoin kuin vähäsuolaisen pintavesikerroksen paksuus. Mitä enemmän vettä virtaa Mustionjoen kautta Pohjanpitäjänlahteen, sitä paksumpi tämä vähäsuolaisempi pintakerros on. Sisäänvirtauksen päätekijä on kuitenkin merenpinnan korkeusvaihtelut, jotka taas ovat riippuvaisia niin ilmanpaineesta kuin tuuliolosuhteista. Lopputalvella 211 edellisen syksyn vähähappinen vesi oli edelleen havaittavissa siten että alusveden happipitoisuus oli edelleen jonkin verran heikentynyt lahden sisimmillä pisteillä (P7, P 8 ja P 9), missä pohjanläheisen veden hapenkyllästys oli niin alhainen kuin 31 %. Pohjanpitäjänlahden syvänteessä (P1) sen sijaan happitilanne oli korjaantunut, mutta ei ihan täysin koska tälläkin pisteellä alusveden hapenkyllästys oli luokkaa 7 %. Lahden sisäosan happitilannetta tutkitaan ainoastaan lopputalvella ja loppukesällä, joten tietoa tilanteen mahdollisesta korjaantumisesta lopputalven jälkeen ei ole, mutta ainakin Sällvikin syvänteessä tilanne oli ennallaan toukokuun puolivälissä. Loppukesästä 211 alusveden happitilanne oli kuitenkin taas kehittynyt melko heikoksi. Pohjanpitäjänlahden syvänteen happitilanne kehittyy yleensä varsin heikoksi loppukesästä alkaen ja tämä oli tilanne myös vuonna 211. Heinäkuun lopussa happitilanne oli selvästi heikentynyt 1 metrin syvyydestä pohjaan saakka. Syksyä kohti tilanne heikkeni entisestään, eikä uutta vettä virrannut lahteen vuoden 211 loppuun mennessä. Tilannetta hankaloitti selvästi joulukuun hyvin runsaat sateet jotka aiheuttivat poikkeuksellisen suuria virtaamia Mustionjoessa. Pohjanpitäjänlahden syvänteen happitilanteen kehitystä on kuvattu kuvassa 15. Vuoden 212 alkuvuoden tarkkailussa on lisäksi todettu että Pohjanpitäjänlahden syvänteeseen ei tullut uutta vettä lainkaan vaan happitilanne oli hyvin heikko niin maaliskuun kuin toukokuun näytteenotoissa. Tämä tarkoittaa sitä, että tilanne kehittyy hyvin kriittiseksi vuoden 212 aikana koska lahden vahva kerrostuminen ei mahdollista veden vaihtumista lämpimänä vuodenaikana. Vesistön kannalta heikko happitilanne merkitsee sisäisen rehevöitymisen kiihtymistä. Tämä tarkoittaa sitä, että happipitoisuuden laskiessa pohjasedimentteihin sitoutuneet ravinteet alkavat liueta veteen. Monessa vesistössä prosessi alkaa jo siinä vaiheessa, kun veden happipitoisuus laskee alle 2 3 mg/l. Pohjanpitäjänlahden osalta voimakasta ravinnepitoisuuksien nousua ei toistaiseksi ole havaittu, vaikka happipitoisuus on välillä ollut tosi alhainen, mutta jonkinasteinen ravinnepitoisuuksien nousu on yleensä havaittavissa Pohjanpitäjänlahdessakin pohjanläheisen veden happipitoisuuden laskiessa alle 1 mg/l. Tämä oli myös tilanne loppuvuodesta 211, jolloin pohjanläheisen veden kokonaisfosforipitoisuus oli noin kymmenkertainen verrattuna ylimmän vesikerroksen pitoisuuteen. Pohjanpitäjänlahden keskiosan pitkän ajan happiminimit on kuvattu kuvassa 16. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 235/212 25

28 Happitilanne Sällvik mg/l m 5 m 1 m 2 m 3 m 4 m 3/8 5/8 7/8 8/8 9/8 1/8 11/8 12/8 3/9 5/9 7/9 8/9 9/9 1/9 3/1 5/1 7/1 8/1 9/1 1/1 3/11 5/11 7/11 8/11 9/11 1/11 12/11 3/12 5/12 Kuva 15. Pohjanpitäjänlahden syvänteen (P1) happitilanteen kehitys vuosina Figur 15. Syrelägets utveckling i Sällviksdjupet (P1) under åren Pohjanpitäjänlahden happiminimit Kuva 16. Pohjanpitäjänlahden happiminimit pohjanläheisessä vedessä Figur 16. De lägsta uppmätta syrehalterna i Pojoviken Pohjanpitäjänlahden eteläosan veden laatu vaihtelee jonkin verran. Tähän vaikuttaa merkittävästi se, että virtaako vesi Tammisaaren siltojen alta ulospäin vai sisäänpäin. Alueen pistekuormituksen (IDO Kylpyhuone Oy) vaikutuksia ei pystytä erottamaan muista veden laadun vaihteluista veden fysikaalis-kemiallisten ominaisuuksien perusteella Tammisaaren lähivedet Stadsfjärdenin kuten Pohjanpitäjänlahden eteläisimmänkin osan veden laatu riippuu hyvin pitkälti siitä, mitkä ovat alueen virtausolosuhteet. Aikoina, jolloin maalta tuleva valuma on suuri, Stadsfjärdenin veden laatu on pääosin sama kuin Pohjanpitäjänlahden eteläosassa. Toisaalta silloin, kun valumat ovat pienet, Stadsfjärdenin veden laatuun vaikuttaa hyvin voimakkaasti 26 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 235/212

29 Tammisaaren ulkopuolisilta alueilta työntyvä runsaampisuolainen vesi. Tämän lisäksi Båssafjärdenin suunnalta virtaava vesi vaikuttaa ajoittain selvästi alueen veden laatuun. Suoria jätevesipäästöjen vaikutuksia ei yleensä ole havaittu Stadsfjärdenin pisteellä (P. 12) ja veden laatu on yleensä ollut selvästi parempi kuin Tammisaaren eteläpuoleisilla alueilla. Happiongelmia ei alueen mataluudesta johtuen esiinny ja tähän vaikuttaa myös alueen voimakkaat veden virtaukset. Skeppsholmenin jätevedenpuhdistamon purkualueen, Båssafjärdenin (piste 12 A) veden laatu vaihtelee jonkin verran vuodenajasta riippuen. Alueen mataluudesta ja runsaasta kasvillisuudesta johtuen pisteellä 12 A ei ole esiintynyt happiongelmia. Yleisesti ottaen voidaan todeta, että alueen ravinnetaso on varsin korkea jo luonnostaan ja korkeimmat ravinnepitoisuudet mitataan yleensä talvella jään alta. Tämä johtuu siitä, että alueen ollessa jään peitossa veden sekoittumisolosuhteet ovat huonompia kuin avovesikaudella. Talvella maalta tulevat jätevedet sekä luonnonhuuhtouma näkyy suolaisuuden lievänä alenemisena Båssafjärdenillä. Keväällä vesimassa pääsee taas sekoittumaan samalla, kun kasvituotanto käynnistyy ja ravinnevarat vähenevät. Kuvassa 17 tarkastellaan Båssafjärdenin kokonaisravinnepitoisuuksien kehitystä jaksolla Kuvasta näkee, että veden kokonaisravinnepitoisuudet ovat pysyneet suunnilleen muuttumattomina. Typen osalta on jopa havaittavissa lievä laskeva trendi. 12 Kokonaistyppi Båssafjärden µg/l Kokonaisfosfori Båssafjärden µg/l Kuva 17. Båssafjärdenin havaintopisteen (12 A) kokonaisravinnepitoisuudet jaksolla Jakson kehitystä kuvaa lineaarinen trendiviiva. Figur 17. Totalnärsaltshalterna vid Båssafjärdens (12 A) provpunkt under perioden Utvecklingen i området illustreras av den lineära trendlinjen. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 235/212 27

30 Tarkastelemalla jätevesipäästöjä hyvin indikoivien ammoniummuotoisen typen ja fekaalisten kolibakteerien esiintymistä vedessä voidaan todeta, että näiden perusteella jätevesipäästöjen suorat vaikutukset Båssafjärdenin veden hygieeniseen laatuun laskivat selvästi 2-luvun alussa. Aivan viime vuosina on jälleen ajoittain mitattu hieman korkeampia bakteerimääriä Båssafjärdenin alueella mutta vuonna 211 määrät olivat hyvin pienet ( 9 pmy/1 ml). Määrä alittaa selvästi EU:n hyvälle uimavedelle asetetun raja-arvon (5 pmy/1 ml). Ammoniumpitoisuudet ovat yleisesti ottaen pienentyneet selvästi 2-luvulla, mutta viime vuosina on jälleen esiintynyt kohonneita pitoisuuksia etenkin talvisin jään alla. Kuvassa 18 on esitetty kehitys jaksolla ja kuvasta näkee, että pitoisuusvaihtelua esiintyy, mutta pääsääntöisesti ammoniumtyppipitoisuudet sekä bakteerimäärät ovat alhaisella tasolla. µg/l Ammoniumtyppi Båssafjärden Fek. kolibakt. Båssafjärden pmy/ 1ml Kuva 18. Båssafjärdenin havaintopisteen ammoniumtyppipitoisuus sekä fekaalisten kolibakteerien määrät jaksolla Jakson kehitystä kuvaa lineaarinen trendiviiva. Figur 18. Ammoniumkvähalten samt mängden fekala kolibakterier vid Båssafjärdens provpunkt under perioden Utvecklingen i området illustreras av den lineära trendlinjen. Dragsviksfjärden on Tammisaaren lähivesistä selvästi rehevin, vaikka suoria jätevesipäästöjä ei alueella esiinny. Alue on kuitenkin varsin voimakkaasti hajakuormitettu ottaen huomioon, että veden syvyys on vähäinen ja veden sekoittumisolosuhteet heikot. Dragsviksfjärdenin ravinnepitoisuudet ovat yleisesti ottaen tutkimusalueen korkeimmat. Ainoastaan Pohjanpitäjänlahden perukassa mitataan joskus yhtä korkeita ravinnepitoisuuksia. Jakson kokonais- 28 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 235/212

31 ravinnepitoisuudet on esitetty kuvassa 19 ja siitä ilmenee, että kokonaistyppipitoisuudet ovat keskimäärin olleet noin 9 µg/l ja kokonaisfosforipitoisuudet 4 5 µg/l. Kokonaisfosforin osalta tilanne on pysynyt viime vuodet aika muuttumattomana mutta kokonaistypen osalta on ollut havaittavissa lievästi laskeva trendi. 8 Kokonaisfosfori Dragsviksfjärden µg/l Kokonaistyppi Dragsviksfjärden µg/l Kuva 19. Dragsviksfjärdenin (12C) kokonaisravinnepitoisuudet jaksolla Alueen kehitystä kuvaa lineaarinen trendiviiva. Figur 19. Totalnärsaltshalterna vid Dragsviksfjärdens (12C) provpunkt under perioden Utvecklingen i området illustreras av den lineära trendlinjen Tammisaaren merialue Tammisaaren merialueen, johon tässä vertailussa lasketaan Tammisaaren ulkopuoliset vedet Källvikenistä ulospäin, olosuhteet muuttuvat melko nopeasti siten, että ravinnetaso laskee ja vesi kirkastuu ulospäin mentäessä. Yleisesti ottaen Tvärminne Storfjärdenin keskimääräiset kokonaisravinnepitoisuudet ovat noin puolet Dragsviksfjärdenin pitoisuuksista. Vaihtelut alueen ulko-osissa ovat kuitenkin melko suuret, koska ajoittain jopa Mustionjoelta tuleva valuma näkyy kohonneina ravinnepitoisuuksina pinnanläheisessä vedessä aina Tvärminnen edustalle asti. Tämä tapahtuu yleensä talvisin meren ollessa jään peitossa. Ajoittain Storfjärdenin syväveden laatuun taas vaikuttaa ulkomereltä työntyvä suolaisempi pohjanläheinen vesi. Suorien Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 235/212 29

32 jätevesipäästöjen vaikutukset ovat pääsääntöisesti olleet hyvin lieviä ja ne ovat lähinnä olleet havaittavissa vedessä esiintyvinä fekaalisina bakteereina. Tämä koskee lähinnä Lappohjan sekä Koverharin edustoja. Bakteerimäärät olivat vuonna 211 suurimmillaan suuruusluokkaa 1 2 pmy/1 ml, paitsi heinäkuussa jolloin mitattu määrä oli noin 2 pmy/1 ml Koverharin edustalla. Pääsääntöisesti veden hygieeninen laatu on bakteeriesiintymistä huolimatta ollut hyvä. Koverharin sekä Oy Tenala-Marina Ab:n edustoilla on aikaisemmin esiintynyt jossain määrin mineraaliöljyä vedessä, mutta koko 2-luvun öljynpitoisuus on ollut alle alimman määritystason (5 µg/l). Tämä oli tilanne myös vuonna 211. Rannikkovesien suurimpia uhkia rehevöitymisen ohella on pohjanläheisen veden happitilanteen heikkeneminen loppukesäisin ja ajoittain myös lopputalvisin. Kuvassa 2 on esitetty Tammisaaren edustan näytepisteiden pohjanläheisen veden hapenkyllästysarvot. Kuvasta näkee että happitilanne on ollut hyvä lopputalvisin kaikilla mittauspisteillä. Loppukesäisin (heinäkuun loppu) sitä vastoin on havaittavissa happipitoisuuksien alenemista eräillä näytepisteillä. Koverharin edustalla (P17) happitilanne on ollut hyvä myös loppukesäisin, mutta muilla pisteillä alusveden hapenkyllästys on yleisesti ollut tasolla 5 6 %. Etenkin Skogbyn, Tvärminne Storfjärdenin ja Lappohjan edustan syvemmillä pisteillä (P14, P16 ja P19) on viime vuosina ollut havaittavissa lievästi negatiivinen trendi ja heinäkuun lopussa 29 hapenkyllästysarvot olivat alimmillaan 41 %. Vuonna 211 pohjanläheisen veden happitilanne oli selvästi parempi kuin edellisinä vuosina. Happitilanteen heiketessä on mahdollista että ravinteet alkavat liueta pohjasedimenteistä. Näin on tapahtunut monin paikoin etelärannikon alueella ja Tammisaarenkin saaristossa ja tilanne on vesistön kannalta vakava, koska se edistää rehevöitymistä ilman ulkopuolista kuormitusta. Tammisaaren edustan tarkkailupisteillä pohjanläheisen veden happipitoisuudet ovat kuitenkin pysyneet sen verran korkealla tasolla, ettei ravinteiden liukenemisvaara ole ollut. 12 Pohjanläheinen happi kyllästys-% P14 P17 P18 P19 P16 Kuva 2. Pohjanläheisen veden (1 m pohjasta) hapenkyllästys Tammisaaren edustan merialueella Figur 2. Det bottennära (botten 1m) vattnets syremättnad i området utanför Ekenäs under perioden Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 235/212

33 5.2 Pohjanpitäjänlahden ja merialueen rehevyys Veden ravinnepitoisuudet vaihtelevat melkoisesti eri vuodenaikoina ja vesistöön kohdistuvan pistemäisen jätevesikuormituksen ohella veden ravinnetasoon vaikuttaa suuresti myös ns. hajakuormitus. Hajakuormituksen merkitys veden rehevöittävänä tekijänä on kasvamassa sen myötä, kun jätevesien puhdistus tehostuu ja jätevesiputken kautta tuleva kuormitus vähenee. Mittaamalla veden klorofylli-a pitoisuutta saadaan välillisesti käsitys veden kasviplanktonmääristä eli rehevyydestä. Klorofylli-a mittauksia on alueella tehty vuodesta 1993 alkaen. Tarkkailualueen ylivoimaisesti korkeimmat klorofylliarvot on siitä lähtien mitattu Tammisaaren lähellä Dragsviksfjärdenin ja Båssafjärdenin havaintopisteillä. Myös Pohjanpitäjänlahden perukassa mitataan ajoittain muuta Pohjanpitäjänlahtea korkeampia pitoisuuksia. Tarkkailualueen ulkoosissa klorofyllimäärät ovat yleensä selvästi muuta tarkkailualuetta pienemmät ja alimmat pitoisuudet mitataan yleensä Tvärminne-Storfjärdenillä. Loppukesäisin paikalliset sinileväesiintymät saattavat tosin aiheuttaa suuria pitoisuuksien vaihteluita. Vuoden 211 tilanne on kuvattu kuvassa 21. Merialueen klorofylli-a vuonna A 12C , Kuva 21. Merialueen klorofylli-a pitoisuudet vuonna 211. Figur 21. Klorofyll-a halterna i havsområdet år 211. Tutkimuskauden ensimmäiset näytteet otetaan yleensä toukokuun loppupuolella. Uuden tarkkailuohjelmaluonnoksen mukaan toukokuun näytteenotosta on kuitenkin luovuttu, koska mikäli kevät on myöhäinen mahdolliset hyvinkin korkeat toukokuuarvot hankaloittavat tulosten tarkastelua. Normaalitilanteessa klorofyllipitoisuudet laskevat kevään levähuipun jälkeen kesän aikana, koska kasvien tarvitsemat ravinteet on kevään maksimin aikana kulutettu loppuun. Keskikesän aikana tapahtuva jatkuva leväkasvu kuvaa paremmin vesistössä vallitsevaa ravinnetasoa. Tammisaaren lähivesien korkeat klorofylliarvot kesällä ovat selviä merkkejä alueen rehevöitymisestä. Alkukesällä 211 tarkkailualueen sisäosissa oli edelleen havaittavissa kevään levähuipun loppuvaihe. Tämä näkyi hieman kohonneina klorofylli-a pitoisuuksina Pohjanpitäjänlahdella. Tammisaaren lähivesillä arvot nousivat selvästi ja korkeimmillaan klorofylliarvot olivat keski- ja loppukesällä. Loppukesällä ja alkusyksyllä sinileväesiintymät aiheuttivat paikallisesti kohonnei- Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 235/212 31

34 ta klorofyllimääriä etenkin uloimmilla tarkkailupisteillä. Koko tarkkailuvuoden selvästi rehevin alue oli Dragsviksfjärden (piste 12C). Vertailemalla tuloksia pidemmältä aikaväliltä saadaan käsitystä pidemmän ajan mahdollisesta kehityksestä. Kuvassa 22 on esitetty Pohjanpitäjänlahden sisä- ja keskiosan kehitys jaksolla Kuvasta näkee, että alueelle on tyypillistä melko suuret vaihtelut. Korkeimmat pitoisuudet on yleensä mitattu keväällä ja alhaisimmat pitoisuudet keskikesällä. Jaksolla tilanne on pysynyt lähes muuttumattomana. Vuoden 211 klorofyllimäärät olivat edellisvuosia hieman alhaisemmat. µg/l Pohjanpitäjänlahden klorofylli-a P8 P Kuva 22. Pohjanpitäjänlahden sisäosan (p. 8) ja Sällvikin (p. 1) alueen klorofylli-a pitoisuudet jaksolla Punainen viiva on pisteen P8 lineaarinen trendiviiva Figur 22. Klorofyll-a halterna i Pojovikens innersta del (p. 8) samt vid Sällvik (p. 1) under perioden Den röda linjen är den lineära trendlinjen för punkt P8. Tammisaaren etelänpuoleiset lähivedet ovat tarkkailualueen selvästi rehevimmät. Båssa- ja Dragsviksfjärdenin alueella mitatut klorofylli-a pitoisuudet ovat selvästi Stadsfjärdenin pitoisuuksia korkeampia (kuva 23). Tarkastelemalla eri osa-alueiden mahdollista rehevöitymiskehitystä pidemmällä perspektiivillä voidaan todeta, että Stadsfjärdenin alueella tilanne on pysynyt lähes ennallaan. Tietynlaista vaihtelua mm. sääolosuhteista johtuen esiintyy, mutta yleisvaikutelma on se, että klorofyllia pitoisuudet ovat pysyneet lähes muuttumattomana. Båssafjärdenin alueella rehevyystaso on selvästi korkeampi kuin Stadsfjärdenillä, mutta tällä alueella klorofylli-a pitoisuudet ovat laskeneet hieman. Dragsviksfjärden on alueen selvästi rehevin osa-alue. Dragsviksfjärdenin klorofylli-a arvoissa on aivan viime vuosina ollut jälleen havaittavissa lievästi laskeva trendi. Tosin sekä Båssa- että Dragsviksfjärdenin arvot olivat vuonna 211 hieman edellisvuosia korkeammat. 32 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 235/212

35 8 Klorofylli-a Stadsfjärden Klorofylli- a Båssafjärden Klorofylli-a Dragsviksfjärden Kuva 23. Tammisaaren lähivesien klorofylli-a pitoisuudet (µg/l) jaksolla sekä kehitystä kuvaavat trendiviivat. Figur 23. Klorofyll-a halterna(µg/l) vattenområdena intill Ekenäs under perioden samt trenlinjerna, som belyser de olika delområdenas utveckling. Tammisaaresta ulospäin kohti Tvärminneä veden rehevyystaso laskee selvästi ja Tvärminne Storfjärdenin pisteellä (p. 16) mitattiin pääsääntöisesti koko tutkimusalueen alhaisimmat klorofylli-a pitoisuudet. Tämän alueen pitkän ajan kehitys on kuvattu kuvassa 24. Kuvasta ilmenee, että 2-luvun alusta selvää trendiä ei ole havaittavissa. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 235/212 33

36 µg/l Klorofylli-a Tvärminne Kuva 24. Tvärminne Storfjärdenin klorofylli-a pitoisuudet jaksolla sekä kehitystä kuvaava trendiviiva. Figur 24. Klorofyll-a halterna i på Tvärminne Storfjärden under perioden samt trendlinjen som visar långtidsutvecklingen. 6 Yhteenveto ja johtopäätökset Vuosi 211 oli ns. normaali tarkkailuvuosi, eli tarkkailuohjelman mukaisesti tarkkailtiin vain veden fysikaalis-kemiallista laatua. Pistemäisesti johdetusta jätevesikuormituksesta voidaan todeta, että pääosan tutkimusalueen jätevesikuormituksesta muodostivat alueen kaksi suurinta jätevedenpuhdistamoa. Ne olivat Karjaa-Pohjan puhdistamo sekä Tammisaaren Skeppsholmenin keskuspuhdistamo. Jätevedenpuhdistamot täyttivät pääosin niille asetettuja päästövaatimuksia. Karjaa-Pohjan puhdistamon toisella neljänneksellä tapahtui eräitä ylityksiä. Syy oli runsaat hulevedet jotka syntyivät lumen sulamisen yhteydessä huhtikuussa. Skeppsholmenin laitos täytti myös pääosin luparajoja. Typenpoiston osalta jäätiin kuitenkin vähän raja-arvosta. Pistekuormituksen osalta tapahtui eräitä muutoksia kun Tvärminnen eläintieteellisen aseman oma jätevedenpuhdistamo lopetti toimintansa loppuvuodesta. Aseman jätevedet johdetaan nykyään Hankoon. Myös Lappohjan jätevedenpuhdistamon toiminta väheni kun Lappohjan taajaman jätevedet alettiin johtamaan Hankoon. Uuden Karjaa-Pohjan jätevedenpuhdistamon myötä alueen kokonaiskuormitus on vähentynyt merkittävästi. Tämä myönteinen kehitys on näkynyt niin happea kuluttavien aineiden kuin fosforinkin osalta, mutta erityisen suuri on kuormituksen väheneminen ollut typen osalta. Alueen kokonaiskuormituksessa on kuitenkin parina viime vuosina jälleen ollut havaittavissa lievä nousu ravinnekuormituksen osalta. Pääasiallinen syy tähän on ollut se että sekä talvi 21 että talvi 211 olivat hyvin runsaslumisia. Lumen sulamisen yhteydessä syntyneet kylmät hulevedet heikensivät kevään puhdistustuloksia selvästi. 34 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 235/212

37 Mustionjoen kuormitustilanne muuttui radikaalisesti vanhan Karjaa-Pinjaisten jätevedenpuhdistamon poistuttua käytöstä alkukesällä 27. Uuden Karjaa-Pohjan jätevedenpuhdistamon myötä tilanne Mustionjoen alajuoksulla on parantunut selvästi. Erityisen selvästi kuormituksen loppuminen on näkynyt joen parantuneena hygieenisenä laatuna. Myös veden ammoniumtyppipitoisuudet ovat laskeneet melko selvästi. Mineraaliöljypäästöjen osalta on pitkällä tähtäimellä havaittavissa selvää vähenemistä. Lähinnä teollisuudesta peräisin olleet öljypäästöt ovat vähentyneet selvästi ja öljyä esiintyy nykyään jokivedessä hyvin harvoin. Mustionjoen ainoa yksittäinen pistekuormittaja on nykyään Mustion jätevedenpuhdistamo, jonka kuormittava vaikutus on aika vähäinen. Laitoksen jätevesipäästön vaikutuksia ei voitu havaita vesistön veden laadun muutoksena. Fiskarsinjokea tutkitaan vain yhdellä pisteellä joen alajuoksulla ja sen perusteella veden laatu on parantunut selvästi 198-luvun jälkeen, kun Fiskarsin taajaman jätevesikuormitus loppui. Kuormitus on tänä päivänä lähinnä hajakuormitusta ympäröiviltä mailta sekä haja-asutuksen aiheuttamaa kuormitusta. Selvimmin kuormitusvaikutukset näkyvät aikoina, jolloin joen virtaama on pieni. Veden hygieeninen laatu oli vielä muutama vuosi sitten ajoittain heikko, mutta viime vuosien mittaustulosten valossa tilanne on parantunut selvästi. Pohjanpitäjänlahti on 199-luvun alusta lähtien ollut erityisen kiinnostuksen kohteena sen syvänteessä esiintyvien poikkeuksellisen alhaisten happipitoisuuksien johdosta. Tilanne oli erittäin huolestuttava 199-luvun alussa, jolloin syväveden happitilanne oli kriittinen. Vaikka tilanne on viime vuosina ollut hieman parempi, se on edelleen hyvin vakava. Loppukesäisin ja syksyisin harppauskerroksen alapuolinen vesikerros on erittäin vähähappinen. Tilanne oli jälleen erittäin huono syksyllä 211, eikä uutta vettä tullut vuoden 211 loppuun mennessä. Kevättalven 212 mittaukset osoittivat että uutta vettä ei tullut koko talven aikana. Tämä merkitsee sitä että Pohjanpitäjänlahden tilanne tulee kehittymään erittäin heikoksi vuoden 212 aikana. Alhaisen happipitoisuuden aiheuttamaa ravinteiden liukenemista pohjasedimenteistä oli selvästi havaittavissa pohjanläheisessä vesikerroksessa. Lahden sisäosa on edelleen rehevöitynyt ja suurin kuormittava tekijä on Mustionjoki. Uuden Karjaa-Pohjan jätevedenpuhdistamon puhdistetut jätevedet johdetaan aivan lahden perukkaan, mutta kuormituksen vaikutukset suoraan veden laatuun vaikuttavat vähäisiltä. Tammisaaren lähivedet poikkeavat täysin muusta tutkimusalueesta. Stadsfjärdeniä lukuun ottamatta alue on hyvin rehevä. Stadsfjärdenin alueen tilaan vaikuttavat pääasiassa Pohjanpitäjänlahden eteläosan sekä ulkopuolisen saaristoalueen vedet. Lisäksi Båssafjärdenin suunnalta virtaava vesi vaikuttaa Stadsfjärdenin veden laatuun ajoittain. Skeppsholmenin jätevedenpuhdistamon jätevedet johdetaan Båssafjärdenin vesistöalueelle. Jätevedenpuhdistamon puhdistusteho on viime vuosina pysynyt erittäin hyvänä ja sen myötä vesistökuormitus on pysynyt varsin pienenä. Purkualueena toimiva vesistöalue on matala ja rehevä. Rehevyyttä kuvastaa alueella vuosittain tehdyt klorofylli-a tutkimukset. Skeppsholmenin pienentynyt kuormitus näkyy jossain määrin veden laadussa. Veden fekaalisten bakteerien määrät olivat vuosina 28 ja 29 hieman kohonneita mutta vuonna 211 ne olivat jälleen laskeneet alhaiselle tasolle. Ammoniumtyppipitoisuuksissa on Båssafjärdenin alueella havaittavissa hieman kohonneita pitoisuuksia etenkin talvisin. Kokonaistypen ja -fosforin osalta ei ole havaittavissa selkeätä muutosta. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 235/212 35

38 Yleisesti ottaen voidaan todeta, että Båssafjärden on melko toimiva purkualue korkeatasoisesti puhdistetuille jätevesille. Alueen itsepuhdistuskyky on runsaan vesikasvillisuuden ansiosta melko hyvä. Jätevesikuormituksen osuus alueen kokonaiskuormituksesta on melko pieni ja se on pienentynyt jätevedenpuhdistamon tehostamisen myötä. Dragsviksfjärden on osa-alueista rehevin. Veden klorofyllipitoisuudet pysyvät läpi kesän hyvin korkeina. Alueen rehevyystaso on klorofylli-a mittausten perusteella kuitenkin laskenut hieman aivan viime vuosina. Tammisaaresta ulospäin kohti Tvärminnen saaristoa veden yleinen rehevyys laskee selvästi. Källvikenin havaintopisteellä tilanne on selvästi parempi kuin Tammisaaren lähialueella ja tilanne on pysynyt samanlaisena jo pitkään. Koko tutkimusalueen alhaisimmat klorofylliarvot mitattiin Tvärminne-Storfjärdenin havaintopisteellä. Selvää muutosta aikaisempiin tutkimuksiin ei tällä pisteellä voitu havaita. FN steel Koverharin edustalla esiintyi yksittäisiä fekaalisia bakteereita vuonna 211, mutta esim. mineraaliöljyä ei ole mitattu vedestä moneen vuoteen. Laitoksen vaikutus mitattuihin parametreihin on viime vuosina ollut hyvin pieni. 7 Sammanfattning År 211 var ett sk. normalår, då kontrollprogrammet omfattade endast kontroll av vattnets fysikalisk- kemiska egenskaper. Om punktbelastningen kan man konstatera, att huvuddelen av områdets punktbelastning kom från områdets två största reningsverk. Dessa är Karis-Pojo nya reningsverk och Skeppsholmen i Ekenäs. Reningsverken uppfyllde i huvudsak de uppställda reningskraven. I Karis-Pojo reningsverk förekom en del överskridningar under det andra kvartalet. Orsaken var de rikliga lakvattenmängderna, som uppstod i samband med snösmältningen. Även Skeppsholmen uppfyllde i huvudsak reningskraven. Vad beträffar kvävereningen blev man en aning från gränsvärdena. Vad beträffar punktbelastningen skedde en del förändringar under året, då Tvärminne zoologiska stations egna reningsverk togs ur bruk i slutet av året. Stationens avloppsvatten började då ledas till Hangö för rening. Även i Lappvik reningsverk minskade verksamheten, då avloppsvattnet från Lappvik tätort började ledas till Hangö. Till följd av i bruk tagandet av det nya Karis-Pojo reningsverket har den totala punktbelastningen i kontrollområdet minskat betydligt. Den positiva utvecklingen märks beträffande såväl fosforbelastningen som belastningen av syreförbrukande ämnen, men i all synnerhet då det gäller kvävebelastningen. En viss ökning av belastningen har emellertid kunnat skönjas under de senaste åren. Den huvudsakliga orsaken till detta har varit, att såväl vintern 21 som 211 var mycket snörik. De lakvatten som uppstod var dessutom kalla, vilket sänkte reningseffekten klart. 36 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 235/212

39 Efter i bruk tagandet av det nya reningsverket på försommaren 27 har situationen i Svartåns nedre del förbättrats betydlig. Att belastningen upphört märktes speciellt tydligt som en förbättring av vattnets hygieniska kvalitet. Även vattnets ammoniumkvävehalter har sjunkit rätt klart. En klar förbättring kan även skönjas beträffande utsläppen av mineraloljor. Dessa som huvudsakligen härstammade från industrin har minskat klart och noteras numera mycket sällan. Den enda punktbelastaren som finns kvar i Svartån är numera Svartå reningsverk, vars belastande effekt på Svartån är rätt liten. Effekterna från reningsverket kunde inte konstateras som förändringar i vattenkvaliteten. Fiskarsån undersöks endast vid en provpunkt i åns nedre del. Utgående från resultaten har vattenkvaliteten förbättrats något sedan 198-talet, efter det, att punktbelastningen från Fiskars samhälle upphörde. Belastningen idag utgörs främst av diffus belastning från de omkring liggande markerna samt glesbebyggelsen. Tydligast märks belastningen under tider då vattenflödet är litet. Vattnets hygieniska kvalitet var ännu för några år sedan tidvis dålig, men under de senaste åren har läget på basen av gjorda mätningar varit klart bättre. Pojoviken har sedan början av 199-talet varit föremål för ett speciellt intresse, som en följd av de syreproblem, som förekommer i vikens djupare delar. Läget var mycket bekymmersamt i början av 199-talet då syreläget var kritiskt. Trots att syreläget under de senaste åren varit något bättre, är situationen fortsättningsvis mycket allvarlig. Under sensommaren och hösten är syrehalten i det vatten, som ligger under språngskiktet mycket låg. Situationen var igen mycket dålig under hösten 211 och något nytt vatten strömmade inte in i viken under hela vintern. Detta innebär att syresituationen i Pojoviken kommer att bli mycket dålig under år 212. Man kunde konstatera en klar urlakning av näringsämnen från bottensedimentet till följd av de låga syrehalterna. I vikens innersta del är fortsättningsvis den största belastande faktorn är Svartån. De renade avloppsvattnet från Karis-Pojo reningsverk leds ut i vikens innersta del, men belastningens direkta effekt på vattenkvaliteten har varit liten. Området intill Ekenäs avviker fullständigt från det övriga området. Med undantag av Stadsfjärden är området mycket frodigt. Tillståndet i Stadsfjärden påverkas i huvudsak av läget i södra delen av Pojoviken samt i skärgårdsområdet utanför Ekenäs. Dessutom påverkar vattnen, som strömmar ut från Båssafjärden, tidvis läget i Stadsfjärden. Det renade avloppsvattnet från Skeppsholmens reningsverk leds ut i Båssafjärden. Det mottagande vattendraget, Båssafjärden, är mycket frodigt och det ses som mycket höga klorofyll-a halter i vattnet. Den förbättrade vattenreningen vid Skeppsholmen kan i någon mån skönjas, som en viss förbättring i vattenkvaliteten. Mängderna fekala bakterier i vattnet var åren 28 och 29 en aning förhöjda men år 211 var bakteriemängderna igen mindre. Även då det gäller vattnets ammoniumkvävehalt har något förhöjda halter observerats speciellt vintertid. Då det gäller totalnärsaltshalterna kan man inte se någon klar förändring. Allmänt taget kan man konstatera att Båssafjärden är en rätt fungerande recipient för högklassigt renade avloppsvatten. Områdets självreningsförmåga är rätt god till följd av den rikliga vegetationen. Avloppsvattenbelastningens andel av den totala belastningen har minskat i takt med att reningseffekten stigit. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 235/212 37

40 Dragsviksfjärden är hela undersökningsområdets frodigaste delområde. Vattnets klorofyll-a halter hålls på en mycket hög nivå under hela sommaren. Områdets övergödningsgrad har på basen av klorofyll-a mätningarna däremot sjunkit en aning under de allra senaste åren. Skärgårdsområdet utanför Ekenäs uppvisar en betydligt lägre eutrofieringsnivå. Redan vid Källviken är läget klart bättre än närmare Ekenäs och läget har redan länge varit ungefär detsamma. De allra lägsta klorofyll-a halterna inom hela undersökningsområdet påträffades i Tvärminne Storfjärden. Några klara förändringar jämfört med tidigare år kunde inte konstateras.. I området utanför Fundia Koverhar förekom små mängder bakterier år 211, men t.ex. mineralolja har inte påträffats på många år. Fabrikens inverkan på de uppmätta parametrarna har under de senaste åren varit mycket liten 38 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 235/212

41 Kirjallisuuslähteet Holmberg, R. & Valtonen, M. 211: Mustionjoen, Fiskarsinjoen, Pohjanpitäjänlahden ja Tammisaaren merialueen yhteistarkkailun yhteenveto vuodelta 21. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry. Julkaisu s. + liitteet. Holmberg, R. & Valtonen, M. 211: Hangon merialueen ja Bengtsårin vesien yhteistarkkailun laaja yhteenveto vuonna 21. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry. Julkaisu sivua + liitteet. Ilmatieteen laitos 211. Kuukausikatsaus Suomen ilmastoon. Tammi-joulukuu 211. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 235/212 39

42 4 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 235/212

43 Liitteet Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 235/212 41

44 Liiteluettelo Liite 1. Kartta yhteistarkkailualueesta Liite 2. Alueen pistekuormitus Liite 3. Liite 4. Vuoden 211 analyysitulokset Analyysimenetelmät 42 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 235/212

45 Liite 1. (1/2) Kartta yhteistarkkailualueesta Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 235/212 43

46 Liite 1. (2/2) Kartta yhteistarkkailualueesta 44 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 235/212

47 Alueen pistekuormitus Liite 2. (1/1) JÄTEVESIMÄÄRÄN VUOSIKESKIARVO m3/d Dat V.211 VUOSI Osuus % Karjaa-Pinjainen , Gumnäs , Karjaa-Pohja ,29 Skeppsholmen ,61 Rögrund , Mustio ,73 Lappohja ,38 Tvärminne ,5 9,5 1,3 1,9 12,1 12,1 14,3 12 1,7 1,3 1 9,24 11,9 11,9 11,9,11 ARVIO* Åminnefors , IDO ,52 Koverhar , suurinta yht ,9 Osuus % 62,5 6,8 63, 66,9 67, 69,9 67,2 65,7 69,2 72,4 73,1 75, 65, 66,5 76,4 78,2 75,9 76,7 76,6 81,5 8,8 77,9 77,9 Muut yht ,5 5484,5 445,3 4333,9 3636,1 5295,1 422, ,7 284, ,2 1549,9 1699,9 2419,9 22,1 Osuus % 37,5 39,2 37, 33,1 33, 3,1 32,8 34,3 3,8 27,6 26,9 25, 35, 33,5 23,6 21,8 24,1 23,3 23,4 18,5 19,2 22,1 22,1 Asjv Yht ,12 Osuus % 65,1 63,2 65,6 69,4 7, 72,5 69,7 67,9 72, 75,1 75,9 78,3 67,4 69,3 79,5 81,3 79,3 8,3 8,8 85,8 85,1 82,1 82,12 TeollYht ,88 Osuus % 34,9 36,8 34,4 3,6 3, 27,5 3,3 32,1 28, 24,9 24,1 21,7 32,6 3,7 2,5 18,7 2,7 19,7 19,2 14,2 14,9 17,9 17,88 TOT SUM , HUOM! Rögrund liitettiin Skeppsholmenille kesäkuussa 22; R:lle merkitty ½ alkuvuoden määristä Huom! Uusi Karjaa-Pohja jätevedenpuhdistamo käyttöön toukokuussa 27, jolloin pois jäivät Karjaa-Pinjainen ja Gumnäs *Vuoden 211 kuormitus on Tvärminnen osalta arvio, koska tämän taulukon täydennysaikana puhdistamo ei ollut vielä toimittanut Luvylle käyttötarkkailutietoja (virtaamat ym.) Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 235/212 45

48 Liite 3. (1/15) Vuoden 211 analyysitulokset Pohjanpitäjänlahti (POJO) Pvm. Hav.paikka Kasviplank Lämpötila O2 Happi% *Sameus *Sähkönj. *Alkalit. *ph Väriluku *Kok.N *NO2-N *NO3N *NH4-N *NO2+NO3-N *KOK.P *PO4P(Np) *PO4-P a-klorofyl *Lämp.koli Suol.lask. *CHindex Näytepaikka oc mg/l Kyll % FNU ms/m mmol/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/1ml o/oo µg/l POJO / 7 Pohjanlahti, Åminne 2 Kok.syv. 7, m; Näk.syv. 1,5 m; Lumi cm; Jää 43 cm; Klo 9:45; Näytt.ottaja amu; Ilman T -4 oc; Pilv. /8; Tuulnop. 6 m/s; Tuulsuunt. 36; 1.,2 13,4 92 3,8 13,8 7, <,1 <5 6. 4,8 3,9 31 2, , , POJO / 8 Pohjanlahti, Storö 1 Kok.syv. 13, m; Näk.syv. 1, m; Lumi 1 cm; Jää 44 cm; Klo 1:15; Näytt.ottaja amu; Ilman T -4 oc; Pilv. /8; Tuulnop. 6 m/s; Tuulsuunt. 36; 1.,2 13,1 9 3,3 16,1 7, <,1 5. 3,6 7,3 57,5 76 7,5 53 <4 46 4, ,8 7, 53, ,5 48 <4 83 5, POJO / 9 Pohjanlahti, keskiosa 5 Kok.syv. 21, m; Näk.syv. 1,1 m; Lumi 6 cm; Jää 48 cm; Klo 1:3; Näytt.ottaja amu; Ilman T -3 oc; Pilv. /8; Tuulnop. 6 m/s; Tuulsuunt. 36; 1.,2 12,5 86 2,8 18,7 7,5 76 9,5 21 <,1 5. 2,5 8,3 62, ,6 51 <4 41 4,3 1. 2,6 8,2 62, ,6 48 <4 53 4,8 2. 1,8 8,9 66, ,6 43 <4 54 5, POJO / 1 Hevy-16, Pohjanlahti 92 Kok.syv. 41, m; Näk.syv. 1,2 m; Lumi 6 cm; Jää 45 cm; Klo 11:; Näytt.ottaja amu; Ilman T -2 oc; Pilv. /8; Tuulnop. 6 m/s; Tuulsuunt. 36; 1.,2 12,6 86 2,8 2,6 7,5 78 <2 45 7, <,1 5, 2,7 8,2 62, ,6 67 <2 24 < ,3 1. 2, 9,1 68, ,6 46 <2 21 < ,8 2. 1,6 9,6 71 1, 95 7,7 43 <2 19 < ,5 3. 1,7 9,6 71 1,3 14 7,7 42 <2 17 < ,8 4, 1,8 8,8 66 1, ,7 42 <2 18 < ,8-4 < POJO / 11 Pohjanlahti, etelä 11 Kok.syv. 6, m; Näk.syv. 1,2 m; Lumi 13 cm; Jää 46 cm; Klo 11:3; Näytt.ottaja amu; Ilman T -1 oc; Pilv. /8; Tuulnop. 6 m/s; Tuulsuunt. 36; 1.,2 12,2 84 3, 25,6 7,5 81 8,5 2 <,1 5, 1,8 9,4 7 1, ,6 51 <4 36 4, POJO / 12 Stadsfjärd, Viksten 21 Kok.syv. 6, m; Näk.syv. 1,6 m; Lumi 4 cm; Jää 3 cm; Klo 12:4; Näytt.ottaja amu; Ilman T -1 oc; Pilv. /8; Tuulnop. 6 m/s; Tuulsuunt. 36; 1.,2 12, 83 2,7 15 7,5 75 < ,3 5, 1, 1,7 79, , < ,5-4 < POJO / 12A Båssafjärden 93 Kok.syv. 2,5 m; Näk.syv. 1,1 m; Lumi 12 cm; Jää 65 cm; Klo 13:55; Näytt.ottaja amu; Ilman T 1 oc; Pilv. /8; Tuulnop. 6 m/s; Tuulsuunt. 36; 1.,6 6,8 48 2, , ,4 46 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 235/212

49 Vuoden 211 analyysitulokset Liite 3. (2/15) Pohjanpitäjänlahti (POJO) Pvm. Hav.paikka Kasviplank Lämpötila O2 Happi% *Sameus *Sähkönj. *Alkalit. *ph Väriluku *Kok.N *NO2-N *NO3N *NH4-N *NO2+NO3-N *KOK.P *PO4P(Np) *PO4-P a-klorofyl *Lämp.koli Suol.lask. *CHindex Näytepaikka oc mg/l Kyll % FNU ms/m mmol/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/1ml o/oo µg/l POJO / 7 Pohjanlahti, Åminne 2 Kok.syv. 7, m; Näk.syv. 1,5 m; Lumi cm; Jää 43 cm; Klo 9:45; Näytt.ottaja amu; Ilman T -4 oc; Pilv. /8; Tuulnop. 6 m/s; Tuulsuunt. 36; 1.,2 13,4 92 3,8 13,8 7, <,1 <5 6. 4,8 3,9 31 2, , , POJO / 8 Pohjanlahti, Storö 1 Kok.syv. 13, m; Näk.syv. 1, m; Lumi 1 cm; Jää 44 cm; Klo 1:15; Näytt.ottaja amu; Ilman T -4 oc; Pilv. /8; Tuulnop. 6 m/s; Tuulsuunt. 36; 1.,2 13,1 9 3,3 16,1 7, <,1 5. 3,6 7,3 57,5 76 7,5 53 <4 46 4, ,8 7, 53, ,5 48 <4 83 5, POJO / 9 Pohjanlahti, keskiosa 5 Kok.syv. 21, m; Näk.syv. 1,1 m; Lumi 6 cm; Jää 48 cm; Klo 1:3; Näytt.ottaja amu; Ilman T -3 oc; Pilv. /8; Tuulnop. 6 m/s; Tuulsuunt. 36; 1.,2 12,5 86 2,8 18,7 7,5 76 9,5 21 <,1 5. 2,5 8,3 62, ,6 51 <4 41 4,3 1. 2,6 8,2 62, ,6 48 <4 53 4,8 2. 1,8 8,9 66, ,6 43 <4 54 5, POJO / 1 Hevy-16, Pohjanlahti 92 Kok.syv. 41, m; Näk.syv. 1,2 m; Lumi 6 cm; Jää 45 cm; Klo 11:; Näytt.ottaja amu; Ilman T -2 oc; Pilv. /8; Tuulnop. 6 m/s; Tuulsuunt. 36; 1.,2 12,6 86 2,8 2,6 7,5 78 <2 45 7, <,1 5, 2,7 8,2 62, ,6 67 <2 24 < ,3 1. 2, 9,1 68, ,6 46 <2 21 < ,8 2. 1,6 9,6 71 1, 95 7,7 43 <2 19 < ,5 3. 1,7 9,6 71 1,3 14 7,7 42 <2 17 < ,8 4, 1,8 8,8 66 1, ,7 42 <2 18 < ,8-4 < POJO / 11 Pohjanlahti, etelä 11 Kok.syv. 6, m; Näk.syv. 1,2 m; Lumi 13 cm; Jää 46 cm; Klo 11:3; Näytt.ottaja amu; Ilman T -1 oc; Pilv. /8; Tuulnop. 6 m/s; Tuulsuunt. 36; 1.,2 12,2 84 3, 25,6 7,5 81 8,5 2 <,1 5, 1,8 9,4 7 1, ,6 51 <4 36 4, POJO / 12 Stadsfjärd, Viksten 21 Kok.syv. 6, m; Näk.syv. 1,6 m; Lumi 4 cm; Jää 3 cm; Klo 12:4; Näytt.ottaja amu; Ilman T -1 oc; Pilv. /8; Tuulnop. 6 m/s; Tuulsuunt. 36; 1.,2 12, 83 2,7 15 7,5 75 < ,3 5, 1, 1,7 79, , < ,5-4 < POJO / 12A Båssafjärden 93 Kok.syv. 2,5 m; Näk.syv. 1,1 m; Lumi 12 cm; Jää 65 cm; Klo 13:55; Näytt.ottaja amu; Ilman T 1 oc; Pilv. /8; Tuulnop. 6 m/s; Tuulsuunt. 36; 1.,6 6,8 48 2, , ,4 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 235/212 47

63 Liite 4. (1/6) Analyysimenetelmät AKKREDITOIDUT MENETELMÄT Määritys *Alkaliteetti *Ammoniumtyppi luonnonvedet *Ammoniumtyppi jätevedet *BOD 7 *BOD 7- ATU *BOD 7- ATU (suod. GFA) Menetelmä Sisäinen menetelmä MENE2 (Standard methods for the examination of water and wastewater, 13th edit.1971) MENETELMÄ JA MÄÄRITYSRAJALUETTELO FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T147 Akkreditointivaatimus SFS-EN ISO/IEC 1725:25 Vesilaboratorio Menetelmän määritysraja Mittausepävarmuus,2 mmol/l,2,4 mmol/l,41,2 mmol/l >,2 mmol/l SFS 332: ug/l 4 15 ug/l 15 5 ug/l 5 1 ug/l 1 5 ug/l > 5 ug/l SFS 555:1988 muunneltu, Kjeldahlmenetelmä 2 mg/l 2 3 mg/l 3 5 mg/l 5 1 mg/l > 1 mg/l SFS-EN :1988 1,5 mg/l 1,5 5 mg/l 5 1 mg/l > 1 mg/l *COD Mn SFS 336: mg/l 1, 3, mg O 2 /l > 3, mg O 2 /l *COD Cr *COD Cr (GFA) *COD Cr, liukoinen *E. coli (36 C, 21 h) *E. coli (37 C, 18 h) *E. coli (44 C, 21 h) *Fluoridi *Fosfaattifosfori *Fosfaattifosfori (suod. Nuclepore) *Fosfori: kokonaispitoisuus ja liukoinen *Fosfori, kokonaispitoisuus (suod. Nuclepore) *Fosfori, kokonaispitoisuus (suod. GFA) *Heterotrofiset bakteerit 22 C 68 h *Heterotrofiset bakteerit 36 C 44 h *Kloori: vapaa kloori ja kokonaiskloori *Kloridi ISO 1575: 22 ja laitevalmistajan ohje 2 mg/l 2 5 mg/l 51 1 mg/l 11 5 mg/l > 5 mg/l SFS 316: 21, 2. painos Colilert Quanti-Tray SFS 488: 21, 4. painos SFS-EN ISO 134-1:1995 ja SFS-EN ISO 134-2:1997 Sisäinen menetelmä MENE7 (perustuu kumottuun standardiin SFS 325:1986) Sisäinen menetelmä MENE8 (perustuu kumottuun standardiin SFS 326:1986) SFS-EN ISO 6222: 1999 SFS-EN ISO 6222: 1999,2 mg/l,2,6 mg/l,6 1, mg/l > 1, mg/l 3 ug/l 3 1 ug/l 1 25 ug/l 25 5 ug/l 51 1 ug/l > 1 ug/l 5 ug/l 5 2 ug/l 21 5 ug/l 51 1 ug/l > 1 ug/l SFS-EN ISO :2, modif.,1 mg/l,1,2 mg/l,2 1, mg/l > 1, mg/l SFS-EN ISO 134-1:1995 ja SFS-EN ISO 134-2: mg/l 1, 7, mg/l > 7, mg/l *KMnO 4 -luku SFS 336: mg/l 4-12 mg/l > 12 mg/l *Kolimuotoiset bakteerit SFS 316: 21 ±,6 mmol/l ± 15 % ± 1 % ± 2,5 ug/l ± 17 % ± 15 % ± 11 % ± 8 %,5 mg/l ± 16 % ± 15 % ± 8 % ± 1,4 mg/l ± 27 % ± 2 % ±,4 mg O 2 /l ± 12 % ± 15 mg/l ± 3 % ± 16 % ± 11 % ± 35 % ± 25 % ± 16 % ± 3 ug/l ± 18 % ± 15 % ± 13 % ± 1 % ± 3 ug/l ± 17 % ± 15 % ± 8 % ± 4 % ± 25 % ± 2 % ± 15 % ± 1 % 1,6 mg/l 12 % Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 235/212 61

64 Liite 4. (2/6) Analyysimenetelmät MENETELMÄ JA MÄÄRITYSRAJALUETTELO FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T147 Akkreditointivaatimus SFS-EN ISO/IEC 1725:25 Vesilaboratorio *Kolimuotoiset bakteerit (alustava) SFS 316: 21 *Kolimuotoiset bakteerit *Lämpökestoiset kolimuotoiset bakteerit *Mangaani: kokonaispitoisuus ja liukoinen *Nitraatti- ja nitriittitypen summa *Nitraattityppi Sisäinen menetelmä MENE38, Colilert Quantitray SFS 488: 21 ± 6-12,5 % SFS 333: ug/l 5 5 ug/l > 5 ug/l SFS-EN ISO 13395:1997, FIA-tekniikka 1 ug/l 1 2 ug/l 2 5 ug/l 5 1 ug/l > 1 ug/l *Nitriittityppi SFS 329: ug/l 2 5 ug/l 5 2 ug/l 2 1 ug/l > 1 mg/l *ph *Pseudomonas aeruginosa, alustava *Radon *Rauta: kokonaispitoisuus ja liukoinen *Rauta, (suod. GFC) *Rauta, (suod. Nuclepore) *Rauta, (suod., GFA) SFS 321: 1974 (modif.), mittaus huoneenlämmössä SFS-EN ISO 16266: 28 Sisäinen menetelmä MENE45, RADEK MKGB-1 laite ± 2 % ± 14 % ± 5 ug/l ± 2 % ± 16 % ± 1 % ±,8 ug/l ± 16 % ± 13 % ± 1 % 3 Bq/l > 3 Bq/l 3 % SFS 328: ug/l 25 5 ug/l 51 1 ug/l 11 2 ug/l 21 1 ug/l > 1 ug/l *Sameus SFS-EN ISO 727:2,2 FNU,2,5 FNU,5 1, FNU > 1, FNU *Sulfaatti *Suolistoperäiset enterokokit *Suolistoperäiset enterokokit (alustava) *Sähkönjohtavuus *Typpi, kokonaispitoisuus luonnonvedet <5 ug/l SFS-EN ISO 134-1:1995 ja SFS-EN ISO 134-2:1997 SFS-EN ISO : 2 SFS-EN ISO : 2 SFS-EN 27888: 1994 (modif.), mittaus huoneenlämpötilassa, korjaus 25 C:een tehdään lämpötilakompensaatiolaitteella SFS-EN ISO :1988 ja SFS-EN ISO 13395:1997, FIA-tekniikka 1 mg/l 1, 7, mg/l > 7, mg/l ± 1 ug/l ± 2 % ± 2 % ± 16 % ± 1 % ±,9 FNU ± 18 % ± 16 % ± 15 % ± 9 % 2 ms/m 2 ms/m ± 5 % 1 ug/l 1 25 ug/l > 25 ug/l ± 3 ug/l (12 %) ± 12 % *Typpi, kokonaispitoisuus Jätevedet *Urea SFS 555: 1988 muunneltu, Kjeldahlmenetelmä Sisäinen menetelmä MENE46 (Koroleff 1979) 2 mg/l 2 7 mg/l 7 1 mg/l > 1 mg/l,1 mg/l,1,5 mg/l >,5 mg/l ± 1, mg/l ± 14 % ± 1 % ± 22 % ± 15 % 2/4 62 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 235/212

65 Analyysimenetelmät Liite 4. (3/6) MUUT MENETELMÄT Määritys Absorptiokerroin (4 nm) Absorptiokerroin (75 nm) Menetelmä Spektrofotometrinen mittaus Spektrofotometrinen mittaus a-klorofylli SFS 5772:1993 Alkaliteetti (Gran) Sisäinen menetelmä MENE41 (perustuu VYH, 1987) Alumiini, happoliukoinen Sisäinen menetelmä MENE3 (perustuu standardiehdotukseen INSTA-VYH, 1989) Haihdutusjäännös SFS 3773: 1977 Haju Sisäinen menetelmä MENE1 Haju Kenttämääritys Happi % (suolainen vesi) Happi % (makea vesi) Sisäinen menetelmä MENE1 (perustuu kumottuun standardiin SFS 34:199) MENETELMÄ JA MÄÄRITYSRAJALUETTELO FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T147 Akkreditointivaatimus SFS-EN ISO/IEC 1725:25 Vesilaboratorio Menetelmän määritysraja,1 ug/l Mittausepävarmuus,2 mmol/l,2,4 mmol/l ±,6 mmol/l,41,2 mmol/l ± 15 % >,2 mmol/l ± 1 % 1 ug/l ± 2 % ± 2 % Hehkutusjäännös, hehkutushäviö SFS 38: 199 Hiilidioksidi Sisäinen menetelmä MENE12 (perustuu,4 mg/l Elintarviketutkijain seura; Juoma- ja talousveden tutkimusmenetelmät) Hiivat SFS 557: 1989 (modif.) Homeet SFS 557: 1989 (modif.) Ilman lämpötila Kenttämittaus Jään paksuus Kenttämittaus Kalsiumkovuus (Kalsium) SFS 31: 1974,1 mmol/l,1-,35 mmol/l ±,4 mmol/l >,35 mmoll Kiintoaine GF/A Kiintoaine GF/C Kiintoaine GF/F Sisäinen menetelmä MENE16 (perustuu kumottuun standardiin SFS 337:1976) Kiintoaineen hehkutushäviö Kiintoaineen hehkutushäviö (GF/C) Kiintoaineen hehkutushäviö (GF/F) SFS 38: sisäinen menetelmä MENE16 1, mg/l 1, 1 mg/l 11 1 mg/l > 1 mg/l lietteet < 1 mg/l ± 24 % ± 15 % ± 5 % ± 8 % Kloori: sidottu kloori SFS-EN ISO :2, modif.,1 mg/l,1,2 mg/l ± 4 %,2 1, mg/l ± 25 % > 1, mg/l ± 2 % Kokonaiskovuus SFS 33:1987,1 mmol/l,1,4 mmol/l >,4 mmol/l Kokonaissyvyys Laskeutuvat aineet (1/2 h) Levä Lietepitoisuus Lumen paksuus Lämpötila Lämpötila Kenttämääritys Sisäinen menetelmä MENE2 Kenttämääritys Sisäinen menetelmä MENE16 (perustuu kumottuun standardiin SFS 337:1976) Kenttämääritys Laboratoriomittaus Kenttämääritys ±,5 mmol/l ± 12 % 3/4 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 235/212 63

66 Liite 4. (4/6) Analyysimenetelmät MENETELMÄ JA MÄÄRITYSRAJALUETTELO FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T147 Akkreditointivaatimus SFS-EN ISO/IEC 1725:25 Vesilaboratorio Magnesium SFS 31, 33: 1987 (perustuu kokonaiskovuuden ja kalsiumkovuuden erotukseen) Maku Sisäinen menetelmä MENE1 Näkösyvyys Kenttämääritys Pilvisyys Kenttämääritys Salmonella NMKL 71:1999 Suolaisuus (lask.) Suolaisuus (lask.) Sädesienet STM:n opas 23:1 Tuulen nopeus Kenttämääritys Tuulen suunta Kenttämääritys Ulkonäkö Sisäinen menetelmä MENE1 Veden pinnan korkeus h- Kenttämääritys putken päästä Veden pinnan korkeus Kenttämääritys kaivon kannesta Veden pinnan korkeus Kenttämääritys merenpinnasta Virtaama Kenttämääritys Väriluku Väriluku (suod.) Sisäinen menetelmä MENE31 (perustuu kumottuun standardiin SFS 323: 1987 (modif.) 4 mg/l Tämä luettelo kuuluu laboratorion toimintajärjestelmän piiriin ja se on laatupäällikön hyväksymä Muutoksia tähän luetteloon saa tehdä vain laatupäällikön luvalla. 4/4 64 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 235/212

67 Analyysimenetelmät Liite 4. (5/6) MENETELMÄLUETTELO Alihankkijoiden käyttämät menetelmät ALIHANKKIJAT JA HEIDÄN KÄYTTÄMÄNSÄ MENETELMÄT KOKEMÄENJOEN VESISTÖN VESIENSUOJELUYHDISTYS RY, Laboratorio on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T64, akkreditointivaatimus SFS-EN ISO/IEC 1725:25. Määritys *Alumiini; *antimoni; *arseeni; *barium; boori; *kadmium; *kalium; *kalsium; *koboltti; *kromi; *kupari; *lyijy; *magnesium; *mangaani; *molybdeeni; *natrium; *nikkeli; *rauta; *seleeni; *sinkki; tina; *uraani; *vanadiini Menetelmä SFS-EN ISO :26 ja SFS-EN ISO :25 (ICP- MS) SFS-EN ISO modif. (ICP-OES) *Elohopea SFS-EN ISO 17852:28 Kromi +6 Sisäinen menetelmä KVVY LA37 (Juoma- ja talousveden tutk.men. 1969) *TOC; *TIC; *DOC Sisäinen menetelmä KVVY LA111, perustuu SFS-EN 1484:1997 METROPOLILAB OY, Laboratorio on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T58, akkreditointivaatimus SFS-EN ISO/IEC 1725:25. Määritys Menetelmä *AOX SFS-EN 9562:24 *Alkuaineet (mukautuva pätevyysalue) EN ISO 17294:25 ICP-MS SFS 344:198 AAS ja SFS-EN ISO 15886:24 AAS *Bromaatti SFS-EN ISO 1561:21 *Elohopea Sisäinen menetelmä TR87 ja SFS-EN 1483:1997, modif. *Haihtuvat org. yhdisteet (VOC) ISO 1568:24 *Kloorifenolit SFS-EN 12673:1999 *PAH Sisäinen menetelmä, GC-MSD-menetelmä *Syanidi SFS 5747:1992 *TOC SFS-EN 1484:1997 *Torjunta-aineet Sis.menetelmä SPE-uutto LCMS/MS *C. perfringens sis.menet., per. STM 461/2 1/2 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 235/212 65

68 Liite 4. (6/6) Analyysimenetelmät MENETELMÄLUETTELO Alihankkijoiden käyttämät menetelmät RAMBOLL FINLAND OY, RAMBOLL ANALYTICS, Laboratorio on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T39, akkreditointivaatimus SFS-EN ISO/IEC 1725:25. Määritys Menetelmä *Haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC1+VOC2) Sis.men. RA 45, per. ISO :1997 ja SFS-EN ISO 131:1997, mod. *Haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC1 = halogenoidut) Sis.men. RA 45, per. ISO :1997 ja SFS-EN ISO 131:1997, mod. *Haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC2 = ei-halogenoidut) Sis.men. RA 45, per. ISO :1997 ja SFS-EN ISO 131:1997, mod. *Fenoliset yhdisteet Sis.men. RA 47, per. SFS-EN mod. (sisältää myös kloorifenolit) *PAH Sis.men. RA 426, GC-MSD-menet. *Torjunta-aineet: Monijäämämenetelmä (GC) Sis.men. RA 438, GC/MSD, per. ISO 1695:2, mod. *Torjunta-aineet: Sis.men. RA 439, LC/MSD Monijäämämenetelmä (LC) *Torjunta-aineet: Monijäämä GC + LC *Trihalometaanit: Uima-allasvesistä Sis.men. RA 443, HS-GC/MSD Bromidi Sis.men. RA218 per. SFS-EN ISO *Elohopea Sis.men. RA 3 per. ISO :23 *Alumiini, * arseeni,*fosfori, *kadmium, Sis.men. RA 31, per. ISO 11885:29, ICP-OES *kalium, *kalsium, *koboltti, *kromi, *kupari, *lyijy,*magnesium, *mangaani, *natrium, *nikkeli, *rauta, *seleeni, *sinkki, *vanadiini *Alkuaineet (mukautuva pätevyysalue) Sis. men, RA3, perustuu ISO :23, ICP-MS *Bromaatti Sis.men. RA 218A, per. SFS-EN ISO 1561:23 ja SFS-EN ISO 134-1:29 *Syanidi Sis.men. RA 223, per. SFS-EN 5747:1992 *TOC, *TIC, *DOC Sis.men. RA 27, per. SFS-EN 1484:1997 Formaldehydi Sis.men. RA254, per. SFS EN-ISO 14184, mod. Silikaatti Sis.men. RA222, spektrofotometrinen Anioniaktiiviset tensidit Sis.men. RA232, kumottu SFS 312 *Hiilivetyöljyindeksi (C1-C4) GC/FID Sis.men. RA 419, per. SFS-EN ISO :21 Öljyt ja rasvat (gravimetrinen) Sis.men. RA452, gravimetrinen Ftalaatit Sis.men. RA41 Orgaaniset tinat Sis.men. RA459, mod. SFS-EN PCDD/F (dioksiinit ja furaanit) Sis.men. RA462 (EPA METHOD 1613) LAPIN VESITUTKIMUS OY, JUWE YMPÄRISTÖTUTKIMUS, laboratorio on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T131 akkreditointivaatimus SFS-EN ISO/IEC 1725:25. Määritys *VOC-yhdisteet *Kokonaishiilivety *=akkreditoitu menetelmä Menetelmä Sisäinen menetelmä. HS-GC/MS-tekniikka Sisäinen menetelmä, GC/MS-tekniikka 2/2 66 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 235/212

69 Kuvailulehti Julkaisija Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry. Julkaisuaika 7/212 Tekijä(t) Ralf Holmberg & Marja Valtonen Julkaisun nimi Mustionjoen, Fiskarsinjoen, Pohjanpitäjänlahden ja Tammisaaren merialueen vesistötarkkailun yhteenveto vuodelta 211 Julkaisusarjan nimi ja Julkaisu 235/212 numero Julkaistut osat /muut Julkaisu on saatavana myös Internetissä: saman projektin tuottamat julkaisut Tiivistelmä Yhteistarkkailun tarkkailualue käsittää Mustionjoen ja Fiskarsinjoen alajuoksut, Pohjanpitäjänlahden sekä Tammisaaren edustan merialueen aina Tvärminneen asti. Tarkkailuvelvollisia osallistujia ovat alueen jätevedenpuhdistamot, muutama teollisuuslaitos sekä yksi pienvenesatama. Veden laatua seurataan vuosittain ja neljän vuoden välein ohjelmaan kuuluu laajemmat biologiset tutkimukset. Vuonna 211 oli vuorossa suppeampi tarkkailu. Alueen suurimmat yksittäiset pistekuormittajat ovat Karjaa-Pohjan uusi jätevedenpuhdistamo joka aloitti toimintansa kesäkuussa 27 sekä Tammisaaren kunnostettu Skeppsholmenin puhdistamo. Molemmat toimivat hyvin vuonna 211 ja alueen pistemäistä kokonaiskuormitusta on saatu vähenemään selvästi viime vuosina. Kevään runsaat hulevedet tosin heikensivät puhdistustulosta hetkellisesti. Koverharin rauta- ja terästehtaan jätevesipäästöt ovat nykyään hyvin pienet. Jätevesipäästöjen suorat vaikutukset veden laadun muutoksena näkyivät aikaisemmin selvimmin Mustionjoen alajuoksulla. Mustionjoen alajuoksun veden laatu on parantunut selvästi jätevesikäsittelyn tehostumisen sekä purkupaikan siirtymisen myötä. Myös Pohjanpitäjänlahden perukassa vesistön tila on parantunut hieman. Pohjanpitäjänlahden alusveden happitilanne on edelleen hyvin heikko syksyisin ja erityisen heikoksi tilanne kehittyy vuosina jolloin Mustionjoelta tuleva valuma on suuri. Tämä oli tilanne vuonna 211 eikä uutta vettä virrannut lahteen koko talven aikana. Tammisaaren lähivedet, Stadsfjärdeniä lukuun ottamatta, ovat edelleen hyvin rehevät mutta rehevyystaso laskee selvästi Tammisaaresta ulospäin mentäessä. Asiasanat Toimeksiantaja Mustionjoki, Pohjanpitäjänlahti, Tammisaaren merialue, veden laatu, rehevöityminen, pistekuormitus Yhteistarkkailuryhmä Julkaisun myynti/ jakaja/kustantaja ISBN (nid.) Sivuja 67 ISBN (PDF) Kieli Suomi ISSN-L Luottamuksellisuus Julkinen Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry., PL 51, 81 Lohja Puh. (19) Sähköposti: Painopaikka ja -aika T:mi Harriprint, Karkkila 212 ISSN (painettu) ISSN (verkkojulkaisu) Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 235/212 67

70 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry Västra Nylands vatten och miljö r.f. PL 51, 811 Lohja Puh. (19) ISBN (nid.) ISBN (PDF) ISSN-L ISSN (painettu) ISSN (verkkojulkaisu)

Näytä lisää