OULUN YLIOPISTON KAUPPAKORKEAKOULU. Mira Mäkelä SÄÄNTELY JA RISKIENHALLINTA PANKKISEKTORILLA

Transkriptio

1 OULUN YLIOPISTON KAUPPAKORKEAKOULU Mia Mäkelä SÄÄNTELY JA RISKIENHALLINTA PANKKISEKTORILLA Po gadu -tutkielma Taloustiede Toukokuu 08

2 OULUN YLIOPISTO Oulun yliopiston kauppakokeakoulu TIIVISTELMÄ OPINNÄYTETYÖSTÄ Yksikkö Taloustieteen, laskentatoimen ja ahoituksen yksikkö Tekijä Työn valvoja Mäkelä Mia Puhakka M., Pofessoi Työn nimi Sääntely ja iskienhallinta pankkisektoilla Oppiaine Työn laji Taloustiede Po gadu Tiivistelmä Aika Toukokuu 08 Sivumäää 7+ liite Luottolaitosdiektiivi (CRD IV) ja EU:n vakavaaisuusasetus (CRR) ovat keinoja, joilla pankkisektoin sääntely-, valvonta- ja iskienhallintapaketti, Basel III, on tuotu lainsäädäntöön. Sekä luottolaitosdiektiiviä että vakavaaisuusasetusta ollaan uudistamassa, ja uudistetun lainsäädännön on takoitus tuoda viimeisimmät Basel III -elementit lainsäädäntöön. Uudistukset ovat kuitenkin niin mekittäviä, että on alettu puhumaan Basel IV -uudistuksesta. Tutkielmassa selvitetään Basel IV -uudistuksen taustaa ja sisältöä yleisellä tasolla. Tutkielma tehdään toimeksiantona Kuntaahoitukselle. Siinä selvitetään, miten sääntelyuudistukset voisivat vaikuttaa Kuntaahoituksen johdannaisiskien laskentatapoihin. Tutkielmassa käsitellään sääntelyä ja sen muutoksia histoiallisesta pespektiivistä, sekä pohditaan teemaa myös teoianäkökulmasta. Eityisen mielenkiinnon kohteena ovat epäsymmetinen infomaatio ja valtioiden tajoamat tuvavekot. Sääntelyn histoian lisäksi tutkielmassa kuvaillaan sääntelyn nykytilaa ja tulevaisuutta. Sääntelyn nykytilaan luodaan yleiskatsaus Basel III -säädösten ja makovakauspolitiikan avulla, ja tulevan sääntelyn eli Basel IV -uudistuksen pääpiiteet käydään läpi. Basel IV on lähinnä nomeja ja säädöksiä siitä, miten Basel III:sta tulisi soveltaa tulevaisuudessa. Kyse on oikeastaan Basel III:n uudistuksista eikä kokonaan uudesta sääntelykehikosta. Tavoitteena Basel IV:ssä on eityisesti pienentää iskipainotettujen saamisten laskentatapojen vaihtelevuutta, mikä helpottaisi pankkien keskinäistä vetailua. Tutkielman case-osuudessa selvitetään, miten tulevat sääntelymuutokset voisivat vaikuttaa Kuntaahoituksen johdannaisiskien laskentatapoihin. Aineistona käytetään Kuntaahoituksen luomaa keinotekoista havaintoaineistoa, eikä se siten sisällä salassa pidettävää tietoa. Kiinnostuksen kohteena on vastapuoliiskin määittely ja sen laskeminen. Vastapuoliiskiin vaaudutaan vaaamalla omaa pääomaa, jonka määän avioimiseksi lasketaan niin kutsuttu vastuuavo. Havainnoista valitaan yksi esimekkiyhmä, jolle lasketaan vastapuoliiskin vastuuavo Baselin pankkivalvontakomitean (04) esittämällä vastapuoliiskin standadimenetelmällä (Standadised Appoach fo Countepaty Cedit Risk, SA-CCR). Menetelmä on uusi, eikä se ole vielä osa lainsäädäntöä. Kun vastapuoliiskin vastuuavo lasketaan esimekissä uudella standadimenetelmällä, muuttuu tulos nykyisin käytössä olevaan menetelmään veattuna melko paljon. Uudella standadimenetelmällä esimekkiyhmän vastuuavo kasvaa 37 % eli sääntely kiistyy huomattavasti. Laskutavat eoavat toisistaan mekittävästi, joten syitä suuelle muutokselle voi olla useita. Esimekkilaskelmassa käytetään vain yhtä johdannaispotfolion osaa, joten tuloksia ei voida suoaan yleistää koskemaan koko potfoliota. Sen lisäksi on otettava huomioon, että vastapuoliiskin standadimenetelmä ei vielä ole osa lainsäädäntöä. Näin ollen sen lopullinen muoto ja soveltaminen voivat vielä muuttua. Asiasanat Basel III, Basel IV, SA-CCR Muita tietoja

3 SISÄLLYS JOHDANTO... 5 HISTORIALLINEN PERSPEKTIIVI SÄÄNTELYYN SÄÄNTELYN TEORIAA Epäsymmetinen infomaatio ja makkinoiden epäonnistuminen Valtion tuvavekko ja sääntelyn tave Sääntely ja valvonta PANKIN NÄKÖKULMA Talousteoian näkökulma pankkitoimintaan Riskienhallinta Potfolion tehokkuusaja SÄÄNTELYN NYKYTILA Makovakauspolitiikka Makovakausvälineet Makovakauspolitiikan toteuttaminen Basel III SÄÄNTELYN MUUTOKSET: BASEL IV Miksi muutoksia tavitaan? Basel IV:n keskeinen sisältö CASE: VASTAPUOLIRISKIN LASKEMINEN Tutkimusaineiston kuvaus ja laskukaavat Aineiston analyysi ja tulkinta YHTEENVETO LÄHTEET Liite Esimekkinettoutusyhmän data... 7

4 KUVIOT Kuvio. Tehokas ajapinta Kuvio. Makovakauspolitiikan stategia (mukaillen Timonen & Topi 05) Kuvio 3. Basel III -paketin mukaiset omien vaojen vähimmäismääät (Baselin pankkivalvontakomitea 0) TAULUKOT Taulukko. Basel III -paketin mukaiset omien vaojen vähimmäismääät (%) (Baselin pankkivalvontakomitea 0.)... 5

5 5 JOHDANTO Pankkisektoia säännellään ja valvotaan takasti, jotta ahoitusjäjestelmä pysyy tuvallisena, luotettavana ja toimivana. Rahoitusjäjestelmän toimivuus on täkeää koko talouden toiminnan kannalta. Rahoitusjäjestelmä kohtaa useita eilaisia uhkia, jotka voivat olla joko sisäisiä tai ulkoisia. Sisäisiä uhkia ahoitusjäjestelmälle ovat esimekiksi luotonannon kiihtyminen tai asuntojen hintojen omahdus. Ulkoinen uhka puolestaan voisi olla finanssikiisin kaltainen ennustamaton sokki. Sääntelyä tavitaan, jotta ahoitusjäjestelmä pysyy vakaana ja sitä uhkaavia kiisejä voidaan ennaltaehkäistä. Rahoitusjäjestelmän vakauden mekitys on suui, ja vasinkin finanssikiisin jälkeen siihen on kiinnitetty entistä enemmän huomiota. Rahoitusjäjestelmän vakaudelle ei ole yksiselitteistä määittelyä, mutta esimekiksi Euoopan keskuspankki (EKP) (08) määittelee ahoitusjäjestelmän vakauden sen ominaisuutena kestää eilaisia talouden sokkeja ilman suuempia ongelmia ja häiiöitä. Muun muassa maksujen välittäminen, kaupankäynti ja pankkien ahoitus toimivat tällöin nomaalisti mahdollisista talouden sokeista huolimatta. Schinasi (004) puolestaan määittelee ahoitusjäjestelmän vakauden hieman laajemmin. Vakaa ahoitusjäjestelmä tehostaa taloutta ja pienentää talouden mahdollista epätasapainoa. Epätasapaino saattaa syntyä talouden sisällä tai sen saattaa aiheuttaa jokin odottamaton ulkoinen tapahtuma. Rahoitusjäjestelmän vakaus määitellään sen kykynä paantaa talouden toimintaa, hallita iskejä sekä kestää talouden sokkeja. (Schinasi 004.) Rahoitusjäjestelmän vakautta pyitään edistämään euoalueella sääntelemällä ahoituslaitoksia. Luotto- ja ahoitustoimintaa säännellään Euoopassa vuonna 03 voimaan astuneiden luottolaitosdiektiivin (Capital Requiements Diective, CRD IV) ja EU:n vakavaaisuusasetuksen (Capital Requiements Regulation, CRR) avulla. Suomessa tämä lainsäädäntö on toteutettu lailla luottolaitostoiminnasta (Laki luottolaitostoiminnasta 60/04). Nämä säädökset ovat keinoja, joilla Basel III -sopimus on tuotu lainsäädäntöön. Basel III on pankkisektoin sääntely-, valvontaja iskienhallintapaketti, jonka avulla Baselin pankkivalvontakomitea on pykinyt vähentämään pankkisektoiin kohdistuvia iskejä. (Baselin pankkivalvontakomitea 0.)

6 6 Maaskuussa 06 Euoopan komissio julkisti aikomuksensa muuttaa ahoitussektoin sääntelyn lainsäädäntöä. Muutos, jota ollaan valmistelemassa, toisi viimeisimmät Basel III -elementit mukaan sääntelyyn, sillä Basel III on otettu käyttöön vaiheittain. Päivitetyt vakavaaisuusasetus (CRR II) ja luottolaitosdiektiivi (CRD V) sisältäisivät kuitenkin niin mekittäviä muutoksia, että yleisesti on alettu puhumaan Basel IV -uudistuksesta. (Sebbag & Konowalchuk 06.) Tässä po gadu -tutkielmassa on takoitus selvittää näiden muutosten taustaa, sisältöä ja uudistusten mahdollisia vaikutuksia Kuntaahoituksen johdannaissopimuksiin. Kuntaahoitus on ahoituslaitos, joka tajoaa ahoitusatkaisuja eityisesti kuntasektoille esimekiksi koulujen tai asuntojen akentamiseen. Sen omistavat yhdessä valtio, julkisen alan työntekijöiden eläkevakuuttaja Keva ja kunnat. (Kuntaahoitus 08.) Po gadu -tutkielman case-osuudessa selvitetään, miten sääntelyuudistukset voisivat vaikuttaa Kuntaahoituksen johdannaisiskien laskentatapoihin. Tämän tutkielman viidennessä luvussa hyödynnetään aiempaa kandidaatintutkielmaani. Tutkielma on motivoinut tämän aiheen valinnan. Po gadu -tutkielmassa on kandidaatintutkielmaa soveltavampi ote case-osuuden ansiosta. Vasinaisen case-osion lisäksi po gadu -tutkielman tavoitteena on selvittää, miten sääntely on muuttunut viimeisten vuosikymmenten aikana ja miksi. Tämän lisäksi peehdytään sääntelyn taustalla oleviin teoioihin. Takoituksena on myös tutustua sääntelyuudistuksiin ja niiden tavoitteisiin yleisellä tasolla. Aineistona case-osuudessa on käytössä Kuntaahoituksen toimittama aineisto, joka koostuu eilaisista johdannaissopimuksista. Sopimukset on jaoteltu nettoutusyhmiin, joilla takoitetaan ahoituslaitoksen ja yhden vastapuolen välisten liiketoimien muodostamaa yhmää, jossa sopimusten keskinäinen nettouttaminen on sallittu. Aineistosta valitaan yksi esimekkinettoutusyhmä, jolle lasketaan vastapuoliiskin vastuuavo Baselin pankkivalvontakomitean (04) standadimenetelmällä. Vastapuoliiski ja vastuuavo sekä käytettävä menetelmä määitellään takemmin luvussa 7.

7 7 Keskeinen tulos esimekkilaskelmasta on, että uusi laskentamenetelmä voi huomattavasti muuttaa tuloksia veattuna nykyiseen laskentamenetelmään. Syitä muutokselle voi olla useita, joista case-osuudessa takastellaan muutamaa. Koska esimekkilaskelmassa käytetään vain yhtä johdannaispotfolion osaa, ei tulosta voida suoaan yleistää koskemaan koko potfoliota. Laskelman tulos on kuitenkin samantapainen kuin tulos, johon kansainvälinen johdannaismakkinoiden osapuolten jäjestö (Intenational Swaps and Deivatives Association, ISDA) ja FIS (Fidelity National Infomation Sevices) (08) päätyvät kvantitatiivisessa vaikuttavuusavioinnissaan. Tutkielman toisessa luvussa tutustutaan pankkisektoin sääntelyyn ja sen muutoksiin histoiallisesta pespektiivistä. Luvussa käsitellään sääntelyä ohjanneita teoioita sekä Basel-sääntelykehikoiden kehitystä. Kolmannessa luvussa peehdytään sääntelyn teoeettiseen näkökulmaan eityisesti epäsymmetisen infomaation kautta. Kolmas luku sisältää myös mielenkiintoisia näkökohtia valtioiden tajoamista tuvavekoista sekä pankkivalvontaan liittyvästä teoiasta. Neljännessä luvussa tutustutaan puolestaan pankin näkökulmaan sääntelyn ja iskienhallinnan kannalta. Luvussa lasketaan myös esimekki potfolion tehokkaalle ajapinnalle minimointiongelman avulla. Tutkielman viides luku peustuu suuelta osin aiempaan kandidaatintutkielmaan Pankkisektoin sääntelyn lisääminen ja sen vaikutukset (Mäkelä 06). Kyseisessä luvussa käsitellään sääntelyn nykytilaa makovakauspolitiikan ja Basel III -säädösten kautta. Tutkielman ajaamisen vuoksi tässä luvussa ei oteta huomioon Euoopan pankkiunionia ja sen vaikutuksia sääntelyyn. Kun sääntelyn histoia ja nykytila on käsitelty, tutustutaan kuudennessa luvussa tulevaan sääntelyyn eli Basel IV:een. Luvussa peustellaan tave uudistuksille ja käydään läpi uudistuksen keskeisimmät kohdat. Seitsemäs luku sisältää vasinaisen case-osuuden, jossa lasketaan, miten sääntelyn muutokset voisivat vaikuttaa Kuntaahoituksen johdannaisiskien laskentatapoihin. Laskennassa käytettävä aineisto on keinotekoista, eikä siten sisällä Kuntaahoituksen salaista tietoa. Lopuksi kahdeksas luku toimii yhteenvetona.

8 8 HISTORIALLINEN PERSPEKTIIVI SÄÄNTELYYN Pankkisektoin sääntely on viime vuosina kokenut suuia muutoksia. On jopa puhuttu sääntelyaallosta. Sääntelyn kiistäminen ei kuitenkaan ole ilmiönä uusi, sillä sääntelyä kiistettiin tuntuvasti jo esimekiksi 930-luvun suuen laman jälkeen (Dewatipont & Tiole 994: 8, Dewatipont, Rochet & Tiole 00: ). Pankkisektoilla keskityttiin sääntelemään makkinoiden akennetta, pankkiyhmien akennetta, vaojen allokointia ja kokoja aina 970-luvulle saakka. Sääntelyn avulla pyittiin kasvattamaan yhteiskunnallista etua esimekiksi suojaamalla pankkisektoia kiiseiltä ja ihmisiä kiisien ulkoisvaikutuksilta. Sääntelyn tavoitteena oli myös tajota tuvaa sijoittajille ja kuluttajille sekä pitää yllä makotaloudellista tasapainoa ja tuvata pankkisektoin toiminta. Uskottiin, että vähentämällä pankkien iskinottoa voidaan samalla sekä vahvistaa niitä että vähentää konkussiiskiä. (Hanay & Scialom 06.) Pankkisääntelyn teoian painopiste on vuosikymmenten aikana muuttunut. 960-luvun loppupuolelle saakka noudatettiin julkisen edun teoiaa (public inteest theoy), jossa keskityttiin makotaloudelliseen sääntelyyn. 960-luvun loppupuolelta alkaen uskottiin enemmän yksityisen edun teoiaan (pivate inteest theoy), johon liittyi enemmänkin mikotaloudellisesti oientoitunut sääntely. Muutos vaikutti myös sääntelyvianomaisten käyttämiin sääntelyinstumentteihin huomattavasti. (Hanay & Scialom 06.) Julkisen edun näkökulma sääntelyn kannalta pohjautuu pitkälti hyvinvointitaloustieteeseen. Tämän näkökulman mukaan sääntelyn avulla pyitään kojaamaan makkinoiden epäonnistumisia. Valtio pykii ajamaan yleistä etua ja siten kasvattamaan yhteiskunnallista hyvinvointia. Julkisen edun teoian mukaan sääntelyvianomaiset ovat kiinnostuneita vain makkinoiden tehokkuudesta, ja heidän oletetaan toimivan täysin ationaalisesti. Täydelliset ja eehtymättömät vianomaiset toimivat oletuksen mukaan vain ja ainoastaan julkisen edun mukaisesti. (Hanay & Scialom 06.) Julkisen edun teoia sai osakseen myös kitiikkiä 960-luvun lopulta alkaen. Kitiikki nosti esiin säänneltyjen makkinoiden heikon taloudellisen tehokkuuden ja sen, että sääntelyä oli välillä hankala ymmätää hyvinvoinnin maksimoimisen kannalta.

9 9 Sääntelyä oli nähtävillä monilla ei makkinoilla, mutta eityisesti pankkisektoin sääntelyä kitisoitiin voimakkaasti. Väitettiin, että sääntely heikentää ahoituksen välittäjien toiminnan tehokkuutta, mikä luo yhteiskuntaan hyvinvointitappiota. Julkisen edun teoiaa syytettiin siitä, että se ei onnistunut ottamaan huomioon pankkisektoille syntyviä negatiivisia vaikutuksia. (Hanay & Scialom 06.) Uusia innovaatioita ei juuikaan tehty, ja pankkisektoi miellettiinkin tehottomaksi (Dewatipont ym. 00: ) ja 970-lukujen taitteessa enemmistö tutkijoista kannattikin julkisen edun teoian sijaan yksityisen edun teoiaa, joka suhtautui kiittisesti sääntelyn positiivisiin vaikutuksiin ja ajoi sääntelyn pukamista. Yksityisen edun teoian mukaan sääntelyvianomaisten ei oleteta maksimoivan yhteiskunnallista hyötyä, vaan heidän ajatellaan toimivan oman etunsa mukaisesti. Esimekkinä Hanay ja Scialom (06) mainitsevat poliitikot, joiden omina intesseinään on tulla uudelleenvalituiksi. Näin ollen poliitikkoihin voitaisiin vaikuttaa lobbaamalla ja tukemalla heidän kampanjoitaan, ja sitä kautta voitaisiin vaikuttaa myös sääntelyyn. (Hanay & Scialom 06.) Yksityisen edun teoian kasvattaessa suosiotaan, 930-luvulle juuensa johtavat sääntelymallit alkoivat 970- ja 980-luvuilla tuntua tehottomilta ja hajanaisilta. Esimekiksi taloudelliset innovaatiot ja tietotekniikan kehittyminen muuttivat finanssialaa ja kiistivät kilpailua, mikä teki sääntelystä entistä hankalampaa. Sääntely alettiin nähdä yhä enemmän pankkisektoia ajoittavana tekijänä, ja sääntelyn pukamisen ajateltiin puolestaan hyödyttävän kuluttajia lisääntyvän kilpailun ansiosta. (Hanay & Scialom 06.) Sääntelyä alettiin pukamaan 970-luvulta eteenpäin, jotta sääntelyn pankkisektoille aiheuttamiin epäkohtiin voitaisiin puuttua. Vasinkin kokosääntelyn poistaminen sai kilpailun lisääntymään, minkä seuauksena pankit alkoivat tehostamaan toimintojaan ja innovoimaan uudelleen ja 980-luvuilla tapahtunut sääntelyn pukaminen epävakaassa makotaloudellisessa ympäistössä kokojen noustessa johti kuitenkin pankkikiisiin Yhdysvalloissa, minkä seuauksena sääntelyä alettiin taas miettimään uudelleen. (Dewatipont & Tiole 994: 9 0, Dewatipont ym. 00:.)

10 0 Samoihin aikoihin sääntelyn pukamisen kanssa ahoitussektoin globalisaatio kasvoi. Se toi mukanaan uusia haasteita, joihin sääntelyn pukamisella ei pystytty vastaamaan. Hanayn ja Scialomin (06) mukaan tämä aiheutti sääntelyssä vastaeaktion, ja sääntelyä alettiin taas lisäämään. Kasvava globalisaatio lisäsi tavetta kansainväliselle sääntelylle sen sijaan, että jokaisella valtiolla olisi omat sääntelypeiaatteensa pankkisektoin suhteen (Dewatipont ym. 00: ). Pankkisektoin huomattiin muuttuvan yhä haavoittuvaisemmaksi sääntelyn vähentyessä, mikä heätti huolen pankkien pääomien soveltuvuudesta. Näiden tapeiden peusteella päädyttiin vuonna 988 Baselin sopimukseen pankkien pääomien soveltuvuudesta (Basel Ageement on Capital Adequacy), joka tunnetaan paemmin nimellä Basel I. Pääomasääntely onkin ollut Baselin sopimuksesta asti yksi mekittävimmistä osa-alueista pankkisääntelyssä. (Hanay & Scialom 06.) Basel I:n takoituksena oli tuvata tasapainoinen, globaali pankkisektoi. (Dewatipont ym. 00:.) Basel I piti sisällään pankkisektoin taloudellista sääntelyä, jonka takoituksena oli sekä paantaa kansainvälisen pankkisektoin vakautta että poistaa kilpailussa esiintyviä vääistymiä. Nämä vääistymät johtuivat siitä, että jotkut maat lupasivat tukea pankkejaan ajoittamattomasti, mikäli pankit joutuisivat hankaluuksiin. Pankit, joilla oli valtion tuki takanaan, pystyivät ottamaan muita suuempia iskejä, ja heillä oli siten etu kilpailluilla makkinoilla. (Dewatipont ym. 00: ) Basel I:n peusajatus oli, että pankeilla tulisi olla 8 % omaa pääomaa suhteessa iskipainotettuihin saamisiin. Riskipainotetuilla saamisilla kuvataan pankin kokonaisiskin määää; mitä enemmän lainan myöntämiseen liittyy iskiä, sitä suuempi iskipaino siihen kohdistuu. Riskipainojen avulla pyitään mallintamaan pankin saamisiin liittyvää luottoiskiä, ja painotetulla summalla mitataan pankin kohtaaman kokonaisiskin määää. Basel I sai osakseen paljon kitiikkiä koskien iskipainojen joustamattomuutta, sillä se johti siihen, että pankit ostivat mieluummin valtioiden velkakijoja (joiden iskipainot olivat usein 0 %) kuin lainasivat ahaa yityksille ja kotitalouksille (joiden iskipainot olivat 00 %). Mitä suuemmat iskipainot ovat kyseessä, sitä enemmän pankki tavitsee omaa pääomaa lainan myöntämistä vaten, ja sitä kalliimpaa se on pankille. (Dewatipont ym. 00: )

11 Yksi kitiikin aihe Basel I:stä kohtaan oli myös se, että iskipainot eivät ottaneet huomioon eityyppisiä iskejä, minkä takia pankit pystyivät hajoittamaan sääntelyabitaasia eityyppisten sijoituskohteiden välillä ja hyötymään siitä. Useat kitiikin aiheet johtivatkin 990-luvulla sääntelymuutoksiin, joista suuin koski pankkien sisäisten luottoluokitusten menetelmän hyväksymistä iskipainojen laskemisessa. Myös koko Basel I -kehikko päivitettiin siten, että se huomioisi paemmin eityyppiset iskit, kuten makkina- ja kokoiskit. Päivitysten tuloksena syntyi Basel II vuonna 004. (Dewatipont ym. 00: ) Pankkisektoin sääntely peustuu edelleen pitkälti Basel I:een ja iittävän pääomapuskuin tuvaamiseen pankeille. Basel I:n mukaiset pääomavaatimukset olivat kuitenkin joustamattomia, eivätkä ne ottaneet huomioon lainoihin liittyvien eilaisten iskien koelaatioita. (Dewatipont ym. 00: ) Basel II pyki kojaamaan tätä sallimalla sen, että pääomapuskueiden laskennassa voidaan ottaa huomioon saatavien laatu. Basel II:n mukaisessa pääomalaskennassa huomioitiin kolme osatekijää: luottoiski, makkinaiski ja opeatiivinen iski. Riskien laskennassa kuitenkin oletettiin, että tulevaisuus pysyy muuttumattomana, eivätkä laskutavat siten huomioineet pankkisektoin dynaamista luonnetta. Toinen asia, mitä laskennassa ei otettu huomioon, oli talouden toimijoiden käyttäytyminen, joka voi omalta osaltaan aiheuttaa iskejä. (Dewatipont ym. 00: 8 83.) Basel II:n suuin muutos edeltäjäänsä oli kuitenkin pankkien sisäisten luottoluokitusten menetelmän käytön salliminen luottoiskin laskemiselle (Dewatipont ym. 00: 83). Riskin avioiminen on yksi pankkisääntelyn keskeisimmistä ja haastavimmista teemoista (Dewatipont ym. 00: 50). Basel II -kehikon aikana pankit saivat avioida iskin määän sisäisten luottoluokitusten menetelmän avulla, mitä voidaan pitää siitymänä kohti itsenäisempää sääntelyä. Pankkien sisäiset menetelmät olivat kuitenkin monimutkaisia, ja sen takia sääntelyvianomaisten oli hankalaa avioida niiden sisältöä. Tästä huolimatta sääntelyä puettiin asteittain, mikä oli lopulta keskeisimpänä syynä finanssikiisiin. (Dewatipont ym. 00: 3.) Kiisin jälkeen pankkisääntelyyn on kaivattu muutoksia. Dewatipont ym. (00: 8 9) pitävät täkeänä, että sääntelyn taso muodostuu oikeaksi. Liian kevyt sääntely ei tuo

12 tuvaa, mutta on tuhaa lisätä sääntelyä vamuuden vuoksi liian paljon, sillä siitä on vain haittaa pankkisektoille. Sääntely kohtaa monia haasteita, joista yhtenä esimekkinä Dewatipont ym. mainitsevat pankkisektoin kansainvälisen toiminnan hankaloitumisen. Koska talletussuojajäjestelmät ovat enimmäkseen kansallisia, kansainvälisesti toimivien pankkien mahdollinen pelastaminen kiisitilanteessa on kansallisella vastuulla. Basel-säädökset ovat mekittävässä osassa kansainvälistä pankkisektoin sääntelyä, ja säädöspaketteja on viallisesti kolme: Basel I, II ja III. Tässä luvussa on käsitelty hieman Basel I:n ja II:n pääpiiteitä, jotta tiedetään, mihin sääntely pohjautuu. Basel III:ta, joka on tällä hetkellä voimassa oleva sääntelypaketti, käsitellään alaluvussa 5.. Basel III:een on viime aikoina tullut kuitenkin paljon uudistuksia, joista on julkaistu oma kokonaisuutensa. Uudistukset ovat osa Basel III -paketin loppuun viemistä, mutta niistä on yleisesti alettu puhumaan Basel IV -pakettina. Basel IV:tä käsitellään takemmin kuudennessa luvussa.

13 3 3 SÄÄNTELYN TEORIAA Pankkisektoilla ei tavittaisi sääntelyä ollenkaan, jos makkinoilla vallitsisi täydellinen kilpailu. Täydellisen kilpailun teoian mukaan makkinoilla on paljon yityksiä, jotka tuottavat täysin identtisiä hyödykkeitä. Hinta määäytyy vain kysynnän ja tajonnan peusteella, joten kaikki yitykset kyseisillä makkinoilla ovat hinnanottajia. Yksikään yitys ei ole niin suui, että se voisi vaikuttaa makkinahintoihin; makkinoilla ei siis esiinny monopoliasemaa. Kaikilla yityksillä on siten suhteellisen pienet makkinaosuudet. Myös ostajia on makkinoilla paljon, ja heillä on täydellinen infomaatio sekä hyödykkeestä että hinnoista, joilla yitykset sitä myyvät. Makkinoille on näiden seikkojen lisäksi vapaa pääsy tai ainakin kynnys yitystoiminnan aloittamiselle on hyvin matala. Makkinoilta voi myös poistua vapaasti halutessaan. Täydellinen kilpailu on kuitenkin vain teoeettinen makkinaakenne eikä vastaa todellisuutta. Todellisuudessakin kilpailevia yityksiä voi olla paljon, mutta esimekiksi oletus hyödykkeiden identtisyydestä ei toteudu. Yitykset voivat pykiä eottautumaan tuotteiden diffeoinnilla eli tekemällä tuotteistaan hieman eilaisia kuin kilpailijan tuotteista. Toinen käytännössä mahdoton täydellisen kilpailun oletus on se, että ostajilla olisi täydellinen infomaatio hyödykkeestä ja sen hinnoista sekä menneisyydessä, nykyhetkessä että tulevaisuudessa. Pankkisektoi itsessään toimii tapeellisena ahoituksen välittäjänä yli- ja alijäämäsektoeiden välillä. Pankit ovat tapeellisia, sillä makkinoiden epäsymmetisen infomaation takia ahoitus olisi hankalaa ilman välikäsiä. Piensijoittajat eivät välttämättä uskalla sijoittaa suoaan yityksiin, mutta he voivat tallettaa ylimäääiset ahansa pankkiin. Pankki voi siten lainata vaat eteenpäin yityksille ja valvoa lainanottajia; näin ollen pankit luovat infomaatiota makkinoille. Mutta myös pankit tavitsevat valvontaa, sillä nekin saattavat olla iskisiä. Pankkitoimintaan kohdistuu monenlaisia iskejä, eikä piensijoittajilla ole mahdollisuuksia valvoa suuia pankkeja. Piensijoittajien tuvaksi valtiot tajoavat usein jonkinlaisen tuvavekon, jonka ansiosta piensijoittajat voivat luottaa siihen, että heidän talletuksensa säilyvät. Valtion tuvavekko voi kuitenkin aiheuttaa pankkisektoilla ongelmia, joihin tutustutaan seuaavissa alaluvuissa. Pankkisektoiin

14 4 kohdistuvalla sääntelyllä pyitään kojaamaan näitä makkinoiden epäonnistumisia sekä suojaamaan kuluttajia ja koko pankkisektoia yleisesti. 3. Epäsymmetinen infomaatio ja makkinoiden epäonnistuminen Yksi keskeinen käsite ahoitusjäjestelmän toimivuuden kannalta on epäsymmetinen infomaatio. Sillä takoitetaan yleensä tilannetta, jossa toisella sopimuksen osapuolella on vähemmän ja epätakempaa tietoa käytössään kuin toisella. Mishkinin (00) mukaan tällainen tilanne on kyseessä esimekiksi silloin, kun lainanottajalla on enemmän ja paempaa tietoa sijoituksensa mahdollisista tuotoista ja iskeistä kuin lainanantajalla. Epäsymmetinen infomaatio aiheuttaa ahoitusjäjestelmän kannalta kaksi keskeistä ongelmaa: haitallisen valikoitumisen ja moaalikadon. Haitallinen valikoituminen tapahtuu ennen tansaktiota eli esimekiksi ennen lainan myöntämistä. Sellaiset lainanhakijat, jotka ovat pankin kannalta suuempi luottoiski ja ovat siten epäedullisempia, ovat muita halukkaampia ottamaan lainaa. He ovat myös valmiita maksamaan lainastaan suuempaa kokoa kuin matalan iskin asiakkaat. Pankki saattaakin myöntää lainoja juui omalta kannaltaan epäedullisille hakijoille muita helpommin, jolloin kyseessä on haitallinen valikoituminen. Tämän takia pankit saattavatkin aastella lainan myöntämistä, vaikka lainamakkinoilla olisi myös matalan iskin asiakkaita. (Mishkin 00.) Moaalikato tapahtuu vasta tansaktion eli tässä esimekissä lainan myöntämisen jälkeen. Lainanottaja saattaa toimia lainan saatuaan tavalla, joka olisi epäedullista lainanantajan näkökulmasta. Samalla kasvaa iski siitä, että lainasummaa ei maksettaisikaan takaisin. Lainanottaja saattaa esimekiksi ottaa suuempaa iskiä, josta hän onnistuessaan hyötyisi, mutta mahdolliset tappiot kaatuisivat kuitenkin lainanantajan niskaan. Tämän takia lainanantajat eivät välttämättä halua myöntää lainoja talouden kannalta optimaalista määää. Moaalikadon iskiä voidaan pienentää esimekiksi vakuuksien ja muiden sopimusehtojen avulla. On myös täkeää, että lainanantaja valvoo lainanottajan toimia siltä vaalta, että lainanottaja ikkoisi sopimusehtoja. Tällöin lainanantaja voi hyödyntää sopimusvelvoitteita lainanottajaa kohtaan. (Mishkin 00.)

15 5 Epäsymmetinen infomaatio, jäjestelmäiskit ja pankkien valvonnan haastavuus ovat usein peusteena, kun mietitään, miksi pankkisektoia pitäisi säännellä. Epäsymmetinen infomaatio muodostuu, kun pankit valvovat lainanottajia ja niillä on siten paempaa infomaatiota lainanottajien (esim. yitysten) lainoista kuin ahoitusmakkinoilla. Epäsymmetistä infomaatiota on myös pankin ja tallettajien välillä, sillä tavallisilla tallettajilla ei ole mahdollisuutta valvoa pankin johdon toimia iittävästi. Sääntely tuvaakin pientallettajien asemaa tässä tilanteessa. (Hanay & Scialom 06.) Mishkin (00) nostaa esiin myös vapaamatkustajaongelman, joka heikentää ahoitusjäjestelmän tehokasta toimintaa. Vapaamatkustajaongelmaa on eityisesti avopapeimakkinoilla. Sijoittajille on täkeää saada tietoa avopapeeiden avostuksesta, jotta he voisivat pykiä ostamaan alihinnoiteltuja avopapeeita ja hyötymään niiden hinnannoususta. Tätä vaten heidän on hankittava tapeellista infomaatiota kyseisistä avopapeeista. Vapaamatkustusta esiintyy, jos sijoittajat, jotka eivät ole käyttäneet esussejaan tiedon hankkimiseen, voivat hyödyntää muiden hankkimaa tietoa. Vapaamatkustajat hyötyvät muiden hankkimasta tiedosta siten, että myös he osaavat ostaa alihinnoiteltuja avopapeeita. Tällöin sijoittajat, jotka ovat hankkineet maksullista tietoa, eivät pääse hyötymään siitä yhtä paljon kuin ilman vapaamatkustajia. (Mishkin 00.) Vapaamatkustajaongelma voi aiheuttaa myös moaalikadon iskiä. Moaalikadon vähentämiseksi olisi hyvä valvoa pankkeja ja tavittaessa toimeenpanna ajoitteita, mistä aiheutuu kustannuksia valvovalle osapuolelle. Avopapeimakkinoilla tämä on sijoittajien vastuulla. Vapaamatkustajat saattavat kuitenkin luopua valvonnasta ja luottaa siihen, että muut sijoittajat pitävät siitä huolen. Kun vapaamatkustus yleistyy, jää pankkien valvonta liian vähäiseksi, mikä aiheuttaa epäedullista moaalikatoa makkinoilla. (Mishkin 00.) Myös Feixas ja Santomeo (003) painottavat epäsymmetisen infomaation teoiaa pankkitoiminnan ja sääntelyn näkökulmasta. Sen avulla voidaan selittää ahoitusmakkinoiden olemassaolo, niiden toiminta ja jopa teoianäkökulma pahaaseen sääntelytapaan. Pankkitoiminnan teoian mukaan ahoitusmakkinat ovat epätäydelliset, mikä johtuu eilaisista epäsymmetisen infomaation ongelmista. Tave

16 6 ahoituksen välittäjille johtuu makkinoiden luonteesta, ja ahoituslaitokset atkaisevat ahoitusmakkinoiden epätäydellisyyksiä hyödyntämällä epäsymmetistä infomaatiota taloudellisesti. (Feixas & Santomeo 003.) Pankkisektoin ajatellaan kojaavan epäsymmetisen infomaation aiheuttamaa haittaa ahoitusmakkinoilla. Feixas ja Santomeo (003) nostavat esiin neljä teoiaa tähän liittyen. Ensimmäinen on potentiaalisten lainanottajien seulonta ennen lainan myöntämistä. Pankit seulovat lainanottajat tallettajien eli sijoittajien puolesta, mikä voi vähentää epäsymmetistä infomaatiota. Toinen teoia koskee asiakkaiden valvontaa, mikä tapahtuu puolestaan lainan myöntämisen jälkeen. Kolmas teoia pitää sisällään asiakkaiden suojautumisen likviditeettiiskiä vastaan, ja neljännen teoian mukaan pankkitalletukset tajoavat tuvallisen sijoituskohteen ahoitusmakkinoilla. (Feixas & Santomeo 003.) Jotta ahoitusmakkinat toimisivat tehokkaasti, tulisi makkinoiden tajota pankeille Paeto-optimaaliset kannustimet. Pankit tavitsevat kannustimia valvoakseen yityksiä ja toimiakseen muutenkin tehokkaasti. Jos makkinat eivät pysty tajoamaan optimaalisia kannustimia, ahoitusmakkinat epäonnistuvat, mikä voi johtaa ahoituslaitosten liialliseen iskinottoon tai monopoliaseman muodostumiseen. Tämän takia valtiot haluavat osallistua makkinoiden sääntelyyn. Pankkisääntely onkin peusteltua juui makkinoiden epäonnistumisen kannalta, sillä mikäli makkinat toimisivat nomaalisti ja Paeto-optimaalisuus voitaisiin saavuttaa, ei sääntelylle olisi tavetta. (Feixas & Santomeo 003.) Makkinoiden epäonnistuminen voi tapahtua monella tavalla. Feixas ja Santomeo (003) esittelevät kolme mahdollista tapaa, joilla makkinat voivat epäonnistua, ja joihin pyitään puuttumaan pankkisääntelyn keinoin. Ensimmäinen makkinoiden epäonnistuminen on likviditeetin ahalliset kustannukset. Likviditeetin tajoaminen on keskuspankkien vastuulla, ja näin ollen keskuspankit myös valvovat ahamakkinoita ja sitä kautta ahoituslaitoksia. Jäjestelmän vakaudesta huolehtiminen on siten myös keskuspankkien vastuulla. (Feixas & Santomeo 003.) Toinen mahdollinen makkinoiden epäonnistuminen on pankkien maksukyvyttömyydestä aiheutuvat kustannukset, sillä ne aiheuttavat usein myös

17 7 negatiivisia ulkoisvaikutuksia. Yhdenkin pankin maksukyvyttömyydestä voi aiheutua laajamittainen tatuntaiski pankkisektoilla. Jos iski kasvaa koko jäjestelmää koskevaksi, tallettajat saattavat kyseenalaistaa koko pankkisektoin luotettavuuden ja luottamus pankkien valvontakykyyn katoaa. Tällaisessa tilanteessa yhden pankin maksukyvyttömyys voi aiheuttaa jopa talletuspaon toisissa pankeissa, jotka voivat olla täysin tuvallisia. Tämä aiheuttaa kokeat likvidointikustannukset pankeissa. (Feixas & Santomeo 003.) Kolmantena Feixas ja Santomeo (003) mainitsevat tavalliset makkinoiden epäonnistumiset, jotka eivät koske eityisesti pelkästään pankkisektoia. Yksi mekittävimmistä seikoista on makkina-aseman aiheuttama tehottomuus. Toinen esimekki on luottamus, sillä ahoitussektoi tavitsee luottamusta toimiakseen tehokkaasti. Kun on yleinen luottamus siihen, että makkinat ja instituutiot toimivat läpinäkyvästi, eilusti ja asiakkaiden edun mukaisesti, ahoitusmakkinoiden läpi vitaavien esussien määä kasvaa ja makkinat pystyvät toimimaan tehokkaammin. Luottamus on kuitenkin julkinen hyödyke, joten yksittäisillä yityksillä ei ole kannustimia pitää luottamusta yllä. Epäeettisesti toimivat yitykset voivatkin hyödyntää eettisten yitysten ylläpitämää julkista luottamusta ahoitussektoiin, mikä voi puolestaan vaaantaa luottamuksen säilymisen. (Feixas & Santomeo 003.) Makkinoiden toimimattomuuteen vaikuttaa useita ei tekijöitä, jotka kasvattavat jäjestelmäiskien todennäköisyyttä. Myös Liebeg ja Posch (0) mainitsevat epäsymmetisen infomaation, johon kuuluu moaalikato ja haitallinen valikoituminen. Toisena makkinoiden toimimattomuuteen vaikuttavana tekijänä Liebeg ja Posch mainitsevat ulkoisvaikutukset. Finanssikiisin aikaan esimekiksi infomaatioulkoisvaikutukset (infomational extenalities) aiheuttivat epäilyksiä pankkien luotettavuudessa. Jos samankaltaiset pankit samalla alueella olivat heikossa kunnossa, aiheutti se epäluottamusta kaikkiin saman alueen pankkeihin. Liebegin ja Poschin mukaan juui epäsymmetinen infomaatio ja ulkoisvaikutukset vaikuttivat ahoitusjäjestelmään eniten finanssikiisin aikana. Rahoitusjäjestelmän vakaus voidaan ajatella julkisena hyödykkeenä, mitä voidaan Liebegin ja Poschin (0) mukaan pitää kolmantena makkinoiden toimimattomuuteen vaikuttavana tekijänä. Julkisen hyödykkeen, tässä tapauksessa

18 8 ahoitusjäjestelmän vakauden, käyttö on ilmaista ja siitä on hyötyä niin ahoituslaitoksille kuin kuluttajillekin. Julkisen hyödykkeen käytöstä ei voida kuitenkaan kohdistaa maksuja siitä hyötyville. Tämä voi Liebegin ja Poschin mukaan johtaa julkisen hyödykkeen liikakäyttöön eli liialliseen iskinottoon. Heidän mukaansa myös makkinavoimalla ja sen mahdollisella vääinkäytöllä voi olla vaikutusta vakauden kannalta. Epäsymmetinen infomaatio hankaloittaa pankkien toimintaa kiisitilanteissa, joissa joillain pankeilla on ongelmia. Asiakkaat eivät silloin voi tietää, ovatko omat ahat tuvassa, mikäli oma pankki sattuisikin olemaan vaikeuksissa. Asiakkailla voi olla tave jonottaa pankkiin nostamaan vaansa pois, ja mikäli pankkisektoi vaikuttaa epävakaalta, voi tästä syntyä laajamittainenkin talletuspako. Vaikka vain pieni osa pankeista olisi alun pein ongelmissa, voi talletuspako aiheuttaa ongelmia myös hyväkuntoisille pankeille. Tällöin puhutaan tatuntaefektistä (contagion effect). (Mishkin 00.) Valtiot pykivät estämään talletuspakoja ja tatuntaefektistä johtuvia haittoja pankkisektoilla tajoamalla niin kutsutun tuvavekon, johon keskitytään seuaavassa alaluvussa. 3. Valtion tuvavekko ja sääntelyn tave Talletuspakojen välttämiseksi julkinen valta voi tajota tallettajille tuvaa. Yleisesti puhutaan talletussuojajäjestelmistä, jotka takaavat pankkitalletukset esimekiksi euoon asti täysimäääisinä. Tällöin asiakkaat voivat luottaa talletustensa avon säilymiseen, vaikka oma pankki olisikin ongelmissa. Valtio voi tukea ongelmapankkeja myös keskuspankin avulla. (Mishkin 00.) Tästä yhtenä esimekkinä on Euoopan keskuspankin toiminta finanssikiisin aikana ja sen jälkeen, sillä EKP on ahoittanut ongelmapankkeja sekä suoaan että makkinoiden ostoopeaatioiden avulla useita vuosia. Valtion tajoamasta talletussuojasta voi olla teoiassa myös haittaa ahoitusjäjestelmän vakauden kannalta, sillä se voi aiheuttaa moaalikatoa. Kun pankit tietävät talletusten olevan tuvattuina joka tapauksessa, saattaa se altistaa niitä suuemmalle iskinotolle kuin ilman talletussuojan olemassaoloa. Toisaalta myös asiakkaat, joiden talletukset ovat pankkijäjestelmässä, eivät koe tapeelliseksi nostaa

19 9 vaojaan pois tileiltään, vaikka he epäilisivät pankin vakautta. Siten asiakkaat eivät luo pankille tietynlaista makkinakuia. Ratkaisuna tähän ongelmaan voisi olla talletussuojan oikeanlainen hinnoittelu pankeille. (Mishkin 00.) Valtiot ovat usein myös tuvanneet niin kutsuttujen too big to fail -pankkien talletuksia yli talletussuojan asettaman ajan, sillä hyvin suuen ahoituslaitoksen konkussi saattaisi aiheuttaa sekasotoa ahoitussektoilla. Valtioiden tajoama apu saattaa kuitenkin kasvattaa moaalikadon iskiä suuissa pankeissa, sillä asiakkaat eivät ole huolissaan talletuksistaan eivätkä siten luo painetta pankille vähentää iskiä. Pankki voi vapaasti ottaa suuiakin iskejä, mikä aiheuttaa moaalikatoa. (Mishkin 00.) Moaalikato voi johtua talletusvakuusjäjestelmästä vasinkin silloin, kun jäjestelmä ei ota huomioon iskiä. Tällöin pankki, joka tajoaa talletuksille muita suuempaa kokoa, houkuttaa enemmän asiakkaita. Pankilla voi olla talletusvakuusjäjestelmän takia halu ottaa tapeettomasti iskiä, mitä pidetään moaalikatona. Haitallinen valikoituminen puolestaan voi johtua lainojen hinnoittelusta siinä tapauksessa, kun hinnassa ei ole huomioitu asiakkaasta aiheutuvaa iskiä. Tällöin asiakkaat, jotka ovat iskisempiä pankille, valikoituvat lainanottajiksi. Asiakkaat, jotka olisivat pankin kannalta paempia eli vähäiskisempiä, eivät halua ottaa lainaa vallitsevalla hinnalla. (Liebeg & Posch 0.) Valtioiden pankkisektoille tajoama tuvavekko voi aiheuttaa moaalikatoa ja haitallista valikoitumista, joten valtioiden on pyittävä ajoittamaan näitä ongelmia. Siksi valtiot valvovatkin pankkitoiminnan vakautta sääntelemällä esimekiksi iskin määää ja valvomalla, että säädöksiä noudatetaan. (Mishkin 00.) Valtioiden on hyvä olla tuvaamassa pankkisektoin toimintaa, mutta samalla sen on pidettävä huolta, ettei pankkisektoi nojaudu sen tajoamaan tuvaan liikaa. Tätä voidaan pitää peusteena pankkien vakavaaisuusvalvonnalle. 3.3 Sääntely ja valvonta Mishkin (00) listaa vakavaaisuusvalvonnan yhdeksän ei muotoa, joita käsitellään takemmin seuaavaksi. Vakavaaisuusvalvonnan muodot hänen mukaansa ovat:

20 0 ) ajoitukset vaojen hallussapitoon ja toimintoihin, ) pankkitoiminnan ja muun toiminnan (kuten avopapeeiden, vakuutusten ja kiinteistöiden kauppojen) eottaminen toisistaan, 3) kilpailuajoitukset, 4) pääomavaatimukset, 5) iskipeusteiset talletusvakuutusmaksut, 6) tiedonantovaatimukset, 7) pankkien toiminnan luvanvaaisuus (bank chateing), 8) pankkien takkailu ja 9) valvontalähtöinen tai sääntelylähtöinen lähestymistapa. Ensimmäisen kohdan mukaan pankkisääntelyn ja valvonnan avulla voidaan ajoittaa pankkeja pitämästä iskipitoisia vaoja taseessaan. Tämä on tapeellista, koska teoiassa iskipitoiset saatavat voivat tuottaa pankille suuempia voittoja, mutta jos iskin toteutuminen vie pankin konkussiin, vastuu jää tallettajien kannettavaksi. Jos tallettajat pystyvät avioimaan pankin toiminnan iskejä, voivat he äänestää jaloillaan silloin, kun iskit kasvavat heidän mielestään liian suuiksi. Todellisuudessa tavallisen asiakkaan voi olla kuitenkin vaikeaa avioida, kuinka paljon pankki ottaa iskejä, eivätkä asiakkaat voi siten painostaa pankkia vähäisempään iskinottoon. Jo pelkästään tämä iittäisi peusteluksi sääntelylle, mutta kun lisätään valtion tajoama tuvavekko ja sen aiheuttama moaalikadon iski, sääntelyn tave on vieläkin suuempi. (Mishkin 00.) Toinen vakavaaisuusvalvonnan muoto on pankkitoiminnan ja muun toiminnan eottaminen toisistaan. Se voi olla peusteltua, sillä se saattaisi laajentaa valtion tajoamaa tuvavekkoa muihin toimintoihin. Tuvavekon laajentaminen voisi kasvattaa moaalikadon iskiä ja lisätä näin ollen pankkien ottaman iskin määää. Kilpailuajoitukset, jotka ovat kolmas kohta, voivat puolestaan pienentää moaalikadon iskiä. Kilpailun voimakas kiistyminen saattaisi ajaa pankit pakonomaisesti kasvattamaan iskejään pitääkseen voitot saman suuuisina. (Mishkin 00.) Neljäntenä mainitaan pääomavaatimukset, joita voi olla kolmenlaisia: vähimmäisomavaaisuusaste, iskipeusteinen pääomavaatimus ja isojen pankkien

21 kaupankäyntiin liittyvän iskin pääomavaatimus. Vähimmäisomavaaisuusaste takoittaa pankin pääoman ja kokonaissaatavien suhdetta, jolle on asetettu joku minimiavo. Riskipeusteinen pääomavaatimus takoittaa pankin pääoman suhdetta iskipainotettuihin saamisiin, joiden suhteelle on myös asetettu minimiavo. Suuille pankeille voi myös olla oma pääomavaatimuksensa, joka tuo tuvaa kaupankäynnistä aiheutuvaa iskiä vastaan. Viides vakavaaisuusvalvonnan muoto on iskipeusteinen talletusvakuutusmaksu, joka teoiassa voisi pienentää moaalikadon iskiä pankeissa. Moaalikato voi aiheutua valtion tajoamasta talletussuojajäjestelmästä, mikäli sitä ei ole hinnoiteltu oikein. Käytännössä pankin iskisyyden avioiminen on kuitenkin hankalaa, minkä takia oikeansuuuisia talletusvakuutusmaksuja on vaikea asettaa. (Mishkin 00.) Pankeille asetettavat tiedonantovaatimukset (kohta 6) pykivät vähentämään aiemmin kuvattua vapaamatkustusongelmaa siten, että sijoittajille olisi tajolla tapeeksi maksutonta tietoa. Tämän avulla sijoittajat pystyisivät avioimaan pankin iskinoton määää ja tavittaessa siitämään vaansa muualle, mikäli pankki ottaisi heidän mielestään liikaa iskiä. (Mishkin 00.) Riittävä tiedonsaanti auttaa makkinoita valvomaan pankin toimintaa, mikä vähentää moaalikadon iskiä pankin kannalta. Tiedonsaannin paantamisella voidaan myös tehostaa makkinoiden toimintaa. Muun muassa esussien allokoiminen on sitä tehokkaampaa, mitä laadukkaampaa tietoa on käytettävissä. Julkistamisvaatimuksista on siten hyötyä sekä kuluttajansuojan että koko taloudellisen tehokkuuden näkökulmasta. (Feixas & Santomeo 003.) Mishkinin (00) mukaan vakavaaisuusvalvontaa voidaan toteuttaa myös pankkien toiminnan luvanvaaisuutta hyödyntämällä, mikä on listauksessa seitsemäntenä. Luvanmyöntämisposessissa avioidaan pankin johtoa, mahdollisia tuottoja ja pääoman määää jo ennen pankin peustamista. Kahdeksas kohta eli pankkien takkailu on täkeää, koska ilman sitä ei sääntelystä olisi juuikaan hyötyä. Pankkien toimintaa on takkailtava, ja säännösten noudattamatta jättämisestä on oltava seuaamuksia. Pankkien tulee julkaista tietyin väliajoin tiedot vaoistaan ja veloistaan, tuloistaan, osingoistaan, omistuksestaan sekä ulkomaisista toiminnoistaan. Vianomaiset voivat avioida myös pankkien saatavien laatua. Näiden tietojen avulla voidaan avioida, miten hyvin pankki noudattaa asetettuja vakavaaisuussäädöksiä. (Mishkin 00.)

22 Yhdeksäntenä eli viimeisenä vakavaaisuusvalvonnan muodoista Mishkin (00) mainitsee valvontalähtöisen lähestymistavan sääntelylähtöisen sijaan. Sääntelylähtöinen vakavaaisuusvalvonta peustuu suuimmaksi osaksi sääntöihin ja niiden noudattamisen takkailuun, kun taas valvontalähtöisessä lähestymistavassa pankkivalvojat keskittyvät enemmän pankin hallinnon pätevyyteen käsitellä iskiä. Asioita, joita tässä tapauksessa otetaan huomioon, ovat johtoyhmän valvonnan laatu, menettelytapojen soveltuvuus ja iskipitoisten toimintojen ajoittaminen, iskin mittaamisen ja valvonnan laatu sekä sisäisen takastuksen soveltuvuus petoksia vastaan. (Mishkin 00.) Myös Dewatipont ja Tiole (994: 5 6) tajoavat teoeettisen näkökulman ahoituslaitosten vakavaaisuussääntelylle. Teoian peustana ovat jäljempänä takentuvat seuaavat ideat: ) Vakavaaisuussääntelyn pääajatuksena on pankkien maksukyky. ) Pankkien maksukyky liittyy pääasiassa velkaantumisasteen määittelyyn tai pankin pääomaakenteeseen. 3) Pankin pääomaakenteella on mekitystä pankin toimintakyvyn kannalta vain silloin, jos se vaikuttaa ulkopuolisten valtaajien käyttäytymiseen. 4) Saatavista saadut tulot toimivat omistajilleen kannustinjäjestelminä, joiden avulla he päättävät mahdollisista väliintuloista. 5) Ulkopuolinen väliintulo ja sen aiheuttama määäämisoikeuksien uudelleenjako vaikuttavat johdon kannustimiin. 6) Suui osa pankkien asiakkaista on pieniä tallettajia tai muita ahoituslaitoksia. Pienillä tallettajilla ei ole kannustimia eikä edes kykyä keätä tietoa tai puuttua pankin johdon toimintaan. Lisäksi, pienten tallettajien toiminta ajoittuu pelkästään vaojen siitämiseen muualle, joten he eivät todellisuudessa pysty juuikaan vaikuttamaan pankin johdon toimintaan. 7) Tallettajat tavitsevat joko julkisen tai yksityisen tahon edustamaan heitä siltä vaalta, jos pankin toimintakyky heikkenee. Tällöin ulkoinen taho voi tehdä tavitun väliintulon tallettajien puolesta. Dewatipont ja Tiole (994: 5 6) pitävät pankkien maksukykyä (kohta ) täkeimpänä tekijänä vakavaaisuussääntelyn kannalta. Maksukyvyllä takoitetaan

23 3 oman pääoman, velan ja omaisuuseien iskipitoisuuden suhdetta. Toisena kohtana he mainitsevat velkaantumisasteen ja pääomaakenteen. Ne ovat täkeitä maksukyvyn kannalta, sillä suui osa omasta pääomasta on ulkoista eli pankin johto ei sitä itse omista. Kolmantena Dewatipont ja Tiole nostavat esiin pääomaakenteen mekityksen, sillä se voi vaikuttaa hallintaoikeuksien tai ulkoisten väliintulooikeuksien jakautumiseen pankin sisäisessä hallinnossa. Neljäntenä kohtana Dewatipont ja Tiole (994: 5 6) mainitsevat tulovitojen mekityksen kannustimina omistajille, ja viidentenä kohtana puolestaan johtajien kannustimet, joihin määäämisoikeuksien uudelleenjako vaikuttaa. Johtajien tulisi Dewatipontin ja Tiolen mukaan ymmätää, että pankin huono toimintakyky aiheuttaa ulkopuolisen väliintulon, ja hyvä toimintakyky puolestaan ansaitsee sen mukaisen eaktion ulkopuolelta. Heidän mukaansa ulkopuolisen väliintulon uskottavuus peustuu määäämisoikeuden siitymiseen osakkeenomistajilta luotonantajille, jos pankin maksukyky putoaa tietyn ajan alapuolelle. Kuudes idea, jonka Dewatipont ja Tiole (994: 5 6) esittävät, liittyy pankkien asiakkaisiin, jotka ovat suuimmaksi osaksi pieniä tallettajia tai muita ahoituslaitoksia. Koska he eivät voi puuttua pankin johdon toimintaan, syntyy vapaamatkustajaongelma. Talletusvakuusjäjestelmällä ei ole tässä tilanteessa vaikutusta piensijoittajien kannustimiin. Seitsemäs ja viimeinen kohta Dewatipontin ja Tiolen listassa on tallettajien edustaminen pankin toimintakyvyn heikkenemisen vaalta. (Dewatipont & Tiole 994: 5 6.) Dewatipont ja Tiole (994: 3 3) lähestyvät pankkisääntelyä siitä näkökulmasta, että sen takoituksena on suojella tavallisia sijoittajia. Koska pankit altistuvat huomattavasti moaalikadolle ja haitalliselle valikoitumiselle, sijoittajien tulisi valvoa pankkeja monin tavoin. Tämä on kuitenkin hankalaa ja vie paljon aikaa ja ahaa. Sen lisäksi yksittäisellä pankin asiakkaalla ei ole juuikaan kannustimia valvontaan, jolloin voidaan puhua vapaamatkustajaongelmasta. Tilanne luo tapeen yksittäisten tallettajien aktiiviselle edustamiselle joko julkiselta tai yksityiseltä taholta. Dewatipont ja Tiole kutsuvat tätä edustamishypoteesiksi (epesentation hypothesis). (Dewatipont & Tiole 994: 3 3.)

24 4 Edustamishypoteesi eoaa ehkä hieman peinteisemmästä näkemyksestä siitä, miksi pankkeja pitäisi säännellä. Dewatipontin ja Tiolen (994: 9) mukaan pankkien eityispiiteille tai egulaation ulottuvuudelle on laitettu liikaa painoavoa. Pankkien eityispiiteitä ovat matuiteettitansfomaatio (tansfomation function), maksujäjestelmään osallistuminen ja kokea velkaantumisaste. Pankkien eityispiiteitä tai egulaation ulottuvuutta täkeämpää olisikin Dewatipontin ja Tiolen mukaan miettiä, mitä vaten sääntelyä ensisijaisesti toteutetaan. Pankkien eityispiiteistä ensimmäinen on matuiteettitansfomaatio, jota on pidetty yhtenä syynä pankkiegulaation tapeelle. Matuiteettitansfomaatiolla takoitetaan sitä, että esimekiksi ahoituslaitos ahoittaa pitkäaikaisia saamisiaan (eli myöntämiään lainoja) lyhytaikaisilla talletuksilla. Toisaalta myös monet yitykset, jotka eivät toimi ahoituslaitoksina, tekevät kyseisiä matuiteettitansfomaatioita. Yitys saattaa esimekiksi sijoittaa pitkäaikaiseen tutkimus- ja kehitystoimintapojektiin ja laskea tämän ahoitusta vaten liikkeelle matuiteetiltaan lyhempiä saamisia. Myös pankit toimivat samalla peiaatteella, mutta vain pankkeja säännellään. Tämän vuoksi pankkien hajoittama matuiteettitansfomaatio ei iitä yksinään syyksi pankkiegulaatiolle. (Dewatipont & Tiole 994: 9.) Toinen Dewatipontin ja Tiolen (994: 9 30) mainitsemista pankkien eityispiiteistä on osallistuminen maksujäjestelmään. Tämä ei heidän mielestään kuitenkaan ole ehtona sääntelylle, sillä myös esimekiksi vakuutusyhtiöitä säännellään, vaikka ne eivät olekaan osa maksujäjestelmää. Maksujäjestelmän tuvaaminen on kuitenkin täkeää, ja koska pankit ovat siinä keskeisessä osassa, on pankkien likviditeetin oltava kunnossa. Näin ollen pankkijäjestelmän toimintakyvyn säilyttäminen onkin yksi sääntelyn peustavoitteista. (Dewatipont & Tiole 994: 9 30.) Pankkien kokea velkaantumisaste on kolmas Dewatipontin ja Tiolen (994: 30) mainitsemista eityispiiteistä, mutta se ei heidän mielestään ole peuste sääntelylle. Velkaantumisaste iippuu taseessa olevan iskin määästä, ja pankit voivat halutessaan vähentää velkaantumisastettaan ilman sääntelyäkin. Pelkästään se, että pankit ovat yleisesti ottaen velkaantuneempia kuin teollisuusyitykset, ei takoita sitä, että ne tavitsisivat enemmän sääntelyä. (Dewatipont & Tiole 994: 30.)

25 5 Pankkisektoi on yksi niistä havoista toimialoista, joihin kohdistuu taloudellista sääntelyä. Yksi peinteinen peustelu sääntelyn tapeelle on talletuspakojen uhka. Pelkkä tallettajien luottamuksen menetys pankkia kohtaan saa heidät siitämään ahansa sieltä pois, mikä voimistaa myös muiden saman pankin tallettajien tavetta siitää ahansa muualle. Pankki joutuu siten likvidoimaan saatavansa usein kalliillakin kustannuksella, mistä on haittaa pankille ja saattaa johtaa jopa konkussiin. Mahdolliset konkussit puolestaan aiheuttavat levottomuutta pankkisektoilla yleisesti, mikä voi laukaista talletuspakoja myös muissa pankeissa. (Dewatipont ym. 00: 3 4.) Talletuspakojen ja niiden aiheuttaman tatuntaefektin takia vasinkin suuet ja systeemisesti mekittävät pankit tavitsevat sääntelyä, jotta pankkisektoin vakaus pystyttäisiin tuvaamaan. Kuitenkin myös pieniä pankkeja, joilla ei ole ahoitusmakkinoiden vakauden kannalta juuikaan mekitystä, säännellään yhtä lailla. Tätä peustellaan pientallettajien suojelemisella, sillä heillä ei ole mahdollisuutta valvoa pankin iskinottoa. (Dewatipont ym. 00: 4 5.) Dewatipont ja Tiole (994: 3) puhuvatkin tässä tapauksessa edustamishypoteesista. Myös sääntely kohtaa samoja ongelmia, joita pankkisektoilla esiintyy. Laffont ja Tiole (993: ) nostavat kijassaan esiin kolme sääntelyä ajoittavaa tekijää. Ne ovat ) tiedonkulusta johtuvat ajoitteet (eli epäsymmetinen infomaatio), ) liiketoiminnalliset ajoitteet ja 3) hallinnolliset ja poliittiset ajoitteet. Nämä tekijät saattavat ajoittaa vianomaisia toteuttamasta juui haluamaansa sääntelyä. Tiedonkulusta johtuvat ajoitteet heikentävät hallinnon kykyä valvoa joitain toimialoja. Ilman tiedonkulun ajoitteita valvonta olisi ainakin tehokkaampaa. Tiedonkulusta johtuvat ajoitteet jaetaan totutusti kahteen osaan: moaalikatoon ja haitalliseen valikoitumiseen. (Laffont & Tiole 993:.) Moaalikadolla takoitetaan tässä tapauksessa endogeenisiä muuttujia, joita sääntelyvianomaisilla ei ole mahdollisuutta valvoa. Nämä ovat yityksen sisäisiä toimintoja, jotka vaikuttavat yityksen tuotteisiin ja niiden hintoihin. Moaalikadosta on kyse silloin, kun yitys tekee tietoisesti sellaisia valintoja, joilla on negatiivisia vaikutuksia sen tulokseen. Haitallinen valikoituminen puolestaan johtuu eksogeenisistä muuttujista, joista yityksellä on sääntelyvianomaisia enemmän tietoa.

26 6 Kyse voi olla esimekiksi yityksen teknologisista mahdollisuuksista tai haasteista. Toisaalta yityksellä voi olla sääntelyvianomaisia enemmän tietoa makkinoiden kysynnästä, mistä voi olla hyötyä yitykselle sääntelyn kannalta. (Laffont & Tiole 993:.) Liiketoiminnalliset ajoitteet kuvaavat sääntelyn haastavuutta pitkällä aikavälillä. Sääntelyä suunniteltaessa on huomioitava liiketoiminnan satunnaiset menot tulevaisuudessa, mikä on sitä hankalampaa, mitä pidemmälle tulevaisuuteen on suunniteltava. Toiseksi, satunnaiset menot tulee yksiselitteisesti määitellä sääntelysopimuksessa, mikä voi olla haastavaa juidisesti. Kolmanneksi, kun sääntelysopimus on vihdoin saatu tehtyä, tulee sen noudattamista valvoa. (Williamson 975 via Laffont & Tiole 993: 3.) Hallinnolliset ja poliittiset ajoitteet vaikuttavat sääntelyn ulottuvuuteen, sääntelykeinoihin ja sitä koskevaan aikajänteeseen. Nämä ajoitteet muodostavat kehikon, jonka puitteissa sopimuksia voidaan tehdä. Samalla on kuitenkin otettava huomioon myös tiedonkulusta johtuvat ja liiketoiminnalliset ajoitteet. Hallinnolliseksi ajoitteeksi voidaan lukea myös menettelytapavaatimukset, jotka ajoittavat sääntelyvianomaisten tiedonkeuuta ja toimintaa yitysten kanssa. Poliittisia ajoitteita saattaa puolestaan muodostua, jos poliitikot pykivät vaikuttamaan yityksiin määäahojen avulla tai kyseenalaistamalla yityksen johtoa. (Laffont & Tiole 993: 4 5.) Teoiassa pankkisektoin olisi tehokkaampaa säännellä itse itseään, ja se tekeekin sitä ainakin jossain määin. Kun sääntelyvianomaisten ei tavitse keätä kaikkea kallista infomaatiota sääntelyn toteuttamista vaten, säästytään sääntelyn tehottomuudelta ja kustannukset ovat pienemmät. Pankkisektoin itsesääntelyn yleistymisellä oli vaikutusta eityisesti ahoituslaitosten iskimittaeihin, ja potfolioiskin mittaaminen yleistyi 990-luvun alkupuolella. Alkupeäisessä Basel I -sopimuksessa keskityttiin vain luottoiskin mittaamiseen, mutta vuonna 996 sitä uudistettiin lisäämällä myös makkinaiskin vaikutukset iittävän pääoman mittaamiseen. (Hanay & Scialom 06.)

27 7 Feixasin ja Santomeon (003) mukaan optimaalista sääntelymekanismia ei saavuteta, jos sääntelyä suunnitellessa huomioidaan pelkästään makkinoiden epätäydellisyyksiä. Sääntely tulisi pikemminkin nähdä peliteoeettisesta pespektiivistä, jossa jokaisella talouden toimijalla on oma stategiansa. Sääntelyvianomaisten stategiaan vaikuttavat lait ja määäykset, ja pankkien stategiaan puolestaan vaikuttaa sääntely. On otettava huomioon, että pankit voivat eagoida sääntelyyn kehittämällä uusia stategioita esimekiksi taloudellisten innovaatioiden kautta. (Feixas & Santomeo 003.)

28 8 4 PANKIN NÄKÖKULMA 4. Talousteoian näkökulma pankkitoimintaan Feixas ja Rochet (008: ) määittelevät pankkitoiminnan seuaavasti: Pankki on instituutio, jonka yleisiin toimintoihin kuuluu lainojen myöntäminen ja talletusten vastaanottaminen yleisöltä. Suui osa lainoista, joita pankit myöntävät, ahoitetaan juui yleisön talletuksilla. Nykyaikaisen pankkiteoian mukaan pankin tehtävät voidaan jakaa neljään kategoiaan: likviditeetin ja maksupalveluiden tajoaminen, omaisuuseien muuntaminen (tansfoming assets), iskienhallinta sekä tiedon käsittely ja lainanottajien valvonta (Feixas & Rochet 008: ). Pankkien histoiallisesti ensimmäinen tehtävä oli ei instituutioiden liikkeelle laskemien valuuttojen vaihtaminen keskenään. Tätä seuasi talletusten vastaanottaminen, joka oli pankkien toinen täkeä tehtävä. Pankit tajosivat tuvallisen säilytyspaikan ahoille samalla vähentäen yöstetyksi tulemisen iskiä. Pankit ovat olleet myös mekittävässä osassa kaupankäynnissä takaamalla ahan siion ostajalta myyjälle. Pankkitilien ylläpito ja maksupalveluiden tajoaminen ovat kehittyneet paljon, mutta pankit ovat edelleen täkeitä välikäsiä ostotapahtumissa. (Feixas & Rochet 008: 3 4.) Toinen pankin päätehtävistä, omaisuuseien muuntaminen, voidaan jakaa kolmeen osa-alueeseen, joita ovat ahamäään muuntaminen soveltuvaksi (convenience of denomination), laatutansfomaatio (quality tansfomation) ja matuiteettitansfomaatio (matuity tansfomation). Rahamäään soveltuvuudella takoitetaan sitä, että pankilla on mahdollisuus muokata talletusten ja lainojen määää toimimalla välikätenä tallettajien ja yitysten välillä. Yitykset haluavat usein ottaa mieluummin yhden suuemman lainan kuin monta pientä, jolloin pankki on tapeellinen toimija useiden pientallettajien talletusten muuttamisessa yhdeksi suuemmaksi lainaksi. Laatutansfomaatiosta on kyse silloin, kun pankkitalletuksen iskin ja hyödyn suhde on paempi kuin suoan sijoituksen. Tällainen tilanne voi tulla eteen, jos piensijoittaja tekee suoan sijoituksen vain yhteen yitykseen, eikä siten pysty hajauttamaan sijoituspotfoliotaan kovin hyvin. Toinen etu pankkitalletuksen kannalta on myös se, että pankilla saattaa olla paempaa tietoa sijoituskohteesta kuin

29 9 tallettajilla. Viimeisin omaisuuseien muuntamisen muoto on matuiteettitansfomaatio, jolla takoitetaan tilannetta, jossa pankki muuntaa lyhytaikaisia talletuksia pitkäaikaisiksi lainoiksi. (Feixas & Rochet 008: 4.) Riskienhallinnallisesta näkökulmasta Feixas ja Rochet (008: 5) nostavat esiin kolme iskityyppiä: luottoiskin, kokoiskin ja likviditeettiiskin. Luottoiski on yksi keskeinen osa pankkitoimintaa, ja iskin sopiva hinnoittelu onkin yksi pankin täkeimmistä tehtävistä. Koko- ja likviditeettiiski aiheutuvat omaisuuseien muuntamisesta, sillä talletukset ovat likvidejä vaoja, mutta myönnetyt lainat eivät. Riskinä on se, että talletuksille maksettavat koot voivat kasvaa suuemmiksi kuin myönnetyistä lainoista saatavat koot. Myös yllättävät talletusten nostot aiheuttavat pankille ongelmia, mikäli sillä ei ole iittävästi likvidejä vaoja. Pankkitoimintaan sisältyy myös muunlaisia iskejä, kuten valuuttakussiiski ja opeationaalinen iski, joita Feixas ja Rochet eivät kijassaan ota huomioon. (Feixas & Rochet 008: 5 6.) Pankeilla on ahoitusmakkinoilla eityinen ooli, sillä ne vähentävät epäsymmetistä infomaatiota sijoittajien ja lainanottajien välillä. Pankeilla on paemmat mahdollisuudet valvoa lainanottajia kuin sijoittajilla, ja pankit panostavatkin lainanottajien seulontaan ja heidän pojektiensa valvontaan (Feixas & Rochet 008: 6). Mayein (988) mukaan pankeilla voi olla myös pitkäaikainen suhde ahoittamiinsa yityksiin, mikä voi lisätä yitysten lojaaliutta pankkiaan kohtaan ja vähentää siten moaalikadon iskiä. Bhattachaya ja Thako (993) tiivistävät pankkitoiminnan teoiaan liittyvät asiat kuuteen kysymykseen, jotka ovat: ) Miksi ahoituksen välittäjiä on olemassa? ) Miksi pankit joskus kieltäytyvät luotonmyöntämisestä eivätkä vain pei kokeampaa kokoa? 3) Miksi pankit ahoittavat epälikvidejä oman pääoman eiä (eli lainoja) likvideillä vieaan pääoman eillä (eli talletuksilla)? 4) Mikä on pankkien ooli matuiteettitansfomaatiossa? 5) Pitäisikö pankkeja säännellä? 6) Millainen ooli ahoituksen välittäjillä on pääoman allokaation kannalta?

30 30 Ensimmäinen kysymys on hyvin peustavanlaatuinen: miksi ahoituksen välittäjiä on olemassa? Voidaan myös kysyä, miksi ahoituksen välittäjiä on useita sen sijaan, että olisi vain yksi suui toimija. Yksi syy ahoituksen välittäjien olemassaoloon on se, että ne pienentävät tansaktiokustannuksia ja tajoavat eilaisia palveluita, kuten avopapeien välitystä. Pankin myöntämät lainat osoittavat myös yitysten lainakelpoisuuden tavalla, jota muilla lainoilla ei saavuteta. Epäsymmetisen infomaation vallitessa yitys voi pankkilainalla osoittaa olevansa luotettava lainanottaja. (Bhattachaya & Thako 993.) Toinen Bhattachayan ja Thakoin (993) esiin nostama kysymys liittyy luotonmyöntämisestä kieltäytymiseen. Miksi pankit joskus kieltäytyvät myöntämästä lainaa eivätkä sen sijaan vain hinnoittele lainaa iskipeusteisesti kalliimmaksi? Syitä tähän voi olla useita, joista keskeisenä tekijänä on epäsymmetinen infomaatio pankin ja lainanottajan välillä. Bhattachayan ja Thakoin mukaan kieltäytymiseen voi vaikuttaa yityksen luottohistoian lisäksi pankin liian vähäinen tieto lainanlyhennyksiin vaikuttavista seikoista sekä moaalikadon iski siinä tapauksessa, että lainanottajan valinnat vaikuttaisivat negatiivisesti pankin tuottoihin. Kolmas kysymys koskee lainojen ja talletusten suhdetta: miksi pankit ahoittavat epälikvidejä lainoja likvideillä talletuksilla? Pankit toimivat ympäistössä, jossa avaamattomat sokit voivat vaikuttaa siihen, milloin säästöt halutaan kuluttaa. Käytännössä talletuksia saatetaan haluta nostaa pois kulutusta vaten aikaisemmin kuin alun pein oli takoitus. Mikäli talletusten likvidointia tapahtuu yhtäkkiä paljon, voi pankki joutua ongelmiin mahdollisen talletuspaon kanssa. Talletussuojajäjestelmät ovat tällaisissa tilanteissa tapeellisia. (Bhattachaya & Thako 993.) Neljäntenä Bhattachaya ja Thako (993) kysyvät, mikä on pankkien ooli matuiteettitansfomaatiossa. Heidän mukaansa syyt voivat olla pankin tajoamassa likviditeetissä. Pankin voi olla kannattavaa ahoittaa pitkäaikaisia lainoja lyhytaikaisilla talletuksilla, koska siten pankki voi hinnoitella talletuksia useasti uudelleen. Oman ja vieaan pääoman duaatioiden epätasapaino voi kuitenkin aiheuttaa ali-investointiongelman. Sillä takoitetaan tilannetta, jossa pankit saattavat olla investoimatta pojekteihin, jotka olisivat toteutuessaan olleet kannattavia. Ali-

31 3 investointiongelma voi johtua pankin tapauksessa siitä, että uusien asiakkaiden talletukset sijoitetaan pankin kokonaislainapotfolioon. Ongelmalta voitaisiin välttyä, jos uusien asiakkaiden vaat sijoitettaisiin vain uusiin lainoihin. (Bhattachaya & Thako 993.) Viidentenä kysymyksenä on sääntely. Pitäisikö pankkeja säännellä, ja jos pitäisi, niin miten? Sääntelyn voidaan ajatella vähentävän ahoitussektoilla esiintyvää epätasapainoa, joka voi johtua esimekiksi odottamattomista talletusten nostamisista. Pahimmillaan tämä voi johtaa jopa kaaokseen pankkisektoilla. Sääntelyn avulla pyitään vähentämään epäsymmetisen infomaation aiheuttamia ongelmia, kuten moaalikatoa. Talletusvakuutusjäjestelmät voivat olla hyödyllisiä, mutta niiden oikeanlainen hinnoittelu on kuitenkin haastavaa. (Bhattachaya & Thako 993.) Kuudentena Bhattachaya ja Thako (993) kysyvät, millainen ooli ahoituksen välittäjillä on pääoman allokaation kannalta. Lainanottajilla on valittavanaan yleensä useita ahoituksen lähteitä, ja niiden väliseen valintaan vaikuttavat lainanottajan luottohistoia ja investointimahdollisuudet. Avopapeinvälittäjät, kaupanvälittäjät ja pössimeklait vähentävät infomaatio-ongelmia makkinoilla, mikä hyödyttää lainanottajien lisäksi myös lainanantajia. (Bhattachaya & Thako 993.) 4. Riskienhallinta Riskienhallinta on pankkitoiminnassa keskeisessä osassa, ja se onkin yksi edellä mainituista pankin päätehtävistä (Feixas & Rochet 008: ). Riskienhallinnan peusajatuksena on yksinketaistettuna tunnistaa mahdolliset iskit etukäteen, analysoida niitä sekä tehdä ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä, jotta iskeiltä voitaisiin välttyä tai niiden vaikutuksia voitaisiin minimoida. Yksi tapa vaautua mahdollisiin iskeihin pankkisektoilla on vaata omaa pääomaa mahdollisten iskien aiheuttamien tappioiden kattamiseen. Mutta kuinka paljon pääomaa on iittävästi tuvaamaan luottolaitoksen toiminta iskin toteutuessa? Tätä ongelmaa on pyitty atkaisemaan iskipainojen avulla. Riskipainoja käytetään luottolaitoksen saamisten iskipitoisuuden avioimiseen. Mitä iskisempi jokin saaminen on, sitä kokeampi iskipaino sillä on. Mitä iskisempiä saamisia pankilla on, sitä enemmän se tavitsee omaa pääomaa pysyäkseen maksukykyisenä iskien toteutumisen vaalta.

32 3 Riskipainojen käyttö pääomasääntelyn keinona ei ole uusi, vaikka se onkin saanut enemmän huomiota finanssikiisin jälkeen. Kiisi osoitti jotkin iskipainot ja siten myös vaadittavat pääomamääät iittämättömäksi tappioiden kattamiseen, minkä seuauksena koko pankkisektoi oli ongelmissa. Riskipainojen oikea määittäminen on osoittautunut haastavaksi vianomaisille, ja sääntelyssä onkin tapahtunut paljon muutoksia kiisin jälkeen. Riskipainot tulivat sääntelyyn mukaan 980-luvun lopussa, kun vianomaiset halusivat estää pankkeja kietämästä silloista pääomasääntelyä. Tuolloisen talletusvakuutusjäjestelmän hinnoittelu oli akennettu siten, että se ohkaisi pankkeja iskinottoon. Myös se, että pääomavaatimuksissa ei huomioitu saatavien laatua vaan pääoman määä laskettiin suhteessa kaikkien saatavien määään, toimi pankeille houkuttimena siityä yhä iskisempään potfolioon kokeampien tuottojen saavuttamiseksi. Tämän estämiseksi pankkien haluttiin vaautuvan iskisempiin saataviin suuemmalla pääoman määällä, joten saatavat alettiin huomioida iskin mukaan iskipainojen avulla. (Kim & Santomeo 988.) Kim ja Santomeo (988) todistavat, että pelkän pääomasääntelyn avulla ei pystytä tehokkaasti tuvaamaan pankkijäjestelmän toimintakykyä pankkien maksukyvyttömyyden vaalta. Tällöin iskisemmät pankit pystyvät kietämään sääntelyä ahoituksen vipuvaikutuksen avulla. Tutkimuksessaan Kim ja Santomeo avioivat, miten pääomasääntelyllä voitaisiin vaikuttaa pankkien potfolioihin. Tässä otetaan huomioon myös vaikutus, kun pankkien saamiset luokitellaan niihin kohdistuvan iskin peusteella ja kullekin iskiluokalle asetetaan sopivat iskipainot. Kim ja Santomeo (988) käyttävät keskiavo-vaianssimallia laskeakseen teoeettisesti oikeat iskipainot pankkien saataville. Heidän laskemansa iskipainot muodostavat yläajan sille todennäköisyydelle, että pankki joutuisi maksukyvyttömäksi. Optimaalisiin iskipainoihin vaikuttavat Kimin ja Santomeon mukaan kolme tekijää: odotettavissa olevat tuotot, vaianssi-kovaianssiakenne sekä vianomaisten määittämä kokein siedettävä maksukyvyttömyysiski. Optimaalisilla iskipainoilla on muutamia ominaisuuksia, jotka on helppo ymmätää. Yksi näistä on se, että mitä kokeampi odotettu tuotto saatavalla on, sitä kokeampi iskipaino sille tulee asettaa. Toinen esimekki liittyy maksukyvyttömyysiskiin; jos sitä halutaan

33 33 alentaa, on vianomaisten asetettava pankeille kokeammat pääomavaatimukset. (Kim & Santomeo 988.) Tutkimuksessaan Kim ja Santomeo (988) esittävät myös iskipainotettuihin saamisiin peustuvaan pääomasääntelyyn kohdistuvia iskejä. Kun pääomasääntelyssä hyödynnetään optimaalisia iskipainoja, pankkien odotettavissa oleva hyöty pienenee veattuna tilanteeseen, jossa sovellettaisiin tavallista pääomasääntelyä. Muutos on oletettavasti suui vasinkin iskipitoisten pankkien joukossa. Muutoksia saattaisi tapahtua pankkien hinnoittelussa, sillä niiden kustannukset nousisivat oman pääoman määän lisääntyessä. (Kim & Santomeo 988.) 4.3 Potfolion tehokkuusaja Kim ja Santomeo (988) laskevat optimaaliset iskipainot sääntelyvianomaisten näkökulmasta. Teoeettisten iskipainojen avulla määitellään todennäköisyys sille, että pankki joutuu maksukyvyttömäksi. Riskiä on aina olemassa, ja teoiassa iskipainojen avulla voidaan määittää, kuinka paljon iskiä voidaan sietää eli tässä tapauksessa kuinka suui todennäköisyys maksukyvyttömyydelle voi olla kyseessä. Jos pankki kuitenkin päättäisi itse iskin määästä, valitsisi se teoian mukaan potfolion tehokkuusajalta (efficient potfolio fontie) sellaisen pisteen, jossa iskin määä olisi mahdollisimman pieni. Seuaavan laskentaesimekin inspiaationa käytetään Metonin (97) ja Kimin ja Santomeon (988) johtamia malleja potfolion tehokkuusajasta. Laskentaesimekin ideana on minimoida iskin määä valitsemalla ei sijoituskohteisiin sijoitettavat määät. Riskin määä on sitä pienempi, mitä vähemmän ei sijoituskohteiden tuotot koeloivat keskenään eli mitä pienempi vaianssi potfoliolla on. Yksinketaistamisen vuoksi laskentaesimekissä on kaksi sijoituskohdetta. Sijoitusosuuksia kuhunkin kohteeseen mekitään x i :llä, joten x + x =. Kummankin kohteen buttotuotto on satunnaismuuttuja, ja tuottoa mekitään ja avulla. Kunkin sijoituskohteen tuoton vaiansseja mekitään :llä ja :lla. Odotettuja tuottoja mekitään :llä ja :lla. Näin ollen potfolion odotettu tuotto ( ) ja vaianssi ( ) ovat

34 34 = x + x x + x x x = E. () () Kehitetään lauseketta () seuaavasti = E x + x x x = Ex ( ) + x (. (3) Seuaavaksi kootetaan lauseke toiseen potenssiin = E x ( ) + x ( ) + x x ( )( ). (4) Kun (4):sta otetaan odotusavo, saadaan vaianssin ja kovaianssin määitelmien avulla = x + x + xx. (5) Edellä olevassa lausekkeessa on kahden sijoituskohteen tuottojen kovaianssi. Kijoitetaan (5) matiisimuodossa x = x ' x x = x x (6) jossa on kovaianssimatiisi. Se on ei-singulaainen eli sillä on käänteismatiisi. Koska 0, täytyy olla positiivisesti definiitti, mikä mekitsee sitä, että kaikki sen pääminoit ovat positiivisia. Eli eityisesti on 0 (ja samoin 0 ) sekä 0. (7) Koska on positiivisesti definiitti, täytyy myös sen käänteismatiisin olla positiivisesti definiitti. Käänteismatiisi on

35 35 =. (8) Koska on positiivisesti definiitti, tulee seuaavan temin olla positiivinen. (9) Kun keotaan vektoi matiisilla ja sitten taas vektoilla, saadaan seuaava tulos: + 0. (0) Potfolion iski pienenee vaianssin pienentyessä, joten iskin minimoimiseksi ja tehokkuusajan atkaisemiseksi muodostetaan seuaava ajoitettu minimointiongelma: min x, x siten, että x + x = ja = x + x. Koska :n ja :n minimointi antaa saman tuloksen, keotaan :lla, mikä helpottaa laskemista. Minimointiongelman atkaisemiseksi muodostetaan Lagangen funktio, missä λ ja λ ovat Lagangen ketoimia. L = x + x + xx + ( x x ) + ( x x ). () Ensimmäisen ketaluvun ehdot ovat: = x + x 0 (a) = x + x 0 (b)

36 36 0 = x x (c) 0 = x x. (d) Kijoitetaan ensimmäisen ketaluvun ehdot matiisimuotoon seuaavasti + + = x x. (3) Ratkaisemalla Camein säännöllä saadaan ) ( ) ( + + = + + = x (4a) ) ( ) ( + + = + + = x. (4b) Kun keätään yhteiset temit, voidaan yhtälöt (4a) ja (4b) kijoittaa uudelleen muotoon + = x (5a) + = x. (5b) Seuaavaksi keotaan (5a) :llä ja (5b) :lla, jolloin saadaan + = x (6a)

37 37 + = x. (6b) Lasketaan seuaavaksi yhteen (6a) ja (6b) ja yhdistellään temit. ) ( ) ( = + = x x (7) Lasketaan vielä (5a) ja (5b) yhteen ) ( ) ( = + x x. (8) Mekitään kaavoissa (7) ja (8) olevia temejä seuaavasti: + = ) ( ) ( A, + = B ja + = C. (9) Epäyhtälön (0) peusteella 0 B, ja samoin asettamalla :n ja :n tilalle ykköset 0 C. Kun kijoitetaan uudelleen (7) ja (8), saadaan kahden yhtälön ja kahden tuntemattoman tekijän lineaainen yhtälöyhmä. B A + = (0a) C A + =. (0b) Ratkaistaan yhtälöyhmästä Lagangen ketoimet, jolloin saadaan

38 38 C A B A = ja =. () BC A BC A Kun palataan hieman taaksepäin ja keotaan ensimmäisen ketaluvun ehdoista (7a) x :llä ja (7b) x :lla, saadaan = x x + x x x x 0 (a) = + x x x x 0. (b) Tiedetään, että potfolion osuuksien summa on x + x = ja koko potfolion tuoton odotusavon määitelmä on = x + x, kuten aluksi määiteltiin. Kun lasketaan (a) ja (b) yhteen, päädytään seuaavaan tulokseen x + x + x x = +. (3) Huomataan, että vasemmalla puolella on potfolion vaianssi, = x + x + xx, ja oikealla puolella on temi, joka iippuu Lagangen ketoimista, jotka on laskettu ():ssä. Näin ollen (3) voidaan kijoittaa uudelleen muodossa C A B A = + = + BC A BC A. (4) Sieventämällä (4) saadaan muotoon C A + B =. (5) BC A

39 39 Yhtälö (5) kuvaa paaabelia, ja sitä voidaan veata myös Metonin (97) yhtälöön (). Mekitään D = BC A. Kootetaan (5) molemmin puolin potenssiin, jolloin saadaan = C A + B D /. (6) Funktion konveksisuutta voidaan tutkia ensimmäisen ja toisen deivaatan mekkien avulla. Deivoidaan (6) :n suhteen, jolloin saadaan = D ( ) / C A C A + B = ( C A) D C A + B (7) / Saatu tulos voidaan kijoittaa myös seuaavassa muodossa: C A =. (8) Yhtälöä (8) voidaan veata Metonin (97) yhtälöön (5). Funktion deivaatta on 0, kun C A = 0 eli pisteessä = A / C. Kun deivoidaan (7) uudelleen, saadaan = C C D A + B / D ( C A) C A + B 3/. (9) Kehitetään lauseketta (9) ottamalla ensin yhteiset tekijät ( C A) = C. (30) D / C A + B C A + B

40 40 Lasketaan edelleen C AC + BC C + AC A = D / C A + B C A + B (3) Ja näin ollen saadaan BC A =. (3) D / + C A + B C A B Kun tiedetään, että D = BC A 0, nähdään, että = D C A + B / BC A 0. (33) C A + B Koska funktion toinen deivaatta on positiivinen, funktio / = C A + B on aidosti konveksi ja siten piste = A / C on sen D minimi. Minimointiongelman avulla voidaan selvittää potfolion tehokas ajapinta, jota havainnollistetaan kuviossa. Kuviossa akselit on käännetty vastaamaan yleisempää esitystapaa siten, että y-akselilla on potfolion odotettu tuotto ( ) ja x- akselilla keskihajonta (σ). Edellä mainittu funktio on aidosti konveksi (kuviossa käännetty), ja sen minimi olisi pisteessä = A / C, mikäli akselit olisivat toisin päin. Kuvion yläosa on tummennettu, sillä tehokas ajapinta koostuu vain ylläolevasta osasta. Tehokas ajapinta koostuu sellaisista mahdollisista potfolioista, joilla on suuin odotettu tuotto tietyllä keskihajonnalla (Meton 97). Olettaen, että samalla iskin määällä voidaan yltää sekä kokeampaan että matalampaan odotettuun tuottoon ( ), valitaan käyältä aina kokeampaa tuottoa vastaava potfolio.

41 Kuvio. Tehokas ajapinta. 4

42 4 5 SÄÄNTELYN NYKYTILA 5. Makovakauspolitiikka Yksi keskeinen tapa toteuttaa pankkisääntelyä on makovakauspolitiikka, jonka päätavoitteena on ehkäistä jäjestelmäiskejä ja niiden ahoitusjäjestelmälle aiheuttamia kiisejä (Euoopan jäjestelmäiskikomitea 04; Timonen & Topi 05). Suomen Pankin (08) määitelmän mukaan makovakauspolitiikka takoittaa vianomaisten toimenpiteitä, joilla pyitään edistämään ahoitusjäjestelmän vakautta, ja se toimii ahapolitiikkaa ja ahoitusvalvontaa täydentävänä talouspolitiikan lohkona. EU-maat ovat valinneet itselleen makovakausvianomaisen, joka toteuttaa näitä vianomaistoimia. Suuimmassa osassa valtioita tämä vianomainen on maan keskuspankki. Muita vaihtoehtoja ovat ) finanssivalvoja, ) hallitus tai ministeiö tai 3) eillinen neuvosto, komissio tai komitea. Suomessa makovakauspolitiikkaa toteuttaa Finanssivalvonnan johtokunta. (Timonen & Topi 05.) Tave makotaloudellisesti oientoituneelle sääntelylle huomattiin eityisesti finanssikiisin jälkeen. Pelkästään hintavakauden ylläpidolla ja ahoituslaitosten hyvästä kunnosta huolehtimisella ei pystytty välttämään kiisiä ja tuvaamaan ahoitusjäjestelmän toimivuutta (Euoopan jäjestelmäiskikomitea 04). Timosen ja Topin (05) mukaan ahoitusjäjestelmän heikkouksista ja sitä uhkaavista iskeistä on kyllä tiedetty aiemminkin, mutta yksittäisellä makkinatoimijalla, esimekiksi pankilla, ei ole ollut kannustimia tehdä yksin asialle mitään. Aiemmin vakausvalvonta keskittyi enemmän yksittäisiin toimijoihin, eli voidaan puhua mikotaloudellisesti oientoituneesta valvonnasta. Makovakauspolitiikan avulla voidaan puolestaan kiinnittää huomiota koko ahoitusjäjestelmän vakauteen (Timonen & Topi 05). Euoopan unionissa vuoden 04 alussa voimaan astuneet luottolaitosdiektiivi ja vakavaaisuusasetus toimivat makovakauspolitiikan peustana (Timonen & Topi 05). Finanssivalvonnan (08a) määitelmän mukaan luottolaitosdiektiiviin sisältyy muun muassa vaatimuksia vianomaisvalvonnasta ja lisäpääomavaatimuksista. Vakavaaisuusasetuksessa puolestaan määätään esimekiksi vähimmäisomavaaisuusasteesta (Finanssivalvonta 08a). EU-asetukset ovat sellaisenaan voimassa kaikissa jäsenvaltioissa, mutta diektiivit toteutetaan

43 43 kansallisena lainsäädäntönä. Suomessa luottolaitosdiektiivi on toimeenpantu luottolaitoslain avulla. Se sisältää muun muassa vakavaaisuus- ja maksuvalmiusvaatimuksia luottolaitoksille (Euo & Talous 04). 5.. Makovakausvälineet Makovakautta edistetään makovakausvälineillä, joilla takoitetaan kansallisen makovakausvianomaisen toimenpiteitä makovakauden edistämiseksi. Makovakausvälineet voidaan jakaa kolmeen pääyhmään sen mukaan, mihin lakiin ne peustuvat. Seuaavassa luettelossa on yhmitelty Euoopan jäjestelmäiskikomitean (04) julkaisemat makovakausvälineet, joita selitetään takemmin jäljempänä. ) Luottolaitosdiektiiviin peustuvat makovakausvälineet a. Muuttuva lisäpääomavaatimus b. G-SII-puskui c. O-SII-puskui d. Jäjestelmäiskipuskui e. Pilai -vaatimukset ) Vakavaaisuusasetukseen peustuvat makovakausvälineet a. Tiukemmat kansalliset toimenpiteet jäjestelmäiskien ehkäisemiseksi b. Kiinteistövakuudellisten luottojen iskipainot 3) Kansalliseen lainsäädäntöön peustuvat makovakausvälineet a. Luototussuhteen ajoitukset b. Velkaantumisaste Luottolaitosdiektiiviin peustuvat makovakausvälineet koostuvat pääasiassa pääomapuskueista. Puskueilla takoitetaan sitä, että hyvinä aikoina pankit (tai muut yitykset) kasvattavat oman pääoman määää niin, että huonompien aikojen tullessa ketyneillä vaoilla voidaan kattaa mahdolliset tappiot. Yksi Finanssivalvonnan johtokunnalla käytössä olevista makovakausvälineistä on vastasyklinen pääomapuskuivaatimus, jota Suomessa kutsutaan muuttuvaksi lisäpääomavaatimukseksi. Se on maakohtainen, koko pankkisektoille asetettava pääomavaatimus, joka edellyttää pankeilta omien vaojen suhteellisen määän

44 44 kasvattamista minimitasostaan. Muuttuva lisäpääomavaatimus voi vaihdella 0,5 posentin välillä, mutta tavittaessa se voi olla tätäkin suuempi (Kauko, Topi & Vauhkonen 04). Posenttiosuudella takoitetaan tavittavaa omien vaojen osuutta suhteessa pankin iskipainotettuihin saamisiin eli kokonaisiskin määään. Muuttuvan lisäpääomavaatimuksen yhtenä tavoitteena on tasoittaa luottosyklejä eli loiventaa luotonannon vaihtelua suhdannevaihteluiden mukaan. Noususuhdanteessa luotonannon kiihtyessä muuttuvan lisäpääomavaatimuksen asettaminen voisi hillitä luotonannon liiallista kasvua. Laskusuhdanteessa puolestaan muuttuvan lisäpääomavaatimuksen avulla keytettyjä vaoja voitaisiin vapauttaa luotonantoon, mikä helpottaisi luotonmyöntämistä. Muuttuvan lisäpääomavaatimuksen toinen tavoite luottosyklien tasoittamisen lisäksi on sama kuin muillakin makovakausvälineillä eli paantaa ahoitusjäjestelmän kiisinsietokykyä. (Kauko ym. 04.) Muuttuvan lisäpääomavaatimuksen vaikutus luottosykliin voi tapahtua esimekiksi seuaavasti: kun pankeille asetetaan muuttuva lisäpääomavaatimus, ne joutuvat kasvattamaan oman pääoman osuutta. Koska oma pääoma on vieasta pääomaa kalliimpaa, pankkien vaainhankinta kallistuu. Tämän seuauksena pankit saattavat kasvattaa lainamaginaalejaan, mikä puolestaan vähentää luottojen kysyntää ja loiventaa luottosykliä. Rahoitusjäjestelmän kiisinsietokyky puolestaan voi paantua esimekiksi seuaavalla tavalla: täyttääkseen muuttuvan lisäpääomavaatimuksen pankit kasvattavat oman pääoman määää ja/tai supistavat lainanantoaan. Tätä kautta pankkien tappionkantokyky paanee. (Kauko ym. 04.) Muuttuvan lisäpääomavaatimuksen vaikutukset luotonantoon ovat todennäköisesti kuitenkin ajalliset. Cohen ja Scatigna (06) ovat keänneet yhteen useita ennusteita, joiden mukaan pankkien omavaaisuusasteen kasvattaminen ei hidasta luotonannon kasvua mekittävästi. Sen sijaan pankit ovat kasvattaneet omavaaisuusasteitaan yleensä keyttämällä voittovaoja. Kauko ym. (04) avioivat, että jotkin muut makovakausvälineet saattavat vaikuttaa luotonannon vaihteluihin tehokkaammin. Kun avioidaan, kannattaako muuttuvaa lisäpääomavaatimusta ottaa käyttöön, ensisijainen mittai on luottokannan ja buttokansantuotteen (BKT) suhteen poikkeama tendistään. Tämän mittain avulla voidaan avioida mahdollisia tulevia

45 45 jäjestelmäiskejä. (Kauko ym. 04.) Jos luottokanta/bkt tendipoikkeama kasvaa, luottokanta kasvaa nopeammin kuin BKT. Tällöin luottokanta kasvaa vaaallisen nopeaa vauhtia. Näin kävi esimekiksi Suomessa ennen 990-luvun alun pankkikiisiä. Jos luottokanta/bkt poikkeaa huomattavasti nomaalista tasostaan, voi jäjestelmäiskien todennäköisyys kasvaa. Tällöin vianomaisten tulee hakita muuttuvan lisäpääomavaatimuksen käyttöönottoa. Lisäpääomavaatimuksen asettamisesta Suomessa päättää Finanssivalvonnan johtokunta, ja tavetta sen asettamiselle avioidaan neljännesvuosittain. Lisäpääomavaatimuksia on muuttuvan lisäpääomavaatimuksen lisäksi muitakin, joista Suomessa käytössä ovat,5 posentin kiinteä lisäpääomavaatimus ja O-SII-puskuit. Lyhenne S-II takoittaa systeemisesti täkeitä, koko ahoitusjäjestelmän kannalta mekittäviä luottolaitoksia. Ne ovat kooltaan suuia ja/tai toimivat useissa maissa. Euoopan jäjestelmäiskikomitea (04) jakaa systeemisesti mekittävät luottolaitokset kahteen yhmään: maailmanlaajuisen ahoitusjäjestelmän kannalta mekittäviin luottolaitoksiin (G-SII, Global Systemically Impotant Institutions) sekä muihin ahoitusjäjestelmän kannalta mekittäviin luottolaitoksiin (O-SII, Othe Systemically Impotant Institutions). Suomessa ei ole kansainvälisiä systeemisesti mekittäviä pankkeja, joten G-SIIpuskueita ei ole käytössä. G-SII-puskui on maailmanlaajuisen ahoitusjäjestelmän kannalta mekittäville luottolaitoksille pakollinen lisäpääomavaatimus, jonka avo voi olla 3,5 % iskipainotetuista saamisista. O-SII-puskueita voidaan puolestaan asettaa kansallisesti täkeille luottolaitoksille, joita löytyy myös Suomesta. O-SIIpuskuille on asetettu kahden posentin yläaja, mitä kansalliset vianomaiset eivät voi ylittää. Puskuin avo voi siis olla 0 % iskipainotetuista saamisista. (Euoopan jäjestelmäiskikomitea 04.) Suomen lainsäädäntöön on lisätty myös mahdollisuus jäjestelmäiskipuskuin käyttöön. Laki tuli voimaan tammikuussa 08 ja sitä voidaan soveltaa aikaisintaan tammikuusta 09 alkaen. Jäjestelmäiskipuskui voidaan asettaa ahoitusjäjestelmän akenteellisten ominaisuuksien peusteella joko koko pankkisektoille tai vain osalle pankeista. Euoopan jäjestelmäiskikomitean (04) mukaan puskuin takoituksena on estää pankkisektoin akenteesta johtuvien

46 46 systeemisten iskien syntymistä. Jäjestelmäiskipuskuin määä voidaan asettaa 5 posenttiin suhteessa iskipainotettuihin saataviin. (Finanssivalvonta 08b.) Basel-säädökset koostuvat pääasiassa kolmesta pilaista, jotka ovat vähimmäispääomavaatimuksen laskenta, omien vaojen iittävyyden aviointi ja julkistamisvaatimukset. Makovakauspolitiikan näkökulmasta toinen pilai koostaa pankkivalvontaa. Mikäli valvova vianomainen huomaisi yhden tai useamman pankin aiheuttavan systeemistä iskiä pankkisektoille, mahdollistavat makovakauspolitiikan pilai -vaatimukset puuttumisen asiaan. Pilai -vaatimusten peusteella makovakausvianomaisten on mahdollista kiistää pääomasääntelyä pankkisektoilla, mikäli tilanne sitä vaatii. (Euoopan jäjestelmäiskikomitea 04.) Avioidessaan pilai -vaatimusten käyttöönoton tavetta valvontavianomaisten on otettava huomioon pankin iskit, pääoman ja likviditeetin iittävyys ja pankeille tehtävät stessitestit (Asplund 06). Vakavaaisuusasetukseen peustuvat makovakausvälineet ovat sellaisenaan käytössä kaikkialla EU:ssa. Ensimmäisenä niistä Euoopan jäjestelmäiskikomitean (04) apotissa mainitaan tiukemmat kansalliset toimenpiteet jäjestelmäiskien ehkäisemiseksi. Tällä takoitetaan sitä, että kunkin maan makovakausvianomaisella on mahdollisuus tapeen mukaan tiukentaa EU-sääntelyn vaatimuksia esimekiksi kasvattamalla pankeille asetettuja pääomavaatimuksia. Valtuuksien käyttö vaatii peustelua siitä, miksi kyseinen muutos olisi tapeellinen ja miksi muiden makovakausvälineiden avulla ei ongelmaan voida puuttua. (Finanssivalvonta 08b.) Toinen vakavaaisuusasetuksen mukainen makovakausväline on kiinteistövakuudellisten luottojen eli asuntolainojen iskipainot (Euoopan jäjestelmäiskikomitea 04). Niillä takoitetaan sitä omien vaojen määää, jonka pankki tavitsee tiettyä luoton määää vastaan. Haajasen, Putkuin ja Vauhkosen (05) mukaan iskipainojen kasvattaminen sitoo enemmän pankin omia vaoja mahdollisen luottotappion kattamiseksi. Lainan ahoittaminen on näin ollen sitä kalliimpaa, mitä suuemmat iskipainot lainoilla on (Haajanen ym. 05). Kansallisen lainsäädännön mukaan on mahdollista asettaa esimekiksi ajoituksia pankkien velkaantumisasteelle tai luototussuhteelle. Suomessa kansallisen lainsäädännön mukaan makovakausvianomaisilla on käytössään lainakatoksi

47 47 kutsuttu makovakausväline, joka astui voimaan heinäkuussa 06. Lainakaton eli enimmäisluototussuhteen avulla pyitään ajoittamaan lainojen suuuutta. Luototussuhteella takoitetaan myönnettävän lainan määää suhteessa lainan vakuuksien avoon, ja enimmäisluototussuhde on tämän luototussuhteen yläaja (Vauhkonen & Putkui 03). Asiakkaalle voidaan lainakaton ajoissa myöntää lainaa 90 % (ensiasunnon ostajille 95 %) lainan vakuuksien siitä avosta, joka niillä on luoton myöntämishetkellä. (Euo & Talous 04.) Vauhkosen ja Putkuin (03) mukaan lainakaton asettamisella pyitään vaikuttamaan ahoitusjäjestelmän vakauteen kahdella tavalla: asuntoluotonannon myötäsyklisyyttä vaimentamalla sekä pankkien ja kotitalouksien iskinsietokykyä paantamalla. Kijoittajien mukaan lainakatto voisi vaikuttaa myötäsyklisyyteen siten, että se vähentäisi hyvin suuten lainojen kysyntää, mikä ajoittaisi kotitalouksien velkaantumista. Luotonanto hidastuisi, mikä puolestaan ajoittaisi asuntojen hintojen nousua. Pankkien ja kotitalouksien iskinsietokykyä lainakatto paantaisi sitä kautta, että kotitalouksien velanhoitovaikeuksien todennäköisyys ja tätä kautta myös pankkien mahdolliset luottotappiot pienenisivät. Tämä puolestaan pienentäisi pankkikiisien todennäköisyyttä. (Vauhkonen & Putkui 03.) Lainakatolla saattaa olla myös haittavaikutuksia. Jos kotitaloudet eivät lainakaton takia saa tapeeksi lainaa, ne saattavat ottaa lainan lisäksi myös kulutusluottoa, mikä heikentää kotitalouksien iskinsietokykyä. Myös ensiasunnon ostaminen saattaa lainakaton takia hankaloitua. (Vauhkonen & Putkui 03.) 5.. Makovakauspolitiikan toteuttaminen Makovakauspolitiikan päätavoite ahoitusjäjestelmän vakaus ei ole kovin konkeettinen. Sen takia päätavoitteen saavuttamiseksi on määitelty muutamia välitavoitteita, jotka ovat helpommin ymmäettävissä. Kuviosta nähdään, että välitavoitteet ovatkin lähtökohtana makovakauspolitiikan päätavoitteen saavuttamiselle. Välitavoitteiden lisäksi tavitaan indikaattoeita, joiden avulla voidaan avioida jäjestelmäiskejä ja niiden vakavuutta. Seuaava vaihe on kansallisen makovakausvianomaisen (ohjattu) hakinta, millä takoitetaan sitä, että hakinnassa huomioidaan myös talouden tilan indikaattoit (esim. luottokanta/bkt

48 48 tendipoikkeama). Kun edellä mainitut kohdat on suoitettu, voidaan ottaa käyttöön makovakausvälineet, joiden avulla pyitään kohti makovakauspolitiikan päätavoitetta eli ahoitusjäjestelmän vakautta. (Timonen & Topi 05.) Kuvio. Makovakauspolitiikan stategia (mukaillen Timonen & Topi 05). Kuviossa kuvataan makovakauspolitiikan stategiaa. Timosen ja Topin (05) mukaan makovakauspolitiikan toteuttaminen voidaan kuitenkin käytännössä ajatella jatkuvana posessina, joka koostuu neljästä vaiheesta: ) vakausanalyysi, ) politiikkavälineiden valinta ja mitoitus, 3) politiikkatoimet ja päätöksenteko sekä 4) aviointi. Seuaavassa kappaleessa kuvaillaan näitä makovakauspolitiikan toteuttamisen vaiheita lyhyesti. Vakausanalyysi on käytännössä joidenkin tunnuslukujen aviointia. Näiden tunnuslukujen avulla pyitään saamaan tietoa jäjestelmäiskien syistä ja luottosyklin kehityksestä. Toisessa vaiheessa voidaan valita sopivat makovakausvälineet luottosyklin vaiheen mukaan. Niiden avulla pyitään pienentämään jo havaittua jäjestelmäiskiä. Kolmas vaihe on vasinainen päätöksenteko makovakausvälineiden käytöstä. Tällaista päätöstä ei voida tehdä pelkkien tunnuslukujen valossa, vaan päätöksentekoon tavitaan myös vianomaisten kokonaisvaltaista hakintaa, ja tätä kutsutaankin ohjatuksi hakinnaksi. Viimeisessä vaiheessa avioidaan makovakauspolitiikan vaikutuksia, jotta makovakauspolitiikkaa voidaan jatkossa kehittää. (Timonen & Topi 05.)

49 49 Makovakauspolitiikan toimien aiheuttamat kustannukset ovat usein välittömiä ja näkyvät lyhyelläkin aikavälillä. Niistä saavutettavat hyödyt puolestaan saavutetaan vasta pitkällä aikavälillä ja niitä voi olla vaikea tunnistaa. Makovakausvälineiden käytössä onkin vaaana vianomaisten passiivisuus. Tällä takoitetaan sitä, että kansalliset makovakausvianomaiset eivät välttämättä kykene tekemään tavittavia päätöksiä, jos ne ovat epäsuosittuja. Tämän estämiseksi EKP:lla on tavittaessa mahdollisuus kiistää tietyn euoalueen maan makovakausvaatimuksia. (Timonen & Topi 05.) 5. Basel III Basel III on pankkisektoin sääntely-, valvonta- ja iskienhallintapaketti, joka tulee voimaan vaiheittain vuodesta 03 alkaen. Sen on takoitus kojata aiemman Basel II:n puutteita ja myös luoda uusia instumentteja sääntelyn avuksi (Vauhkonen 00). Basel II koostuu kolmesta pilaista, jotka ovat vähimmäispääomavaatimuksen laskenta, omien vaojen iittävyyden aviointi ja julkistamisvaatimukset. Basel III -paketti keskittyy lähinnä ensimmäiseen pilaiin. (Vauhkonen 00.) Vähimmäispääomavaatimuksella takoitetaan omien vaojen minimimääää suhteutettuna iskipainotettuihin saamisiin. Tällöin voidaan puhua myös vakavaaisuusvaatimuksesta. Basel II:n mukainen pankin vakavaaisuusvaatimus on seuaava: Omat vaat iskipainotetut saamiset 8% (34) Basel III -paketti kiistää pankkien vakavaaisuusvaatimuksia kaikilla kolmella mahdollisella tavalla: omien vaojen laatuvaatimuksia tiukennetaan, iskipainotettuja saamisia kasvatetaan ja vakavaaisuussuhdetta kasvatetaan. (Vauhkonen 00.) Näin voidaan vaikuttaa epäyhtälön (34) jokaiseen osa-alueeseen. Omien vaojen laatuvaatimusten tiukentamisella takoitetaan sitä, että oman pääoman on oltava aiempaa paempilaatuista. Riskipainotettujen saamisten kasvattamisella ei takoiteta sitä, että pankki lisäisi iskinottoa vaan sitä, että lainoihin kohdistuvan iskin määä avioidaan entistä suuemmaksi. Vakavaaisuussuhteen kasvattamisella takoitetaan epäyhtälön (34) oikean puolen avon kasvattamista.

50 50 Sääntelyuudistuksen ensimmäinen tavoite on ehkäistä jäjestelmäiskejä. Niiden todennäköisyyttä voidaan pienentää vastasyklisen pääomapuskuivaatimuksen eli muuttuvan lisäpääomavaatimuksen avulla. Tätä sääntelyn keinoa käytetään makovakauspolitiikan kautta. Vauhkonen (00) kijoittaa, että muuttuvan lisäpääomavaatimuksen avoksi on takoitus asettaa 0 % ja sitä olisi takoitus nostaa tästä tasostaan havoin, esimekiksi 0 0 vuoden välein. Jäjestelmäiskiä voidaan vähentää myös O-SII-puskueiden avulla, jotka myös kuuluvat makovakausvälineistöön. Toinen Basel III -paketin tavoitteista on paantaa pankkien kiisinsietokykyä, ja keskeisin tapa tähän ovat vaatimukset omien vaojen laadulle ja määälle. Pankkien omat vaat jaetaan paemmuusjäjestyksessä kahteen pääyhmään: ensisijaisiin omiin vaoihin (Tie ) ja toissijaisiin omiin vaoihin (Tie ). Ensisijaiset omat vaat jaetaan vielä kahteen alayhmään: ydinpääomaan ja ensisijaiseen lisäpääomaan. (Baselin pankkivalvontakomitea 0.) Ydinpääoma on pankin paasta omaa pääomaa. Tähän yhmään kuuluvat esimekiksi osakepääoma, ketyneet ahastot ja voittovaat. Kyseisestä pääomayhmästä käytetään myös nimitystä CET-vaat (Common Equity Tie ). Ensisijainen lisäpääoma (Additional Tie, AT) kuuluu myös ensisijaisten omien vaojen pääyhmään. Ensisijaiseksi lisäpääomaksi luokitellut vaat täyttävät ensisijaisen oman pääoman ehdot (eli kuuluvat Tie -pääyhmään), mutta ne eivät kuulu CET-vaoihin. (Baselin pankkivalvontakomitea 0.) Toissijaiset omat vaat eivät ole yhtä pysyviä kuin ensisijaiset omat vaat. Vauhkosen (00) mukaan toissijaisia omia vaoja käytetään konkussitilanteessa tappioiden kattamiseen. Esimekiksi käyvän avon ahasto kuuluu toissijaisiin omiin vaoihin (Vauhkonen 00). Omien vaojen vähimmäismääää laskettaessa käytetään ensisijaisia (Tie ) ja toissijaisia (Tie ) omia vaoja. Näiden vaojen yhteismäään tulee olla 0,5 %. Taulukossa on yhmitelty Basel III -paketin mukaiset omien vaojen vähimmäisvaatimukset. Myös kuvio 3 havainnollistaa asiaa. Rajoituksettomia ensisijaisia omia vaoja (CET) tulee olla vähintään 4,5 % (aiemmin %) ja ensisijaisia omia vaoja yhteensä (Tie ) 6 % (4 %). Ensisijaisia ja toissijaisia omia vaoja yhteensä (Tie + Tie ) tulee edelleen olla minimissään 8 %, kuten Basel

51 5 II -säädöksissä. Lisänä Basel III -säädöksissä on kuitenkin,5 posentin kiinteä lisäpääomavaatimus, jonka avulla omien vaojen määä nousee 0,5 posenttiin. (Baselin pankkivalvontakomitea 0.) Omien vaojen määää voidaan kasvattaa tapeen tullen vielä muuttuvan lisäpääomavaatimuksen avulla. Sekä kiinteä että muuttuva lisäpääomavaatimus tulee muodostaa ydinpääomasta (CET). Taulukko. Basel III -paketin mukaiset omien vaojen vähimmäismääät (%) (Baselin pankkivalvontakomitea 0.) Minimi Kiinteä lisäpääomavaatimus Yhteensä Muuttuva lisäpääomavaatimus CET-vaat 4,5,5 7,0 0,5 Tie 6,0 8,5 Tie + Tie 8,0 0,5 Kuvio 3. Basel III -paketin mukaiset omien vaojen vähimmäismääät (Baselin pankkivalvontakomitea 0). Omien vaojen posenttiosuudet lasketaan osuutena iskipainotetuista saamisista. Finanssikiisi kuitenkin osoitti, että iskipainotettujen saamisten mukaan laskettu omien vaojen määä ei aina anna oikeaa kuvaa pankin tilanteesta, vasinkin jos sen