Yhdessä tekemisen meininki ohjauksessa - yhteistoiminnallinen oppimisprosessi. Helsingin kaupungin aineistopankki / Lauri Rotko

Transkriptio

1 Yhdessä tekemisen meininki ohjauksessa - yhteistoiminnallinen oppimisprosessi Helsingin kaupungin aineistopankki / Lauri Rotko Nea Vänskä, TtM, fysioterapeutti, lehtori

2 Yhdessä oppimisen monet muodot Yhteistoiminta Yhteiskehittely Tiedon siirrosta tiedon rakentumiseen yhdessä Puheterapeutti Päivi Rönkä, video

3 Haluta Toimijuuden modaliteetit Jyrkämä 2007 Kyetä Kuntoutujan toimijuus ada Osata Voida Täytyä Haluta Tuntea Haluta Kyetä Osata Kyetä Osata Ammattilaisen toimijuus Voida Täytyä Tuntea Yhteistoiminta Läheisen toimijuus Voida Täytyä Tuntea Kahden nuoren äidin video

4 Oppimisen prosessimaisuus YHTEISTOIMINTA PROSESSI Vastavuoroisen suhteen rakentaminen - kumppanuus Kuntoutusprosessi Uusi, yhteinen ymmärrys ja toiminta Jatkuva arviointi ja suunnittelu Tulos Mukaillen Sipari, Vänskä & Pollari 2017 ks. (Harra 2014) Jatkuva arviointi ja suunnittelu Toimintakyky ARKI Toteutus Jatkuva arviointi ja suunnittelu Tavoitteet ja suunnitelma Jatkuva arviointi ja suunnittelu fysioterapeutti Keskusteleva harkinta - tiedon rakentuminen yhdessä Joskus ohjaus voi olla selkeästi erillinen ohjauskerta, useimmiten kuitenkin myös jatkuvaa rinnalla kulkevaa ja alati kuntoutuksen ja kuntoutumisen mukaan muuttuvaa.

5 Hyvän ohjauskäytännön mallinnus Yhteistoiminnallinen oppimisprosessi, joka fokusoi tavoitteena olevaan merkitykselliseen toimintaan arjessa Prosessi muotoutuu tarpeiden mukaan, joustavuus muutoksissa Luottamus, kunnioitus, avoimuus, rehellisyys, vapaaehtoisuus

6 Yhteistoiminnallisen oppimisprosessin neljä vaihetta Vastavuoroisen suhteen rakentaminen - kumppanuus Ennakointi Yhteinen ihmettely Keskusteleva harkinta tiedon rakentaminen yhdessä Yhteisen ymmärryksen, tavoitteen ja suunnitelman laadinta Havainnointi Uusi yhteinen ymmärrys ja toiminta Reflektio Toiminta Yhdessä tekeminen ja oivaltaminen Muutosten mutustelu Jatkon suunnittelu (Mukaellen: Rush, Shelden & Hanft 2003; Foster ym. 2012; Harra 2014; Graham ym. 2016; Sipari ym. 2017;)

7 Vaihe 1: Vastavuoroisen suhteen rakentaminen ja yhteinen ihmettely Tehtävät Mitä tuottaa? Merkitys Työkalut esimerkkejä -Luottamuksellisen suhteen rakentaminen -Varmistetaan ohjauksen vapaaehtoisuus (rauhallisuus, tilan antaminen) -Avataan lähtökohdat mistä on kyse, sytytellään ajatusta siitä, että kuntoutuminen tapahtuu arjessa -Uteliaisuus, ei valmiiksi tietäminen tai valmiita ratkaisuja -Tunnistetaan vahvuuksia ja voimavaroja ympäristössä, tunnistetaan tiedontarpeita, aikaisempia kokemuksia -Fokusoidaan läheisen tarpeisiin, huolenaiheisiin -Yhteisen puheen, kielen löytyminen -Lämmin vuorovaikutussuhde -Läheisellä tervetullut olo, kokemus osallisuudesta/ vaikuttamisesta -Yhteinen ymmärrys toiminnan lähtökohdista, arjen merkitys kuntoutumisessa -Läheisen tarpeet (tiedolliset, taidolliset, kokemukselliset, asenteelliset) tunnistettu yhdessä -Puhutaan samasta aiheesta/ samalla kielellä perusta yhteistoiminnalle -Toivo, luottamus, turvallisuuden tunne Ennakoivat toimintatavat, työkalut: puhelinsoitto, kirje. Yhteydenotto esim. päiväkodin johtajaan (Koski 2014) Motivoiva haastattelu LOVIT Metku-kirja (Mukaellen: Rush, Shelden & Hanft 2003; Foster ym. 2012; Baldwin ym. 2013; Harra 2014; Graham ym. 2016; Sipari ym. 2017;)

8 Päivi Rönkä, lähiyhteisön kanssa yhteistoiminnan aloittaminen Jari Pihlava, videohaastattelu

9 Vaihe 2: Keskusteleva harkinta tiedon rakentaminen yhdessä Tehtävät Mitä tuottaa? Merkitys Työkalut esimerkkejä -Erityisyyden tunnistaminen, tarpeiden konkretisointi ja priorisointi -Tavoitteen asettaminen (jos ei ole jo valmiina) kuntoutujan tavoite -Yhteinen ennakointi - suunnitellaan yhdessä, vaihtoehtojen tutkailu -Ymmärryksen jakaminen, eri näkökulmien esiin nostaminen, sovittelu -Toimintasuunnitelman laadinta sovitun tavoitteen suunnassa -Viestinnästä ja seurannasta sopiminen -Kuntoutujan tavoitteesta suunta yhteiselle tekemiselle kuntoutujan toimintakyvyn vahvistumiseksi -Konkreettisen tekemisen suunnittelu ja vastuiden nimeäminen -Sitoutuminen -Rohkeus, pystyvyydentunne lähteä tekemään muutosta -Toimiva ja ajantasainen viestintä verkostossa -COPM -Tulevaisuusmuistelu -Arviointi miten toiminta tällä hetkellä sujuu (esim skaalalla) -GAS -Metku-neuvottelu, Metkumuistio, Metku-kirja -Osallistumisen ekologinen arviointi -Arkipäivän matriisi -Viestinnän välineet - etäyhteys (Mukaellen: Rush, Shelden & Hanft 2003; Foster ym. 2012; Baldwin ym. 2013; An & Palisano 2014; Harra 2014; Graham ym. 2016; Sipari ym. 2017)

10 Vaihe 3: Yhdessä tekeminen ja oivaltaminen (Mukaellen: Rush, Shelden & Hanft 2003; Foster ym. 2012; Baldwin ym. 2013; Harra 2014; Graham ym. 2016; Sipari ym. 2017) Tehtävät Mitä tuottaa? Merkitys Työkalut,esim. -Yhteinen hapuilu ja oivaltaminen: havainnoidaan, reflektoidaan, toimitaan sykli -Oppimistilanteiden mahdollistaminen ja mielenkiinnon herättäminen -Muutoksen tekeminen yhdessä tavoitteen suunnassa; vaihtoehtojen tutkailu ja kokeilu, reflektio - sovelletaan opittua eri tilanteisiin ja ympäristöihin -Jatkuva ja avoin vuorovaikutus -Tunnistetaan ja sanoitetaan pos. muutosta, rohkaistaan, annetaan palautetta, vahvistetaan pystyvyyttä, perustellaan (näkymä tulevaisuuteen) -Luodaan ilmapiiriä ja ympäristöä, jossa uskaltaa yrittää ja yrittää uudelleen -Tunnistetaan esteitä, reagoidaan niihin yhdessä ratkaisuja etsien -Yhdessä uuden oppiminen, toimivien ratkaisujen löytyminen kokeilujen kautta -Reflektion kautta oivallusten tekeminen omasta toiminnasta -Ongelmanratkaisutaitojen kehitys, oivallettujen asioiden soveltaminen uusissa tilanteissa -Oppimiskokemus, josta jää muistijälki, vahva tunnekokemus, kolahtaminen merkityksellisyys -Läheisen tunne pystyvyydestä ja pärjäämisestä voimaantuminen -Tunne, ettei ole yksin, vaan tehdään yhdessä -Luottamus, sitoutuminen, motivaatio -Yhdessä kokeileminen, tekeminen -Reflektoiva keskustelu (reflekt. kysymykset, ratkaisukesk. kysymykset) -Esimerkin näyttäminen, läheinen kokeilee itse -Toiminnan videointi ja yhteinen pohdinta: mikä toimii, mikä ei tuota toivottua tulosta Huom! ei fokusoida arvioimiseen/ arvosteluun (fix performance, not people) -Toimintasuunnitelman kirjaaminen ja päivittäminen

11 Esimerkkejä ohjaustilanteista, motivaatio; kahden nuoren äiti Mirja Lappalainen

12 Vaihe 4: Muutosten mutustelu Tehtävät Mitä tuottaa? Merkitys Työkalut esimerkkejä -Arvioidaan tavoitteiden saavuttamista -Hyvien toimintatapojen juurruttaminen, vakiinnuttaminen, yleistäminen -Yhteinen reflektio, arvioidaan mitä muutoksia ympäristössä ja toimintatavoissa on tapahtunut, mitä eri toimijat ovat oppineet, yhteistoiminnan laatua mitä/ miten voisimme yhdessä tehdä paremmin? -Dokumentoidaan tapahtunut muutos ja oppiminen -Tilanteen päivittäminen ja tarvittaessa jatkon/ seurannan suunnittelu -Muutoksen ja oppimisen tunnistaminen, tuloksellisuus tavoitteen suunnassa -Hyödyn tunnistamisen kautta merkityksellisyys vahvistuu, motivaatio, sitoutuminen -Yhteistoiminnan kehittäminen -Lopettaminen, jos tavoite saavutettu tai jatkaminen, jos tarvetta vielä -Reflektiivinen keskustelu -GAS-arviointi -Arviointi miten tavoitteena ollut toiminta arjen tilanteessa tällä hetkellä sujuu (esim skaalalla), vertaus lähtötilanteeseen (Mukaellen: Rush, Shelden & Hanft 2003; Foster ym. 2012; Baldwin ym. 2013; Harra 2014; Graham ym. 2016; Sipari ym. 2017;)

13 Yhteistoiminta päiväkodissa

14 Huomioitavaa Toimijoiden erilaiset oppimistavat ja aikaisemmat kokemukset Esim. visuaalinen, auditiivinen, kinesteettinen ja taktiilinen Prosessin aikana oppimista tukee mahdollisuudet esim: a) Kysyä ja ihmetellä b) Integoida uusia tietoja ja taitoja aikaisempiin kokemuksiin c) Soveltaa opittua eri arjen tilanteissa ja ympäristöissä d) Ohjata opittu asia toiselle toimijalle (Rush ym. 2003; Knowles ym. 2005; Novak 2011; Graham ym. 2016) effect of coaching lies more in the conveyance of caregiver competence and guided problemsolving, than in specialist information provision. Graham ym. 2016

15 Huom! Kokonaisuuden huomiointi Koordinointi: monista erillisistä suunnitelmista ja ohjeistuksista yhtenäiseksi Varmista toimiva ja ketterä viestintä riittävä & ajankohtainen seuranta ja tuki Yhdyspintoja rakentavan yhteistoiminnan merkitys korostuu erityisesti, jos kuntoutujalla ei ole tukiverkkoa. Erityisesti siirtymävaihe lasten kuntoutuksen vastuualueelta aikuisten vastuualueelle on huolehdittava aukottomaksi. Siirtymävaiheeseen panostaminen kokonaisuus (Jeglinsky & Kettunen 2013) Joustava siirtymisikä, nuorisoklinikka tai navigaattori saattelu aikuisten puolelle (Jeglinsky & Kettunen 2013) Siirtymävaiheen yhteiset tutustumiskäynnit aikuisten puolelle yksi vaihtoehto

16 Perheenjäsenten/ omaisten näkökulmasta tärkeää Osallistumisen mahdollistaminen yhdessä asiantuntijoiden kanssa Mahdollisuus olla merkityksellinen tiimin asiantuntijajäsen, tuntee kuntoutujan parhaiten Läpinäkyvyys, rehellisyys, rohkeus puhua vaikeistakin aiheista Informaation ja ohjeistusten tarjoaminen saattelu Selkokielisyys, ymmärrettävyys, relevanttius arjessa Yksilöllisiin tarpeisiin ja tilanteeseen vastaava tieto miten navigoida kuntoutuksen viidakossa, juuri meidän tilanteeseen räätälöity tieto Prognostista tietoa tulevasta Luottamuksen vahvistaminen toimintaan Vakuuttaminen mitä ja miksi itsevarmuus toimimiseen ja luottamus, että ollaan tekemässä jotain hyödyllistä lisääntyi (Edwards 2015; Gagnon ym. 2016; Novak 2011; Foster ym. 2012) Se, ettei ollut yksin kysymysten kanssa, oli todella merkityksellistä Lapsen äiti

17 Perheen ja omaisten näkökulmasta tärkeää jatkuu.. Linkitys oman alueen ja yhteisön resursseihin ja mahdollisuuksiin Aktiivinen kuuntelu, avoin keskustelu Perheen jäsenten yksilöllisten kokemusten huomiointi Yksilöllisten voimavarojen, tunteiden, tavoitteiden ja vaiheen tunnistaminen Empatian osoittaminen, joustavuus, kärsivällisyys Ei paineita: esim. liian tiukka harjoitusohjelma ja painostus tekemiseen voi olla haitallista (mm. lapsi havaitsee aikuisen tunteet toiminnassa) Tuki perheen jäsenten muuntuville (uusille) rooleille Kuntoutujan toimintakyvyn muutos tarkoittaa usein muutosta läheisen roolissa, tehtävissä, vaatimuksissa oppia ottamaan apua vastaan Perhesuhteet, työ-vapaa-aika, ystävyyssuhteet, oma terveys ja toimintakyky (Edwards 2015; Gagnon ym. 2016; Novak 2011; Foster ym. 2012)

18 Terapeutti tunnisti ja sanoitti lapsen osaamista, kehitystä ja mahdollisti voimauttavan kokemuksen ja ylpeyttä omasta lapsesta. Sitä kautta päästiin pian tilanteeseen, ettei enää surtu mitä lapselta puuttuu, vaan ihmeteltiin. Jos surtiin jotain, niin surkuteltiin, miten ymmärretään niin vähän. Hän tuli ihmisenä ovesta sisälle. Taito tulla ihmisenä, ei tarvinnut pelätä tai peitellä tyhmyyttä. Ei tullut ammattilaisena tai tarkastelijana Kun oli tuntenut ulkopuoliseksi jäämistä (ei ollut tervetullut mukaan lapsen terapiatilanteeseen) ja semmost, että mä olen tällainen ylihuolehtivainen ja tungen itseni joka paikkaan. vaikka meni ihan hyvin, mutta kun jatkuva jakaminen ja syvyys puuttuivat suhteesta, niin en enää odottanut mitään terapialta, että siellä mitään oikeen tapahtuisi. Erityistä tukea tarvitsevan lapsen äiti

19 Oppimis- ja muutosprosessiin sitoutumisesta Affektiivinen sitoutuminen Kognitiivinen sitoutuminen Behavioraalinen sitoutuminen Vastaanottavuus, avoimuus (usko ammattilaiseen, terapiaan/ toimintaan) Halukkuus (usko siihen, että toiminta on relevanttia ja vaikuttavaa) Pystyvyys (usko siihen, että suunnitelma on toimiva) Toiveikas suhtautuminen (luotto tuloksellisuuteen/ hyötyyn) Vakuuttunut (suhteessa prosessiin ja tavoitteisiin) (Itse)luottamus (suhteessa tehtäviin) Sitoutumisen osa-alueet Muutosprosessi Tavoitetila King. ym

20 Asiakkaan piirteet -Usko intervention tarpeeseen -Motivaatio -Taidot, resurssit -Itseluottamus, pystyvyys -Tarpeen vaikeus, kiireellisyys Intervention/ toiminnan piirteet -Lähestymistapa, teoreettiset lähtökohdat -Ominaisuudet -Toteutustapa, tilanne ja paikka -Mille toimintakyvyn osa-alueelle muutosta tavoitellaan Ammattilaisen piirteet -Osaaminen ja kokemus -Perhelähtöinen, vuorovaikutusperustainen lähestymistapa -Strategiat, taidot, toimintatavat Asiakkaan vaihe Asian tärkeyden/ tarpeen tunnistaminen Motivaatio osallistua Intervention/ toiminnan uskottavuus, ymmärrys, toiminnan perusteluiden hyväksyminen Toiminnan hyödyt suhteessa panostukseen Ammattilaisen ymmärrys asiakkaan tarpeista Jaettu ymmärrys/ yhteinen näkemys asiakkaan kanssa Terapeuttinen suhde Yhteistoiminta Toiveikas suhtautuminen (affektiivinen sitoutuminen) Vakuuttunut (kognitiivinen sitoutuminen) (Itse)luottamus (käyt. liittyvä sitoutuminen) King. ym

21 Uusia tuulia ja suuntauksia maailmalta esim. The P4C partnership focuses on capacity building through collaboration and coaching in context. Suoraan erityistä tukea tarvitsevan oppilaan kohdistuvan palvelun sijaan toimintaterapeutin ydintehtävänä on rakentaa yhteistoimintaa ja lapsen toimintakykyä vahvistavaa ympäristöä koululla (ns. Koulu asiakkaana) Sekä opettajilla että terapeuteilla kehittyy yhteistoiminnassa osaamista ja pystyvyyttä soveltaa osaamista uusissa tilanteissa, eri oppilaiden kanssa ja he voivat levittää uusia hyviä käytänteitä laajemminkin yhteisössä. Aikuiskasvatustieteen soveltaminen Missiuna C ym. Partnering for Change: An innovative school-based occupational therapy service delivery model for children with developmental coordination disorder. Canadian journal of occupational therapy 2012;79(1):41-

22 Kirjallisuus Foster ym. Encouraging family engagement in the rehabilitation process: a rehabilitation provider's development of support strategies for family members of people with traumatic brain injury. Disability & Rehabilitation; Nov2012; 34(22): Gagnon ym. Family members facilitating community re-integration and return to productivity following traumatic brain injury motivations, roles and challenges. Disability & Rehabilitation; Mar2016; 38(5): Edwards M. Family Caregivers for People with Dementia and the Role of Occupational Therapy. Physical & Occupational Therapy In Geriatrics 2015;33(3): Graham, Rodger, Ziviani (2010). Enabling occupational performance of children through coaching parents: Three case reports. Physical & occupational therapy in pediatrics 2010;30(1):4-15. Graham F, Rodger S, Ziviani J. & Jones V. Strategies indentified as effective by mothers during occupational performance coaching. Physical & occupational therapy in pediatrics 2016;36(3): Jeglinsky I, Kettunen J. (2013) Nuorten kokemukset osallistumisesta oman kuntoutuksensa suunnitteluun ja kuntoutuksen siirtymävaiheesta. helsinki: Arcada Jyrkämä, J. Toimijuus ja toimintatilanteet aineksia ikääntymisen arjen tutkimiseen. Teoksessa Seppänen, M. Karisto, A. Kröger, T. (toim.): Vanhuus ja sosiaalityö. Sosiaalityö avuttomuuden ja toimijuuden välissä. Jyväskylä: PS-kustannus, 2007 Launiainen, H. Sipari, S. Lapsen hyvä kuntoutus käytännössä. Lapsen ja nuoren hyvän kuntoutuksen toteutuminen palveluverkostoissa -projekti Helsinki: Vajaaliikkeisten Kunto ry, 2011 King. ym Development of an observational measure of therapy engagement for pediatric rehabilitation. Disability and rehabilitation 2017.

23 Kirjallisuus Bright ym. (2014) A conceptual review of engagement in healthcare and rehabilitation. Disability and rehabilitation 2014;37(8): Missiuna C ym. (2012) Partnering for Change: An innovative school-based occupational therapy service delivery model for children with developmental coordination disorder. Canadian journal of occupational therapy 2012;79(1): Missiuna C. ym. Partnering for change, implementation and evaluation CanChild & McMaster University. Novak I (2011). Parent experience of implementing effective home programs. Physical & occupational therapy in pediatrics 2011;31(2): An ja Palisano. Family- professional collaboration in pediatric rehabilitation: a practice model. Disability & rehabilitation 2014;36(5): Baldwin et all. (2013) Solution-focused coaching in pediatric rehabiliation. Physical and occupational therapy in pediatrics 2013;33(4): Koski, K. Indirect speech and language therapy for individuals with profound and multiple learning disabilities. An ecological perspective. Academic dissertation, Faculty of behavioral sciences, Helsinki University: Knowles, Holton, & Swanson (2005). The Adult Learner: The Definitive Classic in Adult Education and Human Resource Development. Amsterdam: Elsevier. Rush D, Shelden L. &Haft B. (2003). Coaching families and colleagues. A process for collaboration in natural settings. Infants and young children 2003;16(1):33-47.