Henkilöstöedut verotuksessa

Transkriptio

1 Henkilöstöedut verotuksessa Webinaari Juha-Matti Luojus Idman Vilén Grant Thornton Oy

2 Henkilöstöedut verotuksessa Kuuluuko ääni?

3 Henkilöstöedut verotuksessa, käsiteltävät aiheet - Kollektiiviset verovapaat henkilökuntaedut o Työntekijöille järjestettävä terveydenhuolto o Henkilökunta-alennukset o Lahjat o Virkistys- ja harrastustoiminta o Omaehtoinen liikunta- ja kulttuuritoiminta o Yhteiskuljetus - Yksilölliset verovapaat henkilökuntaedut o Vapaa- ja alennuslippu liikenteenharjoittajan työtekijöille o Sairaan lapsen hoito o Työnantajan järjestämä tietoliikenneyhteys - Työnantajan kustantama koulutus

4 Henkilöstöedut verotuksessa Henkilöstöedut ovat työnantajan työntekijöilleen tai eläkkeellä oleville entisille työntekijöilleen järjestämiä etuja, jotka annetaan työ- tai virkasuhteen perusteella, mutta jotka eivät ole korvausta tehdystä työstä. Työnantajan kannalta henkilökuntaedun antamisen tarkoituksena on välittää positiivista työnantajakuvaa sekä välillisesti edistää työn tekemistä esimerkiksi ylläpitämällä työntekijöiden työkykyä ja motivaatiota.

5 Kollektiiviset verovapaat henkilökuntaedut TVL 69 :n mukaisten henkilökuntaetujen verovapauden edellytyksenä on, että etu on kollektiivinen. Etu on koko henkilökunnan tai työnantajan palveluksesta eläkkeellä olevien käytettävissä. Etu voi olla kollektiivinen kolmessa eri tilanteessa: etu on koko työnantajan palveluksessa olevan henkilökunnan käytettävissä, etu on kaikkien työnantajan palveluksesta eläkkeellä olevien käytettävissä, tai etu on sekä koko työnantajan palveluksessa olevan henkilökunnan että kaikkien työnantajan palveluksesta eläkkeellä olevien käytettävissä. Oikeuskäytännössä koko henkilökunnan käsitettä ei ole aina tulkittu kirjaimellisesti. Etu voi olla verovapaa, vaikka sitä ei olisi tarjottu jokaiselle työnantajan henkilöstöön kuuluvalle, jos rajaukset edun antamisessa ovat liiketoiminnallisesti perusteltuja, eikä rajausten tarkoituksena ole tietyn henkilön tai henkilöryhmän palkitseminen.

6 Kollektiiviset verovapaat henkilökuntaedut KHO 2017:50: A-konsernissa oli kolme toimialaa, joihin liittynyttä liiketoimintaa harjoitettiin hallinnollisen emoyhtiön A Oyj:n tytäryhtiöissä ja niiden alaisissa alakonserneissa. Ennakkoratkaisuhakemuksen mukaan tytäryhtiöiden B Oy:n ja C Oy:n oli tarkoitus sulautua emoyhtiö A Oyj:öön. B Oy antoi henkilöstölleen henkilökunta-alennuksen yhtiön omaan toimialaan liittyneistä tuotteista. Sulautumisen jälkeen B Oy:n harjoittaman toimialan henkilökunta saisi edelleen aiempaa vastaavan henkilökunta-alennuksen kyseisen toimialan tuotteista. Muu A Oyj:n henkilökunta ei tulisi saamaan tätä henkilökunta-alennusta. Ennakkoratkaisuhakemuksessa kysyttiin, oliko henkilökuntaetu tuloverolain 69 :n nojalla verovapaa, kun A Oyj:ssä sovellettiin erillistä henkilökunta-alennusta taloudellisesti, hallinnollisesti ja toiminnallisesti muusta A Oyj:ssä harjoitettavasta liiketoiminnasta erillisen liiketoiminta-alueen henkilökunnalle. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että rajaus etuuden myöntämisen suhteen oli objektiivisesti perusteltu. Etu koski koko liiketoiminta-alueen henkilöstöä toimenkuvasta riippumatta. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että tässä tilanteessa kysymyksessä oli tuloverolain 69 :ssä tarkoitettu verovapaa etuus siitä huolimatta, että työnantaja ei antanut samaa etuutta koko yhtiön henkilökunnalle. Ennakkoratkaisu verovuosille 2016 ja Äänestys 3 2.

7 Työntekijöille järjestettävä terveydenhuolto Työnantajan koko henkilökunnalle tai työnantajan palveluksesta eläkkeellä oleville järjestämä tavanomainen ja kohtuullinen terveydenhuolto on työntekijöille verovapaa etu. Poikkeuksena ovat työnantajan työntekijälle suorittamat korvaukset terveydenhuollosta tai sairaudesta johtuvista kustannuksista. Etu voi olla verovapaa, vaikka sitä ei olisi tarjottu jokaiselle työnantajan henkilöstöön kuuluvalle, jos rajaukset edun antamisessa ovat liiketoiminnallisesti perusteltuja, eikä rajausten tarkoituksena ole tietyn henkilön tai henkilöryhmän palkitseminen. Työterveyshuollolla tarkoitetaan työhön liittyvien sairauksien ja tapaturmien ehkäisyä, työn ja työympäristön terveellisyyttä ja turvallisuutta, työyhteisön toimintaa sekä työntekijöiden terveyttä ja työja toimintakykyä.

8 Työntekijöille järjestettävä terveydenhuolto Työnantajan on järjestettävä pakollinen ehkäisevä työterveyshuolto työsopimusja virkasuhteessa oleville työntekijöilleen. Lisäksi työnantaja voi vapaaehtoisesti järjestää sairaanhoito- ja muita terveydenhuoltopalveluja. Työnantaja voi järjestää työterveyshuollon palvelut: hankkimalla palvelut kansanterveyslaissa tarkoitetulta terveyskeskukselta järjestämällä työterveyshuoltopalvelut itse tai yhdessä toisten työnantajien kanssa tai hankkimalla palvelut muulta työterveyshuoltopalvelujen tuottamiseen oikeutetulta toimintayksiköltä tai henkilöltä. Työnantajan ja työterveyshuollon palvelujen tuottajan tulee tehdä työterveyshuollon järjestämisestä kirjallinen sopimus, josta ilmenee työterveyshuollon yleiset järjestelyt sekä palvelujen sisältö ja laajuus Jos työnantaja järjestää itse työterveyshuollon palvelut, tulee edellä mainitut seikat kuvata kirjallisesti.

9 Työntekijöille järjestettävä terveydenhuolto Tavanomainen etu Tavanomaisena työterveydenhuoltona voidaan pitää terveydenhuoltoa, josta työnantaja on oikeutettu saamaan Kansaneläkelaitokselta sairausvakuutuslain mukaista korvausta. Työnantajalla on oikeus saada korvausta työterveyshuoltolaissa säädetyn työterveyshuollon järjestämisestä aiheutuneista tarpeellisista ja kohtuullisista kustannuksista. Jos työnantaja on lisäksi järjestänyt työntekijöilleen sairaanhoitoa ja muuta terveydenhuoltoa, työnantajalla on oikeus saada korvausta tästä aiheutuneista tarpeellisista ja kohtuullisista kustannuksista. Korvausta ei kuitenkaan suoriteta hammashuollosta. Korvauksen maksamisen edellytyksenä on, että työnantaja on maksanut kokonaan työterveyshuollon, sairaanhoidon ja muun terveydenhuollon palveluista aiheutuneet kustannukset ja että nämä palvelut ovat olleet työntekijöille maksuttomia.

10 Työntekijöille järjestettävä terveydenhuolto Erikoislääkäripalvelut Myös sairausvakuutuslain mukaisen korvattavuuden ulkopuolella olevat, työnantajan järjestämät muut terveydenhuoltopalvelut voivat olla verovapaita. Esimerkiksi työnantajan järjestämiä erikoislääkäripalveluja voidaan pitää tavanomaisina. Verovapaita ovat myös työnantajan maksamat erikoislääkäreiden määräämät lääkkeet, hoidot ja jatkotutkimukset. Edellytyksenä on se, että nämä palvelut sisältyvät työterveyshuollon sopimukseen.

11 Työntekijöille järjestettävä terveydenhuolto Hammashoito Jos työnantajan terveydenhoito-ohjesäännön mukaan korvataan myös hammashoito-kuluja, etu voi kohtuullisen määräisenä olla verovapaa. Hammashoitoon voi kuulua esimerkiksi hampaiden tarkastukset, reikien paikkaukset ja hammaskiven poisto. Edun verovapauteen ei vaikuta se, että työnantaja ei saa hammashoidosta Kansaneläkelaitoksen korvausta. Hammashoitokulut voivat siis liittyä vain vapaaehtoiseen työterveyshuoltoon. Jos hammashoitokuluja korvataan työntekijälle ilman sopimusta hammaslääkäripalveluja tarjoavan tahon kanssa tai ilman tositetta, ne katsotaan kokonaisuudessaan työntekijän palkaksi. Työterveyshuoltoon sisältyvä kohtuullinen hammashoito on verovapaa etu myös työntekijänä toimivalle yrityksen osakkaalle, jos osakkaan työterveydenhuolto on järjestetty samalla tavalla kuin koko henkilökunnan työterveydenhuolto.

12 Työntekijöille järjestettävä terveydenhuolto Silmälasit Silmälasikustannuksia voidaan pitää terveydenhuoltoon kuuluvina vain, jos kyse on lääkärin tai optikon määräämistä työhön liittyvistä erikoislaseista (esimerkiksi erityiset näyttöpäätelasit) välttämättömine sankakustannuksineen. Näihin kuluihin sisältyvät myös optikon tai silmälääkärin kulut. Työntekijälle syntyy veronalaista etua, jos työnantaja korvaa työntekijälle tavallisten silmälasien hankkimisen.

13 Työntekijöille järjestettävä terveydenhuolto Fysioterapia Työpaikkalääkärin määräämä fysioterapia on verovapaa etu. Jos työntekijä hakeutuu fysioterapiaan ilman lähetettä, kyseessä ei ole työnantajan järjestämä terveydenhoito, ja työnantajan maksamat maksut ovat työntekijälle veronalaista tuloa. Leikkaukset Työnantaja voi korvata lääkärin määräämiä sairaudenhoitoon tai työkyvyn ylläpitämiseen liittyviä leikkauskuluja. Verotus- ja oikeuskäytännössä työnantajan kustantamia, määrältään huomattavia sairaanhoitolaitosten leikkausmaksuja ei ole pidetty verovapaana.

14 Työntekijöille järjestettävä terveydenhuolto Lääkkeet Lääkekulut voivat kuulua työnantajan järjestämään terveydenhuoltoon osana koko henkilöstölle järjestettyä terveydenhoitosuunnitelman mukaista työterveydenhuoltoa. Lääkkeet voivat vain työterveyslääkärin tai työterveyslääkärin lähetteen perusteella erikoislääkärin määrääminä olla verovapaa henkilökuntaetu. Lääkekulujen määrä otetaan huomioon edun kohtuullisuutta arvioitaessa.

15 Henkilökunta-alennukset Tavanomaiset ja kohtuulliset henkilökunta-alennukset työnantajan tuottamista tai kaupan pitämistä tavaroista tai palveluksista ovat verovapaita, jos ne ovat kollektiivisesti koko henkilökunnan käytettävissä. Verovapaita ovat myös konsernisuhteessa olevan yritykset valmistamista ja kaupan pitämistä tuotteista saadut henkilökunta-alennukset. Henkilökunta-alennuksen verovapaus koskee vain oman työnantajan ja siihen konsernisuhteessa olevan yrityksen valmistamia tai kaupan pitämiä tuotteita. Sillä ei ole merkitystä, ovatko tuotteet uusia vai käytettyjä. Muista tuotteista saatu alennus ei ole verovapaa. Muita tuotteita ovat yrityksen käyttöomaisuuteen kuuluvat tuotteet kuten maa-alueet, arvopaperit, rakennukset, koneet, kalustot ja patentit.

16 Lahjat Merkkipäivälahjat Työnantaja voi muistaa työntekijöitään työntekijän tai työnantajan merkkipäivänä lahjalla. Työntekijän saama tavanomainen ja kohtuullinen merkkipäivälahja on verovapaa, jos se on saatu muuna kuin rahana tai siihen verrattavana suorituksena. Verovapaa merkkipäivämuistaminen edellyttää, että yritys noudattaa lahjojen antamisessa selkeää käytäntöä, joka koskee kollektiivisesti koko henkilökuntaa. Erilaiset läksiäislahjat eivät ole merkkipäivälahjoja, mutta tällaisia arvoltaan vähäisiä muistamisia voidaan pitää vähäisenä muuna lahjana. Lahjaksi voidaan antaa erilaisia esineitä, pääsylippuja, palveluja ja yksilöidyn esineen tai palvelun ostoon tarkoitettuja lahjakortteja. Rahana tai siihen verrattavana suorituksena työnantajalta saatu lahja on työntekijän palkkaa. Merkkipäivälahjan tulee olla työnantajan valitsema. Työntekijän vapaasti valittavissa oleva esinelahja tai palvelu on rahaan rinnastettava suoritus. Työntekijän mahdollisuus valita lahja työnantajan etukäteen määrittelemistä vaihtoehdoista ei kuitenkaan tee lahjasta veronalaista.

17 Lahjat Työnantajan antamat lahjakortit voivat olla verovapaita, jos työnantaja on selvästi rajannut lahjakortin käyttökohteen tietystä paikasta hankittavaan esineeseen tai palveluun. Lahjan verovapauden kannalta ei ole merkitystä, minkä lahjan työntekijä valitsee työnantajan rajaamista vaihtoehdoista. Lahjakortti voi siten oikeuttaa ostamaan esimerkiksi kirjan useiden kirjojen joukosta, tietyn ruokatuotteen useiden ruokatuotteiden joukosta tai jonkin työnantajan rajaamista keskenään erilaisista tuotteista. Lahjakorteilta edellytetään lisäksi, että niillä ei voi valita muuta kuin mitä työnantaja on osoittanut valikoimaksi, niitä ei voi muuttaa rahaksi ja ne ovat henkilökohtaisia eli nimetylle työntekijälle osoitettuja. Sellaiset lahjakortit, jotka oikeuttavat ostamaan mitä tahansa tuotteita tai palveluja, ovat kuitenkin veronalaisia. Tällaisia lahjakortteja ovat esimerkiksi yksilöimättömät tavaratalojen lahjakortit.

18 Lahjat Työntekijän merkkipäivät Työntekijän tavanomaisia merkkipäiviä ovat esimerkiksi 40-, 50-, 60- ja 70- vuotissyntymäpäivät. Sen sijaan esimerkiksi 65-vuotispäivänä annettua lahjaa ei ole oikeuskäytännössä hyväksytty verovapaaksi. Työntekijän merkkipäiviä ovat myös hääpäivä, pitkäaikaiseen palvelukseen perustuva merkkipäivä (10 vuotta tai enemmän) ja eläkkeelle siirtyminen. Työntekijän merkkipäivän johdosta annetun lahjan kohtuullinen arvo on enintään työntekijän 1-2 viikon bruttopalkkaa vastaava määrä. Jos työntekijän palkkaus vaihtelee huomattavasti palkkausmuodon mukaan, kuten esimerkiksi provisiopalkkaisilla myyntimiehillä, voidaan 1-2 kahden viikon bruttopalkka laskea 12 edellisen kuukauden keskiarvon mukaan. Työnantajalla voi olla myös vakiintunut merkkipäivälahjakäytäntö tai -ohjeistus, jonka mukaan työntekijöille annettavien merkkipäivälahjojen arvo on yllä mainittua pienempi. Tällaisessa tapauksessa lahjan arvo ei voi vaihdella työntekijästä riippuen siten, että joillekin annetaan työnantajan ohjeistuksen arvoinen lahja ja toisille tätä suurempi, esimerkiksi 1-2 kahden viikon palkkaa vastaava lahja.

19 Lahjat Lahjan arvo on samanaikaisesti saatu kokonaisetuus. Työntekijä ei voi jättää jotain lahjaa vastaanottamatta ja saada seuraavalla kerralla arvokkaamman lahjan. Merkkipäivälahjana saadut matkat rinnastetaan esinelahjaan edellyttäen, että saaja ei voi vapaasti itse valita matkaa. Matkatoimiston yksilöimättömänä lahjakorttina annettu matka on työntekijän palkkaa. Jos työnantaja antaa työntekijän merkkipäivän johdosta lahjan, jota voivat käyttää sekä työntekijä että hänen puolisonsa (esimerkiksi matka), edun kohtuullisuutta arvioidaan vertaamalla työntekijän ja hänen puolisonsa saaman matkan yhteenlaskettua arvoa työntekijän 1 2 viikon bruttopalkkaan. Jos työntekijä kieltäytyy yhtiön tarjoamasta verovapaasta merkkipäivälahjasta ja työnantaja lahjoittaa vastaavan summan hyväntekeväisyyteen, työntekijä ei saa palkkatulona verotettavaa etuutta. Verovapauden kannalta ei ole merkitystä sillä, että työntekijä voi esittää toiveen hyväntekeväisyyskohteesta. Hyväntekeväisyyskohde ei kuitenkaan saa olla sellainen, että suoritus tosiasiassa tulee työntekijän tai hänen perheensä hyväksi (esimerkiksi työntekijän lapsen urheilujoukkue).

20 Lahjat Työnantajan merkkipäivät Työnantajan merkkipäiviä ovat yrityksen ikään liittyvät merkkipäivät. Siten esimerkiksi työprojektin valmistuminen ei ole työnantajan merkkipäivä. Työprojektin valmistumisen tai muun sellaisen kunniaksi koko henkilökunnalle järjestettävät juhlat voivat kuitenkin virkistysluonteisina tilaisuuksina olla verovapaita. Työnantajan merkkipäivän kunniaksi työntekijälle annettavan lahjan arvo ei oikeuskäytännön mukaan voi olla yhtä suuri kuin työntekijän omana merkkipäivänä saama lahja. Lahjan arvoon vaikuttaa myös se, onko lahja annettu esimerkiksi yrityksen kymmen- vai satavuotisen merkkipäivän kunniaksi. Työnantajan merkkipäivän kunniaksi annettavan lahjan arvon on oltava sama koko henkilökunnalle.

21 Lahjat Muut lahjat Työnantaja voi muistaa työntekijöitään merkkipäivälahjojen lisäksi erilaisilla muilla lahjoilla. Muista työnantajan antamista lahjoista verovapaita ovat vain niin sanotut vähäiset muut lahjat, jos ne annetaan kollektiivisesti koko henkilökunnalle. Vähäisellä muulla lahjalla tarkoitetaan lähinnä jouluna koko henkilökunnalle annettavia pieniä muistamisia. Myös esimerkiksi läksiäislahja voi olla vähäinen muu lahja, jos antamiskäytäntö koskee koko henkilökuntaa. Työntekijän saama vähäinen muu lahja on verovapaa, jos se on saatu muuna kuin rahana tai siihen verrattavana suorituksena ja käytäntö koskee koko henkilökuntaa. Vähäisen lahjan arvo voi olla enintään 100 euroa. Jos työnantaja antaa työntekijöille muutamia vähäisiä lahjoja vuodessa, näiden yhteenlaskettu arvo voi olla korkeintaan 100 euroa. Lahja voi olla työnantajan valitsema esine, pääsylippu palvelu tai yksilöity lahjakortti. Työntekijä voi myös valita lahjan työnantajan määrittelemistä vaihtoehdoista. Rahana tai rahaan verrattavana suorituksena annetut lahjat ovat kuitenkin aina työntekijän palkkaa.

22 Virkistys- ja harrastustoiminta Työnantajan järjestämä etu Työnantajan järjestämä tavanomainen ja kohtuullinen, koko henkilökunnalle suunnattu virkistys- ja harrastustoiminta on työntekijöille verovapaa etu. Verovapaan virkistys- ja harrastustoiminnan tulee olla työnantajan järjestämää. Työnantaja valitsee virkistys- ja harrastustoiminnan tavan ja paikan tai paikat. Työnantaja voi järjestää edun esimerkiksi luovuttamalla tilojaan henkilökunnan käytettäväksi yhteisessä virkistys- ja harrastustoiminnassa. Työnantaja voi järjestää edun myös ulkopuolisen palvelun toimittajan kautta. Työntekijä voi tällaisessa tilanteessa valita työnantajan valitsemista virkistys- ja harrastustoimintapaikoista itselleen sopivan paikan ja toiminnan ajankohdan. Työnantajan maksukuittia vastaan maksamat palkansaajan itse valitseman harrastuksen tai muun virkistystilaisuuden maksut ovat aina veronalaista palkkaa.

23 Tavanomaisia virkistys- ja harrastustoiminnan muotoja Yhteisöllinen liikunta Työnantajan järjestämä urheilu- ja liikuntatoiminta, joka on koko henkilökunnan käytettävissä, on verovapaata virkistys- ja harrastustoimintaa. Työnantaja voi järjestää liikuntaa myös varaamalla ulkopuoliselta liikuntatiloja ja -välineitä henkilökunnan käytettäväksi. Työnantajan järjestämien liikunnan vakiovuorojen käyttöoikeus voi olla verovapaa etu, jos koko henkilökunnalla on tosiasiallinen mahdollisuus käyttää etua. Liikuntaa voidaan järjestää myös ostamalla liikuntapalvelut palveluntuottajalta. Työnantajan järjestämänä voidaan pitää myös henkilökunnan urheiluseuran, kerhon tai yhdistyksen organisoimaa toimintaa. Virkistys- ja harrastustoimintaa on myös työnantajan henkilökunnalleen järjestämä urheilukilpailu sekä tällaisessa kilpailussa jaettavat arvoltaan vähäiset esinepalkinnot (enintään 100 euroa). Työnantaja voi myös maksaa kaikille työntekijöille avointen urheilukilpailujen osallistumismaksut, esimerkiksi maratonin tai työpaikan golf-kilpailujen maksut.

24 Tavanomaisia virkistys- ja harrastustoiminnan muotoja Yhteisöllinen kulttuuritoiminta Myös työnantajan järjestämä yhteinen kulttuuritoiminta voi olla tavanomaista virkistys- ja harrastustoimintaa. Työnantajan järjestämää kulttuuritoimintaa voi olla esimerkiksi työntekijöille järjestetty teatteri-, urheilutapahtuma-, konsertti- tai taidenäyttelykäynti. Työnantaja voi järjestää kulttuuritoimintaa esimerkiksi hankkimalla työntekijöidensä yhteiseen käyttöön kausikortteja urheilu- tai kulttuuritapahtumiin. Työnantajan järjestäessä koko henkilökunnalle mahdollisuuden käydä teatterissa, urheilukilpailussa tai muissa maksullisissa tilaisuuksissa, pääsylipun hinnasta ei muodostu veronalaista tuloa, jos pääsylipuista aiheutunut kustannus on kohtuullinen. Kausikorttien ja pääsylippujen tulee lisäksi olla koko henkilöstön käytettävissä siten, että kaikilla on tasapuolinen mahdollisuus edun saamiseen.

25 Tavanomaisia virkistys- ja harrastustoiminnan muotoja Harrastuskerhot Työnantaja voi perustaa työntekijöiden yhteistä tavanomaista virkistys- tai harrastustoimintaa varten kerhoja ja tukea niiden toimintaa rahallisesti. Kerhon toimintaan voi kuulua liikunta- tai kulttuuritoimintaa, mutta myös muunlaista harrastustoimintaa kuten kokkausta. Kyseessä on verovapaa etu edellyttäen, että toiminta on työnantajan järjestämää, avointa koko henkilökunnalle ja kustannuksiltaan kohtuullista. Jos työntekijät voivat itsenäisesti valita mitä kerhon kautta harrastetaan, kyseessä ei ole verovapaa etu. Kerhotoiminta on lisäksi järjestettävä niin, että työnantaja maksaa harrastustoiminnan kustannukset suoraan ulkopuoliselle.

26 Tavanomaisia virkistys- ja harrastustoiminnan muotoja Kahvit ja virvoitusjuomat sekä muu tarjoilu Tavanomaisena virkistystoimintaa on työnantajan työaikana työtekijöilleen järjestämä hedelmä-, kahvi- tai virvoitusjuomatarjoilu kahvileipineen. Jos kuitenkin työnantajan järjestämä tarjoilu on niin runsas, että se riittää korvaamaan aterian, kysymyksessä on veronalainen ravintoetu. Lehdet työpaikalla ja digilehdet Työnantaja voi verovapaana virkistystoimintana tilata työpaikalle yhteiseen käyttöön aikakausi- ja muita tavanomaisia lehtiä. Työntekijöiden luettavissa olevat digitaaliset lehdet voidaan rinnastaa työpaikalle tilattuihin paperilehtiin, vaikka tällaiset digitaaliset lehdet ovat työajan ohella luettavissa myös työntekijän vapaa-ajalla. Lehtien lukumahdollisuus tulee olla koko henkilökunnalla. Yksittäiselle henkilölle tai henkilöille tilatuista paperisista tai digitaalisista lehdistä syntyy veronalaista palkkatuloa, jos lehdet eivät liity henkilön työtehtäviin.

27 Tavanomaisia virkistys- ja harrastustoiminnan muotoja Hieronta Työnantaja voi kustantaa verovapaana virkistystoimintana työpaikalle hierojan, jonka palveluja henkilökunta voi käyttää tietyin väliajoin. Työnantaja voi myös tehdä sopimuksen hierontapalvelujen tuottajan kanssa siitä, että henkilökunta voi tietyin väliajoin varata hierontavuoron ja työnantaja maksaa hieronnan kustannukset tai osan niistä suoraan hierontapalvelujen tuottajalle. Koko henkilökunnalla tulee olla tosiasiallinen mahdollisuus käyttää etua. Lomanviettopaikat Tavanomainen ja kohtuullinen lomanviettomahdollisuus työnantajan omistamalla tai henkilökuntansa käyttöön ulkopuoliselta vuokraamalla virkistysalueella, lomamökissä tai huoneistossa on verovapaata virkistystoimintaa, jos lomanviettomahdollisuus on koko henkilökunnan käytettävissä.

28 Tavanomaisia virkistys- ja harrastustoiminnan muotoja Tyky- tai tyhy-päivät Koko henkilökunnalle suunnattu tyky- tai tyhy toiminta on verovapaata virkistystoimintaa, jos se on kustannuksiltaan ja järjestämistiheydeltään tavanomaista ja kohtuullista. Tyky- tai tyhy-päivään voi sisältyä liikunta- tai kulttuuritoimintaa, mutta myös muunlaista virkistystoiminnaksi katsottavaa ohjelmaa, kuten esimerkiksi luentoja taikka erilaisia ryhmätehtäviä tai -pelejä. Työnantajan järjestämien kilpailumuotoisten tehtävien yhteydessä voidaan antaa arvoltaan vähäisiä esinepalkintoja. Juhlatilaisuudet Tavanomaista virkistystoimintaa ovat myös työnantajan kustantamat henkilökunnan pikkujoulu-, tilinpäätös-, kesä- tai muut juhlatilaisuudet, jos niitä voidaan pitää kustannuksiltaan ja järjestämistiheydeltään tavanomaisina ja kohtuullisina. Työnantaja voi kustantaa myös matkakustannukset matkalaskua vastaan tapahtumapaikalta kotiin, jos tapahtuma on muualla kuin työntekijän varsinaisella työpaikalla.

29 Omaehtoinen liikunta- ja kulttuuritoiminta Omaehtoisuus Työnantajan järjestämänä verovapaana virkistys- ja harrastustoimintana pidetään myös enintään 400 euron vuosittaista etua työnantajan tarjoamasta työntekijän omaehtoisesta liikunta- tai kulttuuritoiminnasta. Etua on tarjottava koko henkilökunnalle ja se saa olla ainoastaan työntekijän käytettävissä. Työntekijä voi harrastaa itse valitsemanaan ajankohtana ja valita harrastuspaikan sekä -tavan useiden eri vaihtoehtojen joukosta. Omaehtoinen kulttuuri- ja liikuntatoiminta on verovapaata, kun se on työnantajan tarjoamaa. Etu on työnantajan tarjoamaa silloin, kun työnantaja on järjestänyt edun työntekijän käyttöön, esim. tehnyt palveluntarjoajan kanssa sopimuksen tietyn maksuvälineen käyttämisestä tai vaihtoehtoisesti maksaa edusta aiheutuneet kustannukset suoraan toiminnan tarjoajalle tai välittäjälle.

30 Yhteiskuljetus Työnantajan järjestämä yhteiskuljetus asunnon ja työpaikan välisillä matkoilla on työntekijälle verovapaa etu, jos kuljetus on koko henkilökunnan käytettävissä. Kuljetettavien lukumäärälle ei ole asetettu alarajaa. Jos kuljetettavien määrä on vähäinen tai kuljetus joudutaan järjestämään eri suuntiin, yhteiskuljetuksena voidaan pitää myös henkilöautokuljetusta. Yhteiskuljetuksen veronalaisuuteen ei vaikuta se, mihin aikaan vuorokaudesta matka tehdään. Myös työnantajan järjestämää taksikuljetusta voidaan pitää verovapaana yhteiskuljetuksena seuraavin edellytyksin: Kuljetus on säännöllistä ja liittyy työntekijöiden poikkeuksellisiin työolosuhteisiin, esimerkiksi yövuorossa työskenteleviin työntekijöihin. Työnantaja on sopinut kuljetuksesta etukäteen taksiyrittäjien kanssa. Työnantaja maksaa kulut suoraan taksiautoilijoille tai työntekijät maksavat kulut taksikortilla. Kuljetus on kaikkien työntekijöiden käytettävissä. Jos kaikki edellä mainitut edellytykset täyttyvät, verovapaata on yhdenkin henkilön taksikuljetus.

31 Tulokäsitteen ulkopuolelle jäävät vähäiset edut Verotus- ja oikeuskäytännössä verovapaiksi TVL 29 :n soveltamisalan ulkopuolelle jääviksi vähäisiksi eduiksi on katsottu muun muassa mahdollisuus pysäköidä auto työnantajan tiloihin työpaikalla. Myöskään pelkästään auton lämmitykseen käytetty sähkö työpaikalla ei ole veronalainen etu. Sähköauton lataamisesta työpaikalla sen sijaan muodostuu veronalainen etu työntekijälle. Kanta-asiakasohjelmissa paljon matkustaville tarjottavat tavanomaiset jäsentasoedut, joihin ei käytetä bonuspisteitä, kuten oma lähtöselvitys, turvatarkastuksen nopeutettu käyttömahdollisuus, rauhallinen odotustila tai korotettu lisämatkatavaramahdollisuus, ovat verovapaita etuja, vaikka ne olisi saatu työmatkoilla saaduilla bonuspisteillä.

32 Työsuhdelainan korkoetu Työsuhdelainan korkoedusta säädetään tuloverolain 67 :ssä. Veronalaiseksi ansiotuloksi katsotaan korkoetu työsuhteen perusteella saadusta lainasta siltä osin kuin lainasta peritty vuotuinen korko on alempi kuin viitekorko, jos lainan korko on sidottu yleisesti markkinoilla käytössä olevaan lainan viitekorkoon. Jos lainan korkoa ei ole sidottu viitekorkoon, veronalaiseksi ansiotuloksi katsotaan korkoetu siltä osin kuin lainasta peritty vuotuinen korko on alempi kuin 12 kuukauden euribor-korko vuoden ensimmäisenä päivänä.

33 Työsuhdematkalippu Tuloverolain 64 :n 2 momentin mukaan työnantajan työntekijälleen antama enintään 300 euron arvoinen joukkoliikenteen henkilökohtainen matkalippu asunnon ja työpaikan välistä matkaa varten on verovapaata tuloa. Verotonta on myös lipun hinta 750 euroa ylittävältä osalta, kuitenkin enintään euroon asti.

34 Yksilölliset verovapaat henkilökuntaedut Yksilöllisyys TVL 69 :n 2-4 momenteissa säädetään sellaisten henkilökuntaetujen verovapaudesta, jotka ovat myös työntekijälle yksilöllisesti annettuina verovapaita. Yksilöllisellä henkilökuntaedulla tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, että näiden etujen verovapauden edellytyksenä ei ole edun tarjoaminen koko henkilökunnalle tai työnantajan palveluksesta eläkkeellä oleville. Vapaa- ja alennuslippu liikenteenharjoittajan työtekijöille Työnantajalta ilmaiseksi tai alennuksella saatu matkalippu on liikenteenharjoittajan palveluksessa työskentelevälle tai tämän palveluksesta eläkkeelle jääneelle verovapaa etu. Etu voi olla kohtuullisessa määrin myös työntekijän perheenjäsenten käytettävissä. Verovapaus ei koske muita toimialoja kuin liikenteenharjoittajia. Liikennealoihin luetaan muun muassa rautatie-, linja-auto-, lento- ja laivaliikenne. Esimerkiksi matkatoimisto ei ole liikenteenharjoittaja. Verovapautta ei sovelleta konsernisuhteessa olevien muiden yritysten henkilökuntaan, ellei saaja ole liikenteenharjoittajan palveluksessa.

35 Sairaan lapsen hoito Työntekijällä on oikeus jäädä tietyissä tilanteissa tilapäisesti hoitamaan sairasta lasta kotiin. Laissa säädetty tilapäinen hoitovapaa on lähtökohtaisesti palkatonta. Työehtosopimuksissa on kuitenkin usein sovittu, että tietyin edellytyksin työntekijä on oikeutettu tilapäiseen hoitovapaaseen täysin palkkaeduin. Kun työntekijän lapsi sairastuu, työnantaja voi järjestää lapselle ulkopuolisen hoitajan, jotta lapsen vanhempi voi hoitaa työtehtävänsä tilapäiselle hoitovapaalle jäämisen sijaan. Lapsen hoidosta aiheutuvat menot ovat lähtökohtaisesti työntekijän elantomenoja, jotka työnantajan korvaamina ovat yleensä työntekijän palkkaa. Työnantajan tilapäisesti järjestämä sairaan lapsen hoito ei kuitenkaan ole veronalaista palkkaa ajalta, jona työntekijällä olisi oikeus hoitovapaaseen täysin palkkaeduin. Tilapäistä on enintään neljän päivän pituinen hoitojakso saman sairaustapauksen johdosta. Verovapauden kannalta ei ole merkitystä, vaikka hoitoetu annettaisiin vain joillekin työntekijöille kuten avainhenkilöille. Hoitoedun verovapaus edellyttää, että sairaan lapsen hoito on työnantajan järjestämää eli työnantaja tekee sopimuksen lasta hoitavan tahon kanssa ja maksaa tälle palkkion.

36 Työnantajan järjestämä tietoliikenneyhteys Työnantajan työntekijän työkäyttöä varten järjestämän tietoliikenneyhteyden yksityiskäyttö on työntekijälle verovapaa etu. Yhteys voi olla sekä kotipäätteellä, tabletilla että matkapuhelimessa. Verovapaussäännös koskee ainoastaan työnantajan järjestämää ja hankkimaa tietoliikenneyhteyttä. Työnantaja järjestää tietoliikenneyhteyden tekemällä sopimuksen yhteyden toimittavan tahon kanssa ja maksamalla yhteydestä aiheutuvat maksut suoraan yhteyden toimittavalle taholle. Verovapaussäännös edellyttää, että tietoliikenneyhteys järjestetään palkansaajan työtehtäviä varten. Työnantajan kustantamassa kanavapaketissa tai muussa vastaavassa viihdesovelluksessa ei ole kyse työkäyttöä varten järjestetystä tietoliikenneyhteydestä, vaikka sovelluksen hintaan sisältyisi myös internet-yhteys. Työnantajan kustantama viihdepaketti on siten veronalainen etu palkansaajalle. Etu ei kuitenkaan ole veronalainen, jos se ei aiheuta työnantajalle lisäkustannuksia. Tietoliikenneyhteyden yksityiskäytöstä syntyvän edun verovapaus ei edellytä, että tietoliikenneyhteys olisi järjestetty kollektiivisesti kaikille työntekijöille.

37 Työnantajan kustantaman koulutuksen verotus Tuloverolaki 69 b ( /876) Veronalaista tuloa ei synny työnantajan kustantamasta työntekijän koulutuksesta, joka tapahtuu työnantajan tai samaan konserniin kuuluvan työnantajan intressissä. Työnantajalta 1 momentissa tarkoitettuun koulutukseen liittyvää matkaa varten saatuun matkakustannusten korvaukseen sovelletaan, mitä työnantajalta työmatkasta saadusta matkakustannusten korvauksesta säädetään. Veronalaista tuloa ovat kuitenkin matkakustannusten korvaukset matkoista, jotka työntekijä tekee opiskellakseen ylioppilastutkintoa, ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitettua ammatillista perustutkintoa, yliopistolaissa tarkoitettua alempaa tai ylempää korkeakoulututkintoa, ammattikorkeakoululaissa tarkoitettua ammattikorkeakoulututkintoa tai ylempää ammattikorkeakoulututkintoa tai edellä mainittuja vastaavaa ulkomaista tutkintoa. Tuloverolain 69 b tuli voimaan

38 Työnantajan kustantaman koulutuksen verotus Tuloverolakiin lisätyllä säännöksellä selkeytettiin työnantajan kustantaman koulutuksen verotuskohtelua. Lakimuutos loi työantajalle mahdollisuuden kouluttaa työntekijöitään tarpeidensa mukaisesti joustavasti ja laajasti ilman veroseuraamuksia. Aiempaan verotus- ja oikeuskäytäntöön verrattuna verovapaus laajeni koskemaan myös tutkintoon johtavaa peruskoulutusta. Säännöksen voidaan arvioida lisäävän työntekijöiden koulutusta etenkin tilanteissa, joihin aiemman verotus- ja oikeuskäytännön valossa on liittynyt tulkinnanvaraisuutta ja koulutus on mahdollisesti jäänyt tämän johdosta toteuttamatta. Tämän tyyppisiä tilanteita on ollut esimerkiksi silloin, kun työntekijä koulutetaan uuteen tehtävään ja koulutus johtaa tutkintoon.

39 KIITOS! Yhteystiedot: Juha-Matti Luojus Idman Vilén Grant Thornton Oy e. p