Verohallinnon uusia ohjeita. Ennakkoperintä ja ansiotulojen verotus

Transkriptio

1 Verohallinnon uusia ohjeita Ennakkoperintä ja ansiotulojen verotus

2 Verohallinnon uusia ohjeita 1/3 Tekijänoikeuksien yksinomaisen käyttöoikeuden luovuttaminen määräajaksi musiikintekijän yhtiölle ( , A120/200/2018) Työsuhteen päättymiseen liittyvien suoritusten verotus ( , A101/200/2018) Tulontasaus ansiotulojen verotuksessa ( , A114/200/2018) Yleishyödyllisten yhteisöjen ja julkisyhteisöjen vapaaehtoistoiminnan ennakkoperintäkysymykset ( , A102/200/2018) Talkoo-, naapuriapu- ja vaihtotyön verotus ( , A93/200/2018) Työnantajan ottamat vapaaehtoiset eläkevakuutukset ( , A88/200/2018) Henkilökuntaedut verotuksessa ( , A92/200/2018) Apurahojen, stipendien, tunnustuspalkintojen ja muiden palkintojen verotus ( , A87/200/2018) Työmatkakustannusten korvaukset verotuksessa ( , A6/200/2018) 2

3 Verohallinnon uusia ohjeita 2/3 Erityisalalla työskentelevän matkakustannukset ( , A53/200/2018) Veronalainen palkkatulo ulkomaisen yrityksen maksaessa nettopalkkaa Suomessa tehdystä työstä ( , A82/200/2018) Työnantajan kustantaman koulutuksen verotus ( , A267/200/2017) Sairausvakuutusmaksu ( , A50/200/2018) Ulkomaiset vuokratyöntekijät ja Suomen verotus ( , A268/200/2017) Kapitalisaatiosopimuksen verotus ( , A2/200/2018) Työsuhdeoptioiden verotus ( , A55/200/2018) Työpanokseen perustuvan osingon ja ylijäämän verotus ( , A263/200/2017) Palkka ja työkorvaus verotuksessa ( , A7/200/2018) Henkilöstörahastosta saatavien tulojen verotus ( , A225/200/2017) 3

4 Verohallinnon uusia ohjeita 3/3 Ulkomaantyöskentelyn verotus ( , A259/200/2017) Ulkomailta Suomeen tulevan työntekijän verotus ( , A4/200/2018) Lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuki ( , A147/200/2017) Luontois- ja henkilökuntaetujen hankkiminen kohdennetuilla maksuvälineillä ( , A264/200/2017) Luontoisedut verotuksessa ( , A258/200/2017) Perhehoitajan verotus ( , A142/200/2017) Ennakonpidätys osingosta ja Verohallinnolle annettavat ilmoitukset ( , A260/200/2017) Kotitalous työn teettäjänä ( , A261/200/2017) Hallintoelimen jäsenen ja toimitusjohtajan palkkion verotus ( , A251/200/2017) Verotuksen muutokset, kun suoritus katsotaan jälkikäteen palkaksi ( , 4 A237/200/2017)

5 Henkilökuntaedut verotuksessa uusi ohje (1/2) Verohallinnon ohje dnro A195/200/2017, ja dnro A92/200/2018, Ohjeen sisältö Ohjeessa käsitellään henkilökuntaetuja yksityishenkilön tuloverotuksessa ja ennakkoperinnässä. Ohjeessa käsitellään yksityiskohtaisesti TVL 69 :ssä verovapaaksi säädettyjä henkilökuntaetuja. Lisäksi ohjeessa käsitellään muita verotus- ja oikeuskäytännössä verovapaaksi katsottuja henkilökuntaetuja. Henkilökunnalle annettavia veronalaisia etuja ja niihin liittyviä työnantajavelvoitteita käsitellään lyhyesti. Korvattu ohje Ohjeella on korvattu useita henkilökuntaetuja koskevia vanhoja ohjeita. Ohjetta on päivitetty annetulla ohjeella (dnro A92/200/2018, ) Ohjeen kohtia (Hammashoito), (Kustannusten kohtuullisuus), (Tavanomainen liikunta) ja (Työnantajasuoritusten maksaminen ja ilmoittaminen sekä vuosi-ilmoitus) on tässä yhteydessä selkeytetty. 5

6 Henkilökuntaedut verotuksessa uusi ohje (2/2) Verohallinnon ohje dnro A195/200/2017, ja dnro A92/200/2018, Ohjeen rakenne 1 Johdanto 2 Yleiset periaatteet 2.1 Sovellettavat säännökset 2.2 Työnantajan määritelmä 2.3 Henkilökuntaedun saaja 2.4 Henkilökuntaetu vai palkka 2.5 Henkilökuntaetu vai työstä aiheutuva kustannus 3 Kollektiiviset verovapaat henkilökuntaedut 3.1 Verovapauden yleiset edellytykset 3.2 Terveydenhuolto 3.3 Henkilökunta-alennukset 3.4 Lahjat 3.5 Virkistys- ja harrastustoiminta 3.6 Omaehtoinen liikunta- ja kulttuuritoiminta 3.7 Yhteiskuljetus 3.8 Tulokäsitteen ulkopuolelle jäävät vähäiset edut 4 Yksilölliset verovapaat henkilökuntaedut 4.1 Yksilöllisyys 4.2 Vapaa- ja alennuslippu liikenteenharjoittajan työtekijöille 4.3 Sairaan lapsen hoito 4.4 Tietoliikenneyhteyden yksityiskäyttö 5 Veronalaiset edut 5.1 Vastikkeena saatu etu on veronalainen 5.2 Työnantajan kustantama passi 5.3 Edun veronalaisuus 5.4 Edun arvostaminen 5.5 Työnantajan velvollisuudet Verohallinto

7 Palkka ja työkorvaus verotuksessa Verohallinnon ohje dnro A7/200/2018, Ohjeen sisältö Ohjeessa käsitellään palkan ja työkorvauksen välistä rajanvetoa eli milloin suoritus on palkkaa ja milloin työkorvausta. Korvattu ohje Ohje on korvannut annetun samannimisen ohjeen (dnro A4/200/2017, ). Keskeiset muutokset aikaisempaan ohjeeseen Ohjeen kohtia 5.5 (Työvälineet, tarvikkeet ja materiaalit) ja 8 (Työvoiman vuokraus) on muutettu. Lisäksi muutamiin muihin kohtiin on tehty pieniä täsmennyksiä. Ohjeesta on poistettu kokonaan laskutuspalveluyrityksiä koskevat asiat. Laskutuspalveluyrityksiä on käsitelty erillisessä Verohallinnon ohjeessa Laskutuspalveluyritysten ja niiden käyttäjien verotuskysymyksiä. Ohjeen kohtaa 14 on lyhennetty, koska kyseisessä kohdassa aikaisemmin olleita asioita on käsitelty erillisessä Verohallinnon ohjeessa Verotuksen muutokset, kun suoritus katsotaan jälkikäteen palkaksi. 7

8 Sairausvakuutusmaksu uusi ohje (1/2) Verohallinnon ohje dnro A50/200/2018, Ohjeen sisältö Ohjeessa käsitellään vakuutetun sairausvakuutusmaksua ja työnantajan sairausvakuutusmaksun määräytymistä. Korvatut ohjeet Ohje korvaa aiemmat diarioimattomat Verohallinnon ohjeet Sairausvakuutusmaksu ja Sairausvakuutusmaksu vuonna

9 Sairausvakuutusmaksu uusi ohje (2/2) Verohallinnon ohje dnro A50/200/2018, Ohjeen rakenne 1 Johdanto 1.1 Sairausvakuuttamista koskeva lainsäädäntö 1.2 Sairausvakuutuksen rahoitus 1.3 Sairausvakuutusmaksujen vuosittainen tarkistaminen 2 Vakuutusmaksuvelvolliset 2.1 Sairausvakuutuslain mukaan vakuutetut 2.2 Ulkomailla asuvat eläkkeensaajat 2.3 Työnantajat 3 Vakuutetun sairausvakuutusmaksu 3.1 Yleistä vakuutetun sairausvakuutusmaksusta 3.2 Palkan- ja etuudensaajan sairausvakuutusmaksu 3.3 Yrittäjän ja apurahansaajan sairausvakuutusmaksu 3.4 Erityiset maksuperusteet 3.5 Maksun määrääminen, maksaminen ja ilmoittaminen 3.6 Maksun vähennyskelpoisuus 4 Työnantajan sairausvakuutusmaksu 4.1 Maksuvelvollinen työnantaja 4.2 Maksuperuste 4.3 Työnantajan sairausvakuutusmaksusta vapautetut palkat 4.4 Maksun suuruus 4.5 Maksun palauttaminen 4.6 Maksun määrääminen, maksaminen, ilmoittaminen ja oikaisu 4.7 Maksun tai ilmoittamisen laiminlyönti 4.8 Maksun vähennyskelpoisuus Verohallinto

10 Työnantajan kustantaman koulutuksen verotus Verohallinnon ohje dnro A267/200/2017, Ohjeen sisältö Ohjeessa käsitellään työnantajan kustantaman koulutuksen verotusta. Korvattu ohje Ohje on korvannut annetun samannimisen ohjeen (dnro A195/200/2014, ). Keskeiset muutokset aikaisempaan ohjeeseen Ohjetta on päivitetty voimaan tulleen tuloverolain 69 b :n johdosta. Tuloverolakiin lisätty voimaan tullut TVL 69 b : veronalaista tuloa ei muodostu työnantajan kustantamasta työntekijän koulutuksesta, joka tapahtuu työnantajan tai samaan konserniin kuuluvan työnantajan intressissä Ohjeen rakennetta on lisäksi muutettu. 10

11 Erityisalalla työskentelevän matkakustannusten korvaukset uusi ohje 1/2 Verohallinnon ohje dnro A53/200/2018, Ohjeen sisältö Ohjeessa käsitellään erityisalan työntekijöiden matkakustannusten korvaamista ja kustannusten vähentämistä palkansaajan verotuksessa. Ohjeeseen on koottu muista Verohallinnon ohjeista erityisalaa koskeva ohjeistus. Korvatut ohjeet Ohje on korvannut Verohallinnon ohjeet Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisun KHO:2012:85 vaikutukset erityisalan työntekijöiden verotukseen (dnro A12/200/2016, A66/200/2017) ja Työmatkakustannusten korvaukset verotuksessa (dnro A5/200/2018) erityisalaa koskevan ohjeistuksen osalta 11

12 Erityisalalla työskentelevän matkakustannusten korvaukset uusi ohje 1/2 Verohallinnon ohje dnro A53/200/2018, Ohjeen rakenne 1) Johdanto 2) Erityisalan määritelmä 3) Erityisalan keskeiset säännökset ja soveltamisala 4) Varsinainen työpaikka erityisalalla 5) Erityisalan päivittäiset matkat 6) Työmatkalla yöpyminen 12

13 Työmatkakustannusten korvaukset verotuksessa 1/2 Verohallinnon ohje dnro A6/200/2018, Ohjeen sisältö Ohjeessa käsitellään matkakustannusten korvaamisen verotusta; ts. työnantaja maksaa palkansaajalle korvausta työhön liittyvästä matkasta. Korvattu ohje Ohjeella on korvattu annettu aikaisempi samanniminen ohje (dnro A66/200/2017, ) 13

14 Työmatkakustannusten korvaukset verotuksessa 2/2 Verohallinnon ohje dnro A6/200/2018, Keskeiset muutokset aikaisempaan ohjeeseen Ohjeen kohtaa 9.3 on päivitetty tuloverolain 72 a :n muutoksen johdosta. TVL 72a :n muutos 2018 alkaen: tilapäisenä pidetään enintään 3 vuotta kestävää työskentelyä Erityisalaa koskeva ohjeistus on siirretty omaan ohjeeseen. Ks. Verohallinnon ohje Erityisalalla työskentelevän matkakulut Laskutuspalveluyritysten kautta työskenteleville maksettuja matkakustannusten korvauksia koskeva ohjeistus on poistettu po. ohjeesta. Laskutuspalveluyritysten maksamia matkakustannusten korvauksia on käsitelty Verohallinnon kannanotossa Laskutuspalveluyritysten maksamat matkakustannusten korvaukset ennakkoperinnässä ja tuloverotuksessa Palkansaajan vähennysoikeuteen liittyvä ohjeistus on poistettu po. ohjeesta. Vähennyksistä on kerrottu Verohallinnon ohjeessa Matkakustannusten vähentäminen palkansaajan verotuksessa 14

15 Viimeaikaista oikeuskäytäntöä ennakkoperinnästä Korkeimman hallinto-oikeuden ennakkoperintää ja palkkatulon verotusta koskevia ratkaisuja viimeisen vuoden ajalta

16 Matkakustannusten korvaukset koti työpaikkana (1/2) KHO:2017:178 (KHO T 6039) Henkilökohtaisen tulon verotus Ennakkoratkaisu Varsinainen työpaikka Toissijainen työpaikka Työnantajan toimipiste Asunnon ja varsinaisen työpaikan väliset matkat Koti Etätyö A työskenteli tulosyksikön päällikkönä B Oy:ssä, jolla oli toimipaikat C:n ja D:n kaupungissa. Näiden toimipaikkojen lisäksi A työskenteli E:n kaupungissa sijaitsevassa kodissaan etätyötä tehden. Työsopimuksen perusteella A:lla oli oikeus tehdä etätyötä kotonaan kaksi päivää viikossa. A:n toimenkuvassa tapahtuneen muutoksen myötä A:n tarkoitus oli jatkossa työskennellä pääosin kotoaan käsin. Hänen tarkoituksena oli käydä B Oy:n C:n kaupungin toimipisteessä enintään yhtenä päivänä viikossa. B Oy ei edellyttänyt A:lta käyntejä yhtiön toimipisteissä. A:lla ei ollut B Oy:n C:n kaupungissa sijaitsevassa toimipisteessä työpistettä eikä tavaroiden säilytyspaikkaa. 16

17 Matkakustannusten korvaukset koti työpaikkana (2/2) KHO:2017:178 (KHO T 6039) Korkein hallinto-oikeus katsoi, että tuloverolakia säädettäessä lähtökohtana on ollut, että työnantajan toimipiste muodostaa työntekijän varsinaisen työpaikan. Vaikka tuloverolain varsinaista työpaikkaa koskevia säännöksiä on sittemmin muutettu, lakiin tehdyt muutokset eivät olleet muuttaneet lain lähtökohtaa muutoin kuin, että työntekijällä voi olla vain yksi työnantajan toimipisteeseen muodostuva varsinainen työpaikka. Koska A työskentelisi jatkossa työnantajansa C:n kaupungissa sijaitsevassa toimipisteessä viikoittain, kyseistä toimipistettä oli pidettävä hänen varsinaisena työpaikkanaan ja A:n kodin sekä kyseisen toimipisteen välisiä matkoja A:n asunnon ja varsinaisen työpaikan välisinä matkoina. Ennakkoratkaisu verovuosille 2015 ja Äänestys Tuloverolaki 71 1 momentti (1170/1998), 72 (1227/2005) 1 ja 4 momentti, 72 a (1227/2005) 1 momentti ja 72 b (946/2008) 1 momentti 17

18 Kollektiivinen eläkevakuutus palkanmaksun korvaaminen 1/2 KHO:2018:35 (KHO T 1062) Ennakkoperintä Työnantajan sosiaaliturvamaksu Palkka Ryhmäeläkevakuutus Kollektiivinen lisäeläketurva Osakeyhtiön osakas Vakuutusmaksun määrä A ja B omistivat koko X Oy:n osakekannan, ja X Oy omisti koko Y Oy:n osakekannan. Y Oy oli joulukuussa vuonna 2010 ottanut ryhmäeläkevakuutuksen, jossa vakuutettuina olivat ensin vain A ja B sekä vuoden 2011 kesäkuusta lukien myös B:n puoliso C. Y Oy oli maksanut vakuutusmaksuja A:n osalta vuosina yhteensä euroa ja B:n osalta vuosina yhteensä euroa. Y Oy ei ollut maksanut rahapalkkaa A:lle ja B:lle. Y Oy:ssä toimitetussa verotarkastuksessa oli katsottu, että yhtiön A:n ja B:n osalta maksamat vakuutusmaksut olivat vakuutettujen henkilöiden palkkatuloa. Yhtiölle oli maksuunpantu tältä osin suorittamatta jääneet työnantajan sosiaaliturvamaksut veronkorotuksineen. 18

19 Kollektiivinen eläkevakuutus palkanmaksun korvaaminen 2/2 KHO:2018:35 (KHO T 1062) Korkein hallinto-oikeus katsoi, että Y Oy oli sinänsä voinut järjestää kollektiivisen lisäeläketurvan työntekijöistään koostuvalle henkilöpiirille osakastyöntekijöihin rinnastettavat A ja B mukaan lukien. Kun otettiin huomioon A:n ja B:n osalta maksettujen vakuutusmaksujen suuri määrä, yhtiön katsottiin heidän osaltaan korvanneen rahapalkan eläkevakuutusmaksujen muodossa, minkä vuoksi heidän osaltaan asiassa ei ollut kyse kollektiivisesta lisäeläketurvasta. Y Oy:n A:n ja B:n osalta maksamat vakuutusmaksut olivat kokonaisuudessaan vakuutettujen henkilöiden ennakkoperintälain 13 :ssä tarkoitettua palkkaa, jonka perusteella yhtiön olisi tullut suorittaa työnantajan sosiaaliturvamaksuja. Vuodet Ennakkoperintälaki 13 1 ja 3 momentti Laki työnantajan sosiaaliturvamaksusta 4 (1114/2005) 1 ja 2 momentti Tuloverolaki 68 (772/2004) 1 momentti ja 96 a 2 momentti (772/2004) 19

20 Kollektiivinen eläkevakuutus edun veronalaisuus (1/2) KHO:2018:36 (KHO T 1091) Henkilökohtaisen tulon verotus Tulon veronalaisuus Palkka Työnantajan suorittamat eläkevakuutusmaksut Kollektiivinen lisäeläkevakuutus Työntekijän irtisanominen B Oy oli syksyllä 2012 käydyissä yhteistoimintaneuvotteluissa tarjonnut tuotannollisista ja taloudellisista syistä mahdollisesti irtisanottavalle henkilöstölleen euron tukipaketin työntekijää kohden. Tukivaihtoehtoina olivat olleet 1) euron suuruinen talletus lisäeläkerahastoon (henkilöt, joilla mahdollisuus siirtyä eläkkeelle työttömyyspäivärahan jälkeen, iältään 58 vuotta ja 1 kuukausi työsuhteen päättyessä) ja 2) euron rahakorvaus, joka voidaan käyttää esimerkiksi pidennettynä irtisanomisaikana tai kouluttautumiseen (kaikki muut mahdollisesti irtisanottavat). B Oy oli joulukuussa 2012 irtisanonut kaikkiaan 27 työntekijäänsä mukaan lukien A:n. B Oy oli ottanut 18:lle vuonna 1955 tai aikaisemmin syntyneelle irtisanottavalle työntekijälle mukaan lukien A:lle ryhmäeläkevakuutuksen. B Oy oli vuosina 2012 ja 2013 maksanut A:han kohdistuvia vakuutusmaksuja euroa kumpanakin vuonna. 20

21 Kollektiivinen eläkevakuutus edun veronalaisuus (2/2) KHO:2018:36 (KHO T 1091) B Oy:n A:lle tarjoamaa ryhmäeläkevakuutusta ja yhtiön vakuutuksen perusteella suorittamia vakuutusmaksuja oli edellä selostetuissa olosuhteissa pidettävä irtisanomistilanteessa maksettuna työsuhteeseen liittyvänä korvauksena, joka oli A:n tuloverolain 61 :n 2 momentissa tarkoitettua palkan luontoista veronalaista ansiotuloa. B Oy:n maksamat vakuutusmaksut eivät siten koskeneet tuloverolain 96 a :n 2 momentissa tarkoitettua kollektiivista lisäeläketurvaa. Verovuodet 2012 ja Äänestys 4-1. Tuloverolaki 61 2 momentti, 68 1 momentti ja 96 a 2 momentti 21

22 Kollektiivinen eläkevakuutus eläkkeen verotus KHO:2018:37 (KHO T 1095) Henkilökohtaisen tulon verotus Tulon veronalaisuus Kollektiivinen lisäeläkevakuutus Vakuutusyhtiön maksama eläke A:n työnantaja B Oy oli vuonna 2012 ottanut yhteistoimintaneuvotteluihin liittyen ryhmäeläkevakuutuksen, johon A oli liitetty. B Oy oli vuosina 2012 ja 2013 maksanut vakuutusyhtiölle A:n osalta ryhmäeläkevakuutuksen maksuja euroa kumpanakin vuonna. B Oy:ssä toimitetun verotarkastuksen perusteella vakuutusmaksujen määrät oli luettu A:n verovuosien 2012 ja 2013 ansiotuloihin. A ei saanut uutta veronalaista tuloa, kun vakuutusyhtiö vuosina 2016 ja 2017 maksoi hänelle ryhmäeläkevakuutuksen perusteella eläkettä hänen verotuksessaan veronalaisena tulona jo huomioon otetun euron määrään saakka. Ennakkoratkaisu verovuosille Tuloverolaki 29 1 momentti 22

23 Henkilökuntaetu veronalaisen edun määrä 1/2 KHO:2018:131 (KHO T 4351) Henkilökohtaisen tulon verotus Henkilökuntaetu Merkkipäivälahja Eläkkeelle lähtö Veronalaisen edun määrä Rannekello B Oy:ssä toimitetussa verotarkastuksessa oli todettu, että yhtiön sisäisen ohjeen mukaan eläkkeelle jäännin kohdalla yhtiö oli muistanut 60 vuotta täyttäneitä B-mitalin saaneita henkilöitä joko taulutelevisiolla, kannettavalla tietokoneella tai polkupyörällä. Muut eläkkeelle jääneet olivat ohjeen mukaan saaneet kristallivaasin. B Oy:n hallituksen puheenjohtaja A oli jäänyt eläkkeelle vuonna A oli tällöin saanut B Oy:ltä merkkipäivälahjana euron arvoisen Rolexmerkkisen rannekellon pitkäaikaisesta hallitustyöskentelystään. A:n verovuoden 2011 verotusta oli oikaistu hänen vahingokseen, ja hänen veronalaisiin tuloihinsa oli luettu lahjana saadun rannekellon arvo kokonaisuudessaan Verohallinto

24 Henkilökuntaetu veronalaisen edun määrä 2/2 KHO:2018:131 (KHO T 4351) Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei A:n saama rannekello ollut tavanomainen ja kohtuullinen merkkipäivälahja. Yhtiön eläkkeelle lähdön vuoksi antamissa lahjoissa oli kuitenkin kyse yhtiön koko henkilökunnan saatavilla olleesta edusta. Asiassa ei ollut väitetty, etteivät muun henkilökunnan saamat lahjat olleet tavanomaisia ja kohtuullisia. Tämän vuoksi A:n veronalaiseksi tuloksi ei ollut tullut lukea sitä osaa hänen saamansa lahjan arvosta, joka vastasi sen lahjan arvoa, jonka hän olisi saanut, jos B Oy olisi antanut hänelle lahjan, joka olisi vastannut yhtiön muille eläkkeelle lähteneille työntekijöille antamia tavanomaisia ja kohtuullisia lahjoja. Korkein hallinto-oikeus ei ottanut välittömästi tutkittavakseen sitä, mikä olisi ollut A:n eläkkeelle lähtemisen vuoksi saaman kohtuullisen ja tavanomaisen lahjan arvo, vaan kumosi hallinto-oikeuden ja oikaisulautakunnan päätökset sekä verovelvollisen vahingoksi toimitetun veronoikaisun ja palautti asian Verohallinnolle uudelleen käsiteltäväksi. Verovuosi Äänestys 3 2. Tuloverolaki 29 1 momentti ja 69 1 momentti 3 kohta Ennakkoperintälaki 13 3 momentti Laki verotusmenettelystä 56 :n 1 momentti (520/2010) 24

25 Kiitos.