ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Transkriptio

1 Hallituksen esitys Eduskunnalle uudeksi asunto-osakeyhtiölainsäädännöksi ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ Esityksessä ehdotetaan uuden asunto-osakeyhtiölain säätämistä. Tavoitteena on uudistus, joka edistää asunto-osakeyhtiömuotoista asumista siten, että asuminen voidaan järje s- tää osakkeenomistajien kannalta mahdollisimman tehokkaasti, turvallisesti ja riittävästi ennakoitavalla tavalla. Yhteisen päätöksenteon ja osakkeenomistajan itsemääräämisoikeuden sekä yhtiön ja osakkeenomistajan vastuun rajoja selvennetään erityisesti kunnossapitovastuun, osakkeenomistajan muutostöiden sekä kunnossapitoa ja muutostyötä koskevan yhtiön päätöksenteon osalta. Lisäksi selvennetään yhdenvertaisuusperiaatteen sisältöä ja periaatteen huomioon ottamista yhtiön päätöksenteossa. Osakkeenomistajan ja yhtiön suhdetta selvennetään myös siten, että tarkistetaan yhtiön päätösten moittimista sekä vahingonkorvausvastuuta koskevaa sääntelyä. Kunnossapitovastuun osalta ehdotetaan sääntelyn selventämistä siten, että kukin osakkeenomistaja vastaa vaikutusmahdollisuuks i- ensa rajoissa olevista, lähtökohtaisesti huoneiston käytön perusteella kuluvista tai merkittävältä osin osakkeenomistajan henkilökohtaisten mieltymysten mukaisista rakenteista, pinnoista ja laitteista. Yhtiön kunnossapitovelvollisuutta rajaavasta samantasoisuusvaatimus-vaatimuksesta luovutaan ja yhtiön vastuuta peruspalvelujärjestelmien kunnossapidosta laajennetaan jonkin verran. Lisäksi selvennetään yhtiön vastuuta sen toimenpiteestä osakkeenomistajan huoneistossa aiheutuvan vaurion korjaamisesta sekä säädetään osakkeenomistajalle velvollisuus ilmoittaa tietyistä kunnossapitotöistä ja yhtiölle oikeus valvoa kunnossapitotyötä. Myös kunnossapidon ja muutostyön välistä rajaa selvennetään siten, että yhtiöllä ja osakkeenomistajalla on oikeus toteuttaa kunnossapito uudisrakentamista koskevien vaatimusten mukaisesti. Toisaalta yhtiöllä tai osakkeenomistajalla ei ole oikeutta vaatia toista noudattamaan uudisrakentamisen tasoa kunnossapidossa, jos korjausrakentamisen vähimmäisvaatimus on alempaa tasoa. Yhtiön kunnossapitona pidettäisiin myös sellaisia rakennustöitä, jotka ovat yhtiön tulevien hoito- ja kunnossapitokulujen kannalta taloude l- lisesti tarkoituksenmukaisia kaikkien osakkeenomistajien kannalta vaikka työ rakennusteknisesti täyttäisikin muutoksen tunnusmerkit. Osakkeenomistajan ja yhtiön muutostöiden osalta ehdotetaan työn suunnittelua, ilmoitusvelvollisuutta ja kielto-oikeutta sekä työn toteutusta ja valvontaa koskevien säännösten selventämistä hyvää yhtiökäytäntöä vastaavalla tavalla. Lisäksi ehdotetaan oikeustilan selventämiseksi säännöksiä osakkeenomistajan muutostyöstä huoneiston ulkopuolella. Muutostyön tekevä osakkeenomistaja vastaisi kuitenkin lähtökohtaisesti kustannuksista, jotka liittyvät esim. liiketoimintaa koskevien vaatimusten muuttumisesta eikä yhtiöjärje s- tyksestä muuta ilmene. Yhtiön muutostöiden osalta ehdotetaan, että yhtiövastikeperusteesta voitaisiin poiketa yhdenvertaisuusperiaatteen noudattamiseksi enemmistöpäätöksellä hissin jälkiasennuksen yhteydessä tai jos se on tarpeen osakkeenomistajan aiemmasta kunnossapito- tai muutostyöstä yhtiölle tulevan säästön huomioon ottamiseksi. Vastikeperusteesta poikkeaminen enemmistöpäätöksellä olisi mahdollista myös silloin, kun asuinhuoneistoissa tehdään vastikerahoituksella uudistus, joka ei hyödytä yhtiöjärjestyksen mukaan muuhun käyttöön tarkoitettuja osakehuoneistoja, kuten autota l- leja ja liikehuoneistoja. Lisäksi ehdotetaan veden kulutuksen vähentämiseksi tarpeellisen mittaroinnin käyttöönoton helpottamista. Vahingonkorvausvastuun osalta ehdotetaan, että asunto-osakeyhtiölaissa säädettä isiin mahdollisimman kattavasti yhtiön ja sen jo h- toon kuuluvien sekä osakkeenomistajien tässä laissa säänneltäviin oikeuksiin ja ve lvolli-

2 2 suuksiin liittyvästä vahingonkorvausvastuusta, joka kattaisi myös kunnossapidon ja muutostyöt. Muut muutokset liittyvät yhtiön hallintoa koskevien vaatimusten selventämiseen ja helpottamiseen, maallikkotilintarkastuksen korvaamiseen toiminnantarkastuksella, yhtiövastike- ja lunastuslausekekäytännön yhdenmukaistamiseen, yhtiörakenteen muuttamisen helpottamiseen (esimerkiksi sallitaan yhtiön jakautuminen) sekä yhtiökokouksen ja hallituksen päätöksen moittimista koskevan sääntelyn tarkistamiseen vastaavalla tavalla kuin 1 päivänä syyskuuta 2006 voimaan tulleessa osakeyhtiölaissa. Lisäksi ehdotetaan, että asunto-osakeyhtiölakiin sisällytetään kaikki asunto-osakeyhtiöitä koskevat yhtiöoikeudelliset säännökset siten, että uudessa laissa viitataan osakeyhtiölakiin vain yhtiömuodon muutostilante i- den osalta. Yhtiöoikeudellisen sääntelyn yhdenmuka i- suuden säilyttämiseksi ehdotuksessa on otettu huomioon osakeyhtiölaki siltä osin kuin siitä ei ole tarpeen poiketa asunto-osakeyhtiöiden erityispiirteiden vuoksi. Ehdotuksen kieliasuun on kiinnitetty erityistä huomiota asunto-osakeyhtiölakia omassa asumisessaan ja asunto-osakeyhtiöiden ha l- linnossa soveltavan käyttäjäkunnan laaju u- den ja monimuotoisuuden vuoksi. Osakeyhtiölaista poikkeavien ilmausten tarkoituksena on lain ymmärtämisen helpottaminen, jollei yksittäisen säännöksen perusteluista ilmene, että myös sisältö poikkeaa osakeyhtiölaista. Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2010.

3 3 SISÄLLYS ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ...1 SISÄLLYS...3 YLEISPERUSTELUT NYKYTILA Lainsäädäntö Käytäntö...8 Tilastotiedot...8 Suomen Isännöintiliiton ja HTM-tilintarkastajien selvitykset...8 Oikeusministeriön kyselyt asunto-osakeyhtiöiden hallituksen jäsenille ja isännöitsijöille Kansainvälinen kehitys sekä ulkomaiden lainsäädäntö Nykytilan arviointi Yleistä Yhtiön ja osakkeenomistajan kunnossapitovastuu Osakkeenomistajan muutostyöt Vahingonkorvausvastuu Yhtiön perusparannukset, uudistukset ja lisärakentaminen Osakeyhtiölain soveltaminen Muu muutostarve Lain soveltamisala sekä asunto-osakeyhtiön tarkoitus ja toiminta Vastikerahoitteinen asumispalveluiden yhteishankinta Yhtiövastike ja muut maksut Muu maksuvelvollisuus Keskeisten periaatteiden selventäminen ja korostaminen Yhtiökokous Hallitus ja isännöitsijä Riitojen ratkaiseminen Perustaminen ja osakepääoman korottaminen Lunastuslausekkeet ja lunastusmenettely Osakeluetteloiden julkisuus Rahoitus ja rakennejärjestelyt Uusi tilintarkastuslaki EHDOTUKSEN TAVOITTEET JA KESKEISET EHDOTUKSET Tavoitteet Keskeiset ehdotukset Lain rakenne ja kirjoittamistapa Yleisten periaatteiden korostaminen Kunnossapito Osakkeenomistajan muutostyö Yhtiön toteuttama muutos Yhtiövastike Vahingonkorvausvastuu Perustaminen Hallinto... 38

4 Rahoitus ja yhtiörakenteen muuttaminen Osakkeet Päätöksen pätemättömyys ESITYKSEN VAIKUTUKSET Taloudelliset vaikutukset Organisaatio- ja henkilöstövaikutukset ASIAN VALMISTELU Arviomuistio Asunto-osakeyhtiölakityöryhmä Lausunnot työryhmän mietinnöstä Jatkovalmistelu Ehdotus isännöitsijää koskevista kelpoisuusvaatimuksista MUITA ESITYKSEEN VAIKUTTAVIA SEIKKOJA RIIPPUVUUS MUISTA ESITYKSISTÄ YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT LAKIEHDOTUSTEN PERUSTELUT Asunto-osakeyhtiölaki I OSA Yleiset periaatteet, osakkeet ja yhtiövastike luku Lain soveltamisala ja asunto-osakeyhtiön toiminnan keskeiset periaatteet 47 Soveltamisala Osakehuoneisto ja sen luovuttaminen toisen käyttöön Toiminnan keskeiset periaatteet Yhtiöjärjestys luku Osakkeet Yleiset säännökset Osakkeen kirjanpidollinen vasta-arvo ja nimellisarvo Osakkeen siirrettävyys Osakekirja ja muut osakeoikeuksiin liittyvät todistukset Osakeluettelo luku Yhtiövastike Maksuvelvollisuus ja yhtiövastikkeen maksuperuste Maksuvelvollisuuden alkaminen sekä maksuperusteesta poikkeaminen ja perusteen muuttaminen II OSA Kunnossapito ja muutostyöt luku Kunnossapito Yleiset säännökset Kunnossapitotyön teettäminen Kunnossapitoa koskevat ilmoitukset ja valvonta luku Muutostyöt Osakkeenomistajan suorittamat muutostyöt Yhtiön suorittamat muutostyöt III OSA Hallinto, tilinpäätös ja varojen jakaminen

5 6 luku Yhtiökokous Yleiset säännökset Yhtiökokoukseen osallistuminen Yleistä päätöksenteosta Kokousmenettely Yleiset päätöksentekovaatimukset Kunnossapitoa tai uudistuksia koskevat päätöksentekovaatimukset Yhtiöjärjestyksen muuttamista, yhtiörakenteen muuttamista ja omaisuuden luovuttamista koskevat päätöksentekovaatimukset luku Asunto-osakeyhtiön johto ja edustaminen Yhtiön johto Hallituksen tehtävät ja päätöksenteko Hallituksen jäsenet sekä jäsenyyden alkaminen ja päättyminen Hallitusta koskevat muut säännökset Isännöitsijä Edustaminen Isännöitsijäntodistus sekä kunnossapito- ja muutostyöilmoitusten säilyttäminen luku Pääsy osakehuoneistoon ja osakehuoneiston ottaminen yhtiön hallintaan luku Tilintarkastus, toiminnantarkastus ja erityinen tarkastus Tilintarkastus Toiminnantarkastus Erityinen tarkastus luku Oma pääoma, tilinpäätös, toimintakertomus ja konserni Oma pääoma Tilinpäätös ja toimintakertomus Konserni luku Varojen jakaminen Yleiset säännökset Osinko ja vapaan oman pääoman rahaston jakaminen Muut säännökset IV OSA Perustaminen ja rahoitus luku Asunto-osakeyhtiön perustaminen Yleiset säännökset Osakkeen maksaminen Rekisteröiminen ja sen oikeusvaikutukset luku Osakeanti Yleiset säännökset Maksullinen osakeanti Maksuton osakeanti luku Optio- ja muut erityiset oikeudet osakkeisiin luku Osakepääoman korottaminen luku Pääomalaina V OSA Osakepääoman alentaminen ja omat osakkeet luku Osakepääoman alentaminen luku Yhtiön omat osakkeet

6 6 Yleiset säännökset Omien osakkeiden hankkiminen ja lunastaminen Omien osakkeiden pantiksi ottaminen ja merkintä VI OSA Yhtiörakenteen muuttaminen ja purkaminen luku Sulautuminen Sulautumisen määritelmä ja toteuttamistavat Sulautumissuunnitelma ja tilintarkastajan lausunto Sulautumissuunnitelman rekisteröiminen ja kuulutus velkojille Sulautumisesta päättäminen Optio-oikeuksien ja muiden osakkeisiin oikeuttavien erityisten oikeuksien lunastaminen Sulautumisen täytäntöönpano ja oikeusvaikutukset Keskinäisiin kiinteistöosakeyhtiöihin sovellettavat säännökset luku Jakautuminen Jakautumisen määritelmä ja toteuttamistavat Jakautumissuunnitelma ja tilintarkastajan lausunto Jakautumissuunnitelman rekisteröiminen ja kuulutus velkojille Jakautumisesta päättäminen Optio-oikeuksien ja muiden osakkeisiin oikeuttavien erityisten oikeuksien lunastaminen Jakautumisen täytäntöönpano ja oikeusvaikutukset Keskinäisiin kiinteistöosakeyhtiöihin sovellettavat säännökset luku Asumisyhteisömuodon muuttaminen luku Yhtiön purkaminen Yleiset säännökset Päätöksenteko Selvitysmenettely Rekisteristä poistaminen Yhtiön varojen vähentyminen, saneeraus ja konkurssi VII OSA Seuraamukset ja oikeussuoja luku Päätöksen moite luku Vahingonkorvaus luku Vaikutusvallan väärinkäyttöön perustuva lunastusvelvollisuus luku Riitojen ratkaiseminen Oikeudenkäynti tuomioistuimessa Välimiesmenettely Muut säännökset luku Rangaistussäännökset VIII OSA Erinäiset säännökset luku Lain soveltaminen keskinäiseen kiinteistöosakeyhtiöön ja muuhun osakeyhtiöön luku Voimaantulo Laki asunto-osakeyhtiölain voimaanpanosta MUUT LAIT TARKEMMAT SÄÄNNÖKSET

7 4... VOIMAANTULO LAKIEHDOTUKSET Asunto-osakeyhtiölaki Laki asunto-osakeyhtiölain voimaanpanosta Laki osakeyhtiölain voimaanpanosta annetun lain 1 :n muuttamisesta Laki kaupparekisterilain 9 ja 19 a :n muuttamisesta Laki yritys- ja yhteisötietolain 14 :n muuttamisesta Laki tilintarkastuslain 57 :n muuttamisesta Laki kirjanpitolain 3 luvun 11 :n muuttamisesta Laki asuntokauppalain 2 luvun 19 b :n muuttamisesta Laki asumisoikeusyhdistyksistä annetun lain muuttamisesta Laki asumisoikeusasunnoista annetun lain 26 b :n muuttamisesta Laki asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain 38 ja 39 :n muuttamisesta Laki liikehuoneiston vuokrauksesta annetun lain 31 ja 32 :n muuttamisesta Laki asuntojen korjaus-, energia- ja terveyshaitta-avustuksista annetun lain 10 :n muuttamisesta Laki yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 18 :n muuttamisesta Laki yrityksen saneerauksesta annetun lain 21 :n muuttamisesta Laki ulosottokaaren 5 luvun 7 :n muuttamisesta Laki kiinnitysluottopankkilain 2 :n muuttamisesta Laki arvopaperimarkkinalain 5 luvun 4 ja 5 a :n muuttamisesta LIITE RINNAKKAISTEKSTIT Laki osakeyhtiölain voimaanpanosta annetun lain 1 :n muuttamisesta Laki kaupparekisterilain 9 ja 19 a :n muuttamisesta Laki yritys- ja yhteisötietolain 14 :n muuttamisesta Laki tilintarkastuslain 57 :n muuttamisesta Laki kirjanpitolain 3 luvun 11 :n muuttamisesta Laki asuntokauppalain 2 luvun 19 b :n muuttamisesta Laki asumisoikeusyhdistyksistä annetun lain muuttamisesta Laki asumisoikeusasunnoista annetun lain 26 b :n muuttamisesta Laki asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain 38 ja 39 :n muuttamisesta laki liikehuoneiston vuokrauksesta annetun lain 31 ja 32 :n muuttamisesta Laki asuntojen korjaus-, energia- ja terveyshaitta-avustuksista annetun lain 10 :n muuttamisesta Laki yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 18 :n muuttamisesta Laki yrityksen saneerauksesta annetun lain 21 :n muuttamisesta Laki ulosottokaaren 5 luvun 7 :n muuttamisesta Laki kiinnitysluottopankkilain 2 :n muuttamisesta Laki arvopaperimarkkinalain 5 luvun 4 ja 5 a :n muuttamisesta

8 8 YLEISPERUSTELUT 1 Nykytila 1.1 Lainsäädäntö Asunto-osakeyhtiölaki (809/1991, AOYL) tuli voimaan 1 päivänä tammikuuta Perusparannusta, uudistusta, lisärakentamista ja lisäalueen hankkimista koskevaan asuntoosakeyhtiön yhtiökokouksen päätökseen sovellettavien säännösten muutos tuli voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2001 (316/2001). Muut asunto-osakeyhtiöla in muutokset ovat liittyneet muun lainsäädännön muutoksiin. 1.2 Käytäntö Tilastotiedot Asunto-osakeyhtiöiden lukumäärä ja alueellinen jakautuminen. Patentti- ja rekisterihallituksen tilaston mukaan 31 päivänä joulukuuta 2008 Suomessa oli asuntoosakeyhtiötä. Asunto-osakeyhtiöt sijoittuvat siten, että 28,3 % asunto-osakeyhtiöistä on pääkaupunkiseudulla (Helsinki, Espoo, Vantaa), 7,9 % Tampereen seudulla, 8,2 % Turun seudulla, 5,7 % Oulun seudulla (ml. Raahe), 3,0 % Seinäjoen seudulla, 4,3 % Porin ja Rauman seudulla, 4,2 % Kuopion seudulla, 4,6 % Jyväskylän seudulla, 3,2 % Kotkan seudulla, Hämeenlinnassa 3,4 % ja Lahdessa 3,2 %. Myös suurin osa näiden alueiden ulkopuolisista asunto-osakeyhtiöistä on suuremmissa asutuskeskuksissa. Vuosina perustettiin keskimäärin noin yhtiötä vuodessa. Samana aikana vuosittain purkautui keskimäärin noin 210 yhtiötä, joista yli puolet purkautui sulautumisen kautta. Asunto-osakeyhtiöiden kaupparekisteriilmoitukset. Vuosina asuntoosakeyhtiöt ilmoittivat vuosittain kaupparekisteriin keskimäärin hallituksen kokoonpanon muutosta sekä isännöitsijän ja tilintarkastajan vaihdosta. Samana aikana kaupparekisteriin ilmoitettiin vuosittain keskimäärin yhtiöjärjestyksen muutosta. Asunto-osakeyhtiöiden rakennukset ja asuinhuoneistot. Vuoden 2007 joulukuun alussa asunto-osakeyhtiöissä oli 43,6 % ka ikista asuinhuoneistoista ja 67,0 % asuinhuoneistoista sellaisissa rakennuksissa tai pientaloyhteisöissä, joissa on kaksi tai useampia huoneistoja. Suomessa oli tuolloin yhteensä asuinrakennusta ( asuntoa). Näistä yhden asunnon taloja oli , kahden asunnon taloja , muita erillisiä pientaloja (9 310 asuntoa), rivitaloja ( asuntoa) ja kerrostaloja ( asuntoa). Näistä rakennuksista noin kuului asuntoosakeyhtiöille ( asuntoa). Asuntoosakeyhtiöiden omistamista rakennuksista :ssa oli yksi ja :ssa kaksi asuinhuoneistoa. Asunto-osakeyhtiöillä oli 669 muuta erillistä pientaloa (2 730 asuntoa), rivitaloa ( asuntoa) ja kerrostaloa ( asuntoa). Joulukuun 2007 alussa asunto-osakeyhtiöiden taloissa olevista huoneistoista 63,2 % oli rakennettu vuosien välisenä aikana. Rakennusten ikäjakauma on seuraava: rakennusta ( asuntoa) valmistui ennen vuotta 1921, rakennusta ( asuntoa) vuosina , rakennusta ( asuntoa) vuosina , rakennusta ( asuntoa) 1960-luvulla, rakennusta ( asuntoa) 1970-luvulla, rakennusta ( asuntoa) 1980-luvulla, rakennusta ( asuntoa) 1990-luvulla ja rakennusta ( asuntoa) 2000-luvulla. Suomen Isännöintiliiton ja HTM-tilintarkastajien selvitykset Asunto-osakeyhtiöiden hallinnosta ei ole kattavia tilastotietoja. Suomen Isännöintiliiton edustajan arvion mukaan päätoimisia isän-

9 9 nöitsijöitä on noin 2.500, joista noin puolet kuuluu liittoon suoraan tai on jäsenyhteisön palveluksessa. Liiton jäsenten asiakkaana on noin asunto-osakeyhtiötä. Liiton asiakastyytyväisyyskyselyssä on kerätty tietoja myös hallituksen jäsenten taustoista. HTM-yhdistys ry selvitti keväällä 2007 jäsenistölleen suunnatulla kyselyllä sitä, miten asunto-osakeyhtiöt käyttävät KHT- ja HTMtilintarkastajia. Kysely lähetettiin 658 osoitteeseen, joista saatiin 313 vastausta (vastausaktiivisuus 48 %). Kyselyn perusteella HTMyhdistys arvioi, että sen 787 HTM- ja KHTjäsenellä oli tarkastettavanaan noin asunto-osakeyhtiötä. Näistä oli alle 30 asunnon yhtiöitä valtaosa eli noin 9 500, asunnon yhtiöitä noin ja yli 100 asunnon yhtiöitä noin 800. Yhdistyksen mukaan asunto-osakeyhtiöiden tilintarkastus on usein keskittynyt joillekin tarkastajille, joilla on asiakkainaan moninkertaisesti keskimäärän ylittävä määrä esimerkiksi pieniä asunto-osakeyhtiöitä. Oikeusministeriön kyselyt asunto-osakeyhtiöiden hallituksen jäsenille ja isännöitsijöille Kyselyiden toteutus ja palautteen jakautuminen. Oikeusministeriö pyysi kesäkuussa 2008 asunto-osakeyhtiöiden hallituksen jäseniltä ja isännöitsijöiltä tietoja vuosina 2007 ja 2008 hallitustyöskentelyyn käytettävistä resursseista ja tilintarkastuksesta sekä kunnossapitotarpeen seurannasta yhtiön hallituksessa ja yhtiökokouksessa. Lisäksi isännöitsijöiltä kysyttiin, miten samaan aikaan julkistetun hallituksen esitysluonnoksen säännökset yhtiövastikeperusteesta poikkeamisesta vaikutta i- sivat yhtiön päätöksentekoon. Kyselyt toteutettiin yhteistyössä Suomen kiinteistöliiton ja Suomen isännöintiliiton kanssa siten, että jä r- jestöt välittivät oikeusministeriön kyselyn jäsentensä edustajille, jotka vastasivat suoraan oikeusministeriölle. Kummankin kyselyn osalta vastaajien maantieteellinen jakauma vastasi varsin pitkälti asunto-osakeyhtiöiden maantieteellistä jakaumaa. Hallituksen jäsenille suunnatun kyselyn tuloksista voidaan päätellä, että myös vastaajien taloyhtiöiden rakennusten ikäjakauma vastaa pitkälti kaikkien asunto-osakeyhtiöiden rakennusten ikäjakaumaa. Kummankin kyselyn vastaajien keski-ikä oli noin 45 vuotta ja noin kolmeneljäsosaa vastaajista oli miehiä. Asunto-osakeyhtiöiden hallituskäytäntö. Lähes kaikkien kyselyyn vastanneiden (yli 96 %) asunto-osakeyhtiössä on 3 5 jäseninen hallitus. Noin 3 %:ssa yhtiöistä oli vähintään kuusijäseninen hallitus ja 1 %:ssa oli yksi- tai kaksijäseninen hallitus. Valtaosa vastaajista (yli 88 %) käytti 1 5 tuntia hallituksen kokoukseen ja siihen valmistautumiseen. Palautteen perusteella kerrostaloyhtiöissä hallitus kokoontuu hieman useammin kuin rivitaloissa, erillistaloissa tai muissa pientaloyhtiöissä. Hallitus kokoontunut vähintään neljä kertaa vuodessa puolessa kerrostaloyhtiöistä ja noin 40 %:ssa muista rivitalo-, erillistalo- ja muissa pientaloyhtiöissä. Yhtiön maantieteellinen sijainti vaikuttaa jonkin verran hallituksen kokousten määrään. Kyselyn perusteella hallitukset kokoontuvat hieman useammin pääkaupunkiseudulla ja Kainuussa kuin muualla Suomessa ja vastaavasti Etelä - Pohjanmaalla hieman keskivertoa harvemmin. Rakennusvuodella on kyselyn perusteella myös jonkin verran merkitystä siihen kuinka monta kertaa hallitus kokoontuu. Mitä uudempi asunto-osakeyhtiö on, sitä harvemmin hallitus kokoontuu. Asunto-osakeyhtiön koko näyttää kyselyn perusteella vaikuttavan siten, että isoimmissa asunto-osakeyhtiöissä hallitus kokoontuu useammin. Saatujen vastausten mukaan 1 5 huoneiston yhtiöissä 68 % hallituksista kokoontui 1 3 kertaa. Yli 50 huoneiston yhtiöissä taas 79 % hallituksista kokoontui 4 9 kertaa vuoden 2007 aikana. Isännöitsijäkäytäntö. Hallituksen jäsenille suunnattuun kyselyyn vastanneiden yhtiöistä lähes kaikissa (noin 92 %) oli isännöitsijä. Suurin osa (88 %) isännöitsijöistä oli käytännössä yrityksiä, joista (97,3 % harjoitti ammattimaista isännöintiä ja vain 2,7 %:ia näistä isännöitsijöistä oli sivutoimisia. Lisäksi 10,8 %:ssa asunto-osakeyhtiöistä isännöitsijänä oli osakas ja 1,2 %:ssa muu asukas. Palautteen perusteella asunto-osakeyhtiön rakennusvuodella ei näyttäisi olevan suurtakaan merkitystä siihen, onko yhtiöllä isännöitsijä vai ei. Taloyhtiön tyypillä taas näyttää olevan jonkin verran vaikutusta asiaan. Kyselyn perusteella lähes kaikilla (97 %) kerrostalotyyppisillä asunto-osakeyhtiöillä

10 10 oli isännöitsijä. Vastaava luku rivitalojen osalta oli 87 % ja erillistalojen tai muiden pientalojen osalta 75 %. Myös asunto-osakeyhtiön koolla näyttää olevan merkitystä sillä kyselyn perusteella 1 5 huoneiston asunto-osakeyhtiöistä hieman reilulla puole l- la (57 %) oli isännöitsijä, kun taas 11 huoneiston tai sitä suuremmista asunto-osakeyhtiöistä lähes ( %) kaikilla oli isännöitsijä. Tilintarkastuskäytäntö. Yhtiöiden hallituksen jäseniltä saadun palautteen perusteella huoneistojen lukumäärä vaikuttaa merkittävästi siihen, onko yhtiössä lainkaan tilintarkastajaa tai onko yhtiössä KHT- tai HTM tilintarkastaja ja tämän rinnalla maallikkotilintarkastaja. Kyselyn perusteella 1 5 huoneiston yhtiöistä 11 %:lla ei ole lainkaan tilintarkastajaa, noin puolella on maallikkotilintarkastaja, noin kolmanneksella on vain KHT- tai HTMtilintarkastaja ja noin 3 %:lla yhtiöistä sekä KHT- tai HTM-tilintarkastaja että maallikkotilintarkastaja. Yli 50 huoneiston taloyhtiöiden osalta yli puolessa (56 %) yhtiöistä on sekä KHT- tai HTM-tilintarkastaja että maallikkotilintarkastaja, 40 %:lla yhtiöistä on vain KHT- tai HTM-tilintarkastaja. Noin puolessa kerrostaloyhtiöistä on sekä KHT- tai HTMtilintarkastaja että maallikkotilintarkastaja. Lisäksi 40 % kerrostaloyhtiöistä oli vain KHT- tai HTM-tilintarkastaja. Noin 60 % rivitaloyhtiöistä ja lähes puolessa erillistaloyhtiöistä ja muista pientaloyhtiöistä on KHTtai HTM-tilintarkastaja. Isännöitsijöiltä saatujen vastausten perusteella myös asunto-osakeyhtiön käyttämän isännöintiyrityksen koko vaikuttaa ammattit ilintarkastajan käytön yleisyyteen. Vastausten perusteella yhden isännöitsijän isännöintiyr i- tyksen asiakkaina olevista asunto-osakeyhtiöistä noin 60 %:lla on KHT- tai HTM-tilintarkastaja, kun taas yli 10 isännöitsijän isännöintiyritysten asiakkaina olevista asunto-osakeyhtiöistä yli 90 %:lla on ammattitilintarkastaja. Myös asunto-osakeyhtiön alueellinen sijainti vaikuttaa kyselyiden perusteella jonkin verran siihen, käyttäkö yhtiö ammattitilintarkastajaa. KHT- tai HTM-tilintarkastajan käyttö on yleisintä pääkaupunkiseudulla, jossa yli 90 %:lla vastausten kattamista yhtiöistä on ammattitilintarkastaja. Vastaavasti kyselyn perusteella 50 % tai pienempi osa vastanneiden yhtiöistä käytti ammattitilintarkastajaa Kainuussa, Etelä-Pohjanmaalla, Keski- Pohjanmaalla sekä Pohjois-Karjalassa. Kunnossapitotarpeen käsittely hallituksessa ja yhtiökokouksessa. Vastanneiden isännöitsijöiden asiakasyhtiöiden hallituksista % käsitteli kunnossapitotarvetta 2 3 kertaa vuodessa. Valtaosa (noin 82 %) isännöitsijöiden asiakasyhtiöiden hallituksista käsittelee kunnossapitotarvetta jossain va i- heessa. Hallituksen jäsenten yhtiöiden hallitukset käsittelivät kunnossapitotarvetta vuosina 2007 ja 2008 hallituksessa 2 3 kertaa lähes puolessa yhtiöistä, 7 % hallituksista ei käsitellyt asiaa lainkaan, 23 % hallituksista käsitteli 4 6 kertaa ja 9 % hallituksista käsitteli useammin kuin kuusi kertaa. Palautteen perusteella hallituksen jäsenten lukumäärällä ei ole kovin suurta merkitystä siihen kuinka monta kertaa hallitus on käsitellyt kunnossapitotarvetta vuosien 2007 ja 2008 aikana. Vain ne hallitukset, joissa oli jäseniä kuusi tai enemmän käsittelivät hieman useammin kunnossapitotarvetta vuosien 2007 ja 2008 aikana. Myös taloyhtiön rakennustyypin vaikutus näyttää olevan vähäinen. Palautteen perusteella kerrostaloissa oli kunnossapitotarvetta käsitelty hieman useammin kuin muissa yhtiöissä. Rakennusvuosi näyttää vaikuttavan jonkin verran siihen, kuinka monta kertaa yhtiön hallitus käsitteli kunnossapitotarvetta vuosina 2007 ja Useimmin hallitukset olivat käsitelleen kunnossapitotarvetta rakennetuissa asuntoosakeyhtiöissä ja harvimmin taas uusissa 2000-luvulla rakennetuissa asunto-osakeyhtiöissä. Asunto-osakeyhtiön maantieteellisellä sijainnilla ei näytä olevan suurta merkitystä kunnossapitotarpeen käsittelyyn hallituksen kokouksissa. Yhtiökokous käsittelee vuosittain kunnossapitotarvetta kolmessa neljäsosassa kummankin kyselyn palautteen kattamista yhtiöistä. Kunnossapitosuunnitelman yleisyys. Isännöitsijöiden asiakasyhtiöistä noin 15 %:lla oli kunnossapitosuunnitelma. Vastanneiden hallituksen jäsenten yhtiöistä suunnitelma oli 40 %:lla. Hallituksen jäsenten palautteen perusteella kunnossapitosuunnitelman yleisyyteen vaikuttaa olennaisesti asunto-osakeyhtiön koko. Palautteen mukaan

11 huoneiston asunto-osakeyhtiöistä vain 22 %:ssa oli kunnossapitosuunnitelma, kun yli 50 huoneiston asunto-osakeyhtiöistä kunnossapitosuunnitelma löytyi 60 %:ssa yhtiöistä. Kunnossapitosuunnitelman yleisyys näyttää kyselyn perusteella kasvavan tasaisesti asunto-osakeyhtiön koon myötä. Vastauksista ilmenee, että yleisimmin kunnossapitosuunnitelma on tehty kerrostaloyhtiöissä (47 %). Rivitaloissa sekä erillistaloissa ja muissa pientaloissa kunnossapitosuunnitelma näyttää olevan kyselyn perusteella lähes yhtä yleinen ja se on noin 30 %:lla näistä yhtiöistä. Myös rakennusvuodella näyttää kyselyn perusteella olevan merkittävä vaikutus siihen onko asunto-osakeyhtiöllä kunnossapit o- suunnitelmaa. Kaikkein vanhimpia (rakennettu ennen vuotta 1921) asunto-osakeyhtiöitä lukuun ottamatta kunnossapitosuunnitelma on useammin vanhemmilla kuin uudemmilla asunto-osakeyhtiöillä rakennetuista asunto-osakeyhtiöistä yli puolella (56 %) on kyselyn perusteella kunnossapitosuunnitelma luvalla rakennetuista yhtiöistä kunnossapitosuunnitelma on kyselyn perusteella 46 %:lla, 1970-luvulla rakennetuista 43 %:lla, 1980-luvulla rakennetuista 40 %:lta, 1990-luvulla rakennetuista 32 %:lla ja 2000-luvulla rakennetuista 29 %:lla yhtiöllä. Palautteen perusteella kunnossapitosuunnitelma on selvästi yleisin pääkaupunkiseudun asunto-osakeyhtiöissä, joista puolella on suunnitelma. Kunnossapitotarpeen selvittäminen. Valtaosa (70 %) isännöitsijöistä vastasi, että kaikissa heidän asiakasyhtiöissään kunnossapitotarvetta selvitetään jollain tavalla. Noin 30 %:lla isännöitsijöistä oli hyvin pieni määrä asiakasyhtiöitä, joissa kunnossapitotarvetta ei seurata millään tavalla. Vastanneiden hallituksen jäsenten taloyhtiöissä seuranta perustuu kuntoarvioon (37 %), muun ulkopuoliseen asiantuntijaselvitykseen (28 %), kuntotutkimukseen ja tekniseen isännöintiin (15 %). Jollain muulla tavalla kunnossapit o- tarvetta oli selvitetty neljäsosassa yhtiöistä. Kunnossapitoseurannan kohteet. Palautteen perusteella samat kohteet eli putkisto sekä viemärit, katto, ulkovaippa ja märkätilat nähdään tärkeinä kunnossapitoseurannan kohte i- na riippumatta asunto-osakeyhtiön sijainnista. Myöskään yhtiön rakennustyypillä ja huoneistojen lukumäärällä ei näytä olevan suurta merkitystä seurannan kohdentamisen kannalta. Tyytyväisyys kunnossapidon seurantaan. Hallituksen jäseniltä saadun palautteen perusteella noin 40 % oli erittäin tai melko tyytyväisiä ja noin 25 % erittäin tai melko tyytymättömiä oman yhtiön sä kunnossapitotarpeen seurantaan. Isommissa asunto-osakeyhtiöissä oltiin hieman tyytyväisempiä kunnossapid on seurantaan kuin pienemmissä yhtiöissä. Myös maantieteellisiä eroja oli kyselyn perusteella havaittavissa. Pääkaupunkiseudulla, muulla Uudellamaalla, Keski-Suomessa, Pirkanmaalla, Varsinaissuomessa ja Kymenlaaksossa oltiin kyselyn mukaan tyytyväisimpiä kunnossapidon seurantaan. Vastaajan sukupuolella ja iällä ei näyttänyt olevan suurta merkitystä. Nuoremmat alle 30-vuotiaat vastasivat olevansa hieman tyytymättömämpiä kuin esimerkiksi yli 60-vuotiaat, jotka olivat koko joukosta tyytyväisimpiä oman asunto-osakeyhtiönsä kunnossapitoseurantaan. Palautteen perusteella haluttomuus suunnitelmalliseen kunnossapitoon on suurinta sellaisissa asunto-osakeyhtiössä, joiden osakkeenomistajista suuri osa on ikääntyneitä. Kunnossapitokustannuksiin varautuminen. Isännöitsijöiltä saadun palautteen perusteella hieman alle 10 % heidän asiakasyhtiöistään oli varautunut kunnossapitotarpeen rahoitukseen. Hoitovastikeylijäämä oli yleisin säästämiskeino. Muutama prosentti asunto-osakeyhtiöistä oli varautunut kunnossapitotarpe i- siin yhtiön hallussa olevien huoneistojen tai rakennusoikeuden myynnillä. Vastanneiden hallituksen jäsenten yhtiöistä yli puolet oli varautunut kunnossapidon rahoitukseen. Yleisin keino oli hoitovastikeylijäämä (56 %). Muita yleisiä keinoja olivat korjausrahastovastike (28 %) ja yhtiön ha l- lussa olevien huoneistojen ja rakennusoikeuden myynti (9 %). Palautteen perusteella kunnossapitotarpeisiin varautuminen on hieman yleisempää isommissa asunto-osakeyhtiöissä kuin pienemmissä yhtiöissä. 1 5 huoneistoa käsittävissä asunto-osakeyhtiöissä tuleviin kunnossapitotarpeisiin oli varauduttu 43 %:ssa yhtiöistä, kun yli 50 huoneiston asunto-osakeyhtiöissä vastaava osuus oli 58 %. Palautteen perusteella myös yhtiön

12 12 rakennusten tyyppi vaikuttaa vain vähän siihen, varautuuko yhtiö taloudellisesti tuleviin kunnossapitotarpeisiin (rakennustyypistä riippuen % yhtiöistä oli varautunut kunnossapitokuluihin). Maantieteelliset erot kunnossapitotarpeeseen varautumisen osalta olivat kyselyn perusteella melko suuria. Parhaiten varautuneita oltiin Kanta-Hämeessä (69 % asunto-osakeyhtiöistä oli varautunut taloudellisesti tuleviin kunnossapitotarpe i- siin) sekä Varsinais-Suomessa (64 %). Huonoiten taas kyselyn perusteella varauduttiin Etelä-Savossa (34 %) sekä Pohjois-Karjalassa (41 %). Myös eri aikoina rakennettujen asunto-osakeyhtiöiden varautumisessa tuleviin kunnossapitotarpeisiin oli kyselyn perusteella eroja. Parhaiten olivat varautuneet sekä ja 1990-luvulla rakennetut asunto-osakeyhtiöt. Niistä kunnossapitotarpeisiin oli varautunut noin 60 %. Huonoiten olivat kyselyn perusteella varautuneet ennen vuotta 1921 rakennetut asuntoosakeyhtiöt. Lisäksi rakennetuista varautuneita oli 49 %, 1960-luvulla rakennetuista 53 %, 1970-luvulla rakennetuista 51 % sekä 2000-luvulla rakennetuista 47 %. 1.3 Kansainvälinen kehitys sekä ulk o- maiden lainsäädäntö Suomalainen asunto-osakeyhtiö on tiettävästi ainakin Euroopassa ainutlaatuinen omistusasumisen muoto. Kerrostaloasuntojen omistusoikeuden ja tehokkaan hallinnon järjestäminen ovat olleet keskeisiä kysymyksiä, kun yksityistäminen on toteutettu EU:n uusissa jäsenvaltioissa. Huomiota on kiinnitetty erityisesti siihen, miten rakennuksen yhteisten osien kunnossapito ja uudistaminen sekä asumisen perushyödykkeiden, kuten käyttöveden ja jätehuollon, hankinta varmistetaan. Samoista kysymyksistä keskustellaan myös sellaisissa vanhoissa EU valtioissa, joissa omistusasuntokerrostalojen hallinto on järjestetty tehottomasti. Vanhoissa EU valtioissa omistusasuminen kerrostaloissa ei ole läheskään niin yleistä kuin Suomessa. Käytännössä kerrostaloasuntojen omistusoikeus on toteutettu useimmissa EU-valtioissa ja muissa valtioissa siten, että kunkin huoneiston omistajan omistusoikeus huoneiston sisäseinien rajaamaan alueeseen on merkitty kiinteistörekisteriin. Tällöin rakennuksen yhteiset osat ja maapohja ovat rakennuksen huoneistot omistavien yhteisomistuksessa (esim. ejerlejdighed Tanskassa). Joissakin valtioissa sekä rakennus että maapohja ovat yhteisomistuksessa ja kullakin yhteisomistajalla on yksinoikeus tietyn huoneiston käyttämiseen (eierseksjon Norjassa). Kummassakin mallissa rakennuksen huoneistojen omistajat päättävät yhteisten osien hallinnoinnista, joko sellaisen yhdistyksen tai osuuskunnan kautta, jonka jäseninä he ovat, tai yleisten oikeusperiaatteiden nojalla ilman tarkemmin määritettyä organisaatio- ja päätöksentekomallia. Ainakin Venäjällä hallinnointiyhte i- söön osallistuminen on vapaaehtoista, minkä seurauksena samassa rakennuksessa voi olla yhteiseen päätöksentekoon osallistuvia ja sen ulkopuolelle jättäytyneitä huoneistojen omistajia. Asunto-osakeyhtiöön verrattuna ulkomaiset omistus- ja hallintomallit ovat usein onge l- mallisia yhteisiä asioita koskevan päätöksenteon tehokkuuden, yhteisen velkarahoituksen vakuuksien saatavuuden ja yhteisten kulujen kattamiseksi huoneistojen omistajilta perittävien maksujen turvaamisen sekä yhteisen toiminnan ja talouden läpinäkyvyyden suhteen. Esimerkiksi yhteisiä toimia edellyttävien uudistusten toteuttaminen voi olla vaikeata päätökseen sovellettavien tiukkojen vaatimusten, puuttuvien yhteisten vakuuksien, omistajien maksuosuuksien perimisen hankaluuden ja taloudellista raportointia koskevien puutteiden synnyttämän epävarmuuden vuoksi. Ruotsissa huomattavaa osaa kerrostaloasunnoista hallitaan asumisoikeusmuodossa. Asumisoikeusyhdistystä muistuttava ruotsalainen asumisoikeusyhteisö on osuuskuntamuotoinen oikeushenkilö, jonka jäsenellä on oikeus vaatia yhteisöä lunastamaan hänen osuutensa ennalta määrättyyn hintaan. Alueellisen kehityksen ja asuntomarkkinoiden muutosten vuoksi Ruotsissa asetetaan vuosittain konkurssiin useita asumisoikeusyhteisöjä muun muassa sen vuoksi, että yhteisön lunastamille asumisoikeuksille ei löydy uusia omistajia tai vuokralaisia. Kuluvan vuos i- kymmenen ajan Ruotsissa on selvitetty ker-

13 13 rostaloasuntojen yksityisomistuksen mahdollistavan lainsäädännön tarvetta (esim. SOU 2002:21, prop. 2003/04:115 ja bet. 2006/07:CU10) valtiopäivien vuonna 1999 antaman tiedonannon jälkeen (bet. 1998/99:BoU7, rskr. 1998/99:165). Ruotsissa muutetaan maakaaren (1970:994) säännöksiä kolmiulotteisesta kiinteistöstä siten, että tä l- laisena kiinteistönä voitaisiin rekisteröidä myös yksittäinen asuinhuoneisto (Prop. 2008/09:91). Säännöksiä sovelletaan alk u- vaiheessa vain sellaiseen uudisrakennukseen, jossa vähintään kolme tällaista asuinhuoneistoa. Tällaiseen asuinhuoneistoon sovelletaan kolmiulotteista kiinteistöä koskevien yleisten säännösten lisäksi uusia säännöksiä, joiden tarkoituksena on välttää huoneiston käytöstä muille lähistöllä aiheutuvia häiriöitä, varmistaa asumisterveyden, järjestyksen ja kunnon säilyminen rakennuksessa ja sen ulkopuole l- la. Omistajan on huolellisesti valvottava, että edellä sanottua noudattavat myös omistajan perheenjäsenet ja vieraat ja ne, jotka omistajan toimivat rakennuksessa. Lisäksi tällaisen rakennuksen yhteisten tilojen hallintoa varten pitää perustaa yhteisö (samfällighetsförening), joka muun muassa voi ottaa lainaa yhteisiin kuluihin ja jolla on kanneoikeus asunnon omistajan rikkoessa edellä mainittuja vaatimuksia. Tavoitteena on, että uusi laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta Nykytilan arviointi Yleistä Kun rakennuskanta ja asukkaat ikääntyvät ja kun asukaskunta, rakennustekniikka, asumispalvelut ja asuinkiinteistöjä koskevat viranomaisvaatimukset muuttuvat, asunto-osakeyhtiöiden ja osakkeenomistajien tekemien korjausten, uudistusten ja lisärakentamisen tarve kasvaa. Samat tekijät lisäävät tarvetta myös muihin järjestelyihin ja vastuusuhteiden selventämiseen asunto-osakeyhtiöissä. Muilta osin asunto-osakeyhtiölaki on osoittautunut pääosin toimivaksi. Lain voimassaoloaikana on kuitenkin ilmennyt, että lain yksittäisiä säännöksiä on syytä selventää tai muuttaa. Ehdotuksen valmistelussa havaittu muutostarve voidaan tiivistää seuraavasti: - Ei ole ilmennyt tarvetta muuttaa voimassa olevan lain periaatteita eikä muutenkaan tehdä muutoksia, jotka vaikuttaisivat olennaisesti yhtiön tai osakkeenomistajien oikeuksiin tai velvollisuuksiin. - Tarvittavat muutokset ovat lähinnä menettelytapojen tai sääntelyn selvennyksiä taikka johtuvat esimerkiksi osakkeenomistajien teettämien kunnossapito- ja muutostöiden yleistymisestä sekä rakennustekniikan ja rakentamista koskevien vaatimusten kehityksestä Yhtiön ja osakkeenomistajan kunnossapitovastuu Voimassa olevan lain mukaan osakkeenomistajat vastaavat osakkeenomistajahallinnassa olevien huoneistojen ja muiden tilojen kunnossapidosta siten kuin AOYL:ssa säädetään ja yhtiöjärjestyksessä määrätään (AOYL 78 ). Lähtökohta on, että osakkeenomistajan on pidettävä kunnossa hallitsemansa huoneiston sisäosat ja muut osakeomistuksen perusteella hallitsemansa tilat. Yhtiö vastaa kuitenkin yleensä osakkeenomistajahallinnassa olevien tilojen sisäpuolisista rakenteista johtuvista vioista sekä sellaisten laissa mainittujen johtojen, kanavien ja vesihanojen kunnossapidosta, jotka on asennettu samantasoisina rakennuksen huoneistoihin. Parvekkeen kunnossapitovastuu kuuluu voimassa olevan lain mukaan lähtökohtaisesti yhtiölle. Yhtiöjärjestyksessä voidaan määrätä toisin kunnossapitovastuun jakautumisesta yhtiön ja osakkeenomistajien kesken. Kunnossapitovastuun jakautumista koskevat AOYL:n olettamasäännökset soveltuvat yleensä parhaiten kerrostaloihin (HE 216/1990, s. 58), joissa huoneistot ovat varsin samanlaisia. Asunto-osakeyhtiöiden rakennukset ja huoneistot poikkeavat toisistaan kuitenkin huomattavasti yhtiöissä, joissa on kerrostaloja, rivitaloja, erillistaloja, tai jos asunto-osakeyhtiössä on myös osakkeenomistajahallinnassa olevia liikehuoneistoja. Käytännössä suositellaan, että kunnossapit o- vastuusta määrättäisiin yhtiöjärjestyksessä tarkemmin.

14 14 Kunnossapitovastuun osalta voidaan erottaa ainakin seuraavia ongelma-alueita: yhtiön vastuulla olevasta rakenteesta aiheutuvat viat, vaatimus samantasoisuudesta, yhtiön toimenpiteestä osakkeenomistajan vastuulla oleville rakenteille aiheutuneet vahingot, osakkeenomistajalle kuuluvan kunnossapidon hoitaminen yhtiön kustannuksella, hallituksen toimivalta, osakkeenomistajan kunnossapitotoimien taso ja töiden valvonta, kunnossapitovastuun muuttaminen ja vastuu puutteellisesta tai virheellisestä kunnossapidosta. Yhtiön vastuulla olevasta rakenteesta johtuvat viat. Käytännössä ongelmia on aiheutunut siitä, että AOYL:ssa ei määritellä tarkemmin yhtiön vastuulla olevia rakenteesta johtuvia vikoja. Vallitseva tulkinta lienee, että yhtiö vastaa esimerkiksi vesivuodon yhteydessä vahingosta, joka aiheutuu veden kulkeutumisesta sellaisen rakenteen läpi, joka on tarkoitettu kestämään vettä. Epäselvänä on pidetty sitä, vastaako yhtiö talon rakenteisiin kulkeutuneen veden aiheuttamista vahingoista myös silloin, kun vesi on valunut osakkeenomistajan vastuulla olevasta, muissa kuin märkätiloissa tavanomaisesti käytettävästä pesukoneesta tai muutoin asuinhuoneen lattialle päässeestä vedestä. Ongelmallisena on pidetty myös yhtiön kunnossapitovastuuta niissä tapauksissa, joissa osakkeenomistaja yhtiön suostumuksella muuttaa rakenteita toisenla i- siksi kuin muissa huoneistoissa (esim. väliseinien tai märkätilojen siirtäminen). Jossain määrin epäselvänä on pidetty myös sitä, mitä rakenteilla tarkoitetaan kunnossapitovastuun jaon kannalta (esim. onko siirretty väliseinä asunto-osakeyhtiön vastuulla oleva rakenne). Samantasoisuusvaatimus. Käytännössä vaatimusta johtojen, kanavien ja vesihanojen samantasoisuudesta on pidetty ongelmallisena silloin, kun osakkeenomistajahallinnassa olevien huoneistojen käyttötarkoitus on erilainen tai huoneistot ovat muuten hyvin erilaisia ja huoneistoissa on erilaisia sinänsä tavanomaisia putkistoja. Oikeuskäytännössä tätä vaatimusta on tulkittu ilmanvaihdon osalta siten, että on yhtiön vastuulla pitää niin asuin- kuin liikehuoneistojakin sellaisessa viranomaismääräysten edellyttämässä kunnossa, että huoneistoja voidaan käyttää rakennusluvan ja yhtiöjärjestyksen mukaiseen tarkoitukseen (KKO 1998:105). Korkeimman oikeuden ratkaisun perusteella on epäselvää, millä edellytyksillä yhden osakkeenomistajan liiketoimintaan liittyviä kustannuksia, joita muiden osakkeenomistajien ei voida olettaa voivan ennakoida, saattaa tulla asunto-osakeyhtiössä myös muiden osakkeenomistajien maksettaviksi vastikkeen muodossa. Yhtiön toimenpiteestä osakkeenomistajan vastuulla oleville rakenteille aiheutuvat vauriot. Voimassa olevan lain nimenomaisten säännösten mukaan yhtiövastikkeella katetaan vain sellaisia korjaus-, perusparannus- ja uudistuskustannuksia, jotka perustuvat yhtiön vastuulla oleviin toimenpiteisiin (AOYL 5 ). Laissa ei ole nimenomaisia säännöksiä yhtiön velvollisuudesta vastata osakkeenomistajan vastuulla olevien rakenteiden saattamisesta entiselleen niiden vahingoituttua yhtiön teettämän korjaus- tai parannustoimenpiteen johdosta. Käytännössä yhtiökokous voi päättää esimerkiksi vesi- ja viemäriputkien uusimisen yhteydessä siitä, että samalla vaihdetaan vastikerahoitteisesti wcistuimet ja korjataan vioittuneet sisäpinnat ajankohdan tavanomaista tasoa vastaavalla alkuperäistä kalliimmalla pinnoitteella. Vastaavasti antenni-, puhelin- ja sähköverkon uudistuksen yhteydessä asennetaan vastikerahoitteisesti huoneistokohtaisia pistorasioita ja ikkunoiden vaihdon yhteydessä vaihdetaan myös osakkeenomistajan vastuulla olevat sisäikkunat. Asunto-osakeyhtiöiden maallikkohallinnon kannalta on kuitenkin pidetty ongelmallisena sitä, että tällaisten käytännössä hyvin yleisten tilanteiden osalta yhtiökäytäntö perustuu AOYL:n yleisiin säännöksiin, yhtiön kunnossapito-oikeutta koskevaan avoimeen ja tulkinnanvaraiseen 78 :n 3 momenttiin ja oikeuskäytäntöön sekä oikeuskirjallisuudessa esitettyihin tulkintoihin. Ongelmallisena on pidetty myös sitä, miten osakkeenomistajien itse suorittamat toimenpiteet tulisi ottaa huomioon hänen maksuve l- vollisuutensa osalta. Muu osakkeenomistajalle kuuluva kunnossapito asunto -osakeyhtiön kustannuksella. Voimassa olevan lain esitöiden mukaan kunnossapitovastuun jakautumista koskevat säännökset määrittelevät lähinnä korjaus- ja kunnossapitokustannuksista vastaavan tahon. Vastuunjakosäännös ei siten estä yhtiötä kor-

15 15 jauttamasta omalla kustannuksellaan sella i- sen osakkeenomistajahallinnassa olevan huoneiston sisätiloissa ilmennyttä vikaa, jo n- ka korjauskuluista osakkeenomistaja vastaisi lain pääsäännön tai yhtiöjärjestyksen mukaan, jos päätös ei loukkaa osakkeenomistajien yhdenvertaisuutta (AOYL 78 :n 3 momentti). Osakkeenomistajien yhdenvertaisen kohtelun vaatimuksesta kuitenkin seuraa, että tällaiset korjaukset eivät saa kohdistua vain osaan huoneistoista ja että yhtiövastikkeen maksuvelvollisuudessa tulisi yleensä ottaa huomioon osakkeenomistajien itse suorittamat vastaavat korjaukset (HE 216/1990, s. 58 ja 59). Käytännössä yhtiökokous päättää osakkeenomistajan kunnossapitovastuun piiriin kuuluvasta kunnossapidosta, perusparannuksesta ja uudistamisesta yleensä vain silloin, kun toimenpide liittyy yhtiön kunnossapitovastuun piiriin kuuluvaan toimenpiteeseen. Ongelmallisena on kuitenkin pidetty yksittäistapauksia, joissa enemmistöpäätöksellä ja vastikerahoituksella on toteutettu osakkeenomistajien kunnossapitovastuun piiriin kuuluvia toimia muuten kuin perusparannuksen tai uudistuksen yhteydessä. Hallituksen toimivalta kunnossapidon ja perusparannusten osalta. Voimassa olevan lain mukaan asunto-osakeyhtiön hallitus ei saa päättää kiireellisiä vesivahinko- ym. korjauksia lukuun ottamatta sellaisista kunnossapitotoimista, jotka vaikuttavat ole nnaisesti asumiseen tai asumiskustannuksiin (AOYL 54 ). Käytännössä on pidetty jossain määrin epäselvänä esimerkiksi sitä, missä laajuudessa hallitus voi päättää kunnossapito- tai perusparannustoimenpiteistä yhtiökokouksen käsittelemän talousarvion rajoissa. Osakkeenomistajan kunnossapitotoimien valvonta. Voimassa olevan lain mukaan kunnossapidosta vastaavalla taholla on oikeus itse päättää ja huolehtia korjauksen suorittamisesta. Osakkeenomistaja ei siten saa yhtiötä kuulematta teettää yhtiön vastuulla olevaa huoneistokohtaista korjausta, kuten vesijo h- tojen ja hanojen uusimista. Osakkeenomistaja tai yhtiö voi kuitenkin teettää toisen osapuolen kustannuksella lisävahingon välttämiseksi tarpeellisen kiireellisen korjauksen, kuten vesivahinkoon liittyvän korjauksen (HE 216/1990, s. 59). Käytännössä ongelmallisena on pidetty sitä, että laissa ei nimenomaisesti säädetä kunnossapitotoimien tasosta eikä yhtiön oikeudesta valvoa osakkeenomistajan vastuulla olevia, mutta rakenteisiin vaikuttavia kunnossapit o- korjauksia. Kunnossapitovastuun jaon muuttaminen yhtiön perustamisen jälkeen. Ongelmallisena on pidetty sitä, että AOYL:ssa ei ole nimenomaisia säännöksiä siitä, miten kunnossapitovastuun jakautumista voidaan muuttaa yhtiön perustamisen jälkeen. Vastuunjaon muuttamiseen sovelletaan yleisiä yhtiöjärje s- tyksen muuttamista ja tällaisen päätöksen moittimista koskevia säännöksiä (2/3 määräenemmistö ja yhdenvertaisuusperiaate). Yle i- siä säännöksiä sovelletaan siinäkin tapauksessa, että muutos riidattomasti vähentää jo i- denkin osakkeenomistajien ja lisää toisten osakkeenomistajien maksuvelvollisuutta käytännössä vastaavalla tavalla kuin sellainen vastiketta tai muuta maksua koskeva yhtiöjärjestyksen muutos, johon vaaditaan niiden osakkeenomistajien suostumus, joiden maksuvelvollisuus kasvaa. Vastuu puutteellisesta tai virheellisestä kunnossapidosta. AOYL:ssa viitataan osakkeenomistajan vahingonkorvausvastuun osalta osakeyhtiölain (624/2006) vahingonkorvaussäännöksiin, jotka eivät kuitenkaan yleensä sovellu yhtiön rakennusten kunnossapitoon liittyvän vahingon korvaamiseen. Kunnossapitoon liittyvien osakkeenomistajan tai yhtiön aiheuttamien vahinkojen korvausvastuu on käytännössä perustunut lähinnä vahingonkorvauslakiin (412/1974) ja vahingonkorvausoikeudellisiin periaatteisiin. Epäkohtana on pidetty sitä, että AOYL:ssa ei ole riittävän selviä säännöksiä siitä vastuusta, joka osakkeenomistajalla ja yhtiöllä on puutteellisesta kunnossapidosta. Yhtiön rakennuksen tai huoneiston tuhoutuminen. AOYL:n säännös yhtiön rakennuksen ja huoneiston tuhoutumisesta on ongelmallinen, koska sekä uudelleenrakentaminen että yhtiön purkaminen on edellyttänyt käytännössä yksimielisyyttä. Yhtiö ei siis ole voinut selkeästi kunnossapitovastuunsa puitteissa vastata tuhouneen rakennuksen tai huoneiston jälleenrakentamisesta. Ottaen huomioon

16 16 sen, että rakennukset on käytännössä vakuutettu täydestä arvostaan, on voimassa oleva säännös sisällöltään vanhentunut Osakkeenomistajan muutostyöt Muutostöiden laajuus ja valvonta. Voimassa olevan lain mukaan osakkeenomistajalla on oikeus tehdä muutoksia hallinnassaan olevissa tiloissa. Jos muutos voi vahingoittaa rakennusta tai tuottaa haittaa yhtiölle tai toiselle osakkeenomistajalle, muutokseen on saatava yhtiön tai toisen osakkeenomistajan suostumus. Lisäksi tietyistä muutostöistä on ilmoitettava etukäteen hallitukselle tai isännöitsijälle, joilla on oikeus valvoa muutostyötä. Jos muutokseen tarvitaan viranomaisen lupa, hallituksen on haettava lupa osakkeenomistajan kustannuksella (AOYL 77 ). Käytännössä muutostöiden määrä kasvaa jatkuvasti asunto-osakeyhtiön rakennusten ikääntymisen, osakkeenomistajien asumistarpe i- den muuttumisen ja osakkeenomistajien vaihtumisen myötä. Käytännössä on yhtäältä pidetty tarpeellisena, että muutostyöoikeus rajattaisiin tarkemmin osakkeenomistajahallinnassa oleviin sisätiloihin siten, että esimerkiksi parvekkeen ja piha-alueiden suhteen muutosoikeutta ei olisi tai se olisi suppeampi kuin sisätilojen osalta. Toisaalta on toivottu muutostyöoikeuden selventämistä parvekkeen ja pihaalueen osalta ja että joissakin tapauksissa osakkeenomistajalla olisi nykyistä paremmat mahdollisuudet tehdä tiettyjä muutoksia myös osittain osakkeenomistajahallinnassa olevan tilan ulkopuolella (esim. liikehuoneiston sähkölinjan parantaminen). Käytännössä epäselvänä on pidetty sitä, vastaako muutostyön suorittava osakkeenomistaja asunto-osakeyhtiölle valvonnasta aiheutuvista kuluista, jos yhtiö käyttää valvojana ulkopuolista rakennusalan ammattilaista. Kunnossapitovastuu muutostöistä. Voimassa olevan lain mukaan yhtiö vastaa myös osakkeenomistajan muuttamien rakenteiden, putkien, kanavien ja hanojen kunnossapidosta, jollei yhtiöjärjestyksessä toisin määrätä (AOYL 78 ). Tällöin osakkeenomistajan muutostyö voi vaikuttaa asunto-osakeyhtiön kunnossapitovastuun vuoksi myös muilta osakkeenomistajilta perittävien vastikkeiden määrään. Käytännössä osakkeenomistajan kunnossapitovastuun laajentaminen yhtiöjä r- jestysmääräyksellä on yleistynyt märkätiloja koskevien suurempien muutosten yhteydessä. Vastuu muutostöistä aiheutuvasta vahingosta. AOYL:ssa viitataan vahingonkorvausvastuun osalta osakeyhtiölain vahingonkorvaussäännöksiin, jotka eivät yleensä sovellu osakkeenomistajan muutostöihin liittyvän vahingon korvaamiseen. Käytännössä huomattava osa vanhojen talojen home- ja muista rakenteiden kastumiseen liittyvistä vahingoista on seurausta puutteellisesti toteutetuista putkien, viemäreiden, kylpyhuone-, keittiö- ja saunatilojen rakentamistoimenpiteistä. Vastuu muutoksista aiheutuvien vahinkojen korvaamisesta perustetaan käytännössä yleensä vahingonkorvauslakiin (412/1974) ja vahingonkorvausoikeudellisiin periaatteisiin. Lopullinen vastuu jakautuu AOYL:ssa säädetyn kunnossapitovastuun mukaisesti vain, jos vahinkoa ei ole aiheutettu tahallaan tai tuottamuksella. Epäkohtana on pidetty sitä, että laissa AOYL:ssa ei ole riittävän selviä säännöksiä muutostöistä yhtiölle, toisille osakkeenomistajilla tai näiden vuokralaisille aiheutuvan vahingon korvaamisesta Vahingonkorvausvastuu Asunto-osakeyhtiön hallituksen, isännöitsijän, tilintarkastajan ja osakkeenomistajien vahingonkorvausvastuun osalta AOYL:ssa viitataan vanhan osakeyhtiölain ja tilintarkastuslain vahingonkorvaussäännöksiin. Yhtiön johto voi joutua vanhan osakeyhtiölain mukaan vahingonkorvausvastuuseen tahallaan tai huolimattomuudesta aiheutetusta vahingosta suhteessa yhtiöön taikka osakeyhtiölain tai yhtiöjärjestyksen rikkomisesta suhteessa osakkeenomistajaan ja sivullisiin. Osakkeenomistaja voi joutua yhtiöoikeudelliseen vahingonkorvausvastuuseen, jos hän on vähintään törkeällä tuottamuksella myötävaikuttanut osakeyhtiölain tai yhtiöjärjestyksen vastaisen päätöksen aikaansaamiseen. Käytännössä tavallisimmat asunto-osakeyhtiöissä tapahtuvat vahingot johtuvat puutteelliseesti toteutetuista putkien, viemäreiden, kylpyhuone-, keittiö- ja saunatilojen rakennustöistä ja kunnossapidosta. Näissä tilanteissa yhtiön tai osakkeenomistajan vii-

17 17 mesijainen vastuu vahingon korvaamisesta on käytännössä perustettu yleensä vahingonkorvauslakiin (VahL) ja yleisiin vahingonkorvausoikeudellisiin periaatteisiin, mikä ei ilmene AOYL:sta. Ongelmallisena on pidetty sitä, että AOYL:ssa ei ole nimenomaisia säännöksiä kunnossapitovastuun tasosta, kunnossapidon laiminlyömisestä eikä osakkeenomistajan tai yhtiön muutostöiden tasosta ja muutostöistä aiheutuvien vahinkojen korvaamisesta. Epäselvänä on pidetty myös sitä, miten osakkeenomistajan vastuuseen vaikuttaa se, että yhtiö on hyväksynyt ja valvonut osakkeenomistajan kunnossapito- tai muutostyön toteutuksen. Lisäksi vastuun määrittämisen ja toteuttamisen kannalta jossain määrin ongelmallisina on pidetty tila n- teita, joissa osakkeenomistaja käyttää ammattimaista urakoitsijaa (mm. yhtiön kanneoikeus). Joissakin tapauksissa osakkeenomistajan tai yhtiön kunnossapito- tai muutostyö saattaa olla sellainen, että toimenpiteen onnistunut toteuttaminen edellyttää korostettua huolellisuutta ottaen huomioon mm. se, miten merkittäviä vahinkoja virheellisestä toteutuksesta voi aiheutua (esim. talon rakenteisiin vaikuttava kylpyamme tai muu allas). Yhtiön johtoon kuuluvan korvausvastuu kunnossapitovastuun laiminlyönnistä aiheutuvasta vahingosta on osittain epäselvä myös sen vuoksi, että asunto-osakeyhtiön johdolla ei ole yleistoimivaltaa ja johdon tehtävistä, kuten velvollisuudesta ryhtyä rakennusten ja kiinteistön kunnossapidon kannalta tarpeellisiin toimiin, ei nimenomaisesti säädetä AOYL:ssa. Asunto-osakeyhtiöissä tyypillisiin vahinkotilanteisiin sovellettavan vastuusääntelyn selventäminen ja täydentäminen voisi osaltaan kannustaa huolellisempaan kunnossapito- ja muutostöiden teettämiseen ja valvontaan. Vahingon ilmetessä selvemmät vastuusäännökset helpottaisivat vastuun toteuttamista. Uudessa osakeyhtiölaissa (624/2006) osakkeenomistajan ja yhtiön johtoon kuuluvan vahingonkorvausvastuuta koskevaa sääntelyä on muutettu ja selvennetty siten, että - osakkeenomistajan vastuu ei enää edellytä törkeää tuottamusta, - hallituksen jäsenten ja toimitusjohtajan (vastaa isännöitsijää) oletetaan olleen huolimattomia, jos vahinko aiheutetaan osakeyhtiölakia tai yhtiöjärjestystä rikkomalla tai vastuu koskee yhtiön läheisen kanssa tehdyllä toimella aiheutettua vahinkoa (tuottamusolettama) ja - yksittäisen osakkeenomistajan oikeus saada korvausta ns. välillisestä vahingosta eli ens i- sijassa yhtiölle aiheutetusta vahingosta poistetaan. Kun arvioidaan vastuunjaon toimivuutta ja mahdollisia uudistusvaihtoehtoja on otettava huomioon myös se, että käytännössä asuntoosakeyhtiöt, osakkeenomistajat ja vuokrala i- set kattavat riskejään vakuutuksilla Yhtiön perusparannukset, uudistukset ja lisärakentaminen Vastikerahoituksella tehtävää perusparannusta, uudistusta, lisärakentamista ja lisäalueen hankkimista koskevia säännöksiä muutettiin 1 kesäkuuta 2001 voimaan tulleella AOYL:n muutoksella. Asunto-osakeyhtiön päätöksentekoa ja vastikkeen maksuvelvollisuutta koskevia säännöksiä pidetään pääosin toimivina. Edelleen merkittävänä ongelmana pidetään kuitenkin yhtiövastiketta koskevien yhtiöjä r- jestysmääräysten, enemmistöperiaatteen ja osakkeenomistajien yhdenvertaisuusperiaatteen yhteensovittamista silloin, kun päätetään sellaisesta parannuksesta tai uudistuksesta, joka ei hyödytä kaikkia osakkeenomistajia yhtäläisesti edes osakkeiden arvonnousuna. Lisäksi yhdenvertaisuusperiaatteen kannalta ongelmallista voi olla sellaisen kunnossapidon tai muutoksen toteuttaminen vastikerahoituksella, jonka osa osakkeenomistajista on aiemmin toteuttanut omalla kustannuksellaan. Merkittävin perusparannus- tai uudistuspäätös, joka yleensä ei hyödytä kaikkia, on päätös hissin jälkiasennuksesta vanhaan taloon. Käytännössä yli 2/3 hissin jälkiasennuspäätöksistä tehdään yksimielisellä päätöksellä, mikä johtuu ainakin siitä, ettei asunto-osakeyhtiölaissa säädetä muodollisten päätösvaatimusten ja yhdenvertaisuusperiaatteen yhteensovittamisesta. Valtion ja kuntien tavoitteena on lisätä asuintalojen monikäyttöisyyttä ja helpottaa vanhenevan väestön asumista kotioloissa. Julkinen sektori tukee hissien jälkiasennusta hissiavustuksilla, jo iden

18 18 yhteismäärä syksyllä 2008 on % hissin rakennuskustannuksista. On myös pidetty epäselvänä, milloin ja miten asunto-osakeyhtiön pitäisi ottaa huomioon se määrä, jolla osakkeenomistajien omalla kustannuksellaan toteuttamat toimenpiteet vähentävät kuluja, joita yhtiölle aiheutuisi kunnossapidon tai uudistuksen toteuttamisesta myös näiden huoneistojen osalta. Lisäksi on epäselvää, miten vain asuinhuoneistoissa toteutettavan uudistuksen kustannusten jaossa voidaan ottaa huomioon se, ettei uudistus hyödytä mitenkään muuhun käyttöön tarkoitettuja huoneistoja Osakeyhtiölain soveltaminen AOYL:n viittaussäännöksen ja osakeyhtiölain voimaanpanosta annetun lain (625/2006) mukaan asunto-osakeyhtiöön sovelletaan vanhan osakeyhtiölain säännöksiä - konserni- ja lähipiirimääritelmistä, - perustamisesta (pois lukien yhtiöjärje styksen vähimmäissisältö), - osakepääoman korotuksesta (pois lukien optio-oikeudet ja vaihtovelkakirjat), - pääomalainasta, - osakepääoman alentamisesta, - varojenjakotavoista, voitonjakokelpoisista varoista (pois lukien konsernirahoitus), voitonjakopäätöksestä, laittomasta varojenjaosta ja varojen lahjoittamisesta, - selvitystilasta ja yhtiön poistamisesta rekisteristä (pois lukien pakkoselvitystila, yr ityssaneeraus ja osakkeenomistajan vaikutusvallan väärinkäyttöön perustuva selvitystila ja lunastusvelvollisuus), - hallituksen, isännöitsijän, tilintarkastajien ja osakkeenomistajien vahingonkorvausvastuusta ja - oikeudenkäynnistä, välimiesmenettelystä ja rekisteriviranomaisesta. Lisäksi osakeyhtiölain voimaanpanosta annetun lain mukaan asunto-osakeyhtiöön sovelletaan kuitenkin uuden osakeyhtiölain säännöksiä sulautumisesta. Tämä ei kuitenkaan koske vähemmistöosakkeiden lunastusta koskevia säännöksiä, koska asuntoosakeyhtiössä sulautumiseen vaaditaan lä h- tökohtaisesti osakkeenomistajan yksimielinen päätös. Uuden asunto-osakeyhtiölain säätämisen yhteydessä on otettava kantaa siihen, miltä osin uutta osakeyhtiölakia tai sitä vastaavia säännöksiä sovelletaan myös asunto-osakeyhtiöihin. Lisäksi on päätettävä siitä, sovelletaanko asunto-osakeyhtiöihin edelleen viittaussäännösten perusteella joiltain osin osakeyhtiölakia vai luovutaanko viittauksista siten, että asunto-osakeyhtiölaki sisältää myös nykyisin viittaussäännösten perusteella sovellettavat osakeyhtiölain säännökset. AOYL:n selventämiseksi on toivottu lain erottamista kokonaan tai nykyistä suuremmassa määrin osakeyhtiölaista, koska osakeyhtiölaki on säädetty eri tyyppistä toimintaa varten eikä se sovellu asunto-osakeyhtiöön parhaalla mahdollisella tavalla. Esimerkiksi osakeanti toteutetaan asunto-osakeyhtiössä käytännössä aina suunnattuna ja osakeyhtiölain vahingonkorvaussäännökset soveltuvat huonosti kosteusvauriovahingon korvaamiseen. Erityisesti on toivottu, että perustamista, osakepääoman korotusta ja vahingonkorvausvastuuta koskevat säännökset lisätään AOYL:iin. OYL:iin olevien viittaussäännösten purkaminen lisäisi AOYL:n pykälämäärän moninkertaiseksi. Pitkän lain luettavuutta voidaan kuitenkin parantaa laatimalla selkeitä säännöksiä, käyttämällä erilaisia otsikoita ja sijoittamalla säännökset siten, että yleisimmin käytetyt säännökset ovat lain ja asiakokona i- suuksien mukaisten lukujen alkupuolella. Luettavuutta parantaisi myös - usein sovellettavien säännösten sijoittamien lain alkupuolelle (yleiset periaatteet, yhtiön tarkoitus ja toiminta, osakkeet, yhtiövastike, kunnossapitovelvollisuus ja muutostyöt, yhtiön hallinto, päätöksenteko ja edustaminen sekä varojen käyttö) sekä - ainutkertaisesti tai harvoin sovellettavien säännösten sijoittaminen lain loppupuolelle (perustaminen, rahoitus, erityiset varojenjakotavat, yhtiörakenteen muuttaminen ja yhtiön purkaminen). Suuri osa voimassa olevan AOYL:n säännöksistä perustuu ainakin osittain voimassa olevan osakeyhtiölain vastaaviin säännöksiin. Yhtiölainsäädännön yhtenäisyyden sekä laintulkinnan ja yhtiökäytännön helpottamiseksi olisi tarkoituksenmukaista ottaa AOYL:n uu-

19 19 distuksessa huomioon tarpeelliselta osin uuden osakeyhtiölain sääntely Muu muutostarve Lain soveltamisala sekä asunto-osakeyhtiön tarkoitus ja toiminta AOYL:n 1 :n mukaan asunto-osakeyhtiönä pidetään osakeyhtiötä, jonka tarkoituksena on omistaa ja hallita rakennusta tai rakennuksia, joiden huoneistojen lattiapinta-alasta yli puolet on määrätty yhtiöjärjestyksessä osakkeenomistajien hallinnassa oleviksi asuinhuoneistoiksi ja jonka osakkeet tuottavat oikeuden hallita yhtiöjärjestyksessä määrättyä huoneistoa tai muuta tilaa. Lakia sovelletaan myös ns. keskinäiseen kiinteistöosakeyhtiöön, jollei yhtiöjärjestyksessä toisin määrätä (2 ). Keskinäisten kiinteistöyhtiöiden on ollut mahdollisuus valita sovelletaanko niihin asunto-osakeyhtiölakia vai osakeyhtiölakia. Lain voimassa olon aikana on ilmennyt tarve voida soveltaa asunto-osakeyhtiölakia keskinäiseen osakeyhtiöön ainoastaan joiltain osin. Käytännössä soveltamisala ei kattane kaikkia niitä yhtiöitä, joiden oletetaan tai toivotaan kuuluvan sen piiriin. Esimerkiksi Helsingissä on asunto-osakeyhtiöitä, jotka eivät enää täytä asunto-osakeyhtiön tunnusmerkkejä, kun suurin osa huoneistoista on muutettu toimistoiksi rakennusvalvontaviranomaisten luvalla yhtiöjärjestystä muuttamatta. Myös uusien keskinäisten kiinteistöosakeyhtiöiden yhtiöjärjestyksessä määrätään tiettävästi varsin yleisesti, että yhtiöön ei sovelleta AOYL:ia. On myös pidetty epäselvänä, voidaanko asunto-osakeyhtiölain soveltamisesta määrätä esimerkiksi sellaisen osakeyhtiön yhtiöjärje s- tyksessä, joka ei omista kokonaan rakennusta tai jonka rakennusten huoneistojen pintaalasta alle puolet on osakkeenomistajahallinnassa. Voimassa olevan lain mukaan asunto-osakeyhtiön pääasiallisena tarkoituksena on osakkeenomistajien asumistarpeiden tyydyttäminen siten, että yhtiö ylläpitää hallitsemaansa kiinteistöä ja omistamiaan rakennuksia (HE 216/1990, s. 13). Muilta osin oikeustila perustuu lähinnä AOYL:n yleisiin säännöksiin sekä lain esitöissä ja oikeuskirjallisuudessa esitettyihin kantoihin. Yhtiöjärjestyksessä yhtiön toiminta voidaan määrätä laajemmaksi, jos yhtiölle tulevat tehtävät liittyvät asumiseen. Lain esitöiden mukaan toimialaa voidaan laajentaa siten, että asunto-osakeyhtiömuotoisen palvelutalon tehtäviin kuuluu esimerkiksi terveydenhoitoja ruokailupalveluiden tarjoaminen osakkeenomistajille. Yhtiö voi vuokrata rakennuksessaan olevia liikehuoneistoja yhtiön ulkopuolisillekin, omistaa autotalleja ja olla osakkeenomistajana huoltoyhtiössä, jos toiminta liittyy kiinteistönpitoon. Asunto-osakeyhtiö voi myös sijoittaa rahavarojaan talo u- dellisesti tarkoituksenmukaisella tavalla pankkitilin lisäksi esimerkiksi osakkeisiin ja joukkovelkakirjoihin. Asunto-osakeyhtiöllä voi kuitenkin olla vain asumistarpeen tyydyttämiseksi tarpeellisia toimintamuotoja (HE 216/1990, s. 13). Asunto-osakeyhtiö ei siten yleensä voisi olla pääosakkeenomistajana sellaisessa huoltoyhtiössä, joka tarjoaa huoltopalveluita myös muille kuin osakkeenomistajille (HE 216/1990, s. 13, II LaVM 18/1990, s. 5). Asunto-osakeyhtiön mahdollisuuksia harjoittaa riskipitoista toimintaa rajoittavat myös yhtiövastiketta ja lisärakentamista koskevat säännökset. Vuokraustoimintaa lukuun ottamatta asunto-osakeyhtiö ei saa ilman kaikkien osakkeenomistajien suostumusta harjoittaa toimintaa, johon liittyy vastaava riski kuin elinkeinotoimintaan. Käytännössä uusia huoneistoja on kuitenkin rakennettu asunto-osakeyhtiön kustannuksella siten, että rakennustoimintaan liittyvän riskin toteutuminen on johtanut huomattavaan vastikkeen korotukseen. Vastikerahoitteinen asumispalveluiden yhteishankinta Asunto-osakeyhtiön tarve hankkia vastikerahoitteisia asumispalveluita ulkopuolisilta palveluntarjoajilta voi kasvaa. Tällaisia palveluita voivat olla esimerkiksi erilaiset ohjelma-, tietoliikenne- ja turvapalvelut, sähkön, veden ja kaasun yhteishankinta sekä sauna-, pesula- ja muiden tilojen vuokraaminen naapurikiinteistöltä.

20 20 Huoneistoissa käytetty vesi ja huoneistojen jätehuolto hankitaan yleensä vastikerahoitteisena yhteishankintana. Myös huoneistojen lämmitys katetaan yleensä vastikkeella ainakin sellaisissa kerrostaloissa, joissa ei ole huoneistokohtaista sähkölämmitystä. Joissakin asunto-osakeyhtiöissä on jo perustamisvaiheessa päädytty myös sähkön yhte ishankintaan. Voimassa olevassa asunto-osakeyhtiölaissa ei ole nimenomaisia säännöksiä näiden hyödykkeiden vastikerahoituksesta, joka perustuu vakiintuneeseen yhtiökäytäntöön. Palveluiden yhteishankinnan yleistymiseen, yhteishankinnan edullisuuteen ja kustannusten vertailuun vastaaviin jo nyt vastikkeella rahoitettaviin palveluihin vedotaan myös uudenlaisten palveluiden vastikerahoituksen sallimiseksi (esimerkiksi Internetoperaattoripalvelun yhteishankinta). Vuoden 2001 osittaisuudistuksen yhteydessä AOYL:iin ei otettu erityissäännöstä asumispalveluiden yhteishankinnasta, koska enemmistöpäätökseen perustuvan yhteishankinnan laajentamisesta katsottiin seuraavan monia osakkeenomistajien asemaan liittyviä periaatteellisia ongelmia. Lainmuutoksella ei myöskään ratkaistu kysymystä siitä, voidaanko ohjelmien tekijänoikeus- ja muita ohjelmamaksuja kattaa yhtiövastikkeella (HE 201/2000, s. 7 ja 8). Lainmuutoksen käsittelyssä eduskunnan ympäristövaliokunta päätyi sille kannalle, että kullakin osakkeenomistajalla on oikeus itse päättää esimerkiksi ekosähkön ostamisesta eikä sähkön hankinnasta kiinteistöön voitaisi sopia enemmistöpäätöksin. Palvelut, joilla ei ole yhteyttä rakennuksen tai kiinteistön uudistamiseen tai ajanmukaistamiseen ja jotka liittyvät kunkin osakkeenomistajan omaan toimintaan tai omaan asumiseen, tuli valiokunnan mukaan säilyttää jatkossakin yksittäisen osakkeenomistajan päätäntävallassa (YmVM 1/2001, s. 2). Voimassa olevan lain esitöiden mukaan televisio-ohjelmien hankkiminen ei kuuluisi asunto-osakeyhtiön tarkoitukseen eikä toimialaan. Yhtiövastiketta voidaan kuitenkin periä ohjelmamaksujen suorittamiseksi sella i- silta osakkeenomistajilta, jotka suostuvat maksujen perimiseen. Esitöiden mukaan riittäisi, että yhtiökokous päättää ohjelmamaksujen perimisestä tavalla, johon maksuve l- volliset suostuvat (II LaVM 18/1990, s. 4). Käytännössä yhtiöt maksavat vastiketuloilla myös ohjelmamaksuja, joiden vastikevaik u- tus on ainakin tähän asti ollut yleensä varsin vähäinen. Joissakin uusissa asunto-osakeyhtiöissä on jo perustamisvaiheessa tehty yhtiökohtainen internet-palvelusopimus, jonka liittymis- ja käyttökustannukset peritään asunto-osakkeiden myyntihinnassa ja yhtiövastikkeena. Tiettävästi tällaiset sopimukset eivät ole vielä yleistyneet vanhoissa asuntoosakeyhtiöissä. Yhteinen internet-sopimus voi kuitenkin tulla ajankohtaiseksi esimerkiksi vanhan talon tietoliikenneverkon uudistamisen yhteydessä. Silloin, kun vain osa osakkeenomistajista on valmis maksamaan sinänsä tavanomaisen uudistuksen kulut käyttöoikeutta vastaan, voi olla epäselvää nimenomaisten säännösten puuttuessa, millä edellytyksillä asunto-osakeyhtiö voi luovuttaa yhteisiä tiloja sellaiseen uudistukseen, jota vain sen maksaneet osakkeenomistajat saavat käyttää (esim. tie ttyjen televisio-ohjelmien seuraamiseen tarvittava lautasantenni). Myös välttämättömien asumispalveluiden yhteishankinnasta päättäminen tai aiemmin päätetystä yhteishankinnasta luopuminen voi muodostua ongelmaksi, sillä AOYL:ssa ei ole nimenomaisia säännöksiä tällaisten asumispalveluiden vastikerahoitteisesta yhteishankinnasta. Epäselvyys voi koskea esimerkiksi siirtymistä huoneistokohtaisesta lämmityksestä keskuslämmitykseen tai kaupunkikaasusta sähköön. Myös tietoliikenne- ja ohjelmapalveluiden kehityksen myötä voi syntyä tilanne, jossa enemmistö ei enää halua ylläpitää esimerkiksi vanhaa puhelinverkkoa tai yhteisantennia. Viime vuosina perustettujen senioritalojen kohdalla asunto-osakeyhtiön asumispalveluiden supistaminen voi tulla käytännössä ajankohtaiseksi viimeistään silloin, kun asunnot siirtyvät perintönä seuraavalle sukupolvelle. Yhtiövastike ja muut maksut Yhtiövastikkeen käyttötarkoitus. Asuntoosakeyhtiölain lähtökohtana on osakkeenomistajan rajoitettu vastuu (HE 216/1990, s. 18). Lain mukaan osakkeenomistaja on kuitenkin velvollinen maksamaan asunto-osakeyhtiölle yhtiövastiketta, jolla voidaan kat-