Kunniaan liittyvä väkivalta seksuaalineuvonnan näkökulmasta Maalaus: Banu 2009 Kuva: Johanna Aapakallio 2015 Johanna Aapakallio Seksuaalineuvojakoulutus 2014-2015 Sexpo-säätiö Helsinki 10.4.2015
Aluksi 1. JOHDANTO 2 1.1 Määritelmät 4 2. SEKSUAALISUUS 6 2.1 Seksuaalisuus ja yhteisöllisyys 8 2.2 Uuden yhteiskunnan haasteet 10 3. SEKSUAALINEUVONNAN NÄKÖKULMA 11 3.1 PLISSIT-malli 12 3.2 Kunniakäsitykset ja seksuaalineuvonta 14 3.3 Naisten seksuaalisuus 15 3.3.1 Neitsyys 15 3.3.2 Immenkalvo 17 3.3.3 Äitimyytti 17 3.3.4 Tyttöjen ympärileikkaus 18 3.3.5 Poikien ympärileikkaus 19 3.3.6 Pakkoavioliitto 20 3.4 Seksuaalisuuteen liittyvät ongelmat 22 3.4.1 Yhdyntäkivut 23 3.4.2 Sooloseksi 24 3.4.3 Seksuaalinen identiteetti 25 3.4.4 Seksuaalisuus avioeron ja leskeksi jäämisen jälkeen 27 4. POHDINTAA 28 4.1. Suosituksia 29 5. LÄHTEET 32
Aluksi Seksuaalisuus on kohdusta hautaan kestävä jännittävä matka. Jokainen ihminen syntyy seksuaalisena olentona ja toivottavasti myös elää seksuaalisuuttaan vapaaehtoisesti ja nauttii siitä läpi elämänsä. Seksuaalisuutta voisi verrata virkistävään juomaan, joka antaa elinvoimaa, energiaa, nautintoa ja tyydytystä. Jokainen ihminen ilmentää seksuaalisuuttaan omalla tavallaan ja nauttii siitä. Jokaiselle ihmiselle on oikeus seksuaalisuuteensa ja sen ilmentämiseen vaarantamatta ja vahingoittamatta ketään toista. Seksuaalisuus on ollut tärkeä osa jokaista yhteisöä ihmiskunnan historian aikana. Seksuaalisuudesta on nautittu mutta sen voimalla myös alistettu ja vahingoitettu ihmisiä. Eri uskonnot ovat antaneet sille erilaisia merkityksiä. Seksuaalisuus on nähty tuhoavana voimana, jonka takia ihmiskunta on karkotettu paratiisista tai seksuaalisuus on nähty palkintona, jota luvataan paratiisiin pääseville ihmisille. Seksuaalisuudella on hallittu niin kansakuntia kuin yhteisöjäkin. Sodissa naisia on alistettu ja kokonaisia etnisiä ryhmiä loukattu seksuaalisilla teoilla. Onneksi on olemassa seksuaalioikeudet ja oikeus olla ja ilmentää seksuaalisuuttamme niin kuin haluamme. Kuitenkin tänäkin päivänä on ihmisryhmiä, yhteisöjä ja kulttuureita, joissa ihmisten seksuaalisuutta pyritään rajoittamaan ja hallitsemaan siveyteen ja kunniaan vedoten. Olen työskennellyt vuosia ihmisten kanssa, joiden elämää rajoittaa kunniakäsityksistä johtuvat odotukset. Olen käynyt lukuisten keskusteluja maahanmuuttajaryhmien (naiset, miehet, tytöt ja pojat) ja yksilöiden kanssa seksuaalisuuteen ja kunniaan liittyvistä käsityksistä. Tässä lopputyössä yhdistyvät käytännön kokemukset ja seksuaalineuvonnan perusteet kunniaan liittyvän väkivallan kohtaamisessa. 1
1. JOHDANTO Kunniaan liittyvä konflikti ja kunniaan liittyvä väkivalta tuli suomalaisten tietoisuuteen vuonna 2002 kun Ruotsissa nuoren kurditytön isä surmasi hänet ja kertoi teon motiiviksi kunnian. Tytön isä oli tehnyt kunniamurhan. Yleisessä keskustelussa ihmeteltiin miten kunnia ja murha voivat liittyä toisiinsa ja pohdittiin voiko sama asia tapahtua myös Suomessa. Suomessa kunniaan liittyvää väkivaltaa ja sen äärimuotoa kunniamurhaa on tutkittu melko vähän. Suvi Keskinen on tutkinut ilmiötä pohjoismaissa ja hänen mukaansa ilmiön liittäminen kulttuuriin ja sen yleistäminen koskemaan kaikkia kulttuurin edustajia ei ole rakentava lähestymistapa (Keskinen 2009, 25). Tänäkin päivänä tytöt ja naiset kärsivät ihmisoikeusloukkauksista sukupuolensa johdosta. Milloin vedotaan uskontoon, milloin perinteisiin ja tapoihin. Kaiken taustalla on naisiin kohdistuva väkivalta, joka tarkoittaa nimenomaan sukupuoleen kohdistuvaa väkivaltaa (Connors 2005, 37). Lähestyn kunniaan liittyvää väkivaltaa sosiologian ja kulttuurienvälisen viestinnän näkökulmasta. Seksuaalisuutta ei voi erottaa ihmisen sukupolvien yli kulkevasta ketjusta, kasvuympäristöstään, perhekulttuuristaan ja ihmisen omasta tahdostaan ja halustaan. Samalla täytyy myös muistaa, että ihmisinä(kin) olemme eläimiä ja toimimme vaistojemme ja viettiemme mukaisesti. Geert Hofstede on tutkinut pitkään eri kulttuureita, kulttuureiden dimensioita ja eri ilmenemismuotoja. Hän jakaa kulttuurit karkeasti kahteen: yhteisöllinen kulttuuri ja yksilöllinen kulttuuri. Yhteisöllisessä kulttuurissa yhteisö on hyvin merkittävässä asemassa yksilön elämässä. Yhteisö on yksilölle kaikki kaikessa. Yhteisöllisen kulttuurin jäsen ei voi tehdä yksilöllisiä päätöksiä itseään koskevissakaan asioissa. Yksilöllisessä kulttuurissa taas yksilö on yksilönä tärkeä ja hänen päätöksensä ja elämänsä ei riipu yhteisöstä. Yhteisölliseen kulttuuriin kuuluva henkilö on sidoksissa yhteisönsä arvomaailmaan, joka tarkoittaa sitä, että yhteisön jäsenten ajatuksilla ja mielipiteellä on merkittävä rooli yksilön omaan elämään liittyvissä päätöksissä (Hofstede & Hofstede 2009). Hofsteden kulttuurien dimensiossa kulttuurilla on kaksi merkitystä. Kulttuuri 1 on nk. korkeakulttuuri eli se käsittää musiikin, taiteen ja muunlaisen korkeakulttuurin muodon. Kulttuuri 2 on ympäristö, johon ihminen syntyy ja kasvaa. Kulttuuri 2 tarkoittaa kaikkia asioita, joita opimme ja omaksumme perhe -ja kasvuympäristöstämme (Hofstede & Hofstede 2009, 400). Hofsteden 2
mukaan kulttuuriin synnytään ja kasvetaan. Se on kuin mielenohjelmointia. Ihminen itse ei voi päättää tai valita minkälaiseen perheeseen, perhekulttuuriin ja yhteiskuntaan syntyy. Lapsi kasvaa ja omaksuu oman perheensä, yhteisönsä ja/tai yhteiskuntansa kulttuurin. Omaksuminen tapahtuu tiedostamatta itsekseen eikä ihminen osaa välttämättä myöhemmin selittää joitakin toimintatapojaan loogisesti koska ne on sisäistetty huomaamatta. Lapsi oppii viestintätapansa, ongelmanratkaisutapansa ja hänelle tärkeät arvot, symbolit, uskomukset, siveyskäsitykset ja seksuaalisuuteen liittyvät asiat kasvuympäristössään (Hofstede & Hofstede 2009). Sen takia monet seksuaalisuuteemme ja arvoihimme liittyvät asiat ovat meillä syvällä ajatus -ja tunnetasolla. Ranskalainen sosiologi Pierre Bourdieu on määritellyt kunnian, pääoman symbolisen ja kulttuurisen arvon. Bourdieun mukaan lapsi saa syntyessään määrätyn symbolisen arvon riippuen yhteisöstään, kulttuuristaan ja yhteiskunnastaan johon syntyy. Useimmissa yhteisöllisissä ja perinteisissä kulttuureissa henkilön nk. arvo ja status riippuvat hänen sukupuolestaan. Yhteisöllinen kulttuuri on usein myös hyvin patriarkaalinen ja sukupuoliroolit ovat selkeät. Riippuen syntyneen lapsen sukupuolesta, häneen kohdistetaan heti alusta erilaiset odotukset ja kasvatusmetodit (Bourdieu 1995). Kunniakäsitykset ja naisen siveys ovat kautta aikain olleet tärkeitä arvoja ihmisyhteisöissä. Kunnialla on monta eri merkitystä (vaikka usein länsimaisessa kulttuurissa kunnialla on yksi merkitys). Lähestyn kunniaa naisen siveyden näkökulmasta. Melkein kaikissa ihmisyhteisöissä naisen siveyttä on pyritty säätelemään. Ihmisyhteisöt ovat kehittäneet omia sääntöjään ja yhteisöön kuulumisen edellytys on ollut yhteisön yhteisten sääntöjen noudattaminen. Entisaikojen yhteisöissä naisen seksuaalista käyttäytymistä rajoitettiin koska sen nähtiin olevan yhteisön etujen mukaista. Heimo -ja klaaniyhteisöissä naisen synnyttämien jälkeläisten siittäjän henkilöllisyyden varmistaminen oli merkittävää koska omaisuus, perheen vaikutusvalta ja status riippui paljolti jälkeläisten legitimiteetistä ja lukumäärästä (Lidman 2011). Patriarkaalisissa yhteisöissä suku jatkuu patrilineaarisesti eli lapsen todellinen siittäjän henkilöllisyys ja sen todentaminen on tärkeää. Syntyvän lapsen äiti pystyttiin todentamaan luotettavasti mutta lapsen isän todentaminen oli hankalaa. Ihmisyhteisöt kehittivät omia arvoja ja omille yhteisöilleen ominaisia moraalikäsityksiä, joissa joitakin seksuaalisia kanssakäymisiä kiellettiin ja joitakin sallittiin riippuen yhteisöstä. 3
1.1. Määritelmät Pierre Bourdieun mukaan kunnia on sosiaalinen status ja symbolinen pääoma (Bourdieu 1995). Sosiaalinen status määräytyy paljolti ihmisen asemasta yhteiskunnassa tai yhteisössään. Hyvin toimeentuleva mies, joka pitää perheestään huolta ja hankkii elannon on yhteiskunnassamme nk. kunniallinen henkilö. Symbolinen pääoma tarkoittaa ennalta määrättyjä arvoja ja yhteisön tai yhteiskunnan asettamia abstrakteja odotuksia, joita tietty henkilö noudattaa (Bourdieu, 1995). Henkilö nauttii yhteisön tai yhteiskunnan luottamusta eli on kunniallinen. Sosiaaliset käyttäytymiskoodit sisältävät aina ennalta sovittuja odotuksia yhteisön jäseniltä. Kukaan ihminen ei elä yksin omassa saaressaan vaan jokainen on tekemisissä tavalla tai toisella toisen ihmisen kanssa. Sosiologit ovat tutkineet naisten ja miesten välisiä suhteita yhteiskunnassamme ja on hyvä pitää mielessä, että yhteiskunnat, toimintatavat, ajatustavat, lainsäädäntö ja ihmistenväliset kirjoittamattomat käyttäytymiskoodit eivät ole riippumattomia yhteiskuntien ja ihmiskunnan historiasta. Nykyajan yhteiskunnat ja lainsäädäntö ovat pitkän ihmiskunnan kehityshistorian tuloksia. Ihmiset kuitenkin toimivat yhteisöissä, parittelivat, lisääntyivät ja kehittyivät vaikka heillä ei ollutkaan nykyajan lakeja ja yhteiskunnallisia systeemejä. Ihmisyhteisöt kehittivät omia lakejaan, koodejaan ja olivat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa tavalla tai toisella. Sosiologi Erwing Goffmanin (2012, 27-28) mukaan ihmisillä on kasvot käsite. Kasvot ja kasvojen säilyttäminen on ihmisille tärkeätä ja sen takia jokainen pyrkii siihen, että jokainen tapahtuma olisi yhteensopiva henkilön kasvojen kanssa (Goffman, 2012, 29). Ihmiset pyrkivät säilyttämään kasvonsa. Tämä tarkoittaa sitä, että sosiaalisissa tilanteissa vallitsee ennalta sovitut koodit ja tietty järjestys miten kukin siinä tilanteessa toimii. Jos joku toimii tilanteen edellyttämän tavan vastaisesti hän menettää kasvonsa. Siitä aiheutuvaa tunnonvaivoja on kahdenlaista: jos ne aiheutuvat velvollisuudesta itseä kohtaan kyseessä on ylpeys ja jos ne aiheutuvat velvollisuudesta yhteisöä kohtaan, yhteisön tukemana, kyseessä on kunnia (Goffman, 2012, 30). Eli kasvot (niiden säilyttäminen ja menettäminen) näyttelevät suurta roolia ihmisen sosiaalisessa ympäristössä. Niillä on suuri merkitys sekä itselle, että yhteisölle. Eri uskonnoilla ja hengellisillä vakaumuksilla on myös suuri merkitys ihmisten käsityksiin maailmasta, elämästä ja kuolemasta. Yhteisöjen toimivuuden kannalta ihmiset kehittivät erilaisia tapoja, jolla arvotettiin joitakin asioita ja ominaisuuksia. Yksi näistä tavoista on seksuaalinen vaihtoarvo. Seksuaalisen vaihtoteorian 4
näkökulmasta katsottuna naisten ja miesten välillä vallitsee tietynlainen markkinatalous (Kontula, 236). Mies tavoittelee jotain (naisen huomiota, kiinnostusta, seksuaalista aktia ja / tai yhteistä elämää) ja nainen asettaa sille määrätyn hinnan. Eri ihmisten valintoihin vaikuttavat niihin sisältyvät kustannukset ja hyödyt. Sosiaalisessa vuorovaikutuksessa naisen seksuaalisuudelle on annettu huomattava arvo ja tämä arvo lisääntyy positiivisesti jos nainen on hyvämaineinen. Naisten ja miesten välisissä kosintamenoissa valuutan vaihtoarvoa laskee seksuaalisten suosionosoitusten määrä. Sosiaalisesti hyväksytty suhde muodostuu silloin kun mies saa yksinoikeuden naisen seksuaaliselle suosionosoitukselle ja siitä johtuen nainen saa sosiaalisen aseman (Goffman, 2012, 80). Nainen oli sukupuolensa johdosta verrattavissa omaisuuteen, jolle määriteltiin tietty arvo. Patriarkaalisissa yhteiskunnissa ja yhteisöissä nainen ja lapset nähtiin patriarkan omaisuutena ja patriarkka määritteli omaisuutensa arvon ja sitä kautta nainen oli kauppatavara, jota saatettiin vaihtaa moniin eri hyödykkeisiin. Eurooppalainen ja suomalainen yhteiskunta oli myös patriarkaalinen sääty -ja luokkayhteiskuntana. Uskonpuhdistuksen aikaan naisen seksuaalinen puhtaus määritti sekä hänen että miespuolisen holhoajan kunnian. Euroopassa vielä 1800-luvulla perhe, suku ja kylä määräsivät yksilön elämästä (Lidman 2011, 199). Lidmanin (2011,200) mukaan valistusajan Euroopassa koskemattomuus ennen avioliittoa oli arvossaan koska neitseellisen statuksen menettäminen tarkoitti taloudellisia, oikeudellisia ja sosiaalisia ongelmia. Bourdieun (1995, 201) mukaan avioitumisstrategioita voidaan verrata markkinoihin, joissa vallitsee vapaiden markkinoiden voimat. Miesten täytyy luottaa omiin avuihinsa eli omaan symboliseen pääomaansa, esim. pukeutumistyyliinsä ja kykyynsä keskustella. Näillä voidaan menestyä avioliittomarkkinoilla. Miehet ovat avioitumisstrategioiden subjekteja, jotka toimivat symbolisen pääomansa ylläpitämiseksi ja lisäämiseksi. Naiset taas käsitellään naimakauppojen objekteina ja sopivina symboleina onnistuneelle liitolle. Naiset ovat pakotettuja ponnistelemaan symbolisen arvonsa säilyttämiseksi toimimalla niin, että vastaavat miesten käsitystä naisellisista hyveistä kuten siveydestä ja uskollisuudesta (Bourdieu, 1995, 210). Toisin sanoen naiset kasvatettiin siveyttään ja koskemattomuuttaan varjeleviksi neidoiksi, jotta heitä voitiin naittaa perheelle taloudellista hyötyä tuovien miesten kanssa. Miehen symbolinen pääoma kasvatti arvoaan jos hän teki onnistuneen naimakaupan eli avioitui yhteisön kannalta sopivan sieväksi koetun naisen kanssa. Nuoren naisen ainoa määränpää oli tehdä hyvät 5
naimakaupat. Näistä avioliitoista hyötyi myös naisen perhe. Loppukädessä naisen kunnia, siveys ja kauneus vaikuttivat sekä hänen itsensä että hänen perheensä elämään ja statukseen yhteisössään. Lopputuloksena myös miehen asema ja symbolinen arvo nousi yhteisön silmissä. Siveys ja kunniallisuus tarkoittivat koskematonta eli seksuaalisesti kokematonta naista. Mitä vähemmän nainen tiesi seksuaalisuudesta ja seksistä, sen paremmat mahdollisuudet hänellä oli avioitua rikkaan ja vaikutusvaltaisen miehen kanssa. Naisen tietämys seksistä ja omasta seksuaalisuudestaan nähtiin jonkinlaisena uhkana onnistuneelle avioliitolle. Seksuaalista vaihtoarvoa korostavissa kulttuureissa ajatellaan, että nainen tarvitsee suojelua mutta mies ei. Naisen seksuaalinen kokemattomuus ja koskemattomuus olivat miehen mielestä suotavia ominaisuuksia koska naisen seksuaalisuus ja naisen halu koettiin uhkana ja se koettiin vaaralliseksi ja hallitsemattomaksi vietiksi, jota ei edes mies pystyisi tyydyttämään saati hallitsemaan (Blackledge, 2006, 247). Nykypäivän Suomessa naisen koskemattomuutta arvostavia yhteisöjä on sekä kantasuomalaisia että muualta maahan muuttaneita. Esimerkiksi jotkut suomalaiset uskonnolliset yhteisöt arvostavat naisen koskemattomuutta ja rajoittavat naisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Maahanmuuttajaväestön keskuudessa on myös kulttuureita, joissa naisen siveys ja kunnia on sidottu hänen seksuaaliseen koskemattomuuteensa. YK (Yhdistyneet kansakunnat) on määrittänyt kunniaan liittyvän väkivallan ja (sen äärimuotoa kunniamurhaa) haitalliseksi perinteeksi ja naisiin kohdistuvaksi väkivallaksi. Seksuaalioikeuksien ja ihmisoikeuksien kannalta naisten rajoittaminen, uhkailu ja väkivalta kunnian ja siveyden nimissä on tuomittavaa. 2. SEKSUAALISUUS Seksuaalisuus on jokaisen ihmisen perustarve. Seksuaalisuus alkaa jo kohdussa ja jatkuu loppuelämän. Ihmisen kasvuympäristö, perhe ja yhteiskunta vaikuttavat siihen tapaan, jolla ihminen reagoi omaan seksuaalisuuteensa. Vaikka seksuaalisuus onkin biologinen ja fysiologinen kompleksi toiminta, ihmisyhteisöissä seksuaalisuuden ilmaisemiselle on asetettu erilaisia rajoituksia ja sääntöjä. Niin kuin ihminen oppii tiedostamattaan oman äidinkielensä ja kulttuurinsa, ihminen oppii myös seksuaaliset koodit ja toimintatavat omalta perheeltään, vanhemmiltaan ja 6
ympäröivältä yhteisöltään. Ympäristön suhtautuminen pienen vauvan ja lapsen sukupuoleen ja hänen tapaansa ilmaista omaa seksuaalisuuttaan vaikuttavat myöhemmin ihmisen tapaan ilmaista omia seksuaalisia mieltymyksiään ja toteuttaa niitä. Hyväksyntä ja luottavainen kasvuympäristö luo parhaat mahdollisuudet tasapainoiselle kasvulle. Ihmiselle kehittyy seksuaalinen käsikirjoitus (Gagnon & Simon, 1973), joka on kognitiivinen skeema. Se kertoo ihmisille miten ymmärtää ja toimia seksuaalisissa tilanteissa 1) kulttuurisesti, 2) kahdenvälisesti ja 3) intrapsychic mielensisäisesti (oma käännös). Kulttuurinen käsikirjoitus tarkoittaa kaikkia niitä historian aikana muodostuneita yhteisiä toimintatapoja ennalta sovituissa tilanteissa, jotka ovat yhteisön kannalta hyväksyttyjä. Kahdenvälinen tarkoittaa kahden ihmisen välillä tapahtuvia, määrättyjä kulttuurisia käsikirjoituksia sisältäviä tilanteita. Se tarkoittaa tilanteita, jotka ovat kahdenvälisiä ja joissa osapuolet (sosiaalisina toimijoina) kirjoittavat yhdessä käsikirjoituksensa. Mielensisäisessä käsikirjoituksessa on mukana henkilön personallisuuteen liittyvät tekijät sekä kulttuurinen ja henkilökotainen historia (Masters, Casey & Welles, 2013, 409). Nämä kaikki kolme tapaa toimia ja reagoida seksuaalisissa tilanteissa vaikuttaa toinen toisiinsa ja samalla siihen miten milloinkin ihminen toimii eri seksuaalisissa tilanteissa. Ihmiset muodostavat myös hyvin vahvat käsitykset siitä minkälainen on eri sukupuolten seksuaaliset käsikirjoitukset. Usein ajatellaan, että naiset haluavat rakkautta ja miehet toimintaa (aktia), tai mitä enemmän naisella on seksikumppaneita, sitä huonompi hän on ja päinvastoin, mitä enemmän miehellä on seksikumppaneita, sitä parempi hän on. Lisäksi ihmisten kulttuurinen seksuaalinen käsikirjoitus saattaa olla ihan erilainen kuin hänen mielensisäinen käsikirjoituksensa. Seksuaaliset käsikirjoitukset (varsinkin kulttuuriset) eivät ole muuttumattomia, ne voivat muuttua mutta se tapahtuu hitaasti ja vaatii ihmiseltä itseltään paljon. Kulttuuristen seksuaalisten käsikirjoitusten kautta sukupuolisidonnaiset rakenteet muovaavat seksuaalisia haluja, uskomuksia ja arvoja. Henkilökohtaisten tai kahdenvälisten seksuaalisten käsikirjoitusten kautta ihminen vahvistaa tai uudelleen jäsentää edelle mainittuja käsikirjoituksia. (Masters, Casey & Welles, 2013, 409-420) Lapsi kasvaa ja oppii seksuaaliset käsikirjoitukset vähitellen kasvuympäristössään. Se, että kaksi ihmistä on kahden jossakin, ei johda (eikä tarkoita) seksuaalista tilannetta eikä sen tarvitse johtaa aktiin ellei jompikumpi tai kumpikin järjestele asioita ennalta sovitun käsikirjoituksen mukaan, jotta se johtaisi seksuaaliseen tekoon. Riippuen kulttuurisesta käsikirjoituksesta, edellä mainittu tilanne voidaan kokea joko tilanteena, joka johtaa automaattisesti seksuaaliseen aktiin tai ei. Eri 7
kulttuureilla on omat seksuaaliset käsikirjoituksensa ja saman kulttuurin sisällä eri ala-kulttuureilla on omansa. Seksuaaliset käsikirjoitukset voivat muuttua ja muuttuvatkin yhteiskunnallisten muutosten myötä. Naisilla ja miehillä on myös omat seksuaaliset käsikirjoituksensa johtuen sukupuolestaan. Suurin ero johtuu luonnollisesti ruumiinosien ja hormonitoiminnan erilaisuudesta (Gagnon & Simon, 1973, 29). 2.1 Seksuaalisuus ja yhteisöllisyys Mitä on kunniaan liittyvä konflikti ja kunniaan liittyvä väkivalta seksologian kannalta? Kun olemme tekemisissä ihmisten kanssa, emme aina voi tutkia ennalta sovitun henkilön suhtautumista ja ajatuksia jostakin aiheesta nk. tyhjiössä. Ihmisten toimintaan, ajatustapaan ja valintoihin vaikuttavat edellä mainitut monimutkaiset seikat. Moni maahanmuuttajavanhempi rajoittaa lastaan ja hänellä on usein hyvin (omasta näkökulmastaan) perusteltu syy siihen. Kun lähdemme liikkeelle siitä, että kukaan terve vanhempi ei halua aiheuttaa kärsimystä ja tuskaa lapselleen, meidän on helpompi ymmärtää kunniaa ja siveyttä arvostavien yhteisöjen toimintatapoja. Tämän ymmärtäminen ei kuitenkaan tarkoita hyväksymistä. Vanhemmat haluavat joka kulttuurissa ja yhteisössä turvata jälkikasvunsa tulevaisuutta. He pyrkivät antamaan jälkikasvulleen elämän eväät ja työkalut, jolla selvitä elämässä. Vanhemmat tekevät ne omista lähtökohdistaan ja omista subjektiivisista ja emotionaalisista syistä. Seksuaalisten käsikirjoitusten näkökulmasta katsottuna vanhemmat ohjeistavat ja pyrkivät varmistamaan jälkikasvuaan noudattamaan ennalta määrättyjä kulttuurisia käsikirjoituksia koska vanhemmat omasta mielestään tietävät miten seksuaalinen käsikirjoitus toimii heidän omassa yhteisössään ja kulttuurissaan. Samalla he pyrkivät nostamaan tyttäriensä seksuaalista vaihtoarvoa koska heille on heidän omien vanhempiensa taholta opetettu niin. Vanhemmat ajattelevat tekevänsä palvelusta lapselleen ja turvaavansa lapsensa tulevaisuutta mahdollistamalla heille parhaan hinnan seksuaalisessa vaihtokaupassa. Vanhemmat pyrkivät opettamaan jälkikasvulleen sosiaalisia taitoja ja kasvattamaan heistä yhteiskunta / yhteisökelpoisia aikuisia. He opettavat lapsilleen sosiaalisia vuorovaikutustaitoja tervehtimisestä seksuaalisiin koodeihin. Vanhempien pyrkimys on mahdollistaa paras status ja symbolinen pääoma jälkikasvulleen yhteisössä. 8
Ongelma alkaa siinä vaiheessa kun vanhempien subjektiivinen käsitys parhaasta kasvatustavasta eroaa yhteiskunnan käsityksestä. Vanhempien käsitys saattaa olla ristiriidassa lainsäädännön, ihmisoikeuksien ja seksuaalisten itsemääräämisoikeuksien kanssa. Konflikti syntyy silloin kun vanhempi, suku tai yhteisö on erimieltä yksilön asioista. Tässä tapauksessa kunnia ja kunnian suojelemiseen liittyvät käsitykset voivat aiheuttaa isojakin konflikteja nuorten ja vanhempien välillä. Väkivalta alkaa usein siinä vaiheessa kun rajoitukset ja suulliset ohjeistukset eivät ole tehonneet ja nuorten ja vanhempien välillä vallitsee erimielisyys siveydestä, kunniallisuudesta, seksuaalisesta käsikirjoituksesta ja seksuaalisesta vaihtoarvosta. Väkivalta ilmenee henkisenä ja fyysisenä väkivaltana. Vanhempien omat näkemykset ja ideaalit poikkeavat usein suuresti nuorten näkemyksistä ja ideaaleista. Vanhemmat elävät usein omissa nk. maailmoissaan omien muistojen ja omien yhteisön jäsentensä kanssa. Monet eivät osaa suomen kieltä eivätkä ole kovin perillä suomalaisesta yhteiskunnasta ja sen lainalaisuuksista. Monet vanhemmat elävät satelliittikanavien ja oman suljetun yhteisönsä kanssa eri sosiaalista todellisuutta kuin heidän lapsensa. Vanhemmat saattavat nähdä suomalaisen yhteiskunnan uhkaavana ja pelottavana. Yksilölle annettu itsemääräämisoikeus, itsenäisyys ja riippumattomuus koetaan uhkana omia perinteisiä yhteisöllisiä tapoja vastaan. Usein vanhemmat suojautuvat ulkopuoliselta yhteiskunnalta turvautumalla omiin perinteisiinsä enemmän ja korostamalla joitakin kulttuurisia arvoja enemmän kuin mitä tekisivät omissa kotimaissaan. Nuoret taas käyvät suomalaista koulua ja puhuvat useimmiten suomea. He sosialisoituvat suomalaiseen yhteiskuntaan ja samalla pyrkivät ylläpitämään omilta vanhemmiltaan saamiaan kulttuurisia arvojaan. Moni nuori tekee jatkuvia valintoja oman kulttuurinsa perinteiden ja suomalaisen yhteiskunnan vaatimusten välillä. Moni päätyy elämään kaksoiselämää ja joutuu salailemaan asioita vanhemmiltaan. Nuoret omaksuvat nopeasti ympäristönsä ja yhteiskunnan kriteerit hyvästä kansalaisesta. Kuitenkin heille muodostuu kuilu omien odotusten ja vanhempien vaatimusten välille. Nuoret voivat elää tasapainoista elämää yhteiskunnassa ja pyrkiä vastaamaan yhteiskunnan vaatimuksiin. Samalla nuoret kuitenkin pyrkivät toteuttamaan vanhempiensa odotukset ja heidän asettamansa vaatimukset. (Hofstede & Hofstede 2009, 336). Nuoret ovat hyvinkin tietoisia vanhempiensa 9
unelmista ja toiveista. He tietävät melko tarkasti mitä heiltä odotetaan kulttuurisesti ja sosiaalisesti. Monet nuoret pyrkivätkin itse rajoittamaan oman elämänsä, jotta eivät aiheuttaisi vanhemmilleen tai suvulleen häpeää tai kunnian menettämistä. Nuoret ovat kuitenkin tässä tilanteessa hyvin haavoittuvassa asemassa ikänsä ja elämäntilanteensa johdosta. Monet nuoret kamppailevat murrosiän tuomien kriisien kanssa, oman seksuaalisuutensa kanssa ja heihin kohdistuu erilaisia odotuksia oman yhteisönsä ja yhteiskunnan taholta. 2.2. Uuden yhteiskunnan haasteet Ympäröivän yhteiskunnan luoma kuva seksuaalisuudesta ja seksuaalisesta itsemääräämisoikeudesta saattaa hämmentää ja ahdistaa nuorta, joka on kasvatettu noudattamaan tiukkoja siveyskoodeja. Nuori saattaa kokea itseään ulkopuoliseksi tai vaillinaiseksi koska ei sovi yhteiskunnan asettamiin muotteihin. Nuori voi myös kokea ahdistusta, jos haluaakin noudattaa yhteiskunnan normeja seksuaalisuuden ilmaisemisessa ja käyttää itsemääräämisoikeuttaan, jos ne ovat ristiriidassa vanhempien arvojen ja odotusten kanssa. Nuoret pyrkivätkin usein salaamaan asioitaan vanhemmiltaan ja yhteisönsä muilta jäseniltä. Pitkällä aikavälillä salaaminen ja eläminen ristiriitaisten ajatusten kanssa on vahingollinen nuoren tasapainoiselle kasvulle. Nuoret ovat usein lojaaleja vanhempiensa vaatimuksille mutta haluavat samalla elää omien toiveidensa kautta. Sen takia maahanmuuttajanuorilla, joiden vanhempien kulttuuri vaatii seksuaalista pidättäytymistä ja yhteisöllistä siveyttä, on usein enemmän haasteita kasvaa suomalaisen yhteiskunnan vaatimusten mukaisesti. Vanhemmat toivovat usein suomalaisilta viranomaisilta ja muilta tahoilta apua ja neuvoja lastenkasvatukseen. Heille onkin hyvä kertoa selkeästi miten lasten kasvatus ja nuoren tukeminen suomalaisessa yhteiskunnassa tapahtuu. Usein vanhemmat (omista taustoistaan johtuen) kokevat, että heidän tulee tehdä asiat lapsensa puolesta, suojella lapsiaan kaikelta ja he eivät uskalla antaa lapsilleen vastuuta. Lapsia saatetaan vahtia ja asettaa heille tiukkoja rajoja koska pelätään, että liian löysä ja hyväksyvä kasvatus johtaa väistämättä huonoon lopputulokseen. Monissa yhteisöllisissä kulttuureissa äidit ja isät päättävät jopa aikuisten lastensa asioista koska yleisesti uskotaan, että vanhemmilla on enemmän tietoa ja osaamista heidän iästään ja elämänkokemuksestaan johtuen. 10
Uudessa yhteiskunnassa tämä ei aina onnistu. Vanhemmilta puuttuu työkaluja kasvattaa lapsistaan toimintakelpoisia ja yhteiskuntakelpoisia aikuisia uudessa yhteiskunnassa. He ovat ymmällään erilaisesta kasvatustavasta, joka vallitsee uudessa maassa. Vanhempien on vaikeata ymmärtää miksi pienten lasten annetaan tehdä asioita itse ja miksi äidit eivät ole aina tekemässä asioita lasten puolesta (esim. pukeminen tai syöttäminen). Heille onkin hyvä selventää, että tämä yhteiskunta vaatii omatoimisuutta ja itsenäisyyttä. Mitä enemmän lapselle annetaan vastuuta, sitä vastuullisemmaksi hänen odotetaan muuttuvan. Vanhemmille on myös hyvä tehdä selväksi mitä luottamus nuoreen merkitsee. Jatkuva vahtiminen ja erilaisilla sanktioilla uhkaileminen ei välttämättä johda hyvään lopputulokseen. Suomalaisessa yhteiskunnassa asiat toimivat yksilökeskeisesti ja nuorten on hyvä opetella ottamaan vastuuta omista tekemisistään ja valinnoistaan ajoissa. Monesti yhteisön jäsenten tiivis yhteydenpito kaventaa perheiden ja nuorten liikkumatilaa ja itsemääräämisoikeutta. Perheet, jotka ehkä haluaisivat sallia lastensa kotoutumisen suomalaiseen yhteiskuntaan, joutuvat miettimään mitä muut yhteisön jäsenet ajattelevat ja usein myös vanhempia painostetaan yhteisön muiden jäsenten taholta. Yhteisöissä vallitsee vahva sosiaalinen kontrolli. 3. SEKSUAALINEUVONNAN NÄKÖKULMA Seksuaalineuvoja on henkilö, joka kohtaa ammatillisesti asiakkaansa. Seksuaalineuvojan ammatti vaati ammatinharjoittajalta teoreettisen osaamisen lisäksi myös vahvaa asennetyöskentelyä ja omien seksuaalisten käsitystensä, ennakkoluulojensa ja kipupisteidensä käsittelemistä opiskeluvaiheessa. Seksuaalineuvonnan koulutukselle on asetettu määrätyt kriteerit NACS (Nordic Association for Clinical Sexology) ja SSS (Suomen Seksologinen Seura) toimesta ja koulutusta on pyritty yhdenmukaistamaan. WHO:n (Maailman terveysjärjestö) toimesta on julkaistu Seksuaalikasvatuksen standardit Euroopassa -teos, joka asettaa määrätyt kriteerit seksuaalikasvatukselle koko EU:n alueella. THL (Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos) on julkaissut Seksuaalineuvonnan tueksi -teoksen, joka käsittää seksuaalineuvonnan eettiset suositukset ja käytänteet. Koulutukseen asetetut kriteerit palvelevat ennen kaikkea asiakasta ja myös auttavat ja tukevat seksuaalineuvojan ammattia ja ammatillista työntekoa. Seksuaalineuvoja voi myös oppia koko ajan uutta asiakkaidensa kautta. Seksuaalineuvontatilanteessa neuvoja kohtaa erilaisia ihmisiä ja erilaisia tilanteita. Sen takia onkin erittäin tärkeätä oman seksuaalisuuden kohtaaminen 11
eli työskentely omien seksuaalisuuteen liittyvien tunteiden, arvojen, normien, asenteiden ja uskomusten kanssa (Apter, Väisälä ja Kaimola, 2006, 43). Omien asenteiden tarkastelu onkin erittäin tärkeätä myös silloin kun asiakkaana on eri kulttuurin, etnisen taustan ja / tai uskontokunnan edustaja. Seksuaalineuvojan täytyy säilyttää ammatillisen objektiivinen lähestymistapansa, vaikka omat henkilökohtaiset käsityksensä asioista olisivat erilaisia. Tämä on hyvä muistaa varsinkin silloin kun asiakkaana on esimerkiksi naisten siveyttä arvostavaan yhteisöön kuuluva nainen tai mies. Asiakas on oman asiansa paras asiantuntija ja neuvojan pitäisi pystyä kuuntelemaan ja asettumaan puolueettomasti toisen tilanteeseen (Apter, Väisälä ja Kaimola, 2006, 43). Seksuaalineuvojan ja asiakkaan kohtaamisessa viestintätavalla on myös suuri merkitys. Hofsteden (2009, 92, 97) mukaan yhteisöllisessä kulttuurissa aikakäsitys ja viestintätyyli ovat hyvin erilainen yksilölliseen kulttuuriin verrattuna. Yhteisöllisessä kulttuurissa aikakäsite on spiraali eli mennyt ja tuleva on aina läsnä, isoisovanhemmat ja lapsenlapset ovat ajatuksissa ja kokemusmaailmassa läsnä. Yksilöllisessä kulttuurissa aikakäsite on janamainen eli asiat tapahuvat yksi kerrallaan, vasta kun jotain loppuu, uusi alkaa. Ihminen syntyy, menee kouluun, muuttaa omilleen jne. Nämä aikakäsitystavat vaikuttavat myös viestintään. Yhteisöllisessä kulttuurissa käytetään paljon kiertoilmaisuja, vertauskuvia ja esitetään asiat epäsuorasti. Yksilöllisessä kulttuurissa puhutaan asioista niiden nimillä ja suoraan. Seksuaalineuvontatilanteessa sekä aikakäsitteen erilaisuus, että viestintätyylin erilaisuus voivat vaikuttaa neuvontatilanteen onnistumiseen. Seksuaalineuvojalta saattaa asian ja / tai ongelman ydin hävitä tai jäädä epämääräiseksi. Siksi onkin hyvä eläytyä tilanteeseen hyvin ja pyrkiä saamaan tietoa mahdollisimman paljon asiakkaalta. 3.1. PLISSIT-malli PLISSIT-malli tulee englannin kielen sanoista: P (permission) eli luvan antaminen tai salliminen. LI (limited information) eli rajatun tiedon antaminen. SS (spesific suggestions) eli erityisohjeiden antaminen. IT (intensive therapy) eli intensiivinen terapia (Apter, Väisälä ja Kaimola, 2006, 46). PLISSIT- mallia käytetään seksuaalineuvonnan ja seksuaaliterapian työssä. Kaaviomallina PLISSIT on kolmio, jonka kärki on alhaalla. Se kuvaa tapaa, joka on yleisestä spesifiin etenevä, alaspäin 12
kapeneva kaavio. Kaavion yläpäässä on nimenomaan luvan antaminen eli se, jota suurin osa asiakkaista tarvitsee ja alimmassa päässä on spesifi terapia, jota melko harva asiakkaista tarvitsee. Seksuaalineuvonnan asiakkaista suurin osa on PLISSIT-mallin (P) luvan antaminen-tasolla, joka tarkoittaa sitä, että suurin osa asiakkaista tarvitsee luvan olla ja ajatella niin kuin on. Tämä tarkoittaa sitä, että asiakkaat tarvitsevat luvan omaan seksuaalisuuteensa, luvan olla sellaisia kuin ovat. Seuraavaksi eniten asiakkaita on (LI) rajatun tiedon antaminen-tasolla, joka tarkoittaa sitä, että tietoa annetaan rajatusti juuri siihen kohtaan mistä tieto puuttuu. (SS) erityisohjeiden antaminen -tasolla on edellistä tasoa vähemmän asiakkaita ja tällä tasolla annetaan erityisohjeet esimerkiksi vuorovaikutukseen tai elämäntapaan liittyviä ohjeita, tehtäviä tai harjoituksia. (IT) intensiivinen terapia-tasolla on vähiten asiakkaita koska suurin osa on saanut apua jo edellisillä tasoilla ja kaikki ihmiset eivät edes tarvitse intensiivistä terapiaa. (Apter, Väisälä ja Kaimola, 2006, 46) Luvan antaminen on myönteinen ja salliva suhtautuminen seksuaalisuuden eri ilmenemismuotoihin. Tämä tarkoittaa sitä, että asiakkaalle viestitetään joko suoraan sanoilla tai muilla tavoilla, että hän on normaali, että hänen ajatuksensa, toimintansa, tarpeensa ja fantasiansa ovat luvallisia ja sallittuja. Tällä pyritään normalisoimaan asiakkaan ehkä jopa epänormaaleiksi kokemansa seksuaaliset ajatukset, teot ja fantasiat. Asiakkaalle viestitetään, että neuvoja ei ole tuomitsemassa eikä muutenkaan arvottamassa asiakkaan seksuaalisia mieltymyksiä, ajatuksia tai tekoja. Samalla myös käydään läpi asiakkaan ehdoilla sanojen merkitystä, joka tarkoittaa sitä, että asiakkaalle annetaan lupa käyttää omia ilmaisujaan asioista ja omia nimityksiä esimerkiksi ruumiinosista ja tilanteista. Samalla neuvojan tulisi käydä läpi sanojen ja asioiden merkitykset ja määritelmät, jotta asiakkaalla ja neuvojalla on yhtenevät käsitykset käytetyistä tai käytettävistä sanoista, termeistä ja tapahtumista. Rajatun tiedon antaminen tarkoittaa sitä, että asiakkaalle annettavaa tietoa fokusoidaan niin, että se palvelee asiakasta parhaiten. Asia, josta puhutaan, rajataan siihen aiheeseen, joka sillä hetkellä on asiakkaalla päällimmäisenä huolen aiheena. Samalla neuvoja voi purkaa nimenomaiseen asiakkaan huolena olevaan aiheeseen liittyviä vääriä käsityksiä ja myös realisoida asiakkaan odotuksia. Asiakkaalle myös selvennetään sitä mitä apua seksuaalineuvonnan kautta voidaan saada ja miten apua tarvitseva ongelma rajataan seksuaalineuvonnan periaatteiden mukaisesti. 13
Erityisohjeiden antaminen tarkoittaa sitä, että seksuaalineuvoja voi antaa tarvittaessa esimerkiksi ohjeita (hellyysharjoitukset, sooloseksi) asiakkaalle. Jos kuitenkin neuvontatilanteessa ilmenee merkkejä traumatisoitumisesta tai asiakkaan menneisyyteen liittyvistä ikävistä kokemuksista ja / tai seksuaalisesta väkivallasta, neuvojan tulisi suositella terapiaa, joka tarkoittaakin seuraavaa tasoa eli intensiivistä terapiaa. PLISSIT-mallin kaksi ensimmäistä tasoa käytetään seksuaalineuvonnassa ja kolmatta tasoa voidaan käyttää tilanteen mukaan mutta neljäs taso on tarkoitettu nimenomaan terapeuttien käytettäväksi. (Apter, Väisälä ja Kaimola, 2006, 46) 3.2. Kunniakäsitykset ja seksuaalineuvonta Seksuaalineuvonnan kannalta katsottuna neuvojan pitäisi olla valmis kohtaamaan erilaisia asiakkaita ammatillisesti, neutraalisti ja kunnioittavasti. Edellä on jo käsitelty erilaisia asioita, jotka vaikuttavat seksuaalineuvojan työhön mm. neuvojan oma seksuaalisuus, omat arvot, kokemukset, ennakkoluulot, asenteet, hengellinen vakaumus, yhteiskunta jossa on kasvanut, perhekulttuuri ja omat henkilökohtaiset kokemukset eri asioista. Kunnia, siveys, kunniaan liittyvä konflikti, kunniaan liittyvä väkivalta ja kunniamurha herättävät vahvoja tunteita ihmisissä. Seksuaalineuvojan voi olla vaikeata kohdata asiakasta, jolla on hyvin erilainen käsitys seksuaalisuudesta, sallitusta ja kielletystä, itsemääräämisoikeudesta ja seksuaalioikeuksista. Seksuaalineuvojan onkin hyvä käydä omia asenteitaan läpi myös viimeksi mainittujen asioiden kohdalla, jotta voisi neuvoa asiakasta parhaalla mahdollisella tavalla. Kunniaa ja siveyttä arvostavista yhteisöistä tulevan asiakkaan kanssa on tärkeätä tehdä seksuaalianamneesi ja samalla siihen voidaan käyttää alla olevia kysymyksiä sekä hyödyntää kysymyksiä Seksuaalisuus-kirjan sivulta 77 alkaen. Kysymykset, joita suosittelen käytettäväksi henkilön kanssa, joka tulee kunniaa ja siveyttä arvostavasta yhteisöstä: 1. Mistä päin perheesi tulee? 2. Onko perheesi tullut samaan aikaan/ eri aikaan / aikaisemmin / myöhemmin kuin sinä? 3. Kauan olet asunut Suomessa? 4. Kauan vanhempasi ovat asuneet Suomessa? 5. Onko sinulla sukulaisia Suomessa? 6. Asuvatko sukulaisesi samassa kaupungissa / eri kaupungissa? 7. Montako lasta teitä on? Montako tyttöä ja / tai poikaa? Monesko lapsi sinä olet? Sisarustesi ikä? 8. Onko isän ja / tai äidin sukulaisia Suomessa? 9. Monesko lapsi on isäsi omassa perheessään? 14
10. Ovatko vanhempasi sukulaisia keskenään? 11. Oliko vanhempasi avioliitto järjestetty / saivatko he valita puolison vapaasti? 12. Onko perheesi maaseudulta vai kaupungista kotoisin? 13. Tulitteko pakolaisena / turvapaikanhakijana / työn takia / muu? 14. Onko perheesi uskonnollinen? Mihin uskontoon kuuluu? Mihin koulukuntaan? 15. Onko vanhempasi töissä Suomessa? 16. Puhuvatko vanhempasi suomea? 17. Onko perheessäsi / suvussasi / yhteisössäsi naisten siveys tärkeä? 3.3. Naisten seksuaalisuus Kunniaa ja siveyttä arvostavilla yhteisöillä on vahva käsitys naisen seksuaalisuuden voimasta. Tämä tarkoittaa sitä, että naisella on suurempi seksuaalinen vietti kuin miehellä ja sen takia sitä tulee rajoittaa ja valvoa. Naisen seksuaalisuus koetaan hallitsemattomana voimana, joka vie sekä naisen että miehen turmioon. Tämän käsityksen takana on ihmiskunnan historian aikana vallinneet erilaiset käsitykset ja myytit naiseudesta ja naisen seksuaalisuudesta. Naisen seksuaalinen aktiivisuus koettiin epänormaaliksi myös Suomessa vielä 1950-luvulla (Apter, Väisälä ja Kaimola, 2006, 42). Nämä käsitykset ovat usein syntyneet miesvaltaisissa yhteisöissä, mikä on sinänsä ymmärrettävää sillä naisten seksuaalisuus on koettu usein miesten taholta uhkaavana (Blackledge, 2006, 247) 3.3.1. Neitsyys Kunniakäsitysten näkökulmasta monille yhteisöllisen ja patriarkaalisen yhteisön edustajille naisen kunniallisuus eli siveys on tärkeätä niin kuin edellä on käsitelty. Vaatimus siitä, että tyttöjen täytyy olla neitsyt ennen avioliittoa, ei ole vain yhden kulttuurin tai maan tapa vaan on tuhansia vuosia vanha tapa johtuen edellä kuvaamistani naisen vaihtoarvoon ja jälkeläisten legitimiteettiin liittyvistä asioista. Seksuaalineuvojan on hyvä unohtaa kaikki omat ennakkoluulonsa ja omat käsityksensä uskonnoista ja kulttuureista ja kohdata asiakasta ihmisenä. Vaikka suomalaisessa yhteiskunnassa neitsyys ei olisikaan tärkeätä, meidän tulee kunnioittaa ja kohdata asiakas objektiivisesti. 15
Vastaanotolle saattaa tulla tyttö, joka on menettänyt neitsyytensä (on ollut yhdynnässä ja/tai immenkalvo on revennyt) ja pelkää sen seurauksia. Tyttö saattaa pelätä, että vanhemmat saavat tietää tapahtuneesta tai, että hänen tuleva aviomiehensä saa tietää tai, että hän ei voi enää mennä naimisiin ja jos asia paljastuu vanhemmille, vanhemmat saattavat vahingoittaa häntä. Tässä tilanteessa on hyvä muistaa miten tyttöä voisi neuvoa ja auttaa. Riippuen tytön iästä (onko alaikäinen vai ei) on hyvä noudattaa samoja periaatteita kuin kenen tahansa nuoren tytön kohdalla eli oliko kyseessä oma vapaa tahto vai pakotettiinko tyttö yhdyntään? Kuitenkin tulee muistaa, että jos tieto siitä, että tyttö on ollut yhdynnässä, paljastuu vanhemmille tyttö saattaa olla vaarassa. Tämä pätee silloinkin kun / jos tyttö on täysi-ikäinen. Alaikäisen kohdalla on hyvä muistaa, että kun lastensuojeluilmoitus tulee kyseeseen, tytön tilan paljastuminen vanhemmille saattaa asettaa tytön suureen vaaraan. Tämän kaltaisessa tilanteessa neuvojan on hyvä konsultoida muita ammattilaisia mm. lastensuojeluviranomaista ja poliisia. Yhdynnässä olleen maahanmuuttajatytön kohdalla myös tieto siitä kuka yhteisössä tietää tapahtuneesta on olennainen. Usein toinen osapuoli, joka on ollut tytön kanssa yhdynnässä tietää myös siitä. On hyvä selvittää kahden henkilön välit. Ovatko he seurustelusuhteessa ja oliko tapahtuma molempien toivoma. Jos toinen osapuoli (poikaystävä tms.) kertoo tapahtumasta yhteisön muille jäsenille, tyttö saattaa joutua vaaraan. Sen takia on hyvä varmistaa kuuluuko toinen osapuoli samaan etniseen ryhmään ja mikä on hänen mielipiteensä tapahtumasta. Tämän voi selvittää tytön kautta ja jos mahdollista toisen osapuolen tapaaminen on myös suositeltavaa. Seksuaalineuvojan vastaanotolla onkin tärkeätä selvittää mitä asiakas haluaa neuvojalta. Mitä konkreettisia toimenpiteitä neuvojan on hyvä suositella ja kehen tyttö voisi olla yhteydessä, jotta hänen asiansa hoidetaan ilman, että hän joutuu vaaraan. Raskauden mahdollisuus on myös hyvä selvittää heti ensimmäisenä. Usein yhteisöllisen kulttuurin tyttöjen tiedot lisääntymisterveydestä, raskaaksi tulon mahdollisuudesta ja jälkiehkäisystä on puutteellinen. Neitsyys käsitys on myös hyvä käydä läpi. Monesti immenkalvon kuvitellaan olevan kokonainen kalvo eikä ymmärretä sitä, että se voi revetä ilman yhdyntääkin tai, että verta ei ehkä tule yhdynnässäkään. Neitsyytensä menettänyt tyttö menettää seksuaalisen vaihtoarvonsa lisäksi yhteisönsä ja sukunsa maineen. Vanhempien status ja arvo laskee yhteisön ja suvun silmissä jos tytön tilanne paljastuu. 16
Perheen ja suvun muiden naispuolisten jäsenten siveyttä voidaan alkaa epäilemään ja jopa koko suvun naispuolisten jäsenten seksuaalinen vaihtoarvo saattaa laskea ja sekä tyttö että perhe joutuvat kokemaan julkisen häpeän. Sen takia neitsyyden merkitys on suuri ja seksuaalineuvojan onkin hyvä perehtyä kulttuurien ja perinteiden taustoihin ennen kuin ryhtyy neuvomaan, jotta asia ei pahenisi asiakkaan kannalta. Monesti neitsyyden menettäminen voi tuntua suomalaisen yhteiskunnan kasvatin silmissä luonnolliselta asialta mutta asiaan täytyy suhtauttaa asiakkaan itsensä kertoman taustojen ja niistä johtuvien seurausten valossa. Neuvojan on hyvä olla tarkka myös omien tunteidensa ja asenteidensa kanssa. Vaikka yksilöllä on ja pitää aina olla valtaa päättää omasta seksuaalisuudestaan, hänestä riippumattomat seikat saattavat vaarantaa hänen turvallisuuttaan. 3.3.2. Immenkalvo Vastaanotolle saattaa tulla tyttö / tyttö ja äiti / nainen/ poika ja tyttö / mies, joka kysyy miten korjata revennyt immenkalvo. Monet naisten koskemattomuutta arvostavat kulttuurit pitävät immenkalvoa ainoana osoituksena tytön / naisen seksuaalisesta koskemattomuudesta. Heillä on usein käsitys siitä, että immenkalvo olisi kokonainen kalvo naisen emättimessä. Neuvojan on hyvä selvittää tarkalleen mitä immenkalvolla tarkoitetaan ja miten se voi revetä mm. urheillessa ja että kaikilla naisilla ei edes tule verta ensimmäisessä yhdynnässä. Neuvojalta saatetaan kysyä missä voisi korjauttaa immenkalvo tai miten voisi saada lääkärinlausunnon neitsyydestä. Neuvoja saattaa hämmentyä mutta ammattilaisena hänen on hyvä muistaa, että ihmisillä on erilaiset tarpeet ja huolet seksuaalisuuden saralla. Jos kyseessä on tosiaankin väkivaltatilanne tai jopa uhka, joka kohdistuu henkeen ja terveyteen, neuvojan on hyvä konsultoida muita ammattilaisia ja pyrkiä löytämään sopiva ratkaisu tilanteeseen. 3.3.3. Äitimyytti Äitimyytti on tuttua Neitsyt Marian tarinan kautta. Kunniaan liittyvän konfliktin ja väkivallan kannalta katsottuna neitsyys, seksuaalisuus ja äitimyytti ovat vaikea yhdistelmä ja naisten pitäisi pystyä olemaan kaikki kolme. Patriarkaalisissa ja yhteisöllisissä kulttuureissa elää vahvasti äitimyytti, joka tarkoittaa sitä, että naisen ainoa tehtävä on elää ensin siveellistä elämää, synnyttää sitten laillisia perillisiä avioliitossa 17
ja hoivata heitä lopun elämänsä. Kun naisesta tulee synnytyksen kautta äiti, hänen roolinsa seksuaalisena olentona saa uuden merkityksen yhteisössä ja joskus jopa aviopuolisonsa silmissä. Äidin oletetaan hoivaavan ja rakastavan jälkeläisiään pyyteettömästi. Äidiksi tuleminen tarkoittaa monesti sitä, että nainen ei nähdä enää seksuaalisena ihmisenä, jolla on haluja ja tarpeita. Sekä naisen perhe että yhteisö näkee naisen äitinä ja hoivaajana, jolla ei ole sukupuolta ja jota ei koeta enää seksuaalisesti haluttavana. Myytti äitiydestä on vahingollinen naisen seksuaalisuuden kannalta. Hänellä ei oleteta olevan enää seksuaalisia haluja ja jos hänellä niitä onkin, ne tuomitaan häpeällisinä ja vahingollisina ajatuksina. Äidiksi tulleen naisen on vaikeata ilmaista halunsa ja tarpeensa. Monesti naisen puolisokin saattaa ajatella, että nainen ei enää tarvitse seksuaalista aktia, hellyyttä ja/ tai läheisyyttä. Tämän kaltainen lähestyminen voi aiheuttaa puolisoiden välillä ongelmia, haluttomuutta ja / tai torjutuksi tulemista. Äidiksi tulleen naisen saattaa olla vaikeata ilmaista puolisolleen olevansa vieläkin seksuaalinen olentoja, jolla on haluja, intohimoa ja mieltymyksiä. Nainen saattaa kokea, että myös suku ja yhteisö tuomitsevat hänen seksuaaliset halunsa. Seksuaalinen akti saattaa jäädä vain niihin kertoihin, jolloin mies on aloitteentekijänä. Seksuaalineuvonnan kannalta onkin tärkeätä pitää mielessä seksuaalisuuden merkitys läpi elämänkaaren ja kertoa siitä myös asiakkaalle. Äidiksi tuleminen vaikuttaa missä tahansa perheessä ja yhteisössä pariskuntien väliseen seksuaalisuuteen, ei pelkästään tietyissä yhteisöissä tai parisuhteissa. Asiakkaan ja / tai asiakkaiden kanssa on hyvä myös puhua seksin, hellyyden ja läheisyyden merkityksestä synnytyksen jälkeen. On myös hyvä puhua kehon muutoksista ja hormonien vaikutuksesta raskauden aikana, imetyksen aikana ja synnytyksen jälkeen. 3.3.4. Tyttöjen ympärileikkaus Tyttöjen ja nuorten naisten ympärileikkaus on vuosituhansia vanha perinne, joka ei liity mihinkään uskontoon. Suomen laissa se on verrattavissa pahoinpitelyyn ja on kielletty. Naisten ympärileikkauksesta käytetään usein myös termiä naisten sukuelinten silpominen. Neuvojan on kuitenkin hyvä muistaa PLISSIT-malli ja miettiä mitä termiä käyttää asiakkaan kanssa, koska monille tytöille ja naisille tieto siitä, että heidän sukuelimensä on silvottu saattaa olla järkyttävä 18
ajatus. Naiset usein ajattelevat, että se on ollut osa yhteisöön kuulumisen ja naiseksi kasvamisen riittiä. Maailman terveysjärjestö WHO:n uusimman jaottelun mukaan (WHO 2008) ympärileikkaukset voidaan luokitella neljään eri pääryhmään: Tyyppi I on klitoriksen ja/tai klitoriksen hupun osittainen tai täydellinen poistaminen. Tyyppi II on klitoriksen, sekä pienten häpyhuulien osittainen tai täydellinen poistaminen. Isot häpyhuulet saatetaan samalla typistää tai jättää typistämättä. (Toimenpidettä kutsutaan myös excisioksi.) Tyyppi III on pienten ja/tai suurten häpyhuulten typistäminen ja typistettyjen häpyhuulten yhteen liittäminen niin, että virtsan ja kuukautisveren poistumiseksi jätetään vain pieni aukko. Klitoris saatetaan joko poistaa tai jättää emätinaukkoa kaventavan tai ahtauttavan kannen alle. (Toimenpidettä kutsutaan myös infibulaatioksi tai faraoniseksi ympärileikkaukseksi.) Tyyppi IV: Kaikki muut naisen sukuelimiä vahingoittavat toimenpiteet, jotka tehdään eihoidollisista syistä. Näitä ovat esimerkiksi pistäminen, lävistäminen, viiltäminen, raapiminen ja kuumalla raudalla polttaminen (kauterisaatio). Reinfibulaatiolla tarkoitetaan joissain yhteisöissä tärkeäksi koettua emätinaukon uudelleen kapeuttamista tai osittaista peittämistä, jolloin typistetyt häpyhuulet liitetään (usein ompelemalla) jälleen yhteen synnytyksen jälkeen tai eronneen naisen avioituessa uudelleen. Ympärileikkausta harjoittavissa yhteisöissä on ympärileikkaukselle omakielisiä nimityksiä. (Sosiaali -ja terveysministeriön 2012-2016 s.11) Asian kauhistelu ei auta naista tai tyttöä, jolle ympärileikkaus on jo tehty. Usein synnytyksissä joudutaan avaamaan kiinniommellut kohdat. Neuvojan kannattaa pyrkiä neutraaliin suhtautumiseen. Joissakin ilmiön selityksissä saatetaan esittää naisten ympärileikkauksen syynä kunniakysymykset mutta viimeaikaiset tiedot ja oma käsitykseni ei tue suoraan väitettä. Tapa on niin vanha, että sen alku ja tarkoitus ovat hämärtyneet ja siitä on tullut osa naiseksi kasvamisen riittiä. Myös länsimaalaiset naiset ympärileikattiin 1800-luvun Englannissa. Ympärileikkauksessa poistettiin naisten klitorista koska sen ajateltiin ehkäisevän naistenvaivoja kuten pidätyskyvyttömyyttä, kohdun verenvuotoa, hysteriaa sekä itsetyydytyksen aiheuttamaa maanisuutta. Englantilainen lääkäri Isaac Baker Brown käytti ympärileikkausta hoitomenetelmänä kymmenisen vuotta. (Blackledge, 2006, 197). 19
3.3.5. Poikien ympärileikkaus Poikien ja miesten ympärileikkaus on yleinen käytäntö juutalaisessa ja islamilaisessa kulttuurissa sekä useissa muissa kulttuureissa. Monissa Afrikan maissa ja myös yleisesti Yhdysvalloissa poikia ympärileikataan tavanomaisena toimenpiteenä. Poikien ympärileikkauksessa poistetaan osa esinahasta. Uskontoon tai kulttuuriin liittyvässä ympärileikkauksessa puhutaan eilääketieteellisestä ympärileikkauksesta. Niissä kulttuureissa, joissa tapa on vakiintunut, ympärileikkaamaton mies voidaan kokea likaisena tai muuten vastenmielisenä. Ympärileikkausta pidetään usein miehistymisen riittinä ja ympärileikkauksen ajatellaan lisäävän mieskuntoa. Kunniaan liittyvien käsitysten kannalta monesti perheen tai suvun miespuoliset jäsenet voivat ajatella ympärileikkaamattoman miehen olevan ei-sopiva aviopuoliso omalle siskolle tai muulle naispuoliselle sukulaiselle. Suomalaisen yhteiskunnan näkökulmasta katsottuna ajatusta voi olla vaikeata ymmärtää mutta olen työssäni kohdannut edellä mainittua tukevia käsityksiä. Eri uskonnoissa ja eri maissa on omat käytäntönsä siitä missä iässä toimenpide tehdään. Juutalaisessa kulttuurissa ympärileikkaus suoritetaan pojan ollessa vielä vauva, islamilaisessa kulttuurissa toimenpide suoritetaan pojan ollessa 6-12 vuotias. Sosiaali- ja terveysministeriö on antanut ohjeen ei-lääketieteellisin perustein tehtävästä poikien ympärileikkauksesta, jonka mukaan ei-lääketieteellinen ympärileikkaus voidaan tehdä alle 18- vuotiaalle pojalle tietyin edellytyksin. Ohjeen tavoitteena on varmistaa, että toimenpide tehdään turvallisissa olosuhteissa (www.stm.fi). Sexpo-säätiöllä on myös erittäin hyvät ohjeet miesten ympärileikkaukseen liittyvistä asioista (http://ehja.sexpo.fi/ehja-hanke/). 3.3.6 Pakkoavioliitto Pakkoavioliitto on kunniaan liittyvän konfliktin ja kunniaan liittyvän väkivallan merkittävä ilmenemismuoto. Pakkoavioliitossa kyse on kahden ihmisen pakottamisesta avioliittoon keskenään, jossa kumpikin tai jompikumpi osapuolista vastustaa liittoa. Seksuaalisuuden kannalta pakkoavioliitto on olennainen. Nuoria pakotetaan avioliittoon jos epäillään, että nuoren seksuaalisuus on vaarassa aiheuttaa esiaviollista seksisuhdetta vastakkaisen sukupuolen kanssa. Nuori pyritään naittamaan mahdollisimman nopeasti hänen tultuaan sukukypsään ikään 20
(kuukautisten alkaminen, ensimmäiset siemensyöksyt) eikä se välttämättä aina tarkoita 18 - vuoden ikää. Pakkoavioliitossa kyse on itsemääräämisoikeuden, ihmisoikeuksien ja seksuaalioikeuksien loukkaamisesta. Seksuaalineuvonnan kannalta pakkoavoliiton uhka voi laukaista useita seksuaalisuuteen liittyviä pelkoja. Pakkoavioliitossa kaksi vierasta ihmistä pakotetaan yhteen ja heidän pitäisi myös aloittaa intiimielämä yhdessä. Tyttöjen kohdalla pakkoavioliiton uhka herättää myös pelkotiloja ja voi johtaa yhdyntäkipuihin ja muihin seksuaalisuuteen liittyviin ongelmiin. Pakkoavioliitto tulee kysymykseen myös silloin kun pelätään, että tyttö on ollut yhdynnässä eikä ole enää neitsyt. Perhe saattaa naittaa tytön melko nopeasti (vastoin hänen tahoaan) vanhemman miehen kanssa, joka ehkä auttaa perhettä taloudellisesti tai muulla tavalla. Perheiden mielestä tytön seksuaalinen vaihtoarvo usein laskee neitsyyden menettämisen myötä (tai joskus pelkän huhun myötä) joten tyttö naitetaan nopeasti. Muussa tapauksessa tytön saattaa olla vaikeata löytää sopiva aviopuoliso. Seksuaalineuvonnan kannalta on hyvä muistaa, että nuoret tytöt, joilla ei välttämättä ole tietoa seksuaalisuudesta ja lisääntymisterveydestä ovat vaarassa traumatisoitua. Jos aviopuoliso on paljon vanhempi, yhdyntä ja muu seksuaalinen kanssakäyminen voi olla tytölle pelottava ja traumatisoiva kokemus. Tilannetta voidaan verrata raiskaukseen jos tyttö ei ole itse halukas yhdyntään mutta aviomies olettaa hänellä olevan oikeus siihen vastoin tytön tahtoa. Seksuaalineuvonnan kannalta on myös hyvä muistaa, että myös pojat joutuvat pakkoavioliiton uhreiksi ja kärsivät myös sen seurauksista. Monen nuoren miehen odotetaan olevan aina halukas ja toimintakykyinen aviovuoteessa. Monille nuorille miehille tilanne on ahdistava ja tuntemattoman tytön kanssa seksuaalisuuden toteuttaminen voi olla haasteellinen varsinkin jos koko suku odottaa tietynlaista toimintaa pojalta. Seksuaalineuvonnassa tulee ottaa huomioon myös poikien ja miesten ahdinko pakkoavioliiton ja miehen rooliin liittyvissä odotuksissa. Pakkoavioliitto tulee myös kyseeseen silloin kun nuoren seksuaalinen identiteetti poikkeaa heteronormatiivisista odotuksista. Jos poika kertoo olevansa homoseksuaali tai jos asia paljastuu muulla tavoin vanhemmille, poika saatetaan pakottaa solmimaan avioliitto tytön kanssa. Usein näissä tilanteissa vanhemmat ajattelevat, että pojan käytös (ajatus omasta seksuaalisesta identiteetistään) johtuu seksin puutteesta vastakkaisen sukupuolen kanssa ja asia korjaantuu kun hän menee naimisiin. Monille perheille lapsen kuuluminen seksuaalivähemmistöön on häpeällinen asia ja nuori saattaa joutua myös sekä henkisen että fyysisen väkivallan kohteeksi. 21