LASTEN PÄÄNSÄRYT Päänsärkyaineiston tarve lastenneuvoloissa

LASTEN PÄÄNSÄRYT Päänsärkyaineiston tarve lastenneuvoloissa Siivinen Marjukka, Syrjä Marjo Opinnäytetyö, syksy 2007 Diakonia-ammattikorkeakoulu Diak Etelä, Helsinki Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma Terveydenhoitaja (AMK)

TIIVISTELMÄ Siivinen, Marjukka & Syrjä, Marjo. Lasten päänsäryt - Päänsärkyaineiston tarve lastenneuvoloissa. Helsinki, syksy 2007, 53 s., 2 liitettä. Diakonia ammattikorkeakoulu, Diak Etelä, Helsinki. Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma, Terveydenhoitaja (AMK). Opinnäytetyö on osa Suomen Migreeniyhdistyksen Lasten Päänsärky -projektia. Projektin tavoitteena on edistää varhaista puuttumista lasten päänsärkyihin ja ennaltaehkäistä päänsärkyjen kroonistumista. Tarkoituksena on lisätä ammattilaisten, lasten ja nuorten sekä heidän vanhempiensa tietoa lasten päänsäryistä, niiden ennaltaehkäisystä ja käypähoito suositusten mukaisista hoidoista. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa lasten päänsärkyä koskevan aineiston tarvetta lastenneuvoloissa. Tavoitteena oli selvittää, millaisessa muodossa terveydenhoitajat haluavat aineiston ja tarvitsevatko he aineistoa itselleen potilasohjauksen tueksi vai jaettavaksi vanhemmille tai lapsille. Lisäksi työssä tarkasteltiin, miten lasten päänsärky näyttäytyy terveydenhoitajan työssä. Tutkimus oli kvantitaviinen ja aineisto kerättiin strukturoidulla kyselylomakkeella. Tutkimuksen kohderyhmään kuului 140 Helsingin ja Vantaan lastenneuvoloiden terveydenhoitajaa. Lomakkeita palautettiin 90, jolloin vastausprosentiksi tuli 64. Aineisto analysoitiin frekvenssijakauman ja ristiintaulukoinnin avulla. Tämän tutkimuksen mukaan terveydenhoitajat tarvitsevat päänsärkyaineistoa itselleen oman työnsä tueksi. Mieluiten terveydenhoitajat käyttävät internet-sivustoja tiedon lähteenä. Tarkempaa tietoa halutaan muun muassa migreenistä, jännityspäänsärystä ja pääsärylle altistavista tekijöistä. Lisäksi terveydenhoitajat tarvitsevat jaettavaa päänsärkyaineistoa vanhemmille, koska neuvolakäynnillä vanhemmat esittävät kysymyksiä lasten päänsärystä. Terveydenhoitajien käsityksen mukaan vanhemmilla ei ole riittävästi tietoa lasten päänsärystä. Terveydenhoitajat olettavat vanhempien hyötyvän parhaiten esitteestä tai internetosoitteesta. Lapsille sopivimpia ovat tehtäväkirjat. Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan käyttää uuden lasten päänsärkyjä koskevan aineiston suunnittelussa. Hyödyllisen terveysaineiston avulla terveydenhoitajat voivat kehittää ammattitaitoaan ja tehostaa työmenetelmiään. Asiasanat: lapset, päänsärky, terveydenhoitajat, terveyden edistäminen, aineistot, kvantitatiivinen tutkimus

ABSTRACT Siivinen, Marjukka and Syrjä, Marjo Children s Headache: The Need for Headache Material in Child Health Clinics. 53 p., 2 appendices. Language: Finnish. Helsinki, Autumn 2007. Diaconia University of Applied Sciences. Degree Programme in Nursing, Option in Health Care. Degree: Public Health Nurse. The thesis was carried out as part of the Children s Headache project by The Migraine Association of Finland. The project s purpose is to promote early detection of children s headache and to prevent the development of chronic headache. Furthermore, one of the goals is to produce new health education material for health professionals. The purpose of this thesis was to survey the public health nurses need at child health clinics for new material on children s headache. The goals were to find out the desirable form of the material and if the public health nurses needed the material for themselves, parents or children. Another objective of the survey was to study public health nurses work-related experience on children s headache. The research method was qualitative and the material was collected by using structured questionnaires. 90 public health nurses in the child health clinics completed the questionnaire. The material was analyzed by using the SPSS program. The statistical methods used were frequency distribution and cross-tabulation. The result of the thesis showed that the public health nurses needed health education material on children s headache for their own use while working at the child health clinic. Based on the results, the subjects would have used the internet as a source of information. Furthermore, the public health nurses needed information on migraine, tension headache and factors that cause headache. Material to be handed out to parents was also needed. The results of this thesis can be utilized by The Migraine Association of Finland to plan new health education material for health care. Using the material public health nurses can develop their professional expertise and improve their working methods. Keywords: children s headache, public health nurses, child health clinic, health education material

SISÄLLYS 1 JOHDANTO...6 2 LASTEN PÄÄNSÄRKY...8 2.1 Lasten päänsäryn esiintyvyys...8 2.2 Päänsäryn määrittely...9 2.3 Lasten jännityspäänsärky...11 2.4 Lasten migreeni...12 2.5 Psyykkiset tekijät päänsäryn taustalla...13 2.6 Päänsäryn ennaltaehkäisy...14 2.7 Päänsäryn lääkkeetön hoito...15 3 TERVEYDENHOITAJAN TYÖ LASTENNEUVOLASSA...15 3.1 Lastenneuvolatoiminta...15 3.2 Terveydenhoitaja lastenneuvolassa...18 4 TERVEYDEN EDISTÄMINEN...19 5 TERVEYSVIESTINTÄ...21 5.1 Terveysviestinnän määrittely...21 5.2 Terveysneuvonta...22 5.3 Terveysaineisto...23 6 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TAVOITTEET...24 7 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS...25 7.1 Tutkimusmenetelmä...25 7.2 Tutkimushenkilöt...26 7.3 Kyselylomake ja aineiston keruu...26 7.4 Aineiston analysointi...29 7.5 Tutkimuksen eettiset näkökohdat...30 7.6 Tutkimuksen luotettavuus...31

8 TUTKIMUKSEN TULOKSET...34 8.1 Terveydenhoitajien taustatiedot...34 8.2 Lapsen päänsäryn esiintyvyys lastenneuvolassa...35 8.3 Päänsärkyaineiston tarve...37 9 POHDINTA...43 9.1 Tulosten tarkastelu ja johtopäätökset...43 9.2 Opinnäytetyöprosessi ammatillisen kasvun näkökulmasta...47 LÄHTEET...49 LIITTEET Liite 1. Kyselylomake Liite 2. Taulukko vastaajien taustatiedoista

1 JOHDANTO Moni lapsi ja nuori kärsii toistuvista päänsäryistä. Koulunsa aloittavista lapsista 5-10 %:lla on toistuvia päänsärkyjä. Migreeniä sairastaa noin 3 % 5-vuotiaista ja 10 % murrosikäisistä. Yleensä migreeni puhkeaa esikouluiässä tai koulun alussa. Hoitamaton päänsärky voi kroonistua, ja särkylääkkeiden tilapäinenkin käyttö vaatii ohjausta. Särkylääkkeiden jatkuva käyttö voi johtaa päänsärkykierteeseen. Oikea diagnoosi ja hoito-ohjeet päänsärkyyn on tärkeää löytää mahdollisimman varhain. (Suomen Migreeniyhdistys ry. 2007). Lastenneuvoloiden terveydenhoitajat ovat avainasemassa lasten päänsäryn varhaisessa tunnistamisessa. Neuvoloissa terveydenhoitajat kohtaavat lähes kaikki lapsiperheet. Neuvolatoiminnalla on merkittävä tehtävä ennaltaehkäisevässä lapsiperheiden terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Potilasneuvonta on tärkeä osa potilaan kokonaishoitoa. Suullisen neuvonnan tukena käytettävä kirjallinen aineisto lisää potilaan kykyä ymmärtää annettua tietoa. Terveydenhoitotyössä on erilaisia tilanteita, joissa käytetään kirjallista aineistoa neuvonnan tukena. Aineisto voi sisältää neuvoja muun muassa terveyden edistämiseen liittyvistä asioista, yksittäisten sairauksien hoidosta tai lääkityksestä. Kirjallista tukiaineistoa suunniteltaessa ja kehitettäessä tulee ottaa huomioon potilaan hoitoon osallistuvien yhteistyö potilasta unohtamatta. Aineiston laatimiselle olisi hyvä olla yhteiset ohjeet yhdenmukaisuuden turvaamiseksi eri sairaanhoitopiireissä. Lisäksi aineiston käyttöä hoitotyössä tulisi kehittää siten, että se olisi suunnitelmallista ja kirjattua. (Marttila & Piekkola 1996, 62, 66.) Opinnäytetyömme liittyy Suomen Migreeniyhdistys ry:n Lasten päänsärky - projektiin. Se on kolmevuotinen valtakunnallinen hanke, jonka tarkoituksena on parantaa päänsäryistä kärsivien lasten ja nuorten elämänlaatua. Projektin avulla pyritään estämään lasten päänsärkyjen kroonistuminen ja vähentämään niistä

7 aiheutuvia fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia haittoja. Projektin tavoitteena on lisätä ammattilaisten, lasten ja nuorten sekä heidän vanhempiensa tietoa lasten päänsäryistä, niiden ennaltaehkäisystä ja käypähoito suositusten mukaisista hoidoista. Lisäksi tavoitteena on perustaa vertaisryhmiä ja kouluttaa niihin ohjaajia. Projektin painopistealueita ovat tiedotus, aineiston tuottaminen, koulutus ja vertaistukiryhmien perustaminen. Migreeniyhdistys tarjoaa projektin myötä koulutusta päiväkotien, lastenneuvoloiden ja koulujen henkilökunnille kysynnän mukaan. Tietoa päänsäryistä jaetaan median ja yhdistyksen nettisivujen kautta, messuilla ja Terveydenhoitajapäivillä. Aineiston tuottamista varten tehdään kartoituksia koulu- ja lastenneuvoloiden terveydenhoitajien aineiston tarpeista. (Suomen Migreeniyhdistys ry 2007.) Tarkoituksemme on selvittää, miten lasten päänsärky näkyy lastenneuvolan terveydenhoitajan työssä ja minkälaista aineistoa lasten päänsäryistä terveydenhoitajat kokevat tarvitsevansa työssään. Valitsemamme teema-alue on ajankohtainen, sillä lasten ja nuorten päänsäryt ovat lisääntyneet. (Anttila, Metsähonkala & Sillanpää 2006). Opiskelemme terveydenhoitajiksi ja tulevissa työtehtävissämme kohtaamme tämän ongelman useasti. Olemme kiinnostuneita lasten ja perheiden kanssa tehtävästä työstä, koska sen kautta pystymme vaikuttamaan lasten ja perheiden hyvinvointiin. Lasten päänsärkyprojektiin osallistuminen edesauttaa ammatillista kehittymistämme. Saamme uuttaa tietoa päänsäryistä ja niistä koskevista tutkimuksista. Tieto auttaa meitä terveydenhoitajan työssä tunnistamaan lasten päänsärkyjen eri muotoja ja se puolestaan mahdollistaa meitä antamaan asiakkaalle täsmällistä tietoa esimerkiksi elämäntapojen vaikutuksista päänsäryn syntyyn ja hoitoon. Lisäksi tutustumme opinnäytetyön myötä terveydenhoitajan työhön. Tämän tutkimuksen teoreettiseksi viitekehykseksi on valittu käsitteet päänsärky, terveydenhoitajan työ, terveyden edistäminen ja terveysviestintä. Päänsärky on laaja käsite. Se voi olla luonteeltaan lyhyt- tai pitkäkestoista, ja päänsäryn muotoja on useita. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan lähinnä migreeniä ja jännityspään-

8 särkyä. Terveydenhoitajan työtä käsitellään lastenneuvolan näkökulmasta, koska tutkimuksessa kartoitetaan terveyden edistämisen aineiston tarvetta neuvolassa. 2 LASTEN PÄÄNSÄRKY Linnan ym. (1991) ja Santalahden ym. (2005) tutkimusten mukaan toistuva päänsärky on yksi yleisimmistä lasten kiputiloista ja psykosomaattisista oireista. Lasten lievät päänsäryt edellyttävät harvoin lisätutkimuksia tai hoitoa. Lääkärin tutkimuksen vaatii kuitenkin päänsärky, joka on ongelmallinen ja toistuva. Yleisimmät toistuvat, ei-elimelliset päänsäryn muodot lapsilla ovat migreeni ja jännityspäänsärky. 2.1 Lasten päänsäryn esiintyvyys Satunnaiset päänsäryt ovat yleisiä lapsilla. Niitä esiintyy jo pikkulapsilla. Pikkulapsi ei välttämättä osaa kuvata päänsärkyään, ja siten lapsen käyttäytyminen voidaan tulkita virheellisesti kiukutteluksi. Kolmevuotias lapsi pystyy usein jo kertomaan päänsärystään ja viisivuotias kuvailemaan sen oireita. Lasten päänsäryn esiintyvyyttä kouluiässä on tutkittu paljon, sen sijaan alle kouluikäisiä on tutkittu vähän. Kouluiässä päänsärky lisääntyy. Pitkäaikaisessa seurannassa on nähtävissä, että päänsärkytaipumus tulee esiin 14 15-vuoden ikään mennessä. Tyttöjen päänsäryn esiintyvyys ylittää poikien esiintyvyyden 10 12-vuoden iässä. Sen jälkeen tyttöjen ja naisten päänsärky ja migreeni ovat merkittävästi yleisempiä kuin poikien ja miesten. Eroon vaikuttavat ainakin hormonaaliset tekijät. (Metsähonkala & Sillanpää 2004, 536-537.) Hämäläisen (2005) mukaan toistuva päänsärky ensimmäisinä elinvuosina on kuitenkin harvinainen.

9 Toistuvia päänsärkyjä esiintyy noin 5 10 %:lla koulunsa aloittavista suomalaislapsista ja migreeniä 3 6 %:lla. Jännityspäänsäryn esiintyvyyttä ei tiedetä tässä iässä. Migreenitaipumus on vahvasti perinnöllinen. Jännityspäänsärky on 12-vuotiailla lapsilla yhtä yleinen kuin migreeni. Samalla lapsella voi esiintyä monentyyppistä päänsärkyä. Lapsen toistuva päänsärky voi olla myös oire psyykkisestä sairaudesta. (Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 2003.) 2.2 Päänsäryn määrittely Päänsärky on yleisoire, jolla voi olla lukuisia syitä. Päänsäryn syyt voidaan jakaa elimellisiin, verisuoniperäisiin ja toiminnallisiin syihin. Migreeni ja jännityspäänsärky ovat lasten yleisimmät ei-elimelliset päänsäryt. Elimellinen päänsärky voi olla seurausta pään alueen infektiosta, allergisesta nuhasta, yleissairaudesta tai se voi olla metaboolisen häiriön, lääkkeiden tai nautintoaineiden aiheuttamaa. Päänsärkyä voi aiheuttaa ongelma tukielimissä, purentavirhe tai niskaan kohdistunut vamma. Harvinaisia mutta vakavia päänsäryn aiheuttajia ovat kallonsisäisen paineen nousu ja aivoverenkierron häiriö. (Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 2003.) Päänsärky syntyy, kun kipua tunteviin kudoksiin kohdistuu venytys, paine, tulehdus tai lämpövamma. Kipua tuntevia kudoksia ovat pään alueella iho ja verisuonet, kalloa peittävä luukalvo, kallonpohjan kovakalvo, sinuslaskimot ja niiden läheiset venalaskimot, kovakalvon valtimot, kallonpohjan suuret valtimot sekä sensorisia säikeitä sisältävät aivohermot. Migreenin syntymekanismi on vielä osin avoin. Migreenipäänsärky välittyy aivoverisuonia ja kovakalvoa hermottavan trigeminokervikaalisen järjestelmän kautta. Keskeinen rooli näyttää olevan myös aivorungon kiputuntemusta säätelevällä järjestelmällä. Erityisesti migreeniin mutta myös jännityspäänsärkyyn liittyy selvä perinnöllinen riski. (Metsähonkala & Sillanpää 2004, 538.)

10 Beghi ym. (2003) määrittelee pitkäaikaisen päänsäryn siten, että migreeni ja muut päänsäryt ovat usein toistuvia kroonisia sairauksia, joihin sisältyy toistuvia kohtauksia ja jotka joskus johtavat huonoon koulusuoritukseen, heikentävät työ ja vapaa-ajan vireyttä ja alentavat elämän laatua. Kuitenkin kroonisen päänsäryn seuraukset ovat edelleen epämääräiset. Päänsärky aiheuttaa työkyvyttömyyttä ja terveyspalvelujen käyttö lisääntyy. Semperen ym. (2004) tutkimuksessa päänsärky määriteltiin yleiseksi sairaudeksi, joka aiheutuu monenlaisista piilevistä syistä. Ensisijaiset päänsärkysairaudet, kuten migreeni ja jännityspäänsärky, luettiin suurimmaksi osaksi päänsäryn syistä. Kuitenkin monet potilaat ja lääkärit olivat huolissaan, että kallonsisäinen vamma voisi olla päänsäryn syy. Tutkitut potilaat olivat 15-vuotiaita tai sitä vanhempia ja he olivat kärsineet päänsärystä ainakin neljän viikon ajan. Tutkimuksessa havainnoitiin päänsäryn kestoa, kivun voimakkuutta ja kivun pahenemista. Tutkimushenkilön sukupuoli ja ikä huomioitiin. Päänsäryn tyyppi määriteltiin ja potilaalle tehtiin neurologinen tutkimus. Pään alueen kipujen tutkimus on edennyt huimaa vauhtia viimeisten vuosikymmenien aikana ja kipumekanismeja ymmärretään entistä paremmin. Onnistuneen hoidon kannalta oikeaan osunut diagnoosi on keskeinen asia. Kansainvälisessä päänsärkyluokituksessa päänalueen kiputilat jaetaan 14 alatyyppiin (Headache Classification Subcommittee of the International Headache Society 2004). Tässä luokituksessa heijastuu lisääntynyt tietämys päänsärkyoireiden synnystä. Myös uusia päänsärkydiagnooseja on tullut mukaan. Migreeni alalajeineen muodostaa ryhmän muiden päänsärkyjen rinnalla. (Havanka & Forssel 2005, 649.)

11 2.3 Lasten jännityspäänsärky Jännityspäänsärky on lievää tai kohtalaista, tasaista ja usein puristavaa. Särky tuntuu puristavana vanteena pään ympärillä. Siihen ei liity pahoinvointia tai samanaikaista valo- ja ääniherkkyyttä. Jännityspäänsäryn syntyä ei tiedetä tarkasti. Osa jännityspäänsäryistä liittyy poikkeavaan lihasjännitykseen pään sekä niskahartiaseudun alueella, psyykkisiin tekijöihin tai purentaelimen toimintahäiriöön. (Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 2003.) Anttilan ym. (2002) mukaan noin 35 % lapsista ja nuorista, jotka kävivät päänsärkyklinikalla, kertoivat myös jännityspäänsäryn oireista IHS:n (International Headache Society) kriteerien mukaisesti. Lihasperäinen stressi, suun ja alaleuan toimintahäiriö, masennus, psykososiaaliset mekanismit ja lääkkeiden liikakäyttö on oletettu olevan aikuisten jännityspäänsäryn syitä. Näiden syiden yhteys lasten jännityspäänsärkyyn on tuntematon. Kuitenkin tiedetään, että kaikki krooniset päänsäryt ovat yhteydessä masennukseen, erityisesti tytöillä. Kliinisessä tutkimuksessa jännityspäänsäryllä oli yhteys psykososiaalisiin tekijöihin, kuten korkeampiin perheiden hajoamisen lukuihin ja ystävyyssuhteiden vähäiseen lukumäärään. Metsähonkala & Viheriälä (2007) ovat määritelleet jännityspäänsäryn tyypilliset piirteet. Nämä piirteet eivät yksinään ole diagnoosille välttämättömiä tai riittäviä (Taulukko 1). TAULUKKO 1. Jännityspäänsäryn tyypillisiä piirteitä Kipu on tasainen Kipua tuntuu molemmin puolin päätä Rasitus ei pahenna Kipu on lievä Ei valo- eikä ääniherkkyyttä Ei pahoinvointia eikä oksentelua

12 2.4 Lasten migreeni Lasten migreenitaipumus saattaa tulla esille hyvin eri-ikäisenä ja erilaisissa elämäntilanteissa. Diagnooseja tehdään jo 3-vuotiaille. Migreenialttiutta ennakoivat tietyt oireet, muun muassa pulauttelutaipumus, toistuvat vatsakivut, matkapahoinvointi, atopia ja allergia sekä univaikeudet. Migreenikohtauksia laukaisevia tekijöitä lapsilla ovat stressi, jännittävät tilanteet, pelko, väsymys, nälkä ja jano. Lisäksi voimakkaat valoärsytykset (aurinko, tietokone, TV), hajut, ruoka-aineet (juustot, mausteet, lisäaineet) ja fyysinen rasitus voivat laukaista kohtauksen. (Tähti-Niemi 2007, 308 309.) Lapsilla migreenikohtaukset ovat kestoltaan lyhyempiä kuin aikuisilla. Kohtauksiin lasketaan mukaan uni, johon migreenikohtaus päättyy, etenkin pienillä lapsilla. Migreenikohtauksen voivat laukaista vilkkuvat tai kirkkaat valot, hajut, paasto ja valvominen. Puolella migreeniä potevista lapsista esiintyy aura-oireita ainakin joskus päänsärkykohtauksen yhteydessä. (Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 2003.) Puolella lapsista migreenikohtaus alkaa esioireella esim. näköhäiriö, harvemmin puutumis- tai tuntoaistimukset. Pitkittyneet esioireet, kuten puheen tuoton tai ymmärtämisen ongelmat, motorinen heikkous, ataksia, huimaus ja sekavuus, voivat olla epilepsiakohtauksen tai aivoinfarktin oireita. (Hämäläinen 2005.) Gallagherin (2004) tutkimuksessa on todettu migreenin olevan kohtauksittain esiintyvä sairaus. Sairauden eteneminen nähdään auran ilmiönä, kivun kehittymisenä ja sykkimisenä, joka viimein johtaa kovenevaan kipuun. Joillakin potilailla sairaus kehittyy kohtauksittaisesta tilasta toistuviin äkillisiin kohtauksiin ja johtaa krooniseen päivittäiseen päänsärkyyn. Metsähonkala & Viheriälä (2007) ovat määritelleet migreenille tyypilliset piirteet. Nämä piirteet eivät yksinään ole diagnoosille välttämättömiä tai riittäviä. (Taulukko 2).

13 TAULUKKO 2. Migreenin tyypillisiä piirteitä Kohtauksellinen päänsärky Oksentelu, pahoinvointi, ruokahaluttomuus Valo- ja ääniherkkyys Säryn toispuolisuus ja jyskyttävyys Säryn paheneminen rasituksessa Säryn voimakas tai kohtalainen intensiteetti Auraoire 2.5 Psyykkiset tekijät päänsäryn taustalla Psykogeenisestä päänsärystä puhutaan silloin, kun häiriön pääasiallinen ylläpitäjä on psyykkinen tekijä, jonka poistuminen lopettaa päänsäryt kokonaan. Päänsärky jatkuu useimmiten päivästä toiseen samanlaisena ja luonteeltaan epämääräisenä. Psyykkiset ongelmat voivat olla vaikeita ja hoitoa vaativia, kuten masennus, koulupelko tai univaikeudet. Psyykkisten tekijöiden laukaisema päänsärky ei häiritse tavallista toimintaa yhtä paljon kuin migreeni tai jännityspäänsärky. Lapsilla depressio esiintyy usein ahdistuneisuuden, koulupelon ja käytöshäiriöiden kanssa. (Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 2003.) Psyykkiset häiriöt saattavat vaikuttaa päänsärkyjen tiheyteen, haittaavuuteen ja kroonistumisherkkyyteen. Psyykkisten ja sosiaalisten tekijöiden tai psykiatristen häiriöiden yhteyttä lasten päänsärkyyn on tutkittu vähän. (Metsähonkala & Viheriälä 2007, 656.) Yleensä toistuvaa päänsärkyä potevat lapset voidaan hoitaa perusterveydenhuollossa, jossa huomioidaan myös mahdollisesti tilanteeseen vaikuttavat psyykkiset ja sosiaaliset tekijät. Mikäli lapsi oireilee runsaasti eikä reagoi hoitoon, lapsi ohjataan erikoissairaanhoidon jatkotutkimuksiin. Lapsi tarvitsee lastenpsykiatrista tutkimusta ja hoitoa erityisesti silloin, kun päänsärkyoireilu estää ikätasoista toimintaa ja kehitystä. (Metsähonkala & Viheriälä 2007, 660.)

14 2.6 Päänsäryn ennaltaehkäisy Etenkin psyykkisistä syistä aiheutuvassa säryssä on ennaltaehkäisevä hoito tärkeää. Ennaltaehkäisy voi auttaa myös migreenipotilasta. Varhainen ja nopea puuttuminen ehkäisee kivun pahenemisen. Usein lapsen päänsärky on riippuvainen hänen elämäntavoistaan. Niiden muuttaminen terveellisempään suuntaan on ensiarvoisen tärkeää. (Metsähonkala & Sillanpää 2004, 546.) Päänsärylle altistavia tekijöitä ovat muun muassa huonot ruokailutottumukset, mihin sisältyvät nälkäisyys ja alhainen verensokeri sekä päänsärylle altistavien ruokaaineiden nauttiminen. Säännöllinen ateriarytmi ja ruoan terveellisyys vaikuttavat oleellisesti päänsäryn ennaltaehkäisyyn. (Korpela 2004, 4838.) Lisäksi tulisi juoda riittävästi, sillä riittämätön nesteytys altistaa migreenikohtaukselle. (Tähti-Niemi 2007, 314.) Liialliseen television katsomiseen ja tietokoneen käyttöön liittyy tekijöitä, jotka voivat laukaista päänsäryn. Näitä tekijöitä ovat vähäinen liikkuminen, huono työasento, niska-hartiaseudun jännittäminen, huono sisäilma ja puutteellinen valaistus. (Korpela 2004, 4838.) Lisäksi päänsäryn ennaltaehkäisyssä lapsen tulee välttää jatkuvaa valvomista ja saada riittävän pitkät yöunet. Unen riittämätön kesto tai vastaavasti pidentynyt uni, huono unen laatu ja unirytmin muutos altistavat toiminnalliselle päänsärylle. (Tähti-Niemi 2007, 313.) Psyykkisesti ja fyysisesti turvallinen kasvuympäristö ehkäisee lapsen päänsäryn puhkeamista. (Metsähonkala & Sillanpää 2004, 547.) Lapsen kykyyn sietää jännittäviä ja kiireisiä tilanteita vaikuttavat muun muassa perusturvallisuus, temperamentti ja mallioppiminen. Lapsen stressireaktioita voidaan minimoida opettelemalla rentouttamaan sekä mieltä että kehoa jännittävien tilanteiden aikana. Hengitystekniikalla, positiivisilla ja rauhoittavilla mielikuvilla sekä muilla mielihyvää tuottavilla menetelmillä voidaan saada aikaan rentoutunut olotila. (Tähti-Niemi 2007, 313.)

15 2.7 Päänsäryn lääkkeetön hoito Lasten jännityspäänsäryn hoidosta on vähän tieteelliseen näyttöön perustuvaa tietoa. Tärkeintä hoidossa olisi pystyä katkaisemaan päänsärkykierteen ennen kuin siitä tulee pysyvä tapa reagoida elämän ongelmatilanteisiin. Jännityspäänsärkyoireita voidaan yrittää vähentää fysioterapeutin antamilla rentoutus- ja venyttelyohjeilla. Biopalautehoidolla ja rentoutuksella on saatu parhaat tulokset jännityspäänsäryn hoidossa, mutta biopalautehoitoja on vähän saatavilla Suomessa. (Korpela 2004, 4839.) Biopalautehoito perustuu ohjattuun apulaitteilla seurattavaan tehostettuun rentoutukseen, jonka tarkoitus on opettaa potilas itse hoitamaan itseään. (Päänsärkykeskus 2007.) Migreenin lääkkeettömiä kohtaushoitoja ovat lepo rauhallisessa, viileässä ja pimeässä huoneessa, uni ja oksentaminen. (Ahonen 2004.) Migreenikohtauksen aikana tulee välttää kohtausta pahentavia tekijöitä, kuten kirkkaita valoja, kovia ääniä ja fyysistä rasitusta. (Korpela 2004, 4839.) Biopalautehoidosta ja akupunktiosta on todettu olevan hyötyä migreenin hoidossa. ( Hämäläinen 2005, 676.) Fysikaalinen hoito ja niskan alueen hieronta voivat pahentaa migreenikohtausta. (Tähti-Niemi 2007, 312.) 3 TERVEYDENHOITAJAN TYÖ LASTENNEUVOLASSA 3.1 Lastenneuvolatoiminta Lastenneuvolatoimintaa ohjaavat periaatteet, jotka perustuvat terveyspoliittisiin kannanottoihin ja säädöksiin sekä vanhempien odotuksiin ja toivomuksiin. Neuvolan ensisijainen tavoite on lapsen suotuisan kehityksen, terveyden ja hyvinvoinnin turvaaminen. Lapsen hyvinvointi riippuu perheen hyvinvoinnista, vanhempien pa-

16 risuhteen ja vanhemmuuden laadusta. Perhekeskeisyydellä pyritään saamaan äidit, isät ja lapset neuvolan asiakkaiksi, jotta tieto ja taito oman perheen asiantuntijuudesta ovat toiminnan lähtökohtana. Yksilöllisyys ja asiakaslähtöisyys ovat asiakkaiden tapaamisessa lähtökohtana. Vanhempien ja lasten kunnioittaminen sekä tosiasioiden esille ottaminen ovat työntekijän ammattitaidon varassa. Asiakkaan kunnioittaminen ja hyväksyminen ihmisenä on tärkeää, jotta perhettä voidaan auttaa vaikeissakin elämäntilanteissa. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2004, 18 19.) Suomalaisten lasten terveys on kansainvälisten vertailuiden mukaan hyvä. Alle kouluikäisikäisillä lapsilla on kuitenkin useita ehkäistävissä olevia sairauksia ja terveysongelmia. Erityistä tukea kaipaavat perheet, joiden elämään on kasautunut monia ongelmia ja perheet, joilla ei ole tukiverkostoa lapsen hoidon ja kasvatuksen tukena. Näitä ovat paikkakunnalle vasta muuttaneet, yksinhuoltajat ja maahanmuuttajat. Perhemuotojen moninaistuminen on myös haaste lastenneuvolatoiminnalle. (Koponen, Hakulinen & Pietilä 2002, 94 95.) Lastenneuvolatoiminta on palvelujärjestelmä, joka on yleisesti arvostettu ja hyväksytty. Se saavuttaa lähes kaikki lapsiperheet. Sillä on merkittävä tehtävä ennaltaehkäisevässä lapsiperheiden terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Terveydenhoitajat kohtaavat päivittäin lapsiperheitä heidän arkipäivässään. Vaikka lastenneuvolan toiminta on merkittävää ja sillä on edellytykset perheen tukemiseen, kaikki vanhemmat eivät kuitenkaan koe saavansa riittävästi odottamaansa tukea. (Niskanen 2001; Strid 1999.) Neuvolapalveluja koskevissa tutkimuksissa (Pelkonen 1994, Hakulinen 1998, Strid 1999) hyvän fyysisen terveyden seurannan lisäksi vanhemmat toivovat lastenneuvolasta enemmän tukea lapsensa psykososiaaliseen kasvuun ja kehitykseen. On arvioitu, että neuvolapalveluista hyötyvät eniten ne vanhemmat, joiden voimavarat ovat entuudestaan hyvät. Terveyden edistämiseksi on kehitetty varhaisen tuen malli perheille, joissa on pieniä lapsia. Tarkoituksena on ollut tunnistaa lapsiperhei-

17 den tuen tarpeet ja antaa tukea varhaisessa vaiheessa ennen kuin ongelmat kärjistyvät ja muuttuvat pysyviksi. (Häggman-Laitila 2002, 172 173.) Lastenneuvolatyö on perustunut terveystarkastuksiin, jotka ovat tapahtuneet lastenneuvolan tiloissa tai kotikäynneillä. Tapaamiset on rakennettu niin, että ne palvelevat lapsen terveydentilan arviota, lapsen kehityksen seurantaa ja perheen hyvinvoinnin tukemista. Määräaikaistapaamiset antavat mahdollisuuden työntekijän ja vanhemman välisiin keskusteluihin ja palvelevat terveyskasvatuksen tavoitteita. Stridin (1999) tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella lasten selviytymistä neuvolatarkastuksen jälkeen, erityisesti jos oli havaittu seurannan tarvetta, sekä kehittää käytännöllistä toimintamallia neuvola- ja kouluterveydenhuoltoon. Tutkimus suoritettiin terveystarkastustietojen pohjalta. Tuloksista näkyi, että lastenneuvolan tiedot perheistä olivat vähäisempiä kuin kouluterveydenhuollossa. Kouluterveydenhuolto pystyi seuraamaan lasta jatkuvammin. Lastenneuvolan tietojen kirjaaminen oli vaihtelevaa ja varovaista. Tulokseksi tuli, että tarkastuksia lisättiin ja muutettiin ammatillisesti vaativammiksi. Yhteenveto Stridin tutkimuksesta on, että neuvolatoiminnalla ja kouluterveydenhuollolla on mahdollisuuksia vaikuttaa lasten ja perheiden hyvinvointiin nykyistä enemmän. (Strid 1999.) Neuvolatoiminnalla voidaan vaikuttaa suoraan tai välillisesti lähes koko väestön terveyskäyttäytymiseen. Perheiden ja yhteiskunnan jatkuvasti lisääntyvät monipuolisen ja yksilöllisen palvelun vaatimukset heijastavat työn tärkeyttä. Neuvolatoiminta on suurelta osin yksilö- ja pienryhmätoimintaa. Ohjaustoiminnan perustana ovat yksilöllisyys, elämäntilanteeseen mukautuminen, pitkäjänteisyys, kattavuus, lapsen huomioon ottaminen yksilönä, myönteisyys, vanhemmuuteen kannustaminen ja seulontatyön monipuolisuus. (Simell 1997, 12 14.)

18 3.2 Terveydenhoitaja lastenneuvolassa Terveydenhoitaja on terveyden edistämisen ja perhehoitotyön asiantuntija neuvolatyössä. Terveydenhoitaja tuntee oman alueensa, sen väestön ja siihen kuuluvat perheet. Terveydenhoitaja pystyy muodostamaan kokonaiskäsityksen asiakaskunnasta, seuraamaan siinä tapahtuvia muutoksia ja hyödyntämään lapsiperheille tarkoitettuja palveluja. Terveydenhoitajan työn yhteisöllisyyteen kuuluu tiedon välittäminen ja aloitteiden tekeminen. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2004, 27.) Terveydenhoitaja vastaa lapsen terveen kasvun ja kehityksen seurannasta. Työtehtäviin kuuluvat seulontatutkimukset ja rokotukset. Terveydenhoitajan työote on perhekeskeinen ja voimavaralähtöinen, koko perheen hyvinvointia ja terveyttä edistävä. Terveydenhoitaja arvioi yhdessä perheen kanssa, tarvitaanko lapsen terveyden ja hyvinvoinnin saavuttamiseksi muiden neuvolan työntekijöiden tukea tai tutkimuksia. Lapsen ja perheen tuen tarpeen varhainen tunnistaminen ja tilanteeseen puuttuminen ovat terveydenhoitajan avaintehtävät. Terveydenhoitaja tekee kotikäyntejä ja vastaa siitä, että perheellä on mahdollisuus vertaisryhmän tukeen. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2004, 27 28.) Niskasen (2001) lastenneuvolassa tehdyn tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata auttamiseen sisältyvien vanhempainneuvonnan taitojen ilmenemistä terveydenhoitajan työssä. Näitä taitoja olivat perheenjäsenten kunnioittaminen sekä aito ja empaattinen suhtautuminen. Tutkimus oli osa hanketta nimeltä Varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen lastenneuvolatyössä. Hankkeessa koulutuksen keskeisenä tarkoituksena oli mallittaa työntekijän ja asiakkaan välistä vuorovaikutussuhdetta. Aineistona oli 13 terveydenhoitajan 22 nauhoitettua vastaanottotilannetta. Tutkimustuloksista ilmeni, että terveydenhoitajan viestinnässä syvälliset kunnioittamisen, aitouden ja empatian piirteet edistävät vanhempien ja terveydenhoitajan välistä hyvää ja laadukasta vuorovaikutussuhdetta. Samaiset piirteet edistävät lapsen ja vanhemman välistä suhdetta ja lapsen psyykkistä terveyttä.

19 4 TERVEYDEN EDISTÄMINEN Terveyden edistämisen lähtökohta on näkemys terveydestä ja terveyden edistämisestä, terveyden edistämisen arvoista ja rakenteesta. Terveyden edistämisestä puhuttaessa on muodostettava käsitys terveydestä, jota pyritään edistämään. Terveyden edistämisen ihmis- ja terveyskäsitykset pohjaavat useille eri tieteenaloille. Keskeisimpiä terveyden edistämisen arvoja ovat mm. ihmisarvon ja itsenäisyyden kunnioittaminen, omavoimaistaminen, oikeudenmukaisuus, osallistaminen ja tarvelähtöisyys. Terveyttä edistävä toiminta on luokiteltu viiteen tasoon, jotka ovat terveellisen yhteiskuntapolitiikan kehittäminen, terveellisen ympäristön aikaansaaminen, yhteisöjen toiminnan tehostaminen, henkilökohtaisten taitojen kehittäminen ja terveyspalvelujen uudistaminen. (Tuominen, Savola & Koskinen-Ollonqvist 2005, 13.) Terveyden edistämistä voidaan tarkastella promootion ja prevention näkökulmista sekä yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan tasoilla. Promootio on mahdollisuuksien luomista ihmisten elinehtojen ja elämänlaadun parantamiseksi ja preventio on sairauksien kehittymisen ehkäisyä. Promootiolla tarkoitetaan sitä, että yritetään luoda elinoloja ja kokemuksia, jotka tukevat ja auttavat yksilöä ja yhteisöä selviytymään. Tästä näkökulmasta terveyden edistäminen on terveyttä suojaavien tekijöiden ylläpitämistä ja vahvistamista. Promootio on voimavaralähtöistä. Preventio tarkoittaa sairauksien ehkäisyä. Se jaetaan useimmiten kolmeen osaan: primaari-, sekundaari- ja tertiaaripreventioon. Primaaripreventio on sairauksia ehkäisevää toimintaa esim. terveysneuvonta ja rokottaminen. Sekundaaripreventiolla pyritään estämään sairauden paheneminen ja tertiaaripreventio on yhteydessä kuntoutukseen lisäten toimintakykyisyyttä. Terveyden edistämisen preventiivinen toimintamuoto on terveyskasvatus. (Savola & Koskinen-Ollonqvist 2005, 13 15.) Terveyden edistäminen on tavoitteellista ja välineellistä toimintaa ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin aikaansaamiseksi ja sairauksien ehkäisemiseksi. Tuloksia ovat

20 terveyttä suojaavien sisäisten ja ulkoisten tekijöiden vahvistuminen, elämäntapojen muutos terveellisempään suuntaan ja terveyspalveluiden kehittyminen. Toiminnan vaikutukset näkyvät yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan terveytenä ja hyvinvointina. (Savola & Koskinen-Ollonqvist 2005, 39.) Terveyden edistäminen laaja-alaisesti tulevaisuudessa edellyttää yhteisöllisten, kulttuuristen ja eettisten näkökohtien huomioon ottamista. Yksilö- ja yhteisölähtöisten työmenetelmien avulla pyritään tukemaan asiakkaita terveyden ylläpitämisessä ja edistämisessä. Menetelmien kehittäminen on välttämätöntä, koska yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen odotukset ja elämäntilanteet sekä tieto terveyteen vaikuttavista tekijöistä muuttuvat koko ajan. (Pietilä, Eirola & Vehviläinen-Julkunen 2002, 148 149.) Sosiaali- ja terveysministeriön Terveys 2015 -kansanterveysohjelmassa pidetään tärkeänä terveyden edistämistä. Ohjelman tavoitteet lasten kohdalla ovat lasten hyvinvoinnin lisääntyminen, terveydentilan paraneminen ja turvattomuuteen liittyvien oireiden ja sairauksien väheneminen. Suomalaisten pienten lasten terveydentila on kansainvälisesti käytetyn mittarin mukaan erittäin hyvä. Ehkäistävissä olevia oireita, sairauksia ja tapaturmia kuitenkin esiintyy leikki- ja peruskouluikäisillä. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2001.) Okkonen (2004) on tutkimuksessaan tuottanut tietoa 5 6-vuotiaiden lasten terveyskäsityksistä ja terveyden edistämisestä lasten kanssa toimivien aikuisten ja sosiaali- ja terveydenhuollon koulutuksen käyttöön. Tutkimukseen osallistui yhden päiväkodin 5 6-vuotiaita lapsia, lasten äitejä, päiväkodin työntekijöitä ja lastenneuvolan terveydenhoitaja. Tutkimuksessa selvitettiin mm. lapsen käsityksiä terveydestä ja terveyden edistämisestä. Lasten terveyskäsitys oli laaja. Lapset kokivat terveyden hyvänä olona. Terveys mahdollisti heille mieluisten asioiden tekemisen, kuten leikkimisen kavereiden kanssa. Lapset nimesivät lääkityksen yhdeksi terveenä pysymisen keinoksi. Terveys liitettiin turvallisuuteen siten, että lapsen hyvän sekä turvallisen olon paikkoja olivat läheisten ihmisten kodit ja lapsen omat paikat, ku-

21 ten maja. Tutkimuksen mukaan lapsen terveyttä voivat edistää lapsi itse sekä aikuiset eri rooleissaan esimerkiksi rajoittajina ja ohjaajina. Aikuiset pitivät lapsia kyvykkäinä, erilaisina ja lapsenomaisina terveydestä keskustelijoina. 5 TERVEYSVIESTINTÄ 5.1 Terveysviestinnän määrittely Laajan määrityksen mukaan terveysviestintänä voidaan pitää kaikkea terveyteen, sairauteen, lääketieteeseen ja terveydenhuoltoon liittyvää viestintää. Lähtökohtana terveysviestinnän sisällön määrittelylle on, ettei sitä voida määritellä vain joukkoviestinnäksi ja ettei sitä voida rajoittaa vain terveyden edistämiseen pyrkiväksi viestinnäksi. Terveysviestintää voidaan harjoittaa joukkoviestinnän lisäksi kohde- ja keskinäisviestinnässä. Terveysviestintänä voidaan pitää myös esimerkiksi sairaalan potilaiden välistä kokemuksen vaihtoa sekä yksityiskirjeiden tai päiväkirjojen kuvausta terveydestä ja sairaudesta. Määritelmä pitää sisällään viestinnän kaikki tasot joukkoviestinnästä kahdenväliseen viestintään sekä myös erilaiset potilasohjeet. (Torkkola 2002, 7 8.) Terveysviestintä on tavoitteellista toimintaa yleisön ja päätöksentekijöiden terveystietoisuuden lisäämiseksi. Tällä tavoin voidaan parantaa yksilöiden ja yhteisöjen terveydentilaa. Viestinnässä tulee huomioida kohderyhmä ja pyrkiä mukauttamaan viesti tilanteen mukaan. Laaja terveysviestinnän näkemys ja keinot sisältävät terveysvalistuksen, terveysmainokset, terveysjournalismin ja terveyttä käsittelevän viihteen, kohdeviestinnän kuten potilasohjeet ja terveydenhuollon sisäisen viestinnän sekä lääkärin, potilaan ja hoitajan välisen keskustelun. (Tuominen, Savola & Koskinen-Ollonqvist 2005, 30.)

22 Terveyttä edistävällä viestinnällä tuetaan terveyden edistämistä ja sairauksien ehkäisyä. Viestinnän tarkoituksena on pyrkiä lisäämään kansalaisten yleistä terveystietoisuutta ja terveyttä tukevia valintoja. Terveyttä edistävän viestinnän lähtökohdat ovat puolueettomuus ja asiantuntemus. Viestinnässä tärkeitä arvoja ovat ennen kaikkea eettisyys, totuudellisuus ja terveyden tasa-arvon edistäminen. (Terveyden edistämisen keskus 2005.) Helsingin Yliopiston Viestinnän tutkimuskeskus CRC on tehnyt vuonna 2005 Terveys, viestintä ja kansalaiset tutkimuksen suomalaisista terveysviestinnän käyttäjinä. Tutkimuksen mukaan suomalaisten mielestä tärkeimmät ja luotettavimmat kanavat terveyteen liittyvän tiedon hankkimisessa ovat terveydenhuollon ammattilaiset ja viranomaiset. Muita tärkeinä pidettäviä lähteitä ovat terveysalan järjestöt, lääkärikirjat ja hyvinvointiaiheiset kirjat, televisio, radio sekä omaiset, ystävät, sanomalehdet, internet, mainonta ja vaihtoehtoisten hoitojen tarjoajat. Internet ei ole vielä kaikille väestöryhmille niin tärkeä tiedon lähde kuin terveysvaikuttajat luulevat. Internetin terveyssisällöt tavoittavat hyvin koulutetut ja nuoret. Internetin käyttäjät käyttävät myös muita tiedonlähteitä (esimerkiksi järjestöjen materiaali ja lääkärikirjat) aktiivisemmin ja monipuolisemmin kuin ne, jotka eivät käytä internetiä tiedonhakuun. Terveysjärjestöjen tuottamat materiaalit ovat lähes niin tärkeitä tiedon lähteitä suomalaisille kuin terveysvaikuttajat olettavat. (Terveyden edistämisen keskus 2005). 5.2 Terveysneuvonta Terveysneuvonta on yksi terveyskasvatuksen menetelmistä. Käsitteen synonyymeja ovat esimerkiksi potilasohjaus ja -neuvonta. Neuvonta voidaan määritellä yksilölliseksi ohjaus- ja ongelmanratkaisuprosessiksi, jolla edistetään potilaan terveyttä. Tavoitteena on tukea asiakkaan itsetuntemusta ja parantaa hänen elämän laatuaan. Neuvontatilanne on vuorovaikutusprosessi, jossa molemmat osapuolet voivat vaikuttaa asiasisältöön ja sen määrään. Terveysneuvonta on yhdessäoppimista,

23 dynaamista ja kehittyvää vuorovaikutusta, joka jatkuu vielä keskustelutilanteen jälkeenkin asiakkaan ajatuksissa ja mahdollisesti myös toiminnoissa. (Poskiparta 1997, 24.) Poskiparran (1997) tutkimuksen tavoitteina oli kuvata hoitajien ja potilaiden neuvontatilanteissa esiintynyt terveysneuvonnallinen ja vuorovaikutuksellinen aines sekä niiden käyttö koulutustarveanalyysinä hoitajien vuorovaikutustaitojen kehittämiseksi. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää hoitajien ammatillista kehittymistä ja kehitysprosessia vuorovaikutustaidoissa itsearvioinnin ja koulutusprojektin jälkeen. Lisäksi tarkoituksena oli lisätä teoreettista ja käytännön tietoutta vuorovaikutuksesta sairaalassa. Tuloksista kävi ilmi, että negatiivinen terveyskäsitys oli vallitseva useimmissa neuvontatilanteissa. Harvoissa neuvontatilanteissa terveydestä puhuttiin hyvinvoinnin osatekijänä. Vuorovaikutuksen tavoitteen ja merkityksen ilmaisemisessa esiintyi eniten kehittämishaasteita. Kuuntelemisessa, potilaan rohkaisussa kysymyksiin ja tunteiden ilmaisuun, neuvonnan suunnittelussa ja esityksen johdonmukaisuudessa koettiin puutteita. Tehokas terveyttä edistävä neuvonta edellyttää laaja-alaista tuntemusta ohjausta saavan ihmisen elintilanteesta. 5.3 Terveysaineisto Terveysaineistolla tarkoitetaan väestölle suunnattuja terveysaiheeseen liittyviä kirjallisia tai audiovisuaalisia tuotteita ja havaintovälineitä. Niitä voivat olla esimerkiksi lehtiset, julisteet, kalvosarjat, videot, elokuvat tai diasarjat. Terveysaineisto tukee inhimillistä vuorovaikutusta esimerkiksi vahvistamalla, täsmentämällä ja havainnollistamalla käsillä olevaa aihetta. (Parkkunen, Vertio & Koskinen-Ollonqvist 2001, 3.) Hyvän terveysaineiston laatukriteereinä voidaan pitää konkreettista terveystavoitetta, sisällön selkeätä esilläoloa, helppolukuisuutta sekä oikeaa ja virheetöntä tietoa. Tietoa pitää olla sopiva määrä, kohderyhmä tulee olla selkeästi määritelty ja koh-

24 deryhmän kulttuuria tulee kunnioittaa. Kuvituksen tulee tukea tekstiä, aineiston tulisi herättää huomiota ja luoda hyvä tunnelma. (Parkkunen ym. 2001.) Potilasneuvonta on tärkeä osa potilaan kokonaishoitoa. Suullisen neuvonnan tukena käytettävä kirjallinen aineisto lisää potilaan kykyä ymmärtää annettua tietoa. Ei riitä, että potilas saa oikeata tietoa, vaan kirjallisen aineiston tulee olla laadittu siten, että potilas myös ymmärtää sen ja pystyy soveltamaan sitä. Huonosti ymmärretty tieto estää potilasta osallistumasta täysipainoisesti omaan hoitoonsa. Kirjallisen aineiston on oltava helposti ymmärrettävää, ja siksi on vältettävä ammattisanastoa sekä käytettävä yleiskielisiä sanoja ja käsitteitä. Tutkimuksia, joissa on selvitetty kirjallisen aineiston laatua ja käyttöä hoitotyössä, on olemassa vielä melko vähän. Tarvitaan tutkimuksia, joissa selvitetään sekä potilaiden että hoitohenkilökunnan arvioita kirjallisen aineiston hyödystä potilasneuvonnassa. (Arthur 1995, 1081 1082.) Tässä tutkimuksessa haluamme selvittää minkä tyyppisestä päänsärkyaineistosta olisi hyötyä lastenneuvolan terveydenhoitajalle, vanhemmille tai lapsille. 6 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TAVOITTEET Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää, millaista aineistoa lasten päänsäryistä lastenneuvoloiden terveydenhoitajat kokevat tarvitsevansa työssään. Kvantitatiivisessa tutkimuksessa selvitetään lasten päänsäryn näyttäytymistä terveydenhoitajan työssä ja aineiston tarvetta potilasohjauksen tueksi. Lisäksi kartoitamme tarvitsevatko terveydenhoitajat tietoa itselleen vai haluavatko he aineistoa jaettavaksi vanhemmille tai lapsille. Selvitämme myös, millaisessa muodossa hoitajat aineiston haluaisivat.

25 Tutkimustulokset on tarkoitus antaa Suomen Migreeniyhdistyksen ry:n käyttöön, jotta siellä voidaan käyttää niitä hyödyksi mahdollisen uuden aineiston tuottamisessa. Kätevän ja hyödyllisen aineiston avulla terveydenhoitajat voivat kehittää ammattitaitoaan ja tehostaa työmenetelmiään kohdatessaan päänsärkyä sairastavia lapsia. Hyödyllisen terveyskasvatusaineiston avulla on mahdollisuus tehostaa päänsärkyä sairastavien ohjaus- ja valistustyötä eli terveydenedistämistyötä. Tehokkaalla terveydenedistämistyöllä pystytään vaikuttamaan lasten päänsäryn varhaisen hoidon aloittamiseen ja hyvään hoitoon. Työssä etsitään vastauksia seuraaviin tutkimuskysymyksiin: 1. Missä muodossa ja kenelle terveydenhoitajat tarvitsevat aineistoa lasten päänsäryistä? 2. Mistä aiheista terveydenhoitajat tarvitsevat aineistoa? 3. Miten lasten päänsärky tulee esille lastenneuvolan terveydenhoitajan työssä? 7 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS 7.1 Tutkimusmenetelmä Kvantitatiivisen tutkimuksen aineiston keruussa käytetään yleensä standardoituja tutkimuslomakkeita valmiine vastausvaihtoehtoineen. Asioita kuvataan numeeristen suureiden avulla ja tuloksia voidaan havainnollistaa taulukoiden ja kuvioiden avulla. Yleensä määrällisellä tutkimuksella saadaan kartoitettua olemassa oleva tilanne, mutta ei pystytä riittävästi selvittämään asioiden syitä. Tutkimusongelman perusteella päätetään, mikä on kohderyhmä ja mikä tiedonkeruumenetelmä soveltuu parhaiten tilanteeseen. Tiedonkeruumenetelmän valintaan vaikuttavat tutkimuksen luonne, tutkimuksen tavoite, aikataulu ja budjetti. Kirjekysely soveltuu ke-

26 rättäessä tietoja selvistä tosiasioista. Suunnitelmallista kyselytutkimusta kutsutaan survey-tutkimukseksi. Siinä aineisto kerätään kyselylomaketta käyttäen. (Heikkilä 2004, 16 19.) Tutkimusmenetelmäksi valittiin kvantitatiivinen eli määrällinen tutkimusmenetelmä tutkimuksen kartoittavan luonteen vuoksi. 7.2 Tutkimushenkilöt Alkuperäisen suunnitelman mukaan tutkimuksemme perusjoukko oli Helsingin kaupungin terveysasemien lastenneuvoloiden 250 terveydenhoitajaa. Anoimme tutkimuslupaa Helsingin kaupungin terveystoimesta 100 tutkimushenkilölle, mutta saimme tutkimusluvan 50 henkilölle. Aineisto olisi mielestämme jäänyt vähäiseksi, joten anoimme tutkimuslupaa myös Vantaan kaupungin ennaltaehkäisevästä terveydenhuollosta. Saimme tutkimusluvan Vantaan kaupungilta 50 tutkimushenkilölle. Molemmissa kaupungeissa saimme lopulta toteuttaa tutkimuksen suuremmalla otoksella, koska Helsingin kaupungin johtava ylihoitaja katsoi kadon olevan noin 20 40 %. Näin toteutimme tutkimuksen lähettämällä Helsingin ja Vantaan kaupungeille yhteensä 140 kyselylomaketta. 7.3 Kyselylomake ja aineiston keruu Kyselylomakkeen kysymysten tulee olla yksiselitteisiä ja niitä lähdetään rakentamaan tutkimuksen tavoitteiden ja tutkimusongelmien mukaan. Lomakkeen rakenteen laadinnassa huomioidaan sen pituus ja kysymysten lukumäärä. Kyselylomakkeessa kiinnitetään huomio sen selkeyteen, ulkoasuun, kysymysten loogiseen etenemiseen ja vastausohjeiden tarpeellisuuteen. Kyselylomakkeella suoritetussa tutkimuksessa tutkija ei vaikuta olemuksellaan eikä läsnäolollaan vastauksiin. Lomakkeessa on mahdollisuus esittää runsaasti kysymyksiä. Luotettavuutta parantaa se, että kysymys esitetään jokaiselle koehenkilölle samassa muodossa. Vastaaja voi valita itselleen sopivimman vastaamisajankohdan ja voi rauhassa pohtia vasta-

27 uksia. Kyselytutkimuksen heikkous on yleensä alhainen vastausprosentti. (Valli 2001, 100 101.) Aineisto kerättiin kyselylomakkeen avulla (Liite 1). Laadimme kyselylomakkeen itse, koska tutkimuskysymyksiämme vastaavaa valmista lomaketta ei ollut käytettävissä. Kyselylomaketta aloimme suunnitella syksyllä 2006. Suunnittelussa käytimme apuna tutkimusmenetelmäkirjallisuutta sekä ohjaajiltamme, projektikoordinaattorilta ja lomakkeen esitestaajilta saatua palautetta. Tutkimussuunnitelmassa määrittelimme keskeisimmät käsitteet ennen kuin ryhdyimme työstämään kyselylomaketta. Kysymykset teimme tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen ja tutkimuskysymyksien pohjalta. Laitoimme suurimpaan osaan kysymyksistä valmiit vastausvaihtoehdot, jotta lomake olisi mahdollisimman helppo ja nopea täyttää. Kiinnitimme huomioita lomakkeen ulkoasuun ja kysymysten loogiseen etenemiseen. Kyselylomakkeen neljä ensimmäistä kysymystä kartoittivat vastaajien taustatietoja. Kysymykset 5 15 koskivat lasten päänsäryn esiintyvyyttä lastenneuvolan terveydenhoitajan työssä. Kysymyksillä 16 30 selvitettiin päänsärkyaineiston tarvetta (Liite 1). Saadaksemme enemmän tietoa tutkittavasta aiheesta, sijoitimme strukturoitujen kysymysten joukkoon muutamia avoimia kysymyksiä. Siten vastaajilla oli mahdollisuus ilmaista itseään myös omin sanoin. Kysymyksiä oli yhteensä 38, niistä 9 oli avoimia. Esitestauksen suoritimme kolmella lastenneuvolan terveydenhoitajalla. Heidän mukaansa lomake oli ymmärrettävä, mutta saimme myös joitakin parannusehdotuksia, esimerkiksi avoimia kysymyksiä koettiin olevan liikaa. Kysymyksiin toivottiin lisättävän vastausvaihtoehto: en osaa sanoa. Lisäsimme sen ainoastaan muutamiin kysymyksiin, koska uskoimme, että tämä vaihtoehto olisi liian helppo valita. Avoimiin kysymyksiin oli vastattu lyhyesti tai ne oli ohitettu. Testaajilta tuli myös palautetta siitä, että lasten päänsärky ei tule esille neuvolan terveystarkastuksissa kovinkaan usein. Tätä palautetta emme huomioineet kyselylomakkeen suunnittelussa, koska aikaisempien tutkimustulosten mukaan lasten päänsärky on lisääntynyt ja sitä esiintyy jo pikkulapsilla. (Anttila ym. 2006).

28 Liitimme kyselylomakkeen Helsingin kaupungille lähettämäämme tutkimuslupahakemukseen. Saimme Helsingin kaupungilta tutkimusluvan tammikuussa 2007. Lupa sisälsi tiettyjä ehtoja, koska kyselylomaketta pidettiin vaikeasti täytettävänä. Tutkimustoiminnan koordinaatioryhmä totesi 100 terveydenhoitajan otoksen sekä useisiin avokysymyksiin vastaamisen vievän liian paljon terveydenhoitajien työaikaa. Lupa myönnettiin sillä ehdolla, että kyselylomaketta korjataan siten, että siihen jää vain yksi avoin kysymys ja lomake lähetetään vain 50 terveydenhoitajalle. Teimme muutoksia kyselylomakkeeseen esitestauksen palautetta apuna käyttäen ja poistimme lähes kaikki avoimet kysymykset. Lopullisessa kyselylomakkeessa oli 29 strukturoitua kysymystä ja yksi avoin kysymys. Saimme Helsingin kaupungin johtavalta ylihoitajalta osoitetiedot eri terveysasemien ylihoitajille. Lähetimme kyselylomakkeet helmikuussa 2007 saatekirjeineen ylihoitajille, jotka jakoivat lomakkeet 70 terveydenhoitajalle. Nämä terveydenhoitajat työskentelevät 17:lla eri terveysasemalla Helsingin alueella. Mukaan liitimme vastauskuoret postimerkkeineen, jotka Suomen Migreeniyhdistys ry oli rahoittanut. Tarkoituksena oli, että lomakkeen saisivat vähintään vuoden lastenneuvolassa työskennelleet terveydenhoitajat. Tutkimushenkilöt täyttivät lomakkeet nimettöminä, ja ne palautettiin meille postissa. Vastaajilla oli kolme viikkoa aikaa palauttaa lomake. Vastausajan päätyttyä lähetimme välittömästi terveydenhoitajille muistutuksen tutkimuksestamme, jotta saisimme mahdollisimman monta kyselylomaketta tutkimusaineistoa varten. Kyselylomakkeita palautettiin yhteensä 46. Vastausprosentti oli 66. Tutkimukseemme osallistuivat myös Vantaan kaupungin terveydenhoitajat, jotka työskentelevät lastenneuvoloissa. Vantaalla kyselylomakkeet lähetettiin ennaltaehkäisevän terveydenhuollon esimiehille, jotka toimittivat ne oman alueensa lastenneuvolan terveydenhoitajille. Heitä on Vantaan kaupungissa 70. Kyselylomakkeen mukaan liitimme palautuskuoret, joissa lomakkeet palautuivat takaisin meille. Saimme kirjekuoret Migreeniyhdistykseltä. Vastaajilla oli kolme viikkoa aikaa palauttaa lomake. Lomakkeita palautettiin yhteensä 44. Vastausprosentti oli 63. Yh-

29 teensä Helsingin ja Vantaan kaupungeista lomakkeita palautettiin 90 ja vastausprosentti oli 64. 7.4 Aineiston analysointi Yksinkertaisin tapa kuvailla aineistoa on laskea havaintojen frekvenssejä. Frekvenssijakauma ilmoittaa vastaajien lukumäärän ja kertoo muuttujan eri luokkien yleisyyden havaintoaineistossa. Frekvenssit ovat tärkeitä, kun aineistoa kuvaillaan graafisesti. (Nummenmaa 2006, 54.) Ristiintaulukointia voidaan käyttää silloin, kun halutaan löytää kahden tai useamman muuttujan välisiä riippuvuuksia. Riippuvuus tarkoittaa, että jokin muuttuja vaikuttaa toiseen muuttujaan. Ristiintaulukoinnin perusteella ei kuitenkaan voi tehdä päättelyä syy-seuraus suhteesta. (Vilkka 2007, 129.) Riippuvuutta voidaan testata x²-riippumattomuustestin (khiin neliö testin) avulla. Nollahypoteesina x²-riippumattomuustestissa on, ettei muuttujien välillä ole riippuvuutta. (Heikkilä 1999, 201.) Aineisto analysoitiin SPSS-ohjelmalla (Statistical Package for Social Sciences). Toukokuussa 2007 kyselylomakkeet numeroitiin ja koko (sekä Helsingin että Vantaan lomakkeet) havaintoaineisto syötettiin samaan havaintomatriisiin. SPSSohjelmisto sisältää laajan valikon erilaisia analysointimenetelmiä, joista tähän tutkimukseen valittiin frekvenssijakauma ja ristiintaulukointi. Analyysissa käytettiin ristiintaulukointia ja x²-riippumattomuustestiä joidenkin muuttujien yhteyden tarkastelussa. P-arvot katsottiin Pearsonin mukaan. P-arvon merkitsevyystason raja oli yleisesti käytetty 0.05 eli tuloksien tilastollista merkitsevyyttä tulkittiin 95 %:n mahdollisuudella tehdä oikea johtopäätös. Kyselylomakkeen avoin kysymys teemoiteltiin ja luokiteltiin numeraalisesti. Teemoittelulla tarkoitetaan sitä, että lukemisen kautta pyritään löytämään samankaltaiset vastaukset ja tarkastellaan niiden yleisyyttä. (Tuomi & Sarajärvi 2003, 95).