Lihavuus on viime vuosikymmeninä yleistynyt

Alkuperäistutkimus Nuorten lihavuuteen ja koettuun painoon liittyvät tekijät Vera Mikkilä, Marjaana Lahti-Koski, Pirjo Pietinen, Suvi M. Virtanen ja Matti Rimpelä Nuorten lihavuuden ja koetun painon yhteyttä perheen sosioekonomiseen asemaan, nuoren omaan koulumenestykseen, terveystottumuksiin ja ruokavalintoihin tutkittiin osana kouluterveeyskyselyä. Kyselyyn osallistui yhteensä yli 60 000 suomalaista 14 16-vuotiasta nuorta. Lihavuus ja tyytymättömyys painoon (riippumatta todellisesta painosta) olivat useimmiten yhteydessä terveyden kannalta haitallisiin tottumuksiin ja huonompaan sosioekonomiseen asemaan. Käsitys painosta osoittautui todellista painoa merkitsevämmäksi terveystottumuksia ennustavaksi tekijäksi. Käsitys omasta painosta on usein epärealistinen, mikä saattaa johtaa epäterveellisiin laihdutuskeinoihin. Lihavuus on viime vuosikymmeninä yleistynyt nopeasti, ja siitä on tullut eräs tärkeimmistä kansanterveydellisistä ongelmista teollistuneissa maissa, myös Suomessa (Flegal 1999, Lahti-Koski ym. 2000). Myös lasten ja nuorten lihavuus on lisääntynyt niin nopeasti, että vaikka lihavuus on osin geneettisesti määräytyvää, on ympäristötekijöiden vaikutuksen oltava huomattava (Flegal 1999, Livingstone 2001, Kautiainen ym. 2002). Ylipainoisilla lapsilla ja nuorilla on todettu normaalipainoisiin verrattuna enemmän muutoksia glukoosinsiedossa, korkeaa verenpainetta, suurentunutta LDL- ja pientä HDL-kolesterolipitoisuutta sekä suuria veren triglyseridiarvoja (Must ja Strauss 1999). Ylipaino tai lihavuus aiheuttaa harvoin välittömiä ja vakavia fyysisiä sairauksia lapsille ja nuorille. Fyysiset haitat tulevat usein esiin vasta aikuisuudessa. Lapsuusajan lihavuuden on useissa tutkimuksissa havaittu olevan kuitenkin yhteydessä sydänja verisuonitautien riskitekijöihin (Nuutinen ja Nuutinen 2001). Useimmat lapsuus- ja nuoruusiän lihavuudesta johtuvat välittömät seuraukset ovat psykososiaalisia (Must ja Strauss 1999). Länsimaisessa kulttuurissa on vahvoja ennakkoluuloja lihavuutta ja lihavia ihmisiä kohtaan, mikä saattaa johtaa lihavien lasten ja nuorten leimautumiseen ja syrjimiseen sosiaalisissa tilanteissa. Lisäksi nuoruusajan lihavuus kasvattaa todennäköisyyttä olla aikuisena lihava (Guo ja Chumlea 1999). Samalla kun nuorten lihavuus on yleistynyt, tytöt ihannoivat ja tavoittelevat laihuutta (Välimaa 1995). Tämä ristiriita voi aiheuttaa nuorille ahdistusta ja johtaa epäterveellisiin laihdutuskeinoihin. Laihduttamisen on havaittu olevan vahvemmassa yhteydessä painoa koskeviin käsityksiin kuin todelliseen painoon (Strauss 1999). Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää 14 16-vuotiaiden suomalaisnuorten sosioekonomiseen asemaan ja terveystottumusten yhteyksiä painoon ja käsitykseen omasta painosta. Aineisto ja menetelmät Tutkimuksen aineistona ovat vuosina 1996 ja 1997 kouluterveyskyselyyn vastanneet peruskoulun kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaiset nuoret. Kysely on Stakesin sekä Jy- Duodecim 2002;118:921 9 921

väskylän ja Tampereen yliopistojen terveystieteen laitosten tekemä tutkimus, jonka tarkoituksena on tuottaa valtakunnallisesti vertailukelpoisella menetelmällä kouluille, kunnille ja lääneille tietoa nuorten koulukokemuksista, terveydestä ja terveystottumuksista (Rimpelä ym. 1996). Vuonna 1996 tutkimukseen osallistuivat Helsingin, Turun, Lahden, Riihimäen, Tampereen ja Rovaniemen kaupungit, sekä Rovaniemen maalaiskunta, Kainuun kunnat, Porvoon ruotsinkieliset yläasteet ja yksi yläaste Hämeenlinnasta. Lisäksi tutkimukseen osallistuivat silloisten lääninhallitusten johdolla Keski-Suomen, Mikkelin ja Pohjois-Karjalan läänien kaikki kunnat ja Kuopion läänin suurimmat kunnat. Mukana oli 255 peruskoulun yläastetta 96 kunnasta. Vuonna 1997 kyselyyn otti osaa 193 peruskoulun yläastetta 117 kunnasta Vaasan sekä Turun ja Porin läänistä, Pirkanmaalta, Lohjan seudulta, Kotkasta ja Oulun seudulta. Kysely toteutettiin opettajan ohjaamana yhden oppitunnin aikana, kaikissa kouluissa molempina vuosina samaan aikaan huhtikuun viimeisellä viikolla. Lomakkeet suljettiin heti oppitunnin lopussa oppilaiden läsnäollessa kuoreen, joka oli osoitettu tutkijoille. Lomakkeiden keräämisestä ja tallennuksesta huolehtivat kunnat tai läänit, minkä jälkeen aineisto kerättiin Jyväskylän yliopiston terveystieteen laitokseen, jossa se tarkistettiin. Aineisto on kattavuudessaan ainutlaatuinen: näinä kahtena vuotena kysely tehtiin yhteensä yli kolmannekselle kaikista vuosina 1980 82 syntyneistä suomalaisista. Jos tutkimukseen kutsuttuina pidetään kaikkien kouluterveyskyselyyn osallistuneiden kuntien kaikkien peruskoulujen kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisia, on vastausosuus erittäin hyvä. Vuonna 1996 lomakkeen täytti 90 % ja vuonna 1997 91 % kaikista oppilaista. Vastaamatta jättäneet eivät osallistuneet sille oppitunnille, jonka aikana kouluterveyskysely järjestettiin. Tulosten yleistettävyyden vuoksi tarkastelu päätettiin rajoittaa niihin, jotka aloittivat peruskoulun sinä vuonna, jonka aikana he täyttivät seitsemän vuotta eivätkä olleet jääneet luokalle. Mukaan otettiin siis vuonna 1996 vastanneista vuosina 1982 ja 1983 syntyneet sekä vuonna 1997 vastanneista 1983 ja 1984 syntyneet nuoret, minkä seurauksena tarkasteluista jätettiin pois 5 336 oppilasta. Aineistosta poistettiin myös 140 selvästi epäluotettavalla tavalla vastannutta. Lopullisessa tutkimusaineistossa oli 30 534 tyttöä ja 29 718 poikaa, yhteensä 60 252 vastannutta. Tutkimukseen osallistujat ilmoittivat painonsa kilogrammoina ja pituutensa senttimetreinä. Suhteelliset painot laskettiin siten, että kunkin henkilön painoa verrattiin samanpituisten ja samaa sukupuolta olevien vastanneiden keskimääräiseen painoon. Suhteellinen paino määritettiin prosentteina tästä keskipainosta. Esimerkiksi suhteellinen paino 108 % tarkoittaa, että paino on 8 % suurempi kuin keskimääräinen paino siinä pituuden ja sukupuolen mukaisessa ryhmässä, johon kyseinen havainto kuuluu. Lihaviksi määriteltiin ne, joiden suhteellinen paino oli 120 % tai enemmän, ja alipainoisiksi ne, joiden suhteellinen paino oli 80 % tai vähemmän. Painokäsitystä mitattiin kyselylomakkeen kysymyksellä»mitä mieltä olet painostasi?». Vastausvaihtoehtoja oli neljä:»oletko mielestäsi 1) paljon ylipainoinen, 2) hieman ylipainoinen, 3) sopivan painoinen vai 4) hieman tai paljon alipainoinen?» Tutkimuksen analyysit koostuivat kahdesta osasta: ensin tarkastelun kohteena olivat nuorten paino ja käsitys omasta painosta ja toiseksi niiden yhteydet muihin tekijöihin. Painoa ja koettua painoa tarkasteltiin paitsi suhteessa toisiinsa myös suhteessa muihin tekijöihin. Taustamuuttujien jakaumat on esitetty taulukoissa 1 ja 2. Perheen sosioekonomista asemaa selvitettiin kysymyksillä perherakenteesta, vanhempien koulutuksesta ja perheen taloudellisesta tilanteesta (taulukko 1). Perheen taloudellisen tilanteen arviointi perustui nuoren omaan käsitykseen. Koulumenestys arvioitiin jakamalla vastanneet viimeisen koulutodistuksen keskiarvon perusteella tertiileihin, tytöt ja pojat erikseen. Tieto keskiarvosta perustuu nuoren itse kyselylomakkeeseen antamaan vastaukseen. Vastanneet jaettiin neljään ryhmään liikunnan harrastamisen useuden perusteella. Alkoholinkäyttöä selvitettiin kysymyksillä alkoholinkäyttötaajuudesta ja siitä, kuinka monta kertaa henkilö oli ollut tosi humalassa elämänsä aikana. Kummastakin vastauksesta annettiin 1 3 pistettä, ja yhteispisteiden perusteella muodostettiin uusi muuttuja, jolla on kolme luokkaa: ei käytä alkoholia (2 pistettä), käyttää satunnaisesti (3 tai 4 pistettä) ja käyttää säännöllisesti (5 tai 6 pistettä). Tupakointia selvitettiin kahden kysymyksen avulla. Ensin vastaajilta kysyttiin, polttivatko he vai eivät. Jos vastaus oli kyllä, heitä pyydettiin ilmoittamaan tupakoinnin useus. Ruokatottumuksia tarkasteltiin kysymyksillä, jotka koskivat kouluaterian nauttimista, ilta-ateriaa kotona sekä ruokavalintoja. Ruokavalintojen kuvaamiseksi käytettiin kysymyslomakkeessa olleen lyhyen frekvenssiosion perusteella Hirvosen ym. (1999) muodostamia pääkomponentteja. Pikaruokiin luokiteltiin kuuluviksi hampurilaiset ja hot dogit, lihapiirakat ja -pasteijat, pizza, sokeroidut virvoitusjuomat, perunalastut, ranskanperunat ja makeiset.»terveystietoisuusruoiksi» kutsuttuun ryhmään luettiin hedelmät ja marjat, ruis- ja näkkileipä, tuoreet vihannekset ja salaatti sekä viili ja jogurtti.»traditionaalisia» elintarvikkeita olivat kahvi, makea kahvileipä ja makkara. Pääkomponentteihin kuuluvien elintarvikkeiden käyttöuseuden perusteella laskettiin sukupuolittaiset tertiilirajat, joiden mukaan pääkomponentit muutettiin kolmiluokkaisiksi muuttujiksi. Lihavuuden ja painokäsityksen itsenäisiä yhteyksiä muihin muuttujiin tutkittiin logistisilla regressiomalleilla, joissa vastemuuttujiksi valittiin lihavuus (vertailuryhmänä normaalipainoiset) ja tyytymättömyys omaan painoon (vertailuryhmänä painoaan sopivana pitävät). Painoon tyytymättömyyden yhteyksiä tarkasteltaessa painoluokan vaikutus kontrolloitiin, jotta analyyseissa olisi löydetty todellisesta painosta riippumattomat tyytymättömyyden riskitekijät. Molemmille vastemuuttujille rakennettiin optimaaliset mallit, joihin valikoituivat vastemuuttujan riskiä parhaiten itsenäisesti selittävät taustamuuttujat. Tuloksissa raportoidaan optimaalisen mallin jokaisen muuttujan jokaiselle luokalle odds-suhde (OR) ja 95 %:n luottamusvälit. 922 V. Mikkilä ym.

Taulukko 1. Sosiodemografisten muuttujien jakaumat aineistossa. Tulokset Tytöt (%) Pojat (%) Perherakenne molemmat vanhemmat 76,7 78,3 äiti tai isä ja äiti- tai isäpuoli 8,7 8,3 äiti tai isä 14,0 12,1 tieto puuttuu 0,6 1,3 Vanhempien koulutus kummallakaan ei ylioppilastutkintoa 57,7 51,6 vain isällä ylioppilastutkinto 6,9 6,8 vain äidillä ylioppilastutkinto 13,9 15,2 molemmilla ylioppilastutkinto 15,6 18,4 tieto puuttuu 5,9 8,0 Perheen taloudellinen tilanne hyvä 68,6 76,7 jonkin verran ongelmia 25,8 19,2 paljon ongelmia 5,0 2,8 tieto puuttuu 0,6 1,3 Koulumenestys 1 ylin tertiili 28,1 30,0 keskimmäinen tertiili 30,5 30,4 alin tertiili 30,9 29,8 tieto puuttuu 10,5 9,8 1 Tertiiliraja saattaa osua keskelle johonkin arvoon sijoittuvia havaintoja, jolloin havaintojen lukumäärä vaihtelee eri tertiileissä Taulukko 2. Terveyskäyttäytymistä kuvaavien muuttujien jakaumat aineistossa. Tytöt (%) Pojat (%) Liikunnan harrastaminen harvemmin kuin viikoittain 9,1 9,0 1 3 kertaa viikossa 39,5 31,2 4 6 kertaa viikossa 22,1 23,1 päivittäin 29,2 35,4 tieto puuttuu 0,1 0,2 Alkoholinkäyttö ei käytä 25,4 29,5 käyttää satunnaisesti 46,3 41,1 käyttää säännöllisesti 26,4 27,1 tieto puuttuu 1,9 2,3 Tupakointi ei tupakoi 45,3 48,3 tupakoi satunnaisesti tai lopettanut 29,9 26,1 tupakoi säännöllisesti 24,3 23,7 tieto puuttuu 1,4 1,9 Kouluruokailu kouluateria päivittäin 74,8 83,1 nauttii vain leivän, salaatin ja/tai 18,7 10,4 juoman ei nauti kouluateriaa 6,3 6,2 tieto puuttuu 0,2 0,3 Ilta-ateria kotona päivittäin yhdessä perheen kanssa 38,5 45,3 päivittäin mutta ei yhdessä 43,9 41,8 ei ilta-ateriaa kotona 17,4 12,6 tieto puuttuu 0,2 0,3 Pikaruoan käyttö 1, 2 ylin tertiili 37,6 28,9 keskimmäinen tertiili 27,3 36,1 alin tertiili 33,5 32,9 tieto puuttuu 1,6 2,2»Terveystietoisuusruoan» käyttö 1, 3 ylin tertiili 33,5 32,8 keskimmäinen tertiili 32,6 32,5 alin tertiili 32,8 33,4 tieto puuttuu 1,1 1,7»Traditionaalisen» ruoan käyttö 1, 4 ylin tertiili 34,0 34,5 keskimmäinen tertiili 31,6 31,5 alin tertiili 33,5 32,2 tieto puuttuu 0,9 1,8 1 Tertiiliraja saattaa osua keskelle johonkin arvoon sijoittuvia havaintoja, jolloin havaintojen lukumäärä vaihtelee eri tertiileissä 2 Hampurilaiset ja hot dogit, lihapiirakat, pizza, sokeroidut virvoitusjuomat, perunalastut, ranskalaiset perunat, makeiset 3 Hedelmät ja marjat, ruis- ja näkkileipä, tuoreet vihannekset ja salaatti, jogurtti ja viili 4 Kahvi, makeat kahvileivät, makkara Perhetaustaa, koulumenestystä ja elintapoja kuvaavien muuttujien jakaumat aineistossa. Suurin osa vastanneista asui yhdessä molempien vanhempiensa kanssa (taulukko 1). Yli puolet ilmoitti, ettei kummallakaan hänen vanhemmistaan ollut ylioppilastutkintoa. Useimmilla perheillä ei nuorten oman arvion mukaan ollut taloudellisia vaikeuksia. Sekä vanhempien koulutustaso että perheen taloudellinen tilanne olivat pojilla parempia kuin tytöillä, mikä saattaa viitata siihen, että tutkimusajankohtana koulusta poissa olleet ja aineistosta poistetut pojat ovat olleet keskimäärin muita alempien sosiaaliryhmien perheistä. Säännöllinen alkoholinkäyttö ja tupakointi oli yleistä sekä tytöillä että pojilla (taulukko 2). Enemmistö vastaajista ilmoitti syövänsä kouluaterian päivittäin, mutta alle puolet nautti kotona perheen kanssa ilta-aterian. Käsitys omasta painosta. Tytöistä 46 % ja pojista 34 % oli tyytymättömiä omaan painoonsa. Tytöistä 39 % ja pojista 19 % piti itseään hieman tai paljon ylipainoisena. Pojat olivat sen sijaan selvästi tyttöjä useammin mielestään alipainoisia. Tyytyväisyys oli yleisintä normaalipai- Nuorten lihavuuteen ja koettuun painoon liittyvät tekijät 923

noisten joukossa (kuvat 1 ja 2). Kaikissa painoluokissa tytöt pitivät itseään poikia useammin ylipainoisena. Normaalipainoisista mutta painoonsa tyytymättömistä tytöistä 79 % piti itseään hieman tai paljon ylipainoisena, mutta pojista vain 48 %. Alipainoisistakin tytöistä yli puolet piti itseään ylipainoisena. Itsensä ylipainoisena pitäminen oli yleisempää ali- kuin normaalipainoisilla sekä tyttöjen että poikien ryhmässä. Neljännes lihavista pojista piti painoaan sopivana. Lihavuuden yhteydet perhetaustaan, koulumenestykseen ja elintapoihin. Lihavuus oli vahvassa yhteydessä perheen alhaiseen sosioekonomiseen asemaan sekä tytöillä että pojilla (taulukko 3). Niistä nuorista, joiden molemmilla vanhemmilla oli ylioppilastutkinto, merkitsevästi pienempi osa oli lihavia verrattuna alimpaan koulutustasoon. Myös nuorten ilmoittamat perheen talousvaikeudet olivat yhteydessä lihavuuteen. Huono koulumenestys oli yhteydessä lihavuuteen molemmilla sukupuolilla. Terveyskäyttäytymistä kuvaavista muuttujista useimmat eivät olleet merkitsevässä yhteydessä lihavuuteen (taulukko 3). Pojista liikunnallisesti aktiiviset ja tytöistä alkoholia eniten käyttävät olivat muita harvemmin lihavia. Ruokatottumuksissa erot yli- ja normaalipainoisten välillä olivat pieniä. Tytöistä eniten lihavia oli niiden joukossa, joiden kotona ei iltaisin valmistettu yhteistä ateriaa. Pojilla kouluruoan syömättä jättäminen oli positiivisessa yhteydessä lihavuuteen, kun taas vähiten lihavia oli niiden joukossa, jotka vastasivat nauttivansa koulu- % 60 40 32 37 58 31 54 32 Käsitys painosta Alipainoinen Sopiva Hieman ylipainoinen Paljon ylipainoinen 20 0 16 15 13 8 3 1 Alipainoiset Normaalipainoiset Lihavat Painoluokka Kuva 1. Koetun painon jakaumat eri painoluokissa tytöillä. % 60 40 20 0 69 51 53 29 25 16 14 19 6 4 1 3 Alipainoiset Normaalipainoiset Lihavat Painoluokka Käsitys painosta Alipainoinen Sopiva Hieman ylipainoinen Paljon ylipainoinen Kuva 2. Koetun painon jakaumat eri painoluokissa pojilla. 924 V. Mikkilä ym.

Taulukko 3. Lihavuuden yhteys perhetaustaan, koulumenestykseen ja elintapoihin 1, odds-suhde (95 %:n luottamusväli). Tytöt Pojat Vanhempien ylioppilastutkinto ei kummallakaan 1,00 1,00 vain isällä 0,62 (0,50 0,77) 0,80 (0,70 0,96) vain äidillä 0,82 (0,71 0,94) 0,81 (0,71 0,92) molemmilla 0,62 (0,54 0,73) 0,56 (0,48 0,65) Perheen taloudellinen tilanne hyvä 1,00 1,00 jonkin verran ongelmia 1,14 (1,03 1,27) 0,95 (0,85 1,07) paljon ongelmia 1,41 (1,16 1,72) 1,36 (1,07 1,72) Koulumenestys alin tertiili 1,00 1,00 keskimmäinen tertiili 0,77 (0,69 0,86) 0,79 (0,71 0,89) ylin tertiili 0,62 (0,55 0,70) 0,68 (0,61 0,77) Liikunnan harrastaminen harvemmin kuin viikoittain 1,00 1 3 kertaa viikossa 0,84 (0,72 0,97) 4 6 kertaa viikossa 0,60 (0,51 0,71) päivittäin 0,54 (0,46 0,62) Alkoholinkäyttö ei käytä 1,00 käyttää satunnaisesti 0,86 (0,77 0,96) käyttää säännöllisesti 0,63 (0,55 0,73) Kouluruokailu kouluateria päivittäin 1,00 nauttii vain leivän, salaatin ja/tai juoman 0,82 (0,70 0,96) ei nauti kouluateriaa 1,20 (1,01 1,43) Ilta-ateria kotona päivittäin yhdessä perheen kanssa 1,00 päivittäin mutta ei yhdessä 0,96 (0,86 1,06) ei ilta-ateriaa kotona 1,24 (1,09 1,41) Pikaruoan käyttö 2 alin tertiili 1,00 1,00 keskimmäinen tertiili 0,83 (0,74 0,92) 0,77 (0,69 0,86) ylin tertiili 0,60 (0,53 0,67) 0,62 (0,55 0,69) 1 Lopulliseen monimuuttujamalliin valittiin lihavuuteen itsenäisessä yhteydessä olevat muuttujat. Mallit rakennettiin tytöille ja pojille erikseen 2 Hampurilaiset ja hot dogit, lihapiirakat, pizza, sokeroidut virvoitusjuomat, perunalastut, ranskalaiset perunat, makeiset = Ei itsenäistä yhteyttä, siksi ei mukana lopullisessa monimuuttujamallissa aterialla vain leivän sekä salaatin tai juoman tai molemmat. Pikaruoan nauttiminen oli sekä tytöillä että pojilla vahvasti käänteisessä yhteydessä lihavuuteen. Myös kahvin, makean kahvileivän ja makkaran käytöllä oli positiivinen yhteys lihavuuteen, mutta sen merkitsevyys katosi monimuuttujamallissa. Painoon tyytymättömyyden yhteydet perhetaustaan, koulumenestykseen ja elintapoihin. Sosioekonomista asemaa kuvaavat muuttujat olivat vahvassa yhteydessä käsitykseen omasta painosta (taulukko 4). Tytöillä vanhempien ylioppilastutkinnot, perheen hyvä taloudellinen tilanne ja oma hyvä koulumenestys olivat käänteisessä yhteydessä omaa painoa koskevaan tyytymättömyyteen. Terveyskäyttäytymistekijöistä tupakointi selitti parhaiten tyttöjen tyytymättömyyttä painoonsa. Pojilla merkitsevimmiksi painoon tyytymättömyyttä ennustaviksi muuttujiksi todettiin perheen taloudelliset vaikeudet ja vähäinen liikunnan harrastaminen. Nuorten lihavuuteen ja koettuun painoon liittyvät tekijät 925

Taulukko 4. Painoon tyytymättömyyden yhteys perhetaustaan, koulumenestykseen ja elintapoihin 1, oddssuhde (95 %:n luottamusväli) lopullisessa monimuuttujamallissa. Tytöt Pojat Painoluokka alipainoiset 2,91 (2,62 3,24) 2,06 (1,84 2,31) normaalipainoiset 1,00 1,00 ylipainoiset 9,39 (8,15 10,82) 6,81 (6,13 7,56) Vanhempien ylioppilastutkinto ei kummallakaan 1,00 vain isällä 0,88 (0,80 0,98) vain äidillä 0,90 (0,83 0,96) molemmilla ylioppilastutkinto 0,87 (0,81 0,93) Perheen taloudellinen tilanne hyvä 1,00 1,00 jonkin verran ongelmia 1,34 (1,26 1,42) 1,38 (1,30 1,47) paljon ongelmia 1,54 (1,37 1,73) 1,83 (1,58 2,12) Koulumenestys alin tertiili 1,00 keskimmäinen tertiili 0,87 (0,82 0,93) ylin tertiili 0,77 (0,72 0,83) Liikunnan harrastaminen harvemmin kuin viikoittain 1,00 1 3 kertaa viikossa 0,88 (0,78 0,96) 4 6 kertaa viikossa 0,72 (0,65 0,79) päivittäin 0,67 (0,61 0,73) Tupakointi ei tupakoi 1,00 tupakoi satunnaisesti tai lopettanut 1,26 (1,19 1,34) tupakoi säännöllisesti 1,28 (1,19 1,37) Kouluruokailu kouluateria päivittäin 1,00 1,00 nauttii vain leivän sekä salaatin ja/tai juoman 1,28 (1,20 1,36) 1,15 (1,02 1,21) ei nauti kouluateriaa 1,67 (1,50 1,86) 1,24 (1,13 1,38) Ilta-ateria kotona päivittäin yhdessä perheen kanssa 1,00 1,00 päivittäin mutta ei yhdessä 1,08 (1,02 1,14) 1,09 (1,03 1,15) ei ilta-ateriaa kotona 1,36 (1,27 1,47) 1,22 (1,12 1,31) Pikaruoan käyttö 2 alin tertiili 1,00 0,93 (0,82 0,97) keskimmäinen tertiili 0,97 (0,91 1,04) 0,90 (0,85 0,96) ylin tertiili 0,88 (0,83 0,94) 0,97 (0,82 0,93)»Terveystietoisuusruoan» käyttö 3 alin tertiili 1,00 keskimmäinen tertiili 0,96 (0,91 1,03) ylin tertiili 0,86 (0,81 0,91) 1 Lopulliseen monimuuttujamalliin valittiin painoa koskevaan tyytymättömyyteen itsenäisessä yhteydessä olevat muuttujat. Mallit rakennettiin tytöille ja pojille erikseen 2 Hampurilaiset ja hot dogit, lihapiirakat, pizza, sokeroidut virvoitusjuomat, perunalastut, ranskalaiset perunat, makeiset 3 Hedelmät ja marjat, ruis- ja näkkileipä, tuoreet vihannekset ja salaatti, jogurtti ja viili = Ei merkitsevää yhteyttä, siksi ei mukana lopullisessa monimuuttujamallissa Ruokatottumuksilla oli vahvempi yhteys käsitykseen painosta kuin lihavuuteen (taulukko 4). Sekä tytöillä että pojilla kouluruoan syömättä jättäminen ja ilta-aterian puuttuminen kotona olivat merkitsevässä yhteydessä painoa koskevaan tyytymättömyyteen. Omaan painoonsa tyytymättömät ilmoittivat lisäksi syövänsä hieman muita harvemmin pikaruokaa. Painoluokalla oli odotetusti suuri itsenäinen vaikutus käsitykseen painosta (taulukko 4). Pai- 926 V. Mikkilä ym.

nomuuttujan lisääminen malliin muutti kuitenkin vain vähän muiden muuttujien riskisuhteita. Tästä voidaan päätellä, että lihavuus ei ole painoon tyytymättömyyden ja muiden tekijöiden välisissä yhteyksissä tärkeä sekoittava tekijä. Pohdinta Tutkimuksemme osoitti, että nuorten tyytymättömyys omaan painoon oli yleistä ja käsitykset painosta olivat usein epärealistisia. Sukupuolierot olivat huomattavia painoa koskevissa käsityksissä: tytöt kokivat itsensä ylipainoisiksi useammin kuin pojat, jotka puolestaan olivat tyttöjä useammin mielestään alipainoisia. Sekä lihavuutta että painoon tyytymättömyyttä esiintyi eniten alempien sosiaaliryhmien perheiden lapsilla. Lihavuus ja painoon tyytymättömyys (riippumatta todellisesta painosta) olivat useimmiten yhteydessä terveyden kannalta haitallisiin tottumuksiin. Terveystottumuksilla oli vahvemmat yhteydet koettuun kuin todelliseen painoon. Aineisto on kattavuudeltaan ainutlaatuinen, mutta kyseessä ei kuitenkaan ole satunnaisotos. Valikoitumista on saattanut tapahtua myös yksittäisten vastaajien suhteen. Kysely toteutettiin kaikissa kouluissa yhden oppitunnin aikana (Rimpelä ym. 1996). Kyselyä ei toistettu myöhemmin, joten aineiston ulkopuolelle jäivät ne oppilaat, jotka eivät jostain syystä osallistuneet kyseiselle oppitunnille. He saattavat poiketa vastanneista. Molemmat käytetyt poissulkukriteerit (ikä, epäluotettavat vastaukset) kohdistuivat useammin poikiin kuin tyttöihin. Eräät tyttöjen ja poikien vastausten erot (esimerkiksi vanhempien koulutukseen ja perherakenteen suhteen) viittaavat siihen, että tutkimuksesta pois jääneet ja aineistosta poistetut ovat alempien sosiaaliryhmien perheistä. Aineiston suuri koko ja hyvä osallistumisosuus antavat kuitenkin mahdollisuuden yleistää tulokset koskemaan koko maan 14 16-vuotiaita nuoria. Lihavuus ja käsitys painosta. Lasten ja nuorten ylipainoisuuden tai lihavuuden määrittäminen on vaikeaa (Livingstone 2001). Kasvavilla lapsilla ja nuorilla kehon painon perusteella ei aina pystytä luotettavasti arvioimaan rasvan määrää, koska kehon koostumus vaihtelee kasvun eri vaiheissa. Kansainvälisten vertailujen helpottamiseksi asiantuntijaryhmä on antanut uudet suositukset ikä- ja sukupuolikohtaisten painoindeksin raja-arvoista lasten lihavuuden määrittämisessä (Cole ym. 2000). Tämän tutkimuksen tarkoituksena ei ollut kuitenkaan selvittää suomalaisnuorten lihavuuden yleisyyttä vaan sen yhteyksiä muihin tekijöihin. Tutkimusaineiston suuri koko mahdollisti aineiston sisäisten suhteellisten painojen ja tiukkojen rajaarvojen käyttämisen lihavuuden määrittämisessä. Paino- ja pituustiedot perustuivat vastaajien omiin ilmoituksiin. Mahdolliset virheet tässä saattoivat johtaa virheisiin lihavuuden määrittämisessä. Jos paino ilmoitettiin useammin todellista pienemmäksi kuin liian suureksi, seurauksena oli pituuden ja sukupuolen mukaisen keskiarvopainon aliarviointi. Tämä puolestaan saattoi johtaa joidenkin alipainoisten luokitteluun normaalipainoisiksi sekä joidenkin normaalipainoisten määrittäminen ylipainoisiksi. On myös mahdollista, että ilmoitusvirheitä esiintyi esimerkiksi ylipainoisilla enemmän kuin muilla, mikä on saattanut johtaa joidenkin nuorten täysin väärään luokitteluun. Suomalaisnuoret ovat kiinnostuneita omasta painostaan. WHO:n vuoden 1994 koululaistutkimuksessa 15-vuotiaista pojista 11 % ja tytöistä vain 2 % vastasi painoa koskevista käsityksistä kysyttäessä, etteivät he ajattele sellaisia asioita (Välimaa 1995). Useissa teollistuneissa maissa on tehty tutkimuksia painoa koskevista käsityksistä, ja päätulokset ovat olleet tässä esitetyn kaltaisia: tyytymättömyys omaan painoon on yleistä, painoonsa tyytymättömät tytöt tuntevat itsensä useimmiten ylipainoisiksi ja pojat suunnilleen yhtä usein ali- kuin ylipainoisiksi (mm. Moore 1993, Ryan ym. 1998, Strauss 1999). Käsitys omasta painosta on usein epärealistinen (mm. Ryan ym. 1998, Strauss 1999, Bergström ym. 2000). Perhetausta ja koulumenestys. Lihavuutta esiintyy aikuisilla eniten alimmissa sosiaaliryhmissä (Lahti-Koski ym. 2000). Myös lapsuuden ja nuoruusiän lihavuuden tai ylipainon on todettu olevan yleisempää alempien sosiaaliryh- Nuorten lihavuuteen ja koettuun painoon liittyvät tekijät 927

mien perheissä (Spiegelare ym. 1998, Kromeyer- Hauschild ym. 1999). Näiden tutkimusten perusteella ei voida päätellä vaikutuksen suuntaa. Tässäkin tutkimuksessa lihavien nuorten vanhemmat olivat normaalipainoisten vanhempiin verrattuna vähemmän koulutettuja ja heidän perheillään oli enemmän taloudellisia vaikeuksia. Vielä vahvempi yhteys lihavuuteen löytyi kuitenkin nuoren omasta huonosta koulumenestyksestä. Kouluterveystutkimuksen nuoret olivat kyselyyn vastatessaan peruskoulunsa loppuvaiheessa. Sen aikaisella koulumenestyksellä on suuri vaikutus jatkokoulutusmahdollisuuksiin, ja sen voi olettaa ennustavan hyvin nuorten tulevaa sosioekonomista asemaa. Perheen sosioekonominen asema oli samantyyppisessä yhteydessä painoa koskevaan tyytymättömyyteen kuin lihavuuteen, vaikka painokäsitysanalyyseissa todellisen painon vaikutus oli kontrolloitu. Siten alemmissa sosiaaliryhmissä havaittu suurempi tyytymättömyys painoon ei johdu pelkästään lihavuuden suuremmasta esiintyvyydestä kyseisissä ryhmissä. Aikaisempia tutkimustuloksia on vaikea verrata, koska asia on hyvin kulttuurisidonnainen. Elintavat. Liikunnallisesti aktiiviset pojat olivat muita harvemmin lihavia tai tyytymättömiä omaan painoonsa, mutta tytöillä vastaavaa yhteyttä ei löytynyt. Oletus siitä, että itseään ylipainoisena pitävät käyttäisivät liikuntaa laihdutuskeinona ja itseään alipainoisena pitävät (joista lähes kaikki ovat poikia) harrastaisivat esimerkiksi voimailulajeja saadakseen lisää painoa, ei ilmeisesti pidä paikkaansa, eikä liikunta ole painoonsa tyytymättömillä nuorilla yleinen keino vaikuttaa omaan painoon. Tytöistä lihavat ilmoittivat käyttävänsä alkoholia normaalipainoisia vähemmän. Vastaavankaltainen tulos on saatu mm. Yhdysvalloissa (Neumark-Sztainer ym. 1997). Merkitsevä yhteys painoa koskevan käsityksen ja tyttöjen tupakoinnin välillä on havaittu myös aiemmissa tutkimuksissa (Crisp ym. 1998, Ryan ym. 1998). Yhdysvalloissa tehdyssä selvityksessä 39 % säännöllisesti tupakoivista tytöistä ilmoitti käyttävänsä tupakointia painonhallintakeinona (Camp ym. 1993). Kuten aiemmissa tutkimuksissa ruokatottumuksilla osoittautui olevan vahvemmat yhteydet koettuun kuin todelliseen painoon (Davis ym. 1993, Strauss 1999). Ilta-aterian syöminen kotona oli käänteisessä yhteydessä tytöillä lihavuuteen ja molemmilla sukupuolilla omaa painoa koskevaan tyytymättömyyteen. Koululounaan syömättä jättäminen oli yleisintä lihavilla pojilla ja painoonsa tyytymättömillä pojilla sekä tytöillä. Tämä saattaa tarkoittaa nuorten yrittävän laihduttaa jättämällä aterioita väliin. Ilmoituksensa mukaan lihavat nuoret syövät normaalipainoisia merkitsevästi vähemmän pikaruokaa. Oman painon sopivana pitäminen oli yhteydessä pikaruoan syömiseen sekä tytöillä että pojilla ja»terveystietoisuusruoan» (hedelmät ja marjat, ruis- ja näkkileipä, tuoreet vihannekset ja salaatti, jogurtti ja viili) syömiseen pojilla. Sekä todellisuudessa lihavat että omasta mielestään ylipainoiset voivat kuitenkin muita useammin vähätellä pikaruoan käyttöään. Pikaruoalla on epäterveellinen ja lihottava maine, mikä saattaa johtaa paitsi käytön vähättelyyn myös pikaruoan todelliseen välttämiseen laihdutustarkoituksessa. Lukuisissa tutkimuksissa on havaittu painoon tyytymättömyyden olevan vahvassa yhteydessä syömis- ja ruokaongelmiin, epäterveellisiin laihdutuskeinoihin ja jopa syömishäiriöihin (Moore 1993, French ym. 1995, Strauss 1999). Päätelmät. Normaalipainoisuus ja tyytyväisyys omaan painoon on kaiken kaikkiaan nuoren kannalta edullista. Lihavuus ja tyytymättömyys painoon riippumatta tyytymättömyyden suunnasta ovat useimmiten yhteydessä terveyden kannalta epäedulliseen elämäntapaan ja huonompaan sosioekonomiseen asemaan. Nuorten tyytymättömyys omaan painoonsa on muiden teollistuneiden maiden tapaan Suomessa hyvin yleistä. Käsitykset painosta ovat usein epärealistisia: varsinkin tytöt pitävät usein itseään lihavina vaikka he eivät sellaisia olisikaan, mikä saattaa johtaa epäterveellisiin laihdutuskeinoihin, kuten kokonaisten aterioiden syömättä jättämiseen tai tupakointiin. Toisaalta merkittävän moni ylipainoinen poika pitää painoaan sopivana eikä ymmärrä altistuvansa lihavuuden aiheuttamille terveydellisille ja sosiaalisille riskeille. 928

Kirjallisuutta Bergström E, Stenlund H, Svedjehall B. Assessment of body perception among Swedish adolescents. J Adolesc Health 2000;26:70 5. Camp DE, Klesges RC, Relyea G. The relationship between body weight concerns and adolescent smoking. Health Psychol 1993;12:24 32. Cole T, Bellizzi M, Flegal KM, ym. Establishing a standard definition for child overweight and obesity worldwide: international survey. BMJ 2000;320:1240. Crisp AH, Stavrakaki C, Halek C, ym. Smoking and pursuit of thinness in schoolgirls in London and Ottawa. Postgrad Med J 1998;74:473 9. Davis C, Durnin JV, Gurevich M, ym. Body composition correlates of weight dissatisfaction and dietary restraint in young women. Appetite 1993;20:197 207. Flegal KM. The obesity epidemic in children and adults: current evidence and research issues. Med Sci Sports Exerc 1999;31:S509 14. French SA, Story M, Downes B, ym. Frequent dieting among adolescents: psychosocial and health behavior correlates. Am J Public Health 1995;85:695 701. Guo SS, Chumlea WC. Tracking of body mass index in children in relation to overweight in adulthood. Am J Clin Nutr 1999;70:S145 8. Hirvonen T, Lahti-Koski M, Roos E, Pietinen P, Rimpelä M. Yläasteen oppilaiden ruokavalinnat ja kouluruokailu. Sosiaalilääket Aikak 1999;36:162 71. Kautiainen S, Rimpelä A, Vikat A, Virtanen SM. Secular trends in overweight and obesity among Finnish adolescents in 1977 1999. Int J Obes 2002;26 (painossa). Kromeyer-Hauschild K, Zellner K, Jaeger U, ym. Prevalence of overweight and obesity among school children in Jena (Germany). Int J Obes 1999;23:1143 50. Lahti-Koski M, Vartiainen E, Männistö S, ym. Age, education and occupation as determinants of trends in body mass index among adults in Finland from 1982 to 1997. Int J Obes 2000;24:1669 76. Livingstone MBE. Childhood obesity in Europe: a growing concern. Publ Health Nutr 2001;4:109 16. Moore D. Body image and eating behavior in adolescents. J Am Coll Nutr 1993;12:505 10. Must A, Strauss RS. Risks and consequences of childhood and adolescent obesity. Int J Obes 1999; 23 Suppl 2:S2 11. Neumark-Sztainer D, Story M, French SA, Hannan PJ, Resnick MD, Blum RW. Psychosocial concerns and health-compromising behaviors among overweight and nonoverweight adolescents. Obesity Res 1997;5:237 49. Nuutinen O, Nuutinen M. Lapsuusiän lihavuus lisää sepelvaltimotaudin vaaraa. Duodecim 2001;117:1356 62. Rimpelä M, Jokela J, Luopa P. Kouluterveys 1996 -tutkimus. Kouluviihtyvyys, terveys ja tottumukset. Perustulokset yläasteilta ja kaupunkien väliset erot. Aiheita 40/1996. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus, Helsinki, 1996. Ryan YM, Gibney MJ, Flynn MA. The pursuit of thinness: a study of Dublin schoolgirls aged 15 y. Int J Obes 1998;22:485 7. Spiegelare M, Dramaix M, Hennart P. The influence of socioeconomic status of the incidence and evolution of obesity during early adolescence. Int J Obes 1998;22:268 74. Strauss RS. Self-reported weight status and dieting in a cross-sectional sample of young adolescents: National Health and Nutrition Examination Survey III. Arch Ped Adol Med 1999; 153:741 7. Välimaa R. Olenko sopivan kokoinen? Koululaisten kokemuksia painostaan ja laihduttamisesta. Teoksessa: Kannas L, toim. Koululaisten kokema terveys, hyvinvointi ja kouluviihtyvyys: WHO-koululaistutkimus. Helsinki: Opetushallitus, 1995. VERA MIKKILÄ, ETM, tutkija vera.mikkila@helsinki.fi MARJAANA LAHTI-KOSKI, FT, erikoistutkija PIRJO PIETINEN, MMT, tutkimusprofessori Kansanterveyslaitos, ravitsemusyksikkö Mannerheimintie 166 00300 Helsinki SUVI M. VIRTANEN, LT, dosentti, akatemiatutkija Kansanterveyslaitos, ravitsemusyksikkö Mannerheimintie 166 00300 Helsinki ja Tampereen yliopisto, terveystieteen laitos 33014 Tampereen yliopisto ja TAYS:n lastenklinikka PL 2000, 33521 Tampere MATTI RIMPELÄ, LT, tutkimusprofessori Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus PL 220, 00531 Helsinki 929