Vesistöosasto/RO 7.3.214 Kirjenumero 229/14 PIRKKALAN KUNTA Vesa Vanninen Suupantie 11 3396 PIRKKALA KESKISENKULMAN PIKKUJÄRVIEN VEDENLAATU VUONNA 21 1. JOHDANTO Keskisenkulman järvet ovat ketjussa olevia pieniä tai pienehköjä järviä. Järvet sijaitsevat Sikojoen valuma-alueella (35.217) ja muodostavat kaksi Sikojokeen laskevaa järviketjua. Toisen järviketjun muodostaa Ylinenjärvi-Keskinenjärvi-Sikojärvi kokonaisuus, josta Tampereen Pyhäjärveen laskeva Sikojoki saa alkunsa. Toisen järviketjun muodostaa Pulkajärvi-Keskisenjärvi-Koivistonjärvi kokonaisuus, joka laskee Koivistonjärvestä laskevaa ojaa myöden Sikojokeen. Järvien valuma-alue on etenkin ylempien järvien osalta varsin metsäinen, mutta järviketjujen alaosilla pelto-alan osuus kasvaa selvästi. Peltoalan kasvu lisää järviin kohdistuvaa haja-kuormitusta ja heikentää veden laatua. Myös haja- ja vapaa-ajan asutusta on runsaasti etenkin Ylisenjärven ja Keskisenjärven rannoilla. Varsinaista pistekuormitusta tutkimusjärvien valuma-alueella on ainoastaan vähän. Pirkkalan suljetun ja maisemoidun kaatopaikan suotovesiä kulkeutuu Pulkajärven ja Keskisenjärven väliseen ojaan, mutta kuormitus on ollut kaatopaikan suunnalta viime vuosina erittäin vähäistä. Väliaikaista pistemäistä kuormitusta on aiheutunut myös Pirkkalan Golf-kentän laajennustöistä, joita on suoritettu Keskisenojan ja Koivistonjärven rannoilla. Keskisenkulman pikkujärvet ovat pääosin pienehköjä ja humuspitoisia järviä. Veden laatu heikkenee ketjun alaosan järvissä selvästi ketjun yläosan järviin verrattuna. Veden laadun heikkeneminen johtuu ennen kaikkea haja-kuormituksen lisääntymisestä. Järvillä on suuri virkistyskäyttöarvo, sillä Ylisenjärven ja Keskinenjärven rannoilla on runsaasti vapaaajan asutusta. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. tutki Ylisenjärven, Keskinenjärven, Pulkajärven, Keskisenjärven ja Koivistonjärven veden laadun lopputalvella ja loppukesällä 21 Pirkkalan kunnan toimeksiannosta. Lisäksi tutkittiin Vähäjärven veden laatua. Petkelejärvestä on talvinäytteet. Näytteet otettiin järvien syvimmiltä kohdilta, jotka on merkitty selvityksen liitteenä olevaan karttaan. www.kvvy.fi etunimi.sukunimi@kvvy.fi ( 3 ) 2461 111 PL 265, 3311 Tampere
2 Tutkimus tehtiin edellisen kerran vuonna 25. Tutkimuksen kohteena olleista järvistä löytyy aiempaa vedenlaatutietoa myös Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen tietokannoista sekä ympäristöhallinnon Hertta-tietokannasta. Vedenlaatutulokset ovat selvityksen liitteenä. 2. TARKKAILUVUODEN SÄÄOLOT Joulukuu 29 oli niukkavalumainen. Pakkaskausi alkoi kuun alussa jäätäen välittömästi pienemmät järvet. Pakkaset jatkuivat ja kiristyivät joulun tienoilla. Pakkaskausi kesti maaliskuulle ilman suojasäitä. Lunta satoi talven aikana varsin runsaasti. Sää lämpeni jo maaliskuussa, mutta lumien sulaminen alkoi vasta kuun lopulla, jolloin päivälämpötilat olivat selvästi plussalla. Huhtikuun alussa sää lämpeni huomattavasti ja lumet alkoivat huveta nopeasti. Yöpakkaset ja aurinkoiset päivät hidastivat kuitenkin välillä sulamisvaluntaa. Huhtikuussa satoi normaaliin tapaan niukasti. Toukokuussa satoi normaalia enemmän, minkä seurauksena järvien pinnat kohosivat tulvarajoille sulamisvalumien ja sateiden takia. Valumavesistä saatiin siten keväällä edustavat näytteet. Kesäkuu oli vielä osin epävakainen ja sateita saatiin normaalisti. Heinäkuussa alkoi poikkeuksellisen pitkä hellejakso, jolloin satoi normaalia vähemmän ja haihdunta oli voimakasta. Pintavesien lämpötilat kohosivat jopa 26-27 asteeseen. Hellekausi jatkui elokuun viimeiselle viikolle saakka. Sateet olivat kuuroittaisia ja alueelliset erot olivat sadannassa suuria. Lokakuussa satoi normaalia vähemmän, joten ojien virtaamat olivat hyvin niukkoja. Pienemmät ojat olivat kokonaan kuivia. Tämä näkyi pieninä virtaamina ja vähäisenä kuormituksena. Marraskuun alkupuolella oli runsaampia sateita ja virtaamat kohosivat hieman. Pakkaset alkoivat kuitenkin kuun puolivälin jälkeen ja pienemmät järvet jäätyivät. Pakkaset voimistuivat 2. päivän jälkeen ja suuremmatkin selät jäätyivät nopeasti. Järvien pinnat jäivät alhaalle, eikä valumaa juurikaan enää tapahtunut. Yhteenvetona vuodesta 21 voidaan todeta, että talvi oli happitilanteen kannalta normaalia vaikeampi. Keväällä valumat olivat runsaita mm. paksun lumipeitteen takia. Kesäkerrosteisuus muodostui jo toukokuun alussa. Keskikesällä pintavesi oli erittäin lämmintä, mikä esti sekoittumista ja ravinteiden pääsyä pintaveteen. Kun valumat olivat vähäisiä, päällysvesi köyhtyi ravinteista, ja levätilanne oli keskimääräistä parempi. Pitkä kerrosteisuus rasitti alusveden happivarastoja, jotka loppuivat kokonaan monissa järvissä. Syksy oli kokonaisuutena niukkavalumainen. Talvi tuli ankarana jo marraskuun puolivälissä. Veden pinnat jäivät alhaalle ja vesimassa varsin lämpimäksi. Talvesta 211 on siten tulossa järvien happitilanteen kannalta normaalia hankalampi.
3 mm 12 1 8 29 21 1971-2 Tampere, Pirkkala 6 4 2 Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu Kuva 1. Sademäärä kuukausittain vuosina 29 ja 21 sekä vuosien 1971-2 keskiarvo Tampere- Pirkkalan sääasemalla. 3. VEDEN LAATU 3.1 YLINENJÄRVI Ylinenjärvi on pienikokoinen (7,9 ha), mutta kokoisekseen melko syvä (kokonaissyvyys 1 m) järviallas. Ylisenjärven valuma-alue on metsäinen, mutta järven rannat ovat suurelta osin joko vapaa-ajan asuntojen tontteina tai peltoviljelyksessä. 3.1.1. Lopputalvi Ylisenjärven päällysvesi oli talvella lievästi sameaa, humuspitoista ja voimakkaan ruskeaa. Päällysveden ph oli selvästi happaman puolella ja haponsietokyky (alkaliniteetti) tyydyttävä. Ravinnepitoisuudet lievästi rehevälle humusjärville tyypillisiä. Ylisenjärven päällysveden happitilanne oli tyydyttävä, mutta jo vesipatsaan puolivälissä happitilanne oli varsin heikko. Pohjan läheinen vesi oli lähes hapetonta. Hapettomuuden aiheuttama sisäinen kuormitus oli jo alkanut, vaikka happi ei ollutkaan ehtinyt kulua aivan loppuun. Sisäisen kuormituksen alkua osoittivat fosforipitoisuuden ja rautapitoisuuden nousu pohjan läheisessä vedessä. Suuria muutoksia ei Ylisenjärven talviaikaisessa tilassa näytä tapahtuneen. Lopputalvella 25 vesipatsaan happitilanne oli päällysvedessä parempi kuin talvella 21, mutta alusvedessä tilanne oli nyt hieman parempi. Todettakoon, että happitilanne vaihtele lopputalvisin hyvin paljon syksyn ja talven sääolojen mukaan. Etenkin jäätalven pituus ja alusveden lämpötila vaikuttavat merkittävästi kulloiseenkin happitilanteeseen. Päällysveden happivarastoja rasitti aikaisempi talven tulo ja syksyn niukkavetisyys.
4 3.1.2. Loppukesä Loppukesällä Ylinenjärven päällysveden ph oli kohonnut ja humusleima vähentynyt keskikesän kuivuuden takia. Hellejakso kerrosti järvet jyrkästi ja happitilanne muodostui alusvedessä huonoksi. Tosin kesällä 25 tilanne oli vieläkin heikompi alusveden ollessa kokonaan hapetonta. Päällysveden kokonaisfosforipitoisuudet olivat reheville järville tyypillisiä. Fosforipitoisuuden nousu johtui veden erittäin suuresta leväbiomassasta, mitä osoitti ylireheville vesille ominainen klorofylli-a pitoisuus. Ylinenjärven päällysveden klorofyllipitoisuus oli tutkimusjärvistä selvästi korkein. Kokonaisfosforipitoisuus oli myös korkea (kuvat 2 ja 5). Näkösyvyys oli vain,7 m. Levätuotanto oli kuluttanut typen pintavedestä eli järvi oli fosforirajoitteinen. Rehevyys oli nyt samalla tasolla kuin kesällä 25. Päällysveden hygieeninen laatu oli loppukesällä tyydyttävä, sillä lämpökestoisia kolibakteereita esiintyi päällysvedessä 63 kpl/1 ml. Ulosteperäinen kuormitus saattaa olla peräisin haja-asutuksen jätevesistä tai esimerkiksi lintujen ulosteista. Veden lämpötilan mukainen harppauskerros sijaitsi neljän metrin tuntumassa ja koko alusvesi oli lähes hapeton. Pohjan tuntumassa veden fosfori- ja rautapitoisuus kohosivat selvästi, mikä osoitti sisäistä kuormitusta. Aikaisempia loppukesän tuloksia Ylinenjärvestä on käytettävissä vuosilta 21 ja 25. Rehevyys oli loppukesällä 25 suurempi kuin 21. Päällysveden rehevyystason nousu johtuu hyvin todennäköisesti limaleväbiomassan voimistumisesta. Limalevä on yleistynyt myös muissa Pirkanmaan humusjärvissä. Vuonna 21 rehevyys oli aavistuksen vähäisempää, mutta yleistilassa ei ollut tapahtunut muutoksia. Myös vesipatsaan happitilanne oli loppukesällä 21 viime vuosia parempi. Vuosina 25 ja 21 happitilanne on ollut huonompi ja näin ollen myös sisäinen kuormitus on ollut voimakkaampaa. Ylinenjärven veden yleislaatuluokka on tyydyttävä/välttävä voimakkaan rehevyyden ja alusveden vähähappisuuden vuoksi. Myös voimakas humusleima alentaa myös osaltaan virkistysarvoa. Järven virkistyskelpoisuusluokka on tyydyttävä. 3.2 KESKINENJÄRVI Ylinenjärven vedet laskevat lyhyen ojapätkän välityksellä Keskinenjärveen. Keskinenjärven rannat ovat mökkitonttien ympäröimät, joten järveen kohdistuva virkistyskäyttöpaine on suuri. Järven pohjois- ja länsirannoilla on myös peltoaluetta. Keskinenjärven pinta-ala on 9,3 hehtaaria ja suurin syvyys noin 4 metriä. Mataluuden vuoksi järvi ei tavallisesti kerrostu kesäaikaan. 3.2.1. Lopputalvi Lopputalvella 21 Keskisenjärven päällysvesi hapahkoa ruskeasävytteistä humusvettä. Veden ph oli 6,3 ja puskurikyky tyydyttävä. Päällysveden ravinnepitoisuudet olivat humusvedelle lähes luonnontilaiset ja lievästi rehevien järvien tasoa. Ylisenjärven päällysveden ravinnepitoisuuksiin nähden Keskisenjärven pitoisuudet olivat alhaisempia ja humusleima oli lievempi.
5 Keskinenjärven mataluudesta huolimatta pohjan läheinen vesi oli hapetonta. Kovin selvää ravinnepitoisuuksien nousua ei pohjalla kuitenkaan todettu. Keskinenjärven lopputalvisessa veden laadussa ei näytä tapahtuneen selviä muutoksia. Tosin järven humusleima ja myös ravinnepitoisuustaso vaihtelee vallitsevan valumatilanteen mukaan. Esimerkiksi talvien 197 ja 1996 tuloksiin verrattuna pinnan läheinen vesi on ollut talvella 25 ja 21 selvästi humuspitoisempaa ja ravinteikkaampaa. 3.2.2. Loppukesä Loppukesällä Keskinenjärven päällysveden fosforipitoisuus oli selvästi korkeampi kuin lopputalvella, mikä johtui päällysveden suuresta leväbiomassasta. Päällysveden klorofyllipitoisuuden perusteella levää oli erittäin reheville vesille tyypillisesti (kuva 5). Suurikaan limalevämäärä ei juurikaan näy silmämääräisenä muutoksena, mutta lisääntynyt sameusarvo paljastaa levien läsnäolon (sameus 5, FNU ja näkösyvyys,7 m). Päällysveden klorofyllipitoisuuden ja kokonaisfosforipitoisuuden perusteella Keskinenjärven rehevyysluokka oli rehevä, mutta selvästi alhaisempi kuin Ylinenjärvessä. Päällysveden hygieeninen laatu oli loppukesällä tyydyttävä, sillä lämpökestoisia kolibakteereita esiintyi päällysvedessä 4 kpl/1 ml. Ulosteperäinen kuormitus saattaa olla peräisin haja-asutuksen jätevesistä tai esimerkiksi lintujen ulosteista. Helteisestä säästä johtuen Keskinenjärvi oli normaalista poiketen kerrostunut ja pohjan läheinen vesi oli hapetonta. Merkittävää sisäistä kuormitusta ei kuitenkaan todettu. Aiempia loppukesän vedenlaatutuloksia on Keskinenjärvestä vuosilta 21 ja 25. Suuria muutoksia veden laadussa ei näytä tapahtuneen. Keskinenjärven veden yleislaatuluokka on tyydyttävä. Yleislaatuluokkaa laskee järven suuri leväbiomassa kesäisin. Järven virkistyskelpoisuusluokka on hyvä-tyydyttävä. Ylempänä olevaan Ylinenjärveen verrattuna Keskinenjärven veden laatu on hieman parempi. 3.3 PULKAJÄRVI Pulkajärvi on tutkimusjärvistä syrjäisin ja valuma-alueeltaan luonnontilaisin. Järven pinta-ala on noin 14,7 ha ja suurin syvyys noin 11 metriä. Järven valuma-alue on järven kokoon nähden pieni, joten vesi vaihtuu Pulkajärvessä hitaasti. Näin ollen suuri osa järveen tulevasta ravinnekuormituksesta sedimentoituu. Pulkajärven valuma-alue on pääosin kallioista metsä-aluetta, jossa ei ole lainkaan peltoa. Järven länsipäässä on ainoastaan muutama vapaa-ajan asunto. 3.3.1. Lopputalvi Lopputalvella Pulkajärven päällysvesi oli lievästi hapanta, kirkasta ja lievästi ruskeaa humusvettä. Veden puskurikyky oli tyydyttävä ja happitilanne melko hyvä. Päällysveden ravinnepitoisuudet olivat humusvedelle erittäin alhaisia ja karuille vesille tyypillisiä. Pulkajärven happitilanne oli hyvä eikä minkäänlaista sisäistä kuormitusta todettu, sillä fosforipitoisuus oli pohjan lähelläkin alhainen. Aikaisempiin vuosiin verrattuna Pulkajärven veden laatu ei ole juurikaan muuttunut. Lopputalven happitilanne oli hieman parempi kuin talvella 25 ja humusleima oli lievempi.
6 3.3.2. Loppukesä Myös loppukesällä Pulkajärven vesi oli kirkasta ja niukkaravinteista. Näkösyvyys oli 1,9 m, jota voidaan pitää humusjärvelle normaalina. Päällysveden ravinnepitoisuudet olivat karulle järvelle ominaisia. Myös levää esiintyi päällysvedessä niukasti, vaikkakin klorofyllipitoisuus oli lievästi reheville järville ominainen. Klorfyllipitoisuuden perusteella Pulkajärvessä ei esiinny samanlaisia leväongelmia kuin Ylinenjärvessä ja Keskinenjärvessä. Pulkajärven päällysvesi oli humusvesille tyypillisesti lievästi hapanta ja veden puskurikyky oli melko hyvä. Humusleima oli kesällä sama kuin lopputalvella. Pulkajärvi oli tutkimusjärvistä niukkahumuksisin (kuva 4). Päällysveden kemiallisen hapenkulutuksen ja väriarvon perusteella Pulkajärvi luokitellaan mesohumoosiseksi järveksi. Päällysveden hygieeninen laatu oli hyvä (fek.kolit 21 kpl/dl). Harppauskerros sijaitsi noin 4 metrin syvyydessä. Jo harppauskerroksessa happitilanne oli heikko, sillä happea todettiin 2,9 mg/l. Pohjalla vesi oli hapetonta. Pohjan läheisyydessäkin ravinnepitoisuudet pysyivät kuitenkin melko alhaisina, vaikka rautaa oli liuennut sedimentistä jo selvästi. Alusveden happivaje/hapettomuus on kerrostuville humusjärville luonnollinen ilmiö humuksen happea kuluttavan vaikutuksen vuoksi. Aikaisempia loppukesän tuloksia Pulkajärvestä löytyi ainoastaan vuosilta 1988 ja 25. Näihin verrattuna veden laatu ei ole oleellisesti muuttunut. Myös aikaisemmin alusvesi oli niukkahappinen ja pohjan läheinen vesi oli hapetonta. Päällysveden ph on vuodesta 1988 hieman kohonnut ja puskurikyky parantunut. Päällysveden ravinnetaso on pysynyt samana. Pulkajärven veden laatua voidaan pitää luonnontilaisena. Kirkkaisiin järviin verrattuna yleislaatuluokkaa kuitenkin heikentää veden tummuus ja alusveden ajoittainen hapettomuus. Pulkajärven veden yleislaatuluokka onkin hyvä-tyydyttävä. Virkistyskelpoisuusluokka on erinomainen-hyvä. 3.4 KESKISENJÄRVI Pulkajärvestä alkunsa saava vesireitti jatkuu noin kilometrin mittaisen ojan välityksellä Keskisenjärveen. Keskisenjärveen laskevaan ojaan suotautuu vesiä Pirkkalan suljetulta kaatopaikalta. Keskisenjärvi on pienikokoinen (5,2 ha) ja matalahko (suurin syvyys noin 4,5 m) järvi. Järven rannalla on joitakin vapaa-ajan asuntoja ja koillisrannalla myös peltoaluetta. Muutoin järven valuma-alue on metsäinen. 3.4.1. Lopputalvi Lopputalvella Keskisenjärven päällysvesi oli lievästi sameaa, lievästi rehevää ja mesohumoosista. Päällysveden laatu oli selkeästi huonompi kuin Pulkajärvessä. Sähkönjohtavuus oli korkeampi, samoin typpipitoisuus ja myös fosforia oli enemmän. Nämä muutokset viittaavat kaatopaikan suotovesien vaikutukseen. Päällysveden puskurikyky ph muutoksia vastaan oli hyvä. Happitilanne oli Keskisenjärvessä erittäin heikko. Happea oli vain pintavedessä ja siinäkin vain 1,6 mg/l. happitilanteen heikkous oli jo uhkana kalakannalle. Myös sisäinen kuormitus oli käynnistynyt. Fosforipitoisuus oli pohjalla kolminkertaistunut. Aiempia tuloksia Keskisenjärvestä on vuosilta 1977, 1996 ja 25. Päällysveden ph ja puskurikyky näyttävät tasaisesti nousseen vuoden 1977 arvoista. Ravinnepitoisuustasossa on myös loiva nouseva
7 suuntaus. Pohjan läheisen veden happitilanne on ollut heikko jo aiemminkin, mutta talvella happitilanne oli kokonaisuutena seurannan heikoin. Heikkoon tilanteeseen on voinut vaikuttaa entisen kaatopaikan suunnasta tullut valuma (myös laajat hakkuut voivat liata järviä). 3.4.2. Loppukesä Loppukesällä Keskisenjärven päällysveden rehevyys oli huomattavasti voimakkaampaa kuin yläpuolisen Pulkajärven. Klorofyllipitoisuus oli mm. yli kolminkertainen. Rehevyystason kohoamisesta johtuen vedessä oli sameutta ja näkösyvyys (1,1 m) oli alhainen. Päällysveden happamuustaso oli lähes neutraali ja haponsietokyky hyvä. Päällysveden hygieeninen laatu oli hyvä (fek.kolit 8 kpl/dl). Keskisenjärvi oli lämpötilakerrostunut, sillä lämpötilaeroa pinnan ja pohjan välillä oli 1 C. Päällysveden happikyllästysaste oli hyvä (79 %), mutta jo 3 metrin syvyydessä esiintyi voimakasta happivajetta. Pohjan läheinen vesi oli hapetonta. Merkittävää sisäistä kuormitusta ei loppukesällä kuitenkaan havaittu. Vuoteen 25 verrattuna kesätilanne oli selvästi perempi, talvitilanne taas selväti huonompi. Mikäli Keskisenjärven veden laatua verrataan yläpuoliseen lähes luonnontilaiseen Pulkajärveen, veden laatu on muuttunut selvästi huonommaksi. Muutos huonompaan näkyy myös verrataessa tuloksia vuoteen 25. Keskisenjärven yleislaatuluokka on tyydyttävä-välttävä ja virkistyskelpoisuusluokka tyydyttävä. 3.5 KOIVISTONJÄRVI Koivistonjärvi on pinta-alaltaan pieni järviallas (4,2 ha), jonka suurin syvyys on noin 4 metriä. Keskisenjärvestä Koivistonjärveen laskevan ojan sekä Koivistonjärven itäpuolen rannoille rakennettiin ainakin loppukesän 25 näytteenottoaikana Pirkkalan golf-kenttää. Tästä aiheutui selviä vaikutuksia Koivistonjärven veden laatuun. Koivistonjärven veden laatuun vaikuttavat myös järven ympärillä olevat peltoalueet, joita on varsin runsaasti. 3.5.1. Lopputalvi Lopputalvella Koivistonjärven päällysvesi oli lievästi sameaa, väriltään tummaa ja lievästi hapanta. Näkösyvyys oli,9 metriä, joka oli samaa tasoa kuin yläpuolisissa Keskisenjärvessä (kuva 1). Myös päällysveden ravinnepitoisuudet olivat moninkertaisia yläpuolisiin järviin verrattuna. Veden kokonaisfosforipitoisuus oli erittäin reheville järville ominainen (kuva 2). Myös typpeä esiintyi selvästi enemmän kuin muissa tutkimusjärvissä (kuva 3). Ravinnepitoisuusnousujen ohella selvää kuormitusvaikutusta osoitti veden myös elektrolyyttipitoisuuden nousu yläpuolisiin järviin verrattuna. Koivistonjärven happitilanne oli lopputalvella voimakkaasti heikentynyt, sillä päällysvedessä happipitoisuus oli vain,83 mg/l ja happikyllästysaste ainoastaan 6 %. Näin alhainen happipitoisuus on uhka kalakannalle. talveen 25 verrattuna happitilanne oli selvästi heikompi. Voimakasta savisameutta ei nyt havaittu. 3.5.2. Loppukesä Loppukesälläkin Koivistonjärven päällysvesi oli sameaa. Näkösyvyys oli ainoastaan,6 m. Humusta päällysvedessä esiintyi vain hiukan enemmän kuin yläpuolisissa järvissä (kuva 4).
8 Päällysveden ravinnepitoisuudet olivat korkeita ja jopa moninkertaisia ylempien järvien pitoisuuksiin verrattuna (kuvat 3 ja 4). Fosforipitoisuus oli erittäin reheville järville tyypillinen. Veden klorofyllipitoisuus oli reheville vesille ominainen. Päällysveden hygieeninen laatu oli selvästi heikompi kuin yläpuolisissa järvissä, sillä lämpökestoisia kolibakteereita esiintyi 98 kpl/1 ml. Veden hygieeninen laatuluokitus oli välttävä. Päällysveden happitilanne oli välttävä, koska siinäkin oli havaittavissa selvää happivajetta (kyll.% 58). Aiempia vedenlaatutuloksia Koivistonjärvestä on vuosilta 1993 ja 25. Koivistonjärven vesi oli jo syksyllä 1993 varsin runsasravinteista, sillä kokoomanäytteen veden kokonaisfosforipitoisuus oli 59 µg/l. Pääosa fosforista oli liukoisessa fosfaattimuodossa, eikä savipartikkeleihin sitoutuneena. Selvästi kohonneet ravinnepitoisuudet viittasivat kuitenkin jo vuonna 1993 selvään hajakuormituksen vaikutukseen. Rehevyys oli voimakkainta vuonna 25, jolloin siihen vaikutti golfkentän työmaa. Rehevyystaso on pysynyt kuitenkin korkeana myös vuonna 21. Koivistonjärven veden laatu oli tutkimusjärvistä selvästi heikoin. Veden yleislaatuluokka ja virkistyskelpoisuusluokka olivat välttäviä. 4. YHTEENVETO Keskisenkulman pienten järvien veden laatu tutkittiin Pirkkalan kunnan toimeksiannosta kevättalvella ja loppukesällä 21. Järvet sijaitsevat samalla vesistöalueella ja muodostavat kaksi ojien välityksellä olevaa järviketjua. Järvien perustyyppi on ruskeavetinen humusjärvi. Seuraavissa kuvissa on vertailtu järvien keskinäistä veden laatua sekä vuosien 25 ja 21 tilannetta. Näkösyvyys on puhtaissa humusjärvissä 1-3 metriä. Hyvin ruskeissa järvissä näkösyvyys on vain metrin luokkaa. Myös sameus ja rehevyys laskevat näkösyvyyksiä. Ruskeimpia ja pienimmän näkösyvyyden omaavia olivat Ylinenjärvi ja Keskinenjärvi. Koivistonjärvessä oli myös sameutta ja rehevyyttä. Humusleima oli vähäisin Pulkajärvessä ja Keskinenjärvessä ja niissä näkösyvyys oli suurin (kuvat 1 ja 2). Suuria muutoksia ei ole vuoteen 25 verrattuna tapahtunut. m Ylinenjärvi Keskinenjärvi Pulkajärvi Keskisenjärvi Koivistonjärvi,5 1 1,5 2 2,5 3 talvi 25 talvi 21 kesä 25 kesä 21 Kuva 1. Keskisenkulman pikkujärvien näkösyvyydet (m) vuosina 25 ja 21.
9 mg O 2 /l 3 25 talvi 25 talvi 21 kesä 25 kesä 21 2 15 1 5 Ylinenjärvi Keskinenjärvi Pulkajärvi Keskisenjärvi Koivistonjärvi Kuva 2. Keskisenkulman pikkujärvien päällysveden (1 m) kemiallinen hapenkulutus (COD(Mn)) vuosina 25 ja 21. Pintavedessä oli happivajetta kaikissa järvissä. Normaali pintaveden happipitoisuus on lopputalvella 1-12 mg/l. Kesällä happea on yleensä 8-1 mg/l. Happipitoisuuteen vaikuttaa mm. rehevyys ja etenkin vesitilanne. Heikko vesitilanne näkyi talvella selvästi vuotta 25 alempina happipitoisuuksina. Keskisenjärvwen ja Koivistonjärven happitilanne oli jopa huono (kuva 3). Kesällä happivaje jää vähäisemmäksi. Koivistonjärvessä sitä kuitenkin oli. Pohjalla vesi oli kaikissa järvissä hapetonta tai vähähappista kerrosteisuuskausien lopulla. mg/l 12 1 8 talvi 25 talvi 21 kesä 25 kesä 21 6 4 2 Ylinenjärvi Keskinenjärvi Pulkajärvi Keskisenjärvi Koivistonjärvi Kuva 3. Keskisenkulman pikkujärvien pintaveden happipitoisuudet vuosina 25 ja 21. Fosforipitoisuuden perusteella selvästi rehevin oli Koivistonjärvi (kuva 4). Loppukesällä fosforia oli yllättävän runsaasti myös Ylinenjärvessä ja Keskinenjärvessä. Fosforipitoisuutta kohotti runsas leväbiomassa (kuva 6). Typpipitoisuudet olivat normaalitasolla (4-6 µg/l) lukuun ottamatta Koivistonjärveä (kuva 5), johon tulee hajakuormaa pelloilta ja mahdollisesti myös golfkentän suunnalta.
1 µg P/l 1 9 8 7 6 5 4 3 2 talvi 25 talvi 21 kesä 25 kesä 21 erittäin rehevä rehevä lievästi 1 karu Ylinenjärvi Keskinenjärvi Pulkajärvi Keskisenjärvi Koivistonjärvi Kuva 4. Keskisenkulman pikkujärvien päällysveden (1 m) fosforipitoisuus ja sen perusteella määritetty rehevyystaso vuosina 25 ja 21. µg N/l 18 16 14 12 talvi 25 talvi 21 kesä 25 kesä 21 1 8 6 4 2 Ylinenjärvi Keskinenjärvi Pulkajärvi Keskisenjärvi Koivistonjärvi Kuva 5. Keskisenkulman pikkujärvien päällysveden (1 m) kokonaistyppipitoisuus vuosina 25 ja 21. klorof.-a 8 7 6 5 4 3 2 ylirehevä erittäin rehevä rehevä 25 21 1 lievästi rehevä Ylinenjärvi Keskinenjärvi Pulkajärvi Keskisenjärvi Koivistonjärvi Kuva 6. Keskisenkulman pikkujärvien päällysveden (-2 m) klorofyllipitoisuus ja sen perusteella arvioitu rehevyystaso loppukesällä 25 ja 21.
11 KOKEMÄENJOEN VESISTÖN VESIENSUOJELUYHDISTYS RY Limnologi Reijo Oravainen LIITTEET: Liite 1. Tarkkailutulokset Liite 2. Havaintopaikkakartta TIEDOKSI: Pirkanmaan ELY-keskus