19.5.2006 Kuluttajaviraston uutiskirje 3/2006 Tarkka laskuerittely tekisi matkapuhelimesta aidon maksuvälineen Matkapuhelimen käyttö maksuvälineenä edellyttää petraamista laskuerittelyssä. Tällä hetkellä matkapuhelin eroaa muista maksutavoista selkeästi maksajan puutteellisen oikeussuojan takia. Sähköisen viestinnän tietosuojalain muutoksen yhteydessä vaaditaan lähtökohdaksi maksutonta ja yksityiskohtaista laskuerittelyä. Lue lisää sivulta 3 Tv-pelit törmäyskurssilla kuluttajansuojan kanssa Alaikäiset pelaavat tv:n kännykkäpelejä ja vanhemmat maksavat jättilaskuja. Kuluttajavalituslautakunta linjasi tuoreeltaan, ettei vanhemmilta saatu kännykänkäyttölupa sellaisenaan tee alaikäisestä kelvollista sopimuskumppania mihin tahansa kaupantekoon. Kuluttajavirasto pitää linjausta tervetulleena ja toivoo, että hyvä periaate otetaan huomioon järjestelmien kehittämisessä ilman, että tarvitaan asian saattamista oikeuteen. Lue lisää sivulta 4 Maksulliset yritysnumerot eivät sovellu reklamointiin Yhä useammat viranomaiset ja yritykset ovat siirtyneet käyttämään niin sanottuja yritysnumeroita asiakaspalvelussaan. Operaattorit kauppaavat numeroita ahkerasti, mutta kuluttajan kannalta ne eivät aina ole ongelmattomia. Yritysnumeroon soittaminen maksaa erityisesti matkapuhelimesta soitettaessa enemmän, kuin perinteiseen kiinteään linjaan soittaminen. Reklamaatiokanavaksi yritysnumerot soveltuvat erityisen huonosti. Lue lisää sivulta 6 Sähkeuutisia Sähkeuutiset ovat lyhyitä ja ajankohtaisia uutisia mm. Kuluttajavirastosta ja kansainvälisistä kuluttajaverkoston tapahtumista. Lue lisää sivulta 12 Tutkassa nyt Minkä kiireessä taakseen jättää... Artikkelit Tarkka laskuerittely tekisi matkapuhelimesta aidon maksuvälineen Tv-pelit törmäyskurssilla kuluttajansuojan kanssa Maksulliset yritysnumerot eivät sovellu reklamointiin Stoppi roskapostirallille Ketsupin juhlakampanja ontui Erikoispostimerkit sai laskuttaa etukäteen Kuluttajakaupan säännöt huomioitava jo palveluiden kehittelyvaiheessa Valiokunnat ottivat kantaa tvdirektiiviehdotukseen Sähkeuutisia Toimitus Vastaava päätoimittaja: Anja Peltonen Toimitus: Essi Isomäki, Laura Salmi uutiskirje@kuluttajavirasto.fi
Minkä kiireessä taakseen jättää... [Tutkassa nyt] Tietoyhteiskunnan armottomassa juoksukilpailussa juostaan jo maitohapoilla kun yritetään ehtiä markkinoille ensimmäisenä uuden palvelun kanssa. Järkevään kilpajuoksuun kuuluu huolellinen valmistautuminen ja kaikkien näkökulmien huomioon ottaminen. Uusien palvelujen kehittelyvaiheessa tulisi pystyä vastaamaan siihen, miten esimerkiksi sopimuskumppanin tunnistaminen, alaikäisen asema, maksajan oikeusturva ja yksityisyyden suoja on järjestetty. Viime aikoina on jouduttu painimaan kahdenkin tapauksen kanssa, joissa molemmissa lähtökohtainen ongelma on juuri se, ettei kuluttajakaupan sääntöjä ole otettu suunnitteluvaiheessa huomioon. Kännykän avulla pelattavat tv-pelit ampaisivat kuvaruutuihin sellaisella vauhdilla, ettei alaikäisten puutteellista kykyä tehdä muita kuin tavanomaisia oikeustoimia taidettu edes ohi mennen ajatella. Yllätyssuurista puhelinlaskuista on seurannut valitusten tulva, josta taas on seurannut ikävää julkisuutta. Kuluttajavalituslautakunnan taannoinen päätös linjaa viimein lähtökohdat tv-pelien ylläpidolle. Toinenkin tapaus ilmaantui markkinoille valitusten määrästä päätellen yhtä nopeasti kuin oli keksijänsä aivoissa syntynyt. Kännykällä tilattavat pikaluotot ovat pohjoismainen erikoisuus, jonka sallimista eurooppalaiset kollegat jaksavat kummastella. Kummastusta ei herätä teknologia vaan nimenomaan kuluttajansuojan puute. Suomessakaan ei kuitenkaan yleisten oikeusperiaatteiden mukaan pitäisi joutua sellaisen sopimuksen sitomaksi, johon ei ole nimenomaisesti sitoutunut. Vaan miten on asian laita. Käsissämme on järjestelmä, joka mahdollistaa väärinkäytökset ja jossa kuluttajan on vaikea vapautua sopimuksesta, jota ei ole edes ollut tekemässä. Kohtuuton tilanne, jonka ennakoiminen olisi tehnyt asioista huomattavasti helpompia kaikille osapuolille. Olisikohan näistä jotain opittavaa? Kuluttajien ei pidä joutua maksumiehiksi, kun järjestelmän ylläpitäjät eivät hoida osuuttaan järjestelmän kehittelyvaiheessa. Tietoyhteiskunnassakin on maltettava odottaa uusia palveluita sen verran, että oikeusturvaan ja kuluttajansuojaan liittyvät seikat on ehditty varmistaa. Seuraava Ajankohtaista kuluttajaoikeudesta on luotonannon erikoisnumero - palatkaamme mm. pikaluottokuvioihin siinä! Anja Peltonen Päätoimittaja, kuluttajaoikeudesta vastaava johtaja 2
Tarkka laskuerittely tekisi matkapuhelimesta aidon maksuvälineen Matkapuhelimen käyttö maksuvälineenä edellyttää petraamista laskuerittelyssä. Tällä hetkellä matkapuhelin eroaa muista maksutavoista selkeästi maksajan puutteellisen oikeussuojan takia. Sähköisen viestinnän tietosuojalain muutoksen yhteydessä vaaditaan lähtökohdaksi maksutonta ja yksityiskohtaista laskuerittelyä. Yksi kuluttajansuojan vakiintuneista perusperiaatteista on, että kuluttaja voi varmistua laskutuksensa oikeellisuudesta. Käyttäessään maksamiseen matkapuhelinta kuluttaja ei tällä hetkellä voi tarkistaa laskunsa virheettömyyttä. Kuluttaja saa maksusta yhteyskohtaisen erittelyn, mutta silloinkaan hän ei yleensä saa tietää, miltä palveluntarjoajalta ostetusta ja minkälaisesta palvelusta on kyse. Erittelystä pyydetyt maksut ovat lisäksi laskun loppusummaan nähden kohtuuttomia. Jo nyt sähköisen viestinnän tietosuojalaissa palvelutyypeittäin erittelyä korostetaan, mutta ala on vedonnut teknisiin vaikeuksiin. Erittelyn maksuttomuus kriittistä Viestintäpalveluista annettavan erittelyn on oltava kuluttajalle maksuton. Maksuttomuus on ainoa tapa todella parantaa kuluttajan mahdollisuutta valvoa maksujen kertymistä laskussaan. On kuitenkin kohtuullista, että täydellisen yksityiskohtaisen erittelyn saisi vain pyynnöstä, ei suoraan automaattisesti. Jos kuluttaja haluaa eritellyn laskun säännöllisesti, tulisi hänen se saada yhdellä tilauksella. Muista kuin viestintäpalvelun käytöstä aiheutuvista maksuista erittely tulee kuitenkin aina antaa ilman pyyntöä. Matkapuhelinten liittymäsopimuksissa on käytössä myös ehto, jonka mukaan kaikki ostotapahtumat voitaisiin laskuttaa kuluttajalta ilman, että tämä voisi selvittää laskutuksen oikeellisuuden. Tällainen ehto on kohtuuton. Yleinen oikeusperiaate on, että velkojan, joka velkoo velkaansa, pitää esittää selvitys velan perusteesta. Lisäksi velallisen on saatava tietää mihin yksilöityyn toimeen velka perustuu, jotta voi tarvittaessa reklamoida siitä. Velallisen ei pidä missään tilanteessa joutua maksamaan tositteesta, jonka avulla voisi reklamoida velkojan väitettä vastaan. Kännykästä uusi luottokortti Tulevaisuudessa matkapuhelin tulee nähdä luottokorttiin verrattavissa olevana maksuvälineenä. Tästä syystä huomiota onkin syytä kiinnittää puhelinlaskun ja luottokorttilaskun eroihin nimenomaan erittelyn näkökulmasta. Luottokorttilaskusta näkyy pääsääntöisesti ainakin palvelun tai tavaran myyjä ja ostoksen hinta. Vaikka luottokorttilaskusta ei useinkaan näy sitä, mitä ostoksia kortilla on tehty, tilanne eroaa kuitenkin olennaisesti matkapuhelinostoksista. Kuluttaja saa luottokortilla ostaessaan ostoksista kuitin, jonka hän voi säilyttää myöhempää laskun tarkastamista varten. Matkapuhelimella maksaessaan kuluttaja ei kuittia saa. Tästä syystä kuluttajan kannalta riittävien tietojen sisällyttäminen erittelyyn on ainoa tapa edistää kuluttajien luottamusta uudentyyppiseen maksuvälineeseen. 3
Tv-pelit törmäyskurssilla kuluttajansuojan kanssa Alaikäiset pelaavat tv:n kännykkäpelejä ja vanhemmat maksavat jättilaskuja. Kuluttajavalituslautakunta linjasi tuoreeltaan, ettei vanhemmilta saatu kännykänkäyttölupa sellaisenaan tee alaikäisestä kelvollista sopimuskumppania mihin tahansa kaupantekoon. Kuluttajavirasto pitää linjausta tervetulleena ja toivoo, että hyvä periaate otetaan huomioon järjestelmien kehittämisessä ilman, että tarvitaan asian saattamista oikeuteen. Kännykällä pelattavat tv-pelit eivät aina noudata yleisiä markkinoinnin ja kuluttajakaupan pelisääntöjä. Kuluttajavirasto on pitkään käynyt neuvotteluja mm. MTV3 kanavan kanssa tv-peleistä, jotka houkuttelevat alaikäisiä. Perusongelma on, että keskusteluja halutaan käydä ohjelma kerrallaan näkemättä koko kuvaa. Lisäksi vedotaan siihen, ettei pelejä ole suunnattu alaikäisille. Nauhoitettujen ohjelmien perusteella on kuitenkin helppo todeta, että kohderyhmänä eivät todellakaan ole aikuiset vaan lapset. Kun lapsille ei voida esittää suoria ostokehotuksia lelumainoksissa, miten suorien pelikehotusten esittäminen lapsille voisi olla sallittua? Alaikäinen ei voi pelata ilman vanhemman lupaa Kuluttajien näkökulmasta suurimpana huolenaiheena kännykällä pelattavissa tv-peleissä ovat alaikäiset, jotka ymmärtämättömyyttään pelaavat pelejä jopa sadoilla euroilla. Alaikäinen ei voi ostaa velaksi, sillä velkasitoumusta ei voida pitää holhouslaissa tarkoitettuna tavanomaisena oikeustoimena. Edes käteisellä pelattaessa näin korkeita summia ei voida pitää tavanomaisina oikeustoimina. Alaikäinen ei itse vastaa laskusta, koska ei voi itse omistaa liittymää. Vanhemmat taas ovat luovuttaessaan kännykän lapsensa käyttöön tarkoittaneet sitä käytettävän normaalisti, tavanomaiseen viestintään. Tv-peleissä on kyse muusta kuin tavanomaisesta palvelusta. Kuluttajavalituslautakunta on vastikään ottanut kantaa tapauksessa, jossa alaikäinen oli pelannut lähes 3000 eurolla tv-peliä. Lautakunta katsoi, ettei liittymän haltija, eli alaikäisen huoltaja, ole velvollinen maksamaan laskua. Liittymän antaminen lapsensa käyttöön ei vielä anna alaikäiselle kelpoisuutta sopia tv-pelien tyyppisistä palveluista, tarvitaan erillinen lupa. Mobiilipalveluiden aiheuttamat ongelmatilanteet ovat palveluntarjoajien tiedossa. Nyt alalla on oivallinen tilaisuus osoittaa yhteiskunnallisen vastuun kantoa ottamalla opiksi Kuluttajavalituslautakunnan ratkaisun periaatteet. Kuluttajavirasto on mielihyvin mukana miettimässä lainmukaisia ratkaisuja alaikäisten oikeustoimien suhteen. Vastuusta vapautuakseen palveluntarjoajat eivät enää voi vedota aikaisempaan tapaan matkapuhelinliittymäsopimuksen ehtoon, jonka mukaan liittymän tilaaja vastaisi aina kaikista liittymän käytöstä syntyneistä kuluista. Toinen puoli asiassa kuitenkin on mainonta ja ostokehotukset lapsille, missä asiassa ei myöskään luulisi olevan tarvetta Markkinaoikeuskäsittelyyn ovathan periaatteet löydettävissä myös itsesääntelyohjeistuksista. Kuluttajansuoja kuntoon vaikka jälkikäteen Pelit ja muut ajanvietepalvelut ovat lapsia kiinnostavia, pelien formaatit ja usein myös lähetysajat osoittavat niiden olevan nimenomaisesti lapsille suunnattuja. Televisiopelien luonne, sisältö ja kohderyhmä huomioon ottaen niiden toteuttamistapa ei tällaisena lasten kokemattomuutta hyväksikäyttävänä ja lapsiin voimakkaasti vetoavana täytä kuluttajansuojalain vaatimuksia varsinkin, kun lapsilla on rajaton mahdollisuus ostosten tekemiseen. Televisioyhtiöiden haluttomuutta puuttua ongelmaan järjestelmää kehittämällä ei voida ymmärtää. Teknisiäkään esteitä alaikäisten suojelulle ei pitäisi olla, onhan esimerkiksi suositussa Habbo-hotel virtuaalimaalimassakin pystytty rajoittamaan lasten osallistumista merkittävästi kuluttajansuojan huomioonottaminen vähensi vanhempien huolenaiheita ja kuluttajansuojan edellyttämien rajoitusten tekeminen ei suinkaan vienyt liikeidean kannattavuutta. Myös RAY on jo vuosia huolehtinut 4
perinteisten rahapelien yhteydessä alaikäisten suojelusta. Tv-pelit ovat esimerkki sellaisesta uudesta viestintäpalvelusta, jonka kehittämisvaiheesta on edetty käytäntöön ennen kuin kuluttajakaupan sääntöjä on kunnolla ehditty pohtia. Näin jälkikäteen joudutaan tilanteeseen, jossa havaitaan, että palvelu ei noudata olemassa olevia pelisääntöjä ja ennen tilanteen korjaantumista kärsijöinä ovat kuluttajat. 5
Maksulliset yritysnumerot eivät sovellu reklamointiin Yhä useammat viranomaiset ja yritykset ovat siirtyneet käyttämään niin sanottuja yritysnumeroita asiakaspalvelussaan. Operaattorit kauppaavat numeroita ahkerasti, mutta kuluttajan kannalta ne eivät aina ole ongelmattomia. Yritysnumeroon soittaminen maksaa erityisesti matkapuhelimesta soitettaessa enemmän, kuin perinteiseen kiinteään linjaan soittaminen. Reklamaatiokanavaksi yritysnumerot soveltuvat erityisen huonosti. Kuluttajavirasto on puuttunut yritysnumeroiden käyttöön, sillä usein numeroon soittamisen hinta jätetään kertomatta. Lisäksi maksulliseen numeroon soittaminen saattaa olla kuluttajan ainoa valituskanava. Yritysnumeroita käytetään myös monissa muissa yhteyksissä. Yritysnumero voi olla esimerkiksi elinkeinonharjoittajan tuotteiden tilauskanava tai asiakaspalvelukanava. Yritysnumerolla tarkoitetaan valtakunnallisia numeroita, joiden puheluhinnoittelussa ei ole muuta kuin viestintäpalvelusta aiheutuvaa taksaa. Teleyrityksille on lähetetty kannanotto yritysnumeroiden käytön periaatteista ja pyydetty selvitystä toimenpiteistä. Yritysnumeroiden käyttäjille taas lähetettiin elinkeinoelämän järjestöjen kautta tietoa periaatteista kehotuksella ottaa neuvot huomioon tulevassa toiminnassaan. Yritysnumeron hinta ilmoitettava Siitä huolimatta, että yritysnumeroiden taksat ovat yleensä pienemmät kuin esimerkiksi valtakunnallisten palvelunumeroiden tai erityispalvelunumeroiden, on niiden ongelmana se, ettei soittamisen hintaa yleensä ilmoiteta numeron yhteydessä. Puhelun hinta voi olla yllättävän suuri, jos jonotusaika on pitkä, koska toisin kuin palvelunumeroissa, yritysnumeroissa veloitus koskee myös jonotusaikaa. Aina, jos kuluttajille markkinoidaan tällaista numeroa, tulee soittamisen hinta kuluttajansuojalain mukaisesti ilmoittaa. Vastuu hinnan ilmoittamisesta on numeroa käyttävällä yrityksellä, sillä soittaja ei saa hintaa selville esimerkiksi oman liittymäoperaattorinsa hinnastosta. Operaattorin vastuulla on puolestaan huolehtia siitä, että käyttäjäyritykset ovat tietoisia velvollisuudestaan ilmoittaa hinta markkinoinnissaan. Yritysnumero soveltuu huonosti valitusten tekemiseen Kuluttajansuojalain mukaan reklamaatiosta ei saa aiheutua kuluttajalle mitään maksuja, koska elinkeinonharjoittajan on korjattava virheellinen tuote tai palvelu omalla kustannuksellaan. Yritysnumeron käyttäminen tähän tarkoitukseen johtaa siihen, että elinkeinonharjoittajan on korvattava puhelukulut soittajalle erikseen jälkikäteen, jos maksutonta reklamaatiokanavaa ei ole ollut tarjolla ja valitus on aiheellinen. Esimerkiksi maksuttoman 0800-numeron käyttäminen soveltuisi tähän tarkoitukseen paremmin. 2006/43/2249 Lisätietoa Viestintäviraston sivuilta: Erilaiset numerotyypit ja alueet Yritysnumeroihin soittamisen hinnat 6
Stoppi roskapostirallille OECD:n kansainvälisen roskapostin vastaisen työryhmän tuore ohjeistus soveltuu erinomaisesti lähtökohdaksi myös kansalliselle toiminnalle. Sanoista tekoihin ryhtyminen vaatii enää vain tahtoa rakennusmateriaalia on yllin kyllin niin valtiovallalle kuin yrityksillekin. Kuluttajan näkökulmasta tärkeintä olisi pystyä luottamaan sähköisiin palveluihin. Roskaposti ja sen mukana liikkuvat tietoturvauhat ovat vakava ongelma, joka rapauttaa ei ainoastaan kuluttajien luottamusta sähköisiin palveluihin vaan myös yritysten toimintaa ja kilpailukykyä. Siksi torjunnassa ensisijaista olisi saada luotua jämerät pelisäännöt ja lisäksi rangaistukset niiden rikkomisesta. Roskapostin lähetyksestä ei ole montakaan oikeuden tuomiota, mutta esimerkiksi Australiassa tuomittiin vastikään ensimmäinen sähköpostimarkkinointia huhtikuussa voimaan tulleen roskapostilain vastaisesti harjoittanut yritys, Clarity1. Suomessa roskapostista säädetään sähköisen viestinnän tietosuojalaissa. Lakimuutos tiukentaa otetta Suomessa Sähköisen viestinnän tietosuojalakiin ollaan parhaillaan tekemässä muutoksia myös tietosuojan osalta. Kuluttajavirasto kannattaa lämpimästi mm. viestien tunnistamistietojen käsittelyoikeuden laajentamista ja oikeutta estää pankkitietojen kalasteluun käytettyjen viestien perillemeno esimerkiksi automaattisen sisältöanalyysin avulla. Tärkeää on, että tämäntyyppisiin roskapostin muotoihin puututaan ripeästi, sillä kuluttajille voi lyhyessäkin ajassa syntyä merkittäviä taloudellisia vahinkoja. Käytettyjen toimenpiteiden on kuitenkin oltava tasapainossa yksityisyydensuojan kanssa. Yrityksillä laaja keinovalikoima Roskapostin torjunnassa avainasemassa ovat myös yritykset. Yritykset ovatkin panostaneet torjuntaan ja hyviä esimerkkejä on koottu mm. OECD:n roskapostintorjunta-arsenaaliin. Keskeisessä roolissa ovat Internetin palveluntarjoajat. Monet palveluntarjoajista ovatkin laatineet tarkan ohjeistuksen asiakkailleen sallituista ja kielletyistä operaatioista, etsineet teknisiä ratkaisuja sekä roskapostin vastaanottamisen estämiseen että jo lähettämisen estämiseen sekä osallistuneet esimerkiksi kampanjointiin modeemikaappausten torjumiseksi. Keskeistä on huomioida, että jos yritys laiminlyö oman vastuunsa huijausten estämiseksi, esim. tunnusten kalastelutapauksissa, ei kuluttajaa automaattisesti voida laittaa maksumieheksi. Yhteistyö edellytys onnistumiselle Siinä missä roskapostin torjunta edellyttää luonnollisestikin jatkuvasti uusia teknisiä ratkaisuja, myös kuluttajien tietämyksen lisääntyminen on olennaista. Eri organisaatioiden onkin syytä suhtautua vakavasti roskapostiin ja pitää työntekijänsä ja asiakkaansa ajan tasalla hyvistä toimintatavoista. Kuluttajavirasto on osallistunut talkoisiin mm. tuottamalla kuluttajille tietoa roskapostista ja sen torjunnasta. Roskapostitulvan tukkimisessa on toimittava hyvässä yhteistyössä kansallisesti ja eritoten kansainvälisesti. Roskaposti ylittää suvereenisti valtioiden rajoja ja juuri siksi siihen on vaikeaa puuttua. OECD:n yhteistyöfoorumi uskoo kuitenkin, että toimivalla verkostolla ja hyvällä kansallisella valvonnalla päästään tuloksiin. Lue tiivistelmä OECD:n suosituksista ja torjunta-arsenaalista: Lisätietoa: www.oecd-antispam.org 7
Ketsupin juhlakampanja ontui aiempi myyntiporras ei voi taata alennusta Kuluttaja-asiamies kiinnitti huomiota tomaattiketsupin harhaanjohtavaan markkinointiin. Pakkauksen lupauksia suuremmasta määrästä entisellä hinnalla ei voitu varmistaa. 50-vuotis juhlakampanjassaan Felix Abba Oy mainosti ketsuppipulloissaan 250 grammaa suurempaa pakkauskokoa juhlaetuna. Tarkoituksena oli tarjota kuluttajille suurempaa kokoa normaalin 1 kg:n pullon hinnalla. Pullon kyljessä oli teksti Juhlaetu sekä 1kg + 250g, joista voidaan katsoa syntyvän mielikuva siitä, että tuotetta saa kilon hinnalla enemmän juhlan kunniaksi. Yritys ei kuitenkaan voinut vaikuttaa tuotteen hinnoitteluun myymälässä, eikä näin ollen taata sitä, että kuluttaja todella saa enemmän tuotetta samalla hinnalla. Aiempi myyntiporras ei voi markkinoida etuja, joista viimekädessä päättää kuitenkin vähittäismyymälä. Juhlaedun markkinoinnissa annettiin myös ymmärtää, että pakkauskokoa on suurennettu, vaikka tuotetta on aikaisemminkin saanut sekä kilon että 1,25 kilon pulloissa. Markkinointia pidettiin tältäkin osin harhaanjohtavana ja yritystä kehotettiin ottamaan vastaisuudessa huomioon kuluttajansuojalain säännökset. 2006/40/1115 8
Erikoispostimerkit sai laskuttaa etukäteen Kuluttajakaupassa noudatetaan pääsääntöisesti suoritusten samanaikaisuuden periaatetta eli tavara pitää voida maksaa vasta luovutushetkellä. Verkkokauppiaan ohjeessa on annettu yrityksille ohjeeksi tarjota myös muita kuin ennakkomaksua edellyttäviä maksutapoja. Juuri tästä ojennettiin verkkokauppoja alkukevään tarkastusprojektin yhteydessä. Postin OmaKuva-postimerkkipalvelu todettiin kuitenkin luonteeltaan sellaiseksi, että etukäteismaksamista ei pidetty kuluttajan kannalta kohtuuttomana. OmaKuva-postimerkkipalvelussa kuluttajat voivat tilata sähköisen tilausjärjestelmän kautta itselleen räätälöityjä, uniikkeja OmaKuva-postimerkkejä tai postikortteja. Kyseessä on Postin perinteisestä postimerkkitoiminnasta eroava erikoispalvelu, jota ei voida pitää välttämättömyyspalveluna. Näin ollen vaatimus sopimusehtojen kohtuullisuudesta ei palvelun osalta myöskään ole korostunut. OmaKuva-postimerkkipalvelussa, jossa tuotteen koko tuotantoprosessi on sähköinen, voidaan katsoa olevan todellinen tarve hoitaa myös maksaminen sähköisesti, koska manuaalinen jälkikäteislaskutus nostaisi tuotteiden hintoja huomattavasti. Siten myös ennakkomaksun käyttämiselle voidaan katsoa olevan palvelussa todellinen tarve, koska sähköisiä jälkikäteislaskutustapoja ei vielä tällä hetkellä ole yleisesti käytössä. Ennakkomaksuun liittyvä riski katsottiin vähäiseksi myös siitä syystä, että kyseessä olivat verrattain pienet summat, nopeat toimitusajat, kertaluontoinen tilaus ja mahdollisuus maksaa korteilla. Mahdollisuus maksaa erilaisilla maksukorteilla vähentää osaltaan kuluttajan riskiä. Kuluttajan kannalta tuotteen maksaminen ennakkoon luotto-, maksu- tai Visa Electron -kortilla on turvallisempaa kuin esimerkiksi tuotteen maksaminen verkkopankissa, koska kuluttajalla on tällöin oikeus valita, esittääkö hän vaatimuksensa mahdollisen sopimusrikkomuksen johdosta myyjälle vai luotonantajalle. Luotonantajan vastuu kaupasta perustuu kuluttajansuojalakiin. Kaikilla kuluttajilla ei ole mahdollisuutta saada luotto- tai maksukorttia, mutta Visa Electron kortti on kaikkien helposti saatavilla. Sen seikan, että kuluttajilla on mahdollisuus maksaa OmaKuva-tuotteet Visa Electron kortilla, johon liittyy luotonantajan vastuu kaupasta, voidaan katsoa edelleen vähentävän ennakkomaksuun liittyvää riskiä kuluttajien kannalta. 2005/41/0726 Lue myös: Sähkeuutiset 9
Kuluttajakaupan säännöt huomioitava jo palveluiden kehittelyvaiheessa Ihmisten arkea parantavia tieto- ja viestintäteknologisia uudistuksia tehtäessä oikeudelliset seikat olisi tärkeää pohtia hyvissä ajoin etukäteen. Kuluttajavirasto tarkensi lausunnossaan Liikenne- ja viestintäministeriön taustaselvitystä aiheesta tältä osin. Uusi arjen tietoyhteiskunta tullee tarjoamaan kuluttajille lukuisia uusia kaupallisia palveluita. Kuluttajansuojan näkökulmasta olisi tärkeää, että palvelut vastaisivat aidosti kuluttajien tarpeita ja että jo niiden kehittelyvaiheessa oikeudellinen osa tulisi tietoisesti pohdittua. Jo palvelujen kehittelyvaiheessa tulisi siis pystyä vastaamaan siihen, miten esimerkiksi sopimuskumppanin tunnistaminen, alaikäisen asema, maksajan oikeusturva ja yksityisyyden suoja on järjestetty. Markkinoilla ei saisi tulevaisuudessa olla keskeneräisiä palveluita, joiden toimimattomuudesta, järjestelmävioista tai muista syistä johtuva taloudellinen riski jää yksinomaan käyttäjä eli kuluttajan kannettavaksi. Muutokset uusissa palveluissa tapahtuvat nopeasti ja on suuri vaara, että ihmiset eivät omaksu uusia toimintatapoja toivotussa tahdissa vaan huomattavasti hitaammin. Teknisen turvallisuuden ohella riittävän oikeudellisen turvallisuuden takaaminen onkin keino edistää myös palveluiden käyttöönottoa ja lisätä luottamusta tietoyhteiskunnan palveluihin. Lisää aiheesta digi-palveluiden näkökulmasta: ArviD-raportti 10
Valiokunnat ottivat kantaa tv-direktiiviehdotukseen Liikenne- ja viestintävaliokunta ja sivistysvaliokunta ovat antaneet lausuntonsa valtioneuvoston kirjelmästä koskien televisiodirektiivin muuttamista. Molemmat valiokunnat nostivat esille niitä tärkeitä periaatteita, joita Kuluttajavirasto oli valiokunnille antamissaan lausunnoissa korostanut. Valiokunnat pitivät mm. olennaisena, että huolimatta alkuperämaaperiaatteesta, mahdollisiin väärinkäytöksiin voidaan puuttua tarvittaessa jo kohdemaassa. Sivistysvaliokunta painotti lausunnossaan, että ensisijaisen tärkeää on pyrkiä varmistamaan alaikäisten suojelu ja sen todellinen toteutuminen muuttuvassa viestintäyhteiskunnassa. Merkittävänä pidettiin lisäksi alaikäisten suojelemisen varmistamista myös niiden audiovisuaalisten palveluiden osalta, jotka asiakas itse tilaa katsottavakseen. Tuotesijoittelua ei sivistysvaliokunnan mukaan voida sallia lainkaan lasten katseluaikaan lähetettävissä ohjelmissa. Muutoinkin todettiin, ettei ilmoitus ohjelman sisältämästä tuotesijoittelusta ole riittävä peruste tuotesijoittelun sallimiselle yleensä. Tuotesijoitteluun ja piilomainontaan liittyen valiokunnat korostivat perusperiaatetta siitä, että kaupallinen aineisto on aina erotettava selkeästi toimituksellisesta aineistosta. Kuluttajaviraston linjan mukaisesti valiokunnat toivat kuitenkin esille sen tosiasian, että direktiivissä ei tarjota selkeästi välineitä tämän erottelun tekemiseen. Lue lisää tv-direktiiviehdotuksesta (Ajankohtaista kuluttajaoikeudesta 2/2006) Valiokuntien lausunnot löytyvät osoitteesta: www.eduskunta.fi 11
Sähkeuutisia Verkkokaupoille muistutus pelisäännöistä ennakkomaksaminen helmasyntinä Kuluttaja-asiamies lähetti 84:lle verkkokaupalle yksityiskohtaisen kirjeen, jossa käydään läpi verkkokauppojen markkinointia ja sopimusehtoja. Kauppoja kehotettiin muuttamaan markkinointinsa ja sopimusehtonsa olemassa olevien säännösten ja periaatteiden mukaisiksi. Erityisesti muistutettiin, että kuluttajille on tarjottava mahdollisuus maksaa ostetut tuotteet vasta kun tuote on saapunut kotiin. Vain 18 verkkokauppaa tarjosi mahdollisuuden maksaa ostokset jälkikäteen. Verkkokauppojen tarkastus oli osa kansainvälistä internetin siivouspäivää (Sweep Day), jonka aikana kansainväliseen markkinointia valvovaan viranomaisverkostoon Icpeniin kuuluvat maat tutkivat samanaikaisesti kuluttajansuojaa rikkovaa internetmarkkinointia. Lisätietoa verkkokaupan markkinoinnista ja sopimusehdoista: verkkokauppiaan ohje Ryhmäkanne valmis säädettäväksi Kuluttajaviraston mielestä ryhmäkanteen tarpeellisuus on vuosien mittaan tullut kiistatta osoitetuksi, ja onkin erikoista, että sitä on näin pitkään vastustettu. Kysehän on prosessiekonomisesti järkevästä keinosta, jota ei myöskään voida muilla vaihtoehdoilla korvata. Viimeisin ehdotus ryhmäkannelaiksi on maltillinen ja rajaa ryhmäkanteen käyttömahdollisuudet siten, etteivät yrityselämän pelkäämät huolenaiheet toteudu. Päinvastoin se saattaa osoittautua liian suppeaksi mm. siitä syystä, että ryhmään kuuluminen edellyttää nimenomaista ilmoittautumista, mikä tosiasiassa vaikuttaa siten, että ns. heikommassa asemassa olevat kuluttajat saattavat edelleen jäädä vaille oikeussuojaa. Kuluttajaviraston lausunto lakiehdotuksesta Maltillinen ryhmäkanne parantaa sekä kuluttajan että yrittäjän oikeusturvaa (Ajankohtaista kuluttajaoikeudesta 2/2006) Uusiseelantilainen pankki ennätyskorvauksiin piilomaksujen takia ANZ National Bank Limited tuomittiin maaliskuun lopussa palauttamaan salaa perimiään lisämaksuja luottokorttiasiakkailleen. Pankki oli jättänyt kertomatta asiakkailleen ylimääräisestä maksusta, jonka se veloitti luottokorteillaan tehdyistä valuuttaoperaatioista. Valuutanvaihtokulujen päälle lisätty kulu ei näkynyt tiliotteessa eikä siitä ollut mainintaa luottokorttien sopimusehdoissa. Kulu oli suuruudeltaan 2-2,5 prosenttia kulloisestakin vaihtosummasta. Pankki myönsi syyllisyytensä ja suostui sovintoesitykseen, jossa se maksaa asiakkaille takaisin yhteensä 10 miljoonaa dollaria ja lisäksi ennätyssuuren, reilun miljoonan dollarin sakon. Tapauksen nähtiin lisäävän kuluttajien suojaa ja kilpailun reiluutta muidenkin pankkien ryhdyttyä kertomaan avoimemmin valuutanvaihtomaksuistaan. Norjan kuluttaja-asiamies rajoittaisi tuotesijoittelua Norjan kuluttajavirastossa suhtaudutaan skeptisesti EU:n esitykseen uudeksi tv-direktiiviksi. Tuotesijoittelulinjaus ei saa tukea, vaan kuluttaja-asiamies toteaa, että jos kyseessä ei ole toimituksellinen materiaali, on tuotetta käsiteltävä mainoksena ja erotettava se selkeästi ohjelmasisällöstä ääni- tai kuvasignaalilla. Vaikka koko EU:ta koskeva sääntely pääsääntöisesti nähdäänkin hyvänä, on Norjassa pelkona lasten kuluttajansuojan heikkeneminen nykyisestä. Norjassa ei lasten ohjelmissa tai niiden yhteydessä saa esittää lainkaan mainoksia ja tästä periaatteesta halutaan pitää kiinni. Kuluttaja-asiamies Björn Erik Thonin mielestä esitys on rakennettu liikaa yritysten ehdoilla ja siinä jätetään tv-katsojat mainostulvan uhreiksi. 12