Ylöjärven ympäristön tila 2013

Ylöjärven ympäristön tila 2013 Maankäyttö ja ympäristö Pentti Keskitalo 2014 www.ylojarvi.fi

sivu Sisällys Johdanto 1 1. Maankamara ja pohjavedet 1 1.1 Maankamaran ainekset 1 1.2 Geologisesti arvokkaat kohteet 2 1.3 Maa-ainesten otto 3 1.4 Pilaantuneet maa-alueet 4 1.5 Pohjavesivarat 6 1.6 Pohjaveden laatu 8 1.7 Pohjavesialueiden suojelu ja kunnostus 10 2. Pintavedet 12 2.1 Ylöjärven vesistöistä 12 2.2 Kuormitus 14 2.3 Vesistöjen tila 17 2.4 Vesistöjen virkistyskäyttö 23 2.5 Vesien kunnostus 26 3. Luonto 28 3.1 Ylöjärven luonnosta 28 3.2 Natura 2000 -verkoston kohteet 30 3.3 Luonnonsuojelualueet valtion mailla 31 3.4 Luonnonsuojelualueet yksityisten mailla 32 3.4 Muut arvokkaat luontokohteet 34 3.5 Uhanalaiset lajit 35 3.6 Luonnonsuojelun kehittäminen 37 4. Ilma 39 4.1 Kuormitus 39 4.2 Ilman laatu 43 4.3 Ympäristövaikutukset 44 4.4 Päästöjen vähentäminen ja varautuminen ilmaston- 44 muutokseen 5. Rakennettu ympäristö 46 5.1 Maankäytön suunnittelu 46 5.2 Rakentaminen 48 5.3 Tie- ja katurakentaminen 48 5.4 Arvokkaat kulttuuriympäristöt 49 6. Jätteet ja kulutus 51 6.1 Jätteet 51 6.2 Veden kulutus 54 6.3 Kaupungin kiinteistöjen energiankulutus 55 6.4 Energian säästäminen 56 6.5 Ympäristökasvatus 57 7. Melu 58 8. Säteily 60

JOHDANTO Ylöjärven ympäristön tila 2013 on järjestyksessään kahdeksas katsaus Ylöjärven ympäristön tilaan. Ensimmäisen kerran katsaus ilmestyi vuoden 1992-1993 vaihteessa. Raportin tavoitteena on antaa tietoa ympäristön tilasta, sen kehittymisestä ja ympäristönsuojelutavoitteiden toteutumisesta. Uusina osioina tässä katsauksessa on vesistöjen luokitus ekologisen tilan mukaan kemiallisen luokituksen rinnalla sekä turvetuotannon ympäristövaikutuksia Ylöjärvellä. Ylöjärven ympäristön tila 2013 raportin on koonnut ympäristöpäällikkö Pentti Keskitalo. Kiitos kaikille, jotka ovat toimittaneet tietoja raporttia varten ja siten mahdollistaneet sen kokoamisen. 1. MAANKAMARA JA POHJAVEDET 1 1.1 Maankamaran ainekset Ylöjärven kallioperä on vaihtelevaa kivilajeiltaan. Aivan eteläosissa on laaja alue fyllittiä, kiilleliusketta ja suonigneissiä sekä granodioriittia ja kvartsi- ja granodioriittia. Samaisia kivilajeja löytyy myös Viljakkalan eteläosista. Myös Kurussa on kapeita liuskevyöhykkeitä keskustasta luoteeseen Aurejärven suuntaan. Kurun pohjoisosat ovat pääosin kvartsi- ja granodioriittia. Kaupungin keskiosat ovat kallioperältään erilaisia granodioriitteja ja graniitteja, jotka ovat osa laajaa Keski-Suomen graniittikompleksia. Kivien väri vaihtelee harmaasta punaiseen. Graniittivyöhyke ulottuu Yliseltä ja Viljakkalan keskustasta aina Kurun keskustan korkeudelle, vaikkakin siellä täällä on seassa pienialaisia gabro- ja dioriittiesiintymiä, myös mustaa gabroa. Graniitit ja muut syväkivet ovat kiteytyneet sulasta magmasta, gneissit ja liuskeet ovat alkuperältään hiekka- ja savisedimenttejä sekä tulivuorien purkaustuotteita. Pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittaminen (POSKIprojekti) raportissa 2000-luvun alussa kallioalueista arvioitiin kaikkiaan 23 kalliokiviainesaluetta Ylöjärven osalta (Viljakkala ja Kuru eivät mukana). Kiviainesvarojen kokonaismääräksi arvioitiin (arviointi maaston 0-tasoon) 8,7 milj.m 3, mistä alle 50 % luokiteltiin lujuusluokal-

2 taan parhaimpiin kivilaatuihin (luokat A-II). Ottosyvyyttä kasvattamalla 10 metriin arvioidaan parhaiden kiviainesten massamäärien olevan noin 9,5 milj.m 3. Maa-ainesten ottoon soveltuviksi luokiteltiin projektissa 9 aluetta, joiden yhteismassamäärä on 2,5 milj.m 3. Vuonna 2013 POSKI-projekti laajeni ja Ylöjärveltä uusia kohteita oli maastokartoituksessa mukana yli 20 kohdetta. Kuru on tunnettu rakennuskiven louhinnasta ja jalostuksesta. Kurun harmaata graniittia on louhittu jo 1850-luvulta saakka ja sitä on viety ympäri maailmaa. Nykyisin Kurusta louhitaan rakennuskiveksi harmaata ja punaista graniittia sekä mustakiveä. Tarvekivilouhimot keskittyvät Niemikylän alueelle, mutta niitä on myös Parkkuussa ja Karjulan kylässä. Geologian tutkimuskeskuksen vuosina 2001-2005 tekemien inventointien mukaan Ylöjärveltä löydettiin neljä lupaavaa rakennuskiviesiintymää: kaksi tummaa gabro-esiintymää Parkkuussa, punaharmaa graniitti Inkulassa sekä punaruskea graniitti Mutalassa. Ylöjärven kallioperä on tunnettu myös malmiesiintymistä. Kuparia on louhittu Parosjärven ja Haverin alueilta. Haveri tunnetaan kuitenkin parhaiten vanhana kultakaivoksena. Sekä Haverin että Takamaan alueella on edelleen kaivoslain mukaisia valtausoikeuksia malmiesiintymien tutkimiseksi. POSKI-projektissa arvioidaan Ylöjärven (Viljakkala ja Kuru eivät mukana) maaperän sora- ja hiekkavaroiksi kaikkiaan n. 128 milj.m 3. Tästä määrästä suurin osa (115 milj.m 3 ) on harjujakson hiekkavaltaista ainesta. Soravaltaista määrästä on 11 milj.m 3 ja murskauskelpoista ainesta lähes 2 milj. m 3. POSKI-projektissa arvioiduista 23 maa-ainesalueesta luokiteltiin maa-ainesten ottoon ainakin osittain soveltuviksi 8 aluetta, joiden yhteenlaskettu massamäärä on 124 milj.m 3. Vuoden 2013 POSKI-projektin maastokohteissa oli Ylöjärveltä mukana yksi uusi kohde. 1.2 Geologisesti arvokkaat kohteet Harjualueista valtakunnallisesti arvokkaiksi luokitellaan Lintuharju (yhteensä 235 ha, osin Hämeenkyrön puolella) ja Seitsemisharju (302 ha), joista Lintuharju kuuluu valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan ja Seitsemisenharju Natura-2000 alueisiin ja Seitsemisen kansallispuistoon. Lintuharju on geologisesti ja maisemallisesti erittäin merkittävä. Harju sijoittuu Sisä-Suomen reunamuodostuman ja Hämeenkankaan saumamuodostuman vaihettumisvyöhykkeeseen. Lisäksi harjulla on merkitystä biologisten ominaisuuksien ja moninaiskäytön kannalta. Seitsemisharju luokitellaan erittäin merkittäväksi monikäytön puolesta, merkittäväksi /erittäin merkittäväksi geologiansa ja maisemansa puolesta ja se on merkittävä myös biologiansa puolesta.

Maakunnallisesti arvokkaaksi harjuista luokitellaan geologisesti ja maisemallisesti merkittävä Teivaalanharju (172 ha), joka kuuluu Tampereen saumamuodostumaan. Paikallisesti merkittäviä harjuja ovat Hangasjärvenkangas, Kolikangas, Kourinharju, Kuhaluoto-Leponokka-Kotkannokka, Lammasniemi, Matinharju, Mullikummunmaa, Niemenkangas, Niemenmäki, Paattiharju, Vilpeenharju sekä muut Ylöjärven saumamuodostuman osat (Ahvenisto, Julkujärvi, Pinsiönkangas). Pirkanmaan liitto tarkistaa harjualueiden luokitusta Pirkanmaan maakuntakaava 2040 -valmistelun yhteydessä. Luonto- ja maisematekijöiden osalta kaupungin alueella on kolme erittäin arvokasta kallioaluetta, jotka ovat myös geologisesti merkittäviä. Siivikkalan rantakallioilla tavataan Corycium-hiilipusseja, jotka ovat vanhimpia säilyneitä merkkejä elämästä. Pihkaperän Isomäen kallio on geologisesti arvokas mm. harvinaisen kivilajin (konglomeraatti), jyrkänteiden, lohkareikkojen ja luolamaisten muodostumien vuoksi. Poikeluksen pallograniitti on arvokas geologisesti erittäin harvinaisen kivilajinsa takia. Hyvin arvokkaiksi kallioalueiksi luokitellaan Kurun Näsijärven rannoilla sijaitsevat Kylmävuori-Engelsmanninvuori sekä Ammunteenvuori- Rättivuori, joiden arvo on suurin maisemallisesti ja lähiympäristön kannalta. Arvokkaiksi kallioalueista luokitellaan (maakunnallisesti arvokkaita) kymmenen: Ansomäki, Hirviniemen kalliot, Kaitijärven kallio, Mastosvuori-Paskovuori, Mustavuori-Pirunvuori, Naurisvuori, Rumavuori, Särkivuori (Kuru), Särkivuori-Väärnynvuori (Takamaa) ja Väinänvuori (kts. myös kpl 3.4). Paikallisesti merkittäviksi kallioalueista luokitellaan kymmenisen kohdetta. Myös useilla muilla kallioalueilla on merkittäviä luonto- tai maisema-arvoja. Pienempiä, yksittäisiä arvokkaita kallioperän kohteita on kaupungin alueella tiedossa kymmenisen kappaletta. Arvokkain on Pengonpohjan pallokiviesiintymä, joka luokitellaan kansainvälisesti arvokkaaksi. Valtakunnallisesti merkittäviä ovat Valkeekivenlahden rantakalliokohde, missä on näkyvissä fylliitin ja grauvakan rakenteita sekä Takamaan rautatieleikkauksessa esiintyvä konglomeraatti. Maakunnallista arvoa on mm. Niemikylän Kurun graniitilla sekä Pihkaperän jyrkänteellä ja konglomeraatilla. 1.3 Maa-ainesten otto 3

Kaupungin myöntämien maa-aineslupien seurannan mukaan maaainesten otto on ollut voimakkainta 1990-luvun taitteessa, jolloin maaaineksia otettiin yli 1 milj.m 3 vuodessa. Maa-ainesten ottoalueiden pinta-ala Ylöjärvenharjulla on ollut kaikkiaan noin 200 ha. Ottotoiminta on kuitenkin jo lähes loppunut ja maisemointi suoritettu pääosalla harjun ottoalueista. Kalliokiviainesten otto on alkanut Kurussa rakennuskiven louhinnalla jo 1800-luvun puolella ja maa-aineslain mukaisesti 1980-luvulta. Kallion otto maanrakennusaineeksi on vakiintunut Ylöjärvellä 1990-luvun lopulta ja vuonna 2004 kallioainesten otto oli ensimmäistä kertaa suurempi kuin soran ja hiekan otto. Kallioaineksia otettiin tarve- ja rakennuskiveksi v. 2014 alussa neljällä louhimolla ja maanrakennusaineeksi kalliota louhittiin ja murskattiin kymmenellä alueella. Kallioaineksen ottomäärä on suurempi kuin soran/hiekanottomäärä, jota kaivettiin v. 2014 yhteensä noin 20 ottoalueella. Mullan ja muiden eloperäisten maa-ainesten otto on ollut hyvin vähäistä. Kuva 1. Maa-ainesten otto Ylöjärvellä (1 000 m 3 /a). * Viljakkala mukana vuodesta 2007 alkaen ja Kuru vuodesta 2008 alkaen. 4 1.4 Pilaantuneet maa-alueet Pirkanmaan ELY-keskuksen ylläpitämässä pilaantuneet maa-alueet - rekisterissä on pilaantuneiksi epäiltyjä tai todettuja kohteita Ylöjärveltä kaikkiaan noin 100 kohdetta. Toimialoittain eniten mahdollisesti maaperältään pilaantuneiksi on luokiteltu polttoaineen jakeluun liittyviä kohteita, joita ovat mm. vanhojen kyläkauppojen jakelupisteet. Tämän jälkeen eniten on jätteenkäsittelyyn liittyviä kohteita. Myös yritysten ja yksityisten lämmitysöljy- tai polttoainesäiliöiden vuodoista aiheutuneita maaperän pilaantumiskohteita on molempia rekisterissä kymmenisen

kappaletta. Öljyvuotojen pilaamat maat puhdistetaan usein heti sen jälkeen, kun ne on havaittu. Kuva 2. Mahdollisesti pilaantuneiksi maa-alueiksi luokiteltavien kohteiden määrä (kpl) Ylöjärvellä, tilanne v. 2012. Pilaantuneita kohteita on kunnostettu jo kokonaan tai osin yli 30 kohteessa. Kunnostetuista kohteista 10 on huoltamotoiminnan tai polttoaineen jakelutoiminnan tuloksena pilaantunutta ja ne on kunnostettu huoltamoketjujen toimesta tai SOILI-ohjelman avulla. Ylöjärven kaupunki on kunnostanut entisen autopurkamotontin ja vanhan huoltoaseman sekä yhdessä valtion kanssa Huurretien ja Maunussuon vanhat kaatopaikat sekä Piippulanrivin asuntoalueen. Näiden lisäksi on puhdistettu Veittijärven vanhaa kaatopaikkaa, mutta sieltä liuottimia on päässyt laajemmalle alueelle, missä on meneillään seuranta jatkotoimenpiteiden harkintaa varten. Yksityisistä kohteista vakavin on Mikkolantien varrella sijaitseva tontti, jonka maaperä on pilaantunut vanhasta teollisesta toiminnasta. Maaperässä on todettu raskasmetalleja, öljyä ja liuottimia. Maaperän pilaantuminen on aiheuttanut myös pohjaveden pilaantumista ja liuottimia on kulkeutunut vähäisiä määriä myös Saurion vedenottamolle. Ns. Nikron tontin puhdistustyöt aloitettiin vuonna 2013 ja ne saadaan massanvaihdon osalta päätökseen keväällä 2014. Puhdistustoimet jatkuvat liuottimien puhdistamiseksi In Situ menetelmällä vielä tämän jälkeen. 5 Lisäksi Haverin ja Parosjärven alueilla on entisen kaivostoiminnan tuloksena laajat jätealueet, missä maaperä on pilaantunut eri raskasmetalleilla (kts. myös kpl 2.3). Molempien vanhojen kaivosalueiden osalta on tehty yhteenvetoselvitys jo tehdyistä tutkimuksista ja alueiden ympäristöriskeistä. Selvitysten pohjalta on tarkoitus selvittää alueiden kunnostusmahdollisuudet riskien poistamiseksi.

Pirkanmaan pelastuslaitokselle tulee vuosittain yli noin 20 ilmoitusta ölyvahingoista ja vaarallisten aineiden onnettomuuksista. Pääosa vahingoista aiheutuu liikenteestä ja vahingot ovat letkurikkoja, ylitäyttöjä tai vastaavia pieniä onnettomuuksia. Myös varastoinnista ja jakelusta aiheutuu muutama onnettomuus vuosittain. Kemikaalionnettomuuksista pieni osa sattuu tärkeällä pohjavesialueella. Kuva 3. Kemikaali- ja vaarallisten aineiden onnettomuudet (kpl) Ylöjärvellä vuosina 1990-2013. Jaottelu pohjavesialueisiin v. 2010 saakka. 1.5 Pohjavesivarat Ylöjärvellä on kaikkiaan kuusi erillistä, vedenhankinnan kannalta tärkeää pohjavesialuetta (alueluokka I): Hangasjärvi, Haveri, Karusta, Pitkäkangas, Vilpeenharju ja Ylöjärvenharju. Lisäksi Haukikangas, Hiitteenhautakangas, Leponiemenperä, Lintuharju A ja B sekä Seitsemisharju A ja B luokitellaan vedenhankintaan soveltuviksi pohjavesialueiksi (alueluokka II). Tärkeistä pohjavesialueista merkittävin on Ylöjärvenharju, joka sijoittuu harjujaksolle Vaasantien eteläpuolelle. Harjulta otetaan talousvettä Ylöjärven ohella Tampereen kaupungille. Pohjaveden muodostumisalueen pinta-ala on n. 14 km 2 ja harjun arvioitu antoisuus on 16 500 m 3 /d. Yhdyskunnan vedenhankinnan kannalta tärkeiden ja vedenhankintaan soveltuvien pohjavesialueiden ominaisuudet selviävät taulukosta 1. Taulukko 1. Ylöjärven pohjavesialueiden pinta-alat ja antoisuudet. Pohjavesialue Alueluokka I Aueen antoisuus m 3 /d Kokonaispinta-ala, km 2 Muodostumisalueen pinta-ala, km 2 6

Hangasjärvi 700 1,5 1,05 Haveri 180 0,52 0,29 Karusta 270 1,34 0,53 Pitkäkangas 350 0,97 0,42 Vilpeenharju 1 530 3,45 2,57 Ylöjärvenharju 16 500 20,96 14,29 Alueluokka II Haukikangas 280 0,74 0,43 Hiitteenhautakangas 260 1,49 0,52 Leponiemenperä 135 0,75 0,27 Lintuharju A 1 300 2,84 1,92 Lintuharju B 1 100 2,74 1,62 Seitsemisharju A 300 0,99 0,56 Seitsemisharju B 1 050 4,07 2,17 Ylöjärvenharjulla on kaikkiaan kolme vedenottamoa ja aivan kaupungin rajalla, kuitenkin Hämeenkyrön puolella vielä Pinsiön ottamo. Vedenottamoilla on lupa noin 15 000 m 3 vedenottoon vuorokaudessa. Koko harjualue ei ole vielä vedenoton piirissä ja kunnat ovat tutkineet lisäottoa ja tekopohjaveden muodostamista harjualueella. Kuntien lisäksi harjulta ottaa vettä muutama teollisuuslaitos ja yksityistalous. Pienimmistä pohjavesialueista kaupungilla on vedenottamo Vilpeenharjulla ja Haverissa. Viljakkalan alueelle vesi otetaan Vilpeenharjulta ja Kurun vesi Pitkäkankaalta. Hangasjärvellä, Karustalla ja Pitkäkankaalla on vesihuolto-osuuskunnan vedenottamot. Vedenottomäärät jäävät pienillä ottamoilla alle 300 m 3 /d. Vedenottamoilla joudutaan kuivina kausina tarkkailemaan pohjaveden pinnan tasoa ja pohjaveden ottoa. 2000-luvun alkupuolella olleen kuivan kauden aikana pohjaveden pinnan taso laski paljon mm. Ahveniston ottamolla, mutta viime vuosina pohjaveden pinta on hiljalleen kohonnut. Vilpeenharjulla liiallinen pohjaveden otto aiheuttaa puolestaan riskin, että pintavedet imeytyvät liian nopeasti ja Kyrösjärven vesi voi suotautua rantapenkan läpi pohjaveteen. Järviveden kulkeutuminen pohjaveteen on aiheuttanut maku- ja harjuvirheitä viimeksi vuonna 2001. Toisaalta korkea vedenpinta saattoi aiheuttaa osaltaan vuoden 2008 ongelmat vedenlaadussa. 7

Kuva 4. Pohjaveden pinnan taso Ahveniston vedenottamolla 1991-2013. 1.6 Pohjaveden laatu Ylöjärven harjun pohjavedet ovat pysyneet laadultaan hyvinä. Kaikkien vedenottamoiden vedenlaatu täyttää talousvedelle asetetut laatuvaatimukset. Saurion ottamolla ongelmia on aiheuttanut maaperän pilaantuminen lähialueella. Teollisen toiminnan aiheuttamat liuotinpäästöt kulkeutuivat vähäisissä määrin myös ottamolle v. 2004. Liuotinpitoisuudet olivat kuitenkin alle talousveden ohjearvon ja v. 2007 ottamon läheisyydessä aloitettiin suojapumppaus, millä varmistetaan, että liuotinpitoiset veden eivät pääse ottamolle ja verkostoon. Saurion ja Vilpeenharjun ottamoilla tavattiin pieniä bakteeripitoisuuksia syksyllä 2008. Niiden alkuperäksi epäiltiin ainakin osin poikkeuksellisen suuria sademääriä. Valtakunnallisessa torjunta-aineselvityksessä pohjavesissä on tavattu myös erittäin pieniä pitoisuuksia torjuntaaineita. Pohjaveden yleistilaa kuvaa hyvin pohjaveden sähkönjohtavuus, joka kuvastaa veden suolojen määrää. Sähkönjohtavuus on Suomen pohjavesissä yleensä alle 400 us/cm. Sähkönjohtavuus on yleensä sitä pienempi mitä luonnontilaisempi valuma-alue on ja hyvänä arvona pidetään alle 250 ug/cm. Sähkönjohtavuutta nostaa yleisemmin kloridien määrä, mikä voi aiheutua esim. teiden suolauksesta, jätevesistä, hulevesistä ja lannoituksesta. Pohjavesien sähkönjohtavuutta ei seurattu Ylöjärven ottamojen osalta vuosina 1995-2005. 8

Kuva 5. Pohjaveden sähkönjohtavuus (us/cm) Ylöjärvenharjun vedenottamoilla. Teiden suolauksesta on aiheutunut eniten kloridipitoisuuksien nousua Kurun Karustan ottamolla, missä on tavattu yli 20 mg/l pitoisuuksia. Kurun talousvesi otetaan nykyisin Pitkäkankaan ottamolta. Valtatie 3 kuuluu talvihoitoluokkaan 1s ja tiesuolaa käytetään talvisin n. 12 t/km. Muilla teillä suolan kulutus on huomattavasti vähäisempää. Teiden suolauksen vaikutus näkyy Ylöjärvenharjun vedenottamoissa vain vähän. Suurimmillaan kloridipitoisuudet ovat Pinsiön ja Saurion ottamoilla, mutta esim. kaupungin päävedenottamolla, Ahvenistolla pitoisuudet ovat alhaisia, noin 5 mg/l. Kloridi-pitoisuutta ei ole enää mitattu viime vuosina raakavedestä Ylöjärven ottamoilla. Suolauksen vähentäminen ja pohjaveden suojaustoimet Vaasantiellä 1990-luvun puolessa välissä näkyvät selvimmin Pinsiön ottamon kloridipitoisuuksien laskemisena. Vilpeenharjulta on vain yksittäisiä kloridipitoisuuksien mittauksia ja arvot ovat olleet aina alle 3 mg/l. 9

Kuva 6. Ylöjärven harjun pohjaveden kloridipitoisuudet (mg/l) vedenottamoilla. 1975-2013. *) Vuodesta 2008 alkaen Ahveniston ja Saurion tulokset ovat lähtevästä vedestä eivätkä raakavedestä. Maaperän ja sitä kautta pohjaveden happamoituminen pysähtyi1990- luvulla ilmansuojelutoimien tuloksena. Veden happamuus on Ahvenistolla, Vilpeellä ja Haverissa (ei kuvassa) hieman yli ph 6, kun muilla ottamoilla ph on korkeampi, tasolla ph 6.5. Kuva 7. Ylöjärvenharjun ja Vilpeenharjun pohjaveden ph vedenottamoilla. 10 Ylöjärvellä vesihuoltoverkoston piirissä on yli 80 % asukkaista ja viime vuosina verkostoa on laajennettu Mutalan ja Takamaan suuntiin. Vesijohtoverkoston ulkopuolella on vielä lukuisia yksityiskaivoja, joiden vedenlaatua ei tarkkailla säännöllisesti. Kallioperästä johtuen kaupungin

eteläosien porakaivoissa on todettu lievästi kohonneita arseenipitoisuuksia. Myös rauta- ja mangaanipitoisuudet ovat yleisiä ongelmia. Arseeni on haitallinen myrkyllisyyden ja karsinogeenisuuden vuoksi ja mangaani voi nykytiedon perusteella olla haitallinen erityisesti pienille lapsille. 1.7 Pohjavesialueiden suojelu ja kunnostus Euroopan yhteisön ns. vesipuitedirektiivin tavoitteena on pintavesien ohella päivittää pohjavesien tila ja luokitella pohjavedet määrällisen ja kemiallisen tilan mukaan joko huonoihin tai hyviin vesienhoitoasetuksen laatunormien mukaisesti. Tavoitteena on saavuttaa pohjavesien hyvä tila lähivuosina. Meneillään olevalla vesienhoidon toimenpiteiden toisella suunnittelukaudella 2016-2021 tehdään riskinarvioinnit myös uhattuna oleville II-luokan pohjavesialueille. Ylöjärvellä pohjavesialueen riskejä on vähennetty pohjavesialueen suojelusuunnitelmien mukaisesti. Ylöjärvenharjulle suojelusuunnitelma valmistui v. 1992 ja Kurun ja Viljakkalan pohjavesialueille v. 2010. Ylöjärvenharjun suojelusuunnitelma päivitettiin v. 2004. Pohjavesien suojelemiseksi korjataan vanhoja viemäreitä, poistetaan maanalaisia öljysäiliöitä, puhdistetaan pilaantuneita maa-alueita (kts. pilaantuneet maa-alueet), tehostetaan hulevesien käsittelyä sekä vähennetään muuntamoiden ja teollisuuden riskejä. Lisäksi maa-ainesten oton jälkihoitovelvoitteita ja kaavamääräyksiä on tarkennettu pohjavesialueella. Pohjavedensuojaukset on tehty 1990-luvun puolivälissä Vaasantien ja Nokian yhdystien pohjavesiosuuksilla. Läntisen kehätien rakentamisen yhteydessä pohjavesisuojaus uusittiin vuosien 2007-2008 aikana. Ylöjärvenharjulla tehtiin v. 2011 lämmitysöljysäiliöiden kartoitusprojekti, jolla kartoitettiin lämmitysöljysäiliöiden kuntoa ja tarkastustilannetta. Kartoituksella vietiin tietoa pohjavesialueen säiliöiden riskeistä ja tarkastusvelvollisuudesta. Kymmenet harjualueen taloudet ovat vaihtaneet riskialttiin öljylämmityksen ja lämmitysmuoto on muutettu sähköön tai maalämpöön, jonka riskinä voi puolestaan olla pohjavesiolojen muutokset. 11 Lisätietoja Gustafsson, J. (toim.) 2001. Pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittaminen Pirkanmaan loppuraportti. Pirkanmaan ympäristökeskus. Harju, A. 2011. Ylöjärvenharjun pohjavesialueen lämmitysöljysäiliöiden kartoitusprojekti. Härmä, P. ym. 2006. Pirkanmaan rakennuskivivarojen inventointi vuosina 2001-2005. Geologian tutkimuskeskus. Kananoja, T. 1999. Kallioperän suojelu- ja opetuskohteita Pirkanmaalla, Kanta- Hämeessä ja Päijät-Hämeessä. Molarius, R. 1993. Ylöjärven harjun pohjavesialueen suojelusuunnitelma. Ympäristönsuojelulautakunta ja Tampereen vesi- ja ympäristöpiiri.

Pirkanmaan ympäristökeskus ja Ylöjärven kunta 1999. Ylöjärven kallioalueiden luonto- ja maisemaselvitys. Tampereen seutukaavaliitto 1990. Pirkanmaan harjuluonto. Julkaisu B 173. Tampereen Veden ja Ylöjärven Vesi liikelaitoksen tilastot. Vermaete, T. ja P. Keskitalo 2010. Ylöjärven Kurun ja Viljakkalan pohjavesialueiden suojelusuunnitelma. Ylöjärven kaupunki. Ylöjärven kaupunki: maa-ainesten oton seuranta tilastot. Ylöjärven kaupunki ja Pirkanmaan ympäristökeskus 2004. Ylöjärvenharjun pohjavesialueen suojelusuunnitelman päivitys. 12

2. PINTAVEDET 13 2.1 Ylöjärven vesistöistä Ylöjärven kokonaispinta-alasta 1 324 km 2 :stä on vesipinta-alaa 209 km 2 eli noin 16 %. Järviä ja lampia on noin 400 kpl, mutta jos mukaan lasketaan pienet suolampareetkin, on niitä kaikkiaan noin 500 kpl. Suurimmat järvet ovat Näsijärvi (pinta-ala 254,6 km 2, syvyys 61 m), Kyrösjärvi (96,21 km 2, 47 m) ja Aurejärvi (21,17 km 2, 39 m), joista kaikista vain osa järvestä sijaitsee Ylöjärven puolella. Kaupungin vesistöt sijoittuvat neljään vesistöalueeseen: Vanajaveden-Pyhäjärven alue, Näsijärven-Ruoveden alue, Ähtärin ja Pihlajaveden reittien valuma-alue ja Ikaalisten reitti. Alueet voidaan jakaa vielä 12 eri vesistöalueeseen seuraavasti: Vesistöalue Lähivaluma-alueet Järviä / lampia Vanajaveden-Pyhäjärven alue Pyhäjärven alue Vihnusjärven vesistöalue 5 Näsijärven-Ruoveden alue Näsijärven alue Näsijärven lähialue Vankaveden alue Keijärven vesistöalue Vahantajoen vesistöalue Ylijoen vesistöalue Paloveden alue Paloveden lähialue 7 Jakaman valumaalue Keihäsjoen valumaalue Jakaman-Kuusijärven alue Parkusjoen alaosan alue Sikkilänjoen alaosan alue Sikkilänjoen yläosan alue Myllyojan valuma-alue Keihäsjärven valuma-alue Työtöjoen-Pitkäjärven alue Kalliojärven alue Riuttasjoen alue Torttiojan valuma-alue Pahalamminojan valumaalue Puntasjoen valuma-alue Iso Särkijärven valuma-alue Karjulanjoen alue Mäkelänjärven-Alainenjärven alue Kuusijärven-Haukkajoen alue Jänisojan valuma-alue Mustajoen valuma-alue Kalliojärven valuma-alue 47 28 6 8 22 yht. 111 17 30 14 13 8 yht. 82 6 19 4 14 7 3 18 18 yht. 89 4 14 7 2 5 yht. 32

14 Ähtärin ja Pihlajaveden reittien valuma-alue Tarjanneveden Keihäsjärven valuma-alue 1 alue Ikaalisten reitti Kyrösjärven alue Kyrösjärven lähialue 9 Tavinojan vesistöalue 6 yht. 15 Aurejärven valumaalue Sipsiöjärven valuma-alue Lavajärven valumaalue Vahojärven-Aurejoen alue Aurejärven alue Iso-Tervajärven valuma-alue Vähä-Mustajärven valumaalue Pitkäjärven valuma-alue Sipsiöjärven-Vahojärven alue Liesijoen alue Liesijärven valuma-alue Lavajärven alue Karhejärven vesistöalue 9 20 6 23 5 yht. 63 14 30 20 yht. 64 15 31 yht. 46 Näsijärven luusuaan Tammerkosken niskalle rakennettiin ensimmäinen lainvoimainen säännöstelypato jo vuonna 1893. Säännöstelyn voidaan katsoa alkaneen kuitenkin vuonna 1923 ja nykyinen säännöstely perustuu Länsi-Suomen vesioikeuden v. 1978 päätökseen. Säännöstelyn yläraja on keväällä alimmillaan NN+94,70 m ja se nousee kesäelokuussa NN+95,40 m, jolloin se on ylimmillään. Säännöstelyn alaraja on toukokuun alusta lokakuun loppuun NN+94,17 m ja loppuvuodesta alaraja on NN+93,91 m. Näin ollen luvan mukainen vedenkorkeuden suurin sallittu vuosivaihtelu on 1,49 m. 2000-luvun alkupuolella Pirkanmaan ympäristökeskuksen vetämässä selvitystyössä tarkasteltiin, voidaanko säännöstelystä aiheutuvia haittoja (erityisesti alhainen kevään veden korkeus) vähentää heikentämättä säännöstelystä saatavia hyötyjä, kuten kesäajan tasaista veden korkeutta. Yhteenvetoraportissa esitetään useita toimenpidesuosituksia haittojen vähentämiseksi. Kyrösjärveä säännöstellään Kyröskosken voimalan kohdalla. Nykyinen säännöstelypato on otettu käyttöön Kyro Power Oy:n uusitun voimalan käynnistyttyä v. 1998. Vuorokausisäännöstelyn takia juoksutus aloitetaan aamulla klo 7.00 ja lopetetaan klo 22.00. Juoksutuksen aikana virtaama on yleensä n. 63 m 3 /s ja öisin vain noin 1,8 m 3 /s. Viikonloppuisin ei juoksutusta ole, vaan silloin turvataan ainoastaan vuorokausivirtaama 1,0 m 3 /s. Tulva-aikana ja runsaan vesitilanteen aikana juoksutus voi olla jatkuvaa. Keskimääräinen vedenkorkeus vuosina 1998-2002 on ollut NN +83,04 m ja vedenkorkeuden vaihtelu on ollut 1,29 metriä.

15 2.2 Kuormitus Turvetuotanto Ylöjärven pohjoisosissa ja kaupungin pohjoispuolella Kihniön ja Virtain puolella on kolme VAPO OY:n turvetuotantoaluetta, joiden vesistövaikutukset yltävät Ylöjärvelle ja joiden kuormitusta tarkkaillaan vuosittain. Kaupungin pohjoisosassa ja Kihniön puolella sijaitsevalta Talasnevalta kuivatusvesiä johdetaan noin 59 ha alueelta Ylöjärven puoleiseen Aurejärven vesistöalueeseen. Vedet johdetaan kosteikkopuhdistamon kautta Talasojaan, mistä vedet laskevat Vähä Tervajärveen ja edelleen Iso Tervajärveen, missä on ollut pysyvä tarkkailupiste vuodesta 2011 alkaen. Tuotanto Talasnevalla alkoi vuonna 1980. Vuonna 2013 tuotannossa oli noin 80 ha ja tuotantopäiviä 32 kpl. Virtojen puolella sijaitsevien Nimetönnevan (20 ha) ja Sammakkolamminnevan (37,5 ha) kuivatusvedet johdetaan pintavalutuskenttien kautta ja vedet kulkeutuvat Iso Mustajärveen, missä on vesistötarkkailupiste. Tuotanto soilla aloitettiin vuosina 1997-98. Vuonna 2013 tuotannossa oli koko ala ja tuotantopäiviä oli 30 kpl. Taulukko 2. Ylöjärven vesistöihin vaikuttavien turvetuotantoalueiden vuosikuormitukset hehtaaria kohden (kg/ha a) ja koko tuotantoalueelta (kg/a) vuonna 2013. Tuotantoalue kiintoaine kok.typpi fosfori kg/ha/a kg/a kg/ha/a kg/a kg/ha/a kg/a Talasneva 11 1944 3,9 355 0,15 18 Nimetönneva ja Sammakkol.neva 7,6 438 3,2 186 0,12 6,9 Turvetuotantoalueiden vesistökuormitukset ovat suuria. Hehtaarikohtaisissa (kg/ha/a) laskelmissa on mukana vain Ylöjärven puolelle laskevien vesien osuus Talasnevalta (kosteikkopuhdistamo), mutta vuotuisissa (kg/a) arvoissa koko tuotantoalueen kuormitus, myös Nerkoonjärveen päin laskeva kuormitus. Talasnevan turvetuotannon kuivatusvesien teoreettinen pitoisuuslisä vuonna 2012 oli Iso-Tervajärveen 0,03 mg/ kiintoainesta, 7 ug/l kok.typpeä ja 0 ug/l kok. fosforia eli vaikutuksia ei juuri ollut. Nimetönnevan ja Sammakkolamminnevan kuivatusvesien teoreettinen pitoisuuslisä Vähä Mustajärveen oli puolestaan 0 mg/l kiintoainesta, 7,7 ug/l kok.typpeä ja 0,21 ug/l kok.fosforia. Talasnevan kosteikon keskimääräinen puhdistusteho vuonna 2013 oli kiintoaineelle 72 %, kokonaistypelle 23 % ja kokonaisfosforille 17 %. Sen sijaan Nimetönnevan ja Sammakkolamminnevan pintavalutusken-

tän kiintoaineen puhdistusteho oli keskimäärin 70 % ja typen ja fosforin osalta puhdistumista ei tapahtunut lainkaan. Suomessa pintavalutuskentät poistavat keskimäärin yli 50 % kiintoaineesta ja yli 40 % kokonaistypestä ja fosforista. Kuva 8. Talasnevan kosteikon puhdistusteho (%) vuosina 2010-13. Muut pistekuormittajat Ylöjärvellä toimii kuusi puhdistamoa, joiden vesistökuormitusta seurataan velvoitetarkkailujen yhteydessä. Kurun jätevedenpuhdistamon, Ylisen keskuslaitoksen, Palhoniemen huoltokodin, Voionmaan opiston ja Paappasenniemen puhdistamot laskevat jätevetensä Näsijärveen ja Puolustusvoimien tutkimuskeskuksen puhdistamon jätevedet lasketaan Parosjärvestä laskevaan puroon. Lisäksi kolmella puhdistamolla (Mutalan ja Vahannan koulut sekä Peltomäen retkeilyalue) on ympäristölupa jätevesien johtamiseen Näsijärveen laskeviin ojiin. Vahannan koulu liitettiin viemäriverkostoon vuonna 2013 ja tutkimuskeskuksen jätevedet vuoden 2014 alussa. Kaupungin viemärien vedet johdetaan Ylöjärven osalta Tampereen kaupungin puhdistamoon ja Viljakkalan osalta Hämeenkyrön kunnan puhdistamoon. Edellisten lisäksi seurataan vuosittain jo suljettujen Metsäkylän, Puukkonevan ja Koivistonkylän kaatopaikkojen aiheuttamaa vesistökuormitusta. Parkanon puolella sijaitsevan UPM-Kymmene Wood Oy:n Aureskosken jalostustehtaan jätevesien vuoksi seurataan myös Aurejärven vedenlaatua säännöllisesti. 16 Ylöjärven alueen puhdistamot ovat täyttäneet pääosin niille asetetut vesiensuojeluvelvoitteet. Kurun jätevedenpuhdistamolla ja Palhoniemen huoltokodilla ei ole aina päästy kiintoainesten osalta vaadittuun tulostasoon ja Palhoniemessä on ollut ongelmia myös fosforin suhteen. Voionmaan opiston puhdistamolla on ollut ajoittain ongelmia velvoitteiden noudattamisessa, mutta toisaalta sen kuormitus on vähäistä. Ongelmia aiheuttavat mm. kuormitustason vaihtelut, erillisen lietevaraston puute sekä vaatimaton varustetaso. Tutkimuskeskuksen jätevesien käsittelyä on haitannut viemäriverkostoon pääsevät laihat jätevedet, minkä vuoksi puhdistamolla on ajoittain vaikeuksia saavuttaa vaadittua kä-

sittelytehoa mm. kiintoaineen osalta. Pienistä puhdistamoista Vahannan koulun puhdistamolla ei ole päästy aina luvan mukaisiin puhdistustuloksiin. Em. pistelähteiden vuosittainen vesistökuormitus on pysytellyt 1990- luvun alkupuolelta asti hyvin alhaisena. Esimerkiksi fosforia pääsee vesistöihin pistelähteistä vain alle 200 g vuorokaudessa ja typpikuorma on alle 20 kg/vrk. Positiiviseen kehitykseen ovat vaikuttaneet Metsäkylän kaatopaikan viemäröinti alkuvuodesta 1989 sekä Ylisen puhdistamon uusiminen biologiseksi vuoden 1992 aikana. Vuonna 2010 saneerattiin myös Kurun jätevedenpuhdistamoa, joka puhdistaa noin 1300 asukkaan jätevedet Kurun taajamassa. Kuva 9. Ylöjärven vesistöjä kuormittavien puhdistamojen ja Pehkusuon vanhan kaatopaikan fosforikuorma (kg/d) 1980-luvulta vuoteen 2012. 17

Kuva 10. Ylöjärven vesistöjä kuormittavien puhdistamojen ja Pehkusuon entisen kaatopaikan typpikuorma (kg/d) 1980-luvulta vuoteen 2012. Hajakuormitus Ylöjärvellä suurin vesistöjä kuormittava tekijä on hajakuormitus, joka koostuu maa- ja metsätalouden, haja-asutuksen ja perushuuhtoutuman aiheuttamasta sekä ilmasta tulevasta kuormituksesta. Maa- ja metsätalouden osuus Pirkanmaan vesistöjen fosforikuormituksesta on lähes 60 % ja typpikuormituksesta yli 30 % valuma-alueen viljelyasteesta riippuen. Taulukko 3. Ravinnekuormitukset vesiin Pirkanmaalla Kuormittaja fosforikuormitus % typpikuormitus % peltoviljely 46 28 luonnonhuuhtoutuma 19 26 haja-asutus 11 3 pistekuormitus 8 21 karjatalous 7 4 laskeuma 6 15 metsätalous 3 2 turvetuotanto 0 1 hulevedet 0 0 Hajakuormituksen vähentämiseksi on lainsäädäntöä uudistettu 2000- luvulla mm. säätämällä ns. nitraattiasetus sekä asetus viemäriverkostojen ulkopuolisista jätevesistä. Haja-asutusalueella on kunnallisen viemäriverkoston ulkopuolella tuhansia kiinteistöjä, joiden tulee saattaa jätevesien puhdistustaso uuden asetuksen mukaiseksi maaliskuuhun 2016 mennessä. Puhdistustasovaatimus on annettu fosforille, typelle ja orgaaniselle aineelle. Kaupunki on rakentanut runkoviemäriä Ylisen ja Takamaan suuntiin, missä kiinteistöt pääsevät viemäriverkostoon alueen vesihuolto-osuuskuntien kautta. Näsijärvi oli vielä 1980-luvun alussa voimakkaasti metsäteollisuuden jätevesien likaama. Lielahden tehtaiden lopetettua selluloosan valmistuksen kesäkuussa 1985, on vesistökuormitus pudonnut mm. happea kuluttavan aineksen osalta noin 90 %. Kyrösjärven eteläosaa kuormitti vuoteen 1988 saakka Kyron kartonkitehtaan kuorimon jätevedet ja vuoteen 1998 saakka Viljakkalan kirkonkylän jätevedet. Nykyään Kyrösjärven ainoa suurempi pistekuormittaja on Ikaalisten kaupungin jätevedenpuhdistamo. 2.3 Vesistöjen tila 18 2.3.1 Pintavesien luokitus vesihuoltolain mukaan