Motiva Urho Kekkosen katu 4-6 A PL 489, 00101 Helsinki iiris.lappalainen@motiva.fi 4.5.2010 Aihe: Kommentteja uusiutuvan energian toimintaohjelmaan 1. Yleistä uusiutuvan energian toimintaohjelmasta Jokaisen EU-maan tulee tehdä kansallinen uusiutuvan energian toimintaohjelma (NREAP), jossa tuodaan esille kuinka vuoden 2020 uusiutuvan energian tavoitteet saavutetaan. Toimintaohjelmaan voidaan myös kerätä seikat, jotka vaikeuttavat uusiutuvan energian käyttöönottoon kansallisella tai paikallisella tasolla. Hallinnollisia menetelmiä tarkastamalla ja yhtenäistämällä, sekä verkkoon liitynnän esteitä poistamalla, edistetään uusiutuvan energian käyttöönottoa. Tästä syystä uusiutuvan energian toimintaohjelman laadinta on erittäin tärkeää. STY pitää valitettavana, että Suomen osuus on teetetty ulkomaisella konsulttiyrityksellä. Tiekartassa on harmittavan vanhaa aineistoa (tilastot vuodelta 2007). Käsittääksemme suomalaisella konsultilla olisi käytössään uudempia tilastoja, sekä kansalliset uusituvan energian lisäämistavoitteet, jolloin raportin lähtötiedot olisivat ajantasaisemmat. 2. Uusiutuvan energian tavoitteet Kappaleessa Targets & trajectories on esitetty kaksi uusiutuvan energian skenaariota. NAT (National target fultillment) -skenaariossa EU-maat täyttävät uusiutuvan energian lisäystavoitteensa. ACT (proactive support) skenaario kuvaa optimistisen tulevaisuuden, jossa uusiutuvan energian lisäystavoitteet ylitetään. Taulukossa 1.8. esitetty NAT-skenaarion tuulivoimaosuus vuonna 2020 todella pieni (334,4 MW) ja jää kauas Suomen pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiassa määritetystä tuulivoimatavoitteesta. Tuulivoimatuotannon osuus 884 GWh/vuosi jää lähes kymmenesosaan pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategian tavoitteessa määritetystä tuulivoiman vuosittaisesta tuotannosta (6 TWh). STY:n mielestä on
huolestuttavaa, että uusiutuvan energian toimintaohjelmassa esitetään näin alhaisia tuulivoimaosuuksia. ACT-skenaariossa esitetty vuoden 2020 tuulivoimatuotanto (8,5 TWh) ylittää Suomen pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategian tavoitteen. Projektikehittäjillä ja energiayhtiöillä on jo nyt suunnitteilla hankkeita maalle ja merelle yhteensä yli 9 000 megawatin edestä, joten skenaarion saavuttaminen on mahdollista. Merelle rakennettavan tuulivoiman osuus (586,5 MW) ACT-skenaariossa on kohtalainen. Jo nyt vireillä olevat merituulivoimahankkeet voivat tuottaa noin 15 TWh vuodessa ja ne sijaitsevat pääosin vahvistetuissa maakuntakaavoissa tuulivoimalle varatuilla alueilla. Tavoitteiden saavuttaminen vaatii kuitenkin kaavoitus- ja luvituskäytäntöjen selkeyttämistä sekä taloudellisen tuen asettamista oikealle tasolle. 3. Tuulivoiman edistämiseksi tarvittavat keinot (Measures for achieving target) 3.1. Kaavoitus ja luvitus Tuulivoiman osalta kaavoitus- ja luvitusprosessi on raskas ja vie aikaa. Pahimmillaan hankkeen toteutuminen vaatii kolme kaavaa (maakunta-, yleis- ja asemakaava), YVAmenettelyn ja rakennusluvan. Prosessiin kuluu vähintään kolme vuotta, valitusten kera jopa kymmenen vuotta. Kaavoitus- ja luvitusprosessia on yksinkertaistettava. Uusiutuvat energiantuotantomuodot tulee huomioida maakuntakaavoituksessa. Tuulivoimalle on jo varattu alueita maakuntakaavoista rannikolta ja merialueilta, mutta ei sisämaasta. Sisämaan maakuntakaavoitustyö on saatava viivytyksettä käyntiin. Tuulivoiman osalta on tärkeää, että tuuliolosuhteen lisäksi huomioidaan alueen kulttuurihistorialliset ja ympäristöarvot. Maakuntakaavojen tuulivoima-alueiden tulee sijaita niin kiistattomilla alueilla, että lopullisten rakennuslupien saaminen alueelle on melko suoraviivaista. Olennaista on myös katsoa millaiset mahdollisuudet alueella on liittyä 110 kv tai 400 kv verkkoon ja minkälainen tiestö siellä on. Muutaman voimalan puisto voidaan sijoittaa alueelle, jossa on valmiiksi hyvä infrastruktuuri. Mikäli puistoa varten joudutaan rakentamaan tiestö, ja matka lähimpään verkkoon liityntäpisteeseen on pitkä, ei alueelle ole taloudellisti kannattavaa suunnitella pientä puistoa. Koska maakuntakaavoitusprosessi on hidas, täytyy tuulivoima-alueita voida kaavoittaa myös muilla tavoin.
Ympäristöministeriössä valmisteilla oleva lakiesitys, jossa tuulivoimaloiden rakennuslupien myöntäminen voisi perustua aikaisempaa laajemmin yleiskaavoitukseen, on erittäin tervetullut uudistus. Asemakaava on liian yksityiskohtainen ja soveltuu huonosti isojen tuulipuistojen kaavoitukseen. STY painottaa, että lainuudistuksen myötä myös kuntien ohjeistus tulee saada niin selkeäksi, että rakennusluvan myöntäminen yleiskaavan päälle onnistuu myös käytännössä. Kuntien tulee voida yleiskaavoituksessaan toimia ilman riskiä eli tuulivoimarakentamisen kannalta laatia yleiskaavoja sellaisillekin alueille, joita ei ole maakuntavoissa osoitettu tähän tarkoitukseen. Jos yleiskaavoja ei voisi laatia kuin ainoastaan sellaisille alueille, jotka ovat nimenomaisesti maakuntakaavoissa tuulivoimarakentamiseen tarkoitettuja, jäisi järjestelmän selkeyttäminen puolitiehen. Myös merituulivoiman kaavoitus- ja luvituskäytäntöjä voisi selkeyttää. Koska merellä ei useinkaan ole tuulivoimarakentamisen kanssa yhteen sovitettavia taikka kilpailevia alueidenkäyttömuotoja, voisi merituulivoimarakentamista yksinkertaistaa sallimalla tuulivoimarakentamisen maakuntakaavassa osoitetulle offshore tuulivoima-alueelle ilman yleis- tai asemakaavaa. Merituulivoimahankkeilta edellytetään vesiluvan lisäksi myös MRL:n mukaista rakennuslupaa. Kun vesilain nojalla myönnettävä lupa sisältää varsin kattavan ympäristöllisen harkinnan, ei rakennuslupavaiheeseen useinkaan jää enää merkittäviä kysymyksiä ratkaistavaksi. "Päällekkäisten" lupien tarve heikentää merkittävästi merituulivoimahankkeiden juridista asemaa ja toteutettavuutta maatuulivoimahankkeisiin verrattuna. Merituulivoimarakentamista voisi yksinkertaistaa jättämällä rakennusluvan pois. 3.2. One-stop shop Uusiutuvan energian toimintaohjelmassa nostetaan esille ajatus one-stop shop:ista, joka on jo käytössä muutamassa EU-maassa tuulivoimarakentamisen osalta. Suomessa tuulivoiman kaavoitukseen ja luvitukseen osallistuu useita paikallisia, alueellisia ja valtakunnallisia viranomaisia. STY pitää kannatettavana ajatusta one-stop shopista, jonka kautta luvitus- ja kaavoitusprosessia koordinoitaisiin. Tällainen järjestelmä selkeyttäisi kaavoitusta ja luvitusta merkittävästi ja vähentäisi myös eri virastojen ja virkamiesten painetta ja päällekkäistä työtä. Lisäksi järjestelmää olisi helpompi tarkkailla ja etsiä sen heikkouksia. One-stop shopin kautta voisi olla mahdollisuus myös saada paremmin tietoa hankkeen luvituksen aikatauluista.
Tanskaan perustettiin vuonna 2009 ristiriitoja vähentämään ministeriön ja kuntien välimaastossa toimiva asiantuntijaryhmä, Tanskan tuulivoimaneuvojat. One-stop shopin työntekijät voisivat myös hoitaa tuulivoimaneuvontaa, avustaa kuntia sopivien tuulivoima-alueiden etsinnässä ja tarvittaessa hanketoimijoita lupahakemusten laatimiseksi ja käsittelemiseksi. Tuulivoimarakentamista suunnittelevat yhtiöt ovat havainneet viranomaiskäytäntöjen vaihtelevan eri puolilla Suomea, mikä johtuu eroista lainsäädännön tulkinnassa. Onestop Shop voisi auttaa myös saamaan käytäntöjä yhtenäisemmiksi ympäri Suomea. 3.3. Sähköverkkoon liityntä Toimintaohjelman mukaan Suomessa uusiutuvalla energialla tuotetulla sähköllä on etuoikeus verkkoon liitynnässä. Tämä on ehdottomasti säilytettävä ja sen toteutuminen on varmistettava. Hanketoimijalla pitää olla mahdollisuus saada tietoa kyseisen verkon todellisesta oikosulkutehosta, kuormista jne., jotta hanketoimija voi sanoa oman näkemyksensä tuotannon verkkoon liittämisestä. Tämän jälkeen hanketoimijat voisi yhdessä verkkoyhtiön kanssa keskustella mahdollisesta verkon vahvistamisesta. Verkkoon liityntää on myös muutettava läpinäkyvämmäksi niin, että hanketoimijalle on selvää miksi tietyt verkon vahvistamisen kustannukset tulevat hankkeen maksettavaksi. 3.4. Uusien rakennusten uusiutuvan energian osuus Irlannin lainsäädännön mukaan osa uuden rakennuksen energiantarpeesta tulee kattaa uusiutuvalla energialla. Lainsäädäntö koskee sekä pien- että kerrostaloja. Tämä on lisännyt erityisesti aurinkolämpöjärjestelmien ja pientuulivoimaloiden käyttöönottoa. STY pitää kannatettavana vastaavan asetuksen säätämistä myös Suomessa, kunhan uusiutuvan energian lisäämiseksi myönnetään myös investointi- tai energiatukia. 3. 5 Tuulivoiman taloudellinen tuki Suomen pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiassa tai uusiutuvan energian toimintaohjelman ACT-skenaariossa esitettyjen tuulivoimatavoitteiden saavuttamisen ehdoton edellytys on että tuulivoiman syöttötariffi käynnistyy suunnitelmien mukaan viimeistään vuoden 2011 alussa, mieluiten jo syksyllä 2010. Tariffin käyttöönoton viivästyminen tarkoittaa rakennuspaineen siirtymistä vuosikymmenen lopulle, jolloin tulee pulaa osaajista ja tarvittavasta välineistöistä.
Syöttötariffilaissa ehdotettu taso on todennäköisesti riittävä hankkeiden toteuttamiseksi edullisissa rannikkokohteissa, mutta taso on riittämätön käynnistämään tuulivoimarakentamista merialueilla (merkittävästi korkeampien rakennuskustannusten ja suurempien teknisten riskien johdosta) ja sisämaassa (heikompien tuuliolojen johdosta). Nykytietämyksen perusteella vuoden 2020 tuulivoimatavoitteen saavuttaminen ilman merelle ja sisämaahan rakentamista on epätodennäköistä. Lisätukea tarvitaan, jotta rakentaminen laajenee rakentamiskustannuksiltaan tai tuotanto-odotuksiltaan vähemmän edullisille alueille, mikä on välttämätöntä 6 TWh:n tavoitteen saavuttamiseksi. Suomen pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiassa on sivuutettu kiinteistökohtainen tuulivoima täydellisesti. Kiinteistökohtainen tuulivoima auttaa ihmisiä pienentämään omaa hiilijalanjälkeään ja osallistumaan konkreettisesti uusiutuvan energian lisäämistavoitteisiin. Tästä syystä myös kaikelle kiinteistökohtaiselle uusiutuvan energian sähköntuotannolle tulisi esittää taloudellista tukea. On erittäin hyvä, että kohdassa 1.3.4 tuodaan esille mahdollisuus tilastollisesti myydä ylimääräistä uusiutuvaa energiaa maihin, jotka eivät saavuta tavoitteitaan. Tätä voisi tuoda julkiseen keskusteluun ja poliitikoille esille, koska sillä voidaan kattaa osa tukikustannuksista!