VUORISTOTAUDIN FYSIOLOGIAA- Mitä odotettavissa Kilimanzarolla? Keskisuomen Yrittäjät Perusleiri Poutiainen
SISÄLTÖ Ohut ilmanala ja elimistö Sopeutuminen eli akklimatisaatio Vuoristotauti Aivoödeema Keuhkoödeema Vuoristotaudin ehkäisy Lopuksi
OHUT ILMANALA JA ELIMISTÖ Vuoristo-olot edellyttävät elimistön sopeutumista eli akklimatisoitumista sekä vähäisempään ilmanpaineeseen että vähentyneeseen hapen osapaineeseen. Akklimatisaation epäonnistuminen > akuutin vuoristotaudin (acute mountain sickness, AMS) oireet. Ei ole itsenäinen sairaus: joukko oireita elimistön yrittäessä sopeutua ohueen ilmaan. Vuoristotaudin riski tulisi huomioida aina liikuttaessa yli 2 500 metrin korkeudessa merenpinnasta. Yleensä vuoristotaudin oireet ovat lieviä ja paranevat itsestään muutamassa päivässä ilman erityistä hoitoa. Joskus oireet kehittyvät vaikeammiksi, aina henkeä uhkaavaan keuhko- tai aivoödeemaan saakka. Paras keino ennakoida ja ehkäistä vuoristotautiin sairastuminen? Nousta riittävän hitaasti ja antaa keholle aikaa sopeutua kulloiseenkin korkeuteen. Tärkein hoito on nopea alas laskeutuminen (voidaan tehostaa lääke- ym. hoidoilla).
Barry PW, Pollard AJ. Altitude illness. BMJ 2003;326:915-9.
Sopeutuminen eli akklimatisaatio Akklimatisoituminen ja elimistön fysiologiset muutokset: lihasten sympaattisen aktiivisuuden lisääntyminen, hengityksen tihentyminen alkukompensaationa, rasitushengenahdistus, lisääntynyt virtsaneritys : uskotaan olevan akklimatisaation keskeinen osa neste- ja elektrolyyttitasapainon muuttuessa korkealle noustessa. yölliset hengitysrytmin muutokset (Cheyne-Stokesin tyyppinen hengitys) heräämiset sekä unien muuttuminen abstrakteiksi ja oudoiksi. Päänsärky (verrattavissa krapulapäänsärkyyn) < johtunee hapen puutteen aiheuttamasta aivoverisuonten laajenemisesta.
Sopeutuminen eli akklimatisaatio Pienentynyt happiosapaine > hengitystaajuus lisääntyy Valtimoveren hiilidioksidiosapaine pienenee > veri emäksöityy liikaa (respiratorinen alkaloosi); tasapainottuu n. 24-48 tunnin kuluessa virtsanerityken avulla. Nesteiden runsas nauttiminen tärkeää akklimatisaation yhteydessä. Kuivuminen > virtsanerityksen väheneminen > suurempi riski saada vuoristotauti. Vuoritotautipotilaat ovat usein olleet kuivia riittämättömän nesteytyksen johdosta eikä virtsaneritys ole käynnistynyt, vaan nestettä on kertynyt kudoksiin. Pitäisi virtsata n. ½ litraa päivässä!
Sopeutuminen eli akklimatisaatio Vuoristotaudin oireet: Esiintyvät 6-12 h saavuttaessa uuteen korkeuteen. Vakavan vuoristotaudin kehittyminen: 12-48 tuntia, mutta vakavia ennakoivia oireita voi ilmaantua aikaisemminkin. Tärkeä tunnistaa itsessä ja taistelijaparissa. Nopea nousu ja elimistö kömpelö, oireet saattavat alkaa jopa tunnin kuluessa. Akklimatisoitumisen nopeus on yksilöllistä. Arvio: 2-4 päivää uuteen korkeuteen saapumisen jälkeen tai enintään kaksi päivää siitä, kun oireita ei enää esiinny. Erityisesti yöpymiskorkeudet ovat merkittäviä.
VUORISTOTAUTI AMS = Acute Mountain Sickness ensivaiheessa päänsärky 2000-3500m korkeudessa lähes kaikille Keuhkoödeema (=HAPE, High Altitude Pulmonary Edema) Aivoödeema (=HACE, High Altitude Cerebral Edema) Tappava 12h sisällä Matalimmillaan vuoristotauti on tappanut jo 2000-2500m korkeudessa
Vuoristotauti Seurausta aivojen lisääntyneestä verenkierrosta? > kapillaaripaine kasvaa, nestettä tihkuu kapillaareista kudokseen ja aivot turpoavat. AMS-tapauksille ovat tyypillisiä hypoventilaatio ja heikentynyt kaasujenvaihto, lisääntynyt sympaattinen aktiivisuus, nesteretentio ja nesteiden uudelleen jakautuminen kudoksiin ja lopulta aivopaineen nousu.. Lievä AMS on tyypillistä: n.50% Mount Everestin alueella patikoivista turisteista saa AMS:n oleskellessaan yli 4 000 metrissä yli neljä päivää. n. 84 % ihmisistä, jotka lentävät matalalta suoraan 3 860 metrin korkeuteen, saavat oireita. Viiden kuuden päivän kiipeilymatkalla Kilimanjaron huipulle jopa 75 % vaeltajista sairastuu vuoristotautiin Yleensä AMS parantuu itsestään 1-2 vuorokaudessa, kun nousu keskeytetään.
Vuoristotauti Vuoristotaudin diagnoosi: Lake Louise -oirekysely. Yli 2 500 metrin korkeudessa oleskelun ja päänsäryn lisäksi tulee esiintyä vähintään yksi seuraavista oireista: ruokahalun menetys, pahoinvointi, oksentelu, väsymys tai heikkous, tasapainohäiriöt ja univaikeudet. Oirekyselyssä kolme pistettä on sovittu AMS:n rajaksi. Hyvä fyysinen kunto ei suojaa AMS:ltä. Tärkein hoito: keskeyttää nousu ja antaa elimistön sopeutua 1-2 vuorokauden ajan. Lisäksi nesteitä tulee nauttia runsaasti, harrastaa vain kevyttä liikuntaa (lisää hengitystaajuutta ja kaasujen vaihtumista keuhkoissa) ja levätä riittävästi. Oireet häviävät yleensä muutamassa päivässä. Jos nousua ei keskeytetä vakavan AMS:n oireista huolimatta > aivoödeema, keuhkoödeema tai jopa molemmat. Hengenvaarallisia. Ilman toimenpiteitä arviolta 5 % AMS-tapauksista kehittyy edelleen aivoödeemaksi.
Taulukk o 1. Muokattu Lake Louise -oirekysely vuoristotaudin diagnosoimiseksi ja vaikeusasteen arvioimiseksi (Sutton ym. 1992). Oirekyselyssä päänsäryn lisäksi yhteensä 3 tai enemmän pisteitä = lievä vuoristotauti. Jos arvioinnissa ovat mukana kliiniset löydökset (kolme viimeistä ryhmää), vuoristotaudin raja on 4 pistettä, ja mitä enemmän tulee pisteitä, sitä vaikeammasta tautimuodosta on kysymys.
Aivoödeema HACE on AMS:n loppuvaihe. HACE voi kehittyä hyvin nopeasti ja johtaa kuolemaan muutamassa tunnissa tai parissa päivässä. Taudin tyypillisiä oireita ovat: puheen ja käytöksen sekavuus sekä ajattelukyvyn ja koordinaation heikkeneminen. sairas kiipeilijä itse välttämättä tajua olevansa sairas > muiden mukana olevien jatkuva tarkkailu! Ensiapu? nopea laskeutuminen vähintään sille korkeudelle, missä potilas on viimeksi nukkunut hyvin yönsä. (n. 500-1 000 m:ä) Tämä on tehtävä ajoissa, kun potilas pystyy vielä itse kävelemään. Potilaan koordinaatio ja tajunta heikentyvät progressiivisesti ja hyvinkin nopeasti. Aivopaineen lasku (esim. lääkinnällä) voi saada huonokuntoisenkin potilaan virkoamaan > aikaikkuna on käytettävä hyväksi potilaan viemiseksi alas.
Keuhkoödeema Nestettä kertyy keuhkoihin elimistön kärsimän hypoksian seurauksena. Hapenpuute > osa keuhkojen hiussuonista sulkeutuu > enemmän verta auki oleviin suoniin > nostaa keuhkovaltimopainetta > aiheuttaa kudosnesteen vuotamista keuhkokudoksen keuhkorakkuloihin. Mummo hukkuu -ilmiö. Erityisesti kylmä ja liikunta lisäävän verisuonten supistumista > keuhkovaltimopaineen nousu > HAPE:n kehittyminen edistyy. Keuhkoödeeman tyypillisiä oireita (alkavat vasta runsaan vuorokauden viiveellä) voimakas väsymys ja hengästyminen pienenkin rasituksen jälkeen, nopea syke, pinnallinen ja nopea hengitys, hengenahdistus, sinisyys, keuhkojen rohina ja voimakas kuiva yskä, johon voi liittyä lima- ja veriysköksiä.
HOITO Keuhkoödeema on yleisin kuolemaan johtanut syy vuoristotautioireyhtymän sairauksista. HAPE:n hoito: nopea laskeutuminen. Alas laskeutuminen tulee aloittaa heti jo HAPE-epäilyn perusteella. Tila voi pahentua nopeasti muutamassa tunnissa. Potilaat joudutaan usein kantamaan alas vuorelta, koska he voivat olla niin heikossa kunnossa, etteivät jaksa kävellä ja koska rasitus lisää keuhkovaltimopainetta pahentaen sairautta. Kylmyys lisää myös keuhkovaltimopainetta, minkä vuoksi HAPE-potilas täytyy pitää mahdollisimman lämpimänä.
Vuoristotaudin ehkäisy Vuoristotautia esiintyy harvoin alle 2 500 metrin korkeudessa, ja se on yleinen 3 500-5 800 metrissä. Yksilön sopeutumisnopeuteen nähden liian nopea nousu lisää AMS:n riskiä > matkasuunnitelma järkeväksi. Liikuttaessa yli 3 000 metrin korkeudessa yleisenä suosituksena pidetään 300 metrin nousua päivässä 3-4 päivän ajan, minkä jälkeen pidetään lepopäivä. Elimistölle tulee antaa aikaa, ja nousu pitää keskeyttää tarvittaessa. Ylirasitusta ja nestevajausta tulee välttää. Virtsaa tulisi tulla yli 500 ml/vrk ja nestettä pitäisi pyrkiä juomaan yli neljä litraa vuorokaudessa. Lääkkeet? hengitystä hidastavat (uni- ja rauhoittavat lääkkeet, vahvat kipulääkkeet ja tietyt antihistamiinit) lääkkeet vältettävä. Hälyttäviä oireita: ruokahalun katoaminen, virtsan erityksen väheneminen, epäsosiaalinen käytös sekä saapuminen leiriin myöhään ja viimeisenä.
Suosituksia 3000 m jälkeen korkeintaan 300 m päivänousuvauhti. Jokaista noustua 900 m kohden yksi kokonainen lepopäivä. Mahdollinen oireilu on aina otettava vakavasti! Jos oireita ilmenee, älä nouse ylemmäksi ennen kuin oireet häviävät. Jos oireet pahenevat, lähde välittömästi alaspäin!
Muita ohjeita Liiku korkealla rauhallisesti, itseäsi säästellen, ja taukoja pitäen. Tarkkaile tuntemuksiasi ja kerro niistä. Kysele aktiivisesti myös toveriesi tuntemuksia. Nauti runsaasti nesteitä, jotta elimistön kuivuminen jäisi mahdollisimman vähäiseksi. Huolehdi riittävän runsaasta energiansaannista.
GOLDEN RULE I If you feel unwell at altitude it is altitude illness until proven otherwise. GOLDEN RULE II Never ascend with symptoms of AMS. GOLDEN RULE III If you are getting worse (or have HACE or HAPE), go down at once.
LÄHTEINÄ Karinen.H. Vuoristotauti. Kirjassa: Karinen.H. Kaukomatkailijan lääkintähuolto ja ensiapu. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy 2000, s. 138 45. Karinen H, Peltonen J, Tikkanen H. Prevalence of acute mountain sickness among Finnish trekkers on Mount Kilimanjaro, Tanzania: an observational study. High Alt Med Biol 2008;4:301 6. Karinen H, Tikkanen H. Vakava vuoristotauti kolmen suomalaisen vuoristokiipeilijän tapaukset. Suom Lääkäril 2005; 10:1161 5. KARINEN.H, MUSTONEN.K, TIKKANEN.H. Liikkuminen ja sopeutuminen ohuessa ilmanalassa. LIIKUNTA & TIEDE 6/2004.
OHUT ILMANALA JA ELIMISTÖ: Yleistä hengityskaasuista Hengityskaasuista puhuttaessa yksikkönä OSAPAINE (kpa tai mmhg, 1mmHg=0,133kPa). Kaasujen osapaineella merkitys kaasujen vaihtumiseen/ siirtymiseen ulkoilmasta vereen (v.v) ja kudosten käyttöön. Kokonaisilmanpaine on osapaineiden summa. Kaasujen prosenttiosuudet säilyvät, mutta osapaineet muuttuvat (kun korkeus merenpinnasta muuttuu) esim. merenpinnan tasolla kokonaisilmanpaine on 760 mmhg eli 101kPa ja siitä hapesta johtuvaa 21% (=hapen prosenttiosuus ilmasta) eli n. 159mmHg eli 21kPa 4000m korkeudessa kokonaisilmanpaine on enää 460mmHg eli 61kPa, jolloin hapen 21% osuus tarkoittaa 96mmHg eli 13kPa osapainetta: Se ei enää riitä tottumattomalle > akklimatisoiduttava.
Muutokset hengityskaasujen osapaineissa eri korkeuksissa /* akklimatisoituneen arvot suluissa */
Työkyky 5300 m:n korkeudessa /* verrattuna työkykyyn meren pinnan tasossa */
Vuoristotaudin (AMS) ja aivoödeeman (HACE) yhteys
Vuoristotautiin liittyvän keuhkoödeeman (HAPE)
TNDHA Transient neurological disorder at high altitude Lyhytaikaisten neurologisten oireiden taustalla olevat tekijät huonosti tunnettuja. Yleisimmän hypoteesin mukaan taustalla olisi hypokapniasta johtuva vasokonstriktio Muita esitettyjä aiheuttajia ovat migreeni ja kaasuembolia tai tromboembolia Oireita esiintyi 7 500 metrin korkeudessa ja tätä ylempänä Oireita ovat voimakas päänsärky, näköhäiriöt, pahoinvointi, muistihäiriöt, oksentelu ja levitaatio- ja aavetuntemukset Näitä seuraa voimakkaampia oireita, kuten afasiaa, yleinen hidastuminen, lievä halvaus ja vaikeuksia artikuloinnissa ja kirjoittamisessa