Tukiliiton puheenjohtajan vaali Kehitysvammaisten Tukiliitto Tukiliiton liittohallituksen puheenjohtajan vaali järjestetään liittokokouksessa 25. toukokuuta 2014 Jyväskylässä. Puheenjohtajan kausi on kolmivuotinen 2015 2017. Ehdokasesittelyitä - materiaalia puheenjohtajan vaaliin Tukiliiton sääntöjen mukaan puheenjohtajan vaalissa ehdokkaat asetetaan liittokokouksessa. Lopullinen ehdokasluettelo saattaa poiketa tässä yhteenvedossa esitetystä. Liittokokouksessa järjestetään ehdokaspaneeli tms. ehdokkaiden esittäytymistilaisuus. Ehdokkaille varattiin mahdollisuus tehdä itseään tunnetuksi jo ennen liittokokousta. Ehdokkaaksi ilmoittautuneilta neljältä henkilöltä pyydettiin vastauksia viiteen kysymykseen: 1. Kuinka kauan olet ollut Kehitysvammaisten Tukiliiton jäsen? 2. Mitä paikallisia, alueellisia ja valtakunnallisia luottamustehtäviä olet tähän mennessä hoitanut Tukiliiton järjestökentällä? 3. Millaisena näet Tukiliiton roolin yhteiskunnallisena toimijana? Mitä vahvistaisit, mitä vähentäisit? 4. Mikä on Tukiliiton tärkein tehtävä? 5. Millaisen puheenjohtajan Tukiliitto sinusta saisi? Tässä koosteessa esittelemme kaikkien ehdokkaiden vastaukset kysymyksiin. Jussi Pihkala Espoo Opetusneuvos, kasvatustieteiden tohtori, isä Slogan: Kokonaisuus ennen yksityiskohtia 1. Olen ollut jäsen yli 24 vuotta. Tarkasti ottaen aloitin 1.1. 1990 Vihdin Kehitysvammaisten Tuki ry:ssä ja sen johtokunnan jäsenenä. Jo edesmenneellä Kari Viitapohjalla oli mukaantulooni suuri vaikutus. 2. Paikallistasolla toimin Vihdin Kehitysvammaisten tukiyhdistyksen johtokunnassa vuodesta 1990 noin vuoteen 1995, jolloin muutin ja liityin Espoon Kehitysvammaisten tukiyhdistyksen jäseneksi. Sen jäsen olen edelleen. Olen myös Someron Seudun Kehitysvammaisten tukiyhdistyksen jäsen,
liityin sen jäseneksi viimeisen Tukiliiton liittohallituksen puheenjohtajuuskauteni loppuaikana vuonna 2008. Aluetasolla olin mukana Kehitysvammaisten Uudenmaan tukipiirin toiminnassa vuoden 1991 alusta lukien useiden vuosien ajan mm. tukipiirin aikuiskoulutustyöryhmän puheenjohtaja. Valtakunnallisesti toimin 10 vuoden ajan Kehitysvammaisten Tukiliiton IKI-Instituutin toimikunnan puheenjohtajana vuosina 1989-1999. IKI:n toiminnassa keskeisellä sijalla oli kehitysvammaisten nuorten ja aikuisten itsenäistymisen edistäminen, aikuiselämän valmiuksia lisäävän koulutuksen kehittäminen ja toimeenpano. Näkökulmia olivat ainakin jatko-opinnot ja työllistyminen ja/tai mahdollisimman itsenäisen elämä. Kehitysvammaisten Tukiliiton puheenjohtajana toimin vuosina 2000 2008 sekä tässä roolissa myös Kehitysvammaisten Palvelusäätiön hallituksen varajäsenenä vuodesta 2000 eteenpäin useita vuosia. Puheenjohtajakauteni jälkeen olen ollut Kehitysvammaisten Tukiliiton Eettisen neuvoston jäsen. Se on toimintansa aikana keskustellut ajankohtaisista ihmis- ja perusoikeuksien toteutumiseen liittyvistä eettisistä kysymyksistä, jotka koskevat kehitysvammaisten henkilöiden ja heidän läheistensä elämää. Valtakunnallisen vammaisneuvoston (VANE) jäsen olen ollut yli 13 vuoden ajan vuodesta 2001 edelleen sosiaali- ja terveysministeriön nimittämänä. Vuodet 2004-2006 toimin myös VANE:n puheenjohtajana toimiessani samalla Kehitysvammaisten Tukiliiton puheenjohtajana. 3. Tukiliitolla on erittäin merkittävä rooli yhteiskunnallisena toimijana perustehtäväänsä pohjaten. Perustehtävä on kehitysvammaisen ihmisen ihmisarvon ja perusoikeuksien toteutuminen ja perheiden tukeminen. Olemme perustehtävää ajatellen yhdessä määritelleet Tukiliiton strategian. Se sisältää kolme kivijalkaa, asiantuntijana, kansalaisjärjestönä ja vaikuttajana toimimisen. Kaikilla kolmella lohkolla Tukiliitto on vahvistanut rooliaan. Erityisen myönteistä kehitystä näen siinä, että alue- ja paikallistoimintaa sekä osallistumista yhteiskunnalliseen keskusteluun ja päätöksentekoon on vahvistettu. Myös kehitysvammaisten mahdollisimman itsenäistä asumista ja työllistymistä on edistetty hienosti. Meillä on toisaalta jatkossa erittäin isoja haasteita, konkreettisesti emme edes näe vielä kaikkea. Niistä ovat esimerkkinä marraskuussa 2013 tehdyt hallituksen linjaukset (rakennepoliittisen ohjelman toimeenpano) tämän kevään kehyspäätös, sote-uudistus ja uusi vuoden 2015 valtionosuusjärjestelmä. Niukkenevat resurssit liittyvät kaikkeen toimintaamme. Sote-uudistus asettaa isot haasteet alue- ja paikallistoimintamme organisoinnille. Kaikki edellä mainittu alkaa nyt pikkuhiljaa konkretisoitua. Toimintamme iso rikkaus on siinä, että edustamme yhtä vammaryhmää, meillä on selkeä rajattu toimintakenttä. Toisaalta se on iso haaste meille siksi, että yhteiskunnallinen päätöksenteko ja toiminta ei lähde diagnoosipohjalta. Myös monet nuoret vanhemmat ovat alkaneet välttämään diagnoosipohjaista palveluajattelumallia. Tätä kuvaa yksi pieni esimerkki; kouluissamme olevien kehitysvammaisten oppilaiden määrällistä tietoa ei enää kerätä Tilastokeskuksen toimesta kuten ennen. Sen sijaan kerätään tieto pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä olevista oppilaista ja vammaisoppilaista kokonaisuutena. Olemme siis toisaalta yksi monista vammaisjärjestöistä ja
muista organisaatioista, jotka toimivat ihmis- ja perusoikeuksien toteutumisen tukena. Tästä johtuen verkottuminen ja yhteistyö on erittäin tärkeää. 4. Tukiliiton tärkein tehtävä on kokonaisuus, joka liittyy kehitysvammaisen ihmisen ihmisarvon ja perusoikeuksien toteutumiseen ja perheiden tukemiseen. Kehitysvammaisten perusoikeuksiin kuuluu mm. mahdollisimman itsenäinen elämä ja asuminen, työllistyminen ja yhteiskuntaan integroituminen. Tukiliiton tärkeimpänä tehtävänä on toimiminen asiantuntijana, kansalaisjärjestönä ja yhteiskunnallisena vaikuttajana. 5. Minusta Tukiliitto saisi puheenjohtajan, joka toimii asiallisesti, rauhallisesti, toisten mielipiteitä huomioiden, kuunnellen, sekä omaten monipuoliset verkostot järjestöihin, vaikuttajiin, päättäjiin ja omaisiin niin kansallisesti kuin myös kansainvälisesti. Kehitysvammaisen omaisena näen asioita myös "järjestön silmin" ja toisaalta työni kautta näen yhteiskunnalliset realiteetit, mihin suuntaan virrat kulkevat ja miten niihin voidaan pyrkiä vaikuttamaan. Rauno Rantaniemi Oikarinen Kuntoutuksen opettaja, terveystieteen maisteriopiskelija, isä 1. Perhe ollut Rovaniemen Kehitysvammaisten Tuki ry:n jäsen 22 vuotta. Itse olen jättänyt oman jäsenhakemuksen nyt Rovaniemen Kehitysvammaisten tuki ry:lle. 2. Olen Rovaniemen Kehitysvammaisten tuki ry:n hallituksen varajäsen sekä toimin vuonna 2012 toiminnantarkastajana. 3. Tukiliiton roolia yhteiskunnallisena vaikuttajana tulee edelleen määrätietoisesti vahvistaa ja kehittää. Tärkeää ymmärtää yhteiskunnan muutokset, jossa haasteena julkisen rahoituksen ongelmat, lakiuudistukset, SOTE uudistuksineen. Yhteiskunnassamme tapahtuvien suurien muutosten takia liiton on tarkasti kohdennettava käytössä olevat resurssit tehokkaasti. Näin saavutetaan mahdollisimman suuri hyöty kehitysvammaisille henkilöille ja heidän omaisille. Tuoda esille yksilölliset tarpeet, päästä pois diagnoosikeskeisestä toiminnasta. Huolehditaan muutoksessa kehitysvammaisten erityistarpeet ja itsemääräämisoikeuden määrittelyn toteutuminen. Tavoitteena vähentää eriarvoisuutta ja luoda mahdollisuudet yhdenvertaiseen elämään. Päästä osaksi yhteiskuntaa.
4. Tukiliiton tärkeimmät tehtävät ovat edunvalvonta ja lainsäädäntötyö. Tämä antaa yhdistyksille työkaluja ja puitteet kehitysvammaisten yhdenvertaisen elämän saavuttamiseksi muiden kanssa. Lakimuutoksista tiedottaminen jäsenistölle. Saada kuuluville Kehitysvammaisten Tukiliiton näkökulma kunnan päätöksentekijöille. 5. Tukiliitto saisi minusta innostavan, innovatiivisen, yhteistyöhakuisen ja vakaan puheenjohtajan. Olen kaksikielinen ja lisäksi hallitsen saksan-, englannin- ja norjankielen. Muissa pohjoismaissa tehty työ on luonut kyvyn ymmärtää ja toimia monikansallisella areenalla. Olen asioihin paneutuva. Haluan tehdä rakentavaa yhteistyötä ja viedä toimintaa eteenpäin. Tuulia Suominen Masku Uskonnon-, yhteiskuntaopin- ja historian lehtori, apulaisrehtori, äiti 1. ja 2. Olen aika uusi Kehitysvammaisten Tukiliiton piirissä. Tätä en kyllä koe puutteena vaan rikkautena. Pystyn katsomaan asioita täysin uusin silmin. Minulla ei ole mitään painolastia ennestään eikä odotuksia. Vammaispuolella on kokemusta mielestäni hyvin monipuolisesti. Kehitysvammaisten Tukiliiton Killin yhdistyksessä vasta ensimmäistä vuotta varsinaisena jäsenenä, sitä ennen kannatusjäsenenä. Poikani, 24 vuotta, sai kehitysvamma diagnoosin vasta 15-vuotiaana vaikka me kaikki ( terapeutit, lääkärit ja perhe) pidimme häntä kehitysvammaisena. Vammaispuolen kokemuksen olen hankkinut yhdistyssektorilla ensin Turun dysfasia- MBD- ja Autismiyhdistyksessä 1993 alkaen rivijäsenyydestä puheenjohtajan 7,5 v. pestiin tätä kautta pääsin mukaan kahteen kertaan nyk. Aivoliiton hallituksen toimintaan kielihäiriöisten edustajana. Lopetin 2004 puheenjohtajuuden siirryttyäni kunnallispolitiikkaan. Olen toiminut koululautakunnassa jäsenenä, kunnanhallituksen edustajana ja puheenjohtaja. Tavoitteeni on ollut kotikunnassani taata mahdollisimman monelle maskulaiselle lapselle oikeuden kotikunnan koululaitokseen ja tähän tavoitteeseen olemme päässeet, vai vaikeimmin vammaisten opetusta annetaan pelkästään kunnan ulkopuolella. Päivähoito on pystynyt tarjoamaan myös kehitysvammaisille lapsille (ei kaikkien vammaisimmille) hoitopaikan ennen varsinaista koulua (esikoulu käydään omassa kunnassa, jos vain on mahdollista) ja usein vielä ensimmäisinä kouluvuosina iltapäivisin. Kunnanvaltuuston jäsenenä olen ollut edistämässä mm. työtoiminnan kehittymistä ja asumispalveluja maskulaisille ja naapurikuntien kehitysvammaisille, kaikille heille. Olen saanut toimia
yli 12 vuotta Varsinais-Suomen erityishuoltopiirin valtuustossa joko valtuutettuna (8v) tai varavaltuutettuna. Vammaisneuvostoissa olen ollut pitkään, tällä hetkellä toimin kolmen kunnan yhteisen vammaisneuvoston puheenjohtajana. Maskussa on pitkät perinteet vammaisneuvoston aktiivisesta toiminnasta ja olen saanut olla siinnä mukana. Vammaisneuvosto oikein toimien ajaa kaikkien vammaisten niin aistivammaisten kuin myös pelkästään kehitysvammaisten oikeuksia. Olen mukana Raision seudun koulutuskuntayhtymän valtuustossa (5v juuri nyt) ja siellä pystyn vaikuttamaan paikallisesti kehitysvammaistenkin opiskelumahdollisuuksiin. Tähän teen pohjatyötä omassa arkityössäni peruskoulun yläkoulun apulaisrehtorina, koulussa jossa on yli 10% erityisen tuen oppilaita (osa kehitysvammaisia, tulevaisuudessa vielä enemmän heitä aurinkoihmisiä ). 3. ja 4. Tukiliitto on esille tuoja, mielipidevaikuttaja ja kaikkien kehitysvammaisten etujen ajaja. Tämä on iso työ, vaativa ja herkkä samalla. Pitää huolehtia että kaikilla on mahdollisuus kehittyä omien mahdollisuuksien mukaan yhteiskuntakelpoisiksi arvostetuiksi suomalaisiksi. Vahvistaisin mielelläni Tukiliiton arvostusta kentällä, jalkauttaisin toimintaa mahdollisimman paljon tasapuolisesti koko Suomeen. Etenkin itse kaipaan Tukiliiton toimintaa yhteistyössä yleisopetuksen perus- ja ammatillisten koulujen kanssa. Siellä kaivataan tietoa ja tukea, haluja ottaa erilainen oppilas luokkaan on, mutta ei ole tietoa. Tietenkin yhteistyö eritahojen kanssa on sellainen mitä voi ja pitää tehostaa jatkuvasti. Liitoissa on aina liian vähän tekijöitä, mutta eriliittojen yhteistoiminnalla saadaan voimavaroja lisää. Tuntematta Tukiliittoa tarkkaan, en pysty sanomaan mitä vähentäisin. Ehkä kuitenkin hallintoa pitäisi tarkastella tarkemmin. Kaikilla on oikeus perutuslakien mukaankin: koulutukseen (perus- ja jatko-opintoihin), itsenäiseen asumiseen (riittävin tukitoimin), toimeentuloon, mielekkääseen työhön, harrastuksiin ja itsenäisyyteen. Näiden oikeuksien puolustaminen on Kehitysvammaisten Tukiliiton tärkein tehtävä yhteiskunnan toimijana. Tukiliiton tulee näkyä ja kuulua, neuvotella ja esitellä, ei ärhennellä eikä olla puolueellinen. 5. Olen jo elämää nähnyt, en hätkähdä pienestä, en jämähdä omaan ajatukseeni vaan otan innolla uudet tiedot ja ideat huomioon. Neuvottelen, pohdin ja keskustelen. Keskustelemalla tulee uusia ajatuksia ja niistä syntyvät uudet ideat, toiminnot ja tavat. Minulla ei ole ennakkoajatuksia tai tietoja Kehitysvammaisten Tukiliiton toiminnasta, vaan tulisin avoimin silmin ja toisin mukanani jotain uutta. Minusta Kehitysvammaisten Tukiliitto saisi arkea ja käytännön läheisesti tuntevan tarmokkaan ja innostuneen puheenjohtajan, joka ei pelkää tarttua arkoihinkin asioihin tehokkaasti mutta jyräämättä.
Helena Suosalmi Helsinki Toimistopäällikkö, äiti 1. Tyttäremme Anna Sofia syntyi helmikuussa 1988 perheemme esikoiseksi ja toukokuussa 1988 liityimme jäseneksi Helsingin Kehitysvammatuki 57 ry:hyn, joka puolestaan on Kehitysvammaisten Tukiliiton jäsen. Siis, jos olemme tarkkoja, en ole ollut päivääkään Kehitysvammaisten Tukiliiton jäsen. 2. Yhdistysharrastukseni aloitin Helsingin Kehitysvammatuki 57 ry:n edunvalvontatoimikunnan jäsenenä vuonna 1995. Kehitysvammatuki 57 ry:n hallituksen jäsenenä vuodet 2003-2004, jonka jälkeen puheenjohtajana 2005-2011. Tukiliiton edunvalvontatoimikunnassa jäsenenä joitakin vuosia. SKLU (Suomen Kehitysvammaisten Liikunta ja Urheiluliitto) hallituksessa vuodesta 2005 kunnes VAU (Suomen Vammaisurheilu ja liikunta VAU ry) perustettiin. Kolme vuotta toimin SKLU:n varapuheenjohtajana. Uudenmaan Tukipiirin hallituksen jäsenenä ja edelleen toimin varajäsenenä. Kehitysvammaisten Tukiliiton hallituksen jäsen 2008-2013. Toimin edelleen Helsingin Kehitysvammatuki 57 ry:n hallituksen jäsenenä. Olen toiminut erilaisten projektien ohjaus- ja tukiryhmissä joista mainittakoon Tukiliiton Best Buddies hankkeen ohjausryhmä, KVANKin (Kehitysvamma-alan asumisen neuvottelukunta) laatuvaliokunnan jäsenenä sen perustamisesta lähtien, Helsingin kaupungin ASU -hankkeen tukiryhmän jäsenyys, Kehitysvammaliiton ja KVPS:n yhteishankkeen Tiedän mitä tahdon - projektin tukiryhmä yms. Useasti eri toimikunnissa ja tukiryhmissä olen ollut ainoa kehitysvammaisen omainen, ja olo on tuntunut joskus yksinäiseltä ammattilaisten joukossa, mutta sitä tärkeämmäksi olen toimintani kokenut. 3. Tukiliiton rooli yhteiskunnallisena vaikuttajana on erittäin suuri. Viime vuosina Tukiliiton vaikutusmahdollisuudet ovat mielestäni lisääntyneet kun liiton työntekijät ovat saaneet merkittäviä tehtäviä esimerkiksi lakeja valmistelevissa toimikunnissa.
Vahvistaisin edelleen sellaista toimintaa joka edesauttaa lakien samanlaista tulkintaa eri kunnissa. Kuten kaikki tiedämme, jokainen kunta lukee lakeja haluamallaan tavalla ja lakien tulkintaa haemme useasti eri oikeusasteissa. Vahvistaisin myös yhteistyötä muiden vammaisalan liittojen kanssa, koska monet ongelmat ovat yhteisiä eri vammaisryhmille. Mitä enemmän saamme toimintaamme suunnattua valtakunnallisella tasolla, sitä vähemmän meillä on paikallisia ongelmia. 4. Tukiliiton tärkein tehtävä on toimia valtakunnallisesti siten, että kehitysvammaiset ihmiset voivat omien voimavarojensa mukaan toimia yhteiskuntamme täysivaltaisina jäseninä riippumatta siitä missä päin Suomea he asuvat. Tämä on unelma, mutta unelmia täytyy olla, jotta edes joitakin tavoitteita saavutetaan. 5. Uudistajan, tulevaisuuteen katsovan, ja haluaisin tuoda tähän liittoon hieman rokkenrollia! Liiton täytyy pystyä uudistumaan sisäisesti ja ulkoisesti, jotta olemme houkutteleva yhteistyökumppani muille alan toimijoille ja ennen kaikkea uskottava järjestö omille jäsenillemme.