28.7.2015/KP Suomen Senioriliike ry Kotihoito kuntoon ikäihmiset ansaitsevat arvokkaan vanhuuden Tausta Suomessa vanhustenhuollon periaatteena on että mahdollisimman moni ikäihminen voisi elää ja asua omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. Ympärivuorokautiseen laitoshoitoon on mahdollista siirtyä vain lääketieteellisin tai asiakas- ja potilasturvallisuuteen liittyvin perustein. (Vanhuspalvelulain muutos, HE 240/2014). Periaate on hyvä jos kotona tai kodinomaisissa olosuhteissa asuminen on inhimillisesti katsoen hyvää ja turvallista elämänlaatua tukevaa, toimintakykyä vahvistavaa ja kuntouttavaa. Näin ei kuitenkaan aina ole. Kuulemme lähes viikoittain räikeitä esimerkkejä siitä, miten toimintakyvyttömät, erityisesti muistisairaat vanhukset ovat jääneet liian pitkäksi aikaa yksin. Hoivan tilannetta on kuvattu jopa heitteillejättönä. Kotipalvelu piipahtelee pikaisesti päivän mittaan huolehtimassa hoitotoimenpiteistä ja omaiset, jos heitä on, yrittävät etähoitaa läheisiään mahdottomien tehtävien edessä. Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista ei ole kansalaisten mielestä onnistunut tasapainottamaan kotihoidon toteutusta ja ympärivuorokautisen hoidon saatavuutta. Lakimuutoksia ollaan hakemassa kahden hieman samantyyppisen kansalaisaloitteen avulla. Nimien keräys on meneillään aloitteisiin joissa toisen tavoitteena on taata iäkkäille henkilöille mahdollisuus valita kotona järjestettävän hoidon ja ympärivuorokautisen hoitopaikan välillä. Toisen aloitteen tavoitteena on arvokas vanhuus eli lain uudistus, jolla oikeutetaan ja velvoitetaan kunnat ylläpitämään riittävän määrän pitkäaikaishoidon laitospaikkoja (ns. vanhainkotipaikkoja) huonokuntoisia ikääntyneitä henkilöitä varten, jotka eivät pärjää enää kotona kotipalvelun turvin. Nimien keräys kestää syksyyn (www.kansalaisaloite.fi). Juha Sipilän hallitusohjelmassa 2015 on useita mainintoja ikäihmisten hoivan ja hoidon parantamisesta. Hallitus aikoo käynnistää strategisten tavoitteiden saavuttamiseksi muutosohjelman, jossa yhtenä kärkihankkeena on ikäihmisten kotihoidon kehittäminen. Hallituskauden tavoitteena on lisätä ikäihmisten kotiin saatavia palveluja, lisätä resursseja omaishoidon tukemiseen ja kehittää eri asumismuotoja muun muassa lisäämällä lyhyt- ja pitkäaikaista perhehoitoa. Ikäihmisten kannalta on merkittävää että hallitus lupaa toimeenpanna kuntoutusjärjestelmän kokonaisuudistuksen. Sähköisiä palveluja kehitetään ja niiden käyttöä tehostetaan myös omaishoidossa ja neuvonnassa. Niitä kansalaisia, jotka eivät ole tottuneet tai jotka eivät kykene käyttämään digitaalisia palveluja, luvataan auttaa. Yksinasuvien asemasta yhteiskunnassa tehdään kokonaisselvitys. Yleisesti ottaen terveyden
edistämistä ja varhaista tukea aiotaan vahvistaa poikkihallinnollisesti päätöksenteossa ja palveluissa. Nämä kaikki lupaavat parannuksia kotona asuvien ikäihmisten ja heidän hoitajiensa elämään. Toisaalta eläkeläisten taloudellinen toimeentulo tulee hallitusohjelmaan sisältyvien uudistusten johdosta heikkenemään. Hallitus aikoo jäädyttää kansaneläkeindeksiin ja kuluttajahintaindeksiin sidotut korotukset, jolloin kaikkien eläkkeiden ostovoima heikkenee. Kun hallituksen säästölistaan kuuluva eläkeläisten asumistuki aiotaan muuttaa yleiseksi asumistueksi se, leikkaa yhteensä 125 miljoona euroa asumistukea saavilta eläkeläisiltä. Näillä eläkeläisten toimeentuloa heikentävillä päätöksillä on laajasti merkitystä ikäihmisten hyvinvointiin ja terveyteen, heidän mahdollisuuksiinsa terveyttä tukeviin elintapoihin ja osallisuuteen. Hyvän kotihoidon lähtökohdat THL:n vanhuspalvelulain seurantatutkimuksen mukaan (Tutkimuksesta tiiviisti 22/2014) kotona asuvista yli 75 vuotiaista lähes neljännes kokee itsensä eristyneeksi ja lähes kolmannes yksinäiseksi. Suomalaisista 75 vuotta täyttäneistä kotihoidon palveluja tarvinneista jopa joka neljäs kokee palvelut riittämättömiksi (THL, Tutkimuksesta tiiviisti 31/2014). Meillä on laaja yhteiskunnallinen yhteisymmärrys siitä että vanhusten kotihoitoa on kehitettävä. Tehtävään on tartuttava konkreettisin päätöksin ja toimenpitein. Hyvä kotihoito syntyy monista tekijöistä; asumisolosuhteista, turvallisuudesta, arjen toimivuudesta ja avun riittävyydestä, kuntoutuksesta, toimintakyvyn tukemisesta, neuvonnasta ja ohjauksesta, sairauksien hyvästä hoidosta, terveellisistä aterioista ja liikunnasta, mielekkäästä päivittäisestä tekemisestä, kulttuurielämyksistä ja osallisuudesta. Kansalaisaloitteissa korostuu kotihoitoon annettavien palvelujen riittävyys sekä vanhuksen valinnanvapaus kotihoidon ja laitoshoidon välillä. Nämä ovat arvokkaan vanhuuden peruslähtökohtia, mutta kotihoidon kokonaisuuden kuntoon saattamisessa tarvitaan ennen kaikkea vahvaa yksilöllisistä tarpeista lähtevää toimintaa tukevaa ja kuntouttavaa työotetta. Jokainen ikäihminen on myös vanhuutensa eri vaiheissaan yksilö. Hoidon ja hoivatarpeen arvioinnissa on aina lähdettävä yksilöllisistä tarpeista riippumatta siitä, onko vanhus kotihoidossa, palveluasunnossa tai ympärivuorokautisessa hoidossa. Hyvä kotihoito lähtee hoidon tarpeen arvioinnista ja henkilökohtaisesta suunnitelmasta, joka tehdään moniammatillisesti fyysisen, psyykkisen, toiminnallisen, kognitiivisen ja sosiaalisen tilan arvioimiseksi yhdessä ikäihmisen kanssa.
Kotihoidon tarpeen arviointi käynnistyy neuvonnalla ja ohjauksella. Kokemusten mukaan henkilökohtainen neuvonta ja ohjaava keskustelu vahvistavat omahoitoa jo siinä määrin että usein varsinaista kotihoitoa ei tarvitakaan. Toinen tärkeä lähtökohta kotihoidon suunnittelussa on fyysisen, psyykkisen ja toiminnallisen kuntoutuksen ja tuen suunnittelu ja toteutus kotihoidon rinnalle. Vanhusten kuntoutukseen koulutetut fysio- ja toimintaterapeutit voivat käydä määräaikaisesti vanhuksen kotona kuntoutuskäynnillä jopa kolme- neljä kertaa viikossa. Tämän lisäksi he ohjaavat jokaista kodinhoitajaa toteuttamaan kuntouttavaa työotetta kotikäynnillä erilaisissa arkiaskareissa, kotitöissä ja liikkumisessa. Vahvalla ammatillisella kuntoutuksella on saatu iäkkäidenkin lähes liikuntakyvyttömien vanhusten kohdalla hyviä tuloksia. Kotipalvelun tarve on vähentynyt ja jopa tullut tarpeettomaksi. Myös lääkkeiden käyttö ja sairaalakäyntien tarve on vähentynyt. Tulosten kannalta arvokkainta on vanhusten omien voimavarojen vahvistuminen ja omatoimisuuden kasvaminen ja sitä kautta henkisen hyvinvoinnin ja osallisuuden vahvistuminen. Hyvä kotihoito toteutuu jos meillä on ammattitaitoista ja motivoitunutta henkilökuntaa ja ammattitaitoista johtamista. Henkilöstö tarvitsee jatkuvaa koulutusta. Tavoitteena on vanhuksen voimavaroja vahvistava, kuntouttava työote, jota toteutetaan hoitotiiminä, vanhuksen ja hänen omaistensa kanssa. Jokaisella vanhuksella tulisi olla vastuuhoitaja/omahoitaja. Toivottavaa olisi että vanhuksen hoitoon osallistuisi vain noin viisi eri henkilöä. Tästä tavoitteesta ollaan parhaimmissakin tilanteissa vielä melko kaukana. Vanhuksen luona käy viikoittain liian monta eri henkilöä. Ammattimainen toiminnanohjaus tukee hyvää kotihoitoa. Työntekijät tarvitsevat työkaluja, jotka vapauttavat heidän aikaansa varsinaiseen hoitotyöhön. Tarvitaan lisää toiminnanohjausta, perehdyttämistä, työn kehittämistä ja teknologian käyttöönottoa. Kotikuntoutukseen koulutettujen toiminta- ja fysioterapeuttien sekä muistihoitajien määrää kannattaa lisätä. Osaava johtaminen on hyvän kotihoidon toteutumisen perusta. Erilaisten asumis- ja hoivamuotojen kehittäminen kokeiluluonteisesti on tervetullutta. Perhehoidon käyttöön ottaminen olisi monille vanhuksille juuri se oikea, innostava ja voimaannuttava hoitomuoto jota tarvitaan silloin kun omat voimat eivät ihan riitä yksin asumiseen mutta osaamista ja tahtoa olisi vielä monenlaiseen tekemiseen. Suomen Senioriliike korostaa hyvän kotihoidon perusasioiden kuntoon saattamista Ikäihmisten hyvinvointia ja terveyttä edistävät ja sairauksia ehkäisevät ja hoitavat palvelut tulee toteuttaa yksilöllisten tarpeiden mukaan porrastaen.
Omatoimisten ikäihmisten terveyttä ja toimintakykyä pidetään yllä ja vahvistetaan ehkäisemällä sairauksia ja raihnaisuutta systemaattisesti ennakoivien ja toimintakykyä tukevien palvelujen avulla. Terveydenhuoltolain mukaan (1326/2010, 20 ) kunnan tulee järjestää vanhuuseläkettä saaville henkilöille hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä edistäviä neuvontapalveluja. Lisäksi kunta voi järjestää iäkkäille asukkailleen hyvinvointia edistäviä kotikäyntejä ja terveyttä edistäviä terveystarkastuksia. Hyvinvointia edistävät kotikäynnit (ent. Ehkäisevät kotikäynnit) ovat yleistyneet. Vuonna 2010 niitä tehtiin 64.6 %:ssa kunnista ja suunniteltiin tehtäväksi 22.1 %:ssa kuntia. Kohderyhmänä oli useimmin 75 vuotta täyttäneet (44.5 %), mutta yhä useammin suunniteltiin palvelua tarjottavan vasta 80 vuotta täyttäneille (34.9%). Iäkkäille suunnattu neuvontakeskus (Seniorineuvola) tai vastaava oli 40.4 %:ssa kunnissa vuonna 2010. Noin puolet kunnista järjestivät neuvontapalveluja yli 65 vuotiaille, noin 40 %:lla ei ollut ikärajaa. Melkein kaikki palvelua järjestävät tarkoittivat palvelut myös omaisille ja läheisille. Hyvinvointia edistävät kotikäyntejä tulisi järjestää kaikissa kunnissa kaikille yli 75 vuotiaille, jotka eivät ole kunnallisen kotihoidon tai laitoshoidon piirissä. Hyvinvointia ja terveyttä edistävät kotikäynnit tukevat ikääntyneen kotona selviytymistä ja ennakoivat avun ja hoidon tarvetta. Kotikäynnillä arvioidaan henkilön terveydentilaa, omatoimista selviytymistä ja omien voimavarojen riittävyyttä. Kotikäynnillä tehdään myös palvelutarpeen arviointia ja annetaan ohjausta ja neuvontaa. Tarpeen mukaan henkilö voidaan ohjata tarkempiin toimintakykyselvityksiin. Kotikäynnin aikana hahmottuvat myös ikääntyneen omat tavoitteet hyvälle vanhuudelle. Suomen Kuntaliitto on laatinut ohjeistuksen hyvinvointia edistävien kotikäyntien sisällöstä (Holma & Häkkinen 2013), haastattelulomakkeesta, toiminnan kartoituksen menetelmistä. Seniorineuvolan ydinajatus on toimia ennaltaehkäisevästi. Seniorineuvolaan kutsutaan esimerkiksi joka kolmas vuosi kaikki yli 70- vuotiaat, jotka eivät ole kunnan kotihoidon tai laitoshoidon piirissä. Seniorineuvolassa katsotaan ikäihmisten koko elämäntilannetta ja arvioidaan hänen fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointiaan. Seniorineuvola on ikäihmisten peruspalvelu, joka tulisi käynnistää koko maata kattavasti yhdenmukaisin periaattein. Lyhytaikaista ja osittaista apua tarvitseville iäkkäille räätälöidään tukipalvelut, jotka tukevat omatoimista kotona selviytymistä. Palvelutarpeen arviointia tehtäessä tulee arvioida kuntouttavien toiminta- ja fysioterapian tarve ja mahdollisuudet. Kuntoutuspalveluja kannattaa antaa muiden palvelujen ohella määräaikaisesti riittävällä intensiteetillä jotta saadaan pysyviä tuloksia ja muutoksia henkilön omassa toiminnassa aikaan.
Jatkuvaa ja tehostettua kotihoitoa tarvitseville on tarjottava ympärivuorokautista huolenpitoa, tehostettua palveluasumista, jossa apua on koko ajan saatavilla. Myös ympärivuorokautisessa hoidossa kuntouttavien palvelujen ja osallistavan toiminnan tarjonnalla on suuri merkitys henkilön omatoimisuuden vahvistumisen ja hyvinvoinnin kannalta. Hoiva ja hoito lähtevät asiakkaan tarpeista ja mieltymyksistä. Vanhukselta pitää kysyä, mistä hän saa voimaa, mikä hänelle on tärkeintä, mitkä ovat hänen unelmansa ja miten niihin voitaisiin päästä. Vastauksista syntyy hoitosuunnitelman ydin. Kotitalousvähennysjärjestelmän kehittäminen Hallitusohjelma lupaa korottaa kotitalousvähennyksen korvausprosenttia ja ottaa vanhusten hoitopalvelut soveltuvin osin kotitalousvähennyksen piiriin. Kotitalousvähennys verotuksessa on eräs keino auttaa ikäihmisiä pärjäämään kotona ja lisäämään heidän hyvinvointiaan juuri niillä keinoin kuin he itse näkevät parhaimmaksi. Sitra on teettänyt selvityksen ikäihmisille suunnatun kotitaloustukijärjestelmän taloudellisista vaikutuksista (Sitran selvityksiä 95). Mallissa 75 vuotta täyttäneet saisivat ostamistaan kotitalouspalveluista verotukena 70 prosenttia työn osuudesta. Verotuen enimmäismäärä olisi 2400 euroa. Lisäksi pienituloisimmat, joilla tuloverot eivät riitä verovähennyksen saamiseen, saisivat taloudellista tukea palvelujen ostoon enimmillään 1200 euroa vuodessa. Mallin on arvioitu olevan koko järjestelmän sisällä kustannusneutraali julkiselle sektorille. Kotitaloustuen avulla parannettaisiin vanhusväestön omaehtoista hyvinvointia heidän ostovoimaa lisäämällä. Se tukisi kotona asumista ja korvaisi myös osan kunnalliseen palvelutuotantoon kohdistuvasta kysynnästä (Sitran selvityksiä 95). Kotitalousvähennysjärjestelmän kehittäminen ja käyttöönotto on Senioriliikkeen mielestä kannatettavaa. Kotihoidon vaikuttavuuden arvioinnista Kotihoidossa olevat tehostetun palvelutarpeen asiakkaat käyttävät paljon sairaalapalveluja, tarvitsevat merkittävästi omaisten ja läheisten apua, käyttävät runsaasti lääkkeitä ja tuntevat itsensä eristyneiksi. Panostamalla kotihoitoon ja kodinomaisissa olosuhteissa asuvien vanhusten hoitoon vähennetään omaisten uupumusta, sairaalakuluja ja lääkekustannuksia sekä ennen kaikkea parannetaan vanhuksen elämänlaatua. Vanhustenhoidon vaikuttavuutta ja kustannushyötyjä kannattaa arvioida kokonaisuutena ottaen huomioon kaikki perus- ja erikoissairaanhoidon ja sosiaalipalvelujen kustannukset.
Kotihoitoon panostaminen nostaa kotihoidon kustannuksia mutta laskee selkeästi enemmän erityispalvelujen ja laitoshoidon kustannuksia. Etelä- Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri (Eksote) vähensi vuosina 2010-2014 noin 400 laitospaikkaa, mistä vain puolet korvattiin tehostetulla asumispalveluilla. Säästyneistä 10 milj resursseista suurin osa siirrettiin kuntoutukseen, kotihoitoon ja palveluohjaukseen. Eksote on tehostanut kotihoidon toiminnanohjausta saaden näin lisää välitöntä asiakasaikaa. Palvelutarpeen arviointiprosessia on uudistettu ja turvallisuutta lisäävää teknologiaa otettu käyttöön. Sairaalan, asumispalvelujen ja kotihoidon henkilöstö on saanut koulutusta monialaisesta arvioinnista ja kuntoutuksesta. Yhteistyössä kolmannen sektorin kanssa on lisätty hyvinvointia ja toimintakykyä tukevaa toimintaa mm. liikkuvien palvelujen avulla ja vertaisohjaajia on koulutettu. Kuntoutuksen vaikuttavuudesta tehdään tutkimusta. Eksotessa kotona asuvien yli 75 vuotiaiden osuus on 92% ikäluokasta ja kotona asuvien palvelujen tarve ja vaikean dementian osuus oli seurannan aikana suurempi kuin verrokkikunnissa. Silti kotihoidossa olevien vanhusten terveydentila ei ollut huonompi kuin verrokkikunnissa. Huomattavaa oli että Eksoten kotihoidon asiakkaat olivat verrokkeja selvästi harvemmin yksinäisiä, sosiaalisesti eristyneitä, alavireisiä ja kärsivät harvemmin kovista kivuista. Tulokset rohkaisevat kotihoidon kehittämiseen. Asiakkaan tarpeiden mukainen kotihoito edellyttää hoidon muuntamista asiakkaan tarpeiden mukaan, akuuttitilanteiden hyvää hoitamista ja monimuotoista kuntoutusta joka päivä, kaikkina viikonpäivinä (THL, Tutkimuksesta tiivisti 25/2014). Suomen Senioriliike muistuttaa päättäjiä siitä, että hyvä ja arvokas elämä kuuluu kaikille myös vanhuksille! Väestön ikääntymistä kuvataan usein taloudellisena uhkana ja seniorikansalaisia yhteiskunnan taakkana. Puhutaan työmarkkinoille osallistuvasta aktiiviväestöstä ja eläkkeellä olevasta passiiviväestöstä. Puhetapa on loukkaava ja hyvin harhaanjohtava. Suurin osa eläkeikäisestä väestöstä on heterogeninen joukko osaavia, aktiivisia, terveitä ja hyvin toimeentulevia kansalaisia, joilla on paljon inhimillistä, sosiaalista ja taloudellista pääomaa käytettävänään yhteiskunnan hyväksi. Osa eläkeikäisestä väestöstä, erityisestä vanhin ikäluokka tarvitsee jatkuvaa tukea, hoivaa ja hoitoa arjessa selviytymiseen. Hoivan, hoidon ja arkisen avun on tällöin oltava riittävää, elämää kunnioittavaa ja ihmisarvoa vahvistavaa myös elämän viimeisinä vuosina. VANHUSTEN KOTIHOITO ON HYVÄ PERIAATE - RINNALLA OLTAVA MAHDOLLISUUS PÄÄSTÄ YMPÄRIVUOROKAUTISEEN HOIVAAN
Kaikki vanhukset eivät pysty elämään kotonaan loppuelämäänsä. Jatkuvaa ja tehostettua kotihoitoa tarvitseville on tarjottava ympärivuorokautista huolenpitoa, tehostettua palveluasumista ja perinteisiä vanhainkotipalveluja, jossa apua on koko ajan saatavilla. Myös ympärivuorokautisessa hoidossa kuntouttavien palvelujen ja osallistavan toiminnan tarjonnalla on suuri merkitys henkilön omatoimisuuden vahvistumisen ja hyvinvoinnin kannalta.