Enjalan ratsastajat ry:n jäsenlehti

Enjalan ratsastajat ry:n jäsenlehti

2/2013 Puheenjohtajan tervehdys... 3 Lehden ratsukko.... 4 Ratsastuskouluoppilaiden mestaruudet.7 Pala totuutta Maria Niskanen...... 10 Valmennusryhmäläisen saappaissa.... 11 Pelko juttusarja - Osa 3... 13 Hevosenomistajan elämää.... 15 Ystäväni hevonen: Haastattelussa Ronja Salmi.... 17 Tapahtumakalenteri.... 21 Ilmoitustaulu.... 22 Julkaisija: Enjalan ratsastajat ry Lehtitoimitus: Laura Markoff (päätoimittaja) ja Mervi Majoinen (tässä numerossa: Jenni Paakkari, Rainer Hiltunen, Maria Niskanen, Sanna Särkelä, Kirsi T.) Osoite: Enjalan Talli, Enjalan ratsastajat ry, Enra-lehti Laineentie 66, 04200 Kerava Ilmestyy: 3 krt vuodessa Tiedustelut: laura_markoff@hotmail.com Kannessa: Vera Waltari ja Dody 2

Tervehdys kaikille lukijoille - sekä vanhoille että uusille, jotka aloittivat ratsastuksen Enjalassa nyt syksyllä ja liittyivät uusina seuraan! Reipas seuramme ei ole kesälläkään uinunut vaan syksyä on valmisteltu pitkin vuotta. Keväinen seurakysely tuotti hallitusta ilahduttavaa palautetta ja yhden onnellisen arvontavoittajan. Valtaosa oli tyytyväinen seuran toimintaan. Onneksi kehitettävääkin löytyi. Jotkut seuralaiset kokivat, että seura ei tarjoa tarpeeksi tekemistä tavalliselle senioriratsastajalle, joka ei kilpaile seuran omissakaan kisoissa. Osin tämän palautteen ansiosta on syksyn teemana jäsenten kehonhallinta. Onhan ratsastus keskeisesti kehonhallintalaji. Seura järjestää syyskuun lopussa pilatesviikonlopun, johon kaikki jäsenet ovat tervetulleita ilmoittautumaan. Tapahtuma on kohtuuhintainen ottaen huomioon, että se on kaksipäiväinen ja tapahtuman vetäjä on ratsastajien ohjaamiseen erikoistunut pilates-ammattilainen. Myöhemmin tallilla on alustavasti suunniteltu järjestettäväksi osana teemaa pilateksesta kertova luento ja parhaassa tapauksessa ratsastuspilatestunteja. Tämä osio toteutuu todennäköisesti toisen tahon järjestämänä. Kesällä tuli myös ikäviä uutisia, kun emme saaneet Opetusministeriöltä hakemaamme seuratukea. Otamme opiksi tukea saaneiden seurojen hakemuksista ja yritämme keväällä uudelleen. Enran junioritoiminta ansaitsee julkista tukea, koska seuramme toivottaa mukaan nekin lapset, jotka käyvät aktiivisesti tallilla, vaikka heillä ei ole mahdollisuutta ratsastaa säännöllisesti tai kuulua virallisena jäsenenä seuraan. Näin korjaamme kuvaa ratsastuksesta kalliina eliittiharrastuksena ja toivottavasti onnistumme pyörittämään seuratoimintaa aktiviteettina, jonne on helppo sekä lasten että aikuisten tulla mukaan. Seurakyselyn palautteesta kävi ilmi, että on muutamia, jotka kokevat seuran sisäänpäin lämpiäväksi eikä mukaan aktiiviseen toimintaan ole helppo tulla. Onneksi näitä kokemuksia oli vähän. Mutta jokainen harmittaa, koska pidämme ensiarvoisen tärkeänä ylläpitää avointa ilmapiiriä, jossa kaikkia tervehditään ja kaikki halukkaat pääsevät helposti mukaan. Kaikki hallituksen jäsenet tekevät varmasti parhaansa, että asioista olisi helppo tulla kysymään ja ihmisiin tutustumaan. Edelleen kilpailujen järjestämiseen kaivataan lisää aktiivisia aikuisia ja lapsia, jotka voisivat osallistua kisavalmisteluihin jo kisapäivän aattona ja viimeistään toimia toimihenkilönä kisapäivänä. Houkutteena on edelleen radan purkamisen jälkeen toimitettava arvonta, jossa yksi onnekas aktiivinen toimihenkilö saa seuran kustantaman ilmaisen ratsastustunnin. Tervetuloa siis osallistumaan ja seuraamaan syksyn tapahtumia eli pilateksen lisäksi seuramestaruuksia sekä koulu- että esteratsastuksessa. Tervetuloa myös avoimien ovien päivään, jonka yhteydessä järjestetään taas paljon toimintaa ja perinteiset pukuratsastuskilpailut. Toivottavasti olemme siihen mennessä saaneet ainakin tilattua äänentoistolaitteet, joita varten seura on säästänyt rajaa jo pidemmän aikaa! Tervetuloa osallistumaan! 3

Muusa Enjala tunnetaan äärimmäisen ahkerana ja taitavana 15-vuotiaana hevosenomistajana ja kenttäratsastajana Enjalan Tallilla. Voit usein nähdä ison tumman hevosen ja hoikan pitkäjalkaisen ratsastajan treenaamassa illan hämärässä tallin ulkokentällä. Tallityöntekijän saapuessa aamuvuoroon saattaa hän nähdä valot maneesissa jo klo 8 aikaan aamulla, sillä tämä kaksikko harjoittelee välillä kaksikin kertaa päivässä. Aamulla ennen kouluun lähtöä ja iltasella koulun ja läksyjen teon jälkeen. Muusa Enjala on vasta 15-vuotias yläasteikäinen ratsastajalupaus, joka kertoo rakastavansa hevosia ja ratsastusta. Muusa kilpailee ahkerasti kenttäratsastuksessa ja kuuluu kenttäratsastuksen B-renkaaseen. Ratsastuskokemusta Muusalta löytyy jo monen vuoden ajalta. "Olen ollut tekemisissä heppojen kanssa koko ikäni! Ensimmäiseen ponitalutukseen pääsin 5-vuotiaana ja ratsastustunnit aloitin heti 7-vuotiaana." kertoo Muusa. Ensimmäisen oman ponin, Hornetin, sai hän jo 12-vuotiaana. Ensimmäiset kenttäkilpailut tuli startattua Hornetin kanssa ja kuuluivat he myös aluevalmennukseen. Pikkuponi Hornet jäi pitkälle tytölle liian pieneksi ja oma pikku kullannuppuponi myytiin hyvään kotiin. 4

Pienen etsinnän jälkeen Hops saapui taloon. "Olin ratsastanut jo useita hevosia ennen Hopsia eikä mikään oikein tuntunut "omalta" ennen kuin nousin sen selkään. Tunsin heti, että tässä se on. Hops oli jo koeratsastuksessa älyttömän rehellinen ja opettavainen." Muusa sanoo. Hops 3 on 9-vuotias torinhevosruuna ja Muusan sanoja lainaten maailman paras kenttäratsu. Hops on todella suuri hevonen vieläkin suuremmalla sydämellä. "Se on rehellinen hevonen, joka rakastaa maastoesteiden hyppäämistä ja rapsutteluhetkiä. Hops yrittää aina kaikkensa ja pyrkii miellyttämään ratsastajaansa. Hops tykkää kilpailuista!" Ennen Suomeen tuloa Hops oli jo 6-vuotiaana kilpaillut Virossa Vaativaa 1* luokkia kenttäratsastuksessa. Jo 2 viikon jälkeen Hopsin saapumisesta Muusan hoiviin osallistuivat he jo ensimmäisiin estekilpailuihin, mutta alussa vei aikaa, että kouluratsastus alkoi sujua. Ensimmäisiin kenttäkilpailuihin Tutustumisluokkaan he ottivat osaa heti seuraavana keväänä ja ne sujuivat loistavasti. Kahdet kilpailut tutustumisluokassa ratsastaneena ratsukko nousi jo Helppoon luokkaan. Ensimmäisen kilpailut Helpossa luokassa sujuivat nekin ongelmitta. Heillä on nyt takana kaksi kisakautta ja tarkoitus olisi nousta Vaativiin luokkiin kenttäratsastuksessa. "Näiden kahden kauden jälkeen olen oppinut Hopsilta aivan valtavasti ja vienyt myös sitä eteenpäin." toteaa Muusa. "Olemme ottaneet osaa SM-kilpailuihin jo kaksi kertaa ja tänä vuonna pääsimme sijalle 4." Mitali ei siis ollut kaukana! Muusa tunnetaan ahkerana harjoittelijana. Hän ottaa kilpailemisen tosissaan ja haluaa kehittyä. "Kilpailuihin valmistautuminen riippuu niiden tasosta ja tärkeydestä, mutta suunnittelen viimeisen viikon ratsastukset huolella ennen kilpailua." Muusa kertoo. Muusa ja Hops treenaavat 7 kertaa viikossa johon sisältyy yksi rennompi päivä esimerkiksi maastossa hummaillen. "Myös itse täytyy pysyä hyvässä kunnossa, joten lenkkeilen ja teen lihaskuntoharjoituksia säännöllisin väliajoin." Kotona valmentajana toimii Jonna Enjala. Ratsukko käy säännöllisesti niin koulu- kuin estetunneilla ja välillä he ottavat osaa Enjalan Tallin valmennusryhmien tunneille. Maajoukkueessa valmentajana on Tuija Rosenqvist ja valmennukseen mennään aina Ypäjälle asti. Kilpailu-uran aikana Muusa nimeää yhdeksi tärkeimmäksi tukihenkilökseen Jonnan. "Myös vanhemmat ovat olleet erittäin tärkeitä, sekä tietysti lisäksi kisahoitajani ja ystäväni Petra on ollut todella tärkeä!" Muusa toteaa. "Vanhempieni mielestä tämä on hieno laji vaikka välillä tuntuu pulssi olevan kovempi katsomon puolella! He totta kai tukevat minua ja kustantavat tätä harrastusta, joka on aivan välttämätön apu." 5

Muusa vastaa: Ikimuistoisin hetki Hopsin kanssa? Tosi vaikeaa! En oikein osaa sanoa, mutta ehkä kaikki maastoradat joilta se on minut maaliin tuonut! Mikä on hevostelussa parasta? Maastoesteet ja kilpailuissa onnistuminen Kuvaile itseäsi kolmella sanalla. Rohkea, määrätietoinen, ahkera Kuvaile Hopsia kolmella sanalla. Rehellinen, monipuolinen, hellä Teksti: Laura Markoff 6

Jokavuotinen kohokohta valmennusryhmäläisille on ratsastuskouluoppilaiden mestaruuskilpailut. Niihin treenataan koko vuosi ja viimeinen tehotreeni tapahtuu heinäkuisella valmennuskurssilla. "Ratsastuskoulumestaruudet on minulle vuoden ratsastustapahtuma! On tosi innostavaa tähdätä mestaruuskisoihin ja ajatella, että näytän siellä yleisölle ja tuomareille kaiken mitä olen vuoden aikana oppinut. Ei sillä sitten niin isoa väliä ole mikä lopullinen sijoitus on jos on tehnyt parhaansa. Nämä olivat kolmannet ratsastuskoulumestaruuteni ja ensimmäiset joissa muistin kouluradan! Eli harjoittelu selvästi auttaa." totesi Rikillä kilpaillut Rainer Hiltunen. Tänä vuonna kilpailut järjestettiin vähän tottua pidemmällä, Lappeenrannassa. Sijainnin vuoksi kilpailupaikalle matkattiin hevosten ja huoltojoukkojen kanssa jo torstai-iltana. Tämä mahdollisti kilpailijoille ja hevosille iltaratsastuksen paikan päällä, joten nurmikenttä tuli korkattua ennen perjantain koulukarsintoja. Teki hyvää niin ratsastajille kuin hevosillekin. Perjantaina kilpailut alkoivat kouluratsastuksen karsintaluokilla. Saimme nähdä onnistumisia ja vähän niitä epäonnistumisiakin. Sitähän kilpaileminen aina on. Jo viidettä kertaa mestaruuksiin osallistunut ratsukko Jenni Paakkari & Naomi kilpailivat sekä koulu että esteluokissa. Koulukarsinnat eivät menneet aivan toivotulla tavalla. - Koulurata meni huonommin kuin yksikään rata varmaan kahteen vuoteen, harmitteli Jenni. 7

Senioreiden koulukarsintaluokassa kilpailivat myös Laura Koskinen & Polly. - Olin henkisesti valmiimpi koulusuoritukseen, vaikka harjoitukset Pollyn kanssa eivät nyt aivan putkeen menneetkään. Tavoittelin silti toiveissani finaalipaikkaa. Verkassa olikin varsin lupaavia pätkiä, mutta radalla sitten meno oli varsin tahmaista ja vähän epäpollymaista. Odotin ehkä enemmän rauhoittelijan roolia selässä, eteenpäin hoputtaminen on Pollyn kanssa jäänyt vähän vieraammaksi harjoituksissa. Hieman epätasaisella suorituksella kuitenkin mielestäni kelpo pisteet. Parempaan olisi ollut helposti varaa, mutta ehkä sitten ensi vuonna, totesi Laura kisojen jälkeen. Elo hevosten kanssa on tunnetusti myös täynnä yllätyksiä. Tänä vuonna yllätyksiä koki Hanna Salonen. Hanna oli harjoitellut ahkerasti kilpailuja varten Keijulla, joka valitettavasti joutui sairaslomalle juuri kisojen kynnyksellä. Niinpä Hanna ratsasti junioreiden koulukarsinnoissa lopulta Naomilla. - Olen toisaalta tyytyväinen suoritukseeni Naomin kanssa. Parilla ratsastuskerralla ei saatu mitään ihmeitä aikaiseksi, mutta hevonen tuntui verkassa melko kivalta ja siinä vaiheessa fiilis oli ainakin hyvä. Radalle mentiin kuitenkin vähän liimat kavioissa ja poistuttiin melkein vielä radaltakin kesken ohjelman. Näistä huolimatta prosentit olivat ihan kivat ja suorituksesta jäi hyvä mieli, Hanna summasi fiiliksiä ensimmäisten mestaruuksien jälkeen. Niin ikään junioreiden karsintaluokkaan osallistunut Veikka Autio & Riki olisivat toivoneet parempaa suoritusta kouluradalta. Veikka tiivistikin tunnelmat yhteen lauseeseen: - Koulukarsinnat eivät ihan sujuneet, mutta aina ei voi voittaa. Aikuisten (yli 40-vuotiaat) luokassa ei ratsastettu lainkaan karsintaa vaan perjantain suoritus oli suoraan mestaruusluokka. Tässä luokassa tallia ja seuraa edusti Rainer ja Riki. Rainer osoitti todellista taisteluhenkeä ratsastaessaan murtuneella kylkiluulla. - Olin tänä vuonna aikuisten sarjassa viides, joten ihan niin hyvin kuin aiemmin ei mennyt. Riki oli vähän jännittynyt ehkä nurmipohja teki sen epävarmaksi tai sitten oma ratsastukseni ei ollut riittävän rentoa. Minulle tuli kylkiluun murtuma ennen kisoja ja särkylääkkeet taittoivat enimmät kivut, mutta kyllä siitä viimeinen rentous jäi puuttumaan, Rainer kertoi. Ainut poniratsukkomme Vera Waltari & Dody räjäyttivät potin poniluokan karsinnassa sijoittumalla seitsemänsiksi ja täten lunastamalla paikkansa lauantain finaaleihin. - Juuri ennen rataa meidän molempien päähän naksahti joku rentous ja halu mennä radalle. Dody oli kuin unelma ja koko radan ajan olin siinä tilassa josta Jonna on aina puhunut: ei kuullut eikä nähnyt muuta kun hevosen. Hyvä fiilis tarttui poniin, Vera hehkutti. Mitalisija jäi finaalissa saavuttamatta, mutta ratsukko saa olla tyytyväinen finaalirataansa. 8

Lauantain koulufinaalien jälkeen iltapäivä vietettiin esteiden tervetuliaisluokan (80cm) parissa. Tähän luokkaan kukin hevonen sai osallistua kerran. Meidän tiimistä luokassa ratsasti Jenni & Naomi, Veikka & Riki sekä Vera & Dody. Jokainen puhdas rata palkittiin ruusukkeella. Punavalkoisen ruusukkeen mukaansa radalta nappasi Veikka. Kolmantena kilpailupäivänä sunnuntaina taisteltiin estemestaruuksista kolmessa luokassa: ponit, juniorit ja seniorit estekorkeuden ollessa poneille 80cm ja muille 90cm. - Mestaruuspäivänä meidän rata tuntui todella hyvältä ja kaikki melkein loksahti paikalleen, mutta jälleen huolimattomuus kostautui yhdellä pudotuksella, Vera totesi. Pudonnut puomi esti myös Veikan ja Rikin pääsyn uusintaan. - Riki oli todella energinen kuten tervetuliaisluokassakin, mutta perusradalla tippui yksi puomi alas, harmitteli Veikka. Myös Lauran mielestä Riki oli ihanan energinen. - Riki oli tosi pirteä ja menevä kuumuudesta ja yhdestä radasta huolimatta, joten keskityin osaamaan radan. Kaikki meni alkuun kivasti, kunnes sekosin laskuissani ja aloin miettimään suhteutetun askelmäärää ja katsoin alas! Ei ei ei, ja pudotushan siitä tuli, kun ei enää sujunut. Harmitti, kun vihdoinkin muuten tuntui varmalta Rikin kanssa 90cm:n esteillä, summasi Laura radan tapahtumia. Valitettavasti puomi putosi myös viimeiseltäkin enralais-ratsukolta. - Esteiden mestaruusluokassa sain 4vp. Olin tehnyt verryttelyssä kaikki mitä pystyin ja keskityin itse suoritukseen 150%:sti. Naomin pienestä takajalkavirheestä tuli tuo puomi alas, mutta en kuitenkaan voinut täysin tyytymätönkään tuohon olla, koska parempaan en olisi pystynyt, kertoi Jenni omasta radastaan. Vaikkei suurta menestystä kotiin tuotukaan, on koko porukka jälleen monta kokemusta rikkaampi ja valmiina uuteen treeniin! Teksti: Sanna Särkelä Kuvat: Jaana Salonen, Maria Niskanen 9

Pala totuutta Maria Niskanen Maailma on hassu paikka. Koskaan ei tiedä mitä seuraava päivä tuo tullessaan ja joskus jopa vie mennessään. Olen suhtautunut elämään aina positiivisesti, joskus jopa liiaksikin. Vaikka jalkojen alta on lähtenyt pohja, usko parempaan on säilynyt. Optimismi on vienyt pitkälle, mutta on myös vaatinut veronsa. Talliympäristö ja -yhteisö on opettavainen paikka. Hevoset ovat voimakkaita ja kunnioitusta herättäviä eläimiä. Ne opettavat kiireenkin keskellä kykyä rauhoittua ja kuunnella. Yksi maailman parhaista tunteista on kun huomaa hevosen rauhoittuvan läsnäolostasi ja kunnioittavan sinua. Mitä enemmän näitä tunteita kokee, sitä herkemmäksi tulee myös ihmisen läsnäololle ja aitoudelle. Ystäväni Hevonen-blogissakin hienosti kirjoitettiin; Hevonen on ihmisen peili. Yhtälailla myös ihminen on toisen ihmisen peili. Ihmettelemme usein miksi tuokin käyttäytyy noin ja aina on yhtä hankalaa tuonkin kanssa kun ei se mitään tajua. Harvoin katsomme itseämme peiliin, miten oma käyttäytymisemme heijastuu läheisissämme. Ihmiset ovat yhtä herkkiä aistimaan kuin hevosetkin, meille on vain kehittynyt kova ulkokuori harvoin näytämme mitä todella olemme ja tunnemme. Tätä piirrettä olenkin alkanut arvostamaan entistä enemmän. Olen huomannut että negatiivisten asioiden kohtaaminen, ääneen sanominen ja palautteen vastaanottaminen luovatkin turvaa ympärilleni. Uskallan olla rohkeammin oma itseni. Arvostan aitoja ihmisiä, jotka ovat mitä ovat, ja sanovat asiasta. Aina se ei miellytä eikä tunnelmat kohtaa, mutta sitähän tämä elämä on. Mutta sitten tulee se sama tunne, puoli tuttu tallikaveri ymmärtää sinua ja tiukan paikan tullen pitää puolesi, kannustaa ja antaa palautetta. Luottamusta, turvaa ja hyvää mieltä. Pala totuutta tekee hyvää. Kun hevonen on rentona ja tyytyväinen seurassasi, ole ylpeä myös itsestäsi. Kun ympärilläsi olevat ihmiset uskaltavat näyttää tunteensa ja ajatuksensa sellaisina kuin ne juuri sillä hetkellä tulevat, ole ylpeä myös itsestäsi. Luot silloin heille turvallisemman paikan elää ja hengittää. Vaikkei se juuri silloin aina sinua miellyttäisikään. Hevoset opettavat meitä tuntemaan itsemme paremmin jos annamme sen tapahtua. Nekään ei hyväksy epäaitoa miellyttämistä, tunteen pitää olla aito. Se oppi kannattaa siirtää myös muuhun elämään ihmisten parissa. Ihanaa syksyä kaikille! Teksti: Enran hallituksen jäsen & seuran jäsensihteeri Maria Niskanen 10

Enjalan Tallin valmennusryhmässä ratsastava ja Enjalan ratsastajat ry:n kilpailusihteeri Jenni Paakkari kertoo joka numerossa hevosista ja ratsastuksesta valkkaryhmäläisen näkökulmasta. Monipuolisen liikunnan tärkeys osana ratsastusta Tässä numerossa päätin paneutua liikkumisen ja kuntoilun tärkeyteen osana omaa ratsastusta ja kehittymistä. Ratsastuksen ohella on myös tärkeää harjoittaa muunlaistakin liikuntaa, jotta keho pystyy parhaimpaansa sitten kun on taas aika istua satulaan. Olette kaikki varmasti joskus kuulleet jonkun sanovan: "Eihän se ratsastus ole mitään urheilua, kun eihän siinä tule edes hiki". Tämä on kyllä ihan täyttä puppua! Monesti tunnin jälkeen tulee mietittyä, että voi tätä hien määrää. Seuraavana päivänä sisäreidet kramppaa ja vatsalihakset huutaa. Noina hetkinä tietää kyllä tehneensä, ja hyvä niin. Voi sanoa, että jotain on tullut tehtyä oman hyvinvoinnin eteen, vaikka se ei sillä hetkellä siltä tuntuisikaan. Niin kuin jo mainitsin, on hyvä keskittyä myös muunlaiseen liikuntaan ratsastuksen ohella. Erittäin hyödyllisiä harjoituksia ovat esimerkiksi jooga-, tai pilatestunnit. Kyseisillä tunneilla treenataan kehon liikkuvuutta ja painotetaan syvien lihaksien tärkeyttä oman ryhdin ja balanssin säilyttämiseksi. Näitä aiheita voi paljolti rinnastaa ratsastukseen: jos on korsetti kunnossa, on myös helpompaa vaikuttaa hevoseen, kun jaksat kannatella itseäsi läpi koko tunnin. Ei voi kuvitella, että hevonen jaksaisi kannatella itseään, jos et sinä ratsastajana ja hevosen tukijana kykene. 11

Monesti olet varmaan sieltä kentän laidalta kuullut, että Onko tullut venyteltyä ennen tuntia, kun on niin kankean näköistä menoa. Säännöllinen venyttely on ehdottoman tärkeää lihashuoltoa. Pienikin venyttely kotona tai ennen tuntia tallilla auttaa varmasti parempaan suoritukseen. Jännitykset katoavat nopeasti ja pystyt keskittymään itse asiaan, eikä tarvitse koko aikaa miettiä, että mistä kinnaa vastaan kun en pääse syvälle satulaan tai pitämään jalkaa oikealla paikalla. Esim. tallin seinällä on hyviä venyttelyohjeita ratsastajille, josta saa hyviä vinkkejä liikkeistä mitä voisi kokeilla. Lihashuoltoharjoittelun ohella olisi myös hyvä harrastaa aerobista liikuntaa tai kestävyysharjoitteita. Ratsastus on kuitenkin fyysinen laji, johon vaaditaan hyvää fyysistä kuntoa. Se vaatii kestävyyttä, jotta pystyy suorittamaan vaaditut asiat kunnialla loppuun asti. Monella on varmasti tullut joskus eteen tunne, ettei jaksaisi enää pidempään. Tällaisissa tilanteissa juuri kysytään sitä kestävyyttä! Hyviä kestävyysharjoituksia ovat perinteinen juoksu tai vaikka reipas sauvakävely. Jokainen varmasti löytää jonkun oman jutun mitä on ilo tehdä. (Tarkoituksena kuitenkin hikoilu ja sykkeen nouseminen hengästymiseen saakka). Ohjatuilla aerobic-tunneilla tehdään myös paljon intervalliharjoituksia, joissa syke nostetaan kovaksi ja sitten taas himmataan päästäksemme normaaleihin lukemiin. Tuollaisissa harjoituksissa kunto kasvaa, kun kokeillaan niitä omia kipurajoja. Näiden kahden edellä mainitun liikuntamuodon yhdistäminen ratsastukseen tuo varmasti tuloksia parempaan. Vaikka sanotaan, että ratsastamaan opitaan vain ratsastamalla, niin henkilökohtaisesti olen ehdottomasti sitä mieltä, että muillakin asioilla, kuten liikuntatottumuksilla ja ruokavaliolla on osuutta asiaan. Teksti: Jenni Paakkari Kuva: Laura Markoff 12

Osa 3 PELKO Rainer Hiltunen Tässä juttusarjassa kerrotaan hevosiin ja ratsastukseen liittyvistä peloista eri ihmisten kokemana. Minulle parhaita asioita ratsastuksessa on sen jännittävyys ja omien pelkojen voittaminen. On mahtava tunne, kun vatsanpohjassa kipristelee ennen uuden estesarjan hyppäämistä. Koulutunnilla ratsastaessani suljen joskus silmäni ja kilpailen itseni kanssa siitä kuinka kauan uskallan pitää ne kiinni. Kun huomaan, että jokin aikaisemmin pelottavalta tuntuva asia ei enää pelota ollenkaan, tuntuu kuin olisin päässyt taidoissani eteenpäin. Kyllä minua on pelottanut ja pelottaa joskus vieläkin hevosten kanssa vähän liikaa. Se lamauttaa ja saa epävarmaksi. Kun iso pelko viriää, minua auttaa se, etten yritä kieltää pelkoani. Ajattelen vaikka, että jaaha tämä nyt oikeasti pelottaa minua. Mutta niinhän minua pelotti aluksi Ronjallakin mennä pitkillä ohjilla koska se kerran kuskasi minua ympäri ratsastuskenttää. Ja enää Ronja ei pelota minua ollenkaan. Auttaa kun huomaa, että pelottavat asiat ovat yleensä aika pieniä juttuja, kuten maneesissa kuuluvia ääniä. Toisaalta pelkoa voi hälventää sillä, että miettii miten mukava olo on ollut muiden jännittävien asioiden kuten laskuvarjohypyn tai riippuliitolennon jälkeen. Jos pelko vielä sittenkin ahdistaa liikaa, ajattelen, ettei ratsastuksenopettaja laittaisi minua tekemään sellaista mistä en selviydy. Pari vuotta sitten minulle sattui onnettomuus, jollaista monet ratsastajat ehkä etukäteen pelkäävät. Riki kaatui liukkaalla nurmella, kierähdin sen selästä pois, mutta pystyyn noustessaan se potkaisi minua päähän niin, että olin vähän aikaa tajutonkin. Oli jännä huomata, ettei tapahtuma jättänyt minulle mitään pelkoja. Pikemminkin tuli tunne, että minähän näytän näille hevosille, ettei minua höykytetä! Pidin kyllä huolen etten lykännyt takaisin hevosen selkään kapuamista liian pitkälle sairaalareissun jälkeen 13

vaan menin heti parin päivän kuluttua tunnille. Luulen, että olen tuon tapahtuman jälkeen ratsastanut aikaisempaa määrätietoisemmin ja napakammin. Pelkoihin kuuluu, että asiat näyttävät etukäteen pahemmilta kuin miltä ne mahdollisesti toteutuessaan tuntuvat. Monia meitä pelottaa, että hevonen kieltää esteellä ja heittää sinut kaaressa esteen yli. Kun sitten aina välillä näin käy, ei tilanne tunnu kovinkaan pelottavalta. Sitä vain lentää tai valuu hevosen selästä ilman mitään kauhun tunteita. Ja vaikka sattuisi kipeästikin, ei tilanne oikeastaan tunnu pelottavalta. Olen varma, että kaikki ratsastajat pelkäävät tai jännittävät joskus joitakin eteen tulevia tilanteita. Jännittämisen kohde vain muuttuu, niin että aiemmin jännittäneet asiat eivät enää jännitä, mutta jotkut hevosen yllättävät reaktiot saavat edelleen sykkeen kiihtymään. Ainakin minulla jännittämiseen tarvitaan entistäkin vähän vaikeampi tilanne, joten rima nousee koko ajan pienin askelin. Tärkeintä onkin kohdata pelkojaan sopivan kokoisissa palasissa ja nauttia jännityksestä aina vähän haastavammissa tilanteissa. Jännittäviä ratsastushetkiä! Teksti: Rainer Hiltunen Kuvat: Laura Markoff 14

Valmennusryhmäläisen saappaista pompattiin hevosenomistajan saappaisiin. Tuore hevosenomistaja Mervi Majoinen raportoi elämyksistä ja kommelluksista uuden tuttavuuden kanssa. Nimittäin ikioman hevosen, Velurin kanssa. Syksyn tuulet - Osa 6 Tervehdys täältä koulukirjojen, kalenterien ja autokoulumateriaalin keskeltä! Kesä ja syksy ovat tänä vuonna todella kiireisiä, mutta aina löytyy aikaa rakkaista rakkaimmalle ratsastukselle! Kesän kalenterini oli siis tapani mukaan täynnä kaikenlaista mökkeilyä, matkustelua, kesätöitä ja ennen kaikkea ratsastusta! Tämän kesän koulukilpailut rajoittuivat Jokelassa järjestettyihin seurakoulukisoihin, joissa ratsastin helppo A:n radan reilun 60 prosentin tuloksin. Esteitä hypättiin Laakson ratsastusstadionilla kahteen otteeseen, molemmissa kilpailuissa 90cm:n ja metrin radat. Molemmat reissut poikivat yhden ruusukkeen, sillä ensimmäisissä kisoissa hyppäsin metrissä kuudennelle sijalle, ja toisissa kilpailuissa oli 90 luokassa arvostelumenetelmänä A.0, eli kaikki puhtaat radat sijoittuivat tasavertaisesti ensimmäiselle sijalle ja puhdas ratahan sieltä tuli. Kesällä päästiin myös osallistumaan kaksiin Keravan ratsastusseuran järjestämiin kenttäkisoihin, joissa molemmissa sekä koulusta, että rataesteistä selvittiin enemmän tai vähemmän kunnialla, mutta maastossa suoritus keskeytyi. Kesän alun kisoissa maasto-osuuden alussa, kun lähettäjä ilmoitti, että minun lähtööni on minuutti, napautin kenttäkellon päälle laskemaan aikaa ihanneajan päättymiseen. Siitä, kun lähtölaskenta pääsi nollaan ja lähettäjä antoi luvan ratsastaa, kesti arviolta kaksi sekuntia siihen, että istuin jo maassa ensimmäisen esteen edessä vähän pöllämystyneenä mutta naurua tirskuen. Koko tapahtuma oli niin koominen, etten ehtinyt murehtia sitä lainkaan. 15

Pakollisessa lääkärintarkastuksessa lääkärikin ihmetteli, kuinka on mahdollista pudota kyydistä jo ennen ensimmäistä estettä. No, toisissa kenttäkisoissa asetin tavoitteekseni päästä ensimmäisen esteen yli, ja se sujuikin ongelmitta. Onnellisena tavoitteeseen pääsystä ratsastin sitten toisen esteen ohi, mikä myönnettäköön on sekin aika koomista. Matka keskeytyi lopullisesti seitsemännelle esteelle, joka oli valkoinen portti ja sen alla hauta. Tyytyväisenä kuuden esteen ylittämisestä kielsimme ulos ja lähdimme kotia kohti. Kesä meni ja syksy tuli, ja arkeen on taas palattu. Tänä syksynä minulla on vastassani lukion viimeinen vuosi ja ensimmäiset ylioppilaskirjoitukset, ja niiden mukana rutkasti enemmän vastuuta koulun suhteen. Myönnän, että ensimmäisen kerran elämässäni olen antanut koulun häiritä harrastustani. Aikaisemmin en varmasti olisi jättänyt jopa kolmia kisoja väliin minkään kokeen takia, mutta nyt halusin panostaa kunnolla kouluun näin isojen kokeiden ollessa edessä. Jos ne menevät huonosti, ei ainakaan tarvitse ajatella, etten yrittänyt. Hyvin mielin totean, että syksyn kirjoitukset ovat kohta ohitse, ja pääsen taas roikkumaan tallilla viikonloppuisin ilman kiirettä kotiin lukemaan! Vuosi on ollut jännittävä siksi, että olen kerännyt tuloksia Amateur tourin semifinaalia varten. Tarvittavat tulokset on nyt saatu kasaan, joten syyskuun loppupuolella suunnataan kohti Ypäjää ja semifinaaleja. Tavoitteenani oli alusta lähtien semifinaaleihin pääsy, ja olen todella tyytyväinen saavutukseeni! Amateur tourin jälkeen tavoitteeni on päästä hyppäämään muutama 110cm luokka. Amateur tourin semifinaalissa ratsastettu ja finaaliin päästiin! Meidät näkee siis Horse Show ssa tänä vuonna. Huippua! Ensi kaudeksi hain Etelä-Suomen aluevalmennusrenkaaseen koulupuolelle, sillä kouluvalmentaja on hyväksi todettu Mikaela Soratie. Suunnitelmana on siis syventyä koulun saloihin ja päästä ehkä ensikaudella starttaamaan vaativaa B:tä! Nyt nautitaan auringon lämmöstä, ruskasta ja lumettomuudesta vielä kun sitä kestää, ja aletaan syksyyn kuuluvan herkuttelun avulla kerätä pientä vararavintoa kylmän talven varalle! Hyvän syyskauden toivotukset minulta ja hirnahdukset Velurilta! Teksti: Mervi Majoinen Kuva: Laura Markoff 16

Ystäväni Hevonen tv-sarja pyörii Yle 2 joka torstai klo 16.50. Ohjelman kehittäjä, juontaja ja käsikirjoittaja Ronja Salmi on tuttu televisiokasvo ja ennen kaikkea Enjalan ratsastajien jäsen! Ronjalla on myös oma poni Enjalan tallilla. Sain mahdutettua itseni Ronjan kiireiseen kalenteriin ja piinasinkin häntä muutamalla kysymyksellä. Täältä pesee! Kuka on Ronja? Olen 20-vuotias juontaja ja käsikirjoittaja. Ja intohimoinen hevosharrastaja! Kerro hevostaustastasi. Aloitin ratsastuksen vuonna 2002 ratsastuskoulussa. Sen jälkeen vuokrasin ja hoidin russponeja muutaman vuoden, ja kuusi vuotta sitten sain oman ponin Miran. Miran kanssa kilpailin aluetasolla koulussa, esteillä ja kentässä. Lisäksi kilpailin kansallisella tasolla koulussa Milla -nimisellä ponilla. Miksi Ystäväni Hevonen tv-ohjelma? Jo pitkään olen haaveillut hevosohjelman tekemisestä. Ystäväni hevonen -sarja on ollut hieno kokemus, jossa olen päässyt käsikirjoittamaan ja toimittamaan kaiken alusta asti itse. 17

Mistä sait idea tähän ohjelmaan? Olen huomannut työssäni juontajana, että ihmisten on usein vaikea haastatteluissa puhua itsestään. Mutta jos puhe kääntyy omana lemmikkieläimeen, jutusta ei millään meinaa tulla loppua. Samalla kun ihmiset kertovat rakkaasta eläinystävästään, he kertovat jotain myös itsestään. Tämä oivallus on Ystäväni hevonen -sarjan syntymän taustalla, ja halusimme ohjelmassa lähestyä hevosmaailman eri puolia hevosystävien kautta. Innostuttiinko ohjelman ideasta YLE:llä heti? Oliko tätä mestari-ideaa vaikeaa saada läpi? Noin yleisesti ottaen hevoset ja ratsastus mielletään tyttöjen pikkupuuhasteluksi, eikä sitä nähdä kiinnostavana ja trendikkäänä aiheena. Onneksi meidän toimituksessamme on oivallettu, että nuorissa on aina suuri lauma hevostyttöjä, jotka ansaitsevat omaa ohjelmaa. Kun valmis idea ohjelmasta syntyi, sen eteenpäin vieminen oli jokseenkin kivutonta. Minkälainen on Miran rooli? Lähestyn ohjelmassa usein uusia aiheita oman hevosystäväni, eli Miran kautta. Miran ja minun tarinani toimii niin sanottuna kehyskertomuksena sarjalle, ja se nivoo eri osaset sulavasti toisiinsa. Mira siis näkyy ohjelmassa useaan otteeseen, ja netissä blogini puolella toki myös tiuhaan. Mitkä ovat sinun ja äitisi Hyppe Salmin roolit ohjelmassa? Oma työnkuvani on käsikirjoittaminen, ja juontavan toimittajan rooli. Hyppe toimii Lasten ja Nuorten toimituksen genrepäällikkönä, eli hän oli mukana päättämässä, että ohjelma todella tehdään. Omasta hevoskiinnostuksesta johtuen Hyppe on osallistunut myös vahvasti sarjan ideointiin, kehitykseen ja muuhun aivotyöhön. 18

Minkälainen tiimi ohjelmaa on ollut tekemässä? Hevosihmisiä vai ei? Mitä mieltä he ovat? Itseni lisäksi tiimissä ei ole muita hevosihmisiä. He ovat kuitenkin päässeet hyvin jyvälle siitä intohimosta ja palosta, mikä hevosihmisillä on elämäntapaansa kohtaan. Mikä oli ohjelmassa ja sen teossa parasta? Varmastikkin uusien hevosten ja hevosihmisten tapaaminen. Hevosilta ja hevosista voi oppia loputtomasti asioita, ja uusien ajatusten saaminen on ollut tekemisessä kaikista antoisinta. Ohjelman viimeisessä jaksossa pääsin myös tapaamaan menneisyyteni hevosystävä Millaa, ja tuo kohtaaminen jäi minulle erityisesti mieleen. Sujuiko isomman luokan hevosammattilaisten hankkiminen ohjelmaan helposti? Ihmiset ovat suhtautuneet ohjelman tekoon hyvin myötämieleisesti. Hevosista ei tehdä liikaa ohjelmia, ja näkökulmamme hevosesta kumppanina on ollut monelle mieleen. Kerro vierailevista hevosalanammattilaisista ja heidän kanssa työskentelystä. Sarjassa vierailee hevoskuiskaajan, kengittäjän, ja huippuesteratsastajan lisäksi niin ratsastuksenopettaja, pilatesohjaaja kuin kehitysvammainen ratsastajakin. Kaikki ohjelmana osallistuneet olivat ilolla mukana, ja tekeminen yhdessä oli helppoa. Oli mielenkiintoista huomata, kuinka laaja hevosmaailma on, ja kuinka paljon eri suuntia ihminen voi harrastuksessaan ja työssään valita. Lajien ja suuntien eroavaisuuksista huolimatta yksi on kaikille tärkein: hevonen. Ja hevonen on se, jonka kautta voi tuntea yhteenkuuluvuutta tuntemattoman ihmisenkin kanssa. Upein kokemuksesi? Yksi hienoimmista hetkistä oli varmastikin Millan jälleennäkeminen. En ole nähnyt rakasta ponia vuosiin, ja se viettää nykyään eläkepäiviä Savonlinnassa. Liikutuksen kyyneleet valuivat pitkin poskiani, kun poni tunnisti minut. 19

Mitä tv-ohjelma antaa katsojille? Toivon, että se pystyy välittämään tunteen, rakkauden hevosia kohtaan. Ja lisäämään ihmisten mielenkiintoa hevosta kohtaan eläimenä, kuinka monisävyinen ja kiehtova olento se onkaan. Mitä enemmän ihmiset oppivat hevosista, sitä parempia ystäviä he voivat niille olla. Mitä haluaisit sanoa Enralaisille ja kaikille ohjelman katsojille? Vaikka sarja on suunnattu koululaisille, uskon että se puhuttelee myös vanhempaa yleisöä. Tallilla ei ole iällä väliä, ja jokainen voi oppia hevosista jotain uutta. Kannattaa siis tutustua sarjan jaksoihin Yle Areenassa, ja seurata ohjelman ympärillä pyörivää blogia! Ystäväni hevonen elää myös Facebookissa ja Instagramissa, minne päivitetään viikoittain kiinnostavia hevosjuttuja. Toivottavasti viihdytte Ystäväni hevonen -sarjan parissa! Ja myös palaute on tervetullutta! Käy lukemassa Ronjan kirjoittamaa Ystäväni Hevonen -blogia osoitteessa: Teksti: Laura Markoff, Ronja Salmi Kuvat: Sallis Lindqvist 20

2 1

Enjalan ratsastajat kaipaavat lisää aktiivisia ihmisiä järjestämään seuran tapahtumia ja lisäämään sen toimintaa! Tervetuloa aikuiset, nuoret sekä lapset! Jos kiinnostuit, laita viestiä osoitteeseen: enra.jasen@gmail.com tai tule nykäisemään hihasta! 2 2

Enjalan ratsastajat ry:n junnukerho toimii Enjalan Tallilla toimii lähes joka keskiviikko klo 17.30. Alempana näet kerhon tapaamisajankohdat. Kerhossa tutustutaan tallielämään ja puuhataan yhdessä hevosten kanssa. Aina pääsee mukaan! Junnukerhoa suositellaan erityisesti aloitteleville hoitajille. Kerho on tarkoitettu kaikille hevosen hoidosta ja tallipuuhastelusta kiinnostuneille heppatytöille sekä pojille! Kerhon vetäjänä toimii ja junnujen toiminnasta vastaa Laura Markoff. Kysymyksiä junnutoiminnasta voi laittaa s-postiin laura_markoff@hotmail.com JUNNUKERHON AJANKOHDAT lokakuu: ke 9.10 klo 17.30 ke 16.10 klo 17.30 ke 30.10 klo 17.30 LISÄÄ JUNNUKERHON TAPAAMISAJANKOHTIA TÄYDENNETÄÄN PITKIN SYKSYÄ NETTISIVUILLE JA TALLIN ILMOITUSTAULULLE! 2 3

2 4