Enjalan ratsastajat ry:n jäsenlehti

Transkriptio

1 Enjalan ratsastajat ry:n jäsenlehti

2 2/2014 Puheenjohtajan tervehdys... 3 Takkula Special. 4 Ratsastuksenopettajan näkökulma Valmennusryhmäläisen saappaissa Junnukerhossa tapahtuu Pelko juttusarja - Osa Ratsastusmatkalla ulkomailla Hevosenomistajan elämää Muistoissamme, Blue Merengue Julkaisija: Enjalan ratsastajat ry Lehtitoimitus: Laura Markoff (päätoimittaja) ja Mervi Majoinen (tässä numerossa: Jenni Paakkari, Anne Komscha, Jonna Enjala, Caisa Inkinen, Kirsi T.) Osoite: Enjalan Talli, Enjalan ratsastajat ry, Enra-lehti Laineentie 66, Kerava Ilmestyy: 3 krt vuodessa Tiedustelut: laura_markoff@hotmail.com Kannessa: Viivi Salmi & Patric 2

3 Hei kaikki Enralaiset! Seuran toiminta ja ratsastustunnit tallilla ovat kesän jälkeen pyörineet jo jonkin aikaa. Säät ovat suosineet ja pysyneet kesäisinä näihin päiviin saakka. Vaikka ennusteet eivät yhtä mukavia jatkokelejä lupaakaan, toivotaan kuitenkin parasta. Seuran syksy on kiireinen. Junnukerho pyörii jo uuden vetäjän Janika Ahon ja häntä joskus sijaistavan Mervi Majoisen ohjauksessa. Tässä vaiheessa suurkiitos junnukerhoa vuodet vetäneelle Laura Markoffille, joka edelleen jatkaa Enran hallituksessa ja lehdessä ja muissakin aktiviteeteissa! Seura hakee taas toiminta-avustusta junioritoimintaan. Toivotaan että tänä vuonna menestymme paremmin kuin aiempina vuosina. Myös liikuntakerho elää vielä, vaikka siihen toivotaankin aktiivisempaa osallistumista sekä sennuilta että junnuilta! Syksyn ohjelmaan kuuluvat kahdet estekisat, koulukisat ja avoimet ovet pukuratsastuksineen. Ensimmäisistä estekisoista muodostui isohko 70 startin tapahtuma. Toivotaan, että intoa riittää myös loppuvuoden kisoihin, joissa ratkotaan seuramestaruudet, ja avoimiin oviin, jonne toivotaan enralaisten lisäksi paljon muutakin hevosista kiinnostunutta väkeä. Kisojen lisäksi tiedossa on sekä Mikaela Soratien kouluvalmennus viikolla 50 että (lopultakin) pitkään lupailtu estevalmennus, jonka tulee vetämään Etelä-Suomen aluevalmentajana toimiva Teppo Hakala. Muutama asia on vielä näihin valmennuksiin päättämättä, joten markkinointi on vasta alkamassa. Seuratkaa seuran sivuja ja ilmoittautukaa tasokkaisiin valmennuksiin, joihin ei ratsastuskoulun hevosilla yleensä koskaan pääse, eikä omillakaan hevosilla automaattisesti! Kaikkiin tapahtumiin tarvitaan paljon toimihenkilöitä liikenteenohjauksesta kakan keräämiseen, eli toivotan kaikki seuralaiset ja mielellään läheisensäkin mukaan toimintaan ja harjoittelemaan toimihenkilönä hevosharrastukseen olennaisesti kuuluvia mutta ilman heppaa tehtäviä töitä! Nähdään siis paitsi tallilla myös kisoissa! Kirsi Tarvainen Hallituksen puheenjohtaja 3

4 Koko vuoden Enjalan tallin valmennusryhmäläisten kalentereissa polttelee tuttu päivämäärä, elokuun ensimmäinen viikonloppu, mikä tarkoittaa vain yhtä asiaa: ratsastuskoulumestaruuksia! Joka vuotuiset kolmipäiväiset kilpailut järjestettiin tänä vuonna Lahdessa Takkulan ratsastuskoulun tiloissa. Samoissa maisemissa Enjalan tallin valmennustiimi kamppaili jo vuonna 2012, joten paikat ja käytännöt olivat jo entuudestaan tuttuja. Jännitystä tuttu kilpailuareenakaan ei kuitenkaan pysty poistamaan, kun vastassa on 35 muun ratsastuskoulun oppilaat, mikä tarkoittaa että kilpakumppaneita on monta sataa! Jo heti ensimmäisenä kilpailupäivänä kilpailtiin kouluratsastuksen finaalipaikoista; vain kourallinen ratsastajia selviytyy karsintaluokasta mestaruusluokkaan. Enjalan tiimistä Henriina Rantala ja Pollyponi selviytyivät karsintaluokasta hienosti loistavalla 65,4 prosentin tuloksellaan! Seuraavana päivänä väsymys tuntui sekä ratsastajassa että ponissa, ja ratsukon kokonaistulos ylsi lopulta mestaruusluokan jaettuun 13. sijaan. Henriinalla ja Pollylla on kuitenkin yhteistä taivalta vasta vähän matkaa takana Henriinan vaihtaessa kouluratsua Dodystä Pollyyn keväällä, joten aivan huippusuoritus tältä parivaljakolta! Lisäksi kyseessä olivat ratsukon ensimmäiset ratsastuskoulumestaruudet, joihin Henriina oli valmistautunut huolella: Valmistautuminen Takkulaa varten sujui hyvin! Tein paljon mielikuvaharjoituksia ja yritin kohottaa kuntoani esim. lenkkeilemällä enemmän, Henriina summaa. 4

5 Niin ikään ensimmäistä kertaa ratsastuskoulukilpailuissa kilpaillut Aleksandra Fedotova ratsasti saman karsintaluokan Pollylla mitä Henriinakin. Yhteistyötä ratsukolla on kuitenkin takanaan vielä vähemmän, sillä normaalisti Aleksandra ratsastaa koulua Atella. Eniten Aleksandraa oli jännittänyt radalla hätiköinti, mutta pelko oli turhaa; ratsukko suoriutui tehtävistään kiitettävästi prosentein 57,000. Aleksandra tuumi kuitenkin voivansa parantaa suoritustaan helposti ratsastamalla tiet vielä tarkemmin. Ensikertalaisten joukkoon mahtui myös jo kokeneita konkareita kuten aikuisratsastajien mestaruudesta kilpaileva Rainer Hiltunen hevosella Patric eli Riki. Toisin kuin muissa luokissa, aikuisratsastajien mestaruuksissa ei ratsastettu erillistä karsintaa, vaan mestaruuskamppailu käytiin läpi jo ensimmäisenä päivänä. Kokeneen kaksikon kisasuoritusta varjosti kuitenkin Rikin säikähdys tuomareiden teltanliepeen liehuessa tuulen mukana. Riki säikähti radan alussa vähän tuomareiden telttaa eikä meistä kumpikaan osannut olla sen jälkeen kovin rento, mikä näkyy pisteissä. Rainerin mielestä ratsastuskoulumestaruuksissa tiivistyy hyvin se, mikä ratsastuksessa innostaa: Vaikea haaste suorittaa tehtäviä 500-kiloisen eläimen kanssa, tallin mukava porukka ja sen hyvä yhteishenki! Haasteetta oli myös Jenni Paakkarin ja Naomin suorituksen aikana, sillä ääniherkkä ja sähäkkä Naomi ei kestä yleisön taputuksia, vaan otti jalat alleen heti suorituksen alussa. Heti kun aloitin suorituksen, alkoi katsomossa mylviminen viereisen suorituksen päätyttyä. Naomi otti siitä nokkiinsa, enkä saanut sitä enää koko radan aikana rentoutumaan, Jenni harmittelee. Kunnialla ratsukko kuitenkin suoritti ratansa loppuun asti ollen loppupeleissä karsintaluokan 32. Perjantaipäivän viimeisin ratsukko Jasmin Aitta-aho ja Naomi selviytyivät radastaan ilman säikähdyksiä Naomi selkeästi arvosti rauhaa ja hiljaisuutta suorituksensa aikana. Pelkkä rentous ei aivan kuitenkaan riittänyt tällä kertaa sijoitukseen, vaikka Jasminin suoritus keräsikin hyvät pisteet prosentein 59,400. Omien sanojensa mukaan Jasmin unohtui liiaksi matkustajan rooliin ja itse suoritukseen keskittyminen oli hankalaa. Toisen kilpailupäivän ohjelmistoa värittivät niin koulumestaruusluokat kuin tervetuliaisluokka, jossa kaikki puhtaat radat palkittiin. Punavalkoisen ruusukkeen nappasivat itselleen Milla Nurmi Atella sekä Veikka Autio Rikillä. Molemmat ratsastajat olivat tyytyväisiä suorituksiinsa ja kehitykseensä. Jo useamman kerran mestaruuksissa kilpaillut Veikka totesikin suorituksien parantuneen vuosi vuodelta. Sunnuntaina mestaruudet huipentuivat jo kauan odotettuihin esteratsastuksen mestaruusluokkiin, jossa kukin ikäluokka kilpaili omassa sarjassaan. Ratsastuskoulumestaruuksille tyypillisesti esteradan toiseen vaiheeseen päässeet suoritukset arvosteltiin tyyliarvostelulla, jossa huomioitiin esteiden lähestyminen, laukan sujuvuus, ratsastajan mukautuvuus hyppyihin ja ratsukon siisteys. Tänä vuonna sijoituksen nappasi kaksi Enjalan tiimiläistä: Jenni Paakkari Naomilla senioriluokassa jaetulle 19. sijalle sekä Viivi 5

6 Salmi Rikillä junioreiden 3. sijalle napaten samalla junioreiden estemestaruuspronssia! Täten Viivi sai kokea myös perinteisen mestaruuskastelun eli pari saavillista vettä niskaansa. Rata meni todella sujuvasti ja se oikeutti kaikkien iloksi kolmanteen sijaan 39,5 taitoarvostelupisteellä! Palkintojenjaon jälkeen sain kylmän kylvyn ihanilta tiimiläisiltä! Viivi riemuitsi. Viivi on monen muun kilpailijan tapaan ensikertalainen ratsastuskoulumestaruuksissa ja Rikin kanssa yhteistyötä on hiottu vasta lyhyen aikaa. Mieletön suoritus siis! KOKONAISTULOKSET: KOULURATSASTUS Aleksandra Fedotova Polly VI: poniratsukoiden koulukarsinta 57% Henriina Rantala Polly VI: poniratsukoiden koulukarsinta 65,400%, mestaruusluokka 58,100 %, kokonaistulos jaettu 13. sija Veikka Autio Patric : junioreiden koulukarsinta 61,400% Jasmin Aitta-aho - Naomi II: junioreiden koulukarsinta 59,400% Vera Waltari Dody: junioreiden koulukarsinta 62,200% Viivi Salmi Lace II: junioreiden koulukarsinta 61% Hanna Salonen Kratt: senioreiden koulukarsinta 52,500% Jenni Paakkari Naomi II: senioreiden koulukarsinta 56,500% Rainer Hiltunen Patric: aikuisratsastajien mestaruus 58,800%, kokonaistulos 21. ESTERATSASTUS: Henriina Rantala Polly VI: tervetuliaisluokka 4 virhepistettä, mestaruusluokka 4 virhepistettä, kokonaistulos 32. Veikka Autio Patric : tervetuliaisluokka 0 virhepistettä, junioreiden mestaruusluokka 4 virhepistettä, kokonaistulos 57. Milla Nurmi Kratt: tervetuliaisluokka 0 virhepistettä, junioreiden mestaruusluokka 4 virhepistettä, kokonaistulos 47. Vera Waltari Naomi II: junioreiden mestaruusluokka 0 virhepistettä, kokonaistulos 36. Viivi Salmi Lace II: junioreiden mestaruusluokka 0 virhepistettä, kokonaistulos 3. sija ja juniorimestaruuden pronssimitali Jenni Paakkari Naomi II: senioreiden mestaruusluokka 0 virhepistettä, kokonaistulos Teksti: Caisa Inkinen Kuvat: Jaana Salonen 6

7 Toivotetaan tervetulleeksi uusi palsta Enjalan ratsastajien jäsenlehteen. Ratsastuksenopettajan näkökulma esiintyy joka numerossa vaihdellen kirjoittajaa. Palstan kirjoittajat koostuvat Enjalan Tallin ammattitaitoisesta opettajakaartista johon kuuluvat Jonna, Minna, Heli ja Sara. Kirjoitusvuorossa tällä kertaa Jonna. Ratsastuksenopettajan näkökulma palstan nimi kertoo aika lailla kaiken. Opettajat avaavat tarkemmin varmasti useiden ihmisten mieltä askarruttaneita asioita ja esittävät ammattilaisen mielipiteitä ja tuovat esille oman näkemyksensä ratsastuskoulun opettajana. Miten saada enemmän irti ratsastustunnista Onko jotain muuta mitä voisin tehdä, jotta ratsastustaitoni kehittyisivät nopeammin? Tämä on ilahduttavan usein tunnin jälkeen kysytty kysymys ja onneksi onkin paljon asioita mitä voi tehdä. Usein sanotaan, että ratsastamaan oppii vain ratsastamalla. Osittain täysin totta, mutta harvempi meistä voi ratsastaa niin paljon kuin haluaisi. Onneksi suurinta osaa ratsastusta tukevaa harrastamista voi toteuttaa ilmaiseksi. Aikaa vievää se kyllä on, eikä aina niin helppoakaan. Miksi ratsastan? Joskus voi olla hyvä pysähtyä miettimään miksi harrastaa ratsastusta. Haluaako viikoittaisen rentoutumishetken tallilla? Tahtooko oppia tuntemaan hevosta? Pitääkö ratsastustuntia kuntoiluna? Haluaako oppia ratsastamaan paremmin? Haluaako kilpailla? Vai jotain muuta? Kaikki vastaukset ovat yhtä hyviä ja oma vastaus tai koko suhtautuminen ratsastukseen saattaa toki muuttua ratsastajan matkalla. 7

8 Mitkä ovat tavoitteesi? Vaikka ei havittelisikaan kilpailumenestystä, voi pohtia omia tavoitteitaan ratsastuksessa. Jo pienen, mutta selkeän tavoitteen asettaminen saattaa toimia mukavasti motivaation lähteenä ja johtaa ilahduttavan nopeasti tuloksiin. Istunta, ratsastuksenperusta Moni painii tunneilla istuntansa kanssa. Keho ei meinaa totella vaikka kuinka yrittää. Hengästyttää, kunto loppuu, kiristää. Omasta mielestään istuu aivan keskellä ratsua vaikka opettaja tai hevonen väittää aivan muuta. Ratsastus ei ole helppoa ja monia istunnan ongelmia olisikin helpompi laittaa kuntoon muualla, kuin hevosen selässä. Esimerkiksi vinouden kanssa voi mennä fysioterapeutin tai vastaavan kehonasiantuntijan luokse ja saa harjoitteita sen korjaamiseksi. Toki hevosen selässä saattaa silti istua vinossa, mutta jos on lihaksistoltaan niin toispuoleinen, ettei esim. pysty seisomaan suorassa, tuskin ratsastuskaan symmetrisesti onnistuu. Lenkkeily tai vaikka pyöräily ovat mainioita tapoja parantaa hapenottokykyä. Jos ne eivät tunnu omilta voi ne korvata hyvin vaikka hauskoilla pallopeleillä. Kaikki liikkuminen tukee ratsastusta, erityisesti kaikki mikä kehittää tasapainoa. Omiin suosikkeihini kuuluu pilates ja jooga. Nämä siksi, että ne kehittävät tehokkaasti keskivartaloa ja avaavat todella jäykkää kehoani. On hyvä muistaa, että kannattaa kehittää sitäkin missä on heikko vaikka vahvuuksien vahvistaminen on mukavampaa. Sama pätee ratsastuskoulussa hevosen valintaan. Se hevonen mikä tuntuu itsestä helpoimmalta, ei aina ole se mikä vie ratsastustasi parhaiten eteenpäin. Lihashuolto auttaa kehoa pysymään toimintakykyisenä. Muista venyttely ja jumiutuneisiin hartioihin saa apua hierojalta. Tärkeää on tiedostaa omaa kehoa hevosen selässä ja sen harjoittelun voi hyvin aloittaa vaikka miettimällä esim. kävellessä, kuinka kehoaan käyttää. Jos aloittaminen tuntuu hankalalta, hyödynnä vaikka Enran liikuntakerho. Pidemmälle vietynä voi palkata kunto-ohjaajan. Näkemällä oppii Oman ratsastuksen videointi on todella tehokas tapa oppia. Suosittelen käyttämään sitä niin usein, kuin vain saa jonkun kuvaamaan. Kuvaajan puutteessa voi kameran jättää vaikka maneesin laidalle, vaikka silloin ei niin tarkkaa kuvaa saisikaan. Voi olla avartavaa huomata, ettei kaikki aina näytä siltä miltä tuntuu. Toisten ratsastuksen katsominen on myös mainio tapa oppia mallista. Netti on pullollaan huippuratsastajien klinikoita ja kilpailusuorituksia. Tavallisen ratsastustunnin seuraaminen on aika helppo tapa tartuttaa tietoa itseensä. Toisinaan voi olla helpoin omaksua asioita seuraamalla tunteja/kilpailuja, mitkä ovat mahdollisimman lähellä omaa tasoa. Ratsastuskilpailuja järjestetään lukuisia viikoittain. Siitä vain Kipasta valitsemaan ja hauskaa päivää ratsastuskilpailuissa viettämään! 8

9 Teoriaa ratsastuksesta Kirjoista saa valtavasti tukea ratsastuksen oppimiseen. Ratsastuksen teorian lukeminen syventää ratsastustunnilla opittua teoriaa ja omaan tahtiin niitä voi kerrata loputtomasti. Kirjoja on todella paljon niin hevostaidoista, kuin ratsastuksestakin. Kaikki lukeminen on hyvästä ja sillä voi avartaa omaa ajatteluaan. Suosittelen muutamia kirjoja: Kyra ja ratsastuksen taito, Mielekästä ratsastusta, Pennejä taivaasta ja muita istuntaharjoituksia, Taitava ratsastaja, Suomalainen hevoskirja. Pieni kauhukauppa ja muita mielikuvaharjoituksia, Hevosen kanssa. jne. Mielikuvaharjoittelu Mielikuvaharjoittelu on tehokas tapa harjoitella. Sen avulla voit vähentää jännittyneisyyttä, parantaa keskittymistä, kehittää suoritusta sekä vahvistaa itseluottamusta. Voit harjoitella vaikka mitä tahansa kouluratsastusliikettä, otetaan esimerkiksi vaikka pysähdys. Mieti miltä täydellinen pysähdys näyttää, miltä sen ratsastaminen tuntuu. Pidä kaikki aistisi herkkinä, tunnustele mitä lihasta jännität ja mitä rentoutat, miten hengität, miten hevonen reagoi ja voit ratsastaa täydellisiä pysähdyksiä uudelleen ja uudelleen. Kouluradan ratsastamisesta mielikuvana on paljon apua. Kokeile lähtevätkö ajatuksesi helposti harhailemaan vai saatko helposti säilytettyä keskittyneisyyden tilan? Jännitytkö? Miten rentoutat itsesi? Harjoitus: Makaa tai istu hetki paikoillasi ja rentouta elimistösi ja rauhoita ajatuksesi. Kuvittele edellisen tuntisi esteharjoitus ja kuvittele tuntemasi jännitys. Kokeile saatko sykkeen nousemaan ajatuksen voimalla. Kun saat jännityksen tunteen päälle - rentouta itsesi. Luota taitoihisi ja ratsasta esteharjoitus onnistuneesti käymällä rauhallisesti läpi jokainen lähestyminen, hypyn seuraaminen vaiheittain, kaarteen ratsastus, tasapainotus. Muista katse, rento käsi, hengitys, kantapäät, ylävartalo. Etene rauhassa, kiireettä ja vähitellen pystyt toimimaan nopeammin ja homma helpottuu. Sitten kun tehtävä onnistuu mielessä helposti, sujuu se helpommin todellisessakin tilanteessa. Mielikuvaharjoittelu voi viedä vaikka kuinka pitkälle. Mielesi on voimakas, valjasta voima käyttöösi. Hevostaidot kunniaan Ratsastajan on ymmärrettävä hevosen luontaista käyttäytymistä sekä osattava hoitaa ja käsitellä hevosta. Tässäkin on hyvä yhdistää käytännönharjoittelua ja teoriatietoa. Ratsastuskoulu ratsastajalle helpoin tapa harjoitella on varata paljon aikaa ratsunsa hoitoon ennen ja jälkeen tunnin tai vaikka hankkia hoitohevonen. Kannattaa käyttää hyväksi kaikki ohjattu toiminta esim. Enran junnukerho, Sennujen hevosenhoitopäivät, hoitomerkkikurssit jne. Ratsastustunnin seuraaminen tai laiduntamisen tarkkailu käy myös hyvin hevostaitojen harjoitteluun. Mitä enemmän hevosia katselee ja niiden lähellä viettää aikaa, alkaa vähitellen oppia niiden maailmasta enemmän ja tästä tiedosta on apua ratsastuksessa. 9

10 Ei ole yhtään noloa, jos ei osaa laittaa vaikka loimea oikein, mutta se on hevosen kannalta kurjaa, jos ei välitä opetella tai väheksyy oikein puettujen varusteiden merkitystä. On monenlaisia tapoja tehdä asioita. Ratsastuskoulu ympäristössä on tiukat säännöt. Säännöt on luotu kaikkien parhaaksi ja on tärkeää opetella noudattamaan sääntöjä, toimimaan systemaattisesti. Aina kun mietit miksi tämä pitää tehdä näin, etkä keksi vastausta, kysy epäröimättä opettajaltasi. Ilmapiiri Jutustelu muiden ratsastajien kanssa on oppimisen kannalta hyödyllistä. Kannattaa kertoa mikä on toiminut itselle, niin ratsastuskaverisikin saattaa hyötyä siitä. Ja myös silloin, kuin ei oikein suju voi kaverit kannustaa. Aina voi omalta osaltaan vaikuttaa siihen, että oppimisympäristö on positiivinen ja epäonnistuminen on myös sallittua. On helppoa ja mukavaa opettaa ryhmää, jossa kukaan ei yritä päteä ja kaikki saa suorittaa tasollaan ja kaikkia kannustetaan. Jos kuitenkin ajattelee näin: ei tämä kuitenkaan onnistu, en osaa mitään, poni ei ikinä tottele, taas tämä tylsä harjoitus tulee lisänneeksi itse turhaan haastetta oppimiselle ja koko tunnelma voi muuttua negatiiviseksi. Oppi uppoaa paremmin, jos kääntää ajatuksensa vaikka näin: nyt minä onnistun, olen jo aika taitava, haasteellinen poni, mutta opin ratsastamaan sillä, kertaus on hyvä, pystyn nostamaan suorittamisen tasoa. Omaan tahtiin Elämäntilanteet vaihtelevat ja välillä on enemmän intoa ja aikaa. Silloin tietysti on kivempi panostaa ratsastukseensa. Toisinaan ei ehdi, eikä huvita ja silloin on todella ok iloita siitä, että ylipäänsä pääsee näkemään hevosen, ilman sen suurempia ponnisteluja. Tallilla saa tasa-arvoisesti tavoitella niin kevennyksen oppimista, kuin SM-mitalia. Opettaja tukenasi Kaikki opettajat vastaanottavat palautetta mielellään. Kerro toiveista ja tavoitteistasi. Kerro, jos et ymmärtänyt harjoitusta tai sen tarkoitusta. Vuorovaikutus on tärkeää, jotta epäselvissä tilanteissa opettaja voi yrittää enemmän. Vastuu oppimisesta on kuitenkin oppilaalla. Kaikki joutuvat lopulta itse yrittämään, itse erehtymään ja itse oivaltamaan. Opettaja ei voi tehdä sitä oppilaan puolesta. Jos oppilas osaa jo täydellisesti tai syyttää hevosta, on opettaminen hankalaa. Oma asenne oppimista kohtaan on tärkeää. Mieti voisiko siinä olla kehitettävää. Muista, että opettaja on sinun apunasi ja tekee parhaansa, jotta oppisit mahdollisimman hyvin. Onnistumisen elämyksiä kaikille! Toivottaa, Jonna Teksti: Jonna Enjala Kuva: Laura Markoff 10

11 Enjalan Tallin valmennusryhmässä ratsastava ja Enjalan ratsastajat ry:n kilpailusihteeri Jenni Paakkari kertoo joka numerossa hevosista ja ratsastuksesta eri aihein valkkaryhmäläisen näkökulmasta. Ajattelin kertoa vähän valmennusryhmän toiminnasta ja siitä, kuinka se eroaa normaaleista tunneista. Ensinnäkin, valmennusryhmäläisten on ratsastettava kaksi kertaa viikossa; valmennustunti sekä toinen pienryhmä-, tai normaalitunti. Valmennustunnit järjestetään aina tiistai- sekä perjantai-iltaisin klo 20. Yleensä tunnit jakaantuvat niin, että kolme tuntia ratsastetaan koulua ja kolme tuntia esteitä. Tämä on parempi vaikka esteitä ajatellen, sillä estesilmä tuppaa häviämään aika nopeasti! Jonna Enjala pitää pääsääntöisesti kaikki tunnit. Valkassa on tarkoitus mennä samalla hevosella, jotta saavutettaisiin parempi tuntuma ratsuun kun yhteisiä tunteja tulee enemmän. Molemminpuolinen luottamus myös kasvaa ratsukon välillä. Liittyessäsi valmennusryhmään kokeilette yhdessä Jonnan kanssa tunti tunnilta mikä hevonen sopisi kouluun ja esteille. Ratsun ei tarvitse olla sama molemmissa lajeissa. Valkkaryhmiin mahtuu yhteensä 12 ratsastajaa, 6 molemmille päiville. Uudeksi valkkalaiseksi pääsee vasta siinä vaiheessa jos vanha jäsen jää pois. On hyvä jos olet jo jonkin aikaa ratsastanut, jotta tunneilla tehtävät asiat sopisivat kaikille. Kouluratsastuksessa ei kuitenkaan ole niin suurta merkitystä millä tasolla ratsastat, sillä jokainen ratsastaa omalla tasollaan ja Jonna opettaa kaikkia kuitenkin yksilöllisesti ja vaatii erilaisia asioita. Tällä hetkellä pääsääntöisesti kaikki ratsastajat ovat tasoltaan He B-A ja esteillä cm. 11

12 Yksi valmennusryhmän tarkoitus on kilpaileminen. Jos kuulut ryhmään sinulla on mahdollisuus käydä kilpailemassa myös tallin ulkopuolisissa kilpailuissa. Jos olet menossa kilpailuihin ilman Jonnaa, täytyy sinulla olla tarvittavat taidot kilpailutilanteesta, hevosen lastaamisesta, verryttelystä, hevosen hoidosta kilpailupaikalla jne. Ensimmäiset kilpailukerrat Jonnan tulee olla mukana, jotta huomataan asioita mihin tulee kiinnittää huomiota seuraavilla kerroilla. Kun homma alkaa olla hanskassa, voi kilpailuihin lähteä esimerkiksi jonkun toisen valkkalaisen kyydillä. Jos olet vielä nuori, on hyvä olla aktiivisten vanhempien tuki ratsastuksessa yleensä sekä erityisesti kilpailuissa. Toinen tarkoitus valkassa on sen tavoitteellisuus. Teemme kerran vuodessa seuraavalle kaudelle ja vuodelle itsellemme tavoitteet yhdessä joihin yritämme yhdessä tähdätä. Tavoite voi olla vaikka siirtyminen vaikeampiin kilpailuluokkiin tai ihan vain saada istunta rennommaksi. Tavoitteita voi olla moniakin ja on hyvä itse miettiä myös pidemmän aikavälin tavoitteita. Haluanko isona omistaa oman hevosen? Haluanko joskus päästä kilpailemaan ulkomaille? Nämä ovat tärkeitä tulevan kehittymisen kannalta. Teksti: Jenni Paakkari Kuva: Laura Markoff 12

13 Enjalan ratsastajien junnukerhon toiminta alkoi melkein saman tien seuran perustamisen jälkeen. Sitä alkoi vetää Enran hallituksen jäsen Laura Markoff, jolla oli jo paljon kokemusta tallitöistä ja hevosten hoidosta ja käsittelystä. Ison vastuun ottaminen arvelutti ensin Lauraa hieman, mutta päätös osoittautui oikeaksi, ja hänellä oli todella hauskaa lasten kanssa monta vuotta! Keskiviikkoisten tapaamisten lisäksi Laura järjesti junnukerholaisille esimerkiksi mahdollisuuden tutustua vikellykseen. Tapahtuma on jäänyt myös hänen mieleensä, sillä vikellys on monelle tuntematon laji, ja oli hauskaa ja mielenkiintoista päästä tutustumaan siihen. Lapset keikkuivat ison hevosen selässä ties missä asennoissa, seisoivat hevosen selässä ja menivät selkä menosuuntaan päin, ja Laura katseli ja pidätteli henkeä. Niin lapsilta kuin heidän vanhemmiltaan tuli tapahtumasta paljon hyvää palautetta. Toinen Lauran mieleen painunut tapahtuma on eräänä sunnuntaiaamupäivänä järjestetyt poninäyttelyt. Kaikki saivat oman nimikkoponin koristeltavaksi ja puunattavaksi. Ponin kanssa suoritettiin maasta käsin taluttaen Lauran suunnittelema tehtävärata, jossa oli erilaisia tehtäviä hevosen käsittelyyn ja ihmisen kehonkieleen liittyen. Näitä asioita oli jo pitkään harjoiteltu junnukerhossa ja nyt niitä päästiin testaamaan kevyessä kilpailumielessä. Laura arvosteli pistein koristelut, hevosen siisteyden ja käsittelyn sekä tehtäväradan suorittamisen. Eniten pisteitä saanut voitti, ja kaikki saivat arvostelupöytäkirjat itselleen ja diplomit muistoksi. 13

14 Nyt syksyllä 2014 kerhon vetäjäksi on vaihtunut Janika Aho, tuttu tallityöntekijä ja tuntiratsastaja Enjalasta kokemusta riittää myös hänellä. Syksyn ensimmäisissä tapaamisissa on kerrattu perusjuttuja, kuten hevosen käsittelyä ja tallin sääntöjä, sillä monta uutta kerholaista on tullut mukaan, eikä ikinä ole pahitteeksi kerrata tärkeitä asioita! Keskiviikkona tapaamisen aiheena olivat hevosen varusteet. Janika esitteli kattavasti erilaisia suitsia, kuolaimia, satuloita ja suojia. Varusteiden käyttötarkoituksia vertailtiin ja puhuttiin siitä, miten erilaiset varusteet vaikuttavat hevoseen ja ratsastajaan. Tytöt kyselivät aktiivisesti Janikalta kysymyksiä ja tunnistivat taidokkaasti erikoisempiakin varusteita. Kaikkien kerholaisten rakkaus ja innostus hevosia kohtaan näkyi selvästi, kun Janika pyysi tyttöjä ottamaan Andy-ponin käytävälle koekaniiniksi suojien laiton harjoittelua varten. Kaikki halusivat päästä halaamaan ja rapsuttamaan sitä. Ja kaikki pääsivät! Janikalla on paljon suunnitelmia jatkon varalle. Luvassa on esimerkiksi juoksutusta, hevosen pesua, erikoisvarusteisiin tutustumista, ruokintaa, lääkintää ja haavanhoitoa. Junnukerho on mahdollisuus oppia paljon kaikkea uutta ja tärkeää. Erityisesti kerhoon osallistumista suositellaan aloitteleville hoitajille. Tervetuloa mukaan! Teksti: Mervi Majoinen Kuvat: Mervi Majoinen 14

15 Osa 6 PELKO Minna Aitta-aho Tässä juttusarjassa jaetaan hevosiin ja ratsastukseen liittyviä pelon tunteita ja muotoja eri ihmisten kokemana. Tässä lehdessä on ollut hyviä kirjoituksia ratsastukseen liittyvistä peloista, joten ajattelinkin keskittyä enemmän pelon ennaltaehkäisyyn. Monilla ratsastajilla on jotain hevosiin tai ratsastukseen liittyviä pelkoja, jotka voi kohdistua tiettyihin tilanteisiin (esim. esteratsastus) tai vaikka tietyn hevosen hoitoon (esim. satulointiin). Usein pelko saa alkunsa tilanteesta jossa ratsastaja kokee, että hevonen ei ole hallinnassa eikä hän pysty vaikuttamaan asioiden kulkuun. Hevonen saattaa saada pakoreaktion ja laukata hallitsemattomasti pitkin kenttää, esteelle voi tulla huono lähestyminen ja hevonen saattaa kieltäytyä hyppäämästä tai oma tasapaino ei riitä isoon hyppyyn ja putoaa jne. Se, milloin ratsastaja kokee tilanteen hallitsemattomaksi, on kovin yksilöllistä. Jos on jo huonoja kokemuksia ja pelkoa niin pienikin hallitsemattomuuden tunne voi riittää kauhistuttamaan riippumatta siitä onko tilanne oikeasti vaarallinen vai ei. Jos mitään hallitsematonta ja pelottavaa ei ole ratsastuksessa koskaan kokenut niin ratsastaja voi olla hyvinkin rohkea myös sellaisissa tilanteissa missä hevonen ei välttämättä täysin kontrollissa olisikaan. Ratsastustunneilla tilanne on yleensä hallinnassa, jos ei ratsastajan niin ainakin opettajan. Toki yllättäviä tilanteita ja virhe-arviointeja tapahtuu. Kaikkia tapaturmia ei opettajakaan pysty estämään. Opettaja pyrkii lukemaan sekä hevosia että ratsastajia tunnin aikana ja miettii ratsastajille hevoset tunnin aiheen ja ratsastajien ominaisuuksien mukaan. Jos joku hevonen tai tehtävä pelottaa, niin siitä on hyvä rohkeasti kertoa. Opettaja on tosin todennäköisesti jo huomannut asian, mutta pelosta on hyvä puhua ja varmistua siitä, että opettaja on tilanteen tasalla. Kun opettaja tietää ratsastajan pelosta niin hän huomioi sen tunnin aikana sekä tehtävien valinnoilla, että hevosvalinnoilla. Silloin on tärkeää, että pelko ei enää pääsisi pahenemaan vaan sen saisi hiljalleen voitettua. 15

16 Opettajat tuntevat opetushevoset hyvin ja tietävät kyllä minkälaisissa tilanteissa voi tulla ongelmia, joten opettajan tekemiin hevosvalintoihin kannattaa luottaa. Hevoset voivat olla hyvinkin erilaisia eri ratsastajien kanssa. Toisen ratsastajan kanssa sama hevonen voi olla hyvinkin rauhallinen ja rento, jopa laiska ja toisella ratsastajalla villi ja riekkuva. Välillä ratsastajista voi tuntua tylsältä jos ei ole päässyt ratsastamaan vielä jollain toivomallaan hevosella, mutta kannattaa malttaa odottaa. Jos joutuu ratsastamaan itselleen liian vaikealla hevosella, niin se on varma tapa saada ratsastuspelko. Myös liian vaikeiden tehtävien eteen joutuminen etenkin esteillä saa aikaan pelon. Jos estetunnin jälkeen tuntuu siltä, että olisipa saanut hypätä enemmän ja isompia esteitä, niin mahtavaa! Silloin on valmis seuraavalle estetunnille itseluottamusta uhkuen ja oppia on helpompi ottaa vastaan. Opettaja pyrkii pitämään estetunnit turvallisina ja kehittävinä niin, että siinä vaiheessa kun ratsastajien taitotaso on riittävä pienillä esteillä haastavillakin tehtävillä, pystytään estekorkeutta alkaa hiljalleen nostamaan mahdollisimman turvallisesti. Eli luottakaa myös siihen, että opettaja tietää kyllä minkä korkuisia esteitä ja minkälaisia tehtäviä ratsastajat pystyvät turvallisesti hyppäämään ja millä hevosilla. Mitä vähemmän turhia pelkoja aiheuttavia tilanteita tunneilla sattuu niin sitä parempi. Hevosia hoitaessa kannattaa aluksi pyytää apua kokeneemmalta hoitajalta, joka voi opastaa ja neuvoa kuinka toimia. On myös tärkeää noudattaa ohjeita. Karsinassa irrallaan pyörivä hevonen voi teloa hoitajansa pahasti tai satuloinnissa herkästi näykkivä poni liian löysällä narulla voi nappaista kipeästi käsivarresta, jonka jälkeen vastaava tilanne pelottaa varmasti. Jos pelko hoitotilanteeseen on jo tullut niin pyydä rohkeasti apua ja harjoittele hevosten hoitoa kokeneemman avustuksella. Järkevä rohkeus ja hyvä itseluottamus ovat asioita joita kannattaa vaalia! Teksti: Minna Aitta-aho Kuva: Laura Markoff 16

17 Pidemmän aikaa olin miettinyt, että olisi ihanaa yhdistää ratsastus ja lomailu. Juttelin kesän alussa ystäväni kanssa ja pian olimmekin varanneet matkan Irlantiin. Ennen matkan varausta googletimme eri vaihtoehtoja Irlannin ja Islannin välillä, mutta päädyimme Irlantiin ja tämä oli loistava valinta! Ratsastusmatkan pituus oli meidän tapauksessa 6päivää ratsastusta ja matkan hintaa sisältyi majoitus, ruoat ja tietysti ratsastus. Saavuimme Irlantiin lauantaina Dubliniin. Talli sijaitsee länsipuolella Irlantia, joten otimme paikallisen bussin Dublinista Gatewayn suuntaan. 3 tunnin bussimatkan jälkeen, oli vuorossa meidän pysäkki. Bussissa oli pari nuorempaa saksalaista tyttöä, jotka olivat jäämässä samalla pysäkillä meidän kanssa pois. Kysyimme heiltä, että oletteko tulossa samalle ratsastusvaellukselle ja he vastasivat kyllä. Ulkona bussipysäkillä oli joukko nuoria ja henkilö keräämässä osallistujien nimiä. Luulimme, että he ovat tulossa samalle kurssille ja jäimme ihmettelemään miksei meidän nimiä ole listassa. Selvisikin, että he olivat kaikki menossa englanninkielen kurssille. Hauska aloitus reissulle! Pian meitä tultiinkin noutamaan bussipysäkiltä. Tilan omistaja saksalainen nainen Nicola oli hakemassa meitä pakettiautollaan. Tutustuimme samalla jo kahteen muuhun osallistujaan, ruotsalaisiin sisaruksiin. Saavuttuamme tilalle, tapasimme muut osallistujat. Ihmisiä oli USA: sta, Kanadasta, Ruotsista, Ranskasta ja Norjasta sekä me Suomesta. Meidän ryhmässä meitä oli yhteensä 7 ja meillä oli 2 opasta. Toinen oppaasta ratsasti ensimmäisenä ja toinen viimeisenä. Seuraavana päivänä pääsimme näkemään hevoset. Hevoset sijaitsivat eri laitumilla, riippuen mihin ne oli jätetty viime ratsastuskerran jälkeen. Heti autosta näin jo Seamuksen ja toivon, että saisinpa tuon hepan ja sen onneksi saikin. Hevoset oli erittäin hyvin koulutettuja ja rauhallisia. Jokainen sai matkan ajaksi saman hevosen käyttöön mutta myös mahdollisuuden vaihtaa hevosta, mikäli jostakin syystä yhteistyö ei sujunut. Jokainen päivä alkoi aamupalalla tilalla, jossa meillä oli jokaisella omat huoneet, joissa oli oma WC & suihku. Aamupalan jälkeen siirryimme autolla hevosten luo laitumille, jossa ne viettivät aina yönsä. Laitoimme hevoset kuntoon, tarkastimme mikäli ne vaativat kengityksen (kengittäjä oli joka aamu paikalla), nousimme selkään ja aloitimme ratsastusvaelluksen. Ratsastimme päivittäin noin 6 tuntia. Normaalisti noin 2,5tuntia, tämän jälkeen lounas aina maastossa (lounas oli tuotu meille päivittäin valmiiksi tapaamiskohtaan) ja sitten vielä noin 3,5tuntia ratsastusta iltapäivällä. 17

18 Irlannin maisemat olivat todella hienoja. Metsässä ratsastaessa törmäsimme pari kertaa villihevosiin, joka oli aikamoinen kokemus. Järven läpi ratsastus oli myös hieno kokemus sekä ratsastus merimaisemissa. Voin lämpimästi suositella tätä kyseistä kohdetta kaikille ratsastusmatkoista kiinnostuneille. Mahtava tapa viettää loma ulkoilmassa ratsastaen sekä tutustuen uusiin ihmisiin kansainvälisessä ilmapiirissä. Meillä oli tuuria matkassa, sillä säät suosivat meidän reissua, vain yhtenä iltapäivänä satoi matkamme aikana. Onneksi KL:n sadeviitta oli mukana pelastamassa tilanteen! Kerron mieluusti lisää kaikille innokkaille reissusta: Tässä vielä linkki ratsastuspaikan sivuille: Teksti: Anne Komscha Kuvat: Anne Komscha 18

19 Valmennusryhmäläisen saappaista pompattiin hevosenomistajan saappaisiin. Tuorehko hevosenomistaja Mervi Majoinen raportoi elämyksistä ja kommelluksista ensimmäisen ikioman hevosen, Velurin kanssa. Syksy on saapunut ja elämä palautunut tavallisiin uomiinsa kesän jälkeen töiden ja koulun merkeissä melkein kaikilla. Itseltäni jäi opiskelupaikka tällä kertaa kahden pisteen päähän, mutta jo parin päivän päästä tulosten saapumisesta sain kaivettua mielialan ylös katuojasta ja käännettyä katseen kohti tulevaa vuotta. Nyt on sitä kauan kaivattua aikaa ratsastaa oikein urakalla! Välivuoteni siis alkoi virallisesti syyskuun myötä ja loppuvuoden kalenteri ammottaa tyhjyyttään mutta suunnitelmissa on vaikka mitä. Muutama työvuoro ja viisi tai kuusi tallipäivää viikossa jättävät aikaa myös moneen muuhun projektiin, mutta silti välillä tuntuu vaikealta saada itsensä ylös sohvalta todella tekemään niitä asioita, joita välivuodeksi suunnittelee. Varsinkin, kun Yle Areena näytti elo-syyskuun vaihteessa kaksi viikkoa ja yli sata tuntia suorana ratsastuksen MM-kilpailuita. Mutta eihän se mikään ongelma ole, että pitää olohuoneessa yksin piknikiä monta tuntia ja monta päivää putkeen ja tuijottelee ruudusta maailman huippujen ratsastusta, eihän? Kilpailuinto on nyt ollut kova varsinkin kun viime vuoden kilpaileminen jäi ylioppilaskirjoitusten ja pääsykokeiden takia vähiin. Velur onkin nyt päässyt starttaamaan monta luokkaa niin esteillä kuin koulussa. Esteillä olen kilpaillut tällä kaudella 100 ja 110 cm luokkia, mutta suurin osa on loppunut lyhyeen: kahteen pillin vihellykseen. Vaikka luovuttaminen käy monen peräkkäisen pettymyksen kautta mielessä, ei se silti ole vaihtoehto. Täytyy vain jatkaa, ja lopulta myös haluaa yrittää uudelleen ja uudelleen. 19

20 Koulu sen sijaan on sujunut paremmin. Yhtäkkiä sitä vain kokee harpanneensa askeleen eteenpäin. Laaksolla järjestetyissä aluemestaruuksissa oli mahtavaa kokea pitkästä aikaa se tunne, kun radalta tultua on niin onnellinen, että melkein itkettää. Myös treeneissä tapahtuneet onnistumiset ja niistä seuraava huuma muistuttavat siitä, mikä tässä lajissa on niin ihanaa. Tästä saa jotain, mitä harvoin löytää mistään muualta. Elämän ensimmäisen onnistuneen laukanvaihtosarjan jälkeen ei voi muuta kuin hymyillä ei todella voi, kasvot eivät lopeta. Kaiken kaikkiaan ajatus välivuodesta ja siitä, että voi tehdä mitä vain, on ihana. Vaikka kaikkia suunnitelmia ei tulekaan toteutettua, niihin on mahdollisuus. Mitä vain voi tapahtua. Voin suunnitella aikatauluni hevosen ympärille ja tehdä mitä haluan. Mikä voisikaan olla paremmin? Ihanaa syksyä kaikille! Memmu ja Velur Teksti: Mervi Majoinen Kuva: Emmi Kähkönen 20

21 Muistoissamme, Blue Merengue Haaveissa Marenki Syksyllä, haasteellisten ja monivaiheisten siemennys yritysten jälkeen eläinlääkäri sai kertoa ilo uutisen, Indigo on tiine! Kyllä siinä kostuivat hieman eläinlääkärinkin silmät, niin toivottomasta tilanteesta hommaan oli lähdetty. Olin pakahtua ilosta, jännittävä varsan odotus oli alkanut. Ihmeellinen Marenki Dramaattisen syntymän, kaiken jännittämisen ja huolien, meillä oli upea varsa, niin kaunis ja niin suloinen. Voi miten se oli sen kaiken sen vaivan ja valvomisen väärti, palkinnoista paras. Marenki tallin kuningatar Vihdoinkin olimme saaneet tamman. Tämä tamma tulisi jatkamaan kasvatustyötämme toisessa polvessa. Ja mikä parasta, se ei ollut mikä tahansa tamma, vaan todella hyvärakenteinen, hienosti liikkuva ja mielettömällä hypyllä ja kapasiteetilla varustettu. Upea hevonen, niin kaunis ja niin viisas ja kilttikin vielä. Suloinen Marenki, tallin säihkyvin timantti. Se viihdytti mielellään ihastelijoitaan ja seurusteli lempeästi lastenkin kanssa. Olin niin ylpeä, meidän oma hevonen, meidän omakasvatti. Tunsin itseni niin onnekkaaksi. 21

22 Onnen hetkiä Kylmä talvi-ilta. Tunnit oli pidetty ja talli hiljentynyt. Marenki oli ollut aamulla irtohyppäämässä ja oli vielä syytä harjata se. Poistin loimen ja huomasin, että joku ahkera oli sen jo tehnyt. Huomiosta ilahtunut Marenki sai silti toisen harjauksen. Paksua punaruskeaa turkkia sukiessa, mietin miten aika oli mennyt nopeasti. Oli kuljettu jo pitkä matka, pieni askel kerrallaan. Marenki oli jo tottunut satulaan, juoksutukseen ja hyppäsi suuria esteitä. Koulutus oli sujunut helposti ja keväällä saisin nousta ratsaille, mahtavaa. Peittelin Marengin vielä loimella, oli tulossa todella kylmä yö. Se jäi karsinaansa rouskuttamaan heiniään ja minä lähdin kotiin hymy kasvoilla, kepein askelin. Hurmaava Marenki Keväällä kyvyt esiin karsinnoissa Marenki hyppäsi hienosti, leikitellen, kvaalaten itsensä finaaleihin jo toisen kerran. Ratsukoulutuskin oli hyvällä mallilla. Mietin, pitäisiköhän kuitenkin jo astuttaa se. Tutkiskelin ori vaihtoehtoja ja sukulinjoja. Luovuin kuitenkin ajatuksesta, olihan Marenki vielä nuori ja ikäluokka kilpailut kutsuivat. Onhan tässä vielä aikaa. Järkyttävä virhe Sitten tapahtuu jotain kammottavaa, jotain minkä toivoisi olevan painajaisunta. Totta se kuitenkin on, Marenki on poissa. Suru tuntuu kaikkialla, kurkkua kuristaa, henki ei kulje. En ymmärrä tätä, eihän tämän näin pitänyt mennä. Kyyneleet valuvat yhtenä virtana, koko keho on voimaton ja mieli toivoton. Marengin tarina päättyi kohtuuttoman aikaisin. Nyt talli tuntuu tyhjältä vaikka kaikki karsinat ovat täynnä, mikään ei paikkaa Marengin jättämää aukkoa. Jonna Ystävät! Aina kun vain mahdollista, antakaa ilon tuntua. Nauttikaa ja riemuitkaa. Huomisesta ei voi tietää. Teksti: Jonna Enjala Kuvat: Laura Markoff 22

23 Horse & Rider Enra Cup on loppusuoralla ja päättyy 2014 vuoden lopussa. Vielä on tapahtumia jäljellä ja aikaa kerätä cup-pisteitä! Tsemppiä kaikille! 2 3

24 2 4

25 2 5