HELSINGIN POLKUPYÖRÄILIJÄT RY 1 (9) PL 81 00531 HELSINKI www.hepo.fi 15.11.2011 Ramboll Lotta-Maija Salmelin Säterinkatu 6 PL 25 02601 ESPOO KOMMENTTEJA TIESUUNNITELMALUONNOKSESTA: KT 51 (LÄNSIVÄYLÄ) MATINKYLÄN ERITASOLIITTYMÄN (PIISPANSILTA) ITÄRAMPIT Pyöräilyn kulkutapaosuuden kasvattamiseen on sitouduttu, mutta ihmisten liikkumistottumusten muuttamiseksi ei riitä, että pyöräily tyydytään vain mahdollistamaan niille, jotka välttämättä haluavat pyöräillä, vaan pyöräilyn tulee olla kätevä ja houkutteleva vaihtoehto kaikille. Tästä näkökulmasta suunnitelmaluonnoksissa esitetyt ratkaisut eivät ole laatutasoltaan riittäviä. Laadukkaat ja yhtenäiset, erityisesti kaupunkikeskusten välistä pyöräliikennettä palvelevat pääreitit moottori- ja kehäteiden varsilla ovat kannatettavia, mutta vain siinä tapauksessa, että niistä tehdään sujuvia ja mahdollisimman suoraviivaisia sekä pituuskaltevuuksiltaan esteettömiä. Näiden lähtökohtien pohjalta Helsingin Polkupyöräilijät ry. (HePo) esittää seuraavia kommentteja tiesuunnitelmaluonnoksesta. 1. Väylien priorisointi käyttötarkoituksen mukaan. Jalankulku- ja pyöräliikenteen väylillä liikkuu monenlaisia kulkijoita, joiden tarpeet ovat usein keskenään ristiriitaisia. Koska kaikkien tarpeita ei yleensä pystytä huomioimaan, on tarpeen priorisoida väylät erilaisten liikkujaryhmien mukaan. Moottori- ja kehäteiden varsien yhdistetyt pyörätiet ja jalkakäytävät eivät aina ole kovinkaan viihtyisiä ulkoilureitteinä, mutta sen sijaan ne mahdollistavat nopeat yhteydet kaupunginosasta toiseen. Näin ollen nyt kommentoitavassa suunnitelmaluonnoksessa esitetyt moottoritien varrella kulkevat uudet jalankulku- ja pyöräliikenteen väylät tulisikin priorisoida sujuvaa ja nopeaa työmatka- ja muuta arkipyöräilyä varten. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että muunlainen liikenne olisi kiellettyä, vaan että suunnitteluratkaisuissa huomioidaan ensisijaisesti hyötypyöräilijät. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että mäkisyyden välttämiseksi pyörätie on parempi tuoda moottoritien tasoon, vaikka liikenteen melu tien lähellä onkin voimakkaampi. Toisin kuin vaikkapa koiran ulkoiluttaja, työmatkaansa päivittäin polkeva pyöräilijä arvostaa mahdollisimman pieniä korkeuseroja ja mutkattomia reittejä, kun taas liikenteen melu ei ole yhtä merkitsevä tekijä hyötypyöräilijän reitinvalinnan kannalta.
2 (9) 2. Jyrkkiä pituuskaltevuuksia ja suuria korkeuseroja tulee välttää. Piispansillan ja Kehä II:n välillä niin Länsiväylän pohjois- kuin eteläpuolellakin pyörätie tulee linjata Länsiväylän viereen samalle tasolle moottoritien tason kanssa. Mukavuussyistä, kuten esimerkiksi lumen pyörätielle auraamisen estämiseksi tai turvallisuudentunteen vuoksi, pyörätie voidaan nostaa myös hieman moottoritietasoa korkeammalle. Esimerkki tällaisesta laadukkaasta ratkaisusta on esitetty kuvassa 1. Pyörätie voidaan laskea alas myös Rauhalanpuiston kohdalla mahdollisesta uudesta maankäytöstä riippumatta, sillä mahdollisista uusista Rauhalanpuiston varteen rakennettavista taloista ei ole välitöntä yhteystarvetta suoraan pyörätielle, vaan yhteys hoituu Rauhalanpuistoa ja Puolikkotietä pitkin ja sitä kautta edelleen Länsiväylän varteen pyöräliikenteen pääreitille. Tässäkin tulee muistaa priorisointi väylän käyttötarkoituksen mukaan: pääväylälle ei ole tarpeen olla liittymää jokaisen asunnon ovelta. Kuva 1. Kallioleikkauksen kohdalla pyörätie on tuotu alas, mutta jätetty kuitenkin hieman moottoritien tasoa korkeammalle. Näin pyöräilijöiden ei tarvitse kiivetä kallion laelle, mutta moottoritien liikenteeseen säilyy silti riittävä mukavuusetäisyys. Kuva Länsiväylän ja Haukilahdenkadun risteyksestä. 3. Matinsolmun ratkaisuvaihtoehtoja tutkittava. Vaikka pyörätien vieminen sujuvasti liittymäalueen läpi onkin hankalaa, jyrkkiä pituuskaltevuuksia ja tarpeettomia mutkia tulee lähtökohtaisesti välttää myös liittymän kohdalla. Parhaan mahdollisen ratkaisun löytämiseksi tulisikin tarkastella totuttujen ratkaisumallien rinnalla myös muita vaihtoehtoja. Esimerkiksi voitaisiinko pituuskaltevuutta pienentää muilla keinoin kuin pidentämällä pyörätietä keinotekoisesti ylimääräisten mutkien avulla? Kuvassa 2 on esitetty joitain ehdotuksia tarkasteltaviksi.
3 (9) Kuva 2. Olisiko punaisen pisteviivan mukainen linjaus mahdollinen? Voitaisiinko rampin E4R2 tasoa nostaa korkeammalle (vihreä ympyrä), jotta pyörätie ei laskeutuisi niin alas ja siltojen S11 ja S12 väli olisi loivempi? Mikäli tarpeen, ramppi E4R2 ja pyörätie voivat kohdata myös viistosti, kuten kuvassa 3 on esitetty. Siltojen S12 ja S9 väliin tulee jättää riittävästi tilaa (sininen ympyrä), jotta lunta ei aurata pyörätielle. Kuva 3. Yli-/Alikulkusiltojen kohdalla ajoradan ja pyörätien ei tarvitse kohdata kohtisuorasti. Loiva kohtaamiskulma helpottaa pyörätien sujuvaa linjausta eli vähentää pyörätien jyrkkää mutkittelua. Kuva Länsiväylän ja Haukilahdenkadun risteyksestä.
4. Suora ja ympärivuotinen yhteys Niittykummusta Matinkylään on tärkeä. 4 (9) Niittykumpu on Länsiväylän ja myöhemmin Kehä II:n rakentamisen myötä jäänyt etelä- ja länsireunoiltaan eristyksiin. Esimerkiksi suora yhteys Matinkylän palveluiden luokse puuttuu. Tästä syystä suunnitelmaluonnoksessa esitetty Gräsanojan varressa kulkeva yhteys onkin tärkeä, ja sen käytettävyyteen tulee kiinnittää huomiota. Reitin on oltava asfaltoitu ja talvikunnossapidettävä. Gräsanojan ylittävä moottoritiesilta on riittävän korkea ja leveä, jotta sen alle saadaan tämä uusi pyörätieyhteys mahtumaan. Jos moottoritiesillan alla päädytään katosta riippuvaan pyörätieratkaisuun, tulee riippuvan sillan pinnoiteratkaisun soveltua kaikille liikkujille. Esimerkki kelvottomasta pintaratkaisusta on esitetty kuvassa 4. Entä voitaisiinko yhteyttä Niittykummusta Matinkylään lyhentää? Länsiväylän alituksen jälkeen on kaksi vaihtoehtoista reittiä Matinkylän suuntaan, mutta molempia pitkin joutuu kiertämään ylimääräisten mutkien kautta. Olisiko tilannetta mahdollista parantaa? Voisiko esimerkiksi pyörätietä jatkaa Gräsanojan vartta pitkin suoraan etelään, jolloin tie alittaisi sillan U-916. Sillan mataluuden vuoksi laadukkaan reitin rakentaminen lienee vaikeaa, mutta olisiko yhteys kuitenkin mahdollista luoda ulkoilureitiksi laadukkaamman reitin rinnalle? Kuva 4. Tämäntyyppinen ritilä ei sovellu pyörätien pintaratkaisuksi silloilla tai muutoinkaan, vaikka tällaista ratkaisua onkin Suomessa paikoitellen käytetty. Ritilä on ongelmallinen kapearenkaisten polkupyörien lisäksi monille muillekin.
5 (9) 5. Yksityiskohtiin tulee kiinnittää huomiota. Pääreittien risteyksissä tulee olla hyvä näkyvyys ja loivat kaarteet kaikkiin pääsuuntiin. Matinsyrjän alikulkukäytävän eteläpäässä on nykyisinkin sangen laadukas liittymä, joka tulee säilyttää. Liittymätyyppi sekä kaksi kohdetta, joissa sitä ainakin tulee käyttää, on esitetty kuvassa 5. Kuva 5. Alakuvassa esimerkki pyöräliikenteen pääreittien laadukkaasta liittymäratkaisusta. Matinsyrjän alikulkukäytävän eteläpäässä (yläkuvassa vasen sininen ympyrä) on nykyiselläänkin tällainen liittymä. Alakuvan esimerkkiliittymä sijaitsee Länsiväylän ja Karhusaarentien liittymässä. Länsiväylän varrella jo olemassaolevat pääreitit ovat nykyisellään neljä metriä leveitä. Myös suunnitelmaluonnoksessa esitetyt uudet pyörätiet tulee rakentaa yhtä leveiksi.
6 (9) Piispansillan kohdalla Länsiväylän pohjoispuolella pyörätien linjausratkaisua tulee vielä tutkia. Olisiko pyörätietä mahdollista oikaista jo hyväksytyn Piispansillan katusuunnitelman rakennussuunnitteluvaiheessa? Asiaa on havainnollistettu kuvassa 6. Kuva 6. Olisiko yläkuvaan merkitty kohta mahdollista toteuttaa yhtä laadukkaana kuin alakuvan esimerkki, jossa pyöräliikenteen pääreitti ohittaa vilkkaan pysäkin? Alue on tilava, näkyvyydet ovat hyvät ja pyörätien linjaus suora tai loivakaarteinen. Lisäksi ylhäällä sillalla sijaitsevalta pysäkiltä alas tulevat portaat on sijoitettu siten, että bussia vaihtavien ei tarvitse ylittää pyörätietä. Alakuvan esimerkkipysäkki sijaitsee Länsiväylän pohjoispuolella Tapiolantien kohdalla.
7 (9) Seuraavissa kahdessa kuvassa on esitetty kaksi esimerkkiä sekä huonosta pyörätien reunaratkaisusta (kuva 7) että laadukkaasta ratkaisusta (kuva 8). Kuva 7. EI NÄIN: Korkea reunakivi kapealla tiellä (leveys 3 m). Poljin voi alaasennossa osua kiveen, joten siihen on pidettävä turvaväliä, mikä puolestaan kaventaa tien käytettävissä olevaa leveyttä. Lumitraktorin aurauslevy saattaa nousta kulkemaan reunakiven päällä, jolloin tien pintaan jää 10 20 cm löysää lunta ja lopputulos on sama kuin jos tietä ei aurattaisi ollenkaan. Vastaantulevia huoltoajoneuvoja tms. on mahdotonta väistää mihinkään, myöskään hätätilanteessa väistäminen nurmikolle ei onnistu. Kuva Kehä I:n varrelta Lintulaaksontien ja Mäkkylän puistotien risteyksestä.
8 (9) Kuva 8. VAAN NÄIN: Mukulakivistä tehdyt sadevesikourut molemmin puolin tietä jättävät väistömahdollisuuden, eivät haittaa talvikunnossapitoa ja estävät kasvillisuuden leviämisen tielle. Kuva Espoonlahdenrannan ja Kivenlahdentien risteyksestä. 6. Pääreitin sujuva jatkuminen Piispansillan länsipuolelle suunniteltu Länsiväylän alittava uusi katuyhteys Puntaritieltä Piispanporttiin on huomioitava Puntaritien pohjoispäässä. Nyt nähtävillä olevat suunnitelmaluonnokset ovat ristiriidassa Matinkylän metrokeskuksen kaavoituksen yhteydessä esiteltyjen katuverkkosuunnitelmien kanssa, kuten kuvasta 9 näkyy. Kuva 9. Oikeanpuoleisessa kuvassa esitetty pyörätien linjausratkaisu ei sovellu laadukkaalle pääreitille. Lisäksi Markkinakadun pohjoispään ylityksen kohdalla nappivaloissa oltava aina oletusvihreä pyöräliikenteelle, ja valot vaihtuvat bussin saapuessa. Länsiväylän pohjoispuolinen pyörätie päättyy lännessä epäloogisesti Piispansillan ja Kalastajantien välillä. Kalastajantien kohdalla Kuitinmäentie on hyvin lähellä Länsiväylää ja
9 (9) pyöräilyn pääreitti Kuitinmäentien eteläpuolella, joten pyörätien jatkaminen puuttuvien muutaman sadan metrin verran Kalastajantielle ja siellä yhdistäminen Kuitinmäentien pääreittiin tekisi pyörätieverkostosta näiltä osin järkevästi jatkuvan. Tiesuunnitelmassa parannettavaksi esitetty yhteys Tiistinniityntien eteläpuolisella puistoraitilla tulisi siirtää kulkemaan Tiistinniityntietä pitkin, sillä puistoraittia tuskin asfaltoidaan ja lisäksi Kalastajantien kohdalla tulee turha siirtymä Etuniementielle/-ltä. Ohjaamalla nopeat pitkänmatkanpyöräilijät Tiistinniityntien ajoradalle voidaan myös rauhoittaa puistoraittia muille ulkoilijoille ja vähentää siten konflikteja jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden välillä. Tiistinniityntien status pääreittinä tulee huomioida talvikunnossapitoluokituksessa, sillä nykyisin tie on päättyvä asuinkatu, jonka kunnossapitoluokitus on III. Pääreitillä tulisi olla korkeampi luokitus. Länsiväylän eteläpuolen olemassaolevalta pyörätieltä Gräsanlaaksoa pitkin Matinkylään kulkeva yhteys ohittaa huoltoaseman pihaliittymät. Liittymät ovat ongelmallisia, sillä pihasta pois pyrkivät autoilijat tukkivat pyörätien erityisesti ruuhka-aikaan. Jos liittymiin rakennetaan liikennevalot, niin reitille Nelikkotien ja Matinkadun suuntaan tulisi yhteensä kolmet valot (huoltoaseman liittymät ja Gräsanlaakson ylitys). Tämä ei olisi parannus nykytilanteeseen. Pyörätietä voisi jatkaa Gräsanlaakson itäreunalla etelään ja edelleen Hauenkalliontien yli liikenneympyrän kohdalla. Tästä olisi mahdollisuus jatkaa ilman liikennevaloja Matinkylän suuntaan. Helsingissä 15. marraskuuta 2011 HELSINGIN POLKUPYÖRÄILIJÄT RY Otso Kivekäs Timo Hast Olli Heikinheimo varapuheenjohtaja hallituksen jäsen liikennetyöryhmän jäsen Helsinki Espoo / Matinkylä Espoo / Niittykumpu Johanna Tikanmäki liikennetyöryhmän jäsen Espoo / Olari Helsingin Polkupyöräilijät ry. (HePo) on vuonna 1981 perustettu yhdistys, jonka päämääränä on turvallisen, sujuvan ja viihtyisän pyöräilyn edistäminen Suomessa ja erityisesti pääkaupunkiseudulla.