ENONTEKIÖN PÄIHDETYÖN KEHITTÄMISPROJEKTI "VÄÄRTIT" 2000-2003 Arviointitutkimus Martta Laakso Opinnäytetyö, kevät 2004 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Järvenpään yksikkö Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma Sosionomi (AMK)
SISÄLLYS TIIVISTELMÄ ABSTRACT 1. JOHDANTO 6 2. TUTKIMUKSEN TEOREETTINEN TAUSTA 7 2.1. Tutkimuskysymykset 7 2.2. Tutkimusmenetelmä 7 2.3. Tutkimuksen keskeiset käsitteet 9 2.4. Väärti-projektin aihepiiriin liittyviä aiempia tutkimuksia 11 3. VÄÄRTI-PROJEKTIN KUVAUS 14 3.1. Päihdeongelman kohtaaminen haja-asutusalueella 14 3.2. Tutkimuksen lähtökohdat 15 3.2.1. Väärti-projektin syntymiseen johtanut kehitys 15 3.2.2. Väärti-projektin yhteistyötahojen ilmaisemat päihdetyön tarpeet 19 3.3. Yhteenveto Väärti-projektin tavoitteista 20 3.4. Väärti-projektin toteutuminen 21 3.4.1. Fyysiset toimintaolosuhteet 21 3.4.2. Asiakaskuvaus 21 3.4.3. Varsinainen toiminta 22 3.4.4. Koulutus 23
4. TUTKIMUSTULOKSET 24 4.1. Asiakkaiden kokemuksia Väärti-projektista 24 4.2. Väärti-projektin yhteistyötahojen näkemys projektin 28 tuloksista 5. POHDINTAA JA LOPPUPÄÄTELMÄT 31 6. LÄHTEET 37 7. LIITTEET Liite 1: Asiakaskysely päiväkeskuspalveluiden käytöstä Liite 2: Asiakaspalaute kysely 20.11. - 5.12.2002 Liite 3: Kartoituskysely yhteistyötahoille Liite 4: Palautekysely yhteistyötahoille Liite 5: Asiakaspalautteen 2001 taulukoita
TIIVISTELMÄ Laakso, Martta. Enontekiön päihdetyön kehittämisprojekti "Väärtit". Arviointitutkimus, Järvenpää, kevät 2004, 38 s. 5 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Järvenpään yksikkö, Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma, Sosionomi (AMK). Enontekiöllä toimi vuosina 2000-2003 päihdetyön kehittämisprojekti "Väärtit". Kyseinen projekti oli Rovaniemen Päiväkeskus ry:n hallinnoima ja sen rahoitti Rahaautomaattiyhdistys. Projektissa työskenteli yksi projektityöntekijä ja yksi työllisyysvaroin palkattu päiväkeskuksen hoitaja. Tämä opinnäytetyö arvioi Väärti-projektin onnistumista haja-asutusalueen päihdetyön ratkaisuna. Keskeisenä kysymyksenä oli, miten projektille asetetut tavoitteet saavutettiin ja miten päiväkeskustyön kristillinen tausta tuli esille työssä. Arvioinnissa käytettiin projektin kirjallista materiaalia, tehtyjä palautekyselyjä ja projektityöntekijän suusanallista kerrontaa työhön vaikuttaneista tekijöistä. Näistä saatua kuvaa täydennettiin haastattelemalla asiakkaita ja yhteistyötahojen edustajia. Työn laajuuden ja asiakaskunnan kuvaamiseksi koottiin palautekyselyistä jonkin veran numeerista tietoa. Muilta osin arviointi toteutettiin laadullisen tutkimuksen menetelmin luokitellen ja yhdistellen aineistoa, jolloin voitiin tehdä johtopäätöksiä myös työn sisällöstä. Projektin tuloksia arvioitaessa lähtökohtana oli, että sen työ alkoi melko tyhjästä. Enontekiöllä ei ollut aiemmin keskitettyä päihdetyötä. Väärti-projekti saavutti tavoitteensa vahvistaen päihdetyön verkostoa. Tätä edesauttoi suuresti se, että projektityöntekijän työpanosta käyttäen saatiin valmiiksi Enontekiön päihdestrategia. Väärtiprojektin järjestämät koulutustilaisuudet koettiin myös tarpeellisina ja antoisina. Sekä asiakkaiden että yhteistyötahojen edustajien haastattelut tukevat sitä näkemystä, että tavoite asiakkaiden elämänlaadun ja elämän hallinnan paranemisesta saavutettiin. Tuen tarjonta ja yhteydenpito päihdeongelmaisten läheisiin onnistui siinä määrin kuin se on mahdollista yhden työntekijän tekemänä. Työ ei kuitenkaan ole valmis. Projektille saatiin jatko-aikaa vuoteen 2005 asti. Projektin jatko-osa painottaa työnsä edellistä nuorempiin ikäluokkiin. Kokonaiskuva päihdetyöstä Väärti-projektin toteuttamassa muodossa on niin myönteinen, että sitä voi suositella kokeiltavaksi muissakin harvaan asutuissa kunnissa. Projektin hallinnointipisteen etäinen sijainti ei ole myöskään tuottanut sanottavia vaikeuksia sen jälkeen, kun päästiin sopimukseen työskentelyperiaatteista. Asiasanat: päihdetyö, päivätoiminta, elämänlaatu, syrjäytyminen, päihdeongelmaiset, haja-asutusalue, laadullinen tutkimus.
ABSTRACT Laakso, Martta. A project for developing the work with intoxicant abusers in Enontekiö, named "Väärtit". Evaluation research. Järvenpää, Spring 2004, Language: Finnish, 38 pages 5 appendices. Diaconia Polytechnic, Järvenpää Unit, Degree Programme in Diaconal Social Welfare, Health Care and Education. A project for developing the work with intoxicant abusers "Väärtit" was carried out in Enontekiö during the years 2000-2003. The association called Rovaniemi Day Centre carried out this project and Finland's Slot Machine Association gave financial assistance. This thesis evaluates how Väärti-project succeeded in work with intoxicant abusers in a sparsely populated area. The main question was how they succeeded in achieving the goals of the project and how the Christian background influenced the work. While I evaluate the results of the project I must know and remember that this work did not have a ready specific model. This kind of centralized work with intoxicant abusers we have not had in Enontekiö. The Väärti-project did achieve its goals and it has strengthened the network of the worker with intoxicant abusers. One benefit was that using the project worker's resources the strategy for work among intoxicant abusers was completed. The Väärti-project organized training that was useful and productive. All interviews confirm the opinion that the goal of client's quality of life and control of life could be achieved. Communication with families and friends of the intoxicant abusers and supporting them succeeded relatively well considering the circumstances. The work is not ready. The project got financial aid to continue until the yeas 2005. That new part of the project will work more with younger age groups. An overall view of the work with intoxicant abusers such as in the Väärti-project is so positive, that it can be recommended to be used in other rural districts that have sparsely populated areas. The management of the project being so far away was not a problem after working principles had been agreed on. Key words: intoxicant work, day activity, quality of life, marginalization, intoxicant abusers, sparsely populated, qualitative research. Stored at: Library of Järvenpää Unit.
1. JOHDANTO Tämä opinnäytetyö on arviointitutkimus Enontekiön päihdetyön kehittämisprojektin toiminnasta ja se tehdään kyseisen projektin pyynnöstä. Projektin kutsumanimenä on käytetty Väärti-projektia, jota myös tässä työssä käytetään. Väärti-projekti kesti kolme vuotta ja se päättyi vuoden 2003 toukokuun lopussa. Se keskittyi ensisijaisesti korjaavaan päihdetyöhön. Tämä tutkimus selvittää, toteutuivatko Väärti-projektille asetetut tavoitteet. Tutkimustuloksia voidaan käyttää päihdetyön jatkuvuuden turvaamiseksi Enontekiöllä. Väärti-projektin tapaista päihdetyötä ei ole vielä muissa Lapin haja-asutusalueiden kunnissa. Sen tähden toiminnan ja tulosten kuvaus on pyritty tekemään siten, että se antaisi virikkeitä muidenkin harvaan asuttujen kuntien päihdetyötä toteuttaville toimijoille. Peruskysymykset näissä kunnissa ovat kuitenkin samat; muun muassa pitkät välimatkat, työttömyys ja muuttotappiot. Enontekiöllä toiminnan järjestäminen onnistui, kun se liitettiin Rovaniemen päiväkeskus ry:n toimintaan etäpisteenä. Järjestely oli kaataa koko hankkeen, koska noin 320 kilometrin etäisyyttä Enontekiöltä Rovaniemelle pidettiin toiminnan kannalta mahdottomana. Väärti-nimi sopii hyvin tälle projektille. Väärti tarkoittaa Lapissa hyvää ystävää, kestiystävää. Ystävyyteen liittyy vastavuoroisuus, antaminen ja saaminen. Tämä on ollut koko projektin toiminnan ydin: päiväkeskusten toiminnannasta on kaikille kävijöille tehnyt mieluista juuri se vuorovaikutus, joka hyvinkin erilaisten ihmisten kohdatessa rakentaa yhteistoimintaa. Jokaisella kävijällä on oma osansa tuotavanaan ja vastaavasti aina jotain saatavana yhteisestä kanssakäymisestä. Väärti-projektin toiminnan ja tulosten arvioinnissa on käytetty projektityön aikana kerääntynyttä kirjallista materiaalia, palautekyselyjä sekä haastatteluja. Projektityöntekijä Tuija Leppäjärven suullinen kertomus työn eri vaiheista ja siihen liittyvistä yhteyksistä on ollut myös tarpeellinen tietolähde. Aineistosta on koottu jonkin verran numeerista tietoa, jotta voidaan hahmottaa työn laajuutta ja erilaisten tarpeiden määrää. Pääosa aineistosta edellyttää laadullisen
7 tutkimuksen analyysimenetelmää, erilaisista lähteistä saatujen tietojen yhdistelemistä ja johtopäätöksien tekoa niiden perusteella. 2. TUTKIMUKSEN TEOREETTINEN TAUSTA JA KESKEISET KÄSITTEET 2.1. Tutkimuskysymykset Päihdetyön aloittaminen Enontekiöllä Väärti-projektin avulla koettiin sillä tavalla kehittämisen arvoiseksi, että sen onnistumisesta tahdottiin saada myös palautetta. Jo projektisuunnitelmaan kirjattiin, että siitä teetettäisiin opinnäytetyö. Tämän opinnäytetyön keskeisenä tehtävänä on ollut arvioida ensisijaisesti Väärti-projektin tavoitteiden saavuttamista. Tutkimustyön kuluessa tuli tarve verrata Väätri-projektin työtä johonkin vastaavaan toimintaan. Vertailukohdan antavaa haja-asutusalueelle sijoittuvaa päiväkeskustoimintaa ei löytynyt Lapin alueelta. Niinpä toiminnan onnistumista tarkasteltiin myös siitä näkökulmasta, miten tämäntyyppinen työ tavoittaa haja-asutusalueella apua tarvitsevat. Koska Rovaniemen päiväkeskus ry sääntöjensä mukaisesti toteuttaa kristillisiä toimintaperiaatteita, selvitetään myös, miten ne ovat näkyneet toiminnassa Enontekiöllä. 2.2. Tutkimusmenetelmä Yksi osa tämän tutkimuksen aineistosta ovat olleet Väärti-projektin sekä asiakkaille että yhteistyötahoille tekemät kirjalliset lomakekyselyt, joita ei ollut vielä kokonaisuudessaan purettu. Tähän aineistoon tutustuessani selvisi, että saadakseni vastauksia tutkimuskysymyksiin, on hankittava lisää palautetta. Mietimme projektityöntekijä Tuija Leppäjärven kanssa parasta tapaa hankkia sitä asiakkailta. Sen kokemuksen perusteella, joka hänellä oli tekemistään lomakekyselyistä, emme pitäneet hyvänä laajempaa kirjallista kyselyä. Ongelmaksi olisi muodostunut vastausten saamisen epävarmuus ja niiden sisällön tulkinnallisuus. Tämän aiheuttaisi muun muassa joidenkin asiakkaiden heikko luku- ja kirjoitustaito. Ajattelimme heille olevan helpompaa ilmaista asiansa puhumalla, joten haastattelu olisi sopivin tiedonhankintatapa. Yhteistyötahojen edustajia päätin haastatella siksi, että siten oli mahdollista saada kaikki tarvittavat vastaukset yhdellä kerralla eikä mahdollisia lisäkyselyitä tarvittaisi.
8 Osansa työn hahmottamiseen antavat ne useatkin keskustelut, joita kävimme Tuija Leppäjärven kanssa, hänen päiväkirjamuistiinpanonsa ja muu projektille toiminnastaan kerääntynyt materiaali. Päiväkirjat sisältävät myös salassa pidettäviä tietoja, joten Tuija Leppäjärvi keräsi niistä itse tarvittavat tiedot. Asiakkailta on saatu lomakkeilla kaksi kertaa palautetta, tammikuussa 2001 (vastanneita 17) ja joulukuussa 2002 (vastanneita yhteensä 37, joista Väärtilässä 24 ja Karesuvannossa 13). Palautteiden vertailu on mahdotonta, koska lomakkeissa on kysytty eri asioita. Kysymykset ovat liitteissä 1 ja 2. Asiakaspalautteista saadut tiedot eivät kuvaa projektin tavoitteiden toteutumista, joten asiakkaiden haastattelu täydensi palautetta. Päätin ottaa haastatteluun ne 16, jotka ovat huhtikuussa 2003 käyneet Väärtilässä vähintään kerran viikossa. Karesuvannon päiväkeskuksessa huhtikuussa 2003 jokaisena aukiolopäivänä käyneitä oli 5 ja päätin haastatella kaikkia. Näistä muodostui mahdollisuus yhteensä 21 haastatteluun. Haastattelut toteutuivat päiväkeskuksissa touko-kesäkuussa 2003 siten, että haastattelin yhteensä 7 naista ja 5 miestä. Väärtilässä kävijöiden määrä väheni haastatteluajankohtana merkittävästi, joka on vuodenaikaan nähden paikkakunnalle tyypillistä. Joku oli matkustanut sukulaisten luo, joku ulkotöissään, joltain oli loppunut lyhyt työjakso, eikä käyntiä Hetassa ollut. Karesuvannon tulos sitä vastoin jopa ylitti odotukset. Nauhoitin haastattelut. Koska jotkut kokivat vaikeaksi äänensä jäämisen nauhalle, sovimme, että kirjoitettuani keskustelun ylös, pyyhin nauhoituksen. Näin toimin kaikkien kohdalla. Muutama ei tahtonut ollenkaan nauhoitusta, jolloin tein keskustelusta muistiinpanot. Toteutin haastattelut puolistrukturoituna teemahaastatteluna, jossa itselläni oli valmiiksi ajatellut keskustelunaiheet. Pyrin käymään keskustelut kuitenkin mahdollisimman luonnollisella tavalla sopivasti aiheesta toiseen siirtyen. Haastattelutilannetta voisikin kuvata lähinnä kahdenkeskiseksi juttutuokioksi. Yksi haastattelu olisi onnistunut paremmin saamen tai ruotsin kielellä.
9 Yhteistyötahoille osoitettu kartoituskysely lähetettiin elokuussa 2000 kaikkiaan 60 yhdistykselle ja toimijalle, vaikka varsinaisia yhteistyötahoja mainitaankin projektin suunnitelmassa vain neljä. Tarkoituksena oli saada laajempi kuva senhetkisestä tilanteesta ja tieto siitä, kuinka moni olisi valmis lisäämään toiminnassaan päihdetyön osuutta (Projektityöntekijän haastattelu). Vastanneita oli 22. Tammikuussa 2003 tehtyyn palautekyselyyn vastauksensa on antanut 21 päihdetyöverkoston toimijaa niistä 51:stä, joille se lähetettiin. Kyselylomakkeet ovat liitteinä 3 ja 4. Yhteistyötahojen edustajien haastattelun toteutin myös puolistrukturoituna teemahaastatteluna. Pyrin saamaan syvemmän ja laajemman kuvan projektin vaikutuksista päihdetyöhön Enontekiöllä. Haastattelut tehtiin touko-kesäkuussa 2003 ja yhtä lukuun ottamatta myös ne nauhoitettiin. Haastateltavia oli yhteensä neljä. 2.3. Tutkimuksen keskeiset käsitteet Väärti-projektin tavoitteista nousevat määriteltäviksi käsitteet elämänlaatu, elämänhallinta ja päihteiden ongelmakäyttö. Haastattelujen kautta pyrittiin selvittämään, miten kristilliset toimintaperiaatteet ovat näkyneet ja vaikuttaneet toiminnassa. Siksi on syytä tarkastella, mitä niiden taustalla olevalla kristillisellä elämänkatsomuksella tässä yhteydessä ymmärretään. Tutkimuksessa tuodaan esille Väärti-projekti eräänä ratkaisuna haja-asutusalueen päihdetyöhön. Niinpä lienee paikallaan kuvata, hajaasutusalueen piirteitä siltä osin, kuin ne mielestäni vaikuttavat päihdetyöhön. Elämänlaatua voidaan tarkastella henkiseltä ja aineelliselta kannalta. Aineellisesta, taloudellisesta elämänlaadusta puhutaan yleisemmin elintasona. Elintasoa voidaan mitata objektiivisesti. Tässä tutkimuksessa elämänlaadusta puhuttaessa tarkoitetaan henkisiä ulottuvuuksia. Elämän laatua ei silloin voida niinkään helposti mitata. Sen eri tekijöiden merkitys määräytyy yksilöstä käsin. (Juuti, 1996, 20.) Ulkopuolisen onkin vaikea määritellä, milloin jonkun ihmisen elämä on laadukasta ja mikä siitä tekee laadukasta. Haastatteluissani elämänlaatu korvautui ilmaisulla hyvä elämä. Vastaukseksi sain erilaisia luetteloitavia asioita, joiden kautta hyvää elämää on kuitenkin mahdollista kuvata.
10 Elämänhallinnassa on kysymys siitä, miten ihminen hallitsee elämässä olevia monia erilaisia elementtejä. Näiden avulla hän voi ylläpitää kohtuullista elämänlaatua. (Niemelä, 1999, 125.) On esimerkiksi työ- ja perhe-elämä ja muut sosiaaliset suhteet, raha-asiat, asumiseen ja kodin hoitamiseen liittyvät asiat ja asioimiset viranomaisten luona. Nämä kaikki ovat asioita, joiden hoitamisessa alkoholiongelmaisilla ja syrjäytymässä olevilla on enemmän tai vähemmän vaikeuksia. Monissa muissakin elämän kriisikohdissa saattaa näiden arkipäivän asioiden hoitaminen käydä ylivoimaiseksi. Kyvyttömyys hoitaa näitä jokapäiväisiä asioita ei välttämättä johdu puutteellisista tiedoista tai taidoista. Merkitsevää on voimattomuuden tunne, sisäisen motivaation puute. Erehdykset ja väärät päätökset vaikeuttavat oman elämän hallintaa (Niemelä 199, 126-127.) Runsas päihteidenkäyttö olisi paljon helpompi määriteltävä kuin päihteiden ongelmakäyttö. Vaikeuden aiheuttaa se, että päihteidenkäyttäjä ei miellä itse ongelmia lainkaan samoin kuin esimerkiksi hänen lähiympäristönsä. Hän ajattelee, että hänellä itsellään ei ole ongelmia, toiset vain liioittelevat ja tekevät niitä. Ongelmia saattaa kuitenkin olla sekä työpaikalla että kotona. Asianomaisen itsensä sokeus ongelmilleen vaikeuttaa avun hakemista ja esimerkiksi hoitoon lähtemistä. Tässä työssä alkoholin ongelmakäytöksi ajatellaan sellainen käyttö, joka vaarantaa usealla eri tavalla oman elämän hallinnan, johtaa työpaikan menetykseen, rikkoo myönteiset sosiaaliset suhteet ja vaarantaa myös taloudellisen selviytymisen. Väärti-projektin hallinnoijana toimii Rovaniemen päiväkeskus ry. Sen säännöissä mainitaan, että työtä tehdään kristillisten toimintaperiaatteiden mukaisesti. Sama periaate löytyy Sininauhaliiton toiminnasta. Rovaniemen päiväkeskus on Sininauhaliiton jäsenjärjestö. Jo 1930-luvun lopussa muotoili silloinen matkasihteeri M. I. Kuusi Sininauhatyön ohjelmanjulistuksen. Siinä kristillisyys nähdään Kristuksen täydellisen anteeksiantamuksen julistamiseksi. Toiminnassa tulee myös näkyä sielunhoidollinen uskon ja rakkauden kosketus. (Koskenvesa, & Niemelä 1986, 112-113.) Jorma Niemelän väitöskirjan perusteella voidaan ajatella kristillisen päihdetyön olevan enemmän kuin vain sosiaalisen hädän poistamista. Siihen kuuluu äsken mainittu Kristuksen sovitus-
11 työn julistaminen. Kristillisessä päihdetyössä yhtenä kysymyksenä on, miten toiminta suhteutuu kristilliseen julistukseen (Niemelä 1999, 159-161.) Tässä tutkimuksessa haja-asutusalue tarkoittaa harvaan asuttua seutua, joka sijaitsee etäällä kaupunkimaisista keskuksista. Tyypillistä on, kuten Enontekiölläkin, että monet peruspalvelut ja viralliset palvelut hoidetaan vähintään kahden kunnan aluetta palvelevan toimiston kautta tai kuntayhtymän toimesta. Tällaisia ovat muun muassa terveydenhoito sekä Kelan, poliisin ja verotoimiston palvelut. Kunnat ovat alueellisesti laajoja. Yhteisen, asiakaskäyntejä tekevän työntekijän työalueen ääripäät saattavat olla yli 200 kilometrin etäisyydellä toisistaan. Tutkimuksen aiheeseen liittyen mielenkiintoinen seikka on, että paikkakunnalla ei ehkä ole myöskään Alkoa. Tuotteita sen sijaan voi tilata matkahuollon kautta ja ne voi noutaa vaivatta omalla paikkakunnalla muiden asioiden yhteydessä. Harvaan asutussa kunnassa tapahtuu myös kunnan sisäistä keskittymistä. Kaupat, posti ja peruskoulun ala-asteet on sivukyliltä lopetettu ja kirkonkylän painoarvo näin ollen kasvaa. Koulujen sulkeuduttua sopivat tilat palveluiden järjestämiseksi sivukylille puuttuvat. Vapaa-aika- ja sivistystoiminnan järjestäminen niin lapsille kuin aikuisillekin vaikeutuu. Tämä prosessi lisää entisestään syrjäytymisen uhkaa. Haja-asutusalueelle on tyypillistä, että paikkakunnalta muutetaan enemmän pois kuin paikkakunnalle ja lapsia syntyy vähemmän kuin asukkaita kuolee. Lopputulos on negatiivinen. Paikkakunnalla edelleen asuvista työikäisistä huomattava osa on työttömänä ja näin kunnan verotulot ovat pienemmät kuin palveluiden tuottamiseen tarvittavat varat. Tilanne ei voi olla vaikuttamatta ihmisten mielialaan ja tulevaisuudenuskoon. 2.4. Väärti-projektin aihepiiriin liittyviä aiempia tutkimuksia Päiväkeskustoiminta päihdetyömuotona haja-asutusalueella on harvinaista. Siksi tutkimustietokin pitää etsiä laajemmasta päihdetyön aihepiiristä. Päihdehuoltoa ja kristillistä päihdehoitoa on kyllä tutkittu.
12 Päiväkeskustoiminta päihdehuollon työmuotona on asiakasmyönteinen ja kannatettava tapa lähestyä ongelmaa, hallitsematonta juomista. Päiväkeskusten voimavarana eivät ole terapiat vaan asiakkaiden kohtaaminen heidän viitekehyksessään silloin, kun he ovat selvin päin. Päiväkeskuksessa muotoutuu asiakkaille kannustavia sosiaalisia verkostoja ja siellä oppii selviytymään elämästä toisenlaisin keinoin kuin silloin, jos huolet unohdetaan alkoholin avulla. (Kaukonen.1992, 20.) Kaukonen (1992, 53-54) viittasi tutkimuksessaan jo yli kymmenen vuotta sitten siihen, että päiväkeskustenkin tulee ottaa huomioon entistä enemmän nuoret. Näin siitä syystä, että asiakkaiksi on tulossa myös nuoria, joiden elämäntapa on toisenlainen kuin perinteisellä, varttuneemman iän asiakaskunnalla. Tämä aiheuttaa väistämättä sen, että toiminnan sisällössä ja järjestelyissä on kuunneltava myös tulevan sukupolven elämäntapaa. Virikkeet, koulutukseen kannustaminen ja yksinkertaiset elämisen perustaidot nousevat tärkeään asemaan päiväkeskusten toiminnassa. Päihdetyössä työntekijä kohtaa monesti pettymyksiä, koska asiakas sortuu uudelleen juomiskierteeseen. Herää kysymys, miten paljon tämä tulevaan mahdolliseen retkahdukseen varautuva ennakkoasenne vaikuttaa tavoitteiden asettamiseen. Hyvänä seurauksena siitä on, että asiakkaat pyritään saamaan mukaan jo suunnitelmien tekovaiheessa. Sitoutuminen hoidon tuloksien saavuttamiseksi on silloin varmempaa. (Suhonen & Murto. 2002, 96.) Vaikka päiväkeskuksissa asiointi on hoidollisesti väljempää, voi hyvin olettaa, että työntekijöiden ennakkoasenteet vaikuttavat toimintaan sielläkin. Tässä tutkimuksessa on kohtia, joissa ainakin omasta mielestäni olisi tarve selittää juomisen syitä ja juomatapoja perinteen ja elämäntapojen perusteella. Joissain kohdin onkin viittaus Apon (2001) tutkimukseen kansanomaisista juomatavoista ja niiden syntyhistoriasta, jotka hän on koonnut teokseen Viinan voima. Enontekiöllä vaikuttavat edelleen poronhoito- ja saamelaiskulttuurin muovaamat elintavat, jotka Apon tutkimuksessa jäävät vähemmälle huomiolle. Suomessa tehtyä tutkimusta saamelaisten alkoholinkäytöstä ei tietoni mukaan ole valmiina. Saamelaisalue on kulttuurisesti yhtenäinen, vaikka saamelaisia asuu neljän valtion alueella. Tästä syystä pidän mahdollisena tuoda esiin joitain norjalaisen Svein Larsenin
13 esittämiä tutkimustuloksia. Hänen tutkimuksensa sijoittui keskelle saamelaisaluetta Norjan Karasjoelle. Saamelaisalueella tutkija kohtaa ongelmana sen, miten saamelaisuus määritellään. Vaihtoehtoina kriteereiksi ovat esimerkiksi asuinpaikka, kulttuuri, äidinkieli tai se, kokeeko henkilö itsensä saamelaiseksi. Larsen käytti saamelaisuuden kriteerinä sitä, onko saame henkilön jokapäiväinen käyttökieli (Larsen, 1993, 6). Larsen toteaa tutkimuksessaan, että saamelaiset ovat aliedustettuna julkisten hoitopalveluiden käyttäjänä muun muassa siksi, että perhe katsoo velvollisuudekseen hoitaa myös ongelmalliset jäsenensä keskuudessaan. Perheen apuna on koko suku. Saamelaisessa perheessä ehkä näkemys ongelmajuomisesta on toisenlainen kuin norjalaisessa. (Larsen. 1993, 13.) Saamelaisten keskuudessa juominen on kausiluontoisempaa kuin norjalaisten. Raittius on molemmilla tavoitteena, mutta saamelaiset eivät pitäneet todennäköisenä juomatapojensa muuttamista. (emt. 25-27.) Tästä voisi päätellä, että jos juominen on kausiluontoista, se ei saamelaisten mielestä ole ongelma. Raittiutta edistävät lestadiolaisuuden sanelemat alkoholikielteiset normit (emt. 14). Suomen saamelaisalueella lestadiolaisuus ei ole merkittävä tekijä sikäli, että se aiheuttaisi eroa suomalaisten ja saamelaisten välillä. Jorma Niemelä tutkii väitöskirjassaan kristillistä päihdehuoltoa. Lähtöasetelma tutkimuksessa on se, että asiakkaat ovat samanlaisia kaikissa päihdehuollon ja -kuntoutuksen asiakasryhmissä, mukaan lukien kristillisiä arvoja toteuttavat laitokset. Kristillisyys tulee mukaan toiminnan sisällössä ja pienissä arkipäivän asioissa. Tarjolla on hengellistä ohjelmaa, keskusteluissa annetaan tilaa myös asiakkaan hengellisille kysymyksille, hoitoympäristö tukee hengellisten pohdintojen viriämistä ja niistä keskustelua vapaa-muotoisestikin. Merkittävä osa hoidossa on uskonnollisen kielen käytöllä. Hengellisyyden kautta asiakas voi luoda itselleen retkahduksentorjuntakaavan, joka auttaa välttämään juomakierteen. Kristillistä päihdehoitoa rajoittavana tekijänä on se, että asiakkaan tulee olla valmiiksi hengellisesti motivoitunut. Ilman motivaatiota hengellisyyden osuus hoidossa saattaa jopa huonontaa asiakkaan tilannetta. (Niemelä, 1999, 297-299.)
14 Kristillisten arvojen ja elämänasenteen esilläpito päihdehoidossa voidaan tulkita suositeltavaksi. Ensimmäinen vaihe tässä esilläpidossa on uskonnollisen kielen käyttö. Kristillisyyden määrittely voi perustua erilaisiin näkemyksiin ja teologisiin perusteluihin, mutta joka tapauksessa se tarjoaa turvallisen vaihtoehdon ongelmien selvittelylle. Kristillisessä viitekehyksessä asiakkaalla on mahdollisuus tutustua omaan uskonnolliseen identiteettiinsä. (emt, 279.) Apon (2001, 264) tutkimuksessa tarkasteltiin myös tapoja päästä eroon liiallisesta juomisesta. Tutkimiensa erilaisten raitistumistarinoiden perusteella hän päättelee, että uskonnollisuus antaa parhaat mahdollisuudet vastustaa viinan ylivaltaa. Uskonnollisen perheen alkoholikielteisyydestä johtuen niiden lapset säästyvät juomatapojen oppimiselta pitkään. Juoppoudesta parantumisessa uskoon tulo auttaa varmimmin. 3. VÄÄRTI-PROJEKTIN KUVAUS 3.1. Päihdeongelman kohtaaminen haja-asutusalueella Enontekiö on viime vuosina ollut muuttotappiokunta. Opiskelijat ja aikuisväestöstä pääasiassa sellaiset henkilöt, jotka saavat työtä muualta, ovat muuttaneet pois. Heidän mukanaan muuttaa tietenkin koko perhe. Työttömällä ja kouluttamattomalla ei ole kovin paljon mahdollisuuksia sijoittua työelämään muualla. Enontekiöllä töitä on tarjolla vain muutamille ja enimmäkseen kausiluontoisesti. Työttömiä työnhakijoita oli Enontekiöllä vuonna 2001 keskiarvoisesti 26 % ja 2002 vastaavasti 30 % työikäisestä väestöstä (Lapin TE-keskuksen tilastot). Suuri työttömyys selittää osittain sen, että kunnan alueella toimeentulotukea saaneita henkilöitä oli asukkaista vuoden 2001 tilaston mukaan 18.1 %, kun koko maassa heitä on 7.6 % (Sisäasiainministeriön tilasto). Vuonna 2002 toimeentulotukea saaneiden henkilöiden määrä ei kasvanut, mutta maksettujen tukien määrä kasvoi (Enontekiön sosiaalitoimen toimintakertomus 2002). Edellä olevat tiedot ovat viittaus siihen, että riski ongelmien lisääntymiselle oli ja on edelleen suuri. On olemassa pieni joukko alkoholisoituneita ja/tai muuten syrjäytyneitä lähinnä keski-iän ohittaneita miehiä, jotka tarvitsisivat elämäänsä kohennusta kyetäkseen edes jonkin verran työelämään. Samoin on viitteitä siitä, että on pieni
15 joukko nuoria, jotka ovat jättäytyneet tai jääneet peruskoulun jälkeen koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle. Heidänkin elämässään on alkoholi mukana aiheuttaen monenlaisia ongelmia. Väärtilä, joksi päiväkeskus nimettiin, on palvellut monenlaisia kulkijoita. Se on kohtaamispaikka yksinasuville, kyydin odottelupaikka sivukylien asukkaille, joillekin tarpeellinen ruokailu- tai pyykinpesupaikka. Osa Väärti-projektin työtä ovat projektityöntekijän tekemät kotikäynnit, joita hän on tehnyt myös sivukylissä. Tällainen palvelukokonaisuus ei olisi mahdollista julkisten palveluiden piirissä, joissa monet työntekijät toimivat kahden kunnan alueella. Hyväksyvä ja liian ymmärtävä asenne alkoholinkäyttöön ovat pikemminkin enontekiöläisiä piirteitä kuin haja-asutuksesta johtuvia. Mikä tämän on aiheuttanut? Saamelaisten perinteinen elämänrytmi, oman suvun korostunut suojelu, luonnonolosuhteet kaamoksineen vai mikä? Näihin kysymyksiin ei tämä tutkimus kykene vastaamaan, mutta niiden olemassaolo on kuitenkin muistettava suunniteltaessa ja toteutettaessa päihdetyötä Enontekiöllä. 3.2. Tutkimuksen lähtökohdat 3.2.1. Väärti-projektin syntymiseen johtanut kehitys Sosiaali- ja terveystoimi hoitavat päihdetyötä tehtäviinsä kuuluvana. Sosiaalitoimistossa päihteidenkäyttäjät näkyvät toimeentulotukiasiakkaiden joukossa. Heistä useimmat ovat työttömiä. Sosiaalitoimisto toteuttaa hoitoonohjausta, mutta hoitoon lähtijöitä on vuosittain vain kaksi tai vähemmän. Lastensuojeluasioissa on tullut taustalle joskus myös alkoholinkäyttöepäilyjä. Terveyskeskuksessa päihdetyötä tekevät lääkärit ja lasten-neuvola-kouluterveydenhoitaja vastaanotollaan. Korjaava päihdetyö on pääasiassa mielenterveystoimiston psykiatrian sairaanhoitajan vastuulla. Sama henkilö työskentelee sekä Enontekiöllä että Muoniossa. Päivystysaikana ensiapua antaa myös vanhainkodin henkilökunta. Seurakunnan diakoniatyössä runsas päihteiden käyttö tulee ilmi erityisesti kotikäyntityössä. Diakoniatyössä kohdataan enemmän päihdeongelmaisten läheisiä kuin heitä itseään. Keskusteluissa nousevat päällimmäiseksi henkiset ja taloudelliset ongelmat. Kouluissa on toteutettu eri toimijoiden
16 kanssa yhteistyössä Uskalla sanoa EI kampanja lukuvuonna 1997-98. (Kartoituskysely yhteistyötahoille 8/2000.) Kunnassa toimivat sekä ehkäisevän että korjaavan päihdetyön ryhmät, joissa osallisina oli useita eri tahoja. Ryhmien toimintaa kuitenkin turhautti se, että jäsenet niissä olivat osittain samoja henkilöitä ja koettiin, että tehtävätkin menevät joiltain osin päällekkäin. Pienen paikkakunnan vähäisiä voimavaroja ei tuntunut olevan viisasta tuhlata tällä tavoin. Koska kuuluin tuolloin ehkäisevän päihdetyön ryhmään, muistan itsekin, miten yhteistä suunnitelmaa päihdetyön kehittämiseksi alettiin vähitellen hahmottelemaan jo 1990-luvun puolivälissä. Vuoden 1997 aikana aloitettiin EU-rahoitteinen Tillsammans Yhdessä projekti (TYP). Projektissa oli mukana Suomen ja Ruotsin raja-alueelta 11 kuntaa. TYPprojektin tarkoituksena oli valmistaa raja-alueen kunnille yhteinen ehdotus päihdestrategiaksi, jonka avulla kunnat valmistaisivat oman paikallisen päihdetyön strategiansa. Yhteistyön tarvetta perustellaan TYP-projektin strategiaehdotuksessa seuraavasti: Rajaseudulla alkoholin ja huumeiden käyttö on valtakuntien rajan ylittävä yhteinen ongelma. Ehkäisevä työ on sen sijaan sidoksissa kansallisiin ja kunnallisin lakeihin, määräyksiin ja projekteihin. Tornionlaaksossa naapurikuntien välistä yhteistyötä on tehty pitkään ja täällä kohtaavat suomalainen, ruotsalainen, tornionlaakson suomalainen ja saamelainen kulttuuri. - - - Alueen erityispiirteinä ovat mm. molempien maiden eteläisiä osia korkeampi työttömyys, suhteellisen korkea sairastavuus ja epävarmuus tulevaisuudesta. (Tillsammans-Yhdessä projekti 2000,3.) Enontekiöllä tehtiin päihdetyötä siten, että jokainen työala toteutti sitä omalla tahollaan. Siksi yhtenäinen linja usein puuttui, vaikka moniammatillista yhteistyötä tehtiinkin. Osittain toiminnoissa oli päällekkäisyyttä tai tiedostettuihin tarpeisiin ei kukaan rohjennut ryhtyä vastaamaan. Kaikkien tahojen yhteinen huojennus oli, että Väärtiprojektin työntekijä saatiin päihdestrategian kokoajaksi. Päihdestrategia valmistui joulukuussa 2001 ja se hyväksyttiin kunnanvaltuustossa heinäkuussa 2002 (Enontekiön kunnanvaltuuston ptk 9.7.2002 22). Kunnan päihdetyön uuteen organisointiin kuului myös Päihdetyön neuvottelukunnan nimeäminen syyskuussa 2002 (Enontekiön
17 kunnanhallituksen ptk 23.9.2002 175). Samalla lakkasi ehkäisevän ja korjaavan päihdetyön ryhmien toiminta. Päihdestrategia on Enontekiön kunnan päihdetyömalli, joka ohjaa koko päihdetyön sektoria; käsittäen ehkäisevän päihdetyön, varhaispuuttumisen ja hoidon sekä kuntoutuksen. - - - Päihdestrategian päätavoite on edistää kuntalaisten hyvinvointia ja minimoida päihdehaittoja. Lapset ja nuoret edustavat tulevaisuutta, joten heidän kehittymisensä ja kasvamisensa tasapainoisiksi aikuisiksi nähdään erittäin tärkeänä ja ehkäisevään päihdetyöhön panostaminen on todella kannattavaa. (Enontekiön päihdestrategia, 2.) Päihteillä ymmärretään tässä yhteydessä riippuvuutta aiheuttavia ja päihtymystarkoituksessa käytettäviä tupakkaa, alkoholia, impattavia kaasuja, liimoja ja liuottimia, lääkkeitä, doping-aineita ja huumausaineita. Alkoholinkäytön rajauksessa suurkulutukseen on käytetty muun muassa Terveyden edistämisen keskuksen käyttämää määritelmää: Naisilla 16 annosta viikossa ja miehillä 24 annosta viikossa. Tämä määrittely antaa mielenkiintoisen vertailukohdan siihen, mitä haastatellut asiakkaat pitivät kohtuuden rajana. Aihetta käsitellään kohdassa 4.1. Päihdestrategia sisältää myös esityksen toteutuksesta ja seurannasta. Oleellisena siihen kuuluu päihdetyön neuvottelukunnan nimeäminen. Neuvottelukunnan toimenkuvaan kuuluu muun muassa vastata päihdestrategian etenemisestä, raportoida vuosittain kunnanvaltuustolle ja -hallitukselle toimintakertomuksen ja talousarvion yhteydessä, tehdä päihdetyötä ja päihteitä koskevia aloitteita ja toimia päihdeasioiden keskustelufoorumina. Koska monien kehittämishankkeiden esteenä saattaa olla ajatus, ettei yksi ihminen kuitenkaan saa paljoa aikaan, niin tahdon tuoda tässä yhteydessä esiin Väärtit-projektin käynnistymisen yhden ihmisen uutteruuden tuloksena. Alkuvuodesta 1999 Enontekiön seurakunnan diakonissaksi tullut Pirjo Kultima oli aiemmin ollut Enontekiöllä lähihoitajakoulutuksessa opettajana. Silloin kenttäjakson jälkeen opiskelijoiden raporteista ja yhteisistä keskusteluista nousi esiin erityisesti yksi asia: runsas päihteiden käyttö, joka vaikuttaa myös perheiden elämään. Lähihoitajakoulutus päättyi vuonna 1997 ja asia jäi sikseen. Tullessaan seurakuntatyöhön pari vuotta myöhemmin hän kohtasi tämän asian uudelleen. Koska diakoniatyön yksi tehtävä on vaikuttaa siihen
18 hätään, jota ei muulla tavalla auteta, hän päätti selvittää, mitä asialle voitaisiin tehdä (Kultiman haastattelu). Huhtikuussa 1999 oli Pirjo Kultiman koolle kutsumansa neuvottelu, jossa oli mukana sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoita. Siinä kartoitettiin tilannetta ja mietittiin mahdollisia toimenpiteitä. Päädyttiin järjestämään yleisötilaisuus, johon saatiin Sininauhaliitosta keskustelun alustaja. Tilaisuus oli 24.8.1999 ja sen seurauksena päätettiin hakea rahoitusta tälle työlle Raha-automaattiyhdistykseltä (RAY). Kun puhelimitse tiedusteltiin asiaa alustavasti RAY:stä, heitä epäilytti se, miten yhteistyö voi onnistua kolmensadan kilometrin etäisyydeltä. Tässä vaiheessa Rovaniemen Päiväkeskus ry oli lupautunut hoitamaan mahdollisen RAY:ltä saatavan rahoituksen virallisen puolen. Toiminta Enontekiöllä olisi sen yksi projekti, jonka käytännön asiat kuitenkin hoidetaan paikallisin voimin. Onnellinen sattuma oli, että hakemuksen teon aikaan juuri oli lehdessä kirjoitus siitä, miten etäisyydet vaikuttavat monien asioiden järjestelyihin pohjoisessa. Pirjo Kultima kertoo: Ja sitten mä soitin Helsinkiin RAYhyn ja sanoivat, että ei se ole mahdollista, että tämä on niin kaukana. Ei se ole luonnollinen yhteys. Mä sitten sanoin, että mikä on meillä todellisuus kaikessa muussakin. Sitten sattui just silloin ko mie lähetin sen hakemuksen, että lehdessä oli näistä etäisyyksistä, että kuinka täällä ollaan kaukana. Se oli tosi hyvä artikkeli, että me ollaan täällä niinku periferiassa ja joudutaan pitkiä välimatkoja ajaan ja laitoin sen lehtileikkeen sinne hakemuksen mukaan, että tajuttais, mistä on kyse. Kysymyshän oli siitä, että tällainen päihdetyön projekti tarjoaisi palveluita, joita sen asiakkaat eivät kykene hakemaan naapurikunnasta. Toimistoasiat kyllä hoituvat nykyään satojenkin kilometrien etäisyydeltä. Tästä eteenpäin asia etenikin vauhdikkaasti, sillä anomus piti jättää syyskuun loppuun mennessä. Hankkeen esilletulo ei saanut pelkästään myönteistä vastaanottoa kaikilla paikallisilla tahoilla, mutta RAY:n vastaus oli myönteinen. Talouden hoito tapahtui näin ollen Rovaniemen Päiväkeskus ry:n kautta. Alkuvuodesta 2000 etsittiin projektille työntekijä ja varsinainen toiminta käynnistyi 1.6.2000.
19 3.2.2. Väärti-projektin yhteistyötahojen ilmaisemat päihdetyön tarpeet Elokuussa 2000 tehdyn kyselyn vastuksissa päällimmäiseksi nousivat ajatukset siitä, millaista päihdetyötä Enontekiöllä tarvitaan. Kysymysten vapaamuotoisuudesta johtuen vastauksia ei ole yksinkertaista jaotella projektin tavoitteiden mukaisesti. Olen tyypitellyt vastaukset tässä sisältönsä perusteella viiteen ryhmään: ennaltaehkäisevä työ, kasvatus ja asenteenmuokkaus, tukihenkilö- ja tukiryhmätoiminta, korjaava päihdetyö ja yhteistyö. Kymmenen vastaajan vastauksista saattoi poimia ajatuksia ennaltaehkäisevästä työstä. Perinteisen valistuksen lisäksi toivottiin, että nuorten vapaa-ajalle löytyisi sellaista tekemistä, joka heitä kiinnostaa. Tulisi olla mahdollisuus konkreettiseen tekemiseen ja elämän arvojen pohtimiseen, mutta myös pelkästään nuorten porukassa olemiseen. Koulunsa päättäneille nuorille tulisi tarjota vähintäänkin työpajatoimintaa, koska työpaikkoja ei kaikille omalta paikkakunnalta löydy. Työllisyyden parantaminen ehkäisisi kaikissa ikäryhmissä runsaaseen päihteiden käyttöön ajautumista. Seitsemässä vastauksessa pidettiin tärkeänä asennekasvatusta. Olisi välttämätöntä saada ihmiset huomaamaan oman juomatavan vaikutukset läheisiin ja ympäristöön. Enontekiöläisenä tapana voisi vastausten perusteella nähdä sen, miten suku takaa hyvin pitkälle sosiaalisen verkon. Juomisen lopettaminen ei näytä silloin edes tarpeelliselta. (Ylitalo 2000.; ks.myös Larsen 1993, 13) Juomista ylläpitävän sosiaalisen verkon hajottaminen lisäisi sitä asennetta, että juominen ei ole hyväksyttävää. Juomisen hyväksyntä erityisesti nuorten kohdalla on aiheuttanut myös jonkin verran alkoholin välittämistä alaikäisille. Välittämisen loppuminen olisi toivottava konkreettinen vaikutus. Nuorille suunnattua asennekasvatusta esimerkiksi Uskalla sanoa EI ohjelman avulla tulisi jatkaa kouluissa. Esitettiin myös, että olisi hyödyllistä asennemuokkausta ja ennaltaehkäisyä, että vanhemmat olisivat enemmän seuraamassa nuorten edesottamuksia vapaa-ajan toiminnoissa. Kolmessatoista vastauksessa pidettiin tärkeänä jonkin muotoista tukitoimintaa. Sekä AA:n, kriisiryhmien että muutoin muodostettujen tukiryhmien päämäärä on sama:
20 auttaa selviämishaluista pysymään kuivilla. Koska monet ongelmat pysyvät piilossa enkä kauankin, kotipalvelun ja muun kotikäyntityön tehtävänä olisi entistä enemmän tuoda esiin päihteistä aiheutuvia ongelmia. Kotikäyntityön kautta myös päihdeongelmaisten läheiset saisivat helpommin apua. Korjaavasta päihdetyöstä esitettiin ajatuksia kuudessa vastauksessa. Ensinnäkin toivottiin tehokkaampaa hoitoonohjausta. Vastauksista ei käy ilmi, miten se tapahtuisi. Samaan ajatukseen liittyisi mielestäni toive avokatkaisuhoidon mahdollisuudesta. Tämä järjestely edellyttäisi työntekijän saamista sitä varten. Pidettiin myös tarpeellisena, että uusiin tapauksiin reagoitaisiin entistä vakavammin. Lisäksi tuli esiin tarve ottaa kohteeksi lapsiperheet, kun tähän asti on ajateltu lähinnä keski-ikäisten miesten tarvitsevan huoltoa. Päivätoiminnan saamista jo alkoholisoituneille pidettiin tarpeellisena. Tämän toiminnan tehtävänä olisi asiakkaiden palauttaminen normaaliin elämään. Se tapahtuisi konkreettisten asioiden kautta: arkirutiinien opettamista, asumiskäytäntöjen opettamista, työtoimintaa. Viisi vastaajaa otti esiin eri toimijoiden välisen yhteistyön. Yhteistyötä on ollut, mutta parannusta toivottiin seuraavissa seikoissa: pitäisi sopia yhteiset pelisäännöt, lisätä moniammatillista yhteistyötä ja lisätä yleisesti yhteistyön toimivuutta. 3.3. Yhteenveto Väärti-projektin tavoitteista Projektin ohjausryhmä laati työlle tavoitteet varsinaisen työn alkaessa. Tavoitteiden taustalla oli RAY:lle tehdyssä avustusanomuksessa selvitetyt päihdetyön tarpeet. Projektin yhtenä tavoitteena oli luoda kuntaan jatkuva ja verkostoitunut päihdetyö. Lisäksi asetettiin tavoitteeksi, että päihteiden ongelmakäyttäjien elämänlaatu kohoaa ja elämänhallinta paranee. Tätä pyritään edesauttamaan luomalla toimiva vuorovaikutussuhde ongelmakäyttäjiin. Tavoitteeksi mainitaan myös, että aikaansaataisiin kuntaan toimiva päihde-strategia ja että ongelmakäyttäjien läheiset alkaisivat tiedostaa, että heillä on mahdollisuus saada ongelmatilanteissa apua ja tukea projektityöntekijältä. (Projektisuunnitelma 2000.)