Littoistenjärvi nyt! Järven ekologisen tilan lyhyt historia ja kurkistus tulevaan Jouko Sarvala Turun yliopisto Littoisten omakotiyhdistyksen kokous Littoisten koululla 18.3.215 Valokuva: Jouko Sarvala 8.5.211 Moni kakku päältä kaunis... Kuva: Jouko Sarvala 24.7.214
- mutta tarkemmin katsoen... Kuva: Jouko Sarvala 24.7.214 - ihan silkkoa sisältä... Kuva: Jouko Sarvala 24.7.214
... joskus myös tämännäköistä... Kuva: Jouko Sarvala 6.7.21... ja näiden näkymien vuoksi olemme täällä tänään! Kuva: Jouko Sarvala 21.7.214
Littoistenjärvi on ympäristön asukkaille tärkeä luontokohde Järven tilan voimakas heilahtelu on huolestuttanut sekä asukkaita että kuntien hallintoa Etenkin vuoden 23 jälkeen veden laatu on jyrkästi heikentynyt Esitän tässä lyhyen katsauksen järven tilan kehitykseen ja siihen mitä olisi tehtävissä tilanteen parantamiseksi Littoistenjärvi on luonnostaan rehevä Kun Littoistenjärvi kuroutui merestä yli 5 vuotta sitten, se oli aluksi rehevä, mutta karuuntui vähitellen. Nykyaikaa lähestyttäessä järvi rehevöityi uudelleen. Vielä 17-luvulla veden laatu oli kuitenkin niin hyvä, että järven rannalle voitiin perustaa vanutuslaitos, josta myöhemmin kasvoi Littoisten verkatehdas. Vuosina 198-1913 Littoistenjärvessä esiintyi ajoittaisia sinileväkukintoja ja kalakuolemia, mutta näistä ei koitunut suurempia ongelmia. Veden laatu säilyi samanlaisena 198-luvulle asti
Littoistenjärvestä on paljon tietoa pitkältä ajalta Kun Littoistenjärvi oli Kaarinan ja Liedon vedenottovesistö 1971-1998, veden fysikaalisia ja kemiallisia ominaisuuksista seurattiin säännöllisin mittauksin. Vuosina 1983-212 Littoistenjärvi oli Turun yliopiston biologian laitoksen tutkimuskohde. Uposlehtisen tulokaskasvin, vesiruton, runsastuminen 198- luvulla käynnisti säännöllisen biologisen seurannan ja johti vuonna 1992 Littoistenjärvityöryhmän perustamiseen. Työryhmä (nykyisin Littoistenjärven neuvottelukunta) koordinoi järveen kohdistuvaa tutkimusta ja järven hoitoa. Tutkimuksia ovat rahoittaneet Littoistenjärven säännöstely-yhtiö ja kunnat. Erityisen monipuoliset tiedot on vuodesta 1992 lähtien. Littoistenjärven uposkasvien biomassaa on tutkittu vuosittain kymmeneltä rantalinjalta ja kymmenestä ulappapisteestä sukeltamalla Lisäksi vesikemia, kasvi- ja eläinplankton 1-2 viikon välein; koekalastus vuosittain, pohjaeläimet muutaman vuoden välein Rantalinjat (I-X), ulappapisteet (1-1) ja harauslinjat (A-E) Littoistenjärvessä.
Littoistenjärven vesikasvillisuus ja veden laatu pysyi jokseenkin samanlaisena 19-luvun alusta 198-luvulle saakka Kuva: Jouko Sarvala 26.7.21 198- ja 199-luvulla tulokaslaji kanadanvesirutto (Elodea canadensis) kehitti massaesiintymiä aiheuttaen happivajetta jään alla talvella ja haitaten virkistyskäyttöä kesällä. Happikato vältettiin ilmastuksella, mutta tämä myös helpotti vesiruton talvehtimista ja kärjisti uposkasviongelmaa. Valokuva: Jouko Sarvala 2.7.1998
Vesiruton määrä vaihteli voimakkaasti 5-7 vuoden jaksoissa, ja kannan romahtaessa versoja ajautui tonneittain rannoille Massaesiintymiä oli 1986-1987, 1991-1992 ja 1996-1998 Kuva: Jouko Sarvala 1998 Vesiruton biomassahuiput oli tunnistettavissa veden ph:n luonteenomaisesta kehityksestä Kun uposkasveja oli vähän, Littoistenjärven ph pysyi alhaisena. Uposkasvien lisääntyessä ph nousi vähitellen hyvin korkeaksi (jopa >1). 1 9 Elodean kannanromahdus Elodea-romahdus ph 8 7 6 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 14 Year
Elokuun ph kuvasi hyvin vesiruton kannanvaihtelun syklisyyttä. Vuoden 1998 jälkeen korkeat ph-arvot liittyivät leväkukintoihin. Uposkasvien biomassa (kuivamassa-g m -2 ) 4 3 2 1 Elodea Ceratophyllum Muut uposkasvit Elokuun ph 198419861988199199219941996199822224262821212214 Vuosi 1 9 8 7 6 Elokuun ph Korkea ph vaikuttaa moneen asiaan hyvin tiheän kasvillisuuden joukossa on päivisin korkea ph ja happea ylikyllästeisyyteen saakka, mutta yöllä ph laskee ja happi saattaa kulua pohjan pinnasta loppuun, jolloin fosforia pääsee veteen kun ph ylittää noin 9, fosforia alkaa liueta pohjaliejusta myös hapekkaissa oloissa, ja seurauksena voi olla syanobakteerikukintoja voimakkaasti heilahtelevat ympäristöolot haittaavat monia eläimiä, etenkin äyriäisiä ja kaloja.
Vesiruton kannanvaihtelun tahdissa Littoistenjärvi oli vuoroin kirkas ja hyväkuntoinen... Kuva: Jouko Sarvala...vuoroin samea ja rehevä, joskus jopa todellista leväpuuroa! Kuva: Jouko Sarvala 26.7.21
Muutokset olivat nopeita: vesiruton toisen kannanromahduksen jälkeen kesällä 1992 järvi oli hyvin samea Kuva Littoistenjärven säännöstely-yhtiö 19 Mutta jo seuraavan talven jälkeen vesi oli kirkasta, näkösyvyys pohjaan asti melkein koko järvessä Kuva: Ilmo Sivuranta 2
Vesiruttokasvustojen romahdusten yhteydessä 1987, 1992 ja 1999 veden fosforitaso oli yhden kesän ajan korkea ja veden laatu heikko. Välivuosina vesi oli kirkasta ja ravinteita vedessä vähän. Uposkasvien biomassa (kuivamassa-g m -2 ) 4 3 2 1 Vesirutto Karvalehti Muut uposkasvit Klorofylli Kokonaisfosfori 198419861988199199219941996199822224262821212214 Vuosi 12 8 4 Klorofylli ja fosfori (mg m -3 ) Kannanromahdusten yhteydessä paikalliset asukkaat keräsivät kuolevaa vesiruttoa kasoihin pois kuljetettavaksi. Myöhemmin käytettiin uposkasvien poistoon varta vasten suunniteltua keräävää niittokonetta (RS Harvester) Kuva Reijo Talvitie 1992 22
199-luvun puolivälin jälkeen vesiruttoa poistettiin mekaanisesti 367 tonnia vuosittain. Tästä toiminnasta oli kuitenkin luovuttava, koska poisto kiihdytti jäljelle jäävien kasvien kasvua Valokuvat: Jouko Sarvala 2.7.1998 Plant biomass (dry mass g m -2) Edes >5 %:n poisto ei estänyt vesiruttoa runsastumasta kannan nousuvaiheessa kiihtynyt kasvu kompensoi poistot jo saman kesän aikana Submerged plant biomass Removed biomass 4 3 2 1 1984 1986 1988 199 1992 1994 Year 1996 1998 2 22 24
Vesiruton kasvunopeus kesän aikana oli kääntäen verrannollinen kasvustojen tiheyteen keväällä. Kasvu käytännössä pysähtyi, kun vesiruton kuivabiomassa ylitti 2-3 g m -2..1 1996-1998 Regressio 1996-1998 1987-1988 Kasvunopeus (vrk -1 ).5. Sarvala 25.1 2 3 4 5 6 78 1 2 3 4 5 6 781 2 3 4 5 6 7 1 2 3 4 5 6 71 Alkubiomassa (kuiva-g m -2 ) Yllätysratkaisu yksi ongelma ohi toistaiseksi Uposkasviongelmasta päästiin vedenoton päätyttyä. Pääosa kasveista kuoli talven 1998-1999 happikadossa, ja myöhemmin vedenpinnan nousu ja veden sameus ovat estäneet vesiruttoa valtaamasta järven keskiosia. Jääpeitteisenä kautena pohjan lähelle syntyy kuitenkin happivajetta, joka huonontaa sedimentin kuntoa, ja sisäinen kuormitus on voimistunut
Vuosituhannen vaihteessa Littoistenjärven tilanne näytti siis varsin lupaavalta: uposkasvit olivat vähissä ja veden laatu kohtuullisen hyvä Mutta niin kuin luonnon ekosysteemien kanssa usein käy, järvellä oli taas tarjota yllätyksiä Vesirutto-ongelman tilalle saatiin samea vesi ja jokavuotiset syanobakteerikukinnat 2-luvulla muutos on näkynyt paljain silmin: näkösyvyys on heikentynyt ja kasviplanktonin klorofylli lisääntynyt 6 Klorofylli Näkösyvyys 2.5 2. Klorofylli (mg m-3) 4 2 1.5 1..5 Näkösyvyys (m). 198 1985 199 1995 2 25 21 215 Vuosi
25 Veden laatua Littoistenjärvessä säätelee fosforin saatavuus. Fosforitaso pysyi pitkään kohtuullisena vesiruton romahdusvuosia ja happikatotalvea 1998-1999 lukuun ottamatta, mutta kääntyi nousuun 2-luvulla Kokonaisfosfori (mg m -3 ) 2 15 1 5 198 1985 199 1995 2 25 21 Vuosi Avovesikauden keskiarvoissa nousu on ollut jyrkkää vuoden 23 jälkeen. Klorofyllitaso on noussut vastaavasti eli veden laatu on huonontunut. Kokonaisfosfori / Klorofylli (mg m-3) 1 5 Kokonaisfosfori Klorofylli Ennustettu fosforitaso 198 1985 199 1995 2 25 21 215 Vuosi
Keski- ja loppukesän fosforitaso on noussut huikeasti. Fosforia liukenee pohjasta kesän aikana Littoistenjärven nykyinen ongelma on juuri tämä ns. sisäinen kuormitus. Kokonaisfosfori (mg m -3 ) 2 15 1 5 211 212 213 214 V VI VII VIII IX X XI Kuukausi Kasviplanktonin klorofyllin määrä seuraa suunnilleen fosforitason nousua Klorofylli (mg m -3 ) 1 5 211 212 213 214 V VI VII VIII IX X XI Kuukausi
Näkösyvyys puolestaan on käänteisessä suhteessa klorofyllin määrään. Pienimmät arvot mitataan loppukesällä, myöhään syksyllä ja varhain keväällä vesi on melko kirkasta. 15 211 212 213 214 Näkösyvyys (dm) 1 5 V VI VII VIII IX X XI Kuukausi Syitä muutoksiin? Ulkoinen ravinnekuormitus ei ole ainakaan noussut viime vuosina Ongelmat johtuvat sisäisestä kuormituksesta
Helteetkö syynä? Osaksi, mutta vuodet erilaisia, kesä 213 tasaisen lämmin kesäsyyskuun, 214 kesäkuu kylmä, heinäkuu ja elokuun alku helteiset Lämpötila ( o C) 25 2 15 1 29 21 211 212 213 214 5 IV V VI VII VIII IX X XI Kuukausi mutta esimerkiksi 21-23 oli lähes yhtä lämmintä, eikä fosforia silti liuennut ylettömästi pohjasta (mahtavia sinileväkukintoja kyllä oli) Lämpötila ( o C) 25 2 15 1 22 23 24 25 26 27 21 2 5 II III IV V VI VII VIII IX X Kuukausi
Vesirutto ei nyt ole ongelma. Aiemminkin veden laatu heikkeni romahdusvuosina vain yhdeksi kesäksi kerrallaan, välivuosina vesi oli kirkasta. Uposkasvillisuuden pysyvä taantuminen 2- luvulla kuitenkin heikentää veden laatua. Uposkasvien biomassa (kuivamassa-g m -2 ) 4 3 2 1 Vesirutto Karvalehti Muut uposkasvit Klorofylli Kokonaisfosfori 198419861988199199219941996199822224262821212214 Vuosi 12 8 4 Klorofylli ja fosfori (mg m -3 ) Järven toiminnassa on tapahtunut muutoksia, joita havainnollistaa klorofyllitason suhde fosforipitoisuuteen Klorofylli vs. fosfori 1978-211 Klorofylli (mg m -3 ) 1 8 7 6 5 4 3 2 1 8 7 6 5 4 3 2 1 Pienet vesikirput Isot vesikirput Littoistenjärvi Uposkasvien romahdusvuodet 1995 2 199 Uposkasvihuippujen välisiä vuosia 1992 1987 1981 1978 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 Kokonaisfosfori (mg m -3 ) 25 26 27 29 1999 211 28 Vuodet ennen vesiruttoa ja ilmastusta 21
Planktonäyriäiset ovat kyllä runsastuneet rehevöitymisen myötä... Biomassa (mg hiiltä m -3 ) 6 4 2 Äyriäisten kokonaisbiomassa 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 211 213 Vuosi... mutta järvessä on etenkin isoja levänsyöjiä liian vähän suhteessa kasviplanktoniin. Ero 198-luvun alun tilanteeseen on jyrkkä. Herbivori/kasviplankton-suhde 8 6 4 2 1985 199 1995 2 25 21 Vuosi
Syanobakteerien (sinilevien) määrä pysyi kurissa niinä vuosina, jolloin planktonäyriäisiä oli riittävästi. Laidunnusteho selittää kuitenkin vain osan syanobakteerien vaihtelusta. Syanobakteerien kokonaisbiomassa Biomassa (g m -3 tuoremassaa) 4 3 2 1 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 211 213 Vuosi Yksi planktonin kulutussuhteeseen vaikuttava selvä muutos, joka ajallisesti vastaa sisäisen kuormituksen nousua, on tapahtunut kalastossa
Koko kalaston biomassassa ei näytä olleen isoja heilahduksia viime vuosina, ehkä lievää laskua ennen kahta viime vuotta. Lahna ja etenkin särki, ehkä myös hauki, ovat selvästi vähentyneet koekalastussaaliissa. Yksikkösaalis (g verkkoyö -1 ) 8 6 4 2 särki ahven hauki lahna muut kalat 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 211 213 Vuosi Mutta vuodesta 2 alkaen kalaston kokojakauma muuttui hyppäyksellisesti - yksilömäärät kasvoivat kun saaliissa vallitseviksi tulivat pienet kalat. Erityisen paljon on ollut pikkuahvenia.
199-luvulla kalayksilöitä Littoistenjärvessä oli vähän suhteessa fosforitasoon, mutta 2-luvulle tultaessa kalatiheys nousi jyrkästi 3 2 Olin ym 22 Litt.j. 1993-1999 Litt.j. 2-24 Koko kalasto (yks. verkko -1 ) 1 2 9 8 7 6 5 4 3 2 1 1 9 8 7 6 5 8 9 1 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 2 2 Kokonaisfosfori mg m -3 Koko kalasto (yks. verkko -1 ) 3 2 1 2 9 8 7 6 5 4 3 2 1 1 9 8 7 6 5 25-211 kalamäärä ei noussut, mutta fosforitaso yli kaksinkertaistui, mahdollisesti kalojen vaikutuksesta Olin ym 22 Litt.j. 1993-1999 Litt.j. 2-24 Litt.j. 25-211 8 9 1 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 2 2 Kokonaisfosfori mg m -3 Ulkoinen fosforikuormitus ei ole noussut tällä jaksolla
Talvisella happitilanteella voi olla myös merkitystä: kevään fosforitaso on kaksinkertaistunut vuodesta 22, klorofylli on noussut vielä enemmän 12 Kokonaisfosfori (mg m -3 ) 1 8 6 4 2 1995 2 25 21 Vuosi 2 Klorofylli (mg m -3 ) 15 1 5 1995 2 25 21 Vuosi Veden laadun heikkenemisen syy-seuraussuhteet Kalat eläinplankton syanobakteerit - lisämausteena helle Keväinen fosforitaso on kohonnut, mahdollisesti talvisen happivajeen takia Pohjaeläimiä syövät kalat pöllyttävät pohjaa ja edistävät fosforin siirtymistä pohjasta veteen Kalojen eritteet ja ulosteet lisäävät myös sisäistä kuormitusta ja kohottavat veden fosforitasoa Järvessä on nykyään liikaa pieniä ahvenia, särkiä, kiiskiä ja lahnoja, jotka syövät eläinplanktonin kookkaat vesikirput
Korkeissa lämpötiloissa kalojen ravinnontarve kasvaa ja eläinplankton niukkenee entisestään Kuitenkin juuri korkeissa lämpötiloissa tarvittaisiin enemmän eläinplanktonia pitämään kasviplankton kurissa (lämpötilan nousu kiihdyttää enemmän kasviplanktonin kasvua kuin eläinplanktonin syöntinopeutta etenkin syanobakteerit hyötyvät). Kalojen niukentama eläinplankton ei pysty estämään syanobakteerien ja muiden levien lisääntymistä, joka johtaa kasviplanktonin massaesiintymiin Leväkukinnat ph fosforin liukeneminen Kun järveen pääsee kehittymään keski- ja loppukesällä voimakkaita leväkukintoja, nämä nostavat veden ph:n niin korkealle, että fosfori lähtee liukenemaan pohjaliejusta veteen Fosforitason nousu vahvistaa entuudestaan syanobakteerien ja muiden levien massaesiintymiä, eli syntyy itseään vahvistava kehä Korkea lämpötila myös nopeuttaa hajotustoimintaa pohjaliejussa ja heikentää siten happioloja ja edistää fosforin liukenemista Kohonnut planktontuotanto lisää sedimentaatiota ja kasvattaa pohjan pintakerroksen helposti liukenevan fosforin määrää, edistäen siten sisäistä kuormitusta tässäkin on itseään vahvistava kehä
Syy-seuraus-suhteet ovat mutkikkaita. Esimerkiksi 212 ja 213 fosforia liukeni pohjasta, vaikka veden ph oli melko alhainen. Toisaalta 214 fosforitaso laski heinäkuussa, vaikka ph oli hyvin korkea. Ilmastonmuutoksen osuus on mahdollinen Littoistenjärven jäätalven kesto on lyhentynyt 197-luvulta 43 vrk. 1 Veden ph 9 211 212 213 214 8 7 6 V VI VII VIII IX X XI Kuukausi Mitä on tehtävissä? Vaihtoehtoisia kunnostusmenetelmiä on vertailtu vuoden 213 yhteenvedossa Valokuva: Jouko Sarvala 21
Ulkoisen kuormituksen vähentäminen Ulkoisen kuormituksen vähentäminen on rehevöitymisen torjunnassa keskeisin keino Järvelän kosteikon vesien johtaminen Aurajokeen on jo vähentänyt Littoistenjärven fosforikuormitusta noin neljänneksellä Nykyisellä tasolla ulkoinen kuormitus ei aiheuta vedenlaatuongelmia Littoistenjärvessä Ilmastus Talvinen ilmastus on tarpeen happikadon ehkäisemiseksi hapettomuus edistää fosforin liukenemista sedimentistä veteen Toisaalta liian hyvä happitilanne talvella edistää vesiruton ja karvalehden talvehtimista ja lisää uposkasviongelmia Kymmenisen vuotta yksinomaan käytetyt virtauskehittimet pitivät pohjanläheisen veden juuri ja juuri hapellisena ankarinakin jäätalvina Ilmastusta oli kuitenkin tarpeen tehostaa, koska kevään fosforitaso oli kaksinkertaistunut tehokkaan ilmastuksen päättymisen jälkeen Kevään fosforitasot on nyt saatu kääntymään laskuun talvisen ilmastuksen avulla
Ruoppaus Ei hyötyä Littoistenjärvessä, koska sedimentin fosforipitoisuus kasvaa pinnasta syvemmälle mentäessä Myös liian kallis, kustannukset Littoistenjärvessä miljoonaluokkaa Järven tilapäinen kuivatus Kallis, ei yleensä mainittavasti paranna veden laatua Vesisyvyyden lisääminen Vedenoton päätyttyä Littoistenjärven vedenpinnan keskikorkeus on jo noussut lähemmäs säännöstelyn ylärajaa Enempi vedenpinnan nosto ei ole mahdollista järveä ympäröivän asutuksen takia Pieni syvyyden lisäys voisi myös olla haitaksi Vesikasvillisuuden poisto Tällä hetkellä vesikasvillisuus ei ole Littoistenjärvessä ongelma Uposkasvien laajamittainen poisto ei onnistu Ilmaversoisen rantakasvillisuuden poistoon ei ole tarvetta kasvillisuusvyöhyke on tärkeä suodatin, joka pysäyttää osan maalta tulevista ravinteista Kohtuullinen määrä uposkasveja kirkastaa veden, mutta liiallinen kasvillisuus heikentää vedenlaatua
Ravintoketjukunnostus Planktonia ja pohjaeläimiä syövien kalojen vähentäminen on kustannustehokas keino parantaa veden laatua Littoistenjärvessä on tehty särkien paunettipyyntiä keväisin Lahnan talvinuottaus talvella 29 paransi veden laatua Littoistenjärvelle laskettu saalistavoite on iso Kalastustekniikka on ongelma matalassa järvessä Fosforin kemiallinen saostus Fosforin kemiallinen saostaminen pohjaan on nopein keino parantaa veden laatua Alumiinikloridi on lupaavin aine; saostus varhain keväällä tai myöhään syksyllä, mitoitus kokeiden perusteella Kustannus kohtalainen, Kirkkojärven kokemusten mukaan 2, ehkä vähemmän Fosfori voitaisiin myös poistaa vedestä vanhassa vesilaitoksessa ja palauttaa köyhdytetty vesi järveen. Pohjasta liukenee veteen kuitenkin jatkuvasti uutta fosforia, joten käsittelyn teho on epävarma. Sinilevien sakkaus vetyperoksidilla Uusi menetelmä, hoitaa vain oireita toistettava vuosittain
Loppuarvioita Kesäiset vedenlaatuongelmat syntyvät usean tekijän yhteisvaikutuksesta, mutta korkeilla kesälämpötiloilla ja pienten kalojen runsaudella on ilmeisesti ollut iso osuus. Pienten ahventen runsaus näyttää sekin kytkeytyvän lämpimiin kesiin. Lämpötilaan emme voi vaikuttaa, pikkukalojen määrää on vaikea säädellä, mutta lahnoja voidaan vähentää Pohjasedimentin heikentynyt happitilanne on ilmeisesti lisännyt fosforin liukenemista pohjasta veteen tehokkaampi ilmastus voi tässä auttaa Varmimmin fosforitaso saadaan laskemaan kemiallisella saostuksella Veden kirkastuminen tuo kuitenkin todennäköisesti takaisin uposkasviongelmat Miten siis turvaamme jatkossa hyväkuntoisen Littoistenjärven? Valokuva: Jouko Sarvala 6.8.26 Ulkoinen kuormitus pidetään jatkossakin kurissa Talvista ilmastusta tehostetaan Kalastoa vähennetään Valmistaudutaan fosforin kemialliseen saostukseen
Menetelmien vertailu: Tehostettu talvinen ilmastus Hyvät puolet Luonnonmukainen menetelmä, joka parantaa ekosysteemin kykyä sietää kohonnutta levätuotantoa ja muuta orgaanista kuormitusta Kustannuksiltaan edullinen Mahdolliset ongelmat Ei täyttä varmuutta tuloksesta, vaikka aikaisemmat kokemukset ovatkin olleet positiivisia Jatkettava joka talvi Hyvä talvinen happitilanne jouduttaa uposkasvi-ongelman paluuta Poistokalastus Hyvät puolet Luonnonmukainen menetelmä Kustannuksiltaan edullinen Vesi kirkastuu todennäköisesti vain kohtuullisesti, jolloin uposkasvien liikakasvu ei olisi kovin suuri ongelma Mahdolliset ongelmat Littoistenjärvessä tehokas kalastus on vaikeaa, koska mataluuden takia syysparveutumista ei esiinny Kalakannan koosta ja siten myös kalastustarpeesta ja kalaston vähentämisen hyödyistä on epävarmuutta Vaikka tehokalastus onnistuisi, ei ole täyttä varmuutta veden laadun paranemisesta Kalastusta jatkettava vuosittain tai ainakin muutaman vuoden välein
Fosforin kemiallinen saostus Hyvät puolet Vaikutus on nopea vesi voi kirkastua käsittelypäivänä tai viimeistään muutamassa päivässä Mahdolliset ongelmat Kallis menetelmä Vaikutuksen kesto epävarma Vedestä tulee niin kirkasta, että uposkasvit voivat runsastua liikaa Ajelehtivaa alumiinihydroksidisakkaa voi esiintyä Tarkka mitoitus on tarpeen, jos kalasto halutaan säästää; toisaalta jos kalasto jää ennalleen, sisäinen kuormitus voi jatkua Veden ph on pidettävä optimialueella myös siksi, että fosfori saostuisi tehokkaimmin ja että alumiini ei pääsisi liukenemaan takaisin veteen Littoistenjärvi ongelmistaan huolimatta yhä arvostettu ja ahkerasti virkistykseen käytetty luonnonhelmi urbaanin ympäristön laidalla Kiitokset rahoittajille ja yhteistyökumppaneille 3 seurantavuoden ajalta! Valokuva: Jouko Sarvala 28.5.22
1(2) 3.6.215 LITTOISTENJÄRVEN POHJOISPUOLISELTA JÄRVELÄN KOSTEIKOLTA LÄH- TEVÄN VEDEN SEKÄ LITTOISTENJÄRVEEN LASKEVIEN KAHDEN OJAN VE- DENLAATUTUTKIMUS 11.6.215 1 Yleistä Littoistenjärven pohjoispuolella sijaitsevasta Järvelän kosteikosta lähtevästä vedestä otettiin Lounais- Suomen vesiensuojeluyhdistys ry:n toimesta vesinäytteet 11.6.215. Syynä näytteenottoon olivat paikallisten asukkaiden epäilyt Järvelän kosteikolta Littoistenjärveen kohdistuvasta ravinnekuormituksesta. Käynnin yhteydessä otettiin näytteet myös järven pohjoisosaan laskevista kahdesta ojasta. Näytepaikat ilmenevät liitteestä 1. Normaalitilanteessa Järvelän kosteikolta tulevat vedet eivät kulkeudu Littoistenjärveen, vaan ne laskevat kosteikon länsipäässä sijaitsevan kaivon (liite 3) ja siitä johdetun putken kautta Aurajoen suuntaan. Paikallisten asukkaiden mukaan kosteikolta tulevaa vettä oli kuitenkin keväällä virrannut Littoistenjärveen. Mahdollisena syynä oli putken tukkeutuminen. Myös putken suhteellisen pieni läpimitta saattaa tulvatilanteessa aiheuttaa padotusta. Näytteenottohetkellä kosteikon vesi virtasi esteettä kaivon kautta putkeen. Näytteet otettiin muovikauhalla näytepulloihin. Näytteenottoa edeltävä sääjakso oli ollut vähäsateinen, minkä johdosta alueen ojaston virtaamat olivat vähäisiä. Kosteikolta kuitenkin poistui vettä kaivon kautta putkeen kohtalaisia määriä. 2 Näytetulokset Kosteikolta poistuvan veden kokonaisfosforipitoisuus oli korkea. Myös mikroskooppisille leville suoraan käyttökelpoista liukoista fosforia oli vedessä runsaasti. Kokonaistyppipitoisuus oli ojavesille tyypillinen. Kosteikolta poistuvan veden sameusarvot ja kiintoainepitoisuudet olivat tavallisiin ojavesiarvoihin verrattuna kohtuullisen alhaisia (liite 2). Littoistenjärven pohjoisosan uimarannan tuntumaan laskevassa ojassa (näytepiste P2) kokonaisfosforipitoisuus oli ravinteikkaalle ojavedelle ominainen. Kultanummen eteläpuolelta Vanhan Littoistentien ali Littoistenjärveen laskevassa ojassa (näytepiste P3) veden kokonaisfosforipitoisuus oli alhaisempi kuin pisteessä P2, mutta kuitenkin ojavesille tyypillinen. Kokonaistyppipitoisuudet olivat ojavesille tyypillisiä. Ojapisteissä P2 ja P3 veden sameusarvot ja kiintoainepitoisuudet olivat tavallisesti havaittaviin ojavesiarvoihin verrattuna kohtuullisen alhaisia (liite 2). 3 Johtopäätökset Kosteikko on muodostunut entiselle peltomaalle. Kosteikon pohjan ravinteikkuus on oletettavasti pääosin syynä tässä tutkimuksessa havaittuun kosteikolta lähtevän veden korkeaan kokonaisfosforipitoisuuteen. Valumavesien johtamisjärjestelyjen toimivuuteen on suositeltavaa kiinnittää huomiota, jotta kosteikolta lähteviä valumavesiä ei päätyisi Littoistenjärveen. Myös näytepisteen P3 alapuolella sijaitsevan laskeutusaltaan toimivuutta, eli sitä, että kulkeutuvatko ojan valumavedet altaan kautta, on suositeltavaa tarkastella runsaampien valumien vallitessa. Lounais-Suomen Osoite Puhelin Sähköposti / www-sivu ALV rek. vesiensuojeluyhdistys ry Telekatu 16 vesiensuojeluyhdistys@lsvsy.fi Y 21627-236 TURKU *(2) 274 222 www.lsvsy.fi
2(2) 11.6. otetuissa näytteissä kuiva sääjakso ja vähäiset valumavesien määrät ilmenivät ojavesiarvoiksi kohtuullisen alhaisina sameusarvoina ja kiintoainepitoisuuksina. Näytteenotto on suositeltavaa toistaa runsaiden ojavalumien vallitessa. LOUNAIS-SUOMEN VESIENSUOJELUYHDISTYS RY Joni Holmroos toiminnanjohtaja Matti Jantunen hanketyöntekijä Liitteet: 1. Havaintopaikkakartta 2. Analyysituloskooste 3. Valokuvia näytepaikoilta Lounais-Suomen Osoite Puhelin Sähköposti / www-sivu ALV rek. vesiensuojeluyhdistys ry Telekatu 16 vesiensuojeluyhdistys@lsvsy.fi Y 21627-236 TURKU *(2) 274 222 www.lsvsy.fi
Liite 1. Havaintopaikkakartta. Kartta: Muokattu Maanmittauslaitoksen Avoimien aineistojen tiedostopalvelun 1:5 taustakarttapohjasta 6/215. Lounais-Suomen Osoite Puhelin Sähköposti / www-sivu ALV rek. vesiensuojeluyhdistys ry Telekatu 16 vesiensuojeluyhdistys@lsvsy.fi Y 21627-236 TURKU *(2) 274 222 www.lsvsy.fi
Liite 2. Analyysituloskooste. NäytePvm Tutkimusohjelma Näytteen nimi Lämpöt. C Sameus FNU kiintoainepitoisuus mg/l Havaintopaikka kokonaistyppipitoisuus µg/l kokonaisfosforipitoisuus µg/l liukoisen kokonaisfosforin pitoisuus µg/l 11.6.215 LSVSY15 LITTOIST P1, Kosteikolta lähtevä, kaivo 17,5 14 5,1 13 24 52 11.6.215 LSVSY15 LITTOIST P2, järveen laskeva oja 14,1 16 4,7 95 92 2 11.6.215 LSVSY15 LITTOIST P3, järveen laskeva oja 13,9 15 3,8 11 57 19 Lounais-Suomen Osoite Puhelin Sähköposti / www-sivu ALV rek. vesiensuojeluyhdistys ry Telekatu 16 vesiensuojeluyhdistys@lsvsy.fi Y 21627-236 TURKU *(2) 274 222 www.lsvsy.fi
Liite 3. Valokuvia havaintopaikoilta. Näytepiste P1, kosteikolta lähtevä, kaivo. Näytepiste P2, järveen laskeva oja. Lounais-Suomen Osoite Puhelin Sähköposti / www-sivu ALV rek. vesiensuojeluyhdistys ry Telekatu 16 vesiensuojeluyhdistys@lsvsy.fi Y 21627-236 TURKU *(2) 274 222 www.lsvsy.fi
Näytepiste P3, järveen laskeva oja. Lounais-Suomen Osoite Puhelin Sähköposti / www-sivu ALV rek. vesiensuojeluyhdistys ry Telekatu 16 vesiensuojeluyhdistys@lsvsy.fi Y 21627-236 TURKU *(2) 274 222 www.lsvsy.fi
Olli Ylönen Lounais-Suomen kalastusalue Kesäkuu 215 LITTOISTENJÄRVEN TEHOKALASTUS VUONNA 215 Johdanto Kaarinan ja Liedon rajalla sijaitsevan Littoistenjärven pinta-ala on 15 hehtaaria. Järvi on matala, suurin syvyys on noin 3 metriä ja keskisyvyys 2,2 metriä. Littoistenjärven valuma-alueen pinta-ala on vain 3, km 2 josta pääosa on metsää; peltoa on 12,8 % (Sarvala 25). Littoistenjärven kalakantaa on seurattu säännöllisin verkkokoekalastuksin vuodesta 1993 lähtien. Niiden perusteella kalakannan tiheys lähes kaksinkertaistui vuosien 1999 ja 24 välisenä aikana, mutta laski sen jälkeen jonkin verran. Lisäksi vuoden 21 tulosten perusteella isompien ahventen kasvunopeus oli parempi kuin aiempina vuosina (Louhesto 21). Vuodesta 213 lähtien koeverkkokalastukset on tehnyt L-S Kalatalouskeskus, ja 213 ja 214 yksikkösaaliit ovat taas lähteneet nousuun (Ylönen & Karppinen 213 ja 214). Särkikaloja (särki, lahna, pasuri ym.) ja pieniä ahvenia pidetään yleisesti veden ladun kannalta haitallisina, koska ne edesauttavat järven sisäistä ravinteiden kiertoa. Järven kalakannan rakennetta ja samalla myös veden laatua voidaan parantaa poistamalla järvestä mahdollisimman paljon näitä vähempiarvoisia kaloja. Lounais-Suomen kalastusalue on suorittanut tehokalastuksia Littoistenjärvellä pääasiassa avorysillä eli pauneteilla vuodesta 26 lähtien. Vuoden 215 paunettipyynti toteutettiin 2.4.-26.5. 1
Pyydykset ja menetelmät Vuonna 215 tehokalastuksessa oli käytössä neljä paunettia (ks. kuva 1), joiden mitat olivat: aitaverkon korkeus 1.5 metriä ja pituus 4 metriä, kalapesän korkeus 1 metri, leveys.8 metriä ja pituus 1.6 metriä. Ennen kalapesää pauneteissa oli lisäksi kaksi nielua, joiden pituudet olivat.7 metriä. Paunettien pyyntipaikat ilmenevät kuvasta 1. Pyydykset olivat pyynnissä 2.4. - 26.5.215 ja ne koettiin pääsääntöisesti 2-3 kertaa viikossa. Ahven-, särki- ja kiiskisaaliista mitattiin satunnaisotokset pituusjakaumia varten. Isommat saaliit punnittiin saavilla, ja pienemmät talousvaa alla. Saaliista otettiin satunnaisotos, jonka perusteella määritettiin lajien osuudet kokonaissaaliissa. Kuva 1. Paunettien (2 pyydystä alueella 1 ja 2 pyydystä alueella 2 ) pyyntipaikat Littoistenjärven vuoden 215 tehokalastuksessa. 2
Saalis Kevään tehokalastuksen kokonaissaalis neljällä paunetilla vuonna 215 oli 45 kiloa, eli selvästi enemmän kuin viime vuosina. Vuonna 212 saalis oli kolmella paunetilla 938 kg, ja vuosina 211 ja 21 noin 25 kg. Vuonna 214 paunettipyyntiä ei tehty lainkaan. Selvästi suurin osa saaliista oli särkeä (kuva 2), ja seuraavaksi eniten tänä vuonna tuli ahvenia ja kiiskiä. Lahnaa ja ruutanaa tuli saaliiksi vähän. 4 35 3595 Paino (kg) 3 25 2 15 1 5 193 32 218 12 Ahven Särki Lahna Kiiski Ruutana Kuva 2. Littoistenjärven tehokalastussaaliin jakautuminen lajeittain. Tehokalastussaaliin kappalemäärästä suurimman osan muodostivat 14-15 senttiä pitkät särjet, mutta myös pienempiä 7-8 senttiä pitkiä särkiä saatiin runsaasti (kuva 3). Ahvensaalis koostui suurimmaksi osaksi pienistä 7-1 senttiä pitkistä ahvenista (kuva 3), mutta lähes joka koentakerralla saaliin joukossa oli myös kookkaampia ahvenia. Saaliiksi saadut isot (< 2 g) ahvenet päästettiin takaisin järveen. Kiiskisaalis koostui lähes pelkästään 7-11 senttiä pitkistä kiiskistä (kuva 3.). 3
Särki 8 6 Kpl 4 2 5 6 7 8 9 1 11 12 13 14 15 16 17 18 19 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 3 Pituus (cm) Ahven 12 1 8 Kpl 6 4 2 5 6 7 8 9 1 11 12 13 14 15 16 17 18 19 2 Pituus (cm) Kpl 18 16 14 12 1 8 6 4 2 Kiiski 5 6 7 8 9 1 11 12 Pituus (cm) Kuva 3. Särjen, ahvenen ja kiisken pituusjakaumat Littoistenjärven tehokalastussaaliissa. 4
Johtopäätökset ja jatkotoimet Kevään paunettisaalis oli 45 kiloa eli melko suuri verrattuna muutamaan viime vuoteen. Vain tehopyynnin alkuvuosina 26 ja 27 on saatu suurempia saaliita (5-6 kg), mutta särkisaalis 3595 kg on koko seurantajakson suurin. Saaliin määrään vaikutti varmaan osaltaan se, että vuonna 214 paunettipyyntiä ei tehty lainkaan, ja vuonna 213 pyyntiä jatkettiin vain pari viikkoa koska saalis oli heikko. Särkisaaliista suurin osa oli 1-2 vuotiaita (7-15 cm) särkiä. Edelliset kesät ovatkin olleet melko lämpimiä ja olosuhteet poikasten kasvulle ovat olleet hyvät, tosin vuonna 214 alkukesä oli kylmä. Jos yhtä lämpimät kesät tulevina vuosina jatkuvat, niin särki- ja muutkin kalat lisääntyvät tehokkaasti. Pyyntiaika oli tänä vuonna pitkä, vajaa kaksi kuukautta, mutta suurin osa saaliista saatiin kuitenkin särkien kutuaikaan huhti-toukokuun vaihteessa. Suurin saalis, 13 kiloa, saatiin 7. toukokuuta, mutta pyydyksiä oli ehditty edellisinä päivinä tyhjentämään vain osittain. Littoistenjärven kalakannan rakenne on viime vuosina verkkokoekalastusten perusteella heikentynyt. Keskimääräinen yksikkösaalis on lisääntynyt, vuoden 214 elokuussa se oli jo yli 4 kg/verkko. Särkikaloja (särki ja lahna) on yli puolet kalakannasta. Ahvenia on noin kolmannes kalakannasta, mutta niiden keskikoko on melko pieni (Ylönen & Karppinen 214). Haukien määrästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta saattaa olla että niidenkin määrä on viime vuosina jonkin verran vähentynyt. Näyttääkin siltä, että särkikalojen paunetti- tai muuta pyyntiä kannattaa ainakin toistaiseksi jatkaa säännöllisesti. Lisäksi haukien istuttamista voisi harkita. Järvi on lähiseudun asukkaille tärkeä virkistäytymispaikka sekä kesällä että talvella, joten sen kunnosta halutaan pitää huolta. Ongelmana ovat erityisesti runsaat sinileväkukinnat loppukesällä. Osakaskunta on hakenut lupaa järviveden fosforin saostamiseen kemikaaleilla, ja hyvin toteutettuna se saattaisi ainakin joksikin aikaa parantaa järven veden laatua. Jos/kun samalla veden kirkkaus lisääntyy, niin matalassa järvessä vesikasvien määrä todennäköisesti lisääntyy ainakin jonkin verran. Lähteet Louhesto, P. 21. Littoistenjärven koekalastukset vuonna 21. Turun yliopisto. 5
Sarvala, J. 25. Littoistenjärven ekologisen tilan kehitys ja hoitovaihtoehdot. Turun yliopiston biologian laitoksen julkaisuja 24. Ylönen, O. ja Karppinen, C. 213. Littoistenjärven verkkokoekalastukset (kesäkuu ja syyskuu) vuonna 214. Lounais-Suomen kalastusalue/l-s Kalatalouskeskus ry. Ylönen, O. ja Karppinen, C. 214. Littoistenjärven verkkokoekalastukset (kesäkuu ja elokuu) vuonna 214. L-S Kalatalouskeskus ry. 6
Littoistenjärven vesitutkimustuloksia Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy Avovesikausi v. 215 Aika Syvyys Lämpöt ph Kok.N NO23-N NH4-N Kok.P PO4- P.Liuk Klorof. m C µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l 15.4.215 1 6,3 7,4 69 <5 <3 43 <2 2 6,3 7,5 66 <5 <3 5 <2-2 3,1 2.5.215 1 13,1 7,2 61 <5 <3 58 <2 2 12,8 7,2 74 <5 <3 61 <2-2 6,9 1.6.215 1 15,5 7,6 7 <5 <3 68 <2 2 15,4 7,5 71 <5 <3 69 <2-2 14 24.6.215 1 17,2 7,7 7 <5 <3 57 <2 2 16,7 7,3 74 <5 <3 64 <2-2 16 9.7.215 1 19,3 7,5 91 <5 8 73 <2 2 19,2 7,5 91 <5 9 78 <2-2 3 23.7.215 1 18,9 8,5 11 <5 9 88 3 2 18,7 8,1 11 <5 5 88 <2-2 3 12.8.215 1 21,3 9,1 11 <5 <3 83 <2 2 2,9 7,7 11 <5 <3 91 <2-2 2 27.8.215 1 19,9 8,4 15 <5 4 11 <2 2 19,8 8,3 15 <5 5 11 <2-2 63 Professori Jouko Sarvalan kommentit 25.9. Kun kelit lämpenivät, niin veden laatu karkasi käsistä aivan edellisten vuosien tapaan. Nyt tosin fosforitaso ei noussut aivan niin korkeaksi kuin aiemmin, mutta elokuun toisella näytekerralla klorofylli kohosi jälleen huippurehevälle tasolle. Kokonaistyppi nousi elokuussa kaiketi syanobakteerien typensidonnan seurauksena. Tosin Littoistenjärvessä on nykyään myös Microcystis-syanobakteereita, jotka käyttävät veden epäorgaanista typpeä ja hyötyvät siten typen lisääntymisestä. Syyskuu oli lämmin, joten veden laatu lie pysynyt heikkona. Sedimentin rauta- ja rikkianalyyseihin tarvittavat näytteet otetaan pohjaeläintutkimuksen yhteydessä ilmeisesti lokakuun alussa, joten tuloksia saadaan odotella vähän myöhemmin vuoden loppua kohti.