TUNTURI-LAPIN SUUNNITELMA ELÄINTEN TERVEYDEN JA HYVINVOINNIN VALVONNASTA SEKÄ TUNTURI-LAPIN JÄRJESTÄMISTÄ ELÄINLÄÄKÄRIPALVELUISTA VUOSILLE 2014-2017

1 TUNTURI-LAPIN SUUNNITELMA ELÄINTEN TERVEYDEN JA HYVINVOINNIN VALVONNASTA SEKÄ TUNTURI-LAPIN JÄRJESTÄMISTÄ ELÄINLÄÄKÄRIPALVELUISTA VUOSILLE 2014-2017 Pirjo Korhonen 18.3.2014

2 TUNTURI-LAPIN SUUNNITELMA ELÄINTEN TERVEYDEN JA HYVINVOINNIN VALVONNASTA SEKÄ TUNTURI-LAPIN JÄRJESTÄMISTÄ ELÄINLÄÄKÄRIPALVELUISTA V.2014 1. JOHDANTO... 4 1.1 Ohjelman tarkoitus ja lainsäädännöllinen tausta... 4 1.2 Suhde muihin ohjelmiin... 5 1.3 Eläinlääkintähuoltojärjestelmän yleiskuvaus ja tehtävät... 5 2. TOIMINTAYMPÄRISTÖ... 6 2.1 Toimintaympäristö ja sen muutokset... 6 2.2 Ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alue... 8 3. VOIMAVARAT... 7 3.1 Resurssitarpeen kartoitus... 7 3.2 Henkilöresurrsit,eläinlääkärit, vastuualueet.8 3.3 Henkilökunnan pätevyyden ja osaamisen varmistaminen... 10 3.4 Yksityinen palvelutarjonta... 11 4. TIETOJÄRJESTELMÄT... 11 5. YHTEISTYÖ JA VIESTINTÄ... 13 5.1 Viranomaisten sisäinen ja viranomaisten välinen yhteistyö ja tiedotus... 13 5.2 Erityistilanneviestintä... 14 6. MAKSUT... 14 7. VALVONNAN TOIMEENPANO... 15 7.1 Eläinten terveyden valvonta... 15 7.1.1 Eläintautivalmius... 15 7.1.2 Eläintautiepäilyt ja -tapaukset... 17 7.1.3 Zoonoosien valvonta... 17 7.1.4 Terveysvalvontaohjelmat... 18 7.15Vesiviljelylaitosten terveysvalvonta..18 7.1.6 Muu tautiseuranta.18 7.1.7 Eläinten keinollinen lisääntyminen... 18 7.1.8 Eläimistä saatavat sivutuotteet.19 7.1.8.1 Sivutuotealan laitosten hyväksyntä... 19 7.1.8.2 Laitosten valvonta... 19 7.1.8.3Sivutuotteiden hautaaminen..20 7.1.8.4 Käsittelemättömiä sivutuotteita käyttävät toimijat, haaskakäyttö...21 7.1.9Eläinten merkitseminen ja rekisteröinti..22 7.1.9.1 Eläinten merkitsemisen ja rekisteröinnin valvonta.22 7.1.9.2 Valvonnan toimeenpano... 22 7.1.10 Tuonti ja eläinlääkinnällinen rajatarkastus... 23 7.1.11 Elävien eläinten ja eläimistä saatavien muiden tuotteiden kuin elintarvikkeiden 23 7.1.11.1 Sisämarkkinatuonti... 24 7.1.11.2 Sisämarkkinavienti... 25 7.1.11.3 Vienti EU:n ulkopuolisiin maihin... 25 7.2 Eläinten hyvinvoinnin valvonta... 25 7.2.1 Epäilyyn perustuva eläinsuojelutarkastus... 26 7.2.2 Tiloilla tehtävät EU-eläinsuojelutarkastukset... 27 7.2.3 Luvan- ja ilmoituksenvaraiseen toimintaan ilman epäilyä kohdistuva tarkastus... 27 7.2.4 Eläinsuojeluvalvojat... 28 7.2.5Löytöeläintarhat... 28

3 7.2.6Eläinkuljetukset 30 7.3Eläinten lääkitsemisen valvonta 30 7.3.1 Eläinlääkäreiden lääkkeiden käytön valvonta... 31 7.3.2 Tuotantotilojen lääkkeiden käytön ja lääkekirjanpidon valvonta.31 7.4 Tukivalvonta... 311 8.ELÄINLÄÄKÄRIPALVELUJEN TOIMEENPANO...32 8.1 Peruseläinlääkäripalvelu... 33 8.1.1Sisältö 34 8.1.1.1 Puhelinneuvonta 34 8.1.1.2 Sairaanhoito... 34 8.1.1.3 Terveydenhoito... 34 8.1.1.4 Eläinten lopetus... 35 8.1.1.5 Todistukset... 35 8.2 Tuotantoeläinten terveydenhuolto... 35 8.2.1 Terveydenhuoltopalvelujen kysyntä... 36 8.2.2 Terveydenhuoltotyön resurssitarve... 36 8.3 Kiireellinen eläinlääkärinapu... 37 8.3.1 Sisältö... 37 8.3.2 Kiireellinen eläinlääkärinapu virka-ajan ulkopuolella... 37 8.3.2.1 Suureläinpäivystys... 38 8.3.2.2 Pieneläinpäivystys... 38 8.3.2.3 Keskitetty yhteydenottopalvelu... 38 8.4 Saatavuus- ja laatutavoitteet... 39 8.4.1 Ajanvaraus... 39 8.4.2 Saatavuus... 39 8.5 Toimitilat... 40 8.6 Välineresurssit... 40 8.7 Ostopalvelut... 40 8.8 Perustason ylittävät palvelut... 40 8.8.1 Erikoiseläinlääkäripalvelut... 40 8.8.2 Remissiomahdollisuudet... 40 8.8.3 Laboratoriopalvelut... 41 9.OHJAUS..41 9.1 Suunnitelmien arviointi ja toteutumisen valvonta... 41 10. LAATU... 42 10.1 Auditointi... 42 10.2 Palautteen kerääminen... 42 10.3 Valitusten käsittely... 42 10.4 Toiminnan kehittäminen... 42 11. SEURANTA JA RAPORTOINTI... 42 11.1 Annettujen määräysten ja kieltojen noudattamisen valvonta... 42 11.2 VASU-raportointi... 43 11.3 Muut viranomaisten pyytämät raportit ja tilastot... 43 11.4 Eläintaudeista ilmoittaminen... 43 11.5 Eläinlääkäripalvelujen käytön tilastointi.43 LIITE 1. RESURSSITARPEEN KARTOITUS..44

4 1. JOHDANTO 1.1 Ohjelman tarkoitus ja lainsäädännöllinen tausta Valtakunnallinen ohjelma eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnasta sekä kuntien järjestämistä eläinlääkäripalveluista Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran laatiman valtakunnallisen ohjelman eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnasta sekä kuntien järjestämistä eläinlääkäripalveluista (EHO) tavoitteena on tehostaa ja yhdenmukaistaa Eviran ohjaamaa valvontaviranomaisten toimintaa. Tarkoituksena on lisätä valvonnan suunnitelmallisuutta, tehokkuutta ja laatua ohjaamalla valvontaviranomaisia valvontasuunnitelman laatimisessa valvonnan toimeenpanemiseksi. Tavoitteena on erityisesti yhtenäistää valvontakäytäntöjä koko maassa ja varmistaa toiminnanharjoittajien samanarvoinen asema suhteessa valvontaan. Ohjelma sisältää lisäksi eläinlääkäripalveluiden saatavuutta ja laatua koskevat yleiset tavoitteet sekä valvontaan kuuluvat tarkastukset, näytteenotot ja muut toimenpiteet. Ohjelmalla pyritään varmistamaan, että vastuutahot varaavat riittävät henkilö- ym. resurssit valvontatehtäviin ja eläinlääkäripalveluihin koko maassa. Ohjelmasta säädetään eläinlääkintähuoltolain (765/2009) 8 :ssä ja valtioneuvoston asetuksessa eläinlääkintähuollosta (1031/2009) 1 :ssä. Näiden säädösten mukaan Elintarviketurvallisuusviraston on valtakunnallista ohjelmaa laadittaessa kuultava kuntia ja aluehallintovirastoja. Valtakunnallisesta ohjelmasta tulee käydä ilmi, mitkä ohjelman osat tulevat lainsäädännössä säädetyistä velvoitteista ja mitkä osat ovat ohjeellisia. Lakisääteiset vaatimukset on ohjelmassa kirjoitettu laatikoihin Tunturi-Lapin ohjelma eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnasta sekä sen järjestämistä eläinlääkäripalveluista Eläinlääkintähuoltolain 10 :n mukaan kunnan tai kuntayhtymän on laadittava suunnitelma järjestämistään eläinlääkäripalveluista sekä eläinlääkintähuoltolaissa tarkoitetusta eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnan järjestämisestä alueellaan. Sodankylän, Enontekiön, Muonion ja Kittilän kunnat ovat muodostaneet 1.1.2014 Tunturi-Lapin ympäristöterveydenhuollon yhteistyöalueen. Tunturi-Lapin suunnitelma eläinlääkärpalveluista ja eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnasta v. 2014-2017 on laadittu käyttäen runkona v.2011 Muonio-Enontekiön kansaterveystyön kuntayhtymässä eläinlääkäri Hannamari Hintsan laatimaa suunnitelmaa. Lisäksi on saatu tietoja Sodankylän suunnitelmasta. Tietoja on lisäksi päivitetty Kittilässä suunnitelmaa ei ole tehty vakituisen viranhaltijan puuttumisesta johtuen. Lain mukaan suunnitelman tulee sisältää tiedot eläinlääkäripalvelun tuottamistavasta, saatavuudesta, laadusta ja mitoituksesta sekä valvontaan kuuluvista tarkastuksista, näytteenotoista ja muista toimenpiteistä. Suunnitelma on arvioitava ja tarkastettava vähintään kolmen vuoden välein. Lapin Aluehallintovirasto ohjaa kunnan suunnitelman laatimista sekä valvoo ja arvioi sen toteutumista. Eläinlääkintähuoltolain soveltamisalaan kuuluvasta valvonnasta säädetään lisäksi elintarvikelaissa (23/2006), eläintautilaissa (441/2013), helposti leviävien eläintautien vastustamisesta annetussa laissa (488/1960), eläinsuojelulaissa (247/1996), eläinten kuljetuksesta annetussa laissa (1429/2006), eläinten lääkitsemisestä annetussa laissa (617/1997) ja tilatukijärjestelmän täytäntöönpanosta annetussa laissa (557/2005).

5 1.2 Suhde muihin ohjelmiin Valtakunnalliset ohjelmat EHO on osa ympäristöterveydenhuollon yhteistä valtakunnallista valvontaohjelmaa (Ymppiohjelma) ja (EY) N:o 882/2004 valvonta-asetuksen mukaista elintarvikeketjun monivuotista kansallista valvontasuunnitelmaa (VASU). Ymppiohjelman tavoitteena on parantaa ja yhdenmukaistaa keskusvirastojen (Evira, Valvira, Tukes) ohjausta erityisesti kunnallisille valvontaviranomaisille sekä ohjata kuntia koko ympäristöterveydenhuoltoa koskevan riskiperusteisen valvontasuunnitelman laatimisessa. Tavoitteena on myös yhtenäistää ympäristöterveydenhuollon valvontakäytäntöjä koko maassa. Ymppiohjelmassa ovat mukana toimialakohtaiset valvontaohjelmat, joista säädetään kansanterveyslaissa (66/1972) määritellyissä ympäristöterveydenhuollon laeissa: terveydensuojelulaissa (763/1994), elintarvikelaissa (23/2006), laissa kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta (75/2004), kemikaalilaissa (744/1989), tupakkalaissa (693/1976) sekä eläinlääkintähuoltolaissa (765/2009). Toimialakohtaisilla valvontaohjelmilla ohjataan viranomaisia laatimaan valvontasuunnitelmia, joissa tavoitteena on huomioida hallitusohjelman sekä ministeriöiden ja keskusvirastojen asettamat ympäristöterveydenhuoltoa koskevat linjaukset, strategiset tavoitteet ja valvonnan toimeenpanon tärkeysjärjestykset. Valvonta-asetuksen (EY) N:o 882/2004 edellyttämänä Evira laatii muita viranomaisia kuullen koko valvontaketjua koskevan monivuotisen kansallisen valvontasuunnitelman VASU:n, jonka tavoitteet perustuvat hallinnonalan, MMM:n ja Eviran strategioihin sekä toimialakohtaisiin kansallisiin strategioihin. VASU:ssa todetaan ja määritellään valvontastrategiset vaikuttavuus- ja toiminnalliset tavoitteet, keskeiset toimenpiteet, painopisteet ja hankkeet strategisten tavoitteiden toteuttamiseksi sekä valvonnan linjaukset toimialakohtaisten valvontaohjelmien ja sektorikohtaisten suunnitelmien laatimista varten. Tunturi-Lapin suunnitelmat Ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelmat on jaettu toimialakohtaisiin ohjelmiin, jotka perustuvat valtakunnallisiin valvontaohjelmiin. Eläinlääkintähuoltolain mukainen eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvontasuunnitelma ja ohjelma Tunturi-Lapin järjestämistä eläinlääkäripalveluista on yksi osa Tunturi-Lapin ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelmaa. Muut ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelmat ovat elintarvikelain, kemikaalilain, tupakkalain ja terveydensuojelulain valvontasuunnitelmat sekä kuluttajaturvallisuuden valvontasuunnitelma. 1.3 Eläinlääkintähuoltojärjestelmän yleiskuvaus ja tehtävät Maa- ja metsätalousministeriö ohjaa ja valvoo ylimpänä viranomaisena eläinlääkintähuollon säännösten toimeenpanoa ja noudattamista. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira ohjaa ja valvoo keskushallinnon viranomaisena lainsäädännön toimeenpanoa ja noudattamista. Aluehallintovirasto huolehtii täytäntöönpanosta ja noudattamisen valvonnasta alueellaan. Aluehallintovirasto suorittaa myös itse eläinlääkintähuoltoon liittyvää valvontaa kuten EUeläinsuojelutarkastuksia, täydentävien ehtojen valvontaa, lääkitsemislainsäädännön valvontaa ja omaehtoisesti tai kunnan valvontaviranomaisen pyynnöstä kriittisiä eläinsuojelutehtäviä. Aluehallintovirasto vastaa alueen eläintautivalmiudesta ja osallistuu tautitilanteiden hoitoon vakavissa eläintautitilanteissa apunaan erityiskoulutuksen saaneet valmiuseläinlääkärit. Tunturi- Lapissa on yksi valmiuseläinlääkäri, jonka toimipiste on Sodankylässä.

6 Tunturi-Lapin ympäristöterveydenhuolto järjestää eläinlääkäripalvelut sekä vastaa eläinläkintähuoltoon liittyän valvonnan suunnittelusta ja toteutumisesta. Muoniossa, Enontekiöllä, Sodankylässä ja Kittilässä. Palveluihin kuuluvat eläinlääkintähuoltolain edellyttämät peruseläinlääkäripalvelut arkipäivisin sekä kiireellinen eläinlääkärinapu kaikkina vuorokaudenaikoina. Eläinlääkintähuoltolain keskeisenä tavoitteena on lisätä ennaltaehkäisevää toimintaa eläinlääkintähuollossa. Valvontaan kuuluu lisäksi eläinsuojelu- ja eläintautivalvonta. Yksityisiä eläinlääkäripalvelujen tarjoajia alueella ei ole. Yhteistyö toimii kuitenkin hyvin lähikuntien ja kaupunkien kunnallisten ja yksityisten eläinlääkäripalveluiden tarjoajien kanssa niin, että tarvittaessa kuntayhtymän potilaita on mahdollista lähettää jatkotutkimuksiin lähialueiden eläinlääkäreille, myös erikoiseläinlääkäreille. 2. TOIMINTAYMPÄRISTÖ 2.1 Toimintaympäristö ja sen muutokset Eläinlääkintähuoltolain uudistuttua v. 2009 aluehallintovirastoihin perustettiin 15 uutta valvovan eläinlääkärin virkaa ja samalla siirrettiin kunnista aluehallintovirastoihin EU:n määräämät otantaan perustuvat eläinsuojelutarkastukset sekä eläinlääkintähuoltoon liittyvä täydentävien ehtojen valvonta. Erityisesti eläinten hyvinvoinnin valvonnan toimivuus ja luotettavuus on korostetusti ollut esillä yhteiskunnallisessa keskustelussa viime vuosina ja tässä yhteydessä on tuotu esille uuden eläinlääkintähuoltolain merkitys valvonnan tehostamisessa ja eläinlääkäripalvelujen sekä valvonnan eriyttämisessä. Myös Euroopan komissio on tarkastuksillaan kiinnittänyt huomiota samaan asiaan. Lihateollisuusyritykset ovat lähteneet toteuttamaan omaa eläinten hyvinvointiin liittyvää laatutyötään. Jatkossa myös kuluttajien eettiset valinnat tulevat entistä enemmän ohjaamaan eläinten hyvinvointiin liittyvää keskustelua. Toimiva valvonta edellyttää valvojan riittävää osaamista, oikein kohdennettuja riskiperusteisia valvontakäyntejä, yhdenmukaisia ja tehokkaita toimenpiteitä epäkohtia todettaessa sekä korjaavien toimenpiteiden loppuunsaattamista. Valvonnalta edellytetään myös valvontakäyntien seurantaa, valvontatulosten raportointia ja analysointia, valvonnan suunnitelmallisuutta ja entistä tehokkaampaa tiedonkulkua viranomaiselta toiselle. Valvonnan yhteisten tietojärjestelmien ja rekistereiden entistä tehokkaampi käyttö myös paikallistasolla onkin edellytys yhtenäiselle, suunnitelmalliselle ja toimivalle valvonnalle. Sähköisen asioinnin kehittäminen kaikkea viranomaistoimintaa koskevaksi kuuluu valtionhallinnon ITstrategian tavoitteisiin. Tunturi-Lappi toimintaympäristönä Tunturi-Lapissa on ominaista pitkät välimatkat. Alueen kokonaispinta-ala on noin 31 129 km2 Väestömäärä alueella on noin 20 000. Väestötiheys on keskimäärin 0,7 asukasta/km2. Poronhoito on merkittävä elinkeino alueella. Poroja alueella on noin 67 000 kpl. Porotalous elää muutosten aikaa. Poronhoidossa talviruokinnan ja osavuotisen tarhauksen lisääntyminen lisäävät eläinten riskiä sairastua sekä tarttuviin tauteihin että ruokintaperäisiin sairauksiin. Enontekiöllä ja Muoniossa ei ole omaa poroteurastamoa ja tästä syystä porojen kuljetusmatkat teurastamolle ovat pitkät. Porojen loislääkitykset luovat erityispiirteen eläinlääkärin

7 työhön. Poroerotuksia on myös viikonloppuisin. Sodankylän ja Kittilän eläinlääkärit toimivat poroteurastamoiden lihantarkastuseläinlääkäreinä AVI:in palkkaamina. Alueen lypsykarjat ja tuotantoeläintilat ovat keskittyneet Sodankylään. Myös Kittilässä, Enontekiöllä ja Muoniossa on lypsykarjoja, mutta selkeästi vähemmän kuin Sodankylässä. Tuotantoeläinten ennaltaehkäisevän terveydenhuollon merkitys kasvaa ja kehitys asettaa haasteita myös eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnalle. Muonion-Enontekiön ja Kittilän alueella on useita suuria rekikoiratarhoja, joiden koiramäärät ovat lisääntymässä. Rekikoirien määrä alueella on noin 3200 kpl. Myös rekikoirien kohdalla ennaltaehkäisevän terveydenhuollon merkitys kasvaa. Rekikoirapaikat (23 kpl) ovat ilmoitusenvaraisia toimijoita eläinsuojeluvalvonnassa ja ovat säännöllisen vuosittain tapahtuvan valvonnan piirissä. Yrittäjät ovat tehneet toiminnastaan ilmoituksen AVI:iin, jossa on rekisteri ilmoituksenvaraisista toimijoista. Metsästyskoirien määrä alueella on suuri. Lemmikkieläinten määrä lisääntyy edelleen. Lemmikit ovat tämän päivän yhteiskunnassa perheenjäsenen asemassa ja lemmikkeihin kohdistuville eläinlääkäripalveluille asetetaan yhä suurempia odotuksia ja vaatimuksia. Matkailun lisääntyessä yhä suurempi osa lemmikkieläinpotilaista on vieraspaikkakuntalaisia. Hevostaloudella on valtakunnallisesti merkittävä rooli eläinlääkäripalvelujen käyttäjänä sekä elinkeino- että harrastetoimintana. Kittilän alueella hevosia on paljon. Ilmoituksenvaraisia talleja on koko alueella 16 kpl. Kaikkiaan talleja on alueella noin 50 kpl. Muonion-Enontekiön kuntayhtymän alueella on useita rajanylityspaikkoja Ruotsiin ja Norjaan. Ihmiset matkustavat yhä enemmän myös lemmikkejä mukanaan ja rajatarkastuksien myötä yhä useammin tarvitaan eläinlääkäriä varmistamaan se, että asiakirjat ovat kunnossa. Lisäksi on odotettavissa, että eläinten laiton maahantuonti on lisääntymässä. 2.2 Ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alue Tunturi-Lapin ympäristöterveydenhuollon yhteistyöalue aloitti toimintansa 1.1.2014 alkaen. Sodankylä toimii vetovastuullisena kuntana. 3. VOIMAVARAT 3.1 Resurssitarpeen kartoitus Kunnan on valvontasuunnitelmaansa varten suoritettava resurssitarvekartoitus valvonta- ja palvelutarpeen selvittämiseksi. Kartoitus on suoritettava käyttäen valtakunnallisen valvontaohjelman liitteenä olevaa lomaketta Resurssitarpeen kartoitus Tunturi-Lapin resurssitarpeen kartoitus on valvontaohjelman liitteenä.

8 3.2 Henkilöresurssit, eläinlääkärit, vastuualueet Kunnan on valvontasuunnitelmassaan osoitettava, että yksiköllä on kartoitetun resurssitarpeen täyttämiseen riittävä määrä pätevää henkilökuntaa. Erityistä huomiota on kiinnitettävä siihen, että valvontatehtäviä ei suorita henkilö, joka on kyseiseen valvontakohteeseen kiinteässä asiakassuhteessa. Kuntien tulee ensisijaisesti pyrkiä hoitamaan valvontatehtävät perustamalla ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueille valvontaeläinlääkärin virkoja. Tunturi-Lapin yhteistyöalueella ei tällä hetkellä ole valvontaeläinlääkäriä, mutta virka on perustettu ja viran hakuaika on maaliskuun loppuun saakka. Viran sijoituspaikka tulisi olemaan Kittilä. Valvontaeläinlääkärin toimialue on koko Tunturi-Lapin alue. Tunturi-Lapin alueella on 5 eläinlääkärin virkaa. Sodankylässä on kaksi eläinlääkäriä. Toiseen virkaan on liitetty elintarvikelain mukainen laitosvalvonta. Enontekiöllä ja Muoniossa on yhteensä kaksi 75 % eläinlääkärin virkaa. Kittilässä on yksi eläinlääkärin virka. Eläinlääkäreiden työn kiireaika on syksyisin. Eläinlääkäreiden poroerotuksissa ja kotitarhoissa tapahtuva porojen loislääkitys kestää syyskuusta- helmikuun loppuun saakka. Muun akuutin praktiikan hoitaminen samaan aikaan vaatii toisen praktikkoeläinlääkärin työpanosta jokaisessa toimipisteessä. Sodankylän ja Kittilän eläinlääkärit toimivat lisäksi poroteurastamoiden lihantarkastuseläinlääkäreinä aluehalintoviraston (AVI) palkkaamina. Alueella on 4 poroteurastamoa ja 6 poronlihanjalostuslaitosta. Sodankylän teurastamoissa on laskettu eläinlääkäreiden työajaksi teurastamoilla 60 kuluvan henkilötyöpäivää. Kittilässä arviolta 20 htp. Jokaiselle teurastamolle on nimetty johtava lihantarkastuseläinlääkäri, jolle kuuluu laitoksen hygieniavalvonta, teuraseläinten eläinsuojeluvalvonta, vierasainenäytteiden ottaminen poronlihasta sekä laitoksista syntyvän teurasjätteen (sivutuoteasetuksen mukainen valvonta) valvonta. Kaikki lihantarkastusta tekevät eläinlääkärit tekevät lihantarkastuslöydöksistä kuukausiraportit AVI:in. Kaikki eläinlääkärit tekevät kuukausi- ilmoitukset eläintaudeista AVI:iin. Muut eläinlääkäreiden valvontatehtävät ovat elintarvikelain eläinsuojeluain, eläintautilain, lain helposti leviävien eläintautien vastustamisesta, lain eläinten kuljetuksesta, lain eläinten lääkitsemisestä sekä tilatukijärjestelmän täytäntöönpanon mukaiset tehtävät. Elintarvikelain mukainen valvonta liittyy alkutuotannon ja lihajalostamoiden valvontaan. Alkutuotannossa maidon tuotantotilojen 3 välein tapahtuvat maidontuotantilojen tarkastukset aiheuttavat jääviysongelman. Maidon tuotantotilat ovat eläinlääkäreiden asiakkaita. Maidon tuotantotilojen tarkastukset kiristyvät koko ajan. Epäkohtien ilmetessä puutteet aiheuttavat tiloille suoria EU-tukien leikkauksia. Eläinlääkäripäivystyksessä (iltaisin ja viikonloppuisin) eläinlääkärille voi tulla vesi- tai elintarvikevälitteisen epidemian alkuselvittely. Tällöin kyseessä on lähinnä ensitoimet, esim. toimintaohjeiden antaminen, veden käyttökielto sekä välitön yhteydenotto terveydenhoitohenkilöstöön (ruokamyrkytystyöryhmään). Päivystävä eläinlääkäri saa tarvittaessa yhteyden päivystysalueen terveystarkastajiin myös virka-ajan ulkopuolella. Tilanteen selvittely voidaan aloittaa viivytyksettä.

9 Eläinlääkärit, yhteystiedot sekä toimipisteiden osoitteet: 1. Sodankylä Sauli Koski 0400 398 975 Tarja Nikula 040 570 8223 -alueen valmiuseläinlääkäri Eläinlääkäreiden vastaanotto on Sodankylän- instituutin tiloissa, osoite: Kaarrostie 10, 99600 Sodankylä 2. Enontekiö ja Muonio Marianne Mannela 040 662 1452 Hannamari Hintsa 040 865 3766 - sijaisena Eva Kenk Vastaanotot : Kuntokatu 6, 99400 Enontekiö ja Pirkantie 43, 99300 Muonio 3. Kittilä Pirjo Korhonen 0400 393 503 Vastaanotto: Sairaalantie 2 D, 99100 Kittilä Eläinlääkäreiden ajanvaraus ja neuvonta klo 8.00-10.00 email:etunimi.sukunimi@sodankyla.fi Arkipäivystys: alkaa klo 16.00 ja päättyy seuraavana aamuna klo 8.00. Muonion ja Enontekiön alueella päivystysnumerot ovat 040 662 1452 ja 040 865 3766. Kittilässä ja Sodankylässä arkipäivystysnumero on : 020 692 699. Viikonloppupäivystys: alkaa perjantaina klo 16.00 ja päättyy maanantaina klo 8.00. Päivystysnumero viikonloppuisin on 020 692 699. Päivystyksistä on laadittu lista, jonka mukaan päivystysvuorot jakautuvat eläinlääkäreille. Tunturi-Lapin ympäristöterveydenhuollon johtajana toimii ympäristöterveyspäällikkö/terveystarkastaja: Tuulikki Luoma 040 680 6922

10 Jäämerentie 1, 99600 Sodankylä Eläinlääkärit huolehtivat itse instrumenttien ja välineistön huollosta. Hallinnollisista ja kirjalliset työt vievät lisäksi eläinlääkärin työaikaa. Vastaanottojen siivoukset suoritetaan jäsenkuntien toimesta ostosopimusten avulla. Tunturi-Lapin ympäristöterveydenhuollossa toimii ympäristöterveyspäällikön lisäksi 2 terveystarkastajaa, joiden toimipisteet ovat Enontekiö ja Kittilä. Sodankylässä terveyspäälliköllä apuna on toimisto- ja atk-henkilöstöä. Eläinlääkäriresurssien arviointi Sodankylässä, Enontekiöllä ja Muoniossa on kaksi praktikkoeläinlääkärin virkaa. Tämä mahdollistaa poroerotusaikana töiden sujumisen ja aktiivivapaiden pitämisen. Kittilässä on tällä hetkellä yksi praktikon virka. Virkaan kuuluu myös eläinlääkintähuoltolain mukaiset valvontatehtävät sekä toimiminen eläinlääkäreiden asioiden koordinaattorina sekä terveyspäällikön sijaistaminen. Eläinlääkäri toimii lisäksi teurastamon johtavana lihantarkastuseläinlääkärinä sekä liha-alan laitosten valvojana. Virkaan kuuluu lisäksi 2 päivystysvuoroa viikossa. Kittilässä on tarve toiselle praktikkoeläinlääkärille (50 % virka), joka on välttämätön poroerotusaikana lokakuusta tammi-helmikuulle (6kk). Koko alueen valvontaeläinlääkärin viran täyttäminen on niinikään tärkeää. 3.3 Henkilökunnan pätevyyden ja osaamisen varmistaminen Virkaeläinlääkärin kelpoisuusvaatimuksista on säädetty valtioneuvoston asetuksella. Virkaan voidaan valita vain Suomessa laillistettu eläinlääkäri. Työnantaja selvittää, että henkilöllä on oikeus toimia virkaeläinlääkärinä tai sijaisena (laki eläinlääkäriammatin harjoittamisesta 29/2000 siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen). Eläinlääkärinammatin harjoittaja on velvollinen ylläpitämään ja kehittämään ammattitoiminnan edellyttämää ammattitaitoa sekä perehtymään ammattitoimintaansa koskeviin säännöksiin ja määräyksiin. Työnantajan tulee luoda edellytykset sille, että ammatinharjoittaja voi osallistua tarvittavaan ammatilliseen täydennyskoulutukseen. Kaikki vakituisissa eläinlääkärin viroissa olevat eläinlääkärit ovat Suomessa laillistettuja eläinlääketieteen lisensiaatteja. Kaksi eläinlääkäriä on suorittanut hygieenikkoeläinlääkärin tutkinnon. Toinen heistä on lisäksi valmiuseläinlääkäri. Säädösten mukaan eläinlääkärille kuuluvat työtehtävät tekee vain eläinlääkäri. Eläinlääkäreiden pääasiallinen kouluttaja Lapissa on Lapin aluehallintovirasto (AVI), koska matkat etelään ovat pitkät. Lisäksi vuosittain Helsingissä järjestettävät Eläinlääkäripäivät ovat eläinlääkäreille mieleen. Evira on alkanut järjestää videokoulutusta etäkoulutuksena.

11 3.4 Yksityinen palvelutarjonta Eläinlääkintähuoltolain 10 :n mukaan kunnan on palvelun mitoitusta suunniteltaessa otettava huomioon yksityisten eläinlääkäripalveluiden tuottajien kunnan alueella tarjoamat palvelut. Lain 11 :n mukaan kunnan on välttämätöntä järjestää arkipäivisin virka-aikana peruseläinlääkäripalvelu muille kotieläimille kuin hyötyeläimille vain, jos palvelua ei ole muuten saatavissa yhteistoimintaalueella. Eläinlääkintähuoltolain 13 edellyttää, että kunnan on järjestettävä kiireellistä eläinlääkärinapua alueellaan olevia eläimiä varten kaikkina vuorokaudenaikoina. Tunturi-Lapin alueella ei ole yksityisiä eläinlääkäripalvelujen tarjoajia. 4. TIETOJÄRJESTELMÄT Eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvontaa tukemassa on käytössä useita toisiinsa liittyviä tietojärjestelmiä ja rekistereitä. Lisäksi tuonnissa ja sisämarkkinakaupassa käytetään TRACESjärjestelmää. TRACES (Trade Control and Expert System) on komission ylläpitämä, internetissä toimiva järjestelmä, jonka tarkoituksena on parantaa elävien eläinten ja eläintuotteiden jäljitettävyyttä ja valvontaa EU:n jäsenvaltioiden välisessä sisämarkkinakaupassa sekä tuonnissa EU:n ulkopuolisista maista. Järjestelmän kautta lähetetään sisämarkkinakaupassa sähköinen terveystodistus. TRACESin avulla voidaan seurata ja jäljittää lähetyksiä ja eri osapuolet saavat tietoa lähetyserää koskevista tarkastuksista ja niiden tuloksista. Lisäksi se sisältää kartaston, jonka avulla voi tehdä eläville eläimille vaadittavan reittisuunnitelman sekä voimassa olevan yhteisölainsäädännön valvonnan koskien elävien eläinten ja eläinperäisten tuotteiden sisämarkkinakauppaa ja tuontia kolmansista maista. TRACES-järjestelmää käyttävät sekä viranomaiset (kunnaneläinlääkärit ja läänineläinlääkärit) että toimijat. Tunturi-Lapin alueella TRACES järjestelmää käytetään Enontekiöllä ja Muoniossa paljon esimerkiksi Ruotsiin teuraaksi vietävien elävien porojen viennin yhteydessä ja Norjaan ja Ruotsiin vietävien kilpaporojen viennin yhteydessä. Eläinlääkintähallinnon tietojärjestelmä (Elite) on maa- ja metsätalousministeriön elintarvike- ja terveysosaston, aluehallintovirastojen, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten ja Maatalouden laskentakeskus Oy:n (MLOY) sekä Eviran käytössä oleva valvontatyökalu, jolla ylläpidetään hallinnonalan perusrekistereitä ja tietoja tehdyistä viranomaistehtävistä. Järjestelmä on otettu käyttöön vaiheittain vuoden 2002 aikana. Elitessä on eläinlääkäri-, eläinkuljettaja-, eläinvälittäjä- ja lääkevalmisterekisterit sekä lammas-/vuohi-korvamerkkien tilausjärjestelmä. Lisäksi Eliteen tallennetaan virkatoimituksia, tautitapauksia, tautivastustusohjelmat (MV:n, CAE:n ja Scrapien osalta), täydentävien ehtojen tarkastukset, luvan- ja ilmoituksenvaraiset eläinten pitopaikat sekä rajoittavat määräykset. Elite käyttää maataloushallinnon kanssa yhteistä asiakas- ja pitopaikkarekisteriä ja siinä on myös näkymä nautarekisteriin nautaselaimen kautta. Tekninen ratkaisu, jolla Elite on toteutettu, joudutaan uudistamaan. Samassa yhteydessä tehdään järjestelmän kokonaistarkastelu, jossa toteutetaan myös toimintaa ja käytettävyyttä koskevia muutoksia. Tässä yhteydessä tullaan käsittelemään myös Eliten kytkeminen kohde- ja asiakastietojärjestelmään sekä toisaalta eläinrekistereihin, rokotusrekisteriin ja Kartturiin helpottamaan tautitapausten käsittelyä. Tavoitetilana on myös, että virkaeläinlääkärit tulevaisuudessa käyttävät Eliteä jokapäiväisenä työkaluna.

12 Nautarekisteri on perustettu vuonna 1995 ja se on ollut toiminnassa nykyisessä muodossaan vuodesta 2003. Nautarekisteri on Suomen ensimmäinen virallinen yksilöeläinrekisteri. Eläimen yksilötietoihin luetaan eläimen EU-tunnus, syntymäaika, pitopaikkatiedot, rotu, sukupuoli, omistajatiedot jne. Näiden lisäksi teurastamot ja välittäjät tekevät teurastus- ja välitysilmoitukset nautarekisteriin. Nautarekisterin avoin rajapinta (NAVRA) on avattu vuonna 2007. Sen avulla hävityslaitokset pystyvät tekemään hävitysilmoituksia keräämistään naudoista, joten jokaisen naudan jäljitettävyys varmistetaan. Nautarekisterin tietoja on selattavissa mm. seuraavissa sovelluksissa: Tukisovellus, Elite, Vipu-palvelu, ID-sovellus ja Naseva. Myös nautarekisteri tullaan siirtämään osaksi yleistä eläinrekisteriä. Kuntayhtymän alueella nautareksiteri (erityisesti Naseva sovellus) on omalta osaltaan lähes päivittäin eläinlääkärin käytössä eläinlääkäriohjelmistojen (Provet. Kuusivet) kautta. Eläintenpitäjärekisteri-sovellus on Eviran omistama eläintenpitäjien rekisteröintiin tarkoitettu sovellus. Sovelluksella rekisteröidään kaikki lammas-, nauta-, sika- sekä vuohieläintenpitäjät ja munintakanalat, jotka toimittavat myyntiin kananmunia. Myös muun siipikarjan, kyyhkyjen sekä riikinkukkojen pitäminen pitää ilmoittaa rekisteriin viimeistään huhtikuun 2011 loppuun mennessä. Sovelluksella rekisteröidään myös eläinten pitopaikat ja muodostetaan eläintenpitäjien tarvitsemat merkintätunnukset. Broilereiden suojeludirektiivin toimeenpano, turkistarhoilla tapahtuvan lajinsisäisen sivutuotteen käytön valvonta ja haaskaruokintapaikkojen rekisteröinti ovat seuraavat rekisteriin tehtävät täydennykset. Eläintenpitäjärekisteriä käyttävät Evira, läänieläinlääkärit, ELYkeskukset sekä kunnan maaseutuviranomaiset. Keväästä 2010 lähtien myös kunnaneläinlääkärit ovat voineet hakea selausoikeuksia eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin. Kuntayhtymän alueella rekisterillä on merkitystä lähinnä lammas-, ja nautaeläinten kohdalla sekä tulevaisuudessa haaskaruokintapaikkojen rekisteröinnin kohdalla. Valvonnan viranomaisekstranet eli Eviranet otetaan käyttöön syksyllä 2011. Tavoitteena on, että Eviranetistä tulee aktiivisesti käytetty, käyttäjälähtöinen ja toimiva viranomaisviestinnän vuorovaikutteinen viestintäkanava. Vain viranomaisille suunnattu, suljettu verkkopalvelu parantaa ja tehostaa Eviran toimialan viranomaisten välistä viestintää, tiedonkulkua ja yhteistyötä., sillä sen avulla voidaan mm. yksinkertaistaa ja nopeuttaa ohjeistuksen, lausuntojen ja tulkintojen antamista, vähentää sähköpostien ja erityisesti liitetiedostojen määrää, korvata vaikeasti ylläpidettävät sähköpostituslistat ja helpottaa tiedon jakamista ja etsimistä. Lisäksi julkinen Evira.fi - internetsivusto palvelee paremmin kuluttajia, toiminnanharjoittajia ja yrittäjiä, kun pelkästään valvojille suunnattu materiaali siirtyy Eviranettiin. Eviranet on otettu Tunturi-Lapin yhteistyöalueella käyttöön ja eläinlääkärit on liitetty järjestelmän käyttäjiksi. Eläinlääkäreillä, joilla on valvottavana liha-alan laitoksia tulisi olla käytössään TerveKuuvalvontaohjelma, jota terveystarkastajat käyttävät valvonnassaan. Sähköisen asioinnin mahdollistaminen ja kaikinpuolinen kehittäminen on tavoitteena koko eläinlääkintähuollon kentässä. Viranomaiskäytössä olevien tietojärjestelmien lisäksi toimijoilla on käytössään erilaisia seurantajärjestelmiä: Naseva eli nautatilojen terveydenhuollon seurantajärjestelmä on Eläintautien torjuntayhdistys ETT ry:n ylläpitämä selainpohjainen internetsovellus, jota käyttävät nautatilat, eläinlääkärit sekä muut toiminnan yhteistyötahot, kuten meijerit, teurastamot ja neuvonta. Nasevaan tallennetaan terveydenhuollon toimenpiteet niiltä lypsykarja- ja naudanlihantuotantotiloilta, jotka solmivat terveydenhuoltosopimuksen. Kansallisen eläinten terveydenhuollon puitteissa on määritelty terveydenhuollon kansalliset toimenpiteet nautatiloille. Nasevan avulla voidaan seurata tiloilla tehtyjä terveydenhuoltokäyntejä sekä terveydenhuollon kansallisten tavoitteiden toteutumista. Näitä ovat maidon- ja naudanlihantuotannossa mm. vapaus BVD:stä, salmonellasta ja

13 pälvisilsasta, ennakoiva tautien torjunta, jäämien hallinta sekä eläinten hyvinvointi ja hyvä maidon ja lihan laatu. Eläinlääkärit ja tuottajat voivat hyödyntää Nasevaa lääkitys- ja hoitotietojen kirjauksessa sekä tuottajat ketjuinformaatiotietojen välittämisessä. Tietojärjestelmiä käyttää lähinnä kuntayhtymän eläinlääkäri. Yllä mainittujen järjestelmien ylläpitäjät päivittävät järjestelmiä säännöllisesti ja Evira ja Aluehallintovirasto järjestää tarvittavaa koulutusta järjestelmien ja rekistereiden käytössä. Lisäksi akuuteissa tilanteissa läänineläinlääkärit neuvovat järjestelmien käytössä. 5. YHTEISTYÖ JA VIESTINTÄ Hallintolain (434/2003) mukaan viranomaisen on toimivaltansa rajoissa annettava asiakkailleen tarpeen mukaan hallintoasian hoitamiseen liittyvää neuvontaa sekä vastattava asiointia koskeviin kysymyksiin ja tiedusteluihin. Viranomaisen on toimivaltansa rajoissa ja asian vaatimassa laajuudessa avustettava toista viranomaista tämän pyynnöstä hallintotehtävän hoitamisessa sekä muutoinkin pyrittävä edistämään viranomaisten välistä yhteistyötä. Viranomaisten välisestä virkaavusta säädetään erikseen. Eläintautilaissa ja eläinsuojelulaissa on säännöksiä eri viranomaisten velvollisuuksista ilmoituksiin ja yhteistyöhön eläintauti- ja eläinsuojelutapauksissa. Valvonta-asetus edellyttää, että toimivaltaiset viranomaiset noudattavat toiminnassaan suurta avoimuutta. Yleisöllä on oikeus tutustua toimivaltaisten viranomaisten valvontatoimia ja niiden tehokkuutta koskeviin tietoihin sekä valvontaraportteihin. Viestinnän periaatteina tulee olla luotettavuus, avoimuus, tasapuolisuus ja nopeus. Tunturi-Lapin ympäristöterveydenhuollon viestinnästä vastaa pääsääntöisesti terveyspäällikkö. Eläintauteihin ja eläimiin liittyvissä asioissa viestinnästä vastaa asianomainen eläinlääkäri. Ruokamyrkytyksissä tiedottamisesta vastaa ruokamyrkytystyöryhmän johtava lääkäri. 5.1 Viranomaisten sisäinen ja viranomaisten välinen yhteistyö ja tiedotus Sisäisessä viestinnässä käytetään puhelinta ja sähköpostia. Kittilän, Enontekiön ja Muonion eläinlääkäreillä on potilastiedoissa käytössä yhteinen ohjelma, jonka avulla hoitava eläinlääkäri näkee kollegan eläimelle antaman hoidon. Sähköistä intranet- yhteyttä eläinlääkareiden ja terveystarkastajien kesken ollaan kehittämässä. Tarvittaessa pidetään erikseen sovittuja palavereita terveystarkastajien kanssa. Eläinlääkärit tekevät yhteistyötä terveystarkastajien ja muiden kuntien valvontaviranomaisten,,lapin aluehallintoviraston läänineläinlääkäreiden ja Elintarviketurvallisuusviranton viranomaisten kanssa. Yhteistyömuotoina ovat sähköpostikeskustelu, puhelinkeskustelut ja koulutuspäivät. Yhteistyötä tehdään eri toimijoiden ja etujärjestöjen kuten esimerkiksi poliisin, tullin, rajavartiolaitoksen, alueellisten terveyskeskusten, oppilaitosten jne. kanssa

14 5.2 Erityistilanneviestintä Erityistilanne viestintä tapahtuu eläinlääkintähuoltolain mukaisella tavalla. Esimerkikiksi vastustettavan eläintaudin ollessa kyseessä eläinlääkäri tekee asiasta ilmoituksen läänineläinlääkärille, joka ilmoittaa asiasta Elintarviketurvallisuusvirastoon valvontaosastolle Eläinten terveys ja hyvinvointiyksikköön. Jos eläinlääkäri ei tavoita läänineläinlääkäriä, ilmoittaa hän asiasta Elintarviketurvallisuusvirastoon. Lisäksi asiasta ilmoitetaan terveydenhuoltoviranomaisille eli tartuntatautijohtoryhmän vastaavalle lääkärille mikäli kyseessä on terveydenhuoltoviranomaisille ilmoitettava eläintauti. Riippuen tilanteesta tiedotus tapahtuu eläinlääkärin, läänineläinlääkärin, Elintarviketurvallisuusviraston viranomaisten tai tartuntatautijohtoryhmän vastaavan lääkärin toimesta. Eläintaudin ollessa kyseessä Elintarviketurvallisuusvirasto antaa ohjeet mahdollista näytteenottoa ja jatkotoimenpiteitä varten. Aluehallintovirastolla on valmiussuunnitelma helposti leviävien eläintautien vastustamiseksi. Suunnitelma päivitetään vuosittain ja se sisältää ensivaiheen toimintaohjeet. Aluehallintovirasto toimittaa ohjeet kunnaneläinlääkäreille päivitysten yhteydessä. 6. MAKSUT Eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvontaan ja kunnallisiin eläinlääkäripalveluihin liittyvistä maksuista ja korvauksista on säädetty eläinlääkintähuoltolain 5. luvussa ja eläinlääkintähuollosta annetun valtioneuvoston asetuksen 3 :ssä. Tunturi-Lapissa on otettu käyttöön 1.2.2014 klinikkamaksu (10 /pieneläinkäynti). Maksu ei koske hyötyeläimeksi (vetokoira, porotöiihin käytettävä koira) luettavaa koiraa. Klinikkamaksut tulee käyttää kaikkien vastaanottojen kehittämiseen ja varustustason nostamiseen (röntgen, laboratoriolaitteistoa). Eläinlääkintähuoltolain 22 :n mukaan kunta voi osallistua peruseläinlääkäripalvelusta ja kiireellisestä eläinlääkärinavusta kotieläimen omistajalle tai haltijalle aiheutuneisiin kustannuksiin. Varmistaakseen sen, että sairasta eläintä ei jätetä hoitamatta matkoista johtuvien kustannusten takia ja turvatakseen kuntalaisten tasapuoliset oikeuden lakisääteisten peruspalvelujen käyttäjinä alueella on yhteiset hyötyeläinsubventiot (nauta, poro, lammas, valjakkokoirat). Hevosten kiireistä hoitoa koskevat sairastapaukset (ähkyt, haavat yms.) ovat niinikään subentioiden piirissä. Eläimen omistajan omavastuuosuus käyntimaksusta on 20 ja km-kuluista 17. Toimenpidettä ei subventoida. Alv- tulee kokonaisuudessaan eläimen omistajan maksettavaksi. 7. VALVONNAN TOIMEENPANO Eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnan tavoitteena on toteuttaa eläintautilainsäädännössä,, eläinsuojelulainsäädännössä ja eläinten lääkitsemislainsäädännössä sekä helposti leviävien eläintautien vastustamisesta annetussa laissa ja tilatukijärjestelmän täytäntöönpanosta annetussa laissa asetettuja päämääriä.

15 Eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvontaa toteutetaan alue- ja paikallistasolla. Valvonnan eri tasoilla on oltava selkeästi määritellyt vastuut ja tehtävät. Lisäksi viranomaisten ja toimijoiden on toimittava hyvässä yhteistyössä. Valvonnan suuntaamisessa pyritään riskiperusteisuuteen ottaen kuitenkin huomioon säädösten edellyttämät vaatimukset. Valvontaa suoritetaan sekä ennalta suunniteltuna valvontana että epäilyyn perustuvana valvontana. Osa valvontakohteista sovitaan erikseen hankkeina, jotka voivat koskea yhden tai useamman aluehallintoviraston toimialuetta. Ennalta suunniteltua valvontaa on mm. otantaan perustuva valvonta, kuten EUeläinsuojelutarkastukset ja täydentävien ehtojen valvonta. Eläintilojen EU-eläinsuojelutarkastukset ja tietyt osiot täydentävien ehtojen valvonnoista tekevät vuodesta 2010 lähtien pelkästään läänineläinlääkärit. Otantaan perustuvan valvonnan osalta on tarkoituksenmukaista, että sama tarkastaja huolehtii myös korjaavien toimenpiteiden loppuunsaattamisesta. Valvonnan strategisena tavoitteena koko valvontaketjussa on, että: valvonta toimii esimerkillisesti koko valvontaketjussa valvonta on koko maassa vaikuttavaa, tehokasta, yhtenäistä ja riskiperusteista valvonnan osaaminen on korkeaa tasoa valvonta on asiakaskeskeistä ja laadukasta valvonnan viestintä on tehokasta ja ennakoivaa laboratoriotoiminta ja tiedonhallinta tukevat tehokkaasti valvontaa; ja että valvontaan luotetaan ja sitä arvostetaan 7.1 Eläinten terveyden valvonta 7.1.1 Eläintautivalmius Varautuminen helposti leviävien eläintautien leviämisen uhkaan on keskeinen osa eläinten terveyden valvontaa. Tautitapausten varhainen havaitseminen, nopeasti käynnistettävät hallintatoimet ja kustannustehokkuus toimenpiteiden valinnassa taudin torjunnan vaarantumatta sekä tarvittavan välineistön nopea saatavuus vaativat runsaasti etukäteissuunnittelua, hankintoja, sopimusten tekoa, tiedon aktiivista jakamista, toimijoiden kouluttamista ja käytännön harjoittelua. Myös muun välttämättömän eläinlääkintähuollon toimiminen ja henkilöresursointi poikkeustilanteessa on syytä suunnitella etukäteen. Poikkeustilanteisiin varaudutaan kaikilla eläinlääkintähuollon tasoilla.

16 Evira toimittaa kansalliset valmiussuunnitelmat EU:n komissiolle sekä laatii yksityiskohtaiset toimintaohjeet eläinlääkäreille helposti leviävien eläintautien varalta. Eläintautikohtaisissa erityissäännöksissä edellytetään lisäksi, että läänineläinlääkäri laatii aluekohtaisen valmiussuunnitelman vähintään suu- ja sorkkataudin (maa- ja metsätalousministeriön päätös suu- ja sorkkataudin vastustamisesta nro 5/EEO/95), klassisen sikaruton (maa- ja metsätalousministeriön asetus klassisen sikaruton vastustamisesta nro 22/EEO/2002), swine vesicular taudin (maa- ja metsätalousministeriön päätös swine vesicular taudin vastustamisesta nro 31/EEO/95) ja korkeapatogeenisen lintuinfluenssan varalta (maa- ja metsätalousministeriön asetus korkeapatogeenisen lintuinfluenssan vastustamisesta nro 1/EEO/2008). EU-lainsäädäntö edellyttää lisäksi, että varosuunnitelmat on laadittu afrikkalaisen sikaruton (Neuvoston direktiivi 60/2002/EY) sekä sinikielitaudin (Neuvoston direktiivi 2000/75/EY) ja eräiden muiden eksoottisten eläintautien varalta. Näillä suunnitelmilla varmistetaan, että käytössä on tarvittaessa tilat, henkilökunta ja kaikki ne välineet ja tarvikkeet, joita tarvitaan taudin hävittämiseksi nopeasti ja tehokkaasti. Aluehallintovirastojen valmiussuunnitelmat helposti leviävien eläintautien varalta päivitetään toimipistekohtaisesti vuosittain ja toimitetaan Eviran EHYT-yksikköön tammikuun loppuun mennessä. Päivittämisen tarkoituksena on varmistaa, että aluehallintoviraston jokaisella toimipisteellä on aina eläintautitapauksen sattuessa käytettävissään riittävät tilat ja varusteet, ja että yhteystiedot ja tiedot käytettävissä olevista resursseista ovat ajan tasalla. Eläinlääkäri huolehtii eläintautilain ja sen nojalla annettujen säännösten täytäntöönpanosta ja noudattamisen valvonnasta kunnan alueella. Kunnan on huolehdittava kunnaneläinlääkärille eläintautilaissa ja helposti leviävien eläintautien vastustamisesta annetun laissa (488/1960) säädettyjen, tai näiden lakien nojalla määrättyjen valvontatehtävien hoidon edellytysten järjestämisestä. Läänineläinlääkärillä on oikeus tarvittaessa määrätä kunnaneläinlääkäri toimimaan myös muun kunnan alueella saman aluehallintoviraston toimialueella, ja Eviralla on vastaava oikeus kaikkien eläinlääkärien ja koko maan osalta. Osa kunnaneläinlääkäreistä on nimetty valmiuseläinlääkäreiksi, jotka ovat saaneet lisäkoulutusta helposti leviävien eläintautien vastustustyöhön. Tunturi-Lapin yhteistyöalueen eläinlääkäreistä Tarja Nikula on nimetty valmiuseläinlääkäriksi. Läänineläinlääkäri pitää luetteloa toimialueensa valmiuseläinlääkäreistä. On tarkoituksenmukaista, että valmiuseläinlääkärien perehtyneisyyttä hyödynnetään eläintautitapauksissa ensisijaisesti, ja että he osallistuvat eläintautien torjuntatyöhön tarvittaessa. Tautia epäiltäessä ja taudinpurkauksen varhaisessa vaiheessa käytetään ensisijaisesti oman aluehallintoviraston toimialueen virka- ja valmiuseläinlääkäreitä. Tapauksen vakavuudesta ja laajuudesta riippuen aluehallintovirasto voi pyytää Eviraa määräämään muiden aluehallintovirastojen toimialueiden valmiuseläinlääkäreitä tai läänineläinlääkäreitä taudin vastustamistyöhön. Aluehallintoviraston valmiussuunnitelmassa tulee olla suunnitelma eläinlääkintähuollon turvaamiseksi toimialueellaan, taudinpurkauksen sattuessa. Kuntien suunnittelussa on myös hyvä ottaa huomioon sijaisjärjestelyt eläinlääkintähuollon toiminnan varmistamiseksi tällaisissa tapauksissa. Aluehallintovirastojen tulee myös huolehtia, että muillakin kunnaneläinlääkäreillä, kuin valmiuseläinlääkäreillä on riittävä tietämys tautivastustuksesta ja olemassa olevista valmiussuunnitelmista.

17 7.1.2 Eläintautiepäilyt ja -tapaukset Tarttuvat eläintaudit jakautuvat lakisääteisesti vastustettaviin ja muihin tarttuviin eläintauteihin. Lakisääteisesti vastustettavat eläintaudit jaetaan edelleen helposti leviäviin, vaarallisiin ja valvottaviin eläintauteihin. Lakisääteisesti vastustettavien eläintautien vastustustoimenpiteistä vastaa virkaeläinlääkäri. Joidenkin lakisääteisesti vastustettavien eläintautien vastustamistoimenpiteistä on säädetty eläintautilain nojalla erillissäädöksin. Myös joitakin muita kuin lakisääteisesti vastustettavia eläintauteja koskee velvollisuus ilmoittaa eläintaudin esiintymisestä maa- ja metsätalousministeriön vastustettavista eläintaudeista ja eläintautien ilmoittamisesta antaman päätöksen nro 1346/95 mukaisesti. Epäily tarttuvan eläintaudin esiintymisestä voi syntyä pääsääntöisesti kahdella tavalla, joko tilalla eläimen tai eläinryhmän kliinisten oireiden tai tuotannon tunnuslukujen muutosten perusteella tai näytteen tutkimuksen yhteydessä laboratoriossa. Eläinlääkäri ammattitaidollaan arvioi, onko kyseessä epäily, joka on syytä varmistaa lisätutkimuksilla. Joskus päätöksen lisänäytteiden ottamisesta tekee Evira. Vaikka Suomen eläintautitilanne on useimpien vastustettavien eläintautien osalta erinomainen, saattaa erityisesti lisääntyvä kansainvälinen eläinkauppa ja muu liikenne muuttaa tilannetta nopeastikin, joten epäilyn kynnys on syytä pitää riittävän alhaisena. Tarttuvaa eläintautia todettaessa on varmistettava tartunnan leviämisen ehkäisemiseksi tarvittavien toimenpiteiden tehokas toimeenpano, epidemiologinen selvitys ja jälkihoito sekä yhteistyö elinkeinon kanssa vahinkojen minimoimiseksi ja uusien tartuntojen torjumiseksi. Saatuaan tiedon tautitapauksesta tai epäilystä, virkaeläinlääkäri ilmoittaa asiasta eläintautilain mukaisissa järjestyksessä tarvittaessa läänineläinlääkärille, joka ilmoittaa asiasta Eviraan. Lisäksi eläinlääkäri ilmoittaa, tilanteen niin vaatiessa, asiasta tartuntatautijohtoryhmän vastaavalle lääkärille. Lisäksi eläinlääkäri käynnistää tarvittavat toimet taudin määrittämiseksi ja varmistamiseksi, tartunnan leviämisen ennaltaehkäisemiseksi ja tartuntareittien ja altistuneiden selvittämiseksi 7.1.3 Zoonoosien valvonta Osa eläintaudeista voi tarttua myös ihmiseen aiheuttaen ihmisen sairastumisen, esimerkkinä salmonellatartunnat ja eräät influenssat. Tartunta on mahdollinen myös ihmisestä eläimeen. Eläinlääkäriä koskeva velvoite ilmoittaa erikseen lueteltujen zoonoosien esiintymisestä toimialueensa tartuntatautien torjunnasta vastaavalle terveyskeskuksen lääkärille on kirjattu vastustettavista eläintaudeista ja eläintautien ilmoittamisesta annetun maa- ja metsätalousministeriön päätöksen 7a :ään.

18 7.1.4 Terveysvalvontaohjelmat Joillekin lakisääteisesti vastustettaville eläintaudeille on erillislainsäädännöllä säädetty terveysvalvontaohjelmia, joista lampaiden ja vuohien maedi-visna- sekä scrapievalvontaohjelmat ovat muuttuneet vapaaehtoisiksi, jolloin AVI ei korvaa valvonnasta aiheutuvia kustannuksia vaan tuottaja maksaa valvontakäynnistä aiheutuneet kulut. Kanojen, broilereiden ja kalkkunoiden salmonellavalvontaohjelmat ovat edelleen sitovia tuottajalle. Sitoviin terveysvalvontaohjelmiin liittyy säännöllinen käynti pitopaikoissa ja näytteenotto tai näytteenoton seuranta. 7.1.5 Vesiviljelylaitosten terveysvalvonta Vesiviljelylaitosten kalanäytteet otetaan ja laitostarkastukset tehdään EU:n hyväksymien VHSohjelmien (rajoitusalueilla), lisävakuusohjelmien (BKD; IPN; SVC ja Gyrodactylus salaris -taudit) sekä osittain riskiperusteisuuden mukaisesti. Evira on raportointivelvollinen seurantaohjelmien toteutumisesta maa- ja metsätalousministeriölle ja Euroopan Unionille. Ohjelmat voivat muuttua esim. muuttuneen tautitilanteen takia tai jos valvottavien tautien listalle tulee uusia tauteja. Evira lähettää aluehallintovirastoihin vuosittain erillisen ohjekirjeen, jossa annetaan tarkemmat ohjeet tulevan vuoden tarkastuksista ja näytteenotoista. Ohje sisältää lakisääteisiä vaatimuksia ja suositusluonteisia ohjeita. Tarkastuksissa valvova eläinlääkäri perehtyy laitoksen toimintaan ja sen riskeihin erityisesti laitoksen laatiman omavalvonnan kuvauksen avulla. Laitosten omavalvonta tulee tarkastetaan ja sitä kehitetään yhdessä toimijoiden kanssa. Tarkastuksissa käytetään Eviran tarkastusta varten suunnittelemaa lomaketta, jonka kopion eläinlääkäri toimittaa aluehallintovirastoon. Aluehallintovirasto seuraa ja ohjaa tarkastusten ja näytteenoton toteutumista alueellaan sekä raportoi vuosittain tarkastusten toteutumisen ja tulokset Eviran ilmoittamassa aikataulussa. Tunturi-Lapin alueella on yksi kalanviljelylaitos Muoniossa sekä 4 luonnonravintolammikkoa Sodankylässä sekä 2 Enontekiön ja Muonion alueella. Muonion kalanviljelylaitos on Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen alainen laitos, jonka tarkastustiheys on määritelty Eviran laatimassa riskiin perustuvassa taulukossa. Valvonnassa konsultoidaan tarvittaessa Eviran yksikön kalatautien erikoiseläinlääkäriä. 7.1.6 Muu tautiseuranta Evira pyytää vuosittain seurantanäytteiden ottamista erillisen suunnitelman mukaan. Suurin osa pyydetyistä näytteistä perustuu EU:n yhteiseen lainsäädäntöön, ja Evira on raportointivelvollinen seurantaohjelmien toteutumisesta maa- ja metsätalousministeriölle ja Euroopan Unionille. 7.1.7 Eläinten keinollinen lisääntyminen Suunnitelmassa tulee kuvata hevosten alkionsiirtoon liittyvien virkaeläinlääkärille kuuluvien valvontaohjelmien toteuttaminen.

19 Alkionsiirtoja ei Tunturi- Lapin alueella suoriteta. Sodankylän eläinlääkäri on tehnyt jonkin verran tammojen keinosiemennystä. 7.1.8 Eläimistä saatavat sivutuotteet 7.1.8.1 Sivutuotealan laitosten hyväksyntä 7.1.8.2 Laitosten valvonta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1069/2009 (sivutuoteasetus) ja sen täytäntöönpanosta annettu komission asetus (EY) N:o 142/2011 edellyttävät, että sivutuotteita käsittelevillä, varastoivilla ja hävittävillä laitoksilla on oltava toimivaltaisen viranomaisen hyväksyntä tai rekisteröinti. Lisäksi viranomaisen on säännöllisin väliajoin suoritettava tarkastuksia ja valvontaa näissä laitoksissa. Sivutuoteasetuksen mukaan hyväksyttyjen laitosten valvontatiheys on säädetty em. ministeriön asetuksessa 850/2005. Paitsi hyväksymiään laitoksia, kuntien ja aluehallintovirastojen tulee valvoa eräiden Eviran hyväksymien laitosten toimintaa. Valvontatarkastuksista on tehtävä tarkastuskertomus. Läänineläinlääkäri: valvoo hyväksymiään väliasteen laitoksia tarkastamalla ne kahdesti vuodessa, polttolaitoksia ja öljykemian laitoksia kerran vuodessa ja teknisiä laitoksia joka kolmas vuosi; valvoo Eviran hyväksymiä luokan 1 ja 2 käsittelylaitoksia kerran vuodessa valvoo Eviran hyväksymiä luokan 1 ja 2 käsittelylaitoksia osallistumalla kerran vuodessa Eviran tarkastuskäynteihin Virkaeläinlääkäri: valvoo sivutuoteasetuksen mukaan hyväksymiään laitoksia kerran vuodessa; osallistuu tarvittaessa läänineläinlääkäreiden tarkastuksiin; valvoo Eviran hyväksymiä laitoksia kerran vuodessa lukuun ottamatta luokan 1 ja 2 käsittelylaitoksia, varastointilaitoksia ja teurastamojen sivutuoteosastoja valvoo kahta viimeistä laitostyyppiä lukuun ottamatta edellä mainittuja Eviran hyväksymiä laitoksia osallistumalla tarkastukseen kerran vuodessa valvoo toimialueensa muita paikkoja, joissa eläimistä saatavia sivutuotteita kuljetetaan, käsitellään, käytetään tai hävitetään. Tunturi-Lapin alueella toimii Eviran ylläpitämän listauksen mukaan yksi lemmikkieläimien ruokia valmistava laitos ja yksi tilarehustamo.

20 7.1.8.3 Sivutuotteiden hautaaminen Kokonaisten märehtijöiden, sikojen, siipikarjan ja turkiseläinten raatojen, kotiteurastuksen sivutuotteiden, teurastuspaikoista ja pienimuotoisten leikkaamoista peräisin olevien luokan 2 ja 3 teurassivutuotteiden ja tiettyjen muiden MMMa 1192/2011 4-5 mukaisten sivutuotteiden hautaaminen on sallitua ns. syrjäisillä alueilla. Tunturi-Lapin alue luetaan syrjäiseksi alueeksi. Aiemmin velvoitettu ilmoitusvelvollisuus sivutuotteiden hautaamisesta poistui 1.1 2012. Toimijan tulee kuitenkin pitää kirjaa, joka sisältää haudattujen eläinten määrän, luokan ja lajin sekä hautauspäivämäärät ja- paikat. Kirjanpito tulee säilyttää kahden vuoden ajan. Kirjaa ei tarvitse pitää lemmikkieläinten tai hevoseläinten kokonaisten raatojen hautaamisesta. Kuolleen eläimen omistajan olisi hyvä olla yhteydessä eläinlääkäriin ja kunnan ympäristösuojelusihteeriin eläimen hautaukseen liittyvissä asioissa. Kunnallisissa ympäristönsuojelu- ja jätehuoltomääräyksissä voi olla myös tarkempia paikkallisia ohjeita hautaamista koskien. Kuolleet tuotantoeläimet, lemmikkieläimet ja tietyissä tapauksissa myös luonnonvaraiset eläimet luetaan sivutuotteiksi. Hautauksesta ei saa aiheutua haittaa ihmisten tai eläinten terveydelle. Hautauksessa huomioon otettavia seikkoja: - kuollutta eläintä ei saa haudata pohjavesialueelle, vedenottamon suoja-alueelle, alle 250 metrin etäisyydelle kaivosta tai vesistöön viettävään rinteeseen eikä alueelle, jota kynnetään tai kaivetaan pian hautaamisen jälkeen. - kuollut eläin tulee haudata vähintään metrin syvyyteen ja eläin tulee heti peittää. - tarvittaessa kuollut eläin tulee kalkita tai käsitellä taudinaiheuttajien tuhoamiseksi. - kuollutta eläintä ei saa haudata muovisäkissä - hautaajan tulee pitää hautauksista kirjaa. Aloitettaessa käsittelemättömien sivutuotteiden käyttö MMMa 1192/2011 ja MMMa N:o 850/2005 sallimiin tarkoituksiin, on toimijan tehtävä aloitusilmoitus toiminnan aloittamisesta sen alueen kunnaneläinlääkärille, jonka alueella sivutuotteita tullaan käyttämään. Kun kyseessä on luonnonvaraisten eläinten ruokinta (haaskakäyttö), aloitusilmoitus on tehdään kerran toiminnan alkaessa. Ilmoituksen tiedot on viety vuoden 2011 alusta eläinpitäjärekisterin yhteydessä olevaan haaskaruokintapaikkarekisteriin eläintunnistusjärjestelmälain (238/2010) vaatimusten mukaisesti.