Matti Kyrö 8.9.2011 Suomen koulutus kansainvälisessä vertailussa Education at a Glance 2011 -julkaisun indikaattoritietojen pohjalta Korkeakoulututkintojen määrät kasvavat OECD-maissa Suomessa nuorissa ikäluokissa korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus on kansainvälisessä vertailussa korkea. Suomalaisista 25-34 vuotiaista 36 prosenttia oli vuonna 2009 suorittanut ammattikorkeakoulu- tai yliopistotutkinnon. Vastaava osuus OECD-maissa keskimäärin oli 28 prosenttia. Eniten korkeakoulututkinnon suorittaneita oli Norjassa, 45 prosenttia 25-34 vuotiaista. Kun verrataan nuorten ikäluokkien tutkintojen osuutta työuran loppuvaiheissa oleviin 55-64 vuotiaisiin, niin voidaan tarkastella, miten korkeakoulutukseen panostukset ovat kasvaneet eri maissa. Yhdysvalloissa ei korkeakoulutettujen osuus ole nuorista sen korkeampi kuin 55-64 vuotiaistakaan. Toisin sanoen Yhdysvalloissa korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus on jo vuosikymmeniä ollut samalla tasolla (noin kolmasosa ikäluokasta). Myös Virossa ja Saksassa ero nuoren ja vanhemman ikäluokan välillä on vähäinen. Näissä kahdessa maassa korkeakoulutettujen määrä on molemmissa ikäluokissa jäänyt OECD-maiden keskiarvon alapuolelle. Suomessa 55-64 vuotiaiden korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus (14 prosenttia) on selvästi OECDmaiden keskiarvoa pienempi. Toisin sanoen suomalaisten koulutustasoa on kolmen viimeisen vuosikymmenen aikana pystytty nostamaan olennaisesti. Kaikkein vahvimmin korkeakoulututkinnon suorittaneiden määrä on kasvanut kuitenkin Etelä-Koreassa. Siellä vain 12 prosentilla 55-64 vuotiaista on korkeakoulututkinto, kun taas nuoremmasta ikäluokasta, 25-34 vuotiaat, 38 prosentilla oli vuonna 2009 korkeakoulututkinto suoritettuna. Tämänhetkisen korkeakoulututkintojen suorittamismäärien pohjalta on arvioitu, että OECD-maissa 46 prosenttia naisista ja 31 prosenttia miehistä suorittaa meikäläisiä yliopisto- ja ammattikorkeakoulututkintoja vastaavan korkeakoulututkinnon elinaikanaan. Korkeakoulututkintoja suoritetaan kuitenkin myös muualla kuin Suomessa suhteellisen runsaasti vasta 30 ikävuoden jälkeen. Arvion mukaan 39 prosenttia naisista ja 25 prosenttia miehistä suorittaa korkeakoulututkinnon ennen 30. ikävuottaan. Suomessa yli puolet tämän hetken naisväestöstä (54,4 prosenttia) ja miesväestöstä runsaan kolmanneksen (34,0 prosenttia) arvioidaan suorittavan korkeakoulututkinnon elinaikanaan. Vaikka Suomessa valmistutaan korkeakouluista suhteellisen myöhään, niin silti alle 30-vuotiaina valmistuvia ennakoidaan olevan sekä miehissä että naisissa hiukan enemmän kuin OECD-maissa keskimäärin.
2 Kuvio 1. Korkeakouluasteen tutkinnon (ISCED 5A = Suomessa ammattikorkeakoulu- ja yliopistotutkinto) suorittaneet iän mukaan (2009), prosenttia. 50 45 40 35 30 25 20 15 10 5 0 25-34 55-64 Suomalaiset nuoret ovat pitkään koulutuksessa Nuorten odotettavissa oleva aika koulutuksessa on Suomessa noin vuoden pitempi kuin OECD-maissa ja EU21-maissa keskimäärin. Erityisesti suomalaiset naiset ovat koulutuksessa pitkään. Odotettavissa oleva aika koulutuksessa on suomalaisilla nuorilla naisilla 8,5 vuotta. Vain Islannissa (9,8), Sloveniassa (9,5) ja Tanskassa (8,6) naisten koulutusaika on pitempi. Suomalaiset miehet eivät erotu yhtä selkeästi kuin naiset odotettavissa olevan koulutusajan mukaan muista maista. Kuudessa OECD-maassa 15-29 vuotiaiden miesten odotettavissa oleva koulutusaika on pitempi kuin Suomessa. Odotettavissa oleva työttömyysaika on suomalaisilla puolestaan hiukan lyhyempi kuin OECD-maissa keskimäärin. Suomalaisten nuorten miesten keskimääräinen työttömyysajan odote 15-29 vuotiaana on yksi vuosi, kun se naisilla on 0,6 vuotta. OECD-maissa ja EU21-maissa odote on 1-2 kuukautta pitempi.
3 Kuvio 2. 15-29 vuotiaiden odotettavissa oleva aika koulutuksessa ja työttömänä Suomessa sekä OECDmaissa ja EU21 maissa keskimäärin sukupuolen mukaan (2009), vuosia. 9 8 7 6 5 4 3 2 1 0 Suomi, miehet Suomi, naiset Suomi, yhteensä OECD, miehet OECD, naiset OECD, yhteensä EU21, miehet EU21, naiset EU21, yhteensä Koulutuksessa Työttömänä Koulutukseen osallistuminen korkealla tasolla Suomelle on tärkeää saada kaikki mahdolliset osaamisresurssit käyttöön. Samalla kuitenkin koulutuksesta valmistumista ja työelämään siirtymistä olisi pystyttävä nopeuttamaan. Kansainvälisessä vertailussa suomalaiset nuoret ovat koulutuksessa selvästi muiden maiden ikätovereitaan enemmän. Ikäryhmän 20-29 vuotiaat nuorista yli 40 prosenttia on koulutuksessa, kun vastaava osuus OECD:ssä on 26 prosenttia. Myös 30-39 vuotiaat ovat ikätovereitaan useammin koulutuksessa. Heistä 15 prosenttia on vielä koulutuksessa, kun OECD:n keskiarvo on vain kuusi prosenttia. Kansainvälisessä vertailussa näkyy myös se, että Suomessa koulutusuran alussa on erilaisia viivytystekijöitä. 15-19 vuotiaiden koulutukseen osallistuminen ei ole OECD-maiden joukossa aivan kärjessä.
4 Kuvio 3. Koulutukseen osallistuminen iän mukaan eräissä OECD-maissa (2009), prosenttia. 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 15-19 -vuotiaat 20-29 -vuotiaat 30-39 -vuotiaat Toisen asteen koulutuksen läpäisy tärkeää OECD:n indikaattoriprojektissa, INES (jonka tuote Education at a Glance siis on) on yritetty koota vertailukelpoista tietoa toisen asteen koulutuksen tutkinnon suorittamisesta ja läpäisystä. Koulutusjärjestelmien eroista johtuen vertailua on pidettävä suuntaa-antavana. Tutkinnon suorittamisasteen indikaattori lasketaan tutkinnon suorittaneiden määränä suhteessa vastaaviin väestöikäluokkiin. On muistettava, että meillä luvuissa ovat mukana sekä lukiokoulutus että ammatillinen peruskoulutus ja erityisesti ammatillisessa koulutuksessa tutkintoja suorittavat monen ikäiset. Yli 10 prosenttia tutkinnon suorittaneista on Suomessa yli 25-vuotiaita. Tämän laskennallisen tutkinnon suorittamisasteen mukaan Suomi oli vuonna 2009 Portugalin ja Slovenian jälkeen kolmantena OECD-maiden joukossa. Laskennallisesti Suomessa 95 prosenttia nuorista suorittaa toisen asteen tutkinnon. Jos tarkasteluun otetaan vain alle 25-vuotiaiden ikäluokat, Suomen tutkinnon suorittamisaste putoaa 84 prosenttiin. Kun sitten seurataan todellista aloittaneiden ikäluokkaa, niin tavoiteajassa eli kolmessa vuodessa toisen asteen tutkinnon suorittaneiden osuus on 69 prosenttia aloittaneista eli suurin piirtein OECD-maiden keskitasoa. Tytöt suorittavat aloittamansa opinnot tutkintoon saakka poikia useammin ja yleissivistävässä koulutuksessa tutkinnon suorittaa loppuun useampi kuin ammatillisessa koulutuksessa. Tosin Suomen
5 poikien tutkinnon läpäisy on OECD-maiden poikien keskiarvoa korkeampi. Tytöillä se on OECD:n keskimääräisellä tasolla. Suomessa toisen asteen koulutuksen läpäisi tavoiteajassa hiukan useampi (69 prosenttia aloittaneista) kuin tarkastelussa mukana olevissa OECD-maissa keskimäärin (68 prosenttia aloittaneista). Tutkinnon suorittaminen voi kuitenkin venyä monista eri syistä ja siksi tarkasteluun otettiin myös tutkinnon suorittaneet vielä kaksi vuotta tavoiteajan jälkeen. Suomessa toisen asteen tutkinnon enintään viidessä vuodessa suorittaneiden osuus nousi 80 prosenttiin aloittaneista. Luxemburgissa osuus nousee kahden lisävuoden ansiosta 30 prosenttiyksiköllä ja Espanjassa 20 prosenttiyksiköllä. Seuraavassa kuviossa näkyy eräiden OECD-maiden (kaikki maat eivät pysty tuottamaan tietoja yhteisesti sovitulla tavalla) toisen asteen koulutuksen läpäisyosuudet koulutusmuodon mukaan. Koulutusten pituudet vaihtelevat kahdesta neljään vuoteen, joten koulutuksen tavoiteaika ei ole kaikissa koulutuksissa sama. Suurimmalla osalla maista laskelmat on tehty todellisen ikäluokan pohjalta, mutta joillakin mailla laskennallisen ikäryhmän tai otanta-aineiston pohjalta. Kuvio 4. Toisen asteen tutkinnon suorittaminen tavoiteajassa koulutusmuodon mukaan eräissä OECDmaissa, prosenttia aloittaneista. 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 Yleissivistävä Ammatillinen Lasten sosioekonomisen taustan vaikutusta oppimistuloksiin voidaan vähentää Education at a Glance 2011:ssa vertaillaan sosio-ekonomisen taustan vaikutusta oppimistuloksiin PISAtulosten pohjalta ja todetaan, että lukutaidon erot sosio-ekonomisen taustan mukaan ovat suuret erityisesti Uudessa-Seelannissa ja Ranskassa. Alemmista sosiaaliryhmistä tulevat suoriutuvat muita heikommin. Myös maahanmuuttajataustaisten tulokset ovat heikommat kuin oppilaiden keskimäärin. Koko
6 OECD:ssä ensimmäisen polven maahanmuuttajalasten todennäköisyys sijoittua osaamiseltaan heikoimpaan neljännekseen on kaksinkertainen verrattuna maassa syntyneisiin lapsiin. OECD-maissa noin kolmasosa syrjäytymisvaarassa olevista on sellaisia, joiden oppimistulokset ovat paremmat kuin sosio-ekonominen tausta ennakoisi. Heikommista taustoista lähtevillä tytöillä huomattavasti poikia useammin oppimistulokset ovat paremmat kuin tausta antaisi odottaa. Alempien sosiaaliryhmien tytöistä 40 prosenttia ja pojista vain 23 prosenttia ylittää odotukset lukutaidon mittauksissa. Vaikka oppimistulosten ja oppilaan taustan välinen riippuvuus on ilmeistä kaikissa maissa, on maiden välillä merkittäviä eroja. Neljässä PISA-tutkimuksen kärkimaassa tai -alueella, Kiinan Shanghaissa, Etelä-Koreassa, Suomessa ja Kanadassa sosio-ekonomisen taustan vaikutus PISA-tuloksiin on OECD:n keskiarvoa pienempi. Lasten sosiaalisen taustan vaikutukseen oppimistuloksiin voidaan siis vaikuttaa. Kuvio 5. Odotuksia paremmin menestyvien ja heikosti menestyvien osuudet alimmasta sosiaalisesta neljänneksestä tulevien lasten joukossa PISA-tutkimuksen mukaan (2009), prosenttia. 14 12 10 8 6 4 2 0 Odotuksia paremmin menestyvät* Heikosti menestyvät** * Tähän kategoriaan kuuluvat oppilaat, jotka PISAn taloudellisen, sosiaalisen ja kulttuurisen aseman indeksin mukaan sijoittuvat alimpaan neljännekseen ja osaamisessa sijoittuvat kaikkien maiden parhaimpaan neljännekseen, kun sosiaalinen tausta on otettu huomioon. ** Tähän kategoriaan kuuluvat oppilaat, jotka PISAn taloudellisen, sosiaalisen ja kulttuurisen aseman indeksin mukaan sijoittuvat alimpaan neljännekseen ja osaamisessa sijoittuvat kaikkien maiden heikoimpaan neljännekseen, kun sosiaalinen tausta on otettu huomioon.
7 Koulutus lisää ansioita Korkea-asteen koulutuksen saaneet ansaitsivat OECD-maissa vuonna 2009 keskimäärin yli 50 prosenttia enemmän kuin toisen asteen koulutuksen saaneet. Koulutustasosta riippumatta ero sukupuolten välillä on olennainen. Naisten palkat olivat OECD-maissa keskimäärin 78 prosenttia miesten palkoista, Suomessa 79 prosenttia. Palkkatasa-arvon näkökulmasta tasa-arvoisin OECD-maa oli Slovenia, missä kaikki koulutusasteet yhteen laskettuna naisten palkat olivat 93 prosenttia miesten palkoista. Myös Espanjassa ja Unkarissa naiset yltivät vähintään 85 prosenttiin miesten palkoista. Education at a Glancessa tarkastellaan myös perusasteen jälkeisen tutkinnon suorittaneiden palkkatasoa kansainvälisen ammattiluokituksen ISCOn kategorioiden pohjalta. Tarkastelussa on mukana neljä maata: Iso-Britannia, Kanada, Suomi ja Yhdysvallat. ISCOn yhdeksän luokkaa on koottu karkeammiksi luokiksi: johto ja asiantuntijat, toimisto- ja palvelutyöntekijät, koulutetut suorittavan työn tekijät, muut työntekijät. Vaikka korkea-asteen tutkinnon suorittaneet toimivat samassa ammattiryhmässä kuin alemman tutkinnon suorittaneet, saivat he yleensä parempaa palkkaa kuin vähemmän koulutetut. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että koulutuksesta johtuen heidän oletetaan hallitsevan laajemmin erilaisia tehtäviä ja pystyvän sopeutumaan muuttuviin vaatimuksiin paremmin. Ero varsinkin johto- ja vaativissa asiantuntijatehtävissä oli kuitenkin niin suuri, että pelkästään tehtävien monimuotoisuus ei sitä selitä. Neljän maan tarkastelun alustavat tulokset viittaavat siihen, että eroja selittävät paljolti myös toimialat tai yritysten koot. Korkeammin koulutetut toimivat aloilla ja suuremmissa yrityksissä, jotka pystyvät tarjoamaan parempia ansioita. Kuvio 6. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden ansiot suhteessa toisen asteen tutkinnon suorittaneiden ansioihin ammatillisten ryhmien mukaan (2009 tai uusin saatavilla oleva tieto) % 1,7 ISCO 1-3 (johto ja asiantuntijat) ISCO 6-8 (koulutetut suorittavan työn tekijät) ISCO 4-5 (toimisto- ja palvelutyöntekijät) ISCO 9 (muut työntekijät) 1,6 1,5 1,4 1,3 1,2 1,1 1 0,9 0,8 Yhdysvallat Kanada Iso-Britannia Suomi
8 Työllisyys oli selvästi riippuvainen koulutuksen määrästä kaikissa OECD-maissa. Mitä enemmän koulutusta sitä suurempi todennäköisyys oli työllistyä. Kun perusasteen tai sitä vähäisemmän koulutuksen varassa olevista 56 prosenttia oli työllisiä vuonna 2009, niin korkeakoulututkinnon suorittaneista vastaava osuus oli OECD-maissa keskimäärin melkein 84 prosenttia. OECD:n jäseninä olevissa EU-maissa, ns. EU21-maissa osuuksien ero oli vieläkin suurempi. Työmarkkinoiden kehitys kulkee siis yhä enemmän siihen suuntaan, että työssä kuin työssä vaaditaan tutkinnon suorittamista. Education at a Glance 2011:n viimeinen tilastovuosi on 2009, joten työllisyyskehityksessä oli joissakin maissa nähtävissä taantuman vaikutus. Islannissa kehitys näkyi selkeimmin. Siellä muodollista koulutusta vailla olleidenkin työllisyys on ollut korkealla tasolla, reilusti yli 80 prosentissa. Vuonna 2000 jopa 87,3 prosenttia enintään perusasteen tutkinnon suorittaneista oli työllisiä. Vuonna 2009 osuus oli 10 prosenttiyksikköä alempi ja vuosina 2008-2009 osuus putosi kuusi prosenttiyksikköä. Korkeakoulututkinnon suorittaneissa työllisten osuus putosi 2009 selvästi vähemmän kuin vähemmän koulutettujen työllisyys. Suomessa työllisyyden kehitys on ollut tasaisempaa, mutta meillä 2000-luvun paras työllisyysvuosi oli 2008, josta taantuman myötä pudottiin jonkin verran vuonna 2009. Pudotus oli koulutusasteen mukaan samanlainen kuin Islannissa ja useimmissa muissa OECD-maissa. Korkeakoulututkinnon suorittaneiden työllisyys heikkeni vähemmän kuin toisen asteen koulutuksen suorittaneilla tai vain perusasteen tutkinnon varassa olevilla. Kuvio 7. Työllisyysasteen kehitys Suomessa ja OECD-maissa keskimäärin vuosina 1997-2009 koulutusasteen mukaan, prosenttia työvoimasta. 90 85 80 75 70 65 60 55 50 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 Suomi, perusasteen suorittaneet OECD keskimäärin, perusasteen suorittaneet Suomi, toisen asteen tutkinnon suorittaneet OECD keskimäärin, toisen asteen tutkinnon suorittaneet Suomi, korkeakoulututkinnon suorittaneet OECD keskimäärin, korkeakoulututkinnon suorittaneet
9 Education at a Glancessa on laskettu myös koulutuksen elinaikaisia taloudellisia tuottoja yksilön kannalta. Laskelmassa on otettu huomioon yksilön suorat kustannukset, odotettavissa olevat tulot sekä tuloveron, sosiaalisten tulonsiirtojen ja työttömyyden vaikutukset. Nämä tekijät huomioon ottaen toisen asteen koulutuksen nettotuotto, ns. net present value, Suomessa oli vuonna 2007 vertailussa mukana olevien maiden alhaisin, miehillä 19 000 euroa ja naisilla 4 400 euroa, kun OECD-maiden keskiarvo oli miehillä 53 700 euroa ja enimmillään Yhdysvalloissa miehillä 139 600 euroa ja naisilla 109 100 euroa. Korkeakoulututkinnon suorittaneilla miehillä koulutuksen tuotto oli Suomessa selvästi parempi kuin naisten. Miesten korkeakoulutuksen nettotuotto vuonna 2007 oli 93 800 euroa ja naisten 52 900 euroa. Tosin nämäkin summat jäivät OECD:n keskiarvojen alapuolelle. Korkeakoulututkinnon tuotto OECD-maissa keskimäärin oli miehillä 121 200 euroa ja naisilla 76 100 euroa. Enimmillään tuotto oli miehillä 258 800 euroa ja naisilla 146 000 euroa Portugalissa. Tanskassa ja Ruotsissa korkeakoulututkinnon nettotuotto oli pienin, noin 40 000 euroa miehillä ja reilusti alle 40 000 euroa tanskalaisilla naisilla. Ruotsin naisten saama tuotto oli 24 400 euroa. Korkeakoulutetut tarvitsevat taloudellista tukea Korkea-asteen koulutuksessa ei peritä opiskelumaksuja kahdeksassa OECD-maassa. Kaikki Pohjoismaat kuuluvat tähän joukkoon. Kolmasosassa maista, joista tieto oli saatavilla, peri vähintään 1 000 euron vuosittaisia opiskelumaksuja. EU-maista vain Italiassa, Hollannissa, Portugalissa ja Iso-Britanniassa julkiset oppilaitokset perivät yli 850 euron maksuja. Yli puolessa maista maksut ovat kotimaisille ja ulkomaalaisille opiskelijoille erisuuruiset. Samaten maksut ovat erilaisia eri koulutusaloilla. Education at a Glancessa on tyypitelty maita niiden omaksuman korkea-asteen koulutuksen tukipolitiikan mukaan. Malli 1:een kuuluvat maat, joilla ei ole opiskelumaksuja ja samalla suhteellisen avokätiset opiskelijoiden tukijärjestelmät. Pohjoismaat edustavat tätä mallia. Voi sanoa, että Pohjoismaissa korkeaasteen koulutuksen maksuttomuus rakentuu periaatteelle, että pääsy korkea-asteen koulutukseen on ennemminkin oikeus kuin etuoikeus. Tanska on tosin ottanut käyttöön opiskelumaksut ulkomaalaisille opiskelijoille ja Ruotsi ja Islanti tutkailevat maksujen käyttöönottoa. Toisen mallin maissa on korkeat opiskelumaksut ja kehittyneet opiskelijoiden tukijärjestelmät. Australia, Kanada, Hollanti, Uusi-Seelanti, Iso-Britannia ja Yhdysvallat ovat tämän mallin soveltajia. Vuosittaiset opiskelumaksut ovat näissä maissa yli 1 000 euron luokkaa ja yli kolme neljäsosaa opiskelijoista saa julkista tukea. Japanissa ja Etelä-Koreassa opiskelumaksut ovat korkeita, mutta opiskelijoiden tukijärjestelmät kehittymättömämpiä kuin kahdessa edellisessä mallissa. Japanissa vain noin kolmannes korkeakouluopiskelijoista saa opintoihinsa tukea ja Etelä-Koreassa 15 prosenttia julkisista kustannuksista on suunnattu tukiin. Etelä-Koreassa on kuitenkin korkeakouluopiskelijoiden suhteellinen määrä selvästi OECD:n keskiarvon yläpuolella. Neljäntenä mallina Education at a Glance esittelee useimpien eurooppalaisten maiden ja Meksikon järjestelmät, joissa opiskelumaksut ovat alhaisia, mutta myös opintotuet kattavat suhteellisen pienen osan opiskelijoista.
10 Kuvio 8. Julkiset tuet kotitalouksille ja yksityisille osuutena korkea-asteen koulutuksen kokonaiskustannuksista ja BKT:stä (2008), prosenttia. 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % Suora julkinen rahoitus oppilaitoksille Julkiset tulonsiirrot koulutusta varten yksityisille Mitkä ovat koulutuksen sosiaaliset tuotot? Korkeimmin koulutetut aikuiset olivat keskimäärin tyytyväisimpiä elämään, osallistuivat aktiivisemmin yhteiskunnan toimintaan ja raportoivat todennäköisimmin hyvästä terveydestään. Pohjoismaissa (pois luettuna Islanti, jonka tietoja ei ollut käytettävissä) ja Hollannissa 25-64 vuotiaista suurimmat osuudet ilmoittivat olevansa tyytyväisiä elämäänsä. Koulutustasollakaan ei ollut olennaista merkitystä tyytyväisyyden kannalta. Yhteiskunnallisen osallistumisen indikaattoreissa Suomi sijoittui OECD:n keskitasolle. Korkeakoulututkinnon suorittaneet osallistuivat vaaleihin äänestämällä hiukan OECD-maiden keskiarvoa enemmän. Suomessa sekä toisen asteen että sitä vähemmän koulutusta saaneet osallistuivat vaaleihin suurin piirtein yhtä aktiivisesti, mutta ero korkeakoulututkinnon suorittaneiden aktiivisuusosuuteen on yli 10 prosenttiyksikköä. Etelä-Koreassa, Venäjällä, Kreikassa ja Turkissa vähän koulutettujen vaaliaktiivisuus oli suurempaa kuin toisen tai korkea-asteen tutkinnon suorittaneilla. Muutoin tendenssi OECD-maissa oli selkeä: mitä enemmän koulutusta sitä aktiivisempia ihmiset ovat äänestämään. Vapaaehtoistyöhön osallistumisessakin suomalaiset aikuiset jäivät jälkeen enemmistöstä OECD-maita. Vain hiukan useampi kuin joka kymmenes ilmoitti eurooppalaisessa tutkimuksessa (European Social Survey) osallistuvansa vapaaehtoistyöhön. Suomessa vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa olevat olivat muita aktiivisempia vapaaehtoistyöntekijöitä. Muissa maissa vapaaehtoistyöhönkin osallistumisaktiviteetti kasvoi koulutustason noustessa. Kun suomalaisista 25-64 vuotiaista korkeakoulututkinnon suorittaneista 12
11 prosenttia osallistui vapaaehtoistyöhön, niin Hollannissa ja Uudessa-Seelannissa heidän osuutensa oli yli 40 prosenttia. Suomen koulutuskustannukset OECD:n keskitasoa Suomessa koulutuskustannukset bruttokansantuoteosuutena laskettuna ovat kohtuulliset verrattuna muihin OECD-maihin. Vuonna 2008 osuus oli 5,9 prosenttia, kun se suurimmillaan oli Islannissa 7,9 prosenttia BKT:stä. Myös Norjassa ja Tanskassa osuus oli yli seitsemän prosenttia ja Ruotsissakin 6,3 prosenttia BKT:stä. BKT-osuus ei aina kuvaa todellista kustannusten tai panostusten kehitystä, sillä suhdannekehitys vaikuttaa osaltaan osuuteen. Esimerkiksi Suomessa 1990-luvun taantuman aikaan BKT aleni nopeasti ja koulutukseen panostukset suhteellisesti ottaen hitaammin. Näin kustannukset BKT:hen suhteutettuna olivat suuremmat kuin vaikkapa 2000-luvulla. Vuoden 2008 taantuma näkyi parhaiten Islannin BKT-osuudessa. Se oli kasvanut vuodesta 2000 vuoteen 2008 mennessä 7,1 prosentista 7,9 prosenttiin. Kuvio 9. Koulutuksen kustannukset prosentteina BKT:stä eräissä OECD-maissa vuosina 1995, 2000 ja 2008. 8 7,5 7 6,5 6 5,5 5 4,5 4 1995 2000 2008 * OECD:n keskiarvo on niistä maista, joista tietoa kaikilta trendivuosilta on saatavissa (27 maata). Opiskelijakohtaiset kustannukset olivat vuonna 2008 Suomessa korkeakoulukoulutusta lukuun ottamatta OECD-maiden keskiarvon alapuolella. Korkeakouluissa kustannukset tutkimus- ja kehittämistoiminta
12 mukaan laskettuna olivat Suomessa 10 800 euroa opiskelijaa kohti. OECD:n keskiarvo koko korkea-asteen koulutuksen osalta oli 9 600 euroa. Suurin osa tästä erosta aiheutuu korkeakoulujen tutkimus- ja kehittämistoiminnasta, sillä ne pois laskettuna Suomen ja OECD:n keskimääräiset korkea-asteen koulutuksen kustannukset eivät juurikaan eronneet toisistaan. Luokkien koko Suomessa kansainvälisesti vertaillen pieni Uuden hallituksen ohjelmassa yhdeksi tavoitteeksi on asetettu perusopetuksen luokkakokojen pienentäminen. Meiltä löytyy kuntia ja kouluja, joissa on suuria, yli 30 oppilaan luokkia, mutta keskimääräiset luokkakoot Suomen perusopetuksessa olivat vuonna 2009 selkeästi OECD-maiden keskiarvoa pienempiä. Perusopetuksen alaluokilla keskimääräinen luokkakoko oli Suomessa 19,8 oppilasta, kun OECD:n keskiarvo oli 21,4 oppilasta. OECD:n keskiarvoa nostivat erityisesti Euroopan ulkopuoliset maat, kuten Japani ja Etelä-Korea, joissa keskimääräinen luokkakoko lähenteli 30 oppilasta. EU21-maissa keskikoko oli sama kuin Suomessa ja pienimmät luokat olivat Luxemburgissa ja Kreikassa. Perusopetuksen yläluokilla (7-9) keskimääräinen luokkakoko, 20,1 oppilasta, oli OECD-maiden pienimpien joukossa. Pienimmät luokat tällä asteella olivat Luxemburgissa ja Islannissa, 19,5 oppilasta. OECD:n keskiarvo oli 23,7 oppilasta ja EU21-maiden 21,9 oppilasta. Kuvio 10. Keskimääräiset luokkakoot perusopetuksessa OECD-maissa (2009) Luxemburg Islanti Slovakia Puola Itävalta Suomi Meksiko Espanja Ranska Australia Israel Etelä-Korea OECD keskimäärin Oppilaita 10 15 20 25 30 35 Perusopetuksen alaluokat (1-6) Perusopetuksen yläluokat (7-9)
13 Opettajien palkat kehittyneet hyvin Suomalaisten luokanopettajien palkat ovat kehittyneet erityisen hyvin viime vuosina. Vuodesta 1995 vuoteen 2009 suomalaisten luokanopettajien keskimääräinen palkka kohentui suhteellisesti selvästi nopeammin kuin OECD- ja EU21-maissa. Myös yläluokkien ja toisen asteen (lukio- ja ammatillinen koulutus) opettajien palkkakehitys on ollut suotuisaa verrattuna muiden kehittyneiden maiden opettajien palkkoihin. Yleensä OECD-maissa opettajien palkkakehitys on ollut maltillista, mutta Puolassa ja Virossa opettajien palkat ovat suhteellisesti ottaen kehittyneet erityisen hyvin. Vuonna 2008 alkanut taantuma ei näkynyt selkeästi opettajien palkkakehityksessä. Vain Unkarissa, Ranskassa, Italiassa, Etelä-Koreassa, Japanissa ja Australiassa palkkataso kaikilla opettajilla oli vuonna 2009 alempi kuin vuonna 2005. Suomalaisten opettajien palkat perus- ja toisella asteella olivat vuonna 2009 parempia kuin OECD- ja EU21- maissa keskimäärin. Myös uran korkeimmat palkat suomalaisilla opettajilla olivat korkeammat kuin useimmissa OECD-maissa. Toki suomalaiset opettajat ovat kaukana kärkimaiden takana. Luokanopettajan keskimääräinen palkka 15 vuoden työkokemuksen jälkeen oli vain vähän yli puolet luxemburgilaisen kollegan palkasta. Toisaalta Slovakian, Unkarin ja Viron kollegoilla palkka oli vain noin kolmannes suomalaisen luokanopettajan palkasta. Yläluokkien ja toisen asteen opettajilla palkkaero Luxemburgin eli kärkimaan opettajiin oli vielä suurempi kuin luokanopettajilla. Kuvio 11. Luokanopettajien 15 vuoden työuran jälkeisten palkkojen kehitys vuosina 1995-2009 (indeksin perusvuosi 2005 = 100) Suomessa, OECD-maissa ja EU21-maissa. 115 110 105 100 95 90 85 80 1995 2000 2005 2006 2007 2008 2009 Suomi OECD keskimäärin* EU21 keskimäärin* * Ne maat, joista tieto on kaikilta tarkasteluvuosilta.