Vihreän logistiikan ohjekirja Sisällysluettelo 1 Vihreä logistiikka ja toimitusketjut... 2 2 Energiatehokkuuden mittaaminen logistiikassa... 3 2.1 Kuljetusketjun seurantatietojen keräys... 6 2.2 Balanced Scorecard... 7 3 Logistiikan energiatehokkuuden mittarit... 8 3.1 Hiilijalanjälki... 8 3.2 Kuljetukset / suoritekohtainen energiakulutus... 9 3.3 Standardit... 10 3.4 Kuljetusintensiteetti ja kuljetusjalanjälki... 11 3.5 EPD... 11 4 Toimenpide-ehdotukset... 13 4.1 Raaka-aineet ja / tai toimittajavalinnat... 13 4.2 Kuljetusmuotojen valinta ja käyttö... 13 4.3 Kuljetusten suunnittelu ja ohjaaminen/pilotointi... 13 4.4 Yhteistyön tuomat mahdollisuudet... 14 4.5 Tavoitteellisuus ja mittarit... 14 4.6 Yrityksen kalustopolitiikka... 14 4.7 Henkilöstön kehittäminen... 15 5 Vihreyden tuoma mahdollinen lisäarvo... 16
1 Vihreä logistiikka ja toimitusketjut Logistiikka on yhdennettyä, kaikkien siirtämiseen tarvittavien toimintojen muodostama prosessi tuotteiden toimitusketjussa. Tyypilliselle tuotteelle toimitusketju ulottuu raaka-aineen lähteestä tuotantoja jakelujärjestelmään ja siitä kulutukseen jonka jälkeen siihen liittyvään käänteiseen logistiikkaan. Logistiikkatoiminnot sisältävät rahtiliikenteen, varastoinnin, varaston hallinnan, materiaalinkäsittelyn ja kaikkiin niihin liittyvän tiedon käsittelyn. (Kotoaro, 2010) Logistiikan päätehtävä on koordinoida kaikki mainitut aktiviteetit niin, että ne täyttävät asiakkaan vaatimukset minimi kustannuksilla. Ennen näitä kustannuksia mitattiin vain rahallisesti, mutta nykyään huoli ympäristövaikutuksista on pakottanut yritykset huomioimaan myös logistiikan ulkoiset kustannukset; ilmastonmuutos, ilmansaasteet, melu ja onnettomuudet. Yritykset yrittävätkin nykyään päästä eroon tai ainakin vähentää näitä ulkoisia kustannuksia ja saavuttaa kestävämpi tasapaino taloudellisuuden, ympäristön ja yhteiskunnallisten tavoitteiden välillä. (Kotoaro, 2010) Vihreä logistiikka on uusi ilmaisu, joka on syntynyt kuvaamaan ympäristömyönteistä ajattelua logistiikkaalalla. Vihreällä logistiikalla tarkoitetaan yleisesti kuljetusketjun muuttamista mahdollisimman vähän ympäristöä kuormittavaksi. Termiltä puuttuu virallinen ja tyhjentävä määritelmä, jonka takia sen alle voidaan kirjata monenlaisia ympäristöarvoihin viittaavia toimia. Alalla ei myöskään ole mitään varsinaisia standardeja sille; mikä on ympäristömyönteistä ja mikä ei. Kenttä on siis hyvin avoin erilaisille toimijoille ja heidän mahdollisesti synnyttämilleen mielikuville. (Laakso, 2009) Ympäristöystävälliseen jakeluun kuuluu jakelukanavien tehokkuuden parantaminen: yrityksen tarvitsee selvittää tarkoin milloin asiakas tarvitsee tuotteen. Nopein toimitustapa on usein kalliimpi sekä haitallisempi ympäristölle. Vastaavasti taas ympäristöystävällisin toimitustapa voi heikentää tuotteiden laatua tai olla liian hidas. Yrityksen tulee löytää optimi ympäristöystävällisyyden ja tehokkaan jakelumuodon välillä. (Kotoaro, 2010) Vihreällä logistiikalla tarkoitetaan yleensä logististen toimintojen suunnittelua ja toteutusta siten, että taloudellisuus ja tehokkuus maksimoidaan ja ympäristöhaittojen määrä minimoidaan. Logistiikassa ympäristöön vaikuttavia osatekijöitä on erityisesti raaka-aineiden ja komponenttien logistiikan sekä tuotteiden ja välituotteiden logistiikan osavaiheissa. Logististen toimintojen merkitys tuotteiden ja koko toiminnan kokonaisympäristökuormituksen kannalta on usein ratkaiseva, sillä monet varastointiin,
kuljetuksiin ja yksiköintiin liittyvät tekijät vaikuttavat ympäristönkuormitukseen. (Mäkelä & Mäntynen & Vanhatalo 2005, 135.) 2 Energiatehokkuuden mittaaminen logistiikassa Toimitusketjuissa mittareita voidaan jakaa eri tasoihin: strateginen taso vaikuttaa johdon päätöksiin ja heijastuu yhtiön rahoitussuunnitelmiin, kilpailukykyyn ja tavoitteisiin taktinen taso toimii strategisten tavoitteiden varistajana ja antaa palautetta keskitason johdon päätöksiin, esim. resursointiin operatiivisen tason mittarit varmistavat taktisen tason tavoitteita ja niillä vaikutetaan päivittäiseen päätöksentekoon ja tavoitteisiin Ympäristötavoitteiden huomioon ottaminen toimitusketjun hallinnassa tarkoittaa ennen kaikkea toimitusketjujen ympäristövaikutuksien tarkastelua. Vihreät arvot, ympäristöystävällisyys ja toimitusketjun energiatehokkuuden parantaminen ovat tulevaisuudessa yhä merkittävämpi kilpailuetu. Energiatehokkuus mahdollistaa myös pitkäaikaisen kestävän kehityksen toimitusketjun hallinnassa. Vihreän toimitusketjun hallinnan tavoitteena onkin minimoida energiankulutusta sekä vähentää syntyviä jätteitä ja päästöjä. Sustainable Supply Chain Management (Kestävä toimitusketjujen hallinta) yhdistää yrityksen taloudelliset tavoitteet ympäristö- ja yhteiskuntavastuun arvoihin. Kokonaisvaltainen kestävän kehityksen mukainen toimitusketjun hallinta muodostuu ympäristötehokkuuden, yhteiskuntavastuun ja taloudellisen tehokkuuden yhdistelmänä. Strategiaa, riskijohtamista, läpinäkyvyyttä ja organisaatiokulttuuria tarvitaan tukemaan tavoitteiden saavuttamista. (Tuomaala et al. 2012)
Kestävän toimitusketjun hallinnan elementit (Carter ja Rogers 2008) Suorituskyvyn mittaaminen vihreän toimitusketjun hallinnassa, GSCM/PM (green supply chain management, performance management), on tarpeellista muun muassa kilpailullisista sekä säännöksiin ja markkinointiin liittyvistä syistä. GSCM/PM:n käyttökohteita ovat ulkoinen raportointi, sisäinen kontrollointi ja analysointi. Mittaustulosten avulla yritykset voivat viestiä sidosryhmilleen tietoa toimintansa aiheuttamista ympäristövaikutuksista, etsiä parannusmahdollisuuksia esimerkiksi kierrätysmekanismeihin sekä tarkkailla ympäristösäännösten noudattamista. (Hervani et al. 2005) Logistisen verkoston toiminnot ovat tuotanto, kuljetus, tuotteiden käyttö ja tuotteiden loppusijoittaminen. Näihin toimintoihin liittyvät strategiset (esimerkiksi tuotantolaitosten sijainti), taktiset (esimerkiksi tuotteiden käytöstä poiston jälkeiset kierrätyskanavat) ja operatiiviset (esimerkiksi toimittajien valinta) päätökset määrittävät sekä verkoston kustannukset että siinä syntyvät ympäristövaikutukset. Liiketoimintaan ja ympäristöön vaikuttavia toimijoita ovat toimittajat, valmistajat, kuluttajat, logistiikkaoperaattorit sekä kaikki kolmannet osapuolet niin testaamisessa, palautuksissa, kierrätyksessä kuin elinkaaren loppupäässä olevien tuotteiden energian tuotannossa. (Tuomaala et al.2012)
Esimerkkikuvaaja (Tuomaala et al.2012)
2.1 Kuljetusketjun seurantatietojen keräys Katselmoinnissa hankitaan tietoa energiankäytöstä, arvioidaan toimintaa sekä tehdään kyselyjä kuljetusketjussa toimivien yritysten henkilöstöille. Tiedonkeräystyökalut tulisi vakioida, jotta kyselyiden tuloksia voidaan vertailla. Motivan tekemissä esimerkeissä energiankäytön tiedot perustuvat teollisuusyritysten tuotannon volyymitietoihin, raaka-aineiden käytön tietoihin sekä eri kuljetusmuotoihin liittyvien kuljetusyritysten antamiin tietoihin. Eri tietolähteitä yhdistämällä saadaan kokonaiskuva, jonka avulla voidaan arvioida raaka-aine- ja lopputuotekuljetusten energiatehokkuutta. Motivan esimerkissä ketjujen energiankulutustiedot on raportoitu pääosin kolmessa osassa: raakaainekuljetukset, tuotekuljetukset sekä kokonaisuus kohdistettuna tuotetonnille koko ketjussa. Kaavio energiankäytön tietojen keräämisestä (Liikenne- ja viestintäministeriö 2006) (http://www.motiva.fi/files/747/lvm_kaemus_loppuraportti_2006.pdf )
2.2 Balanced Scorecard Balanced scorecard on mittaamis- ja johtamistapa, joka sisältää yrityksen strategisista painotuksista johdettuja sekä taloudellisia että operationaalisia ei-taloudellisia mittareita, joilla mitataan asiakastyytyväisyyttä, sisäisiä prosesseja ja organisaation innovaatio- ja kehityskykyä. Mittarit pyrkivät antamaan kattavan yleiskuvan yrityksen tilasta kuvaten toiminnan tuloksia. Balanced Scorecard koostuu tyypillisestin neljästä ulottuvuudesta, jotka ovat oppimisen ja kasvun näkökulma, taloudellinen näkökulma, asiakkaan näkökulma ja liiketoimintaprosessien näkökulma. Mittareiden kehittämisessä organisaatiota on analysoitava ja tietoa kerättävä kaikista näkökulmista. Balanced scorecardia on laajennettu käsittämään myös ympäristöllisen suorituskyvyn mittausta ja sitä voidaan hyödyntää myös energiatehokkuuden mittaamisessa: Taloudellinen Tulot Investoinnit Toimintakulut Jätekulut Kierrätystulot Tulot ympäristömyönteisistä tuotteista Sakot ja rangaistukset Ympäristötoimien kustannussäästöt Asiakas Ympäristömyönteiset tuotteet Tuoteturvallisuus Palautukset ja myynnistä poistetut tuotteet Asiakaspalautukset Tuotereklamaatiot käyttöönoton jälkeen (%) Tuotteen toiminnallinen ekotehokkuus Liiketoimintaprosessit Kierrätettävät tuotteet ja toimistotarvikkeet (%) Sertifioidut toimittajat Sisäiset auditointipisteet Energiankulutus Sertifioidut palvelut (%) Uudelleen tuotetut tuotteet (%) Kasvihuonekaasupäästöt
Vaarallisten aineiden määrä Oppiminen ja kasvu Koulutetun henkilöstön määrä (%) Uusiutuvien luonnonvarojen käyttö (%) Työntekijöiden raportoimat tapaturmat ja vahingot Työntekijöiden kannustepalkat ympäristötavoitteisiin liittyen Ympäristövastuulliset yksiköt Ohjeistukset hätätilanteita varten (http://www.lvm.fi/c/document_library/get_file?folderid=964900&name=dlfe- 10966.pdf&title=Julkaisuja%2025-2010 ) 3 Logistiikan energiatehokkuuden mittarit Toimitusketjun ja logistiikan energiatehokkuutta voidaan mitata usealla eri tavalla. Energiatehokkuutta voidaan mitata koko toimitusketjussa mittaamalla kukin toimitusketjun osa erikseen ja yhdistämällä tulokset yhdeksi tai useammaksi indikaattoriksi. Kokonaisvaltainen energiatehokkuuden mittaaminen on kuitenkin haastavaa, silla toimitusketjut voivat olla monimutkaisia ja laajoja ketjuja tai verkostoja sisältäen useita eri partnereita ja toimintoja. Erilaisia ympäristövaikutuksiin ja energiatehokkuuteen liittyviä mittareita on käytössä useita, mutta varsinaista kokonaisvaltaista mittaristoa energiatehokkuuden mittaamiseen läpi toimitusketjun ei ole olemassa. Mittaamista ja mittareita voi olla myös hankala kohdistaa yhteen tiettyyn toimitusketjun osaan. Kokonaisvaltaisessa energiatehokkuuden laskennassa jokainen toimitusketjun osa tulee ottaa huomioon ja mittareiden tulisi kohdistua jokaiseen vaiheeseen. Toimitusketjujen osien integrointi helpottaa ja edesauttaa energiatehokkuuden mittaamista ja seuraamista. (Tuomaala et al.2012) 3.1 Hiilijalanjälki Logistiikan energiatehokkuutta on välillisesti mitattu myös hiilidioksidipaastojen ja ominaisenergiankulutuksen avulla. Toimitusketjujen hallinnassa paastokertoimet ja energiatehokkuus voidaan suhteuttaa esimerkiksi materiaalitonnien määrään. (Aronsson ja Huge Brodin 2006)
Hiilijalanjäljen laskenta muistuttaa rajaukseltaan elinkaarianalyysiä. Hiilijalanjälki soveltuu hyvin tuotteiden välisten ilmastonmuutosvaikutusten vertailuun ja erilaisten ilmastonmuutosvaikutusta vähentävien toimenpiteiden suunnitteluun. Vielä tällä hetkellä hiilijalanjäljen mittaamiseen ei ole yhteisesti hyväksyttyä menetelmää ja erityisesti mittaamisen taserajat ovat epäselviä. Hiilijalanjälki on ääritapauksissaan voitu laskea ottamalla huomioon ainoastaan tuotteen välittömät hiilidioksidipäästöt tai laskemalla yksityiskohtaisesti tuotteen koko elinkaaren aikaiset välilliset tai välittömät hiilidioksidipäästöt. Ongelmallisin laskennan taserajaan liittyvä rajaus on, laajennetaanko hiilijalanjäljen laskenta tuotteen raaka-aineiden ja välituotteiden jalostuksen välillisiin hiilidioksidipäästöihin. Lisäksi vielä toistaiseksi ei ole yhtenevää käsitystä siitä, voidaanko laskenta rajata välittömiin tuotannon, prosessien tai yksilön toiminnasta aiheutuviin hiilidioksidipäästöihin. Parhaillaan on valmisteilla hiilijalanjäljen laskentastandardi ISO/CD 14067 tuotteille ja palveluille, jossa on myös kytkentä toimitusketjun vaikutusten arviointiin. (Tuomaala et. al 2012, ISO 2011) Yrityksen hyödyt hiilijalanjäljen laskemisesta: muuttaa ympäristöteot kaupalliseksi menestykseksi tulla nähdyksi ympäristövastuullisena yrityksenä tehdä ympäristötekoja joilla on merkitystä kohdistaa resurssit oikeisiin toimiin saada kustannussäästöjä 3.2 Kuljetukset / suoritekohtainen energiakulutus Kuljetusten rooli logistiikan ja toimitusketjujen energiatehokkuuden laskennassa ja tutkimuksissa on merkittävä. Hankinnan ja jakelun energiatehokkuutta voidaan mitata kuljetussuoritepohjaisilla mittareilla: kuljetussuorite (tonnikilometrien määrä) ajosuoritekohtainen energiankulutus (E ajosuorite, [litraa/100 km] [MJ/ajoneuvokm]) kuljetussuoritekohtainen energiankulutus (E kuljetussuorite, [MJ/tonnikm]) Kuljetukset ja niiden energiatehokkuus ovatkin tärkeä osa logistiikkaa, mutta tarkasteltaessa koko toimitusketjun energiatehokkuutta ja sen parantamista, myös muut toimitusketjun osat ja toiminnot tulee ottaa huomioon.
Myös kuormausaste on tärkeässä roolissa energiatehokkuutta mitattaessa; mitä korkeampi kuormausaste, sitä parempi energiatehokkuus. (Tuomaala et al.2012) Kuljettamien pitämät omat merkinnät ovat tärkeässä roolissa kuljetuksien energiatehokkuutta mitattaessa. Liitteestä 1 selviää miten esimerkiksi Motiva kerää kuskien tiedot kuljetuksista. 3.3 Standardit Yleisesti ympäristöön liittyvät mittarit ovat tärkeitä johtamisen työkaluja arvioitaessa ympäristövastuuta, ympäristövaikutuksia, suorituskykyä, ja kustannuksia. Ympäristöön liittyviä suorituskykymittareita on kuvattu ISO 14301 -standardissa (environmental performance evaluation). Standardissa mainittuja energiaan liittyviä mittareita ovat mm. energiankulutus vuosittain tai tuotteittain, energiankulutus palvelua, asiakasta tai tuotettua tonnia kohden, tuotettujen palvelujen kumulatiivinen energiankulutus, energiankulutus primäärienergiaksi muutettuna, sivutuotteilla tuotettu energia tai prosesseilla ja energian säästöohjelmilla säästetty energia. (Hervani et al. 2005; Jasch 2000) http://www.sfsedu.fi/www/fi/hallintaja_laatujarjestelmat/apua_opetukseen_ja_oppimiseen/luentoaineisto/sfseduympristjohtamise nstandarditiso140002012-01-05.pdf )
3.4 Kuljetusintensiteetti ja kuljetusjalanjälki Logistiikan välilliseksi energiatehokkuuden mittariksi soveltuu kuljetusintensiteetti, jolla tarkoitetaan toimialan tuotannon synnyttämien kotimaan kuljetussuoritteiden (tonnikm) suhdetta toimialan tuotannon arvonlisäykseen (euro) (Tuomaala et al. 2012) : kuljetusintensiteetti= kuljetussuorite / toimialan tuotannon arvonlisäys Kuljetusintensiteetin yksikkö on tonnikilometri/euro. Kuljetusintensiteetti voidaan määrittää erikseen kuljetusmuodoittain, jolloin se on yhdistettävissä kuljetusmuotokohtaiseen energiankulutukseen. (Iikkanen 2004) Kuljetusintensiteetti voidaan ajatella myös kuljetusjalanjälkenä. Kuljetusjalanjälki kuvaa yhteen tuotetonniin sisältyvää koko toimitusketjun aikaista tonnikilometrien määrää (Tuomaala et al. 2012): kuljetusjalanjälki= kuljetussuorite / tuotetonnien määrä 3.5 EPD Kansainvälinen EPD-järjestelmä (Environmental Product Declaration) sisältää määritelmän tuotteen ympäristövaikutusten laskemiseksi. Kuljetuspalvelujen sisällyttämiseksi tuoteselostukseen on laadittu alustava suositus, jossa on esitetty mm. rajauksia päästöjen ja energiankulutuksen laskentaan. Tulosuunnan (upstream) infrastruktuuri on suositeltu rajattavaksi laskennan ulkopuolelle, jolloin esimerkiksi liikenneinfrastruktuurin rakentamista ja ylläpitoa ei sisällytetä laskentaan. Ydinprosessit sisällytetään aina laskentaan. Laskennan rajauksista riippuen ainakin osa hankintasuunnan prosesseista tulisi sisällyttää laskentaan. Myös lähtösuunnan prosessit suositellaan ainakin tärkeimmiltä osiltaan sisällytettäväksi laskentaan. Kuljetuspalvelujen laskentaan sisällytettäviin ydinprosesseihin kuuluvat kuljettaminen, kuljetusvälineiden ja kuormausyksiköiden huolto ja kunnossapito sekä terminaalitoiminnot ja materiaalien siirto kuljetusketjun aikana. Hankintaprosesseihin kuuluvat EPD- taserajauksen mukaisesti liikennevälineiden ja pakkausyksiköiden tuotanto sekä tuotannon eri vaiheissa kulunut polttoaine ja sähköenergia siirtohäviöineen. Lähtölogistiikan prosesseihin kuuluvat ajoneuvojen ja pakkausyksiköiden käytöstä poisto, ajoneuvojen huollossa syntyneiden jätteiden käsittely ja pakkausjätteiden käsittely.
EPD-laskennassa sovelletaan yleisesti 1 %:n sääntöä, jonka perusteella ne prosessien osat ja elinkaaren vaiheet, jotka vaikuttavat vähemmän kuin yhden prosentin verran tuotteen kokonaisympäristökuormitukseen, voidaan rajata pois laskennasta. Pois rajattujen prosessi- ja elinkaarivaiheiden yhteenlaskettu osuus ei kuitenkaan saa ylittää 10 %:a tuotteen koko ympäristökuormituksesta. EPD-järjestelmän laskentasuosituksissa on otettu kantaa myös kierrätyskuljetuksiin ja paluulogistiikkaan. Mikäli tuotantoon tai raaka-aineiden tuotantoon sisältyy kierrätysmateriaaleja, myös kierrätysprosessi siihen liittyvine kuljetuksineen tulee ottaa huomioon laskennassa. (Tuomaala et al. 2012) Esimerkkejä tarkastelunäkökulmista eli tekijöistä, joihin energiankäyttöä voidaan suhteuttaa. (Tuomaala et al.2012)
4 Toimenpide-ehdotukset 4.1 Raaka-aineet ja / tai toimittajavalinnat Ennen ja jälkeen tilanteet joista selviää kannattavuudet energiasäästölle ja kokonaissäästöille: arvioidut energiasäästöt, CO2 päästövähennykset, ja muut vaikuttavat elementit sekä tarvittavat investoinnit. ennen ja jälkeen tilanteet selvästi esitettyinä niin että molemmat toimenpiteet selviävät tekstistä tarvittavat investoinnit saavutettavat energiasäästöt (MWh/a ja ) takaisinmaksuaika (energian yksikköhinnoilla, ilman korkoja) saavutettavat CO2 päästövähennykset muut lisähyödyt ja kustannussäästöt 4.2 Kuljetusmuotojen valinta ja käyttö Vaihtoehtoisten kuljetusmuotojen esittäminen: energia/kustannussäästöt. Käytetään 3.1 kohdan raportointimallia. 4.3 Kuljetusten suunnittelu ja ohjaaminen/pilotointi
Benchmarking: Esitellään toimintatavan muutoksia tai kehitysmalleja. 4.4 Yhteistyön tuomat mahdollisuudet Kuljetusten tehostaminen yhteiskuljetuksia käyttämällä; toimialasisäisesti tai samanlaisia kuljetustarpeita edustavien yritysten kanssa. 4.5 Tavoitteellisuus ja mittarit Kuljetus ja energiatehokkuutta pitäisi tarkastella osana yrityksen johtamisstrategiaa; tavoitteellisuutta ja mittaamista. Johtamisjärjestelmä muuttuukin usein, kun kehittäminen laajenee energiatehokkuutta käsitteleväksi. Tässä kohdassa tärkeimmäksi muodostuvat mittarit, joiden tulisi näkyä samoilla perusteilla laskettuina kaikille kuljetusketjuun osallistuvista toimijoista jotta koko kuljetusketjua voitaisiin kehittää kokonaisuutena. Esimerkkinä voi toimia toimenpide-ehdotus alihankkijoille ja omaan toimintaan kohdistuvien energiatehokkuuslähtötietojen ja laskennan perusteiden ohjeistus. 4.6 Yrityksen kalustopolitiikka Mikäli energiatehokkuusnäkökulmaa huomioonottavaa politiikkaa ei ole olemassa, ehdotetaan yritykselle kalustopolitiikkaa. Tavoitteena on vaikuttaa käytettävän kaluston valintaan; laiva, raide, auto, lento ja yhdistetyt kuljetukset. Nykytilanteen peilaus mahdollisiin uuden kaluston tuomiin säästöihin: moottoriteho, rengastus, kuormatila, akselistot, ilmanohjaimet ja voimansiirron välitykset.
4.7 Henkilöstön kehittäminen Henkilöstön kehityksessä kannattaa huomioida ainakin lisäkoulutustarpeet sekä energiatehokkuuden seuranta (esim. yksilöllisesti) ja näihin kannustaminen. Keskeisiä tekijöitä ovat kulutuksen seuranta, ajotapakouluttaminen sekä yleisesti oman onnistumisen tunnistaminen. Esim. kuljetusketjujen yhteiset tuloskortit ym. (http://www.motiva.fi/files/756/kuljetusketjujen-energiakatselmuksen-toteutus--ja-raportointiohje.pdf ) Esimerkkejä tarkastelunäkökulmista eli tekijöistä, joihin energiankäyttöä voidaan suhteuttaa. (Tuomaala et al.2012)
5 Vihreyden tuoma mahdollinen lisäarvo Toimitusketjun sitoutuminen johtaa uusiin liiketoimintamahdollisuuksiin ja parempaan brändäykseen, sekä vähentää riskejä ja kustannuksia. Toimitusketjujen kulujen pieneneminen tapahtuu yleensä energiatehokkuustoimien johdosta, mutta myös yhteistyöllisin toimenpitein pakkauksessa, logistiikassa ja muissa toiminnoissa:
Mahdollisia kustannusvähennyksiä Kuorma-autojen ja ajoneuvoyhdistelmien energiatehokkuutta voidaan parantaa toiminnansuunnittelun lisäksi ajokaluston hankintaa ja käyttöä koskevilla toimenpiteillä: ajoneuvon paino ja aerodynamiikka: jopa 30 % taloudellisen ajotavan omaksuminen yhdistettynä kuljettajan opastamiseen teknisin apuvälinein: 5-15 % autojen merkki- ja mallikohtaiset erot: 5-15 % renkaat: 5-15 % ilmanohjaimen käyttö ajoneuvoyhdistelmässä: 4-8 % perävaunun tyyppi: 3-5 % voiteluaineet: 1-2 % Pakettiautoliikenteen energiatehokkuutta voidaan parantaa osittain samoilla keinoilla. Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää: käyttötarpeen mukaisen automallin valintaan (koko, kantavuus); käyttötarpeen mukaisen moottorin valintaan (vääntömomentti, teho); sekä taloudelliseen ajotapaan (http://www.motiva.fi/liikenne/ammattiliikenteen_energiatehokkuus/tavaraliikenteen_energiatehokkuus
Liite 1. Esimerkki kuljettajan pistetaulukosta (Motiva 2006)