TORNION RÖYTTÄN MERITUULIVOIMA- LOIDEN LINNUSTOVAIKUTUKSET

TORNION RÖYTTÄN MERITUULIVOIMA- LOIDEN LINNUSTOVAIKUTUKSET Hannu Tikkanen 23.01.2013

TORNION RÖYTTÄN MERITUULIVOIMALOIDEN LINNUSTOVAIKUTUKSET Tarkastus Päivämäärä 23/01/2013 Laatija Hannu Tikkanen Tarkastaja Erika Kylmänen Viite Ramboll Pitkänsillankatu 1 67100 KOKKOLA P +358 20 755 7600 F +358 20 755 7602 www.ramboll.fi

SISÄLTÖ 1. JOHDANTO 1 2. HANKEALUE 1 3. AINEISTOT JA MENETELMÄT 2 3.1 Kevätmuuttoselvitykset 2 3.2 Pesimälinnustoselvitykset Ruotsin puolella 4 3.3 Ruokailulentotarkkailut 5 3.4 Lepäilijälaskennat 5 3.5 Syksyn muuttolinnut 5 4. TULOKSET 5 4.1 Kevätmuutto 5 4.2 Pesimälinnusto 9 4.3 Ruokailulennot 11 4.4 Merialueen lepäilijälaskennat 13 4.5 Syysmuutto 15 5. VAIKUTUKSET MUUTTOLINNUSTOON JA RUOKAILEVIIN LINTUIHIN 19 5.1 Yleistä 19 5.2 Voimala-alueen kautta lentävien lintujen määrät 20 5.3 Törmäysriskin arviointi 21 5.4 Yhteisvaikutukset muiden tuulivoimalahankkeiden kanssa 23 5.4.1 Yleistä 23 5.4.2 Populaatiovaikutuksista 26 5.5 Vaikutukset Natura-alueiden linnustoon 28 5.5.1 Natura-alueiden linnustotiedot 28 5.5.2 Arvio vaikutuksista lintudirektiivin lajeille 30 6. YHTEENVETO 33 7. KIRJALLISUUS 38

1 1. JOHDANTO Tässä selvityksessä kuvataan Tornion Röyttän edustan merialueelle suunnitellun tuulivoimalaalueen ja sen läheisyyden linnustoa ja hankkeen mahdollisia vaikutuksia. Työ on jatkoa tuulivoimahankkeen ympäristövaikutusarvioinnin yhteydessä vuosina 2009 2010 tehdyille linnustoselvityksille. Selvitys on osa hankkeen yleiskaavoituksen ympäristöselvityksiä. Vuonna 2012 toteutettiin seuraavat linnustotutkimukset: Kevätmuuton tarkkailu Ruotsin puoleisten saarten pesimälinnuston kartoitus Merialueen lepäilijälaskennat Lintujen ruokailulentotarkkailut Syysmuuton tarkkailu Linnustoselvityksen maastotyöt on toteuttanut Kemi-Tornion lintuharrastajat Xenus ry vuonna 2012, josta maastoaineiston ovat käsitelleet Pekka Aho ja Pentti Rauhala. Tämän koosteen on laatinut FM, biologi Hannu Tikkanen Ramboll Finland Oy:sta. Yhteenvedossa kuvataan tehtyjen selvitysten tulokset referoiden Xenus ry:n raportteja (Xenus ry 2012 a, b, c ja d. Tietojen pohjalta arvioidaan hankkeen ympäristövaikutuksia muuttaviin, lepäileviin ja ruokaileviin lintuihin sekä linnustollisia yhteisvaikutuksia läheisen Tornion teollisuusalueen tuulivoimahankkeen (Puuska-hanke) kanssa. Yhteisvaikutusarviossa on hyödynnetty Puuska-hankkeessa tehtyjä linnustoinventointeja (LVT 2012). 2. HANKEALUE Hankealueen sijainti ja voimaloiden paikat on esitetty kuvassa 1. Arviointi on tehty hankealueelta laaditun kaavaehdotuksen mukaisesta hankevaihtoehdosta, jossa suunniteltujen tuulivoimaloiden lukumäärä on yhteensä 14.

2 Kuva 1. Tuulivoimaloiden sijainti kaavaehdotuksen mukaan. Kaava-alue on rajattu punaisella pistekatkoviivalla. 3. AINEISTOT JA MENETELMÄT 3.1 Kevätmuuttoselvitykset Kevätmuuttoa seurattiin Tornion Röyttän edustalla olevalla Taljan saarella (kuva 2), josta nykyisin on pengertie mantereelle. Paikasta on esteetön näkyvyys länteen, etelään ja itään. Pohjoisessa näkyvyyttä rajoittavat noin 1,5 km:n päässä olevat Outokumpu Oy:n teollisuusrakennukset. Muuttoa seurattiin yhdeksänä päivänä yhteensä 56 tuntia. Seurantaan osallistui seitsemän tarkkailijaa. Tutkimus päästiin aloittamaan vasta toukokuun alussa, jolloin aikaisin muuttavien lintujen päämuutto oli jo ohi. Huhtikuussa tapahtuvasta muutosta tuulivoimala-alueella on kuitenkin runsaasti aikaisempaa tietoa, laajimmin vuodelta 2009. Tutkimuksen tärkeimpiä tavoitteita oli toukokuun lopussa tapahtuvan arktisten lintujen muuton seuraaminen. Tässä selostuksessa myös verrataan tämän tutkimuksen tuloksia samanaikaisesti muualla Perämeren rannikolla tehtyihin havaintoihin, joita on BirdLife Suomen Tiira-verkossa. Lintuja seurattiin seuraavina aikoina: 4.5. klo 6 14, 8.5. klo 6 14, 13.5. klo 6 14, 16.5. klo 6 14, 18.5. klo 6 10, 19.5. klo 18 22, 20.5. klo 5 9, 22.5. klo 18 22, 23.5. klo 6 10 ja 18 22.

3 Kuva 2. Muutontarkkailujen ja ruokailulentotarkkailujen sijaintipaikat. Tutkimuksessa merkittiin muistiin kaikki näköetäisyydellä lentävät linnut. Tämän tutkimusalueen laajuus vaihtelee linnun havaittavuuden mukaan. Kookkaimmat lajit, kuten joutsen ja kurki on mahdollista havaita yli 10 km:n etäisyydeltä ja pienimmät lajit muutamasta kilometristä. Havainnoista merkittiin muistiin lajin ja lukumäärän lisäksi kellonaika, havainnon suunta, etäisyys, lentokorkeus ja lentosuunta. Yhteenvedossa linnut on jaettu kolmeen ryhmään: Suomen, Ruotsin ja molemmilla puolilla lentäneet. Suomen puolella ja molempien maiden alueella lentäneet linnut liikkuivat suunnitellulla tuulivoimala-alueella. Lentokorkeuden perusteella linnut jaettiin kolmeen ryhmään: 0 50 m, 50 150 m ja yli 150 metrin korkeudessa lentäneihin. 50 150 metrin korkeudessa lentäneet linnut liikkuivat tuulivoimalan lapojen korkeudella, missä on törmäysriski. Tutkimuksen tekijät olivat Pekka Aho, Jouko Kärkkäinen, Tommi Lankila, Tuomas Lankila, Tuomo Miettunen, Marjo Niskanen ja Pentti Rauhala Meri vapautui jäistä toukokuun puolivälissä. Vielä 8.5. sulaa oli vain laivaväylällä, 13.5. jäätön alue oli laajentunut Kuusiluotoon asti ja 16.5. jäät olivat lähteneet myös avomereltä.

4 3.2 Pesimälinnustoselvitykset Ruotsin puolella Tutkimuksessa selvitettiin 14:n valtakunnanrajan läheisyydessä Katajan pohjoispuolella olevan saaren ja niiden läheisten krunnien pesimälinnusto (kuva 3). Tutkitut saaret ovat Launinkari, Länsikrunni-Välikrunni-Riitakrunni, Riskilö, Välikari, Rautaletto, Sipi, Sipinkruunit, Lådan, Katajankrunni, Klaus, Klauksenkrunni, Pihlaja, Hyyppää ja Räiskä. Saaret ovat pääasiassa metsän ja pensaikon peittämiä. Vain Katajankrunni on potentiaalinen lintusaari. Tutkimukset suoritettiin 29.5.2012 ja 18.6.2012 aamulla klo 5 11. Tutkimukseen osallistui viisi henkilöä. Saarten pesimälinnustosta ei ole aikaisempaa tutkimustietoa. Jokaisen saaren linnusto tutkittiin kaksi kertaa kartoitusmenetelmällä valtakunnallisia ohjeita noudattaen. Niiden mukaisesti pesiviksi pareiksi tulkittiin Sorsalinnuilla (tukkasotkaa lukuun ottamatta): - muista erillään oleva pari - yksinäinen koiras - koiraat 2 4 koiraan ryhmissä - pienet naarasta ajavat koirasryhmät - yksinäiset naaraat, mikäli niiden yhteismäärä on suurempi kuin koiraiden määrä - tukkasotkalla naaraiden lukumäärä Maalinnuilla: - nähty tai kuultu koiras - pari - yksinäinen naaras - poikue Kaikissa lajiryhmissä paria vastaa - löydetty pesä Ohjeista poikettiin ja niitä täydennettiin seuraavasti: - merihanhen parimäärät perustuvat löydettyihin pesiin sekä hätäileviin yksilöihin ja pareihin. - Iso- ja tukkakoskelolla pesiviksi pareiksi tulkittiin poikueet, talon alta pesästä lähteneet naaraat, hätäilevät yksilöt sekä selvästi paikallinen pari, koiras ja naaras. Kuva 3. Tutkitut Ruotsinpuoleiset saaret. Karttakeskus.

5 3.3 Ruokailulentotarkkailut Ruokailulentoja seurattiin Röyttän edustalla olevalta tuulivoimalan penkereeltä, joka sijaitsee Räyhän itäpuolella keskellä Liuhanlahtea (kuva 2). Paikasta tarkkailtiin lintujen liikkeitä Kuusiluodon ja Sassin välisellä sektorilla 26.5. 25.8. välisenä aikana 12 päivänä yhteensä 48 tuntia. Seurantaan osallistui neljä henkilöä. Tutkimuksessa merkittiin muistiin kaikki sektorilla lentävät ja oleilevat linnut. Lajin ja lukumäärän lisäksi kirjattiin ylös havainnon etäisyys, lentokorkeus ja lentosuunta. Lentokorkeuden perusteella linnut jaettiin kolmeen ryhmään, 0 50 m, 50 150 m ja yli 150 m:n korkeudessa liikkuneisiin. Korkeudet määräytyivät tuulivoimalan lapojen mukaan. Suurin törmäysriski on linnuilla, jotka liikkuivat 50 150 metrissä lapojen korkeudella. Tarkkailun suorittivat Pekka Aho, Jouko Kärkkäinen, Marjo Niskanen ja Pentti Rauhala. 3.4 Lepäilijälaskennat Lepäilevien lintujen määriä kartoitettiin 27 päivänä kiertelemällä moottoriveneellä yhteensä 43 tuntia Taljan-Kuusiluodon-Sassin-Leton alueella. Seuranta aloitettiin 5.6. ja lopetettiin 28.8. Kuukausittain lepäileviä lintuja seurattiin seuraavasti: kesäkuussa kahdeksana päivänä 18 tuntia, heinäkuussa 11 päivänä 26 tuntia ja elokuussa kymmenenä päivänä 17 tuntia. Muistiin merkittiin kaikki vesialueella olevat linnut, jotka olivat kerääntyneet ruokailemaan tai lepäilemään. Tuloksia on täydennetty kesän 2012 muiden päivien ruokailulentoseurannan havainnoilla. Lisäksi raportissa esitetään seuranta-alueen läheisyydessä olevien kokoontumisalueiden havaintoja. 3.5 Syksyn muuttolinnut Lintujen syysmuuttoa ja syksyistä liikehdintää seurattiin Röyttän edustalla olevasta Taljan saaresta, josta on hyvä näkyvyys suunnitellulle tuulivoima-alueelle ja Ruotsin puoleiselle merialueelle. Seurantaa suoritettiin 6.9. 28.11. välisenä aikana 26 päivänä yhteensä 96 tuntia. Tarkkailuajoiksi pyrittiin valitsemaan päiviä, jolloin tuuli puhalsi hiljaa tai kohtalaisesti pohjoisesta. Tarkkailuun osallistui kuusi henkilöä. Muistiin merkittiin kaikki linnut lukuun ottamatta kolmea päivää, jolloin kirjattiin vain vesilinnut, petolinnut ja kurjet. Linnuista merkittiin havainnon suunta ja etäisyys, lentosuunta, lentokorkeus sekä olivatko ne paikallisia, kiertelijöitä vai muuttajia. Lintujen syysmuutto alkaa varhain kesällä. Kahlaajia suuntaa kulkunsa kohti etelää jo kesäkuussa ja loppukesällä muutto on vilkasta myös monilla muilla linnuilla. Suuri osa varhaisista muuttajista muuttaa yöllä ja usein korkealla, minkä vuoksi niiden muuttoa on vaikea seurata. Seuranta alkoi niin myöhään, ettei varhaisimpia muuttajia enää tavattu. Tuulivoimaloiden vaikutusten kannalta tärkeimpien isokokoisten lajien muutto tapahtui kuitenkin seuranta-aikaan. Vuoden 2012 tutkimuksen tuloksia vertaillaan myös muiden paikkojen ja aikaisempien syksyjen muuttohavaintoihin. 4. TULOKSET 4.1 Kevätmuutto Tutkimusalueella liikkui tutkimusaikana eniten lokkeja, joita oli noin 31 % linnuista. Toiseksi eniten oli sorsia 29 %. Muiden runsaimpien ryhmien osuudet olivat tiirat 19 % ja hanhet 12 %. Laulujoutsenia tavattiin pieniä määriä alueella koko kevään ajan. Ne lentävät lähes aina matalalla alle 50 m:n korkeudessa. Pesimättömiä nuoria laulujoutsenia kokoontuu joka vuosi toukokuussa ja kesäkuun alussa tutkimusalueen läheisyyteen Oxö-Pajukarin alueelle. Tänä vuonna nii-

6 tä oli enimmillään 240 yksilöä 30.5.2012. Tutkimusalueella pesimättömiä joutsenia nähtiin vain seitsemän yksilöä. Metsähanhet eivät lähde mielellään muuttamaan jäälakeuden kautta, minkä vuoksi muuttajien määrät niin vuonna 2009 kuin tässä tutkimuksessa olivat vähäiset. Suurin osa metsähanhista muuttaa sisämaan kautta. Jäälakeuden yllä metsähanhet lentävät lähes aina alle 150 metrin korkeudessa. Torniossa suurimmat määrät tavataan Raumonjärven pelloilla. Tutkimusalueen läheisyydessä oli 5.5. Oxössä 33 metsähanhen parvi Merihanhet ovat keväällä yleisiä tutkimusalueella. Ne ruokailevat jäiden lähtöön asti Tornion pelloilla ja käyvät välillä saaristossa kiertelemässä ja lepäämässä. Suosituin ruokailupaikka sijaitsee Röyttän lähellä Oraskerin pellolla, missä tänä vuonna oli enimmillään 184 merihanhea. Siellä kävi ruokailijoita myös Ruotsin puolelta. Tavatusta 260 merihanhesta noin 66 % lensi suunnitellulla tuulivoimala-alueella. Ne lensivät yleensä matalalla alle 50 metrin korkeudessa. Tuulivoimaloiden siipien tasolla liikkui noin 17 % merihanhista. Sorsia tavattiin 785 yksilöä. Niistä noin 66 % lensi tuulivoimala-alueella. Eniten alueella liikkui koskeloita. Isokoskelokoiraita muuttaa vielä muuttokauden jälkeenkin kohti sulkasatopaikkoja, joista kaava-aluetta lähin on noin neljän kilometrin päässä Oxön edustalla. Siellä oli 24.5. noin 300 isokoskeloa, aikaisempina vuosina määrä on ollut jopa yli tuhat. Kaava-alueen läheisyydessä sorsia kerääntyy jonkin verran Outokummun tehtaan selkeytysaltaisiin, mutta muualla kerääntymät ovat satunnaisia. Arktisia sorsia seudulla muuttaa vähän. Pohjanlahtea pitkin muuttavat mustalinnut, pilkkasiivet, allit ja lapasotkat nousevat mantereen ylle Suomen puolella pääosin viimeistään Simossa. Tilannetta kuvaa hyvin havaintosarja 16.5. Mustalintujen määrät olivat silloin Iin Laitakarissa 1351, Simon Ykskuusessa 220 ja Röyttässä 52 yksilöä. Alleja muutti 18.5. Siikajoella 420, 14.5. Iin Krunneilla 76, mutta koko Kemi-Tornion alueella tavattiin kevään aikana vain yksi yksilö. Aikaisempinakin vuosina arktisten sorsien määrä Torniossa on ollut vähäinen. Kuikkalintujen tilanne on arktisten sorsien kaltainen. Niistäkin valtaosa suuntaa tavallisesti kulkunsa viimeistään Simossa mantereen ylle. Tästäkin saatiin selkeä näyttö, kun Iin Krunneilla muutti 23.5. kaikkiaan 1747 kuikkalintua, mutta Röyttässä ei yhtään. Muina seurantapäivinä Röyttässä havaittiin kahdeksan kuikkalintua, joista kolme muutti tuulivoimalan siipien tasolla ja neljä yli 150 metrin korkeudessa. Vuoden 2009 seurannassa Röyttässä tavattiin 47:n ja 34:n kuikkalinnun parvet. Merimetsoja seurannassa tavattiin 30, joista 12 lensi tuulivoimalan siipien korkeudella. Merimetsoistakin suuri osa suuntaa kulkunsa mantereen ylle ennen Kemi-Tornion alueelle saapumistaan. Torniossakin voi kuitenkin nähdä suurehkoja parvia, joita ei kuitenkaan seurantaan sattunut. Petolintujen kevätmuutto oli vuosien 2009 että 2012 seurannoissa vähäistä. Syynä on se, että petolinnut eivät lähde mielellään muuttamaan jäälakeuden yli. Muutolle kuvaavaa oli, että sääksiä tavattiin yhtä paljon kuin muita petolintuja yhteensä. Sääksien määrä selittyy sillä, että myllyalueen vaikutuspiirissä pesii kolme sääksipariskuntaa. Jäiden aikaan ne kävivät hakemassa kalansa Outokummun tehtaan sulista. Lennoista noin 67 % ulottui tuulivoima-alueelle ja lentäjistä noin 67 % liikkui tuulivoimalansiipien korkeudella. Muita petolintuja tavattiin vain 21, joista 43 % lensi tuulivoimalan siipien tasolla. Myös kurki karttaa jäälakeuksien ylittämistä. Niitä tavattiin vain 10, jotka kaikki lensivät tuulivoimalan siipien korkeudella. Kurjen pääjoukot muuttavat keväällä sisämaassa. Esimerkiksi vuoden 2009 samanaikaisseurannassa kurkia nähtiin Röyttässä 22 ja Keminmaan Elijärvellä kymmenkertainen määrä 223. Kahlaajienkin määrät ovat keväällä Röyttässä pieniä. Niitä tavattiin muuttavana vain 20. Tilannetta kuvaa hyvin kuovin muutto 25.4.2009, jolloin niitä havaittiin Röyttässä 11 ja Keminmaan Elijärvellä samaan aikaan 327.

7 Lokit ja tiirat ovat keväällä Röyttän näkyvimpiä muuttajia ja kiertelijöitä. Ne voi jakaa karkeasti kolmeen ryhmään: muuttajat, Outokummun teollisuusalueen ja Röyttän sataman pesijät ja lepäilijät sekä Tornion kaatopaikalla kulkijat. Muuttajien päämuuttoreitti kulkee pitkin valtakunnanrajaa kohti Tornionjoen suuta. Selkeimmin tätä reittiä muuttivat tiirat. Toinen tärkeä muuttoreitti johtaa Kuusiluodon ja Sassin itäpuolelta kohti Liakanjoen suuta. Tätä reittiä lensivät näkyvimmin kaatopaikalle menevät lokit. Outokummun teollisuusalueella ja Röyttän sataman laidalla pesi noin 300 paria naurulokkeja sekä harmaa- ja kalalokkeja, jotka lentelivät myös tuulivoimala-alueella. Lentokorkeuksista Lentokorkeudet jaettiin kolmeen ryhmään: alle 50 m, 50 150 m ja yli 150 m. Lentokorkeuden vaihdellessa lintu sijoitettiin 50 150 metrin ryhmään, jos se kävi siinä korkeudessa. Linnuista selvästi suurin osa lensi matalalla alle 50 metrin korkeudessa. Siipien tasalla törmäysriskin korkeudella liikkui 24 % lentäjistä. Yli 150 metrin korkeudessa linnuista oli vain pari prosenttia. Kaikki laulujoutsenet lensivät matalalla. Törmäysriskikorkeudella 50 150 metrissä meni hanhista 22 %, sorsista 32 %, kuikkalinnuista 23 %, merimetsoista 40 %, petolinnuista 56 %, kurjista 100 %, kahlaajista 11 %, lokeista 29 %, tiiroista 3,3 % ja varislinnuista 21 %. Suomen vai Ruotsin puolta? Linnuista liikkui yksinomaan Suomen puolella 41 %, Ruotsin puolella 36 % ja rajan yli molemmissa maissa 23 %. Selkeimmin Suomen puolta suosi harmaalokki ja Ruotsin puolta tukkakoskelo ja tiirat. Yhteenveto ja johtopäätökset kevätmuutosta Kevätmuuton seuranta päästiin aloittamaan niin myöhään, että aikaisin muuttavien lintujen päämuutto jäi näkemättä. Muuton pääpiirteet ovat kuitenkin hyvin tiedossa, koska alueella ja sen läheisyydessä on seurattu muuttoa jo vuosikymmeniä. Edellinen koko kevään kestänyt kartoitus tehtiin 2009. Yleisesti voidaan sanoa, että kevätmuutto on suunnitellulla tuulivoimala-alueella useimmilla lajeilla heikkoa parhaisiin Kemi-Tornion paikkoihin verrattuna. Syynä on etelän suunnassa oleva aava meri, jota linnut eivät lähde mielellään ylittämään, etenkin kun se on jäässä toukokuun puoliväliin asti. Lisäksi Suomen ja Ruotsin rannikkoja seuraavia päämuuttoreittejä kohti pohjoista lentävistä linnuista suurin osa suuntaa kulkunsa mantereelle ennen Tornioon saapumistaan, koska rannikon suunta kääntyy vähitellen itä-länsi - suuntaiseksi. Valtaosa keväällä tuulivoimala-alueella ja sen läheisyydessä muuttavista ja kiertelevistä linnuista on meriympäristön lajistoa. Tärkeimmät muuttoreitit kulkevat pitkin valtakunnan rajaa kohti Tornionjoen suuta ja Kuusiluodon-Sassin tienoilta kohti Liakanjoen suuta. Alueella kiertelee pitkin kevättä myös pesivää linnustoa, etenkin lokkeja, joista suuri osa pesii Outokummun tehtaan ja Röyttän sataman alueilla. Linnuista merihanhi on huomiota herättävän yleinen. Sorsien tärkein muuttoreitti seuraili jään aikana laivaväylää. Tuulivoimala-alueella ja sen välittömässä läheisyydessä ei ole meren puolella sorsien kerääntymisalueita. Sen sijaan Outokummun tehdasalueen selkeytysaltailla, rakennettujen kahdeksan tuulivoimalan läheisyydessä, niitä voi oleskella 200 300. Voimala-alueella liikkuvista naurulokeista suurin osa pesii Outokummun teollisuusalueella. Sen sijaan pääosa harmaalokeista elelee ulkosaaristossa, mistä ne lentävät päivittäin Tornion kaatopaikalle. Hanhista, sorsista, kuikkalinnuista ja lokeista 20 32 % liikkui tuulivoimalan siipien korkeudella, missä on törmäysuhka. Huomiota herättävin petolintu oli sääksi, jonka lennoista 67 % tapahtui tuulivoimalan siipien korkeudella. Törmäysriskiä suurentaa ruokailulentojen suuntautuminen keväällä tuulivoimala-alueen läpi kolmelta reviiriltä Outokummun sulille. Kevätmuuton seurannoissa vuosina 2009 ja 2012 tuulivoimala-alueella havaittiin 17 suojeluohjelmissa olevaa lajia (taulukko 1). Lisäksi Tornion ja Haaparannan lähisaarilla pesii neljä ohjel-

8 missa olevaa lajia, joita seurannassa ei havaittu. Suojeluohjelmien lajeista on 15 Suomessa vaarantuneita ja silmälläpidettäviä, neljä EU:n lintudirektiivin liitteen I lajeja sekä 11 Suomen erityisvastuulajeja. Taulukko 1. Kevätmuutontarkkailun tulokset tutkimusalueella. H a v a i n n o n s u u n t a K o r k e u s Laji Suomi Ruotsi Molemmilla puolilla 0 50 m 50 150 m yli 150 m Laulujoutsen 7 4 11 Metsähanhi 2 1 2 1 Merihanhi 121 89 50 217 43 Kanadanhanhi 3 3 Hanhilaji 42 2 9 27 26 Haapana 14 20 38 44 28 Sinisorsa 14 12 17 9 Jouhisorsa 1 1 Tukkasotka 8 8 16 Mustalintu 65 6 4 65 10 Pilkkasiipi 6 5 5 6 Telkkä 3 8 19 27 3 Tukkakoskelo 22 50 24 81 15 Isokoskelo 48 52 37 106 28 3 Iso/tukkakoskelo 36 48 13 79 15 3 Sorsalaji 126 61 37 75 134 15 Riekko 1 1 Kuikka 1 4 5 Kuikka/kaakkuri 3 3 2 1 3 4 Silkkiuikku 1 1 Merimetso 4 8 18 18 12 Merikotka 1 1 Ruskosuohaukka 2 1 2 1 Sinisuohaukka 1 1 1 1 Kanahaukka 1 1 Varpushaukka 4 1 4 1 Kana/varpushaukka 1 1 Piekana 2 1 1 Sääksi 14 9 4 9 18 Tuulihaukka 1 1 1 1 Ampuhaukka 1 1 Muuttohaukka 1 1 1 1 Iso petolintu 1 1 Kurki 2 7 1 10 Meriharakka 7 4 1 12 Tylli 2 1 3 Lapinsirri 4 4 Puna/mustapyrstökuiri 1 1 Kuovi 4 1 1 4 Valkoviklo 1 1 Rantasipi 2 1 3 Pieni kahlaaja 3 4 7 Tunturikihu 2 2 Pikkulokki 63 4 2 64 4 1 Naurulokki 85 77 38 176 24 Nauru/kalalokki 41 41 Kalalokki 13 17 7 12 23 2 Selkälokki 2 16 1 9 10 Harmaalokki 63 22 13 40 51 7 Merilokki 3 3 3 3 Harmaa/merilokki 80 60 140 Meri/selkälokki 2 2 2 2 Lokkilaji 89 46 90 87 128 10 Kalatiira 2 6 8 16 Lapintiira 11 9 4 19 5 Tiiralaji 73 243 155 459 12 Suopöllö 1 1 Västäräkki 13 2 15 Kivitasku 4 4 Räkättirastas 2 2 Sinitiainen 1 1 Mustavaris 1 1 Varis 16 16 26 6 Korppi 2 3 3 2 Peippo 1 1 Pikkulintu 1 10 7 4 Yhteensä 1107 948 624 1982 650 47

9 4.2 Pesimälinnusto Ruotsin puoleiset saaret Tutkittujen saarten (kuva 3) linnusto oli tyypillistä Perämeren pohjukassa tavattavaa lajistoa. 2000-luvulla voimakkaasti runsastuneella merihanhella oli kahdeksalla parillaan saarilla vankka kanta. Pesijöiden lisäksi 29.5. tavattiin yhteensä 37 pesimätöntä merihanhea, joten lajin tulevaisuuskin näyttää turvatulta. Sorsista tukkasotka ja koskelot ovat meriympäristössä viihtyviä lajeja. Tukka- ja isokoskelolle on runsaasti tarjolla pesäpaikkoja ja ravintoa, minkä vuoksi niiden kanta on vankka. Tukkasotkia oli suhteellisen vähän, koska lajin suosimat tiira- ja naurulokkiyhdyskunnat lähes puuttuivat alueelta. Lajille sopivia pesäpaikkoja oli metsäsaaren läheisyydessä olevilla krunneilla. Telkän vähäisyys selittyy niukalla pönttötarjonnalla. Haapanan, sinisorsan ja muiden puolisukeltajasorsien määrää rajoittaa suojaisien lahtien ja sisävesien puute. Petolinnuista saarilla tavattiin vain nuoli- ja tuulihaukka. Ne pesivät vähälukuisena muuallakin Perämeren pohjukan saaristossa. Läheisyydessä Katajan saarella pesi sääksi merimerkissä. Kanalinnuista riekolla oli suhteellisen vankka kanta ja teerikin tavattiin kolmella saarella. Kahlaajista selvästi runsaslukusin oli rantasipi, joka havaittiin lähes joka saarella. Lehtokurppa on uusi tulokas Perämeren pohjukan saarilla, missä se tavattiin ensi kerran vasta 1960-luvulla. Nykyisin pesijöitä on kymmenillä saarilla. Avomailla pesivistä kahlaajista tavattiin vain taivaanvuohi ja punajalkaviklo. Kahlaajien vähäisyyden syynä on lajeille sopivien rantaniittyjen ja kosteikkojen niukkuus saarilla. Lokkeja ja tiiroja saarilla pesi vähän. Ne olivat hajaantuneet ympäri saaria, koska ainoa potentaalinen yhdyskunnille sopiva paikka on Katajakrunni. Huomiota herätti naurulokin ja kalatiiran puuttuminen. Sepelkyyhky on lehtokurpan tavoin levinnyt saarille vasta viime vuosikymmeninä. Pesijöitä on vain suurimmilla saarilla. Saarten runsaslukuisimmat linnut olivat samat kuin mantereella, pajulintu ja peippo. Tasaisimmin oli kuitenkin levittäytynyt västäräkki, joka tavattiin joka saarella. Merkittävintä on kivitaskun runsas esiintyminen. Huomion arvoista on myös niittykirvisen runsaus. Laji viihtyy parhaiten saarten keskiosien avoimilla katajanummilla, jotka ovat myös punakylkirastaan suosiossa. Saarten uhanalaiset ja suojelua vaativat pesimälajit Suomen uhanalaiset Suomen uhanalaisten lajien luettelossa (Rassi ym. 2010) vaarantuneita lajeja ovat tukkasotka ja kivitasku. Lähellä olevassa Perämeren kansallispuistossa tukkasotkia on enää alle puolet 1980- luvun määrästä (Rauhala 2007). Laji suosii naurulokkiyhdyskuntia, joiden väheneminen Perämeren pohjukassa on saattanut alentaa myös tukkasotkamääriä. Kivitaskun runsaus on huomionarvoista. Laji on suuresti taantunut mantereella, mutta saaristossa se on pystynyt säilyttämään asemansa. Saaret tarjoavat edelleen kivitaskulle pesäpaikkoja entiseen tapaan, mutta mantereella ne ovat suuresti vähentyneet. Vähenemisen takia silmällä pidettäviä lajeja tutkituilla saarilla (kuva 3) oli kahdeksan. Monella niistä oli lähes kaikilla saarilla suhteellisen vankka kanta. EU:n lintudirektiivi ja Suomen erityisvastuu EU:n lintudirektiivin liitteen I lajit tarvitsevat koko Euroopassa erityistä suojelua. Tutkimussaarilla näitä lajeja olivat sääksi, teeri ja lapintiira.

10 Suomen erityisvastuulajit ovat lajeja, joiden osuus Euroopan kannasta on maassamme huomattavan suuri ja suojelun merkitys tärkeä lajin säilymiselle. Merkittävin osuus on telkällä, jonka Euroopan kannasta 62 % pesii Suomessa. Seuraavaksi eniten vastuulajeista pesiin maassamme isokoskeloita (45 %), tukkakoskeloita (39 %) ja rantasipejä (35 %). Muista vastuulajeista pesii Suomessa haapanoita 21 %, taveja 17 %, tukkasotkia 17 %, teeriä 17 % ja sääksiä 13 %. (Asanti ym. 2003). Yhteenveto pesimälajeista Tutkimussaarilla tavattiin pesivänä yhteensä 40 lintulajia ja 508 paria. Linnusto oli pääosin metsä- ja pensassaarille tyypillistä lajistoa. Runsaimpina oli sama kaksikko kuin mantereellakin, pajulintu ja peippo. Kolmantena oli pääasiassa rantapensaikoissa pesivä pajusirkku. Tasaisimmin saarilla oli västäräkkejä, joita tavattiin joka saarella. Saarten keskiosien nummilla viihtyivät parhaiten niittykirvinen ja punakylkirastas. Mantereella suuresti harvinaistuneilla riekolla ja kivitaskulla oli saarilla vankka kanta, samoin voimakkaasti runsastumassa olevalla merihanhella. Sorsaja lokkilintuja sekä kahlaajia oli rantasipiä lukuun ottamatta vähän. Tutkimusalueella oli vain yksi hyvä potentiaalinen merilintujen pesimäsaari, Katajakrunni. Pesivään linnustoon kuului kymmenen Suomen uhanalaisten lajien luettelossa olevaa lajia, joista kaksi on vaarantunutta ja kahdeksan silmälläpidettävää. Pesijöissä oli kolme EU:n lintudirektiivin liitteen I lajia ja kahdeksan Suomen erityisvastuulajia. Tulokset on esitetty taulukossa 2. Taulukko 2. Selvitysalueen läheisten, Ruotsin puoleisten saarten pesimälajit ja parimäärät. Laji Lådan Katajak runni Klaus Klauksenk ari Pihlaja Hyyppää Räiskä ja krunni Launin kari Länsi-, Välija Riitakrunni Riskilö Välisaari Rautaletto ja Krunnit Sipi Sipin karit Yht. Merihanhi 1 1 2 1 1 1 1 8 Haapana 1 1 1 3 Sinisorsa 1 2 2 1 1 1 8 Tukkasotka 1 2 3 1 2 9 Telkkä 1 1 2 Tukkakoskelo 2 1 1 1 1 2 8 Isokoskelo 1 2 1 2 1 3 1 1 3 15 Riekko 1 3 1 1 2 2 1 11 Teeri 1 3 2 6 Tuulihaukka 1 1 Nuolihaukka 1 1 Taivaanvuohi 2 1 3 Lehtokurppa 1 2 3 Punajalkaviklo 1 1 1 2 5 Rantasipi 1 1 3 1 3 2 1 5 2 1 2 3 1 26 Kalalokki 1 1 1 1 1 3 1 1 10 Harmaalokki 1 1 1 3 Lapintiira 4 7 2 1 3 1 1 19 Sepelkyyhky 1 3 1 5 Käki 2 2 Metsäkirvinen 1 1 Niittykirvinen 1 1 10 2 1 1 3 19 Västäräkki 2 1 10 3 4 4 1 5 4 1 1 3 1 1 41 Rautiainen 1 2 3 Leppälintu 1 1 2 Kivitasku 1 7 1 2 2 1 2 2 1 1 20 Räkättirastas 1 1 1 1 1 6 11 11 Laulurastas 2 1 1 4 Punakylkirastas 4 1 2 2 3 4 1 8 25 Pajulintu 2 16 1 7 3 1 17 1 8 1 3 16 1 77 Hippiäinen 1 1 Harmaasieppo 1 1 2 4 Talitiainen 1 1 1 1 1 5 Varis 1 1 1 1 1 1 6 Korppi 1 1 Peippo 16 2 3 2 20 1 7 3 4 9 1 68 Järripeippo 4 4 Viherpeippo 5 1 1 3 10 Vihervarpunen 3 4 4 11 Pajusirkku 1 11 8 1 1 1 1 2 1 12 5 3 47 Yhteensä pareja 508

11 Suomen puoleiset saaret Suomen puoleisten saarten linnustoa ei tässä yhteydessä inventoitu. Alueelta on olemassa laskentoihin perustuvat tiedot vuodelta 2011 (Pentti Rauhala kirjallisesti). Tulokset on esitetty taulukossa 3. Taulukko 3. Tuulivoimapuiston lähisaarten huomionarvoiset pesimälajit. Saaret ovat: Utterinkrunni, Vähä-Huituri, Talja, Kuusiluoto, Kukkokari, Komso, Herrainkrunni, Patokari, Ouni ja Sassi. Uhanalaisuusindeksit: Suomi: VU vaarantunut ja NT silmälläpidettävä EU:n lintudirektiivin liitteen I laji DI Suomen erityisvastuulaji, osuus Euroopan kannasta: I 15 30 %, II 30 45 %, III >45 % Tornion saaret Haaparannan saaret EU:n lintudirektiivin Suomen Laji vuonna 2011 vuonna 2012 Uhanalainen liitteen I laji erityisvastuulaji Haapana 1 3 I Tavi 1 I Tukkasotka 9 VU I Telkkä 3 2 III Tukkakoskelo 5 8 NT II Isokoskelo 5 15 NT II Sääksi 1 NT DI I Riekko 9 11 NT Teeri 6 6 NT DI I Tylli 3 NT Kuovi 2 II Punajalkaviklo 3 5 NT Rantasipi 18 26 NT II Kalatiira 1 DI I Lapintiira 19 DI Käenpiika 1 NT Törmäpääsky 1 VU Niittykirvinen 26 19 NT Kivitasku 13 20 VU Sirittäjä 1 NT Punavarpunen 1 NT 4.3 Ruokailulennot Tutkimusaikana tarkkailusektorilla liikkui kaikkiaan 2578 lintua. Niistä noin 71 % oli lokkeja, 12 % tiiroja ja 3 % sorsia. Isojen lintujen laulujoutsenen, merihanhen, merimetson, merikotkan ja kurjen osuus oli noin 6 %. Laulujoutsenia tavattiin vähän. Näin siitä huolimatta, että läheisillä Pajukarin-Oxön vesillä oleskeli kesäkuussa suuria määriä, esimerkiksi 258 yksilöä 8.6. ja 230 yksilöä 20.6. Röyttän sataman tai Outokummun tehtaan alueella pesi pari, joka neljän poikasensa kanssa liikkui loppukesästä tehtaan saostusaltaassa ja Taljan ympäristössä. Merihanhia tavattiin pitkin kesää tutkimusalueella tai sen läheisyydessä. Suurimmat määrät olivat 77 Oraskerin pellolla 26.5., 60 kiertelevää. Puuluodossa 1.8., 44 Taljassa 25.8., 42 Outokummun tehtaan saostusaltaassa 26.6. ja 30 muuttavaa etelään Oxössä 20.8. Sektorissa havaituista merihanhista noin neljäsosa lensi myllyjen siipikorkeudessa. Hyvä merihanhien lepäilypaikka on myös suunnitellun tuulivoimala-alueen itäpuolella Kemijoen suussa oleva Jakopankin- Turskankrunnin alue. Suurin siellä havaittu määrä oli 54 yksilöä 16.8. Sorsia osui sektorialueelle 65 yksilöä. Niistä noin 11 % liikkui myllynsiipien korkeudella. Läheisyydessä Pajukarin-Oxön alueella tavattiin enimmillään 40 tavia 20.6., 100 sinisorsaa 5.6., 210 haapanaa 20.6., 75 telkkää 8.6. ja 300 isokoskeloa 25.5. Metsästyksen alkaessa 20.8. sieltä lähti

12 lentoon 350 sorsaa, jotka lensivät merelle päin. Suurin osa niistä oli haapanoita. Tänä ajankohtana ei ollut seurantaa myllyalueella. Merimetsoja tavattiin sektorialueella 24 yksilöä, joista noin 54 % lensi 50 150 metrin korkeudessa. Ainoa tavattu merikotka lenteli sääksen ja lokkien ahdistelemana Ounin tienoilla. Lokkeja liikkui eniten Kuusiluoto-Sassin linjalla, mistä ne lensivät kohti Tornion kaatopaikkaa. Valtaosa näistä lokeista oli harmaalokkeja, joiden osuus kaikista määritetyistä lokeista oli noin 71 %. Kaatopaikalle menneet harmaalokit pesivät pääasiassa ulkosaaristossa. Naurulokkeja pesi Röyttän sataman alueella ja Outokummun saostusaltailla noin 300 paria. Niitä lenteli kuitenkin määräänsä nähden vähän merialueella. Merellä naurulokkeja nähtiin pääasiassa sataman ja tehtaan kohdalla. Tehdasalueella pesi myös kala- ja harmaalokkeja. Lokeista noin 40 % lensi tuulivoimalajen siipien korkeudella. Kurkia meni tarkkailusektorin poikki 60 yksilöä. Ne lensivät yhtä lukuun ottamatta matalalla. Todennäköisesti niitä lensi alueen poikki useamminkin, sillä lähialueilla tavattiin seuraavat parvet: 16.6. Oxö 35 paikallista (=p), 19.6. Närhiluoto 25 p, 23.6. Pajukari 80 p, 26.6. Röyttä 43 m S, 28.6. Oxö 40 kiertelevää (=kiert.)., 3.7. Oxö 60 kiert., 20.7. Oxö 38 kiert., 22.7. Oxö 41 kiert., 9.8. Oxö 26 kiert. ja 20.8. Oxö 70 kiert. Kahlaajia alueella liikkui hyvin vähän. Muuttavana nähtiin vain lapinsirri ja muut olivat Outokummun alueen pesijöitä Tiiroja sektoriin sattui 304 yksilöä. Suurin osa niistä lenteli matalalla. Myllyn siipien korkeudella liikkuneiden osuus oli noin 24 %. Taulukossa 4 on esitetty ruokailulentotarkkailujen tulokset.

13 Taulukko 4. Ruokailulentotarkkailujen tulokset 2012 PVM 26.5. 8.6. 24.6. 29.6. 6.7. 13.7. 16.7. 29.7. 14.8. 15.8. 24.8. 25.8. yhteensä Lentokorkeus m KLO 8 12 17 21 17 21 14 18 8 12 8 12 17 21 17 21 17 21 7 11 8 12 17 21 0 50 50 150 Laulujoutsen 1 6 7 7 Merihanhi 36 5 8 6 2 57 43 14 Haapana 3 3 3 Sinisorsa 2 1 1 4 4 Tukkasotka 1 1 2 2 Telkkä 2 2 4 4 Tukkakoskelo 1 4 3 1 2 2 2 15 15 Isokoskelo 12 3 8 5 28 28 Koskelolaji 1 1 2 2 Sorsalaji 1 2 2 2 7 3 4 Merimetso 1 13 6 3 1 24 11 13 Merikotka 1 1 1 Varpushaukka 3 3 3 Sääksi 3 1 2 1 7 7 Nuolihaukka 1 1 2 2 Kurki 60 60 59 1 Meriharakka 2 3 5 4 1 Tylli 1 2 1 4 4 Rantasipi 1 1 1 Lapinsirri 3 3 3 Pieni sirri 3 3 3 Pieni kahlaaja 1 1 1 Pikkulokki 2 2 2 Naurulokki 19 90 42 12 7 5 13 188 48 140 Kalalokki 1 12 2 9 7 31 21 10 Nauru/kalalokki 5 61 4 70 14 56 Selkälokki 1 1 1 3 2 1 Harmaalokki 30 39 8 5 71 144 24 26 10 91 109 7 564 240 317 Merilokki 1 1 1 1 1 5 2 3 Lokkilaji 41 20 47 81 17 13 82 64 211 38 345 959 764 191 Räyskä 1 1 1 Kalatiira 1 1 1 3 2 1 Lapintiira 7 3 10 9 1 Tiiralaji 54 31 13 65 24 22 38 18 25 290 220 70 Sepelkyyhky 4 4 2 2 Käki 1 1 1 Törmäpääsky 64 6 5 16 3 94 66 28 Haarapääsky 6 6 6 Pääskylaji 11 1 12 2 5 Keltavästäräkki 14 1 1 16 16 Västäräkki 4 10 8 21 43 43 Västäräkkilaji 13 13 13 Varis 4 2 6 1 2 1 16 16 Korppi 1 1 1 Viherpeippo 1 1 1 Pikkulintu 1 1 2 1 1 0 Yhteensä 336 232 125 195 205 202 168 114 276 206 156 363 2578 1670 892 4.4 Merialueen lepäilijälaskennat Tutkitulla merialueella ei ole kesällä selkeitä lintujen ruokailu- ja kerääntymisalueita. Tilapäisesti tavataan kuitenkin pieniä kerääntymiä. Niistä näkyvimpiä kerääntymiä muodostavat lokit, jotka parveilevat kalastajien seurana heidän kokiessa pyydyksiä. Tutkimusalueella tavatut lepäilijät on esitetty liitteenä olevassa taulukossa. Tutkimus-alueen läheisyydessä on kolme tärkeää lepäilyaluetta: Oxön-Pajukarin alue, Jakopankki-Turskankrunni ja Röyttän sataman ja Outokummun teollisuusalueen altaat

14 Havaintoja lajeittain Laulujoutsen Tutkimuspäivinä ei lepäileviä laulujoutsenia tavattu kaava-alueella, mutta 24.8. oli Taljan edustalla kuusi lepäilijää. Tutkimusalueen lähistöllä, noin 4 km:n etäisyydellä Oxön-Pajukarin vesillä oli alkukesästä suuria määriä, enimmin 258 yksilöä 8.6. ja 230 yksilöä 20.6. Outokummun selkeytysaltaalla oli joutsenpoikue loppukesästä. Merihanhi Kaava-alueella tavattiin lepäilevänä vain yksi merihanhi. Läheisyydessä merihanhia lepäili useimmin Outokummun tehtaan selkeytysaltaalla. Tutkimusalueen lähellä havaittiin seuraavat lepäilyparvet: 26.5. Oraskerin pellot 77 yks. ja Outokummun saostusallas 36, Oxö-Pajukari 28.5. 29 ja 5.6. 8, Outokummun tehtaan selkeytysallas 19.6. 35, 26.6. 42 ja 6.7. 44 sekä 16.8. Jakopankki-Turskankrunni 46 yks.. Sorsat Kaava-alueella lepäili vain pesiviä sorsia lukuun ottamatta 25.8., jolloin ilmeisesti metsästyksen hätyyttämänä tavattiin pieniä kerääntymiä. Röyttän sataman ja Outokummun altailla sekä Oxön- Pajukarin alueella oli kerääntymiä koko kesän. Oxön-Pajukarin alueen suurimmat määrät olivat 40 tavia 20.6., 100 sinisorsaa 5.6., 210 haapanaa 20.6., 75 telkkää 8.6. ja 300 isokoskeloa 25.5. Metsästyksen alkupäivänä alueella oli 350 sorsaa. Outokummun selkeytysaltaassa oli 15.8. 69 haapanaa, seitsemän tavia, 52 tukkasotkaa ja 15 telkkää, Merimetso Alueella kesällä nähdyt merimetsot olivat yleensä kierteleviä. Lepäilijöistä tehtiin neljä havaintoa: 6.8. neljä yksilöä ja 24.8. kaksi yksilöä Outokummun tehtaan edustalla kivellä sekä 26.8. ja 28.8. Ounin lähellä kivellä. Merikotka Lepäilevänä vain Patakrunnin laitakivellä 12.8. Kurki Kaava-alueella ei lepäileviä kurkia tavattu. Oxön-Pajukarin alueella niitä laidunsi kesäkuussa säännöllisesti. Suurimmat määrät olivat 41 yksilöä 20.6. ja 80 yksilöä 23.6. Elokuussa 20.8. paikalla oli kahdeksan kurkea. Myös Jakopankilla tavattiin 9.7. viisi lepäilijää. Lokit Harmaalokki oli tutkimusalueen yleisin lepäilijä. Tornion kaatopaikalla ruokailevia harmaalokkeja lentää joka päivä sadoittain pääasiassa Sassin ja Herakarin välistä kaatopaikalle ja takaisin yöpymisalueelleen avomerelle. Niistä vain pieni osa pysähtyy kaava-alueelle silloin, kun kalastajat olivat kokemassa pyydyksiään. Kymmenkunta paria harmaalokkeja pesi myös Outokummun tehdasalueella. Ne lepäilivät pääasiassa selkeytysaltaiden penkereillä. Tutkimusalueen läheisyydessä oleva Jakopankki-Turskankrunni on yksi Tornion kaatopaikkalokkien lepäilypaikoista, missä oli enimmillään 220 yksilöä 30.8. Naurulokkeja pesi Outokummun tehtaan saostusaltailla ja Röyttän satama-alueella olevalla altaalla noin 300 paria. Ne eivät kuitenkaan lepäilleet kaava-alueella. Myös kalalokkeja pesi Outokummun tehdasalueella, mutta nekään eivät lepäilleet merellä. Yhteenveto lepäilijöistä Suunnitellulla tuulivoimala-alueella ei ole erityisiä lintujen kerääntymis- ja ruokailualueita. Harmaalokkeja kerääntyy kuitenkin paikkoihin, missä kalastajat ovat kokemassa pyydyksiään. Muuttoaikoina voi tavata myös sorsien lepäilyparvia satunnaisissa paikoissa. Kaava-alueen läheisyydessä on kuitenkin merkittäviä lepäily- ja ruokailupaikkoja. Tärkein niistä on 3-4 km:n etäisyydellä sijaitseva Pajukarin-Oxön alue, joka on valtakunnallisesti tärkeä lintualue (FINIBA-kohde). Toinen tärkeä alue on 5-6 km:n etäisyydellä sijaitseva Jakopankki-Turskankrunni Kemijokisuulla,

15 joka kuuluu Perämeren-saaret Natura-alueeseen. Myös 0,5 1,5 km:n etäisyydellä sijaitsevat Outokummun tehtaan ja Röyttän sataman altaat ovat lintujen suosimia pesimis- ja kerääntymisalueita. Taulukko 5. Lepäilijälaskentojen tulokset vuonna 2012. pvm 5.6. 6.6. 10.6. 14.6. 16.6. 24.6. 25.6. 28.6. klo 16 18 10 12 14 16 16 17 10 12 17 21 18 20 12 14 Tukkakoskelo 2 3 2 Isokoskelo 2 Kalalokki 3 4 3 6 Harmaalokki 5 8 10 10 6 32 14 pvm 4.7. 10.7. 13.7. 15.7. 17.7. 19.7. 22.7. 27.7. 28.7. 29.7. 30.7. klo 15-19 14 16 8 10 14 16 17 19 9 11 10 12 12 14 15 17 17 21 14 16 Tukkakoskelo 2 1 3 4 1 Kalalokki 3 7 2 2 5 3 2 2 Harmaalokki 23 4 16 62 8 13 6 8 6 10 5 Tiiralaji 2 1 2 pvm 4.8. 5.8. 7.8. 12.8. 12.8. 19.8. 21.8. 25.8. 26.8. 28.8. klo 17 19 17 18 10 12 8 9 15 17 19 20 10 12 17 20 17 18 10 12 Merihanhi 1 Sinisorsa 7 Tukkasotka 8 Tukkakoskelo 5 3 19 Isokoskelo 4 Merimetso 1 1 Merikotka 1 Kalalokki 8 6 4 5 4 6 10 3 7 Harmaalokki 17 18 6 16 12 32 8 30 8 15 Merilokki 1 4.5 Syysmuutto Tutkimuksessa tavattiin yhteensä 49 lintulajia ja 16086 lintua (taulukko 6). Selkeästi vain Ruotsin puolella havaitut linnut on taulukossa eroteltu omaan sarakkeeseen. Laulujoutsen Tarkkailussa tavattiin yhteensä 417 laulujoutsenta. Suuri määrä selittyy sillä, että havaintoalue on pohjoisen tärkeimmän muuttoreitin Tornionjoen suussa. Joen tärkein kerääntymispaikka on Karunginjärvi, mistä on enimmillään laskettu yli 2000 joutsenta. Viime syksynä maksimimäärä oli kuitenkin vain 400, mikä mahdollisesti johtui korkeasta vedenpinnasta. Tornionjoen pääuoma avautuu Ruotsin puolelle, minkä vuoksi joutsenista 62 % muutti selkeästi naapurimaan puolelle. Tuulivoimalan siipien korkeudella lensi 35 % joutsenista. Satoja joutsenia jää myös lepäilemään Tornionjoen suuhun. Suosituimmat lepäilypaikat ovat Röyttän länsipuolella Ruotsin vesillä ja Pajukarin ympäristössä. Molemmilla alueilla on viime vuosina oleskellut enimmillään 200 250 joutsenta. Kerääntymisalueita on muuallakin pitkin Tornion rannikkoa. Sen sijaan tuulivoimalaalueella selkeitä kerääntymisalueita ei ole, mutta pieniä määriä saattaa viivähtää sielläkin. Tuulivoimala-alueen läpi lentää syksyn aikana arviolta 400 500 laulujoutsenta. Metsähanhi Metsähanhien muutto on viime vuosina ollut melko heikkoa Kemin-Tornion alueella. Torniossa tavattiin koko syksyn aikana 140 muuttajaa. Tarkkailussa nähtiin vain yksi parvi, joka lensi tuulivoimala-alueen poikki yli 150 metrin korkeudessa. Merihanhi Merihanhi on keväällä ja kesällä tutkimusalueella yleinen, mutta syksyllä siellä liikkujien määrä on tuskin 30 40 yksilöä enempää. Tavatuista hanhista 10 % lensi myllyn siipien tasalla ja muut korkeammalla. Tornionjoella etenkin Oravaisensaaren tienoilla on tavattu viime vuosina kymmenpäisiä parvia vielä syyskuussa, esimerkiksi 15.9.2012 53 yksilöä. Ne muuttavat ilmeisesti jossain vaiheessa Tornionjokea pitkin merelle (mahdollisesti Ruotsin puolelle).

16 Kanadanhanhi Kanadanhanhia tavataan säännöllisesti keväästä syksyyn Tornionjoella, esimerkiksi Oravaisensaaren lähellä 20 27.11.2012 58 yksilöä. Nekin muuttavat ilmeisesti Tornionjokea pitkin Ruotsin puolelle, sillä lähimmät havaintopaikat ovat Röyttän länsipuolella, missä oli esimerkiksi 8.8.2010 37 kanadanhanhea. Sorsat Seurannassa tavattiin 769 sorsaa, joista noin 67 % oli koskeloita, pääasiassa isokoskeloita. Muiden yleisten sorsien vähäisyys selittyy osaksi sille, että ne ovat yömuuttajia. Tornionjoella lepäilee joka syksy tuhansia sorsia, jotka muuttavat ilmeisesti pääasiassa Tornionjokea pitkin merelle. Esimerkiksi Suensaaren ohi muutti 1000 isokoskeloa 22.10.2012 ja lähellä jokisuuta olevalla Kaupunginlahdella oleskeli 1600 haapanaa 16.9.2012. Niidenkin muutto suuntautunee suurimmaksi osaksi Ruotsin puolelle. Isokoskeloita on tavattu satamäärin myös tutkimusalueella, esimerkiksi 10.10.2009 yhteensä 357 yksilöä. Tutkimusalueella ei ole puolisukeltajasorsille sopivia ruokailualueita. Useimmat niistä tavattiin Outokummun terästehtaan selkeytysaltaista. Syksyllä tuulivoimala-alueen kautta liikkuu arviolta 3000 3500 sorsaa. Nähdyistä sorsista noin 20 % lensi myllyn siipien korkeudella. Tutkimusalueen lähimmät sorsien kerääntymisalueet ovat kolme kilometriä luoteeseen Röyttän länsipuolella ja neljä kilometriä koilliseen Pajukarin-Oxön läheisyydessä. Esimerkiksi 2.10.2012 oli Oxön alueella 400 mustalintua ja 10.10.2009 Röyttän länsipuolella 400 isokoskeloa. Kuikkalinnut Kuikkalintuja tavattiin vain yksi. Ne ovat aina syksyisin vähälukuisia muuttajia Kemin-Tornion alueella. Merimetso Paikallisia merimetsoja kierteli tutkimusalueella lähes päivittäin lokakuun alkupuolelle asti. Suurin määrä seitsemän yksilöä lepäili alueella 29.9.2012. Selkeästi Jäämereltä muuttavia merimetsoja ei nähty. Ne seuraavat pääasiassa Tornionjokea Ruotsin puolelle. Esimerkiksi 25.8.2007 muutti Röyttän länsipuolelta 170 yksilön parvi. Tuulivoimala-alueen läpi lentää syksyn aikana arvolta 150 200 merimetsoa. Jos pohjoisesta saapuva muuttoparvi osuu kohdalle, määrä voi olla suurempikin. Paikalliset merimetsot lentävät yleensä matalalla ja pohjoisesta tulevat muuttajat korkealla. Merimetsoista vain 2 % lensi tuulivoimalan siipien korkeudella. Kyseessä on kuitenkin pienen aineiston aiheuttama vääristymä. Esimerkiksi Kemin Ajoksen samanaikaisessa seurannassa myllyn siipien korkeudella lentäneiden osuus oli 53 % (N 194). Merikotka Merikotka on runsastumassa oleva laji, jota tavataan tutkimusalueella sekä muuttavana että kiertelevänä. Syys-marraskuun aikana merikotkia arvioitiin lentävän tuulivoimala-alueella kaikkiaan noin 80 100 kertaa. Tutkimuksessa tuulivoimalan siipien korkeudella niistä lensi 32 %. Haukat Haukkojen muutto oli Kemi-Tornion alueella syksyllä heikkoa varpus- ja tuulihaukkoja lukuun ottamatta. Piekanoitakin tavattiin parhaana päivänä 7.10. vain 7 yksilöä. Seurannassa havaittiin vain 24 haukkaa. Niistä peräti 71 % liikkui myllyjen siipikorkeudessa. Tutkimussyksyn tapaisena heikkona muuttosyksynä tuulivoimala-alueella tavattavien haukkojen määrä jää arviolta 60 80:een. Parhaina haukkasyksyinä on Kemi-Tornion alueella havaittu noin tuhat piekanaa. Suurin osa niistä lentää mantereen yllä, mutta muuttajia on tavattu myös saaristossa. Tutkimusalueelta on kuitenkin vähän havaintoja. Sääksiä alueella tavataan kevääseen ja kesään verrattuna vähän. Kurki Kurki oli suurista linnuista ainoa, jota tavattiin runsaasti tuulivoima-alueella. Vilkkaimpana päivänä 23.9. havaittiin 1277 ja neljänä huippupäivänä yhteensä 2222 muuttajaa. Vilkkain muuttoreitti sijoittui Kuusiluodon kohdalle ja sen itäpuolelle, mistä muutto jatkui meren yli kohti Kemin Ajosta. Osa meni myös enemmän avomerelle kohti Huiturin saaria. Muuttokäyttäytyminen oli hieman erilaista eri päivinä: - 6.9. ja 9.9. kaikki 666 muuttajaa tulivat Puuluoto-Oxön tienoilta ja jatkoivat matkaansa Kuusiluodon kohdalta ja sen itäpuolelta kaakkoon.

17-23.9. meni edellä mainittua reittiä1037 kurkea. Niistä 51 lensi ensin Outokummun terästehtaan kohdalle ottamaan korkeutta ennen kuin matka jatkui kohti Kuusiluotoa. Tällöin nähtiin myös ensimmäiset Ruotsin puolella lentävät kurjet. Yhteensä 240 yksilöä matkasi saaristoa seuraten kohti etelää ja avomerta. - 24.9. pääosassa olivat Ruotsin puolella menevät kurjet. Siellä niitä lensi yhteensä 219 yksilöä suuntanaan kaakko. Suomen puolella Kuusiluodon reittiä lensi vain 60 kurkea niilläkin suuntana kaakko. Huomion arvoista on, että kaikkien kurkien muuttosuunta oli kohti avomerta joko kaakkoon tai etelään. Yksikään kurki ei lähtenyt seuraamaan Ruotsin rannikkoa lounaaseen tai länteen. Lähes kaikki kurjet lensivät yli 150 metrin korkeudessa. Tuulivoimalan siipien korkeudella lensi vain noin 9 % kurjista. Seuranta-alueelta ja sen läheisyydestä meni syksyn aikana ainakin 2500 kurkea, sillä muuttoa tapahtui muulloinkin kuin seuranta-aikoina. Lokit Lokit olivat syksyn ylivoimaisesti runsain lajiryhmä. Valtaosa lokeista oli harmaalokkeja. Niitä oleskeli pieniä määriä Outokummun selkeytysaltailla, mutta suurimman osan ruokailupaikkana oli Tornion kaatopaikka. Ne lensivät sinne joka aamu yöpymisalueeltaan mereltä ja palasivat takaisin päivän kääntyessä iltaan. Vilkkain kulkureitti sijoittui Kuusiluodon ja Herakarin väliin. Kaatopaikalla ruokaili joka päivä 1000 1600 harmaalokkia ja muutamia kala- ja merilokkeja. Suuri osa niistä tuli kaatopaikalle jo aamuhämärissä. Suuresta etäisyydestä, seurannan ajoittumisesta ja valaistusolosuhteista johtuen ruokailulennoista saatiin kiinni vain pieni osa. Suurimmassa kaatopaikalle menevässä parvessa oli noin 500 lokkia. Niitä lensi tuulivoimala-alueen läpi ja sen läheisyydestä päivittäin 2000 3000 ja syksyn aikana arviolta 180 000 200 000 kertaa. Uhanalainen selkälokki oli niin vähälukuinen, että se lensi syksyn aikana myllyalueen läpi korkeintaan 20 30 kertaa. Lokeista noin 58 % lensi tuulivoimalan siipien korkeudella. Pikku- ja naurulokkeja sekä tiiroja tavataan syksyllä enää satunnaisesti. Tilhi Tilhille riitti ruokaa, sillä pihlajat notkuivat marjojen painosta. Niitä liikkui tuulivoimala-alueella marraskuussa. Suurin muuttoparvi 180 yksilöä meni havaintopaikan vierestä Kuusiluodon suuntaan. Tilhistä 33 % liikkui tuulivoimalan siipien tasolla. Tilhiä lentää saariin ruokailemaan pihlajanmarjavuosina runsaasti silloin, kun rastaat eivät ole ehtineet syödä kaikkia marjoja. Rastaat Lähes kaikki tunnistetut rastaat olivat räkättirastaita. Rastaita lensi saariin syömään pihlajanmarjoja lokakuussa. Kaksi kertaa nousi ilmeisesti jonkin häiriön takia parvi saaren yläpuolelle, jolloin niiden määrää voitiin arvioida. Kuusiluodon päällä oli 7.10. noin 500 rastasta ja 11.10. Herakarin tienoilla 2000 rastaan parvi. Niistä 300 400 lähti jatkamaan matkaa kohti avomerta, mutta vähän ajan kuluttua ne palasivat takaisin. Ruotsin puolella havaittiin 12.10. noin 350 yksilön kiertelevä rastasparvi. Punakylki- ja laulurastaita ei seurannassa juuri tavattu, koska ne muuttavat yöllä. Rastaista 70 % liikkui myllyn siipien korkeudella. Varislinnut Variksia liikkuu säännöllisesti etenkin satamassa ja Outokummun teollisuusalueella sekä usein myös saarissa. Liikkumiskorkeus oli 36 %:lla tuulivoimaloiden siipien korkeudella. Korpeista 78 % liikkui kyseisellä korkeudella. Pienet varpuslinnut Pieniä varpuslintuja seurannassa havaittiin suhteellisen vähän. Poikkeuksen teki urpiainen, jota tavattiin 362 yksilöä 11.10. Ne eivät lähteneet merelle, vaan kaikki lensivät seurantapaikan rannan puolelta kohti itä- koillista. Rannan läheisyydessä lensivät myös muut pienet varpuslinnut.