Elintarvikejätteen synnyn ehkäisy Vaikutukset kasvihuonekaasupäästöihin ja jätteen tuottajan kohtaamiin kustannuksiin sekä keinoja määrän vähentämiseen Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä Samkommunen Helsingforsregionens miljötjänster Helsinki Region Environmental Services Authority
Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä Opastinsilta 6 A 00520 Helsinki puhelin 09 156 11 faksi 09 1561 2011 www.hsy.fi Lisätietoja Kimmo Koivunen, puhelin 09 1561 2101 kimmo.koivunen@hsy.fi Copyright Kartat, graafit, ja muut kuvat: HSY Kansikuva: HSY / Hannu Bask Taitto Edita Prima Oy Edita Prima Oy Helsinki 2012 EUROPEAN UNION EUROPEAN REGIONAL DEVELOPMENT FUND INVESTING IN YOUR FUTURE
Esipuhe Tämä selvitys on tehty osana MTT:n koordinoimaa From Waste to Traffic Fuel hanketta (W-Fuel), jonka tavoitteena oli biometaanin tuotannon ja sen liikennepolttoainekäytön tutkimisen lisäksi edistää biojätteen synnyn ehkäisyä. Hanke toteutettiin 1.9.2009 30.4.2012 ja se oli osa Central Baltic Interreg IVA -ohjelmaa 2007 2013. Hankkeen pääyhteistyökumppaneina MTT:n ja HSY:n lisäksi toimivat Tukholman ympäristöinstituutin Tallinnan osasto (SEI Tallin) ja Tallinnan Teknillinen Yliopisto (TUT). Lisäksi hankkeessa ovat olleet mukana Turun seudun jätehuolto, Kymen Vesi Oy, Kymenlaakson Jäte Oy, Rouskis Oy, Liikelaitos Salon Vesi Oy, Suomen Biokaasuyhdistys ry, Ministry of Environment Estonia, Tallinn Environmental Board, OU Monus Minek SEES, As Terts ja Baltic Biogas OU. Kumppaneiden lisäksi hanketta ovat rahoittaneet EU ja Varsinais-Suomen liitto. Hankkeessa laadittiin suunnitelmat biojätteiden ja lietteiden synnyn ehkäisemisestä sekä erilaisia biomassoja hyödyntävästä biometaanin tuottamisesta ja sen liikennekäytön edistämisestä neljällä kohdealueella Suomessa (Helsingin seudulla, Turun ja Salon seudulla ja Kymenlaaksossa) ja kahdella Virossa (Läänevirun maakunnassa sekä Harjun maakunnassa) sekä tutkittiin näiden ympäristövaikutuksia ja taloudellisia edellytyksiä. Tässä raportissa on selvitetty elintarvikejätteen synnyn ehkäisyn elinkaaren aikaiset ympäristövaikutukset ja kustannusvaikutukset jätteen tuottajien näkökulmasta HSY:n toimialueella eli Helsingin seudun alueella tapahtuvan ehkäisyn seurauksena. Hankkeen loppuraportti sekä alueelliset suunnitelmat ovat luettavissa hankkeen nettisivuilta: http://www.wfuel.info. Tämän selvityksen sisällöstä ja kirjoittamisesta ovat vastanneet Nea Teerioja/ HSY (luvut 1,2,3 ja 5) ja Erja Heino/ MTT (luku 4). Selvityksen taustatietojen hankintaan ja/ tai taustalaskelmien laadintaan ovat lisäksi osallistuneet Reetta Anderson/ HSY, Jouni Havukainen/ HSY, Ville Uusitalo/ HSY, Esa Aro-Heinilä/ MTT, Eeva Lehtonen/ MTT, Kaisa Manninen/ MTT ja Hannu Ojanen/ MTT. Hankkeen koordinaattorina on toiminut Maarit Hellsted/ MTT (Sanna Marttinen/ MTT 24.3.2011 asti), vastuututkijana Saija Rasi/ MTT sekä tieteellisenä vastuuhenkilönä Jukka Rintala/ MTT.
Tiivistelmä Jätteeksi päätyvät elintarvikkeet aiheuttavat elinkaarensa aikana paljon ympäristövaikutuksia. Nämä ympäristövaikutukset ovat syntyneet turhaan, mikäli jätteen syntyminen olisi voitu välttää. Tämän lisäksi pois heitetyt elintarvikkeet aiheuttavat jätteen tuottajalle turhia kustannuksia. Tämän selvityksen tavoitteena on olemassa olevien tutkimustulosten perusteella arvioida elintarvikejätteen ehkäisyn vaikutuksia kasvihuonekaasupäästöihin sekä kustannusvaikutuksia jätteen tuottajan näkökulmasta HSY:n toimialueella. Tarkasteltavat jätteen tuottajat ovat kotitaloudet, julkinen sektori, kauppa sekä muu yksityinen sektori. Lisäksi selvityksessä on kartoitettu konkreettisia keinoja biojätteen ehkäisyn aikaansaamiseksi. Elintarvikejätteen synnyn ehkäisyn vaikutuksia arvioidaan määrittämällä yhden elintarvikejätekilon CO 2 -ekvivalenttipäästöt kolmessa elinkaaren vaiheessa: alkuelinkaaressa (alkutuotannosta kaupan hyllylle), käyttövaiheessa (kaupan hyllyltä loppukäyttäjän roska-astiaan) ja jätehuoltovaiheessa. Jätteen tuottajan kohtaamiksi kustannuksiksi lasketaan hankintakustannus, käyttövaiheen kustannus (esimerkiksi ruoan valmistus ja säilytys) sekä jätemaksut. Lisäksi ehkäisyn vaikutuksia tarkasteltiin vuoteen 2020 sijoittuvassa tapaustarkastelussa, jossa verrattiin elintarvikejätteiden aiheuttamia kokonaisvaikutuksia kahdessa eri tilanteessa: perusurassa ja tavoiteurassa. Perusurassa elintarvikejätteen määrä kasvaa mm. ennustetun asukasmäärän ohessa, kun taas tavoiteurassa bio- ja elintarvikejätteen ehkäisyä edistetään siten, että se päätyy vuonna 2020 30 % alhaisemmalle tasolle kuin lähtövuonna 2009. Tulosten mukaan yksi elintarvikejätekilo aiheuttaa keskimäärin 2,9 5,2 kgco 2 -ekv päästöjä elinkaarensa aikana sektorista riippuen. Vaihtelu johtuu sektorikohtaisista jätteen koostumuseroista. Suurin osa päästöistä aiheutuu alkuelinkaaren aikana. Vastaavasti yksi elintarvikejätekilo aiheuttaa 3,60 8,90 kustannukset jätteentuottajalle sektorista riippuen. Keskimäärin kaksi kolmasosaa kustannuksista aiheutuu hankinnoista, mutta vaihtelee suuresti riippuen jätteen tuottajasta. Tapaustarkastelun tulosten mukaan elintarvikejätettä syntyy tavoiteurassa vuonna 2020 yhteensä 68 000 tonnia vähemmän kuin perusurassa. Tästä vähennyksestä 32 500 tonnia tapahtuu kotitalouksissa, 8 500 tonnia julkisella sektorilla, 18 000 vähittäiskaupassa ja 9 000 muulla yksityisellä sektorilla. Ehkäisyn seurauksena tavoiteurassa vuonna 2020 syntyy yhteensä yli 300 000 tonnia vähemmän Julkaisija Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä Tekijät Nea Teerioja (HSY), Erja Heino (MTT), Reetta Anderson (HSY), Saija Rasi (MTT) Päivämäärä 23.4.2012 Julkaisun nimi Elintarvikejätteen synnyn ehkäisy - Vaikutukset kasvihuonekaasupäästöihin ja jätteen tuottajan kohtaamiin kustannuksiin sekä keinoja määrän vähentämiseen Avainsanat jätteen synnyn ehkäisy, elintarvikejäte, päästöt, kustannukset, toimenpiteet Sarjan nimi ja numero: HSY:n julkaisuja 7/2012 issn l (nid.) 1798-6087 isbn (nid.) 978-952-6604-45-9 isbn (pdf) 978-952-6604-47-3 issn (nid.) 1798-6087 issn (pdf) 1798-6095 Kieli: suomi Sivuja: 32 Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä PL 100, 00066 HSY puhelin 09 156 11, faksi 09 1561 2011 www.hsy.fi CO 2 -ekvivalenttipäästöjä, mikä vastaa keskimäärin noin 27 000 CO 2 -ekvivalenttitonnin vuotuista päästösäästöä. Lisäksi jätteen tuottajat säästävät tavoiteurassa vuonna 2020 lähes 400 M ilmaistuna vuoden 2010 reaaliarvossa. Johtopäätöksenä voidaan sanoa, että elintarvikejätteen synnyn ehkäisy hillitsee ilmastonmuutosta ja säästää rahaa jätteen tuottajilta. Tavoiteuran mukaisen jätteen synnyn ehkäisyn saavuttaminen edellyttää kuitenkin konkreettisia toimia niin yhteiskunnan kuin jätteen tuottajienkin taholta. 4
Sammandrag Livsmedel som blir avfall förorsakar en mängd miljökonsekvenser under sin livscykel. Dessa miljöpåverkningar förekommer i onödan om det är möjligt att undvika deras uppkomst. Bortkastade livsmedel medför därutöver onödiga kostnader för avfallsproducenten. Målet med denna utredning är att på basis av existerande forskningsresultat värdera i vilken mån man kan minska växthusgasutsläpp samt kostnaderna för avfallsproducenter genom förebyggande av livsmedelsavfall inom HRM:s verksamhetsområde. De avfallsproducenter som ingår i granskningen är hushåll, den offentliga sektorn, detaljhandel och annan privat sektor. Därtill har man i utredningen kartlagt konkreta medel för att förebygga bioavfall. De verkningar som förebyggande av livsmedelsavfall ger utvärderas genom att definiera mängden CO 2 -ekvivalenter per kilo livsmedelsavfall i tre skeden under livscykeln: i början av livscykeln (från primärproduktion till butikshyllan), i användningsfasen (från butikshyllan till slutanvändarens skräpkorg) och under avfallshanteringen. Till avfallsproducenternas kostnader räknas inköpskostnader, kostnader under användningsfasen (t.ex. matlagning och förvaring) samt avfallsavgifter. Ytterligare granskas effekter av avfallsförebyggande genom en fallstudie där man jämför den samlade effekten som livsmedelsavfall förorsakar i två olika scenarier år 2020: basscenario och målscenario. I basscenariot växer mängden livsmedelsavfall bl.a. i takt med det förväntade invånarantalet, medan i målscenariot befrämjas förebyggande av bio- och livsmedelsavfall på ett sådant sätt att mängden blir 30 % lägre år 2020 jämfört med startåret 2009. Enligt resultaten genererar ett kilo livsmedelsavfall ca 2,9 5,2 kg CO 2 -ekvivalenter under sin livscykel beroende på sektorn. Variationen beror på olikheter i avfallets sammansättning mellan olika sektorer. Den största delen av utsläppen uppkommer i början av livscykeln. På motsvarande sätt innebär ett kilo livsmedelsavfall en kostnad på 3,60 8,90 för avfallsproducenten beroende på sektorn. I genomsnitt beror två tredjedelar av kostnader på inköp men det finns stor variation på grund av vem som producerar avfallet. Enligt fallstudieresultaten är mängden livsmedelsavfall i målscenariot 68 000 ton mindre än i basscenariot. Av denna minskning kommer 32 500 ton från hushåll, 8 500 ton från den offentliga sektorn, 18 000 ton från detaljhandel och 9 000 ton från annan privat sektor. Som en följd av förebyggandet genereras det i målscenariot år 2020 sammanlagt över 300 000 ton mindre Utgivare Samkommunen Helsingforsregionens miljötjänster Författare Nea Teerioja (HSY), Erja Heino (MTT), Reetta Anderson (HSY), Saija Rasi (MTT) Datum 23.4.2012 Publikationens namn Förebyggande av livsmedelsavfall verkan på växthusgasutsläpp och avfallsproducenternas kostnader samt åtgärder för att minska avfallsmängden Nyckelord förebyggande av avfall, livsmedelsavfall, utsläpp, kostnader, åtgärder Publikationsseriens titel och nummer: HRM:s publikationer 7/2012 issn l (nid.) 1798-6087 isbn (nid.) 978-952-6604-45-9 isbn (pdf) 978-952-6604-47-3 issn (nid.) 1798-6087 issn (pdf) 1798-6095 Språk: finska Sidor: 32 Samkommunen Helsingforsregionens miljötjänster PB 100, 00066 HSY telefon 09 156 11, fax 09 1561 2011 www.hsy.fi CO 2 -ekvivalenter som i genomsnitt motsvarar en utsläppsminskning på ca 27 000 CO 2 -ekvivalentton varje år. Därtill sparar avfallsproducenterna i målscenariot år 2020 nästan 400 mn euro enligt realvärdet år 2010. Man kan dra slutsatsen att förebyggande av livsmedelsavfall mildrar klimatförändring och sparar pengar för avfallsproducenterna. För att uppnå ett sådant förebyggande av avfall som motsvarar målscenariot krävs dock konkreta åtgärder från såväl samhället som från avfallsproducenterna. 5
Abstract Wasted food causes a lot of environmental effects during its life cycle. These effects are unnecessary if the generated waste could have been avoided. In addition, the wasted food causes redundant costs for the waste producers. The objective of this study is to assess, on the basis of existing studies, how much it is possible to reduce greenhouse gas emissions and costs for waste producers in the HSY area by means of food waste prevention. The waste producers considered in this study are households, public sector, retail and other private sector. Additionally, concrete measures to prevent bio-waste are studied. The impacts of food waste prevention are assessed by defining the CO 2 -eq- emissions per one food waste kilogram in three different life cycle phases: the early phase (from primary production to retail), the usage phase (from retail to the end user s waste bin) and waste treatment. The costs that waste producers face include purchase costs, usage phase costs (e.g. cooking and storing) and waste fees. Moreover, the total effects of food waste prevention are analyzed in a case study which includes two different cases in the year 2020: the base case and the prevention case. In the base case, the food waste volume is growing, among other things, concurrently with the population, while in the prevention case the food and bio-waste prevention is improved in such a way that the amount of food waste is 30% lower than in 2009. According to the results, one kg of food waste causes 2.9 5.2 kg CO 2 -eq- emissions during its life cycle depending on the sector. The variation results mainly from different waste compositions in the different sectors. The majority of the emissions are generated during the early phase of the life cycle. Correspondingly, one kg of food waste causes a cost of 3.60 8.90 for the waste producer depending on the sector. On average, two thirds of the costs result from purchases, but there is a great deal of variation between the waste producers. According to the results of the case study, there will be 68 000 tonnes less food waste generated in the prevention case than in the base case in 2020: 32 500 tonnes less in households, 8 500 in public sector, 18 000 in retail and 9 000 in other private sector. There will also be 300 000 tonnes less CO 2 -eq- emissions in 2020 due to food waste prevention, which on average corresponds to an annual reduction of Published by Helsinki Region Environmental Services Authority Author Nea Teerioja (HSY), Erja Heino (MTT), Reetta Anderson (HSY), Saija Rasi (MTT) Date of publication 23.4.2012 Title of publication Food waste prevention effects on greenhouse gas emissions and costs for waste producers and actions to reduce waste volume Keywords waste prevention, food waste, emissions, costs, actions Publication series title and number: HSY publications 7/2012 issn l (nid.) 1798-6087 isbn (nid.) 978-952-6604-45-9 isbn (pdf) 978-952-6604-47-3 issn (nid.) 1798-6087 issn (pdf) 1798-6095 Language: Finnish Pages: 32 Helsinki Region Environmental Services Authority PO Box 100, 00066 HSY Tel. +358 9 156 11, Fax +358 9 1561 2011 www.hsy.fi approximately 27 000 t CO 2 -eq. In addition, the waste producers save almost 400 million in 2020, expressed in real value year 2010. In conclusion, food waste prevention decreases global warming and saves money for the waste producers. Achieving the target of the prevention case, however, requires concrete actions from the society and waste producers themselves. 6
Sisällys 1 Johdanto 8 2 Elintarvikejätteen synnyn ehkäisyn vaikutusten määrittäminen 10 2.1 Menetelmä, lähtöoletukset ja rajaukset 10 2.2 Tapaustarkastelun kuvaus 11 2.3 Elintarvikejätteet 11 2.3.1 Elintarvikejätteen määritelmä 11 2.3.2 Tuotanto 11 2.3.3 Koostumus 12 2.4 Jätteen tuottajan kohtaamat kustannuserät 13 2.4.1 Hankintahinnat 13 2.4.2 Käyttövaiheen kustannukset 13 2.4.3 Jätemaksut 15 2.5 Elinkaaren aikaiset CO 2 -ekv-päästöt 15 2.5.1 Alkutuotannosta kaupan hyllylle 15 2.5.2 Käyttövaiheen päästöt 15 2.5.3 Jätehuollon päästöt 16 2.6 Tapaustarkastelun lähtötiedot 16 2.6.1 Elintarvikejäte HSY-alueella vuonna 2020 16 2.6.2 Kustannusten ja päästöjen kehitys 17 3 Elintarvikejätteen synnyn ehkäisyn vaikutukset 18 3.1 Elintarvikejätteen määrä 18 3.2 Kustannukset jätteen tuottajalle 18 3.2.1 Kotitaloudet 18 3.2.2 Julkinen sektori 19 3.2.3 Kauppa 19 3.2.4 Muu yksityinen sektori 19 3.3 Elinkaaren aikaiset päästöt 19 3.3.1 Kotitaloudet 20 3.3.2 Julkinen sektori 20 3.3.3 Kauppa 20 3.3.4 Muu yksityinen sektori 21 3.4 Ehkäisyn vaikutukset vuonna 2020 21 3.4.1 Elintarvikejätteen määrä 21 3.4.2 Jätteen tuottajan kohtaamat kustannukset 22 3.4.3 Kasvihuonekaasupäästöt 22 3.5 Epävarmuustekijät 23 4 Ehkäisyn toteuttaminen ohjauskeinot ja konkreettiset toimenpiteet 25 4.1 Yhteiskunnalliset ohjauskeinot 25 4.1.1 Hallinnollinen, rakenteellinen ja taloudellinen ohjaus 25 4.1.2 Tiedollinen ohjaus 26 4.2 Jätteen tuottajien omat vähennyskeinot 27 4.2.1 Kotitaloudet 27 4.2.2 Julkinen sektori ja muu yksityinen sektori 27 4.2.3 Kauppa 28 5 Yhteenveto ja päätelmät 29 Lähteet 31 Liitteet 33
1 Johdanto Pääkaupunkiseudun ja Kirkkonummen alueen kotitalouksissa tuotetaan keskimäärin noin 100 kg biojätettä asukasta kohden vuodessa. Lisäksi biojätettä syntyy myös kaupassa, julkisissa ja yksityisissä palveluissa ja elintarviketeollisuudessa. Suurin osa syntyvästä biojätteestä koostuu elintarvikkeista (Toukola ym. 2011). Jätteeksi päätyvät elintarvikkeet aiheuttavat elinkaarensa aikana paljon ympäristövaikutuksia, lähtien alkutuotannosta ja jalostuksesta päätyen ruoan valmistukseen ja säilytykseen. Joissakin tapauksissa elintarvikkeita joudutaan myös kuljettamaan pitkiä matkoja elinkaarensa aikana. Tutkimusten mukaan ruoan kulutuksen osuus kokonaiskulutuksen ilmastonlämpenemisvaikutuksesta on noin 25 %, josta suurin osa syntyy alkutuotannosta (Seppalä ym. 2009, Virtanen ym. 2009, Saarinen ym. 2011). Muita ruoantuotantoon liittyviä ympäristövaikutuksia ovat mm. vesistöjen rehevöityminen, hedelmällisen maan käyttö sekä metsien tuhoutuminen (Virtanen ym. 2009; Sonesson ym. 2009). Noin kymmenesosan ruoan kokonaiskulutuksesta on arvioitu päätyvän jätteeksi (Katajajuuri & Vinnari 2008), mikä tarkoittaa, että 10 % koko ruoantuotannon elinkaaren aikaisista ympäristövaikutuksista syntyy täysin turhaan. Myös biojätteen käsittely joko erilliskerättynä tai sekajätteen joukossa aiheuttaa ympäristövaikutuksia nykyisillä kompostointiin ja kaatopaikkasijoitukseen perustuvilla menetelmillä, vaikkakin tulevaisuuteen suunnitteilla olevat, mädätykseen ja massapolttoon perustuvat hyödyntämismenetelmät ovat ainakin kasvihuonekaasutaseiltaan negatiivisia (Virtavuori 2009; Dahlbo ym. 2011). Tämä tarkoittaa sitä, että hyödyntäminen mahdollistaa suuremman päästömäärän korvaamisen kuin mitä käsittelyprosessi itsessään aiheuttaa. Roskiin heitetyt elintarvikkeet aiheuttavat yhteiskunnassa myös kustannuksia esimerkiksi turhien tuotantokustannusten ja jätteenkäsittelykustannusten muodossa. Jätteen tuottajalle eli esimerkiksi kuluttajalle tai ravintolalle elintarvikejätteistä aiheutuvat kustannukset koostuvat sen sijaan turhasta hankintakustannuksesta, valmistus- ja säilytyskustannuksesta sekä jätemaksuista. Esimerkiksi kotitalouksien kulutuksesta noin 12 18 % käytetään ruoan hankintaan (Ahlqvist & Ylitalo 2009, Seppälä ym. 2009). Siten syntyvän elintarvikejätteen määrän vähentämisen voidaan ennakoida säästävän rahaa yhteiskunnan toimijoilta. Toisaalta jätteen synnyn ehkäisyyn ohjaavat toimenpiteet, kuten neuvontatyö ja esimerkiksi huolellisempaan ruokahankintojen suunnitteluun käytettävä aika voidaan laskea elintarvikejätteen määrän vähentämisen aiheuttamiksi kustannuksiksi. EU on asettanut jätteen synnyn ehkäisyn jätehuollon ensisijaiseksi tavoitteeksi. Jätedirektiivin (2008/98/EY) mukaan ehkäisyllä tarkoitetaan toimia, jotka tehdään ennen tuotteen päätymistä jätteeksi ja jotka vähentävät jätteen määrää, niiden haitallisia vaikutuksia tai haitallisten aineiden pitoisuuksia. Elintarvikkeiden osalta tällaisia toimia voivat olla esimerkiksi niiden elinkaaren pidentäminen huolehtimalla oikeista käsittely- ja säilytysolosuhteista ja ruokahankintojen mitoituksen huolellisempi suunnittelu. Suomessa myös syömäkelpoisten elintarvikkeiden ohjaaminen hyväntekeväisyyteen tai eläinten ruoaksi on myös tulkittu ehkäisyksi (Levinen 2012, Huuhtanen 2006). Lisäksi välttämällä etenkin eläinperäisten tuotteiden haaskaamista voidaan pienentää elintarvikejätteen aiheuttamaa ilmastokuormitusta (esim. Saarinen ym. 2011; Sonesson ym. 2009). Myös juuri voimaan astuva kansallinen jätelaki (646/2011) velvoittaa sitovasti kunnallisia jätelaitoksia ja jätettä tuottavia toiminnanharjoittajia pyrkimään ensisijaisesti jätteen määrän vähentämiseen. Lisäksi valtakunnallisessa jätesuunnitelmassa on asetettu tavoite yhdyskuntajätemäärän vähentämisestä vuoteen 2016 ja siitä eteenpäin (Ympäristöministeriö 2008). Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä (HSY) kantaa osaltaan vastuunsa edentämällä jätteen määrän vähentämistä käytettävissä olevien keinojen avulla, joita ovat muun muassa erilaiset neuvonnan hankkeet kotitalouksille, oppilaitoksille, julkishallinnolle ja isännöitsijöille. Valtakunnallisen jätesuunnitelman tavoitteen saavuttaminen edellyttää kuitenkin tarkempia valtakunnallisen tason ohjauskeinoja, kuten lainsäädäntöä, rakenteellisia muutoksia ja taloudellista ohjausta. HSY on osaltaan valmis edistämään yhteiskunnan kannalta järkeviä ja kustannustehokkaita toimintamalleja ja keinoja, joilla jätteen määrä saataisiin vähenemään. Eri jätteenkäsittelymenetelmien ympäristö- ja kustannusvaikutuksia on tutkittu laajasti. Jätteen synnyn ehkäisyn vastaavia vaikutuksia on sen sijaan tutkittu huomattavasti vähemmän. Elintarvikejätteeseen liittyvät tutkimukset ovat lähinnä keskittyneet karkeasti arvioimaan kotitalouksissa pois heitetyn ruoan vaikutuksia. Esimerkiksi Mattilan ym. (2011) ENVIMAT-malliin perustuvan arvion mukaan 10 % vähenemä kotitalouksien ruoankulutuksessa johtaisi noin 420 000 tco 2 -ekv alhaisempaan kotimaiseen kasvihuonekaasupäästötasoon, mikäli ruoantuotannon oletettaisiin vähenevän samassa suhteessa. Foodspill-hankkeessa sen sijaan arvioitiin kotitalouksien turhan ruokahävikin vuotuisten päästöjen vastaavan noin 100 000 autoilun kasvihuonekaasupäästöjä Suomessa ja taloudellisen arvon vastaavan noin 400 miljoonaa euroa (Silvennoinen ym. 2012). 8
Tämän selvityksen tavoitteena on olemassa olevien tutkimustulosten perusteella arvioida, paljonko elintarvikejätteen ehkäisyn avulla voidaan vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja jätteen tuottajalle muodostuvia kustannuksia eri sektoreilla. Vaikutukset on määritetty yhtä elintarvikejätekiloa kohden. Kokonaisvaikutuksia on tutkittu tarkemmin myös vuoteen 2020 sijoittuvassa esimerkkitapauksessa, jossa saavutetaan valtakunnallisen jätesuunnitelman perusteella asetettu vähennystavoite. Lisäksi on pyritty listaamaan toimenpiteitä, joiden avulla elintarvikejätteen määrää voitaisiin vähentää. Vaikutusarvioinnin menetelmää, rajausta ja lähtötietoja käsitellään luvussa 2 ja tuloksia luvussa 3. Luvussa 4 on kartoitettu konkreettisia keinoja biojätteiden ehkäisyn aikaansaamiseksi ja luvussa 5 esitetty yhteenveto ja päätelmiä. Selvityksen tuottamat tulokset tuovat osaltaan lisätietoa sekä jätteiden määrän vähentämisen vaikutuksista että potentiaalisista toimista jätteiden synnyn ehkäisemiseksi, jolloin se vastaa samalla elintarvikejätteiden osalta myös eduskunnan esittämään tarpeeseen selvittää tarkemmin jätteiden ehkäisyn ympäristö- ja taloudellisia vaikutuksia sekä toimintamahdollisuuksia (Ympäristöministeriö, 2010). Tietoa voidaan hyödyntää myös päätöksenteossa, kun asetetaan mahdollisia jätelajikohtaisia ehkäisytavoitteita. 9
2 Elintarvikejätteen synnyn ehkäisyn vaikutusten määrittäminen Elintarvikejätteen ehkäisyn vaikutusten selvittäminen edellyttää, että määritellään elintarvikejätteiden määrä ja koostumus tarkastelualueen eri sektoreilla. Tämän jälkeen määritellään näiden elintarvikejätteiden aiheuttamat elinkaaren aikaiset päästöt sekä jätteen tuottajien kohtaamat kustannukset. Ehkäisyn vaikutukset puolestaan määritellään tapaustarkastelun avulla vuonna 2020 tekemällä oletuksia ehkäistyn jätteen määrästä ja koostumuksesta. 2.1 Menetelmä, lähtöoletukset ja rajaukset Tutkimuksessa huomioidaan pääkaupunkiseudun ja Kirkkonummen alueen (jatkossa HSY-alueen) kotitaloudet, julkinen sektori, kauppa ja muu yksityinen sektori. Teollisuutta ei sen sijaan ole tarkasteltu tässä selvityksessä. Tässä hankkeessa tehtyjen arvioiden mukaan teollisuuden osuus biojätteen tuotannosta HSY-alueella on yhteensä vain noin 6 %. Julkinen sektori kattaa julkisen hallinnon, koulujen, sairaaloiden ja sosiaalipalveluiden, jäte- ja jätevesipalveluiden sekä muun kulttuuri-, virkistys- ja urheilutoiminnan tuottamat elintarvikejätteet. Näistä sairaaloiden ja sosiaalipalvelujen osuus on suurin. Muusta yksityisestä sektorista huomioidaan ravintolat ja hotellit, kuljetus-, varastointi- ja informaatiopalvelut sekä laivat, kun kauppa tarkastellaan erikseen. Muusta yksityisestä sektorista eniten jätettä tuottavat ravintolat ja hotellit. Yksinkertaistuksen vuoksi julkisen ja muun yksityisen sektorin osalta on oletettu, että jätteeksi päätyvä ruoka on valmistettu suurkeittiössä. Elintarvikejätteen synnyn ehkäisyn vaikutuksia arvioidaan määrittämällä yhden elintarvikejätekilon elinkaaren aikaiset CO 2 -ekvivalenttipäästöt ja jätteen tuottajalle aiheutuvat kustannukset. CO 2 -ekvivalenttipäästöt kuvaavat potentiaalista ilmastonlämpenemisvaikutusta. Tarkastelu suoritetaan erikseen sekä syömäkelpoiselle että syömäkelvottomalle ruokajätteelle ja keskiarvoisesti koko elintarvikejätteelle. Elintarvikejätteen oletettiin aiheuttavan taulukon 1 mukaisia kustannuseriä. Lisäksi päästötarkastelussa on otettu huomioon kolme eri elinkaarivaihetta saatavilla olevien lähtötietojen perusteella taulukon 2 mukaisesti. Tutkimuksessa on tehty yksinkertaistava oletus, että päästöt ja kustannukset ovat suoraan verrannollisia tuo- Taulukko 1. Jätteen tuottajien kohtaamat kustannuserät. Hankintakustannus Käyttövaiheen kustannus Jätemaksut Kotitaloudet Julkinen sektori Kauppa Yksityinen sektori Keskimääräiset kuluttajahinnat Kuljetus kotiin, ruoan säilytys ja valmistus Biojätteen erilliskeräys- ja sekajätemaksu Keskimääräinen annoksen hankintahinta Henkilöstö, tilat ja laitteet Biojätteen erilliskeräys- ja sekajätemaksu Keskimääräiset tukkuhinnat Henkilöstö, tilat ja laitteet Biojätteen erilliskeräys- ja sekajätemaksu Keskimääräiset tukkuhinnat Henkilöstö, tilat ja laitteet Biojätteen erilliskeräys- ja sekajätemaksu Taulukko 2. Päästötarkastelun elinkaarivaiheet tarkasteltaville jätteen tuottajille. Alkuelinkaari Käyttövaihe Jätehuolto Kotitaloudet Julkinen sektori Kauppa Yksityinen sektori Alkutuotannosta kaupan hyllylle Kuljetus kotiin, ruoan säilytys ja valmistus Erilliskerätyn biojätteen ja sekajätteen kuljetus ja käsittely Alkutuotannosta kaupan hyllylle Ruoan valmistus ja säilytys suurkeittiössä Erilliskerätyn biojätteen ja sekajätteen kuljetus ja käsittely Alkutuotannosta kaupan hyllyllle Erilliskerätyn biojätteen ja sekajätteen kuljetus ja käsittely Alkutuotannosta kaupan hyllylle Ruoan valmistus ja säilytys suurkeittiössä Erilliskerätyn biojätteen ja sekajätteen kuljetus ja käsittely 10
tetun elintarvikejätteen määrään, jolloin myös jätteen synnyn ehkäisy vähentää päästöjä ja kustannuksia täysimääräisesti. Lisäksi on oletettu, etteivät jätteen synnyn ehkäisyyn johtavat toimenpiteet itsessään aiheuta päästöjä tai lisäkustannuksia (tai kaupan tapauksessa myynnin menetyksiä) jätteen tuottajille. Koska jätteen synnyn ehkäisyn vaikutukset riippuvat osin myös siitä, mihin jätteen osaan ehkäisy kohdistuu, on ehkäisyn vaikutuksia lisäksi arvioitu vuoteen 2020 sijoittuvassa esimerkkitapauksessa, joka perustuu tämän hankkeen puitteissa määritettyyn jätteen synnyn ehkäisytavoitteeseen. 2.2 Tapaustarkastelun kuvaus Tapaustarkastelussa tutkitaan jätteen synnyn ehkäisyn vaikutuksia vertaillen kahta tässä hankkeessa määriteltyä tilannetta vuonna 2020: 1. Perusura: Jätteen synnyn ehkäisyä ei edistetä enempää kuin nykyään, jolloin biojätteen (ja sen seurauksena myös elintarvikejätteen) määrä jatkaa kasvuaan mm. ennustetun asukasmäärän kasvun seurauksena. 2. Tavoiteura: Jätteen synnyn ehkäisyä edistetään, jolloin saavutetaan hankkeessa asetettu 30 % vähennystavoite laskettuna vuoden 2009 tasosta bio- ja elintarvikejätteen osalta. Tapaustarkastelutilanne on esitetty kuvassa 1. Tarkastelun tuloksena on esitetty perus- ja tavoiteurien jätemäärien erotuksen aiheuttamat vaikutukset vuonna 2020. Elintarvikejätteen määrä Perusura Tavoiteura 2009 2020 + 11 % - 30 % Erotus Vuosi Kuva 1. Elintarvikejätteen kehitys tapaustarkastelussa. Tapaustarkastelun tavoitteena on osoittaa onnistuneen elintarvikejätteen määrän vähenemisen tuottamat ilmastovaikutukset ja jätteen tuottajien kohtaamat kustannusvaikutukset vuonna 2020 verrattuna tilanteeseen, jossa jätteen synnyn ehkäisyä ei tapahdu. 2.3 Elintarvikejätteet 2.3.1 Elintarvikejätteen määritelmä Tämän selvityksen määritelmän mukaan elintarvikejäte sisältää sekä syömäkelpoisen että syömäkelvottoman ruokajätteen: Syömäkelpoinen ruokajäte: Jätteeksi päätyvät elintarvikkeet, jotka ovat alun perin olleet syömäkelpoisia ja sen vuoksi jäte on syntynyt täysin turhaan. Syömäkelpoinen ruokajäte määritellään täysin vältettävissä olevaksi jätteeksi. 1 Syömäkelvoton ruokajäte: Ne osat elintarvikkeista, joita ei alun perin olisi voinut syödä, kuten kuoret, perkeet, luut ja kahvinporot. Syömäkelvoton ruokajäte määritellään osittain vältettävissä olevaksi jätteeksi, koska turhan ruoankulutuksen välttäminen vähentää myös syömäkelvotonta osuutta. Kaikkea syömäkelvotonta ruokajätettä ei kuitenkaan voida välttää, koska ruoan kulutusta on aina olemassa. 2 Raja syömäkelpoisen ja kelvottoman ruokajätteen välillä on häilyvä. Toiset pitävät esimerkiksi perunoiden ja hedelmien kuoria syötävinä, kun taas toiset eivät. Kaupan elintarvikejätteiden osalta jakoa ei tehty, koska kaupan tavoitteena on myydä elintarvikkeet kokonaisuutena, molemmat osat sisältäen. Vaikutuksia arvioitaessa syömäkelpoinen ja -kelvoton ruokajäte on kuitenkin pyritty mahdollisuuksien mukaan pitämään erillään laajemman vertailukelpoisuuden säilyttämisen vuoksi muihin alan tutkimuksiin nähden. 2.3.2 Tuotanto Biojätteen määrä eri sektoreilla selvitettiin Martti materiaalitilinpito -järjestelmän avulla (liite 1) (Martti 2010). Elintarvikejätemäärän arvioinnissa hyödynnettiin HSYalueella toteutettuja tutkimuksia erilliskerätyn biojätteen ja sekajätteen koostumuksesta eri sektoreilla (Toukola ym. 2011, Pelli 2011, YTV 2008, Jokinen 2005). Koostumusarviota korjattiin hieman vastaamaan tämän selvityksen tarpeita, sillä tiedettiin, että koostumus oli mitattu siinä vaiheessa, kun eri jakeet olivat olleet pidemmän aikaa kosketuksissa toistensa kanssa, jolloin osan elintarvikejätteen kosteudesta voitiin olettaa imeytyneen kompostoituviin papereihin. 3 Syömäkelpoisen ja kelvottoman ruokajätteen osuudet arvioitiin kotitalouksien osalta nojautuen kotimaisessa Foodspill-hankkeessa tuotettuun tietoon ruokahävikin määrästä. Täten syömäkelpoisen ruokajätteen määrä asetettiin 23 kiloon henkeä kohden (Silvennoinen ym. 2012) 1 Vrt. ruokahävikki (Silvennoinen ym. 2012), ruokajäte (Toukola ym. 2011) 2 Vrt. ruoan valmistuksen jätteet (Toukola ym. 2011) 3 Koostumustutkimukseen osallistuneen asiantuntijan arvion mukaan kompostoituvien papereiden painosta noin 60 % oli elintarvikkeista imeytynyttä nestettä. 11
Taulukko 3. Biojätteen koostumus painon mukaan ja elintarvikejätteen jakautuminen syömäkelpoiseen ja syömäkelvottomaan osaan eri sektoreilla, % Kotitaloudet Julkinen sektori Kauppa Muu yksityinen sektori Elintarvikejäte 73% 77% 95% 80% Syömäkelpoinen 23% 61% Kaikki yhtälailla 62% Syömäkelvoton 50% 16% ehkäistävissä 18% Pehmopaperit (kuivapaino) 3% 10% 1% 6% Puutarhajäte 22% 11% 0% 5% Muu 2% 3% 3% 10% Yhteensä 100% 100% 100% 100% ja laskettiin syömäkelvottoman ruokajätteen osuus kokonaismäärän ja syömäkelpoisen ruokajätteen erotuksesta. Muiden sektorien osalta osuudet arvioitiin pelkästään erilliskerätyn biojätteen koostumuksen (Toukola ym. 2011) ja asiantuntija-arvion (Pelli 2011) perusteella, koska sekajätteen sisältämän biojätteen osalta tietoa ei ollut näin tarkasti saatavilla. Syömäkelpoisen ja -kelvottoman ruokajätteen suhteellinen jakauma on sekajätteeseen päätyvän elintarvikejätteen osalta oletettu samaksi kuin erilliskeräyksessäkin. Julkisen sektorin arvot taulukossa 3 perustuvat pääosin kouluista ja sairaaloista kerättyihin tietoihin, jotka on yleistetty koskemaan koko julkista sektoria. Muun yksityisen sektorin arvot koskevat puolestaan pääosin ravintoloita, jotka yhdessä hotellien kanssa muodostavat suurimman osan muun yksityisen sektorin elintarvikejätteestä. Taulukosta 3 havaitaan, että elintarvikejätteet muodostavat suurimman osan, 73 95 % biojätteestä. Kotitalouksissa 23 % biojätteestä on syömäkelpoista ruokajätettä, joka vastaa noin kolmasosaa kaikesta elintarvikejätteestä. Julkisella ja yksityisellä sektorilla syömäkelpoisen ruokajätteen osuus biojätteestä on suurempi, yli 60 %, joka vastaa lähes 80 prosenttia elintarvikejätteestä. Kaupoissa lähes kaikki biojäte on elintarvikejätettä. Elintarvikejätteet päätyvät joko erilliskerättyyn biojätteeseen tai sekajätteeseen. Biojätteen erilliskeräysaste HSY-alueella on kotitalouksissa 43 % ja muilla sektoreilla 75 %. 2.3.3 Koostumus Syömäkelpoisen ja kelvottoman ruokajätteen tarkempi koostumus arvioitiin elintarvikeryhmätasolla. Elintarvikeryhmäkohtainen jaottelu oli tarpeen, koska alkuelinkaaren päästötietoja oli saatavilla ainoastaan elintarvikeryhmittäin (ks. luku 2.5.1). Kotitalouksien elintarvikejätteen koostumusarvio perustuu olemassa olevaan tutkimustietoon (Silvennoinen ym. 2012, Valorgas 2010), joiden perusteella on arvioitu koostumus elintarvikeryhmätasolla esimerkiksi perinteisten kotiruokien reseptiikkaa hyödyntäen. Tutkimuksen tekohetkellä ei ollut saatavilla tutkittua tietoa julkisella sektorilla tuotetun elintarvikejätteen tarkemmasta koostumuksesta. Siten julkisen sektorin koostumustieto perustuu syömäkelpoisen ruokajätteen osalta muutaman julkisia ruokapalveluita tuottavan tahon arvioihin (Pelli 2011, Silván 2011, Karppinen 2011) yhdistettynä neljän viikon ruokalistaan (Pelli 2011) ja yleiseen reseptiikkatietoon sekä asiantuntijoiden näköhavaintoihin perustuviin arvioihin syömäkelvottoman ruokajätteen koostumuksesta (Pelli 2011, Sinisalo 2011). Julkiset ruokapalvelut tuottavat ruokapalveluita suurelle osalle julkista sektoria: kouluille, päiväkodeille, sairaaloille, palveluasunnoille, kotihoidolle sekä kaupungin henkilöstöravintoloille. Tulokseksi saatu koostumusarvio on yleistetty koskemaan kaikkea julkisen sektorin elintarvikejätettä. Yksityisen sektorin koostumustieto on puolestaan täysin arvioitu perustuen julkista sektoria koskevaan arvioon, jota on täydennetty oletuksella, että esimerkiksi yksityiset ruokapalvelut käyttävät parempia raaka-aineita, jolloin esimerkiksi eläinperäisten tuotteiden osuus ruokajätteestä on julkista sektoria suurempi. Todellisuudessa esimerkiksi ravintoloiden ruokajätteen elintarvikeryhmäkohtaisen koostumuksen voidaan olettaa vaihtelevan, sillä Silvennoisen ym. (2012) mukaan myös esimerkiksi tarjoiluhävikin, keittiöhävikin ja lautastähteiden määrät vaihtelevat ravintolatyypistä riippuen. Kaupan osalta elintarvikejätteen koostumus on arvioitu mm. Huuhtasen (2006) selvityksen perusteella, joka koskee myynnistä poistettuja tuotteita (taulukko 4). Koostumuksen määrittelyssä on tämän lisäksi huomioitu pääasiassa viljatuotteista koostuvat hyväntekeväisyyslahjoitukset, joita ei lasketa jätteeksi. Lahjoitusten määrä vaihtelee kaupoittain, joten tässä selvityksessä on tehty oletus, että 30 % myynnistä poistetuista viljatuotteista päätyy hyväntekeväisyyteen. Taulukossa 4 on esitetty laskennassa käytetyt arviot elintarvikejätteen koostumuksesta. Koostumusarviot ovat suuntaa-antavia. 12
Taulukko 4. Syömäkelpoisen ja kelvottoman ruokajätteen koostumusarvio eri sektoreilla, % Kotitaloudet Julkinen sektori Kauppa 2 Muu yksityinen sektori SYÖMÄKELPOINEN RUOKAJÄTE Lihatuotteet 8% 12% 12% 14% Maitotuotteet (sis. nestemäinen maito) 20% 9% 10% 11% Viljatuotteet 18% 7% 23% 8% Kasvistuotteet 25% 48% 27% 41% Kalatuotteet 2% 14% 3% 16% Hedelmä-ja marjatuotteet 15% 6% 15% 5% Muut tuotteet 11% 5% 10% 4% Yhteensä 100% 100% 100% 100% SYÖMÄKELVOTON RUOKAJÄTE Lihatuottet (luut) 0,60% 2% 2% Kalatuotteet (ruodot ym.) 0,20% 1% 1% Hedelmä- ja marjatuotteet (kuoret ym.) 20% 15% 15% Kasvistuotteet (kuoret ym.) 34% 40% 40% Kanamunankuoret 2% - - Juomat (pääosin kahvinporot 1 ) 42% 42% 42% Yhteensä 100% 100% 100% 1 Kahvinporojen kosteapaino, arvioitu sisältävän 80 % vettä. 2 Osuudet sisältävät myös syömäkelvottoman osan. 2.4 Jätteen tuottajan kohtaamat kustannuserät 2.4.1 Hankintahinnat Eri elintarvikeryhmien keskimääräiset hankintahinnat eri jätteen tuottajille on tässä tutkimuksessa määritelty kuluttajahintojen avulla. Keskimääräiset kuluttajahinnat eri elintarvikeryhmille on määritetty hyödyntäen yli sadan ruokatuotteen keskimääräisiä kuluttajahintoja (Tilastokeskus 2011a) ja kuluttajahintaindeksin painokertoimia (Tilastokeskus 2010), jotka perustuvat laajempaan, kuukausittain päivitettävään kuluttajahintaindeksitilastoon. Ensin elintarviketuotteiden hinnat on muunnettu kilohinnoiksi, jonka jälkeen niiden suhteelliset kulutusmäärät on laskettu kuluttajahintaindeksikertoimien avulla. Tämän jälkeen tuotteet on ryhmitelty elintarvikeryhmiin ja laskettu jokaiselle ryhmälle painotettu keskiarvoinen kilohinta. Kotitaloudet maksavat elintarvikkeistaan kuluttajahinnan, mutta vähittäiskaupan ja muun yksityisen sektorin oletetaan saavan ne halvemmalla tukkuhinnalla. Kauppasektorin osuus kuluttajahinnasta vaihtelee paljon eri tuoteryhmien välillä. MTK (2011) on arvioinut kauppojen osuuden olevan noin 30 45 % ruoan kuluttajahinnasta, mutta tämä sisältää myös tukkukaupan osuuden. Tämän vuoksi on oletettu, että vähittäiskaupan ja muun yksityisen sektorin kohtaama elintarvikkeiden hankintahinta on keskimäärin 20 30 % alhaisempi kuin kuluttajahinta. Laskennassa käytetyt arviot eri elintarvikeryhmien kuluttaja- ja tukkuhinnoista veroineen on esitetty taulukossa 5. Lähtötiedot perustuvat vuoteen 2005, mutta ne on muunnettu vuoden 2010 arvoon kertoimella 1,0988 (Tilastokeskus 2011b). Taulukosta 5 nähdään, että eläinperäiset tuotteet yhdessä kahvin kanssa ovat hankintahinnaltaan keskimääräisesti kalleimpia. Julkisella sektorilla hankintahinta-arvio tehtiin muista sektoreista poiketen annosten avulla. Keskimääräinen annoskoko julkisella sektorilla on 0,47 kg, jonka arvonlisäverollinen keskimääräinen hankintahinta on 0,80 (Pelli 2011). Kilohinnaksi saadaan tällöin 1,70 / kg. Tämä kertoo, että julkisella sektorilla ruoka valmistetaan keskimääräistä halvemmista raaka-aineista, vaikkakin suuret hankintaerät myös alentavat keskimääräistä hankintahintaa. 2.4.2 Käyttövaiheen kustannukset Kotitalouksien käyttövaiheen kustannukset pitävät sisällään kuljetuksen kaupasta kotiin sekä ruoan valmistuksen ja säilytyksen. Käyttövaiheen kustannukset on laskettu karkealla tasolla keskiarvoisesti koko elintarvikejätteelle, eli esimerkiksi elintarvikeryhmäkohtaisia valmistusaikoja ei ole huomioitu. 13
Taulukko 5. Elintarvikeryhmien keskimääräiset hankintahinta-arviot eri sektoreilla, / kg. / kg Keskimääräinen kuluttajahinta Keskimääräinen tukkuhinta vähittäiskaupalle ja muulle yksityiselle sektorille Lihatuotteet 8,3 5,8 Maitotuotteet 4,9 3,4 Viljatuotteet 4,7 3,8 Kasvistuotteet 3,1 2,2 Kalatuotteet 12,5 8,9 Hedelmä- ja marjatuotteet 2,7 1,9 Muut tuotteet 7,4 5,2 Kahvi (kuivapainohinta) 6,1 4,3 Kananmuna 3,0 2,4 Kuljetusvaiheen kustannuksista on huomioitu ainoastaan yksityisautolla tehdyt kauppamatkat. Vuosina 2004 2005 tehdyn henkilöliikennetutkimuksen mukaan keskimääräisen päivittäisen ostosmatkan pituus Helsingissä on 2,8 km per henkilö, josta noin 67 % tehdään yksityisautolla (HLT 2011). Tarkastelussa oletettiin, että 80 % näistä ostosmatkoista tehdään ruoanhankintatarkoituksessa, jolloin vuosittainen yksityisautolla suoritetun ruoan kuljetuksen kilometrimäärä on 547 km. Lisäksi laskentaa varten tehtiin oletus, että kaupunkiajossa auto kuluttaa keskimäärin 10 litraa polttoainetta sadalla kilometrillä ja polttoaineen keskimääräinen hinta veroineen on 1,60 /l. Keskimääräiseksi kuljetuskustannukseksi per henkilö muodostuu tällöin 88 vuodessa. Auton hankinta- tai huoltokustannuksia ei huomioitu. Jääkaappi-pakastimen vuosittaiseksi energiankulutukseksi arvioitiin noin 300 kwh (sovellettu Korhonen 2006) ja keskimääräisenä sähkön kuluttajahinta-arvioina käytettiin 12 senttiä/ kwh (Tilastokeskus 2011c). Henkeä kohden laskettu kylmäsäilytyskustannus on siten noin 18, kun oletetaan, että yhtä jääkaappipakastinta käyttää keskimäärin kaksi henkilöä. Ruoan valmistuksen kustannuksia arvioitiin eri laitteiden sähkönkulutusarvion perusteella. Sähkölieden vuosittainen energiankulutus on keskimäärin noin 548 kwh, kun taas mikro, kahvinkeitin, vedenkeitin ja leivänpaahdin kuluttavat 0,01 0,02 kwh/ min (Kodin energiaopas 2011). Mikäli oletetaan, että em. pienlaitteita käytetään jokaista neljä minuuttia päivittäin ja kerrallaan valmistetaan ruo- kaa keskimäärin kahdelle ihmiselle, saadaan ruoanvalmistuksen energiankulutukseksi noin 210 kwh/ hlö/ vuosi ja kustannukseksi noin 26 / hlö/ vuosi. Laitteiden hankinta- ja huoltokustannuksia ei huomioitu. Kaiken kaikkiaan kotitalouksien käyttövaiheesta aiheutuu kustannuksia noin 132 henkeä kohden vuosittain. Kun tiedetään, että vuosittainen ruoankulutus on keskimäärin 586 kg per henkilö (Viinisalo 2008, Saarisen ym. 2011 mukaan), on yhtä ruokakiloa kohden ositettu käyttövaiheen kustannus noin 0,22 euroa. Muiden sektoreiden osalta käyttövaiheen kustannuksia arvioitiin hankintakustannusten avulla, kun tiedettiin julkisten ruokapalveluiden ja kaupan kokonaiskustannusrakenne. Muut kuin hankintakustannukset jakautuivat eri sektoreilla taulukon 6 osoittamalla tavalla. Julkisen sektorin jakauma edustaa keskimääräisiä osuuksia, jotka perustuvat havaintoihin julkisissa ruokapalveluissa. Muun yksityisen sektorin osalta on tehty olettamus, että hankinnat muodostavat julkista sektoria suuremman osuuden kokonaiskustannuksista johtuen arvokkaammista raaka-aineista, mutta muutoin kustannusrakenteen on oletettu olevan samankaltainen kuin julkisella sektorilla. Todellisuudessa yksityisen sektorin ruokapalveluiden kustannusrakenteet vaihtelevat suuresti, joten käytetty arvio aiheuttaa epävarmuutta tuloksiin. Sekä julkisten ja yksityisten ruokapalveluiden kustannusrakenne on yleistetty koskemaan koko sektoreita. Taulukko 6. Ruokapalveluiden ja vähittäiskaupan kustannusrakenne. Kustannus Julkinen sektori (Kivistö 2011) Kauppa (Sakki 2009) Muu yksityinen sektori (oletus) Kustannusryhmä Hankinnat (elintarvikkeet) 30% 75% 40% Hankintakustannus Henkilökunta 50% 10% 43% Käyttövaiheen kustannus Muut (sis. jätemaksut) 20% 15% 17% Käyttövaiheen kustannus ja jätemaksut Yhteensä 100% 100% 100% 14
Taulukko 7. Jätemaksut (sis. verot). Kotitalouksissa syntyvä biojäte Sekajäte kaikilla kiinteistöillä Tyhjennys maksu, / astia* (HSY 2011) HSY:n laskennallinen jätemäärä astiassa, kg Astiavuokra, / astia/ vko (HSY 2011) Jätemaksu / kg Keskimäärin, / kg 5,72 8,98 24-0,24 0,37 0,30*** 8,25 11,51 32 0,46** 0,26 0,36 0,32 * Riippuen astiamäärästä ja tyhjennystiheydestä. Kustannus alenee mitä enemmän astioita ja kasvaa mitä tiheämpi tyhjennystiheys. ** Oletetaan tyhjennys kolme kertaa viikossa, jolloin viikoittainen määrä on 96 kiloa/ astia. *** Sovellettu myös muille sektoreille. Taulukosta 6 huomataan, että ruokapalveluille suurin elintarvikejätteen aiheuttama kustannus aiheutuu turhasta henkilöstökustannuksesta, kun taas vähittäiskaupassa hankintakustannus on suurimmassa roolissa. On hyvä huomata, että muut -kustannukset pitävät sisällään myös jätehuollosta aiheutuvat kustannukset. 2.4.3 Jätemaksut Jätemaksujen suuruus arvioitiin seka- ja biojätemaksujen perusteella HSY:n vuoden 2011 hinnaston avulla (Taulukko 7). Jätevaiheen kustannukset muodostuvat jätemaksujen ja erilliskeräysasteen perusteella. Muiden sektoreiden kuin kotitalouksien jätemaksut sisältyivät jo kokonaiskustannusrakenteeseen (ks. edellinen luku), mutta hinnaston avulla voimme arvioida niiden osuuden ulos muista kustannuksista. Hinnaston mukaan tyhjennyskustannus erilliskerätylle laitosbiojätteelle on noin 50 80 % korkeampi kuin kotitalouksissa johtuen korkeammasta tilavuuspainosta. Tällöin myös keskimääräinen kilomäärä astiassa tyhjennyshetkellä on korkeampi. Tämän perusteella oletamme, että kiloa kohden laskettu jätemaksu olisi yhtä suuri kaikilla sektoreilla. 2.5 Elinkaaren aikaiset CO 2 -ekv-päästöt 2.5.1 Alkutuotannosta kaupan hyllylle Elintarvikeryhmäketjujen CO 2 -ekv-kokonaispäästöt on määritetty MTT:n koordinoimassa Ketjuvastuu-hankkeessa ja ne perustuvat vuoden 2005 tietoihin (Virtanen ym. 2009). Päästöt pitävät sisällään kotimaisen tuotannon sekä tuonnin aina alkutuotannosta kaupan hyllylle asti, joka on määritetty tässä selvityksessä alkuvaiheeksi. Tarkempaa taustatietoa päästöjen määrittämisestä Ketjuvastuu-hankkeessa on esitetty liitteessä 2. Kaupan osalta nämä kokonaispäästöt sisältävät myös käyttövaiheen, joka kaupan osalta tarkoittaa pääasiassa elintarvikkeiden kylmäsäilytystä. Kokonaispäästöt ovat ositettavissa yhtä vuoden 2005 perushintaista euroa kohden taulukon 8 osoittamalla tavalla. Taulukko 8. Alkuvaiheen CO 2 -ekvivalenttipäästöt yhtä perushintaista euroa kohden elintarvikeryhmäketjuittain (Virtanen ym. 2009, Kurppa 2011). kg CO 2 -ekv/ 2005 Lihatuotteet 2,7 Maitotuotteet 2,4 Viljatuotteet 1,8 Kasvistuotteet 1,5 Kalatuotteet 1,0 Hedelmä- ja marjatuotteet 0,9 Muut tuotteet 1,5 Taulukon 8 kertoimet ovat tämän selvityksen tarpeita vastaamaan muunnettu massaperusteisiksi (muotoon kgco 2 -ekv/ kg) kertomalla ne perushintaisilla elintarvikeryhmäkohtaisilla kilohinnoilla. Perushintaiset kilohinnat on puolestaan arvioitu luvussa 2.4.1 määritettyjen kuluttajahintojen avulla. Kuluttajahinnan ja perushinnan välinen suhde on arvioitu perushintaisen ja ostajanhintaisen kokonaistarjonnan perusteella elintarvikeryhmittäin (liite 3). Elintarvikeryhmittäisten kertoimien lisäksi on syömäkelvottoman ruokajätteen ympäristövaikutustarkastelussa hyödynnetty suoraan muutaman yksittäisen tuotteen (kahvi, kananmunat) massaperusteisia päästökertoimia. Kahvintuotannon ja jalostuksen päästöt ovat 2,8 kgco 2 - ekv per kilo kahvia (Arvid Nordqvist 2007) ja kananmunien 2,7 kgco 2 -ekv per kilo kananmunia (Saarinen ym. 2011). 2.5.2 Käyttövaiheen päästöt Ruoan käyttövaiheen vuotuiset päästöt suomalaisissa kotitalouksissa vaihtelevat 45 340 kgco 2 -ekv per henkilö, ollen keskimäärin 170 kgco 2 -ekv. Noin puolet tästä aiheutuu ruoan kylmäsäilytyksestä ja noin neljäsosat valmistuksesta sekä kuljetuksesta. (Kauppinen ym. 2010.) Jaettuna vuotuisella kotitalouksien ruoankulutuksella per henkilö, saadaan ruoan käyttövaiheen päästöiksi 0,29 kg- CO 2 -ekvivalenttia per kilo ruokaa kotitaloussektorilla. Julkisella sektorilla ja muulla yksityisellä sektorilla oletettiin, että ruoka valmistetaan suurkeittiössä ja että päästöjä aiheutuu pääsääntöisesti vain energiankulutuksen seurauksena. Keskimääräisen energiankulutuk- 15
sen arvioiminen on haastavaa, koska on olemassa hyvin monenlaisia erilaisia keittiöitä ja koska myöskin ruoanlaittomenetelmät vaihtelevat suuresti esimerkiksi eri ravintolatyypeissä (vrt. esimerkiksi buffettityyppiset lounasravintolat ja à la carte ravintolat). Myös keittiöhenkilökunnan toimilla on suuri vaikutus energiankulutukseen (Jokinen 2012). Suurkeittiön energiankulutus arvioitiin perustuen Metos-laitteilla varustetun henkilöstöravintolan energiankulutukseen (Taulukko 9). Taulukko 9. Suurkeittiön energiankulutus (Jokinen 2012). Osuus kwh/ kg ruokaa Valaistus 5% 0,06 Ilmanvaihto 15% 0,19 Ruoan valmistus 20% 0,25 Astianpesu 25% 0,31 Tarjoilu 10% 0,13 Kylmäsäilytys 20% 0,25 Muut 5% 0,06 Yhteensä 100% 1,25 Taulukon 9 energiankulutuksesta on huomioitu ainoastaan ruoan valmistus, tarjoilu ja kylmäsäilytys, jolloin käyttövaiheen energiankulutukseksi julkisella ja muulla yksityisellä sektorilla on arvioitu olevan 0,63 kwh per kilo ruokaa. Energiankulutuksen aiheuttamat päästöt riippuvat energiantuotantorakenteesta. Tässä selvityksessä on oletettu keskimääräinen sähkön ja lämmön tuotantorakenne vuonna 2004, joka on sama kuin mitä kotitalouksien käyttövaiheen päästölaskennassa oli käytetty (Saarinen ym. 2011). Käyttövaiheen päästöt julkisella sektorilla ovat siten 0,20 kgco 2 -ekv per kilo ruokaa. Muulla yksityisellä sektorilla energiankulutuksen oletettiin olevan skaalahyötyjen menetyksen vuoksi 25 % enemmän, eli 0,25 kgco 2 -ekv per kilo ruokaa. 2.5.3 Jätehuollon päästöt Jätehuollosta aiheutuvat päästöt riippuvat siitä, miten jäte hyödynnetään. Nykyään elintarvikejätteet päätyvät joko sekajätteen mukana kaatopaikalle tai erilliskerätyn biojätteen mukana kompostoitavaksi. Kasvihuonekaasujen kannalta molemmat vaihtoehdot ovat huonoja, sillä jätehuoltoketjusta (esimerkiksi kuljetuksesta ja käsittelystä) aiheutuu enemmän päästöjä, kuin mitä esimerkiksi kaatopaikkakaasujen hyödyntämisellä tai viherrakennuskäytöllä voidaan korvata (Dahlbo ym. 2011, Virtavuori 2009). Lähitulevaisuudessa HSY-alueen sekajätteet päätyvät kaatopaikan sijasta massapolttoon ja erilliskerätty biojäte mädätetään, jolloin päästään tilanteeseen, että jätehuoltoketju vähentää päästöjä enemmän kuin se tuottaa (Virtavuori 2009). Massapoltolla vähennetään sitä enemmän päästöjä, mitä päästöintensiivisempää energiantuotantoa korvataan 4. Sama koskee biojätteen mädätystä, mikäli syntyvä biokaasu ohjataan energiantuotantoon. Biokaasusta on mahdollista myös jalostaa biometaania liikenteen polttoaineeksi, jolloin se korvaa fossiilisia polttoaineita. 5 Tässä selvityksessä oletettiin ennakoiden, että sekajätteeseen päätyvät elintarvikejätteet hyödynnetään energiana massapolttolaitoksessa ja erilliskerätyn biojätteen mukana kerätyt elintarvikejätteet pääosin mädätetään biokaasuksi, joka hyödynnetään sähkön ja lämmöntuotannossa. Pieni osa biojätteestä myös edelleen kompostoidaan. Tuotetun energian on oletettu korvaavan nykyistä keskimääräistä sähkön ja lämmöntuotantoa Suomessa. Sähkölle on oletettu täysimääräinen kysyntä ja lämmölle on oletettu hyötykäyttöä kolmena kuukautena vuodessa. Jätehuollon kokonaispäästöiksi saatiin hankkeessa tehtyjen laskelmien mukaan tällöin -0,06 kgco 2 -ekv per kilo jätettä. Tässä hankkeessa tarkasteltiin myös sellaista jätehuoltovaihtoehtoa, jossa biojätteen erilliskeräys tehostuisi ja mädätetty biojäte jalostettaisiin energiakäytön sijaan biometaaniksi liikennekäyttöön, jossa se korvaisi fossiilisia polttoaineita. Tällaisessa tilanteessa jätehuoltovaiheen päästöt olisivat hankkeessa tehtyjen laskelmien mukaan -0,104 kgco 2 -ekvivalenttia per kilo jätettä. Elintarvikejätteen ehkäisyn vaikutusten lisäksi tässä selvityksessä on laskettu, kuinka paljon lisää päästösäästöä tällainen jätehuoltoratkaisu tuottaisi jätteen ehkäisyn lisäksi. 2.6 Tapaustarkastelun lähtötiedot 2.6.1 Elintarvikejäte HSY-alueella vuonna 2020 Hankkeessa määriteltiin, että perusurassa tuotettu jätemäärä kasvaa 11,4 % kotitalouksissa, kaupassa ja muulla yksityisellä sektorilla ja 9,8 % julkisella sektorilla vuosina 2009 2020. Keskimäärin kasvua tapahtuu siis 11,2 % eli noin prosentin vuosivauhdilla. Kasvut perustuvat mm. HSY-alueen väestöennusteeseen, jonka on oletettu kasvavan 1 178 000 asukkaaseen (Tilastokeskus 2009, Karjalainen 2003). Perusurassa oletetaan, etteivät bio- ja/ tai elintarvikejätteen koostumukset muutu vuoteen 2020. Tavoiteurassa oletetaan, että elintarvikejätteen määrää onnistutaan vähentämään 30 % vuoteen 2020 vuoden 2009 tasosta eli noin 2,8 % vuosittain. Ehkäisyn olete- 4 Esimerkiksi, jos oletetaan korvattavan fossiilista energiaa ja että kaikelle tuotetulle sähkölle ja lämmölle on kysyntää, muodostuu päästökertoimeksi -207 kgco 2 -ekv per tonni biojätettä (Virtavuori 2009). 5 Mädätyksen päästökertoimet sekä energiantuotannossa (-87 kg CO 2 -ekv per tonni biojätettä) että liikennekäytössä (-89 kg CO 2 -ekv per tonni biojätettä) ovat samaa suuruusluokkaa, jos molempien oletetaan korvaavan fossiilisia energianlähteitä (Virtavuori 2009). 16
taan kohdistuvan pääosin elintarvikejätteen sisältämään syömäkelpoiseen osuuteen, koska se lasketaan täysin turhaan syntyneeksi jätteeksi ja syömäkelvoton ruokajäte ei luonteestaan johtuen ole täysin ehkäistävissä. Tästä huolimatta on oletettu, että esimerkiksi turhan ruoankulutuksen ja ylimääräisen kahvin keittämisen välttäminen vähentävät osaltaan myös syömäkelvottoman ruokajätteen määrää. Sektorikohtaisesti tavoiteurassa tapahtuvan vähennyksen on oletettu kohdistuvan syömäkelpoiseen ja kelvottomaan osuuteen seuraavin osuuksin: Kotitaloudet: syömäkelpoinen 70 %, syömäkelvoton 30 % Julkinen sektori ja muu yksityinen sektori: syömäkelpoinen 90 %, syömäkelvoton 10 % Kauppa: koko elintarvikejäte 100 % Syömäkelvotonta ruokajätettä koskeva suhteellisesti suurempi vähennystavoite kotitalouksissa johtuu siitä, että syömäkelvottoman ruokajätteen osuus on kotitalouksissa muita sektoreita suurempi. Kaupassa jakoa syömäkelpoiseen ja kelvottomaan osaan ei tehty, jolloin kaikki elintarvikejäte on siellä oletettu yhtälailla vältettävissä olevaksi. 2.6.2 Kustannusten ja päästöjen kehitys Tapaustarkastelun vertailu sijoittuu vuoteen 2020, jolloin oli tarpeen tehdä arvio ruoan hankintahinnan kehityksestä tulevaisuudessa. Tulevaisuuden ennustaminen on etenkin ruoan tapauksessa vaikeaa, koska ruoan hintaan vaikuttavat monet tekijät, kuten esimerkiksi sääolosuhteet, kysynnän kasvu, markkinoiden muutokset ja kulutustottumukset (Arovuori ym. 2010). Myös esimerkiksi veropoliittiset päätökset vaikuttavat loppukäyttäjien kohtaamiin hintoihin. 2000-luvulla ruoan reaalihinta on Suomessa kasvanut keskimäärin noin 0,4 % vuosittain (MMM 2010). OECD:n arvioiden mukaan ruoan reaalisen maailmanmarkkinahinnan arvioidaan olevan ruokatuotteesta riippuen noin 10 40 % korkeampi vuosina 2011 2020 kuin vuosina 2001 2010 (OECD 2011). Täten tapaustarkastelun laskennassa on oletettu, että liha- ja kalatuotteiden reaalihinnat kasvavat 20 % ja muiden elintarvikkeiden 10 % vuoteen 2020 verrattuna vuonna 2005 vallinneeseen hintatasoon. Kotitalouksien käyttövaiheen kustannuksiin ei oletettu muutosta. Muiden sektoreiden käyttövaiheen kustannusten oletettiin kasvavan samassa suhteessa hankintahintojen kanssa, eli taulukon 6 suhteelliseen kokonaiskustannusrakenteeseen eli oletettu muutosta. Tapaustarkastelussa myös oletettiin, että reaalihintaiset jätemaksut kasvavat noin 2 % vuosittain johtuen tulevaisuudessa käyttöön otettavista uusista käsittelymenetelmistä. Ruoantuotantoon liittyvien ilmastopäästöjen ei oleteta muuttuvan tuotettua ruokayksikköä kohden. Myöskään muihin elintarvikejätteiden suhteellisiin elinkaaripäästöihin ei oletettu muutoksia. 17
3 Elintarvikejätteen synnyn ehkäisyn vaikutukset Jätteistä aiheutuvat kustannukset ja ympäristövaikutukset ovat syntyneet turhaan, mikäli jätteen syntyminen olisi voitu välttää. Alun perin syömäkelpoisen ruokajätteen aiheuttamat kustannukset ja päästöt ovat täysin tällaisia turhia vaikutuksia, mutta myös syömäkelvottoman ruokajätteen vaikutukset olisivat osittain saattaneet olla vältettävissä, mikäli ruokaa olisi osattu valmistaa oikea määrä tai kahvia keitettäisiin aina vain sen verran kuin juoduksi tulee. Luvussa 3.1 esitetään syömäkelpoisen ja kelvottoman ruokajätteen määrä sekä luvuissa 3.2 ja 3.3. niiden aiheuttamat kokonaiskustannukset jätteen tuottajalle ja kasvihuonekaasupäästöt. Vältettävissä olevien kokonaisvaikutusten määrää ei ole laskettu tarkasti, koska se edellyttäisi, että pystyisimme määrittämään vältettävissä olevan osuuden myös syömäkelvottomasta ruokajätteestä. Sen sijaan tapaustarkastelun mukaisen ehkäisyn vaikutuksia vuonna 2020 on tarkasteltu luvussa 3.4. 3.1 Elintarvikejätteen määrä Tulosten mukaan elintarvikejätteen määrä HSY-alueella oli yhteensä noin 160 000 tonnia vuonna 2009, kun teollisuutta ei huomioida. Taulukossa 10 on eritelty jätemäärät sektorikohtaisesti. Taulukko 10. Elintarvikejätteen määrä eri sektoreilla vuonna 2009, tonnia. Syömäkelpoinen Syömäkelvoton Elintarvikejäte yhteensä Kotitaloudet Julkinen sektori Kauppa Muu yksityinen sektori 24 397 16 444 n/a 15 248 52 790 4 381 n/a 4 351 77 187 20 825 42 425 19 599 Jakamalla määrät alueen asukasmäärällä 6 saadaan tulokseksi, että HSY-alueen kotitalouksissa tuotetaan noin 72 kiloa elintarvikejätettä per henkilö vuosittain, josta siis noin 23 kiloa on asetetun mukaisesti (ks. luku 2.3.2) alun perin syömäkelpoista. Elintarvikejätteen kokonaismäärä vastaa noin 12%:a kotitalouksiin hankitun ruoan määrästä henkeä kohden. Yhteensä julkisella ja yksityisellä sektorilla (pl. kauppa) syntyy yhteensä noin 38 kiloa elintarvikejätettä asukasta kohden, josta noin 30 kiloa on syömäkelpoista. HSY-alueen kaupassa elintarvikejätettä syntyy tämän arvion perusteella siis jopa 40 kiloa vuosittain asukasta kohden. Kokonaisuudessaan elintarvikejätettä syntyy asukasta kohden noin 150 kg asukasta kohden eri sektoreilla. 3.2 Kustannukset jätteen tuottajalle Jätteeksi päätyneet elintarvikkeet aiheuttavat jätteen tuottajalle kustannuksia hankintakustannuksen, kuljetuksen, valmistuksen ja säilytyksen sekä jätemaksujen muodossa. Keskimääräiset hankintakustannukset vaihtelevat sektoreittain, koska jätteeksi päätyvien elintarvikeryhmien osuudet vaihtelevat sektorien välillä ja koska eri loppukäyttäjät kohtaavat erilaisia hankintahintoja markkinoilla. Myös eri sektoreiden käyttövaiheen kustannukset vaihtelevat, sillä esimerkiksi palveluissa tarvitaan palkallista henkilökuntaa mm. ruoan valmistuksessa. 3.2.1 Kotitaloudet Kotitalouksissa syömäkelpoinen ruokajäte aiheuttaa kiloa kohden enemmän kustannuksia kuin syömäkelvoton. Tämä johtuu siitä, että syömäkelpoinen ruokajäte sisältää enemmän hankintahinnaltaan keskimääräisesti kalliimpia elintarviketuotteita. Koko elintarvikejätteen aiheuttamat kustannukset ovat noin 3,60 kilolta, jos- 6 HSY-alueen asukasmäärä vuonna 2009 oli 1 070 000 (Kuntaliitto 2010). Taulukko 11. Elintarvikejätteen keskimääräiset kustannukset kotitalouksissa (sis. verot), / kg Syömäkelpoinen Syömäkelvoton Keskimäärin (osuuksilla painotettu keskiarvo) / kg Osuus / kg Osuus / kg Osuus Hankintahinta 4,78 90% 2,23 80% 3,03 85% Kuljetus, valmistus ja 0,22 4% 0,22 8% 0,22 6% säilytys Jätemaksut 0,31 6% 0,31 11% 0,31 9% Kustannukset yhteensä 5,31 100% 2,76 100% 3,57 100% 18
ta 85 % muodostuu hankintahinnasta. Kotitalouksien elintarvikejätteen kokonaiskustannukset vuonna 2009 HSY-alueella ovat tällöin noin 276 M, josta lähes puolet muodostuu alun perin syömäkelpoisen ruokajätteen kustannuksista. Henkeä kohden ilmaistuna tämä tarkoittaa noin 258 kustannuksia, joista syömäkelpoisen osuus, 121 / hlö, olisi ainakin täysin vältettävissä. Viimeksi mainittu vastaa noin kymmenesosaa ruokaan kuluvasta rahamäärästä. Taulukossa 11 on esitetty elintarvikejätteiden aiheuttamat kokonaiskustannukset kotitalouksille. 3.2.2 Julkinen sektori Julkisella sektorilla elintarvikejätteen aiheuttamat kustannukset ovat noin 5,60 kilolta, josta 30 % muodostuu hankintahinnasta. Suurimman kustannuksen aiheuttaa henkilöstö-, tila- ja laitekustannukset. Tuloksen mukaan julkiselle sektorille elintarvikejätteistä aiheutuvat kokonaiskustannukset HSY-alueella vuonna 2009 ovat noin 117 M. Koska suurin osa julkisen sektorin elintarvikejätteistä muodostuu syömäkelpoisesta osasta, myös suurin osa näistä kustannuksista olisi varmuudella vältettävissä jätteen synnyn ehkäisyllä. Taulukossa 12 on esitetty elintarvikejätteiden aiheuttamat kokonaiskustannukset julkisella sektorilla. Toisin kuin muilla sektoreilla, julkisella sektorilla hankintakustannusarvio tehtiin annosten perusteella koostumuksien sijaan, jolloin jakoa syömäkelpoisen ja -kelvottoman jätteen välille ei muodostettu. 3.2.3 Kauppa Vähittäiskaupassa elintarvikejätteen aiheuttamat kustannukset ovat noin 4,70 kilolta, josta 75 % muodostuu hankintahinnasta. Tuloksen mukaan vähittäiskaupalle elintarvikejätteistä aiheutuvat kokonaiskustannukset HSY-alueella ovat noin 200 M vuonna 2009. Taulukossa 13 on esitetty elintarvikejätteiden aiheuttamat kokonaiskustannukset vähittäiskaupassa. Toisin kuin muilla sektoreilla, vähittäiskaupassa elintarvikejätettä ei jaoteltu syömäkelpoiseen ja kelvottomaan, vaan kaiken elintarvikejätteen oletettiin olevan yhtälailla vältettävissä olevaa. 3.2.4 Muu yksityinen sektori Muulla yksityisellä sektorilla elintarvikejätteen aiheuttamat kustannukset ovat keskimäärin noin 8,90 kilolta, josta 40 % muodostuu hankintahinnasta. Vuonna 2009 muun yksityisen sektorin elintarvikejätteen kokonaiskustannukset HSY-alueella ovat tällöin noin 174 M, josta yli 80 % muodostuu alun perin syömäkelpoisen ruokajätteen kustannuksista. Taulukossa 14 on esitetty elintarvikejätteiden aiheuttamat kokonaiskustannukset muulla yksityisellä sektorilla eli pääosin hotelleissa ja ravintoloissa. 3.3 Elinkaaren aikaiset päästöt Jätteeksi päätyneet elintarvikkeet aiheuttavat päästöjä elinkaarensa aikana aina alkutuotannosta ja jalostukses- Taulukko 12. Elintarvikejätteen keskimääräiset kustannukset julkisella sektorilla (sis. verot), / kg Elintarvikejäte keskimäärin / kg Osuus Hankintahinta 1,69 30% Kuljetus, valmistus ja säilytys 3,64 65% (henkilöstö-, tila- ja laitekustannukset) Jätemaksut 0,31 5% Kustannukset yhteensä 5,64 100% Taulukko 13. Elintarvikejätteen keskimääräiset kustannukset vähittäiskaupassa (sis. verot), / kg Elintarvikejäte keskimäärin / kg Osuus Hankintahinta 3,53 75% Säilytys (henkilöstö-, tila- 0,87 18% ja laitekustannukset) Jätemaksut 0,31 7% Kustannukset yhteensä 4,71 100% Taulukko 14. Elintarvikejätteen keskimääräiset kustannukset yksityisellä sektorilla (sis. verot), / kg Syömäkelpoinen Syömäkelvoton Keskimäärin (osuuksilla painotettu keskiarvo) / kg Osuus / kg Osuus / kg Osuus Hankintahinta 4,1 43% 1,66 24% 3,56 40% Kuljetus, valmistus ja säilytys 5,03 53% 5,03 72% 5,03 57% (henkilöstö-, laite- ja tilakustannukset Jätemaksut 0,31 3% 0,31 4% 0,31 3% Kustannukset yhteensä 9,43 100% 6,99 100% 8,89 100% 19
ta ruoan valmistukseen ja lopulta jätehuoltoon. Keskimääräiset päästöt riippuvat pääosin sektorikohtaisesta jätteen koostumuksesta. Tarkastelussa oletetun mukainen elintarvikejätteiden hyödyntäminen puolestaan vähentää ketjun kokonaispäästöjä. 3.3.1 Kotitaloudet Kotitalouksissa syömäkelpoinen ruokajäte aiheuttaa kiloa kohden enemmän päästöjä kuin syömäkelvoton. Tämä johtuu siitä, että syömäkelpoinen ruokajäte sisältää suhteellisesti enemmän päästöintensiivisempiä elintarviketuotteita. Koko elintarvikejätteen aiheuttamat elinkaaripäästöt ovat keskimäärin 2,85 kgco 2 -ekv kilolta, josta 92 % muodostuu alkuelinkaaren päästöistä. Jätteiden hyödyntäminen puolestaan vähentää elinkaarenaikaisia kokonaispäästöjä noin kahdella prosentilla. HSY-alueen kotitalouksien elintarvikejätteen aiheuttamat vuotuiset kasvihuonekaasupäästöt ovat siten noin 220 000 tco 2 - ekv, josta noin 60 % muodostuu alun perin syömäkelpoisen ruokajätteen elinkaaripäästöistä. Taulukossa 15 on esitetty kotitalouksien elintarvikejätteiden aiheuttamat elinkaaren aikaiset CO 2 -ekvivalenttipäästöt. 3.3.2 Julkinen sektori Julkisen sektorin elintarvikejätteen aiheuttamat elinkaaripäästöt ovat keskimäärin 4,43 kgco 2 -ekv kilolta, josta 97 % muodostuu alkuelinkaaren päästöistä. Jätteiden hyödyntäminen puolestaan vähentää elinkaarenaikaisia kokonaispäästöjä noin prosentilla. HSY-alueen julkisen sektorin elintarvikejätteen aiheuttamat vuotuiset kasvihuonekaasupäästöt ovat siten noin 92 000 tco 2 -ekv, josta noin 90 % muodostuu alun perin syömäkelpoisen ruokajätteen elinkaaripäästöistä. Taulukossa 16 on esitetty julkisen sektorin elintarvikejätteiden aiheuttamat elinkaaren aikaiset CO 2 -ekvivalenttipäästöt. 3.3.3 Kauppa Kaupan elintarvikejätteen aiheuttamat elinkaaripäästöt ovat keskimäärin 5,24 kgco 2 -ekv kilolta, josta 101 % muodostuu alkuelinkaaren päästöistä, josta jätteiden hyödyntäminen vähentää päästöjä noin prosentilla. HSY-alueen kaupan elintarvikejätteen aiheuttamat vuotuiset kasvihuonekaasupäästöt ovat siten noin 220 000 tco 2 -ekv, joka vastaa kotitaloussektorin vastaavia kokonaispäästöjä. Toisin kuin kotitalouksissa, kaupan elintarvikejätteiden päästöt voidaan kaikki luokitella turhaan syntyneiksi. Taulukossa 17 on esitetty kaupan elintarvikejätteiden aiheuttamat elinkaaren aikaiset CO 2 -ekvivalenttipäästöt. Taulukko 17. Kaupan elintarvikejätteen elinkaaripäästöt, kgco 2 -ekv/ kg Alkuelinkaari (sis. kaupan osalta myös käyttövaiheen) Päästöt keskimäärin kgco 2 -ekv/ Osuus kg 5,3 101% Jätehuolto -0,06-1% Päästöt yhteensä 5,24 100% Taulukko 15. Kotitalouksien elintarvikejätteen elinkaaripäästöt, kgco 2 -ekv/ kg Syömäkelpoinen Syömäkelvoton Keskimäärin (osuuksilla painotettu keskiarvo) kgco 2 -ekv/ kg Osuus kgco 2 -ekv/ kg Osuus kgco 2 -ekv/ kg Osuus Alkuelinkaari 5,17 96% 1,44 86% 2,62 92% Käyttövaihe 0,29 5% 0,29 17% 0,29 10% Jätehuolto -0,06-1% -0,06-4% -0,06-2% Päästöt yhteensä 5,40 100% 1,67 100% 2,85 100% Taulukko 16. Julkisen sektorin elintarvikejätteen elinkaaripäästöt, kgco 2 -ekv/ kg Syömäkelpoinen Syömäkelvoton Keskimäärin (osuuksilla painotettu keskiarvo) kgco 2 -ekv/ kg Osuus kgco 2 -ekv/ kg Osuus kgco 2 -ekv/ kg Osuus Alkuelinkaari 4,97 97% 1,72 92% 4,29 97% Käyttövaihe 0,20 4% 0,20 11% 0,20 5% Jätehuolto -0,06-1% -0,06-3% -0,06-1% Päästöt yhteensä 5,11 100% 1,86 100% 4,43 100% 20