Ergonomian, käytettävyyden, esteettömyyden ja näiden rinnakkaistermien merkitys ja kattavuus Ergonomia, käytettävyys ja esteettömyys ovat käsitteitä, jotka liittyvät ihmisen ominaisuuksien huomioon ottamiseen. Niillä on yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia, ja käyttäjien keskuudessa on erilaisia käsityksiä siitä, mitä nämä käsitteet tarkoittavat. Yksi tapa selkiyttää tilannetta on katsoa, miten näitä termejä ja käsitteitä käytetään standardeissa ja eri suunnittelualueilla. Käsitteillä voidaan tarkoittaa ominaisuutta tai laatua tai se voi merkitä toimintaa (suunnittelua) niiden saavuttamiseksi. Tuote voi olla ergonominen, mutta se voidaan myös suunnitella ergonomian periaatteiden ja ohjeiden mukaan. Tuote voi olla käytettävä, mutta käytettävyyttä voidaan myös kehittää käytettävyyssuunnittelun keinoin. Ympäristö voi olla esteetön, mutta se voidaan myös suunnitella kaikille (DFA, Design For All -periaate). Usein toimintaperiaatteena on käyttäjäkeskeisyys (user centred design). Se voi tarkoittaa käyttäjien osallistumista eli käyttäjät ovat mukana asettamassa tavoitteita, arvioimassa suunnitelmia tai itse suunnittelemassa. Kyse voi myös olla vain yleensä pyrkimyksestä tehdä asiat käyttäjille sopiviksi. Ergonomia on käsitteistä vanhin, vaikka sekään ei ole ollut kuin puoli vuosisataa käytössä. Ergonomiassakin on eri painotuksia ja eri termejä. Esimerkiksi Atlantin tällä puolella on puhuttu ergonomiasta, mutta toisella puolella on käytetty termiä Human Factors. Tosin sikäläinen Human factors -seura teki nimenmuutoksen, ja se on nyt Human factors & Ergonomics Society. Kansainvälinen ergonomiaseura IEA on kuitenkin edelleen International Ergonomics Society. Vaikka termit virallisesti tarkoittavat nykyään samaa, ergonomia mielletään liittyvän vahvemmin työolojen suunnitteluun ja Human Factors -järjestelmien suunnitteluun. Human factors -termin suomennosta "inhimilliset tekijät" käytetään toisinaan onnettomuuksien syistä puhuttaessa, ei juuri ergonomian synonyyminä. IEA:n ergonomiamääritelmässä on synonyymina Ergonomics ja Human Factors. Määritelmä on Suomen Ergonomiayhdistyksen (ERY) käännöksenä: Ergonomia tarkastelee tieteenalana ihmisen ja toimintajärjestelmän muiden osien vuorovaikutuksia ja soveltaa ammattialana ergonomian teoreettisia periaatteita, tietoja ja menetelmiä ihmisen hyvinvoinnin ja toimintajärjestelmän tehokkuuden optimoimiseksi. Tämän määritelmän selityksissä todetaan kolme ergonomian osa-aluetta: Fyysinen ergonomia ilmenee fyysisen työympäristön, työpisteiden, työvälineiden ja työmenetelmien suunnittelussa. Kognitiivinen ergonomia ilmenee järjestelmien käyttöliittymien ja tiedon esittämistapojen suunnittelussa niin, että päätöksenteko ja käyttö on helppoa ja luotettavaa. Organisatorinen ergonomia ilmenee mm. työprosessien, työkokonaisuuksien ja työaikajärjestelyjen suunnittelussa, ja se liittyy myös henkilöstön yhteistyön kehittämiseen. Käytettävyys-käsite (Usability) tuli yleisempään käyttöön pari vuosikymmentä sitten. Sen käyttö laajeni tietoteknisten tuotteiden ja tietojärjestelmien käyttöongelmien myötä. Käytettävyys-käsite voi kuitenkin merkitä yhtä hyvin fyysistä kuin kognitiivistakin käytettävyyttä. Käytettävyystoiminta kohdistuu tavallisimmin tietojärjestelmiin, tuotteisiin ja palveluihin. Käytettävyyden avulla helpotetaan ja tehostetaan monimutkaisen laitteiden käyttöä ja vähennetään käytön vaatimaa koulutustarvetta. Käytettävyyden puutteesta on useita surullisia 1
esimerkkejä tietojärjestelmäpuolella. Käytettävyydestä huolehtiminen pitää varmistaa jo tarjouspyyntövaiheessa, se ei ole päälle liimattavaa. Esteettömyysajattelun taustalla on ihmisten tasa-arvo. Esteettömyys on termi, jolla on runsaimmin erilaisia rinnakkaistermejä, esimerkiksi saavutettavuus. Liekö syynä se, että ajattelutapa on vielä verrattain uusi. Esteettömyysajatuksia on myös syntynyt yhtä aikaa monessa paikassa, joten on myös syntynyt erilaisia termejä. Este-sana tuottaa suomessa usein mielikuvan fyysisestä liikkumiseen liittyvästä esteestä, vaikka kyse voi olla hyvinkin erilaisista syistä: esteettömyyttä tarvitsevat yhtä hyvin näkövammaiset, kuulovammaiset, luki-häiriöiset, muistivaikeuksiset, osatyökykyiset, lapset tai vanhukset. Esteettömyyttä tarvitaan monessa paikassa ja yhteydessä: rakennettu ympäristö, kulkuväylät, rakennukset, liikennevälineiden käyttö, verkkopalvelut ja -asiointi, opasteet, laitteiden ja palvelujen käyttö, kotiympäristö sekä koulutus- ja kulttuuripalvelut. Esteettömyys helpottaa vammaisten ja osatyökykyisten osallistumista myös työelämään. Ergonomia-, käytettävyys- ja esteettömyyskäsitteet standardien mukaan Ergonomia, inhimillisten tekijöiden tutkimus (ergonomics, study of human factors) Ergonomia määritellään likimain samalla tavalla mm. standardeissa SFS-EN ISO 6385, SFS-EN 13861 (kohdan 3.1 alkuosa) ja ISO/CD 26385 (2009): Ergonomia on tieteenala, jonka kohteena on ihmisen ja järjestelmän muiden osien vuorovaikutuksen ymmärtäminen, sekä osaamisalue, joka soveltaa teoriaa, periaatteita, tietoja ja menetelmiä suunnitteluun ihmisen hyvinvoinnin ja järjestelmän kokonaissuorituskyvyn optimoimiseksi. Englanniksi standardien ja IEA:n käyttämät määritelmät ovat lähes samoja, vaikka standardien ja ERYn suomennokset hiukan eroavat toisistaan. Käytettävyys (usability) Käytettävyyden useimmiten käytettävä määritelmä on ihmisen ja järjestelmän vuorovaikutuksen ergonomiaa käsittelevän standardin SFS-EN ISO 9241 osasta 11. Tosin ko. osan nimessä on vielä vanha nimitys "näyttöpäätteillä tehtävän toimistotyön ergonomia". Käytettävyys on ominaisuus, jonka avulla määrätty käyttäjä voi käyttää tuotetta määrätyssä käyttötilanteessa saavuttaakseen tavoitteensa tuloksekkaasti, tehokkaasti ja miellyttävästi. Standardiluonnos ISO/CD 26385 laajentaa käyttöaluetta tuotteesta yleisemmäksi: Käytettävyys on ominaisuus, jonka avulla kohderyhmä voi käyttää järjestelmää, tuotetta tai palvelua määrätyssä käyttötilanteessa saavuttaakseen tavoitteensa tuloksekkaasti, tehokkaasti ja miellyttävästi. Käytettävyyden kolme laatukriteeriä on määritelty seuraavasti: Tuloksellisuus: Tarkkuus ja täydellisyys, jolla käyttäjät saavuttavat määritetyt tavoitteet. Tehokkuus: Voimavarojen käyttö suhteessa tarkkuuteen ja täydellisyyteen käyttäjien saavuttaessa tavoitteet. Tyytyväisyys: Epämukavuuden puuttuminen ja myönteinen suhtautuminen tuotteen käyttöön. Käytettävyydessä on olennaista se, että käyttäjät ja käyttötilanteet ovat määriteltyjä. Käytettävyyttä ei voi arvioida tuntematta näitä lähtökohtia, esimerkiksi opetteluvaiheessa ja rutiinikäytössä tai rutiinikäytössä ja virheitä korjattaessa käytettävyysvaatimukset ovat erilaisia. 2
Standardiluonnos ISO/DIS 20282-1 määrittelee käytön helppous ja käytettävyys -termien eroa: Käytön helppous tarkoittaa jokapäiväisten tuotteiden käyttöliittymän käytettävyyttä, kun aiotut käyttäjät käyttävät tuotetta saavuttaakseen tavoitteet, joita avustamaan tuote on tarkoitettu. Mittana käytetään tuloksellisuutta, mahdollisesti myös käytön tehokkuutta ja sen aiheuttamaa tyytyväisyyttä. (Standardiluonnosta ISO/DIS 20282-1 ei ole vielä suomennettu.) Käytön helppoutta määritettäessä oletetaan, että tuote toimii teknisesti moitteetta ja täyttää käyttäjän tarpeet tehtävän suorittamisessa. Näin tulkittuna käytön helppous kattaa vain osan käytettävyydestä. Käytettävyyden yhteydessä käytetään myös käsitettä käyttäjäkokemus (user experience). Standardin SFS-EN ISO 9241-210 mukaan: Käyttäjäkokemus tarkoittaa henkilön havaintoja ja vasteita, jotka ovat seurausta tuotteen, järjestelmän tai palvelun käytöstä ja/tai ennakoidusta käytöstä. Määritelmään liittyvissä huomautuksissa todetaan, että käyttäjäkokemus sisältää kaikki käyttäjien tunteet, uskomukset, mieltymykset sekä fyysiset ja psyykkiset vasteet, jotka ilmenevät käytön yhteydessä. Käyttäjäkokemus on seurausta tuotemerkin imagosta, tuotteen ulkonäöstä ja toiminnallisuudesta, vuorovaikutuksen onnistumisesta, käyttäjän kokemuksista, asenteista, taidoista ja persoonallisuudesta sekä käyttötilanteesta. Käyttäjäkokemus on yksi käytettävyyden osatekijä ja myös päinvastoin. Esteettömyys (accessibility) Esteettömyys lienee vakiintumassa alueensa termiksi, vaikka sen rinnalla käytetään myös esimerkiksi saavutettavuutta. Teknisen raportin SFS-ISO/TR 22411 mukaan: Esteettömyys tai saavutettavuus on se ominaisuus, missä määrin tuotteet, järjestelmät, palvelut, ympäristöt ja tilat ovat mahdollisimman laajasti eritasoiset kyvyt omaavien henkilöiden käytettävissä tietyn tavoitteen saavuttamiseksi tietyssä käyttötilanteessa. Standardi SFS-EN ISO 9241-171 määrittelee esteettömyyden käytettävyyden avulla, jolloin tarkastelukulmina ovat tuloksellisuus, tehokkuus ja tyytyväisyys: Esteettömyys on laajimman ominaisuuskirjon omaavien ihmisten kokema tuotteen, palvelun, ympäristön tai välineen käytettävyys. (Standardia SFS-EN ISO 9241-171 ei ole vielä suomennettu.) Esteettömyydessä on eri toteuttamistapoja sikäli, että esimerkiksi laitteen käyttö voi onnistua sellaisenaan tai sitten tarjolla on esteettömyyden toteuttavia apuneuvoja. Kun suunnitellaan esteetöntä ympäristöä tai palvelua, voidaan käyttää esimerkiksi termejä saavuttava suunnittelu (accessible design), kaikille suunnittelu (design for all, DFA), esteetön suunnittelu (barrier-free design), mukaan ottava suunnittelu (inclusive design) ja sukupolvet ylittävä suunnittelu (transgenerational design) (SFS-ISO/TR 22411). ISO/IEC GUIDE 71 käyttää lisäksi termiä universal design, jonka alajoukko on saavuttava suunnittelu. 3
SFS-ISO/TR 22411 määrittelee saavuttavan suunnittelun seuraavasti: Saavuttavan suunnittelun periaatteena on laajentaa normaalia suunnittelua siten, että otetaan huomioon myös sellaiset ihmiset, joilla on jonkin tyyppisiä toimintarajoituksia, näin maksimoiden sellaisten asiakkaiden määrä, jotka kykenevät helposti käyttämään tuotetta, rakennusta tai palvelua. Tämä voidaan saada aikaan: suunnittelemalla tuotteita, palveluja ja ympäristöjä, jotka ovat useimpien käyttäjien helposti käytettävissä ilman erityisiä muutoksia tekemällä tuotteista tai palveluista erilaisille käyttäjille sovitettavissa olevia (mukauttamalla käyttäjärajapintoja) tekemällä normaalit rajapinnat vammaisille henkilöille tarkoitettujen erityistuotteiden mukaisiksi Esteettömyys-, käytettävyys- ja ergonomiatoiminnan eroja ja yhtäläisyyksiä Taulukossa 1 vertaillaan, tiivistäen ja mahdollisia eroja korostaen, miten toiminta kolmen termin alueella eroaa tai on yhdenmukaista. Taulukon tiedot eivät ole peräisin standardeista eikä lyhyt luonnehdinta tuo kaikkia puolia esille, joten kukaan ei varmaankaan voi olla täysin samaa mieltä taulukon kanssa. Taulukko 1 Esteettömyys-, käytettävyys- ja ergonomiatoiminnan vertailua Aihe Käytettävyys Ergonomia Esteettömyys kohde tuote, järjestelmä, palvelu työjärjestelmä osineen, tuote ympäristö, järjestelmä, tuote, palvelu, tila tavoite käyttö on tuloksellista ja tehokasta ja saa aikaan tyytyväisyyttä käyttö on turvallista ja terveellistä, ihmisen ja järjestelmän hyvä suorituskyky käyttö mahdollista kaikille, erityisesti mukaan lukien toimintaesteiset käyttäjämäärittely käyttäjät ja käyttökohde määriteltävä, ja ne voivat vaihdella. ennakoitavissa oleva käyttäjäryhmä, yleensä "normaaliväestö", esim. ominaisuuksiltaan 90 % käyttäjistä kaikki käyttäjät, toimintaesteiset ensisijaisesti huomioitu peruste, tarkoitus kuluttaja: miellyttävä suoriutuminen organisaatio: toiminnan tehostuminen terveys, ihmisen kykyjen ja vahvuuksien oikeanlainen hyödyntäminen, järjestelmän suorituskyky tasa-arvo, käyttäjäkunnan laajentamien, työelämään osallistuminen puutteen vaikutus tehoton käyttö, käyttämättömyys, ärtyneisyys tehoton käyttö, kuormittuminen, vammautuminen käyttö osalle mahdotonta tai hankalaa taustalla vaikuttaa markkinat, yleinen tietous kustannustietous, suurelta osalta säädökset säädökset, järjestöt, yleinen tietous Kaikilla toiminnoilla - esteettömyys, ergonomia ja käytettävyys - on positiivinen tavoite. Miksi niitä ei käytetä enempää? Syynä voi olla mm. se, että toiminnan maksaja ja siitä hyötyjä 4
voivat olla eri tahoja. Syynä voi myös olla tiedon ja osaamisen puutetta ja arvostuskysymyksiä. Mistä osaamista ja tietoa esteettömyys-, käytettävyys- ja ergonomiatoimintaan Ergonomian, käytettävyyden ja esteettömyyden edistämisessä tarvitaan sekä osaajia että tekijöitä. On asiantuntijoita, jotka tietävät, mihin on pyrittävä, ja suunnittelijoita, jotka suunnittelussa sitten ottavat asian huomioon. Lisäksi tarvitaan arvioijia, jotka analysoivat, miten hyvin onnistuttiin. Ergonomiaa ja käytettävyyttä voi opiskella yliopistotasolla yhtenä suuntautumiskohteena ja myös esteettömyydestä on opintokokonaisuuksia. Ergonomiassa on sellainenkin pätevyys kuin "Euroergonomi" eli CREE-sertifioitu ergonomi (Centre for Registration of European Ergonomists). Suomalaisilla työpaikoilla, erityisesti fyysisen ergonomian alueella, ergonomeina toimivat usein myös työfysioterapeutit. Ergonomiaa ja käytettävyyttä koskevaa kirjallisuutta: Väyrynen S, Nevala N & Päivinen M: Ergonomia ja käytettävyys suunnittelussa. Teknologiateollisuus, Tampere 2004. 330 s. Jokela Timo: Navigoi oikein käytettävyyden vesillä. Väylä-Yhtiöt Oy 2010. 96 s. Launis M, Lehtelä J (toim.): Ergonomia.. Helsinki 2011. 406 s. Lähdestandardit SFS-EN 13861:2003 Koneturvallisuus. Ohjeita ergonomiastandardien soveltamiseksi koneensuunnittelussa SFS-EN ISO 6385:2004 Työjärjestelmien ergonomiset suunnitteluperiaatteet SFS-EN ISO 9241-11:1998 Näyttöpäätteillä tehtävän toimistotyön ergonomiset vaatimukset. Osa 11: Käytettävyyden määrittely ja arviointi SFS-EN ISO 9241-171:2009 Ergonomics of human-system interaction. Part 171: Guidance on software accessibility SFS-EN ISO 9241-210:2010 Ihmisen ja järjestelmän vuorovaikutuksen ergonomia. Osa 210: Vuorovaikutteisten järjestelmien käyttäjäkeskeinen suunnittelu SFS-ISO/TR 22411 Esteettömyys. Ergonomiatietoa ja opastusta oppaan ISO/IEC GUIDE 71 soveltamiseksi tuotteisiin ja palveluihin ikääntyneiden ja vammaisten henkilöiden tarpeiden huomioon ottamiseksi ISO/IEC GUIDE 71 Guidelines for standards developers to address the needs of older persons and persons with disabilities ISO/CD 26385 2009 Ergonomics Principles and concepts ISO/DIS 20282-1 Ease of operation of everyday products Part 1: Context of use and user characteristics Esitteen ergonomian ja käytettävyyden standardeista voi ladata SFS:n verkkosivuilta http://www.sfs.fi/files/ergonomiasfs.pdf. Standardeja voi hakea ja ostaa SFS:n verkkokaupasta http://sales.sfs.fi/sfs/. 5