Taimesta kirsikkapuuksi ohjeita kotipuutarhurille kirsikkapuun istuttamisesta, hoidosta ja lajikkeista
Kasvupaikan valinta Kirsikkapuulle valitaan pihasta valoisa, kostea ja aurinkoinen paikka. Parhaiten ne menestyvät hiekkapohjaisilla mailla. Kirsikan juuret ovat melko pinnassa ja tarvitsee multavan kasvualustan. Kuivassa maassa hedelmistä tulee pienempiä ja kuivanoloisia. Kirsikka viihtyy parhaiten maassa, jonka ph on 6,5 7 eli kasvualustaan tulisi tarpeen mukaan jo istutusvaiheessa lisätä kalkkia. Istutus Kirsikkapuun istutus ei poikkea muiden hedelmäpuiden istutuksesta; astiataimia voidaan istuttaa koko sulan maan ajan keväästä syksyyn. Istutuskuoppa kaivetaan riittävän syväksi ja leveäksi, vähintään 60 x 60 cm ja taimipaakku asetetaan entiseen kasvusyvyyteensä. Jos käytät lannoitettua ja kalkittua multaa, ei muuta lannoitusta välttämättä tarvita. Halutessasi voit lisätä kuopan pohjalle hitaasti liukenevaa lannoitetta esim. kanankakkaa, kompostia, palanutta hevosenlantaa tai sarvilastua. Istuttamisen yhteydessä on taimea kasteltava runsaasti. Istutusleikkausta ei tarvita. Hoitoleikkaus Kirsikkaa ei yleensä tarvitse leikata. Kuolleet ja kasvuston sisään kasvavat oksat kannattaa kuitenkin poistaa aikaisin huhtikuussa ennenkuin nestevirtaus puussa alkaa. Pikku leikkauksia voi tehdä myös elokuulla. Leikkaus kohdistetaan aina viimeisen kesän kasvuun, sillä leikattaessa oksa poikki alempaa vanhemmasta osasta, se ei enää tee uusia kasvuversoja. Kirsikkapuun lannoitus Kirsikkaa lannoitetaan keväällä moniravinteisella lannoitteella ja syksyllä syyslannoitteella. Kalkkia ei saa unohtaa. Kirsikkapuun kasvinsuojelu Kirsikalla ei ole paljon tuholaisin, mutta kirsikkakirva on niistä yleisin. Noin 2 mm pituinen musta tuholainen aiheuttaa lehtien käpertymistä ja myös versojen kasvu estyy. Kirvat ulostavat tahrivaa, sokerista mesikastetta joka houkuttelee muurahaisia.
Kirsikkakirva laskee millimetrin kokoiset mustat munat kirsikkapuun oksanhankoihin, mistä ne saattaa havaita suurennuslasilla. Kirvat torjutaan kevätruiskutuksella huhtikuun lopulla. Torjuntaan käytetään parafiinivalmisteita (Sun 7, Ei ötököitä kevätruiskute, Neko-kevätruiskute). Nuoret taimet kannattaa suojata talveksi jäniksiä ja myyriä vastaan. Sateisina kesinä saattaa ilmetä haulitautia (lehdet muuttuvat reikäisiksi) tai voimakkaasti leikattuihin puihin kumivuotoa puun haavoista. Haulitautiin voi käyttää kemiallista torjuntaa.
Tavallisimmat lajikkeet Suomessa menestyvä hapankirsikka jakautuu kahteen päätyyppiin: amarelleihin eli kuulasmarjoihin ja morelleihin. Edelliset ovat kirkkaanpunaisia ja kuultavia. Ne ovat melko hyvin itsepölytteisiä. Morellit ovat tummanpunaisia ja tarvitsevat pääsääntöisesti toisen lajikkeen pölyttäjäkseen. Hapankirsikat Fanal I-II Saksalainen lajike, jonka hedelmät ovat suurehkoja, morellityyppisiä, mutta ei kovin happamia. Pystykasvuinen lajike on satoisa ja itsepölytteinen. Varjomorelli I-II Vanha, alkujaan ranskalainen lajike. Hedelmät ovat hiukan pienempiä kuin Fanallajikkeen marjat ja hyvin hapokkaita. Puu on rentokasvuinen ja siksi sitä käytetäänkin paljon viheristutuksissa. Itsepölytteinen. Huvimajan kuulasmarja I-IV Amarellityyppinen, itsepölytteinen ja satoisa lajike. Marjat suuret ja makeahkot. Satoa tulee jo 3-4 vuotiaasta puusta. Sikkolan Kuulasmarja I-IV Amarellityyppinen, itsepölyttyvä kirsikka, jonka sato kypsyy aikaisin. Hedelmä makea, helakanpunainen ja pienehkö. Latvian Matala I-III (IV) Matalakasvuinen, amarellityyppinen maatiaislajike Latviasta. Morellityyppiset kirsikat ja Huvimajankirsikka ovat varmimpia pölyttäjiä.
Makeakirsikat Makeakirsikan kasvutapa eroaa hapankirsikasta. Sen lehdet ovat suuremmat, ja riippuvat alaspäin ja koko puun koko on suurempi kuin hapankirsikan. Makeakirsikan kukinta ja syysväri ovat huomattavasti komeampia kuin hapankirsikan. Makeakirsikka menestyy Suomessa ainoastaan eteläisimmillä vyöhykkeillä. Useimpien imeläkirsikoiden ristipölytystarve on yritetty ratkaista kasvattamalla kääpiöiviä perhepuita, joissa on vähintään kaksi toisilleen pölyttäjäksi sopivaa lajiketta. Perusrunkona käytetään Gisella5 runkoa, joihin on vartettu esim. seuraavia lajikeyhdistelmiä : Stella/Gårdebo/Rosso, Stella/Gårdebo, Stella/Rosso, Gårdebo/rosso. Hillittykasvuiseen Gisella5 perusrunkoon vartetut imeläkirsikat ovat hyvä valinta kotipuutarhurille pieneen pihaan, sillä puun koko on vain kolmasosa suurimmista kirsikoista. Nämä imeläkirsikat ovat erittäin talvenkestäviä, sillä puu lopettaa kasvunsa aikaisin syksyllä, jolloin oksat ja silmut ehtivät valmistautua talveen ajoissa. Meelika I(II) Kestävä, tukevakasvuinen ja keskikokoinen makeakirsikka Virosta. Suurehkot tummanpunaiset marjat kypsyvät heinäkuun alkupuolella. Pölyttäjäksi tarvitaan toinen makeakirsikka Viljandin keltainen I(II) Itsepölyttyvä voimakaskasvuinen ja suurikokoinen puu. Marjat keskikokoisia, punakeltaisia, makeita. Eniten viljelty makeakirsikka Virossa. Sunburst II, Osittain itsepölytteinen imeläkirsikka, sato möhäinen. Tummanpunainen marja suloisen makea. Dniprovka I(II) Voimakas ja pystykasvuinen puu Ukrainasta. Makeat, mehukkaat, suuret ja tummanpunaiset hedelmät. Pölyttäjäksi tarvitaan toinen makeakirsikka Jurgita I(II) Voimakas ja pystykasvuinen puu Liettuasta. Makeat, mehukkaat, suuret, kiinteät tummanpunaiset hedelmät. Pölyttäjäksi tarvitaan toinen makeakirsikka Vytenu Geltonoji I(II) Keltamarjainen kirsikka.
Stella II Itsepölyttyvä kanadalainen tummanpunamarjainen ja makea kirsikka. Gårdebo III Aikainen ja runsassatoinen kestävä imeläkirsikka, kotoisin Ruotsista. Kirsikka kookas ja tummanpunainen, makea. Vaatii pölyttäjäksi toisen makeakirsikan. Rosso skanskaja II Venäläinen imeläkirsikka, jonka hedelmä on kullankeltainen ja makea. Pölyttäjäksi tarvitaan toinen makeakirsikka. Lähteet ja lisäohjeita mm: www.omenapuu.com www.finfood.fi www.kotitaimi.fi/ohjeet/kirsikka